Viikonloppuleiri 17.-19.7. - ilman satulaa

[Emmy]

Tervetuloa viettämään kesäinen leiriviikonloppu Seppeleeseen! Ilman satulaa -leirillä kaikki tunnit ratsastetaan ilman satulaa, joten peppulihaksien kestävyyttä ja tasapainoa vaaditaan. Leiri sopii kaiken ikäisille ja -tasoisille, tuntien tehtävät räätälöidään sen mukaan. Osallistumiset tähän topiciin 16.7. mennessä. Osallistumiseen voi lisätä listan toiveratsuista leirin aikana. Maksuina yksi vappaa maksu ja kehystarina-aihe. Leiristä saa merkin

• Avoin: hoitajille ja y-omistajille
• Ajankohta: 17.-19.7.2020
• Leirin vetäjä: Emmy
• Este- ja koulutunnit: Anne ja Hanski

Osallistujat:
7/10
Ryhmä 1.
Manny 🌼
Odessa
Lyyti 🌼
Aava

Ryhmä 2.
Nella 🌼
Saaga 🌼
Jinna
Liinu

Ohjelma:

Perjantain 17.7.

9:00 Saapuminen leirille. Majottautuminen.
11:00 Koulutunti kentällä 1.ryhmä
12:00 koulutunti kentällä 2.ryhmä

13:30 lounas

15:00 Maastotunti + hevosten uittamista, molemmat ryhmät
16:30 paluu maastosta

~19:00 Illallinen, grillausta
Iltaohjelmanan kummitusjuttuja heinävintillä.

Lauantai 18.7.

9:00 aamiainen
11:00 estetunti kentällä, 1.ryhmä
12:00 estetunti kentällä, 2.ryhmä

13:30 lounas

15:00 - 16:00 leikkitunti kentällä, molemmat ryhmät

~19:00 Illallinen, grillausta
Iltaohjelmana yömaasto n. 23:00 aikaan (30min)

Sunnuntai 19.7.

9:00 Aamiainen
11:00 Maastotunti, pieniä maastoesteitä, 1.ryhmä
12:00 Maastotunti, pieniä maastoesteitä, 2.ryhmä

13:30 lounas

15:00 Leikkimieliset joukkueleirikisat

Tuntien hevosjaot ja kuvaukset:

Perjantai

Koulu - tunnit pitää Anne

Ryhmä 1.
Manny - Laila
Lyyti - Lyyli
Odessa - Pinja
Aava - Vappu

- Ilman satulaa ratsastettaessa on tärkeää pitää istunta kasassa, useimmiten istunta karkaa tuoli-istuntaa, aloitin tunnin, kun ryhmä käveli vielä alkukäyntejä.
- Haetaan jo heti tässä alussa ryhdikäs istunta, jalka rentona, mutta ei saa lötköttää. Varpaat menosuuntaan ja polvilla ei jäädä puristamaan.

- Lyyti saa naputtaa pohkeella, jotta Lyyli herää koomasta. Vikellyshevosena se on tasainen ja tottunut, että selässä pompitaan, mutta Lyylillä on ikävä taipumus mennä sieltä mistä aita on matalin. Nopea pohje ja toisella kertaa jo raipalla muistutus, jos ei lähde heräilemään.

- Odessa, rentouta istuntaa. Pinjalla on pitkähkö liike ja se reagoi varmasti nyt herkemmin, kun ei ole satulaa selässä. Aika vähän menty ilman satulaa. Anna sen totutella ja ratsasta nkuten normaalistikin ratsastelisit.

- Aletaan keräilemään ohjia ja käsi on nyt hyvä pitää edessä. Valmiina ottamaan harjasta kiinni, jos tasapaino luiskahtaa. Paino istuinluilla. Tehdään käynnissä suuret voltit jokaisen sivun puoliväliin. Alkuun saa taviuttaa kevyesti, katsotaan, että asetus menee läpi ja pikkuhiljaa pyydetään takajalkoja mukaan enemmän.

- Aava, Vapun kanssa saa olla tarkkana, ettei se lähde taipumaan kaultasta, ensi pieni asetus ja ulko-ohjasta tuki. Sisäpohkeella voi hieman edempää korjata, jos Vappu lähtee punkemaan sitä vasten.

- Lailan kanssa, Manny, alkuun rento taivutus ja käynti säilyy aktiivisena. Vähän voi takajalkoja aktivoida vuorottaisilla pohkeilla.

- Otetaan ravia mukaan. Siiryminen käyntiin voltille ja nyt aletaan pyytää enemmän taivutusta läpi voltin aikana. Volttia voi vähän pienentää.

- Pidetään ravi melko pienenä, jotta siellä on alkuun helppo istua. Lyyliä eteenpäin ja nyt Lyyti saat pitää tarkan otteen, että siirtymiset sujuvat, varinskin siirtymiset raviin. Muista, että ei jäädä pohkeilla puristamaan, vaan nopea ja aktivoiva pohje. Ja parempi tuntuma, Lyyli käyttää tuntuman välttelyä ja sehän on vasemmalta tosi jäykkä, joten pikkuisen voi liikutella kuolainta siltä puolelta.

- Odessa, istunta! Pidä jalka taaempana ja älä lähde valumaan taakse. Käsi myös eteen ja valmistele käyntisiirymistä jo hyvissä ajoin, voltille täytyy lähteä oikeasta kohdasta.

Vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin samaa tehtävää.

- Manny, Lailaan enemmän ravia, sillä on hieno askel, mutta nyt matelee. Vähän herättelyä ja päätä ylemmäs, Laila helposti painuu alas kuolaimen taakse ja välttää ohjaa.

- Siirrytään käyntiin ja jakaannutaan kahdelle pääty-ympyrälle. Valmistellaan nostamaan vasen laukka.

- Aava, pidä istunta takana, älä lähde etuvartalolla syöksymään laukkaan. Vapulla on mukava tasainen askel, vaikka se voikin hieman kiihdytellä.

- Ja Lyyli nyt laukkaan. Raippaa sisäpohkeen taakse ja voit vähän ylitaivuttaa hetkeksi vasemmalle, jotta antaa periksi ja ottaa sisätakajalkaa käyttöön. Kun Lyyli ottaa ohjan vastaan, lähtee laukkakin pyörimään.

- Odessa, pieniä puolipidätteitä Pinjan kanssa, nyt se kuumenee. Laita se keskittymään tehtävään ja ympyrä pysyy oikean kokoisena. Voit hidastaa laukkaa välillä niin, että melkein tipahtaa raviin, testata että pidätteet menevät läpi.


- Laila alkaakin jo näyttää paremmalta. Nyt vaan manny oma istunta pysyy keskellä, ettet lähde valumaan sisälle. Ulko-ohjasta pieniä pidätteitä samalla.

- Valmistellaan siirtyminen raviin. Harjasta kiinni, jos tuntuu epävarmalta. Kun ravi on tasainen ja hevonen taivutuksessa läpi, sitten käyntiin ja välikävelyt. Saa tulla juomaan vettä.

Välikävelyjen jälkeen vaihdettiin suuntaa.

- Tehdään nyt käynnissä pohkeenväistöä pitkällä sivulla muutama askel sisäänpäin ja sitten väistätys uralle ja laukannosto. Laukkaa lyhyen sivun puoleenväliin. Jos hevonen ei tahdo siirtu

yä nätisti käyntiin, käännetään lyhyellä sivulla voltille, jossa hevonen taas avuille.

- Vappu väistää ihan kivasti, enemmän etuosa voi johtaa ja se lähtee helposti ennakoimaan laukannostoa, joten voi pyytää myös välillä pari askelta käyntiä ennen nostoa.

- Lyylille tämä onkin helpompi suunta, pidä huoli, että kaula pysyy suorana ja asetus on läpi, selkeät avut nostossa.

- Pinja on nyt oikein kiva muoto, voltilla voi vähän päästää painetta pois ja rentouttaa.

- Laila on super näissä väistöissä, joten selässä ei hirveästi tarvitse tehdä. Käännä, Manny, lantio liikkeen suuntaan ja kevyt pohjeapu, niin Laila tekee mitä pyydetään.

- Otetaan loppuun vielä muutama kierros ravia ja hevosia eteen alas, voi hieman asetella uralla läpi, että pysyvät tekemisen moodissa. Sitten loppukäynnit!


Ryhmä 2.
Nella - Sinta
Saaga - Halla
Jinna - Lumi
Liinu - Whinny

- Tämä tunti aloitetaan rauhallisesti hakemalla hevosia rennoksi ja kuulolle. Tehdään loivaa kiemurauraa käynnissä ja ohjastuntuma saa olla melko kevyt. Oma istunta pystyssä ja jalka rentona omalla paikallaan, kuitenkaan ei roikoteta ylimäärin.

- Hevonen voi alkuun olla melko suora, mutta asettunut kaarteen suuntaan. Ulko-ohjan tuki on joustava, mutta vakaa koko ajan.

- Jinna, Lumi on melko herkkä ja oma olemus saa olla nyt hyvin rento, älä lähde itse jännittymään tai Lumi kyllä steppailee sitten. Pieniä puolipidätteitä ja asetukset läpi, että se keskittyy työhön.

- Nella, Sintaa hieman rennommaksi, ajattele enemmän eteen alas, Sintalla on ponin metkut ja se kyllä huomaa kun tehdään jotain poikkeavaa.

- Whinny saa kävellä hieman pidemmällä askeleella ja vielä kaulakin saa olla melko rento, ei lähdetä heti pyytämään pakettiin.

- Saaga, Hallaa hieman enemmän asetukseen, nyt se kieltäytyy vasemmasta asetuksesta ja se on sille vähän vaikeampi puoli muutenkin. Ja pidä huoli, ettei lähde yliasettumaan oikeassa kaarteessa.

- Seuraavaksi tehdään siirtymisiiä pysähdykseen suoralla uralla. Kun siirtymiset käynnissä alkavat sujua, vaihdetaan siirtymiset käynnin ja ravin välillä.

- Hallaa voi vähän aktivoida, jotta se lähtee eteenpäin rivakammin, nopea pohje ja varo, ettet jää pysähdyksessä vetämään, vaan myötää heti ohjasta.

- Liinu, rahoita Whinny pysähdyksessä ja odota, että se jää kuuntelmaan, eikä punge heti liikkeelle.

- Lumi myös rennoksi pysähdyksen aikana, rapsuttele, Jinna, ja kiitä heti kun se odottaa.

- Saagalla sujuta pysähdykset jo hyvin, aloita ravisiirtymiset. Ravissa ole rentona ja katso, että istunta ei lähde kippaamaan taakse. Alkuun voi tehdä hyvin lyhyitä ravipätkiä, ettei ravi lähde liian isoksi.

- Sintalta ravissa vauhtia pois. Puolipidätteet, ettei se lähde viemään. Muuten hyvin pysyt kyydissä.

- Liinu, katso, ettei käsi lähde menemään reisille, vaan pidä edessä. Aika tiukat pidätteet ja hevosen tulee olla valmis käyntiin heti.


- Siirrytään pikkuhiljaa kahdelle pääty-ympyrälle ja otetaan laukaa puoli kierrosta ja ravia puolikierrosta. Harjasta kiinni, jos hevonen innostuu.

- Lumilla nyt hyvä laukka, älä jää vetämään suusta, vaan päästä heti, niin Lumi rauhoittuu ja yritä istunnalla säätää laukan tahtia.

- Saaga, tiivis istunta siirtymisissä ja Hallan asento ja taivutus koko ajan läpi.

- Nella, ota pienemmät laukkapätkät, jos Sinta innostuu, koko ajan avut päällä. Ja polvet alhaalla laukatessa!

- Whinny nyt hyvässä muodossa ja suht rentonakin, vähän saa siirtymisissä ajatella etuosaa enemmän ylös, ettei se kaadu raviin.

Laukkaa otettiin myös toiseen suuntaan ja pienen välikäynnin jälkeen jatkettiin uralla pohkeenväistöä ensin käynnissä ja sitten ravissa.​ Hevoset olivat jo lämmenneet laukasta ja kulkivat melko mukavasti väistöissä.

- Väistössä tärkeää, että oma lantio on liikkeen suuntaan ja asetus pehemästi poispäin liikkeestä. Väistättävää jalkaa ei tarvitse viedä kovinkaan taakse, vaan sillä korjataan askelten tahtiin, jos hevosen takaosa ei lähde mukaan. Katse siis pitkän sivun päässä olevassa aidassa ja lantio samaan suuntaan.

Loppuun vielä ravia tavivutellen ja hevoset läpi eteen-alas. Sitten loppukäyntien vuoro.

Maasto
Emmy - Vappu

Manny - Oili
Lyyti - Windi
Odessa - Lyyli
Aava - Peck
Nella - Gekko
Saaga - Rösti
Jinna - Arktik
Liinu - Punkku

Helteisenä iltapäivänä joukko leiriläisiä ja hevosia suuntasi kohti maastopolkuja. Aamulla oli ratsastettu kentällä Annen tiukalla koulutunnilla hiki virraten. Nyt olikin hyvä aika rennolle maastoleinkille. Joukko kiemurteli Emmy ja Vappu kärjessä pitkin metsäpolkuja ja teitä. Käytiin erilaisia maastoja ja kiipeiltiin sekä rämmittiin metsässä. Metsäsuojassa oli viileämpää, kun aurinko ei paahtanut ihan täysillä niskaan. Pieni tuulenvire piti myös enimmät ötökät loitolla, mutta Arktik hieman silti hermostui, kun paarmat kiusasivat sitä.

Laukkasuoralla otettiin hillitty laukkapätkä ja suunnattiin siitä kohti rantaa. Hevosia sai käydä uittamassa heinäkuun helteiden lämmittämässä rantavedessä. Kaikilla tuntui olevan mukavaa.

Pulikoinnin jälkeen suunattiin vielä metsäpolkujen samoilun kautta kohti seppelettä. Matkan varrella otetiin muutamia ravi ja laukkapätkiä. Tallille palasi maastosta iloinen joukko ja muutama rento hevonen.

Lauantai

Este



Ryhmä 1.
Manny - Halla
Lyyti - Perle
Odessa - Oili
Aava - Abrianna

Hanski mittaili kenttää askelillaan ja mietiskeli mihin laitettaisiin esteitä. Päivä oli kuuma ja mieluummin nainen olisi ollut lomalla, kuin pitämässä jotain ilmansatulaa -pelleilyleiriä. Tähän oli kuitenkin tyydyttävä ja tunti pidettävä. Kun esteet oli löytäneet paikkansa Hanski jäi kentälle odottelemaan, että ratsastajat hakivat ratsunsa tallista.
“Noniin, pidetään tehtävät helppoina ja matalina, koska hypätään ilman satulaa.” Hanski tuhahti.
“Tehkää alkukäyntien aikaina taivutteluja ja siirtymisiä, jotta hevoset on teillä kuulolla.”

Verryttelyravien ja muutaman laukkapätkän jälkeen tultiin puomi-ristikko komboa (1) ravissa. Esteen jälkeen jatkettiin laukassa hetki ja siirryttiin käyntiin.
“Pitäkää hevoset hyvässä kontrollissa myös esteen jälkeen. Laukka pitää pyöriä, mutta ne ei saa päästä ryntäämään!” Hanski totesi, kun Perle hieman innostui esteen jälkeen.

Seuraavalla tehtävällä tehtiin samalla tavalla kuin edellisessä tehtävässä, mutta jatkettiin laukalla pienelle pystylle (2) - tehtävä A.
“Pystylle hevoset saattavat hypätä isommin, joten varautukaa.” Hanski totesi ja viittoi ensimmäisen ratsukon tehtävälle. Manny ja Halla suorittivat tehtävän hyvin, vaikka Manny meinasi keikahtaa selästä, kun Halla kääntyi esteen jälkeen hieman jyrkemmin. Tehtiin samanlaista tehtävää mutta lähestyminen puomi + kavaletti kombolta pystylle (tehtävä B)

“Seuraava voi jo tulla!” Hanski sanoi varmistettuaan, että Manny oli edelleen ponin kyydissä. Lyyti ja Perle tulivat tehtävän melko vauhdikkaasti ja Perle hyppäsi isosti pystylle. Lyyti pysyi kuitenkin kyydissä.
“Hieman parempi kontrolli esteelle, niin hypytkin on maltillisempia.” Hanski totesi ja käänsi katseensa seuraavana vuorossa oleviin Aavaan ja Abriannaan. Abriannallakin riitti tehtävällä vauhtia ja hieman kauhistuneen näköinen Aava hidasti tamman nopeasti viimeisen esteen jälkeen käyntiin.
“Se meni hyvin, vaikka poni oli aika vauhdikas.” Hanski sanoi.
Viimeisenä tulivat vielä Odessa ja Oili, jotka suorittivat tehtävän maltillisesti.
“Hyvä, se meni tosi hyvin ja rauhassa. Hypyissäkin on helpompi pysyä kyydissä, kun vauhti on maltillinen.” Hanski totesi. “Sitten voi seuraava taas tulla!”

“Tullaan sitten ensin nämä ravipuomit ja ristikko (1), jatketaan laukkaympyrä ja laukkapuomi (3), jonka jälkeen uudestaan raviin ja puomi + kavaletti kombo (4), josta jatketaan laukalla vielä pystylle (2). Jos tuntuu, että hevonen kuumuu, siirtäkää raviin tai tehkää ympyrä.” Hanski selitti seuraavan tehtävän rakennetta. “Manny ja Halla voi aloittaa!”

Haski katseli kun ratsukko toisensa jälkeen suoritti tehtävän. Kaikilta se meni ihan hyvin. Lopuksi hypättiin vielä jatkuvalla laukalla ristikko (1), laukkapuomi (3), pysty (2) ja kavaletti (4), ravipuomit otettuna pois. Loppuravit ja käynnit.


Ryhmä 2.
Nella - Hestia
Saaga - Halla
Jinna - Gekko
Liinu - Whinny

Hanski asetteli puomeja paikalleen, kun toinen ryhmä ratsukoita saapui kentälle. Heidänkin kanssaan käytiin samanlaiset verryttelyt ja aloitettiin samaisella ravipuomit + ristikko tehtävällä (1).

Kaikilla sujui tämä tehtävä melko hyvin, vaikka Hestia ottikin hieman vauhtia esteen jälkeen. Seuraavaksi tultiin taas samaa tehtävää, mutta jatkettiin siitä pystylle (2). Gekon mielestä pysty oli tietysti pieni monsteri, joka syö poneja, joten sen kielsi sille.
“Pohkeet Jinna kiinni ja päättäväisesti ratsastat esteelle, mutta älä painosta. Ei saa jättää ratsastamatta ristikon jälkeen.” Hanski totesi. “Tule vaan heti perään uudestaa!”

“Se meni paremmin, sitten seuraava voi tulla.” Hanski huikkasi.
Whinny ja Liinu suorittivat tehtävän hyvin, samoin kuin Saaga ja Halla.
“Hallan kanssa esteiden välissä vähän parempi kontrolli, ei saa senkään kanssa unohtaa ratsastaa myös välejä.”


Näiden harjoitusten jälkeen tultiin sama rata, kuin edellisten kanssa, eli puomit + ristikko (1), laukalla laukkaympyrä ja puomi (3), raviin, jossa puomi + kavaletti (4) ja sen jälkeen laukalla pysty (2).

Radasta suoriuduttiin ylättävän hyvin ja samoin kokonaan laukassa tultu minirata eli ristikko (1), puomi (3), pysty (2) ja kavaletti (4), sujui hienosti.
“Ravailkaa ne rennoksi, sitten loppukäynnit ja esteet kentältä telineisiin!” Hanski huikkasi ja suuntasi kentän laidalle istumaan.

Leikkitunti

Manny - Arktik
Lyyti - Hestia
Odessa - Peck
Aava - Sinta
Nella - Eemeli
Saaga - Sinta
Jinna - Rösti
Liinu - Gekko

Yömaasto
Manny - Rösti
Lyyti - Oili
Odessa - Gekko
Jinna - Perle
Liinu - Whinny
Nella - Sinta
Saaga - Lumi

Sunnuntai

Maastoestetunti

Ryhmä 1.
Manny - Vappu
Lyyti - Oili
Odessa - Perle
Aava - Halla

Ryhmä 2.
Nella - Peck
Saaga - Abrianna
Jinna - Vappu
Liinu - Whinny

Hanski laittoi porukan hyppäämään maastoesteitä, tai jos niitä Hanskin mielestä esteiksi voi sanoa, kavaletteja mielummin. Oli tukkia tukin perään ja ylä- ja alamäkeä. Vähän autonrengasta ja hautaakin kokeiltiin. Vaikka Hanski olikin varma, että selässä epämääräisesti roikkuvat ratsastjat olisivat itse kohta haudassa, jos a) hypyissä ei pysyttäisi mukana b) selässä ei pysyttäisi c) kesämahalla kirmailevia kaakkeja ei saataisi kiinni kiitolaukan jälkeen. Noh muutamia kolhuja lukuunottamatta kaikki selvisivät hengissä.

Manny - Vappu
Hanskin Kommentti: Älä roiku ohjassa, ärsytät ponia, anna sen hypätä. Vauhtia pois.

Lyyti - Oili
Hanskin Kommentti: Vähän arkailee, määrätietoisempi ratsastus. Hyvin nostaa poni koipia, mutta kaipaa liikaa kavereiden luokse.

Odessa - Perle
Hanskin Kommentti: Tässä on menoa ja meinikiä, mutta vähän liikaa menoa. Yritä pysyä keskellä selkää.

Aava- Halla
Hanskin Kommentti: Ryhdikkäitä pomppuja, mutta poni kiinni esteen jälkeen. Ihan hyvin pysyy istunta.


---

Nella-Peck
Hanskin Kommentti: Hyppyyn mukaan paremmin ja ponia eteen. Lyllerrtää joka esteelle kuin etana.

Saaga - Abrianna
Hanskin Kommentti: Siistiä ratsastusta esteiden välillä, esteillä liikaa sukeltamista. Anna ponin katsoa hyppypaikka.

Jinna - Vappu
Hanskin Kommentti: Vauhtia pois, nyt jo kuumunut karvakasa. Nätit hypyt, mutta selässä kannattaa ratsastajan yrittää pysyä.

Liinu - Whinny
Hanskin Kommentti:​ Ainoa pari, jonka touhussa jotain järkeä. Johtuupi ehkä siitä, että estekorkeus ei hepalle ollut mitään. Vähän kuumuva ja herkkä öttiäisille.

Kisat (Kisahevoset ja joukkueet) + TULOKSET

1. Nella - Sinta & Saaga - Gekko
2. Odessa - Oili & Aava - Peck
3. Jinna - Hestia & Liinu - Whinny
4. Manny - Halla & Lyyti Abrianna


Kehystarina-aiheet:
- Yksi maksu tehdään näistä aiheista
- Yksi aihe per leiriläinen
- Nopusjärjestyksessä varataan
- Toinen maksu voi olla jäljelle jääneistä aiheista, tai vapaavalintainen

1. Leirimökkeihin majottautuminen, kuka saa yläsängyn? - Jinna
2. Ensimmäinen ratsastustunti, pysyikö kaikki kyydissä? - Odessa
3. Maaston uittoreissu - Nella
4. Kuuman päivän päätteeksi porukka lähtee vielä uimarannalle uimaan - Lyyti
5. Kummitusjuttuja heinävintillä
6. Unisena aamupalalle
7. Estetunnin haasteet
8. Mitä leikkejä leikittiin leikkitunnilla? - Saaga
9. Yömaastossa kummittelee
10. Tallista kuuluu yöllä epäilyttäviä ääniä, murtovarkaita vai aaveita? - Manny
11. Viimeinen päivä väsyneissä tunnelmissa yöllisen aavejahdin jälkeen
12. Maastoesteitä ilman satulaa, uhka vai mahdollisuus? - Liinu
13. Taas hellepäivä ja uintiretki rantaan
14. Leirikisat, tuliko jumbosija vai niittitekö kisamenestystä?

[Anne]

Uusien leirimökkien tarkempi kuvaus:




Mökit sijaitsevat melko lähellä vanhaa ponitallia ja vanhoja mökkejä, hieman kauempana maastoihin päin kuitenkin.

Jokaisessa mökissä on pieni keittiönurkkaus ja wc.

Vasen mökki: Nukkumapaikkoja, kerrossängyt ja pieni parvi
Keskimmäinen mökki: Hieman isompi keittiösaareke kuin muissa. Nukkumapaikkoja, kerrossängyt ja levitettävä laveri.
Oikea mökki: Puusauna. Nukkumapaikkoina lavereita, tässä mökissä myös takka.

[Nella]

✿ Ilman satulaa -viikonloppuleiri 17–19.7.2020




Nella ja Saaga maastoretkellä uittamassa Gekkoa ja Röstiä ilman satulaa -kesäleirin ekana päivänä. Hauskaa oli, kun ponit kirmasivat täysiä veteen!



Lauantain estetunnilla Nella meni Hestialla, Saaga Hallalla ja Jinna Gekolla. Meno oli vauhdikasta ilman satulaa, ja kentän hiekankin kanssa taidettiin tehdä tuttavuutta :D Tuulia tuli Lukan päiväunien ajaksi kuvailemaan leiriläisiä.



Leikkitunnilla lyhyt sadekuuro pääsi yllättämään! Aurinko paistoi kuitenkin ja sateenkaari piirtyi taivaalle. Nella oli juuri uhonnut nousta polvilleen Eemelin selkään, mutta sadekuuron kastelema karva olikin liukas.. Saagaa sade ei häirinnyt, hän tasapainoili Sintan selässä väärinpäin.



Leirikisojen alussa aurinko porotti edelleen, ja ponitiimi oli valmis koitokseen! Tiimiväristä käytiin hieman keskustelua, mutta poniporukan oli pakko lopulta valita pinkki :D
(Ehdin maalata tämän ennen tiimijaon päivittymistä)


Kiitos ihanasta leiristä ja spessusta! =)

[Liinu]

Vaikka minä ja Whinny olimme olleet Seppeleessä noin kuukauden verran jo, en oikeastaan tuntenut tallilta ketään. Siksi olin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja osallistua leirille! Pääsisin siinä samalla ehkä vähän tutustumaan muihinkin tallilla kävijöihin.

Tietysti olin mennyt lukkoon heti, enkä oikeastaan ollut ottanut missään vaiheessa keskusteluihin osaa ellei minulta jotain oltu kysytty. Muuten olin vain sivusta kuunnellut muiden jutustelua ja naureskellut leirimökissä yömyöhään vaihdetuille vitseille sekä kummitustarinoille.



En oikeastaan vieläkään ollut tottunut ajatukseen, että kimo tamma, jonka selässä istuin siellä maastoesteradalla, oli ihan oikeasti minun. Oli se. Ihan oikeasti. 
Vaikka olin leirin aikana mennyt niin ihastuttavalla Punkulla maastossa kuin söpöllä Gekolla leikkitunnilla, oli aina yhtä mukava nousta Whinnyn selkään kerta toisensa jälkeen. 
Mutta silti hirvitti siellä kimon tamman selässä, koska en edes muista milloin viimeksi olisin maastoesteitä hypännyt - Whinnyn kanssa en ikinä.
Silloin joskus nuorena ja jokseenkin villimpänä tädin hevosen kanssa olimme kyllä kaatuneita puita, ojia ja risukasoja sun muita ylitetty, mutta nyt ajatus sellaisesta (ehkä vähän holtittomastakin) kaahailusta vain kylmäsi selkäpiitä.
Ja nyt menisimme vielä ilman satulaa... 

Mutta jännitystä lievensi se, että minua olisi tällä kertaa vahtimassa joku, joka antaisi ohjeita ja palautetta sekä komentaisi, jos menisi ihan holtittomaksi koko touhu. 
Hanskista olin tietty kuullut jonkinlaisia kauhutarinoita kuiskuteltavan tallikäytävillä ja olihan se... Vähän pelottava persoona, mutta silti topakan opettajan edessä ratsastaminen ei minua jännittänyt vaikka yleensä aika jänishousu olinkin. 

Silti olin ihan varma, että makaisin raajat murtuneina jossain pusikossa tämän tunnin aikana, sillä muuten niin rauhallinen tammani päätti tänään, että kaikki ne ympärillä pörräävät kärpäset sekä paarmat olivat ihan hanurista ja kiukutteli niiden öttiäisten takia. 
Mutta päätin näyttää kaikille (ennen kaikkea itselleni) etten minä mihinkään tipahda. Vauhtiin kun päästiin niin ne hyönteisetkin jätti meidät rauhaan ja Whinny hyppäsi oikein reippaasti esteiden yli. Ei-Whinnymaiseen tapaansa ehkä vähän liiankin reippaasti! Piti jopa pidätellä tammaa, ettei se aivan höntyilisi menemään. 

Tunnin päätteeksi  Hanski meni ja kehaisi, että me olimme ainoa ratsukko, joiden touhussa oli jotain järkeä. Nopeasti kuitenkin korjasi kehuntapaisensa mainitsemalla, että Whinnylle esteiden korkeus "ei ollut mitään". 

Tottahan se oli, sillä tammasta pomppuvoimaa löytyi isommillekin esteille, mutta olin silti erittäin ylpeä niin selässä pysyneestä ratsastajasta kuin ratsastajan kimosta hevosestakin.
Whinny oli paras!

[Anne]

Syöttelytuokio mökkien takana



Saaga ja Manny Sintan ja Vapun kanssa!

[Lyyti]

Kehystarina - uintireissu

Olipa kuuma! Niin kuuma, että leiriläiset eivät tuntien jälkeen viitsineet edes viheltää. Uittoreissu oli tuonut hieman huojennusta helteeseen, mutta sitä riemua ei pitkään riittänyt: kun hevoset oli hoidettu pois, oli porukka taas hiestä tahmea. He parveilivat laiskoina ja raukeina tallipihan nurmikolla, kuumassa iltapäivän auringossa paistatellen.
”Siis mulla tulee hiki jo istuessa”, Aava parahti ja huiteli ympärillään pörrääviä paarmoja kauemmas.
”Mennäänkö uimaan? Siis ilman hevosia”, Saaga ehdotti ja sai muut vastaamaan innokkaina. Kyllä mentäisiin, ehdottomasti! Autollisia kun leiriläisistä oli useampi, ei tarvinnut kuin hakea uikkarit ja pyyhkeet messiin ja ahtautua pariin eri kaaraan. Lyyti lupautui toiseksi kuskiksi ja antoi Jinnan valita soittolistan; radiosta soi kesäistä poppia, jonka mukana autossa istuvat tallilaiset hyräilivät.

Kun rannalle päästiin, oli se autuaan hiljainen: vain joku vanhempi naishenkilö oli lukemassa kirjaa rannasta kauempana. Hyväntuulinen ja hilpeä Seppele-porukka sai siis vallata rannan hyvällä omallatunnolla. Vesi oli tietysti jäätävän kylmää, ja Nella kirkui kauhuissaan, kun Odessa juoksi uimaan vesi muiden päälle pärskyen.
”Tää on lämmintä kun kastautuu!” varsinaiseksi vesipedoksi paljastunut Odessa vakuutteli muille, ja yksi toisensa jälkeen tallilaiset uskaltautuivat syvemmälle raikkaaseen järveen. Vesi oli varsin kirkasta ja pohjakin pehmeää hiekkaa. Ei piru, ei kai se auttanut kuin uida itsekin, Lyyti tuumasi ja pakottautui hänkin muiden sekaan, vaikka alkuun hytisytti. Vain Liinu jäi laiturille uittamaan jalkojaan auringonsäteissä kimaltelevassa vedessä, tyylikkäät aurinkolasit päässään.

”Hei, Manny, heitä mut!” Nella alkoi hihkua ja sai aina hitusen vaivaantuneen oloisen nuoren miehen hätääntymään. ”Häh? Miten mä sut heitän?”
”No sillai kantapäästä! Kato nyt, näin!” Nella intoili ja värväsi Liinun näyttämään mallia. Eikä siinä auttanut Mannyn vastahakoisuus: pian poika viskoi pientä Nellaa järveen sellaisin ponnistuksin, että tyttö kiljui riemusta.

”Hei, tästä sais hyvän videon”, Lyyti keksi porukan vauhdikasta menoa katsellessaan.
”Minä otan! Mun puhelin on siinä laiturilla”, Aava kahlasi kännykkäänsä etsimään. ”Tehään semmonen bumerangi instaan!”

Vesileikkien filmaamisesta tulikin hauskaa, ja Liinukin naureskeli laiturilta hulvattomalle menolle.
”Mä koitan hypätä voltin”, Manny julisti laiturin päästä, ”ottakaa kuva!”
Aava teki työtä käskettyä ja oli iPhonensa kanssa valmiina laiturin kulmalla. Manny kuitenkin ponnisti sellaisella voimalla, että laituri notkahti ja töytäisi Aavaa niin, että tyttö menetti tasapainonsa ja kaatui veteen niin että läiske kävi. Muiden ensireaktio oli hihitys, kunnes Aava nousi vedestä kauhistuneen näköisenä: ”Mun puhelin!!!”

Seurasi kertakaikkinen kaaos ja seppeleläisten huomio kiinnittyi niin tiiviisti Aavan puhelimen elvytykseen, etteivät he huomanneet vilkuilla sen tarkemmin kauempana rannalla istuvaa ”vanhempaa naishenkilöä”, joka nousi ylös lähtöä tehden. Muuten he olisivat tunnistaneet jykevistä leukaperistä ja armottomasta ilmeestä erään tallilta tutun hahmon, jonka läsnäolo sai tavallisesti trooppisimmankin päivän viilenemään...

Lisämaksu - leirikisat

”Mä en kyllä jaksa odottaa, että saan taas istua satulaan”, Manny totesi kuivasti, kun asetteli takapuoltaan Hallan paljaaseen selkään.
”En miekään!” Lyyti irvisti tuskasta, kun Abriannan selkärangalta ei päässyt takalisto pakoon, vaikka koittikin istua vähän vinossa. ”Tää poni on ihan liian laiha!”
Ja hieman turhan levotonkin. Oli leikkimielisten leirikisojen aika, ja Lyytin oli pakko myöntää mielesään, ettei punaruunikko newforest-tamma kuulunut hänen suosikkiratsuihinsa, ainakaan ilman satulaa. Se oli turhan herkkä epävarmalle ratsastajalle, ja nytkin steppaili rauhattomana Lyytin yrittäessään löytää siedettävää asentoa sen selässä.

Kisat kilpailtaisiin pareittain, erilaisia hauskoja tehtäviä suorittaen. Oli pujottelua ja muovipallojen heittämistä vesisankoon. Voittajilta vaadittaisiin siis tarkuutta ja nopeutta, mutta myös leikkimielisyyttä.
Lyyti oli paritettu Mannyn kanssa. He olivat molemmat vielä melko tuoreita seppeleläisiä ja etsivät paikkaansa. Manny oli ehkä hieman sulkeutunut ja häntä oli vaikea lukea, mutta Lyyti suhtautui nuoreen mieheen niinkuin kaikkiin muihinkin: antoi hänelle tilaa hengittää ja olla oma itsensä. Maailmaan mahtui kyllä yllin kyllin lyytejä, mannyjä ja kaikkea siltä välitä.
”Toivottavasti sulla ei ole kovin kovat odotukset”, Manny virnisti kun he odottelivat Emmyn viimeistellessä kisarataa.
”No höpö höpö, miun tavote on pyssyy selässä, ja suattaa olla että siinäki mie epäonnistun...” Lyyti ähkäisi keinahtaessaan vaarallisesti Abriannan kiskoessaan päätään kentävierustan ruohikkoon.

Ja eivät Manny ja Lyyti kovin kummoista mainetta ja kunniaa niittäneet. Manny kyllä uskaltautui kannustamaan pehmeäliikkeistä Hallaa ihan rivakkaan vauhtiin, mutta tarkkuustehtävissä kesti turhan pitkään muihin ratsukoihin verrattuna. Lyyti taas aavisteli oikein: hän joutui tarraamaan jatkuvasti Abriannan harjaan ja oli kuin olikin tipahtaa, kun tamma hermostui ratsastajansa pomppimiseen ja teki kiukkuisen loikan vasemmalle. Manny ja Halla ja Lyyti ja Abrianna jäivät viimeiselle sijalle, mutta kuittasivat sen nauraen.
”Hei, pysyttiin sentään selässä”, Manny kohautti harteitaan ja läpäytti ylävitoset Lyytin kämmenelle.
”Just ja just! Ja on tää ponikii ihan sievä.” Lyyti rapsutti pärskähtävän Abriannan kaulaa.

Nella ja Saaga olivat kyllä voittonsa ansainneet: bestikset olivat suoriutuneet tehtäväradasta ylivoimaiseen aikaan, ja Gekko ja Sinta olivat mitä sopivimpia poneja tällaiseen mittelöön. Voittajat saivat raikuvat aplodit ja vielä Emmyn taikomat palkinnot, joista löytyi esimerkiksi (auringossa vähän sulanutta) suklaata ja kasvonaamio.

Leiri oli ollut ihana kokemus – vaikka osallistujien takamukset eivät ehkä vielä mielipiteeseen yhtyneet. Huolettomia, kauniita kesäpäiviä rakkaalla tallilla; tasokkaita tunteja, grillausta ja uintia, ystäviä ja elämästä nauttimista. Kotiin ajellessaan Lyyti mietti, miten todellisen onnekas olikaan saadakseen elää todeksi kaikkien hevostyttöjen unelmaa; hänen ensimmäinen Seppele-kesänsä oli unohtumattoman ihana, ja täytti sydämen pehmeällä onnellisuudella.

[Manny]

Tallista kuuluu yöllä epäilyttäviä ääniä, murtovarkaita vai aaveita?
Kehystarina

Toisen leiripäivän loppupuolella aloin olla niin puhki, että ajatus vielä sunnuntain leiripäivästä sai joka ikisen soluni laulamaan kuorossa Amenoa. Hanskin pitämä estetunti oli pistänyt hien virtaamaan ja kehostani tuntui löytyneen ainakin kymmenkunta uutta lihasta, joiden olemassaolosta minulla ei ollut ollut tähän asti pienintäkään aavistusta. Onneksi välissä oli lounas ennen leikkituntia, jotta ehdin palautua rääkistä edes jotenkuten.  

Yömaasto virkisti hetkellisesti, kun viileä kesäyön ilma helli päivän auringossa paahtuneita hipiöitä. Vain satunnaiset puheen äänet rikkoivat hiljaisuutta, joka ympäröi jonossa etenevää ratsukkoletkaa ja tunnelma oli muutoinkin hyvin levollinen ja jopa raukea.

Tallille päästyämme väsymys kuitenkin palasi takaisin ja uneliaana harjasin Röstiä, joka lerputti alahuultaan varsin voipuneen näköisenä itsekin. Rapsutin rapsuponin kaulaa ja haukottelin makeasti. Pihalta alkoi kuulua kavioiden vaimeaa kopsetta, joka läheni aittoja.

“Manny? Ootko sie valamis?”

Napsautin riimunnarun kiinni Röstin päitsiin ja talutin ruunan ulos aitasta. Lyyti seisoi pidellen Oilia ja taaempana hahmotin Sintan. Nuoremmat tytöt, joiden nimiä en tahtonut millään kunnolla muistaa (ehkä Saaga ja Ella? Nella?) nauroivat vaimeasti samalla kun kulkivat vaalean ponin molemmin puolin.

“Oon ihan valmis hautaan”, sanoin ja irvistin. Lyyti naurahti ja lähti taluttamaan Oilia edeltä pihattotarhalle.

“Elä nyt. Huomenna sie oot taas ku uuvestisyntyny.”

“Ehkä jos oisin buddhalainen”, mutisin. “Todennäköisesti kuolen unissani yliväsymykseen.”



Veimme hevoset tarhaan ja lähdimme matelemaan kohti leirimökkejä. Olin ensimmäisenä leiripäivänä tarjoutunut menemään erilliseen mökkiin, olinhan ainoa miespuolinen, mutta tarjoukseni oli hylätty.

“Hei, tää on ratsastusleiri, ei mikään seurakunnan rippileiri”, oli todennut Odessa ja saanut osakseen myöntyvää muminaa. Niinpä olimme pakkautuneet isoimpaan leirimökkiin, josta olin varannut itselleni yhden kerrossängyn alapaikan. Yläpuolelleni puolestaan majoittui Liinu. Lyyti oli levittänyt laverin lähelle tuvan ovea ja makoili siellä Aavan kanssa ja Odessa oli purkanut tavaransa minua vastapäisen kerrossängyn alatasolle. Poniporukka – Jinna, Saaga ja Nella – olivat naapurimökissä kolmistaan.

Hieroin silmiäni unisena ja vilkaisin Liinua, joka oli käpertynyt peittoonsa niin, että vain tupsu etuhiuksia ja silmät näkyivät. Lyyti ja Aava juttelivat puoliääneen ja Odessa istui sängyllään kiharaa hiuspehkoaan harjaten.

Kömmin peiton alle ja tiesin etten tulisi heräämään pienimpäänkään ääneen ennen aamua, niin palavasti kehoparkani tarvitsi lepoa.



Tai en olisi herännyt, ellei minua olisi ravisteltu hereille.

“Manny? Manny! Herrää!”

Silmäluomeni tuntuivat niin raskailta, että kun vihdoin sain ne väkivalloin avattua silmäni pyörivät ympyrää kuin hedelmäpeli, ennen kuin katseeni tarkentui Lyytiin.

“Mitähäh..?”

“Noko pihalta kuulluu jottain.”

“Mistä..?”

“Pihalta!”

En ymmärtänyt mistään mitään. Mökissä oli hämärää, kello oli varmasti jo reilusti yli puolen yön. Kohottauduin puoli-istuvaan asentoon ja näin Odessan, joka tukka harallaan tuijotti unisena tyhjyyteen varmasti yhtä pökertyneen näköisenä kuin minä.

“Hevoset varmaan liikkuu tarhassa”, sanoin unisen käheällä äänellä ja olin jo painumassa takaisin makuulle, kun Lyyti pudisteli päätään.

“Ei oo semmosesta kyse ny. Jotennii ei nyt kuulostanu normaalilta. Semmonen kolina ja pauke kuulu äsken että myö siihe havahuttiin.”

Vasta nyt erotin Aavan, joka oli vetänyt hupparin päälleen ja istui silmät ammollaan laverin reunalla.

Voi hittojen hitto.

Vastahakoisesti heitin peiton sivulle ja tunsin viileän ilman vasten paljaita sääriäni. Iho kananlihalla kopeloin lattialta collegehousut ja vedin ne jalkaan. Lyyti oli palannut laverille ja kaivoi reppuaan.

“Miulla on jossain tiällä taskulamppu...”

Myös Odessa oli herännyt kunnolla ja kiskoi nyt verkkatakkia ylleen. Vilkaisin tyttöjä ja kävelin sitten mökin ikkunalle ja yritin nähdä ulkona jotain liikettä, mutten nähnyt yhtään mitään.

“Ootko nyt ihan varma?” kysyin matalalla äänellä ja vilkaisin ensin Lyytiä, joka tonki kiivaasti reppunsa taskuja. Siirsin katseeni Aavaan suunnaten kysymyksen sanattomasti vuorostaan hänelle ja tyttö nyökkäsi kiireesti.

“Kyllä siellä -”, tyttö aloitti ja ryki välissä unen jälkeistä käheyttä pois äänestään, “- kyllä siellä oikeasti joku paukkui.”

Huokaisin ja kävelin ovelle ja ujutin kengät jalkaani. Odessa tassutti perässäni ja sitä seurasivat Aava ja Lyyti, joka oli vihdoin löytänyt taskulamppunsa.

“Toivottavasti mie muistin vaihtaa tähän patterit...”

“Lyyti, nykyään melkein joka puhelimessa on fikkari.”

“Ai niin joo.”

Vilkaisin tyttöjä ja tartuin sitten mökin oveen.

“Hei! Oottakaa, en mä halua jäädä tänne yksin!” kuului käheä parkaisu. Liinukin oli kaikessa hiljaisuudessa herännyt ja tiputtautui nyt alas yläsängyltä. Huokaisin ja päästin irti ovenkahvasta.

“Ihan oikeesti. Ei siellä ole mitään. Ootte nähnyt unta ja tää on nyt ihan turhaa panikoimista -”

Mutta en ehtinyt saattaa lausettani loppuun, kun vaimea ryske kantautui minunkin korviini. Ääni kuulosti siltä, kuin romuläjä olisi kaatunut ja poukkoillut ympäriinsä. Kaikki olivat jähmettyneet aloilleen ja vilkuilivat nopeasti toisiaan, jonka jälkeen avasin hiljaa mökin oven ja yksissä tuumin livahdimme ääneti mökistä ulos.



Kuljimme peräkanaa tallille ja pysyimme visusti vaiti, kun lähestyimme tallin ovia seinustaa pitkin. Nostin käteni ilmaan ja pysähdyimme peräkanaa kuulostelemaan ääniä, mutta mistään ei kuulunut mitään.

Kuuluiko se täältä, muodostin äänettömästi sanat takanani tuleville tytöille ja näytin peukalollani takanamme olevaa tallinseinää. Tytöt nyökyttelivät kiivaasti. Liinu näytti kauhistuneelta.

Hivuttauduin tallin ovensuulle kuin mikäkin James Bond ja vilkaisin sisälle talliin, mutten nähnyt mitään poikkeavaa. Kuikuilin hetken aloillani ja kävelin sitten peremmälle. Tytöt kipittivät jännittyneinä perässä ja kaivoin taskustani puhelimen esille.

“Mitä jos siellä on joku -” Odessa kuiskutti nopeasti, mutta ehdin jo painaa taskulampun päälle.

Ensivilkaisulla kaikki näytti normaalilta, mutta sitten Aava alkoi osoitella vinhasti eteenpäin.

“Katsokaa tuonne!” Aava sanoi jo Odessaa kovemmalla äänellä. Kaikkien päät kääntyivät kohti rehuhuoneen ovensuuta, jonka luona pilkotti siellä täällä kyljellään retkottavia ämpäreitä. Kurtistin kulmiani ja lähdin kävelemään ovea kohti.

“Manny, älä mee sinne”, Aava jatkoi ja Liinu nyökytteli vieressä, mutta Odessa ja Lyyti pinkoivat kintereilläni kohti ovea eivätkä Aava ja Liinukaan osanneet muuta kuin seurata.

“Onkohan tiällä joku rosvo”, Lyyti pohti ja osoitteli varmuuden vuoksi karsinoihin fikkarillaan, ikään kuin varas olisi hetkenä minä hyvänsä pompannut esiin jostakin niistä.

“Tai kummitus”, Odessa jatkoi merkityksellisellä äänellä.

“Tai paskasti pinottuja ämpäreitä”, murahdin ja työnsin rehuhuoneen oven auki.



Seisoimme kaikki ovensuussa ja tiirasimme sisään. Melkein pystyin kuulemaan miten sydämet hakkasivat itse kunkin rinnassa, kun osoittelimme valoilla rehuhuoneen eri nurkkiin. Lattialle oli kierinyt kymmeniä omenoita ämpäreistä, jotka lepäsivät nyt levällään lattialla ja leivänkannikoita oli siellä täällä kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Roskakori oli revitty ja levitelty huoneen nurkkaan ja kauralaarin luukku oli raollaan.

“Mitä ihmettä...” sanoin ja olin ottamassa askelta peremmälle, kun järkyttävä ääni sai meidät kaikki hyppäämään taaksepäin. Se oli sekoitus murinaa ja outoa röhkäisyä ja sitä seurasi raapiva ääni, kun joku tai jokin ponnisti itsensä nopeasti ylös kauralaarista. Kaikki tapahtui nopeasti. Aava kirkaisi ja Liinu tempaisi kiinni Lyytin käsivarresta. Omituinen ohon ja apuan sekoitus pääsi Lyytin suusta ja itse painoin käteni suojaavasti Odessan eteen ja tempaisin samalla kiharatukan seinää vasten, samalla kun omasta suustani pääsi muutama kirosana.

Supikoira sujahti ohitsemme ja tassut viuhuen juoksi ulos tallista. Katsoimme sen perään silmät ammollamme ja sen jälkeen pälyilimme toisiamme, ennen kuin purskahdimme nauruun.

“Herranjestas sentään, se tuli vauhdilla!”

“Luulin ensin että sieltä tulee villisika..”

“Joku on unohtanut lukita rehuhuoneen oven.”

“Saakelin omenavaras, sais luvan hävetä!”

“Mun sydän hakkaa vieläkin...”

Nakkelimme ämpärit rehuhuoneen sisään ja siivosimme pahimmat tuhot ja puoliksi syödyt omenat läjään ennen kuin suljimme oven ja varmistimme, että tällä kertaa se lukittui kunnolla, jonka jälkeen lähdimme takaisin leirimökeille yhä tapaukselle hekotellen. Kylläinen supikoira oli jo pinkonut kauas metsään ja uni oli pyyhkiytynyt kaikkien silmistä pois, mutta onneksi aamuun oli vielä aikaa, ja lopulta kun viimeiset nauruntyrskähdykset vaimenivat, jokainen meistä nukahti uudestaan yksi toisensa jälkeen.

[Saaga]

Kehystarina - mitä leikkejä leikittiin leikkitunnilla?

Maa-Meri-Taivas
Kentän toinen lyhyt sivu oli taivas, keskellä oranssien tötteröiden välissä oli meri ja toinen lyhyt sivu oli maa. Emmy huuteli kentän laidalta kohteen (maa, meri tai taivas) ja sinne piti hevosen kanssa päästä mahdollisimman nopeasti. Se joka jäi vikaksi, putosi pois pelistä. Pelattiin tätä peliä ensin lämmittelynä niin, että ei saanut mennä muuta kuin käyntiä. Sitten otettiin toinen erä, jossa sai mennä vain ravia ja vielä kolmas erä, jossa oli askellaji vapaa!

Saagan note: Sinta oli jättänyt sen liitokaviot kotiin ja me hävittiin melkein jokainen erä..

Peili ja väri
Peilissä asetelma on niin, että kaikki muut ratsukot paitsi yksi on rivissä kentän pitkällä sivulla ja yksi on toisella pitkällä sivulla selin muihin. Jokainen liikkuu silloin, kun ´peili´ on selin. Kun peili kääntyy, pitää pysähtyä ja olla liikkumatta. Jos peili näkee jonkun liikkuvan, joutuu hän palamaan takaisin alkuun. Eka joka pääsee peilin luo voittaa ja saa olla seuraava peili. Värissä asetelman on sama, mutta värien huutelija on oikein päin ja sanoo esim. "niillä joilla on sinistä, saa ottaa kaksi raviaselta" tai "kaikki joilla on punaista, yksi käynti askel taaksepäin." Jälleen kuka pääsee ekana värin luokse, saa olla seuraava väri.

Saagan note: Sinta pysyi kyllä paikallaa, mutta kun se olisi pitänyt saada liikkeelle, niin se olikin ihan toinen asia. Värissä tosin oli hyötyä t-paidasta jossa oli yksisarvinen oksentamassa sateenkaarta.

Kakkuleikki
Emmy päätti jokaiselle ratsukolle oman kakkuaineksen. Eli Manny ja Arktik oli jauhot, Lyyti ja Hestia kananmunat, Odessa ja Peck sokeri, Aava ja Oili maito, Nella ja Eemeli hillo, Saaga ja Sinta kerma, Jinna ja Rösti mansikat ja Liinu jäi ensimmäiseksi kakuntekijäksi. Jokaisella ratsukolla on oma paikka kentällä ja kakun tekijä on keskellä kenttää, kiertää pientä ympyrää. Kakun tekijä huutelee haluamansa ainekset, ei tarvitse huutaa kaikkia, ja huutaa jossain vaiheessa "kakku on valmis". Tässä vaiheessa kaikki keskellä olijat lähtevät mahdollisimman nopeasti johonkin vapaaseen paikkaan. Se joka ei kerkeä mihinkään, on seuraava kakun tekijä.

Saagan note: Sintan kanssa olitiin liian monta kertaa leipurina, koska se oli niin hidas lähtemään liikkeelle..

Seuraan johtajaa
Perinteinen lenkki, jossa mennään jonossa ympäri kenttää ja se joka on ekana, saa päättää suunnan, askellajin ja muut hulluttelut selässä, maalaisjärkeä käyttäen.

Saagan note: Sintan mielestä hyvä johtaja oli sellainen, joka meni syömään, silloin kaikki hevoset saisi ruokatauon!

Tervapata
Kaikki ringissä tasaisin välimatkoin turvat ympyrän keskelle päin, yksi kiertää kehää ringin ulkopuolella (sopiva turvaetäisyys). Kiertäjä sanoo jonkun kohdalla sen nimen ja hän lähtee kisaamaan kiertäjää vastaan vastakkaiseen suuntaan. Se joka ehtii ekana takaisin paikalle, saa jäädä siihen ja häviäjä jää kiertämään.

Saagan note: Sinta löysi pari kertaa kipinäkaviot kaapista ja ei jouduttu ihan kokoajan kiertämään kehää!

Viesti
Mentiin kahdessa joukkueessa pientä tehtävärataa, seuraava sai lähteä, kun edellinen oli tullut maaliin. Voittaja joukkue oli tietysti se kenen viimeinen ratsukko oli ekana maalissa. Radalla oli pujottelua, pieni este ja pari puomia.

Saagan note: Sintan liitokaviot katosi taas johonkin mettään...

Muuta hauskaa
Tunnin lopuksi sai kokeilla erilaisia temppuja hevosen selässä: maailmanympärysmatkaa, väärinpäinmenoa, seisomista, naistensatulaa ym.

Saagan note: Väärin päin satulassa, horjahda vahingossa vähän pepun päälle, laukaise pukkinappula ja lennä hiekkaan.

Lisämaksu - maastoestetunnilla

[Manny]

Kuka valtaa eniten?
lisämaksu

Leirin viimeinen päivä oli jälleen lämmin ja tunnelma yleisesti ottaen hyväntuulinen. Takana oli maastoestetunti sekä uimareissu, joka oli virkistänyt jokaisen kehoa ja mieltä huomattavasti. Aava liimasi rakkolaastaria paikalleen ja mä hieroin Liinun hartioita, jotka kuulemma olivat kipeät ja tuntuivatkin kivikovilta mun kämmeniä vasten.

“Äää...”, Liinu vaikersi ja pehmensin otettani.

“Mulla on linimenttiä, jos haluut”, tokaisin. Odessa käänsi katseensa muhun.

“Ai hevosten?” tyttö naurahti epäuskoisesti.

“Niin”, jatkoin, “se on ihan samaa tavaraa kuin joku Mobilat, mutta vaan halvempaa ja tehokkaampaa. Mä käytän sitä.”

“Etkö vois sit samantien käyttää tallissa olevia ku ostaa omat”, Odessa sanoi ja ihmiset nauroivat, enkä voinut olla tyrskähtämättä itsekin.


“Tunnin päästä on leikkitunti”, tokaisi Saaga joka katsoi puhelimestaan kelloa. Taputtelin juuri Liinun hartioita ja tyttö päästi suustaan ähkäisyn.

“Mun pitäis varmaan lämmitellä koko tunti, että oisin valmis taipumaan yhtään mihinkään.”

Liinun sanat saivat Saagan vieressä olevan Nellan yhtäkkiä hypähtämään ilmaan ja katsomaan kaikkia innostuneesti.

“Hei! Pidetään me oma leikkitunti ennen ratsastusta!”

Ihmiset katsoivat toisiaan. Mä olin irroittanut otteeni Liinun hartioista ja lähinnä katselin toisten reaktioita kauhistuneena. Leikkitunti? Mitä se edes meinasi? En kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, kun kaikki alkoivat nyökytellä ja nousta ylös.

“Mä tiedän! Pelataan eka maata!”


Ennen kuin mä huomasin, mä olin mukana jossain leikissä mistä en ollut koskaan kuullutkaan. Leirimökkien eteen hietikolle oli piirretty ympyrä, joka oli jaettu kahdeksaan lohkoon. Jokaisella oli oma lohko, joka oli ilmeisesti meidän oma maa, tosin selkeyden vuoksi maiden nimien vuoksi käytettiin nyt jokaisen omaa nimeä.

“Okei”, Nella sanoi ponnekkaasti keppi kädessään. “Mä aloitan. Kun mä huudan jonkun teistä nimen, mä heitän kepin ilmaan. Se, jonka nimi huudetaan, joutuu hakemaan kepin ja tuomaan sen ringin sisään. Sillä välin muut juoksee pois omalta maalta. Kun keppi on ringissä, noutaja huutaa stop ja kaikki pysähtyy. Sen jälkeen ringissä oleva ottaa kolme loikkaa oman maan reunalta jotakuta kohti ja yrittää osua kepillä siihen, ja jos osuu, se saa vallata toiselta maata.”

Yritin sisäistää ohjeita, mutta en ehtinyt pähkäillä kauaa, kun Nella heitti kepin ilmaan ja kiljaisi SAAGA. Lähdin toikkaroimaan poispäin oman siivuni luota ja pian takaani kuului kimakka “stop” ja pysähdyin.

Kaikki olivat hajaantuneet ja katselin, kun Saaga mittaili etäisyyksiä itsensä ja muiden välillä. Kohteeksi valikoitui Lyyti, joka oli ensinnäkin pelissä Saagan rajanaapuri, ja joka oli huomattavasti muita lähempänä hiekkakentän rinkiä.

“Eiii! Hiton nokkospuskat!” Lyyti hihitti ja osoitteli muhkeaa nokkospuskaa, jonka takia tyttö ei ollut päässyt juoksemaan suoraan toisin kuin suurin osa muista.

Saaga otti vauhtia ja pomppi Lyytiä kohti kuin gaselli. Keppi osui helposti Lyytin jalkoihin ja palasimme takaisin rinkiin, missä Saaga piirsi mojovan siivun Lyytin maasta omakseen.

Oli Lyytin vuoro heittää, ja “Jinna!” -huudon jälkeen pingoimme jälleen kuka minnekin.


Aika tuntui kuluvan kuin siivillä. Olin onnistunut valtaamaan ison osan Odessan maata, jota myös Aava oli rokottanut. Selkeässä johdossa oli kuitenkin Saaga, joka oli - ehkä säälistä - jättänyt Liinulle vain pienen siivun jäljelle.

“Hei, se varsinainen leikkitunti alkaa kohta!” Aava huudahti äkkiä. Naureskellen lopetimme oman pelituokiomme ja lähdimme hakemaan kamppeitamme ennen kuin maleksimme talleja kohti katsomaan, mitä Emmy oli päidemme menoksi kehitellyt.