|
Post by Chao on Nov 12, 2007 14:10:56 GMT 2
Jeaps. Päätinpä nyt perustaa tämän tännekin, ja kokeilla samalla kuin paljon tähän voi kirjoittaa juttua. Sovitaan sitten että tämä on eri päivän tarina, kuin se inkä sinulle jo s.postiin lähetin, Anne. Pakko päästä kirjoittamaan... Pitäskö mun ottaa toinen hoitsu?
___________
12. marraskuuta - With snowflakes I'm dancing...
Kaarsimme auton kanssa pihaan jo aamuaikaisella. Aurinko tosin oli jo herännyt, muutama lintunen lauleskeli puissa, vaikkemme niitä nähneetkään. Pienet lumihiutaleet tanssivat alas taivaalta kuin pienet enkelit. Suukotin Nikolle "heiheit" ja ampaisin talliin. Eppu seisoskeli vielä tarhassa, mutta se ei estäisi minua toimimasta. Jätin tavrani satulahuoneeseen ja kipaisin hakemaan kottikärryt. Törmäsin samalla Jaakkoon, joka oli hakemassa juuri samaisia kamppeita. "Mitäs sä täällä?" Jaakko aloitti keskustelunparren niin sulavasti, että huhhuh. "Tulin Eppua kattoo." "Tähän aikaan?" "Eikö sais?" "Tottakai saa. Apu kelpaa aina." Näin lausuttuaan Jaakko nappasi kottikärryt ja talikon ja lähti hipsimään kohti tallin toista päätä. Itse kärräsin kärryt iloisesti intoa uhkuen Epun karsinan eteen. Kun nyt kerran täällä olin, voisin yrittää olla edes hyödyksi. Niinpä siinä sitten siivosin Epun karsinan, sekä Sipen, Amin ja vielä pari muutakin karsinaa, ihan vain aikanikuluksi. Jaakko oli oikein mielissään, pystyy nyt kuulemma pitämään ainakin puolta pidemmän kahvitauon, kuin normaalisti. Hymähdin miehen vitsintapaiselle, ja läksin hakemaan Eppua tarhasta. Ruuna ravasi portille kutsuesani sitä. Kiinnistin riimuun narun, avasin portin ja talutin Epun ulos. Muistin myös sulkea portin perässäni, en todellakaan tahtoisi käyttää loppupäivääni siihen, että kalastelisin hevosia sieltä sun täältä. Hodin Epun käytävällä, koska se oli tyhjä ja koska tallissa ei ollut ketän muita, ei siihen ollut myöskään tunkua. Ruuna nautti tallin ovesta tulvivasta auringonvalosta silmät puoliummessa krovat sivuilla lerppuen. Naurahdin ruunan haukotukselle sukiessani sitä. Vaihdoin harjaan ja annoin vaalealle karvalle vielä loppusilauksen pölyharjan kanssa. Ruuna näytti upealta lihaksiensa ja maskuliinisen olemuksensa kanssa. Hymyilin ylpeänä ja kipaisin äkkiä hakemaan Epun varusteet satulahuoneesta. Ehtisin käydä sen kanssa hieman ratsastelemassa, tunnit alkaisivat vasta monen monen tunnin päästä. Laitoin Epun pikavauhtia kuntoon ja talutin sen maneesiin. Sytytin maneesiin valot, painoin kypärän päähäni ja ponnistin suuren ruunan selkään kepeästi. Ikkunoiden takana lumihiutaleet kieppuivat heleässä tuulessa kuin piruetteja tanssien. Samoin teimme me heti alkukäyntien jälkeen. Irrottelimme jo lämmittelyssä hyvin, pidin heti tiukan tuntuman ruunaan, jotta emme lipsuisi tasostamme, kuten aiemmin olimme pari kertaa tehneet. Eppu myötäsi niskasta ja pyöristi selkäänsä, minä rentoutuin kättäni, siirsin jalkojani taaemmas ja kokeilimme Epun kanssa läpi upean, liitävän lisätyn ravin, sekä kauniin, sulavaisen kootun ravin niin suoralla uralla, kuin volteilla ja ympyröilläkin. Puhisimme Epun kanssa yhtä paljon, kun siirsin hevosen hetkeksi käyntiin enne laukkatyökentelyä. Toivoin, ettei Eppu olisi aivan puhki tämän treenin takia tänään, mutta en uskoisi ruunasta sitä, eikä se sitä paitsi olisi menossa kuin yhdelle tunnille myöhemmin illalla. Kokosin Epun taas, nyt ruuna hakeutui muotoon jo huomattavasti helpommin, kuin hetki sitten. Annin kevyesti laukka-avut Epulle ja ruuna myötäsi salamannopeasti ja lennähti laukkaan lumihiutaleiden äänettömän musiikin tahtiin. Tansimme laukassa, sekä kootussa, että harjoitus, jonkin aikaa siellä sun täällä, volteilla, ympyröillä ja suorilla, sekä halkaisijoilla. Olimme molemmat hiestä märkiä, kun otin Epun taas käyntiin. Heitin ruunalle loimen takaisin päälle ja painelimme ulos maneesista lumisaten uhreiksi. Kävelimme Epun kanssa pienen maastolenkin, jonka aikana sen hengitys tasaantui ja hikoilu lakkasi, se lakoi jopa hieman kuivua. Kävelimme melko kauan aikaa, sillä minulle ehti jo tulla kylmä, ja olin iki-onnellinen päästyäni takaisin tallille. Riisuin Epulta varusteet ja loimitin sen vielä varmuuden vuoksi, ennekuin päästin sen takaisin tarhaan, enhän tahtoisi ruunan vilustuvan takiani. Sen jälkeen korjasin jälkeni tallista, lakaisin käytävän ja painuin toimistoon kahville odottamaan tuntien alkamista.
Chao & Eppu 2oo7
|
|
|
Post by Chao on Nov 14, 2007 13:37:39 GMT 2
14. marraskuuta - sparkling diamonds from the sunshine...
Pakkanen oli kiristynyt entisestään, kul polkaisin itseni tallipihalle. Vanha polkypyöräni alkoi olla kypsä kaatopaikalle, mutta koska Niko oli ehtinyt lähteä töihin, olin siis nukkunut pommiin, en päässyt miehen kyydillä tallille, vaan jouduin hankkimaan oman kyydin. Koska en osaa lukea bussiaikatauluja, nöyrryin persoonana ja hain fillarini varastosta, jolla sitten hilpaisin tallille. Sormet jäässä, nenä pakkasen punoittama ja erilaisia nesteitä valuvana kipaisin äkkiä sisään talliin ja satulahuoneen lämpöön. Sulattelin patterin lämmössä umpijäässä olevia sormiani ja niiskutin hiljaa. Kuulostin kaiketi itkevältä, sillä porukka satulahuoneessa oli aavemaisen hiljaa, kunnes Kukka kysyi, mikä minua itkettää. Rämähdin nauruun ja selitin nolona niiskutukseni johtuvan tukkoisesta nenästäni, joka sai muunkin tallin naureskelemaan. Tunsin oloni jo tarpeeksi lämpimäksi poistuakseni satulahuoneesta. Käväisin katsomassa listoja, Eppu ei olisi menossa tunneille tänään, joten voisin hyvin käydä sen ratsastamassa ennen Sipeä ja iltatallia. Kipaisin takaisin satulahuoneeseen ja hain Epun tavarat mukaani. Heivasin satulan, suitset ja harjat Epun karsinan eteen sulavaan epäjärjestykseen ja nappasin riimunnarun ja lähdin hakemaan itse hevosta. Ilman hevosta on paha lähteä ratsastamaan... Eppu odotteli jo tarhan portilla sisäänpääsyä. Kiitin mielessäni Jaakkoa ja Annea, joista jompikumpi oli ajattelevaisena ihmisenä laittanut Epulle talviloimen. Ruunan hengitys höyrysi kylmässä talvi-ilmassa kun kiinnitin riimunnarun riimuun ja talutin ruunan talliin. Riisuin Epulta loimen ja kiinnitin sen tallikäytävlle. Veinpä sitten samalla talviloimen pois ja hain sille villaloimen, jonka ottaisin mukaani maastoon, sekä minun että hevosen lämmikkeeksi. Sitten ryhdyimme harjaamaan heposta, Eppu tosin ei loimen alta ollut päässyt likaantumaan, mitä nyt mahan alla oli pari tummaa läiskää, missä sitten liennyt maannut, kakkakasassa varmaan. Satuloin Epun pikavauhtia ja nousin jo tallin edessä selkään. Laitoin villaloimen hevosen selkään niin että se oli puoliksi minun ja puoliksi hevosen päällä. Sitten lähdimme matkaan. Kiipesimme muutaman suuren nummen päälle ja vaelsimme talvisessa metsässä katsellen, kuinka hengityksemme höyry takertui puiden oksiin. Oksien läpi tulviva kirkas talviaurinko sai oksilla lepäävät jäähiukkaset kimaltelemaan kuin pienet timantit. Kaikkialla oli syvän hiljaista, ainoat äänet olivat hevosen kavioiden kumu ja kevyet tömähdykset jostain kauempaa, kun puiden oksat eivät kestäneet paksua lumikerrostaan. Otimme raviin. Eppu nosti päänsä ylös ja pörisi innokkaasti nostellen jalkojaan kuin ori ikään. Nauroin hiljaa Epun heittäessä ilmaan suuren ilopukin. Jarkoimme metsästä matkaamme pellolle, jossa säikytimme muutamat linnut lentoon laukatessamme niiden talvehtimispesien ohitse. Kiidimme lumisella pellolla kuin yksi ainoa olento, yksi sielu, joka meinasi haljeta riemusta. Jotta hetki olisi ollut täydellinen, taivaalta tipahteli muutamia timantteja vielä lisäyksenä niiden mereen. Pienet lumihiutaleet tanssivat Epun turvalle ja lentelivät silmilleni. Näkyvyyden heikotessa päätin ottaa ruunan käyntiin, eikä Eppu vastustellut hetkeäkään, vaikka nauttikin päästessään laukkaamaan. Palasimme tallille käymäjalkaa, Eppu oli hieman hikinen, joten heitin sille talviloimen uudestaan niskaan, ennekuin vein sen takaisin tarhaan. Tämän jälkeen palautin tavarat omille paikoilleen, lakaisin tallikäytävän ja lähdin ottamaan Sipeä kiinni tarhasta.
Chao & Eppu 2007
|
|
|
Post by Chao on Nov 15, 2007 10:15:48 GMT 2
15. marraskuuta - Kylmää, pimeää ja vielä kylmempää...
Saavuin tallille vasta myöhemmässä vaiheessa illalla, kun tunnit olivat jo alkaneet ja rukoilin mielessäni että Kukka olisi laittanut Epun tunneille kuntoon. Ja niin luultavasti olikin, tai sitten joku muu, sillä ruuna ei ollut tarhassa eikä karsinassaan. Heitin tavarani satulahuoneeseen ja lähdin painamaan maneesille päin. Tahtoisin nähdä tämän tunnin. Viheletelin saapuessani maneesiin, jotta hevoset eivät säikkyisi kun kolaisin itseni sisätiloihin. Istuin katsomoon, tervehdin Annea ja keskitin sitten kaikki ajatukseni tuntiin. Pienet kavaletit olivat kohonneet maneesin lattiasta jo miltei puolimetrisiksi, ja tahdoin nyt todellakin nähdä, miten Eppu oikeasti hyppää. Toivoin että esteitä nostettaisiin vielä ainakin kymmenellä sentillä tunnin kuluessa. Ratsastajat olivat jo ehtineet lämmitellä ratsunsa ja hypänneetkin muutaman kerran. Katselin siinä jonkin aikaa tunnin kulkua, mutta kun tajusin, ettei Anne aikonutkaan nostaa esteiden korkeutta, lähdin takaisin tallille. Tallilla siivosin Epun karsinan, kun se vielä oli tyhjä. Lakaisin siinä huvikseni tallikäytävänkin, sitten tuntilaiset jo raahasivat ratsunsa sisätiloihin. Yhdessä edellisen tunnin ratsastajan kanssa riisuimme Epun ja loimitimme sen. Tyttö lähti viemään tavaroita satulahuoneeseen ja minä taas Eppua kohti tarhoja. Päästin ruunan irti jo portilla ja se kirmasi korkealla ravilla läpi lumikasojen suoraan kavereiden luo. Katselin sitä hetken, suljin portin ja palasin taas talliin. Ripustin riimunnarun satulahuoneeseen sen omalle paikalleen ja lähdin hakemaan Sipeä sisälle. Tänään ei Epun kanssa tehtäisikään sen enempää, mitä nyt ennen iltatallia vielä harjaisin sen kiiltäväksi.
|
|
|
Post by Chao on Nov 15, 2007 10:16:06 GMT 2
(yhm. Ylempään vielä lisäys.)
Chao & Eppu 2oo7
|
|
|
Post by kukka on Nov 22, 2007 10:00:00 GMT 2
Kai mäkin saan tänne kirjoittaa? :DDDD Dodiin, nyt se tulee: -Känkkäränkkä tuli tänään tallille - Raahauduin ulos autosta, vihdoinkin tallille. Kuvittelin jo näkeväni suloisen pienen mussukka pussukkani, nimittäin Eppuliinin<3 Käppäilin siis ensimmäisenä talliin, en tietenkään löytänyt sieltä Eppua joten viskasin reppuna satulahuoneen nurkkaan ja hain talikon sekä kottikärryt. Näin aloitin tallihetket mukavasti siivoilemalla. Osa hevosista tuotiin sisälle siinä samalla ja minäkin lopettelin karsinan siivouksen niin pääsisin ratsastamaan ennen pimeän tuloa. Kenttä olisikin hieman lumen peitossa, mutta eihän se varmaankan haitannut. Täytyyhän sitä Epunkin kokea pientä vaihtelua silloin tällöin. Nappasin riimunnarun matkaan ja lähdin köpsimään Epun tarhalle päin. Tarhalla ällisyin, koska näin pelkästään ihan selällään olevan portin ja hevoset olivat tipotiessään. Ja hevosten laukkaavia askelia näky kiemurtelevan pitkin pihaa. Siinähän ehti tulla ihan hikikin, siis talliin jouksemisessa kiireen vilkkaa ja hälytin muutkin hoitajat & Annen Apuun. Onnekseni ehdin sen verran kuunnella että tarhassa oli vain Eppu ja Anttu. Voi nenä minne ne ruunan koltiaiset olivatkaan menneet? Chao en viitsinyt häiritä, hän kun oli juuri ratsastamassa upealla yksityishevosellaan maneesissa. Ja laskelmieni mukaan meitä olisi jo muutenkin varmasti tarpeeksi löytääksemme ruunan rupsukat. Lähdimme porukalla huutelemaan heppoja ja kolistelemaan kauraämpäreitä pitkin mäkiä. Löysimme pian aika tuoreitakin olomerkkejä hevosista ja siellähän ne näkyivätkin pyyhältävän puitten lomassa hännät seljän päällä Anttu jäi katsomaan katsomaan puiden lomaan kuullessaan hoitajansa lempeän äänen. Se hörähti hiiren hiljaa ja heilautti päätään niin että sen valkoinen harja hulmusi pienessä tuulen vireessä. Anita sai Antun helposti kiinni ja Anttu tarkistettiin. Ei siinä koko hevosessa ollut mitään vikaa joten se palautettiin talliin omaan karsinaansa. Kun minä taas huusin Eppua, ei kouluponini ollut kuulevinaankaan ravasi vain korkeaa askelta pitkin tietä. Monet sitä koittivat napata kun se ravasi ohitsi, mutta aina se ehti heilauttaa päätään. Se teki sen ihan tahallaan! Mussakka halusikin vain hieman kiusata ihmisiä. Edes Anne ei saanut sitä kiinni ja Eppu jatkoi matkaansa hidasta laukkaa tallille asti. Minä hölkkäsin perässä ja tallilla sain kuin sainkin pyydystettyä Epun omaan karsinaansa porkkanoiden avulla... Tarkistin Epun ja nappasin märän loimen pois. Loimesta oli katkenneet ristiin menevät mahavyöt ja toinen jalkaremmikin. Voi sitä pojan koltiaista minkä teki! Kun Eppu söi päiväruokiaan kiittelin muita hoitajia ja kanssa kävijöitä jotka koittivat Eppua napata ja sitten otin neulan ja lankaa ja rupesin todella hyvillä käsityötaidoillani korjaamaan Epun loimea entiseen kuntoonsa. Kyllähän siitä ihan OK tulikin. Mitä nyt ompelimani kohdat hieman paistoivat esille kun lankakin oli ihan väärän väristä. Vein Episodelle lämmintä vettä juotavakseen ja kytkin naruun kiinni. Hain harjat ja aloitin harjauksen. Eppu kuopi jaloillaan kaikki purut juuri harjatuille jaloille ja muutenkin kiuketteli. "Ei, ei saa harjata sieltä! Eikä muuten sieltäkään!" Eppu tuntui sanovan. Se luikerteli kiukuspäissään. Ilmeisestikin sen tekemä karkureissu oli saanut suoniin virtamaan mustangin verta. No, asiaan tulisi muutos, nimittäin nyt Eppu saisi osoittaa kuuliaisuuttan kentällä. Laitoin sille satulan suitset ja pintelit. Sitten lähdettiin. Sulloin vielä pikaisesti kypäränkin päähäni. Kentällä nousin selkään ja laitoin jalustimia hieman lyhyemmiksi. Annoin Episodelle pohkeita ja näin lähdimme matkaan. Alkuverryttelyjen (käynnin ja ravin) jälkeen aloitin sillä koululiikkeiden suorittamisen. Pyysin sitä menemään ympyrällä pohkeenväistöä. Keskityin hevoseeni yli 100% ja Eppukin kai jotain 60% Tein hieman kaikilla kuvioilla pohkeenväistöjä ja pistin sen kyljet oikein taipumaan. Eppu meni itseasiassa todella nätisti. Tunsin että se alkoi hieman lämpenemään allani. Se vetristyi ja rupesi nostelemaan jalkojaan korkeammalle ja tekemään mitä uskomattomampia suorituksia. Ennenkuin saatoin huomatakaan menimme kaunista lisättyä ravia ja laukanvaihtoja lävistäjällä. Aika kului todella nopeasti ja millään meinannut malttaa lopettaa. Kun Eppu oli saanut meilkein tunnin liikuntaa, menin loppuverkat ja lähdin loppukäyntien ajaksi kävelemään maastoon. Se oli mukavaa ja leppoisaa. Eppu oli siis aivan ihana tänään ratsastuksessa, vaikka muuten se olikin kyllä ihan känkkäränkkä. Kun vein Episoden talliin riisuin siltä kamat. Sitten harjasin karvat suoriksi, pistin kaksi vilttiä selkään lämmittimeksi ja menin pesupaikalle. Pesupaikalla viritin sille taidokkaasti kylmäyvery *friendly* personkat ja pistin veden niin kylmälle kuin tuli. Suoristin vielä viltin, pistin loimivyön ja lähdin touhuamaan muuta hetkeksi, eli siis tietenkin pesemään satulan suitset sekä käärimään pintelit. Siinä kesti n.15minuuttia ja kävin aina välillä katsomassa Eppua. Sitten menin hakemaan sitä. Kun saavuin paikalle Eppu katsoi mua tosi viattomasti ja sen molemmat viltit oli rutattuna, reiällisinä ja märkinä maassa. Vaikka en ollut poissa kuin 2 minuuttia! Kohta mä sekoon! Vein kuitenkin ruunan karsinaansa ja harjasin huolella. Tarjosin sille lämmintä vettä ja huomasin kellon jo olevan vaikka mitä. Pistin viltit, tai sen mitä niistä oli vielä jäljellä, kuivumaan ja mietin että ensi kerralla ottaisin hieman kangasta mukaan ja koittaisin paikata ne. Heitin Epulle hieman päiväheiniä, annoin porkkanaa ja rapsuttelin. Eppu tyksi<3 Sitten oli ihan pakko lähteä jo kotio. The End of the storie Kukka ja Eppu<3
|
|
|
Post by kukka on Nov 22, 2007 17:04:05 GMT 2
Elikkäs, tässä tuleepi Tämä Torstain Estetunti tarinainen: -Puolipidätteitä, puolipidätteitä ja HOP!- Tulin hieman illemmalla tallille ja ampaisin tuntilistan ääreen. Ohhoh! Olipas meitä pitkä luita ratsastajia. Kuinkakohan me sinne maneesiin mahdumme? No, onneksi maneesi on aika suuri, mutta tuskin selviämme nukkumalla hevosten selässä kun on mukana orikin... Eppu oli jo karsinassaa, jotenkas aloitin harjauksen. Eppu oli käynyt jossakin ylimääräisessä paikassa piahtaroimassa, taas. Harjauksen jälkeen laitoin sille pintelit. Sitten satulan. Satulan laiton jälkeen menin katsomaan missä vaiheessa muut olivat ja lämmittelin Episoden jääkylmiä kuolaimia. Porukat oli valmiina, minä myös. Pistin vielä kypärän päähän ja tarkistin Epunkin varustusta. Ja eikun matkaan! Maneesissa meitä oli laskujeni mukaan 9ratsukkoa, eli maneesi oli lähes täysi päästä päähän. Estetunnin suosio oli kasvanut huimasti kun oli tullut uusia hoitajia ja tietenkin uusia hevosia Nousin selkään ja kiristelin satulavyön. Jalustimet tuntuivat sopivilta. "Eppu rakas, voisitko tänään hypätä hyvin? Näytetään muille miten upea hevonen olet!" Kuiskin Epulle ja koskettelin sen harjaa kun samalla ohjasin sen uralle. Pian kaikki kävelivät pitkänä jonona ympäriinsä maneesia. Alkukäyntien jälkeen nappasin ohjat vähitellen käteeni ja lähdimme kaikki keventelemään uraa pitkin. Kuulin takaani toisen hevosen huohotusta ja Eppukin luimisti korviaan valmiina potkuun. "Chao, vie se yli-innokas Sipe voltille... Puolipidätteitä! Älä vedä ohjista!" Kuului Annen käsky vaativaan sävyyn. Eppu tuintui tänään aika rauhalliselta ja varmalta. Se on vain niin paras hevonen. Sitten lähdettiin menemään ravipuomeja. Ohjasin Epun päättäväisesti puomeille ja puomeilla muistin hieman nousta satulasta ja antaa sille tarpeeksi ohjaa niin se meni muuten tosi näpsäkästi niiden yli! Sitten siirryttiin harjoitus raviin. Kokeneena koulupollena Eppu ravasi kaunista pyöreää raviaan jossa oli erittäin mukava istua. Nautin Epun ravista<3 Sitten koittikin jo laukan nosto ja huomasin yhdella ratsukolla olevan hieman vaikeuksia. Tein puolipidätteen ja laukkapohkeet. Episode nosti ensiksi etujalat korkealle nykäyksen omaisesti ja lähti sitten innoissaan laukkaamaan reippaasti. Tein puolipidätteitä ja kokosin Eppua. Sitten oli vuorossa pystyesteen ylittäminen. Osa oli jo sen hypännyt aika hyvin ja sitten annoin Epulle pohkeita. Eppu jännitti lihaksensa äärimmilleen ja ponnisteli vastaan. Eppu nosti päänsä taivaalle välttääkseen kuolaintuntumaa. Melkein ehdin jo panikoitua ja vedin tosi typerästi ohjista. Este lähestyi hurjaa vauhtia. "Kukka puolipidätettä, puolipidätettä!Lähesty este rauhassa! ...Näetkö sinä edes mitään sieltä Epun kaulan takaa?" Anne kajautti mikrofonista ja kirosin hiljaa mielessäni että olin niin pölkkypää ratsastajaksi. Istuin hieman alas ja tein rennosti puolipidätteen. Noin, kun vain keskityin sain lähestymisen onnistumaan ja Eppu hyppäsikin esteen ilman epäröintiä. Kohosimme korkealle taivaalle, se oli ihanaa. Ja nopeasti tulimme alaskin. Muitakin siinä pääsi hyppäämään, toiset paremmin, toiset vähän niin ja näin. Sitten oli Chaon ja Sipen vuoro. Ne ylittävät esteen mallikkaasti. "Hymh. Sillä onkin tuollainen hyvä estehevonen allaan, siksi se noinn hyvin menee" Sanoin Epulle ja tunsin kateellisuuden pistoksen sydämmessäni. Päätin siinä että minusta ja Epustakin tulee vielä noin hyviä. Siinä hyppäsin vielä pari kertaa esteen uudelleenkin ja tunti kului oikein mukavasti. Kaikki saivat näin loppupuolella hevosensa aisoihin ja eipä aikaakaan kun jo olimme taas pitkässä rivissä keskellä maneesia. "Kiitos ihanasta tunnista Eppu! Oot paras!" kehuin Eppua ja halasin sitä kaulasta selästä käsin. Sitten tulin alas, löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet. Tallissa harjasin Epun normaalisti pois ja venyttelin jalat. Pistin sille vihreän fleeceloimen niskaan ja annoin palan eväsomenastani. Minua tultiinkin jo hakemaan joten piti lähteä. Hyvästelin Annen, Chaon ja monet muut tallilaiset! Tänään olikin siis aivan ihana tunti<3
|
|
|
Post by Chao on Nov 30, 2007 10:55:54 GMT 2
30.11. perjantai - valkeaan vaippaan puskee pakkasta ja paljon...
Kylmä ilma iski nenäni ulkoilmassa punaiseksi. Kävelin tallille, Niko oli jättänyt minut tienposkeen; herralla oli kiire töihin. Puuskahdin, muka töihin... kotiin makaamaan sillä oli kiire. Avasin tallin oven ja astuin sisään. Hevosen, heinän ja tuoreen purun tuoksu täytti jäätyneet sieraimeni ja suljin nopeasti oven perässäni, jottei lämpö tallista menisi harakoille. Jaakko siivosi karsinoita ja tervehti minua, tervehdin jäätyneellä kädelläni takaisin, mutten saanut sanaa suustani. Leukani oli umpijäässä. Painuin satulahuoneeseen lämmittelemään jäiset jäseneni ja vetämään topparatsuthousut päälleni ja toisen villapaidan vielä niskaani. Kun sain taas tunnon takaisin jalkoihini, nappasin Epun harjat mukaani ja hilpaisin kohti karsinaa, joka, tietenkin, ammotti tyhjyyttään. Olisi ollut liian helppoa, että Jaakko olisi jo hakenut Epun sisään, ettei minun tarvitsisi mennä pakastumaan ulkoilmaan. No, ei sitten. Jätin harjat karsinan oven viereen ja kiskaisin riimunnarun mukaani, toivottavasti Epulla olisi riimu päässä valmiina. Avasin oven ja astelin puolijuoksua tarhalle. Luikin puomien välistä sisälle tarhaan, kiinnitin riimunnarun riimuun, avasin portin ja suljin sen takanamme. Eppu oli aivan luminen ja osittain märkä niiltä kohdilta, joilta lumi oli sulanut. Kävelimme Epun kanssa kilpaa talliin ja ruuna näytti äärimmäisen onnelliselta päästessään lämpimään karsinaan. Harjasin Epun nopsasti, satuloin ja suitsin sen ja heitin ruunalle vielä ratsastusloimen niskaan toivoen, että kenkääjä oli ruuvannut Epulle jo hokit. Talutin Epun tallipihalle ja huomasin, ettei hokeista ollut tietoakaan. "Voi ei!" Tokaisin ja talutin ruunaa vielä hetken matkan. Onnekseni se ei liukastellut. No, ei meidän tarkoitus ollutkaan mennä kauhean kovaa. Rentoa köpöttelyä. Täytyy soittaa kenkääjälle, kun tulen takaisin tallille... Ajattelin noustessani Epun selkään. Ja ilmoittaa Annelle, milloin se on tulossa... Läksimme reipasta käymäjalkaa pois tallilta pitkin hiekkatien reunaa pitkin ohjin. Epulla lipsui jokainen jalka vuorollaan ja ajattelin jättäväni maastoratsastuksen kokonaan ellei ruunalle saataisi hokkeja. Jokaiselle pitäisi laittaa hokit... "Pitäis kysyä yksityisiltäkin, tarviiko niitten hepoja kengätä... Sipe ja Ami ainakin pitää. Ja sitten pitäis Annelta kysyä rokotukset ja madotukset... Koskakohan teidät on viimeks madotettu ja rokotettu?" Puhelin Epulle rauhassa ruunan tehdessä kaikkensa pysyäkseen pystyssä. Pääsimme metsäpolulle, jossa Eppu sai paremman tuntuman jalkojensa alle, pehmeä metsämaa ei ollut vielä jäätynyt kovaksi ja kiiltäväksi. Otimme rauhallista ravia muutamat sata metriä metsäpolulla lumen pöllytessä naamalleni saaden sen jäätymään kaksi kertaa kauheammin. Mutta en välittänyt, nauroin Epun pienille pukeille, kun ruuna yritti vihaisesti saada jäätilsat kavioistaan irti ravatakseen kunnolla. Palasimme takaisin tallille hyvissä ajoin ennen tuntien alkua. Liu-uin alas hevosen selästä ja nostin jalustimet ylös. Jaakko heilutti tallissa talikkoa. "Teeksä tänään iltatallin?" "Niin mä vähän aattelin!" Kiekaisin takaisin ja talutin Epun talliin, suoraan karsinaan. Olimme niin rauhallisella ja lyhyellä lenkillä, ettei ruuna ollut edes hionnut. Riisuin ruunan ja vein sen takaisin tarhaan, vaikka hieman vastahakoisesti se sinne kyllä tuli. Vein tavarat paikoilleen ja Jaakko tunki satulahuoneeseen mukanaan pari suurta mukia ihanaa, mustaa kahvia. Otin höyryävän kupin ilomielin vastaan. "Mä juon tän ja lähden sit kattoo telkkaa jos sä kerran teet iltatallin?" "Jaa joo teen mä. Mun pitäis klipata Sipekin, tiedäksä onks tänään tunteja?" "Ei. Huomen on maasto." "Ei muuten ole, ellei saada kenkäjää tänne jo illaksi." "Ai niin, hokit." "Aivan. Mä soitan kyl kohta. Kuis monta hoitajaa on viel tulossa tänään?" "En tiedä, pari sataa?" "Ehe hehe. Hauskaa." "Teitä pyörii koko ajan miljoona jaloissa, emmä edes osaa teidän nimiä..." "Niin, vielä. Kyllä sä kohta." "Joo." Jaakko joi kahvinsa ja painui kämppäänsä. Itse hain Sipen tallikäytävälle ja huikkasin Epulle vielä aurinkoisen hymyn. Ruuna irvisti minulle väsyneen oloisena tarhasta ja näytin sille kieltä. Chao & EPpu 2oo7
|
|
|
Post by Chao on Dec 2, 2007 20:14:59 GMT 2
ohho! tämä on 14 tarina... :DD 2. joulukuuta; keli lämpenee - niin Eppukin Tullessani tallille hevoset mutustivat päivärehujaan karsinoissaan. Jaakko tuli vastaani tallikäytävällä. "Tarviiksä apua noitten tarhauttamisessa?" Kysäisin heti moikattuani miestä. "Joo. Mut ei nyt ainakaan viel tuntiin pariin, syököön ensin rauhassa." "Ai ku hyvä. Mä käyn sillä aikaa Epulla ratsii." "Arvasin. En siks antanu Epulle ku pari leipää, ettei rupee potkii koppia sen takia et kaverit saa mut se ei. Anna sille päivämössö ku tuut." "Jup." Häippäsin satulahuoneeseen ja nappasin Epun tavarat mukaani lähtiessäni karsinaa kohti. Tallin ikkunasta näki, kuinka pehmeä pakkaslumisade alkoi sulaa ja muuttui piakkoin rännäksi, joka lainehti tallipihalla saaden siitä ilkeän liukkaan. Jaakko hiekotti pihaa irvistellen ja puhuessaan sensuroitua kieltä. Nauroin miehelle ja painuin laittamaan Epun kuntoon. Ruunaa ei olisi yhtään kiinnostanut lähteä minnekkään karsinasta - Eppu osaa ruoka-ajat kyllä ulkoa. Mutta siitähän minä tällä hetkellä vähät välitin ja ryhdyin Epun pyörimisestä välittämättä harjaamaan sitä. Syököön kun tullaan, saapahan ruokarauhan. Sunnuntaisin ei onneksi ole tunteja... Ajatteliputsatessani Epun kaviota. Saan mennä ihan rauhassa... Nostin satulan ruunaan selkään ja kielsin sitä ääneen, kun se yritti pullistella. "Hitto ku sä olet tänään vastahankaan..." Tokaisin hiljaa ja Jaakko naurahti karsinan ulkopuolelta mennessään kahville. Pujotin vielä suitset Epulle päähän ja tarkistin että suojat olisivat kunnolla jokaisessa jalassa. Vaalea ruuna näytti upealta vihreän satulahuovan ja vihreiden suojiensa kanssa. Ajattelin ostavani itselleni vielä vihreät ratsastushousut ja Epulle turpahihnaan vihreän pörröpehmusteen, niin avot! Olisimme kaunis pari, eikä kukaan huomaisi että vihreä on lempivärini. Talutin Epun ulos ja suorinta tietä maneesiin. En todellakaan ajatellut mennä maastoon, kenkääjä ehtisi tulemaan vasta ensi viikolla laittamaan hevoset talvikenkään. Avasin maneesin oven ja talutin Epun sinne. Suljin oven, sytytin maneesiin valot ja talutin Epun keskelle maneesia. Maneesin pienempi ovi kolahti ja käännyin katsomaan tulijaa. "Moi taas." "No mitä?" "Aattelin että meinaatteko hypätä? Tuunko tekee esteet?" "Ai." Yllätyin Jaakon avuliaisuudesta. "Tietty. Joku 50senttii riittää näin alkuun..." "Asia ookoo." Nousin Epun selkään ja säädin jalustimet. Kiristin vielä satulavyön ja lähdimme reipasta käyntiä ympäri maneesia. Sillä aikaa Jaakko kokosi meille puolimetrisiä pystyjä maneesiin, yhden sarjan ja muutaman ristikon. Otimme Epun kanssa ravia ja taivuttelin ruunaa suuntaan jos toiseenkin, kunnes Eppu myötäsi niskasta ja suostui pyöristymään muotoon. Sitten aloimme nostamaan laukkoja, joissa Epun pyöreys säilyi yhä, tahdoin ruunan säilyttävän tuntuman ja tasapainonsa myös esteillä. Vaikkakin Epun estetreeni on omalta kohdaltani käynyt hieman vähemmälle, mutta toivoin meidän pääsevän niistä yli, en minä kuitenkaan hirmu huono hyppääjä ollut. Jaakko painui takaisin katsomoon ja me otimme suunnan ensimmäiselle ristikolle. Kannustin Eppua eteenpäin ja annoin sille pidätteen ennen estettä. Eppu ponnisti juuri oikeassa kohdassa... ...mutta miten se ponnisti! Hyppy oli ainakin metrin korkea, ja väliin jäi kuutiotolkulla ilmaa. Epun korvat olivat kinni niskassa, sen etujalat koukussa ryntäiden alla kuten kuuluu, mutta kaula oli aivan liian lyhyenä ja Eppu hyppäsi pää korkealla. Tulimme tasapainoisesti alas. Huokasin. "Kyllä susta hommaa löytyy, kouluratojen konkari." Otimme suunnan uudelle ristikolle. Eppu kiskaisi korvansa takaisin niskaan ja käänsin ruunan voltille. "Haetko meille martingaalin?" Huusin Jaakolle. "Miksi?" "Tää nostaa esteel päätään. Opetetaan sitä." "Oke!" Jaakko oli jo menossa. Laukkasimme sillä aikaa ympyröitä ja annoin Epun nuuskia korkeampia pystyesteitä. Sitten Jaakko saapui, laitoimme martingaalin paikalleen ja kiristimme sitä sen verran, ettei Eppu saisi kiskottua päätään ylös. Pelkäsin sen ryhtyvän jatkuvasti pitämään päätään ylhäällä, jolloin tuntumani hevoseen katoaisi. Lisäksi sen niska ja selkä tulisivat kipeiksi, jos se hyppäisi väärässä asennossa. Otimme uudestaan suunnan kohti estettä. Eppu yritti taas kiksoa päätään ylös, mutta martingaalit estivät sen. Eppu alkoi epäröidä, mutta kannustin sitä eteenpäin. Esteen päällä Eppu jo tajusi hieman ideaa ja ojensi kaulaansa hieman pidemmälle. Tulimme taas hyvin alas ja jatkoimme laukalla kohti pystyä. Eppu kiskaisi kaulaansa pitkälle, lyhensin kuitenkin sitä, en tahtonut ruunan rynnivän. Annoin ennen estettä Epulle enemmän ohjaa ja taas ruuna ponnisti: ainakin metrin korkuisella loikalla esteen yli, nyt kaula oikeassa asennossa ja korvat pystyssä. Hyppäsimme hetken aikaa, kunnes Eppu laski jo päätään ja otti itse laukasta raviin. Raukka oli aivan loppu. Poistimme martingaalin ja Jaakko korjasi esteet pois, minun ja Epun jäähdytellessä. Sitten lähdimme takaisin tallille, riisuin Epun ja vein sen tarhaan ryömään heiniään. Joimme siinä Jaakon kanssa kahvit, ja tunnin kuluttua haimme Epun takaisin sisään syömään sörsselinsä. Ja Eppu söi. Nuatinnollisen salamannopeasti, tuskin ruuna mitään ehti siinä kiireessä edes maistamaan. Sitten Eppu alkoi kolata karsinaa päästäkseen ulos. Jaakko haki jo riimun, mutta minä tokaisin että odota nyt. Odotimme käytävällä sen aikaa että Eppu lopetti kolaamisen, sitten rynnistimme karsinaan, kehuimme ruunaa ja veimme sen ulos. "Miks piti odottaa?" "Sä et oo tainnu kouluttaa hevosta ikinä?" "En." "No jos me viedään se ulos, kun se kolaa, niin tajuaako se, että noin sen kannattaa tehdä aina kun se haluaa ulos? Kolaako se sitten yöt läpi kun se haluaa ulos? Hajoaako siinä karsina lopulta?" "öö... Joo?" "Joo-o." Sitten painuimme Jaakon kanssa takaisin kahvikuppien ääreen. Chao & Eppu 2oo7
|
|
|
Post by Chao on Dec 3, 2007 17:53:28 GMT 2
03. joulukuuta; little pretty boy with big heart...
Tulin tallille hieman ennen pimeää. Ajattelin heittää Epun kanssa lyhyen maastolenkin, ruuna olisi menossa vielä yhdelle tunnille, ennenkuin saisin sen taas itselleni. Avitin tuntilaista laittamaan Epun kuntoon ja katsoin, kun komea ruuna käveli tytön mukana maneesille. Sittenpä reippaana tyttökäisenä nappasin kottikärryt ja talikon mukaani ja hilpaisin siivoamaan Epun karsinaan. Jaakko oli tehnyt hyvää työtä, karsinassa ei ollut paljoa siivottavaakaan. Heitin jätteet lantalaan ja vein talikon ja kärrit takaisin paikoilleen. Siinä sitten naukkailin kahvia hoitajien huoneistossa yläkerrassa ja odottelin tunnin päättymistä. Sitten se kolina alkoi. Kaviot kopisivat tallin kivilattialla, ovet natisivat ja kitisivät kun niitä kiskottiin auki, ulko-ovet paukkuivat kun niitä avaattiin ja suljettiin kilpaa, satulahuone täyttyi iloisista äänistä ja päätin hilpaista alakertaan. Tyttö oli juuri riisumassa Epulta satulaa, kun ilmoitin ettei kannata, koska lähtisin ruunan kanssa vielä maastoon. Tyttö nyökkäsi eikä avannutkaan Epun satulavyötä. Kävin satulahuoneesta hakemassa kypäräni ja hanskani, sekä Epulle heijastinloimen ja heijastinnauhat jalkoihin, häntään ja rinnuksille. Kiinnitin ne ennen lähtöä, en tahtonut ottaa riskiä että jäisimme auton alle siksi, ettei meitä nähtäisi pimeässä. Hyppäsin tallipihalla Epun selkään ja ruuna liukasteli loskaiselta pihalta kohti metäpolkua. Kirosin kesäkenkien ja talvikelien huonoa yhdistelmää ja lupasin itselleni soittaa kengittäjälle viimeistään iltatallin jälkeen. Kävelimme Epun kanssa lyhyen lenkin metsässä ja palasimme takaisin autotien reunaa. Eppu liukasteli ja vaappui sen oloisesti ettemme uskaltaneet ravata, hyvä kun uskalsin edes selässä istua. Palasimme tallille ja Eppu oli vielä ratsastustunnista hieman hikinen. Koska pakkanen tuntui kiristyvän iltaa kohti, loimitn Epun vielä varmuuden vuoksi ja vein ruunan sitten tarhailemaan kaveriensa kanssa. Sillä aikaa kävin ratsastamassa Sipen ja tein iltatallin. Haettuani Epun sisälle otin loimen pois ja ripustin sen vielö kuivumaan, ennenkuin läksin kotia kohti.
Chao & Eppu 2oo7
|
|
|
Post by kukka on Dec 8, 2007 19:24:01 GMT 2
Kinuskaramelli? No ei! tummasulkaa sen olla pitää! Kaahasin pyörällä iltapäivällä kohti tallia. Satoi melkeimpä kaatamalla ja lumi oli osittain lähtenyt, joten oli varmaankin koko joulukuun huonoin ilma. Vielä tunti sitten ei satanut ollenkaan. Pian olin tallipihalla, viskasin pyöräni ojaan ja juoksin rapa roiskuen talliin. Tempaisen oven auki ja huh! Selvisin! Ja en ollutkaan kuin vähän vähemmän märkä kuin uitettu koira. Katsoin vielä satulahuoneen ikkunoista mutaa lainehtelivia tarhoja. Revin kurapuvun pois päältäni ja menin tervehtimään Episodea. "Heippa Eppu" sanoin tavallisesti melkein kullanruskealle pollelle. Olin ihan säikätää kuka hevonen Epun karsinaan mennyt, mutta olihan se Eppu. Tosin n.5cm kuraa karvan päällä. Se taitaakin olla nykyään tumma suklaa karamelli? No, ei auttanut muuta kuin ruveta tuumasta toimeen. Otin ekaksi piikkisuan ja kirosin mielessäni sitä että nyt sotkuisi harjatkin. Ja ilma oli ehkä vähän liian kylmä koko kaakin pesuun. Hinkkasin Epun karvapeitettä joka ikisillä harjalla ainakin tunnin verran. Sitten saatoin jo erottaa Epun normaalin karvapeitteen. Viimeistelin vielä karvan pyyhkeellä ja sitten olimme valmiita. Anne saapui katsomaan aikaan saannostani. "Muuten, tiesitkö jo että Epulla on kolmaskin hoitaja?" Anne hihkaisi iloisesti. "Kol..kolmas?Siis uusi hoitaja?" änkytin hieman mustasukkaisuuden pauloissa. Nyt minulta jo vietäisiin Eppukin. Pudistin päätäni ja ajattelin positiivisesti; vähemmän töitä minulle Epun kanssa, enemmän aikaa Istelille. "Niin kai se on sulle ok?" Anne kysyi ja nyökkäsin reippaasti. Pistin Epsukalle nopeasti suojat jalkoihin, satulan selkään ja suitset päähän. Sitten lähdin maneesiin. Menimme puoliravia maneesiin, koska satoi vieläkin. Tosin vähän vähemmän kuin äsken. Maneesissa pistin puomeja pitkin maneesia ja sitten nousin selkään. Kiristin satulavyön ja pistin jalustimia paaljon lyhyemmäksi. Ilmeisestiki Chao on mennyt tällä viimeksi. "Matkaan hummaseni" sanoin Epulle ja näin lähdimme. Menimme ekaksi käyntiä pitkin poikin ja sitten vielä alkuravejakin. Eppu meni ihan mukavasti. Sitten ruvettiin puomeja vääntämään. Eppu koitti kiusallaa ohitella puomeja, mutta ohjasin sen niile päättäväisesti. Tein niin, että aina kun menin puomin tein voltin sen yli. Rupesi taas satamaan ja tuulemaankin. Kun menimme oven ohi, se yht'äkkiä rämähti pahaäänisesti. Eppu säikähti sitä tyystin ja loikkasi ainakin kilometrin sivulle. Pysyin silloin vielä kyydissä mutta seuraavaksi Eppu lähti äkkinäisesti laukkaan ja jäin tietenkin matkan varrelle. Syljin hiekkaa suustani ja nousin ylös. Eppu ravasi yleellisesti toisessa päässä ja näytti siltä että se ei aikoisi enää antautua kiinni. Ennenkuin ehdin lähteä sitä pyydystämään rämähti maneesissa taas ja heppa lähti kauheaa kiitolaukkaa pitkin maneesia. Pelkäsin sen kompastuvan puomeihin tai ohjiin, mutta ainakin ohjat olivat jo jossakin vaiheessa katkenneet ja lepattivt pitkin Epun kylkeä. Hetken Epun reihumisen jälkeen otin sen kiinni ja nousin takaisin selkään. Vasenta kylkeäni särki, ja Eppukaan ei suostunut menemään kokonaan päätyyn asti. Se esitti pelkäävänsä, vaikka ei se oikeasti pelännytkään. Ratsastin Epulla kaikesta huolimatta juttuni loppuun ja sitten menin loppuverkat. Tulin alas ja korjasin puomit pois. Talutin Eppua loppukäynnit ja kun lähdimme maneesista Eppu suostui menmään ovesta kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Tallissa hoidin Episoden normaalisti pois. Sen jälkeen laitoin sille heiniä, pesin satulan ja suitset sekä laitoin suojat kuivumaan. Pesin harjat pesupaikalla ja jätin sinne kuivumaan. Pistin Epun karsinaan lapun että sen harjat olivat siellä. Kello oli jo vaikka mitä, joten oli pakko lähteä kotiin. Tosin, taas oli ollut oikein mukava päivä Epun kanssa, vaikka sitä kylkeä kyllä vähän sattuikin -The End Sori lyhyys! Mulla on kiirus!
|
|
|
Post by Chao on Dec 19, 2007 10:57:19 GMT 2
19. jouluukuta - Relax, my friend. The winter is here.
Talli oli hipihiljainen aamuaikaisesta. Olin virittänyt kellon soimaan jo puoli viisi ja olin ennen kuutta aamulla tallilla. Ajattelin käydä Epun kanssa mukavan, leppoisan maastolenkin ennenkuin hevoset edes saisivat aamuruokiaan. Eppu nukkui kyljellään karsinassa ja hetken aikaa herra näytti aivan kuolleelta... kunnes rapistelin paperipussiani ja ruuna loikkasi salamana ylös. "Taitaa meidän pikku heppu olla perso makupaloille..." Tokaisin ja avasin karsinan oven. Eppu hörisi minulle hiljaa, ja melkoisen hämmentyneenä mitä tuo täällä jo tähän aikaan tekee? herra näytti kysyvän. Naurahdin sen ilmeelle ja pujotin riimun Epun päähän ja talutin sen tallikäytävälle. Noukkasin satulahuoneesta harjat ja Epun varusteet mukaani. Puunasin ruunan komeampaakin komeammaksi. Pujotin vihreät suojat ruunan jalkoihin ja vaihdoin sen vanhan satulahuovan vihreäksi, jonka olin ostanut ruunalle joululahjaksi. Sitten talutin ruunan ulos ja painoin itselleni kypärän päähän. Ulkona oli vielä pimeää, mutta onneksi olin valmistautunut siihen ja pujottanut Epun täyteen heijastimia. Hevonen näytti aivan joulukuuselta kun poistuimme verkkaista käymäjalkaa tallipihalta. Metsä oli aavemaisen hiljainen kävellessämme lumista polkua jota suuret kuuset reunustivat. Jokainen kavionpainauma aiheutti pienen narskahduksen lumeen. Pienikin äännähdys jäi kaikumaan äänettömässä metsässä ja jouduin luottamaan Epun vaistoon kulkiessamme. Itse kun en nähnyt lähestulkoon mitään. Kävelimme metsässä hyvän aikaa, otimme pienen ravipätkän ja laukkasimme villisti lumisella pellolla säikyttäen vahingossa ainakin kuusisataa lintua lentoon. Olo oli upea, kun palasimme tallille. Tallilla Jaakko jo ruokki hevosia hiki hatussa ja lupauduin avuksi, kun olisin hoitanut Epun. Otin ruunalta varusteet ja loimitin sen. Eppu sai ruokansa eteensä heti kun pääsi karsinaan ja autoin Jaakkoa jakamaan vielä muillekin hevosille aamuruuat. Kepeä rouskutus täytti tallin, kun lähdimme Jaakon kanssa jakamaan hevosille aamuheiniä tarhoihin.
-Chao & Eppu 2oo7
|
|
|
Post by kukka on Dec 27, 2007 20:26:12 GMT 2
Tulin nyt aika pikaisesti hoitamaan Eppua, koska en ole juuri ehtinyt. Ja en halua että Mussu unohtaa kuitenkaan minut tyystin. -so weit, so gut- Kiihdytin pyörääni kuraisella hiekkatiellä tallia kohti. Heitin pyörän poikittain tallin seinää vasten muiden pyörien viereen. Juoksin täyttä päätä talliin katsomaan omaa hoitohevostani Eppua. Eppu oli omassa karsinassaan mutapaakkuisena, mutta tyytyväisenä syömässä päiväruokaansa. "Heippa höpsöseni" sanoin ja muiskautin karsinan oven yli sen turvalle pusun. Aloitin talli puuhat lakaisemalla pölyisen käytävän. Karsinat oli jo siivottu, mutta otin "väli siivouksen" jos jollakin oli ollut näin päivällä hätä . Eppu oli jo syönyt, joten nappasin sen kiinni ja aloitin harjauksen varmin ottein. Ruuna nyppi tylsistyneen oloisesti riimunnaruaan. Kätävällä rupesi kuulumaan tasainen kopina. Vilkaisin käytävälle ja näin Pampulan vilistävän kohti ulko-ovea Magnetin koettaessa tarttua riimusta kiinni. Loikkasin käytävällä Pampulan eteen ja se kääntyi toiseen suuntaan ja pukitti minua kohden. Menin parilla harppauksella pistämään oven varmuuden vuoksi kiinni. Tilanne rauhoittui ja Magnet sai Pamsun kiinni. "Kiitti. Mitä jos mentäisiin samaan aikaan ratsastelemaa?" Magnet kysyi. "Okei, miten ois jos mentäis maneesissa vaikka estesarjoja?" kysyin. "Sopii. Lähdetään hmm. 20 minsan päästä" Magnet sanoi ja molemmat palasimme jynssäämään ratsujamme kauniiksi. Epun harjauksessa ei enää kesätänyt kauaa, joten tunkasin sille suojat joka jalkaan. Sitten satulan. Suitsiin viritin lisäksi myös martingaalin, jos siitä vaikka olisi jotakin hyötyä Epsukan estehyppelyssä. "Onko valmista?" kajautin käytävällä kiinnittäessä kypäräni solkea. "jep" Magnet vastasi kurkaten pikaisesti käytävälle Pampulan pään takaa. Kävelimme jonossa maneesiin ja siellä pistimme toiselle pitkälle sivulle kaksi estettä peräkkäin. Pieneksi ristikoiksi näin alkuun. Keskelle maneesia pistimme noin 50cm pystyn, loppu huipennusta varten. Molemmat nousimme ratsujemme selkiin ja menimme ekaksi alku verkat. Sitten lähdimme menemään vuorotellen sarja esteitä. Mitä jos mentäisiin ne peräkkäin. Niin teimme. Se näytti tosi hassulta mennä Pamsun takana, mutta täytyi olla tarkkana että keskittyi vain omaan ratsastukseensa tarkasti. Menimme sitäkin monta kertaa. Välillä menimme loppu käyntejä yms. Lopuksi hyppäsimme pari kertaa sen 50cm. Ja loppu verkat ja talliin. Tallissa hoidimme mussukat normisi pois. Harjasin, laitoin linimenttiä ja venyttelin kaulan sekä selän. Martingaalin kanssa Eppu meni aika hyvin, ehkäpä se auttoi sitä edes vähän? Mutta aika vaikea sanoa kun mentiin kuitenkin näin pieniä esteitä. Laitoin Epulle yäksi vielä loimen. Pidin Eppua sen aikaa kiinni kun pesin ruoka sekä juomakipon. "Noniin mussukkani, nyt mun on ihan pakko jo lähteä"- ja näin tein. Lähdin polkemaan pyörälläni iltahämärässä kotiin päin. Ps. Otsikko on saksaa ja tarkoittaa "tähän asti kaikki hyvin". LOPPU<3<3<3<3
|
|
|
Post by kukka on Dec 29, 2007 19:02:22 GMT 2
-Ratsastusta Chaon tahtiin- Tulin aikaisin aamusta hoitamaan Episodea. Päivän sää oli tänään aika huono. Oli hieman hämärää ja vettäkin tihkutti. Kun pääsin tallille vettä satoi jo aikas kunnolla. Tallissa pujahdin reippaasti Episoden karsinaan. "hörh hörh" ruuna hörisi minulle unen tokkuraisena. Jaakko tuli jakamaan aamuruokiaan ja säpsähti kun näki minut karsinassa. "Sitä ollaan aikaisessa" Jaakko sanoi unisen näköisenä. "Juu. Täytyyhän sitä jokus tulla ajoissa" vastasin ja nappasin Jaakon kädestä kauraämpärin ja kauhan ja jatkoin hevosilla ruoan jakamista. "Hymh" Jaakko hymähti ja lähti hakemaan heinää aamuksi polleille. Jaoin ruoat loppuun ja katsoin jo annen tuomaa tuntilistaa. Episode olisi heti ensimmäisellä tunnilla. Se olisi talutus ratsastusta ja kestäisi 15 minuuttia. Katsoin listaa tarkemmin ja huomasin että olipas noita pikkuratsastajia paljon. Lähes kaikki ponit olivat tunnilla. "Kukakohan heistä uskaltautuu näin korkean selkään" kehaisin hieman Episodea ja rapsutin sitä korvan takaa. "Voi mussukka, tänään et ehdi ollenkaan ulos ennen tuntia" sanoin sille ja annoin jäädä yksin syömään. Menin satulahuoneeseen ja pesin satulasaippualla suitset sekä satulaakin hieman. Kuolaimet virutin hanan alla. *Hauukotuus* Anne haukotteli suu avoinna tuntilistan edessä. "Moikka. Tuutsä Kukka taluttaan tota Eppua tuohon? Sen jälkeen voisit vaikka ratsastaa, meinaa on tunnin välitauko ja sit on taas uus tunti" Anne kysyi. "Tietty. Ei ois ees tarvinnu kysyä. " naurahdin. Kun olin menossa Eppua harjaamaan törmäsin Chaoon. "Moikka. Niin voinko mää rats..." höpötin kovalla kiireellä. "Juu juu juu. Mä meen Sipellä maneesiin tuon tunnin jälkeen ratsitaanko samaan aikaan. Voin vaikka opettaa sua paremmaksi ratsastajaksi Epun kanssa" Chao visersi ja minä nyökkäsin. "opettaa..." maistelin sanaa suussani ja en pahemmin pitänyt jos toiset rupeisivat mua opettemaan, mutta jos siitä kerta on jotakin hyötyä niin ehkä sitten. Harjasin Epun huolellisesti ja pistin ottaharjan letille. Epun suuri komea läsi näkyi taivaallisesti. Liu'utin kättäni sen lihaksikasta kaulaa pitkin aina lavalle asti. Kohotin käteni sen korkean selän päälle ja koitin kädellä oliko minnekään jäänyt likaa. Tunkaisin pojalle suojat jalkoihin, satulan selkään ja suitset päähän. Sitten lähdettiin maneesiin ison joukkion kanssa. Maneesissa kakarat kirkuivat innostuksesta nähdessään hevoset. Menimme keskelle kaartoon ja lapset saivat mennä haluamansa ratsun luo. Eräs pikkutyttö tallusti päättäväisesti Epun pään viereen. Episode laski päänsä ja sai vastaan rapsutuksen. "Moikka mikä sun nimi on? Mä oon Kukka." kysyin pikkutytöltä. "Venla" hän vastasi ujosti ja keskittyi vain Epun halailuun. Anne nosti Venlan Episoden selkään ja minä laitoin jalustimet sopiviksi. "Oletko valmis lähtöön?" kysyin Venlalta. "Joo!" hän vastasi päättäväisesti vaikka pieni jännitys paistoi Venlan silmistä ja rystyset valkoisina puristi satulaa. Tunnilla harjoiteltiin pysähdystä ja liikkeelle lähtö. 15 minuuttia kuluin nopeasti ja pian pääsin jo itsekin Epun selkään. Aloittelin hieman käynnissä, menin ekaksi lyhennyksiä ja sitten pidennyksiä. Eppu kulki oikein mallikkaasti, ja tänään päätin lämmitellä sen kunnolla käynnissä ja ravissa. Chao verkkasi Sipeä jo kovaa kyytiä ravissa ja se kulki oikein nätisti. No, keskityin taas omaan ratsastukseeni. "No niin Eppu, kuljes nyt oikein kiltisti" sanoin Epulle. Tein voltteja ja ympyröitä. Aika kauan, taivuttelin vaan ja sellaisia touhuja . Sitten lähdin ravissa menemää lyhennyksiä ja lisäyksiä.Epun suu rupesi vaahtoamaan kun se meni upeaa raviaan. "Kukka, nyt pitäis mennä jo loppukäyntejä!" Chao sanoi. "Ai joo" vastasin. Ja annoin Episodelle pitkät ohjat. "Tämä riittääkin tältä päivältä" sanoin ja taputin Eppua. Seuraavan tunnin ratsastajat tulivat, joten ratsastin Epulla tallin pihalle ja nousin pois. Tallissa hoidin Epun normaalisti pois, harjasin, linimenttasin jalat. Sitten pistin loimet päälle ja vein ulos. Äitini auto ajoi tallin pihaan, joten oli pakko hyvästellä kaikki mussukat ja lähteä.
|
|
|
Post by C eli chao on Jan 2, 2008 15:35:02 GMT 2
|
|
|
Post by Chao on Jan 11, 2008 12:28:04 GMT 2
11. tammikuuta - loskakelejä
Eppu hörisi tallista silmäillen minua kalterien välistä. Puhalin herralle avatessani karsinan ovea. "Niin, onko Jaakko hakenut sut jo sisään, miksi on poika näin aikaisin sisällä, miksi..."
Astuin karsinaan ja huomasin syyn. Eppu ei asutunut toiselle takaselleen ollenkaan.
"Mitä on pojna jalkaan käynyt mitä? Pipi on siinä, niin." Rapsutin Epun kaulaa ja tuijotin takajalkaa. Kokeilin jalkaa vuohisnivelen kohdalta. Se oli lämmin. Varmaan venähdys. Jaakko tuli karsinalle.
"Se kaatui tarhassa, kun ne on aivan peilijäätä." "Joo, tuntuu venähdykseltä. Sillä ei voi ratsastaaa ainakaan viikkoon." "Joo ei. Elkku tulee kattomaan sitä illalla." "Hyvä juttu."
Eppu katseli karsinan oven raosta ulos tarhoille päin. Kaverit saivat olla ulkona, se ei ymmärtänyt miksi sen piti seistä sisällä. Eppu hirnui kavereilleen, ja hevoset ulkona vastasivat suurelle ruunalle, ikäänkuin osaaottavasti.
Tulin ulos karsinasta ja kipaisin hakemaan satulahuoneesta linimenttiä ja lämpöpintelin. "Eiköhän anneta ensiapua ja viilennetä sitä siihen asti, kunnes eläinlääkäri tulee." "Joo. Mä pitelen sitä." Jaakko tokaisi ja otti Epun tallikäytävälle.
Puristin pullosta linimenttiä kädelleni ja hankasin sen hevosen jalkaan. EPpu luimisti korvansa ja nosti takastaan korkeammalle. Jalka oli kipeä. Hieroin vielä muutaman "annoksen" linimenttiä jalkaan ja käärin sen lämpöpinteliin. Jaakko vei Epun takaisin karsinaan sillä aikaa kun kävin pesemässä käteni linimentistä.
"Ooksä Annelle ilmottanu?" "En oo vielä." "mä voin käydä." "ookoo."
Jaakko lähti sekoittamaan iltarehuja ja minä painelin Annen toimistoon.
|
|