elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Sept 28, 2011 17:17:59 GMT 2
29-09-2011
Käytävillä oli aikamoinen hulina. Tallilla oli entistä enemmän kävijöitä hoitajahaun päätyttyä. Koko tallialue oli täynnä niin hengaajista kuin uusista hoitajistakin. Kaikki olivat aloittaneet innolla. Tervehdin muutamaa vastaantulevaa uutta hoitajaa ja heiluttelin rennosti tarvikeboksia kävellessäni kohti aittabokseja. Humulla ei ollut tänään tunteja erään ratsastajan peruttua tulemisensa, joten olin päättänyt lähteä maastoon. Kukaan hoitajista ei vielä toistaiseksi ollut noussut hoitohevosensa selkään joten sain mukaani maastoon Pipsan ja Loviisan. Eli siis Humun kavereiksi pääsivät Pampula ja Sikke. - Heippa kultainen tähtipääni, lepertelin karsinassa odottavalle suomenpienhevostammalle. Laskin tarvikeboksin turpeelle ja lähestyin Humua. Ei enää pitkää aikaa niin olen ollut vuoden tamman hoitajana - ja vuoden asunut uudessa ympäristössä. Vau. Aika oli kulkenut kuin siivillä. Silittelin Humua kaulalta ja pikkuhiljaa siirsin piirtämään tamman otsassa olevan pyörteen karvojen menosuuntia. Pussasin Humua turpaan ja hain tarvikeboksista karkean harjan. Otin käsittelyyn jo takkuuntuneen harjan ja ryhdyin selvimään sitä. Kun olin harjannut noin puoleen väliin Humu riuhtaisi harjansa käsistäni ja viskeli hieman päätään. - Höpsö. - Niin olet, kuulin takaani iloisen naurun. - Ai, Pipsa.. Sä oot jo valmis, vai? - Melkein, mutta ajattelin tulla vilkaisemaan mikä kestää kun et ole muuta hakenut kuin tarvikeboksin. - Aijaa.. No mä oon ihan kohta valmis. Mut jos sulla on luppoaikaa niin tuo Humun suitset ja satula tänne. - Selvä, kersantti. - Hehhe, sanoin pieni virne huulillani ja jatkoin harjan selvimistä nyt hiukan nopeampaan tahtiin. Olinkin jo selvinyt harjan ja hännän ja siirtynyt harjailemaan tammaa muuten, kun Pipsa toi satulan ja suitset. - Tässä, Pipsa sanoi ja käännähti suoraan takaisin kohti tallia. - Kiitti, huikkasin tytön perään ja harjailin Humun loppuun. Otin vielä mudat ja hiekat tamman kavioista. Heitin tammalle satulan selkään ja laitoin satulavyön kiinni. Humu kun tuntui tänään olevan ärsyyntynyt satulasta ja pullisteli, joten muistuttelin itseäni, että kiristäisin satulavyötä vielä pihassa. Pian Humulla olikin jo suitset päässä. Taputin tammaa lautasille ja lähdin taluttamaan tähtipäätäni aukialle.
Loviisa odotteli jo Pampulan kanssa ja Pipsa asteli juuri Sikkeä taluttaen tallista. - Eiköhän mennä sitten, Loviisa sanoi ja hyppäsi Pampun selkään. Itsekin olin juuri tekemässä samoin, kunnes huulilleni nousi hymy. Nostin läppää ja kiristelin satulavyötä muutaman reiän verran. Säädin jalustimet oikealle korkeudelle - niitä oli viimeksi käyttänyt ilmeisesti joku hyvin pitkäjalkainen ihminen. - Nonni, hymähdin kun istuin tamman selässä. Vilkaisin ympärilleni. Loviisa ja Pipsa menivätkin siinä samassa ohitseni. Kannustin Humun liikkeelle ja pian olinkin Pipsan vierellä, jonka toisella puolella oli Loviisa. Nauroin Loviisan kertomalle vitsille ja sain jotenkini aikaiseksi hikan, joka tuotti vain lisää naurua. Muistin mainita että hikka on kaikista kiusallisin hiljaisessa bussissa. Molemmat olivat samaa mieltä. Matkamme jatkui rauhalliseen tahtiin kohti Liekkijärveä, vaikka emme aivan sinne asti aikoneetkaan mennä.
HM40 ♥
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Nov 12, 2011 21:13:49 GMT 2
12-11-2011
- Aja varovaisesti! - Joo joo. - Heippa! - Moikka, mutisin äidilleni sujahtaessani ulko-ovesta ulos. Heiluttelin avaimia käsissäni madellessani mautoani kohti. Ilma oli jo kylmennyt jonkin verran ja varpaita alkoi pian palella. Hengitykseni huurusi. Talvi oli selvästikin tuloillaan vaikka lööpit kuuluttivat vasta vähän aikaa sitten että tulee musta talvi.
Lähes kaikki lehdet olivat jo varisseet alas. No, ainakin päästäisiin tästä ankeudesta kun lumi sataisi. Käänsin avainta virtalukossa ja säädin lämmöt täysille. Tästä akku ei tykkää. Laitoin taustale soimaan jotakin pari vuotta ostamaltani Miami White -levyltä. Musiikkiin sisältyi lähinnä loppuunsoitettuja hittibiisejä mutta mukaan mahtui kaikkea muutakin hyvin menevää musiikkia. Naputtelin sormillani tahtia rattiin ja seurasin liikennevaloja. Pian liikennevalot näyttivät vihreää ja pääsin lähtemään.
Ei kulunut hetkeäkään kun mauto seisoi jo Seppeleen parkkipaikalla lukittuna ja jalkani veivät minua tavan mukaan kohti oleskelutila. Naurunremakkaa kuului oven taaksekin. Huulilleni nousi hymy. Polkaisin melkein loppuunkulutetut tallikenkäni lattialle ja avasin oleskelutilan oven.
Monet iloiset kasvot kääntyivät minua kohti ja jotkut tervehtivät. - No heipparallaa mussukat, naurahdin ja laskin sammaleenvirheän, erään kaverini mukaan "muodikkaasti kuluneen" laukkuni lattialle ja raivasin itselleni tilaa pöydän ääreen.
Hetken juttutuokion ja pohdiskelun jälkeen päätin mennä ratsastelemaan aivan hetkeksi maneesiin. Luvassa ei ollut mitään hikistä treeniä, mutta koska maastoilu oli niin hauskaa, menisin pitkille, rauhallisille loppukäynneille metsikköön.
Taiteilin mukaani suitset, satulan huopineen, tarvikeboksin ja viltin aivan kuin Rachael Ray kerää aineksia ruokaan kokkausohjelmassaan. Michael Jacksonin Billie Jeania hyräillen tanssahtelin kohti aittabokseja. Asetin tavarapinon odottamaan vuoroaan ja nappasin riimunnarun mukaani kävellessäni kohti takatarhoja ja pientä tähtipäätäni.
Siellä se seisoikin, aidan vieressä tapittamassa ohikulkijoita. - No hei vaan kultaseni, hymyilin onnellisesti ja pujahdin aidan välistä Humun luokse. Taputin tammaa kaulalle ja napsautin riimunnarun Humun riimuun kiinni. Vetäisin nopeasti takkini taskuissa olleet hanskat kohmeisiin käsiini.
Kun Humu oli paikoillaan seisomassa karsinassaa ja olin juuri kääntymässä tarvikepakkia päin, joku naputti sormellaan minua olkapäähän. Käännyin kysyvä ilme kasvoillani kohden muukalaista, jonka pian tajusin olevan Emmu. - Emmu! Vau, mitässää täällä? - No moi Ellu, Emmu naurahti ja tyytyi kohtaloonsa eli minun antamaani kovaan rutistukseen. - Käyn aina välillä vilkaisemassa, josko hoitajahaun tulos olisi tullut ja hengailen ihan muuten vaan myös. - No, ketäs hait? - Sä näät sen sitten, Emmu vinkkasi silmää. - No höh. Saat luvan sitten saada sen hoitajuuden uudelleen, hymähdin. - Toivotaan, toivotaan. Mut hei, mä lähdenkin tästä muihin hommiin, Emmu sanoi. - Joo... No, moikka! - Heipparallaa ja näkemisiin!
Suupielet korkealla, iloisesti hyräillen laitoin Humun valmiiksi. Kävin viemässä tavarapakin takaisin ja tunkemassa kypärän päähäni. Sitten taluttelinkin jo Humua maneesille. Hyppäsin uljaan ratsuni selkään ja aloitin menemällä käyntiä uraa pitin. Rauhallinen, keinuva käynti loi minulle sellaisen olon, että siinä hetkessä voisin viettää aikaa tuntikausia.
HM41 ♥
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Nov 13, 2011 20:17:57 GMT 2
13-11-2011Nojasin aitaa vasten katsellessani kauempana Reinon kanssa puuhaavaa hoidokkiani. Tämän kuun 27. päivä olisi meidän vuosipäivä. Lähes vuosi oli vierähtänyt hetkessä. Aivan kuin olisin vasta eilen jännittänyt hoitajahakujen tulosta, aivan niin kuin useat hevosihmiset tällä hetkellä. Olin tutustunut jonkin verran vasta Seppeleeseen saapuneihin hevosiin. Erityisesti Frank oli jäänyt mieleen. Kukakohan onnekas sen ruunan saisi.. Ajatukseni keskeytti viereeni nojailemaan saapunut Jeccu. - On ne kyllä kauniita eläimiä. - Hmm, totta, vastasin yhä tuijottaen Humun menoja. - Mitäs mitäs, tulisitko pitämään mun kanssa puunaustalkoot varusteille? Jeccu kyseli. - Joo, hyvä idea. Humun varusteet on aika törkyiset, naurahdin ja vilkaisin vieressäni pirteästi hymyilevään Jeccuun. - Hieno homma. Shall we? - Oukkidoukki, sanoin ja suuntasin Jeccu vierelläni kohti tallia. Kävellessämme tallin käytävällä meitä tuli vastaan aiemmin Jecun kanssa tapaamani Daniel. Pienen hymyn kera tervehdin Danielia, samoin teki Jeccu, mutta aavistuksen tuttavallisemmin. Daniel tuli, Daniel meni. Pian me lysähdimmekin varustehuoneessa jakkaroille, varusteet odottamassa puhdistusta. - Mistäs aloitetaan? - Satulasta, sanoi Jeccu kuin apteekin hyllyltä. - Selvä pyy. Ottaessani kostean liinan käsiini ja asetellessani satulaa syliini, huomasin Annen hymyilevän oviaukossa, mutta ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli nainen jo kadonnut oviaukosta. Kohautin olkiani ja ryhdyin hinkkaamaan likaa irti satulasta jutustellen samalla leppoisasti Jecun kanssa. Ehkä enempi luonnoksenomainen söherrys, mutta kun kerran kone suostui ottamaan kuvan vastaan niin laitoin :)HM42 ♥
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Nov 20, 2011 19:29:25 GMT 2
20-11-2011
Koko Seppele kuhisi täynnä uusia hoitajia. Innokkaita sellaisia. Olin nojailemassa maneesin seinään, haukkaamassa raitista ilmaa. Lämpötila oli pudonnut vähän miinukselle. Hengitykseni näkyi edessäni vaaleana höyrynä. Suljin silmäni ja kuuntelin tallista kuuluvaa iloista puheensorinaa. Sormiani palelsi. Hakisin tumput käsiini heti kun pääsisin lähtemään. Yksi... Kaksi... Hiiop, sanoin mielessäni ponkaistessani nojailemasta. Nopeahkot askeleni alkoivat viedä minua kohti oleskelutilaa. Mm, hyvä suunta, jalat, lämmin glögi tässä olikin tarpeen.
Oleskelutila oli jostakin syystä tyhjä. Ehkä kaikki olivat hoitohevostensa luona. Ehkäpä niin. Hymähdin ja kaadoin glögitiivistettä mukiin. Napsautin vedenkeittimen päälle ja istuin pöydän ääreen odottamaan. Pian kuuluikin jo veden porinaa. Kaadoin keittimestä kuumaa vettä glögitiivisteeseen.
Hörpin höyryävää, mausteista juomaa ja katselin eteenpäin, "tyhjyyteen". Pian kävi kolahdus ja sisään astui punaposkinen Pipsa. - Hei! Kuis kulkee? - Moi! Ihan hyvin tässä, siivosin just useamman karsinan. Ei susta sais kaveria maastoon? - Tottahan toki. Itekki oon vähän maastoilufiiliksellä, hymyilin. - Juon vaan tän glögin loppuun, jatkoin. - Ihan rauhassa. Mäkin otan vielä, Pipsa sanoi ja lähestyi vedenkeitintä muki kädessään.
Rupattelimme glögimukit käsissämme ja mietimme, minne menisimme. Päädyimme siihen, että kierähtäisimme jossakin Artsilan lähellä ja palaisimme takaisin.
- Lähdenkin tästä laittamaan tähtipään valmiiksi, sanoin ja nousin ylös. -Joo, mä tuun pian perässä, Pipsa vastasi ja joi loppuja glögejään. Vetäisin ratsastuskengät jalkaan ja kaapissani lojuneet säärystimet jalkoihin ratsastushousujen päälle. Hyppelin rappuset alas ja taiteilin mukaani tarvikeboksin, satulan, huovan ja suitset ohjineen.
Kun olin asettanut varusteet ja pakin paikoilleen odottamaan, oli aika hakea Humu takatarhasta. Kiirehdin takatarhalle riimunnaru käsissäni. Pian Humu seisoikin karsinassaan. Harjasin nopeasti, mutta tehokkaasti tamman läpi ja selvin harjan. Kiristin satulavyötä yksi reikä kerrallaan oikeaan kohtaan. Pian kuolaimetkin oli suussa ja suitset päässä. Heitin viltin Humun selkään ja talutettuani tamman aukiolle pomppasin satulaan. Katselin hämmentyneenä ympärilleni. Yleensä Pipsa ehti aina ennen minua. Sillä samalla hetkellä brunetti tyttö astelikin hevosensa kanssa tallista. Hymyilin tyytyväisen ja käänsin Humun kohti maastoa. - Mennäänkö? - Jep.
Jäätyneet lehdet rapsahtelivat ratsujemme kavioiden alla. Liikuimme rauhalliseen tahtiin kohti Artsilan ympäristöä.
HM43 ♥
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Dec 14, 2011 23:00:57 GMT 2
14-12-2011[/b]
- Okei, etköhän sä olisi ansainnut loppupäivän tarhassa, hymyilin hoitohevoselleni rapsutellessani sen harjan tyvestä. - Mulla on sulle yllätys, jatkoin ja kaivoin taskustani porkkananpalan. - Joulunajan kunniaksi, you know. Sitäpaitsi enhän mä juhlistanut yhtään meidän vuosipäivääkään, hitsi, juttelin porkkanaa rouskuttavalle tähtipäälleni. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja Humun tehtyä selvää porkkananpalasta lähdin taluttamaan tammaa kohti takatarhaa.
Matkallani näin Robertin ja Melodyn kävelemässä kohti tallia. Heilautin kättäni heille, mutta mitä ilmeisemmin he eivät huomanneet minua vaan olivat keskittyneitä omiin juttuihinsa. He olivat kuin paita ja peppu, jos olisin aivan mielikuvitukselliseksi heittäytynyt, olisin jopa voinut epäillä heillä olevan jotakin juttua, mutta päätin jättää suhdespekuloinnit muille. Koulussa sitä tuli harrastettua oikein olan takaa. Kaivoin mp3-soitintani taskustani ja vetäisin kuulokkeet esiin. Asetin napit korvilleni ja käynnistin vempeleen. Iloinen, kulkusenhelistyksiä täynnä oleva musiikki pamahti päälle. Olin ladannut soittimeen joulumusiikkia saadakseni joulutunnetta. - Kilisee kilisee kulkunen, helkkyen, välkkyen, kilisee kilisee kulkunen, loistehessa nietosten, rallattelin biisin mukana. Vastaan kävelevän Annen huulille levisi iloinen hymy. - Joulumielellä? - Tietysti, tietysti, naurahdin ja heilautin kättäni naisen pyyheltäessä ohitse.
Pian Humu käyskenteli jo tarhassa tarhakavereidensa kanssa. Itse suuntasin askeleeni kohti tallia – minulla oli mukava, sekä joillekin ”mukava” yllätys, mitä tallissa soivaan musiikkiin tuli. Hyppelin rappuset ylös ja kaivoin lokerossani olleesta kassista Justin Bieberin joululevyn, jonka veljeni oli lahjoittanut minulle, koska olin niin kova fani. Muka. Ei sillä, en minä hänen musiikkia vihannutkaan mutta veljeni osti sen levyn todennäköisesti vain ärsyttääkseen. Leikkimielellä, luulisin. - Mikäs se siinä, naureskeli Pipsa, joka oli oleskelutilasta tullessaan huomannut käsissäni olevan levyn. - Yllätysmusiikkia tallin väelle, kun kerran sai omia levyjä tuoda, naureskelin.
Menimme laittamaan levyn soimaan. Tallissa oli sekalaisia mielipiteitä musiikista. Jotkut läiskäisivät käden otsalleen, jotkut lauleskelivat mukana ja jotkut eivät huomioineet mitenkään. Pirteä hymy huulillani suuntasin oleskeluhuoneeseen ja tungin päähäni tonttulakin, jonka olin kaivanut komerostani. - Hou hou hou, onkos täällä kilttejä lapsia, mörisin astuessani ovesta sisään. Suljin oven perässäni ja lösähdin sohvalle istumaan. Joku ilmoitti menevänsä koristamaan hoidokkinsa karsinaa. Ponkaisin pystyyn ja ilmoitin tekeväni samoin. Kaappasin mukaani säkin, johon olin kerännyt koristelutavaraa. Matkallani keräsin mukaan myös kottikärryt ja talikon. Ylistin mielessäni tallin pihan hiekoittajaa – olin kaatunut muutaman kerran ennen kuin joku ihana enkeli oli käynyt sen hiekoittamassa.
Nostelin tottuneeseen tahtiin kaikki märät kohdat ja lannat karsinasta. Sihtailin vielä karsinan huolella läpi. Vein kottikärryllisen turvetta pois. Palasin hetikohta karsinaan kottikärryllinen puhdasta turvetta mukanani, jonka kippasin karsinan lattialle ja levittelin kevyellä kädellä vähän sinne tänne. Vein kottarit ja talikon pois, jonka jälkeen keskityin koristeluun.
Karsinassa sisällä ei ollut oikein hyvää kohtaa koristella, joten siellä tyydyin laittamaan kuusenkoristelunauhaa ikkunan ympärille kaksipuolisilla teipeillä. Muu koristelu painoittuikin aitan keskimmäiseen oveen, eli Humun oveen. Aivan ensiteoiksi teippasin oveen muutaman kuvan Humusta. Toiseen minäkin olin päässyt komeilemaan. Sidoin rusetteja leveästä silkkinauhasta ja kiinnittelin oveen. Koristelunauhaa kehystämään kuvia ja oven reunustoja.. Teippasin vielä kaiken maailman jouluista pikkutilpehööriä oveen. Näitä olisi sitten kiva siivoilla joulun jälkeen. Kun olin saanut urakkani valmiiksi, siirryin ihastelemaan kauempaa. Enpä ollut koskaan saanut niin hienoa, vaikka itse sanonkin. Tuosta ei ainakaan jouluisuus puuttunut, se oli selvää. Huulilleni levisi iloinen hymy. Vannotin itselleni, että ensi kerralla kun tulen tallille, puunaisin varusteet läpikohtaisin. Ne olivatkin joulusiivouksen tarpeessa.
Suuntasin tallille. Astelin rappuset ylös ja kaappasin kulahtaneen, vihreän laukun mukaani ja suuntasin mautolleni. Pipsa juoksi perääni, ilmeisesti kotiin lähdössä hänkin. - Hei viittitkö heittää, Pipsa kysyi ja katsoi minuun pentuilmeellä. - Tietty. Hyppää kyytiin, hymyilin ja avasin mautoni oven. Sujahdin sisään ja laitoin oven kiinni. Käynnistin mauton ja odotin, että Pipsa oli saanut laitettua matkustajanpuoleisen oven kiinni. - Tack, Pipsa hymyii. - Eipä mitää, kivahan sua on kuljettaa kun oot niin mukavaa seuraa, naurahdin ja kaarsin parkkipaikalta tielle. Laitoin valmiina olleen musiikin pois päältä (jotta Pipsa saisi kerrottua asian, jota oli juuri selittämässä innoissaan) ja lähdin ajamaan Pipsan kotia kohti.
HM44 ♥
|
|
|
Post by Anne on Dec 17, 2011 18:19:26 GMT 2
Aattoratsastus 2011Jossu sytyttää lyhtyjä kotimatkaa varten.Spessu Ellelle ja Ellulle!
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Dec 24, 2011 0:23:39 GMT 2
Todella hieno, ihana! Kiitos kovasti, Anne (:
23-12-2011
- Nonni, oot sitten siistinä aattoratsastuksessa.. Jutustelin tähtipäälleni hiljaisella äänellä silitellessäni Humua kaulalta. - Eiköhän aleta rehkiin, hymähdin ja kumarruin ottamaan harjaa pakista. Tunsin Humun hamuilevan taskujani "huomaamattomasti" siirtäessäni huomion muualle. - Saat herkun kun oot nättinä, naurahdin ja aloitin perusteellisen harjaamisen. Ensin harjasin harjan ja hännän täysin selväksi. Annoin Humulle välietappinamin. Humu rouskutti piparinpalan tyytyväisenä. Harjailin pään läpi pehmeällä pienellä harjalla jonka jälkeen siirryin harjailemaan isommalla ja hiukan kovemmalla kaulaa ja selkää. Siirryin pikkuhiljaa harjailemaan Humun jalkoja ja vatsaa. - Sitten kaviot, puhuin itsekseni ja tein vaihtokaupan tarvikseboksin kanssa - kaviokoukku harjasta. Kaavin kaiken maailman moskat säteen ympäriltä jokaisesta kaviosta. - Noninn, nyt enää letitys... Hieroin käsiäni yhteen ja olin kaivamassa pieniä kumilenksuja taskustani, kun huomasin Humun ravistelleen harjansa ihan sekaisin. - Mokoma! Naureskelin ja nappasin harjan uudelleen käteeni. Selvin harjan ja aloitin heti letittämisen. - Lupaa että tää kampaus pysyy, anelin tehdessäni sitä. Alku oli tehty jo niin huolellisesti, että en voinut enää vaihtaa huolettomammin tehtyyn letitykseen.
Pian Humu komeili jo karsinassaan täysin puunattuna. - Okei, muista olla riehumatta, vannotin ojentaessani kokonaisen piparin. - Kiitos, sanoin poistuessani karsinasta, ajatellen että Humu on mitä todennäköisimmin sotkenut harjansa huomiseen mennessä. Kävin heittämässä pakin varustehuoneeseen jonka jälkeen suuntasin oleskelutiloihin. Rojahdin suoraan sohvalle Pipsan viereen ja tarjouduin hörppäämään hänen glögiään. Ei tepsinyt, vaan jouduin hinautumaan ylös ja hakemaan itselleni oman.
Asetuin kuuma glögimuki käsissäni paremmin sohvalle. Pyörittelin sitä käsissäni ja odotin lämmön laskevan, vesi kun oltiin keitetty ihan kiehuvaksi asti. - Lähteekö kukaan enää tekemään jotakin tänään? Jolanda kurkisteli kaikkien paikallaolevien kasvoja miettiväisen näköisenä. - En tiedä. Pitäisikö, ihmettelin Jolandalle. - Pitäisi. No ei, ajattelin vain että tulisiko joku putsaamaan varusteet huomista varten. - Mä oon ainakin mukana kunhan saan juotua tän glögin, sanoin ja hörppäsin varovasti. Au! Vieläkin liian kuumaa. - Hyvä. Kukaan muu? Muut käyttäytyivät suorastaan kuin zombiet. Jolanda hymähti ja nousi ylös. - Mä taidan jo mennä sinne odotteleen, tyttö hymyili. - Jätän glögin tänne ja tuun juomaan kun se on jäähtynyt, odota, naurahdin ja nousin ylös. Seurasin Jolandaa varustehuoneeseen. Etsimme jakkarat allemme ja aloitimme perusteellisen huollon. Humun satulassa oli kaikenlaista kuraa ja moskaa, joten tästä tulisi vielä pitkä päivä. Onneksi ei tarvinnut mennä bussiaikataulujen mukaan vaan oli oma kyyti. Rennosti jutustellen raaputtelimme kosteilla räteillä kuivunutta kuraa pois. Sen siitä saa kun syksy jatkuu pitkään eikä ole kunnollista lunta. Lumi ja muta sekoittuu. Se yhdistelmä ei ole millään tavalla hyvä.
HM45 ♥
|
|
|
Taru
Perustallilainen
Posts: 195
|
Post by Taru on Oct 8, 2012 17:12:44 GMT 2
OnnenpäiväHörppäsin maitoa, kunnes havahduin teksiviestin saapumisääneen. Hyvä, etten purskauttanut maitoja ulos suustani, kun kuulin uutisen - Humu olisi hoitohevoseni! Tuntui, että olin pakahtua riemusta. Kurniva nälkäni oli tipotiessään, kun olin jo juoksemassa suunapäänä bussipysäkille. Pahaenteisesti puhaltava tuuli kävi suoraan kasvoilleni, joten onneksi pääsin bussin suojaan pian. Lysähdin raskaasti bussin penkille ja aloin katsella kauniita, suomalaisia ja reheviä maisemia. Huokailin tyytyväisenä ja odotin innoissani Humun ensikohtaamista. Tallilla oli aina pirteä ja mukava tunnelma, mutta Seppeleessä tunnelma kohoaa kattoon ja silloin saa otteen kunnon tallifiiliksestä. Hevosten kavioiden jälkiä on painautunut tallipihalle. Nostan katseeni maasta ja näen Seppeleen punaisen tallirakennuksen. Reipastan askeliani ja melkeimpä juoksen sisälle talliin. Olen ollut Seppeleessä ennenkin, joten tutut paikat alkavat hahmottua. Käytävää korostavat pitkät karsinarivit, joissa jokaisessa pärksähtelee hevonen. Huomaan toimiston oven olevan raollaan. Kuulen Annen äänen oven takaa, hän on varmaan tinkimässä heinien hinnasta. Astelen lähemmäksi ja avaan oven varovasti. Nainen lopettaa puhelun ja kääntyy minuun päin. - Moikka, olet varmaankin Taru? Hauska nähdä! Anne sanoo iloisella äänensävyllä. - Moi, ajattelin vaan kysyä, että missä oleskelutila olikaan? Sanoin hieman nolona. - Uuden osan yläkerrassa. Et ole varmaan siellä käynytkään? Nainen sanoi ja veti suulleen hymynaloketta. Nyökkäsin ja harpoin takaisin tallikäytävälle. Kipitin rivakasti oleskeluhuoneeseen, jonne jätin laukkuni sekä muut romppeet. Loikin portaat alas hyräillen samalla. Kävelin rauhallisesti tallikäytävää pitkin, koska en halunnut, että hevoset säikähtävät. Pienhevonen, Humu, seisoi odottavan näköisenä karsinassaan. Pujahdin Humun karsinaan ja heti aluksi Humu tervehti minua tunkemalla päänsä taskuuni. Tamma halusi varmaan herkkuja, eikä halunnut tehdä asiasta epäselvää. Humu väänsi korviaan hitusen taaksepäin ja olin näkevinäni sen nyrpeän ilmeen. Ujutin käteni Humun paksuun harjapehkoon ja rapsuttelin sitä kaikessa rauhassa. Että, hevoset auttoivat unohtamaan kaikki murheet! Koulussa oli alkamassa koeviiikko, enkä millään jaksaisi lukea. Yläluokilla se oli kuitenkin pakollista, ellei sitten halunnut välttämättä jäädä luokalleen. Huokaisin raskaasti, mutta pian väänsin suuni hymyyn, kun Humu jaksoi olla terhakkana ja pirteänä. - Hevoset ovat parasta lääkettä stressiin, sanoin hiljaa, mutta Humu näytti kuulevan sen. Narahdin ja päätin mennä hakemaan harjoja satulahuoneesta. Humu nautti harjaamisesta täysin siemauksin. Se ilmaisi sen lepuuttamalla päätään ja ummistamalla silmiään. Humu oli selkeästi alkanut vaihtaa talvikarvaan, koska harjaan tarttui paksuja tukkoja karvaa. Harjasin Humun perinpohjin, todella siistiksi, koska halusin sen näyttävän upealta ja hyvinhoidetulta. Kun Humu oli harjattu, puhdistin sen kaviot. Tamma oli koko ajan pirteä ja iloinen, joka oli minusta todella hauskaa. Varsinkin Humun hyväntuulisuus viehätti minua syvästi. Ujutin riimun Humun suomenhevosille ominaiseen, isoon päähän. Maiskautin pienehkön tamman perääni ja lähdin taluttamaan sitä kohti tarhaa. Humu nosti päänsä korkeuksiin, kun huomasi tarhakavereidensa odottavan sitä. Humu meinasi vähän ravailla, mutta sain pidettyä sen rauhallisessa tempossa. Päästin Humun irti tarhan suulla ja tamma ravasi innokkaana komentelemaan kavereitaan. Olin ratketa naurusta, varsinkin, kun Humu päätti piehtatoida. Katselin Humua hetken aikaa tyytyväisenä. Tältä tuntui aloittaa hoitajaura! Taru ja Humaus-Tyttö Ensimmäinen HM, 8.10.2012
|
|
Taru
Perustallilainen
Posts: 195
|
Post by Taru on Oct 9, 2012 8:07:21 GMT 2
AamuhoitoNavakka syystuuli puhalsi vasten kavojani, kun pyöräilin uudella pyörälläni kohti Seppelettä. Syksy teki tuloaan varsin voimakkaasti, sen näki lehdittömistä puista ja koleasta ilmasta. Polkaisin rivakasti viimeiset vauhdit Seppeleen tallipihaan, hyppäsin alas satulasta ja parkkeerasin sen tallin seinän viereen, jossa lojui myös läjä muita pyöriä. Tallin värikäs ja raikas tunnelma leijaili ilmassa, kun astuin sisälle talliin. Hevoset olivat jo hotkineet aamuruokansa, mutta kaikista hitaimmat syömärit olivat vielä popsimassa heiniään. Tallikäytävällä tuli vastaan Mappe, joka muistaakseni hoiti Patronia. - Moikka! Hihkaisin tytölle, joka oli taluttamassa ruunikkoa, riehakkaan oloista ponia. - Moi vaan! Vien Patronin ulos, se tuntuu aikamoiselta aamuvirkulta, Mappe hymyili. Nyökkäsin reippaasti ja jatkoin matkaani kohti Humun karsinaa. Humu seisoi karsinassaan toiveikkaana odottaen makupaloja. "Moikka tyttö!" Hihkaisin astuessani tamman karsinaan. Humu tuli tuuppumaan, jospa sillä saisi makupaloja. Ojensin hassulle tammalle naurahtaen porkkanan palan, ennen kuin lähdin hakemaan Humun harjoja satulahuoneesta. Harjasin Humua perusteellisin ottein. Tamma seisoskeli pirteä pilke silmäkulmassa karsinassaan. Humu nautti selvästi perusteellisesta harjauksesta ja minä nautin Humun harjauksesta. Irrottelin harjasta paksut karvatupot. Humu varmaan tykkäsi, että pääsi eroon kutittavasta irtokarvasta. Vetelin pölyharjalla Humun punarautiasta selkää ja etenin aina jalkoihin asti. Taputin Humua kiitokseksi kiltistä paikoillaanseisomisesta. Nostin Humun kaviot yksi kerrallaan ja puhdistin ne. Vaikka niiissä ei ollut paljon likaa, niin kaiken piti olla tiptop kunnossa, ennen kuin lähdin kouluun. Humusta pikkuinen pääkuva =)Pieni kuvanen Humusta ♥ Tuli niin iso että laitoin linkiksi Taru ja Humaus-Tyttö Toinen HM, 9.10.2012 Oikein kivoja tarinoita, Taru! Huomaathan, että Humu asuu aitassa. =) - Anne
|
|
Taru
Perustallilainen
Posts: 195
|
Post by Taru on Nov 3, 2012 11:14:26 GMT 2
Lumi tule takaisin...Lontustelin kohti aittoja, jossa Humu asui. Satoi vettä, lumi oli sulanut pois. Viimeinenkin lumenhiutale oli poissa, taas oli synkkää ja pimeää. Aamu oli kuitenkin valoinen, koska aurinko hieman pilkotti paksun pilvilautan takaa. Humu nosti päänsä terhakkana ylös. Rapsuttelin Humua, oli se kyllä niin ihana. Humu hamusi taskujani, olisiko siellä herkkuja. Kaivoin taskustani porkkananpalan, joka olin pöllinyt satulahuoneesta. "Olepa hyvä!" Sanoin sille. Korvat hörössä tamma mussutti porkkanansa. "Tulisipa lumi takaisin, pysyvästi. Sit päästäis hiihtoratsastaan ja kaikkee", sanoin Humulle, joka terhakkana tyttönä seisoi aitan perällä. Kävin hakemassa Humun harjat. Sivelin harjalla Humun karvaa, joka oli jo muuttunut talvikarvaksi. Pörheä ja pehmeä turkki kaipasikin puunaaamista, koska se oli kuin myrskyn jäljiltä. Humun harjaamisessa kestäisi useampi tovi, muttei se haitannut, koska nautin Humun harjauksesta yhtä paljon kuin se nautti huomiosta. Talvikarva siistiytyi sitä mukaa, kun pääsin harjaamaan. Harjasin Humua ainakin puoli tuntia, ja se tuottikin tulosta, koska Humu oli jo paaaaaaljon siistimpi ja nätimpi. "Oletpas nätti", puhelin tammalle. Puhdistin kaviotkin, jossa olikin hieman likaa. Pian hain riimun ja riimunnarun satulahuoneesta. Satulahuoneessa näin Loviisan ja Britan. Moikkasin tyttöjä ja häivyin sitten takaisin aitalle. Ujutin riimun Humun päähän ja napsautin riimunnarun siihen kiinni. Maiskautin Humun perääni. Tamma lähti kiltisti seuraamaan minua, kun talutin sitä tarhoille. Muitakin hevosia oli tarhoissaan, kuten uusi hevonen, Hyperion. Kun Humu oli tarhassaan, kävin katsomassa Hyperionia. "Oletpa komea poika!", sanoin sille. Hyperion keskittyi enemmän syömiseen kuin minuun. Annoin sen syödä ja kävin vielä sanomassa Humulle heipat. Päätin vielä käydä taukohuoneessa, koska kaipasin kuumaa kaakaota enemmän kuin mitään. Taru & Humaus-Tyttö Kolmas HM, 3.11
|
|
Taru
Perustallilainen
Posts: 195
|
Post by Taru on Nov 5, 2012 18:29:26 GMT 2
Ratsastus med HumuVoi että kun osasin inhota syyssateita ja pimeyttä! Marraskuu oli taatusti pahinta kaamosaikaa, jolloin minua väsytti niin paljon, että oppitunneillakin teki mieli nukkua. Kymmenen tunnin yöunet eivät riittäneet, eivät vaikka yleensä nukun n. 8 tuntia, ja jaksan silti olla hereillä. Pitäisi varmaan nukkua muutama päivä ihan putkeen, jotta jaksaisi olla pirteänä ja reippaana näin marraskuussa. Lähdin hakemaan piristystä tallilta, jossa taatusti saisin ajatukseni kaikkoamaan muualle. Humu-tammanen odottaisi aittarakennuksessaan, pehmeän heinäkerroksen päällä seisoen, katsoen suurilla ja ihanilla suokinsilmillään. Havahduin kun huomasin bussin tulevan pysäkille. Nousin raskain askelin Kylmäsen liikenteen bussiin, joiden sinivihreille penkeille lysähtäminen tuntui hyvältä. Käänsin katseeni yli horisontin, jonka takaa lähestyi uhkaavan näköisiä pilviä. Sadekuurot olivat jatkuneet pitkin päivää, ja tuolta näytti olevan tulossa uusi sadekuuro. Muutamia pisaroita tippui jo bussin kylkeen, josta ne valuivat hitaasti alas. Bussi kiidätti matkustajansa pikimmittä päätepysäkilleni, eli Seppeleeseen. Otin tallilaukun lattialta, jossa olivat evääni sekä ratsastusvarusteet. Minun oli määrä ratsastaa tänään, koska Humulla sattui olemaan vapaapäivä ja silloin sitä olisi mitä oivallisin liikuttaa. Jesjesjesjesjes, hoin mielessäni. Oli mukavaa päästä ratsastamaan Humulla ihan itsenäisesti. Yksin, ilman muita. Silloin saisin purettua kaikki murheeni ulos, lähelläni vain kaikista luotettavin ystävä, Humu. Kaivoin laukusta kaappini avaimen, samalla kun kapusin rappusia ylös. Avaimenperänä kiilui muovilaatta, joka oli tuunattu Humun kuvalla. Otin laukusta ratsastuskamppeet matkaani, ja heitin laukun kaappiin. Kaapissa oli lisävaatteita, jos sattuisi tulemaan kylmä. Lukitsin kaapin oven ja sujautin avaimen kevyen toppatakkini taskuun. Laskeuduin alas portaita, mukanani ratsastusvarusteet sekä Humun harjapakki. Ratsastusvarusteet saivat jäädä aitan ovelle odottamaan, kunnes saisin Humun ratsastuskuntoon. Avatessani aitan oven, Humu nosti päänsä terhakkana ylös ja alkoi tapittaa minua ihanilla, samenttisen pehmeän katseen omaavilla silmillään. Painoin pääni Humun pehmeää turpaa vasten. "Suhun mä voin luottaa, aina ja ikuisesti. Sä oot mun kaikkein paras kaveri", puhuin Humulle, joka ymmärtäväisesti töytäsi minua käsivarteen. Hymy levisi kasvoilleni. Humun seurassa pystyi aina lepäämään, unohtamaan murheet. Vietin useamman tovin tamman luona, ennen kuin hain harjapakin aitan ovelta. Humu kyhnytti turvallaan käsivarttani, sitä varmaan kutitti. Rapsutin Humua hetken korvan takaa, josta se selvästi nautti. Otin pölyharjan, jolla aloin sivellä Humun karvapeitettä. En laisinkaan kiirehtinyt harjaamisen kanssa, ja vaihdoin monta kertaa harjoja. Humu oli jo kiiltävän puhdas, mutta siistin sitä vielä vähän. Muutama veto sieltä sun täältä ja vuola, täydellinen Humu on valmis! Selvitin Humun puruisen hännän, ja tietenkin puhdistin kaviot. Eihän kavioita voinut puhdistamatta jättää, varsinkaan oman hoitsun. Nostin kaviot rauhallisesti kämmenelleni yksitellen, puhdistaen ne hyvin. Laitoin harjat ja kaviokoukun takaisin pakkiinsa ja lähdin viemään niitä takaisin satulahuoneeseen. Otin matkaani satulan ja suitset, olihan minun tarkoitus ratsastaa. Nostin satulan Humun selkään ja suoristin huovan, joka jäi hieman ryttyyn. Huovan piti olla siististi ja satulan tasaisesti. Kiristin satulavyötä hieman, toiseen reikään. Suitsien laitto onnistui, tosin parin yrityksen jälkeen. Laitoin itselleni varusteet päälle ja lähdin taluttamaan Humua kentälle, jossa oli vapaata. Humu nyökytteli päätään käynnin nelitahtisessa tempossa, minun kävellessä reippaasti sen vierellä. Avasin kentän portin ja ujuttauduin Humun kanssa aitaukseen. Suljin samantein portin ja talutin Humun keskihalkaisijalle, jossa kiristin satulavyön ja nousin selkään. Humu käveli reippaasti uraa pitkin. Istuin rennosti selässä ja keskityin vain yhteen ja ainoaan asiaan - ratsastamiseen ja siitä nauttimiseen. Annoin Humun kävellä rennosti muutaman kierroksen, jonka jälkeen otin ohjat ja vaihdoin suunnan. Napautin kevyesti pohkeita tamman kylkiin, jolloin se lähti ravaamaan. Menin kevyttä ravia ja tein samalla voltteja sun muita kiemuroita. Muistelin Annen ohjeita hevosen muotoon ratsastamisesta. Tein pidätteitä ja puolipidätteitä, ssaden Humun kuulolle ja käyttämään takaosaansa. Tein muutamia taivutuksia, muun muassa pohkeenväistöjä. Humu selviytyi niistä hyvin ja oli upeasti kuulolla. Hymyilin leveästi ja annoin Humun levähtää käynnissä.Taputin Humua voitonriemuisena kaulalle. Käyntipätkän jälkeen otin kunnon laukkaosuuden. Humu laukkasi reippaan letkeästi eteenpäin, juuri sellaista laukkaa kuin toivoinkin. Myötäilin laukan ihanaa, kolmitahtista liikettä ja hymyilin. Humu oli unelmien ratsu ja ennen kaikkea maailman paras hoitohevonen. Ravailin vielä molempiin suuntiin ja otin sitten loppukäynnit. "Olit kyllä ihana, Humuseni! Toivottavasti sinullakin oli hauskaa", puhuin Humulle samalla kuin taputin sitä kaulalle. Humu pärski kovaäänisesti ja hieman kuolaa lensi sen suusta. Käänsin tamman kaartoon ja laskeuduin Humun selästä alas. Samalla kun talutin Humua aittaan, mietin mitä seuraavat päivät tuovat tullessaan. Hoidettuani Humun kävin viemässä ratsastuskamppeeni kaappiini. Hain taukohuoneesta kupin kaakaota ja menin Humun luo. Istuuduin karsinan nurkkaan ja puhelin Humulle samalla, kun join kaakaotani. Humu söi ruokiaan ja piti korviaan hörössä - se oli maailman paras juttukaveri, koska se ei koskaan pannut vastaan missään asiassa. Taru & Humaus-Tyttö Neljäs, 5.11
|
|
Taru
Perustallilainen
Posts: 195
|
Post by Taru on Nov 10, 2012 8:45:32 GMT 2
Weekend is best time of the week!
Raahauduin vaivanloisesti rappusia ylös. Raskaat askeleeni kantautuivat taukohuoneeseen, josta kuului iloista puheensorinaa ja railakasta naurua. Avasin kaapin hitaanpuoleisesti ja heitin laukkuni sinne. Avasin sitten taukohuoneen oven, jossa oli kolme hoitajatyttöä. Inkeri ja Pipsa olivat ehtineet vallata sohvan, mutta onneksi siihen mahtui vielä. Lysähdin sohvalle ja rääkäisin sanoin "Terve" Inkerille, Pipsalle ja Salmalle, joka oli keittämässä kaakaota. "Lepohetki meille suokaa", sanoin kömpien punavalkoisen fleecevilttini alle. Inkeri ja Pipsa nyökkäilivät vieressäni, Inkeri tosin oli syventynyt jonkinlaiseen hevoslehteen. Pieni mutta sitäkin iloisempi blondi pomppasi pystyyn ja alkoi kailottaa. "Mitä jos lähdettäis kaikki tänään maastoon omilla hoitsuillamme? Saatais ajatukset muualle, kun kaikilla varmaan koulu painaa päälle.", Inkeri ehdotti iloisena. Nyökkäsin. "Mutta ensin juodaan kaakaot."
Salma toi meille kaikille kupit kaakaota. Hörpimme lämmintä juomaa alas kurkusta tiheään tahtiin. Selma ja Pipsa lähtivät jo hoitamaan hevosiaan, ja minä lähdin Inkerin kanssa vähän ajan päästä perään. Otin ensin kaapista lämpimän villapaidan ja pujautin sen päälleni. Sitten otin ratsastustakkini ja muut ratsastusvarusteet ja lähdin aitalle. Harjapakkia en tietenkään unohtanut.
Humu oli, kuten aina, valpas mutta kiltti. Sain tamman harjattua melko pian, koska se ei ollut pahemmin takussa. Palasin vähän ajan päästä suitsien ja satulan kera Humun luo. Satuloin ja suitsin Humun, jonka jälkeen valmistuin itsekin ratsastuslenkille. Muut tytöt saapuivat piakoin ratsujensa kanssa tallipihalle, jossa olimme sopineet kokoontuvamme. Laskin jalustimet alas ja ponnistin selkään. Kun muutkin olivat selässä, pääsimme lähtemään.
Kavioiden kopina kuului poluilla hevostemme perässä. Näin aamutuimaan kuului lintujen liverrys ja hevosten pärskähtelyt kaikuivat metsässä. Humu oli tosi mukava ja reipas. Juttelimme kaikista hauskoista jutuista, jota tekisimme vielä viikonloppuna. "Otetaan laukkakisa pellolla", Inkeri ehdotti.
|
|
Taru
Perustallilainen
Posts: 195
|
Post by Taru on Nov 10, 2012 12:42:29 GMT 2
Uutta väriä...Nimittäin päätin tehdä Humun päiväkirjan kannen =) Iha jees tosta tuli, nopeesti värkätty mutta toivotaan että päiviksen kanneksi kelpaa x)
|
|
Taru
Perustallilainen
Posts: 195
|
Post by Taru on Nov 14, 2012 19:36:48 GMT 2
Räntäsadetta & lämmittelytuokio taukohuoneessaRäntäpisarat roiskivat sinne tänne synkältä taivaalta. Näin loppusyksystä, tai oikeastaan pitäisi olla jo alkutalvesta, pikkupakkanen nipisteli poskipäitä ja tallille piti sonnustautua paksuun vaatekerrokseen, jotta siellä tarkenisi olla illan kylminä tunteina. Värisin, vaikka olin pukautunut paksuihin talvivaatteisiin. Avasin tallin oven, josta pöllähti kasvoilleni aimo annos hevosen tuoksua. Käytävällä oli sangen hiljaista. Miira tuli juuri sisälle taluttaen Myntti-tammaa. Tyttö huikkasi minulle iloisen tervehdyksen, johon vastasin hymyllä. Laahustin kaapeille, joiden luona oli Inkeri sekä Kirsikka. "Tere, Taza", Inkeri huikkasi heti minut nähdessään. "Moi vaan. Ai terve, sä oot varmaan Kirsikka, ku en oo suhun ennen törmänny?", sanoin ja loin samalla kysyvän katseen Kirsikkaan. "Jeps, oon Sikkekullan hoitaja.", Kirsikka sanoi iloiseen sävyyn. "Sano Kimiks vaa." Nyökkäsin ja riuhtaisin ovenretaleen auki. Heitin sinne tallilaukkuni, jossa oli eväät. Sanoin kahdelle tytölle heippa, ja lähdin sitten jatkamaan matkaani kohti aittaa, satulahuoneen kautta ofc. Humu, tuo terhakka suomenpienhevosneiti, seisoi tuttuun tapaansa aitan nurkassa. Minut nähdessään se nosti päänsä ja tepasteli mielenkiinnosta hieman lähemmäs. Olen huomannut, että Humu oli varsin innokas tutkimaan asioita, niin ihmisiä kuin tavaroitakin. Rapsuttelin Humua samalla, kun totesin, miten hassu tamma oli. Otin harjat ja aloitin Humun harjaamisen. Mietin, että pitäisihän sitä mennä hoitamaan vielä Huijarikin. Päässäni oli tuhansia kysymyksiä - Miltä Huijari mahtaisi näyttää? Minkälainen luonne oripojalla olisi? Humu seisoi paikallaan autuaasti ja liikutteli välillä korviaan. Humun hoitaminen oli mukavaa, kun ei tarvinnut olla vahtimassa kokoajan sen eleitä, milloin se olisi näykkimässä ja milloin potkimassa. Vetelin harjalla rennosti Humun karvapeitettä. Tamma ummisti silmiään. Rapsuttelin suokkitammaa harjatessani sitä. Pitkän harjaushetken jälkeen puhdistin vielä tamman kaviot. Pakkasin harjat takaisin pakkiinsa ja kannoin pakin aitan ovelle. Silittelin ja puhelin Humulle vielä hetken, ennen kuin menin taukotupaan. Britta, Catrina ja Salma istuivat sohvalla. Loin tyttöihin muka pelottavan katseen. "Tehkää tilaa!", huusin ja hyppäsin sohvalle muiden tyttöjen viereen. Juttelin muiden tyttöjen kanssa samalla kun joimme kaakaota. Kaikilla oli yllään lämpimät vaatteet ja viltit. Jutteluaiheemme oli lähinnä hevoset, mutta juttelimme myös koulusta ynnä muusta sellaisesta. Taukohuone oli varmaan lempipaikkani, koska siellä sai jutella muiden hoitajien kanssa ja lämmitellä. "Että mä inhoon tälläsiä kelejä", sanoin vilttini alta. "Sanos muuta, aina vaan vettä ja vettä", Catrina lisäsi. Britta ja Salma nyökkäsivät ja katsoimme ulos ikkunasta. "Taas siellä sataa" Lämmittelimme ja juttelimme vielä muutaman tovin. Kello läheni jo kahdeksaa. Join vielä kupin kaakaota ja lähdin sitten vielä aitalle. Rapsuttelin Humua hetken. Sanoin suokkitammalle heipat, jonka jälkeen lähdin kotiin. Taru & Humaus-Tyttö Kuudes, 14.11.2012
|
|