26.12.22 Tapaninpäivän kinkunsulattemaasto

[Salma]

Tapaninpäivänä lähdetään kinkunsulattelumaastoon! Ratsastetaan pieni lenkki maastossa ja pyörähdetään Liekkijärven kylän kautta, johon kyläaktiivi Raimo Kauppinen on avannut joulupubin välipäivien viihdykkeeksi. Halukkaat voivat ostaa pubista omakustanteisesti lasilliset glögiä, minkä jälkeen matka jatkuu takaisin Seppeleeseen. Retki päättyy reippaaseen laukkapätkään lumisella pellolla, minkä jälkeen palataan Seppeleeseen. Huhu kertoo, että Fleimissä juhlitaan samana iltana Tapsantansseja...

Maksaminen
Tunti maksetaan kirjoittamalla maksu jonkun toisen hahmon näkökulmasta fanfic-hengessä. Tunnista voi tarinoida  vapaasti - suositeltavaa on kirjoittaa hyvän maun rajoissa, mutta jos meno äityy liian villiksi, on toki jälkikäteen aina mahdollista vedota joulunajan taikaan...

Osallistuminen

Ilmoita alle...
- hahmo(t), jotka osallistuvat tunneille
- hevostoiveet (0-3 kpl)
- hahmo(t), joiden näkökulmasta mieluiten kirjoittaisit (jo tunnille osallistuneista, voit päivittää VIP-päivään mennessä)

Osallistumisten VIP 10.1.2023.

Mukana

HAHMO	RATSU	KIRJOITTAJA (IRL)
Aleksanteri	Ruttu	Kiri
Juli	Muhku	Iiris
Sisu	Pinja	Manny
Iiris	Vappu	Manny
Manny	Arktik	Salma
Riinis	Isa	Eedi
Eedi	April	Sisu
Kiri	Paahtis	Jasmiina
Jasmiina	Nemo	Salma

[Sisu]

Tunnille osallistuvat hahmot: Sisu

Heppatoiveet: Pinja (1.), Ruttu (2.), Susu (3.)

Toivehahmot: Eedi, Manny, Riinis

[Iiris]

Tunnille osallistuvat hahmot: Iiris

Hevostoiveet: Vappu, Pinja, Laila

Toivehahmot: Juli (1.), Sisu (2.), Aleksanteri (3.)

[Manny]

Tunnille osallistuvat hahmot: Manny, Riinis

Mannyn heppatoiveet: Arktik, Ailen, Oili
Riiniksen heppatoiveet: Isa, ??

Hahmotoiveet: päivittyy myöhemmin!

[Eedi Myllyoja]

Tunnille osallistuvat hahmot: Eedi

Heppatoiveet: Ei toiveita, kaikki kelpaa

Toivehahmot: Päivittyy myöhemmin

[Kiril]

Tunnille osallistuvat hahmot: Kiri

Hevostoiveet: Paahtis, Laila, Arktik

Hahmotoiveet: Aeksanteri, Iiris, Jasmiina (kaikki toimii, tho)

(//Haha tajusin et Kiri ei välttämättä ois ollut Tapaninpäivänä tallilla, mut ei piitata liikaa yksityiskohdista:'D)

[Jasmiina]

Tunnille osallistuvat hahmot: Jasmiina
Heppatoiveet: Nemo, Sirius, April
Toivehahmot: Sisu, Juli, Kiri (mut muutkin käy!)

[Salma]

Hevos- ja hahmojako tullut!

[Sisu]

(piiikkasen kuumottava tehtävä...)

Eedin POV

Seison tallin pihassa Aprilin ohjat käsissä. Tamma tuntuu tänään hieman menohaluiselta. Se seisoo siitä huolimatta kiltisti paikallaan, kun kapuan sen selkään ja vääntelehdin satulassa kiristääkseni satulavyötä reiän verran. Kun penkki tuntuu viimein tarpeeksi tukevalta, mä ehdin vilkuilla muita maastoon lähtijöitä, yhteensä yhdeksän ratsukkoa. April liikahtaa ja kuopii irtolunta etujalallaan. Sen pärskähdys raikuu tallipihan yli, samalla kun viimeisetkin ratsastajat saadaan satulaan ja matka voi alkaa.

Tunnen pienen solmun keräävän itseään kokoon mun vatsanpohjalla. Tallin jäätyä taakse ja hevosletkan muovauduttua viimein järkevään jonoon mun taakse ei tietenkään voinut asettua kukaan muu kuin Sisu. Mulla on vähän epämukava olo, aivan kuin se hengittäisi mun niskaan koko ajan, vaikka Susu on oikeasti ihan oikeaoppisesti hevosenmitan päässä Aprilin takapäästä. Onneksi me saadaan pian jo ravata ja Susu jää hieman meistä jälkeen, Aprililla todellakin on menohaluja tänään ja se yrittää ohittaa edellä ratsastavan Julin ja Muhkun.
“ÄLÄ KIILAA!” Juli huutaa niin, että mä itsekin säikähdän ja April kavahtaa sivulle yhtäkkisen desibelinousun aiheuttamana.
“Älä pliis huuda, hevoset säikkyy”, mä muistutan Julia koittaen kuulostaa mahdollisimman neutraalilta samalla suoristaessani itseni satulassa. Mä en todellakaan haluaisi, että Juli saisi yhtään uutta syytä vihata mua, kaiken sen jälkeen mitä meidän välillä on viime aikoina tapahtunut. April hidastaa kiltisti sen aikaa, että Muhku ravaa meistä ohi ja me mahdutaan taas sen ja Susun väliin.

“Mä ostan ainakin koko glögikioskin tyhjäks”, Kiri vitsailee jossain parin ratsukon päässä. Mäkin huomaan olevani vähän janoinen ja kylmissäni, kuuma glögi maistuisi varmaan aika hyvältä. Aprilin askel on verkkainen, ja sen korvat liikahtelee jokaisen ilmassa kantautuvan äänen suuntaan.
“Millä rahalla muka?” Iiris heittää jostain jonon hänniltä.
Kiri ei vastaa mitään. Mä keskityn ohjaamaan Aprilia takaisin jonoon, sillä se yrittää taas oikoa edellä ratsastavan Muhkun ohi.

Glögimuki hohkaa kuumaa käsiä vasten, kun me seistään keskellä Liekkijärven kylää paikallisen joulupubin edessä. April ja muut hevoset seisoo vähän matkan päässä osa kiinnisidottuina aitaan, ja osa ratsastajiensa kanssa, niiden jotka ei halunneet juoda glögiä. Jos rehellisiä ollaan, ei se glögi kovin kummoista ollut suolaisesta hinnasta huolimatta. Koitan lohduttautua ajatuksella, että olen ainakin tukenut jonkun paikallisen pienyrittäjän toimintaa rahoillani, ja otan toisen siemauksen juomastani kuin toivoen sen maistuvan paremmalta kuin ensimmäinen. Ei se maistu. Mä käännyn ympäri katsomaan Aprilia, jonka suunnalta alkaa kuulua pahaenteistä kuopimista. Se ei kuitenkaan ole April, vaan sen vierellä seisova Susu, jota Sisu parhaimmillaan yrittää rauhoitella. Se on onneksi selkä muhun päin, joten mulla on aikaa kääntyä äkkiä takaisin ympäri ja esittää kuin en olisi koskaan katsonutkaan sen suuntaan. Glögistä nouseva höyry lämmittää mun kylmettyneitä poskia, kun taivaalta alkaa sataa heiveröisiä lumihiutaleita.

Onneksi kitkerän ja kalliin glögin aiheuttama harmitus ja takana ratsastavasta Sisusta johtuva näkymätön paine katoaa, kun me päästään viimein laukkaamaan. Punaruunikko tamma suorastaan singahtaa eteenpäin mun allani, ja ohjat ehtii murto-osasekunniksi karkaamaan mun käsistä ennen kuin saan taas kiinni laukan rytmistä. Tuuli humisee korvissa ja silmäkulmiin kertyy kosteutta, kun yhdeksän hevosen letka kiitää pitkin lumista peltotietä Liekkijärven maalaismaisemassa. April vastustelee pidätteitä, mutta viimeistään edessä olevien hevosten hidastaessa raviin sekin tajuaa hiljentää vauhtia pärskinnän saattelemana.

Tallille palatessa April on hikinen, ja mä joudun jättämään sen kuivatusloimi päällä karsinaan siksi aikaa, kun käyn pesemässä varusteet. Suurin osa muista hevosista lähtee suoraan takaisin tarhaan, ja talli tyhjenee nopeasti. Ainoastaan naapurikarsinassa häärivä Sisu on jäänyt Pinjan karsinaan hengailemaan. Mulle tulee kiire saada April kuivaksi ja ulos, sillä mä muistan yhtäkkiä unohtaneeni Lokin märän loimen satulahuoneeseen aamulla. Niin - loimen takia tietenkin, minkäs muunkaan.

[Jasmiina]

Kirjoittaja: Jazzmine
Paritus: Kiri/Hannes
Tyylilaji: AU (alternative universe), romance
Yhteenveto: Mitä tapahtui Tapaninpäivänä universumissa, jossa Kirillä ei ole Miiloa eikä ihan niin paljon myöskään selkärankaa.
Vastuuvapaus: En omista Kiriä tai muitakaan hahmoja, enkä oikeasti usko universumiin, jossa ei olisi Kiriä ja Miiloa.

A/N: Sain inspiksen maailman pisimmän hammaslääkärissä vietetyn tunnin aikana ja siellä tää tuntui hyvältä idealta.

Tanssi

Uudet ratsastussaappat hiertävät, mutta Kiristä tuntuu, että sillä on velvollisuus käyttää joululahjapaketista paljastuneita kiiltävän mustia, uutuuttaan jäykkiä jalkineita Tapaninpäivän maastoretkellä. Lahjan antaja seisoo tallin toimistossa, käskee sovittamaan saappaita ja hymyilee säkenöiden, eikä Kirillä ole sydäntä sanoa, että se mielummin käyttäisi vanhoja tallikenkiään. Niitä, jotka ovat jo pariin kertaan paikatut, mukavan pehmeät ja joihin mahtuu kunnon villasukka.
"Haluan sinulle vain parasta, Kiril", Hannes Mesi hymisee ylpeänä. Ja samaan aikaan Kiristä tuntuu rakastetulta, mutta myös vähän likaiselta. Se painaa huulensa nopeasti vanhemman miehen huulille ja mutisee vielä kerran kiitoksen jännittyneen tietoisena siitä, että kuka tahansa saattaisi tulla toimistoon hetkellä minä hyvänsä.

Joskus Kiri miettii, miltä tuntuisi jos Hannes olisi hänellekin vain tallinomistaja. Että Kiri näkisi sen, joka ei tajua ja josta on helppo heittää vitsejä. Ja sen jota voi käyttää huoletta hyväkseen niin kuin jotkut kuvittelevat, että Kiri jo tekee, vaikkei kyse ole ollenkaan siitä. Miltä tuntuisi, jos ei näkisikään herkkää, syvällistä, viisasta ja vähän eriskummallisella tavalla viehättävää Hannesta, jolla on luomi selässä ja hiukset joiden läpi voi juoksuttaa sormiaan. Joskus tuntuisi siltä, että olisi helpompaa elää ilman julkista salaisutta ja sitä, että näkee kuinka inhoten Iiris Hannesta katsoo. Tai ilman Cellan muka ihan viattomia, mutta tavallaan huolta täynnä olevia vitsejä. Joskus Kiri miettii, olisiko joku töhrinyt satulahuoneen seinään Kiri <3 Hannes ja kirjoittanut perään hyi, jos Hannes ei olisi Hannes. Tai Kiri ei olisi Kiri.

Tänään talvinen sää suosii kinkunsulattelijoita, kun odottavan innostunut joukko järjestyy jonoon tallin pihalle. Kiri pitää huolta, että se jää jonossa mahdollisimman kauas Muhkun muhkeasta takamuksesta. Samoin kuin siitä ihmisperseestä, joka istuu epäonnisen kylmäverisen selässä.
"Siistit saappaat", Iiris kommentoi kun se porhaltaa Vapulla Paahtiksen ohi paremmille paikoille.
"Kiitti. Joululahja", Kiri mutisee ja toivoo ettei Iiris kiinnittäisi niihin enempää huomiota. Mutta Iiris kohottaa kulmiaan niin paljon, että Kiri tietää toisen tietävän. Ei Kiri niitä häpeä. Tai lahjan antajaa. Mutta Kiri tietää, että Iiris voisi tehdä siitä numeron. Ja sitten Liekkijärvellä puhuttaisiin, että on auktoriteettiasema ja ikäero ja sukupuoli ja muuta moraalitonta. Ja että Hannes on hyypiö, joka yrittää ostaa Kirin ja käyttää asemaansa väärin. Tai Kiri on hyypiö, joka etenee reittä pitkin saadakseen etuja, joita ei tavallisella ratsastuskouluoppilaalla ole. Kiri tietää, että on olemassa riski ja joskus se on niin loputtoman yllättynyt siitä, ettei Hannes tunnu tajuavan. Kirin korvia kuumottaa ja se puristaa Paahtiksen ohjia. Pakkanen pistelee poskilla
"Mä katoin tollasia kans, mut en sit raaskinut ostaa" Iiriksen on ihan ihan pakko jatkaa. Ja Kirin tekee mieli potkia saappaat pois jalastaan. Palauttaa ne lokeroon ja vaihtaa vanhat, tutut ja turvalliset tallikengät tilalle.

Myöhemmin illalla Kiri on töissä - valitettavasti - kun tuttu joukko ilmestyy Fleimiin. Paahtiksen keinuvat askeleet, glögimukin mausteinen höyry ja lumisen metsäreitin satumainen tunnelma ovat kuin uni, kun sitä muistelee Fleimin tahmean baaritiskin takana. Sillä hetkellä Kiri ajattelee, että sen olisi pitänyt suostua. Kun Hannes oli tarjonnut sille toisenlaista, helpompaa elämää, Kiri olisi voinut luopua Fleimistä. Mutta silloin Fleimi tuntui osalta Kiriä. Sellaiselta, jota ei voinut antaa pois hukkaamatta itseään.

Mutta nyt kun kaikkein epämieluisin Holma yrittää tilata jotain liian monimutkaista ja kallista drinkkiä, jota se ei ole aikeissakaan maksaa, Kiri miettii, että ehkä Fleimi olikin vain kasvain. Hyvälaatuinen sellainen, mutta silti osa, joka olisi ollut parempi leikata pois.

Miksi se on taas aiheuttanut tämän itselleen.

Kiri valmistautuu ottamaan vastaan juomatilauksen. Joku on taas jättänyt sen yksin tiskille, ilman pakoreittiä. Se vääntää kasvoilleen parhaan asiakaspalveluhymyn, päättää olla kuin ei tuntisikaan, mutta-
"MITEN SULLA VOI OLLA TOI PAITA. MULLA ON TOI PAITA" Juli huutaa, eikä Kiri ole varautunut siihen. Asiakaspalveluhymy valahtaa pois kasvoilta ja kädet vetäytyvät nyrkkiin baaritiskin piilossa. Valitettavasti kaikkein viheliäisin Holma näyttää olevan oikeassa. Julilla on samanlainen ruosteenpunainen t-paita, jossa on läpikuultavia yksityiskohtia ja joka näyttää niin epäjulimaiselta, että Kirin on vaikea ymmärtää. Kirin t-paita on ollut se ainoa puhdas, joka on tarttunut käsiin vaatekaapin perukoilta, vaikka se tiesi, että sillä olisi pitänyt olla jonkun viinafirman sponsoripaita, josta ei saanut mukavaa tekemälläkään.
"TÄN PITI OLLA LIMITED EDITION. MÄ SAIN TÄN KAUPALLISENA YHTEISTYÖNÄ. EI SULLA OO VARAA TÄLLAISEEN", Juli jatkaa möykkäämistä pettyneen järkyttyneenä.
"TIEDÄTSÄ EES PALJON TÄÄ PAITA MAKSAA?'
Kiri kohauttaa olkiaan.
“Tiedätkö sä?” se vastaa ärsyttävästi, aikaa pelaten. Se tuskin edes tietää, mistä paita on ilmestynyt sen vaatekaappiin. Ehkä se on tullut vahingossa Antonin pyykeistä…
"Kiril ei tiedä, mutta minä tiedän" lempeän, seesteisen äänen alta kalskahtaa kylmä nuotti ja käsi laskeutuu painokkaasti Julin olkapäälle. Kiri hymyilee voitonriemuisesti, kun Julin ilme venähtää. Sanaton Julianna Holma - sen näkemisestä Kiri olisi voinut melkein maksaa.
“Mä KOSTAN tän”, Juli sylkee hampaidensa välistä ja lähtee sitten piinaamaan muita ihmisiä. Kiri voisi lyödä vetoa, että Juli on hankkiutunut paidastaan eroon ennen kuin ehtii tiktok sanoa.
"Ei sun olis tarvinut…" Kiri mutisee Hannekselle, vaikka todellisuudessa se ihan vähän myös nauttii siitä, että nyt Juli tietää, että suurempi voima - ehkä kaikkein suurin - on Kirin puolella.

"Voin pitää huolen ettei tuo Juulia Holma enää vaivaa sinua", Hanneksen ääni on hunajainen, vaikka sanat tuntuvatkin vähän kylmääviltä. Niissä on sellainen uhkaus, jota Kiri ei ole aiemmin kuullut ja joskus Kiristä tuntuu, että Hanneksella on sellaisia puolia, joita Kiri ei vielä tiedä.
"Joo voitko antaa tolle vaikka porttikiellon tallin tapahtumiin", Kiri naurahtaa puoliksi tosissaan puoliksi varmistaen, ettei tässä kukaan kuitenkaan mitään palkkamurhaa alkanut suunnittelemaan. Hannes kaivaa taskustaan jotain ja kumartuu lähemmäksi tiskille salaliittomaisesti.
“Hankin tämän siltä varalta, että minun pitää suojella sinua Kiril.”
Hanneksen kapeat sormet ovat kiertyneet pikimustan kiven ympärille. Kiveen on kaiverretty merkkejä, joista ainakaan baarin hämärässä valaistuksessa Kiri ei saa sen tarkemmin selvää. Kirin mielestä murikassa ei ole mitään kovin pahaenteistä, mutta Hannes käsittelee sitä hellän varoen kuin varmistamatonta asetta.
"Älä kerro että näytin tämän sinulle" Hannes mutisee liittolaismaisesti ja sujauttaa kiven sitten nahkapussiin ja takaisin housujensa taskuun.
Kiri naurahtaa levottomasti ja ajattelee kuinka järjetöntä olisi kertoa esimerkiksi Aleksanteri Holmalle, kuinka Hannes uhkailee hänen siskoaan mustalla kivellä. Jos Kriltä kystytään, niin porttikielto olisi ollut vähintäänkin riittävä.

Kai se on Hanneksen aura, joka pitää Holmat ja muut hankalat aasiakkaat poissa tiskiltä tai ainakin olemasta Kirin ongelmana loppuillan ajan. Kiri ei ole varma, vahtiiko vanhempi mies häntä vai onko hän uppoutunut siemailemaan punaviiniään ja aistimaan Tapsantanssien levotonta sykettä, kun ilta Fleimissä etenee madellen kohti pilkkua. Kiri sekoittaa taas yhden drinkin, pyyhkii taas kaatuneet oluet haisevaan rättiin, tarjoaa taas hymyillen kortinlukijaa ja valmistautuu taas kohtaamaan seuraavan asiakkaan jonossa.
“Tahtoisin tilata yhden tanssin”, Hanneksen silmät tuikkii, kun se esittää tilauksensa ja se saa Kirin vatsanpohjan lepattamaan aivan eri tavalla kuin mikään muu.
"Mä en… Me ollaan mun työpaikalla" Kiri mumisee ja vilkaisee hätäisesti ympärilleen.
"Niin. Yleensä olemme minun työpaikallani. Olisiko se mukavampaa?" miehen ääni on neutraali, suupieli pienessä hymyssä, mutta Kiri kuulee silti jonkinlaisen syytöksen. Joko Hannekselta tai itseltään. Ja onhan Kiri tehnyt aiemminkin työpaikoilla asioita, mitä sen ei olisi pitänyt.
“Mennään sit” se vastaa äänessään ihansama ja mitähittoa. Onhan silläkin vielä tauko pitämättä.

Ilta on jo niin pitkällä, ettei kukaan näe enää muuta kuin omat draamansa. Ja Fleimin välkkyvät valot. Joululauluklassikoiden tanssittavat coverit pauhaavat ja sen on tarkoitus olla jokaiselle jotain, mutta todellisuudessa se on vain päänsärky kaikille. Silti Kiri haluaa yrittää.
"Hannes, mä vien. Tää on mun juttu" Kiri sulkee Hanneksen eteerisesti liehuvat kätensä omiinsa ja kietoo ne sitten ympärilleen. Kahdet pitkät, kapeat sormet asettuvat lomittain, kuin hämähäkin jalat. Ja Kirin käsien välissä Hannes tuntuu vieläkin vähän kuin sätkivältä kärpäseltä, joka on takertunut hämähäkin verkkoon.
"Hannes, koita kuunnella tätä musiikin rytmiä" se naurahtaa lempeästi tanssipartnerilleen, yrittää saada toisen mukautumaan rytmiin ja liikkeeseen, joka tulee sille itselleen niin luonnostaan.

Usein Kirillä on sellainen olo, että Hannes on se joka on askeleen edellä. Näyttää suunnan, ottaa seuraavan askeleen. Ja sillä hetkellä se tuntuu maailman tärkeimmältä, että Hannes antautuu. Antaa Kirin määrätä tahdin, kuiskata ohjeita korvaan, pyöräyttää ympäri ja väistää täpärästi tanssilattialla yhteenkietoutuneita Valtteria ja Jasmiinaa.
"Minä kuuntelen yleensä universumin värähtelyn rytmiä" Hannes huokaa lauhkeasti. Mutta Kiri huomaa kuinka toinen rentoutuu vähitellen. 

Tanssiminen on hengästyttävää. Ja siinä hetkessä Kiri ei osaa muuta, kun painaa vanhemman miehen huulille pitkän intohimoisen suudelman. Käsikin saattaa harhautua hetkeksi ryhdikkäästä tanssiasennosta omille teilleen. He ovat vain kaksi ihmistä. Vapaat tanssimaan. Vapaat tekemään omat päätöksensä. Vapaat olemaan yhdessä kaikkien muiden edessä.

Vaikka kukaan muu ei sitä huomaakaan.