|
Post by Salma on Nov 15, 2023 17:28:32 GMT 2
❤️ Seppeleen jouluposti 2023 ❤️ Joulu saapuu ja Seppeleessä jaetaan tänäkin vuonna joulupostia! Sekä hahmojen että niiden kirjoittajien postiluukut kolisevat: jokainen postia lähettävä saa itse päättää, osoittaako muistamisensa hahmolta hahmolle vai kirjoittajalta kirjoittajalle. Joulupostit ovat pieniä viestejä, kuvia tai muita jouluisia yllätyksiä. Jokaiselle tapahtumaan osallistuvalla jaetaan Secret Santa -tyyppisesti salainen pari, ja lisäksi postia voi halutessaan lähettää myös muille tallilaisille. Lähettäjä saa itse päättää, julkaiseeko postinsa tässä topikissa vai lähettääkö sen yksityisesti. Ilmoittautuminen tapahtumaan viimeistään 29.11.Secret Santa -arvonta tehdään 30.11. Lähetä jouluposti 23.12. mennessä.❤️ Miten tämä toimii?- Ilmoittaudu tapahtumaan alla. 1 ilmottautuminen / 1 IRL-henkilö - Saat 29.11. foorumin yksityisviestinä tiedon siitä, kenelle (1 henkilö) lähetät Secret Santa -joulupostia. - Toteuta joulupostisi vapaamuotoisena tekstinä, kuvana tai muuna tuotoksena. Voit itse päättää, onko se URL-hahmojen välinen vai lähetätkö sen IRL-henkilönä IRL-henkilölle (vai sekä että). - Julkaise Secret Santa -jouluposti tässä topikissa TAI lähetä se yksityisviestillä ennen 23.12. - Secret Santan lisäksi voit lähettää postia myös muille tallilaisille joko foorumilla tai yksityisviestillä ❤️ MukanaSalma Iiris Kiri Emmy Pyry Liinu Jusu Anne Fiia Valtteri (10)
|
|
|
Post by Jusu on Dec 13, 2023 8:45:26 GMT 2
11.12. Naapuriapua
Josefinaa ei tarvita heinälastin purussa. Hän ei intä vastaan, vaan siirtyy eri tavalla tärkeän tehtävän pariin. Hän nappaa mukaansa kauniin havukranssin ja soman peltirasian. Huolellisesti Josefina asettelee kranssin paikalleen, kytkee sitten valot päälle ja tarkistaa vielä, että valoköynnös on tasaisesti pujoteltuna havunoksien lomaan. Hän astahtaa taaksepäin ja tarkastelee tyytyväisenä aikaansaannostaan. Kranssi lämpimänsävyisine valoineen luo tunnelmaa koko pihamaalle.
Seuraavaksi Josefina suuntaa tallirakennukseen. Se on viehättävä rakennus kaiken kaikkiaan: suuresta koostaan huolimatta kutsuva ja kotoisa. Rasmusta auttamaan ryhtynyt ja siihen hommaan muitakin värvännyt nainen on sanonut nähneensä Emmyn viimeksi toimistolla, ja sinne Josefina nyt astelee.
“Tule vaan”, kuuluu vastaus hänen koputukseensa. “Hei”, Josefina tervehtii avatessaan toimiston oven ja hymyilee kohteliasta hymyään. “Me tulimme nyt tuomaan sitä heinää.”
Emmyn kasvot syttyvät ilahtuneeseen ja helpottuneeseen hymyyn.
“Voi kiitos! Et Jusu usko, miten iso apu tästä on. Pelastitte joulukuun, tai ainakin mut sydänkohtaukselta. Oli aika hirveää avata paaleja ja huomata parikin aivan syöttökelvottomiksi”, Emmy kertoo. “Onneksi, onneksi pystyitte auttamaan!”
“No joo, uskon”, Josefina sanoo. “Ei meillä paljon ollut ylimääräistä, mutta kyllä sen verran, että selviätte siihen kunnes saatte lisää.”
“Kiitos ihan loputtoman paljon.” “Ei kestä, pitäähän hevosihmisten pitää yhtä”, Josefina tuumaa ja katselee toista vaaleaa naista samaistumista tuntien.
Paitsi ettei Josefina sentään johda näin suurta tallia, eikä ole kaiken lisäksi äiti, yksinhuoltajakin. Vau, Josefina ajattelee ihaillen sitä, miten joku suurin piirtein hänen ikäisensä pystyy yhdistämään tämän kokoluokan liiketoiminnan pyörittämisen ja äitiyden ja tekemään sen niinkin vaivattoman oloisesti. Kun Josefina nyt hetkeksi pysähtyy miettimään asiaa, Emmy on aina tavatessa vaikuttanut tilanteen tasalla olevalta. Siinä sivussa hän on ollut ystävällinen.
Ihailuun sekoittuu rahtunen epätoivoisuutta. Josefina itse on uupunut alle puolessa vuodessa reilusti yli puolet pienemmän tallin kanssa. Miten hän ei voi olla enemmän Emmyn kaltainen?
Vaikka ehkäpä, Josefina ajattelee, ehkäpä Emmykin sentään joskus kokee väsymyksen ja epätoivon hetkiä. Niin kuin ehkä nyt, heinäkaaoksen keskellä. Tulee parempi mieli, kun Josefina ajattelee, että he ovat ehkä Rasmuksen kanssa auttavan käden ojennuksella tulleet paitsi pelastaneeksi Emmyn stressiltä, myös tullut hankkineeksi ystävän.
“Ai niin”, Josefina muistaa. “Toin vähän joulumuistamisia. Joulutorttuja vain, valmistaikinasta ja hillosta, en mä sen kummempaa osaa — mutta ainakaan ne ei palaneet.”
Emmy näyttää taas ilahtuneelta. Hän kiittelee, ja he vaihtavat muutamia sanoja ja toivottavat hyvät joulut, ja sitten Josefina arvelee, että Rasmus on saanut varmasti heinät purettua paikoilleen.
“Ai niin!” Emmy lähes vilkaisee. “Olisiko mun pitänyt tulla auttamaan? Miten pääsitte heinävarastolle?” “Sellainen punatukkainen nainen lupasi avata ovet ja näyttää minne laitetaan”, Josefina sanoo nolostellen sitä, ettei muista tallityöntekijäksi arvelemansa henkilön nimeä. “Ja pyysi Aleksanterin ja jonkun toisen kantoavuksi.” “Täytyy olla Eedi”, Emmy toteaa. “No, hyvä jos siellä oli joku komentelemassa apujoukkoja.” “Niin”, Josefina sanoo, kun ei muuta keksi. “No, hyvää joulua sitten, ellei ennen nähdä. Ai! Ja kranssin valot on sitten paristokäyttöiset.”
Emmy jää toimistoon hämmentyneen näköisenä. Josefina päättää olla selittelemättä enempää; osa lahjan antamisen hauskuudesta on siinä, että kaunis ovikoriste odottaa Emmyä asuinrakennuksen ovessa kuitenkin edes vähäsen yllätyksenä. Sitten se ehkä ilahduttaa vielä myöhemmin, kun Emmy palaa työpäivänsä päätteeksi kotiin.
|
|
|
|
Post by Pyry on Dec 22, 2023 16:18:09 GMT 2
Pyry nappaa Iiristä hihansuusta ja ojentaa hieman vaivaantuneena Vapun kuvasta askartelemansa kortin. Iiris kääntää kortin ympäri ja katsahtaa hämmentyneenä Pyryyn. "Ööö, täs ei lue mitään?" Pyryn silmät rävähtää lautasen kokoisiksi. "Nosiistota, se on ihan sen takia, että että että... se siihen korttiin tarkoitettu runo tulee lausua! ...ei sen takia että mä olisin unohtanut kirjoittaa siihen", Pyry yrittää päästä pälkähästä. Iiristä naurattaa, mutta tämä asettaa kätensä odottavasti puuskaan. "No antaa kuulua sitten." Hajamielinen korttisankari nieleskelee hetken ja tajuaa, ettei pakoreittiä ole. Hän aloittaa varovasti, mutta vauhtiin päästyään ääni kohoaa pontevammaksi.
"Iiris tuo tummahapsi, ratsunaan keväinen tammalapsi Viipottaa halki maan, arkako hän muka on, höpsis vaan! Loihtii kynällään viisaat sanat, ja ymmärtää, että aina ei riimit vaan toimi"
|
|
Valtteri
Perustallilainen
Posts: 110
Hoitoheppa: Sirius
Koulutaso: HeB
Estetaso: 120cm
|
Post by Valtteri on Dec 23, 2023 20:54:35 GMT 2
Valtteri seisoi pienen joulupuodin kapealla käytävällä, vihreät silmät väsyneesti liukuen tavaroiden yllä. Hyllyt olivat täynnä, osa paketeista vielä koskemattomia ja osasta yksi, kaksi, kolme esinettä myyty. Pieni puoti oli täynnä ihmisiä, osa kiireisinä ja kärsimättömänä, osa ottaen oman aikansa katsellessaan ihmeellisiä koristeita ja suklaita.
Suklaata oli paljon, jokaisessa eri jouluisessa muodossa ja värissä. Oli lumihiutaleita, tonttuja, poroja ja rekiä. Lumiukkoja ja joulupukkeja. Sitten oli niitä, jotka eivät olleet jouluisia mutta muotoiltu jos minkälaiseen muotoon, työkaluja, kahvikuppeja ja eläimiä.
Valtteri liukui pidemmälle käytävällä, antoi sormiensa koskettaa koristeiden pintoja, virnisti kun yhdestä jäi vaaleaa glitteriä kiinni sormenpäihin.
Pieni pussi mahtui hyvin untuvatakin taskuun, poika työnsi sen varoen sinne ettei rikkoisi pussin sisältöä vahingossa. Lumi narahteli mustien kenkien alla, jossain kauempana lumoavien jouluvalojen alla joku soitti joululauluja. Valtteri hengitti syvään Berliinin talvista ilmaa, seisoi ihmisten keskellä antaen ajan lipua ympärillään. Poika tutki ihmisiä, arvioi miten monta muovipussillista heiveröisen näköinen nainen tiputtaisi ennen kun olisi kotonaan. Saisiko pieni tyttö vedettyä isänsä yhteen kojuista, joka notkui jouluisia herkkuja lattiasta kattoon.
Oli outoa matkustaa yksin, olla yksin vieraassa maassa, kuunnella vierasta kieltä ympärillään ja ymmärtää vain osia keskusteluista. Valtteri ei ollut kertonut kenellekään lähdöstään, ei ollut pakannut mukaansa kuin muutamat vaihtovaatteet ja istunut loputtomalta tuntuneen ajan linja-autossa Helsinki-Vantaan lentokentälle.
Yksin.
Joulu oli huomenna, Valtteri vältteli ajattelemasta kotia. Äitiä, siskoa ja isää, jotka olivat kaikki jatkaneet elämäänsä ilman häntä, kukaan ei ollut kertaakaan soittanut tai laittanut viestiä sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt kotoa. Valtteri tajusi, ettei edes tiennyt asuivatko he enää Liekkijärvellä, oliko isä saanut taas uuden työpaikan ja lähtenyt tyttärensä ja vaimonsa kanssa satojen kilometrien päähän. Poika pudisti päätään, kuin fyysisesti irroittaen itsensä ajatuksistaan ja antoi jalkojensa viedä itsensä takaisin hotellille.
Jouluaattoaamuna Valtteri asteli Seppeleeseen, jätti matkalaukkunsa Siriuksen karsinan eteen ja askelsi yläkertaan. Talli oli hiljainen, hevoset jo viety tarhoihinsa. Salman kaappia ei ollut vaikea löytää, sen pintaan oli teipattu kuvia Bonniesta ja Blisistä. Valtteri hymyili vähän ja raotti kaapin ovea, tuntien yhtäkkiä olonsa kuin tontuksi konsanaan. Tai varkaaksi, ero oli kai vain siinä aikoiko hän jättää vai viedä tavaraa toisen kaapista ilman lupaa.
Valtteri kaivoi takkinsa taskusta pienen lahjapaketin, jonka sisällä oli kaksi lasista hevosta. Valkoisiksi maalattuja, molemmissa käsin lisätty pieniä yksityiskohtia joista erotti kumpi esitti Bonnieta ja kumpi Blisiä. Pienten vaaleiden nauhojen ansiosta ne saisi ripustettua helposti kuusen oksalle halutessaan. Tarkoin tasapainoitettujen jalkojensa ansiosta ne saattoi myös jättää seisomaan vaikka ikkunalaudalle tai kirjahyllyyn, jos ei halunnut jättää niitä yhdeksitoista kuukaudeksi odottamaan esillepanoa.
Ihanaa joulua, Salma. Kiitos, kun olet ollut hyvä ystävä, terveisin mysteeritonttusi
Valtteri oli piirtänyt pienen sydämen ja silmäänsä iskevän hymiön joulukortin reunaan ja sulki Salman kaapin oven. Poika jätti Siriuksen ruokakuppiin omenan ja kaksi porkkanaa odottamaan sen sisälle tuloa ja poistui tallista ennen kuin kukaan oli edes huomannut hänen käyntiään.
|
|
Rasmus
Uusi ihmettelijä
Posts: 27
|
Post by Rasmus on Dec 23, 2023 22:15:31 GMT 2
Kun mä jouluviikon perjantaina olen ajamassa kauppaan kilometrin mittainen ostoslista pelkääjän paikalla, Jeepistä alkaa kuulua maailmanloppua enteilevä ääni. Hetken aikaa mä harkitsen pysähtyväni kiroilemaan keskelle risteystä, mutta kurvaan lopulta K-marketin sijaan Liekkikorjaamon pihaan.
Mun rukouksiini vastataan, ja Anton Seljanvaara on vielä paikalla, vaikka vuoden lyhyimmän päivän ilta on jo pimentynyt. ”Voihan sen korjata, mielellään esim tänään”, mä kyselen huolestuneena, kun Anton tarkastelee autoa ryppy otsallaan. ”Mulla loppuu kyllä ihan nyt just työt”, Anton epäröi ja vilkaisee kelloa. ”Ja me avataan seuraavan kerran, ööh, keskiviikkona.”
Mä nielaisen kovaan ääneen. Anton huokaa syvään.
”Mutta kuulostaa siltä, että varmaan jarruissa vaan jotain. Voin mä ne katsoa nyt”, Anton heltyy lopulta. ”Mutta jos on jotain isompaa niin sitten ei voi mitään.” Mun tekisi mieli rutistaa Anton halaukseen, mutta sitä en sentään tee, tai se todennäköisesti heittäisi mut putiikista ulos sillä siunaamalla. ”Sä olet kyllä oikein… jouluenkeli”, runoilen helpottuneena. ”Älä nyt vielä kiittele”, Anton kieltää ja hätistää mua aulatilaa kohden. ”Ota vaikka kahvia odotellessa.”
Mä otan kahvia ja laitan Josefinalle viestin, että kauppareissussa kestää vähän suunniteltua pidempään. Vastauksena tulee kuva Joesta lanttusosekattilan äärellä. Sille ei siis todellakaan riittänyt, että lanttulaatikkoa oltaisiin ostettu kaupasta, vaan sen piti päästä kokemaan koko hullutus alusta saakka.
Parin kahviautomaattikupillisen jälkeen Anton saapuu paikalle käsiään pyyhkien. ”Ei siinä ollut kuin jarrulevyjen vaihto nyt akuuttia”, se selittää. ”Mutta kai sä käytät sitä huollossa säännöllisesti? Näytti vähän siltä että vois olla muutakin laittamista.” ”No nyt on vähän päässyt huoltoväli pitkäksi”, mä mumisen. ”Mitä mä olen velkaa?” ”Mä suljin jo kassan, niin sovitaan että jos heität noiden osien hinnan ja tää meni nyt muuten ystävänpalveluksena”, Anton huokaa jälleen. ”Mä taatusti korvaan tän”, kiittelen liki kyynelsilmin. ”Ja ostan tänne ens vuonna kausikortin, tai jotain.”
K-marketissa mä lapan kärryyn melkein kaikki listalla olevat asiat (mantelijauhoa mä en löydä, ja persimoneista jäljellä on vain pehmenneitä mustapilkkuisia yksilöitä) ja alan sitten miettiä, mitä mä veisin Antonille kiitokseksi. Mä olen melkein soittamassa Josefinalle ideoiden toivossa, kun vastaus avautuu mun eteeni erikoishyllynpäädyn muodossa kuin enkeli taivaasta.
Ostoslista Antonille: Karhu Jouluolut Amber Lager 4,8% 0,5l Koff Jouluolut 4,5% 0,33l Lahden Erikois Jouluolut 5,3% 0,5l Olvi Jouluolut 5% 0,5l Olvi Merry Xmas IPA olut 5,5% 0,5l Keisari Jouluolut Savu Lager 5% 0,33l Saimaa Jouluolut 4,5% 0,5l Pirkka original perunalastu 300g
Mä jätän kilisevän, kolisevan ja rapisevan muovikassin kotimatkalla Antonin ja Sonian ovelle ja laitan Antonille perään viestin, että tontuilta on terveiset ovenpielessä. Vastauksena on tomera ja yksiselitteinen keltainen peukkuemoji.
|
|
|
Post by Salma on Dec 24, 2023 0:36:01 GMT 2
Salma ystävineen hiippaili Ruskaniementielle niinä tunteina, joina Jusu oli houkuteltu Seppeleeseen "sopimaan parista jutusta Emmyn kanssa" (eli kahville ja joulutortuille). Koko piha kolattiin ja koristeltiin jouluvaloilla, lumilyhdyt sytytettiin, Aleksanterin autosta nostettiin hankeen pieni kuusi, hevoset ruokittiin, yksi tarhan pudonnut lanka nostettiin, karsinat puhdistettiin, kesken jäänyt varasto siivottiin loppuun, talo imuroitiin ja katot puhdistettiin lumesta. Kun Jusu ajoi takaisin pihaan, odotti pihavalojen loisteessa pieni joululahjapakettipino muistona joulutonttujoukon käynnistä. Hyvää joulua Jusu! Kiitos tästä vuodesta sekä Seppeleessä että sen ulkopuolella! <3
|
|
|
Post by Anne on Dec 29, 2023 13:01:54 GMT 2
Jouluposti Pyrylle!Sissi on jo vuotias, havut suuhun sujahtaa.
Pyry tallin hoitaa, ja siinä samassa heppansa.Ihanaa joulunaikaa ja uutta vuotta 2024 Pyrylle <3
|
|
Kiril
Perustallilainen
Posts: 247
Hoitoheppa: Paahtis
Koulutaso: ???
Estetaso: ???
|
Post by Kiril on Dec 31, 2023 7:29:25 GMT 2
Hyvää (köh myöhäistä köh sori) joulua ja upeeta uutta vuotta, Valtteri!♥
Olkoon vuosi 2024 yhtä chill, kuin Valtsu tässä kuvassa.
8.12. Hanget kimalta. Kun mä, Valtteri ja Riinsi saavutaan peltoaukeelle, Sirius näyttää siltä, että aikoo hetkenä minä hyvänsä singota suoraan avaruuteen. Isa ja Paahtis on about yhtä lennokkaalla tuulella.
Ralliteleen me päätettiin tulla, rallitteluu siitä todella tulee. Kun Sirius heittää suorastaan varsamaisen sarjan ilopukkeja, mä jo epäilen, että seuraavaks saadaankin sit jahdata sitä kiinni ja leikkiä karjapaimenia. Mut ei. Valtteri vaan virnuilee ja istuu satulassa liimattuna, kuin tällanen rodeoryntäily ois ihan tavallinen, ravista seuraava askellaji. Mahtaakohan metsänlaitaan kameran kanssa hiippaillut Ada saada kuviin muuta, kuin ympärillä pöllyävää puuterilunta?
"Ei toi ollu mitään, mä oon kuule kokennut ponienkesyttäjä", Valtteri sanailee Riinikselle myöhemmin, jossain pari metrii mun ja Paahtiksen takana. Takaisin Seppeleen suuntaan vievä metsäpolku on kapee, mut ne ratsastaa silti vierekkäin. "Ei Sirppa ees tiedä sellasista tempuista, joita shettikset osaa esitellä..."
Ne naureskelee hetken elämänsä vaikeimmille hevosille. Valtteri selittää, kuinka sen vanhalla tallilla Valtsu pätevänä, urheana ja ennen kaikkea sopivan lyhyenä äijänä pistettiin purkamaan kaikki poninmuotoiset pommit ennen alkeiskurssilaisia.
"King Julien why am I tied to this stick?", Valtteri imitoi tiktokissa kiertänyttä pätkää.
"...To trigger any explosives", Riinis vastaa vähän viiveellä.
"Oh yay I´m a sacriface!", Valtteri kimittää ja rykii kurkkuaan heti perään.
Tunnelma on vähän outo nyt, kun laukka ei enää sumenna päätä. Alan epäileen, että joko Valtteri ja Riinis haluais tosi kovasti olla kaksin, tai sit ne ei missään nimessä haluaa eikä osaa eikä voi olla kaksin. Oonko mä kolmas pyörä vai esiliina? Onko sillä väliä? Saaks Riiniksen kanssa nauraminen Valtterin onnelliseks-onnelliseks, vai onnelliseks sillä tavalla, joka johtaa ojanpohjalle sammumiseen? Kuuluuks se mulle? No ei.
"Haluisin nähdä, kun sä vaihdat Siriuksen johonkin Dippiin-" "Älä sano tollasta Sirpan kuullen-"
"-eikun nyt ilmottaudut seuraaviin kisoihin Dipillä, kai sä poninkesyttäjänä pistät sen ihan helposti voittaan Isan?"
"Onnistuu, mut reiluuden nimissä sä saat ilmoittautuu samaan luokkaan Gekolla."
Riinis tuhahtaa ja heittää Valtterille uuden sanallisen polttopallon. Mä rukoilen mielessäni, että Ada ilmestyis jostain polunmutkasta, säikäyttäis hevoset ja antais meille kaikille hyvän tekosyyn karauttaa täysiä takas tallille.
24.12.
"Hei tää on sulle", mä ojennan Valtterille pienen paketin, kun se kulkee ohi.
On aattoilta ja me lojua-haahuillaan olohuoneessa. Tai siis mä ja Miilo lojutaan ja Valtteri haahuilee, se on kai tullut hakeen ruokaa yläkerrasta ja vaikuttaa siltä, et aikoo mitä pikimmiten vetäytyy takas kellarikomeroonsa.
Oon miettinyt, oisko outoo jotenkin erikseen ilmasta et hei haluuks viettää niinku kämppisjouluu tai jotain, se ois salee hauskaa, ei sun tarvii olla itekses eikä tää oo mikään hiton pariskuntajoulu vaik Miilo onkin tääl kans ja eiks oo ihan pimeetä et joulu on muka joku pakkoperhejuhla kun perhe on joskus se viimenen kivalta tai jouluisalta tuntuva asia ja hei pitäiskö vaik porukal öö istuu kuusen ääressä tai kattoo joku joululeffa tai mikä nyt oiskaan parempi kun yksin huoneessaan lojuminen vaik joskus yksin huoneessaan lojuminen on kyl paras asia ikinä ja tää on vaan yks päivä vuodesta ja--
En oo sit kuitenkaan sanonut mitään. Sekin tuntuu aika oudolta.
"Aa kiitti? Mä en hommannu hirveesti lahjoi nyt, kun-", Valtteri alottaa ja hypistelee pakettinarua.
Mä kiirehdin sanomaan: "Eiku ei toikaan oo oikeesti mikään kunnon lahja."
Paketissa on uus t-paita sen tilalle, jonka Toffo jonkin aikaa sit pölli Valtterilta. Se löyty julmasti raadeltuna saunanlauteiden alta. Toffo kyl tykkää Valtterista siinä missä muistakin, et kai se aatteli vaik koristelevansa eikä tuhoavansa paitaa.
Niin, ja kortti Adan lähettämästä rodeo-Sirius-kuvasta. Hyvää Jouluu! Tällä lahjakortilla saat siirtää vapaavalintaiset siivousvuorosi Kirille. Voimassa tammikuun ajan. Kiitti kun oot kiva kämppis.
Valtteri hymähtää niille.
Sit, ennen kun taas alan pitään kaikkee mahdollista outona: "Hei tilataanks vaik jotkut joulupizzat porukalla?"
|
|
|
Post by Liinu on Jan 1, 2024 22:11:27 GMT 2
Liekkijärven joulumarkkinoilla näkyi tuttuja kasvoja, saattoi tästä joukosta myös puuttua hahmoja mutta annettakoon se anteeksi, sillä ei jaksa miettiä nyt tarpeeksi.
Kristan mielestä parasta oli markkinoiden poro, hänen vanhemmatkin olivat tulleet sille eläimelle sanomaan moro.
Sartsu paistoi nälkäisille makkaraa vaikka pää taisi olla rakkauden takia täynnä hattaraa. Euron tai kaks makkara maksoi, mutta jokainen söi ja maksoi sen mitä jaksoi.
Kurre seisoi tonttulakki päässä hevosen vierellä, ei ollut onnistunut vastuusta pois kierellä. Talutusratsastus oli hitti, selässä kävi myös Armas, poika lähes kiltti.
Isäukko-Artsi oli paikalla myös kera rekihevosen. Tarina ei kerro, oliko hänet pyydetty sinne vai tuliko muuten vain kanssa pontikkakupposen. Asiakkaat eivät kuitenkaan kertaakaan valittaneet, vaikka Artsin jutut välillä hyvän maun rajat olivat ylittäneet.
Tähän piti alunperin tapahtumasta kuva tulla, mutta loppu aika ja aivosolut mulla.
Myöhästyneet joulutoivotukset Annelle! Onnea, hyvää menoa ja paljon iloa myös tälle vuodelle!
Olet esikuva monelle (tai ainakin mulle) nyt ja aina.
|
|