20.3.2015 - Tehomaaliskuu: puomityöskentelyä

[Piritta]

Perjantaina 20. maaliskuuta ratsastetaan otsat rypyssä ja kieli keskellä suuta puomitehtäviä. Tunnille osallistujilta edellytetään hevosen hyvää hallintaa jokaisessa askellajissa. Opettaja päättää ratsut.

- Tunti on avoinna hoitajille ja y-omistajille
- Tunnille mahtuu 6 ratsukkoa
- Voit osallistua korkeintaan kahdelle tehomaaliskuun tunneista

Muut tehomaaliskuun tunnit:
16.3. Sarjaesteitä
25.3. Esterataa

Osallistujat 6/6
Fiia - Reino ok
Kuú - Elmo
Clara - Hestia ok
Pihla - Gitta ok
Sandra - Edi ok
Luna - Patron

Miljoona, miljoona, miljoona puomia. Epäilin, että olin juuri läväyttänyt koko Seppeleen puomiarsenaalin sikin sokin maneesiin tuntilaisia kauhistuttamaan. Apunani oli ollut uljas talliritarimme Kasper, joka todennäköisesti kirosi minut ja tuntisuunnitelmani alimpaan tiedätte-kyllä-mihin-kolkkaan.

"Pirre... sä et ole tosissasi", Fiia parahti tullessaan maneesiin Reinoa perässään kiskoen.
Musiikkia korvilleni, tuumasin ja sain vain vaivoin kätkettyä tyytyväisen hymyni.
"Usko pois, Fiia-kulta, mä olen oikein tosissani", ilmoitin jämptisti ja viittasin kädelläni ympärilläni odotteleviin ihaniin, hankaliin, liian usein liian vähäiselle huomiolle jääviin puomi- ja kavalettitehtäviin. "Yhtäkään puomia en ole raahannut tänne turhaan. Teille tulee vielä hiki tällä tunnilla."

Minä olin törmännyt sosiaalisessa mediassa leviävään puomityöskentelyvideoon, jonka katsottuani aihe alkoi pyöriä omassa mielessänikin unia myöten. Ainoa tapa päästä päähänpinttymästä eroon oli tietysti laittaa unia vainonneet tehtävät käytäntöön. Tuntiratsastajaraukat saisivat rautaisannoksen sitä niin kutsuttua estekoulua, josta osa piti ja loput näki painajaisia. Sanottakoon, etteivät minun aiheeseen liittyvät uneni suinkaan olleet painajaisia. Ne innostivat ja inspiroivat minua.

Tunnin aikana tehtiin seuraavia tehtäviä (anteeksi rumat paint-töhryt):

1. Loiva kiemuraura ravissa, puomien välissä pysähdys
2. Loiva kiemuraura laukassa, laukanvaihto puomien välissä


3. Kaareva kavalettilinja ravissa


4. Suora puomilinja ravissa, askel venyy


5. Kaareva kavalettilinja laukassa, askel venyy hieman

Sekä rataa, ensin osissa ja sitten kokonaan:

3. tehtävä oikeassa kierroksessa
-> 4. tehtävä
-> Uralla oikean laukan nosto
-> 5. tehtävä
-> 2. tehtävä (loiva kiemuraura, keskellä laukanvaihto)

Tunnilla keskityttiin askellajien säätelyyn, tehokkaaseen apujenkäyttöön ja hyvän, tarkoituksenmukaisen istunnan löytämiseen.

[Piritta]

Tunti tullut!

[Fiia]

”Ei”, parkaisen ääneen ilmoitustaulun ääressä hetki ennen Pirren puomitunnin alkua. ”Muistuta mua vielä siitä, miks mä taas halusin tunnille, jossa Pirre päättää ratsut.”
”Sie halusit päästä testaamaan uusia ratsuja ja oppia mahdollisimman monipuoliseksi ratsastajaksi”, Kuú luikauttaa hymy korvissa. ”Täytyykin tästä mennä laittamaan Elmo-poni valmiiksi.”
Tyttö hipsii tiehensä armaan hoitoponini luokse, kun taas minä tuijotan ilmoitustaulua lamaantuneena vielä muutaman kymmenen sekuntia. Luotan kyllä siihen, että Pirrellä on joku syvällinen ideologia ratsujenjaon takana, mutta että Reino? Tästä(kään) tunnista ei varmasti ole tulossa helppoa hupiratsastelua, vaikka puomit eivät maasta nousekaan.

Toinen parahdus suustani pääsee siinä vaiheessa, kun astun Reinon kanssa maneesiin ja näen Pirren askarteleman puomitehtävän. Puomeja siellä, puomeja täällä, oikealla ja vasemmalla… Meillähän menisi tunti jo siinä, että yrittäisimme ylittää kaikki puomit kertaalleen. Huokaisten kiipeän ratsuni selkään ja hoputan sen liikkeelle. Reino huiskauttaa häntäänsä ja siirtyy rauhalliseen, keinuvaan käyntiin. Elmo ehtisi ottaa neljä käyntiaskelta siinä ajassa, missä pilkullinen ruuna askeltaa yhden, ja minusta tuntuu, että saatan aivan hyvin nukahtaa sen selkään. Ison hevosen herättelemiseen voisi mennä hetki.

Piritta kuitenkin aloittaa tunnin varsin rivakasti: reippaat verryttelyt ja saman tien puomitehtävien kimppuun. Minulla on hieman hankaluuksia saada Reinoa riittävästi pohkeen eteen, ja ensimmäisillä puomeilla se meinaakin kompastua omiin jalkoihinsa. Karmean kolinan saattelemina selviämme linjasta hengissä ja pysähdyskin onnistuu, mutta sujuvaksi menoamme ei kyllä voi kuvailla. Napautan ruunaan raipan kanssa vähän vauhtia ennen uutta yritystä. Se saa Reinon skarppaamaan sen verran, että hevonen jaksaa nostella koipiaan ja selvittää puomit mallikkaasti. Pysähdys on tarkka ja liikkeellelähtökin sen verran napakampi, että saan ruunan hyvään raviin jo ennen seuraavaa puomisuoraa. Taputan Reinon kirjavaa kaulaa ja puhallan syvään ilmat keuhkoista ulos. Minulla on jo nyt kuuma, vaikka noin miljoonasta puomista olemme ylittäneet vasta kuutta.

Laukassa Reino on helpompi saada reagoimaan pohkeeseen. Minä pääsen keskittymään istuntaan ja siistiin ratsastukseen, kun joka askeleella ei tarvitse komentaa hevosta liikkumaan. Laukanvaihto ravin kautta onnistuu nopeasti, mutta reitti saisi olla hieman huolellisempi. Isona hevosena Reino tuntuu kääntyvän hitaasti ja vaatii paljon tukea ulkoavuilta, ettei se luisu puomien toiseen laitaan.

Kääntymisvaikeudet huomaan vielä paremmin seuraavassa tehtävässä, kaarevalla linjalla. Kulma toki auttaa siihen, että Reino ravaa kaikkien puomien yli, mutta painaen koko ajan vasemmalle seinää kohden. Pirre kehottaa ottamaan raipan vasempaan käteen ja pitämään ulkoa parempaa tuntumaa, mikä auttaakin saman tien. Samalla Reino alkaa myös lämmetä ja sen askel tuntua huomattavasti irtonaisemmalta – eikä yhtään huonoon aikaan, sillä seuraavaksi luvassa on askeleen pidentämistä puomeilla. Reino tuntuu hieman hämmentynyt, kun puomit ovatkin totuttua kauempana toisistaan, mutta tällä kertaa saan kuitenkin korjattua ravin paremmaksi askeleessa ja selviämme puomeista niitä kolauttelematta. Viimeinen yksittäinen tehtävä, kaarevat puomit laukassa, sujuu jo melkein vaivattomasti – vaikka selässä saa kyllä tehdä hommia hiki päässä.

Olen jo melkoisen nääntynyt, kun Pirre ilmoittaa, että seuraavaksi tehdään rataa. Korrektissa istunnassa pysytteleminen ja apujenkäyttö tuottavat ongelmia lihasten hapottaessa tosissaan. Ei kuitenkaan auta valittaa, vaan purra hammasta, siirtää Reino raviin ja yrittää jaksaa vielä kierros. Hevonen on selvästi vasta pääsemässä vauhtiin ja liikkuu nyt paremmin itse, mutta ohjauksen ja askelpituuden kanssa on kuitenkin edelleen tekemistä.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua Pirre antaa meille viimein luvan siirtyä loppuverryttelemään. Minä jaksan juuri ja juuri keventää tyytyväisenä pärskähtelevän Reinon selässä ja olisin valmis kuristamaan jokaisen, joka on koskaan väittänyt, ettei ratsastus ole urheilua. Tervetuloa kokeilemaan!

[Pihla]

Päätin sitten pitkästä aikaa piirtää käsin...

Kiitos tunnista!

[Sandra]

Tuntilistaa tutkiessani törmäsin nimeni perässä olevan hevosen nimeen, jota en ihan heti olisi ensimmäisenä ratsukseni veikannut. Ei siinä mitään, Edi vaikutti ihan mukavalta, vähän ujolta ehkä alkuun. Hoidin pörröponin huolella, jonka jälkeen suuntasimme maneesiin.
Toki tiesin, että olin ilmoittautunut puomitunnille, mutta näky maneesissa sai minut lievästi sanottuna hätääntymään. Edi vaikutti hieman myös epäileväiseltä, mutta selvästi innokkaalta yrittämään mitä vaan, mitä sen turvan eteen törkättäiskään.

Alkuverkassa sain olla tarkkana minne Edin ohjasin. Pyrin myös hyvään istuntaan, koska se oli yksi Pirren painottamista teemoista tunnille. Käynnissä annoin Edin kävellä pitkin ohjin, mutta pohkeella pidin huolen siitä, että vauhti pysyi reippaana. Ravissakin pyrin saamaan Edin vain hyvään, reippaaseen tahtiin. Taivuttelin isoilla pääty-ympyröillä, sekä volteilla joita yritin tehdä mahdollisimman paljon. Eestinhevonen pärskähteli rentoutumisen merkiksi välillä, jolloin taputin sisäkädellä reippaasti. Laukassa pyrin korjaamaan istuntani etukenoa Pirren ohjauksella paremmaksi. Etenkin volteilla se meinasi könöttää liikaa, jolloin ohja myös pääsi hetkelliseksi liian pitkäksi.
"Sandra, näpäytä mieluummin vaikka vähän raipalla kuin että jäät jatkuvasti antamaan pohkeita. Sen takiikin sun yläkroppa valahtaa aina liian eteen!" Kun istunta parani, hioin apuja, jotta ne olivat täsmällisempiä. Laukassakin pyrin työskentelemään ympyröillä mahdollisimman paljon, jotta saisin Ediä hieman taivuteltua.
Laukan jälkeen siirryimme käyntiin, pitäen kuitenkin ohjat kädessä. Samalla Pirre selitti ensimmäistä tehtävää, joka oli loiva kiemuraura ravissa puomien yli. Edi oli päässyt vauhtiin hyvin, joten sain jopa hieman ottaa ravia kiinni ennen puomeja, jotta kaviot eivät olisi siirtäneet jokaista puomia eteenpäin niiden kolahdellessa niihin ikävästi. Puomien väliin piti ottaa myös pysähdys, joka tuppasi mulla ja Edillä vähän valahtamaan pitkäksi.
"Sandra istu syvemmin satulaan ja tee se pysähdys istunnallas, älä ota niin paljo ohjalla."

Laukassa (sama tehtävä) ongelmia teetti laukanvaihto. Puomit vielä menivät hyvin, mutta laukanvaihdossa mä rupesin sähläämään. Annoin epäselviä apuja tahtomattani, jolloin Edin oli mahdotonta selviytyä tehtävästä. Puomien välissä siirsin raviin, mutta mokasin aina uudelleen noston. Milloin hätäilin liikaa ja milloin nojasin väärälle puolelle. Lopulta kun se yksi onnistunut suoritus tuli, Pirre käski kehua Ediä paljon. Ja sen myös tein, anteeksipyyntöjen kera.
Mukaan tehtävään tuli lisää puomeja, jotka eivät onneksi aiheuttaneet kauheasti päänvaivaa. Laukanvaihdotkin sujuivat paremmin, tosin Edi rupesi jo vikoilla puomeilla vaihtamaan laukkaa ennen aikojaan.
"Kato Sandra, että et anna Edille mitään vääriä merkkejä. Varo nojaamasta ulospäin ja muista pitää asetus aina laukan suuntaan sisäänpäin." Muutaman kerran jälkeen alkoi taas sujua paremmin, vaikka Edikin tuntui hieman turhautuvan epäselviin apuihini. Poika oli niin halunnut suoriutua hyvin tehtävistä, harmi vain, että tällä kertaa ratsastaja ei valitettavasti antanut siihen mahdollisuutta.

Lopuksi menimme rataa, joka koostui tehtävistä, joita olimme jo tunnilla tehneet. Siinä en onneksi suurempia mokaillut, ja Edikin suoriutui mallikkaasti.
"Hyvä Sandra!"
Tunnin jälkeen huono omatunto paistoi minusta läpi. Tuntui kuin olisin pettänyt koko hevosen. Kyyneleet polttelivat silmäkulmissa, mutta yritin niellä ne. Onneksi oli ystäviä lohduttamassa, että ei se aina hyvin mene kellään. Minunkin oli myönnettävä, että kaipa joskus piti epäonnistua, jotta voisi päästä eteenpäin. Se kuului elämään, eikä tämä sentään mikään maailmanloppu ollut. Tärkeintä kuitenkin oli, että lopuksi oli sujunut hyvin, ja että olin oppinut virheistäni. Tylsäähän sitä tulisi, jos olisi aina virheetön. Eihän sitä sitten edes tunnille kannattanut tullakkaan, jos kaiken jo osasi. Edi kyllä ansaitsi erityiskiitokset ja namit, kun oli kestänyt mokailujani. Poni oli totisesti loistava opetusheppa!

Kiitos tunnista!

[Clara]

Kiitos tunnista! =)

Maksut tähän asti ok ja lisätty listaan. Loput maksut lisätään itse.