Post by Anne on Apr 24, 2022 14:47:11 GMT 2
Keväinen Helppo B-tunti. Mukaan mahtuu 8 ratsukkoa! Tunnista tulee tuntipohja, ratsukkokomentit ja mahdollisesti kuva.
____
Manny - Hilppa
Anton - Agi
Anni - Ruttu
Lyyti - Chilly
Vili - Ailen
Krista - Abrinanna
Kiri - Kari
____
Kenttä on kuiva ja Anne katsoo tunnille saapuvia ratsukoita, on vanhoja ja uusia, kisaratsastajaa ja tuntilaista. Sekä hänen oma tyttärensä Krista. Miten onkaan outoa opettaa Kristaa tunnilla, onhan hän lapsensa vaellustallilla toki ratsastamaan opettanut, mutta tämä on aivan uusi tilanne.
Ja senkin puolesta, että Anne ei ole nähnyt tyärtään useampaan viikkoon. On ollut kisareissua Kultasaareen ja Ruotsin kirsikkakarkkimaisemaan. Järnbyn hevosten ratsutusta ja hätäisiä ajoja Seppeleeseen tunteja pitämään. Onneksi Hanski on tuurannut muutaman kerran, mutta ratsastajalasten äitien palauteryöppy sähköpostissa kertoo Annelle, että omat tunnit olisi hyvä hoitaa itse, siitä äityliinit maksavat.
Annesta tuntuu nytkin, että hän ei pysty keskittymään. Liikaa on menossa elämä. Pieni romanssinpoikanen Järnbyn kenttäratsastajan Markuksen kanssa. Liian vähän oman lapsen näkemistä, liikaa uusia nuoria hevosia ja suurensuuri kiintymyssuhde hänen nykyiseen kisahevoseen Enttiin, jonka maksanruksea olemus on päässyt naisen ihon alle. Anne ostaisi hevosen, jos se ei olisi nii pirun kallis. Mutta se on, ja hevosalan palkathan eivät ole tunnetusti parhaita. Nytki puhelin värähtää, kun Markus laittaa viestiä. Markus on samanlailla tosikkomainen kuin Kristerkin. Ja kaiketi samalla tavalla kuten Annekin, mutta lisäksi uuvuttavalla tavalla huomionkipeä. Mies haluaa pitää yhteyttä joka tunti, vaikka Anne ei ymmärrä, mistä ratsastajamies edes kaivaa aikaa kaikkien tuhansien viestien lähettelyyn. On selfietä ja sydäntä ja tarkkoja kuvauksia päivän tekemisistä. Välillä Anne epäilee, että osa viesteistä on kirjoitettu hevosen selästä, istuuhan Markus satulan päällä lähes kahdeksan tuntia päivässä.
Opettajatar yrittää karistaa mielestään harhailevat ajatukset ja keskittyä tuntiin. Ratsastajat kaipaisivat kunnon rääkkiä ennen tallin oman cupin alkamista, ja hänen täytyisi päästä oikeaan moodiin. Alkukävelyillä oleville ratsukoille Anne selittää tunnin kulun:
- Lähdetään lämmittelemään käynnissä, ensin eteen-alas ja sitten venytetään hevosen askelta omalla istunnalla säätäen. Vähitellen lyhennetään hevosta ja sitten uudestaan pidennetään.
Anne näkee ratsastajien tuskastuneet ilmeet. Käyntilämmittelyt ovat monille tylsintä ja tuntihevosetkin ovat tottuneet alun kevyisiin raveihin.
- Yllätytte miten hiki voi vain tulla siitä, että saatte hevosen kävelemään kunnolla. Sitten lisätään pysähdyksiä. Joko kokoamisen kautta tai pitemmässä muodossa, mutta hevosen täytyy totella istuntaa. Ja pysähdyksestä samaan käyntiin, josta siihen tultiinkin.
Kevättuuli pöllyttää hiekkaa ja osalla ratsastajista on tuskastunut ilme auringon porottaessa lämpimästi selkään.
- Ja viimeisenä lisätään oikein hyvät kulmat ja muutama voltti kierrokseen. Huolehditaan siitä, että käynti sujuu halutussa tahdissa. Ja sama kohta toiseen suuntaan.
Tunnista on kulunut jo 25 minuuttia ja osa hevosista pärskähtelee ja osa alkaa taipua. Osa kävelee unessa kuin alkeiskurssilla.
- Sitten kootaan ja lyhennetään käyntiä ja nostetaan laukka. Nosto sisäistuinluulla ja sisäohjaa myötäämällä. Nyt kun hevoset ovat hyvässä käynnissä ja rytmi on tuttua, noston pitäisi olla helppo. Myöskään kaikki hevoset eivät sitä itse aavistele vielä.
Anne laukkuuttaa ratsukkoja usean kierroksen ajan. Muutama rikkoo ja toiset hevoset innostuvat.
- Ratsastakaa samalla tavalla kuin käynnissäkin, tämä on vain eri askellaji. Säädellen askeleen pituutta ja kulmat kunnolla.
- Ja sama toiseen suuntaan! Suoruus, kulmat, pääty-ympyröitä. Oma istunta pysyy ja te määräätte askellajin.
Anne tietää tunnin olevan tylsää kehällä kiertämistä joidenkin mielestä. Mutta tietää, että tämä harjoitus on myös todella vaikea, jos hevosen haluaa kunnolla saada alleen. Anne antaa vinkkejä ja kommentteja.
- Ja sitten käyntiin ja vielä käyntityöskentelyä alun tapaan. Sitten loppukäynnit, Anne hymähtää salaa katsoessaan ratsastajien “siinäkö se oli?“- ilmeitä. Puhelin värähtää taas ja nainen lukaisee Markuksen kuvauksen Ompputarhan kahvilan omenapiirakasta. Krista mulkaisee äitiään ja sanoo:
- Sä pidät todella tylsiä tunteja.
___
Manny - Hilppa
Vanhalle Hilpalle pitkä alkukäynti teki hyvää, mutta Mannylle ei. Mies oli tuskastunut, kun ensimmäiseen 15 minuuttiin rouvahevonen ei vastannut ratsastajan apuihin mitenkään. Mannyn reisi kiristyi, ilme kiristyi ja Hilppakin alkoi nakkelemaan niskojaan. Tamma oli kuin rautakanki, myös alkulaukassa. Manny oli hukassa isoissa askelissa ja tahmean hevosen kanssa askellaji rikkoitui useamman kerran hirvimäiseen raviin. Missää vaiheessa tuntia meno ei näyttänyt kauniilta. Mannyn risputautui ison hevosen selkään, eikä saanut renoutta suoritukseen.
Anton - Agi
Agi meinasi vetää hernet nenään liiasta käyntisäädöstä, estehevosena se on tottunut ravaamaan ja hieman luistamaankin töistä eteenpäin pyrkivyydellään. Antonilla oli homma hansakassa kuitenkin ja hän osasi ratsastaa Agia alas ja pyöreäksi, mutta kokoamiset olivat vaikeita käynnissä. Agi odotti niiden jälkeen jotain tapahtuvan, ja pyöritteli hervostuneen korviaan. Pysähdyksissä olisi saanut olla enemmän rauhaa. Antonilla on miesmäinen tyyli ratsastaa ja mies saikin korjailla käsiään korkeammalle ja olemusta herkemmäksi. Laukka sujui jo sitten paremmin ja hyväkuntoisena miehenä Antonilla ei ollut näissä pätkissä ongelmia, vaan Agi näyttäytyi rentonta ja taipuvana joutsenena, kun alun laukkainto oli siitä saat purettua pois.
Anni - Ruttu
Ruttu oli täysin uusi tuttavuus Annille. Nuori ratsu, jolle vielä tuotti vaikeuksia ymmärtää, mitä on kunnon kokaminen käynnissä ja miten askelta venytetään. Ruttu on taipumisen suhteen myös jäykkä ja tämä rautakanki-ominaisuus taisi tulla yksityishevosiin tottuneelle Annille yllätyksenä. Ruttu taipuu kaarteilla hieman ja oikoo kulmissa. Lisäksi täpäkämmillä otteilla vetää liinat kiinni samaniten. Anni saikin hakea alkuun hyvää peruskäyntiä, lyhyitä rentoja pysähdyksiä ja tasaista tuntumaa molempiin ohjiin. Laukassa Ruttu katosi moodista ja varsinkin oikea kierros on sille vaikea. Laukka ei pyörinyt ja Anni sai kaikilla taidoillaan istua satulassa, onhan pyörimätön laukka haastava isuttava. Loppua kohden Ruttu jo väsähtikin, mutta muutama eteen-alas -laukkaympyrä vasemmalle näytti jo hyvältä.
Lyyti - Chilly
Cilly kipitteli pärskien eteenpäin jo käynnissä, mutta kaikkea muuta kuin Lyytin avuilla liikkuen. Se väisteli tuntumaa tai katosi kuolaimen alle. Kiirehti ja Lyyti sai todella hakea hyvää zen-moodia. "Käynti on askellajeista vaikein" kaikui opettajan suusta myös tälle ratsukolle. Pysähdykset sujuivat kuitenkin hyvin, Chilly on tottunut niissä odottamaan. Vaikkakin nosti päänsä ohjastunutmalta ja jäi ihastelemaan puskan rahinaa korvat hörössä. Laukka olikin sitten vauhdikasta ja Lyyti vajosi aikamoiseen tuoli-istuntaan. Chilly on tottunut menemään ja laukan hidastaminen on sille sama kuin ravi. Lyyti sai nostaa laukan ravirikon jälkeen monta kertaa. Chilly toimi lopuksi suorilla urilla melko hyvin, kun Lyyti otti hieman kevyttä istuntaa mukaan ja pahin paine poistui.
Vili - Ailen
Ailen köpötteli käynnissä eteenpäin korvat sivuilla ja Vilikin oli melko rento. Poika tuntui nauttivan ratsastukseta kuin vanha kunnon cowboy ja ilmeisesti enkkusatula ei ollut kovinkaan tuttu, istunta oli sen mukainen. Sitä korjailtiin useaan otteeseen ja perustunutuman merkitystä käytiin läpi. Anne mietti, olikohan poika edes suorittanut alkeiskurssia. Kuitenkin luontainen, hyvä rentous pojalla oli. Kaarteissa ulkokäsi lähti sään yli ja ulkopohkeen tuki oli ties missä. Taakseviedyn jalan kantapää kohosi ja jopa kiltti Ailen potki taakseen muutaman kerran. Laukka pyöri hyvin, mutta juuri temponvaihtelua ei siihen saatu. Vilillä oli töitä istua pystyssä ja saada kaikki avut perille, joita kuitenkin vaadittiin, kun ratsukoita oli kentällä useampi. Välimatkat ja niiden merkityskin tuntuivat olevan uusia käsitteitä.
Krista - Abrinanna
Kristalla on ollut aina agressiivinen tyyli ratsastaa. Toki rantous tulee jo siitä, että tyttö on koko ikänsä viettänyt hevosen selässä. Mutta lapsella on vielä halu saada hevonen reagoimaan ja kulkemaan "muodossa", olipa toteutus mikä tahansa. Annen oli ikävä muistuttaa Kristalle, että Abrianna kaipaa tasaista kättä ja myötäämistä. Kaikenkokenutta tuntiponia on helppo pakottaa muottiin, mutta tarkoitus olisi enemmän houkutella se sinne. Sadannen pysähdyksen jälkeen Krista oli jo turhautunut ja loi äitiinsä mulkoilevia katseita. Laukka sujui kuitenkin paremmin, olihan nyt ratsastuksessa menoa. Muutama hazardi yhteentörmäys meinasi lyllertävien Hilpan ja Ailenin kanssa tulla. Abrianna kuitenkin kulki nätisti ja selän läpi ja Kristankin istunta oli siistiä katseltavaa.
Kiri - Kari
Anne tiesi, että Kiri olisi halunnut pehmeän Paahtisen tälle tunnille. Mutta mitä se opettaisi. Alle iso, alkuun jäykkä hevonen toisi paljon enemmän kokemusta Kirille. Kiri lähtikin ratsastamaan Karia liian lempeästi. Kari tarvitsee aluksi pohketta ja kunnon otteen, jotta se ei luiskahda velttoilemaan. Kari laahusti kenttää ympäri kuin juoksuhiekassa ja oli suustaan jäykkä. Kiri sai hakea alkuun nopeaa pohjetta ja tiiviimpää istuntaa. Vasta 15 minuutin kuluttua Kari alkoi reagoimaan pysädyksistä käyntiin lähtöihin kunnolla. Volteilla Kariin tuli hieman eloa, mutta taipuminen tapahtui enemmän kaulasta kuin koko rungosta ja Kiri alkoi liikaa ohjailemaan ja kadotti rentouden. Muutaman laukkakierroksen jälkeen Kari aktivoitui ja pörisi innoissaan estehevoselle tyypilliseen tyyliin, laukka jopa rullasi ja erityisesti suorilla meno hieman jo kiihtyikin. Pari hätäistä rahoitusympyrää tuli Kiriltä nähtyä ja ohjat tuntuivat valahtavan 10cm liian pitkiksi joka vaiheessa. Tomerampi ote ensi kerralla.
____
Manny - Hilppa
Anton - Agi
Anni - Ruttu
Lyyti - Chilly
Vili - Ailen
Krista - Abrinanna
Kiri - Kari
____
Kenttä on kuiva ja Anne katsoo tunnille saapuvia ratsukoita, on vanhoja ja uusia, kisaratsastajaa ja tuntilaista. Sekä hänen oma tyttärensä Krista. Miten onkaan outoa opettaa Kristaa tunnilla, onhan hän lapsensa vaellustallilla toki ratsastamaan opettanut, mutta tämä on aivan uusi tilanne.
Ja senkin puolesta, että Anne ei ole nähnyt tyärtään useampaan viikkoon. On ollut kisareissua Kultasaareen ja Ruotsin kirsikkakarkkimaisemaan. Järnbyn hevosten ratsutusta ja hätäisiä ajoja Seppeleeseen tunteja pitämään. Onneksi Hanski on tuurannut muutaman kerran, mutta ratsastajalasten äitien palauteryöppy sähköpostissa kertoo Annelle, että omat tunnit olisi hyvä hoitaa itse, siitä äityliinit maksavat.
Annesta tuntuu nytkin, että hän ei pysty keskittymään. Liikaa on menossa elämä. Pieni romanssinpoikanen Järnbyn kenttäratsastajan Markuksen kanssa. Liian vähän oman lapsen näkemistä, liikaa uusia nuoria hevosia ja suurensuuri kiintymyssuhde hänen nykyiseen kisahevoseen Enttiin, jonka maksanruksea olemus on päässyt naisen ihon alle. Anne ostaisi hevosen, jos se ei olisi nii pirun kallis. Mutta se on, ja hevosalan palkathan eivät ole tunnetusti parhaita. Nytki puhelin värähtää, kun Markus laittaa viestiä. Markus on samanlailla tosikkomainen kuin Kristerkin. Ja kaiketi samalla tavalla kuten Annekin, mutta lisäksi uuvuttavalla tavalla huomionkipeä. Mies haluaa pitää yhteyttä joka tunti, vaikka Anne ei ymmärrä, mistä ratsastajamies edes kaivaa aikaa kaikkien tuhansien viestien lähettelyyn. On selfietä ja sydäntä ja tarkkoja kuvauksia päivän tekemisistä. Välillä Anne epäilee, että osa viesteistä on kirjoitettu hevosen selästä, istuuhan Markus satulan päällä lähes kahdeksan tuntia päivässä.
Opettajatar yrittää karistaa mielestään harhailevat ajatukset ja keskittyä tuntiin. Ratsastajat kaipaisivat kunnon rääkkiä ennen tallin oman cupin alkamista, ja hänen täytyisi päästä oikeaan moodiin. Alkukävelyillä oleville ratsukoille Anne selittää tunnin kulun:
- Lähdetään lämmittelemään käynnissä, ensin eteen-alas ja sitten venytetään hevosen askelta omalla istunnalla säätäen. Vähitellen lyhennetään hevosta ja sitten uudestaan pidennetään.
Anne näkee ratsastajien tuskastuneet ilmeet. Käyntilämmittelyt ovat monille tylsintä ja tuntihevosetkin ovat tottuneet alun kevyisiin raveihin.
- Yllätytte miten hiki voi vain tulla siitä, että saatte hevosen kävelemään kunnolla. Sitten lisätään pysähdyksiä. Joko kokoamisen kautta tai pitemmässä muodossa, mutta hevosen täytyy totella istuntaa. Ja pysähdyksestä samaan käyntiin, josta siihen tultiinkin.
Kevättuuli pöllyttää hiekkaa ja osalla ratsastajista on tuskastunut ilme auringon porottaessa lämpimästi selkään.
- Ja viimeisenä lisätään oikein hyvät kulmat ja muutama voltti kierrokseen. Huolehditaan siitä, että käynti sujuu halutussa tahdissa. Ja sama kohta toiseen suuntaan.
Tunnista on kulunut jo 25 minuuttia ja osa hevosista pärskähtelee ja osa alkaa taipua. Osa kävelee unessa kuin alkeiskurssilla.
- Sitten kootaan ja lyhennetään käyntiä ja nostetaan laukka. Nosto sisäistuinluulla ja sisäohjaa myötäämällä. Nyt kun hevoset ovat hyvässä käynnissä ja rytmi on tuttua, noston pitäisi olla helppo. Myöskään kaikki hevoset eivät sitä itse aavistele vielä.
Anne laukkuuttaa ratsukkoja usean kierroksen ajan. Muutama rikkoo ja toiset hevoset innostuvat.
- Ratsastakaa samalla tavalla kuin käynnissäkin, tämä on vain eri askellaji. Säädellen askeleen pituutta ja kulmat kunnolla.
- Ja sama toiseen suuntaan! Suoruus, kulmat, pääty-ympyröitä. Oma istunta pysyy ja te määräätte askellajin.
Anne tietää tunnin olevan tylsää kehällä kiertämistä joidenkin mielestä. Mutta tietää, että tämä harjoitus on myös todella vaikea, jos hevosen haluaa kunnolla saada alleen. Anne antaa vinkkejä ja kommentteja.
- Ja sitten käyntiin ja vielä käyntityöskentelyä alun tapaan. Sitten loppukäynnit, Anne hymähtää salaa katsoessaan ratsastajien “siinäkö se oli?“- ilmeitä. Puhelin värähtää taas ja nainen lukaisee Markuksen kuvauksen Ompputarhan kahvilan omenapiirakasta. Krista mulkaisee äitiään ja sanoo:
- Sä pidät todella tylsiä tunteja.
___
Manny - Hilppa
Vanhalle Hilpalle pitkä alkukäynti teki hyvää, mutta Mannylle ei. Mies oli tuskastunut, kun ensimmäiseen 15 minuuttiin rouvahevonen ei vastannut ratsastajan apuihin mitenkään. Mannyn reisi kiristyi, ilme kiristyi ja Hilppakin alkoi nakkelemaan niskojaan. Tamma oli kuin rautakanki, myös alkulaukassa. Manny oli hukassa isoissa askelissa ja tahmean hevosen kanssa askellaji rikkoitui useamman kerran hirvimäiseen raviin. Missää vaiheessa tuntia meno ei näyttänyt kauniilta. Mannyn risputautui ison hevosen selkään, eikä saanut renoutta suoritukseen.
Anton - Agi
Agi meinasi vetää hernet nenään liiasta käyntisäädöstä, estehevosena se on tottunut ravaamaan ja hieman luistamaankin töistä eteenpäin pyrkivyydellään. Antonilla oli homma hansakassa kuitenkin ja hän osasi ratsastaa Agia alas ja pyöreäksi, mutta kokoamiset olivat vaikeita käynnissä. Agi odotti niiden jälkeen jotain tapahtuvan, ja pyöritteli hervostuneen korviaan. Pysähdyksissä olisi saanut olla enemmän rauhaa. Antonilla on miesmäinen tyyli ratsastaa ja mies saikin korjailla käsiään korkeammalle ja olemusta herkemmäksi. Laukka sujui jo sitten paremmin ja hyväkuntoisena miehenä Antonilla ei ollut näissä pätkissä ongelmia, vaan Agi näyttäytyi rentonta ja taipuvana joutsenena, kun alun laukkainto oli siitä saat purettua pois.
Anni - Ruttu
Ruttu oli täysin uusi tuttavuus Annille. Nuori ratsu, jolle vielä tuotti vaikeuksia ymmärtää, mitä on kunnon kokaminen käynnissä ja miten askelta venytetään. Ruttu on taipumisen suhteen myös jäykkä ja tämä rautakanki-ominaisuus taisi tulla yksityishevosiin tottuneelle Annille yllätyksenä. Ruttu taipuu kaarteilla hieman ja oikoo kulmissa. Lisäksi täpäkämmillä otteilla vetää liinat kiinni samaniten. Anni saikin hakea alkuun hyvää peruskäyntiä, lyhyitä rentoja pysähdyksiä ja tasaista tuntumaa molempiin ohjiin. Laukassa Ruttu katosi moodista ja varsinkin oikea kierros on sille vaikea. Laukka ei pyörinyt ja Anni sai kaikilla taidoillaan istua satulassa, onhan pyörimätön laukka haastava isuttava. Loppua kohden Ruttu jo väsähtikin, mutta muutama eteen-alas -laukkaympyrä vasemmalle näytti jo hyvältä.
Lyyti - Chilly
Cilly kipitteli pärskien eteenpäin jo käynnissä, mutta kaikkea muuta kuin Lyytin avuilla liikkuen. Se väisteli tuntumaa tai katosi kuolaimen alle. Kiirehti ja Lyyti sai todella hakea hyvää zen-moodia. "Käynti on askellajeista vaikein" kaikui opettajan suusta myös tälle ratsukolle. Pysähdykset sujuivat kuitenkin hyvin, Chilly on tottunut niissä odottamaan. Vaikkakin nosti päänsä ohjastunutmalta ja jäi ihastelemaan puskan rahinaa korvat hörössä. Laukka olikin sitten vauhdikasta ja Lyyti vajosi aikamoiseen tuoli-istuntaan. Chilly on tottunut menemään ja laukan hidastaminen on sille sama kuin ravi. Lyyti sai nostaa laukan ravirikon jälkeen monta kertaa. Chilly toimi lopuksi suorilla urilla melko hyvin, kun Lyyti otti hieman kevyttä istuntaa mukaan ja pahin paine poistui.
Vili - Ailen
Ailen köpötteli käynnissä eteenpäin korvat sivuilla ja Vilikin oli melko rento. Poika tuntui nauttivan ratsastukseta kuin vanha kunnon cowboy ja ilmeisesti enkkusatula ei ollut kovinkaan tuttu, istunta oli sen mukainen. Sitä korjailtiin useaan otteeseen ja perustunutuman merkitystä käytiin läpi. Anne mietti, olikohan poika edes suorittanut alkeiskurssia. Kuitenkin luontainen, hyvä rentous pojalla oli. Kaarteissa ulkokäsi lähti sään yli ja ulkopohkeen tuki oli ties missä. Taakseviedyn jalan kantapää kohosi ja jopa kiltti Ailen potki taakseen muutaman kerran. Laukka pyöri hyvin, mutta juuri temponvaihtelua ei siihen saatu. Vilillä oli töitä istua pystyssä ja saada kaikki avut perille, joita kuitenkin vaadittiin, kun ratsukoita oli kentällä useampi. Välimatkat ja niiden merkityskin tuntuivat olevan uusia käsitteitä.
Krista - Abrinanna
Kristalla on ollut aina agressiivinen tyyli ratsastaa. Toki rantous tulee jo siitä, että tyttö on koko ikänsä viettänyt hevosen selässä. Mutta lapsella on vielä halu saada hevonen reagoimaan ja kulkemaan "muodossa", olipa toteutus mikä tahansa. Annen oli ikävä muistuttaa Kristalle, että Abrianna kaipaa tasaista kättä ja myötäämistä. Kaikenkokenutta tuntiponia on helppo pakottaa muottiin, mutta tarkoitus olisi enemmän houkutella se sinne. Sadannen pysähdyksen jälkeen Krista oli jo turhautunut ja loi äitiinsä mulkoilevia katseita. Laukka sujui kuitenkin paremmin, olihan nyt ratsastuksessa menoa. Muutama hazardi yhteentörmäys meinasi lyllertävien Hilpan ja Ailenin kanssa tulla. Abrianna kuitenkin kulki nätisti ja selän läpi ja Kristankin istunta oli siistiä katseltavaa.
Kiri - Kari
Anne tiesi, että Kiri olisi halunnut pehmeän Paahtisen tälle tunnille. Mutta mitä se opettaisi. Alle iso, alkuun jäykkä hevonen toisi paljon enemmän kokemusta Kirille. Kiri lähtikin ratsastamaan Karia liian lempeästi. Kari tarvitsee aluksi pohketta ja kunnon otteen, jotta se ei luiskahda velttoilemaan. Kari laahusti kenttää ympäri kuin juoksuhiekassa ja oli suustaan jäykkä. Kiri sai hakea alkuun nopeaa pohjetta ja tiiviimpää istuntaa. Vasta 15 minuutin kuluttua Kari alkoi reagoimaan pysädyksistä käyntiin lähtöihin kunnolla. Volteilla Kariin tuli hieman eloa, mutta taipuminen tapahtui enemmän kaulasta kuin koko rungosta ja Kiri alkoi liikaa ohjailemaan ja kadotti rentouden. Muutaman laukkakierroksen jälkeen Kari aktivoitui ja pörisi innoissaan estehevoselle tyypilliseen tyyliin, laukka jopa rullasi ja erityisesti suorilla meno hieman jo kiihtyikin. Pari hätäistä rahoitusympyrää tuli Kiriltä nähtyä ja ohjat tuntuivat valahtavan 10cm liian pitkiksi joka vaiheessa. Tomerampi ote ensi kerralla.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!