Köyriönkosken halloween 29.10.22 - tiivistelmä

[Salma]

Köyriönkosken halloween
29.10.22 / tapahtuma

Halloweenia vietettiin Köyriönkosken Twin Peak -tunnelmaisissa maisemissa. Roolipeli sijoittui lauantai-illan naamiaisiin. Tässä tiivistelmä illan tapahtumista. 

---

Sisältövaroitukset
jännittävää tunnelmaa, K-13

Paikalla naamiaisasuineen mm.
Salma (iltapuku ja laahus)
Aleksanteri (valopanta hiuksissa)
Eedi (Merida)
Anna (punainen mekko ja halo)
Sisu (kauluspaita veressä, kuolemanväsynyt)
Iiris (haltija)
Lyyti (Shrekin vihreä Fiona)
Kiri (Moulin Rougen Satine)
Miilo (enkeli)
Anton (Frozenin Elsa)
Fiia (noita-akka)
Hannes (kaapu)
Anni (kissanainen #hotgirlhalloween)
Juli (juhlamekko)
Pyry (jedi)
Manny (Galileo Galilei)
Jasmiina (Helinä-Keiju)
Riinis (Kim Possible)
Valtteri (Peter Pan)
Cella (Juli)
respan Tapio
(trubaduuri Henri)

---

Naamiaiset alkavat!!! Salma on jo innokkaana Köyriönkosken hirsisalissa, joka on koristeltu kurpitsoilla, pääkalloilla ja hämähäkinseiteillä. Ikkunoilla on lasikupujen alla eläviä kynttilöitä. Salma keräilee mekkoonsa kuuluvan valtavan pitkän laahuksen helmoja ja astelee kohti buffet-pöytää, jolla on pientä naposteltavaa. Halloween-musiikki soi. Purppuraiseen kaapuun pukeutunut Hannes lymyilee nurkassa punaisten verhojen välissä, kun juhlavieraita alkaa kerääntyä saliin. Vastaanottotiskin takana hotellityöntekijä tanssahtelee hitaasti itsekseen salista hiljaa kaikuvan musiikin tahtiin. Tämä on vain hieman creepyä. Hannes on kertonut hotelliaamupalalla, että Köyriönkoskella kummittelee.

Kiri utelee salaa Eediltä, onko Sisu käynyt juttelemassa hänelle. Eedi ei ymmärrä, miksi Sisu olisi puhunut hänelle mistään muusta kuin Sususta, jonka he joutuvat jakamaan.

Lyyti popsii pääkallokarkkeja. Pöytä on täynnä mitä moninaisimpia herkkuja: sipsejä, verisiä sormia, kurpitsanmuotoisia pikkuleipiä, silmämunia, pääkallokarkkeja ja suorastaan kammottavan aidon näköinen kissanlaatikkokakku. 

Salma ja Lyyti ovat harmissaan siitä, ettei Liinu päässyt mukaan Köyriönkoskelle. Lyytistä Anton näyttää liikuttavalta Elsa-puvussaan. Hän päättää pyytää Antonin esiintymään Elsana Armaksen synttärijuhlissa.

Miilo saapuu juhliin. Kiri ahdistuu yhtäkkiä asustaan, jonka pelkää olevan jotenkin liikaa. Miilosta Kiri näyttää hyvältä. Hannes tuijottaa parivaljakkoa nurkastaan.

Anni saa ajatuksen: hän laittaisi trubaduuri-Henrille viestiä, tässä ja nyt. Edellisestä yhteydenotosta on jo aikaa.

Sisu löytää kurpitsakeksin sisältä pienen paperilappusen, aivan kuin onnenkekseissä. Lapussa lukee 'Yksi teistä kuolee tänään'.

Aleksanteria on nolottanut pukeutua halloween-juhliin, joten hän on pyytänyt respan tiskiltä valopannan. Pyrystä Aleksanterin cyberpunk-aivojatke on upea. Anni rientää aulaan pyytämään heiltä apua, sillä Henri on vastannut hänen viestiinsä. Anni ei tiedä mitä hänen kuuluisi vastata: kun hän (ikuisuuden tauon jälkeen) nyt kysyi kuulumisia, Henri kertoi vain katsovansa Netflixiä. Pyry haluaa tietää mitä Henri katsoo, hän kun on etsinyt uutta katsottavaa. Anni on tuskissaan. Pyry ymmärtää, että tämän täytyy olla jotain romantiikkaan liittyvää, Allu on opastanut Pyryä muuhun kuin ei-platonisiin suhteisiin liittyvissä asioissa heidän yhteisillä saunareissuillaan.

Lopulta Anni saa Henriltä kutsun tulla luokseen katsomaan Netflixiä tulevana viikonloppuna. Henri aikoo pukeutua Herkulekseksi.

Juli huomaa Kirin asun ja raivostuu. Kellään muulla ei ole OIKEUTTA!!!!!! edes yrittää pitää näyttävämpää asua kuin Julilla. Juli on varma, että Kiri on varastanut asun jostakin. Julin oma asu on kaupallinen yhteistyö. Eediä ahdistaa olla Sisun kanssa samassa huoneessa, joten hän päättää lähteä tulistuneen Julin kanssa ulos katsomaan koskea. Sisu katselee kauempaa mustasukkaisena.

Juli käskee Eedin ottamaan hänestä upeita kuvia kosken reunalla.Ennen lähtöä takaisin hotellille Juli ottaa Eedistäkin hätäisesti pari kuvaa. Paluumatkalla Eedi kysyy miksi Juli on tullut mukaan Lappiin. Juli loukkaantuu tulkitessaan, ettei Eedin mielestä kuulu joukkoon. Eedi kiiruhtaa selittämään, että hänen mielestään Julilla pitäisi olla coolimpia ystäviä. Itse hän on tullut mukaan, koska ei vielä tiennyt onko Seppeleessä enää ensi vuonna ja halusi ottaa loppuvuodesta kaiken irti. Juli ei ymmärrä, mihin Eedi muka menisi. Ei Eedi olekaan menossa - paitsi osittain, Ilvessuolle nimittäin. Julista Eedin pitää olla täällä. Eedi ei itse tunne tietävänsä, missä hänen pitäisi olla.

Miilo, Anton ja Kiri pohtivat, onkohan respan kuolleennäköinen tyyppi se kummitus, jonka hotellissa kerrotaan liikuskelevan. Sisu saapuu booliaan hörppien. Hänestä kaikkien asut ovat hienot: Miilo on vähän kuin Kirin suojelusenkeli.

Miilo kertoo, että hänen huoneessaan on ollut esite kummitushuoneista. Sisu, Kiri ja Miilo päättävät lähteä etsimään kyseisiä huoneita. Esitteen mukaan juhlasalin alla on lisäkerros, jossa on aikoinaan ollut vankisellejä. Kellarikerroksen sijaan he päättävät lähteä tarkistamaan juhlasalin vieressä olevan pienemmän kummitushuoneen.

Samaan aikaan Anna vaeltelee respaan ja menee jututtamaan söpöä, vaikkakin hieman poissaolevan oloista työntekijää. Respa kysyy tarviiko Anni jotakin: kahvia, särkylääkkeen, katajanmarjaginiä? Anna sanoo toivovansa hyviä juhlia. Respa iskee Annalle silmää. Hän asettaa työpisteelleen SULJETTU-kyltin ja lähtee kuljettamaan Annaa kädestä pitäen pois aulasta. Respa vie Annan pienelle polulle, joka mutkittelee hotellin edustalla.

Anna kysyy respan nimeä, mutta hän väittää unohtaneensa sen - kai epämiellyttävät asiat on helppo unohtaa. Respa kysyy minkä nimen Anna antaisi hänelle, jos voisi. Miika olis Annasta hyvä nimi. Respa kysyy voisiko Anna kastaa hänet. Annaa alkaa epäilyttää. Respa kuulostaa miltei itkuiselta. Hän ei halua lähteä täältä ilman nimeä.

Manny ei kehtaa tulla ulos sen huoneesta. Hänen asunsa on niin typerä. "Sun pitäis olla ylpeä sun alkuperästä!", hänelle oli vakuuteltu asua tilatessa. Manny toivoisi syntyneensä vaikka Egyptissä. Faaraoasukin tuntuisi fiksummalta kuin tämä.

Pyry jutustelee Hanneksen kanssa salin nurkassa. Hannes tunnustaa nähneensä kummituksen eilen täällä, tässä salissa. Siistii, vastaa Pyry. Pyry kertoo saaneensa yhteyden Jörgen-nimiseen taitoluistelijahenkeen. Hannes on pöyristynyt ja ahdistunut. Hän antaa Pyrylle pienen suolapussin ja käskee Pyryä ripottelemaan suolaa olkansa yli, jos jotain outoa tapahtuu. Pyry tuntee olonsa siistiksi, kun maaginen pussukka siirtyy kaavusta toiseen.

Lyyti kertoilee kummitusjuttuja Aleksanterille, vaikka häntä itseään kyllä pelottaa enemmän elävät ihmiset, sellaiset kuin myllyllä. Fiia ja Anni liittyvät kummitusjuttukerhoon. Fiia ehdottaa että he menisivät pelottelemaan jotakuta, vaikka Aleksanterin siskoa. Eivätkös sellaiset jekut kuulu tähän juhlaan? Lyyti kirkaisee kauhuissaan, että heidän pitäisi valita joku helpompi uhri. He päättävät pelotella kummitushuoneita etsiviä Kiriä, Sisua ja Miiloa. Lyyti ehdottaa, että he menisivät ulos ja raapisivat ikkunoita.

Kiri astuu salin vieressä olevaan kummitushuoneeseen, jossa on pilkkopimeää. Vain kännyköiden taskulamppujen kirkkaat valonsäteet halkovat pientä huonetta. Huoneen päädyssä on pölyiset, purppuranpunaiset verhot, joiden takana on arvatenkin ikkuna.

Lyyti kiipeää tohkeissaan palotikkaita voidakseen aloittaa raapimisen ja pelottelun. Maankamaralla Fiia ehdottaa, että hän ja Aleksanteri voisivat heitellä pieniä kiviä ikkunoihin ja huutaa pelottavia iskulauseita. Lyytistä on parempi kuiskailla pelottavalla äänellä. Fiia kysyy osaako Aleksanteri jotain loitsuja. Akrakadabra, simsalabim, vastaa Aleksanteri.

Lyyti alkaa raapia ikkunaa ja kuiskia kalmealla äänellä: "MARIA... MISSÄ OLET.... MARIA?". Lyyti kääntyy katsomaan Fiiaa ja Allua kasvot loistaen. Kuunvalossa virne Lyytin vihreillä kasvoilla näyttää jotenkin kauhistuttavalta. Aleksanteri ja Fiia ulisevat luonteenmukaisesti maantasalta.

Sisu, Miilo ja Kiri ymmärrettävästi pelästyvät ikkunan takaa kuuluvaa höngintää ja raapimista. Sisu repäisee vahingossa kourallisen sulkia Miilon enkelinsiivestä heidän haparoidessaan sokeina ympäri huonetta.

Lyytille tulee huono omatunto. Hän on aikeissa kavuta alas, kun tikkaat värähtävät. Ja liikahtavat toisen kerran. Ja kolmannen. Lyyti tajuaa, että tikkaat liikkuvat katolla liikkuvien askeleiden mukana. Hän kapuaa alas ja lähtee juoksemaan apinan raivolla pois, niin että kivet ja männynkävyt saavat kyytiä. Aleksanteri ja Fiia seuraavat pelästyneinä.

Hannes ihmettelee, mitä ääniä hänen alapuoleltaan kuuluu. Hänen sielunsa on johdattanut hänet yhden rakennuksista katolle, sillä hän haluaa tutkiskella tähtiä ja pohtia suhdettaan universumiin. Hannes heittäytyy selälleen katolle ja sulkee silmänsä. Oih, miten ihanaa tuntea yhteys maailmankaikkeuteen!

Kummitushuoneen ovi rämähtää kiinni, kun Sisu, Miilo ja Kiri hätäilevät vielä hämmentyneinä siitä, mitä juuri tapahtui. Hetkeksi paniikki nousee huippuunsa, kun jokin kolahtaa ikkunalasiin. Sisu kompastuu lattialla olevaan kiveen ja työntää kiven taskuunsa. Viimein ovi aukeaa ja kolmikko purkautuu aulan kelmeänoranssiin valoon. Kiri potkii turhautuneena korkokengät jalastaan käytävännurkkaan matkalla -- toisesta taisi katketa korko huonehötäkässä. Miilo poimii vaivihkaa Kirin kengät ja kantaa ne Sisun ja Kirin perässä saliin. Se jättää ne salin ovensuuhun ajatellen, että siitä Kiri ne varmaan löytäisi myöhemmin.

Kummitushuoneen ikkunaan törmännyt talitintti on pökertynyt nurmikolle palotikkaiden viereen.

Fiia, Lyyti ja Aleksanteri ovat tulleet siihen tulokseen, että on paras palata tarkistamaan, mikä katon äänet sai aikaiseksi. Palotikkaiden luona Fiia tallaa vahingossa pikkulinnun päälle. Aleksnateri järkyttyy syvästi tajutessaan Fiian TALLANEEN LINNUN. Aleksanteria itkettää. Fiian noita-akan saappaan alle liiskaantunut lintu järkyttää Lyytiäkin entisestään. Hän käärii linnun huiviinsa ja ehdottaa, että he menevät hautaamaan sen. Lintu haudataan metsänreunan kivenkoloon. Lyyti, Fiia ja Aleksanteri laulavat virrenkin, tai oikeastaan muutaman kun Lyyti vaihtaa lennosta Maa on niin kauniiseen. Maa on niin kaunis on ankea laulu, ja siinä on 67 säkeistöä. Fiia veisaa silti kyltymättä, jotta saisi anteeksi linnun liiskaamisen. Lyyti toppuuttelee Fiiaa 4. säkeistön jälkeen. He voisivat varmaan palata jo hotellille.

Hannes tuntee yhteyttä esi-isiinsä metsän siimeksissä. Hän päättää riisuuntua ollakseen aidoin, luonnollisin itsensä. Harmi vain, että Hanneksen koikkelehdinta puiden välissä sattuu tapahtumaan juuri sellaisena hetkenä ja juuri sellaisessa kohdassa metsää, että Lyyti, Fiia ja Allu kerkeävät nähdä vilahduksen hänen kalpeista persposkistaan. Ne välähtävät kaukaisina mutta selkeinä puiden välistä, mutta katoavat niin nopeasti, ettei kolmikko ehdi rekisteröidä, kenen pylly se siellä vilahti. Lyyti kirkaisee järkyttyneenä: "PERSE!"

Samaan aikaan tuntematon, pitkäpartainen hahmo kulkee kohti salia hiljaa kuin aave. Musta, lähes nilkkoihin asti ulottuva takki verhoaa kulkijan ruumista, ja hän kantaa kädessään paksua kirjaa - sekä jotain pitkää, metallista esinettä...

Eedi ja Juli menevät talliin katsomaan hevosia. Juli kysyy miksi Sisu vihaa Eediä. Eedi jähmettyy. Onko Sisu sanonut niin? Juli vastaa huolettomasti ettei tiedäkään sanoiko Sisu niin. Juli käskee Eediä sanomaan Sisulle, jos haluaa olla tämän kanssa. Ei kai Eedi nyt Sisuun rakastunut ole tai mitään! Eedi ei tiedä, mitä haluaa.

Juli kysyy, tykkääköhän Vili enemmän hänestä vai Kiristä. Julista, vastaa Eedi varmana. Juli toteaa haluavansa, ettei Vili tykkäisi Kiristä YHTÄÄN. Eedi pyytää hermostunutta ja vihaista Julia kertomaan mitä Kiri on hänelle tehnyt. Juli väittää Kirin tyyliin polttaneen hänen vaatteensa ja yrittävän varastaa kaikki ihmiset. Kaiken lisäksi Kiri on HAUKKUNUT Julia. Eediä ahdistaa Julin viha. Hän sanoo olevansa pahoillaan siitä, mitä Kiri on Julile tehnyt. Juli haluaa, että Eedi olisi vain hänen kaverinsa eikä valitsisi Kiriä kaveeraamalla heidän molempien kanssa. Eedi vakuuttaa pitävänsä kyllä Julista.

Viimein Juli leppyy. Hän ehdottaa, että he murtautuisivat kylpylään. Eedi ei jaksa.

Jasmiina on täyttänyt edellisellä viikolla kahdeksantoista! Hän navigoi juhlasaliin ja kaataa itselleen lasillisen boolia tyytyväisenä siitä, että saa nyt oikeasti tehdä niin. Salma ja Anton liittyvät seuraan ja Jasmiina tajuaa ilokseen, että hehän ovat kaikki melkein kuin Disney-prinsessoja! Valtteri hyppää joukon keskelle miekka ojossa parhaimmassa Peter Pan -tunnelmassaan ja kysyy, oliko tämä se Mikämikämaa.

Sisu, Miilo ja Kiri ovat päässeet takaisin saliin, samoin Lyyti ja Fiia, joilla on pelottelusta huono omatunto. Aleksanteri pesee käsiään vessassa. Sisu esittelee Miilolle ja Kirille kiven ja aiemmin löytämänsä onnenkeksilapun. Miilosta lappu näyttää halloweenkamalta.

Synkkä hahmo on löytänyt salin ovelle, missä juhlakansa on suurimmilta osin kokoontuneena. Se tarkkailee oven hämäristä ihmisiä, kunnes se ottaa horjahtavan askeleen eteenpäin, ja hahmon partainen siluetti valtaa oviaukon.

Lyyti huomaa hahmon ja kiljaisee kauhusta. Tumma, parrakas hahmo astuu eteenpäin ja kohottaa kätensä, jossa pitää metallista esinettä. Se liikahtaa kohti Lyytiä ja päästää matalan, kurlaavan äänen. Lyyti pyörtyy. Kiri heittää kaapuhyypiötä boolimukilla. Anton ei ole vaikuttunut. Aih, sanoo partatyyppi, ja sitten: älkää, se oon minä. Manny hieroo päätään ja valittaa, ettei hänen olisi ikinä pitänyt tilata tätä Galileo Galilei -asua.

Lyyti tointuu ja tuiskahtaa parhaan ystävänsä kaulaan.

Valtteri heiluttelee innoissaan miekkaansa. Jasmiina on arvannut, että on virhe olla takavarikoimatta sitä typerää lelumiekkaa. Toisaalta onhan Valtteri urhoollisesti pukeunut juuri siten kun Jasmiina itse halusi.

Lyyti vetää Kirin sivuun jutellakseen tämän kanssa kahden ja pyytää anteeksi pelottelua. Ei ole ketään Mariaa, vakuuttaa Lyyti ruskeat silmät kosteina nappeina vihreissä kasvoissa. Hän anoo anteeksiantoa kun meni pelottelemaan Kiriä ja muita.

Jasmiina pyytää Miiloa ottamaan Disney-jengistä kuvan. Miilo suostuu.

Respa ja Anna ovat edelleen pienellä pihapolulla. Annaa epäilyttää respan pyyntö kastaa hänet. Respa ojentaa taskustaan pienen paperilapun ja ojentaa sen Annalle. Lapussa lukee ANNA ANNALLE. Paperi on todella, todella vanha kuitti, niin vanha, että on markka-ajalta. Siinä kuitenkin lukee ostoksia: Kahvia, särkylääkkeitä, katajanmarjaginiä... Alimmaksi on kirjoitettu 'juokse'. Kun respa taas kysyy tulisiko Anna koskelle, hän kääntyy ja lähtee pinkomaan kohti hotellia.

Riinis kulkee käytävillä tutkien vanhoja valokuvia. Äkkiä hän kiinnittää huomionsa yhteen kuvaan ja kurtistaa kulmiaan ihmeissään.

Anna tajuaa juosseensa ympyrää, mutta ei ehdi harkita seuraavaa suuntaa kun törmää Hannekseen. Hannes kietoo nopeasti kaavun ympärilleen. Anna selittää hätäisesti respan tyypin olevan sekaisin. Hannes on ymmärtäväinen. Annalle on selkeästi annettu tärkeä kosminen erityistehtävä. Hannes ja Anna kulkevat metsän poikki respan luo. Hannes tunnistaa respan Tapioksi. Respa - ei, Tapio, maistelee nimeä ihmeissään. Hanneksesta voisi olla hyvä idea kastaa Tapio koskella. Tapio ja Hannes ovat tunteneet jo lukuisissa entisissä elämissä ja opastaneet toisiaan. Lopulta Anna suostuu.

Koski kuohuu. Tapio kävelee sitä kohti juhlallisesti. Hannes pyytää Annaa toistamaan perässään muutaman sanan. Hanneksen litania on kuitenkin aika pitkä ja Annan toisto menee vähän sinne päin. Koski kohisee. Tapio riuhtaisee itsensä irti Hanneksen otteesta -- ja kaatuu pauhaavaan veteen. Anna kirkaisee.

Hannes ei näytä lainkaan huolestuneelta. Hän levittelee käsiään aistikkaasti, niin että hetkeksi kaavun kangas peittää taakseen ison kaistaleen koskenrantaa. Kun hänen kätensä laskeutuvat, Anna saa huomata jotain omituista-- koskenrannassa ei näy enää hiustupsuakaan Tapiosta.

Hannes kysyy toistiko Anna varmasti kaiken juuri kuten Hannes sanoi. Anna ei ole ihan varma. Hannes vakavoituu. Heidän on parasta lähteä, Hannes ei usko että Tapio on enää heidän keskuudessaan. Tämä on vakava asia, eikä Annan pitäisi puhua siitä kenellekään.

Riinis on tekstannut Aleksanterille ja kysynyt missä tämä on. Nyt hän juoksuttaa Aleksanteria pitkin hotellin hirsiseinäkäytäviä kohti valokuvaa, jonka äsken löysi. Riinis toivoo, ettei Aleksanteri pidä häntä hulluna. Yksi kuva kun on jotenkin outo... vuonna 1922 otetussa Kekripäivän illallisessa nimittäin näyttää istuvan Riinis itse. Aleksanteri kysyy epävarmasti, voiko yhdennäköisyys olla sattumaa. Tai jos kuvassa on joku Riiniksen vanha sukulainen, Riinishän on Lapista? Riinis on mietteliäs. Hän ei ole koskaan tuntenut isäänsä, eikä sen puoleen isänsä sukulaisia.

Mannylla on masentunut olo. Hän melkein tappoi Lyytin. Ainakin se pyörrytti tämän. Ja Lyyti on kuitenkin Mannyn paras ystävä. Partaakin menee kurkkuun.

Juli ja Eedi päättävät mennä juomaan viinaa Eedin ja Kirin huoneeseen. Juli menee istumaan Kirin sängylle ja kysyy nukkuvatko Kiri ja Miilo siinä. Kiri ei varmaan edes tule huoneeseen, Juli arvelee, hän menee varmaan PANEMAAN. Juli kyykistyy Kirin matkalaukun viereen ja levittelee koko Kirin suihkupussin sisällön lattialle Eedin vastusteluista huolimatta. Hän sanoo viattomana etsivänsä huulirasvaa. Vihainen Eedi antaa Julille huulirasvan ja siivoaa sotkun.

Sisu on astunut ulos salista tyhjän respatiskin läheisyyteen. Yhtäkkiä aution aulan poikki kävelee musta kissa, joka lähestyy Sisua häntä ylhäällä keikkuen. Olikohan se karannut jostakin? Vai oliko täällä hotellissa oma respakissa? Sisu kumartuu alas ja silittää kisun sileää karvaa. Sen kirkkaankeltaiset silmät tutkiskelevat Sisua kuin kirjaa, samalla kun kehräys tuntuu lohdulliselta kättä vasten.

Lyyti kertoo 4000. kertaa sen illan aikana, että hän on nähnyt LIIKKUVAN PALJAAN PERSEEN metsässä

Valtteri ja Jasmiina kuulevat kummitushuoneista. Valtteri innostuu. Hänkin haluaa käydä niissä! 

Kiri kertoo kummitusjuttua hotellin kummituksesta. Lyyti kuuntelee juttua ja yskii hermostuneena, kun tämä alkaa keksimään omiaan. Ööh, se kummitus on kyllä eräs karjalainen sammaleen värinen eukko, hän tuumaa, mutta ei sano mitään.

Pyry havahtuu salin nurkasta. Hän on tainnut torkahtaa saatuaan vatsansa täyteen hyytävää ruokaa ja melko tujua boolia. Hän vilkuilee ympärilleen hämärässä salissa. Pyry nousee ylös vähän horjahtaen. Aleksanteri on kuulemma Riiniksen kanssa yläkerrassa ja hän päättää etsiä heidät. Ongelmaksi vaan muodostuu kummallinen savu, joka tuntuu hiipineen saliin ja vaikeuttaa eteen näkemistä. Kumma kyllä savu ei yhtään haise savulta, eikä kukaan muu tunnu olevan huolissaan sakeasta pilvestä. Tarkemmin ajateltuna Pyry ei ole heräämisensä jälkeen nähnyt ketään. Myöskään musiikki ei enää pauha salissa.

Pyry yrittää kysellä Aleksanterilta viestitse apuja, sillä ei löydä ketään salista. Sali vaikuttaa kasvaneen valtavaksi ja aikansa lähes sokkona tuoleihin törmäiltyään Pyry lopulta näkee toisen ihmisen. Mutta se ei ole Allu. Tai muukaan tallilaisista. Pyry siristelee silmiään savussa. Jaa, sehän onkin ystävällisesti hymyilevä respa, joka on juhlien kunniaksi vaihtanut päälleen aatelisherran vaatteet. Pyryn kysyessä respa kertoo, ettei täältä pääse ylös. Vain alas. Alas ja alas ja alas.

Ystävällinen respa lupaa näyttää Pyrylle reitin hänen ystäviensä luo. Pyry seuraa ja ajattelee laittavansa Aleksanterille viestin, että on tulossa, mutta tajuaakin kauhukseen ettei puhelin ole enää hänen taskussaan. Pyry ja respa laskeutuvat portaita alakertaan. He kulkevat hetken portaita alaspäin ja päätyvät lopulta heikosti valaistuun käytävään. Pyry katsahtaa käytävän kattoon, ihan kuin katon lankkujen läpi kuuluisi puhetta.

Aleksanterin puhelimeen on tullut outoja viestejä Pyryltä: 'Ĕ̸͠ḯ̶͝ ̶̈̄t̷̓̔ä̵̏͠ä̷͐͑l̸͆̇t̵̔̾ä̴́̀ ̶̀͗p̶̿͘ä̸͋̍ä̶̽̉s̷͊̍e̸̽̀ ̷͂̿p̵̃̂ơ̴̊i̶͐͝s̶̆͘' ja 'e̴̕͝t̸̃́t̵̗̽e̸̅͌ ̷͊͑o̸͋͋l̷̫̓e̴̔̄ ̶̮͛t̸͋̂e̶͋̍r̶̛̬v̶̡̄e̶͒̍t̷̾͌u̷̓͘l̴̛̕l̷̋̌e̴͆̕ĭ̷̡t̷̏͂a̷͊̈́ ̴͗̓t̵͔̅ä̷̇̋n̶̏̈́n̷̎̕e̵͑̑ ̸̂͗'.

Sisu ristii mustan kissan Riiviöksi. Riiviö hyppää alas Sisun sylistä ja alkaa sähistä katse tiukasti kiinni lattiassa.

Miilo kertoo löytäneensä koskelta hiidenkirnun.

Seppeleen Whatsapp-ryhmä kilahtaa: 'p̴̹̀o̴̰͗i̵̒́s̶̗̀t̸̟͑u̴̔̔k̸̦̍ä̵͚a̸͊͒ ̸͇́t̶̄͂à̵̉i̵͂̉ ̶̏͌k̶͗̀ă̴͝l̸͌͛m̸̊͌a̸̐̍ ̶̓̐k̵̿͝ó̴̓r̷̓̚j̵̽̒ȧ̶̀à̵̄ ̶̈́y̴̠͌h̴͓̃ḋ̵̈e̷̿̑n̷̽͝ ̴́͑e̴͙̔n̶͊̐n̵̑̋ë̸́̎n̷̓̊ ̴͐̍ä̸̢́a̵̰̐m̶͐̅ǘ̶̍n̸̍͊k̶͂͝o̶͑̇i̸̊̕t̶̋͒a̶͛̈'. Juli huomaa viestin ja kauhistuu. Eedikin on ahdistunut. Iiris, joka selailee puhelintaan toisaalla, arvelee viestin olevan tilattu halloween-pila.

Jasmiina ja Valtteri ovat löytäneet tiensä kummitushuoneeseen.  Jasmiinan sydän hakkaa kurkussa, vaikka hän koittaakin muistuttaa itselleen, että kummitukset on vain joku hotellin typerä markkinointikikka. Varmaan samassa huoneessa olisi jouluna joku tonttupaja... Jasmiinan ja Valtterin puhelimien taskuvalot risteilevät pitkin vanhanaikaisesti sisustettua huonetta. Jasmiina hätkähtää, kun valokeila pyyhkäisee ohi peilistä ja hetken hän on aivan varma, että on nähnyt jonkin liikahtavan oviaukon luona. Jasmiina käännähtää nopeasti ympäri, mutta ketään ei näy. Valtteri vaikuttaa syventyneen tutkimaan vanhaa kirjahyllyä eikä huomaa mitään.

Yhtäkkiä huoneen ovi pamahtaa kiinni.

Mannylla on vessahätä. Hän laskee nopeasti kirjansa, kaukoputkensa ja puhelimensa lavuaarin reunalle parran ja kaljun viereen ja menee vessakoppiin. Joku kävelee sisään vessaan, ja Manny kuulee, kun toisen vessakopin ovi sulkeutuu tovin päässä vähän kauempana. Toimitus on haastavaa Galileo Galilei -takin kanssa, joten Manny on kiitollinen, että muitakin koppeja on vapaana, eikä tulija joudu jonottamaan. Manny pääsee vihdoin ulos vessakopista ja menee pesemään käsiään. Lavuaarin reunalta on kuitenkin kadonnut kirja - sekä Mannyn puhelin. Manny huhuilee koppiin, mutta saa vastaukseksi pelkkää hiljaisuutta. Vessakoppi on lukittu.

Vessasta kuuluu kolinaa. Vessan oven alapuolella on muutaman kymmenen sentin rako, josta Manny erottaa vessassa liikkuvan hahmon varjon - kunnes se jähmettyy aloilleen. Katosta tuntuu kuuluvan outo kolina, jota seuraa pitkä, aavemainen ujellus. Manny hajottaa kaukoputkensa ja tiirikoi sen sisällä olevan metallinpalan avulla vessakopin oven auki.

Ovi paukahtaa vessan seinään - eikä vessassa näy merkkiäkään kenestäkään, saati Mannyn puhelimesta tai kirjasta.

Aleksanteri ja Riinis ovat alkaneet etsiä outoja viestejä lähetellyttä Pyryä. Aleksanteri soittaa Pyrylle. Tämän puhelimen soittoääni (Battlestar Galactican tunnari, tietty) pärähtää soimaan hotellin vastaanottotiskillä. Juli ryntää huutaen käytävään ja esittelee kaikille kamalia tekstiviestejä.

Pyry vilkaisee käytävän kattoa kuullessaan huutoa sen läpi. Katseensa laskettuaan hän hätkähtää tajutessaan olevansa yksin. Pyry kuulee oman nimensä kuin unen läpi. Hän yrittää huutaa vastaukseksi. Samassa joku tarttuu häntä jaloista ja hän horjahtaa pimeälle lattialle.

Aivan kuin lattian alta olisi kuulunut huuto! Päätetään, että osa aulaan kokoontuneesta porukasta lähtee etsimään Pyryä, osa taas Hannesta joka varmaankin tietää mistä on kyse. Juli juoksee Hanneksen perään. Aleksanteri, Riinis, Eedi ja Sisu alkavat etsiä Pyryä.

Iiris harhailee pitkin hotellia, löytämättä oikein ketään. Aina, kun joku tuntuu näkyvän, tuntuu hahmo katoavan kulman taakse kuin ilmaan, vaikka Iiris olisi kuinka kipittänyt perässä. Anna suunnistaa huoneeseensa hotellin sokkeloissa. Mutta eikö hän juuri kävellyt tuon oven ohi? Vaimea, mysteerisen keinuva jazz-musiikki soi hotellin käytävillä. Kaiuttimia ei tosin näy missään.

Respan takana on oviaukko pieneen henkilökunnan huoneeseen. Riiviö hyppää Sisun sylistä ja kävelee kaikkien edellä sinne. Aleksanteri ottaa pari kokeilevaa askelta kohti respaa ja sen takana ammottavaa oviaukkoa, jonka takana näkyvässä huoneessa paistaa oranssi sähkölamppu. Se on aika mitäänsanomaton toimistohuone, jonka nurkassa on toinen ovi. Ikkuna on peitetty punaisilla verhoilla. Huoneen nurkassa on kaide ja alakertaan viettävät pienet betoniportaat. Kukaan ei vaikuta erityisen innokkaalta menemään portaita alas.

Jasmiina ja Valtteri tutkivat yhä kummitushuonetta. Jokin raskaissa samettiverhoissa on pahaenteistä, eikä Jasmiinan tee mieli koskea niihin. Valtteri lukee paksua, pölyistä kirjaa edelleen melkein kuin hypnotisoituna... Lopulta, Jasmiinan pyynnöstä, Valtteri havahtuu ja menee avaamaan samettiverhot. Niiden takana on puuovi. Oven takana on alaspäin viettävät portaat. Valtteri tarttuu Jasmiinaa kädestä ja lähtee laskeutumaan loputtomia portaita alas. Valtterin naurahtaessa ääni kaikuu edessä ja takana. Jotenkin ääni muuttuu matkan varrella ja hetken kuulosti ihan siltä, kuin joku muu olisi laittanut matkaan saman äänteen eri äänellä. Tunnelissa kolahtaa pahaenteisesti. Valtteri nieleskelee omaa paniikkiaan, hän tietää kyllä miten erosi hauska pelottava ja oikeasti pelottava. He arvelevat, että saattavat olla kosken lähellä.

Pyry ei tiedä missä on. Hän on niin kauhuissaan että housuun lirahtaa munuaisten kautta suodattunut booli. Pyry istuu pissaisessa lammikossa ja pyörtyy kauhusta.

Cellasta ajatus oli ollut riemukas. Mannysta se oli lähtenyt. Cella oli kiskonut valkoisen topin vähän märän tukkansa yli niiden yhteisessä huoneessa, kun ne olivat tulleet edellisenä päivänä kylpylän puolelta. Manny oli tyrskähtänyt hiljaa ja sanonut Cellan näyttävän ihan Julilta.

Cella oli vilkaissut peiliin ja tajunnut TÄYSIN mitä Manny tarkoitti, koska vähän kostealla tukalla Cellan tukka taittoi juuri ratkaisevan julimaisen asteen tummemmaksi vaaleaksi ja liukui niskaan samalla tavalla, kuin Juli sitä laittoi. Cella leikkasi toppinsa croptopiksi, puki kahdet rintsikat päällekkäin päästäkseen vähän lähemmäs tavaramerkki-tiktok-imartelevia tissejä, liimasi itselleen pienen askartelutimantin nenäkoruksi ja kärvensi sytkällä itselleen croptopista ylijääneitä kangasriekaleita rekvisiitaksi "Kirin kiukaassa poltetut vaatteet". Voila, Juli-asu oli siinä. Cella lähtee kohti aulaa. 

Miilo ja Kiri päättävät mennä ulos. He varastavat aulasta pari vanhaa takkia ja lähtevät koskelle.

Julilla ei ole mitään hajua siitä, missä Hannes voisi olla, joten se jatkaa päämäärätöntä juoksenteluaan pimeällä pihamaalla ison mekkonsa kanssa.

Miilo ja Kiri kulkevat kohti koskea. Miilo kysyy onko koroilla helppo kävellä. Ei, vastaa Kiri, hän kun ei ole harjoitellut mitenkään älyttömästi vaikka on esiintynyt korkkareissa pari kertaa. Miilo ehdottaa että Kiri opettaisi häntä joskus. Kiri voisi myös tulla laivalle esiintymään, Miilo kun tuntee erään Elofin joka palkkaa esiintyjiä.

Kiri sanoo että hänestä tuntuu jotenkin vaan siltä, ettei vät he tule näkemään tyyliin enää ikinä, kun Miilo on lähtenyt. Miilo kysyy kipeällä äänellä eikö Liekkijärveltä kulje riittävän hyvin laivoja Tukholmaan. Kiri ei ole tarkoittanut, ettei haluaisi nähdä. Hän vain yrittää hirveästi olla miettimättä, kenen kanssa Miilo hengaa tornissa seuraavaksi. Miilo ei ole varma haluaako viedä sinne ketään. Ei Kiri ole ollut hänelle kuka tahansa. Ei Miilokaan Kirille.

Kiri kysyy onko Miilo sitten ajatellut tulevaisuutta: että on hauska sattuma, jos he  törmäävät laivalla ensi keväänä matkalla Hanamiin? Vai että he hengailevat, jos Kiri tulee joskus heilumaan laivalle peruukissa? Vai? Ehkä jotain hengailun suuntaan, vastaa Miilo epävarmasti. Hän ei oikeasti olisi arvannut että ihastuisi Kiriin näin, ainakaan tällä tavalla.

Yhtäkkiä Kiriä alkaa naurattaa. Hän ei tiedä oliko hänellä mitään mahiksia olla ihastumatta Miiloon. Kiri epäröi hetken. Hänellä on helvetin outo olo -- jotenkinrauhallinen. Hiljaisuus tuntuu roikkuvan ilmassa ikuisuuden, Kiristä tuntuu siltä kuin hän ehkä seisoskelisi jonkun kalliojyrkänteen reunalla, koska kaiken huomioon ottaen tämä todella on jotain ihan hiton typerää. Sitten, ääni viimein kuuluvana ja selkeänä ja vain ihan vähän tärisevänä Kiri sanoo, että rakastaa Miiloa. 

Miilo hengähtää jotenkin katkonaisesti, yllätettynä, ja hymyilee hämillään kuin hänelle olisi juuri ojennettu kukkia. Hän tunnustaa, ettei kukaan ole koskaan sanonut hänelle niin. Toivottavasti ei haittaa, sanoo Kiri. Ei, vastaa Miilo. Hän ei ole ehkä ikinä ollut niin iloinen. Ja surullinen. Nyt Miilo tunnustaa ajatelleensa, että olisi tullut Liekkijärvelle jouluksi. Jos se ei ole Kiristä liikaa. Ei se ole liikaa, Kiri vakuuttaa. Kiriä vain on pelottanut niin paljon, että on ollut helpompi miettiä, jollain kierolla tavalla, etteivät he enää näe.

Salma ja Lyyti löytävät toisensa vaeltelemasta tyhjenneiltä käytäviltä ja alkavat etsiä muita.

Vastaanoton toimistohuoneessa Sisu lähtee laskeutumaan portaita kellariin. Riiviö kulkee hänen edellään. Portaiden alapäässä on raskas puuovi, jonka lukko on rikki. Manny ja Cella tupsahtavat paikalle, kun muut pyörivät vielä portaissa epävarmoina siitä, uskaltavatko seurata Sisua. Manny näyttää koomiselta, mutta Cella ei viitsi sanoa sille sitä. Cellan äänen kuullessaan Aleksanteri jää tuijottamaan tätä kasvoillaan hyvin monitulkintainen ilme kuin ei ymmärtäisi mitä näkee.

Cella ja Manny saavat kuulla polveilevan kertomuksen kadonneesta Pyrystä. Melkoinen joukkohysteria asiasta, ottaen huomioon että Cella TIETÄÄ Pyryn osaavan kulkea portaita, hän on nähnyt. Cella ei katso Allua silmiin, hänen on mahdotonta valita millä ilmeellä sitä katsoisi, kun taas kerran Allun on pitänyt löytyä melkein käsi kädessä Riiniksen kanssa jostain heti jos Cella vähän nukkui päiväunia ja pukeutui häiritsevän freudilaisesti sen siskoksi. Riinistä ärsyttää Cellan asenne. Ikään kuin joku olisi kieltänyt Pyryä olemasta missä huvittaa? Ehkä Cella ei sitten kuulunut niihin ihmisiin, jotka osasivat olla huolissaan kavereistaan. Aleksanteri ei pääse yli Cellan ulkomuodosta ja kysyy mitä tämä esittää. Cella kysyy onko Aleksanteri 70-luvun diskoenkeli ja silittää Mannyn tekokaljua.

Yhtäkkiä Aleksanterilla välähtää. Hän kysyy esittääkö Cella hänen siskoaan. Cella ei vastaa. Aleksanteri on surullinen siitä. Häntä hävettää, koska hänestä tuntuu että on arvannut VÄÄRIN Cellan asun. Aleksanterilta tuntuu kamalalta ja väärältä että hän on mennyt edes ajattelemaan, että Cella olisi pukeutunut hänen siskokseen.

Cellan käskystä Aleksanteri näyttää hänelle Pyryn kamalat viestit. Cella osuu vahingossa viestisovelluksen takaisin-painikkeeseen, päätyen viestivalikkoon, jossa ilmiselvästi heti Pyryn alla viimeisimpänä keskusteluna killuu Riinis. Cella puree hammasta ja tyrkkää puhelimen Allun käteen. Aleksanteri selittelee vaivaantuneena Cellalle, että Riinis näytti hänelle oudon kuvan. Sitten hän tajuaa Mannynkin olevan paikalla. Aleksanterille tulee huono omatunto, koska ehkä Manny on surullinen siitä, että Riinis esittelee pelottavia valokuvia Aleksanterille eikä eksälleen.

Viimein Sisu, Eedi, Manny, Riinis, Aleksanteri ja Cella lähtevät alas kellariin. Alhaalla olevan oven takaa aukeaa heikosti valaistu käytävä, jonka perällä näyttäisi olevan toinen portaikko. Sisu on aivan varma, että sieltä kuuluu puhetta. Hän seuraa luottavaisena Riiviötä hämärään huoneeseen, jonka ainoa valaistus on katosta suikaleittain näkyvät valosiivut. Hetken tarkasteltuaan Sisu tajuaa, että katto on... tehty puulankuista? Onks tää se juhlasalin alla oleva salanen kerros...?

Käytävän päästä he löytävät huoneen, jossa Pyry makaa. Pyry on tajuton, mutta vaikuttaa olevan kunnossa. Pyry liikahtaa ensin kerran, sitten toisen, ja alkaa sitten hourailla jotain portaista ja hotellin respasta. Sisu ei tajua yhtään mitään, ja katsoo muihin kysyvästi - samalla kuitenkin helpottuen, että Pyry vaikuttaa tulevansa hitaasti tajuihinsa. Ehkä Cellan läsnäolo todella saa kuolleetkin nousemaan haudoistaan?

Yhtäkkiä takaa kuuluu pahaenteinen kolahdus - raskas rautaovi on sulkeutunut ja mennyt lukkoon. Paniikki nousee.

Manny löytää kirjansa ja puhelimensa huoneesta. Kirjan kanteen on ilmestynyt jonkinlaisia viiltojälkiä. Manny vaikeroi. Äiti tappaisi hänet, kyseessä oli tämän lempikirja. Kaiken lisäksi kirjaa on töhritty: joku on alleviivannut sanoja sieltä täältä. "Rhados.... tulee...ole... valmiit.. " , lukee Cella.

Riinis on jähmettynyt jo hetki sitten katsomaan Cellaa, joka on uppotunut valokeilan valossa lukemaan Mannyn kirjaa. Pienet hiutaleet leijailevat Cellan yläpuolella alaspäin, kuin lukemattomat lumihiutaleet. Mutta - eihän kellarissa voinut sataa lunta? Samassa kuuluu rahinaa, ja yhä isompia kiviä alkaa ropista alas.

Manny nappaa Cellan jonkinlaiseen halausotteeseen ja kiepauttaa blondin ympäri juuri ennen kuin katosta irtoaa muutamia kivenlohkareita, jotka kimpoilevat ympäri kivilattiaa. Aleksanteri vetää henkeä, melkein huutaa kun tajuaa mitä on tapahtumassa. Ajattelematta mitään hän jättää Pyryn niille sijoilleen ja lennähtää kohti Mannya ja Cellaa. Aleksanteri tuuppaa Mannyn sivuun kohtuuttoman lujaa heittäytyäkseen suojaksi Cellan päälle. Manny lyö päänsä kivipaateen niin, että keuhkoista karkaa ilmat pihalle. Allun paino osuu Cellaan niin lujaa ja yllätyksenä, että kaksikko kaatuu ropisseiden kivien lomaan lattialle, muutaman murikan vielä pudotessa ja osuessa pienistä tärähdyksistä päätellen päällimmäiseen Aleksanteriin. Cellaa hengästyttää. Hän on vetänyt käsivartensa Allun takaraivon suojaksi, ja katon putoamisen hiljentyessä molemmat hiljenevät hetkeksi ihan paikalleen. Sitten Aleksanteri nousee ja auttaa Cellan ylös. Cellan silmiä kirvelee pudonnut kivipöly. Hän tarttuu Allun auttavaan käteen melkein ujosti . Kukaan ei ole ehkä ikinä tehnyt mitään sellaista Cellan puolesta kuin Allu äsken. Hän avaa suutaan kerran sanoakseen siitä jotain mutta kaikki mitä tulee mieleen tuntuu hölmöltä ja vähän liian intiimiltä sanoa siinä, alle puolen metrin päässä kivien yli kopuroivasta Eedistä.

Juli yrittää saada valokuvaa ohi lentävästä pöllöstä mutta ei onnistu. Hannes on palannut metsäretkeltään ja seisoo aulassa juttelemassa hotellin työntekjän kanssa. Salma ja Lyyti ovat päättäneet pitää pienen etsintätauon ja syövät viimeisiä verisiä sormia salissa. Lyyti esittelee tohkeissaan Hay Day -eläimiään.

Jasmiina ja Valtteri vaeltavat edelleen tunnelissa. Jasmiina löytää maasta rypistyneen paperinpalan. Varmaan roska, naurahtaa Jasmiina. Valtteri lukee lapun: *Varokaa tai saatte katua / Tämä ei ole mitään satua / Kaatuu joskus ne rauniotkin / Kuolema korjaa lapsetkin."

Valtteri sanoo Jasmiinalle lapun todellakin olleen vain roska. Tunneli saa askelten rahinan maapohjalla kaikumaan oudosti. Aivan kuin jostain kuuluisi vielä lisää askelia. Valtteri ei ole ikinä elämässään halunnut mistään pois niin kovin kun siitä tunnelista. Ei edes hakkaavan isänsä luota. Hän käskee Jasmiinan edelleen. Jos joku tulisi heidän päälleen takaapäin niin ainakin Jasmiina saisi hetken etumatkaa.

Yhtäkkiä heidän edessään on suuri metalliovi ja se aukeaa kuin uuden omakotitalon ulko-ovi, narisematta ja vaivatta. Valtteri sulkee sen heidän takanaan ja nojaa sitä vasten koko painollaan. Valtteria pelottaa samoin kuin Jasmiinaakin, mutta hän vetää tytön halaukseen ja silittää tämän selkää. Jasmiinan polvesta tulee verta. Valtteri ja Jasmiina tukkivat huoneen oven, ettei kukaan voi seurata heitä.

Huoneen nurkasta löytyy metalliset portaat - ylöspäin! He lähtevät kulkemaan niitä. Portaiden yläpäässä on samanlainen metallinen ovi, joka aukeaa työntämällä samoin kuin ovi kellarissakin. Vaikka ikkunoista tihkuu sisälle pilvisenä yönä vain vähän valoa, tuntuu hetken aikaa melkein siltä kuin joku olisi laittanut valot päälle. He ovat tulleet hylättyyn mökkiin. Todettuaan mökin turvalliseksi parivaljakko päättää jäädä mökkiin odottamana aamua. Kaappeja tongittuaan Valtteri löytää paksun viltin, joka on kauhtunut, mutta sentään kuiva. Kaksikko käpertyy kulahtaneelle sohvalle odottamaan aamua. Jossain hyvin lähellä pauhaa koski, jonka kohina alkaa tuntumaan aina vain rauhoittavammalta.

Katon pudotessa Manny on yhtäkkiä ymmärtänyt jotakin. Vessan tyyppi on päässyt pois KATON kautta! Manny osoittaa katossa olevaa luukkua. Aleksanteri ja Manny nostavat Riiniksen luukun kautta ulos. Riinis tiputtaa löytämänsä köysitikkaat huoneeseen.

Köysitikkaita pitkin pääsee kapeaan käytävään ja käytävästä tuuletusaukon kautta hämyiseen, vain allaslamppujen valaisemaan suljetun kylpyläosaston kulmaan.

Koskella Juli löytää Miilon ja Kirin, jotka juttelevat matalalla äänellä keskenään. Juli kysyy yrittävätkö he PANNA. Kiri ja Miilo eivät jaksa Julia, vaan lähtevät kohti hotellia. Juli huutaa heidän peräänsä, että toinen pettää toista koko ajan. Miilo tuumii Kirille ettei ole varma, tarkoittiko Juli Kirin pettävän häntä vai hänen Kiriä. Kaiken lisäksi eiväthän he ole sopineet mistään pettämiseen liittyvästä. Se on ehkä ihan hyvä, mutisee Kiri pessimistisesti. Miilo kysyy haluaisiko Kiri sopia jotakin. Kiri kysyy onko parempi että he sopivat jotakin minkä hän varmaan pilaa jotenkin, vai ei sovita mitään niin Miilo voi tehdä mitä haluaa eikä Kirin tarvitse mokata. Miilo sanoo, ettei halua olla muiden kuin Kirin kanssa. Kaksikko on päässyt jo hotellille ja avaa oven, kun Kiri kysyy voiko hän olla Miilon poikaystävä.

Hannes, joka seisoo yhä hotellin aulassa juttelemassa työntekijän kanssa, kääntyy parahiksi kuullakseen Kirin sanat.

Miilo on vastaamassa Kirille, kun nostaa katseensa punertavan lampun hehkussa loistavaan hotelliaulaan - ja kohtaa Hanneksen kylmän katseen. Kiri panikoi. Hän livahtaa Hanneksen ohi portaisiin ja sanoo hätäisesti käyvänsä nopeasti huoneessaan. Hannes nostaa kätensä Miilon harteille ja pyytää tämän juttelemaan kanssaan.

Pyrynpelastuspartio on päässyt kokonaisuudessaan hämärään kylpylään. Cella riisuu itsensä alusvaatteilleen ja pulahtaa täydellisen tyyneen, turkoosina allasvalossa hehkuvaan poreammeeseen. Cella on unohtanut että Julin kurvikkaampaa ruumiinmuotoa etsiessään oli laittanut kahdet rintaliivit päällekäin, ja on nyt lievästi nolon näköistä, mutta toisaalta ne ovat juuri meinanneet kuolla kivivyöryyn joten ketään ei todennäköisesti kiinnosta. Sisu ja Eedi pulahtavat Cellan perään (Sisu saattaa vilkuilla Eediä salaa). Riiviökin tökkii vettä tassullaan. Manny kuoriutuu Galilein puvustaan. Nyt sai riittää halloween.

Aleksanteri tuijottaa Cellaa, joka istuu kaksissa rintaliiveissä poreammeessa, ja yrittää peitellä ihailun- ja järkytyksensekaista ilmettään. Nähdessään ilmeen Riinis lähtee sanaakaan sanomatta allasosastolta. Aleksanteri huolestuu hirveästi, koska Riinis ei ole sanonut mitään ja ne ovat keskellä ei-mitään suljetussa kylpylässä, ja hölkkää Riiniksen perään. Vain puoliksi tiedostaen Cella vilkaisee pukuhuoneiden ja suihkujen ovelle päin, johon Allu ja Riinis ovat kadonneet. Cellan päivä on ollut liian älytön, että hän jaksaisi nyt tutkia asiaa, mutta hän päättää, että seuraavien päivien aikana kuvio on selvitettävä viimeiseen asti. Allu on ehkä heittäytynyt oman loukkaantumisen uhalla Cellan suojaksi, kun kivet murenivat niskaan; Allu on ehkä Cellalle aina sen elämän isoimpia rakkauksia; mutta tämä tilanne alkaa olla liian kipeä ja liian pitkään jatkunut tälläisenään.

Juli on päässyt sivukautta hotelliin ja juoksentelee nyt pitkin käytäviä etsien muita. Hän soittaa Eedille, koska haluaa mennä taas penkomaan Kirin matkalaukkua. Eedi kertoo heidän olevan kylpylässä. Juli raivostuu silmittömästi ja lähtee juoksemaan kylpylään

Riinis on suihkussa, joten Aleksanteri jää puhumaan hänelle kaakeliseinämän toiselle puolelle. Riiniksen takaraivossa tykyttää outo viha. Aleksanteri kysyy eihän Riinikseen sattunut. Riiniksen tekisi mieli huutaa kulman taakse, ja kysyä, mitä Allu tarkoittaa? Eihän Riinikseen sattunut se, että Allu torjui sen? Eihän Riinikseen sattunut se, että se on saanut Riiniksen ihastumaan itseensä? Se, että teki Riinis mitä tahansa, se on Cella, johon Allu päätyisi aina lopulta? Riinis painaa kämmenensä suihkun kaakeleita vastaan ja nieleskelee kyyneleitä. Häntä vituttaa itkeä Allun takia. Riinis huutaa suihkun kohinan yli olevansa ihan okei. Aleksanteri kysyy, tuleeko Riinis suihkun jälkeen takaisin. Riinis lupaa tulla.

Manny heijaa itseään edestakaisin. Hän miettii, kehtaisiko se mennä Cellan kanssa poreammeeseen puhdistautumaan, mutta tulee tulokseen, ettei se olisi soveliasta, joten päättää mennä loput vaatteet päällä kylmäaltaaseen. Manny yrittää tehdä mielikuvaharjoituksia ja kuvittelee olevansa pingviini ja että kylmä vesi on top tier 6/5 samalla, kun puhdistaa itseään pölystä.

Juli marssii pyhää raivoa uhkuen kohti poreallasta huutaen Eedille miksei tämä KERTONUT, että he ovat tulossa kylpylään. Eedi vastaa väristen ettei tiennyt, he tulivat kylpylään putken läpi. Juli roiskaisee vettä kylmävesialtaasta kohti Eediä. Eediä itkettää. Häntä tuntuu ettei kukaan oikein halua sitä paikalle. Kaikki joko vihaavat häntä, ovat vihaisia hänelle tai maksimissaan sietävät. Juli alkaa itkeä eikä ymmärrä, miksei Eedi kutsunut häntä. Cella käskee Julin olla hiljaa. Eedikin itkee ja jatkaa anteeksipyytelyä. Juli huutaa vihaavansa Cellaa ja heittää pelastusrenkaan porealtaaseen.

Riinis lähtee suihkusta, etsii pyyhkeen ja astelee hiljaiselle käytävälle kylpylän ulkopuolella.

Yhtäkkiä Sisu nousee ylös altaasta vaatteet vettä valuen. Hänen katseensa on kiinnittynyt jonnekin Julin olkapään tienoille, kun hän käskee Julia lopettamaan. Juli itkee täysin hysteerisesti eikä huomaa Sisun muuttunutta olemusta. Hän yrittää sylkeä kohti Eediä mutta ei oikein onnistu. Cellallakin menee hermot. Aleksanteri saapuu kuitenkin parahiksi porealtaalle, tarttuu Juliin ja lähtee taluttamaan häntä kohti pukuhuoneita. Riinis on kadonnut. Aleksanteri huolestuu.

Manny nousee kylmäaltaasta ja kysyy Cellalta saako tulla porealtaaseen. Hän ei halua enää olla siveellinen, hän haluaisi olla lämmin. Saat, vastaa Cella suuressa armossaan. Manny varoo, etteivät niiden varpaat kohtaa vedenpinnana alla. Cella alkaa tökkiä Mannya varpaillaan veden alla. Manny yrittää vetäytyä varvasarmeijan ulottumattomiin. Manny pulikoi kiusaantuneena ja kysyy, menisivätkö he heidän huoneeseensa. Nukkumaan siis. He menevät.

Aleksanteri löytää Riiniksen yläaulasta valokuvien luota. Juli vaeltaa niiskuttaen huoneeseensa ja itkee itsensä uneen päiväpeiton päällä. Aleksanteri kysyy haluaako Riinis mennä samaa matkaa huoneille. Ei tarvi, sanoo Riinis. Sitten hän sanoo olevansa pahoillaan, mutta hän ei usko, että he voivat olla kavereita. Aleksanteri pelästyy. Riinis tuijottaa valokuvan kaksoisolentoaan. Ehkä on parempi, jos he eivät ole tekemisissä.

Kuvan naisen ilme pysyy samana, mutta silti Riiniksestä tuntuu, kuin se hymyilisi hänelle. Ihan vain häilyvästi, mutta kuitenkin. Sanoisi hänelle oikein tehty. Aleksanteri yrittää puhua Riinikselle, mutta Riinis pyytää vielä kerran anteeksi ja lähtee nukkumaan.

Aleksanteri seuraa perässä tarkistaakseen, että Riinis pääsee huoneeseensa ja menee sitten ahdistuneena omalle ovelleen.

Hannes taluttaa Miilon tyhjentyneeseen saliin ja istuttaa tämän nurkkaan punaisten seinäverhojen taakse. Hannes kertoo pyytäneensä jo aiemmin hubertuksella että Miilo ja Kiri poistuisivat, eikä Kiri kunnioittanut hänen pyyntöään. Nyt Hanneksen tunteita on kuitenkin taas todella, todella loukattu. Hän pyytää, että Miilo lähtisi heti huomisaamuna. Hannes kyllä huolehtisi rahasta. Miilo nostaa leukaansa ja sanoo, ettei lähde. Hanneksen ilme muuttuu. Hän on pyytänyt kummaltakin ymmärrystä. Miilo keskeyttää Hanneksen, nousee ja sanoo ettei liity tämän ja Kirin väleihin mitenkään. Sitten hän palaa aulaan. Hannes katsoo Miilon perään ja mutisee matalalla äänellä: "Tämä ei jää tähän." Ihan kuin jossain jyrähtäisi ukkonen Hanneksen sanojen myötä.

Kiri seisoo kylmässä suihkussa. Oikeastaan jääkylmällä vedellä oli aika rauhoittava vaikutus, Kiri miettii. Hassu homma. Ehkä pitää tunkea naama jäävatiin seuraavan kerran, kun--- kun kysyy liian kivaa, voiluojarakastamaansa, tyyppiä poikaystäväkseen, samalla kun hemmetin vaikea entinen hannes katselee murhaavasti vierestä. Joo. Hyvä, että sellaisen varalle on nyt suunnitelma, Kiri miettii vähän sekavasti kiskoessaan yöpuvunhousuja jalkaan.

Miilo tulee koputtamaan Kirin ja Eedin ovelle samalla kun itkuinen Eedi tulee nukkumaan. Hän kertoo Kirille, että Hannes pyysi häntä lähtemään ja hän kieltäytyi. He lähtevät kohti Miilon huonetta. Miilo ehdottaa, että he puhuisivat huomenna siitä aiheesta, jonka Hannes keskeytti.

Hannes on löytänyt salissa nukkuvat Salman ja Lyytin ja tarkastelee heitä kiinnostuneena, kristallejaan hipelöiden.

x

On myöhäinen aamuyö. Kyöriönkosken hotellin käytävillä kaikuu kaukainen, kaukainen musiikki. Sävel on niin rauhallinen, että kuulostaa miltei tarkoituksella hidastetulta.

Hannes odottaa purppuranpunaisten verhojen takana. Hän vilkaisee kelloaan, täsmälleen ajallaan--

"Terve. Sehän meni hienosti, vai mitä", verhon toiselta puolelta ilmestynyt Tapsa toteaa.

Hannes nyökkää tyytyväisenä, vaikka hänen iltansa onkin saanut ankean käänteen. Ylpeydessä on haava, jota onnistuneinkaan halloween-pila ei korjaa.

"Siellä hiidenkirnussa oli kyllä niin märkää odotella, että pieni ekstra ei oisi lainkaan pahitteeksi", beigenvaalea respa-työntekijä vinkkaa.

"Varmasti, varmasti", Hannes nyökkäilee ja kaivaa kaapunsa sisältä muutaman ison setelin. Hän sulkee ne apurinsa kämmenten väliin.

"Kiitos, Tapio."

"Se Anna-tyttö vaikutti kyllä aika järkyttyneeltä. Mitä se sano, kun kuuli että koijattiin?", Tapsa pohtii. Hän siemailee myöhäistä ginilasillista.

"Annan Annan uskoa ihmeisiin vielä hieman pidempään", Hannes kertoo tyynesti. Hän ei kenties voisi saada Annaa tuntemaan, miltä tuntui tulla pilkatuksi suudelmalla toisen kanssa, kuten Hannes oli tuntenut olevansa Annan ja Kirin suudellessa Seppeleen juhlissa-- mutta hän voisi antaa Annan miettiä elämän suuria, painavia kysymyksiä hieman.

"Jaa", Tapsa kohauttaa harteitaan ja kääntyy pois.

Kun Tapio kävelee respan peilin ohi, sieltä vilkuttaa jokin. Tapion oma kuvajainen, hymyileväinen-- mutta tällä ei ole silmiä.