Post by Ilona on Dec 19, 2012 18:14:45 GMT 2
H O L A
Nousin bussista hankeen perässäni kaksi tytisevää hahmoa. Jep, en tullut yksin tällä kertaa talleille. Luokkamme oli mukana Espanjalaisten luokkaretki vaihtosysteemissä, miten sen nyt helposti sanoisi. Eli, tällä viikolla Barcelonasta saapui samanikäinen luokka viikoksi opiskelemaan ja asumaan kanssamme ja myöhemmin menisimme keväällä Barcelonaan heidän luokse. Luonnollisesti meille tuli asumaan kaksi oppilasta, koska olimme kaksoissiskoni Elkun kanssa samalla luokalla. Heidän luokassa oli pääosin poikia, joten saimme kaksi poikaa, mustatukkaisen Antonion ja ruskeahiuksisen Pedron.
Ja tässä nyt olin, viemässä heitä tallille. Totta kai olisin halunnut mennä mieluummin yksin, mutta toisinaan halusin näyttää heille kaikenlaista Suomesta ja arjestamme. He eivät edes olleet kovin vastahakoisia tulemaan tallille, ehkä hieman kiinnostuneitakin, sillä muu luokka joutui menemään tutustumiskierrokselle jonnekin kämäseen kirkkoon. Elkkukin kaipasi hieman taukoa englannin vääntämisestä, sillä hänellä oli todistuksessa enkku 6 ja minulla 9. Joten tästä lähtee.
- Are you freezing? kysyin kohteliaasti sillä heidän värinä ei loppunut tallin sisälle päästyämmekään.
- Here is fucking cold, of course we are freezing. Aren’t you? rääväsuinen Antonio kalisi.
Heillä oli yllättävän hyvä englanti, sillä ensin luulin tarvitsevani espanjan sanakirjaa minne vain menimmekään heidän kanssaan. Mutta välillä tietyissä asioissa tuli kielimuuri vastaan vaikka pärjäsimmekin hyvin.
- I’m Finnish, so no. And here is ONLY -10C and it’s not even cold. But let’s go upstairs, vastasin nauraen ja hypimme portaat ylös.
Oleskeluhuoneessa oli muutamia ihmisiä puhelemassa leppoisasti. Pedro kommentoi jotain Antonion korvaan ja pojat virnuilivat. Katsoin heitä kysyvästi, mutta ohjasin heidät sohville istumaan, jossa Fiia, Inkeri ja Linnea hörppivät kaakaota. Olin jo melko hyvä nimien kanssa, vaikken välillä muistanut ketä mitäkin hoitivat uusista hevosista. Tytöt vaihtoivat katseita, kun tervehdin heitä ja istahdin espanjalaisten viereen sohvalle.
- Moi Ilu! Jaa otit vähän kavereita messiin. Ketä ootte? Inkeri ehätti kysyä, kun reipas Antonio pistää jo väliin.
- Did u said Messi? Messi is my favourite football player! Antonio selittää innokkaasti Inkerille.
Me suomalaiset räjähdämme nauruun väärinkäsityksen takia, kun taas espanjalaiset vaihtavat hämmentyneitä katseita, kunnes Pedro käsittää väärin.
- Hey I swear that Messi is better than all of your soccer players so shut up! Pedro kivahtaa hermostuneena.
- Sorry you didn’t understand. Inkeri spoke Finnish and she didn’t know that you can’t. And no, she didn’t mention Messi. Let me tell them, naurahdin kepeästi.
Selitin heille meidän luokan vaihtosysteemin ja esittelin heidät toisilleen.
- That’s so cool! So, what you think about Finland? Fiia kysyi taidokkaalla englannilla.
- Here is fuc.. very cold, but this is nice country, Antonio selitti molempien puolesta ja vinkkasi Fiialle, jolloin tytön poskille levisi puna.
- I haven’t been in Spain before, but I would love to! Linnea selitti innokkaasti, hänellä oli myös oikein hyvä englanti.
- You can come to visit at my place any time you want, Pedro virnisti kohteliaasti Linnealle, jolloin nähtiin taas punaiset posket.
Oi voi, pudistelin päätä. Minullakin kesti päivän pari, kun totuin näiden kahden avoimiin iskuyrityksiin. Siinä oli kyllä iso ero, kun vertasi suomalaisiin poikiin. Päätin kuitenkin että nyt oli aika mennä hoitamaan poni, eikä antaa noiden kahden levittää hysteriaa sen enempää. Nousimme sohvilta, Antonio ja Pedro sanoivat ”bye bye” ja poistuimme oleskeluhuoneesta.
Ajattelin, että olisi kiva antaa heidänkin tehdä jotain Pellan kanssa, en haluaisi heidän vain katsovan tylsistyneenä ratsastustani. He eivät saisi ratsastaa Pellalla missään nimessä, mutta seuraavaksi minulle tuli mieleen juoksutus. Joten matkanvarrella kävimme nappaamassa suitset, juoksutusliinan ja harjapakin ja sitten suuntasimme aitalle. Pella oli karsinassaan ja kurkisti kiinnostuneena tulijoita kohti. Kohotin käteni sen luokse ja taputin sen kaulaa.
- Here she is. Her name is Pella, esittelin Antoniolle ja Pedrolle.
- Why she can’t live inside the stable, here is still cold! Antonio valitti ja katsoi Pellaa vähän kauempaa.
- Does she bite? Hope not.., Pedro mutisi ja silitti Pellan päätä.
Sidoin Pellan poikien pyynnöstä aitan ulkopuoleiseen tolppaan ja neuvoin heille kuinka poni harjattaisiin. Annoin heidän harjata koko ponin, sillä Pedro pärjäsi hyvin. Antonio kurotti hieman kauempaa harjatakseen Pellaa, vaikka hoin monesti että Pella on kiltti. Suitsin itse Pellan ja sidoin ohjat niin, etteivät ne roikkuisi löysinä sekä kiinnitin juoksutusnarun kuolaimiin. Otin kypärän vielä mukaan, jos sille olisi tarvetta ja lähdimme taluttamaan Pellaa kentälle päin. Kenttä oli hyvässä kunnossa, sillä uusi, paksu lumikerros peitti sen.
- Hahaa do we need this? Antonio virnisti riemuissaan ja heilautti parin metrin pituista juoksutusraippaa, mistä Pella hätkähti.
- Definitely no! I’ll show you how to do this, so then you can try, selitin hymyillen kaksikolle ja he nyökkäsivät.
Pysäytin Pellan ja kävelin muutaman askeleen taaksepäin. Antonio ja Pedro astuivat taakseni, kun maiskautin Pellan liikkeelle. Pella käveli reippaasti jalat hankeen upoten. Tamma myös muisti juoksutuksen idean nopeasti, ei siis pyrkinyt luokseni vaan käveli ympyrää. Hetken käveltyään maiskautin Pellan raviin, jolloin pojat tarkkailivat sitä entistä tarkemmin, ettei se vaan hyökkäisi heidän kimppuun. Pella kuitenkin ravasi pirteästi joten maiskutin ja käytin enemmän ääntä, jotta Pella nostaisi laukan. Tamma nosti pienten yritysten (jonka aikana Antonio oli jo hakemassa sitä juoksutusraippaa) viimein laukan ja laukkasi muutaman kierroksen, kunnes siirsin sen raviin.
- Now you can try it, sanoin haastavasti ja ojensin juoksutusliinan Pedrolle, joka vaikutti rohkeammalta.
Pedro nyökkäsi ja otti vastaan ohjat hymyillen. Pella pysyi ravissa juuri ja juuri, joten kehotin poikaa maiskuttamaan samalla lailla kuin minä. Pedro innostui hieman liikaa ja Pella nostikin laukan ravin sijaan. Ponikin innostui ja silloin sen perä alkoi lentää, jolloin Pedro melkein kaatui persuksilleen säikähdyksestä. Nauroimme kuitenkin ja Pella siirtyi raviin.
- Your turn now, naurahdin Antoniolle, joka kalvakaasti pudisti päätänsä.
- There is no way that I would do that. What if she decides to go and I can’t stop her? Antonio epäröi.
- Would you try, if I’m on her back? suostuttelin, mutta työnsinkin jo kypärän päähän ja ojensin ohjakset Pedrolta Antoniolle.
Ennen kuin Antonio ehti sanoa mitään, minä avasin jo ohjasolmun ja ponnistin selkään. Pojat tarttuivat kaksin käsin juoksutusliinaan, eivät näköjään olleet nähneet kenenkään ratsastavan ilman satulaa. Kuitenkin nostin Pellan raviin, tartuin tiukasti harjaan ja yritin rentoutua tököttävässä ravissa, sillä enhän halunnut heidän nähden heittäytyä hankeen. Sepä olisikin ollut noloa! Seuraavaksi annoin poikien laajentaa ympyrää ja siirsin vasenta pohjetta eteenpäin. Pella nosti välittömästi laukan ja nautin vauhdin hurmasta.
- Looking good! Don’t fall! kuulin Antonion ja Pedron huutelevan ja siirsin raviin.
Ravi oli laukan jälkeen hirveää, kiepsahdin jo hieman sisäpuolelle ympyrää, mutta sain Pellan rauhoitettua käyntiin. Hyppäsin selästä ja annoimme Pellan kävellän hetken. Pedro vaikutti pettyneeltä, etten tippunut ja nauroimme yhdessä, samalla kun pysäytimme Pellan ja lähdimme aitalle päin. Riisuin suitset ja jätin pojat harjaamaan Pellan, kun itse menin pesemään kuolaimet ja palauttamaan suitset ja liinan paikoilleen. Kun palasin, näin yhden tytön juttelevan poikien kanssa.
- Hola Taru! Tapasit näköjään Antonion ja Pedron, naurahdin hymyssä suin ja pojat näyttivät oikein tyytyväisiltä.
- Yeah, I helped them out, kun pistin Pellan takaisin karsinaan, meinasi tamma katsos karata, Taru selitti, puoliksi englanniksi ja puoliksi suomeksi.
- Heii thanks! Hyvä, kun autoit, ei nää mitään hevosmiehiä ole, vinkkasin Tarulle ja hän hihitti.
- Joo, huomasin! tyttö naurahti ja katosi Humun karsinaan.
Toruin Pellaa rennosti ja muiskautin pusun sen turvalle, samalla hyvästellen sen. Suljin karsinan oven ja veimme kolmestaan vielä harjapakin takaisin paikoilleen ja lähdimme kävelemään bussipysäkille päin.
- Hey Pedro, btw, what did you whispered to Antonio’s ear before we came in the room? kysyin uteliaana oleskeluhuoneen tapahtumista.
- I said that here are a lot of beautiful girls, Pedro vinkkasi ja nappasi minut syliin, josta nopeasti pyristelin pois.
Voi noita kahta, niitä tulee kyllä ikävä, mietin kun astuimme bussiin ja jätimme Seppeleen taaksemme.
6HM
(Sori, jos tuolla englanninkielen puolella on jotain virheitä, yritin kirjoittaa tarkkaan)
Nousin bussista hankeen perässäni kaksi tytisevää hahmoa. Jep, en tullut yksin tällä kertaa talleille. Luokkamme oli mukana Espanjalaisten luokkaretki vaihtosysteemissä, miten sen nyt helposti sanoisi. Eli, tällä viikolla Barcelonasta saapui samanikäinen luokka viikoksi opiskelemaan ja asumaan kanssamme ja myöhemmin menisimme keväällä Barcelonaan heidän luokse. Luonnollisesti meille tuli asumaan kaksi oppilasta, koska olimme kaksoissiskoni Elkun kanssa samalla luokalla. Heidän luokassa oli pääosin poikia, joten saimme kaksi poikaa, mustatukkaisen Antonion ja ruskeahiuksisen Pedron.
Ja tässä nyt olin, viemässä heitä tallille. Totta kai olisin halunnut mennä mieluummin yksin, mutta toisinaan halusin näyttää heille kaikenlaista Suomesta ja arjestamme. He eivät edes olleet kovin vastahakoisia tulemaan tallille, ehkä hieman kiinnostuneitakin, sillä muu luokka joutui menemään tutustumiskierrokselle jonnekin kämäseen kirkkoon. Elkkukin kaipasi hieman taukoa englannin vääntämisestä, sillä hänellä oli todistuksessa enkku 6 ja minulla 9. Joten tästä lähtee.
- Are you freezing? kysyin kohteliaasti sillä heidän värinä ei loppunut tallin sisälle päästyämmekään.
- Here is fucking cold, of course we are freezing. Aren’t you? rääväsuinen Antonio kalisi.
Heillä oli yllättävän hyvä englanti, sillä ensin luulin tarvitsevani espanjan sanakirjaa minne vain menimmekään heidän kanssaan. Mutta välillä tietyissä asioissa tuli kielimuuri vastaan vaikka pärjäsimmekin hyvin.
- I’m Finnish, so no. And here is ONLY -10C and it’s not even cold. But let’s go upstairs, vastasin nauraen ja hypimme portaat ylös.
Oleskeluhuoneessa oli muutamia ihmisiä puhelemassa leppoisasti. Pedro kommentoi jotain Antonion korvaan ja pojat virnuilivat. Katsoin heitä kysyvästi, mutta ohjasin heidät sohville istumaan, jossa Fiia, Inkeri ja Linnea hörppivät kaakaota. Olin jo melko hyvä nimien kanssa, vaikken välillä muistanut ketä mitäkin hoitivat uusista hevosista. Tytöt vaihtoivat katseita, kun tervehdin heitä ja istahdin espanjalaisten viereen sohvalle.
- Moi Ilu! Jaa otit vähän kavereita messiin. Ketä ootte? Inkeri ehätti kysyä, kun reipas Antonio pistää jo väliin.
- Did u said Messi? Messi is my favourite football player! Antonio selittää innokkaasti Inkerille.
Me suomalaiset räjähdämme nauruun väärinkäsityksen takia, kun taas espanjalaiset vaihtavat hämmentyneitä katseita, kunnes Pedro käsittää väärin.
- Hey I swear that Messi is better than all of your soccer players so shut up! Pedro kivahtaa hermostuneena.
- Sorry you didn’t understand. Inkeri spoke Finnish and she didn’t know that you can’t. And no, she didn’t mention Messi. Let me tell them, naurahdin kepeästi.
Selitin heille meidän luokan vaihtosysteemin ja esittelin heidät toisilleen.
- That’s so cool! So, what you think about Finland? Fiia kysyi taidokkaalla englannilla.
- Here is fuc.. very cold, but this is nice country, Antonio selitti molempien puolesta ja vinkkasi Fiialle, jolloin tytön poskille levisi puna.
- I haven’t been in Spain before, but I would love to! Linnea selitti innokkaasti, hänellä oli myös oikein hyvä englanti.
- You can come to visit at my place any time you want, Pedro virnisti kohteliaasti Linnealle, jolloin nähtiin taas punaiset posket.
Oi voi, pudistelin päätä. Minullakin kesti päivän pari, kun totuin näiden kahden avoimiin iskuyrityksiin. Siinä oli kyllä iso ero, kun vertasi suomalaisiin poikiin. Päätin kuitenkin että nyt oli aika mennä hoitamaan poni, eikä antaa noiden kahden levittää hysteriaa sen enempää. Nousimme sohvilta, Antonio ja Pedro sanoivat ”bye bye” ja poistuimme oleskeluhuoneesta.
Ajattelin, että olisi kiva antaa heidänkin tehdä jotain Pellan kanssa, en haluaisi heidän vain katsovan tylsistyneenä ratsastustani. He eivät saisi ratsastaa Pellalla missään nimessä, mutta seuraavaksi minulle tuli mieleen juoksutus. Joten matkanvarrella kävimme nappaamassa suitset, juoksutusliinan ja harjapakin ja sitten suuntasimme aitalle. Pella oli karsinassaan ja kurkisti kiinnostuneena tulijoita kohti. Kohotin käteni sen luokse ja taputin sen kaulaa.
- Here she is. Her name is Pella, esittelin Antoniolle ja Pedrolle.
- Why she can’t live inside the stable, here is still cold! Antonio valitti ja katsoi Pellaa vähän kauempaa.
- Does she bite? Hope not.., Pedro mutisi ja silitti Pellan päätä.
Sidoin Pellan poikien pyynnöstä aitan ulkopuoleiseen tolppaan ja neuvoin heille kuinka poni harjattaisiin. Annoin heidän harjata koko ponin, sillä Pedro pärjäsi hyvin. Antonio kurotti hieman kauempaa harjatakseen Pellaa, vaikka hoin monesti että Pella on kiltti. Suitsin itse Pellan ja sidoin ohjat niin, etteivät ne roikkuisi löysinä sekä kiinnitin juoksutusnarun kuolaimiin. Otin kypärän vielä mukaan, jos sille olisi tarvetta ja lähdimme taluttamaan Pellaa kentälle päin. Kenttä oli hyvässä kunnossa, sillä uusi, paksu lumikerros peitti sen.
- Hahaa do we need this? Antonio virnisti riemuissaan ja heilautti parin metrin pituista juoksutusraippaa, mistä Pella hätkähti.
- Definitely no! I’ll show you how to do this, so then you can try, selitin hymyillen kaksikolle ja he nyökkäsivät.
Pysäytin Pellan ja kävelin muutaman askeleen taaksepäin. Antonio ja Pedro astuivat taakseni, kun maiskautin Pellan liikkeelle. Pella käveli reippaasti jalat hankeen upoten. Tamma myös muisti juoksutuksen idean nopeasti, ei siis pyrkinyt luokseni vaan käveli ympyrää. Hetken käveltyään maiskautin Pellan raviin, jolloin pojat tarkkailivat sitä entistä tarkemmin, ettei se vaan hyökkäisi heidän kimppuun. Pella kuitenkin ravasi pirteästi joten maiskutin ja käytin enemmän ääntä, jotta Pella nostaisi laukan. Tamma nosti pienten yritysten (jonka aikana Antonio oli jo hakemassa sitä juoksutusraippaa) viimein laukan ja laukkasi muutaman kierroksen, kunnes siirsin sen raviin.
- Now you can try it, sanoin haastavasti ja ojensin juoksutusliinan Pedrolle, joka vaikutti rohkeammalta.
Pedro nyökkäsi ja otti vastaan ohjat hymyillen. Pella pysyi ravissa juuri ja juuri, joten kehotin poikaa maiskuttamaan samalla lailla kuin minä. Pedro innostui hieman liikaa ja Pella nostikin laukan ravin sijaan. Ponikin innostui ja silloin sen perä alkoi lentää, jolloin Pedro melkein kaatui persuksilleen säikähdyksestä. Nauroimme kuitenkin ja Pella siirtyi raviin.
- Your turn now, naurahdin Antoniolle, joka kalvakaasti pudisti päätänsä.
- There is no way that I would do that. What if she decides to go and I can’t stop her? Antonio epäröi.
- Would you try, if I’m on her back? suostuttelin, mutta työnsinkin jo kypärän päähän ja ojensin ohjakset Pedrolta Antoniolle.
Ennen kuin Antonio ehti sanoa mitään, minä avasin jo ohjasolmun ja ponnistin selkään. Pojat tarttuivat kaksin käsin juoksutusliinaan, eivät näköjään olleet nähneet kenenkään ratsastavan ilman satulaa. Kuitenkin nostin Pellan raviin, tartuin tiukasti harjaan ja yritin rentoutua tököttävässä ravissa, sillä enhän halunnut heidän nähden heittäytyä hankeen. Sepä olisikin ollut noloa! Seuraavaksi annoin poikien laajentaa ympyrää ja siirsin vasenta pohjetta eteenpäin. Pella nosti välittömästi laukan ja nautin vauhdin hurmasta.
- Looking good! Don’t fall! kuulin Antonion ja Pedron huutelevan ja siirsin raviin.
Ravi oli laukan jälkeen hirveää, kiepsahdin jo hieman sisäpuolelle ympyrää, mutta sain Pellan rauhoitettua käyntiin. Hyppäsin selästä ja annoimme Pellan kävellän hetken. Pedro vaikutti pettyneeltä, etten tippunut ja nauroimme yhdessä, samalla kun pysäytimme Pellan ja lähdimme aitalle päin. Riisuin suitset ja jätin pojat harjaamaan Pellan, kun itse menin pesemään kuolaimet ja palauttamaan suitset ja liinan paikoilleen. Kun palasin, näin yhden tytön juttelevan poikien kanssa.
- Hola Taru! Tapasit näköjään Antonion ja Pedron, naurahdin hymyssä suin ja pojat näyttivät oikein tyytyväisiltä.
- Yeah, I helped them out, kun pistin Pellan takaisin karsinaan, meinasi tamma katsos karata, Taru selitti, puoliksi englanniksi ja puoliksi suomeksi.
- Heii thanks! Hyvä, kun autoit, ei nää mitään hevosmiehiä ole, vinkkasin Tarulle ja hän hihitti.
- Joo, huomasin! tyttö naurahti ja katosi Humun karsinaan.
Toruin Pellaa rennosti ja muiskautin pusun sen turvalle, samalla hyvästellen sen. Suljin karsinan oven ja veimme kolmestaan vielä harjapakin takaisin paikoilleen ja lähdimme kävelemään bussipysäkille päin.
- Hey Pedro, btw, what did you whispered to Antonio’s ear before we came in the room? kysyin uteliaana oleskeluhuoneen tapahtumista.
- I said that here are a lot of beautiful girls, Pedro vinkkasi ja nappasi minut syliin, josta nopeasti pyristelin pois.
Voi noita kahta, niitä tulee kyllä ikävä, mietin kun astuimme bussiin ja jätimme Seppeleen taaksemme.
6HM
(Sori, jos tuolla englanninkielen puolella on jotain virheitä, yritin kirjoittaa tarkkaan)