31.5. Kissanristiäiset

[Salma]

Toukokuun puolivälistä eteenpäin Seppeleen hiirikanta saa vapista koloissaan, sillä talli saa uuden johtajan - kilpikonnavärinen kissanpentu on muuttanut asumaan tallin oleskeluhuoneeseen. Pitkistä ja hyvin työtunteja tuhlanneista keskusteluista huolimatta tallin toimiston suljetun oven takana ei kyetty keksimään riittävän arvokasta nimeä tälle teräväkyntiselle mestarille. Sebeläiset pääsevät siis nimeämispuuhiin. 

Voit ehdottaa kissalle sekä virallista nimeä että lempinimeä. Virallisen nimen kasvattajaliite on Orange, ja kissan mustaa Witch-emoa kunnioittaen nimeämisessä voi hyödyntää taikuusteemaa. Lempimen suhteen kaikki on sallittua. 

Nimi julkistetaan kesän kynnyksellä arvokkaassa tilaisuudessa Seppeleen tallipihalla taianomaiseen kellonaikaan iltakymmeneltä. Juhlan kunniaksi talli tarjoaa kuohuviinilasilliset (ala- ja yläikäisille omat tarjoilut). Ristiäistilaisuuden jälkeen juhlaa on mahdollista jatkaa joko tallilla tai legendaarisessa Fleimissä. 

Ilmoita alla kissanristiäisiin saapuvat hahmosi ja mahdolliset nimiehdotuksesi. VIP ilmoittautumisille ja nimille 31.5.

Tapahtumasta ei tule kehyskertomusta, mutta tähän topikiin voi kirjoittaa merkintöjä tai roolipeliä ristiäisiltä ja sen jatkoilta. 



Mukana
Salma
Aleksanteri
Ruut
Lyyti
Rai
Kaija
Verna
Inkeri
Emmy
Odessa
Emmanuel

[Ruut]

Ruut mukaan kissanristiäisiin ja sebeläisiin tutustumaan, kuten suomalaiset parhaiten taitaa. Nimiehdotuksena: Orange magic in thy Majesty

...there's magic in thy majesty!
-William Shakespeare, A Winter's tale, 1616.

[Lyyti]

Söpöä <3 Lyyti mukaan. Nimiehdotuksia viralliselle nimelle: Orange Sweetest Spell, Orange Sixth Sense, Orange Charm/Lucky Charm...

[Rai]

Onpa suloinen kisu, totta kai myös Rai tulee mukaan juhlistamaan hänen nimeä Viralliseksi nimeksi ehdottaisin Orange Magical Mist, lempinimi voisi olla vaikkapa Usva. Katselin myös noita muita nimiehdotuksia ja tuli mieleen että lempinimeksi voisi sopia esimerkiksi Tessa, Cara tai Pella (tai Ella...) Riittäähän näitä

[Verna]

Oi ihana kisu<3 Verna mukaan!

[Inkeri]

Inkeri mukaan! Nimiehdotuksena Orange Ookkonäveleho ja kutsumanimeksi Harri 😌

[Emmy]

Kisuli <3 Emmy mukana menossa!

[Manny]

Emmanuel mukana, nimiehdotuksella Orange Occult Siren, kutsumanimi voisi olla vaikkapa Irene

[Salma]

Salma

Violetinsininen alkuyö oli jo alkanut vaipua tallipihan ylle. Osa hevosista oli jäänyt yöksi tarhailemaan ja niiden kumpuilevat selät nousivat tummina hahmoina iltahämärää vasten. Ristiäisvieraat seisoivat puolikaaressa tallipihalla - Salmalla oli käsissään pieni vati ja Emmy piteli sylissään kissanpentua, joka yritti kiivetä hänen olkapäälleen. Herkkumestareiksi nimetyt Lyyti ja Rai seisoivat heidän vieressään pidellen arvokkaasti käsissään avaamattomia kissan märkäruokarasioita. 

Vieraat olivat hakeneet satulahuoneesta kuohuviinilasilliset, joiden pienet kuplat nousivat laseissa hiljalleen. 

"Sanokaa jo, se on Harri!" Inkeri ei voinut olla mutisematta jonnekin taivaanrannan suuntaan. 

"No niin", Salma sanoi puolittain hänen päälleen (ei tarkoituksella, tietenkään, kello oli vain juuri tullut kymmenen). "Nyt on tullu aika aloittaa ristiäiset."

Hän vilkaisi arvokkaasti ympärilleen. Kissanpentu yritti yhä kiivetä Emmyn käsivarsia pitkin. 

"Nimiehdotuksia oli paljon ja ne oli tosi hyviä, meidän oli vaikee valita että mikä tän nimeksi loppujen lopuksi tulis." 

Kissa maukui. Salma kupersi kätensä ja kauhaisi vadista kämmenensä pohjalle parin sentin vesilammikon.

"Nyt se kuitenkin tulee. Kastan sinut Orange Sixth Senseksi." Hän piti tauon ja ojensi kättään kissalle, joka pysähtyi haistelemaan hetkeksi ja lipitti sitten veden. "Eli Senseksi."

Lyyti ja Rai avasivat ruokarasioiden foliokannet ja laskivat ne maahan. Emmy laski Sensen niiden viereen, ja juuri nimetty kissa istahti vienosti juhlistamaan ristiäisiltaansa kanalla ja naudalla kastikkeessa. 

[Manny]

Manny

Hermostutti kuin ekaluokkalaista, joka oli ensimmäistä päivää koulussa. Olin saapunut tallille puoli tuntia etuajassa ja koonnut itseäni pihatolla ennen muiden seuraan liittymistä. Alati kasvava ihmisjoukkio parveili nyt tallipihalla kuohuviinilasit käsissään - itsekin olin käynyt nappaamassa itselleni lasin kuplivaa. Pälyilin muita ihmisiä kulmieni ali ja tunnistin vain Salman ja Inkerin sekä kissaa pitelevän Emmyn, jonka olin käsittänyt olevan toinen tallin omistajista.

   Olin itsekin käynyt lievähkön paineen alaisena raapustamassa oman nimiehdotuksen muiden joukkoon, sillä olin törmännyt Salmaan joka oli innosta soikeana suorastaan taluttanut minut vihkosen luo, johon ehdotuksia kerättiin. Kun kauhun tuntemukset tästä toimituksesta olivat laantuneet, olin pienesti ehtinyt innostuakin muiden ehdotuksia lukiessani ja nopeasti keksinyt ehdotuksen nimeksi pikkukissalle, jonka kerkesin nähdä aiemmin jo vilaukselta.

   Liityttyäni muiden seuraan moikkasin varovasti Inkeriä ja asetuin vähän taka-alalle, kuljetellen katsettani välillä muissa valmiina joko mutisemaan tervehdyksen, nyökkäilemään tai elehtimään jotenkin, jotta vaikuttaisin vähän enemmän sovinnolliselta kuin dorkalta.

Kello lähestyi kymmentä ja lopulta koitti h-hetki. Katselin pyristelevää kissanpentua ja kuuntelin Salman juhlallista puhetta.
   "Kastan sinut Orange Sixth Senseksi. Eli Senseksi."
Kaunis nimi kauniille kissalle. Hymyilin pienesti ja tarkkailin sitten muiden reaktioita. Kuuluiko nyt taputtaa? Skoolata? Näyttää tärkeältä?

[Kaija]

"Eli Senseksi." Salma sanoi.

Kurtistin kulmiani, sillä eihän kissaa nyt yksinkertaisesti niin hölmösti voinut nimetä. Siitä tuli aivan mieleen Riitan kammottavien tyttärenpoikien katselema menoa, melskettä, räiskettä ja legoukkoja täynnä oleva sarja. Sarja oli vähintään yhtä kammottava kuin tyttärenpojat, jotka riehuivat ja taistelivat yhtenään. Kun minulla olisi lapsenlapsia, leikkisin heidän kanssaan, enkä antaisi riehua tai katsoa sitä onnetonta ninjatsgoudia.

Siemaisin kuohuviinin pohjanmaan kautta ja matkustin hivenen nyrpeänä etsimään lasiini täytettä. Loman kunniaksi juhlisin jatkoille saakka ja satavarmasti laittaisin korkkarit kattoon, kuten Kaija Koon laulussa, jota olin kuunnellut kihartaessani punertavavia hiuksiani. Laittautuessani olin tietysti naukkaillut hieman viiniä, en liioin, mutta sopivasti saadakseni posket punoittamaan.

Sain lasiini lisää kuohuviiniä ja katsoin pikkuruista kissanpentua. Kutsuisin sitä joka tapauksessa Sixth Senseksi, enkä Senseiksi. Eihän sillä ollut edes partaa niin kuin sillä sarjan Senseillä. Minä olisin kyllä nimennyt kissan paremmin, mietin ja kulautin alas toisenkin lasillisen. Tänä iltana lähtisin katsomaan sen legendaarisen Fleimin, olkoonkin kuinka lapsellista tahansa.

[Lyyti]

Olipa se suloinen. Pieni ja pikkuruinen, väriltään kuulemma kilpikonna. Miten kissanpennun väritys liittyi kilpikonniin, sitä ei Lyyti ymmärtänyt. Todelllisuudessa hän ei ollut kissojen suurin ystävä; koirista oli enemmän seuraa ja iloa. Kissat olivat Lyytin lapsuudessa olleet enemmänkin taloudellisia työkavereita; mummolassa niitä oli ollut yllin kyllin hiiriä ja rottia metsästämässä. Suvussa myös uskottiin järkkymättömästi, että eräs mummon maalaiskissoista, Ruupert, oli antanut selkäsaunan mummon kanoja vaanineelle ketulle. Taistelun oli nähnyt livenä vain naapurin Jope, joka oli varsin viinaanmenevä, joten hänen tarinoinnilleen ei Lyyti antanut erityistä painoarvoa.

Mutta täällä sitä oltiin, Seppeleen kissanristiäisissä. Olivat Lyytin elämässä ensimmäiset laatuaan. Toukokuun ilta oli viileä, ja hän oli pistänyt ylleen lämpimän fleecen. Salma oli pestannut Lyytin ja Rain seremoniamestareiksi – heidän arvokkaana tehtävänään oli tarjota juhlakalulle Liekkijärven S-marketin fiinimpiä märkäruokia.

Lyyti ei voinut olla hymähtämättä, kun Salma toden totta kastoi kauhistuneena rääkäisevän kissanpennun. Sense, hän maisteli lempinimeä suussaan. Sepi siitä taitaisi oikeasti kuoriutua.

Elegantin kädenliikkein Lyyti laski kissanruoan keväiseen rapaan, ja vasta ristitty Sense alkoi hotkia sapuskaa sellaisella vimmalla, että joutui hetken päästä yskimään niin vaikean kuuloisesti, että juhlaväki meinasi säikähtää - ei kai tässä vietettäisi hautajaisia samalla kertaa?