|
|
Post by Salma on Jan 27, 2021 14:32:15 GMT 2
LASKIAISEN MYSTEERILEIRI
Mysteereistä ei päästä vieläkään! Laskiaisviikko alkaa selkäpiitä kylmäävällä viestillä, jonka Emmy löytää aamulla raaputettuna autonsa tuulilasin huurrekerrokseen. Välttääkseen yleistä paniikkia Salma ja Emmy päättävät - viestistä kertomisen sijaan - järjestää luksusviikonloppuleirin, jotta tallilla parveilevat leiriläiset pitäisivät tuntemattoman uhkaajan loitolla. Tärkeintä on, ettei kumpikaan tallinomistaja hiisku leiriläisille sanaakaan siitä, että viikonlopussa on kyse muustakin kuin pelkästä hauskanpidosta. Kaikki sujuu hyvin siihen asti, kunnes uusi viesti löytyy yhden leirihevosen karsinasta. LEIRIOHJEET PÄHKINÄNKUORESSA- Leiri on avoinna Seppeleen hoitajille, y-omistajille ja aktiivisille kävijöille (6 paikkaa) sekä ulkopuolisille (2 paikkaa)
- Osallistuminen on mahdollista sekä Seppeleessä että muualla asuvalla hevosella
- Osallistumisen VIP 11.2.2021. Maksujen VIP 1.3.2021.
- Kyseessä on mysteerileiri. Maksut tehdään valitsemalla aihe-otsikon alla ilmoitetuista kellonajoista yksi. Saat yksityisviestillä tietää, mitä mysteeriin liittyvää tapahtui kyseisenä kellonaikana. Kirjoita maksusi tämän tiedon pohjalta. Osallistuthan leirille vain, jos tiedät ehtiväsi tehdä maksun 1.3. mennessä.
- 1.3. jälkeen on mahdollista arvailla leirimaksujen perusteella mitä viikonloppuna todella tapahtui - lähimmäs arvanneelle yllätyspalkinto!
PE 12.2.
klo 15 leirimalja (alkoholiton) klo 17 lumiesteitä ryhmä 1 klo 19 lumiesteitä ryhmä 2 klo 21 iltatalli klo 22 iltapala heinävintillä LA 13.2.
klo 8 aamupala klo 10 laukkamaasto ryhmä 1 klo 12 laukkamaasto ryhmä 2 klo 14 lounas klo 18 sauna on lämmin klo 19:30 tapaksia heinävintillä klo 21 iltatalli klo 22 lisää tapaksia SU 14.2.
klo 8 aamupala klo 10 hiihtoratsastusta klo 14 lounas klo 16 laskiaispullia klo 17 kotiinpaluu Hevosjaot
PE - LUMIESTEITÄ (RYHMÄ 1) Helmi - Susu
Lyyti - Halla
Pyry - RoiPE - LUMIESTEITÄ (RYHMÄ 2) Iina - Malla
Tuulia - Rösti
Aleksanteri - PerleLA - LAUKKAMAASTO (RYHMÄ 1) Helmi - Windi
Lyyti - Paahtis
Pyry - OiliLA - LAUKKAMAASTO (RYHMÄ 2) Iina - Malla
Tuulia - Pinja
Aleksanteri - SusuSU - HIIHTORATSASTUSTA Ratsuina käytettävissä Paahtis, Roi ja Vappu.
Mysteerileirissä ei ole perinteisiä kehystarina-aiheita, vaan aiheet pyörivät mysteeriteeman ympärillä. Valittavissa on kellonaikoja, joina leirillä tapahtui jotakin käänteentekevää. Valitse ilmoittautuessasi yksi alla olevista kellonajoista. Saat Salmalta yksityisviestin, jossa kerrotaan mitä merkittävää kellonaikana tapahtui ( esimerkki: kello 14 Hanski söi nälissään säkillisen porkkanoita ja syytti teostaan alkeistuntilaisia). Inspiroidu tästä salaisesta faktasta, jonka vain sinä tiedät, ja kirjoita merkintäsi sen ympärille. Maksuna käyvät tarinat, kuvat, sarjakuvat jne. Oman ja muiden merkintöjen perusteella on mahdollista arvailla, mitä salaperäistä leiriviikonloppuna tapahtui. Voit päättää itse, kuinka paljon ja kuinka suoria vihjeitä tapahtuneesta annat omassa merkinnässäsi. Maksujen viimeisen lähetyspäivän jälkeen alkaa arvauskilpa - mitä todella tapahtui? Lähimmäs arvannut palkitaan yllätyspalkinnolla. Valitse yksi alla olevista ajoista
1) ke 10.2. klo 16:34 Lyyti2) pe 12.2. klo 15:50 3) pe 12.2. klo 22:22 Aleksanteri4) la 13.2. klo 7:59 Pyry5) la 13.2. klo 18:30 Helmi6) su 14.2. klo 11:23 Iina7) su 14.2. klo 16:02 Tuulia8) su 14.2. klo 16:47
Leiri on tarkoitettu Seppeleen hoitajille, yksityisomistajille ja aktiivikävijöille, minkä lisäksi ulkopuolisille ratsukoille on avoinna kaksi paikkaa. Osallistu mukaan ilmoittamalla alle toivomasi hevonen ja kellonaika, josta haluat kirjoittaa. VIP 11.2.2021. Maksuna yksi pakollinen merkintä, lisäksi vapaaehtoisia maksuja voi tehdä. Leirin mysteerisestä luonteesta johtuen maksujen VIP on 1.3.2021. Tämän jälkeen sekä leirille osallistuneiden että ulkopuolisten on mahdollista arvailla, mitä leiriviikonloppuna todella tapahtui. Maksut tehdään tähän topaan, ei siis esimerkiksi yksityisviestillä, vaikka mysteerin parissa painitaankin.  Leirille otetaan max. 8 osallistujaa. Osallistujat 6/8
RYHMÄ 1
Helmi
Lyyti
Pyry
RYHMÄ 2
Iina
Tuulia
Aleksanteri |
|
|
|
Post by Anne on Feb 17, 2021 17:23:54 GMT 2
Lumiesteitä Allu ja Perle Perle-paralla oli hankaluuksia hahmottaa lumiesteiden rakennetta ja se teki ihmeellisiä hirviloikkia tarhaan rakennettujen kasojen yli.
Laukkamaasto Helmi&Windi ja Lyyti&Paahtis Laukkapätkän jälkeen kävelyhetki aamuaurinkoisessa metsässä! |
|
|
|
Post by Anne on Feb 26, 2021 8:16:00 GMT 2
Hiihtoratsastusta Helmi ja Tuulia varustavat virkeää Vappua hiihtoratsastusta varten. |
|
|
|
Post by Aleksanteri on Feb 28, 2021 15:11:18 GMT 2
12.2.2021 - Se, jossa mä selittelen
Mä en ollu tajunnu, että se hiton alkumalja oli alkoholiton. Mä olin olettanut, että LUKSUS tarkotti sitä että me saatais oikeasti rentoutua. Mä olin luullu, että me vähän ratsasteltais ja litkittäis Emmyn sohvalla drinkkejä, jotka joku Fleimin baarimikko sekoittelis meille. Salma ja Emmy oli ennenki palkannu fleimiläisiä pyöriin Seppeleeseen, miksei siis nyt kun sille olis oikeesti ollu syy???
Alkoholittoman sokerilitkun katkera jälkimaku kielellä mä istuin oleskeluhuoneen sohvalla ja söin lämpimiä leipiä, jotka Emmy oli käyny kiikuttamassa meille vähän aikaa sitten. Helmi, Iina ja Pyry loju tupapöydän ääressä, ne oli ahtaneet sisäänsä niin paljon leipiä että näytti about samalta ku Windi silloin ku se odotti varsaa. Lyyti oli käpertynyt sohvan toiseen nurkkaan mua vastapäätä ja joi teetä.
"Mua ihmetyttää, et näitä luksusleirejä ei järjestetä useammin", Helmi sano. "Luulis että näille on kysyntää."
"Musta tässä ois enemmän luksusta, jos meidän ei tarvis tehdä iltatallia", mä raakuin sohvan sisältä. Lyyti hymähti mulle.
"Mulle tää kyllä on luksusta, kun tallia oli tekemässä yhden sijasta kuus ihmistä", Pyry naurahti ikkunan vierestä.
Iina venytteli.
"Kivaa, että tää leiri ylipäätään järjestettiin", se sano ja pörrötti hiuksiaan. "Kiva tutustua teihin."
"Jännä, että tää tuli niin nopealla varoitusajalla." Lyyti alko näprätä hupparinsa hihaa ja vilkas meitä kulmiensa alta. "Tai että Salma ja Emmyhän ilmotti tästä vasta, koska se oli, tyyliin maanantaina."
"Ehkä ne oli unohtanu sanoa aiemmin", Helmi vastas kirkasotsaisesti ja kohautti olkiaan. "Niillä on varmaan aika paljon muistettavaa."
"Jep."
Hiljaisuus laskeutu oleskeluhuoneeseen. Mä pureskelin viimeistä leivännurkkaa ja tuijottelin päätyikkunasta pimeälle pihalle. Ikkunalasin ulkopuolella loisti kinostunut lumikasa, mutta paljon muuta ulkona ei näkynytkään.
"Pitäiskö meidän tehdä jotain erityistä sunnuntaina, kun on ystävänpäivä?" Lyyti kysyi lopulta.
"Joo!" Helmi innostui.
Mä tungin loput leivänmurut suuhun, venytin jalat suoriksi ja nousin ylös.
"Mä meen nukkumaan."
Takki oli lokerikkohuoneessa ja mä kiskoin vetoketjun leukaan asti kiinni samalla, kun hypin portaat alakertaan. Ponit käänteli karsinoissa unisesti korviaan, kun mä kuljin ohi. Ulkoilma oli viiltävä tallin lämmön jälkeen, se puri mua poskiin vaikka mä työnsin leukaa niin syvälle takin sisään kuin sain.
Mä olin jo melkein leirimökeillä, kun mä näin metsänrajasta kävelevän sinihupparisen hahmon.
Ekaks mä ajattelin, et miks hitossa se käveli pelkkä huppari päällä keskellä yötä. Sit mä pelästyin, koska a) metsistä saatto tulla öisin murhaajia ja b) jos tyyppi olis joku kyselijä, joka halus tietää Seppeleestä, mun pitäis neuvoa sitä koska Emmy ja Salma nukku. Mä yritin kiertää etuovelle mökin takaa, mut hanki oli mua polveen asti ja sen pinnalle oli jäätyny riitekerros, joka about sahas mun jalan irti, kun mä työnsin saappaan sen läpi.
"Moi", mun selän takaa kuulu.
Mä vilkaisin hitaasti olkani yli. Sinihupparinen oli ehtiny yllättävän nopeesti ihan mun selän taakse. Huppu oli niin syvällä sen päässä, et mä en pystyny arvioimaan kuinka vanha se oli. Se oli pieni tonttu, jonka huppu sai näyttämään tötteröpäiseltä, ja josta näky vaan kylmästä punainen nenänpää ja vähän silmiä.
"Eiks tää oo se Seppele?"
Miksi sinä typerys et tullu päivällä, mä kirosin mielessäni samalla kun vaapuin hangesta takaisin polulle. Takki ei tuntunu lämmittävän enää yhtään.
"Joo on", mä vastasin. Sinihupparinen vilkuili mun ohi kohti tallia.
"Onpa kivan näköinen paikka."
"Joo."
Mä yritin viestittää naamallani, et halusin jatkaa matkaa ja mennä nukkumaan, vaikka en tienny voisinko enää nukkuu kun sinihupparinen hiippailis niinku joulutonttu pitkin tiluksia. Viesti ei tuntunut menevän perille.
"Täällähän on tuntihevosia eiks niin?"
"Joo siis tää on ratsastuskoulu", mä vastasin typertyneenä.
"Mitä täällä voi tehdä? Hoitaa hevosia?"
"No siis esim hoitaa." Mua alko turhauttaa. Mä vaihdoin painoa jalalta toiselle ja aloin vinguttaa takin vetoketjua pari senttiä ylös alas. Ääni kuulosti pimeessä yössä hirveeltä.
"Hoidatko sä jotain hevosta?"
"Punkkua."
Sinihupparinen jäykisty. Se työnsi kylmän punehtamat kädet hupparien hihoista ja ne haparoi hetken tyhjää ihan ku se olis yrittäny saada jostain kiinni. Mä tuijotin sitä suunnilleen samalla tavalla ku oisin tuijottanu Hanskin kummitusta, joka olis noussu maasta samalla hetkellä ku mun pitäis suorittaa koulurata. Sit sinihupparinen nauro vähän ja kankeasti ja veti kädet takas hihojen sisään.
"No niin tietty. Kivaa, että täältä saa hoitohevosia. Hyvää yötä sit."
Se käänty ja lähti takas kohti metsää, pieni kapeaharteinen hahmo jonka kädet nyki, kun se veti hihoja niiden suojaksi kylmää yötä vastaan.
|
|
|
|
Post by Eedi Myllyoja on Feb 28, 2021 21:03:23 GMT 2
Helmin leirikuittaus
Leirille tulo oli ollut hyvä asia, vaikka aluksi olin vähän epäröinyt ilmoittautua. Lumisissa maisemissa ratsastus oli lievittänyt koulustressiä hyvin, ja muut mulle aiemmin pääosin puolitutut leiriläiset olivat kaikki mukavia. Olin leirin ajan ihaillut erityisesti Iinan syötävän suloista vuonotammaa Mallaa, ja harmitellut omaa pituuttani (koska ponit on aivan ihania).
Saunat eivät olleet ikinä olleet mikään mun suurin suosikkiajanviete heikon lämmönsietokyvyn takia. Kesälläkin olen ihan tööt heti, jos mittari kohoaa reilusti yli kahdenkymmenen. Niinpä mä tänäänkin raahasin itseni saunan alalauteelle lähinnä sosiaalisesta paineesta. Iloinen höpötys aamupäivän maastoista ja muista vahvasti hevosiin painottuneista aiheista täytti aluksi saunan, mutta sitten joku ehdotti löylykilpailua.
Siitäkös pöhinä alkoi, kun ylemmän lauteen porukka uhosi toisilleen aiemmista maratonisaunomisistaan. Mua lähinnä kauhistutti ajatus runsaista löylyistä, joten livahdin ulos saunamökin terassille. Hetken tönötin eksyneesti terassilla, tietämättä mitä tekisin seuraavaksi. Juuri kun meinasin lähteä takaisin sisälle, hiljaiseen tallipihaan kurvasi auto. Kykenin erottamaan kyljestä muutaman kirjaimen, mutta hämärä nielaisi tarkemmat tuntomerkit. Mielenkiinnolla koitin katsoa, kuka tallille oli saapunut, mutta huonolla menestyksellä, koska edelleen käyvästä autosta ei tullut ketään ulos.
Palatessani takaisin sisälle sain ihmetteleviä katseita häviämiseni johdosta.
”Missä sä oikein kävit?”, Tuulia tiedusteli.
”Pihalla vaan, en oikein pärjää hyvin liiassa lämmössä. Kuka voitti teidän kisan?”
”Iina vei”, Pyry huikkasi jostain taaempaa selvästi hieman närkästyksissään.
”Hei eikös me saada ruokaa kohta?”, huomautti Iina ovelta ja niin me lähdettiin kohti vinttiä ja tapaksia koko porukka. Matkalla vilkuilin tallin suuntaan, mutta auto oli jo hävinnyt pihasta.
|
|
|
|
Post by Pyry on Mar 1, 2021 18:00:58 GMT 2
13.2. klo 7:59
”Hyi yök”, oli ensimmäinen ajatus.
”Ei vielä”, oli seuraava.
Mutta tosiasioille ei voinut mitään, herätyskello ilmoitti aamun saapuneen ja vaati nousemaan ylös, ihan sama kuinka myöhään edellisenä iltana oli sänkyyn päätynyt.
Pyry nousi istumaan ja räpytteli silmiään mökin hämärässä. Allun makuupussiin kietoutuneen hahmon ääriviivat näkyivät aamun hämärässä juuri ja juuri.
”Allu.”
Ei vastausta.
”Allu”, Pyry kähisi uudestaan, tällä kertaa kovempaa.
”Mröäähgn”, Allu lopulta vastasi.
”Kello on vähän vaille kasi, mä lähen aamupalalle just.”
”Krhhlm.”
Pyry ojenteli käsiään kunnes ne lopulta osuivat silmälaseihin ja haluttomasti avasi makuupussinsa vetoketjun päästäen viileää ilmaa iholleen. Hyi yök.
Allu ei ollut liikahtanut sijoiltaan Pyryn vetäessä vaatteet päälleensä ja raottaessaan mökin ovea.
”Mä meen nyt, tuu perässä.”
”Hhhkkhgg.”
Pakkasilma puhalsi nopeasti väsymyksen silmistä ja nälkä kurnaisi vatsasta. Aamu oli hiljalleen valkenemassa. Auringon oli ainakin säätiedotuksen mukaan tarkoitus pilkahtaa esiin, ehkäpä he saisivat nauttia siitä lumisessa maastossa. Mikä sen parempaa, Pyry huomasi hymyilevänsä. Heräämisen tuska alkoi väistyä ja tallipihalle päästyään Pyryn askeleet eivät malttaneet jatkaa suoraan talolle nälästä huolimatta. Reitin varrella oli nimittäin aitta ja Iitan karsina.
”Huomenta tammuska”, Pyry huhuili avatessaan oven ylempää luukkua. Iitan pää nousi heinäkasasta ja sen turpa kurottautui haistamaan käsivartta. Hevosen hengitys höyrysi ilmaan. Pyry avasi oven ja pujahti nopeasti sisään, painoi kätensä lämpimän harjan sisään. Kenties hän kipuisi tamman selkään lounaan jälkeen tai valjastaisi sen kärryjen eteen ja nappaisi jonkun leiriläisistä mukaan lenkille saunan lämpenemistä odotellessaan. Iita rouskutti heiniään ilman suurempia suunnitelmia.
Nälkä kurnaisi Pyryn vatsaa jälleen ja sai ajatukset katkeamaan. Hän rapsutti Iitaa vielä sään vierestä ja kääntyi poistuakseen karsinasta, kun hän näki oven viereen kiinnitetyn lapun.
”Mitä helvettiä Inkeri?” Pyry ehti jo kirota aamutallia tekevän kämppiksensä, mutta ärtymys kengitysnaulalla seinään painetusta lapusta katosi pian. Sen tilalle tuli kouraiseva kauhu. Ei edes Inkerillä ollut näin sairasta huumorintajua.
Enempää ajattelematta Pyry kiskaisi naulan irti ja tunki paperin taskuunsa. Hänelle tuli kiire talolle, vaikka siellä odottava aamupala oli kadonnut mielestä. Paperinpalaan piirretyt sanat polttelivat taskussa, korvissa humisi. Kuka viestin oli kirjoittanut? Miksi talli pitäisi sulkea? Ja ehkä karmivimpana kysymyksenä mielen päällä pyöri: mikä tulisi toistumaan uudestaan?
|
|
Iina
Uusi ihmettelijä
Posts: 2
|
Post by Iina on Mar 2, 2021 9:50:39 GMT 2
Sunnuntai 14.2. klo 11:23 - Iina
Ensimmäiset leiripäivät olivat sujuneet mielestäni mutkitta ja luksusleiriviikonloppu oli toden totta tarjoillut tarvitsemaani arjen luksusta. Perjantaina olin tutustunut suurimpaan osaan leiriläisistä, pääasiassa ruuan ja hyvän juoman merkeissä. Pieni maisemanvaihdos viikonlopun ajaksi teki toden totta hyvää, myös ponitammani Malla näytti olevan elementissään pomottaessaan naapuritarhan pahaa aavistamattomia ruunan rupukoita.
Lauantai aamuna heräilimme kaikki enemmän tai vähemmän pirteinä eilisten lumihyppelöiden jälkeen. Aleksanteri selitti oudosta sattumuksesta, joka oli lyhentänyt hänen yöuniaan. Myös aamutallista aamupalapöytään kiirehtivä Pyry vaikutti poissaolevalta. Mitä ihmettä täällä tapahtuu, mietin pienessä mielessäni. Nopeasti nämä ajatukset kuitenkin siirtyivät päivän aktiviteetteihin, sillä luvassa oli vauhdikasta menoa maastossa. Tai no niin vauhdikasta kuin pallomahaisesta vuonohevosesta saa liikkeelle..
Sunnuntaihin heräsin raukeana, eilisen illan saunomiset ja tapakset olivat tehneet tehtävänsä. Kuin tervaan upotettuna nousin sängystä, joka veti minua puoleensa hetki hetkeltä enemmän. Pirteä Helmi hyppäsi jostain eteeni ja läpsäytti käsiään yhteen.
"Ylös, ylös! Kohta mennään!" hän intoili edessäni.
Sillä hetkellä muistin, että luvassa oli hiihtoratsastusta. Tästä päivästä nauttisin toden teolla. Olimme treenanneet Mallan kanssa hiihtoratsastusta tälle kevättä jo kertaalleen Aihkian vaellustallin hiihtoratsastustkisoihin. Tällä kertaa saisin kuulemma elämäni kyydit, sillä Tuulia ja Helmi olivat suunnitelleet köyttävänsä minut Vappu nimisen piekkaritamman perään. Aamupala ei ottanut upotakseen, joten suuntasin talliin Pyryn ja Aleksanterin perässä, jotka olivat luvanneet löytää monot jotka pysyisivät edes jonkun aikaa jaloissani.
"No siis", Pyry avasi suunsa ja sulki sen uudestaan. "Jos haettiin ysärityyliä, niin sitä ei ainakaan puutu", hän jatkoi hetken miettimisen jälkeen. Aleksanteri pidätti naurua, Helmi ja Tuulia eivät pystyneet samaan.
"Älkää nyt viittikö, ei ainakaan pitäis tulla kylmä!" sanoin muka tympääntyneenä kulmat kurtussa ja kädet puuskassa, kunnes liityin nauruun itsekin. Kieltämättä punaiset pilkkihaalarit yhdistettyinä värikkäisiin laskettelulaseihin sai aikaan melko tyylikkään kokonaisuuden.
Lyyti saapui varustetun Paahtiksen kanssa tallipihaan, missä meidät epäonniset vedon hävinneet köytettiin hevosten jatkoksi ja onnekkaammat pääsivät kapuamaan ratsaille. Jaloissani oli kolme villasukkaparia, mutta monot tuntuivat silti kohtalaisen väljiltä. Pari kierrosta lumessa ja monot olisivat takuulla täynnä lunta.
"ÄÄÄÄÄÄÄ!" huulilta pääsi tahtomattakin, eikä se ainakaan helpottanut menoa Vapun ottaessa huudoista aina vain lisää vauhtia myllyyn.
"Vieläkö meinaat tossa vauhdissa pysyä matkassa", Pyry ilkkui vain kaatuakseen näyttävästi kevyen lumen sekaan, joka tietysti nielaisi hänet kaulaa myöten.
Hiihtoratsastus oli toden totta hauskaa, mutta kierrosten edetessä lumi täytti monojani yhä enemmän, enkä vähitellen enää juuri tuntenut varpaitani. Samaa totesivat muutkin, joten lähdimme hiljalleen valumaan takaisin tallia kohti. Jäin laittamaan sukset sievään riviin tallin seinustaa vasten, kun huomasin tallin nurkalta nousevaa, "Savua?" Otin muutamia nopeita askeleita ja pyyhkäisin maasta lunta oudon sytykekasan päälle. Kulmani olivat niin painavalla kurtulla, etten saanut sanaa suustani. Pyyhin lunta sytykkeiden päältä, jotka olivat viimein lopullisesti sammuneet.
"Vihkon sivuja", totesin ääneen silmiäni pyyhkäisten. Otin kasasta muutaman sivun käteeni ja huomasin jotain outoa. Sydän ja tekstiä.
"Punkku. Mut, sehän on.." pohdin hiljaa ääneen.
Tallin ovi paukahti kiinni ja sai minut pomppaamaan jaloilleni. Tallista poistunut Aleksanteri ei huomannut minua, vaan jatkoi määrätietoisesti matkaansa leirimökkejä kohti.
"Täällä toden totta on jotain meneillään", huokaisin ja katsoin kädessä riippuvaa kelloani.
Enää viisi tuntia ja kahdeksantoista minuuttia aikaa selvittää mitä täällä tapahtuu ennen kuin leiriviikonloppu on virallisesti ohi.
|
|
|
|
Post by Tuulia on Mar 3, 2021 1:20:21 GMT 2
Pakko myöntää, että oli mulla vähän ikävä. Nimittäin niitä aikoja, kun leireilin ratsastusleireillä siinä missä muutkin, kun valvottiin yömyöhään kertoen kummitustarinoita, ja nukuttiin natisevissa kerrossängyissä, joista kukaan ei olisi kuitenkaan jaksanut aamulla nousta ylös aamupalalle.
Ehkä pääsisin joskus vuosien päästä taas mukaan fiilistelemään vanhoja kunnon hevosleirejä, sitten kun lapset pärjäävät viikonlopun, tai vaikka viikon, ilman minua.
Ehkä päätyisimme yhdessä äiti-lapsi-leirille. Eikö se olisikin outoa?
Olin silti nauttinut viikonlopusta, talven ihmemaasta ja hyvästä seurasta, vaikka iltaisin lähdinkin nukuttamaan Lukaa ja lounasaikaan kävin laittamassa pojan päiväunille. Nukkumaanmeno oli meidän oma hetki - köllöteltiin sängyllä tai sohvalla kahdestaan, minä ehkä luin satuja ja Luka nautti maitobaarista. Minä en enää niinkään, paikkoja aristi ja olo oli välillä tukala. Onneksi pahin pahoinvointi alkoi olla ohi. Pian pääsisimme ensimmäiseen ultraan, ja ehkä ensi kuussa vatsan kasvun voisi vihdoin nähdä. En malttanut odottaa - olisin jo nyt halunnut kertoa kaikille.
Oli ihanaa nauttia talvesta ratsain. Toissapäivänä hyppäsimme lumiesteitä, mulla oli aina niin ihana kiukku-Rösti ratsuna. Se oli vekkuli poni, en ollut unohtanut viime kesää, kun tamma yritti puraista multa nenän irti kuin lumiukolta porkkanan. Onneksi lumiesteitä ei vartioinut yhtään porkkananenäistä lumiukkoa!
Eilen olin liittynyt leiriläisten joukkoon vauhdikkaan maastolenkin merkeissä. Ryhmässäni ratsastavan Iinan vuonohevonen oli todella kaunis ja ihanan pörröinen! Oli mukava tutustua Iinaan ja uuteen hoitajaan Helmiin, joiden kanssa olin tänä aamuna temmeltänyt hiihtoratsastaen. Iina oli kertonut käyneensä oikein hiihtoratsastuskisoissa Mallan kanssa!
"Enontekiössä oli ihan valtavasti lunta, se oli mieletön talven ihmemaa."
"Enontekiössä? Aihkian talliko kisat järjesti?" kysyin yllättyneenä.
"Joo!" Iina nyökkäsi.
"Se on ihana paikka, olimme vuodenvaihteessa Lyytin kanssa siellä lomalla", kerroin. Siitä riittikin hetkeksi puhumista hiihtoratsastuksen lomassa, mutta välillä vaan kaahattiin täysiä Vapulla ja naurettiin iloisina.
Parasta oli silti istahtaa illan päätteeksi heinävintin nurkkaan Lyytin kanssa, jolloin puheenaiheet vaeltivat hevosten kuulumisista ja seuraavan viikon maastolenkkien suunnittelusta lapsiin ja kaikkiin mahdollisiin aiheisiin. Siinä me vain istuimme ja paransimme maailmaa hetken, kunnes oli aika lähteä iloinen hymy huulilla unten maille.
Hymy oli herkässä myös lounaan jälkeen sunnuntai-iltapäivällä, kun kuuden hengen leiriporukalla istuimme taukotuvassa juomassa kaakaota ja ahmimassa laskiaispullia. Ne olivat niin herkullisia, ja niitä oli ihan mahdottoman paljon! Kyllähän ne katoaisivat jääkaapista heti huomenna, mutta piti pitää puolensa.. Niin me syötiin niin paljon pullaa, että vadelmahillo loppui.
"Minä en kyllä pelkän kerman kanssa syö pullaa" naurahdin. "Voin hakea lisää, eiköhän Emmyn kaapeista löydy!"
Vedin punaisen takkini niskaani ja hilpaisin portaat alas ja ulos, pihan poikki kohti päärakennusta. Avasin huolettomasti ulko-oven, mutta huomasin sulkea sen hieman äänettömämmin.
Kuulin jostain keskustelua, kun potkaisin saappaat jalastani.
Käytävää kohti keittiötä kävellessäni erotin viimeisen lauseen, ennen kuin puhe raollaan olevan makkarin oven takana vaimeni.
"Ongelma on, että me ollaan velkaa sen vanhemmille."
Kurkistin oven raosta ja kaksikko tuijotti takaisin kuin aaveen nähneenä.
"Tuota, hillo meni loppumaan, keittiössä on varmaan lisää?"
"Joo, siellä jääkaapin viereisessä yläkaapissa", Emmy sanoi nostaen kätensä raskausvatsaltaan posken ohi sipaisten hiussortuvan korvan taakse. Salma käänsi katseensa minusta takaisin Emmyyn mitään sen kummemmin sanomatta.
Hain hillopurkin ja palasin taukotupaan.
"Nyt on taas vattuhilloa", hymyilin, avasin purkin tarjolle ja lyöttäydyin sivummalle Lyytin ja Iinan seuraan.
"Ootteko huomannut mitään kummallista?"
"Miten niin?" Lyyti kysyi.
"Emmy ja Salma supisi jostain salaa tuolla", sanoin hiljaa.
"Mitähän täällä on meneillään", Iina ihmetteli ja kertoi löytämistään poltetuista vihkon sivuista.
"Onpa outoa. Jospa kaikki on vaan erillisiä sattumuksia", Lyyti pohti.
Kohta me lähdettäisiin kotia kohti valmistautumaan tulevaan viikkoon, mutta ratkeaisiko tilanne sitä ennen? Kenelle talli oli velkaa, ja miksi?
|
|
Lyyti
Perustallilainen
Posts: 213
Hoitoheppa: Oili
|
Post by Lyyti on Mar 6, 2021 14:19:45 GMT 2
Täällä vielä yksi matti myöhänen  ke 10.2. klo 16:34Radiossa soi jokin tavattoman geneerinen pop-renkutus, kun Lyyti kurvaili pitkin kuuraisia teitä kohti Seppelettä. Mikähän se kaava oli, jonka mukaan näitä tusinahittejä puskettiin ulos, Lyyti mietiskeli. Sanatkin olivat usein niin helposti unohdettavia. Ou beibi, jeah jeah, teik mii haiör, ja jonkinlainen bassonjyske kylkeen. Ai kauhee, oonkohan mie ihan trenditiedoton mummo, Lyyti hätkähti ja nauroi itsekseen. Miun varmaan täytyy hankkii poikaystävä Liekkijärven vanhainkoista. Seppeleeseen johtavalla tiellä Lyyti näki jotain eriskummallista – joku hontelo tyyppi koikkelehti häntä vastaan pelkkä huppari päällä, vaikka pakkasta oli useampi aste. Nykynuoriso, Lyyti pudisteli päätään jälleen kuin vanha kalkkis, aina nilkat ja päät paljaana keskellä talvea. Lyyti parkkeerasi autonsa Emmyn kaaran viereen. Emmy seisoi autonsa vieressä hölmistynyt ilme kasvoillaan, kauppakassit maahan pudonneina. “Hei Emmy”, Lyyti huikkasi vähän kysyvästi astuessaan ulos vanhasta kunnon Fordistaan. “Onko siulla kaikki hyvin?” Emmyn raskaus oli jo aika pitkällä, ja hän hengaili tallilla ilman sen suurempia velvoitteita. Tallilaiset suhtautuivat Emmyn raskauteen kuin jonkinlaisena yhteisenä ilonaiheena, ja oli kaikkien kunnia-asia avustaa Emmyä kaikenlaisissa puuhissa. Emmy havahtui Lyytin läsnäoloon ja ihan kuin hätkähti hereille. Säikähtäneenä hän alkoi rappaamaan autonsa tuulilasia niin hätäisin ottein, että Lyyti oikein yllättyi. “Ei tässä... olin vaan ajatuksissani...” Emmy selitteli jotenkin kummallisen kuuloisesti. “Hei annahan ku mie rappaan siulle sen tuulilasin”, Lyyti tarjoutui ja astui lähemmäs. “Ei, ei, ei tässä mitään hätää oo, kyllä mä pystyn!” Emmi rääkäisi taputti Lyytiä olkapäälle. Mutta Lyyti oli jo huomannut jotain kummallista. Auton tuulilasiin oli kirjoitettu viesti, josta oli Emmyn hätäpäisen hinkkaamisen jäljellä enää kaksi sanaa - “palaa taas”. “Mitä ihmettä? Oliko siihen jätetty joku viesti?” Lyyti henkäisi hämmästyneenä. “No ei...” Emmy koitti naurahtaa, mutta ei kuulostanut kovinkaan vakuuttavalta. “Tää on vaan tuntilaisten vitsi...” Lyyti seisoi paikallaan sydän kylmänä. Hän aavisti jotain kummallista, pahaenteistä ilmassa, mutta Emmy yritti parhaansa hymyillä hänelle rohkaisevasti. “Oot sie nyt ihan varma?” “Olen olen”, Emmy vastasi ja heilautti kättään. “Viittisitkö sä Lyyti mennä Salman avuksi Blissiä satuloimaan? Se haki sen just sisälle.” “Voinhan mie männä...” Lyyti vastasi vähän arpoen. Ihan kuin Salma olisi Lyytin apua tarvinnut... Lyyti astui talliin syvissä mietteissä ja jotenkin vähän säikähtäneenä. Mitähän oli juuri tapahtunut? “Lyyti, ootko sä ihan ok? Oot jotenkin kalpea”, käytävää lakaiseva Pyry huikkasi. Lyyti nosti katseensa ja pakotti kasvoilleen hymyn. Turha sitä oli varmaan panikoida tai ylianalysoida, jos Emmy kerran sanoi, että kyseessä oli vain talliväen vitsi. “Joo, tulin vuan auttamaan Salmaa...” |
|
|
|
Post by Salma on Mar 7, 2021 14:23:48 GMT 2
Kaikki mysteerimerkinnät ovat nyt tulleet!
Seppeleläiset (sekä leiriläiset että muut tallilaiset) pääsevät nyt arvailemaan, mitä mysteerileirin aikaan todella tapahtui. Lähetä arvauksesi alle 31.3. mennessä, lähimmäs arvannut palkitaan yllätyspalkinnolla!
|
|
|
|
Post by Anne on Apr 8, 2021 15:32:32 GMT 2
Arvaus: Punkkuun (juoma) rakastunut Liekkijärveläinen Keijo oli polttanut aiemmin maneesin saadakseen selville missä Seppeleen punaviinit piileskelvät. Keijo ei ole mikään älyäimaissut, joten nähdessään Punkun nimen kerran talleilla tuntien aikaan hyöriessään (? =/ ?) hän sai kimmokkeen todella etsiä punaviinin. Keinoina tuulilasiin raapustettuja viestejä ja muita summittaisia uhkailuja. Alko on kallista ja Keijo sen tietää. Myös Artsin antamilla vinkeillä tallinalaisista tunneleista saattoi olla asiaan osuutta. Artsi kuitenkin vaikeni haastatteluntekohetkellä.
|
|
Lyyti
Perustallilainen
Posts: 213
Hoitoheppa: Oili
|
Post by Lyyti on Apr 8, 2021 15:45:38 GMT 2
Veikkaus: Punkun entisen omistajan tytär on kostoreissulla, sillä Anne kavalsi heidät Punkun ostaessaan ja ei koskaan maksanut koko summaa  |
|
|
|
Post by Salma on May 15, 2021 19:08:50 GMT 2
Mitä todella tapahtui mysteerileirillä?
RATKAISUN AIKA ON VIIMEIN KOITTANUT!
Aluksi Lyyti huomasi Seppeleeseen ajellessaan huppariin pukeutuneen hahmon, joka ei ollut tajunnut pakkasesta huolimatta pukea takkia ylleen. Tallipihalla hän törmäsi Emmyyn, joka yritti epätoivoisesti rapata autonsa tuulilasiin kirjoitettua uhkausviestiä ("...palaa taas.") Myöhemmin Aleksanterikin kohtasi kummallisen hupparihahmon, joka käyttäytyi oudosti ja kyseli Seppeleen tuntihevosista. Mahtoiko kyseessä olla sama henkilö?
Pyry löysi Iitan karsinasta oudon uhkausviestin, jossa käskettiin sulkemaan talli, ettei se toistuisi. Kesken saunaillan Helmin rentoutumisen keskeytti kummallinen auto, joka kävi kääntymässä suljetun tallin pihassa. Leirin vieraileva tähti Iina löysi hiihtoratsastuksen tiimellyksessä tallin kulmalta oudon sytykekasan, jossa tulenruokana käytetyn vihon sivuun oli kirjoitettu Punkun nimi sydämien kera.
Kaiken kruununa Tuulia kuuli ohimennen, miten Salma ja Emmy puhuivat keskenään olevansa velkaa sen vanhemmille.
Näin kaikki oikeasti kävi:
15-vuotias Sara oli käynyt muutaman vuoden tunneilla Seppeleessä. Hänen suurin hevosrakkautensa oli aina ollut Punkku, tuo kiiltävänmusta ruunien ruuna.
Saran vanhemmat omistivat Liekkijärven panttilainaamon. Muutama vuosi sitten (samaan aikaan kun Sara oli aloittanut ratsastustunnit Seppeleessä) hänen vanhempansa olivat saaneet ison työkeikan, jonka tuotoilla he kustansivat tyttärensä ratsastustunnit. Jossain vaiheessa rahat kuitenkin hupenivat ja Saran piti lopettaa ratsastaminen. Enää hän ei käynyt tunneilla eikä päässyt näkemään rakasta Punkkuaan. Hän ei kehdannut mennä tallille ilman ratsastustunnin suomaa turvaa ja sulkeutui kotiinsa haaveilemaan kauniista päivistä Punkun kanssa.
Kun talliin syksyllä muutti uusia hevosia, hän ei toivonut mitään niin paljon kuin sitä, että Punkun hoitaja ottaisi uuden hoitohevosen ja hän pääsisi hoitajaksi.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Joka viikko Sara tarkisti Seppeleen nettisivut siinä toivossa, että Punkku olisi vapautunut hoitajahakuihin, ja joka viikko hänen sydämensä murtui uudelleen.
Laskiaisen alla Saran mitta tuli viimein täyteen. Hän marssi Seppeleen toimistoon, avasi sydämensä Emmylle ja Salmalle ja pyysi Punkkua hoitohevosekseen. Kun talliomistajat eivät suostuneet viemään Aleksanterilta hoitohevosta, Sara vetäytyi päänsä sisään miettimään, mitä tehdä.
Sitten hän muisti tuhopolton.
Laskiaisviikon alussa hän kiiruhti Seppeleeseen ja raaputti Emmyn auton tuulilasiin uhkausviestin, jossa ilmi tuli oleellinen: jotain kohtalokasta tapahtuisi tulevana viikonloppuna, jos tallia ei suljettaisi.
Oli nimittäin niin, että tuhopoltto oli oikeastaan ollut Saran unelmien täyttymys. Anne oli hakenut apua Liekkijärven panttilainaamosta, ja jos tarkkaan ajatteli, itse asiassa juuri Sara vanhempineen oli mahdollistanut sen, että ratsastuskoulu ylipäätään vielä oli olemassa. Hän olisi ansainnut Punkun itselleen. Etenkin, koska osa Seppeleen veloista oli edelleen maksamatta.
Uhkausviesti oli suureellinen - kyllä, mutta Sara oli epätoivoinen. Hän oli olettanut, että Emmy ja Salma olisivat kauhistuneet. Ehkä hän oli jopa ajatellut, että he - jos eivät nyt sentään sulkisi tallia, niin ainakin pyytäisivät tulevalle viikonlopulle lisäkäsiä tallivahdiksi, jotta voisivat selvittää kuka uhkauksen takana oli. Hän oli suunnitellut, että olisi sattunut kuin vahingossa paikalle ja päässyt hoitamaan Punkkua ainakin yhden päivän (silmät viattomuutta loistaen, sillä eihän hän tiennyt uhkauksesta mitään).
Sen sijaan Emmy ja Salma toimivat kaiken järjen vastaisesti ja kyhäsivät tallille hoitajien luksusleirin. Sara kihisi katkeruudesta.
Leirin alettua Saran päässä musteni. Hän raaputti Emmyn autoon uuden uhkausviestin (jonka LYYTI) huomasi, ja livahti illalla tallialueelle vakoillakseen leiriläisiä. Kuin sattumalta hän törmäsi myöhäisellä kävelyllään ALEKSANTERIIN.
Aleksanterin kohtaaminen oli viimeinen pisara. Sara päätti tehdä kaikkensa, jotta talli suljettaisiin ja hevoset myytäisiin. Hän ei tiennyt miten saisi ostettua Punkun, mutta ei sietänyt enää hetkeäkään nähdä Aleksanteria hevosen hoitajana. Hän kirjoitti kolmannen uhkausviestin, jonka piilotti Iitan karsinaan PYRYN löydettäväksi. Tärkeintä oli tehdä selväksi, että talli palaisi jälleen, jos sitä ei suljettaisi. Hän arveli, että tallintyöntekijällä olisi riittävästi vaikutusvaltaa puhua Emmy ja Salma ympäri, eihän Pyry kai halunnut menettää työpaikkaansa savuna ilmaan.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Niinpä Sara ympäripuhui isoveljensä Tompan ottamaan vanhempiensa työauton (jonka kyljessä Liekkijärven panttilainaamon logo komeili) ja ajamaan pienen, mutta kammottavan kunniakierroksen yöllisen Seppeleen tallipihalle. Pahaksi onneksi Emmy, jonka olisi pitänyt nähdä rahaongelmista muistuttava auto, nukkui jo raskaana olevan naisen unta - sen sijaan auton näki Seppeleen raha-asioista tuiki tietämätön HELMI.
Sara odotti koko päivän, että tallinomistajat ilmoittaisivat sulkevansa tallin. Hän oli tehnyt tilanteen mielestään hyvin selkeäksi. Mutta - jälleen - mitään ei tapahtunut.
Sara tiesi, ettei hänellä ollut vaihtoehtoja. Hän hiippaili itkua tuhertaen Seppeleeseen ja yritti sytyttää tallin palamaan. Sytykkeenä hän käytti vihkoa, jonka oli täyttänyt kannesta kanteen hevosunelmillaan Punkusta.
Kaikeksi onneksi helmikuinen lumi oli enemmän nuoskaa kuin oikeaa lunta, ja IINA huomasi märät sytykkeet ennen kun talli syttyi tuleen.
TUULIAN kuullessa Salman ja Emmyn keskustelun siitä, miten he ovat velkaa Saran vanhemmille, ei kulunut tuntiakaan kun tallinomistajat soittivat Saran vanhemmat tallille ja tilanne ratkesi.
Mitä sitten tapahtui Saran hevoshaaveille?
Aleksanteri jatkoi Punkun hoitajana eikä tallia suljettu. Mutta Salma ja Emmy tarjosivat helläsydämisinä Saralle halvempia ratsastustunteja Punkulla koko kevätkauden ajan.
Tosin vasta sen jälkeen, kun poliisi oli puhuttanut Saraa monta pitkää tuntia ja Liekkijärven panttilainaamolle jäänyt velka oli kuitattu kuluneen viikonlopun tapahtumilla maksetuksi.
Lähimmäksi mysteeriviikonlopun tapahtumista arvasi Lyyti! Otan yllätyspalkinnon osalta yhteyttä tulevalla viikolla yv:llä.
Kiitos kaikille leiriosallistujille <3
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!