8.6. 2020 Kesäkoulua: Helppo C

[Anne]

Helppo C-tasoinen pikatunti, Annen pitämänä. Mukaam mahtuu 8 ratsukkoa. Tunnista tulee tuntikehys ja yksi spessu jollekin osallistujalle. 1/3 koulumerkki suorituksesta! Muistathan pitää itse kirjaa tuntisuorituksista täällä ja imoittaa ansaitut merkit täällä!

Osallistujat:
Emmanuel - Arktik
Verna - Lyyli
Lyyti - Oili

15min alkukäynti ja alkuravit, keskitytään omaan istuntaan ja että hevonen liikkuu
15min laukkaa koko ryhmä ympyrällä, hevonen tötteröiden välistä!
5min välikäynti
15min harjoitellaan pohkeenväistön apuja väistättämällä hevosta uralta pois ja takaisin uralle vain muutamia askeleita. Ensi käynnissä sitten ravissa
10min loppuravit ja -käynnit

Spessu Mannylle!

[Emmanuel]

Siitä oli aikaa, kun olin viimeksi ollut ratsastustunnilla. Arktik tuntui olevan täynnä virtaa kun talutin sen kentän keskelle. Vanavedessäni seurasi kaksi muutakin ratsukkoa ja kentällä odotteli Anne, joka nyökkäsi hyväksyvästi, kun aloimme hiljalleen olla valmiita tunnin aloitukseen.
Oloni oli jokseenkin hermostunut ja vilkaisin vierelleni kävellyttä Lyytiä, joka piteli Oilin ohjaksia käsissään ja hymyili pienesti.

Arktikilla tosiaan oli menohaluja, mutta sain rauhassa kiristää satulavyön ja säätää jalustimet. Ori lähti liikkeelle puhisten ja lähdimme kiertämään kenttää suhteellisen rivakassa käynnissä. Arktikia tuntui kiinnostavan lähinnä kaverit, siinä missä itse yritin keskittyä istuntaani ja kuuntelin Annen huutamia ohjeita. Päivä oli puolipilvinen, mikä sopi minulle, sillä uskoin hikoavani ihan tarpeeksi muutenkin.

Kun tuli ravinnoston vuoro, Arktik singahti eteenpäin kuin raketti ja sain hillitä orin menoa. Yritin pysyä pomppivan ravin tahdissa ja pitää istuntani vakaana, jokseenkin heikonlaisesti – kuulin Annen käskevän minun rentoutua ja yritin parhaani, jotten näyttäisi aivan perunasäkiltä joka hölskyi hervottomana selässä. Purin hammasta ja irvistin, kun yrityksistäni huolimatta meno ei tuntunut vakuuttavan Annea.

Arktik heilautti päätään kärsimättömästi ja pian tuli laukannoston vuoro. Ohjasimme ratsukot ympyrälle ja nostimme vuorollamme laukan ja pysyin hädin tuskin mukana, kun poni pinkaisi laukkaan. Anne käski hillitä menoa ja sain kuin ihmeen kaupalla hallittua energiaa pursuavan Arktikin, jonka suusta kuului rytmikästä pärskettä. Huokaisin helpotuksesta ja tunsin adrenaliinin virtaavan suonissani äkillisen spurtin jäljiltä. Muutaman laukkaympyrän jälkeen aloin vihdoin saada oriin tuntumaa ja meno muuttui mukavammaksi. Laukka oli tässä kohtaa jo tasaista ja tunsin oloni varmemmaksi jokaisen kierroksen jälkeen. Istuntakin alkoi olla enemmän kohdillaan ja Anne näytti peukkua sen merkiksi.

Välikäyntien aikana huomasin itsekin olevani hieman hengästynyt ja pyyhkäisin kypärän alta valuvia hiuksia pois tieltä, kun ne liimautuivat kasvoihini. Kantapääni olivat karanneet ylös ja sain siitä huomautuksen ja keskityin jälleen istuntaani.

Pohkeenväistössä Arktik oli jo enemmän mukana, kun enimmät virrat oli saatu purettua. Ei nyt mikään kympin suoritus, mutta tyydyttävä, vaikkakin ravissa menomme näytti kuulemma enemmän tehtävän- kuin pohkeenväistöltä.

Tunti kului yllättävän nopeasti. Tunsin kuitenkin olevani uupunut ja viimeiset kierrokset ilman jalustimia olivat erittäin miellyttävät aiemman treenin jälkeen. Ratsastustaitoni olivat selkeästi vielä ruosteessa pitkän tauon jäljiltä, mutta kuten Annekin sanoi, kehityskelpoinen suoritus, vaikka tunti ei selkeästi ollut parhaimpiani. Taputin Arktikia, joka ei taas tuntunut olevan moksiskaan pienestä liikunnasta, saati siitä, että selässä oli ollut kaltaiseni puoskari.


Kiitos tunnista!

[Lyyti]

Oli kesäkuinen maanantaiaamu ja Lyyti istui jälleen kerran rakkaan Oilinsa selässä, tällä kertaa Annen pitämällä koulutunnilla. Tiedossa ei kuulemma olisi mitään ylitsepääsemättömän haastavaa, Anne vakuutti samalla kun kantoi muutamia tötteröitä ympäri kenttää, kunhan keskityttäisiin perusratsastukseen, istuntaan ja apuihin. Se kyllä passaisi Lyytille hyvin. Hän oli kai jonkinlainen perfektionisti, ja halusi tulla itsevarmemmaksi ratsastajaksi. Kevään ratsastustunnit olivat olleet hyvä joskin karu kokemus; välillä Lyytistä tuntui siltä, kuin hän olisi oikeastaan alkanut ratsastaa ensi kertaa vasta aloittaessaan Seppelessä. Mummolan ravureiden selässä keikkuminen oli niin erilaista kuin tavoitteellinen ja tarkka tuntiratsastus. Laila-siskon mielestä Lyyti oli liian analyyttinen, ja olisi kyllä pärjännyt jo helppo B-tunneilla, mutta Lyyti ei tuntenut oloaan vielä tarpeeksi rohkeaksi ja osaavaksi nostaakseen taitotasoaan.

Tämän päivän helppo C-tunti tuntui oikeastaan varsin mukavalta. Ratsukoita oli vain kolme, joten Annella oli aikaa keskittyä jokaisen ratsukon suoritukseen. Oili tuntui tänään yllättävän rauhalliselta ja pehmeältä. Tavanomaisesta kaahotuksesta ei tänään ollut merkkiäkään, vaan tamma oli kuuliainen ja rento. Annella oli kuitenkin eri näkökulma asiaan: ”Huomaatko, Lyyti, että kun olet itse rauhallinen ja rento satulassa, niin Oili ei sätki eikä kaahaile?”
”Mie luulin että se on vain hyvällä tuulella”, Lyyti naurahti.
”Sekin voi olla totta, mutta sun omalla ratsastamisella on iso vaikutus siihen, miten se heppa liikkuu. Oili on tosi herkkä ja jos sä jännität, se lähtee viemään saman tien.”

Tottahan se oli; Oili oli kuin peili, joka heijasteli ratsastajansa fiilistä. Tänään molemmat keskittyivät täysillä, ja lopputulos olikin riemastuttava. Lyyti ei antanut tamman lähteä kaahaamaan laukkaympyröillä, vaan piti sen rauhallisella istunnalla ja kädellä koko ajan 'kuulolla', ja Oili kulki sievästi pehmeänä. Lyyti rapsutti tamman kaulaa tyytyväisenä – ratsastus tuntui tänään ihmeen hyvältä.

Pohkeenväistö käynnissä oli kevään tuntien jälkeen peruskauraa ja Oili olisi väistättänyt kauniisti vaikka koko kentän päästä päähän, mutta ravissa se oli hankalampaa. Oili pudotti helposti käynnille, kun Lyyti jarrutteli sitä liikaa. Muutaman yrityksen jälkeen sekin kuitenkin onnistui, ja Lyyti ei voinut olla hymyilemättä. Jes!

Loppuraveissa harjoiteltiin vielä vähän harjoitusravissa istumista, jalustimet ristissä kaulalla. Oililla oli melko isot askeleet ja Lyytin oli pakko pitää sen harjanjuuresta kiinni, ettei olisi lennähtänyt selästä kentän pölyä nielemään.

Tunnista jäi hyvä fiilis; Annella oli aikaa antaa kaikille ratsastajille paljon neuvoja ja tsemppausta. Eiköhän ensi kesänä Lyytin ja Oilin löytäisi heB-tunneilta.