|
Post by Chao on Apr 8, 2008 15:07:07 GMT 2
8. huhtikuuta 2008
-- pikainen käväisy
Tulin vain kääntymään tallilla, kun kiire pukkasi päälle kaiken mahdollisen kanssa. Hain siis pikaisesti Epun harjat varastosta, ruuna oli onneksi haettu jo sisälle. Harjasin Epun siis pikaisesti, putsasin kaviot ja tarkistin kengät - yksi hokki puuttui. No, se tuskin enää haittaisi, maa kun alkoi melko lailla kaikkialta olla jo sulanut.
Vein harjat takaisin paikalleen, kävin Sipen moikkaamassa ja läksin sitten kohti kotia. Tämä oli todellinen pikahoito. Seuraavalla kerralla sitten ratsastetaan. Lupasin sen mielessäni Epulle.
Chao & Episode
|
|
|
Post by Chao on Apr 11, 2008 16:50:50 GMT 2
11. huhtikuuta -- 'tahdon nukahtaa...'
Istuin Epun karsinassa kuumien kyynelten virratessa poskillani. ilta oli jo pitkällä ja kaikki muut olivat jo poistuneet tallista. Olin luvannut tehdä iltatallin, mutta se hieman myöhästyisi. Olin luvannut Epulle viedä sen lenkille ja sen aioin myös tehdä. Olimme juuri sopineet eläinlääkärin kanssa Siepn lopetuspäivän ja olin suostunut myymään Aminkin Englantiin. Molemmat lähtisivät luotani samana päivänä 20. huhtikuuta, yhdeksän päivää.
Pyyhkäisin kyynelvirtaukset poskiltani paitani hihaan ja nousin ylös. Rapsutin Epun otsaa ja katselin, kuinka ulkona syttyivät tähdet tummansiniselle taivaalle. Ilta alkoi jo viilentyä.
"Käydään vähän kävelemässä ja otetaan mamma mukaan." Kuiskasin Epulle ja lähdin hakemaan ruunan suitsia, olinhan jo aiemmin päivällä sen harjannut, joten muuta vikaa Epun ulkonäössä ei ollut, kuin irtokarva, jota lähti enemmän, kuin tarpeeksi.
Vein Epun suitset sen karsinalle, mutten vielä pukenut niitä ruunalle, vaan suuntasin kulkuni Sipen karsinan luo. Tamma makasi karsinassa Riina vierellään. Tammavarsa oli kasvanut huimasti ja olisi kohta valmis vieroitettavaksikin. Ja se oli hyvä, Sipen lähtöä ajattelen, niin ei varsalta tarvitsisi äitiä viedä. Meinasin jo mennä hätistelemään Sipeä ylös, että olisin ottanut sen mukaamme kun menisimme Epun kanssa kävelemään. Mutta kun näin tamman tuskaisen ilmeen, en voinut muuta, kuin pistää kipulääkityksen takajalkoihin ja heittää molemmille lisää heiniä.
Uusi itku kurkussa pujotin Epulle suitset ja talutin ruunan ulos. Nousin korkean hevosen selkään korokkeelta ja istuessani vihdoin selässä muistin, että minunkin olisi ehkä pitänyt ottaa kypärä päähäni. Nyt en jaksanut asiasta välittää, eihän kukaan olisi näkemässä ja sehän olisi minun elämäni, joten käytin sen juuri niinkuin parhaaksi näin. Ja nyt näin parhaaksi ratsastaa ilman kypärää.
Enkä katunut sitä päätöstä. Kylmä kevättuuli leikitteli hiuksillani, Epun harjalla ja hännällä ja suuri ruuna oli ihmeissään siitä, miksi sen piti keskellä yötä vielä lähteä lenkille. Naurahdin Epulle, kun se nosti päätään lintujen lähtiessä lentoon viereisestä pusikosta. Yö ei ollut vain meidän aikaamme, mietin samalla, kun ohjasin Eppua yhä syvemmälle metsäpolulle.
Tuuli ei enää puhaltanut metsässä, puut estivät sen pääsyn tiheiden oksiensa kanssa. Samalla ne pimensivät hempeän kuunvalon, joten luotin vain Epun vaistoon ja yönäköön, joiden avulla selvisimme metsiköstä ilman ongelmia ulos.
Aukealla kuunvalo loi kalpeat varjot eteemme, enkä voinut enää pidätellä kyyneliäni. Kumarruin Epun kaulalle ja ruuna pysähtyi, kuin olisi ymmärtänyt olotilani. Annoin pisaroiden valuea pitkin poskiani suoraan Epun harjalle. Siihen ne jäätyivät, ja näyttivät pieniltä timanteilta.
"Olet niin hieno heppa." Kuiskin Epulle hiljaa ja pyysin sitä kävelemään eteenpäin. Eppu otti rennon askeleen eteenpäin ja sen jälkeen toisen ja vielä toisen, tuntui kuin olisimme matkanneet loputtomiin ruunan omaa, rentoa käyntiä. Istuin silmät kiinni ja nautin tunteesta, jolloin pystyin luottamaan Eppuun täysin.
Seuraavan kerran kun avasin silmäni, Eppu seisoi tallipihalla odottaen sisällepääsyä. Liuin ruunan selästä ja talutin sen sisään.
Tallissa minua odotti vihainen Jaakko.
"Sä sitten hullu akka lähdit ratsastamaan ilman kypärää ja satulaa pimeeseen mettään jossa voi olla mitä tahansa eläimiä ja miehiä ja naisia ja hulluja lapsia!!!" Mies huusi pää punaisena, kuin kiljuhanhi.
En jaksanut välittää Jaakon solvaamisesta, vaan kävelin Epun kanssa suoraan karsinaan sanomatta Jaakolle mitään. Mies hiljeni salaman nopeasti.
"Ooksä okei?" Jaakon äänensävy muuttui.
"En." Tokaisin värisevällä äänellä.
Jaakko ei sanonut enempää, vaan tuli karsinaan ja kaappasi minut syleilyynsä. En voinut, taaskaan, pidätellä itkuani, vaan kyyneleni kastelivat Jaakon hienon, tummansinisen flannelipaidan läpikotaisin.
"Kerro kaikki." Mies tokaisi, eikä päästänyt minua pois käsiensä takaa, vaikka yritin jo rimpuillakin. Luovutin ja seisoin vasten miestä.
"Se lopetetaan 20. päivä. Ja Ami lähtee Enkkuun samana päivänä. Joku Christian osti sen sinne. Eikä Sipen jalat enää kanna. Se ei jaksa ees seistä enää..." Itkin Jaakkao vasten, enkä uskonut miehen saavan sanastakaan selvää, mutta käsivarret ympärilläni toivat lohtua. Ja saivat minut epäilemään Jaakon tarkoitusta.
Mies luultavasti luki ajatukseni, sillä Jaakon seuraava tokaisu oli: "Tää on siis vain lohdutushalaus, sellainen kaveripohjainen." "Joo. Hyvä." "Kun jos se olis jotain muuta, niin se sun Nikosi saattaisi ottaa kilarit." "Joo."
Sitten Jaakko päästi minut ja suuntasimme yhdessä satulahuoneeseen, jossa Jaakko tarjoutui pesemään Epun kuolaimet ja opetin miehen niputtamaan suitset. Naureskelimme yhdessä hevosille ja niiden metkuille ja pakko sanoa, että se helpotti oloa. Jaakko lupasi hoitaa ilta-tallin, nyt kun kerran oli hereillä ja minä soitin Nikon hakemaan.
Eikä mennyt kauaakaan, kun Niko kurvasi tallinpihaan Nissanillaan.
"Nähdään!" Huudahdin Jaakolle ovelta.
"Joo, huomenna on sun iltatalli!"
"Ja huomenna sä pääset hyppäämään!"
Jaakko jäi mutisemaan jotain siitä, ettei osannut vielä edes laukata, ja minä nousin hymyillen autoon. Niko kyseli samat kuulumiset, jotka Jaakko, ja minä kerroin, ilman itkemistä.
Automatkalla alkoi sataa. Viluinen kevätsade valui pitkin autonikkunaa heijastuen poskeeni vieden kyyneleeni mukanaan. Vihdoinkin minulla oli oikeus näyttää heikkouteni.
Chao & Eppu
|
|
|
Post by Chao on Apr 20, 2008 11:48:25 GMT 2
20. huhtikuuta - kevät tulla kolkuttaa. Ja Jaakko myös. Talutin suuren ruunan karsinaansa ja napsautin riimunvarren irti riimusta. Kermanvaalea puoliverinen nuuski hetken aikaa vasta puhdistettua karsinaansa ja siirtyi sitten etsimään heiniä. "Oota tässä." Tokaisin Epulle ja suljin oven. Rynnistin satulahuoneeseen hakemaan Epun harjoja ja muita tavaroita. Satulahuoneessa Jaakko sovitteli kypärää päähänsä. "Tota Jaakko..." "No mitä?" "Kypäräs on väärinpäin." Mies nappasi kypärän heti pois päästään. katsoi sitten kypärää, minua ja vielä kypärää. "Tiesin sen." Jaakko tokaisi ja kääntyi selin minuun. voi kiesus... Ajattelin nostaessani satulaa syliini pidikkeeltä. Mihin liemeen olin itseni keitättänyt. Nappasin Epulle myös suojat mukaan, varmuuden vuoksi. Otin ruunan taas kiinni ja sidoin sen käytävlle kummaltakin puolelta. Jaakko nappasi reippaasti harjan käteensä ja ryhtyi puunamaan ruunasta sahanpuruja ja mutaa pois. "Jos mä jotain osaan, niin ainakin tän." Jaakko mutisi puoliksi itsekseen, puoliksi minulle. Ja minä vain hymyilin harjatessani Epun toista kylkeä. "Harjaa jalat kanssa hyvin ku sille tulee suojat." "Joo." Kiinnitin suojat Epun jalkoihin ja nostin satulan sen selkään. Eppu yritti näyttää vihaiselta Jaakolle, mutta miehen ryhtyessä nauramaan Eppukin luovutti. "Se näytti äsken, ku se oli ilman korvia, ni aivan joltain koinsyömältä porolta." Jaakko naureskeli ja Eppu roikutti päätään selvästi lyötynä. "Voi heppaparkaa, ku toinen yrittää näyttää niin pahikselta ja sitten vain nauretaan päin naamaa....." Lässytin ruunalle kiristäessäni satulavyötä. "Eppu, sä et oo katu-uskottava." Carkki tokaisi pyyhältäessään ohitsemme hoitajienhuoneeseen, enkä voinut olla nauramatta. Pujotin suitset Epulle päähän ja suuntasimme matkamme kohti kenttää. "Mä oon kyllä yleensä menny maneesissa..." Jaakko tokaisi. "Joo, mut tähän aikaan päivästä siellä on ihan sikapaljon porukkaa. Mennään kentällä." Jaakko ei sanonut enää mitään, seurasi vain vaitonaisena, kun kiristin vielä Epun satulavyön. "Osaaksä tästä eteenpäin?" Kysäisin. Jaakko nyökkäsi, laski jalustimet, tarkisti vielä itsekin satulavyön, hyppäsi selkään ja sääti jalustimet oikeaoppisesti. "Mitäs kaikkea sä oot Xenin kaa tehny?" "No, meil on ollu jotain vääntelyä ja sit mä oon menny pitkän narun päässä ympyrällä, vähän juossu ja sellaista." "Eli perusasioita, menty liinassa ja ravattu?" "Nii justiin!" ei elämän kevät... jatkan kun pääsen taas koneelle, poikaystävä hätyyttelee nyt mukaansa jonnekin autokauppaan, enkä tiiä millon pääsen seuraavan kerran koneelle, mut in anycase, jatkan sitten kun taas pääsen koneelle.
|
|
|
Post by Chao on Apr 28, 2008 7:59:36 GMT 2
Aloitetaan tällä kuvalla. Hieman kärsi laatu... Chao & Eppu maastoesteillä. :'DD Seuraavalla esteellä putosin. x'DD
|
|
|
Post by Chao on May 7, 2008 20:21:06 GMT 2
Hui. Mää tällä viikolla, kun töiltäni kerkeän, niin piirtelen tähän sellaisen ihastuttavan kuvan musta ja Eppulista.
|
|
|
Post by Anne on May 8, 2008 16:32:01 GMT 2
Jatkatko jossain vaiheessa tuon edellisen tarinan loppuun, niin voin päivittää.
|
|
|
Post by Chao on May 12, 2008 21:16:50 GMT 2
(jatkan vaikka heti. Sorke, vähän jäänyt kun IRL elämässä pitää niin kettumaista kiirettä koko ajan) Niinpä sitä sitten mentiin. Asetuin itse ympyärn keskelle ja pidin liinasta kiinni. Jaakko istui Epun selässä ja tuijotti hevosta hölmistyneen näköisenä. "Sun siis pitää antaa sille pohkeita, että se lähtee eteenpäin..." Sanoin miehelle, joka näytti jo pikkuhiljaa taipuvan kysymysmerkin muotoon. "Ai niin, joo!" Mies huudahti ja painoi pohkeensa ruunan kylkiin - liian lujaa. Herkkä herra hypähti eteenpäin ja oli vähällä, ettei mies sen selästä lennähtänyt jo alas. "Pyrrrrr poika, pyrrrr!" Rauhoittelin henkisesti loukkaantunutta Eppua. "Siis mitä?" Jaakko tokaisi päästyään taas istumaan normaalin näköiseksi satulaan. "Eppu on herkkä hevonen, ei sitä voi tolla lailla potkia eteenpäin. Ei sitä tarvitse, kun vain koskettaa pohkeilla, tai pyytää istunnalla eteenpäin. " "Mitenkäs se?" "Myötäät lantiolla ja nojaat vähän normaalia enemmän taaksepäin." 'Jaakko on nopea oppimaan...' Ajattelin, kun mies teki työtä käskettyä ja Eppu lähti rentoon, rauhalliseen raviin. Ravailimme mukavasti molempiin suuntiin ympyröillä, opetin Jaakolle kuolaintuntuman pitämistä, selästä joustamista ravissa, menimme ilman jalustimia ja harjoittelimme laukannostoja ympyrällä. Emme laukanneet varmaan sen puolentoista tunnin aikana, kuin yhden veran ympyrää, jonka huomasi miehen kasvoilta. Juuri, kun Jaakko sai Epun nostamaan kauniin, korkean laukan, pyysin miestä ottamaan raviin ja nostamaan uudestaan. Minusta tuntuu, että Jaakko kantaa kaunaa minulle vielä kauan. Ravailimme myös muutaman maapuomin yli, opettelimme kevyttä istuntaa ja istuntaa yleensäkin. Kasvot eteenpäin, olkapäät rentoina taaksepäin ja niin edespäin. Jäähdyttelyraveissa mies jo kevensi, kuin vanha tekijä ja osasi myödätä käynnissä Epulle sekä lantiosta, että käsistään. Riisuimme Epun tunnin jälkeen yhdessä ja Jaakko kiitteli hikitreenistä, sanoi menvänsä suihkuun. Minä syötin Epulle vielä pari porkkanaa, suukotin ruunaa turvalle ja vein sen tarhaan. "Ensi kertaan Jaakko!" Huudahdin miehelle, ennenkuin käynnistin skootterini. "Joo!" Mies huusi perääni ja katosi asuntoonsa. Minä kaasutin kohti kotia.
|
|
|
Post by Chao on Jun 15, 2008 20:48:11 GMT 2
15. kesäkuuta - dancing in the summermoonlight
Tulin tallille myöhään illalla. Anne oli jo lopettelemassa iltatallia.
"Mitäs hittoa sä täällä tähän aikaan teet?" Anne oli melkein jopa ärtyneen kuuloinen. "Tota... Eppua tulin hoitelemaan, voin laittaa ovet sit lukkoon?"
"Ja en oo viel iltamössöjä ehtiny jakaa..."
"Joo mä voin laittaa."
Hymyilin Annelle, joka poistui tallista huojentuneen näköisenä. Siinä vaiheessa minä rymistin kohti Epun karsinaa.
"Hei ukkeli." Juttelin Epulle samalla kun avasin ruunan karsinan ovea. Se nosti kermanvaaleat korvansa ylös karsinan puruista ja hörähti vaimeasti. Hymyilin yhä enemmän.
Aurinko oli alkanut vaipua jo mailleen ja alkoi hämärtyä. Otin Epun karsinasta käytävälle kiinni ja aloin harjaamaan herrasta. Pitkät vedot saivat ruunan lihakset rentoutumaan ja se laski päätään miltei lattian rajaan huokaisten raskaasti. Naurahdin Epulle vaimeasti ja siirryin toiselle kyljelle.
Putsasin vielä kaviot ja pään. Kiinnitin suojat Epun etusiin ja takasiin.
"Vihreä sopii sulle, ukkeli, tosi hyvin. Pidä toi lookki!" Naurahdin Epun hölmistyneelle ilmeelle.
Hain satulan ja suitset. Eppu seisoi kiltisti paikallaan, kun laitoin sen kuntoon. Painoin kypärän vielä omaan päähäni ja talutin herran ulos kentälle.
Kesäinen täysikuu hohkasi hopeista valoaan kentälle - kuin olisi ollut päivä. Suljin kentän portin ja pysäytin ruunan keskelle kenttää. Kiristin satulavyötä vielä varmuuden vuoksi, laskin jalustimet ja säädin ne, kunnes viimein pääsin hyppäämään selkään. Siihen selkään, johon olin niin kauan jo kaivannut.
"Anteeks ku en oo käyny niin pitkään aikaan..." Rapsutin hevosta kaulalle. Painoin kevyesti pohkeita sen kylkiin ja Eppu lähti kävelemään reipasta, mutta rentoa käyntiä ympäri kenttää. Suljin silmäni ja tunnustelin hevosen lihaksen liikkeitä lantioni alla. Kuinka turvalliselta oloni tuntuikaan rakkaan Episodeni selässä. Ruuna tuntui omalta, olinhan tuntenut sen jo niin kauan. Melkein tallin alusta saakka.
Käveltyämme jonkin aikaa molempiin suuntiin lyhensin ohjia ja tiivistin istuntaani. Eppu laski turpaansa, tunsin kuinka sen niska jännittyi. 'hommaa löytyy' ajattelin, kun aloitin irrottelun. Kokeilin pienillä ravistuksilla molmepia kuolaimia pidemmän aikaa. Vuoron perään, samalla istunnalla pyytäen Eppua taipumaan suuntaan jos toiseen.
Eppu alkoi irrota niskasta ja rentoutua allani. Pyysin kevyillä pohkeilla ruunaa raviin. Jatkoin irrottelua ravissa ja Epun selkä alkoi työskennellä. Tunsin sen satulan läpi selvästi. Koko hevonen pyöristyi ja kokosi itseään, takajalat taipuivat paremmin sen alle ja askel kohosi pehmeästä hiekasta.
Istuin harjoitusistuntaan ja käänsin ruunan ympyrälle. Pelkkä katse ja ohjasta puristus riitti. Hevonen allani taipui ja työskenteli 110 prosenttisesti, kuten minäkin. 'olemme loistava pari...' ajattelin ja toivoin ruunan osaavan lukea ajatukseni.
Otin hetkeksi käyntiin. Ohjien puristus riitti - Eppu käveli ja kun työnsin lantiollani eteenpäin sen askel piteni, kuin ratsastusoppaasa ikään. Olin melko ylpeä itsestäni.
Pysäytin Epun. Ruuna käänsi korvansa taaksepäin, kuin odottaen seuraavaa pyyntöäni. Se antoi kaikkensa takiani.
Siirsin ulkopohjetta muutaman millin taaemmas. Tein kevyen pidätteen ja ruuna ponkaisi laukkaan. Koottuun ja korkeaan laukkaan, juuri sellaiseen, jossa kuka tahansa tahtoisi istua. 'tämän parempaa ei olekaan...' Ajattelin ja suljin silmäni.
Annoin ruunan laukata ympäri uraa ja pidensin ohjia vähä vähältä. EPpu venytti kaulaansa eteenpäin, mutta laukka pysyi samassa tahdissa jatkuvasti. Minun ei tarvinnut jarrutella, eikä hätyytellä eteenpäin - yhteistyömme oli saumatonta.
Säpsähdin. Kentän katsomosta kuului taputuksia. Avasin silmäni ja hidastin Epun raviin. Anne, Elli ja Jaakko istuivat katsomossa ja taputtivat. En voinut olla hymyilemättä. Siirsin Epun käyntiin ja pysäytin kentän keskelle. Avasin kypärän soljen, riisuin sen pois päästäni, kuin hattu riisutaan kun kumarretaan ja tein liioitellun kouluratsastuskumarruksen yleisölleni.
Annoin Epulle pitkät ohjat ja kiinnitin kypärän visusti takaisin päähäni.
"Sehän menee hienosti..." Elli tokaisi ja kiitin kauniisti.
"Varsinkin tollai kuunvalossa... Ihan ku te tanssisitte jossain parrasvaloissa." Jaakko jatkoi Ellin lausetta.
Naurahdin kevyesti ja rapsutin ruunaa kaulalle. Se otti kehut mielissään vastaan, olihan se työskennellyt yhtä paljon, kuin minä. Ja sen huomasi. Eppu puuskutti ja minun kypäräni oli hiestä märkä.
Kävelin niin kauan, kuin Eppu puuskutti. Kun se oli palautunut tulin alas selästä ja nostin jalustimet. Yleisöni häipyi omille teilleen.
Vein ruunan talliin, otin tavarat pois ja suin sen vielä kunnolla, jotta lihakset irtoaisivat. Vein tavarat paikoilleen ja Epun karsinaansa.
Suikkasin ruunalleni vielä suukon turvalle, kunnes päästin sen karsinaan.
"Tansittiin kuin parrasvaloissa." Tokaisin sille, ennenkuin lähdin tekemään iltatallia.
Chao & Eppu o8
|
|
|
Post by Chao on Jun 18, 2008 17:58:23 GMT 2
18. 6.2008 - walking deeper in the forest...
Eppu oli varsin sätkynä tänään. Hain sen tarhasta ja ruuna pörisi ja heilutteli päätään nuoren oripojan lailla.
"On tainnu toi kesän lapsuus tarttua suhunkin..." Naureskelin ruunalle ja sain pörähdyksen siitä hyvästä päälleni.
Talutin ruunan talliin ja harjasin sen kullankeltaisen karvan kiiltäväksi kuin kulta. Ruuna nautti sukimisesta, ja rapsuttelusta, eikä tuntunut saavan ollenkaan tarpeekseen.
"Sä oot jätkä oppinu kerjäämään..." Mutisin sille sen hangatessa otsaansa olkapäätäni vasten. Jaakko naureskeli karsinasta.
"Paskanlappaaja pitää nyt vaan päänsä. Sä oot sen kuitenki opettanu." Tokaisin Jaakon naureskelulle ja mies repesi karsinassa.
Huokaisin ja talutin Epun ulos jättäen Jaakon nauramaan paskaiseen karsinaansa.
Lähdimme kävelemään Epun kanssa pitkin metsäpolkua ja annoin sen mutustella kuusenoksia ja vihreää ruohoa polun pientareilta. Eppu hörähteli tyytyväisenä ja minä naureskelin vieressä.
Jatkoimme polkua pitkin pellon reunalle, jossa päästin Epun kävelemään pellolle. Se mutusteli pellolta nyhtämäänsä uutta ruohoa innoissaan ja teki pieniä sivuloikkia, kun sen turvan edestä lennähti pari lintusta lentoon.
Aurinko hyväili kasvojani ja loisti Epun karvasta osuen pistävästi silmään. Hymyilin Epulle sen ponnahtaessa säikähdyksestä taas ilmaan. Hetken se näytti kiroavan lintujen olemassaoloa, kunnes taas laski turpansa kirkkaan vihreään nurmeen.
Seisokelimme pellon peintareella hetken jos toisenkin. Lähdimme tallille päin, kun Epun vasta alkoi täyttyä eikä se enää jaksanut syödä, vaan loikki ympäriinsä joka puolelle, kuin kevät varsa.
Palasimme tallille ja päästin Epun tarhaan muiden ruunanruppukien kanssa. Epulta löytyi todellakin energiaa, se haastoi riitaa muiden ukkelien kanssa ja sai kuin saikin leikkikavereita. Sitten sen piti kiusata Riinaa aidan yli takertumalla hampaillaan sen riimuun. Pelkäsin neitiseni riimun hajoavan, mutten mennyt väliin. Anti leikkiä, jos kerran kiinnostaa.
Pesaisin vielä Epun satulan ja suitset ja rasvasin ne sitruunan tuoksuisella valjasrasvalla. Se sai koko satulahuoneen tuoksumaan ihana raikkaalta sitruunalta. Sitä ihastelivat muutkin, kuin minä itse.
Hipsin sitten hissunkissun kohti Riinaseni tarhaa, pitäisi käydä neidin kanssa vielä lenkillä.
Chao & Eppu 08
|
|