|
Post by Chao on Jan 14, 2008 15:06:54 GMT 2
14. tammikuuta - Eppu-pojalla on jalka yhä rikki.
Saavuin tallille ja tapasin Eppu-pojan karsinasta murjottamasta. Eipä se mitään, olisin minäkin vihainen, jos en pääsisi viikkoon lenkille. Heitin tavarani äkkiä satulahuoneeseen ja nappasin mukaani Epun harjat.
Otin ruunan käytävälle ja aloitin puunaamisen. Eppu hörisi käytävällä rentona kuin keitetty spagetti. Pelkäsin ruunan romahtavan käytävälle, niin rennosti se otti harjauksen. Aloitin kumisualla ja hieroin sillä tarkasti jokaisen neliösentin läpi hevosesta. Siirryin hieman kovempaan harjaan ja harjasin purut pois Epun pörröisestä talvikarvasta. Sitten vielä viimesilaus pehmeällä harjalla ja voíla! Eppu kiilsi ja säteili, kuin peilipallo.
Irrotin ruunan käytävän seinästä ja talutin herran ulos. Hieman Eppu vielä jalkaansa aristi, joten kävelimme rauhallisesti tallialueen ympäri, ja sitten veinkin Epun jo takaisin karsinaan. Ruuna hörisi alentuvasti ulkona käyskenteleville kavereilleen ja minun kävi herraa ihan sääliksi. Otin Epulta riimun pois ja ripustin sen omalle paikalleen.
Syötin Epulle repustani pari omenaa ja painelin siivoamaan Sipen karsinaa.
Chao & Eppupoika-parka
|
|
|
Post by Chao on Jan 15, 2008 11:54:45 GMT 2
15. tammikuuta - jalka yhä pipi.
Tulin tallille vasta iltatallin tekemään ja toivoin Niinan hoitaneen Sipen ja Amin tänään, tamma ainakin vaikutti sen verran väsähtäneeltä, että on Niina tainnut sen ratsastaa. Eppu hörisi karsinastaan, en tiedä hörisikö minulle vai kavereilleen ulkona, mutta hörisipä silti. Avasin karsinan oven ja rapsutin ruunan valkeaa otsaa. Eppu oli hieman poissaolevan tuntuinen. Kaipa herra oli masentunut kaikesta sisällä seisomisesta. Jalka kuumotti nyt enemmän, kuin eilen, joten tänään ei tehtäisi kävelylenkkiä vaan pysyttäisiin visusti sisätiloissa. Otin Epun käytävlle ja suihkutin poikaparan jalkaa kylmällä jalalla. Samalla rapsuttelin ärsyyntyneen näköistä hevosta kaulalta ja juttelin sille leppoisasti. "Kyllä se jalka siitä vielä paranee..." Suihkutuksen jälkeen hieroin Epun jalkaan linimenttiä ja käärin sen lämpöpinteliin. Syötin ruunalle vielä pari porkkanaa ja vein sen takaisin karsinaan. Sittenpä ryhdyin jakamaan hevosille iltarehuja karsinohin ja iltatallin päätyttyä läksin kotia kohti.
Chao & Eppu 2oo8
|
|
|
Post by Chao on Jan 16, 2008 11:03:58 GMT 2
16. tammikuuta - Eppu onnesta soikeana.
Eppu oli onnesta soikeana saadessaan olla koko päivän kavereiden kanssa ulkona. Sisälle haettaessa se ei näyttänyt yhtään niin nyrpeältä, kuin jos se olisi taas joutunut seisomaan koko päivän sisällä. Kylmäsin Epun jalan linimentillä, jonka jälkeen kietaisin jalan ympärille puhtaan lämpöpintelin. Eppu antoi nyt koskea jalkaan kiltisti, herra ei edes luiminut. Harjasin Epun myös pikaisesti, kovalla harjalla suurimmat liat pois ja putsasin liinalla sen silmät, sekä putsasin kaviot. Sitten olilin jo Chaon aika lähteä kotia kohti. Eppu jäi tyytyväisenä syömään leseitään ja heiniään.
Chao & Eppu 2oo8
|
|
|
Post by Chao on Jan 17, 2008 13:55:35 GMT 2
17. tammikuuta - jalka näyttää paljon paremmalta. Tulin tallille iltapäivällä, kun hevoset olivat jo ehtineet syödä päiväheinänsä. Eppu oli taas päässyt tarhaan kavereiden kanssa, ja rapsutti hiljaa höristen Andrew'n säkää kimon seuratessa esimerkkiä Epun säkään. Hymyilin itsekseni. Eppu otti jo hyvin painoa jalalleen, eikä aristanut sitä lähestulkoon ollenkaan. Vein tavarani talliin ja nappasin riimunnarun samalla mukaani. Kävelin tarhalle ja huhuilin Eppua. Ruuna hirnahti kevyesti ja käveli luokseni. Eikä ontunut enää yhtään. Avasin portin ja napsautin riimunnarun kiinni Eppu-pojan riimun, otin ruunan ulos tarhasta ja suljin portin perässäni. Talutin Epun talliin, jossa sidoin sen kiinni tallikäytävälle harjauksen ajaksi. Liian lämmin tammikuu oli saanut Epun jo pudottamaan osan talvikarvastaan. Suin irtonaisen karvan pois ja harjasin ruunan vielä vahvalla harjalla. Putsasin kaviot, kylmäsin jalan linimentillä ja irrotin tallikäytävältä. Sitten talutin Epun kentälle. Hevonen höristi korviaan innossaan. Nauroin Epun pärskyessä kiivaasti omia näkymättömiä menninkäisiään kentän nurkissa kävellessämme sitä muutaman kerran ympäri. Eppu käveli reippaasti, tyytyväisenä pienestäkin liikunnasta, jota se sai tarhan lisäksi. Käveltyämme hetken, luultavasti noin kymmenisen minuuttia, vein ruunan takaisin tarhaan kavereiden luokse ja kävin vielä lakaisemassa tallikäytävän ennenkuin aloin sekoitella hevosille iltamössöjään. Chao & Episode II -o8
|
|
|
Post by Chao on Jan 18, 2008 15:41:09 GMT 2
18. tammikuuta - Eppu poika ravailee jo.
Tulin tallille iltapäivästä ja hain Epun tarhasta. Harjasin sen tallikäytävällä ja koetin jalkaa. Ei ollut enää turvonnut, eikä lämmin. Hymyilin asialle; hyvä homma, jalka alkoi olla kunnossa.
Laitoin Epulle suitset päähän ja kiinnitin niihin liinan. Talutin ruunan ulos ja suoraan maneesille. Eppu käveli kaikessa rauhassa maneesiin, jossa joku toinenkin treenasi poniaan. "Saadanko tunkea mukaan?" Kysäisin selästä keikkuvalta tummalta tytöltä. "Tottakai! Ainahan tänne kaksi paria mahtuu!" Tyttö huikkasi ja jatkoi koulutreeniään. Pidensin liinaa ja maiskautin Epulle. Ruuna tajusi heti, mistä oli kyse ja lähti kävelemään reippaasti suurella ympyrällä. Kävelimme viitisen minuuttia molempiin suuntiin ja sitten maiskautin uudestaan ja Eppu hypähti lennokkaaseen raviin. Ontumisesta ei ollut tietoakaan ruunan lentäessä maneesissa suurta ympyrää harja ja häntä viuhuen. Nauroin Epulle sen heittäessä muutamat ilopukit ja sitten hidastin ruunaa; ei makeaa mahan täydeltä. Vein ruunan talliin, kylmäsin sen jalan ja harjasin vielä kertaalleen, ennenkuin vein herran takaisin tarhaan, jossa se ravasi suoraan iloisesti hirnuen muiden kavereiden luo, jotka olivat linnoittautuneet tarhan kauimmaiseen nurkkaan pakoon pisteliäältä tuulelta. Huomasin tuulen nyt itsekin ja painuin sisälle talliin nauttimaan kaakaota, kunnes olisi iltatallin aika.
Chao & Eppu 2oo8
|
|
|
Post by kukka on Jan 23, 2008 17:59:18 GMT 2
-rauhallinen lenkki metsäpolulla
Kipitin kiireen vilkkaa tänään tallille, jossa en juurikaan ollut taas pitkään aikaan käynyt. Pitäisi varmaan ruveta käymään hieman aktiivisemmin? No, menin suorinta tietä talliin, piiloon pakkasta, jota oli tällä hetkellä 5 astetta. Astelin Episoden karsinalle. "Moiikka Eppu rakas pieni kultamussukkani! Sori että en ole täällä käynyt katsomassa sinua!" Voivottelin Epulle ja silitin sen suurta läsiä. Avasin karsinan oven ja menin katsomaan Epun jalkaa. Se ei näyttänyt olevan paljoakaan turvoksissa eikä tuntunut lämpimältä. Vuohinen oli tietenkin hieman paksuna. "Haluaisikos poika ulos vähäksi aikaa?" kysyin ruunalta ja se tönäisi minua turvallaan. "Tuo tarkoitti varmaan kyllä?" naurahdin ja nappasin Epun loimen ja tungin sen sille päälle. "Noniin. sitten pihalle!" sanoin ja lähdin johdattamaan Episodea kohti tarhaansa. Kun päästin Epun tarhan ovella irti, se hypähti eka pari pukkia, mutta jäi kuitenkin kuikuilemaan tarhan portille lajitovereitaan, kun taas minä kävelin vähin äänin talliin ja siivosin sen karsinan. Karsinan siivoamisen jälkeen toin kottikärryllisen lisää puhtaan keltaisia puruja ja kippasin ne keskelle ja levitin hieman kevyttalikolla. Tämän homman jälkeen menin tutkimaan Epun varusteiden kuntoa. Satulaa ei oltu käytetty vähään aikaan ja sen päälle oli kertynyt pieni ja ohut kerros pölyä. Otin satulasaippuaa ja pesin satulan perusteellisesti. Innostuin pesimisestä niin paljon että putsasin myös suitset. Vein suitset ja harjat sekä pintelit valmiiksi Epun karsinan eteen ja lähdin pyydystämään pollea tarhasta. "Epiisoode!" kailotin tarhan portilla ja pian sieltä hölkkäsikin laiskan oloisesti kerman värinen ruuna, vihreä loimi päällä ja varmaan 10cm lunta joka puolella hevosta. Talutin Episoden tallin eteen, ja huiskutin kädellä suurimmat lumet pois. Sitten Epun vein omaan karsinaansa ja harjasin karvan erityisen huolella. Talvikarvaa lähti jo jonkin verran pois,että sain olla koko ajan ulkona koputtamassa piikkisuasta ylimääräisiä karvoja pois. Tarkan harjaamisen jälkeen otin kaviot ja tarkistin että oliko hokit vielä paikallaan. Kiristin takajalan hokkeja, koska ne tuntuivat hieman löysiltä. Sitten pistin joka jalkaan pintelit, heitin hoitsulleni loimen selkään ja lämmitin ekaksi varmaan 5minsaa kuolaimia ja pistin suitset sen päähän. Laitoin toiseen kuolainrenkaaseen riimunnarun ja lähdimme matkaan. Kävelin hepan vieressä. "Tänään pääset haistelemaan hieman raikkaampaa ilmaa metsäpolulla" papatin Epulle joka värisytti sieraimiaan ja kulki korvat pystyssä eteenpäin. Tuli tien risteys, toinen vei pienelle polulle ja toinen isolle tielle. Eppu oli menossa leveämpää tietä, koska siitä yleensä mennään kun maastoillaan. "Ei Eppu tällä kertaa, mennään tänne" sanoin Epulle ja nykäisin sitä hieman narusta. Kuljimme rintarinnan polkua pitkin ja nautimme raikkaasta talvimaisemasta. Kuljin aivan lähellä Epun päätä ja silitin sitä samalla välillä kaulasta. "Olet tosi hieno poika. Toivottavasti jalkasi tulee pian kuntoon niin päästään taas pitkille maastoretkille ja vääntämään koulua, kun siinä niin hyvät olet. Pääsisimme näyttämään muille taitojasi" Kerroin Epulle ja kun tuli hieman leveämpi kohta, käännyimme ympäri ja kävelimme rauhallisesti takaisin talliin. Tallipihalla pakkasmittari näytti -8. "Olisi pitänyt ottaa ne talviratsastushousut mukaan" puhuin hampaat kalisten. Tallissa otin Epulta pintelit ja suojat pois, loimen otin hetkeksi ja harjasin vain karvat suoraan, ja pistin loimen takaisin. "seisos tässä kiltisti hetki" sanoin Epulle ja otin yhden pientä muovipussia ja täytin ne lumella. Laitoin lumimuovipussin käytävälle ja hain satulahuoneesta pintelin. Käärin muovipussin lumineen Epun jalkaan. "Noin. nyt säästytään linimentiltä ja kylmäykseltä. Eikö ollutkin hieno idea tuo lumikääre?" kysyin Epulta ja päästin sen irti syömään päivähieniään. "Tulen ottamaan sen pois kunnes se on sulanut" juttelin ruunalle. Hain lattiaharjan ja lakaisin tallin käytävän, sekä satulahuoneen. Anne oli vielä jakamassa päiväheiniä, joten minä suostuin jakamaan pihattohevosille, vaikka en olisi halunnutkaan mennä hyiseen ilmaan. Kun tulin takaisin Epun kääre oli jo sulanut lähes kokonaan joten nappasin sen pois. Kello oli jo aika paljon, joten olisi pakko lähteä kotiin. "Mooikka Eppu!" hyvästelin ruunan, halasin sitä ja annoin porkkanaa. "Parane pian hani!" sanoin vielä ennekuin hyppäsin ulkona odottavaan kyytiini. *Loppu*
|
|
|
Post by kukka on Jan 30, 2008 17:48:39 GMT 2
-Luistimet jalkaan ja tallille! Kun tulin koulun jälkeen lähes heti tallille, tie oli toodella liukas hiekotuksesta huolimatta. Olin monen monta kertaa vetää pyrstölleni. Kun oli vielä suurin piirtein pari kilsaa tallille, tuli autolla takaani wear, ja heidän perheensä ottivat minut kyytiin. Se oli suuri pelastus etten joutunut enempää halkaisemaan päätäni. Tallilla porhalsin heti Episoden karsinan luo, ja siellähän se ruskea ruunanen söikin tyytyväisenä päivämössöjään, joten jätin Eppuseni syömään rauhassa ja sillä välin menin katsomaan missä kunnossa Episoden varusteet olivat. Satulahuopaa ei ollut vaihdettu ihan lähiaikoina, joten sulloin vanhan pesukoneeseen ja kaivoin uuden tallin yhteisestä kaapista ja viritin sen Episoden satulaan. Vaikka eihän sitä satulaa vielä tule aktiiviseen käyttöön, kun vieläkin sitä hieman vaivaa se jalka, ja on paremminpi totuttaa liikuntaan hitaasti, kuin heti tehdä normaalia ratsastusta Episoden kanssa. Eppu oli jo syönyt, joten harjasin ruunan todella hyvin päästä kavioihin ja aina viimeiseen hännän jouheen asti. Episode ei ollut kovinkaan likainen, joten harjaus sujui nopeaan tahtiin. Laitoin jokaiseen jalkaan pintelin. Sitten lämmitin kuolaimia, ettei tarvitsisi jää kylmiä metallipaloja suuhun laittaa. Sitten lähdettiin maneesiin! Maneesissa oli onnekseni Anne, parasta aikaa hieman kevyttalikolla siivoilemassa hevosten jätöksiä pois, nimittäin ei tullut mieleenkään miten pääsisin korkean Eppu-hoitsuni selkään. Nimittäin olihan sen selkä yli 20cm minun päätä korkeammalla. "Anne, tuutko punttaamaan mut?" kysyin ja tottakai Anne tuli. Annen punttauksella olin hetken selässä ja lähdimme matkaan. Alkuun Epun käynti tuntui kovin huojuvalta ja aluksi säkä hieman tuntui takalistossa. Kun olin hetken kävellyt pitkin ohjin, otin ohjat tuntumalle ja ei Epun säkä tai käynti tuntuneet ollenkaan pahalta. Tein iisoja ympyröitä Epun kanssa sekä hieman kaartojakin. Eppu-poika meni oma-aloitteisesti muotoon, mutta en siltä jaksanut mitään vaatia. Kunhan hieman käppäilimme ympäri maneesia ja harjoitimme myös tempon muutoksia. Ne vasta kivoja olivatkin. Epun pitkä askel tuntui ihan keinuhevosen laukalta ja lyhyt taas kuin olisi ollut minishettiksen selässä. Mukavan n.30minuutin kävelyn jälkeen loikkasin pois Episoden selästä, mikä ei muuten ollut ihan helpoin homma. Kun jalkani tömähtivät maahan, jouduin hieman voihkimaan kun oman painon kannatteleminen tuntui vaikelata, kun viimeiset puolituntia oli vain saanut istua ja vähän jännittää vatsalihaksiaan. Talutin Epun talliin ja tallissa harjasin kohtuu hyvin pois. Ja syötätytin Epsukalleni porkkanoita. Se tuntui pitävän niistä . Sitten pistin sinistä tuplateho-linimenttiä jokaiseen jalkaan. Siihen jalkaan missä oli vähän turvotusta, pistin kaikkein eniten. Epun jalka tuntui jo näytti aika hyvältä, toivottavasti se ei teloisi itseään nyt kun jalka on vielä hieman "herkkä" eikä kestä mitään turhaa riehuntaa. Pistin vielä vihreän fleece-pintelin tukemaan jalkaa ja jätin Epsin karsinaansa. "Moikka Eppu, mun on jo pakko lähteä. Huomenna on matikan koe..." Selitin ruunalle ja halasin sitä vielä. Sitten lähdin kävelemään reippain askelin kohti bussipysäkkiä. *Loppu <3*
|
|
|
Post by Chao on Feb 1, 2008 9:08:14 GMT 2
01.02.o8 - Karvaista kaveria...
Tulin tallille aamusta. Auringon säteet kirvelivät kirkkaudellaan silmiäni tallustaessani lumihangen läpi kohti tallia. Kirosin samalla Jaakkoa, joka olisi voinut aurata tien tallille, niin Nikokin olisi päässyt matalalla amis-autollaan tuomaan minut pihaan saakka eikä tarvitsisi rämpiä polviaan myöten lumihangessa ja saada keuhkokuume sen takia. Tallin oven avattuani nenääni tulvahti raikas hevosen ja purun sekainen tuoksu. Ihmiset harjasivat hoidokkejaan ja Jaakko ja Elli siivosivat karsinoita hiki hatussa. Ja koska heitä oli jo kaksi, en viitsinyt mennä enää mukaan häiritsemään, kun ei karsinoita ollut enää edes paljon siivottavana. Niinpä talsin satulahuoneeseen, jonne jätin reppuni ja muut tavarani. Nappasin sieltä myös mukaani Epun harjat, satulan ja suitset, sekä ratsastusloimen. Siirryin Epun karsinalle ja jätin tavarat nätisti siihen, satula oven päälle roikkumaan, suitset koukkuun ripustettuna ja harjapakki siististi seinän viereen. Nappasin riimunnarun karsinan luota ja porhalsin ulos. Eppu käveli reippaasti luokseni vislatessani sitä. Ruuna näytti ja kulki jo paljon paremmin, mutta ajattelin silti aloittaa kuntouttamisen rauhallisesti. Sujahdin portin ali ja kiinnitin riimunvarren Epun riimuun. Avasin tarhan portin ja talutin Epun ulos, jonka jälkeen suljin portin tarkasti, en halunnut joutua juoksemaan kymmenen irrallaan juoksevan hevosen perässä tässä umpihangessa. Talutin Epun käytävälle ja siitä karsinaansa. Harjasin ruunan kiiltäväksi ja selvitin takut sen harjasta ja hännästä, sekä mahanalta, johon talvikarva oli jäätynyt oikein jääpuikoiksi. Eppu luimi hieman tunnustellessani kädelläni ruunan jalkaa, muttei silti aristanut sitä. "Sä taidat luimia aina, kun joku koskee sun jalkoihin?" Kysyin hevoselta vastausta odottamatta. Putsasin vielä Epun kaviotkin, vaikkei niissä suurempia ollut, pari lumikökköä ja tallista tullutta purua. Laskin satulan varovasti ruunan selkään ja kiinnitin satulavyön. Pujotin suitset Epulle ja painoin itselleni kypärän päähän. Sitten kävelimme tallista ulos ja pysähdyimme taas tallipihalla, jossa kiristin satulavyön ja säädin jalustimet, sekä tietenkin; hyppäsin selkään. Eppu pörisi ja värisi allani silkkaa innostusta. Se ei ollut vähään aikaan päässytkään kunnon maastolenkille - eikä pääsisi nytkään. "Mennään nyt vähän pidempi lenkki, mutta varovasti." Tokaisin ruunalle ja päätin mennä vain käyntiä ja ravia, en tahtoisi jalan ryhtyvän vaivaamaan ruunaa enää uudelleen, kun siitä kerran on päästy eroon. Lähdimme Epun kanssa kohti metsäpolkua reippaassa käynnissä. Ruuna pöristeli ja puhalteli kuurankukkia pakkasilmaan. Päästyämme metsäpolun puoleen väliin ruuna pysähtyi ja jäi tuijottamaan polun mutkaa pää ylhäällä ja korvat eteenpäin sojottaessa. Se alkoi pöristä ja jännittyi päästä kavioihin, enkä tiennyt mitä ruuna kuuli tai näki, kunnes mutkan takaa ilmestyi koira - irrallaan. Koiran jälkeen mutkan takaa ilmestyi ihminen, joka kutsui koiraa. Koira käveli ohitsemme omistajan rinnalla ja heidän mentyä ohi Eppu rentoutui ja laski taas päätään ja me jatkoimme matkaa. Tulimme metsäautotielle, jossa otimme raviin. Eppu ravasi limuhangessa pää korkealla nostellen jalkojaan kuin nuori ori ensimmäisenä talvenaan. Nauroin ruunan hyppelylle ja yritin pysyä selässä pomputtavassa ravissa. Ravattuamme hetken, aivan ilman ennakkovaroitusta vierellemme ryntäsi metsästä kaksi kaurista. Eppu säikähti, loikkasi sivuun ja sain rutistaa Epun kylkiä jaloillani ja harjaa käsilläni kaikin voimin pysyäkseni selässä. Eppu nosti hurjan laukan ja vilisti pelokkaiden kauriiden rinnalla hetken, kunnes sain hidastamaan kääntämällä sen kotiinpäin. Seisoimme peppu menosuuntaan päin ainakin viisitoista minuuttia, kunnes ruuna oli rauhoittunut ja kauriit kadonneet jo metsään. Huohotin itse varmasti yhtä paljon kuin hevonen ja päätin jatkaa matkaa käynnissä. Kävelimme metsäautotien loppuun ja jatkoimme polkuja pitkin takaisin tallille. Toivoin syvästi, ettei jalalle ollut paniikkikohtauksessa käynyt kuinkaan, mutta kun laskeuduin alas tallipihalla ei Eppu ainakaan aristanut koipeaan. Nostin jalustimet ja talutin ruunan karsinaansa. Riisuin varusteet ja kävin noukkaisemassa linimentin satulahuoneesta. Hieroin linimenttiä jokaiseen jalkaan ja tunnustelin Epun takasen. Ei turvotusta, eikä kuumotusta. jalka ei ollut moksiskaan äskeisestä hetkutuksesta. Huokaisin tyytyväisenä ja hieroin lisää linimenttiä takaseen. Nappasin Epulle riimun päähän ja narun siihen kiinni ja lähdin taluttamaan ruunaa tarhoille. "Olihan karvaisia kavereita tänään liikkeellä." Tokaisin ruunalle päästäessäni sen irti tarhaan. Ruuna ravasi korkein askelin kavereiden luokse ja jätin hevoset omiin oloihinsa. Vein narun takaisin talliin ja vein Epun varusteet tallikäytävältä satulahuoneeseen. Sitten lähdin kävelemään lumentäyteistä pihatietä pitkin kohti autoa, jossa Niko jo odotti. Kotona nuhaansa paranteleva kissanpentu odotti hoitelijaa, joten nousin autoon ja lähdimme ajamaan kohti kotia.
Chao & Eppu o8
|
|
|
Post by Chao on Feb 6, 2008 19:04:56 GMT 2
06.02.2008 - Lumisadetta.
Lunta tuiskusi taivaan täydeltä ja mietin kahdesti, uskallanko edes nousta autosta ulos. Pakkohan se oli - Niko avasi oven ja viskasi minut tallinpihalle, kun itse porhalsi kavereidensa kanssa ties minne siksi aikaa, kun kökkisin tallilla. Huokaisin ja vedin takin kaulusta tiiviimmin kasvojeni suojaksi kävellessäni kohti tallia. Osa hevosista oli jo tuotu sisään. "Hirveä myräkkä." Jaakko kipitti luokseni. "Hevoset on pakko hakea sisään, suurin osa ihan jo tärisee." Nyökkäsin ja nappasin käteeni niin monta riimunnarua, kuin vain suinkin pystyin kantamaan. Eppu-parka seisoi tarhan portilla hirnuen minulle, kun kävelin pyryssä sitä kohti. Hivautin itseni tarhaan sisään ja kiinnitin narut Epun ja kolmen muun hevosen riimuun. Jaakko tuli takanani ja nappasi loput kolme hevosta mukaansa. Heilautin portin auki ja juoksimme hevosten kanssa kilpaa sisälle lämpimään - tuulelta suojaan. "Kannattaako tuolla edes yrittää ratsastaa?" Kysäisin Jaakolta harjatessani pölyharjalla Epun karvasta lumipaakkuja irti. "Emmä ite ainkaan uskaltaisi. Ties mitä siellä tulee vastaan. Suomen ilmasto on syvältä." Mies tokaisi ja painui murahdellen satulahuoneesta hakemaan hevosille huopia - täytyihän ne jollain saada kuivaksi. Vilustuisivat vielä. Huokasin uudestaan. No niin, hienoa. Kolme tuntia tallilla eikä ulos ole mitään asiaa. Lysähdin nojaamaan laiskasti Epun lämmennyttä kylkeä vasten. Ruuna hengitti rauhallisesti tuhisten heilutellen korviaan. Tallissa oli aika hyörinä. Suljin silmäni hetkeksi, kuvittelin lämpimän kesäpäivän auringon lämmittämään kasvojani maatessani vihreällä ruoholla. Jaakko herätti minut karuun todellisuuteen. "Hei lorvija! Kamu, Ami ja Sipe on vielä ulkona!" Hypähdin takaisin valmiusasentoon, poistuin rauhallisesti karsinasta ja rynnistin ulos. Mamman kultapikkuset vielä seisoi ulkona. Pääsin Amin ja Sipen tarhoille - ja kappas. Ami ei ollut lumituiskusta moksistaan, vaan helli Sipe-rukkaa ylähuulellaan otsaharjasta, johon tammalle oli tarttunut ainakin viiden kilon lumipaakku. Vihelsin voimakkaasti ja hevoset höristivät korviaan. Sipe tuli hirnuen ja villisti laukaten portille - mikä oli ymmärrettävää, tamma kun ei tunnetusti pidä tuulesta lainkaan. Ja Ami ravasi rauhallisesti perässä. Heitin nekin omiin karsinoihinsa sillä aikaa, kun Jaakko haki Kamun sisään. Palasin takaisin Epun karsinalle. Ruuna torkkui pää painuksissa korvat molemmille puolille lörpöttäen. Nauroin sille hiljaa ja hain lämpimän talliloimen. Sukelsin karsinaan ja sujautin loimen ruunan päälle. Eppu pärskähti, kuin kiitokseksi ja taputin ruunaa kaulalle. Saimme kaikki hevoset loimitettua, poistuimme karsinoista tallikäytävälle ja repesimme kaikki samaan aikaan nauramaan. "Johan kelin pukkas!" "no niinpä!" "Herra Halla innostui!" "Tai suuttui!" Erilaisia kommentteja säästä kimpoili joka puolella tallia ja naurunremakka kuului varmasti ulos saakka sillä Anne rynnisti talliin puditellen lunta vaatteistaan. "Mitä te nauratte? Onks mulla naamassa jotain?" Nauroimme kahta kauheammin. Ja vaikkei Anne tiennytkään, mille me nauroimme, niin jo kohta paistoivat Annenkin kitarisat rämäkässä naurunröhäkässä. Siitä sitten yksissä mielin me kaikki - hoitajat, hevosten omistajat ja henkilökunta - painuimme hoitajien huoneeseen (jonne juuri ja juuri mahduimme kaikki samalla kertaa) ja pistimme keittäen vahvaa kaakaota, johon joku keksi vielä vatkata kermavaahtoakin päälle. Siinäpä sitä oli puuhaa, miltei kahdeksi tunniksi. Sain kaakaoni juotua, kun puhelimeni pirisi. Niko. Mies soitti ja kysyi, joko olin pakastekalkkuna. "Mä en ole mikään kalkkuna, mutta voidaan lähteä kotiin." Sanoin kännykkään ja suljin puhelun. Moikkasin kaikille hoitajienhuoneessa ja lähdin ulos tuiskuun kompuroiden kohti autoa.
Chao & Eppu 2oo8
|
|
|
Post by Chao on Feb 22, 2008 21:24:35 GMT 2
22.02.08 - Snowangels dancing in... my head.
Aamu alkoi kamalasti. Unohdin työhaastatteluni, riitelin Nikon kanssa tiskeistä ja kun saavuin tallille kaaduin portaissa matkalla oleskeluhuoneeseen. Satutin siinä rytäkässä varpaani. Ajattelin, että oli pakko olla perjantai 13., tallin almanakka oli varmasti väärässä. Ei yhteen päivään mahtunut näin paljon huonoa onnea. Vaihdoin oleskeluhuoneessa tallivaatteet päälle. Huokasin raskaasti ennenkuin astelin takaisin alas talliin. Nappasin riimunnarun mukaani, ennenkuin painuin tarhoille hakemaan Eppua. Ruuna kiusasi Sipeä aidan takaa. Kutsuin ruunaa ja Eppu huomasi minut samantien - muttei muuten lotkauttanut korvaansakaan tullakseen luokseni. Kirosin kavutessani aidan ali ja lähtiessäni kävelemään kohti Eppua. Liukastelin ja meinasin kaatua ainakin kymmene kertaa, kunnes pääsin Epun luo. Kiinnitin narun kiinni ruunan riimuun ja lähdimme molemmat liukastelemaan kohti tallia. Tallissa harjasin ruunan huolella, putsasin kaviot ja puhdistin silmät ja sieraimet. Mutta pakko oli myöntää - päivä oli mennyt niin huonosti, etten uskaltanut lähteä ratsastamaan. Niinpä vein vain Epun takaisin tarhaan ja tyydyin katselemaan muiden ratsukoiden lähtöä tallipihalta maastoon. Ehkä huomenna olisi parempi päivä? Soitin Nikon hakemaan itseni pois ja juuri kun olin astumassa autoon liukastuin ja kolautin pääni. Pienet lumienkelit tanssivat päässäni koko automatkan ajan.
AUTS!
Chao & Eppu o8
|
|
|
Post by Chao on Feb 28, 2008 10:39:39 GMT 2
sellaista Epulle. <3
|
|
|
Post by Chao on Mar 3, 2008 12:24:54 GMT 2
Eppu tarhassa talvi-iltana. Herra odottelee jo kärsimättömänä sisälle pääsyä...
|
|
|
Post by Chao on Mar 6, 2008 10:28:31 GMT 2
06/03/08 - lisää lunta tupruttaa.
Talli oli aavemaisen hiljainen avatessani oven. Sisällä oli hämärää, eikä pihahdustakaan kuulunut. Hevoset olivat ulkona, mutta karsinat olivat siivoamatta. Elli tai Jaakko varmasti siivoaisi karsinat ihan piakkoin, kunhan mietin, että minne kaikki olivat kadonneet.
Vaan, koska olen ahkera tallityöntekijä, kävin napsaisemassa kottikärryt ja talikon mukaani ja painuin Epun karsinan luo. Voisinhan tässä autella, kun kerran aikaakin oli. Odottelin Kukkaa, joka oli lupautunut lähtemään mukaamme maastolenkille lainaten Amia, Istelillä kun ei vielä voinut ratsastaa, eikä kärryillä päässyt ahtaille metsäpoluille.
Siivosin Epun karsinan ja hain sinne vielä pari satsia purua lisää, sitä kun näytti olevan sen verran vähän. Sitten siirryin Sipen karsinaan, olihan tamma oma hevoseni, joten voisin samantien senkin karsinan siivota. Hain sinnekin yhden kärrylisen lisää purua ja sitten painelin pihattotalliin siivoamaan Amin karsinan. Ami ei tarvinnut lisää purua, näytti kuin ruunalle olisi sitä kannettu ihan vain huvin vuoksi koko karsina täyteen.
Vein talikon ja kottikärryt takaisin paikoilleen talliin. Nappasin samalla mukaani Epun ja Amin riimunnarut ja läksin hakemaan heposia. Otin ensin Amin, tiesin ruunan osaavan käyttäytyä missä vain ja milloin vain. Otin sen ulos tarhasta, suljin portin ja sidoin kiinni Epun tarhan pieleen. Kävin pyydystämässä Epun ja suljin portin visusti takanani - en tahtoisi päätyä pyydystämään hevosia autotieltä, kun niiden saaminen tarhastakin oli jo tarpeeksi vaikeaa.
Irrotin Amin ja talutin molemmat pihattotalliin. Jätin Amin omaan karsinaansa ja jatkoin Epun kanssa matkaa sisätalliin. Tunkaisin ruunan karsinaansa ja kuulin, kuinka auto ajoi tallin pihaan. Hetkeä myöhemmin auto kaasutti pois ja kukka hyppelehti talliin. Hän napsautti valot päälle. "Mitä sä täällä pimeässä haahuilet? Joku yöeläinkö oot?" Naurahdin. Tosiaan, olin unohtanut laittaa talliin valot. Taitaa dementtia tehdä tuloaan. IHmettelinkin, ettei talli yleensä näin hämärä ole ollut. Kerroin tästä kukalle, joka nauroi pidemmän aikaa kippurassa asialle - kuten minäkin.
Vihdoin saimme koottua itsemme, kävimme vaihtamassa ratsastuskamat päällemme hoitajien huoneessa ja painuimme laittamaan ratsujamme kuntoon. Harjasin Epun oikein huolella, ruuna oli alkanut pudottaa talvikarvaansa, joten harjaamista riitti. Suin kaikki sillä hetkellä irtoavat irtokarvat pois, harjasin kovemmalla harjalla lian, purut ja lumikököt pois, ja sitten vielä viimeistelin kermanvärisen herraseni pehmeällä harjalla. Eppu kiilsi, kuin vasta kiillotettu kulta. Puhdistin vielä kaviot ja harjasin päästä lian ja roskat pois.
Kiinnitin Epulle suojat takasiin ja pintelit etusiin. Eihän sitä tiennyt, jos vaikka pari maastoestettä hypättäisi. paitsi ettei Amilla voinut hypätä, kun ei meinannut päästä puominkaan yli, mutta ainahan kukka voisi kiertää esteet. Sen Amikin osasi.
Laskin satulan Epun selkään ja kiristin satulavyön. Eppu käänsi korviaan hitusen luimuun, mutta niinhän se teki aina, kun satulavyötä kiskottiin.
"Nyt vatsa sisään. En tarvii sun pullisteluja." Murahdin ruunalle, mutta jupinani tuskin auttoi. Tuntui, kuin Eppu olisi pullistanut vatsaansa vielä enemmän, nyt kun ärähdin sille. Suitset saatiin päähän yhtä helposti, kuin aina ennenkin. Painoin vielä kypärän omaan päähäni ja sutaisin hanskat käteeni. Olimme menovalmiita.
Kukka talutti Amin tallin eteen. "Mä en tajua, miten pääsen tän järkäleen selkään, mutta mennäänkö silti?" "Mennään vaan. Nouse siitä jakkaralta." "Ai katos joo, niinpäs onkin tuossa tuollainen..." Naurahdin ja talutin Epun ulos.
Kevyet, valkeat lumihiutaleet tanssivat taivaalta tasaisena virtana, kun nousimme hevostemme selkään. Kiristin vielä kerran Epun satulavyötä ja sen humpsahtikin kaksi reikää kireämmälle. Säädin jalustimet ja olin valmis matkaan. Kukka ähelsi vielä Amin satulavyön kanssa, enkä voinut olla nauramatta. Ruuna melkein nukkui kukan alla tämän taiteillessa vyön kanssa.
"Voi kuinka vihaankaan lihavia hevosia." "Ei se oo lihava." "No mut tällainen vuori kuitenkin!" Nauroin taas. Vihdoin kukka sai vyön kiristettyä ja jalustimet säädettyä ja lähdimme matkaan.
"Täällä joutuu istumaan ihan spagaatissa..." "Niin joutuu. Onneks Eppu on niin kapea rungoltaan." "Joo. Kivat sulle."
Iloinen keskustelumme jatkui läpi lumisen metäpolun, mutta päästyämme aukealle, otimme molemmat raviin. Eppu kiskaisi päätään eteenpäin ja ravasi pitkin, lennokkain askelin. Ami rynnisti rinnalle ilman ongelmia.
"Tästähän irtoaa oikein vauhtiakin!" "Mitä sä oikein odotit? Hevonenhan sekin on!" "No joo!"
Jatkoimme reipasta ravia koko aukean verran ja pääsimme metsäautotielle. Emme tarvinneet, kuin pienet vilkaisut toisiimme ja hevoset laukaksivat jo rinta rinnan niin kovaa, kuin kavioistaan pääsivät. Kavioiden töminä kaikui lumisessa metässä ja hevoset lennättivät puuterilunta ympärilleen. Kun vihdoin hidastimme, olimme kaikki neljä aivan valkeina lumesta.
Ravasimme hetken aikaa, jotta hevoset jäähtyisivät ja käännyimme kotimatkalle. Kävelimme reipasta käyntiä aukealle asti, jossa otimme vielä viimeisen kerran raviin. Sama liitävä askel ja eteenpäinpyrkimys; Eppu todella rakastaa maastolenkkejä.
Hidastimme käyntiin päästyämme metsäpolulle ja kävelimme pitkin ohjin koko matkan takaisin tallille. Tallin pihalla laskeuduimme hevosten selästä ja nostimme jalustimet ylös ja löysäsimme satulavöitä.
"Se oli menoa se." "Kyllä. Amistakin löytyy vauhtia aika rutkasti." "Kyllä mä sen tiedän."
Nauroimme taas. Sitten veimme hevoset sisälle.
Riisuin Epulta varusteet ja suojat ja koetin sen kaulaa. Ruuna oli hionnut. Myös mahanalunen ja takajalkojen väli oli hiestä märkä. Hain ämpäriin kädenlämpöistä vettä ja sienen ja pyyhin hikiset alueet lämpimällä vedellä. Vetäisin ruunan vielä kerran harjalla läpi ja tarkistin kaviot sekä irrotin sinne juuttuneet lumitilsat. Myös kengät jahokit olivat vielä somasti omilla paikoillaan tukevasti kiinni.
Heitin Epulle fleeceloimen selkään ja sen päälle vuoratun sadeloimen ja kiinnitin remmit. Tökkäsin herralle riimun päähän ja lähdin viemään Eppua tarhaan. Myös Kukka oli viemässä Amia tarhaan. Amilla oli myös fleeceloimi, mutta herra ei tarvinnut mitään sadeloimia.
"Aattelin heittää sille tollasen ku oli niin hikinen." "Joo, ihan hyvä vaan." "En vaan tajua, että mistä sä oot löytäny noin isoja loimia..." "Mittatilaustyötä." "Ai, no se selittää."
Päästimme hevoset tarhoihin ja painuimme itse sisään hoitajien huoneeseen juomaan kupit kuumaa kaakaota. Kukka lähti kaakaon jälkeen katsomaan Isteliä ja minä painuin satulahuoneeseen ja puunasin Epun tavarat.
Pesin ja rasvasin suitset ja satulan. Putsasin harjat, ripustin pintelit kuivumaan ja pesin suojat. Harjasin myös Epun loimista suurimman osan irtokarvoista pois, eli sen verran, kuin niistä sai irti. Vein tavarat paikoilleen ja suuntasin kulkuni takaisin hoitajien huoneeseen - minulla alkoi olla jo nälkä. Kello lähestyi jo kahta. Huomasin siinä ohimennen, että Jaakko tai Elli oli käynyt siivoamassa karsinat. Hyvä. Jäin tallille odottelemaan, että pääsisin tekemään iltatallin ja sitten läksimään kohti kotia.
Chao & Eppu -o8
|
|
|
Post by Chao on Mar 16, 2008 21:53:02 GMT 2
16/03/08 - Hyppytreeniä.
Saavuin tallille ja kävin samantien noukkaisemassa Epun sisätiloihin. Ruuna nuuhki karsinansa uusia puruja, sillä aikaa, kun hain Epun tavarat ja harjat satulahuoneesta. Otin Epun ulos karsinasta ja kiinnitin sen molemmilta puolilta käytävälle.
Sitten nappasin harjan kauniiseen käteeni ja ryhdyin puunaamaan ruunasta irti sen talvikarvaa. Ja sitähän lähti! Kun olin lopettanut harjauksen, tallikäytävää peitti kaunis kermanvärinen karvapeite. Eppu taas riiputti päätään ja näytti nukahtavan keskelle käytävää. Nauroin ruunalle kiinnittäessäni sen suojia.
"Mikäs nyt noin hauskaa?" Kukka tokaisi taluttaessaan Leeviä sisään. Ori pörisi ja hyöri niin, että EPpukin ryhtyi hippaloimaan käytävällä ja nostelemaan jalkojaan. Mikä muutos... "Ei nyt enää mikään." Naurahdin Kukalle, joka talutti Leevin karsinaansa ja ryhtyi harjaamaan herraa. Itse sain suojat kiinnitettyä ja siirryin satulointiin. Eppu käänsi korviaan taaemmas, muttei tehnytkään sitten muuta. Sain satulan selkään ja vyönkin kiinni. Sitten pujotin vielä suitset Epulle suuhun, painoin itselleni kypärän ja talutin ruunan maneesiin,
Maneesissa laitoin ruunalle pari pientä kavalettia ja ravi- sekä laukkapuomeja. Sitten vihdoin nousin selkään, heti kun olin säätänyt jalustimet ja kiristänyt satulavyön.
Kävelimme Epun kanssa molempiin suuntiin kymmenisen minuuttia, ja sitten lämmittelimme ravissa runsailla ympyröillä ja kiemuraurilla. EPpu jousti niskasta ja selästä loistavasti, kokosi itseään ja totteli jokaista käskyäni, kuin olisi lukenut ajatukseni.
Ryhdyimme harjoittelemaan ruunan kanssa ravipuomeja. Eppu yritti rynniä puomeille, mutta käänsin ruunan samantien voltille. En tahtonut, että se oppisi rynnimään. Kokeilimme sitten uudestaan, eikä Eppu enää koettanut rynniä, vaan loikki muikeasti puomien yli. Annoin ennen jokaista puomia ponnahduskäskyn, jota ruuna totteli juuri, kuten oli tarkoituskin. Ylitimme puomit vielä muutaman kerran puhtaasti ja sitten siirryimme laukkaan. Teimme laukkavoltteja ja paljon nostoharjoituksia, hitusen vastalaukkaa ja sitten lähestymisen laukkapuomeille. Eppu ponnisti juuri oikeassa kohdassa ja ylitimme puomit puhtaasti. Ruuna osasi jo itsestään asettaa askeleensa oikean mittaisiksi puomien väliin.
Ohjasin Epun kavaleteille ja ruuna yritti taas rynniä. Käänsin taas voltin ja yritimme uudestaan. Eppu lähestyi rauhallisesti, ponnisti ja puhtaasti yli. Toistimme kavalettiharjoitukset useampaan kertaan molemmista suunnista ja sitten Eppu alkoi jo väsyä. Ruuna hikoili ja puuskutti, joten jäähdyttelin sen nopsaan ravissa ja kävelytin kuivaksi.
Sitten vein Epun talliin, otin kamat pois ja loimitin ja heitin takaisin tarhaan. Lakaisin tallikäytävän, sekoitin Epulle iltamössöt, putsasin varusteet ja lähdin Nikon kyydissä kotia kohti.
Chao & Epsukkainen, josta leivotaan hyppääjä. <3
|
|
|
Post by Chao on Mar 29, 2008 22:44:41 GMT 2
29.3.2008 - lumi sulaa... toivottavasti.
Aurinko paistoi kirkkaasti kun kävelin pihatietä pitkin tallille. Linnut visersivät kilpaa koivujen oksissa, joihin alkoi puhjeta vihreitä hiirenkorvia. Kevät teki jo selvästi tuloaan. Oma hymyni oli leveä, kuin hangonkeksi, kun avasin tallin oven.
"Ovi kiinni äkkiiiiii!" Kuulin jonkun huutavan ja kiskoin oven kiinni perässäni juuri ajoissa. Leevi kirmasi tallikäytävää pitkin kohti ovea - ja samalla minua. Nostin käteni ilmaan ja ori pysähtyi kuin seinään, jolloin Carkki sai sen nopsaan kiinni herran ihmetellessä mikä häneen osui. Carkki pahoitteli tapahtunutta, mutta jatkoin vain hymyilyäni. Mikään ei saisi mieltäni tänään matalaksi - ei edes Sipen huono kunto. Hain äkkiä kyseiselle tammalle riimunvarren ja talutin sen varsoineen ulos keväiseen tarhailuilmaan ja Sipe näytti varsin iloiselta, vaikkei liikkunutkaan tarhassa kuin pari askelta varsan ryntäillessä sinne tänne. Tarpeeksi naureskeltuani pienelle tammavarsalle päätin vihdoin suunnata kulkuni kohti Epun tarhaa.
Kapusin sisälle tarhaan ja kutsuin Eppua. Ruuna nosti päänsä heinistään ja hirnahti minulle kevyesti. Kävelin reippaasti sen luo, kiinnitin narun riimuun ja lähdin taluttamaan kohti porttia. Avasin portin, talutin Epun ulos ja suljin portin perässäni. Emme tahtoisi tallille lisää karkulaisia - yksi Leevi riitti loistavasti. Vein Epun talliin ja kiinnitin sen käytävälle. Talvikarvan lähtö oli alkanut.
Ryhdyin siis sukimaan Eppua.
Kumisuka ja piikkisuka, kova harja, pehmeä harja ja pölyharja olivat pian täynnä kermanvaaleaa irtokarvaa, joka tukki kaikki hengitystieni, silmäni ja korvani; tarttui vaatteisiini ja ahdisti olotilaani muutenkin. Kävelin ulos ja ravistelin karvat pois takistani, housuistani, sukistani, kengistäni ja kaikkialta sieltä, missä sitä oli.
Palasin takaisin talliin ja suin Epusta vielä sen toisenkin puolen ja olin taas yhtä täynnä karvoja kuin viitisentoista minuuttia sitten ja sain taas matkata tallin ulkopuolelle ravistelemaan itseni.
Kun Eppu näytti taas hevoselta, pystyin kiinnittämään sille suojat jalkoihin ja nostamaan satulankin selkään. Kiristäessäni satulavyön Eppu luimisti korviaan ja nosti jalkaansa yrittäen kuopia tallin lattiaa, mutta ehdin kieltää sitä ajoissa. Pujotin herralleni vielä suitset päähän ja painoin vielä itsellenikin kypärän päähän, ennenkuin talutin Epun ulos tallista.
Kävelimme Epun kanssa suoraan kentälle, jossa kiristin satulavyötä vielä varmuuden vuoksi, ettei satula liukuisi pois altani, kun nousisin Epun selkään. Sitten laskin jalustimet ja ponnahdin selkään. Kenttä oli vasta sulanut, ja tahrisi Epun vaaleat jalat tummalla mudalla, mutta maneesiin ei paistaisi aurinko näin ihanasti.
Annoin Epun löntystellä rennosti pitkin ohjin ympäri kenttää - sekin saisi nauttia auringosta, ennenkuin joutuisi hikoilemaan allani.
Hetken käveltyämme kiristin ohjia ja kehotin Epun raviin. Tavoitin sen pitkän askeleen helposti ja ryhdyin keventämään. Epun askel piteni ja se painoi päätään alemmas. Ruuna kulki heti rennosti, kuin olisin aina tuntenut sen ja se minut. Ravailimme yhteisymmärryksessä somia ympyröitä, voltteja ja kiemurauria. Teimme pysähdyksiä ja peruutuksia ja nostimme laukkoja. Laukkasimme ympyröillä, teimme voltteja, ja sitten Eppu innostui esittelemään minulle laukkapiruettejaan.
Sydämeni oli hypätä ulos rinnasta, ei yksikään, ei ainutkaan hevonen tätä ennen ollut tahtonut itse näyttää minulle, kuinka hyvin se jotakin osasi. Mutta EPpu osasi ja se tahtoi todistaa sen minulle.
Lensin.
Kuin höyhen suuri ruuna ponkautti etujalkansa ilmaan. Ensin olin säikähtänyt, mitä nyt? nousisiko se pystyyn? Mutta ei Eppu ikinä ollut sellaista tehnyt. Sitten tunsin, kuinka ruunan takapään lihakset jännittyivät ja siirsivät sen suurta kehua toiseen suuntaan etujalkojen noustessa ja laskiessa askelluksen tahtiin.
Olin kuin taivaassa.
Epun lopettaessa esitelmänsä, annoin sen ravata pitkällä ohjalla. Se hamusi hiekkaa turvallaan, heitteli hitusen takajalkojaan ilopukkien tapaisesti ja jatkoi sitten rentoa, hidasta ja matalaa raviaan ympäri kenttää. Ja minä nautin täysin rinnoin sen menosta.
Otin Epun käyntiin ja kävelimme kenttää ympäri sen aikaa, että ruuna lakkasi puuskuttamassa ja sen syke palautui normaaliksi. Sitten pysäytin sen kentän keskelle, rapsutin kauan sen kaulaa ja säkää ja kuiskin helliä sanoja sen korviin, ennenkuin laskeuduin ratsailta.
Nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä. Sitten otin ohjat kaulalta ja talutin Epun talliin.
Nopsasti riisuin sen varusteista, pesin sen jalat ja suojat, kiikutin tavarat satulahuoneeseen ja sipaisin Epun vielä pölyharjalla pikaisesti läpi. Tarkistinpa myös ruunan kengät ja hokit, sekä putsasin kaviot. Kohta se ei enää hokkejaan tarvitsisi, pysyisi pystyssä ilmankin. Muttei aivan vielä.
Avasin narun ja talutin Epun tarhaan. Päästin sen portilla irti ja se laukkasi pitkin, liitävin askelin... suoraan heinilleen. Naurahdin sille kevyesti ja häivyin takaisin talliin.
Chao & Eppuliini <3
|
|