Killin päivyri

[hina]

Visual Killer

[Veera]

20.1.2009 Rakkautta ensisilmäyksellä

Oloni oli, kuin olisin juuri voittanut lotossa, mutta olin kyllä voittanut oman lottoni
ja päässyt koeajalle Killin hoitajaksi. Kävelin Seppeleen maastoreittejä pitkin Artsin ravitallille,
koska halusin ottaa vähän raitista ilmaa toisinkuin olisin pyytänyt äitiäni viemään minut.
Vihdoin talli näkyi sekä itse Artsi seisoskeli pihalla ilmeisesti Killen kanssa. Kuului pari kirosanaa ja näin kuinka Killi oli astunut Artsin varpaille. Katselin kuinka Artsi torui Killiä ja lähti kävelemään hevonen perässään kohti tallia. Killi kuitenkin pysäthyi ja tuijotti minua syvälle silmiin. Otin muutaman juoksuaskeleen ja olin nopeasti saavuttanut Artsin ja Killin. Olin nähnyt kuvan Killistä joten olin varma, että Artsin vieressä oleva orii oli Killi. Tervehdin Artsia ja selitin hänelle, että olin Killin uusi hoitaja. Artsi antoi minun viedä Killi sisälle talliin ja jäi potemaan kipeitä varpaita pihalle.


Tallissa riisuin hoidokiltani loimen ja hellin sitä hetken. Killi katseli hetken ihmeissään, että "Mitäköhän toi akka hommaa", mutta sitten se tajusi olevansa huomion keskipisteenä ja nautti rasutuksista. Kuitenkin oriista huomasi sen, että se oli heti valmis puolustautumaan jos alkaisin käyttäytymään jotenkin epämukavasti sitä kohtaan. Lopulta Killi oli saanut tarpeekseen ja perääntyi muutaman askeleen. Kohta Tappi käveli luoksemme ja kysyi, että mitä minä teen Killin karsinassa. Selitin hänelle saman minkä selitin Artsille ja sain vastaukseksi aina yhtä mukavan ja yksinkertaisen sanan "Yhym". Kipaisin hakemaan harjapakin ja aloin puunaamaan oriita puhtaaksi. Se oli loimen kohdalta ihan kiiltävä, mutta jalat ja ja kaula oli aivan takussa ja lumessa. Harja näytti suoraan sanottuna takkukasalta.

-Missäs sinä höpsö olet rypenyt?

Vastauksena oli vain pieni hörähdys ja pään viskomista. Selvitin harjan ja harjasin Killin läpikotaisin puhtaaksi. puolituntia vierähti nopeasti ja Killi kiilsi puhtaana.

-Näkisipä hina sinut näin komeana.

Kello näytti jo puolta kahdeksaa ja Artsi jakoi heiniä hevosille. Killi alkoi syömään omiaan ja minä lähdin hakemaan talikkoa ja kottikärryjä. Ne löytyi tallin takaa. Putsasin Killin karsinan ja orii ei näyttänyt edes huomaavan minua. Niin tohkeissaan se oli heinistään. Sitten se alkoi tökkimään ruokakuppia turvallaan.

-Kyllä sinä saat kohta rehusi, sanoin Killille joka vain jatkoi ruokakupin tökkimistä.

Tönäisin oriin pois ja se ositti mieltään kääntämällä pepun minuun päin. En ollut huomaavinaankaan sitä. Lähdin viemään jätökset lantalaan ja toin uusia puruja likaisten tilalle.
sitten laitoin Killille loimen, koska tallissa oli aika vilpoista. Laitettuani rehut Killille lähdin katselemaan muita hevosia. Jokainen hevonen näytti olevan ruoan kimpussa joten jätin ne rauhaan. Tappi lahti vasaran ja naulojen kanssa aitauksille ja kysyi, että voisinko tulla auttamaan häntä rikkoutuneen aidan kanssa. Suostuin, sillä minulla ei ollut muutakaan tekemistä. Kuulin Tapilta, että joku hevosista oli tullut aitojen läpi ja juossut suoraan kohti Tappia. Kun aita oli korjattu olin saanut kuulla melkein kaikki mahdolliset asiat Tapista, Tapin perheestä, Artsista ja kaikesta muusta mitä nyt vain voi tietää.

Anne ajoi tallin pihaan ja sanoi tulleensa hakemaan Artsilta jotain hyvää pokkaria lainaan.
Anne lupasi minulle kyydin kotiin, kun lunta alkoi satamaan. Kävin suukottamassa Killiä ja hyppäsin Annen auton etupenkille. Matkalla juttelin Annen kanssa Seppeleen historiasta ja siitä miten hän oli päättänyt perustaa sen. Kotiin päästyäni en muuta miettinytkään, kuin Killiä. <3

[juliat]

Ensivaikutelma, 22.01.09

- ... eikä Artsikaan kovin paha ole, sellainen vähän omituinen tyyppi vain, kyllä sä siihen totut. Tappi on omaa luokkaansa, tai siis mun mielestä ja on se varmaan muidenkin, mutta älä sitten yritä... au! Voi hemmetti!
Katsoin viereeni levinnyttä Katia. Hän manaili halkaisijaltaan muutaman sentin kokoista kiveä, johon oli kompastunut.
- Miten musta tuntuu, että ne serkkusi jutut sun tasapainosta ei ole ihan omasta päästä vedettyjä? kysyin irvistelevältä ystävältäni ja tarjosin kättä nostaakseni hänet ylös. Kat ponnisti pystyyn ja pyyhki hiekkatien pölyjä vaatteistaan.
- Älä kuule mun serkun sanoja mieti, vaan sitä, että oot menossa vasta koeajalle!
Kat lähti jo itsekseen mutisten kävelemään edellä, minä seurasin hieman hitaammin perässä. Vatsassani pyörähti muutaman kerran - tosiaan, mutkan takana odottaisivat minulle täysin uudet ihmiset, hevoset, tilat ja tottumukset. Pitkä historia hevosten parissa niin hoitajana kuin treenaajanakaan eivät tässä tilanteessa auttaneet jännitykseen. Kiirehdin askeleita, kun Kat huitoi minua kävelemään nopeammin.
- No niin, hän sanoi levittäen kätensä, kun olimme kääntyneet tien mukana pienen mutkan vasemmalle.
- Tässä se nyt sitten on!
Katsoin kiinnostuneena eteemme avautuvaa rakennusrykelmää. Katin sanojen perusteella olin jo osannut odottaa pientä epäsiisteyttä, eikä paikka hänen kuvailujaan paremmalta näyttänyt. Tarhoissa käyskenteli hevosia, ihmisiä ei näkynyt.
- Sekaan vain, Kat sanoi rohkaisevasti ja hymyillen lähti johdattamaan minua kohti Artsin ravitallia.

Sisällä ensimmäisessä, ilmeisesti suurimmassa tallissa törmäsimme heti suht nuoren, riuskan näköiseen mieheen, joka oli työntämässä kottikärryjä joista oli ropissut kuivikkeita pitkälle matkaa hänen taakseen.
- Jaahas, Kat, vai olet meille uuden orjan tänne rahdannut? mies kysyi hieman ystävälliseen, hieman uteliaaseen, hieman ankaraan, hieman tosikkoiseen sävyyn. Kat nauroi, ja minä tunsin, kuinka puna alkoi hiljaa levitä poskilleni.
- Julia, esittelin itseni ujosti. - Tulin hoitamaan Killiä, vähän niin kuin koeajalle.
- Jaa, niin, Hina taisikin mainita sinusta, mies sanoi, nyökkäsi ja lähti jatkamaan matkaansa niin että jouduin hyppäämään pois hänen tieltään.
- Se oli Artsi, Kat selvensi, kun katsoin häntä hieman kummastuneena.
Löysimme Killin karsinan, jonka oveen oli kiinnitetty nastalla ruutupaperi. Irrotin sen varovasti ja otin käteeni.
- "Haetko Killin sisään, harjaat, tarkistat jalat ja selvität hännän ja harjan, loimitat, laitat takaisin tarhaan (Artsi hoitaa illalla sisään) ja putsaat karsinan. Kiva kun tulit, t. Hina".
- Siinäpä sulle hommaa, Kat virnisti ja vilkaisi sitten hieman huolestuneen oloisena kännykkänsä kelloa.
- Musta tuntuu että mun täytyy nyt mennä hoitamaan Sera. Tuu sitten Seppeleeseen kun oot hoitanut ravuris, joohan?
- Joo, tulen, lupasin. Kat hymyili vielä ja lähti sitten tallista, kirosanoista päätellen vieden samalla kynnyksen mennessään.
Jäin yksin talliin. Katselin hieman orpona ympärilleni, huomasin Killin riimun ja riimunnarun sen karsinan ovessa, nappasin ne mukaani ja lähdin etsimään Katin tietojen mukaan ruunikkoa, lämminveristä oria.

Löysin Killin eräästä tarhasta, jossa se oli yksin varsin puhtaan näköisenä. Katselin hevosta hetken - sillä oli hienot lihakset ja utelias ilme.
- Terve, sanoin kun avasin sähkölankaportin ja suljin sen takanani. - Taidat olla Killi, vai? Mä olen Julia, sun ehkä-tuleva-hoitajasi. Kat sanoi että sä olet kiltti, oletkohan oikeasti?
Ensivaikutelma ainakin kävi suht kiltistä hevosesta; Killi kääntyi minun suuntaani ja askelsi luokseni.
- Komea olet ainakin, kehaisin sitä, taputin ja vedin riimun sen päähän. Napsautin narun kiinni ja lähdin kohti porttia. Maiskautin Killin mukaani, se seurasi nätisti perässä.
Kun pääsimme tarhasta ulos, orin olemus muuttui. Äkkiä se katseli ympärilleen korvat hörössä, pää ylhäällä ja lähti marssiman tallia kohti.
- Soo, rauhoitin sitä ja painoin riimunnarulla vastaan. - Ei meillä ole mikään kiire, hölmö.
Ori oli eri mieltä - sillä oli äkkiä hyvin kova kiire ilmeisesti karsinaansa. Lopulta käänsin sen ympärilleni kerran ja pysäytin.
- Kuules nyt, senkin paholainen, toruin ja jatkoin matkaa hidastaen Killin matkaa narussa.
Karsinassa ori nuuhki pahnoja ja jäi sitten katselemaan minua. Suljin oven, hain hevosen harjat ja livahdin takaisin karsinaan. Killi tuli tutkimaan, mitä olin tekemässä.
- Harjaan vain, vastasin sille ja hymyillen aloitin perinpohjaisen ruokkoamisen.

Olisin selvinnyt tallilta noin tunnissa, ellei minua olisi pyydetty huoltamaan Killin häntää. Aloitin sen "latvoista" ajatellen, että sillä tavoin kaikki sujuisi nopeammin. Takkupesiä löytyi kuitenkin sieltä täältä, ja jouduin uurastamaan hiki päässä saadakseni Killin pysymään paikallaan ja samalla selvittääkseni sen jouhia. Löytämäni kampa oli liian tiheä hommaan, piikkisualla takkujen setviminen tuntui jonkin verran kohtuullisemman järkevältä.
Lopulta olin niin kuumissani ja Killi kyllästynyt siihen, että nypin sen jouhia, että lopetin loputtomalta tuntuvan työn. Siirryin Killin harjaan, joka oli huomattavasti takapäätä helpompi ja mukavampi hoitaa. Orikin intoutui tökkimään minua aina välillä torujeni lomassa. Tarkistin Killin jalat ennen kuin heitin loimen sen selkään ja talutin takaisin tarhaan, missä se jäi ravailemaan aitojen vierelle. Katselin sitä hymyillen - olin aina kuvitellut, että ravurit poikkeaisivat ratsuista jotenkin ja hieman epäillytkin, olisiko sellaisia järkeä hoitaa. Eipä Killi kuitenkaan esimerkiksi kelmiläisistä millään lailla erityisemmin eronnut, muuta kuin kiltimmällä luonteellaan. Hymähdin ajatuksilleni ja lähdin tarpomaan takaisin talliin etsimään talikkoa ja kottikärryjä.

- I can be your hero baby, hyräilin tasoitellessani Killin karsinan pahnoja. Tallissa oli hiljaista lauluani lukuun ottamatta, uskalsin korottaa ääntä ja heilahdella talikon kanssa.
- I can kiss away the pain, I will stand by you forever, You can take my breath away...
- Päivää, kultakurkku.
Olin pelästyä hengiltä, kun kuulin äänen takaani. Hypähdin heikosti kiljaisten kauniisti asettelemieni alusten sekaan ja tuijotin silmästä silmään hieman ilkikurisesti hymyilevää, ruskeatukkaista surffari-tyyppistä poikaa.
- Voi hemmetti, äännähdin sydän vielä hakaten. Olen aina ollut säikky ja pelästynyt äkkinäisiä ääniä ja liikkeitä, mihin tämä pojan yllättävä ilmestyminen ei auttanut.
- Ei saa säikytellä!
- En säikäyttänytkään, sanoin vain päivää, poika vastasi hymähtäen ja otti askeleen minua kohti ojentaakseen kätensä. Katsoin häntä epäillen, mutta vastasin kättelyyn.
- Tappi, Artsin serkku.
- Julia, Killin ehkä-tuleva-hoitaja.
Tappi näytti kummastuneelta.
- Koeajalla, selvensin. Poika hymyili paljastaen valkoiset hampaansa.
- Ai niin, olet se Kirpun kaveri! Kyllä se tyttö on susta puhunutkin tässä jonkin aikaa, hyvä että saatiin remmiin lopultakin.
- Aijaa, vastasin taas hieman punastuen. - En mä nyt vielä mistään remmistä tiedä, kun Hina päättää kuka Killiä alkaa hoitaa.
- Tuolla laululla voisi kyllä voittaa muutakin kuin lantakärräystä muutamaksi tulevaksi vuodeksi, Tappi tokaisi ja hymyili reaktiolleni; otsani rypistyi ja suupielet kääntyivät alaspäin. Tiedän, näytän välillä mököttävältä lapselta kun suutun.
Mietin, että Tappi muistutti jotakuta, mutta en saanut vielä mieleeni ketä.
- No, me varmaan törmäillään, Tappi sanoi, hymyili ja lähti karsinan ovelta. Heilautin kättäni hänen selälleen. Tämä oli siis Tappi... "omaa luokkaansa, tai siis mun mielestä ja on se varmaan muidenkin".

Kun olin puhdistanut karsinan, jätin karsinan oveen lapun Hinalle; "Tein kaiken mitä pyysit, Killin häntä vain oli aika takussa, en ole varma jäikö sinne vielä vähän jotain. Tulen uudestaan tällä viikolla ". Kiinnitin paperin nastalla puuoveen ja katsoin sitten ympärilleni; talli näytti rauhalliselta, Tappi kuului itsekin hyräilevän jotain läheisessä karsinassa.
- Moikka, sanoin, kun olin lähdössä.
- If you feel like leaving, I'm not gonna beg you stay, kuului äänekästä, huvittunutta mutta yllättävän kaunista laulua perääni.

[Veera]

23.1.2009 Uusia tuttavuksia

Kuljin lumen peittämää metsäpolkua pitkin Artsin ravitallille.
Lunta tippui puiden oksilta niskaani. "Iikk!" huusin aina kun lumi valui selkääni pitkin alas. Jatkoin rivakkaa kävelyäni tallille ja mietin tulevaa päivää Killin kanssa joka oli koe-ajalla minulla. Pian tulin tallin pihaan ja avasin tallin oven.

-Huhuu! Onko täällä ketää? huhuilin, kun talli oli hiirenhiljainen kuului vain hevosten kavioiden kuopimista.
-Täällä on Artsi! huusi Artsi Lotan karsinasta.
-Ai hei Artsi! vastasin ja kävelin hänen ja Lotan luokseen.
-Mä lähen tässä Lotalla treenaileen, mies sanoi ja keskittyi valjastamaan tammaa sen karsinassa.
-Okei, mä harjailen Killiä, sanoin.
-Juu Hina käski sanoa sinulle, että sen varusteet kaipaisi kiillotusta, Artsi sanoi ja siirsi Lotan käytävälle ravikärryjen eteen.
-Jeps, sanoin ja lähdin Killin karsinan luokse.

-Moi kultamussukka, sanoin Killille joka pyöri karsinassaan levottomana.

Hain Killin harjat ja ryhdyin harjaamaan sitä puhtaaksi. Hännässä oli pari pientä takkua samoinkuin harjassakin. Putsasin oriin kaviot ja loimitin sen. Suukottelin Killiä ja laitoin sille riimun päähän. Sitten lähdin viemään sitä tarhaan.

Orii veti tarhalle päin kokoajan ja minulla oli täysi työ pidatellä suurta lihaksikasta lämppäriä. Lopulta päästin sen irti tarhaan ja suljin portin. Killi veti pari askelta laukkaa ja pukitti. Sitten se siirtyi iloiseen raviin ja kiihdytteli tarhaa ympäri. Kävin viemässä sille kasan heiniä, jottei se tylsistyisi tarhassa. Itse lähdin järjestelemään oriin loimia, siivoamaan sen karsinaa ja puunaamaan varusteita. Oriilla riitti loimia. pinosin ne kahteen eri pinoon ja järjestelin ne Killin laatikkoon, jossa oli sen muutkin tavarat, esimerkiksi satulahuovat ja kaikki kärpäsmyrkyt, linimentit ja muut "mössöt". Järjestelin laatikon kokonaan, mutta sillain, että Hina löytäisi sieltä Killin tavarat.

Sitten lähdin siivoamaan Killin karsinaa. Hain kottikärryt ja talikon ja aloin lapioimaan lantaa kottikärryihin. Hyräilin Avril Lavignen Losing Grip'iä päässni ja karsinan siivous kävi nopeammin. Kannoin karsinaan puhtaita puruja ja siivosin ruokakupin. Sitten pyyhin vanhalla rätillä Killin ikkunan, jotta se näkisi paremmin ulos. Siinä tarvitsin ämpäriä, että ylsin pyyhkimään edes koko ikkunaa. Sitten korjasin jälknei ja lähdin varustehuoneeseen katsomaan Killin tavaroita. Rasvasin ensin Killin satulan ja sitten suitset. Sen jälkeen siirryin ravivarusteisiin ja niiden rasvaamisessa olikin hommaa. Minulla meni reilut kaksi tuntia varusteiden rasvaamiseen.
-Huhuh, huokaisin ja laitoin varusteet takaisin paikoille.

Siinä samassa Hina astui tallinovesta sisään ja hän tuli tervehtimään minua.

-Moi Veronica. Mites täällä sujuu?
-Moi Hina. Mitenkäs täällä. Rasvasin juuri Killin varusteet.
-Hyvä. Onko Killi tarhassa? Hina kysyi ja ositti tarhoille päin.
-Joo on se vein sen muutamia tunteja sitten ja heitin sille heinää sinne, sanoin ja lähdin seuraamaan tarhoille menevää Hinaa.

Hina oli menossa Seppeleeseen, mutta oli tullut Artsin kautta, jotta näkisi, että miten hoidan hommani.

Hina talutti Killin talliin ja riisui siltä loimen.
-Taluttele Killiä ulkona, koska en ehdi tänään liikuttaa sitä, sanoi Hina ja lähti kävelemään Seppeleeseen.

-Joo mä talutan, sanoin Hinalle.
-Ok moikka! Hina huusi vielä.
-Moido! huusin Hinan perään ja aloin taluttaa Killiä tallista ulos.

Killi seurasi nyt kiltisti perässäni, koska oli purkanut energiaansa tarhassa juoksenteluun.
-Mitä pikkupoika? lässyttelin Killille joka seurasi minua kiltisti perässäni tallipihassa. Kävelimme tarhojen ympäri monta kertaa, kunnes minun kuntoni loppui.

Talutin Killin talliin ja harjasin sen vielä kerran.
Heitin sille loimen päälle ja vein sen takaisin tarhaan. Killi tuli perässäni ihan kiltisti, mutta säikkyi Artsia, joka tuli Lotan kanssa metsäpolulta. Sukottelin Killin ja lähdin hakemaan omat tavarani ja kävelemään kotiin. Oli kiva hoitopäivä tänäänkin. <3

[juliat]

Remeleitä

Lumi oli paakkuuntunut ja lämpötilan ollessa lähellä nollaa muuttunut pehmeäksi. Sitä tarttui vanhojen farkkujen lahkeisiin, mutten jaksanut alkaa nyppiä paakkuja pois. Kävelin vain rivakasti eteenpäin, mielessä tuleva, toinen hoitokertani Killin kanssa - tämän jälkeen en välttämättä näkisi oria enää koskaan, ellei Hina päättäisi ottaa minua avukseen.
Artsin pihassa ei näkynyt liikettä, hevoset näyttivät olevan sisällä tai tallin takaisessa tarhassa. Punainen auto oli parkkeerattu hieman huolimattomasti tien sivuun, ja se näytti olevan valahtamaisillaan viereiseen ojaan.
Koska olen tällainen turhan takia jännittäjä, en voinut estää muutamaa perhosta lehahtamassa vatsassani, kun astuin sisään talliin.
Tappi oli valjastamassa jotain hevosta käytävällä. Kun hän hymyili minulle, hymyilin takaisin. Tunnelma oli mukavan rauhallinen, joku hevosista kuopaisi karsinassaan, joku rouskutti viimeisiä heiniään. Löysin heti Killin karsinalle.
Hina oli taas jättänyt lapun oveen. "Tulen kahden maissa ja lähden saman tien K:n kanssa lenkille jos viitsit laittaa sen valmiiksi. Artsi tai Tappi tai Yuff jos sattuu siellä olemaan voi auttaa valjastamaan, jos et osaa. Veronica on hoitanut eilen melkein kaikki muut hommat, jos vaan harjaat ja putsaat karsinan niin olisi hyvä."
- Veronica? mietin hiljaa ääneen mumisten. Sen täytyi olla Killin toinen hoitajakokelas, oli näköjään puunannut kaiken priimakuntoon. Avasin Killin karsinan oven ja astuin sisään - tosiaan, ikkunakin oli hinkattu puhtaaksi.
- Hei, poika, sanoin hellästi hevoselle, joka tuli uteliaana luokseni. Se näytti paremmalta kuin muistin, ei sellaiselta ravuriluikulta, jollaisista olin nähnyt kuvia.
- Harjataanko sinut ensin, vai menetkö mieluummin tarhaan? Siellä on ihan kiva sää, voisin heittää sut ulkoilemaan. Käykö?
Killille kävi, niin nappasin karsinan ovesta sen riimun ja narun ja kiinnitin ne sille. Pääsimme ulos tallin ovesta hankaluuksitta, mutta silloin ori alkoi taas vetää ohitseni.
- Soo nyt, komensin tiukasti enkä päästänyt Killiä viemään. Matkamme tarhalle kesti jonkin aikaa, mutta lopulta päästin hevosen yksikseen tarhaan ravailemaan. Se näytti hauskalta valkoista lunta vasten.
Palasin talliin, missä etsin talikon ja kottarit käsiini. Tappi oli lähtenyt, niin sain puuhailla yksin ja rauhassa, kenenkään säikyttelemättä.

- Voi vitja, miten ihmeessä mä nämä sun päälle saan...
Harjaamani, puhdas Killi tuijotti minua uteliaana. Se seisoi käytävällä molemmin puolin kiinnitettynä ja vaihtoi välillä painoa jalalta toiselle. Minä yritin saada selvää lukuisista hihnoista ja remmeistä, jotka olin löytänyt mukaani.
- Tämä taitaa tulla selän päälle, päättelin leveimmän remelin kohdalla, ja asetin sen varovasti Killin selkään. Hevonen yritti kääntyä, mutta seiniin kiinnitetyt riimunnarut estivät sitä.
- Mutta mitäs sitten...
Katsoessani erilaisia hihnoja tiesin, etten saisi niitä ikipäivänä hevosen päälle ilman apua. Niinpä huokaisten vedin kamat pois, syliini, ja laitoin ne sitten jonkinlaiseen koukkuun roikkumaan.
- Mun täytyy mennä nyt kyllä etsimään jotakuta, totesin Killille. Se vain katsoi minua.
- Odotas, laitetaan sut takaisin karsinaan siksi aikaa kun käyn tuolla ulkona...
Juuri kun olin irrottamassa toista riimunnarua, talliin pelmahti punatukkainen tyttö. Hän jäi katsomaan meitä ja minä katsoin häntä.
- Öö... sanoin hetken kuluttua ja osoitin Killin varusteita.
- Osaatko auttaa laittamaan kamoja tälle?
Tytön kasvoille levisi hymy.
- Julia, eikö niin? Hina soittikin mulle ja pyysi katsomaan, miten pärjäät tän ravurin kanssa.
- Hyvin pärjäsin tähän asti, mutta näitten remeleiden kanssa en kyllä oikein osaa toimia, myönsin avuttomana. Tyttö nappasi valjaat itselleen ja hymyili vieläkin.
- No, mä kyllä autan mielelläni. Yuff, Cadin omistaja.
- Julia, kuten tiesitkin jo, esittelin. - Killin ehkä-tuleva-hoitaja.
- Niinhän se oli, Yuff jutusteli erotellessaan hihnoja toisistaan. Hän nosti ne Killin selän päälle ja katsoi sitten taas minuun.
- Nyt katso tarkkaan, opetan miten nää laitetaan. Ensin tämä...
Seurasin, kuinka Yuff tottuneesti asetti hihnat oikeille paikoilleen, ja minä kiinnitin solkia sitä mukaa kun Yuff pyysi. Hän kertoili samalla omasta hevosestaan, Cadista, ja kyseli minulta hevoskokemuksistani. Kerroin ihmisistä Kelmin ponitallilta, heistä joita niin kaipasin, ja erityisesti Sesistä, kauniista ponista, jota olin hoitanut.
- Mutta on se kivaa olla täälläkin, huokasin lopuksi, kun olimme jo laittamassa Killille suojia.
- Killi vaikuttaa kivalta ja jos saan alkaa sitä hoitaa, ehdin tutustua paremmin kaikkiin.
- Ja voit käydä Seppeleessä, Yuff sanoi. Killi yritti jo lähteä naruista, rauhoittelin sitä.
- Siellä on tosi kivaa porukkaa ja kivoja hevosiakin, mä hoidan yhtä hevosta, Blondia. Tunnetko täältä vielä ketään?
- Katin kautta pääsin tähän koehoitamishommaan. Muita en ole edes tavannut, paitsi Tapin ja Artsin, mutta aika vähän aikaa mä täällä vasta olen pyörinyt.
- Niin, Yuff sanoi ja kohottautui seisomaan. - Hae vaikka tän suitset nyt niin saadaan heppa valmiiksi ennen kuin Hina tulee.
- Yes, sir, vastasin ja lähdin hakemaan pääkamoja.

- Soo, hassu heppa, noin.
Olin tuonut Killin ulos, Yuff oli mennyt hakemaan kärryjä. Killillä oli kova kiire päästä liikkeelle, ja sain pidellä siitä voimalla kiinni. Lopulta ori suostui seisomaan paikallaan eivätkä varpaani olleet vaarassa.
Samassa pihaan pyöräili hieman hoippuvasti, lumella tasapainoillen nuori, noin minun ikäiseni vaaleahiuksinen tyttö. Hän heilautti kättään, jätti pyörän kauemmas ja tuli meidän luoksemme.
- Terve, Julia ja Killi, hän sanoi.
- Moi, vastasin. Tämä tyttö oli siis Hina.
- Miten teillä on sujunut?
- Ihan hyvin, Yuff auttoi laittamaan valjaita ja meni nyt hakemaan kärryjä, vastasin. Killi nuuhki Hinan hiuksia.
- Hyvä hyvä, mä käyn viemässä kamat sisään niin tulen sitten. Moi, Yuff! Hina huudahti mennessään talliin. Vaunuja vetävä Yuff puuskutti päästessään meidän luoksemme.
- Eikös hoitajien pitäisi hoitaa nää raskaammat hommat, hän kysyi. Hymyilin, mutta samassa Kille taas nykäisi ja sain pidellä siitä kunnolla kiinni. Ori tanssahteli ympärilläni.
- En mä nyt tätäkään erityisen kevyeksi hommaksi sanoisi, heitin Killin askeleista kuuluvan töminän väliin.
Hina palasi nopeasti ja kiinnitimme kärryt Killin perään. Orilla oli selvästi menohaluja ja se olisi räjähtänyt suoraan raviin tai laukkaan, jos Hina olisi antanut.
- No niin, me mennään nyt, ehkä-tulevan-hoitohevoseni omistaja sanoi.
- Kiitos kun laitoit Julia tän valmiiksi. Me ollaan varmaan aika kauan, tehdään lenkki ja ehkä käydään radalla, niin että mä voin kyllä hoitaa tän sitten illemmalla.
- Kyllä mäkin... sanoin, mutta Hina oli jo liikkeellä ja heilautti väheksyvästi kättään.
- Ei mullakaan muuta tekemistä ole, mä soittelen myöhemmin siitä hoitajapaikasta!
- Okei, vastasin ja katsoin, kuinka Killi heitteli kärryjen edessä päätään ja otti muutamaa sivuaskelta.
Yuff oli mennyt talliin. Keräsin kamani ja menin sitten sanomaan hänelle, että olin lähdössä.
- Toivottavasti nähdään vielä, hän hymyili.
Kun tulin ulos tallista, Tappi käveli vastaan vaaleampaa hevosta taluttaen.
- Moikka, sanoin hänelle. Poika pysähtyi.
- Miten kävi? Jäätkö tänne?
- Saa nähdä, hymähdin. Hän nosti peukun pystyyn ja jatkoi sitten matkaansa.
Kävelin rauhassa pois pihasta, mutta käännyin vielä katsomaan tallipihaa. Tallin ikkunoista loistivat lämpimät, kutsuvat valot.

[hina]

- Noo, rauhassa nyt mies. Kevensin entistäkin raskaammin ja rauhallisemmin Killin selässä tämän porhaltaessa hangessa eteenpäin. Minulla oli täysi työ pitää se pöksyissään ja kuolan tuntumalla.
- Huh huh, tää on sit tosi energinen tänään! Huusin Veronicalle ja Julialle jotka istuivat tarhan aidalla odottaen omaa vuoroaan.
- Vitsi se kulkee kyl hienosti kaula kaarella, ravuriks. Veronica sanoi ja myönsi vielä perään että jännittää omaa vuoroaan.
- Niin tai siis se kokoo tosi paljon itteensä. Julia mutisi Veronican viereltä.
- Oli miten oli, tää on aika vaikee tänään. Älkää antako sen kusettaa tällein miten se nyt tekee muuulllleee! Rääkäisin ja olin tippua Killin äkillisestä lehmä hypystä. Kiskaisin oriin pään ylös polvien välistä ja ratsastin tätä entistä rankemmin eteen. Pärskien Killi meloi syvässä lumihangessa ja äkkiäkös poika jo hikeni.
- Ompas sillä hyvä kunto, vartti menty niin sillä jo hiki virtaa! Jompi kumpi tytöistä heitti ja katsahdin kysyvästi tyttöihin. Kummatkin hymyilivät noloina ja ajattelin heittää jotain piikittelevää takaisin kunnes muutin mieleni ja vastasin totuuden mukaisesti.
- Tää tarha on vähän vino, pohja epä tasainen ja paksu lumi kerros nostaa hien pintaan jokaisella. Vastasin ja koitin taivutella näkkileipää allani. Hetken vielä ravailin kunnes pysäytin pojan tyttöjen eteen ja passitin toisen heistä selkään.
- mee sä vaan ekana, sanoi Julia ja veronica ravisteli ensiksi nopeasti päätään kunnes joutui suostumaan, huomattuaan ettei Julia antanut muuta vaihtoehtoa.

Veronican pylly laskeutui kevyeesti satulaan ja saman tien oli Killi ryntäämässä eteenpäin. Mutta onneks pidin ohjista kiinni ja pysäytin pojan aikeet heti. Veronica tarrasi harjasta kiinni ja sääti yhdellä kädellä jalustimia.
- Säädä vaan molemmilla käsillä, mä pidän tän kuuma kallen paikoillaan.
- Mm, okeii. Veronica sanoi ja ryhtyi kaksin käsin säätämään jalustimia. Kun jalustimet olivat säädetty päästin irti Killistä ja saman tien mies pomppasi laukkaan ja olikin jo innokkaana rupeamassa pukittamaan.
- Pää ylös vaan Veronica! Se on tänään ihme hillumis päällä. Ei se tollanen aina oo. Pidät sen pään ylhäällä ja anna sen purkaa energiaansa. Oot vaikka kevyeessä istunnassa ja annat sen mennä. Jos siis uskallat, ei toki oo pakko. Neuvoin nuorta tyttöä pienen poikani selässä.
Tuntui hassulta katsoa vierestä jonkun muun menoa oman hevosen selässä. Varsinkin kun hevonen kusetti ihan kuusi nolla. Ei sitä ehkä hevosta tuntematta nää päältä päin niin helpolla mutta minä tunnen Killin kuin omat taskuni, ja näin millon se kusettaa. Se osaa luistaa, ja hyvin.
Hetken Veronica uskalsi vain pitää kiinni ohjista ja antaa pojan mennä kunnes yritti hidastaa tämän vauhtia. Tyttö istu satulaan mutta ei pystynyt istumaan kovin syvälle Killin ihme pompuissa. Pian tyttö kuitenkin käänsi Killin aitaa vasten ja sai sen täten pysähtymään. Ei niin hyvin koulutettu ja vahva ori onkin vaikea muuten pysäyttää välillä. Tällä kertaa rauhallisemmin lähti Veronica ravaamaan Killillä. Pian meno oli taas päätä huimaava kun killi puri kuolaimeen kiinni ja näytti rodeo taitonsa.
- Ei helvetti, mistä se on tollasta oppinu! Huudahdin nolostuneena kun killi rajun pukittelun jälkeen veti liinat kiinni ja pään alas niin että Veronica luiskahti alas kuin rasvattu.
Kun Veronica tumpsahti maahan kiljunnan saattelemana, peruutti killi pari askelta ja lähti ravaamaan suoraan minua ja Juliaa kohden.
Valahdin alas kaiteelta ja nappasin suoraan syliini juoksevan pojan.
- Nonii, eihän sattunu Veronica? Ei se yleensä näin tollo ole.. Ihan pelottaa tämmönen käytös.. Huusin huolestuneena maassa makaavalle Veronicalle.
- Kaikki ok! Tosi kivaa tulla ekalla ratsastus kerralla alas.. Voisin mä sillä vielä mennä käyntiä sit voin luovuttaa sen ilo mielin Julialle! Veronica naurahti ja käveli luoksemme.
Tyttö oli uudelleen selässä ja Killi oli jälleen lähdössä kiikuttamaan tyttö. Olin onneks tarpeeksi lähellä Killiä ja sain napattua ohjasta kiinni. Repäisin ohjasta niin että ori palautuu maan pinnalle ja ärähdin hyvin tiukasti Killille pari valittua sanaa ja lähdin Veronicalta kysymättä taluttamaan Killiä eteenpäin. Taluttaessakin yritti Killi pukittaa ja jyrätä minut alleen. Taas sain kiskoo poikaa maanpinnalle ja vähän enemmänkin. Suutuin oikein toden teolla ja sain pojan melkein pissimään alleen.
- Nyt käyttäydyt! Tai äiti suuttuu ihan oikeesti! Rääkäsin pojalle ja päästin irti. Veronica otti ohjia käsiinsä ja kannusti Killin käyntiin. Hämillään ja minua vilkuillen lähti Killi astelemaan eteenpäin.
- Siis helvetti soikoon pistää vihaks tommonen, se on oikeesti ihan toimiva. Ei se yleensä ketään heittele selästään, tosin se kyl vetää tommossia lehmä hyppyjä ja on ihan makarooni ja kova menemään mutta ei se tarhassa kiikuta tai heitä selästään. Ja vielä toi et tulee päälle. Ärsyttävä. Selitin Julialle ja yritin samaan aikaan kiivetä takaisin istumaan.
- Eihän sil oo mitään piikkei suussa tai muuta? Julia kysyi selvästi miettien jotain.
- Ei oo, se on just raspattu. Ainut mikä voi olla ni on toi satula. Se ei oo oikein ikinä tykänny siitä, ja se voi hiertää nyt hitusen jostain ku on saanu paljon enemmin massaa. Tai siis ku ostin ton satulan ni oli tosi ruipelo.. Vitsi en mä tiiä. Mutisin ja heitin lumipallon mukamasti Killiä päin mutta heitto jäi reilusti vajaaksi.
- Mä voisin mennä sillä ihan vaan käyntiä ilman satulaa, niin nähään et muuttuuks käytös. Tosin on se nyt ki aika kiltisti.. Julia sanoi ja nyökkäsi ratsukkoa kohti. Ja tottahan hän puhui. Taisi mennä puhe pojan kalloon. Veronica pystyi hyvin vähän taivuttamaan poikaa voltilla. Voltin tehtyään tuli hän luoksemme.

Otimme satulan pois ja punttasin Julian jo reilusti rauhallisemman pojan selkään.
- Ompa mukava selkä! Täähän on ihan ratsun selkä. Julia hihkuin ja taputteli poikaa kummaltakin puolelta kaulaa.
- Niin on, mut muistakaa, se ei ole ratsu. Sitä ei saa missään nimessä ajaa laukalle. Sen pitää nousta selvistä avuista. Kävele senkää rauhassa kiekka pari ja tuu sit tallille. Mun on pakko mennä nyt ruokkimaan niitä. Voit ottaa toki ravia jos se tuntuu rauhalliselta.


Illemmalla sainkin kuulla että killi oli mennyt varsin rauhallisesti ja nätisti. Niimpä Juliakin oli saanut otettua hieman ravuri ravia ja tuntumaa poikaan.


Sori tuli hirvee kiire tosi huono tarina, ei ollu yhtään ajatus mukana.

[juliat]

27.01.09 kaasuttelua

Oloni tuntui kevyemmältä kuin aikoihin, kun askelsin pitkin hiekkatietä kohti Artsin ravitallia. Nyt minun ei enää tarvinnut stressata siitä, mitä jatkossa tulisi tapahtumaan - Killin hoitopäivät oli jaettu lisäkseni Hinan ja Veronican kesken.
Ja olin saanut ratsastaa Killillä! Hymyilin, kun muistelin sitä. Ravurilla oli ollut tasaisempi selkä kuin monilla koettamillani poneilla, tasainen käynti vaikkakin aika epätasainen ravi. Veronican ilmalennon jälkeen pojun kierrokset olivat vähän laskeneet eikä sillä ollut enää ollut suurta tarvetta ryntäillä. Killi oli kulkenut kauniisti, ja olin saanut sitä koottuakin.
Pihassa puuhaili mustapipoinen poika, joka ei huomannut tuloani ennen kuin olin hänen takanaan ja tökkäsin selkään.
- Moi.
- AARGH! Tappi karjaisi ja hyppäsi kohti tarhaa, jossa seisova suomenhevonen katsoi poikaa korvat hörössä.
- Voi herran jestas Julia, ei saa säikytellä.
- Silmä silmästä, hammas hampaasta, siteerasin. Tappi näytti kummastuneelta ja raaputti päätään kun jatkoin matkaani hänen ohitseen.
- Mikäs valaistuminen sulle ja Karkille nyt oikein on tapahtunut?
- Se oo Jeesusta, Hammurabin laki, mutisin, kun astuin ovesta sisään talliin.
Killi oli kiltisti karsinassaan, ja haettuani harjat menin sen luokse.
- Terve poju, sanoin hellästi ja rapsutin sen otsaa. Killi puhalsi käteeni ja yritti sitten nuuhkia, josko taskuissani olisi jotain hyvää. Nauroin sille.
- Pöljä, ei mulla ole nyt sulle yhtään mitään.

- Rauhoitus nyt, hölmö!
Olin menossa taluttelemaan Killiä lähimaastoon, ja sillä oli kunnolla energiaa purettavana. Se pomppi tallipihassa ympärilläni ja sain käännellä sitä volteille koko ajan.
- Eihän tästä mitään tule jos sä et voi vähän käyttäytyä!
Killiä ei olisi huvittanut käyttäytyä, ei sitten ollenkaan. Ymmärsin, ettei minun olisi järkeä lähteä testaamaan taitojani yksin metsään.
- Kyllä sun nyt jotenkin täytyy päästä purkamaan...
Voisin yksinkertaisesti laittaa pojan tarhaan, mietin. Olisiko se kuitenkin vähän luistamista? Hina oli pyytänyt minua huolehtimaan Killin vähintään pienimuotoisesta liikutuksesta.
- Tappi! huusin, kun näin pojan kävelemässä kohti mönkijäänsä.
- Voitko tulla pitämään tätä hetkeksi? Täytyy soittaa Hinalle.
Tappi näytti vähän epäilevältä, eikä ensin meinannut tulla.
- Ihan nopeasti vain, pyysin.
- Sä sitten selität Karkille miksi oon myöhässä, hän mutisi. Killi pomppi lumikasassa niin, että Tapin oli kiivettävä sen perään ja yritettävä rauhoittaa. Pojan mutistessa muutamaa kirosanaa hevosen tyynnyttämiseksi kaivoin nopeasti puhelimen taskusta ja näppäilin Hinan numeron.
- Hina, vastattiin toisesta päästä.
- Moi, tässä on Julia.
- Julia? Onko kaikki okei?
- Joo, on, kysyisin vaan että voinko juoksuttaa Killiä. Olin menossa taluttelemaan maastoon mutta se käy ihan kuumana eikä mun oo järkeä mennä roikkumaan sen narussa pitkin maita ja mantuja.
- Tota, Hina mietti hetken.
- Juoksuta vaan, yksi tarha on tosi tallottu ja siinä mahtuu hyvin. Laita juoksutuskamat, ne on siellä Killin kamoissa.
- Okei, kiitti, sanoin puhelimeen ennen kuin suljin sen.
- No niin, mä voin nyt ottaa sen, sanoin Tapille, joka seisoi pohkeitaan myöten lumikasassa ja katsoi minua lähes murhanhimoisesti.
- Voit lähteä heilastelemaan nyt.
Tappi tyrkkäsi riimunnarun minulle ja lähti painelemaan kohti nelipyöräistä ajoneuvoaan. Killi katseli hänen peräänsä ja pomppasi sitten taas kohti varpaitani.
- Pöljä, murisin.

Loppupäiväni sujui hyvin. Kävin tallissa laittamassa Killille juoksutuskamat ja vein sen sitten tarhaan, missä päästin sen liinan päähän. Ori olisi lähtenyt heti ravailemaan, mutta vasta kun olin varmistanut, että pohja ei ollut liukas, annoin sille enemmän tilaa ja luvan ravata. Kyllä se menikin kovaa! Rauhoittelin herraa jonkin ajan kuluttua, vaihdoin suuntaa ja annoin taas tilaa.
Ravailun jälkeen rauhoittelin Killin ja pyysin siltä käyntiä. Lähinnä ponia ja shettiksiä juoksuttaneena en oikein ensin osannut marssittaa ravuria kunnolla, mutta kun sain ajatuksesta kiinni, Killikin kulki todella hyvin. En uskoisi ravurista, että se voisi mennä niin nätisti niin lyhyttä ja polkevaa ravia!
Kiittelin oria reilun puolen tunnin kuluttua hurjasti, taluttelin hetken pihalla, harjasin lyhyesti karsinassa, heitin loimen selkään ja vein tarhaan. Tapasin Artsin, joka lupasi huolehtia Killin illemmalla sisään.
- Heippa, poika, kävin moikkaamassa Killiä ennen kuin lähdin kotiin.
- Olit tosi hienosti tänään.
Se heitti päätään, kun taputin sitä.
Kun olin lähdössä, pihaan kaarsi taas Tappi mönkijällään.
- No, menikö noin huonosti? kysyin, kun hän pysäytti viereeni.
- Huonosti?
- Kat näyttää heittäneen sut pihalle saman tien.
- Itse asiassa se pyysi hakemaan sua, Tappi tokaisi.
- Mutta voit kävelläkin jos ei kyyti kelpaa.
Pyöritin silmiäni ja hyppäsin pojan taakse istumaan.
- Mulla ei oo kypärää, muistin, kun Tappi oli jo lähtemässä liikkeelle.
- Etkö sä mun ajotaitoihin sen vertaa luota?
- En ainakaan vielä, sanoin rehellisesti. Tappi tuhahti ja kaasutti pois pihasta, minä tukka liehuen kyydissä.



(tää nyt vähän lössähti loppuun, tuli kiire katsomaan Järki ja Tunteet 8>)

[Veera]

Pitkä kävely maastossa 28.1.2009

Kävelin Artsin ravitallin pihaan ja näin kuinka Artsi treenasi Kopsetta.
Artsi ei ollut huomannut minua ja kävelin nopeasti talliin. Heinän ja hevosen ihana tuoksu sai tuntemaan oloni kotoisaksi. Killi ei näyttänyt olevan karsinassa joten otin riimunnarun ja lähdin kohti tarhoja. Killi söi päiväheiniään tarhassa ja huomasi minut. Se heilutteli päätään ja käänsi peppunsa minuun päin. Maiskuttelin hetken ja Killi kääntyi takaisin minuun päin.
-Saat syödä loput heinäsi tallissa, sanoin ja laitoin riimunnarun kiinni.


Killi lähti vastentahtoisesti perääni ja nyki jatkuvasti tarhoille päin.
-Tule nyt sieltä! huusin ja maiskuttelin Killiä kääntymään tallille päin.
"Hrrr" kuului vaimea hirnahdus ja killi näki Lotan tulevan tammatarhan portille hirnumaan.
-Killi! Tämä ei ole mikään siitoshetki, sanoin ja nykäisin Killin liikkeelle.

Vihdoin olin saanut Killin talliin ja laitoin sen käytävälle kiinni.
Tappi ja Simo tulivat talliin ja tervehdin heitä.
-Moi Tappi!
-Joo, moi Verkku, sanoi Tappi ja alkoi harjailemaan vikuroivaa Simoa.

Ryhdyin harjaamaan Killiä ja se heilutteli päätään kokoajan mitkä teki pään harjaamisesta miltein mahdottoman.
-Laskes hei se pää nyt alas, pyysin Killiä, mutt se vain jatkoi pään heiluttelua.
"Täytyykin minun olla aina näin pätkä" manasin itselleni.
Lopulta Killi alistui, kun huomasi minun kaivelevan taskujani.
Harjasin rivakasti Killin pään ja sitten heitin sille loimen niskaan.
Ulkona oli nollakeli ja hyvä ilma maastolenkkiin. Laitoin Killille riimunnarun ja olimme valmiita matkaan. Päätin, että kävisimme Seppeleessä asti kunhan kaikki menisi vain hyvin.

Aluksi Killi vähän arasteli kävelyä metsässä, mutta lopulta se alkoi nauttia siitä. Rapsuttelin oriita kaulalta ja se käveli rivakasti vierelläni. Kuitenkin lämminverinen oli valmis juoksemaan heti, kun saisi siihen tilaisuuden ja minun piti olla tarkkana sen kanssa.Tulimme Seppeleen pihaan, jossa oli Wear istumassa koivun vieressä.

-Wear haluisitko hakee Killille heiniä? Käveltiin Artsilta tänne ja mullekkaan ei tekis vesi pahitteeks, sanoin ja iskin silmää Wearille.
-Joo toki mä voin hakee, hän sanoi ja juoksi talliin.

Killi alkoi stepata tallipihassa ja yritti lähtä raville.
-Soo poika...

Killi rahoittui, kun näki Wearin tuleva heinien kanssa.
"Hrrrrr" se huokui, kun sai turvan eteen heiniä.

Itse kulautin vesilasin typötyhjäksi ja kiitin Wearia, joka lähti Taigan pariin. Mutta pysähtyi noepasti.
-Hei Veronica. Kaipaisitko seuraa? kysyi Wear.
-No mikä ettei, vastasin ja katsoin kysyvästi Wearia.
-Mä voisin lähtä Taigalla käyntimaastoon Artsille asti.
-Juu! kiljahdin ja riensin halaamaan Wearia.
-No ei se nyt niin mielenkiintoista ole, sanoi Wear ja tirkahti.
-Mä käyn laittaan Taigalle suitset ja pistän itelle kypärän, sanoi Wear ja lähti kiireesti talliin.

Halasin Killiä ja suukotin sitä kaulalle. Killi hääräsi heinien parissa ja katseli välillä minua. Pitelin sitä riimunnarussa ja painoin pääni sen kaulaan.
-Onneksi minulla on sinut Killi, sanoin, vaikka en tiennyt miksi, mutta olin niin onnellinen juuri sillä hetkellä.
Wear ja Taiga tulivat tallista ja olimme valmiita matkaan.

Matkalla Wear ja minä tutustuimme vähän ja juttelimme hevosista.
Killi ja Taiga keimailivat toisillensa ja minä juoksin välillä Killin kanssa Taigan ja Wearin perässä, kun he ravasivat. Killi innostui ja kaahaili hirveää ravia pitkin metsää minä perässäni. Wear tirskui Taigan selästä ja meillä molemmilla oli hauskaa. Välillä minä sain taluttaa Taigaa ja Wear yritti pitää Killiä kurissa. Wear ratsasti muuten kokoajan Taigalla.

Saavuimme vihdoin Artsin ravitallille ja sanoin heipat Wearille ja Taigalle, jotka lähtivät takaisin Seppeleeseen.

Tallissa harjailin Killiä ja siivosin sen karsinan. Heitin Killille loimen takaisin ja annoin sille iltaruoat ja heinät. Kerroin Tapille ja Artsille ruokkineeni jo Killin ja sanoin heipat heille. Kävin vielä hyvästelemässä Killin porkkanalla ja suurella halilla. Lopulta äitini tuli hakemaan minut ja pulputin hänelle kokomatkan, että miten ihanaa minulla oli ollut Killin kanssa. <3

//Ei mikään romaani, mutta jokin kuitenkin.

[Veera]

31.1.2009 Hengailua

Talli ammotti tyhjyyttään ja Killi vietti vapaapäivää tarhassa.
-Elämä sit osaa olla tylsää, kailotin ääneen.
-No mikäs siinä nyt niin tylsää on? kysyi joku yhtäkkiä takaani.
-Hui! Ei saa säikytellä Tappi! huudahdin ja katsoin "vihaisesti" Tappia.
-Sorry, mutta haluutko tulla kantaan mun kans heinäpaaleja, kun ne on jakamatta? kysyi Tappi ja osoitti isoa pinoa heinäpaaleja.
-Noo joo, sanoin.

Kävelin Tapin perässä heinäpaaleille ja aloin aukomaan niitä.
Jaoimme heinät karsinoihin ja Tappi tarjosi minulle lämmintä mehua.
-Kiitti, sanoin ja hörppäsin lämpimää mehua.
-Ole hyvä vaan, sanoi Tappi ja naputti jalkaansa tallinköytävää vasten.
-Mä haen Simon sisälle, kun se tulee kohta aidoista läpi, kun se ei saa heiniä, sanoi Tappi ja meni Simon luokse tarhoille.
-Mäkin haen Killin, sanoin ja riensin Tapin perään.

Killi innostui, kun näki minut ja ravasi tarhaa ympäri.
-Noniin Killi, pääset sisälle.

Killi antoi ottaa helposti kiinni, mutta spurttasi sisälle talliin ja oli kaatua sen alle. -Killi kyllä ne heinät oottaa suoa siellä karsinas, mutta ei sun tartte ryntäillä, sanoin Killin kuuroille korville ja päästin oriin karsinaan.
Se hamusi heti heiniä suun täyteen ja rouskutteli tyytyväisenä niitä.
Hain harjapakin ja harjasin oriin kerran läpi. Killi ei antanut harjata päätä, joten jätin sen suosiolla väliin. Loimitin vielä oriin ja toin sille vähän lisää heiniä. Hain talikon ja kottikärryt ja aloin siivoamaan sen karsinaa, vaikka Killi olikin siellä ei sitä häirinnyt, kun sillä oli heiniä turvan edessä. Karsinan siivous kävi nopeasti ja olin pian valmis.

"Prrr" kuului puhelimen pirinä taskustani.
-Moi Veronica, nyt täytyis tulla kotiin syömään, kuului äidin ääni kännykästä.
-Mooi, joo mä tuun ihan kohta, sanoin ja suljin puhelimen.

-Moikka Killi, sanoin ja suukotin oriita turvalle.
-Moikka Tappi, huusin pojalle joka loimitti Simoa.
-Moikka! sanoi Tappi ja jatkoi hommia.

Lähdin kotia kohti lyhyen tallipäivän jälkeen. Mukavaa oli ollut. (:

//Sori lyhyt. Tuli kiire kattoon Salkkareiden uusintaa. :')

[juliat]

- Soo nyt, et sä ole kyllä yhtään ehtinyt rauhottua senkin pelle, pää ylös NYT!
Killi oli lähtenyt viemään riimunnarussa ja vetänyt päätään alas, yrittäen lähes pukitella. Nykäisin narusta ja sain kuin sainkin orin käännettyä minua vasten.
- Kuules poni! Tulee tunpenrapinat jos et yhtään voi käyttäytyä!
Olin taluttamassa Killiä talliin, missä sitä odotti kasa heiniä ja puhdistamani karsina. Olin jaksanut tehdä kaiken huolella, sillä Tappi, joka lupasi heittää minut bussipysäkille, olisi lähdössä Seppeleeseen hakemaan Katia vasta kolmelta ja nyt kello näytti kahtatoista. Sain Killin kunnialla karsinaan, puuskahdin, irrotin riimunnarun ja laitoin karsinan oven kiinni.
Tallikäytävälle käppäili Tappi, kädet taskuissa ja suusta hiljaista viheltelyä kuuluen. Hän katsoi minua, kun nojasin seinään ja jatkoi maleksimistaan suuntaani.
- Eikö sulla ole mitään tekemistä? kysyin pojalta, joka pysähtyi eteeni.
- Eipä taida, hän vastasi.
- Tai Kopse kyllä pitäisi ajaa, mutta kun ei ole seuraa niin en jaksaisi.
- Ja sä voit vaan jättää homman tekemättä kun ei Kat ole paikalla? kysyin ihmeissäni.
- Eikö Artsi sano sulle mitään?
- Ei se oo täällä, Tappi sanoi, vilkaisi taakseen.
- Mutta jos sä jaksaisit tulla mukaan vaikka niin, että pistetään Killi naruun perään niin sehän olis liikutusta molemmille kerralla ja mulle mukavaa seuraa.
- Entäs minä? kysyin. Tappi katsoi minua epäillen.
- Mitä sinä?
- Jos sulla on mukavaa seuraa, niin mitä mä saan?
- Vielä parempaa seuraa, Tappi sanoi, röyhisti rintaansa ja oli kaatua, kun työnsin jalkani hänen eteensä.

- Pttrr! Prrt!
Tapin suusta kuuluva ääntely oli omituisen ja hauskankin kuuloista, mutta se tehosi Kopseeseen, joka tepasteli orikaulaansa taivutellen kärryjen edessä. Killi seisoi vieressäni valmiina lähtöön. Kun Tappi pyysi maiskauttamalla Kopseen käyntiin, molemmat hevoset singahtivat raviin. Onneksi poika hallitsi tilanteen ja jo samassa suomenhevonen oli siirtynyt käyntiin.
- Mitäköhän tästäkin tulee, Tappi mutisi, kun etenimme kahden tanssahtelevan orin kanssa lumisella tiellä.
- Sun idea, muistutin ja hymyilin herttaisesti Tapin murhaavalle ilmeelle.

Menimme lähes koko lenkin käynnissä. Ensimmäisen kerran ravasimme vain lyhyen pätkän, toisella kertaa hevoset olivat jo kontrollissa ja menimme monta minuuttia pientä, viettävää ylämäkeä. Killi nautti saadessaan heitellä päätään ja tepastella vähän sivullekin.
Saavuimme tallipihaan kahden aikoihin. Kopseella alkoi olla hiki, Killillä ei, mutta irrotettuamme hevoset vein sen käytävälle ja pesin kostealla sienellä. Ori katseli minua korvat hörössä, kun toin keltaisen sienen sen haisteltavaksi.
- Ohhoh, sanoin, kun olin "vahingossa" puristanut sientä niin että siitä lennähti pisarita Killin turvalle. Se pärskähti ja kallisti päätään.
Heitin hoidon jälkeen orille vielä loimen selkään ja laitoin ulos tarhaan. Artsi oli saapunut autollaan pihaan ja oli tulossa kovaa vauhtia minua kohti.
- Terve Julia, hän sanoi ja jatkoi matkaansa ohitse. Heilautin kättäni miehen selälle.
- Jaaha, vai ollaan sitä taas lähdössä tallityttöjä vikittelemään?! Artsin vihainen ääni kuului sisältä. Ilmeisesti Tappi oli keksinyt kysymykseen jonkin hyvän vastauksen, sillä hän luikki nopeasti ulos tallista kohti mönkijäänsä.
- Julia, nyt mennään, hän huusi ja osoitti luuloni vääräksi. Juoksin ja hyppäsin mönkijän selkään ja huomasin meitä kohti ryntäävän Artsin, joka huitoi pelottavan näköisesti talikkoa kädessään.
- Ootappas Tappi kun saan sut käsiini!! Kyllä sitten opit tekemään hommias kunnolla!

[Veera]

3.2.2009 Runo Killille

Se heinää syö,
kun on kuutamoyö.
Se päätään heiluttaa,
kun aurinko sitä keinuttaa.
Se sokeria hamuaa,
kun jänis lumeen katoaa.
Se hoitajalleen lempeyden näyttää
kun hoitaja sen toiveet täyttää.

Muuta ei tarvita, kun
syntyy luottamus suuri.
On vain vahva juuri, jota ei
voi uuvuttaa sitä voi vain rakastaa. <3

<3:llä Veronica ja Killi

[Veera]

Tulin illalla tallille harjailemaan Killiä ja kamera oli sattunut mukaan joten napsin kuvia Killistä ja tässä on yksi kuva. Harjailin tallilla Killiä ja siivoilin sen karsinaa ja puunasin varusteet. Harjatkin pääsi uuteen uskoon. (:

[Veera]

5.2 Kävelyä pihassa

Kävelin Abbyn kanssa Seppeleeltä kohti Artsia. Abby oli hoidellut Leevin ja sillä aikaa minä olin siivoillut parinhevosen karsinaa.
Kiiruhdimme nopeasti sisälle heinäntuoksuiseen talliin, jossa Killi jo odottelikin minua. "Kuules pikkupoika. Abby tulee katteleen, kun nousen sun selkään" sanoin Killille ja rapsutin sen harmaata turpaa.
-Pistetäänkö se, vaikka tossa käytävällä kuntoon? kysyi Abby ja osoitti kahta ketjua johon Killin saisi kiinni.
-Of course! sanoin ja talutin Killin käytävälle.

Harjailimme Killiä yhetisvoimin Abbyn kanssa.
-Täytyy tänki sit aina olla näin pölynen, sanoin ja vedin pitkillä vedoilla pölyjä pois Killin selästä.
-No ei siinä Leevin ryökäleessäkään ole mikään helppohomma harjata, naureskeli Abby.
-Mä kipasen hakeen satulan ja suitset. Katokko ettei tää ala tihutöihin, sanoin ja pinkaisin satulahuoneelle.

Kun Killi seisoi varustettuna käytävällä soitin Hinalle, että olisiko hän milloin tulossa tallille.
"Mä olen ihan just Artsin pihas. Ootas... Joku ****n katti juoksi tien yli." kuului Hinan ääni puhelimesta.
"Juu minä, Abby ja Killi ollaan valmiita" sanoin ja suljin puhelimen.

Kohta Hina jo tulikin tallin ovesta sisään ja tervehti meitä.
Hän tarkisti työnjälkemme, kunnes totesi, että olimme tehneet hyvää työtä Killin varusteiden ja harjauksen suhteen.
-Eikä se mikään littleskittle homma sit ollukkaan, kun toi pöllöpää oli ihan pölynen, naurahdin ja pysäytin sätkyilevän Killin tallin eteen.
-Toihan on ihan sätkynukke, sanoi Abby Killin takaa.
-No oisippa nähny, kun mä menin tän selkään ekaa kertaa, narahdin ja hyppäsin Killin selkään.

-Kävelkää vaan ihan tässä pihassa, sanoi Hina ja käveli hetken Killin vieressä.
-Yup, sanoin ja keskityin pitämään Killiä kurissa.

Käveleskelin tallinpihassa ja yritin taivuttaa Killiä, mutta herra oli niin innoissaan, kun se oli päässyt hommiin, että keskittyi vain nopeisiin käyntiaskeliin. Annoin sille runsaasti puolipidätteitä ja vihdoin sain herran asetettua ja kuolaimen tuntumalle.
-Toi on hurjan näköstä, vaikka meettekin vain käyntiä, sanoi Abby.
-Vähän tässä on pidättelemistä, sanoin ja korjasin asentoani selässä.
-Teillä menee tosi hyvin, sanoi Hina, joka oli pikkuhiljaa poistunut minun ja Killin viereltä ja siirtynyt Abbyn kanssa sivummalle.
Vaihdoin vielä suuntaa ja taivuttelin oriita vielä siihenkin suuntaan, kunnes tulin alas Killin selästä.
-Tosi hyvin teillä meni! huudahti Hina ja tuli avukseni pitämään Killiä paikoillaan.
-Oon itekki ihan yllättynyt, sanoin ja löysäsin Killin mahavyötä.
-Mä en ois uskonu, että tosta kuumakallesta ois noin hienoihin taivutuksiin, sanoi Abby ja taputtin Killiä kaulalle.
Ori oli täynnä energiaa vieläkin ja päätimme viedä sen tarhaan.

Tallissa riisuimme kolmistaan Killin ja harjasimme sen.
Loimitimme orin vielä ja kävin viemässä sen tarhaan sillä aikaa, knu Abby ja Hina alkoivat siivoilla sen karsinaa.
-Tuo juoksi täysillä tarhaan, sanoin.
-No eipä ihme, naurahti hina. -Sehän oli ihan energinen vielä, kun tulit sen selästä pois.

Kun karsina oli siivottu lähdin Abbyn ja Hinan kanssa yhtämatkaa Seppeleelle, jossa olisi vielä aika paljon hommaa. Kävimme kuitenkin vielä ennen lähtöä heittämässä Killille heiniä ja hyvästelemässä sen. (:

[Veera]

10.2 Yhteinen aamu

//Olin hakemassa taas Killiä tarhasta ja se laukkaili hurjasti luokseni. Aamulla kävin sen kanssa talutusreissun raviradalla ja katselimme yhdessä auringonnousua aamuvarhain. Sitten vieteimme eppoisan loppupäivän. =) Tässä on kuva jonka otin, kun hain Killia tarhasta.

[Veera]

16.2 Joka päivä ja jokaikinenn yö sinua ajattelen...

Avasin Killin harjapakin ja nostin sieltä jo hieman kuluneen kumisuan ja aloin pyörittelemään sillä orin muhkeaa talvikarvaa. Huomasin pian, että uusi musta fleeceni oli aivan täynnä ruskeita karvoja. Nypin muutaman poissa, mutta luovutin nopeasti ja taputtelin Killiä kaulalle. Ori seuraili tarkkaavasti tallin tapahtumia ja tömäytti välillä etujalkojansa vasten tallinlattiaa. Hyräilin jotain ikivanhaa biisiä jota isä soitteli aina autossaan, kunnes havahduin Tapin rääkäisyyn.

-Hitto! Täytyy sinunkin Lotta vielä alkaa varpaita tallomaan! huudahti täysin ärtynyt Tappi ja huiskasi säpsyä tammaa riimunnarulla lautasille.
-Ongelmia? kysyin ja katsoin pojan menoa.
-Mistä arvasit? virnuili Tappi
-Kukapa ei huomaisi poikien ongelmia, tirskahdin Tapille ja aloin putsaamaan Killin kavioita.
-Hyy-y, myhäili Tappi ja paineli ulos tallista.

-Hei Killura.. Mentäiskö tänään taas vähän treenaileen? kysyin orilta joka seisoi ihme ja kumma rauhallisesti paikoillaan, kun putsasin sen takakavioita.

Vastausta ei kuulunut joten päätin lähtä hakemaan Killin suitsia. Satulan jättäisin suosiolla talliin, koska se oli tuottanut aiemminkin jo tarpeeksi hämminkiä.

Killin korvat höröttivät eteen ja se tuhisi. Sujautin Killille suitset päähän ja hain vielä varmuudenvuoksi sille suojat jalkoihin. Voisimme mennä, vaikka puomeja, sanoin itsekseni ja asettelin suojia Killin mustiin jalkoihin. Asetin kypärän päähäni ja nostin maasta raippani.
Killistä huomasi vasta nyt, että se oli täysin energinen ja ori alkoi sänätilemään sinnesun tänne.

Lähdin taluttamaan rauhatonta oria ulos tallista ja talutin sen raviradan keskelle, jossa oli hyvä luminen pohja ja valmiiksi kaksi ohutta puunoksaa jotka menisivät tälläkertaa puomeina. Asetin jalkani jalustimeen ja Killi alkoi tanssahtelemaan paikoillaan. Nykäisin sitä kerran lujasti ohjista ja ori tajusi olla paikoillaan. Ponnistin selkään ja näin, kuinka Hina käveli kohti meitä.
-Killi taidamme saada seuraa, sanoin kuumalle orille joka tanssahteli allani.

-Ai moi Hina, sanoin epävarmasti nuorelle naiselle joka katseli meitä.
-Moi Veronica. Päätit sit alkaa reenaamaan Killilla, sanoi Hina.
-Juu... Eikai siitä ole haittaa? kysyin epävarmasti.
-Ehei. Hyvä, että ori saa vähän purkaa energiaansa, sanoi Hina ja hymyili.
-Niin minäkin ajattelin, sanoin ja annoin pohkeita Killille joka säntäsi heti raviin.

Rauhoittelin Killiä ja siirsin sen käyntiin. Pietin ohjani varmuuden vuoksi aika tiukalla.Ori tuntui allani kuumalta ja sen korvat kävivät välillää luimussa ja välillä ne taas olivat höröllä.
Siirsin Killin raviin ja lämminverien alkoi ravaamaan mahtavilla ravurinaskeleillaan.
Pidin orin harjaksista kiinni ja tein jatkusvasti puolipidätteitä. Pikkuhiljaa Killi alkoi rentoutua ja ravasi normalia vauhtia. Hinalta tuli kehuja ja sain siitä uutta puhtia. Siirsin orin käyntiin joka tuntui aluksi mahdottomuudelta, mutta lopulta ori antautui. Vaihdoin suunnan ja annoin taas Killille luvan ravata. Ori hyppäsikin laukalle ja teki siitä äkkipysähdyksen. Lennähdin kaulalle, mutta pidin tiukasti harjasta kiinni. Punnersin takaisin Killin paljaaseen selkään ja pyysin siltä uudestaan ravia. Ori lähti lennokkaaseen raviin ja tein sillä vähän voltteja ja kimeurauria sekä pysöhdyksiä. Ori alkoi taas liikkua allani fiksusti ja päätin kokeilla sillä pientä pätkää laukkaa.
Annoin selvät laukkapohkeet Killille ja ori höristi korviaan, mutta pidensi vain askeltaan ja alkoi ravata lujempaa. Hidastin roin käyntiin ja yritin uutta laukannostoa. Nyt ori nosti laukan ja annoin sen laukata vähänmatkaa ennenkuin hidastin takaisin raviin. Vaihdoin suuntaa ja teimme laukannoston myös tähän suuntaan. Nyt Killillä oli vaikeuksia nostaa laukka, mutta lopulta se laukkasi väärää laukkaa kierroksen. Kehuin Killiä ja siirsin sen hiljaiseen raviin. Lopulta vaihdoin vielä suunnan ja kävelin neljä kierrosta kunnes loikkasin pois Killin ratsumaisesta selästä. Taputin oria joka puhkui vieläkinin intoa.

Riisuin Killin tallissa ja kävin viemässä sen tarhaan. Hina vei orille hienät ja minä putsasin karsinan. Kävin vielä hyvästelemässä kultani ennenkuin äiti tuli hakemaan minut pois tallilta.

~Veronica