Siken hoitovihko

[Kirsikka]

26.10.2013 Kisaviikonloppu - Lauantai: koulukisat


6.45: Iphoneni herätys soi. Annan sen torkuttaa kerran, ja kömmin ylös lämpimän peiton alta hitaasti kuin laiskiainen. Mieltäni virkistää ajatus tämänpäiväisistä koulukisoista. Ronja raapii oveani, ja unihiekkoja silmistä pyyhkäisten avaan oven ja nappaan koiran syliini. Päästän sen ja Stella huskyn omakotitalomme suurelle pihalle aamutoimilleen. Ruokin hamsterini huokaisten. Miksi juuri tänään sataa? No, onneksi kisatallilla on maneesi.

7.00: Käyn itsekin kylppärissä, suunnaten sitten aamupalalle. Hotkin puuroni ja ryystän kahvini, kohta pitää lähteä tallille. Ronja kipittää sateesta kastuneena tuolini alle, mutta lähtee piilostaan kun kaadan sille ruokaa kippoon.

7.30: Laitan illalla pakkaamaani laukkuun eväät, vaihdan vaatteet ja meikkaan vähän. Hyppelen portaat alas eteiseen. Puen sadetakin ja kumisaappaat, ja lähden autolle jossa äiti jo odottaakin.

8.00: Kiitän äitiä kyydistä ja astun Seppeleen pihaan. Huonon sään takia matkassa meni normaalia pidempään, joten kävelen ripeästi talliin. Vien sadetakin ja laukun kaappiini, hakien sitten Siken harjapakin. Sikke haistelee huppariani kun menen sen luo. Annan tammalle aamuhalin kun se jatkaa syömistä. Tarkistan ensin että sillä ovat jalat ja kaikki muukin kunnossa. Hevoset ovat siis saaneet jo aamupalan, joten harjaan tamman vapaana.

8.30: Olen puunannut vuoniksen läpikotaisin. Siistin ja tasoitin sen jouhet, ja puhdistin kaviot. Pesin Siken eilen joten harjaus ei tuottanut harmaita hiuksia. Laitan tammalle ohuen loimen, jotta se ei heti piehtaroisi itseään likaiseksi. Pipsa soittaa olevansa kohta tallilla, joten menen valmistelemaan Siken varusteita. Käärin neljä vitivalkoista pinteliä, ja tsekkaan suitsien ja satulan puhtauden. Vaihdan suitsiin sinisillä kristalleilla varustetun otsapannan. Pitäähän sitä vähän blingblingiä olla, eikö vaan?

8.45: Tervehdin Pipsaa joka menee vaihtamaan kisavaatteet päälleen. Otan Siken käytävälle ja käärin sille valkoiset pintelit jalkoihi, sekä fleecepintelit niiden päälle jotta ne eivät likaantuisi. Tamma ravistelee pätään ja heiluttaa häntään, kuin ihmetellen että mihin näin aikaisin ollaan lähdössä. Letitän vuoniksen hännän jotta se ei likaantuisi matkalla, ja vaihdan sille puhtaan loimen päälle. Kuulen trailerin saapuvan pihaan, joten alan viedä satulaa ja muita tavaroita autoon.

9.10: Kaikki tavarat ovat kyydissä minua, Pipsaa ja Sikkeä lukuunottamatta. Pipsa laittaa tammalle kuljetussuojat ja minä suitset, ilman ohjia. Haen tavarani yläkerrasta ja tarkistamme vielä että kaikki on kunnossa. Viemme Siken traileriin ja itse hyppäämme autoon. Matka kisoihin voi alkaa.

10.15: Saavumme kisapaikalle Kultavuori tallille. Sateen takia pääsemme talliin laittamaan Siken valmiiksi. Tamma katsoo vilkkaana ympärilleen ja hirnahtelee hevostovereilleen. Pipsa käy ilmoittautumassa ja kertaa kisarataa kun valmistelen Siken. Avaan sen hännän, kiinnitän ohjat suitsiin, otan loimen ja kuljetussuojat pois, ja laitan satulan selkään.

10.30: Sade hellittää joten Pipsa voi lähteä lämmittelemään. Heitän enkkuviltin tamman ylle jotta satula pysyisi kuivana ja Sikke lämpimänä. Autan Pipsan kentällä selkään, ja kiristän satulavyön, mitä tamma protestoi luimimalla ja kuopaisemalla. Ainakin Sikke on itsensä eikä stressaa kaikkea vilskettä sen ympärillä.

11.00: Meidän vuoromme alkaa lähestyä, ja olemme ensimmäisten lähtijöiden joukossa. Sikke liikkuu onneksi rennosti, ja sitä tahtia mitä Pipsa pyytää. Tammasta kuitenkin huomaa että se ei ole ollut vähään aikaan kisoissa. Se heiluttaa häntäänsä ja kuikuilee ympärilleen kun saa vähänkään tilaa.

11.10: H-hetki alkaa lähestyä, joten siirrymme maneesin luo odottamaan vuoroamme. Aurinko alkaa pilkottaa pilvien välistä, kun otan Sikeltä fleecepintelit ja enkkuviltin pois. Tarkistan vielä että kaikki on kunnossa ja oikeinpäin. Sikkekin alkaa tuntea kisajännityksemme ja pyörii vähän kun ei jaksaisi olla paikallaan.

11.18: Tsemppaan Pipsaa, ja silitän Sikken poskea sanoen sille että se tekisi parhaansa. Nappaan taskustani vielä kamman: pitäähän sitä tehdä vielä viime hetken "otsisviilaus".

11.20: Sikke ja Pipsa menevät maneesiin kun edellinen ratsukko tulee ulos. Minä menen katsomoon jännittämään ja seuraamaan suoritusta. Sikke ravaa tahdikkaasti ja peräänannossa tervehdykseen...

11.25: Olen iloinen koska kaikki sujui pääpirteittäin hyvin. Sikke rikkoi laukalle pidennetyssä ravissa, laukassa se ei rentoutunut niin hienosti kuin muissa askellajeissa, ja jotain muita pikkujuttuja lukuunottamatta rata meni tosi hyvin. Varsinkin kun ottaa huomioon ratsukon kisatauon. Taputan ja kehun Sikkeä kun ratsukko tulee ulos. Heitän enkkuviltin tamman ylle kun Pipsa jalkautuu, ja löysään satulavyötä. Jäähdyttelen taluttaen, ja kehun hallakkoa vuolaasti antaen sille taskustani porkkanan palan. Juotan sen ennen palkintojen jakoa.

12.20: Pipsa ratsastaa Siken palkintojen jakoon. Sipsukka neiti suoriutuu tauon jälkeen ensimmäisistä koulukisoistaan kuudentena viidestätoista ratsukosta. Tästä pienemmästä kisasta mukaan tarttuu siis vihreä ruusuke. Tämä on hyvä pohja tuleviin kisoihin.

12.40: Lähdemme takaisin kohti Seppelettä.

13.25: Matka taittuu nopeammin sateen loputtua. Otan Sikeltä kaikki varusteet pois, ja huuhtelen sen. Talutan tyytyväisenoloisen tamman karsinaan, ja laitan sille kuivatusloimen sekä viilentävää linimenttiä jalkoihin. Heitän Sikelle vähän heinää purtavaksi, ja jään rapsuttelemaan sitä hetkeksi.

14.00: Päiväni ei ole vielä ohi. Varusteet pitää puhdistaa, ja kaikkea muutakin valmistella huomisia estekisoja varten.


22HM

[Kirsikka]

27.10.2013 Kisaviikonloppu - Sunnuntai: estekisat

Tämänpäiväisissä estekisoissa Pipsa osallistui Sikellä pienemmälle 50-60cm radalle, ihan vaan kisamuistin virkistämiseksi. Eikä näin tauon jälkeen ekoihin kisoihin ole mitään suurempia paineita. No niinhän siinä kuitenkin kävi että yksi pudotus tuli, mutta Sikke oli tosi nopea, ja vain ensimmäiseksi sijoittuneelle tuli nollarata... Hieno Sikke teki parhaansa ja tuloksena toinen sija! Sitä sopiikin hymyillä. (:


(Kuva taas kääntynyt eli siksi tuo "2nd" väärinpäin...)

23HM

[Pipsa]

27.10 Kisojen jälkeistä tunnelmaa
"Vaarovasti...", mumisen peruuttaen ponia ulos trailerista. Rauhallisesti se laskeutuu alas ramppia, minun taputtaessa sitä hellästi.
"Mooi! Mites kisat sujui?", Ilona huikkaa hymyillen uudehkon hoidokkinsa Lailan rinnalta.
"Ihan hyvin, oltiin toisia", kerron pidellen vuonohevosta aloillaan Kirsikan riisuessa sen kuljetussuojia.
"Saitteko hienon palkinnon?", tyttö virnistää, vilkaisten sitten ohitse kulkevaa Brittaa hymyillen.
"Itseasiassa joo, sellanen hieno harmaa riimu, jossa on karvapehmusteet. Harmi vaan, että se on Sikelle turhan iso, mutta ehkä se on Rotalle sopiva", selitän kumartuen irroittamaan vielä viimeistä suojaa.
"Ehkä se on sitten sopiva sille siun haaveiden uljaalle GP- kisatykille", Ilona hihkaisee. Hetken juttelun ja kuulumisten vaihdon jälkeen suuntaamme kumpikin jatkamaan omia puuhiamme.

Hetken taluttelun jälkeen viemme Kimin kanssa Siken sisälle talliin.
"Mennääs omaan karsinaan, niin pääset kohta lepäämään", jutustelen tammalle ohjaten sen omaan karsinaansa. "Haittaako jos jätän siut hoitelemaan Sikkeä?"
"Ei, eiköhän myö pärjätä kahdestaan, vai mitä Sikke? Vienkö sen sitten pihalle?"
"Kiva, pakko saada vaihdettua nää varusteet, ennen kun ne on ihan likaiset. Jätä se vaan sisälle", huikkaan taputtaen Sikkeä vielä nopeasti kaulalle.

Hymyillen hyppelehdin yläkertaan.
"Ainiin siulla oli ne kisat tänään! Menikö hyvin?", aiemmin ohitsemme tallustellut Britta hihkaisee.
"Ihan hyvin, ainakin sen huomioiden, että meillä oli ollut nyt aika paljon taukoa kisaamisesta. Vaikka toisaalta se oli kyllä vaan 60cm luokka, mutta se rata oli kyllä aika vaikeaksi suunniteltu ja ...", aloitan tarinoimisen.

Kun vihdoin päätämme juttelumme tassuttelen heti riisuman mustat nahkasaappaat jaloistani. Uutuutensa takia saappaat eivät olleet vielä muotoutuneet kunnolla jalkoihini, josta johtuen ne olivat hieman epämukavat jalassa. Hetkessä kisatakki ja valkeat ratsastushousut vaihtuvat tummanruskeaan toppaliiviin ja sinisiin farkkuihin. Kiskon jalkaani myös kulahtaneet tennarini ja vaihdan ikävästi kiristävän nutturan korkeaan poninhäntään. Mukavammat kamppeet päälläni sipsutan hakemaan kaksi limpparipulloa jääkaapilta, sekä päädyn nappaamaan myös kaksi vastaleivottua, halloweenin mukaisesti koristeltua suklaamuffinssia.

"Kato Kimi mitä sain napattua", virnistän Siken jalkoja pesuboksissa suihkuttavalle Kirsikalle.
"Vautsi", tyttö naurahtaa kääntäen hanan kiinni. Sikke seisoo nätisti aloillaan sillä aikaa kun otamme kumpikin isot kulaukset pulloistamme ja syömme leivonnaisemme samalla kisoista puhuen.
"Huomenna Sikke saa kyllä viettää koko päivän rennosti tarhassa käyskennellen, pitää tosin käyä ratsastamassa sillä koulun jälkeen jotain venyttelevää ja jos sitten tiistaina pitäs sillä vapaata", pohdiskelen.
"Jep, se on kyllä vapaapäivän ansainnut, käyttäyty niin hienosti kisoissakin", Kimi toteaa ottaen kulauksen pullosta.

Yhdessä viemme Siken sen omaan karsinaan, jossa se saa kevyen loimen yllensä ja maukasta heinää eteensä.
"Näyttääpäs se nyt tyytyväiseltä!", hihkaisen vuonohevosta rapsuttelevalle Kirsikalle.

"Noniin, nyt mie kyllä lähden kotiin. Moikka!", huikkaan kaapaten suuren laukkuni matkaani. Iloisesti hymyillen lähden astelemaan kohti kaukana osottavaa bussipysäkkiä. Jälleen kerran takana oli taas yksi onnistunut päivä mukavien ihmisten ja tietenkin Siken seurassa.

[Kirsikka]

28.10.2013  Sikke ja Kimi 1v! <3

Yksi vuosi yhteistä taivalta takana, ja monta edessä... (:


(Sori taas noista teksteistä...)

24HM

[Kirsikka]

31.10.2013   Takaisin töihin

Kimi: "Sikke rakas mä tiedän että sulla on ollut pari rennompaa päivää, mutta prinsessa nyt pitäis lähteä koulua vääntämään... Kyllä Vennan ja Elmonkin täytyy myöhemmin tunneille lähteä."

Sikke: "Enn tule, enn tule! Mä haluan jäädä tänne ulos kylmään ja sateeseen juoksemaan kavereiden kanssa, mutta sitähän sinä pikkuihminen et tietenkään ymmärrä."



25HM

[Kirsikka]

04.11.2013

Jotakuta taitaa vähän väsyttää, tai laiskottaa... (:



26HM

[Kirsikka]

Vaellus: Lähtö Tervamäeltä ja ratsastusta rautatiellä

Herätysten soidessa kaikki ovat enemmän tai vähemmän väsyneitä edellis illan valvomisesta. Oma ratsu täytyy kuitenkin ruokkia itse, joten muuta vaihtoehtoa ei ole kuin ylös nouseminen. Huomaan Britan nousevan ylös, joten vedän peittoni pääni yli ja esitän nukkuvani. Tyttö ei voi vastustaa kiusausta. Hän nykäisee peiton yltäni ja heittää tyynyn kasvoilleni. Brunette yrittää paeta mutta osun häneen tyynyllä ennen kuin hän ehtii pakoon. Jäämme kikattamaan vähäksi aikaa, kunnes Inkeri tulee haukotellen valittamaan meluamisestamme.

-Te käkättäjät ette ehkä tiedä, mutta jotkut yrittää vielä nukkua täällä, blondi tuhahtaa.
-Kohta täytyy kuitenkin mennä hepat ruokkimaan, sanon pyyhkäisten naurun kyyneliä ja unihiekkoja silmistäni.
-No on tässä vielä muutama minuutti aikaa uneksia... tyttö lopettaa lauseen kesken hieman punastuen ja katsoen muualle.
-Ai uneksia mistä? Britta kysyy hymyillen viekkaasti.
-Tai kenestä, virnistän.
-No ihan sama kun jo kerran ollaan hereillä, Inkeri sanoo tomakasti ja lähtee.
-Hei onkohan pojat vielä heränny? Britta vinkkaa.
-En usko, sanon tajuten mitä hän ajattelee. Eilisen valvomisen perusteella ne vetää vielä sikeitä.
-Ajatteletko samaa kuin mä? brunette virnistää.

Hiivimme portaat alas poikien huoneen ovelle. Britta käskee olemaan aivan hiljaa ja avaa raollaan olevan oven niin varovasti kuin mahdollista. Astumme huoneeseen, ja siellähän nämä arjen sankarit, Robert ja Anthon, uinuvat kuorsaavat kerrossängyssään. Anthon alkaa vääntelehtiä, mutta ei herää, huh. Kipitämme heidän viereensä ja kuiskaamme: yksi, kaksi, kolme! Vedämme poikien peitot pois ja paiskaamme tyynyt heidän naamaansa. “Herätys pikku unikeko prinssit!”, huudamme ja juoksemme kikattaen poikia pakoon. He lähtevät peräämme, mutta pysähtyvät huomatessaan, että Anne on tullut herättämään meitä. Nainen katsoo merkitsevästi ja hieman huvittuneena bokserisillaan puhastuvia poikia, ja lähtiessään sanoo hevosten ruokinnan sekä aamiaisen alkavan pian. Lähdemme naurua pidätellen Britan kanssa vaatteita vaihtamaan, Anthonin ja Robertin vannoessa kostoa.

Aurinko lämmittää mukavasti, ja päivästäkin on luvattu lämmintä, joten puemme vain ratsastushousut ja t-paidat. Harjaamme hampaat ja hiukset, lähtien sitten hevosten luo. Sikke katsoo minua kuin kuuta nousevaa, kun huomaa minun tuovan sille ruokaa. Hymyillen juotan tamman ja annan sille heinää.

-Hei tyttö, oliko sulla ikävä? taputan heinää rouskuttavaa vuonista. Eihän mun ihanaiselle sattunut mitään yön aikana täällä ulkona?

Tamma pärskähtää heilauttaen häntäänsä öttiäisiä hätistelläkseen. Tarkistan tamman läpikotaisin, jalat erittäin tarkasti. En löydä mitään vaivoja, jotka voisivat haitata vaellusta. Pipsa käy myös moikkaamassa hevostaan, ja lähdemme yhtä matkaa aamiaiselle. Puuroa, muroja, munakokkelia, leipää, jugurttia, leikkeleitä, juustoa, kasviksia, hedelmiä, keksejä, kaakaota, kahvia ja teetä: siinä vasta aamiainen. Nyt ei kukaan voisi ennen lounasta valitella kurisevaa mahaa.

Kaavin viimeisetkin munakokkelit lautaselta, ja kulautan viimeiset kahvit. Nappaan pari keksiä mennessäni, ja hotkaisen ne matkalla mökille. Napa paukkuen pakkaan tavarani, ja puen ratsastusvarusteet. Ulos lähtiessämme huomaamme Britan kanssa ratsastussaappaidemme hävineen. Etsimme niitä alakerrasta, ennen kuin katsahdamme toisiimme: pojat! Kun Robert ja Anthon tulevat aamiaiselta, uhkaamme heitä raippoje kera kertomaan missä saappaamme ovat. Pojat nauravat katsoen hevosten suuntaan. Britan saappaat ovat Hypen luona, ja minun Siken luona. Emme jaksa kaivaa toisia kenkiämme, jotka ovat reppujemme pohjimmaisna, joten nappaamme poikien kengät ennenkuin he ehtivät silmää räpäyttää. Juoksemme hoidokkiemme luo ja vaihdamme saappaat (jotka kiinnostivat Sikkeä ja Hypeä yllättävän paljon) jalkaamme heittäen poikien kengät mökille päin.

-Varokaa vaan, meille ei ryppyillä! naurahdan kenkiä maasta nostaville blondille ja brunetelle.
-Niin, me ollaan ehkä pieniä, Britta virnistää. Mutta me ollaan myös pippurisia!
-Okeiokei, lepo vaan, Robert sanoo taputtaen Anthonia lohduttavasti olkapäälle kuin luovuttamisen merkiksi.

Alamme laittaa hevosiamme ratsastus kuntoon, ja vähitellen muutkin tulevat varustamaan ratsujaan. Harjaan Siken läpikotaisin, ja puhdistan sen kaviot. Suojat kaikkiin jalkoihin, satula selkään ja suitset päähän, ja muut varusteet selkään. Hyttyset kiusaavat meitä jo nyt, joten sekä hevosille että ihmisille suihkutetaan hyttyssuihketta. Haemme reppumme ja nousemme ratsaille. Sikke luimistelee kiristäessäni satulavyötä, mutta vaikuttaa muuten reippaalta. Pitkänä letkana laskeudumme Tervamäeltä kiemurtelevia polkuja pitkin. Sikke on onneksi varmajalkainen, eivätkä hieman jyrkemmätkään alamäet hetkauta sitä.

Metsässä samoiltuamme saavumme aukeammalle alueelle, ja näen rautatien edessämme. Lähdemme ratsastamaan ruohotuppojen täyttämiä raiteita pitkin. Sikke ei ole moksiskaan, vaikka kävelyalusta ei olekaan tasaisin mahdollinen. Salma rauhoittellee säpsyilevää Bonnieta, joka kävelisi mieluiten pehmoisilla pilvillä. Rautatie ja avoin maasto saa sisäisen länkkärini heräämään. Minä ja jotkut muut otamme ohjat toiseen käteen, ja kuvittelemme olevamme villissä lännessä matkalla läheisen kaupungin saluunaan. Heitämme siinä pari Clint Eastwoodin länkkärirepliikkiäkin, ja nauramme toistemme imitaatioille.

Seuraamme rautatietä jonkun aikaa, kääntyen sitten takaisin metsään. Ravailemme rennosti isommilla metsäteillä, ja ihailemme koskematonta luontoa. Sikke ravaa letkeästi, ja saankin patistaa sitä liikkumaan tahdikkaammin. Tamma hirnahtelee edessä kulkeville kavereillensa, ja katselee korvat kääntyillen ympärillensä. Lopulta edessämme avautuu suuri pelto, jolla söisimme lounasta ja hyppäisimme pieniä maastoesteitä. Hevoset tietävät mitä on tulossa suurella aukealla pellolla, joten ne alkavat innostua. Saa nähdä miten loppupäivä sujuu.

27HM

[Kirsikka]

11.11.2013   Pippurinen prinsessa

Pieni lumikerros oli ehtinyt sataa Seppeleeseen, mutta pienet plus asteet olivat sen jo vieneet mukanaan. Ajatuksissani katselen tallipihan menoa. Emsku ja Loviisa ravaavat kentällä Hestialla ja Frankilla, Odelie taluttaa Alexia maneesiin, josta taas Anne tulee Topin kanssa. Myntti ja Eela nelistävät tarhassa, ja Taigan pieni pää kurkistaa aitasta. Mutalätäköt värjäsivät vaaleanpunaiset saappaani ruskeiksi kävellessäni tarhoille päin.

Lähellä tarhan porttia seisoskelevat sadeloimella varustetut Bonnie ja Venna. Harmaa tamma lepuuttaa toista takajalkaansa sulkien silmiään vesipisaroilta. Tuo toinen syö maasta viimeisiä kostuneita heiniä, vesipisaroiden valuessa sen pitkää harjaa pitkin. Tammat valpastuvat kun astun tarhaan sulkien portin takanani. Tervehdin poneja jotka seuraavat minua katseellaan kun kävelen niiden ohi etsimään niiden hallakkoa tarhakaveria. Sikke ei olekaan kaukana. Se ei näytä välittävän pienestä tihkusateesta, vaan pikemminkin nauttivan kuralammikoista ja jääkylmistä virkistävistä pisaroista. Tamman uloshengitys höyrystyy, kun se pärskähtää nostaen katseensa minuun.
“Hei prinsessaiseni, lähdetkös sisälle?”, sanon hiljaa silittäen tamman poskea. Prinsessa, no, siitä voi olla monta mieltä. Pullean puoleisen vuoniksen jalat ja loimi ovat yltäpäältä mudassa, sillä on pippurinen luonne, eikä sen kanssa kaikki ole todellakaan ruusuilla tanssimista. Mutta kaikki pienetkin onnistumiset ja hyvät kokemukset ovat korvaamattomia tämän pystyharjan kanssa.

Sikke lähtee sisälle yllättävän vapaatahtoisesti, vaikka se portilla katsookin haikeana kahta kaveriaan ja luimaisee. Reippaana tamma kävelee kanssani talliin ja karsinaansa. Avaan kuraan sotkeutuneen loimen soljet, ja nykäisen ruskearuudullisen loimen ravistelevan tamman yltä. “Kiitos Sikke, ravistit sitten kaikki kuravedet mun päälle”, tokaisen taittaen loimen. Käyn hakemassa Siken harjapakin, mutta takaisin palatessani huomaan tummanruskean kuran peittävän myös tamman mahaa. Ehtisinkö pyöräyttää ponin pesuboksissa? Pipsan kyllä pitäisi tulla vasta muutaman tunnin päästä, mutta päätän laitta tekstaria sinne päin: “Ehdinkö suihkuttamaan kurat Siken jaloista ennen kuin tulet? (:” Tekstaria näppäillessäni annan Sikelle ajankuluksi vähän heinää mutusteltavaksi. Käväisen satulahuoneen puolella vaihtamassa puhtaan satulahuovan hikiseen karvaan peittyneen tilalle. Tuttu viestiääni soi korviini heittäessäni huovan pesukoneeseen. “Juu ehdit kyllä! (: Mulle tuli yksi kiireellinen meno, joten tulen tallille ehkä puoli tuntia myöhässä.” Okei, hyvä.

Tarkistan ohimennen että pesuboksi on tyhjä, ja haen hieman vastahakoisen Siken karsinastaan. Arvasinkin että heinät olisivat paljon kiinnostavampia kuin vesisuihku. Hallakko tyrkkää riimunnarua ja höristää korviaan kinnittäessäni sen, kuin söpösti kysyäkseen: “Ethän aio oikeasti pilata minun huolella keräämääni mutakerrosta?” Hymähdän tuon touhuille taputtaen sitä, ja käynnistän veden. Säädän sen sopivan lämpöiseksi ja alan suihkuttaa kuraa pois. Sikke heilauttaa häntäänsä napakasti ja nostaa suihkutettavaa etujalkaa ilmaan. “Hei, oleppas nyt kunnolla neitiseni”, sanon tomakasti. Vuonis katsoo minua ihmetellen miksi komennan sitä, ravistaa päätään ja laskee jalkansa alas. Loppu pesu sujuu kuin suoraan käsikirjasta.

Ruskea vesi alkaa hiljalleen muuttua kirkkaaksi. Kun sitkeimmätkin mutakokkareet huuhtoutuvat viemäriin, suljen hanan. Kuivaan pyyhkeellä rauhoittuneen tamman jalat ja mahan mahdollisimman kuiviksi. Irrotan Siken ja lähden taluttamaan sitä karsinalle. Säpsähdämme molemmat (Sikke pahemmin), kun Peppi Pitkätossu hyppää portaikosta eteemme käytävälle. “Vou Simona hidastapas vähän”, sanon hyssytellen Sikkeä. “Sikke taisi saada pienen sydärin.” “Anteeksi Kimi, mutta Pampu on päässyt karkuun tarhasta!”, lettipää huikkaa kiireisenä suhahtaen ulos. “Ai, no ei mitään”, sanon puoliääneen tytön jo sulkiessa oven. Taputan Sikkeä ja vien tamman karsinaansa. Toivottavasti se ei nyt piehtaroi. Tässä välissä päätän käydä syömässä vähän eväitä.

Ruisleivän ja omenan syötyäni lähden harjaamaan Sikkeä. Pari metriä ennen karsinaa hidastan askeleitani ja laitan silmät kiinni rukoillen ettei hallakon karva ole pölyinen piehtaroinnista. Varovasti kurkistan karsinaan, ja huokaisen helpotuksesta. Putipuhdas hallakon väri. Antamani heinät ovat jättäneet piehtaroinnin kakkossijalle. Annankin tamman olla vapaana harjatessani sitä. Harjaan sen läpikotaisin pölyharjalla, ja pehmeällä harjalla harjaan pään. Hännässä onkin enemmän työtä, koska tarhassa hevosten häntä menee yleensä aina takkuun ja likaiseksi. Selvitän hännän perusteellisesti, ja trimmaan sitä vähän lyhyemmäksi. Kaviokoukku kädessäni pyydän Sikkeä nostamaan oikeaa etujalkaa. Kun saan jalasta hyvän otteen, ja alan puhdistaa kaviota, tamma kääntää päänsä ja tökkää minua varovasti turvallaan. “No mitäs sinä nyt, pehmoturpa?”, sanon mahdollisimman söpösti ja katsahdan Sikkeen. Mutta tuo vaan pärskäisee selkääni jatkaen syömistä. “Just joo”, naurahdan ravistaen päätäni. “On siinäkin mulla hyvin kommunikoiva poni.”

Tunnollisen harjauksen jälkeen katsahdan kännykkäni kelloa. Kello on jo sen verran että voin alkaa varustamaan. Haen satulahuoneesta suitset, satulan ja neljä pinteliä sekä pintelipatjat. Pipsa kertoi menenvänsä koulua, ja mahdollisesti myös puomeja sekä kavaletteja, joten suojaan Siken jalat pinteleillä. Ne ovat jo varmasti ehtineet kuivua, ainakin tarpeeksi. Siinä varusteita kantaessani huomaan Simonan saaneen Pampulan kiinni, ja Odelie, Emsku sekä Loviisa ovat tulleet aiemmin sisälle. Kieritän punaiset joustopintelit patjoineen Siken etujalkoihin, ja punaiset fleecepintelit takajalkoihin.
Pyyhkäisen mustan hiussuortuvan korvani taakse, kun saan tekstarin: “Moi Kimi! Olen jo matkalla tallille, mutta jos poni on jo valmiina, niin voisitko kävelyttää sitä maneesissa kunnes tulen? T: Pipsa”. Vastaan heti: “Joo Sikke on jo tässä mulla melkein valmiina. Nähdään sitten maneesissa!”. Laitan Sikelle suitset ja satulan, eikä tamma kiukuttele, niinkuin ei yleensäkään. Käyn hakemassa paksumpaa takkia ja hanskoja, ja Sikelle heitän enkkuviltin ylle. “Noniin Sikke, nyt mennään”, sanon ottaen ohjat käteeni. Tamma kuopaisee betonilattiaa ilmaisten haluavansa jäädä sisälle. Maiskautan pari kertaa taputtaen vuonisen lautaselle. Pystyharja päättää totella hyvän sään aikana, ja lähtee vierelläni maneesiin.

Maneesin valossa Jesse on hyppäämässä Tollolla, ja moikkaan tätä sulkien maneesin oven. “Moi, mä taluttelen Sikkeä kunnes Pipsa tulee”, hymyilen. “Juu, kunhan pysytte poissa tän veturi orin tieltä”, blondi sanoo kuumuvan hevosen selästä. “Tällä on tänään vähän turhakin paljon ylimääräistä energiaa.” “Juu me pysytään täällä keskellä”, nyökkään. Jessen jatkaessa Tollon kontrollointia talutan Sikkeä reippaassa käynnissä rapsutellen ja jutellen tammalle. Sikke hirnahtaa nostaen päänsä ylös kun cremello ori laukkaa vain muutaman metrin päässä siitä. “Houu neiti, houu”, rauhoittelen tammaa joka kovasti haluaisi vauhtiin mukaan. Moikkaan Linneaa joka tulee Sentin kanssa maneesiin. Sikke ja kaksi oria, jes. Ehdimme kävellä jokusen hetken ennenkuin Pipsa hölkkää maneesiin. Autan tytön selkään ja vien enkkuviltin sivummalle tuolille lähtien sitten talliin.

Puhdistan Siken karsinan, joten käyn hakemassa kottarit ja talikon. Työn nopeuttamiseksi laitan kuulokkeet korvaan ja menevää musiikkia soimaan. Puhtaat turpeet karsinaan kipattuani pesen ruoka- ja juomakipon. Juomkiposta nypin pari heinänkortta pois, ja hankaan varsinkin ruokakipon kovalla kädellä puhtaaksi. Sikke ei ole se maailman siistein syöjä, vaan se katselee ympäriinsä levittäen samalla kauramössöjään, eikä pidä turpaansa kiltisti astiassa kuten moni muu sivistynyt hevonen. Huonoista ruokailutavoistaankin huolimatta Sikke on minulle vaaleanpunaisten aurinkolasien läpi prinsessa.

Unohdin tamman harjapakin karsinalle, joten vien sen takaisin paikalleen satulahuoneeseen. Siellä Anne on tyhjentämässä pesukonetta, ja nappaan siinä ohimennen Siken satulahuovan ja vien sen kuivumaan. Pyyhkäisen otsaani laahustaen limuautomaatille. Kaivan taskustani pari kolikkoa ja työnnan ne koneeseen painaen tavallisen kokiksen nappia. Nyt tarvitaan sokeria. Kokispulloni kolahtaa ulos, ja nappaan sen ottaen heti pari isoa kulausta. Tästä seuraavia röyhtäyksiä kukaan ei onneksi satu paikalle todistamaan. Sulkiessani pullon korkin en keksi enää muuta tekemistä tallissa, joten lähden seuraamaan Pipsan ja Siken treeniä.

28HM

[Kirsikka]

Siken kanssa ruskamaastossa (19.10.2013)


Syksyn virkistämä Sikke laukkasi vauhdikkaasti maaston laukkasuoralla. Sekä ratsastaja että ratsu nauttivat vauhdin huumasta.


29HM

[Kirsikka]

22.11.2013   Maastakäsin työskentelyä

Sikellä oli rennompi päivä, joten päätin lähteä sen kanssa maneesiin maastakäsin työskentelemään. Tarkoituksena oli lähentää minun ja hoitohevoseni molemminpuolista luottamusta. Ensin juoksutin Sikkeä liinan päässä, ja sen jälkeen irtona. Tamma yritti hidastella ja päästä kiemurtelemaan ja piehtaroimaan, mutta kannustin sitä laukkaamaan. Vähän ajan päästä yritin kiinnittää Siken huomion menemällä kyykkyyn, jotta se tulisi luokseni. Neiti kiinnostuikin kun en enää laittanut sitä juoksemaan. Muutaman yrityksen jälkeen se tuli luokseni, eikä lähtenyt lipettiin kun nousin sitä silittämään. Kehuin Sikkeä paljon kun se oppi niin hyvin. Mitä nyt pikku riiviö piti hauskaa kustannuksellani tulemalla pari kertaa aivan lähelleni, ja hypähtämällä heti laukkaan kun liikahdin. Tavoitteena meillä olisi että Sikke seuraisi minua ilman mitään naruja, ja esimerkiksi pysähtyy ja kääntyy kun minä pysähdyn tai käännyn. Saa nähdä mitä tästä tulee tämän pippurisen pystyharjan kanssa.



(riimussa lukee Sikke)

30HM

[Kirsikka]

01.12.2013   Hyvää joulukuuta!

Ratsastin Sikellä maneesissa ilman satulaa puomeja ja kavaletteja. Olisi ollut kiva mennä kunnon hankitreenit, mutta ulkona satoi räntää. Tänään minä paransin tasapainoa, ja Sikke opetteli nostamaan jalkojaan paremmin, jotta kisoissa puomit eivät tippuisi niin helposti. Minulle tuli niin lämmin, että piti riisua takkia ja kaulahuivia pois. Heppakin sai ihan mukavasti lihakset lämpimäksi.


Rennot "venytys-loppuravit".

31HM

[Kirsikka]

06.12.2013   Hyvää 96. itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi vein Siken kentälle juoksemaan irtona ensilumessa. Tamma päästeli höyryjä ja nautti sydämensä kyllyydestä!


joo en osaa piirtää hevosta edestäpäin...

32HM

[Kirsikka]

17.12.2013    Viikko Jouluun

Sikke pörhisti talvikarvojaan seisoessaan polviaan myöten lumessa. Tarhan läpi juoksi jänis, ja utelias tamma jäi katsomaan sen menoa. Olisikohan tehnyt mieli lähteä myös juoksentelemaan? (:



33HM

[Kirsikka]

29.01.2014  Luminen maastoilupäivä

Pipsa pääsi pitkästä aikaa liikuttamaan Siken oikein kunnolla maastoilun muodossa. Sikke ei kylmän ilman piristämänä olisi enää jaksanut seistä paikallaan, joten rauhoittelin sitä Pipsan kiinnittäessä turvaliiviään.



34HM


Talvista tunnelmaa pullollaan!

[Kirsikka]

21.12.2013 Pikkujoulut

Sikkekin haluaa tonttulakin!



35HM