|
Post by Sandra on May 18, 2016 21:03:05 GMT 2
2.-3.7. (la-su) IIII 3.-4.7. (ma-ti) II 9.-10.7. (la-su) IIIII Ensimmäinen on ainoa johon on mahis päästä joten sitä siis äänestän
|
|
|
Post by Sandra on May 2, 2016 21:28:44 GMT 2
Voi harmi, mulla on ripari 4.-11.7 joten enpä taida päästä jos tuohon osuu. Mutta totta kai olis ihan mahoton tehtövä kaikille saada sopiva päivämäärä, joten parasta varmaan jos ees mahd. monelle osuisi kohdalle
|
|
|
Post by Sandra on Apr 3, 2016 20:11:06 GMT 2
Siksask-estetunti11.09.2014Vinot esteet epäilyttivät Aristoa, vaikka hyviäkin hyppyjä saatiin. 46HM
|
|
|
Post by Sandra on Apr 3, 2016 20:04:57 GMT 2
// Apua en ollu yhtään huomannut tätä! Mutta tässä tämä nyt "vähän" myöhässä.. Vinot esteet epäilyttivät Aristoa, vaikka hyviäkin hyppyjä saatiin.
|
|
|
Post by Sandra on Mar 18, 2016 16:27:48 GMT 2
Jatkan ehdottomasti, vaikka nyt onkin ollut hiljaisempaa
|
|
|
Post by Sandra on Mar 4, 2016 22:31:04 GMT 2
Apua anteeks, en oo yhtään huomannut tätä! Yritän hoitaa heti huomenna, jos vielä hyväksytäänRuusun kanssa rennosti maastossa köpöttelemässä.
|
|
|
Post by Sandra on Feb 19, 2016 21:05:41 GMT 2
Horoskooppeja ja univelkoja
Harmaa sää oli jatkunut jo liian kauan, välillä tuntui kuin aurinko olisi kadonnut tyystin. Kenties se oli lähtenyt etelään piiloon tätä kurjaa säätä, niin kuin varmasti jokainen siihen kykenevä tekisikin. Harmaus vaikutti varmasti jokaisen arkeen, toisten enemmän kuin toisten. Minusta se tuntui imevän kaiken mahdollisen energian.
Oleskeluhuoneesta kantautui tavallista kovempi ääni jo rappusiin. "Mitä ihmettä te meluatte?" Kysyin huvittuneena kun astuin ovesta sisään. "Luetaan horoskooppeja", Wenla ilmoitti vakavana. "Horoskooppeja?" Naurahdin. Mikäs siinä, uteliaana istahdin lattialle parempaa paikkaa vailla. "Tässä sanotaan, että ihmissuhteet räiskyvät heti vuoden alussa ja elokuu on sun romanttisin kuukausi. Syksyllä ja loppuvuodesta ei ookkaan enää mitään yllätyksiä", Pihla luki salaisesta lähteestään Loviisalle. "Pyh, mä en haluu säätöö kyllä minkään pojan tai kenenkään muunkaan kanssa", Loviisa tokaisi ja jostain syystä kaikki huoneessa olevan kääntyivät salaa katsomaan pöydän ääressä kököttävää Inkeriä. Se ei tosin jäänyt häneltä huomaamatta. "Oliko jotain asiaakin?! Mitä te mua oikeen toljotatte", Inkeri tiuskaisi ja katsoi muita haastavasti. "Okei okei, mä etin jonkun toisen", Pihla nosti kätensä ylös pahoitellen ja kiirehti jatkamaan. "Mä en edes suuremmin usko horoskooppeihin." "No kuka muka uskoo", pöydän suunnalta kuului puuskahdus.
Räntäsateet ja jatkuvasti ailahteleva sää oli tehnyt teistä vaarallisen liukkaat. Paukkupakkasista ei ollut edes kovin kauaa, ja nyt hyvä jos miinuksissa pysyttiin. Voisiko sitä nyt kerralla päättää, että tulisiko aikainen kevät vai jatkuisiko talvi. Ei ollut mitään ärsyttävämpää kuin se, että kurakelejä saatiin kestää monta kertaa talvessa kun ensin lumi suli, sitten jäätyi ja suli taas uudelleen. Joka tapauksessa me selvittiin Ariston kanssa ehjinä talliin saakka. Vaikkakin siinä kesti pitkä tovi, kun me köpsöttelimme ojan laitamia pitkin menemään. Ja vaikka me kohtuu hyvin onnistuttiin väistämään luistelurataa muistuttava tie, niin olin silti pariin otteeseen nenälläni.
Aristo meni kaksi sennutuntia, joista ensimmäinen alkoi jo viideltä. Ehdin kuitenkin harjailla ruunaa hyvän tovin, ennen kuin sen ratsastaja saapui. Kannoin Ariston kamppeet karsinan eteen, ja poistuin ratsastajan ilmoittaessa pärjäävänsä hyvin yksinkin. Suuntasin jälleen oleskeluhuoneeseen, jossa meno oli jo hieman rauhoittunut. Inkeri oli selvästi saanut tarpeekseen ja lähtenyt, mutta muuten kokoonpano oli melko sama. Perjantain viimeisen ratsastustunnin vietin maneesin katsomossa Annin ja Britan kanssa vilttiin kietoutuneena. Seurasin tuntia hajamielisesti, silmät välillä kiinni lipsahdellen. Ajatukset olivat kuluneessa, sekä jo tulevassa viikossa. Mennyt viikko oli ollut raskas vaikkakin lyhyempi kun kyseessä oli ollut koeviikko. Viimeisen kokeen olin saanut tänään pois alta. Olo oli jälleen helpottunut, mutta kuitenkin väsyneempi kuin koskaan. Olisin voinut nukahtaa vaikka siihen paikkaan, tiukasti vilttiin muumioituneena Brittaan nojaten. Onneksi olai viikonloppu aikaa palautua, nukkua univelat pois uusien tieltä ja viettää aikaa tallilla vaihteeksi vähän enemmän.
Ariston viimeisen tunnin jälkeen hoidin sen yhdessä ratsastajan kanssa. Kun heppa oli turvallisesti pihalla (jälleen se olin mä, joka kompuroi), hyppäsin auton kyytiin ja suljin silmäni. Onnistuin siinä kohtaan välttämään totaalisen sippaamisen, mutta kotona kaaduin sänkyyn ja nukahdin siihen välittömästi. Vaatteet päällä ja kaikki, eikä kello edes ollut kymmentä. Ehkä mä olin kuitenkin ansainnut pikku huilitauon, sanoi äiti siitä (likaisilla tallivaatteilla puhtaiden lakanoiden päällä makaamisesta) mitä tahansa.
// valehtelemtta tää on ollut yli kaksi kuukautta kesken ja kirjoitettu useammassa osassa, että laatu myös sen mukaista. anteeksi epäaktiivisuuteni!
45HM
|
|
|
Post by Sandra on Feb 8, 2016 18:28:33 GMT 2
Selmalta tuo uusin tarina on niin kiva ja tunnelmallinen! Kuten Cella jo ylempänä sano, niin otit tarinaan mukaan monta hoitajaa, mikä on ainakin musta tosi kiva jutu. Tarina sai hymyn huulille ja sitä oli ilo lukea Cellan joitakin päiviä vanha kuva on kanssa ihan mahtava! En tajua miten joku voi edes osata. Toi kuva nousi heti yheks mun lemppareista, rakastan kuvan auringonsäteitä joka luo kuvaan kanssa ihana tunnelmaa. Aiempi revontuli kuva on kanssa ihan huippu!! Danielin ratsastuskuva on myös silmäherkkua. Värityskin onnistui musta tosi hyvin, tykkään! Jään odottelemaan innolla tulevia kuvia
|
|
|
Post by Sandra on Jan 17, 2016 18:03:55 GMT 2
Hymy levisi välittömästi huulilleni, kun luin tuntilistaa. Reino! Olin ratsastanut tuolla ihanalla ruunalla kaikista Seppeleen hevosista varmaan ensimmäisenä. Se oli sykähdyttänyt jo silloin, ja sykähdytti edelleen. "Mutta Aristo on niin isokin", Simona oli voivotellut mulle ennen tuntia, kun olin kertonut hänelle ratsunsa. Heilautin tyynesti kättä ja kehuin hoidokkiani maasta taivaisiin, mikä varmasti vähän rauhoitti tytön mieltä. Tunti olisi tehnyt varmasti parempaakin kuin hyvää myös mulle ja Aristolle, mutta en silti olisi vaihtanut Reinoa pois. Varasin hyvän tovin pelkästään Reinon rapsutteluun. Ruuna seisoi täysin paikoillaan siitä juurikaan välittämättä. Se torkkui, lataili selvästi akkujaan tulevaa tuntia varten. Hoitotoimenpiteet sujuivat kutakuinkin ongelmitta ja tunnille lähdettiin positiivisin fiiliksin. Jos meillä oli Reinon kanssa ollut kavioiden putsauksessa ongelmia (vaikka olin itsepintaisesti päättänyt, että mähän ne saisin putsattua niin ei se ihan niin mennyt), niin kyllä niitä riitti kentälläkin. Sain todellakin tehdä kunnolla töitä ensinnäkin siinä, että Reino liikkui eteen. Toinen työmaa oli itse tunnin päätehtävä, asetukset. Reino tuntui alusta tosi jäykälle, ja tuntui etten saanut sitä taipumaan suuntaan tai toiseen. Mulle tuli myös tosi nopeasti selväksi, että jälleen mun piti ratsastaa joka askel eikä vain kuvitella, että Reino lukisi mun ajatukset. Ravissa jatkettiin samaa tehtävää kuin käynnissäkin, eli pituushalkaisijalla asetus jompaankumpaan suuntaan, suoristus ja asetus toiseen suuntaan. Tehtävä sujui jopa paremmin ravissa, vaikka vauhdin kanssa piti olla tarkkana. Käynnissä Reino jäi kuitenkin vielä helpommin matelemaan, ja ravissa pystyin helpommin tarkkailemaan sitä. Kaiken lisäksi ruuna tuntui paremmalta koko ajan. Lopuksi otettiin laukkaa kahdella ympyrällä, jossa sai hyvin haettua taivutusta. Alkuun oli ongelmia laukan tahdissa, mutta kun sain sitä reippaammaksi niin Reinon työstäminenkin oli huomattavasti helpompaa. Tunnin lopussa varsinkin huomasi, kuinka paljon Reino oli parantunut tunnin aikana. Vieläkin jäi paljon parannettavaa, mutta silti tunti oli mielestäni ollut mainio. Oli ollut ihanaa ratsastaa Reinolla pitkästä aikaa, ja se saikin ansaitut taputukset ja kehut. Pidin Reinosta paljon, vaikkei se ollutkaan aina helpoin ratsastaa. Sillä oli oma tahto, mutta mikään ilkeä se ei ollut. Herttainen ja symppis pikemminkin. Olin keskittynyt niin tiiviisti omaan ratsastukseeni, että en ollut huomannut lainkaan, kuinka Simbellä ja Aristolla oli mennyt, Kysyttyäni häneltä tallissa asiaa, sain hymyilevän vastauksen. Oli meitä muitakin tyytyväisiä ratsukoita siis! Kiitos tunnista
|
|
|
Post by Sandra on Jan 17, 2016 17:12:15 GMT 2
Sandra: este 1 ja maasto 1
|
|
|
Post by Sandra on Jan 17, 2016 17:07:30 GMT 2
SandraAlkeismerkki0/3 Merkki ok!Jatko I -merkki0/3 Merkki ok!Jatko II -merkki0/3 Merkki ok!Koulu 11/3 Merkki ok!Koulu 20/3 Merkki ok!Koulu 30/3 Merkki ok!Koulu 40/3 Merkki ok!Koulu 50/3 Merkki ok!Koulu 60/3 Merkki ok!Este 13/3 Merkki ok! Este 21/3 Merkki ok!Este 30/3 Merkki ok!Este 40/3 Merkki ok!Este 50/3 Merkki ok!Este 60/3 Merkki ok!Maasto 13/3 Merkki ok! Maasto 20/3 Merkki ok!Maasto 30/3 Merkki ok!Maasto 40/3 Merkki ok!Maasto 50/3 Merkki ok!Maasto 60/3 Merkki ok!Maastoeste 11/2 Merkki ok!Maastoeste 20/2 Merkki ok!Maastoeste 30/2 Merkki ok!Maastoeste 40/2 Merkki ok!Maastoeste 50/2 Merkki ok!Maastoeste 60/2 Merkki ok!Western 10/3 Merkki ok!Western 20/3 Merkki ok!Western 30/3 Merkki ok!Miniponit!1/3 Merkki ok!Live 11/1 Merkki ok! Live 20/1 Merkki ok!Live 30/1 Merkki ok!Live 40/1 Merkki ok!Live 50/1 Merkki ok!
|
|
|
Post by Sandra on Jan 10, 2016 19:18:10 GMT 2
Vuosi 2015 *köh köh* tyylikkäästi myöhässäUusi vuosi ja uudet kujeet. Vuosi 2016 oli lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle niin tallilla kuin muuallakin. Anne oli kaikkien riemuksi päättänyt täydentää tallin hevoskatrasta ehkä maailman söpöimmällä whelsillä ja suuremmalla ruunalla. Oli siis helppo uskoa, että tallilla oli riittänyt heti vuodenvaihteen jälkeen porukkaa. Halusin silti vielä toviksi heittäytyä muistelemaan viime vuotta, joka sekin oli ollut hyvin tapahtumarikas ja antoisa. Se onnistui parhaiten lyhyellä maastolenkillä yhdessä Ariston kanssa. Ehkä yksi vuoden suurimmista ja mieleenpainuvimmista tapahtumista oli ratsastuskoulumestaruudet. Koko syksy ja talvi oli pyörinyt sen ympärillä. Oli ollut valmennuksia, harjoituskisoja ja kaikkea sellaista. Itse kisat menivät niin ja näin, melko vaihtelevin tuloksin mun osalta. Oli tullut lähes nappisuorituksia sekä sitten sellaisia, joita ei jälkeenpäin kannattanut edes muistella. Viimeisessä osakilpailussa mulle ja Aristolle oli sattunut sellainen huono päivä, jolloin mikään ei tuntunut toimivan. Joka tapauksessa tapahtuma oli ihan mahtaja ja siitä jäi loistavia muistoja! Toivottavasti päästäisiin tulevaisuudessa kokemaan vielä vastaavanlainen. Vuoden aikana mun ratsastustaito oli totta kai myös kehittynyt jonkin verran. Olin kokenut Ariston kanssa monet riemukkaat maastot, sekä myös tiukat treenit. Me käytiin tunneilla, treenattiin itsenäisesti ja pidettiin välillä vaan hauskaa. Toivottavasti kaikki se työ, mitä vuodessa tuli tehtyä, näkyisi vielä myöhemminkin. Mulle ehdottomasti tärkeimpänä asiana oli kuitenkin mun ja Ariston luottamus ja yhteistyö, joka oli parantunut vuoden mittaa entisestään. Se miten mä pystyin luottamaan niin paljon johonkin niin suureen (ja oikukkaaseen) eläimeen, oli yksinkertaisesti uskomatonta ja mahtavaa. En voinut toivoa mitään muuta kuin, että meidän yhteistyö ja tarina tulis jatkumaan vielä. Ja pitkään. 44HM
|
|
|
Post by Sandra on Jan 10, 2016 18:05:12 GMT 2
Alun järkytyksen jälkeen mun ja Kössin yhteistyö sujui ihan mallikkaasti. Kiitos kivasta tunnista!
|
|
|
Post by Sandra on Jan 8, 2016 22:58:33 GMT 2
Oisin kanssa innokas lähtemään ainakin jommalle kummalle, viimeks oli niin hauskaa. Mulla on ripari vaa joskus heinäkuus kai
|
|
|
Post by Sandra on Jan 7, 2016 21:35:49 GMT 2
Hankirallittelu02.01.2016
Aristo nautti suuresti lumessa tarpomisesta, kuten myös kuski! 43HM
|
|