Essi
Perustallilainen
Posts: 163
Hoitoheppa: Ruusu
Koulutaso: helppo A
Estetaso: re 110 cm
|
Post by Essi on Sept 26, 2013 18:19:15 GMT 2
TUNTIPONISyksy oli saapunut toden teolla, ja hoitajahaut olivat päättyneet. Suokkitamma Huiska oli saanut uuden hoitajan, ja Humun karsinanaapuri Pella oli saanut hoitajakseen mukavanoloisen 15-vuotiaan Pihlan. Istuimme katsomossa vieretysten Loviisan, Soffin ja Pihlan kanssa katselemassa hoidettaviamme, jotka hölkkäsivät kuuliaisina uraa pitkin aloittelija-aikuiset selissään hytkyen. Humu makkaroi laiskimmalla tahdillaan pää pitkänä takajalat tallissa, eivätkä Pella ja Fränkenstainikaan näyttäneet kovin kiinnostuneilta. Huiska sen sijaan kiihdytteli niin, että ratsastajalla oli ratsussaan pitelemistä. Alkeiskurssilaiset olivat onneksi kaikki niin pitkällä, etteivät tavallisissa käynti- ja raviharjoitteissa tarvinneet taluttajia, mutta me istuttiin vahdissa katsomossa, jos jengi päättäisi vaikka seota ja taluttajia tarvittaisiin.
"Nyt tekis mieli kuumaa kaakaota tai teetä", Loviisa puhahti ja kietoi Frankilta varastamaansa fleecelointa tiukemmin ympärilleen. "Jep, täällä on ihan sairaan kylmä", Pihla hytisi ja mä kiskoin pipoa syvemmälle päähän. "Miettikää sitten kun on kakskytviis astetta pakkasta!" Soffi huudahti hiljaisella äänellä. "Huh, täällä mantereella ei varmaan tuu yhtä kylmä kuin saaressa", mä mietin. "Taisiis, eihän siellä pakkanen laske kovin alas ainakaan pitkäksi aikaa, mut se tuuli."
Istuimme suunnilleen hiljaa, kunnes Anne käski porukan kaartoon ja me lähdimme reippaina umpijäässä noutamaan ratsujamme. "Jos sä voisit hoitaa sen pois kun mulla on vähän kiire?" Humulla ratsastanut täti-ihminen pyysi. "Tottakai", mä hymyilin, nostin jalustimet, löysäsin vyön ja otin ohjat kaulalta. "Kiitti", täti hymyili ja lähti kiiren vilkkaa maksamaan Annelle. Mä odottelin, että muut olivat valmiita, ja lähdin sitten Pihlan perässä taluttamaan Humua pihatolle. Ilmeisesti Pellankaan ratsastaja ei ollut tuntenut houkutusta hoitaa ratsuaan, joten Pellaa talutti ainoastaan Pihla.
Ulkona satoi vettä. Pientä tihkua vain, mutta vettä kuitenkin. Maneesin edusta alkoi uhkaavasti mutaantua, vaikka vettä oli tullut vasta eilen ensimmäistä kertaa. Keltaiset koivunlehdet lentelivät ympäriinsä navakan pohjoistuulen mukana, tarttuen mun hiuksiin ja Humun karvaan. Satula kastui matkan aikana aavistuksen, joten se pääsi pyyhekuivaukseen heti, kun sain sen pois Humun selästä. Tamma ei yhden kevyen tunnin aikana ollut hionnut juurikaan, toki klipatut vauhtiraidat hidastivat hikoamista ja nopeuttivat kuivumista. Vaikka olimme Annen kanssa pelänneet, että myös Humun loimet tuhoutuisivat Huiskan käsittelyssä, niin ei kuitenkaan ollut käynyt ainakaan vielä, ja hyvä niin.
Riisuttuani Humun harjasin sen läpikotaisin monta kertaa, ja jäin rapsuttelemaan tammaa pitkäksi aikaa. Lopulta Jaakko hääti mut pois, että Humu saisi ruokarauhan, joten mä rapsutin tammaa säästä vielä kerran ja lähdin polkemaan sateessa kotia kohti.
Essi & Humu, den åttonde
kheh pakko ottaa tästä hm vaikkei tosiaankaa ollu sen arvone
|
|
Essi
Perustallilainen
Posts: 163
Hoitoheppa: Ruusu
Koulutaso: helppo A
Estetaso: re 110 cm
|
Post by Essi on Oct 20, 2013 15:32:13 GMT 2
TALVI TULEE
Sora rahisi Humun pyöreiden kavioiden alla märkänä. Sadeloimet kahisivat tyttöponien päällä ja mä kuulin takanani Anthonin skeittareiden rahinan Taigan kavioiden äänen ohella. Toki munkin kumpparini pitivät ääntä mun lätistellessä vesilätäkön poikki. "Herranjumala mulla on kylmä!", Anthon valitti. "Eikö nää riittäis jo alkukäynneiksi?" "Eiköhän", mä vastasin ja käänsin Humun kohti maneesia. Sade piiskasi maata suurina pisaroina ja hyytävä pohjoistuuli riisui puilta viimeisetkin vähäiset lehdet ja pyöritteli maassa lojuvia märkiä lehtiä, jotka olivat jo hyvää vauhtia muuttumassa ruskeaksi mömmöksi. Humu höristeli korviaan veden valuessa sen sadelointa ja paksua harjaa pitkin maahan.
Maneesissa oli onneksi tyhjää, joten me laitettiin hevosia irti-lappu oveen ja sytytettiin kattovalot. Loisteputket syttyivät siristen ja hohtivat himmeää valoa ruskealle hiekalle. Humu seisoi kiltisti paikallaan sen aikaa, että mä riisuin siltä sadeloimen ja ripustin sen katsomon laidalle. Mä odottelin, että Anthon sai Taigan riisuttua, jonka jälkeen mä naksautin Humun riimunnarun irti ja maiskutin sille. Anthon päästi Taigan irti ja hetken ihmettelyn jälkeen pörröponit tajusivat olevansa irti.
Tammojen riehuntaa oli hauska katsoa. Aluksi ne lähtivät varovasti vain kävelemään poispäin meistä, ja kun me ei niitä estelty, Humu veti ihan jäätävät köyrypierupukit ja Taiga lähti perään. Molemmat juoksivat minkä karvaisista tappijaloistaan pääsivät, pukittelivat, piehtaroivat, hyppivät joltakin jäänyttä ristikkoa ja riehuivat kuin viimeistä päivää. Anthonin kanssa me lähinnä naurettiin kaksikolle, ja etenkin Humulle, jolla näytti olevan kivempaa kuin vuosikausiin.
Parinkymmenen minuutin riehumisen jälkeen tammat eivät olleet viiteen minuuttiin muuta kuin kävelleet, joten me napattiin neidit kiinni ja lähdettiin kohti aittaa. Sade oli tauonnut, mutta tuuli puhalteli jäätävänä pohjoisesta. Mä nostin sadetakin kaulusta ylemmäs ja painoin pipoa syvemmälle päähäni.
Karsinassa mä harjasin Humun huolellisesti läpi ja totesin, että vauhtiraidat kaipaisivat kohta uusintaklippauksen. Mä en viitsinyt häiritä Humua pitkään, koska tammalla oli ruoka-aika, joten harjauksen jälkeen mä jätin tamman karsinaansa ja lähdin kotia kohti.
Essi & Humu, den nionde
|
|
Essi
Perustallilainen
Posts: 163
Hoitoheppa: Ruusu
Koulutaso: helppo A
Estetaso: re 110 cm
|
Post by Essi on Dec 20, 2013 20:13:47 GMT 2
JOULUFIILISTÄ 20.12.2013
panostus 5/5 mutta joloEssi & Humu, den tionde!
|
|
Essi
Perustallilainen
Posts: 163
Hoitoheppa: Ruusu
Koulutaso: helppo A
Estetaso: re 110 cm
|
Post by Essi on Jan 16, 2014 17:56:03 GMT 2
LOPPU 16.01.2014
Mitähän hemmettiä, mä pohdiskelin supersyvälliseen tapaani. Mantereelle muutto, iso (tai iso ja iso, mutta isompi kuin vanha) koulu ja iso talli olivat muuttaneet mua tosi paljon. Alkuaikojen naturalistityttö oli muuttunut peiliin tuijottelevaksi teiniksi ja mun mielipide hevosista ja niiden käsittelystä oli muuttunut paljon. Enhän mä tietenkään mikään massateini ollut, mutta harjasin hiukset joka aamu ja saatoin jopa ostella ulkomailta tulleita vaatteita. Hevosten kanssa mä tykkäsin nykyään kokeilla erilaisia ratsuja ja tykkäsin enemmän säpäkämmistä hevosista eikä kouluvääntökään ollut niin tylsää. Siispä pitkän pohdinnan ja Emskun lopettamisen jälkeen mä olin päättänyt vaihtaa tutun ja turvallisen Humun nuorempaan ja herkempään Hestiaan.
Humu hörisi mulle, kun astelin sen karsinalle - viimeistä kertaa hoitajana. "Hei rakas", mä hymyilin sille ja rapsutin sydämenmuotoista tähteä pyyhkäisten huurteisen otsatukan sivuun. "Nyt mä joudun valitettavasti jättämään sut. Mut älä suutu ja muista, että sä oot aina se, johon mä rakastuin ensimmäisenä."
Mä pidättelin kyyneleitä kääntäessäni selkäni tamman hörökorville ja lempeille suklaasilmille. Hei, ryhdistäydy nyt, mä pakotin itseäni, näkisinhän mä Humun vaikka joka päivä ja voisin ratsastaa sillä tunneilla. Mitä hemmetin itkunaihetta tässä muka oli? Satulahuoneen lämpö tulvahti mun naamalleni hevosenhajun mukana. Nyt oli aika kääntää uusi sivu elämässä, ja näitä sivunkäännöksiähän tapahtui jatkuvalla syötöllä. Nyt oli aika aloittaa uuden suhteen luominen uuteen tuttavuuteen. Ja hei, kerranhan täällä vain elettiin.
Essi & Humu, den elfte å den sista
|
|
|
Minttu
Uusi ihmettelijä
Posts: 26
Koulutaso: HeA
Estetaso: 70 cm
|
Post by Minttu on Feb 14, 2014 21:48:12 GMT 2
Ensimmäinen hoitopäivä
~14.2.2014~
Bussi heilui ja hytkyi, kun yritin etsiä vapaata paikkaa bussista ja samalla pitää itseni pystyssä. ItaloBrother:sin This Is Nightlife soi nappikuulokkeissani, ja katselin ympärilleni etsien vapaata paikkaa. Osa oli perus syrjäytyneitä Suomalaisia, pitivät laukkua vapaalla penkillä, ja pari 16 vuotiasta perusmassateiniä 3kg meikeissään tuijottivat minua "jos sä istut tähän, mä oksennan"- ilmeellä, joten seisoin vain, kunnes yksi tyttö kiinnitti huomioni; tummahiuksisen, ystävälliset silmät omaavalla tytöllä oli paidassaan harmaita ja mustia hevosenkarvoja. Hänen laukustaan pilkotti raipan läpyskäpää. Selkeästi hevosihminen. Laitoin musiikin pois ja menin istumaan tytön viereen. - Onhan tässä vapaata? kysäisin. - Tottakai on! tyttö vastasi hymyillen. Hän vaikutti mukavalta. - Oletko menossa Seppeleeseen? kysyin tytöltä. - Itse asiassa kyllä. Oletko Humun uusi hoitaja? hän vastasi. - Olen, ja nimeni on Minttu, hymyilin. - Niin arvelinkin. Olen Pihla, Pihla esittäytyi. Loput bussimatkasta juttelimme, ja Pihla kertoi Seppeleestä, ja lupasi esitellä paikkoja. Hetken päästä hyppäsimme bussista, ja kävelimme lumista tietä pitkin tallille. Pihla avasi tallin oven ja viittoili minua innoissaan portaisiin. Hän avasi oven, ja tulimme lämpimään ja mukavaan oleskelutilaan, jossa istui hoitajia juttelemassa. - Humun uusi hoitaja on täällä, Pihla huikkasi ja kaikki hiljentyivät. - Moi, olen Minttu tervehdin muita heilauttaen kättäni kevyesti. - Tervetuloa Seppeleeseen, hoitajat huikkasivat ystävällisesti. Pihla meni nopeasti pöydän luo, nappasi sieltä avaimet, ja ojensi ne minulle. - Tässä, kaappisi avaimet. Kaappisi ovessa lukee nimesi ja Humun nimi, Pihla opasti. - Mennään Aitan kautta hakemaan Humu ja Pella tarhasta, kun olet laittanut tavarasi kaappiin, hän hymyili. Astelin juhlallisesti kaapille. - Historiallinen hetki... joku kuiskasi hiljaa. Työnsin avaimen kaapin lukkoon ja käänsin. Kaapin lukko avautui. - Jeee! Kaappi numero 23 on astunut voimaan! Pihla huusi. Heilutin avainta ilmassa ja nauroin. Seppele on todella mukava paikka. Uskomattoman hyvä ysteishenki. Heitin reppuni kaappiini ja laitoin avaimen taskuuni. - Lähdetäänkö? kysyin ja Pihla nuökkäsi. Lähdimme oleskeluhuoneesta kohti Aittaa Pihlan opastuksella. - Pella ja Humu asuvat molemmat aitassa, mutta ne ovat eri tarhoissa, tarhat ovat kuitenkin lähekkäin, Pihla opasti ja minä nyökkäilin. Saavuimme aitalle, ja hiirakko, utelias poni työnsi päänsä avonaisesta yläovesta. - Tämä on Taiga, ja sen omistaa eräs Wear. Humu on keskimmäisessä ja Pella reunimmaisessa karsinassa. Mennäänkö hakemaan ne? Pihla selitti ja haki riimunnarut karsinoiden ovista. Lähdimme kävelemään tarhoille, ja hetken päästä Pihla pysähtyi. - Ponitarha on tästä oikealle, jatka hetki suoraan niin tulet heppatarhalle. Tulen siihen hetken päästä. Humun saa helposti kiinni, vihellä ja kutsu ponia nimeltä niin se tulee. Voit myös rapistella paperipussia. Pärjäätkö? Pihla opasti ja nyökkäsin. Lähdin heppatarhalle, ja kun pääsin sinne, vihelsin ja kutsuin Humua nimeltä. Se nosti päänsä ja katsoi minua korvat hörössä, epäröi hetken ja lähti sitten kävelemään minua kohti. Avasin portin ja suljin sen perässäni. Kehuin Humua kun se tuli luokseni. - Olen nyt uusi hoitajasi. Essi siirtyi Hestialle, mutta uskon että meistä tulee ystäviä, juttelin pikkutammalle ja rapsutin sitä otsaharjan alta. Humu oli kiltti. Todella kiltti ja ihana. Napsautin riimunnarun riimun lukkoon kiinni ja avasin portin. Kävelimme ulos ja suljin portin perässäni. Pihla seisoi pienen, harmaan ponin eli Pellan vierellä ja piti peukaloita pystyssä. - Sehän sujui hienosti, Pihla hymyili ja lähdimme kävelemään Aitalle. Aitalla laitoin Humun karsinan oveen kiinni riimunnarusta. - Me mennään kävelylle tuonne metsään Pellan kanssa, tutustukaa te rauhassa toisiinne, Pihla hymyili ja minä vastasin. Otin harjapussista harjan ja aloin harjaamaan Humua. Harjasin ponin huolella läpi ja puhdistin kaviot, kehuen välillä ja vähän kokeillen. Humu oli todella kiltisti myös silloin, kun laitoin riimunnarun sen kaulalle ja harjasin pään. Rapsuttelin ja juttelin Humulle, kunnes Pihla ja Pella saapuivat. - Pellan kanssa oli oikein mukavaa, miten teillä sujui? Pihla kysyi posket punoittaen. - Oikein mukavasti. Humu on ihana, sanoin ja suukotin sen kaulaa. Sitten päästin sen vapaaksi ja jätin syömään heiniä. Menimme vielä hetkeksi Oleskeluhuoneeseen ja söimme eväitämme. Juttelimme muiden kanssa, kunnes minun piti lähteä. - Nähdään, huikkasin ja keräsin kamppeeni. Lähdin bussipysäkille leveästi hymyillen. Ensimmäinen hoitopäivä oli onnistunut. Minttu&Humu 1HM
|
|
Minttu
Uusi ihmettelijä
Posts: 26
Koulutaso: HeA
Estetaso: 70 cm
|
Post by Minttu on Feb 16, 2014 22:00:09 GMT 2
Rauhaa etsimässä -16.2.2014- Pimeällä taivaalla tanssivat lumihiutaleet loivat kuun valokeilaan jotenkin maagisen vaikutelman, kun bussi lipui eteenpäin. Minun oli pakko päästä Humun luokse. Pakko. Halusin palavasti tutustua tähän tammaan, ja halusin nähdä tamman kauniit silmät. Päivä ei ollut paras mahdollinen. En pystynyt keskittymään. Olin ihastunut tammaan heti, kun näin sen. Mutta imelyys ja haikeus saa riittää. Bussi pysähtyi, ja huomasin, että se oli saapunut Seppeleen pysäkille. Hyppäsin bussista ja lähdin talsimaan kohti tallia. Huikkasin Annelle nopeat heit ja menin oleskeluhuoneeseen. - Moi, huikkasin Humun entiselle hoitajalle Essille. - Hei. Miten Humun kanssa on sujunut? hän kysäisi ja otti huikan vesipullostaan. - Tosi hyvin. Humu on uskomattoman kiltti ja rauhallinen. Miten sulla ja Hestialla menee? kysäisin tunkiessani reppua kaappiini. - Mukavasti. Lehmäponi on mukavaa vaihtelua viilipyttysuokin rinnalla, Essi kertoi. - Mmm… Musta Humu on juuri sopiva. Mutta nyt mun on mentävä harjaamaan viilipyttysuokkia, huikkasin, ja suljin kaapin. Lähdin oleskeluhuoneesta kohti Aittaa. Aitalla kuulin ensimmäiseksi Taigan uteliaan hörähdyksen. - En mä sua tullu rapsuttamaan, hupsu, hymyilin ja menin Taigan ohi, joka näytti vallan pettyneeltä. - Noh, älä oo noin masis, hoitajas ilmestyy kyllä, lohdutin pikkutammaa huomioni kiinnittyessä jo Humuun. - Heiii, suokkityttöseni, puhelin tammalle. Raotin karsinan ovea ja pujahdin hiljaa sisään. Tamma haisteli uteliaana kättäni etsieni makupaloja. - Sori, ei oo eikä tipu, naurahdin ja otin riimun. Humu antoi ottaa sen kiltisti päähänsä, ja niinpä otin harjan ja aloin harjata tammukkaa huolellisesti. Harjasin ensin toisen puolen, sitten toisen. Lopuksi puhdistin pään ja kaviot. Humu oli superkiltisti koko operaation ajan, ja lopulta päätin antaa sille namipalan. - Olet ansainnut sen. Ensi kerralla kokeillaan vähän ratsastusta, sopiiko? Tamma tökkäsi minua turvallaan kuin sanoakseen; “Sopii minulle.” Naurahdin ja rapsutin tammaa. Viivyin vielä hetken hoitoponskini seurassa, kunnes päätin jättää sen rauhaan ja lähteä ensin syömään ja sitten katsomaan tuntia.
Humu kun avasin karsinan oven. (Sori laatu, en omista skanneria)
Minttu&Humu 2HM
|
|
Minttu
Uusi ihmettelijä
Posts: 26
Koulutaso: HeA
Estetaso: 70 cm
|
Post by Minttu on Feb 17, 2014 22:17:39 GMT 2
Talvikarvan lähtöä ja Ensimmäinen ratsastuskerta
-17.2.2014- Kevät oli selkeästi tulossa. Päivä oli kirkas ja aurinkoinen, sekä ilma leuto kun pyöräilin sulaa maantietä pitkin kohti Seppelettä. Alunperin minun oli tarkoitus ratsastaa Humulla ensimmäistä kertaa vasta keskiviikkona, mutta minusta tuntui, että tänään on se päivä. Punatulkku sirkutti läheisessä koivussa ja mulla oli tosi hyvä fiilis. Pyöräilin tallin pihaan ja laitoin pyörän nojaamaan tallin seinää vasten. Olin huomannut Humun tarhassa pyöräillessäni tallin pihaan, joten en turhaan lähtenyt aitalle, vaan kävelemään polkua pitkin tarhoille. Nappasin portin viereisestä koukusta riimunnarun ja raotin porttia jotta pystyn pujahtamaan tarhaan. - Humuuu! Tule! huikkasin tammalle. Se kääntyi minuun päin korvat hörössä ja lähti sitten askeltamaan rauhalliseesti minua kohti. Rapsutin tammaa kun se oli päässyt luokseni, ja kehuin sitä. - Olet kyllä aika ihana, tiedätkö sen? Kysyin tammalta kun napsautin riimunnarun kiinni riimuun. Avasin portin ja suljin sen perässäni kun lähdin taluttamaan suokkitypyä Aitalle. Humu käyttäytyi varsin asiallisesti ja kiltisti koko matkan ajan. Kun pääsimme aitalle, pyöräytin sen karsinassa ympäri ja irrotin riimunnarun. - Pääset tänään vähän maneesiin, miltä kuulostaa? kyselin tammukalta rapsutellessani sitä. - Jaahas, neidillä taitaa olla karvanlähtöaika, naurahdin kun huomasin vaatteitteni olevan täynnä ruskeita karvoja. Päätin aloittaa heti Humun harjauksen ja nappasin piikkisuan. Pian ennen tyhjä ja puhdas piikkisuka oli täynnä karvoja, ja mulle tuli hiki. Humu sen sijaan näytti nauttivan tilanteesta, Heh, hoitaja hoitaa hommat kun mä laiskottelen, talvikarva alkokin jo kutittaa… Olin sataprosenttisen varma, että tamma ajatteli noin. Kun sain suurimman osan irtokarvoista pois, harjasin tamman vielä huolellisesti läpi pölyharjalla ja otin kaviot, joissa riittikin työtä. Niissä oli olkia, lantaa ja kovettunutta lunta, ja mulla tuli uudestaan hiki, kun keskityin puhdistamaan Humun kavioita. Kun lopulta sain päänkin harjattua, kiitin tammaa kärsivällisyydestä puhelemisella, rapsutuksilla ja pienellä porkkananpalalla. Laitoin pääharjan pois ja pujahdin karsinasta, laitoin oven kiinni ja kaivoin repustani kypärän ja ratsastushanskat. Laitoin repun naulaan ja lähdin hakemaan tamman varusteita, ja myönnän, mua jännitti. Laitoin satulan nojaamaan kutakuinkin oikeaoppiesti seinää vasten, ja lämmittelin kuolaimia. Humu katseli minua korvat hörössä pirteän näköisenä, selkeästi iloiten siitä, että pääsee liikkeelle. Varusteita hakiessani olin kurkannut tuntitaulukkoa, ja huomasin, että ehtisin ratsastaa tunnin ennen kuin ensimmäinen tunti alkaisi. Havahduttuani ajatuksistani otaksuin, että kuolaimet olivat tarpeeksi lämpimät, ja pujahdin karsinaan. - Hei taas, Humuseni, otetaan sulta riimu pois niin saan suitset, lepertelin tammalle ja otin riimun pois. Laitoin sen karsinan eteen roikkumaan, ja laitoin ohjat kaulalle. Tarjosin ponille kuolaimia ja se otti ne kutakuinkin vastustelematta. Kiinnitin remmit, ja taputin tammaa, ennen kuin nappasin satulan ja nostin sen ponin kaulalle. Tässä vaiheessa Humun korvat painuivat luimuun, mutta ei se mitään kummempaa tehnyt kun kiristin satulavyötä, ja kehuin tammaa kunnolla. Seuraavaksi painoin kypärän päähäni, laitoin hanskat käteeni ja otin ohjat pois Humun kaulalta. Avasin karsinan oven ja lähdin taluttmaan tammaa maneesiin. Vihelsin hiljaa avatessani oven, ja huomasin siron ruunan, jonka tunnistin Patroniksi. Selässä keskittyneesti istuva vaaleahiuksinen tyttö taisi olla Patronin hoitaja, Emmy. - Sori, en kai mä häiritse? kysyin Emmyltä. - Et todellakaan, ollaan just Patronin kanssa lopettelemassa, et tuu vaa tohon kaartoon, Emmy vastasi ja siirsi siron Patronin käyntiin. - Okei, vastasin ja talutin Hummuskan (oho, kiva lempinimi ;D) kaartoon ja laitoin ohjat takaisin kaulalle. Laskin jalustimet, säädin niitä vähän ja kiristin satulavyön. Otin ohjat käteen, laitoin vasemman jalan jalustimeen ja ponnahdin kolmannelta pompulta selkään. Laitoin toisen jalan jalustimeen ja laskeuduin istumaan. Jalustimia säädin pidemmiksi vielä yhdellä reiällä ja kiristin satulavyötä pari reikää. Sillä välin Emmy ja Patron olivat ehtineet lähteä. Otin ohjat käteen ja korjasin istuntaani, ja annoin sitten Humulle kevyet pohkeet ja ohjasin sen vasempaan kierrokseen. Kävelimme molempiin suuntiin pitkin ohjin pari kierrosta, ja Humu tuntui todella mukavalta, joskin hieman laiskalta. Se marssi tyytyväisenä eteenpäin, ja hetken kuluttua otin ohjat, mutten antanut Humun hidastaa. Aloitin tekemällä voltteja joka kirjaimessa siten, että keskipisteiden kirjaimissa tein pysähdyksen ja käännyin siitä suoraan voltille, ja muissa kirjaimissa käännyin ilman pysähdystä. Humu meni muuten kivasti, mutta sitä sai ajaa aika paljon eteenpäin. Tein voltteja molempiin suuntiin, jonka jälkeen nostin ravin. Pyysin Humulta heti reipasta ravia, ja menin ensin pari kierrosta suoraan, sen jälkeen suunnitelma oli tämä; Kentän ja tallin puoleisella pitkällä sivulla pyydän Humulta reippaampaa ravia, ja teen keskipisteeseen keskiympyrän, jonka puolessavälissä viisi askelta käyntiä ja loppuympyrä ravia, lyhyelle sivulle iso voltti ja Takatarhan puoleisella pitkällä sivulla kulmasta laukannosto, laukkaa koko pitkä sivu ja kulmasta raviin. Humu reipastui laukasta, ja välillä jouduin enemmänkin pidätellä kuin lisätä sen vauhtia. Humu taipui lopputunnista todella mukavasti, harjoitusravi oli kyllä melko pomppuista. Loppukäynneiksi halusin ottaa satulan pois, eikä Humun selässä ollut valittamista. Pian kuitenkin siirryin kaartoon. Laskeuduin alas selästä, kiitin paljon Humua ja olin menossa hakemaan satulaa, kun huomasin sen olevan poissa. Ihmettelin tätä kunnes Emmy tuli maneesiin. - Otin Humun satulan ja vein sen jo satulahuoneenseen, ei kai se haittaa? Hän kysäisi. Helpotuin ja vastasin, ettei se haittaa, päinvastoin. Lähdin taluttamaan Humua aitalle. Kun kävelimme aitalle, oli tullut jo pimeää, ja kirkas tähtitaivas loisti yllämme. - Katso Humu, kuinka kaunista, henkäisin. - Olit todella ihana tänään, sanoin Humulle ja suukotin sen turpaa. Tamma oli valloittanut sydämeni.
Minä ja Humu matkalla Aittaan. Anteeksi laatu, en edelleenkään omista skanneria :/ Minttu&Humu 3HM
|
|
Minttu
Uusi ihmettelijä
Posts: 26
Koulutaso: HeA
Estetaso: 70 cm
|
Post by Minttu on Feb 19, 2014 21:57:02 GMT 2
Maastoilua -19.2.14-
Kaappini ovi avautui naksahtaen. Heitin reppuni kaappiini ja aloin vaihtaa vaatteita. Nahkatakin tilalle meni mukava, sininen tallikuppari ja mustat farkut vaihtuivat ruskeisiin ratsastushousuihin. Myös mustat Converset väistyivät mustien ratsastuskenkiin. Ihanaa, vihdoin tallilla, ajattelin. Stressaavan koulupäivän jälkeen tarvitsen kunnon maastolenkin… Kun sain vaatteet vaihdettua ja haukattua jotain välipalaa, laitoin kaapin oven kiinni ja työnsin avaimen taskuuni. - Sitten aitalle, totesin ja lähdin hoitajienhuoneesta. Humu kurkkasi uteliaasti puoliovesta kun astelin reippain askelin aitalle. - Hei Humuseni, tervehdin tammaa ja rapsutin sitä. - Pääsetkin maastoon tänään, jos joku suostuu tulla näyttämään paikkoja, juttelin tammalle. Kuullessaan sanan “maasto” Humun ilme kirkastui heti. - Niin, mä tiedän… Tänään ois niin hyvä ilmakin, jutustelin, ja voin sanoa, etten valehdellut. Sää todellakin oli mukava. Linnut visersivät iloisesti ja aurinko paistoi kevään merkiksi. Nappasin tamman harjapussista pölärin ja pujahdin karsinaan. Toissapäivänä olin harjannut jo suurimman osan Humun talvikarvoista, mutta pari tupsua tarttui silti paitaani. Pian ympärilläni oli suuri pölypilvi, ja minua yskitti. - Köh… Miten ihmeessä olet saanut itsesi noin pölyiseksi? ihmettelin ja siirryin toiselle puolelle. Harjasin senkin huolellisesti läpi. Vaihdoin pölyharjan kaviokoukkuun ja puhdistin miltei ennestään puhtaat kaviot huolellisesti. Vaihdoin kaviokoukun pääharjaan ja harjasin vielä pään varoen silmiä. Pakko myöntää, harjausurakan jälkeen tuli karmean kuuma… Kehuin tammaa, niin kiltisti se oli ollut. - Hieno Humu! Meen nyt kysymään jos me saatais joku meidän seuraks ja näyttään paikkoi, puhelin tammalle ja taputin sitä. Pujahdin ulos karsinasta ja laitoin oven kiinni. Tännekkö sä mut jätät? Ihan yksin… Tuol on vaan Pella… Ja Taiga… Noin se varmaan ajatteli… - Älä huoli, tuun ihan just, lohdutin surullisen näköistä Humua ja lähdin kävelemään talliin. - Haluisko joku tulla mun ja Humun kaa maastolenkille? kysäisin oleskeluhuoneessa. - Mä ja Patron treenataan kouluu, muuten oisin tullu, Emmy totesi. - Me voitais Pellan kaa vaikka tullakki, Pihla hymyili - Jes! Ootsä hoitanu Pellan jo? Päästän laittaan kamoi ja päiväsaikaan takasinki, kysäisin Pihlalta. - Joo, oon mä sen harjannu, mennään vaan, Pihla vastasi. Lähdimme satulahuoneen kautta iloisesti rupatellen takaisin aitalle. - Humu, me saatiin Pellasta ja Pihlasta seuraa, puhelin tammalle kun asettelin satulan seinää vasten. Lämmitin kuolaimia hetken, Pihla teki samoin. Kun kuolaimet olivat lämpimät, pujahdin Humun karsinaan ja laitoin ohjat kaulalle. Pihla lämmitti vielä kuolaimia. - Pitäskö sun alkaa laittaa suitsii? kysäiin Pihlalta. - Not yet, meinaan mennä ilman satulaa joten me ootetaan Pellan kanssa, Pihla vastasi ja rapsutti Pellaa. - Aaa, okei, vastasin ja tarjosin kuolaimia Humulle, joka melkein haukkasi ne suuhunsa. Taputin tammaa. - Hienosti, kehuin ja laitoin remmit kiinni. - Vielä satula, juttelin ja nostin mustan satulan Humun kaulalle, josta liu`utin sen alas. Tamma luimi hieman kun kiristin satulavyötä, muttei se mitään kummempaa tehnyt. - Me ollaan valmiit, huikkasin Pihlalle ja painoin kypärän päähäni ja laitoin hanskat käteeni. Pihla talutti Pellan ulos, minä samoin. Nousimme poniemme selkään. - Jos me käännytään oikeelle, me päästään metsään, vasemmalta pellolle tai toiseen metsään, ite kannatan oikeelle menoo, Pihla opasti. - Sähän sen paremmin tiiät, joten mennään vaa oikeelle, vastasin ja lähdimme rinnatusten metsään rupatellen kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Metsässä oloni oli ihana. Siellä oli rauhallista, ei kuulunut kuin Humun satulan narinaa ja ajoittaisia pärskähdyksiä. Hetken kuluttua ehdotin ravaamista, ja pian Humu ravasi pää korkealla nauttien raikkaasta ilmasta. Minulla oli valtavan hauskaa. Ravasimme pehmeää metsäpolkua pitkin, ja ilta-aurinko valaisi hieman metsää. - Laukataanko? huikkasin Pihlalle joka nyökkäsi, ja pian Humun laukka-askeleet tumahtelivat hankeen, ja keinuin valloittavassa, tasaisessa laukassa, ja nojauduin hieman eteenpäin nauttien ilmavirrasta, joka nostatti vedet silmiini. Pian kuitenkin hidastin käyntiin ja Pihla tuli perässämme. - Se oli mahtavaa! huudahdin ja halasin Humua. Kävelimme jutellen metsästä aina aitalle asti, jolloin jalkauduimme. Talutin Humun karsinaan ja aloin riisua siltä varusteita. Hoidimme hoitsumme, ja halasin Humua sen jälkeen. - Olit jälleen tosi ihana, kuiskasin tamman korvaan, joka hörähti hieman kuin vastaukseksi. Minä ja Humu ravailemassa maastossa. Pihla ja Pella jäi johonki taakse... XD
Minttu&Humu 4HM
|
|
|
Post by Anne on May 14, 2014 17:11:13 GMT 2
Koulukisavalmennuksessa Huhtikuu 2014Minttu ja Humu treenailee helppo c:tä. Spessu Mintulle!
|
|
|
Post by Luna on Sept 6, 2014 9:53:14 GMT 2
Elämän pienet suuret ilotApua! Hakujen tulokset tulisi tänään ja saisin tietää pääsisinkö hoitamaan ihanaa Humua. "Mä meen kattoo ne hakujen tulokset" huusin isälleni sitoessa Conversejen nauhoja. Isä ihmetteli miksi en kattonut niitä netistä, lisää jännitystä näin vastasin ja juoksin talosta ulos pihalle. Lähdin kävelemään mutta kiihdytin pian juoksuun. Puuskutin raskaasti kun olin vihdoinkin Seppeleen pihassa. Mietin itsekseni menisnkö tervehtimään Humua vai katsomaan tuloksia. HUMU! "Moi poni, ehkä olenkin sinun hoitajasi" kuiskasin sille ja menin sisälle karsinaan, en olisi ehkä saanut mutta jos olin hoitaja niin ei se olisi kiellettyä. Halasin ponia ja tunsin sen lämmön itseäni vasten. Pian kuulin askelia, ne olivat niin lähellä etten ehtisi pois. Sisään astui toinen tyttö jonka tunnistin Pellan hoitajaksi. "Oot varmaan Luna, onnea!" tyttö sanoi minulle eikä syytellyt Humu karsinassa olemisesta. Olinko Humun hoitaja? Teki mieli kiljua hyppiä ja kaikkea, paperilla luki Humun nimen perässä Luna, siis olin Humun hoitaja. Entä jos siinä oli joku virhe? En ehkä kelpaisi hoitamaan Humua, Humulle olisi toinen parempi hoitaja mutta, mutta... Ryhdistäydy Luna! "Onko täällä jotain uusia hoitajia?" kuulutti Anne toimistosta. Minä ja muutama muu tyttö sekä yksi poika raahauduimme toimistoon. "Onnea hoitajuudesta. Tässä teille avaimet" Anne sanoi ja ojensi jokaiselle avaimen jonka avaimenperässä luki kaapin numero. Minulla oli numero 17. Anne käski vielä ohjastaa kaikki uudet hoitajat toimistoon hakemaan avaimia. Minä en rynnännyt avaamaan kaappiani vaan lähdin hölkkäämään kotiin hakemaan jotain kaappiin. Noin, kapiin päätyi yksi musta puuman huppari, punaiset ratsastushousut, ruskeat sukat ja rakkaat nahkasaappaani. Kaapin oveen kiinnitin sinitarralla lapun jossa luki "Lunan kaappi nr.17" ja sen tekstin alla pinkillä "Luna ja Humu 6.9.2014 alkaen". Olin tyytyväinen. Portaita ylös kiipesi toinen tyttö, tytön kauniin raidalliset hiukset olivat letillä ja hän hymyili vähintään yhtä säteilevästi kun minä, uusi hoitaja kai. Tyttö tarkkaili minua ja luki tekstin kaapin ovessa olevasta lapusta. "Olet siis Luna, minä olen Helge, Vennan uusi hoitaja ja Bladeakin puunailen" tyttö esitteli itsensä. "Joo, moi olen Luna Humun hoitaja" sanoin hieman ujosti. Juttelimme Helgen kanssa ja tuntui että meidän ajatusmaalimat kohtasivat heti. Juttelimme kaikesta ja kävi ilmi että Helge oli vuotta vanhempi vaikka henkisesti olimme aika samanikäisiä. Olin seitsemännessä taivaassa kun hiipparoin Humun luo aittaan, kipitin keskimmäiselle aittaboksille. "Moikka rakas, oon sun hoitaja" hihkuin tammalle. Humu katsoi minua tummilla viisailla silmillään ja hörähti kevyesti kun sanoakseen tervetuloa porukkaan. Hymyillen otin karsinan ovesta riimun ja narun. Avasin oven ja astuin sisälle karsinaan. Ponitamma antoi kiltisti laitaa riimun itselleen ja hymyilin riemuiten. Tästä se alkaisi! Kävin hakemassa Humun harjat satulahuoneesta ja palasin aitalle harjaamaan hoitsuani. Otin pakista pölyharjan ja aloin harjaamaan lähes täydellisen puhdasta Humua. Humu antoi harjata kiltisti jopa mahan alta. Että on täydellistä. Laitoin pölyharjan takaisin pakkiin ja otin sieltä kaviokoukun puhdistin Humun kaviot jotka tamma nosti oikein kiltisti. Putsasin kaikki neljä kaviota. Rapsuttelin vielä Humua Hyvän tovin. Ihanaa, täydellistä. "Tästä alkaa meidän tarina, tai se on jo alkanut" huokasin Humulle Humu karsinassa, ihanin hoitsu!
|
|
|
Post by Luna on Sept 7, 2014 11:31:20 GMT 2
Team taluttelijat
"Moi Helge" hihkaisin avatessani taukohuoneen oven, Helge istui yksinään taukohuoneessa ja katseli ikkunasta ulos syksyiseen maisemaan. "Moi Luna, mitä asiaa" tyttö kysyi hieman poissa olevasti. "Mulla on maailmanhistorian paras idea" hihkaisin hieman turhan kovaäänisesti. Onneksi taukohuoneessa ei ollut sillä hetkellä muita kun minä ja Helge jolle yritin selittää lostavaa ideaani. Helge näytti kysyvältä. "Eli onko se hyvä idea?" kysyin (ja muistutin varmaan innokasta koiranpentua) "Mistä mä tiedän kun et ole sanonut ideaasi!?!" Helge sanoi. "Aa, ups... mentäisiin maastoon taluttelemaan poneja" hihkaisin. Helge nyökytti päätään hyväksyvästi ja sanoi että tulisi jos tietäisin minne mentäisiin. Kyllä minä tiesin, ainakin sunnilleen... Tapaisimme puolen tunnin päästä Helgen kanssa tallin pihalla joten eikun hakemaan poneja. Humu seisoi tarhassa erittäin rauhallisen näköisenä. Tamma taisi nauttia syysauringosta kovasti. "Humuu" Huhuilin ponia, minun hoitoponia. En meinannut vieläkään uskoa että olin tuon mahtavan ponin hoitaja. Humu katsoi minua mutta ei tullut luokseni. Joten kävelin Humun luo. Vein Humpelon aitaboksiinsa ja sidoin sen kiinni mutta erittäin löysästi että tamma saattoi hamuta heinänkorsia maasta. Kipaisin harjapakin perään ja palasin se mukanani tallista, Helge oli ollut tallissa ja kehunut että Vennalla on erityisen hyvä päivä se antoi jopa semi-kiltisti kiinni. Harjasin pölyistä Humua kaikessa rauhassa. Tamma tykkäsi kovasti harjailusta ja nautti täysin siemauksin kun vetelin sen ruskeaa karvaa pitkin harjalla, puhdistin vielä Humun kaviot, jotka tamma nosti erittäin kiltisiti. Sitten omistauduin Humun rapsuttelulle ja kyllä Humu tykkäsi, mitäs siinä rapsutettavana. "Luna ootko valmis?" Huikkasi aitan luo saapunut Helge joka talutti suitsittua Vennaa. "Joo, sanoin ja otin Humun narun irti. Avasin oven isommalle ja menimme Humun kanssa ulos. Syysaurinko lämitti mutta kesän lämpö alkoi olla poissa. Vaikka minulle tämä syksy tarkoitti syksyä Humun kanssa ja olisi paljon parempi kun ensimmäinen syksyni Liekkijärvellä. "Valmiina lähtöön" hihkuimme Helgen kanssa. Talutimme ponit kohti metsää, Humu kulki rauhassa mutta Venna halusi väistää jokaisen kuralätäkön ja Helgellä oli tytötä saada liinaharja kulkemaan nätisti. Syksy alkoi näkyä puissakin, lehdet loistivat oranseina, punaisina ja keltaisina. Kanunista mutta haikeaa kun lämmin kesä alkoi loppua. Muistelin lämmintä päivää kesäelämys viikolla, hellevaellusta Humun kanssa ja aarrejahtia. Että oli ollut kivaa. "Noh Venna, älä hankaa sitä lettiäsi" herätti Helge minut, Tytön hoitoponi kihnutti otsaansa puunrunkoa vasten avaten Helgen otsaharjaan laittaman letin. Letti näytti aika turruiselta kun Venna oli kihnuttanut otsaanansa tarpeeksi ja Helge päätti avata letin kokonaan. "Se sopii paremmin noin" sanoin ja Helge hymyili. "Ehkä niin" tyttö vastasi. Oli mukava kulkea syksyn värittämässä viileässä metsässä, ei ollut kylmä muttakesäkuumat oli ohi. Saatoin kulkea pitkähihaisessa paidassa palelematta ja Helgelläkin oli vaan vihreä huppari. Kuljimme Helgen kanssa vierekkäin pitäen poneja hieman erossa toisistaan, Humu ja Venna eivät välttämättä olisi alkaneet tappelemaan mutta emme halunnut ottaa riskiä kahden vahvatahtoisen tamman kanssa. "Mimmonen hoitsu Humu on?" Helge uteli. "Kiltti, tosi kiltti, söpö ja rauhallinen" vastasin. Vielä demostoidaksen kilttiä laitoin narun Humun kaulalle ja taputtelin sitä. Tamma nuusiki kasvojani ja käsiäni. "hih, ihana Humu" lässytin ja otin riimunarun takaisin käteen. Jatkoimme taluttelua. Helgen diiva poni oli erittäin hyvällä tuulella ollakseen Venna. Molemmat tammat kulkivat korvat hörössä ja katselivat kaunista maukasta luontoa. Venna nappasi matkaan yhden vaahteranlehden ja jopa kiltti Humu veti syömään. "Hei! Humu, ei nyt oo ruoka-aika" moitin pienhevosta joka nosti pian karvaisen päänsä. "Pitäiskkö kääntyä takaisin?" kysyin Helgeltä kun olimme kävelleet jo pitemmän ajan syksyisessä metsässä. "Joo" vastasi Helge. Käänsimme ponit ympäri ja lähdimme takaisin kohti Seppelettä. Kävelessämme rapsutin Humua kaulalta ja Humu taisi kyllä tykätä minun rapsuttelusta. Yhtäkkiä ponit pysähtyivät paikalleen kuuntelemaan, minä ja Helgekin kuuntelimme. Ei kuulunut ääniä paitsi tuulen hiljainen suhina. "*maiskautus* tule Humu" hoputin Humun liikkeelle ja pian liinaharja Vennakin lähti kulkemaan perässä. Humu Kulki taas omana rauhallisena itsenään mutta Venna katsoskeli hermona ympärilleen, tamma taisi nähdä jotain mitä muut eivät nähneet. Seppeleen piha häämötti jo. Tallirakennus ja aitta näkyisvät. Paikka näytti tutun kotoisalta vaikka olin liitynyt porukkaan vasta eilen mutta olinhan käynyt Seppeleessä aieminkin myös moikkaamassa Humua. Puusta tippui yksi keltainen lehti suoraan Humun karvaiselle selälle. Otin ison vaahteranlehden ja syötin sen Humulle joka söi sen hyvällä ruokahalulla ja yrtti kerjätä lisää herkkuja minulta. "Ei tule ahmatti" tirsuin ponin säälittäville yrityksille löytää jotain käsistäni ja taskuistani. Hih, olipa Humu söpö. Vennakin ryhtyi ruokaa etsimään, nuuski Helgen taskut ja kädet. Venna nosti päänsä Helgen olkapäälle. "iih, vähän söpöä" hihkuin. Helge hymyili welshtamman hamutessa heinää Helgen hiuksista. Pian tamma laski päänsä ja pääty lopputulokseen ettei saanut Helgeltä ruokaa. Talutimme ponit omiin karsinoihinsa, Venna talliin, Humu aittaan. Otin sitten Humulta riimun poisi ja halasin ponia pitkään, ihana, ihana Humu. Luna ja Humu 2HM
Aivan ihana, sympaattinen tarina kuvineen! =)
|
|
|
Post by Luna on Sept 9, 2014 16:49:06 GMT 2
Syksyinen maastoretki (enismmäinen... kolmas kerta ratsastaen Humulla)
Pihla onnistui houkuttelemaan minut ja Humun mukaan maastoon, mentiin rento lenkki ilman satulaa. Humu oli ihan super täydellinen, ihanuus! Luna ja Humpelo 3HM
|
|
|
Post by Luna on Sept 18, 2014 18:04:06 GMT 2
Illalla
Poni pörähti kevyesti ratsataen päästäessä ohjat pitkiksi. Selässä istuva vanhempi nainen irroitti omat jalkansa jalustimista. Nainen taputti vanhaa suomenpienehevosta kaulalle. Rautias pärskähti uudestaan se oli tyytyväinen, se tiesi että pääsisi pian aittaan syömään heiniään. Nainen ohjasi ponin kaartoon ja laskutui kevyesti tamman selästä. Hän rupesi nostelemaan rauhalisesti nuokkuvan hevosen jalustimia kun paikalle pöllähti pieni ihmislapsi.
"Moi, voiks mä autaa" kysyin naiselta hieman ujostellen. "Juu voit, saanko arvata että olet Humun hoitaja" nainen vastasi. "juu, Luna ja olen Humun hoitaja" sanoin. Talutimme Humun aittaan. Nainen jätti kuitenkin Humun minun huostaan. Poni maiskutteli hieman itsekseen saatuaan kuolaimet suustaan. Aukaisin satulavyön ja nostin satulan pois ja poni värähti kevyesti. Laitoin satulan oven päälle. Poimin karsinan ulkopuolella olevasta harjapakista pölyharjan jolla harjasin nopein vedoin tamman läpi. Humu nuokkui unisena ja harjasin sitä kaikessa rauhassa. Tamma laski päänsä ja aloitti heinien mussuttamisen. Istahdin itse maahan ponin vierelle. Olimme siinä kaikessa hiljaisuudessa. Humun turpakarvat kutittivat poskea vasten, tunsin hevosen lämpimän hengityksen. Rapsutin sitä varovasti otsasta valkean sydän-tähden kohdalta. Humu seisoi rauhassa. Minä lähdin ja poni katsoi perääni, ehkä meidän välille on syntymässä joku side? Humu ja Luna 4HM
|
|
|
Post by Luna on Sept 22, 2014 20:35:29 GMT 2
Seben syyskauhut
Päivä oli ollut rasittava, koulua neljään ja sitten vielä vuorellinen läksyjä yhditettynä huoneen siivoukseen. Joten eikun sitten tallille. Kello läheni jo kuutta kun hiipparoin sisälle Humun karsinaan. "Hei rakas" moikkasin lievästi kuraista tammaa. Rapsuttelin tamman otsaa rauhassa ja puhelin tammalle hiljaa. Poni sulki silmänsä ja nautti, kukas ei tykkäisi olla huomion keskipisteenä aina välillä. Kävin hakemassa Humulle harjat, satulan ja suitset. Harjailin Humun rauhassa läpi. Jaloissa oli yhä lievää kuraisuutta mutta voisin harjata ne pois kuran kuivuttua. Nostin varovasti satulan Humun selälle. selvittelin punaisen satulahuovan suoraksi ja laskin satulavyön alas. Kiristelin vyötä tasaisesti molemmilta puolilta. Talutin poni tamman kentälle. Seitsemän tunti loppui juuri ja hevoset lähtivät sisälle. Myös maastoon oli lähdössä kaksi ratsukkoa, pieni liinaharja Venna sekä suuri kaunis Eela. Me jäätäisiin Humun kanssa kentälle. Kiristelin Humun vyön ja laskin jalustimet. Kevyesti hypähdin rakkaan hoitohevosen selkään. Lyhensin jalustimia kahdella reiällä ja tarkistin satulavyön kireyden vielä kerran. Sitten liikkeelle. Mutainen kentän pohja lätisi Humun kavioiden alla. Annoin tamman venytellä kaulaansa. Pitkien alkukäyntien jälkeen siirsin Humun raviin. Ratsastelin ravissa ympyröitä ja yritin talivutella Humua. Humu lönkytteli rennon kuuliaisesti allani. Vaihoin suuntaa ja jatkoin rauhallista työskentelyä. Humu kuunteli erittäin nätisti. Välillä tamma meinasi hidastaa mutta pieni pohje sai Humun liikkeelle. Kaikki meni hyvin, valmistelin laukan nostoa ja nostin keinuvan laukan. Keinuhevonen Humu laukkasi rauhallista tahtia. Valaistun maastolenkin valot näyttivät sammuvan ja kohta meni kentältäkin valot. Kentän valot palasivat pian mutta maastolenkillä oli yhä pimeää. Pian maastosta laukkasi esille kaksi hevosta. Toisen selässä roikkui Kuú takertuneena Eelan harjaan ja pieni Venna laukkasi tamman vierellä mutta ponin selässä ei istunut Helge, satula oli tyhjä. Humu hirnahti pihaan tulleille tammoille. Rauhallisen Humun läsnäolo ja tuttu tallipiha rauhoitti hieman tammoja. Kuú laskeutui Eelan selästä. "Helge on tuolla metsässä!" Kuú kiljaisi. "Apua! OMG! Saanks ton liivin mä lähen tän kanssa etsimään sitä" Sanoin. "Mutta se viheltelijä" Kuú totesi. "Humu on tooooosi kiltti ja rauhallinen eikä Helgeä voi mtsään jättää, sano Annelle että menin" "Ok" Kuú ojensi heijastinliivin minulle. En oikeasti tiennyt mikä minuun oli iskenyt, nyt pelotti. Metsässä oli kylmää ja pimeää. Minä pelkäsin kovasti mutta Humu oli rauhallinen. Pelkäsin oikeastaan suunattoman paljon pimeässä metsässä. Yritin tähyillä josko Helgeä näkyisi. Pidin ohjia kireällä ja katselin hermostuneena ympärilleen. Helgeä ei näkynyt. Pusikosta kuului rasahdus ja sitten kaukainen vihellys. Humu jännittyi paikalleen. Minua rupesi itkettämään. Seisoimme vielä paikoillamme vaikka metsä oli hiljennyt jo minuutteja sitten. Varovasti annoin pohjetta Humun kylkiin. Poni ei liikkunut. "Voi Humu, liiku meidän pitää löytää Helge" inadin tuskin kuuluvasti. Humu ei liikunut vaikka annoin kovemmin pohjetta. "kiltti Humu..." valitin kyyneleet silmissä. Silloin Humu veti ohjat käsistäni. Meinasin oikeasti pudota mutta onnistuin pysymään selässä. Humu tökki turvallaan jotain maassa makaavaa. Uskaltaisinko katsoa... Pitkän miettimisen jälkeen laskeuduin ratsailta. Kävelin Humun pään viereen. Piemeässä tuskin erotti mutta siinä maassa makasi brunette tyttö. Helge! "Viisas Humu" kehuin tammaa. Käänyin Helgen puoleen. Tyttö näytti nukkuvan, hengitti mutta ei reagoinut siihen mitä tein. Vapisevin käsin kaivoin taskusta puhelimen. Poistin näytön lukituksen ja valitsin puhelimen muistista Seppeleen numeron... Luna ja Humpelo, the seikkailiat 5HM
|
|