10.08.2021 Keimaileivat kirjavat

[Anne]

Kirjavat heppaset koulutunnille lämmittelemään kesäpöhön jälkeen.

Hestia
Chilly
Windi
Muhku
+ kirajavat yksityiset

Spessutakuu tunti yhdelle osallistujalle!

Silva - Chilly
Chilly oli melko nopealla tuulella ja Silva oli ensimmäistä kertaa tunnillani, joten kombo oli mielenkiintoinen lähtökohtaisesti. Silvalla irtoaa alapohje kevennyksessä ja tämä lisäsi Chillyyn vauhtia jo lämmittelyissä. Avotaivutukseen Chilly ei vielä taivu, vaan haettiin nyt hyvää pohkeenväistöä, jotka nekin menivät liiallisiksi sivuluisuiksi. Laukka saisi pysyä paremmin yllä, varsinkin suoristaessa Chilly helposti tippuu raviin.

Manny - Muhku
Muhku hölkytteli Mannyn alla itseasiassa ihan mukavasti. Se kaarsi kaulaansa ja oli melko pehemän oloinen, vaikka ei ihme temppuja osaakaan. Manny sai huhkia taivutusten kanssa, että sai Muhkun kunnolla ohjalle ja pohkeenväistöt aloitettiin hyvin loivina ja kävin avittamassa hevosta vieressä. Laukassa Muhku on oikein mukava, vaikka sen vasen laukka on vakea ylläpitää.

Eedi - Hestia
Hestia oli tärkeän näköinen Eedin hyppysissä. Alkuun se vastusteli tositoimia, nyt piti oikeasti tehdä töitä ja tamma päätti heittää mielenosoitukseks turvan kohti taivasta. Avotaivutus- ja siirtymistehtävissä Eedi sai hienosti ratsastettua Hestian alleen ja kun päästiin Hesen lempiasiaan eli laukkaan, niin työskentely näytti mukavan pyöreltä ja rennolta.


Tuntirunko:

5 min alkukäynnit ja oman istunnan hakeminen
10 min kevyttä ravia, isoja ympyröitä ja loivaa kolmikaarista kiemura-uraa
15 min ratsukon tason mukaan: pitkällä sivulla joko pohkeenväistöä tai avotaivutusta, ravissa ja käynnissä myös muutama siirtyminen väistön sisällä
5 min välikäynnit
15 min ratsukon tason mukaan: laukkatyöskentelyä, suoruuden hakemista, siirtymistä askellajin sisällä sekä käynnin ja ravin välillä
10 min loppuravit ja käynnit

[Eedi Myllyoja]

Esteetöntä menoa
Hanskin estetunnista juuri ja juuri toipuneena olin ilmoittautunut seuraavalle, tällä kertaa Annen opettamalle. Suloinen Hestia seurasi mua kentälle kiltisti, ja selkään noustessa aloin jo ihmetellä, missä ne esteet ovat?

Kun Anne sitten alkukäyntien jälkeen alkoi ohjeistaa meitä ympyröiden ja kolmikaarisen ratsastuksessa, mä kajautin ”Öö… Eikö tän pitänyt olla estetunti?” Muutkin tunnin ratsastajat nyökyttelivät omien kirjaviensa selässä, ja Anne näytti varsin hämmentyneelle. Me kuitenkin aloitettiin ravityöskentely Annen tuijottaessa hämmentyneesti puhelimesta tuntikalenteriaan. Selvisi, että se oli sekoittanut tunnit ja suunnitellut meille koulutunnin, joka me suostuttiin ratsastamaan tunnin ollessa jo hyvässä vaiheessa.

Mua ei paljoa harmittanut, kun sain ratsastaa kivalla ponilla mukavan koulutunnin, vaikka Hanski varmaan olisikin mun esteratsastuksen tarpeesta vähän sitä mieltä, ettei mun nyt pitäisi töhöillä ympäri tasaista kenttää, oli poni kuinka kiva tahansa. Ja tosi kiva Hestia olikin, etenkin kun sain taivutusten ja siirtymien avulla tamman vakuuttuneeksi siitä että on todella aika tehdä töitä.

[Manny]

Muhku oli, noh, tosi muhku. Musta tuntui, että sain samalla jonkinlaisen spagaattiharjoituksin, kun istuin tamman leveässä selässä. Tunti oli vasta alkanut, mutta pohdin jo nyt, miten saisin pohjeapuja koskaan perille, kun jalat alkoivat muuttua tunnottomiksi venytyksen määrästä.

Vaikka Muhku olikin jättimäinen, oli se onneksi todella miellyttävä hevonen. En ollut koskaan aiemmin ollut oikeastaan missään tekemisissä sen kanssa – en ollut itseasiassa edes tiennyt sen nimeä ennen tätä tuntia. Onneksi ei ollut vaikea arvata, mikä hevonen oli kyseessä, kun olin hakenut sitä laitumelta.

Mun lisäksi kenttää olivat kiertämässä Eedi Hestialla ja mulle tuntematon Silva Chillyllä. Katselin hetken niiden ratsastusta, etenkin ruskeatukkaista Silvaa ja ruskeavalkoista irlannincobia, joka näytti olevan todella vauhdikkaalla tuulella.

Muhku oli yllättävän kiva ratsastaa. Anne näytti kentän keskellä tyytyväiseltä, kun ravasimme sen katseen alla.

“Muhkuhan on tänään oikein edukseen!” Anne kehaisi, ja mua ujostutti kun tunsin sekä Eedin että Silvan katseiden kääntyvän meitä kohti. “Jatkakaa samaan malliin!”

Ihan helpolla ei Muhkukaan mua päästänyt. Tunnin edetessä pääsimme avotaivutuksiin. Tunsin, miten niska oli märkä hiestä, kun ponnistelin Muhkun kanssa, eikä taivaalla helottava elokuun aurinko auttanut asiaa laisinkaan. Pohkeenväistössä Anne tuli vierelle avittamaan, että saatiin Muhku toimimaan, ja olin kiitollinen, kun harjoitus lopulta oli ohitse.

Laukassa meillä oli ihan mukavaa. Muhku tuntui jättimäiseltä keinuhevoselta, eikä sen laukassa ollut lainkaan hankala istua mukana. Itseasiassa mulla tuli vähän mieleen lapsuuden tivolit ja niiden karusellihevoset – toki Muhku oli niitä ainakin viisi kertaa suurempi.

Vaikka tunti menikin hyvin, jätti se ainakin viikon verran kalvavan muiston jälkeensä - nimittäin kolottavat sisäreidet ja takamuksen. Sellaisessa venytyksessä en nimittäin ollut aiemmin ollut, kuin mihin Muhkun kanssa jouduin.