Killin päivyri

[juliat]

Kiire, kiire...
Juoksin kohti Artsin ravitallia kaulahuivi takana liehuen. Se oli edestä auennut ja lepatti nyt perässäni, lopulta jäi matkasta ja leijaili jäiseen maahan.
- Hitto, kirosin ja yritin kääntyä nostamaan huivia. Liukas pohja vei maan altani ja rämähdin mahalleni jäälle.
- Voi *****, tän ainoon kerran kun mullakin on kiire...
Nappasin kaulahuivin nopeasti mukaani ja jatkoin matkaa, nyt vähän jalkoihini katsellen.
Killi oli tarhassa ja sen riimunnaru oli jätetty portille. Nappasin narun saman tien käteeni ja menin hakemaan oria mukaani. Se katseli minua kiinnostuneena, muttei viitsinyt askeltaa kymmentä metriä luokseni.
- Tule nyt, komea poika, lässytin. Killi tuijotti minua. Olin uudelleen kaatua, mutta minun onnistui tarrata aidasta kiinni.
- No voi prkleen poni tule nyt!
Tämä käskymuoto tehosi selvästi paljon paremmin; hölmistyneenä katselin, kuinka Killi lähti päätään heitellen ravaamaan luokseni.
- No niin, hyvä poika, kehuin sitä ja napattuani kiinni lähdin viemään talliin.

- Taas on joku lähdössä Killillä ratsastamaan, vai? Mikään ravuri se enää oo...
- Hieno ravuri, vastasin karsinasta Tapille, jolla ei taaskaan ollut muuta tekemistä kuin tallitytöille kommentoimista. Kat oli kai jossain hiihtoloman laskettelemassa ja poika oli tylsistynyt.
- Mä meen sen kanssa tonne raviradan keskelle, siellä kai mahtuu, ainakin veronica sano että se on menny siellä.
- Joo, siellä on hyvä, Tappi huikkasi vielä jostain.
Heitin satulan Killin selkään. Olin lähdössä kaverini kanssa tätini luokse etelään päin ja siksi Killin liikuttamiseen ei ollut erityisen paljoa aikaa.
- Tsoop, sanoin, kun ori oli lähdössä karsinasta ulos mennessäni hakemaan suitsia.

Hölkkäilimme alkuravit rauhassa ja niiden aikana mietin, mitä tekisin seuraavat kolme varttia. Killi ei ollut niin reippaalla tuulella kuin yleensä ja siksi päätinkin tehdä vähän siirtymisharjoituksia.
Jotta raveissa herra ei alkaisi rikkoa laukoille, en tehnyt laukannostoja. Pyöristelin Killiä ympyröillä ja taivuttelin, se oli ihan halukas avuille vaikka välillä nosti päätä. Siirtymiset menivät aluksi aika pitkiksi ja oli hankalaa saada se pelkällä istunnalla liikkeelle, mutta lopputunnista olin erittäin tyytyväinen siihen, miten rennosti ja pyöreästi Killi meni.
- Hieno poju olet, sanoin sille ja taputin sen kaulaa.
Vein orin karsinaansa, harjasin pääpiirteittäin ja vein takaisin tarhaan loimen kanssa. Heittelin nopeasti karsinasta lantoja kottareihin ja hain puhtaita kuivikkeita, minkä jälkeen keräsin kiireessä kamani ja aloin lähteä. Tappi katseli hösäämistäni tylsistyneenä.
- Missä palaa?
- Housuissas varmaan, vastasin mutisten etsiessäni huivia.
- Etsä mun kaulahuivia oo nähny?
- Tossa pihalla oli jotain, poika vastasi. Kiitin ja ryntäsin matkaan.

[Veera]

21.2. You are my love, honey. <3



//Sori taasen kuva... Kävin hoitelemas Killiä ja juoksutin sitä vähän.
Nappasin sit ennen lähtöä kuvan tästä söpöliinistä ja lauloin sille omaa lauluani; You are my love, honey honey.. My ho-ney. <3

[Veera]

22.2 Pulkkamäkeen!

Naurahdellen Tapin jutuille valjastin uljaan Killin kärryjen eteen.
Nallekarhu-hoitsuni ei pitänyt oikein valjastamisesta ja naksutteli hampaitansa.
"Tsoot, tsoot..!" maiskuttelin Killille.
"Ei se poika tuosta rauhotu" naurahteli Tappi ivallisesti vierestäni.
"Saatpa nähdä.. Kyllä minä hoitsuni tunnen." sanoin Tapille joka vain virnuili.

Kun Killi seisoi valjastettuna tallikäytävällä korskien ja kaviollaan kuopien lähdin
taluttamaan sitä ulos, jossa ravikärryt jo olivatkin täydessä jamassa.
Killi peruutti tottuneesti aisojen väliin ja Tappi kiinnitti aisat kaikkiin remeleisiin.
Taputin Killiä kaulalle ja pitelin sitä sillä aikaa kiinni, kun Tappi nousi kärryille ja lähti kohti ravirataa Killin vetämänä. Juoksin ravurin kiinni ja hyppäsin sivuttain Tapin viereen kärryille.

Killi ravasi sydämensä kyllyydestä ja minä yritin pysyä kaikin voimin kyydissä.
"Täältä ei oriilta eii ainakaan vauhtii puutuu!" tuuli singutti sanojani.
"Mmm..." mumisi Tappi vähän huolestuneena.
"No onko jokin hullusti?" kysyin hämilläni Tapilta jonka katse oli kiinnittynyt Killiin.
"Noo... Näetkös, kun se ravaa etukenossa?" sanoi Tappi.
"Niin se kyllä tekee" sanoin itsekin huolestuneena Tapille.
"Pysäytetään tää ori ja katotaan sen jalat" sanoin vielä Tapille joka alkoi pysäyttelemään kuumaa Killiä.

Katsoin oikean etusen ja siinä ei näkynyt mitään.
"Täällä vasemmassa etusessa on yks hokki irti!" kajautti Tappi.
"Hitto!" sanoin ja riensin katsomaan kaviota.

"Ihan selvästi lähteny jo eilen tai jtn." sanoi Tappi mietteliäänä.
"Mä soitan Artsille, että tulee laittaa hokin kiinni ja viedään Killi talliin" sanoin pikaisesti Tapille joka lähti ohjastamaan Killin kohti tallia. Seurasin haikeasti Killiä ja näpyttelin Artsin numeron kännykän näytölle.

"Kröhmm.. Artsi" vastasi Artsi röhisten puhelimeen.
"Moi täällä Veronica, Killiltä puuttuu hokki vasemmasta etusesta ja se ravaa etukenoon sen takia. Voikko tulla pistää siihen uuden hokin?" kysyin Artsilta.
"No juon kupposen kahvia ja tulen.. Kröhhmm" röhähti Artsi ja sulki puhelimen.

Riisuin Killin ja heitin sille loimen päälle. Ori hamusi taskuistani herkkuja ja sen iloksi minä annoin orille porkkanan.

Artsi tuli talliin hokkipussi mukanaan. "Tappi! Kipase hakeen vasara!" ärähti Artsi karsinoissa lusmuavalle Tapille.
"Kyllä söör" mumisi Tappi ja lähti kiikuttamaan ahteriaan kohti työkalupakkia.

Pian Killin etusessa komeili uusi hokki ja kiitin Artsia.
Kat astui pulkan kanssa sisään talliin ja kailotti suurella äänellä, että nyt olisi laskiasmäen aika!
"Veronica, hae sä varastosta yks sininen liukuri nii laske sä sillä. Mä voin kyllä jakaa Tapin kans tän pulkan" sanoi Kat ja kiehnäsi Tapin kyljes. "Juu" narahdin Kat'lle ja lähdin varastolle.

Yuffkin oli saapunut Cadin luokse ja hänkin innostui laskiaismäestä.
"Mut hei mistä me lasketaan?!" viisaili Yuff ja katsoi vuoronperään minua Tappia ja Kattia. "Öö.. Lasketanko, vaikka.. tuolta noin!" huudahti Katti ja osoitti kaksimetristä lumikasaa.
"Häh tuoltako. Eihän tuo ole mäki eikä mikään" naurahti Tappi, mutta hänenkin hymy hyytyi, kun huomasi ettei missään muualla olisi mäkiä. "No alotetaan, vaikka tosta pikkumäestä ja siirrytään sit, vaikka laskeen lantalan katolta alas" naurahti Yuff ja säntäsimme kaikki nauraen kilpaa pikkumäkeen.

Laskujen aikana nähtiin Katturaisen ja Tapin mäenlaskukilpa joka päätyikin lumisotaan ja jokaisella oli hauskaa. Myös hevosilla tarhoissa. Artsikin innostui mäenlaskusta ja laski pehvansa kipeäksi pulkalla. Tosin se tuli vain yhdestä laskusta. Laksujen lopuksi kaikkia odotti lämmin kaakao mukillinen tallissa... =)

Ennen lähtöä kävin Killin luona ja syötin hänelle laskiaspullasta palasen. Se tuntui pojalle maistuvan, mutta saisi odottaa seuraavaa palasta vielä vuoden... (:

[hina]

- Joo, kyllä se on ravuri. Ei, ei se oo juossu vähään aikaan.. Joo kyllä se vielä juoksee, ja jos sillä ratsastaa niin ei se pahaa tee, hyvää treeniä vain. Joo joo, ymmärrän.. Oon kohta tallilla, jutellaan sit moi! Suljettuani puhelimen olin heittää sen bussin lattialle.
- Voi stana! Murahdin ja Kat katsahti kysyen minuun.
- No se oli Artsi taas. Muistutti siitä kuinka 'aktiivinen' oon ollu nyt vähään aikaan ja varotteli että hän ei mitään pullaponi lämppäreitä talliinsa halua. Suomeksi meijät lempataan pihalle jos en rupee nyt tosissani tota poikaa treenaa.. Huokaisin ja otsaani ärsyyntyneenä.
- No selitä sille että sä oot ollut etelässä, ja onhan sulla ne hoitajat jotka on Killistä huolehtinu? Kat vastasi ja hänen äänestään kuulsi hieman myötätuntoa.
- Ni siitäkin se känni kala söpersi, valitteli et annan pikkulasten ratsastaa Killillä kuin jollain ratsastukoulu ponilla. Paskat. Tai no, ehkä sitä Artsi on osaks oikeessa.. Pitääpi soittaa tytöille et nyt pitää jonkun aikaa ottaa iisimmin ton ratsastuksen kanssa. Argh..
- Nii, Kat vastasi ja vaihtoi puheen aihetta, ylläri ylläri Tappiin. Asia ei kyllä minua haitannut pätkääkään.

- Älä jaksa nyt! Rääkäisin Killille joka lähti ohittamaan minut taluttaessani tätä tarhasta talliin. Nykäisin narusta ojentaakseni poikaa hieman. Varoitus toimi hyvin ja poika talsi innoissaan vierelläni. Kun pysähdyin tallin ovelle avataakseni ovea, oli Killi tönäistä minut nurin. Poika hinkkasi itseään minuun, nuuhki ja puhalteli kasvoilleni lämmintä ilmaa. Pussasin poikaa turvalle ja puhalsin tämän turvalle takaisin. ” oli mullakin ikävä..” Ajattelin ja toruin itseäni kuinka tyhmä olin ollut kun en ollut hoitanut pientä poikaani aktiivisemmin.
Riisuin pojan paksun toppa loimen ja ripustin sen tämän karsinan oveen.
Isoin ja pyörivin liikkein sudin Killin karvaa ja hyräirilin samalla radiosta tulevan Eric Claptonini Tears in Heaven biisin mukana.
Tytöt olivat pitäneet Killin normaalissa kunnossa, se ei ollut laskenut eikä noussut. Ihan hyvä vain.
- Lähetkö radalle? Kat kysyi ja piteli Cadin ohjia käsissään.
- Emmä, tuuraatko Yaffia tänää vai ootko joku hoitaja ihan? Kysyin hymyillen ja pistin samalla Killin pää remeleitä kiinni, joka oli harvinaisen vaikeata pojan heitellessään päätään kuin viimeistä päivää.

Tällä kertaa heitin pojan perään reen. Kun olimme valmiita otin vielä kaksi isoa auton rengasta kyytiin paksun köyden kera. Ohjastin pojan läheiselle pellolle jossa kävelin alkuverkaksi pellon ympäri pariin otteeseen. Kun kävelyt oli kävelty hyppäsin kyydistä ja kiinnitin renkaat reen perään. Siirsin pojan raviin ja ravailin pitkin poikin renkaat auraten perässä. Hetken päästä killi rupesikin jo hikeentymään painavasta lastista ja syvästä lumesta. Päästin pojan isommalle raville ja ravautin pojan täyteen vauhtiin. Poika nautti päästessään juoksemaan kunnolla. Lihkaset pulleina ja kaula kaarella rupesi pojan vauhti hieman hidastumaan ja pystyin haistamaan tuoreen hien. Valkoista vaahtoa lensi päälleni Killin ravatessa edelleen reipasta ravia. Pyytäessäni käyntiä pistin poika vastaan ja keräsi itseään kuin kertoakseen että vielä juostaan. Annoin ohjaa ja poika pidensi jälleen askeltaan. Vauhti ei huimasti kasvanut mutta nautin hien hajusta, killin innokkuudesta juosta vaikka tiesin pojan olevan ja aika lopussa. Poika oli aivan hiessä,vaahdossa ja puuskutti. Lopulta kun asken rupesi lyhenemään pyysin hidasta ravia. Tällä kertaa kuului vasta kaikua, ehkä liikaakin. Poika töksähti käynnille.
- Ehei, kyllä sä kulta joudut vielä vähän juosta. Sanoin pehmeällä äänellä Killille ja pysäytin pojan. Otin renkaat kyytiin ja siirsin pojan rennolle raville. Ravasimme letkeesti pellolta pois ja siirsin pojan käyntiin. Kävelimme pitkän lenkin maastossa ja kun palasimme tallille vein pojan suoraan pesu paikalle. Otin varsuteet vesarissa pois ja virutin haalealla vedällä tyytyväisyydestä örisevän pojan. Lopuksi annoin oriille vielä kasan porkkanoit ja leipää. Pojan mutustellessa kävin heittämässä karsinaan heiniä ja lämpimän mössön. Vesarissa heitin verkkoloimen ja verkkiksen päälle fliissin ja jalkoihin pistin linimenttiä ja lämpö pintelit. Viimein poika pääsi karsinaansa ja minä pääsin hakemaan hevosia sisälle.

[Veera]

25.2 Vain yksi joka tietää...

-Killillä ei nyt saa oikein ratsastella paljoa, kun Artsilta tuli jo valituksia, sanoi Hina puhelimessa.
-Juu. Aattelinki just, että jättäisin ratsastusta sillä vähemmälle, sanoin iloisesti ja kuuntelin, kuinka Hina mumisi jotain puhelimeen.
-Mut mä lähen nyt mantsantunnille nii yritä pärjäillä sen kans! sanoi Hina nopeasti ja sulki puhelimen.
-Hyvää mantsantuntia! toivotin, mutta huomasin, että Hina oli jo sulkenut luurin.

Kaivelin taskustani porkkanan ja laahauduin Killin tarhoille. Harmikseni Artsi oli saapunut myös tarhoille ja katseli minua yrmeästi. "Aiokkos ratsastaa sillä?" kysyi Artsi. "En ajatellut. Harjailen vaan sitä..jos sulle sopii?" kysyin loukkaantuneena Artsilta. "Ei ole minun kopukka," myrisi Artsi ja lähti traktorinsa luokse. Pudistin päätäni ja halasin hoitsuani. "Miksi kaiken täytyy tänään olla niin vaikeaa..." kuiskasin orin korvaan. Sillähetkellä minusta tuntui vain, että Killi oli ainut joka tunsi minut. Jätin haikein mielin Killin vielä tarhoille ja ajattelin, että voisin siivota sen karsinan. Saisinpahan jotain muuta ajateltavaa. Minua ei haitannut, vaikka vähentäisin Killillä ratsastelua.. Sehän oli ihan ymmärrettävää. Mutta Artsin käytös oli epämiellyttävää. "Luuleko hän, että olen joku pikkulapsi?!" huudahdin tietämättäni ääneen. "Kuka ei tiedä?" kysyi Tappi takaani. "Häh.. Mitä sä siinä teet?!" huudahdin ja katsoin vihaisesti Tappia. "No jos sua häiritsee niin voin mä tästä häipyäkki" sanoi Tappi loukkaantuneena. "Oo vaan siinä... Mä en tiedä mikä muhun meni... Kaikki vaan tuntuu jotenki oudolta." sanoin Tapille ja painoin pääni alas. Tappi astui vierelleni ja painoi kätensä olkapäilleni. Laskin talikon alas ja tunsin kuinka kyyneleet vierivät raskaina piktin poskiani. "Mikä hätänä?" kysyi Tappi rauhallisena. "Mä pelkään, että menetän Killin..." nyyhkytin hiljaa. "Et sä sitä menetä.. Mä lupaan" sanoi Tappi ja halasi minua. Olin yllättynyt Tapin käytöksestä, mutta oikeastaan ei olisi voinut olla parempaa lohtua, kuin se että ystävä halaisi. Pian vännyin pois Tapin otteesta ja pyyhkäisin kyyneleet silmästäni. Tappi siirtyi kauemmaksi ja lähti kävelemään pois talista. "Kiitti Tappi. Tuo tuli tarpeeseen.." sanoin hiljaa vielä Tapille ennenkuin poika hävisi kokonaan näkyvistä.

Karsinan siivottua kiiruhdin takaisin Killin luokse ja rutistin oria. Oloni oli parempi ja lähdin taluttamaan hoitsuani talliin. Killi juoksi suunnilleen perässäni, mutta onnistuin taluttamaan jotenkuten orin talliin. Nostin harjapakin esille ja aloin harjaamaan Killiä. Ori heilui karsinassa ja siirsin sen sitten käytävälle. Ori temppuili minkä kerkesi ja yritin saada sen jotenkin pysymään paikoillaan. Harjasin Killin ja putsasin sen kaviot. Ori rauhoittui loppua kohti ja sain harjattua sen kunnilalla loppuun. Tappi alkoi jakamaan hevosille iltaheiniä ja päästin Killin omaan karsinaan. Jäin hetkeksi orin seuraksi karsinaan ja juttelin sille omiani. Välillä minusta tuntui, kuin ori olisi ymmärtänyt minua, mutta välillä se vain letkautteli välinpitämättömästi korviaan. Kun heinät saapuivat sen eteen lähdin hyvästellen pois Killin karsinasta ja lähdin ajankulukseni kiillottamaan vielä sen varusteita...

-Veronica-

[Veera]

6.3. Et ole mikään hermoheikko -omaat ravurin sydämen

Killin karsina ei taaskaan ollut maailman puhtain, vaikka sen olin viimeksi siivonnutkin. Kat ja Tappi olivat tunnetusti kahdestaan ja Yuff puuhasteli Cadin kanssa ja Abby pesi Cadi varusteita. Artsi oli lähtenyt auraamaan ravirataa, jotta sinne pääsisi taas treenaamaan. Lumi oli pyyhkäissyt nopeasti viime yönä koko maiseman valkoiseksi. Horisontissakin näkyi vain valkoista. Siivoilin rauhallisesti Killin köökin kuntoon ja lähdin, sitten hakemaan oria tarhasta. Killi ei ollut mielelissään siitä, kun sitä tultiin hakemaan sisälle, mutta ei pistänyt hanttiinkaan. "Siulla taitaa taas olla vähän virtaa?" kysysin Killuralta. "Ainakin se veti mua aamulla perässään, ku vein sen tarhaan," sanoi Tappi joka oli ilmeisesti jättänyt Kat-raukan yksikseen talliin. "Ei ihmekään. Taitaa orilla olla nyt treeni-päivä edessä," naureskelin ja kävelin Killi perässäni reippaasti talliin.

Hain orin harjapakin ja ryhdyin harjaamaan sitä puhtaaksi.
"Kyllä se sie vaan jaksat uurastaa sen hermoheikon parissa," tirskui Yuffi.
"Pöh. Eihän tää mikään hermoheikko ole, kun tätä osaa käsitellä.
Tällä on toisinsanoen ravurin sydän," sanoin Yuffille hieman loukkaantuneena.
"Miten sen nyt ottaa...," puuttui Abby puheeseen.
"Mitä sä tarkotat?" kysyi Yuff.
"Onhan Cadikin ravuri..." sanoi Abby.
"Mut ei se ole tollanen 'hermoheikko'..." sanoi Yuff.

Päätin olla hiljaa ja tyytyä vain harjaamaan Killiä.
Yuffin mentyä Abby tuli luokseni.
"Sori... Ei se oikeesti tarkottanu. Se heitti sen läpällä," sanoi Abby.
"Juuh. Ei se mua haittais, vaikka Killi ois hermoheikko, mutta se ei ole niin en voi kestää, että sitä haukutaan hermoheikoks," sanoin Abbylle.
"Mustakaan se ei ole 'hermoheikko'. Sillä on suurempi sydän, ku kellään mulla tuntemallani lämppärillä. Taino tietysti Cadi.. mutta," aloitti Abby ennenkuin ehdin kekskeyttää sen puheen.
"Älä välitä. Mä sovin ton tänään vielä Yuffin kanssa. Ei ole kiva olla riidoissa.." sanoin ja jatkoin hommiani.
"Kiitti. Mulla on muutenki jo tarpeeks päänvaivaa." sanoi Abby ja lähti Cadin luokse.

Vedin Killille riimun päähän ja lähdin jaloittelemaan sitä lähimaastoon. Hina oli tulossa ajamaan sillä ja treenaamaan muutenki ravurin taitoja. Killi kulki nätisti vierelläni ja välillä innostui heittelemään päätään ja alkamaan kilpajuoksua lumihiutaleiden kanssa. Talutin oria pitkällä narulla, jotta se sai temmeltää vapaammin lumessa. Kun olimme kävelleet n. 1 km käänsin Killin ympäri ja lähdimme kohti tallia. Killi napsi puusta havunneulasia ja mussutti niitä iloisena naamaansa. Kuulin, kuinka Hina huuteli meitä jo tallipihassa ja hoputin Killiä tulemaan nopeampaa, ettei Hinan täytyisi odotella mahdottoman kauaa.

"Moi. Laitetaan se kuntoon ja lähen sillä radalle," sanoi Hina.
"Juu me käytiin tos jalottelemassa," sanoin ja talutin Killin talliin.
"Hyvä, sillä mä en ehtiskään käymää sitä jalottelemas ennen treeniä," sanoi Hina ja passitti minut hakemaan Killin varusteita.

Noin puolentunnin päästä ori seisoi varusteet päällä käytävällä ja laioimme sille vain ulkona kärryt perään. Pääsin Killin kärryissä radalle asti ja jäin hetkeksi aikaa katselemaan orin hurjaa menoa.
Ajattelin, että tuosta orista tulisi vielä jtn suurta.

Treenien lopuksi kävin loimittamassa Killin ja sitten lähdin kohti kotia tällä kertaa hyvillä mielin. =)

-Veronica ja Killura <3

[Veera]

12.3. Hoitajan tytötä
Harjailin Killiä harjauspuomilla ulkona. Kevät-aurinko paistoi ja lämmitti selkääni ja sai kylmätväreet aikaiseksi. Killi söi heiniään ja näytti myöskin nauttivan auringosta.
”Hei Veronica, viittisitkö jakaa hepoille päiväheinät tarhaan, kun minulla tuli äkkinäinen meno?” kysyi Tappi.
”Toki. Tuonko Kopseen sisälle jos Artsi lähtee sillä radalle?” kysyin ja Tappi nyökkäsi.

Harjailin rauhassa Killin loppuun ja talutin sen sitten takaisin tarhaan. Onneksi kellään hevosilla ei tarvinnut olla loimia, koska oli nollakeli. Katselin, kuinka Killi juoksi riemuissaan muiden hevosten joukkoon ja heitti muutaman pukinkin. Otin samalla Kopseen sisälle ja sitten heitin sille karsinaan vähän heiniä. ”Lähdet taas Artsin reeniin,” naureskelin yksikseni Kopseelle joka kävi makuulleen karsinaan. Lähdin viemään heiniä ulos ja avasin tarhan portilla viisi pikkupaalia ja heitin ne tasaisesti kolmeen tarhaan. Cadi riehaantui ja nousi pystyyn, kun muut eivät päästäneet sitä heinille.
”Ottakaapa kopukat ihan iisisti.” sanoin ja kävin heittämässä vielä Cadille kauemmaksi omat heinät.

Lähdin talliin siivoamaan Killin karsinaa ja hommaa riitti. Ori ei ollut ainakaan tallin siisteimmästä päästä. Tartuin talikkoon ja talikoin varmaan puolituntia lantaa kottikärryihin ennen kuin pääsin edes lantalaan asti. Tyhjensin kottikärryt ja vein tavarat omille paikoilleen. Sitten hain vielä sylillisen puhtaita alusia ja laitoin Killille iltaheinät jo valmiiksi karsinan oven eteen.

Lakaisin aikani kuluksi tallin lattiaa ennen kuin kello alkoi jo näyttää puolta seitsemää.
Artsi ja Kopse tulivat sisälle kumpikin yhtä punaisina ja Artsi sanoi Kopseen olleen todella laiska ja raippa oli ollut kovassa käytössä. Mutisin vain jotain epäselvää vastaukseksi ja lähdin hakemaan hevosia Artsin apuna sisälle. Otin ensimmäisenä Killin ja vein sen karsinaan. Sitten hain Cadin ja pari muuta hevosta vielä sisälle ennen kuin jokainen hevonen oli turvallisesti karsinassaan.

Autoin Artsia iltaruokien laitossa ja heitin muutamalle hevoselle iltaheinät.
Killi oli hermostuneena karsinassaan ja minä kävin vähän rauhoittelemassa hoitsuani.
”Huomenna varmaan pääset taas radalle juokseen.” rauhoittelin hoitsuani ja lähdin sitten kaakao mukilliselle toimistoon.

-Veronica ja Killi

P.S. Sori näin lyhyt tarina, mutta kiirettä pitää. =/

[Sirppa]

[glow=red,2,300]Uusi tuttavuus[/glow]

Katsoin ulos ikkunasta sateiseen ilmaan. Olin luvannut Hinalle tulla tänä päivänä hoitamaan Killiä, sillä hänellä oli muuta menoa. Katsoin kuinka sade pisarat valuivat ikkunaa pitkin, niillä ei ollut mitään kiirettä mutta jotenkin ne olivat unettavia ja pian huomasin että Artsin ravi talli näkyi kiitävän ohi. Samassa sekunnissa karjaisin kuskille
- SEIS!!
Vieressä istunut mies hätkähti ja samalla hän kaatoi kahvinsa päälleen.
- Anteeksi neiti olkaapa vähän varovaisempi, mies torui minua.
- Oho! Ihmettelin miehen päälle kaatunutta kahvia.
Samalla kun olin menossa pois omalta penkiltäni niin kompastuin ja tönäisin uudestaan tätä miestä jolloin häneltä tippui muovimukinsa maahan jolloin loputkin kahvit vierivät pois mukista. Jatkoin anteeksi pyytelyäni kunnes juoksin häpeissäni sateeseen. Päivä oli alkanut ihanasti töppäillen.

Juoksin Artsin ravitallia päin tukka sekaisin. Minua inhotti kastua kun vielä pitäisi Killiinkin tutustua.

Saavuin juuri Artsin ravitallille jossa kävi pikkuinen kuhina. Se selvisikin heti mikä oli syy. Hevoset olivat villiintyneet ja kun niitä oli haettu sisälle niin ne olivat riuhtoneet itsensä irti vapauteen. Vastaani juoksi pieni valkoinen shettis jonka tunnistin Börjeksi.
- Ota se kiinni! Kuului jonkun ääni.
Hyppäsin laukkaavan ponin eteen ja yritin estää sen pakenemista. Näin että poni ei aikonut pysähtyä joten otin äkkiä maasta narun pätkän. Mietiskelin kuumeisesti miten se menikään. Börje oli jo kuuden metrin päässä minusta kun tajusin miten se meni. Kun Börje tuli kohdalleni niin avasin iso renkaani ja pujotin Börjen pään siitä läpi. Mutta en ajatellut seurauksia. Minä pidin kiinni narusta kun Börje ei pysähtynytkään vaan jatkoi matkaansa. Yritin parhaani mutta otteeni lipsui narusta ja Börje jatkoi matkaansa. Silloin huomasin jonkun menevän mopolla ponin perään. Nousin ylös ja olin aikomassa lähteä perään mutta hirnahdus pysäytti minut. Katsoin yhteen tarhaan jossa Artsi yritti ottaa hevosta kiinni. En nähnyt kaukaa kuka se oli mutta kohta huomasin, se oli Killi! Menin Artsin avuksi jolloin saimme Killin kiinni, kun annoin sille porkkanaa.
- Kukas sie oot? Artsi kysyi kun minä olin antanut porkkanan killille.
- Mie oon Killin uus hoitaja, sanoin ylpeästi.
- Selevä, Naureskeleva mies sanoi.
- Että sie voitkin aloittaa hommasi heti ja jaa heposille ruuat näin alkuun ja sitten voisitkin pessä Killin, sitten puhistat karsinat kaikilta ja sitten puhistat Killin tarhan ja sitten voitkin kysellä lisää puhaa jos tämä ei riitä täksi päiväksi.
Katsoin miestä suu auki ja silmät lautasen kokoisina.
- No mikäs nyt on? Artsi sanoi huvittuneella äänellä.
- Työtä, työtä, työtä vaan, sanoin.

Menimme sisään ja Artsi vähän neuvoi minua missä on mitäkin.

Pian huomasin itseni jakelemassa heiniä. Työ alkoi käydä hiukan raskaaksi täytyy sanoa. Killin kohdalla oli pakko jäädä ihastelemaan Oria. Se oli niin komea ja söpö ja kiltti ja vaikka mitä =D siitä ei oikein voinut katsetta irroittaa kun se oli niin lumoava. Heräsin ihailustani vasta kun Killi potkaisi karsinan oveansa.
- No höpsö poika, sanoin tälle leikillä.
- No niin väistyppä vähän, sanoin Killille jottan voisin antaa tälle heinät.
- Liiku nyt, jatkoin tätä ja maiskuttelin mutta ei Killi liikkunut.
- Ääh.. murheellisena sanoin.

Hain raipan ja "Läps"
- Nyt liiku Killi! karjaisin vielä kerran ennen kuin Killi liikkui.
- Sulla on vielä paljon opittavaa Killiseni, sanoin Killille ennen kuin siirryin seuraavaan hevoseen.

Tämän jälkeen hain Killin riimunarun ja otin Killin pesarille. Kiinni laittaminen sujui ihan hyvin mutta kun otin letkun ja aloin pesemään Killiä niin sitten alkoi ongelmat. Ensin Killi meinasi litata minut seinään ellen olisi äkkiä mennyt alta pois.
- Tuhma Killi! toruin tätä.
Sitten olin menossa pesemään Killiä toiselta puolelta mutta sitten Killi näykkäsi minua käteen.
- AI!! Kiljahdin saanessani iskun.
- Senkin Killi! toruin vielä uudestaan.

Nytkin otin raipan ja läpsäisin vähän Killiä. Nyt sai tuommoinen homma loppua.
- Ongelmia? Kysyi Artsi.
- No joo! sanoin murhaavasti katsoessani Artsia.
- menehän nyt siitä nauramasta! sanoin Artisille joka seisoi vieressäni nauraen.
- Joo joo! hekotteli Artsi.
- Kuuleppa Killi, sinulla on paljon opittavaa kunnioittamaan minuakin, sanoin ennen kuin otin Killin pois.

Nyt olikin karsinoiden putsautta vuorossa. Puhistelin karsinoita noin tunnin verran ennen kuin menin syömään.

Palattuani menin puhistamaan Killin tarhaa lannasta. Siinä ei mennyt kauaa, mutta kuitenkin olin aika väsynyt tämän jälkeen.

Nyt painelin takaisin Killin luo. Menin Killin karsinaan ja laitoin sen kiinni. Killi ei tainnut tajuta että miksi minä sitä piinaan koko ajan. Killi sai minusta tarpeeksi ja kuopi sekä yritti näykkiä minua kun harjasin sitä.
- Ole aloillasi Killi, sanoin kun olin alkamassa kavioita puhistamaan.

Nostin kavion ylös ja yhtäkkiä tuntui suurta kipua pepussa. Killi oli näykännyt minua.
- AAIIII!! kipu tuntui ikävästi pepussa.
- KILLI!! karjaisin tälle läppäessäni sitä kaulalle.
- Noin ei saa tehdä, toruin vielä Killiä.

Killi näytti alistuvansa minun tahtooni joten hoidin vielä Killin loppuun.

Päivä kului yrittäessäni opettaa Killiä kunnioittamaan minua uuten hoitajanansa. Killi ei oikein pitänyt ajatuksesta joten hän oli koko ajan yrittämässä näykätä mua tai jotain muuta, mutta eiköhän se korjaannut ajan kanssa.

Huomasin että taivas alkoi pimentymään ja oli aika lähteä bussille.
- Hei hei Killi tapaamisiin, puhelin Killille ennen kuin lähtiin bussia kohti.

<3: Sirppa ja Killi

[Cäpä]

20.6.2009 – Killiin tutustumassa

Pyöräilin pitkin hiekkatietä, joka kulki hiljaisen autotien viertä. Taivas oli kauttaaltaan pilvessä, ja tuuli melko kova, mutta ainakaan ei satanut. Hyräilin päähäni juuttunutta Abban biisiä ja katselin maisemia polkiessani kohti Artsin ravitallia. Olin lähtenyt Seppeleestä kymmenisen minuuttia sitten, joten olisin piakkoin perillä. Olin pyöräillyt tämän reitin vain muutamia kertoja aikaisemmin, mutta uskoin ajavani oikeaan suuntaan.

Pian ravitallin katto jo näkyikin puiden lomasta ja sai minut hymyilemään. Monet kerrat olin tallilla käynyt pyörimässä ja paikkoja ihmettelemässä, ja aina mieleeni olivat tulleet kaikki ihanat muistot vuosien takaa isosetäni ravitallilta. Olin haaveillut istuvani vielä kerran kärryille, ratsastavani ihanilla lämppäreillä ja pyöriväni ravitallin omaperäisessä ilmapiirissä. Nyt se haave oli käymässä toteen! Pyöräilin etupihan ohitse ja jätin pyöräni parkkipaikalle. Hiippailin kanalan ohitse ja etupihan lävitse talliin.

Cadi kurkisteli karsinastaan avatessani sen oven. Suljin oven taas huolellisesti perässäni ja avasin vuorostaan Killin karsinan. Ori kääntyi katsomaan minuun uteliaana, mutta seisoi paikoillaan vailla aikomustakaan tulla luokseni. Tiesin, ettei läsnäoloni haitannut sitä, mutta eipä sen puoleen kiinnostanutkaan. Jos haluaisin saada siihen kontaktin, olisi minun tehtävä aloite. Astelin orin luokse ja annoin käteni sille haisteltavaksi. Se nuuhkaisi sitä kerran, ja yritti sitten leikkisästi näykätä avointa kämmentäni kuitenkaan onnistumatta. Silitin Killin kaulaa ja ihailin sitä. Se oli todella suloinen, mutta samalla myös tietyllä tapaa uljas, vaikkei kovin suuri ollutkaan.

Cadi tuhisi karsinassaan uteliaana, uusi ihminen kiinnosti sitä selvästi enemmän kuin Killiä, joka oli jo laskenut päänsä maahan ja hamusi sinne jääneitä heinänkorsia. ”Jaahas, mukava nähdä että sinäkin olet innostunut tapaamisestamme!” hymähdin katsellessani Killiä, jonka toinen korva osoitti kuitenkin jo minuun päin. En ollut odottanutkaan, että ori ryntäisi oitis luokseni kuin hevoskirjoissa ikään, ja tiesin kyllä voittavani Killin kiinnostuksen puolelleni ennemmin tai myöhemmin. ”Nyt me olemme sitten esittäytyneet”, pohdin ääneen tyytyväisenä saatuani jo orin toisen korvan kääntymään suuntaani.

”Kuuleppas, Killi-poju, uskon että meistä tulee vielä hyvät ystävät”, sanoin avatessani orin karsinan oven. Se nosti päätään hieman, ja heilautti sitä kuin sanoakseen: njaa, voin ehkä harkita sitä ’ystävät’ juttua. Hymyilin pujahtaessani Cadin karsinan puolelle, ja kaivoin kännykän taskustani. Olin saanut yhden viestin Roosalta. ”Lähditkö jo tallilta?” luin sen ääneen. Naputtelin nopeasti vastauksen ja tungin sitten kännykän takaisin taskuuni. Annoin Cadinkin nuuhkaista kättäni ja suljin sitten karsinan oven perässäni astuessani takaisin ulos. Näin kauempana Artsin ajamassa ruunikkoa hevosta, ja kärryillä istui mukana myös nuori tyttö, jota en kuitenkaan näin kaukaa tunnistanut.

Lähdin suuntaamaan kohti parkkipaikkaa, jonne olin jättänyt pyöräni. Olimme sopineet Hinan kanssa, että pääsisin ratsastamaan Killillä lähipäivinä, ja odotin sitä innolla. Ori vaikutti huumorintajuiselta ja energiseltä, joten tulisimme varmasti hyvin toimeen.

Cäpä ja Killi-poika

[Josefiina]

Pst! Ketkä nyt Killuraista hoitavat?
Cäpä, Lynn, Sirppa? Veronica?

T. utelias Killi-fani numero yksi :D

[hina]

Killuraa hoitelee vain Cäpä

Olis josefiina kiva, jos voisit poistaa tän päikyn niin teen uuden, ihan vaan siks et haluisin alottaa vähän niinkuin puhtaalta pöydältä killin kanssa?

[Cäpä]

22.6.2009 - Killurainen tarhailee



Kokeilin uudellaista tekniikkaa, tuli vähän kökkö muttah... =D

Cäpä&Killi

[Cäpä]

24.6.2009 – You`re the one I`ve been looking for

“Hei vaan, Cadi”, mutisin hymyillen työntäessäni hevosen varovasti sivummalle avatessani Killin karsinan oven. Ruunikko ori heilautti korviaan osoittaakseen, että oli huomannut saapumiseni. Kävelin hevosen luo ja taputin sitä kaulalle. ”Tiedätkös Killi, minulla oli ihan ikävä sinua, kun en pariin päivään päässyt täällä käymään!” nauroin nypätessäni lehden orin harjasta. KIlli nosti päänsä ylös ja alkoi viimein nuuhkia t-paitaani. Yllätyin äkillisestä päätöksestä sittenkin tutustua uuteen ihmiseen, mutta silitin hevosen turpaa varovaisesti ja annoin sille taskustani porkkanan palasen. ”Edetään sinulle sopivaa vauhtia, eikös juu?” vakuutin Killille poimiessani sinisen harjan osen harjalaatikosta.

Aloitin harjaamisen kaulasta, ja kaikki sujui hyvin, kunnes tulin selän kohdalle. Killi kyllästyi paikoillaan seisomiseen ja kuopaisi etukaviollaan kärsimättömästi. Kun jatkoin harjaamista kapinointia huomaamatta, jatkoi ori kuopimistaan entistä tomerammin. Se ravisti päätään ja kolautti jälleen kaviollaan karsinan oveen. Nojasin Killin kylkeen ja maiskautin hieman, jotta se kääntyisi pois karsinan ovelta, eikä hermostuttaisi mekastuksellaan Cadia. Hevonen kääntyi vastahakoisesti, mutta potkaisi samalla mielenosoituksellisesti seinää. ”Annappa olla poika!” komensin jatkaessani harjaamista.


Seuraavaksi kaivoin esiin kaviokoukun. Nojasin Killin lapaan pyysin nostamaan jalan. Ori heitti päänsä ylös ja kauhaisi etusellaan ilmaa, mutta ennen kuin se ehti laskea jalkansa takaisin maahan, niin otin sen otteeseeni ja raaputin kavion puhtaaksi ennen kuin Killi ehti edes tajuta mitä oli tapahtunut. Muut jalat puhdistuivat ongelmitta. ”Hyvä… mitäs sanot, käytäisiinkö vaikka pikku lenkki ulkona?” kysyin silittäessäni Killin kaulaa pakattuani harjat takaisin laatikkoonsa. Otin riimun käteeni ja pujotin sen hevosen päähän. Avasin karsinan oven ja kävelin Cadin ohitse tallipihaan. Siinä me sitten seisoimme, Killin kanssa aurinkoisella tallipihalla!

”Kukas sinä oot?” kuului murahdus takaani. Käännyin äkkiä ja näin nuoren miehen tuijottavan minua jonkin matkan päästä epäluuloisena. Menin aivan punaiseksi säikähdyksestä ja änkytin kiireesti nimeni. ”Öh…olen Killin hoitaja!” vakuutin vielä esittelyn lopuksi. Mies katsoi minua vielä hetken, mutta hymähti sitten ja kääntyi pois. Huokaisin helpotuksesta, sillä vieraiden ihmisten tapaaminen ei ollut koskaan ollut vahvin lajini!
Ravitalleilla oli monesti (kuten selvästi tälläkin) todella erilainen ilmapiiri ja tavat kuin ratsastuskouluilla. Mutta juuri se minua niissä viehättikin! Miesvaltainen laji, jossa sai todella todistaa pystyvänsä samaan kuin hekin, ja koetella itseään! Varsinkin kaltaiselleni ujomman puoleiselle oli hyväksi opetella uudenlaisia asioita…

”Mennään, Killi!” huokaisin tyytyväisenä siitä, että saisin tutustella talliin ja sen ihmisiin ja hevosiin näinkin mukavan oppaan kanssa!

Cäpä&Killi

Tuleeko Killille nyt siis uusi hoitis? Vai hoitelenko edelleen tähän? Ja olen siis sunnuntaista alkaen 1-3 viikkoa poissa, mutta sen jälkeen jatkan Killin hoitamista normaalisti..