Seppeleen tutustumisleiri 2.-5.1.2020

[Salma]

Seppeleen vuosi 2020 alkaa kaikille avoimen tutustumisleirin muodossa! Tallin tuntitoiminta on vielä joulutauolla, mutta tallinovet avataan joukolle talvista säätä pelkäämättömiä leiriläisiä. Luvassa on lumikylpyjä, ratsastustunteja, yöllisiä yllätyksiä ja ehtaa tallielämää pakkasrajan tuolla puolen. 

---

• Leiri järjestetään Seppeleessä 2.-5.1.2020

• Leiri on avoinna sekä Seppeleen nykyisille kävijöille (hoitajille ja yksäreille) että heille, jotka haluavat tutustua talliin ja sen toimintaan

• Leirin ajaksi jaetaan leirihevoset - hoitajilla ja yksäreillä on etuajo-oikeus omiin hevosiinsa

• Majoittautuminen tapahtuu tallin oleskeluhuoneessa, heinävintillä ja aitan yläkerrassa

• Leiri sisältää aterian kolmesti päivässä, 2-3 h ratsastusta / pvä sekä rutkasti hauskaa vapaa-ajan vietettä

• Maksimiosallistujamäärä 15

• Leirimaksu tapahtuu yhdellä pakollisella merkinnällä - lisäksi leiristä on mahdollista tehdä vapaaehtoisia merkintöjä

• Ilmoittautuminen viimeistään 1.1.2020

• Hinta 300 v€

---

---

Koulutunti (ryhmä 1) - kaarevat urat (Hanski)

Oona - Lumi 
Aleksanteri - Punkku 
Iiris - Vappu
Saaga - Sinta
Lyyti - Oili

Ensimmäinen ratsastustunti ratsastettiin maneesin lämmössä. Hanski laittoi ratsastajat töihin jo heti selkäännousun jälkeen. Hevoset lämmiteltiin reippaassa käynnissä ja niitä alettiin ratsastaa syvälle kulmiin jo ennen ohjien kokoamista. Pitkä pätkä alkutyöskentelyä tehtiin käynnissä, jotta hevoset saatiin ratsastettua avuille ja heräteltyä kunnolla. Hanski ohjasi ratsastajat tekemään maneesin päätyihin suuria ympyröitä ja huolehtimaan peilien avulla, ettei ratsastaja lähtenyt kallistumaan selässä ympyrän keskustaa kohti. Erityisesti Aleksanteria Hanski paahtoi ympyrällä pitkään. 

Pääty-ympyröitä jatkettiin kevyessä ravissa. Hanski asetti pitkien sivujen keskelle tötsät, joiden ympäri ratsastettiin pyöreät voltit kummallakin pitkällä sivulla. Vappu olisi halunnut pitää ympyrän pienenä ja kompaktina ja Iiris ratsasti tammaa huolellisesti laajemmalle kaarelle Hanskin valvovan silmän alla. Tehtävää jatkettiin kumpaankin suuntaan - suunnanmuutokset tehtiin täyskaarrolla, jonka tuli olla yhtä siistin muotoinen kuin volttien ja pääty-ympyröiden.

Hanski neuvoi keskittymään hevosten huolelliseen asettamiseen ja demonstroi tätä pyörittämällä Oonaa ja Lumia hetken aikaa pääty-ympyrällä. Hän pyysi Oonalta eriasteisia sisäohjan asetuksia näyttääkseen, miten Lumi suurensi ja pienensi ympyrää apujen mukaan. 

Välikäyntien aikana ratsastajat saivat istua reidet satulasta ylös nostettuina - Hanski kutsui tätä pieneksi ratsastajan lihaskuntoharjoitteeksi. Ratsastajien naamat punehtuivat pikkuhiljaa ja yhden jos toisenkin reidet tutisivat rankan lihasharjoitteen myötä, ennen kuin Hanski antoi ratsastajillekin luvan pieneen hengähdystaukoon.

Siirryttiin takaisin kevyeen raviin. Hanski oli asettanut tötsiä, joiden mukaisesti ratsukot saivat tehdä kolmikaarista kiemurauraa kummallekin pitkälle sivulle. Hanski kehaisi erityisesti Saagaa, joka sai Sintan pienine kipittävine askelineen taipumaan kauniisti tötsien välissä. Suuntaa vaihdettiin. Oili, joka oli ollut kovin jäykkä vasempaan kierrokseen, näytti kaartuvan huomattavasti paremmin oikeaan.

Loppukäynnit ratsastettiin valaistulla maastolenkillä maneesin ovilla odottavan Salman ja Bonnien luotsaamina. 

Koulutunti (ryhmä 2) - tasapaino, huomaamattomat avut (Hanski)

Pyry - Iita
Stella - Pancho 
Aava - Peck 
Julia - Hestia 
Saana - Sade

Tunti ratsastettiin maneesissa. Jo alkukäynneissä Hanski käski ratsastajia ristimään jalustimet hevosten kauloille ja tunnustelemaan, miten hevosen liikkeet tuntuivat satulan lävitse. Lyhyen käyntipätkän jälkeen siirryttiin harjoitusraviin. Hanski seurasi erityisen tarkkaan Aavaa, jolla oli täysi työ istua Peckin kipittävässä ravissa. Muutaman tarkkaan asetellun ohjeen jälkeen Aavan istunta näytti kuitenkin rauhoittuvan kovasti ja Hanski kääntyi lähestulkoon tyytyväisen oloisena muiden ratsukoiden puoleen.

Harjoitusravissa ratsastettiin suurta koko maneesin levyistä kahdeksikkoa. Hanski käski ratsastajia keskittymään huomaamattomiin apuihin - tarkoituksena oli pyytää ensin niin pienesti kuin pystyi ja testata, missä hevosen huomioraja kulki. Iita - vaikka se niin valtavan yritteliäs ja ystävällinen olikin - meni tehtävästä hämilleen ja seilasi hetken aikaa pitkin maneesin keskustaa ennen kuin löysi yhteisen sävelen Pyryn kanssa. 

Kahdeksikon jälkeen siirryttiin käyntiin, jalustimet edelleen hevosten kaulalla. Hanski kävi hakemassa liinan maneesin katsomosta. Yksi kerrallaan Hanski otti yhden hevosista liinaan ja juoksutti sitä maneesin toisessa päädyssä käynnissä ja ravissa. Ratsastajan tehtävänä oli istua satulassa mahdollisimman rentona kädet sivuille levitettyinä ja mukautua hevosen liikkeisiin. Hestialle tuli ikävä muita hevosia ja se kuikuili kaipaavasti muiden hevosten perään, kun sen olisi pitänyt keskittyä ravaamaan Hanskin valvovan silmän alla. 

Samaan aikaan muut ratsukot tekivät käynti-seis -siirtymiä maneesin toisessa päädyssä jälleen huomaamattomiin apuihin keskittyen. Hanski huuteli sinne tänne tarkentavia ohjeita ratsukoille. Stellaa Hanski neuvoi kiinnittämään huomiota siihen, että Pancho pysähtyisi takajaloin.

Lopputunnista tehtiin laukannostoja. Sade alkoi tässä vaiheessa kerätä virtaa ja teki muutaman rakettimaisen lähdön, jotka Saana sai tosin ratsastettua siististi kasaan. Loppukäynnit kakkosryhmäkin ratsasti valaistulla maastolenkillä Salman ja Bonnien johdolla. 

Istuntatunti (ryhmä 1) (Hanski) 

Oona - Sinta
Aleksanteri - Lyyli
Iiris - Oili
Saaga - Rösti
Lyyti - Hilppa

Tunti ratsastettiin kentällä. Hanksi oli yhtä purevalla tuulella kuin pakkanen. Koko tunti keskityttiin hyvään ja rentoon istuntaan käynnissä ja ravissa. 

"Oona, älä tuupi Sintaa lantiolla eteenpäin vaan mukaudu siihen tempoon, jota se tarjoaa. Jalka on hyvin, mutta rentouta reittä ja anna sen levätä siinä satulaa vasten."

"Aleksanteri, onko sulla tosiaan noin kylmä vai miksi sä istut niin ku jääpuikko. Katso sinne minne ratsastat äläkä toljota muhun päin. Käsi on ihan hyvin."

"Leuka ylös, Iiris. Vedä hartiat taakse, kuvittele että pitelet lapaluiden välissä lyijykynää. Oili huitelee niin ku strutsi jos ratsastaja ei ole ryhdikäs."

"Mä haluaisin nähdä sen entisen kilpaponin joka Rösti on, Saaga. Anna päkiöiden levätä jalustimissa ja rauhoita jalka, nyt se vispaa eestaas etkä sä pysty ratsastamaan eteenpäin."

"Lyyti, näytä mulle suora linja ylhäältä kantapäähän asti. Jos Hilpan liikkeissä on vaikea istua, niin rentouta mieluummin kuin jännitä."

Lopputunnista Hanskin kommentit alkoivat harventua ja ilme muuttua suopeammaksi. Ratsastajat hikoilivat kirkkaan talvitaivaan alla ja hevoset puksuttivat tyytyväisinä pitkin uraa.

Istuntatunti (ryhmä 2) (Hanski)

Pyry - Vappu
Stella - Laila
Aava - Lumi
Julia - Pinja
Saana - Windi

Pakkanen alkoi paukkua, mutta tunti pidettiin siitä huolimatta kentällä viileän tammikuun auringon hohteessa. Tälläkin tunnilla Hanski laittoi ratsastajat huhkimaan jalustimet hevosten kauloille nostettuina. Tunnin ajan keskityttiin siistiin istuntaan käynnissä, ravissa, laukassa ja eritoten siirtymissä niiden välillä. 

"Pyry, istu raskaammin satulaan! Siirtymissä horjahtaa varmasti jos istuu kevyenä hevosen päällä. Rentouta reidet ja anna itsesi painua syvemmälle penkkiin!"

"Stella, Laila liikkuu eri tavalla kuin Pancho ja sun täytyy keskittyä mukautumaan siihen. Istunta muuntuu hevosen mukaan. Rentouta jalkaa ja anna käden elää ohjan ja kuolaimen mukaisesti."

"Lumi ei saa jäädä hiippailemaan, vaikka keskitytäänkin istuntaan, Aava! Peruspalikat on kunnossa, mutta ratsasta ponia samalla eteen."

"Saisit nostaa kättä reilusti ylemmäs, Julia. Sen ei tarvi levätä hevosen harjan seassa. Isompaa kulmaa kyynärpäähän!"

"Jos Windin ravi tuntuu pahalta, keskity rentouttamaan jalkoja ja löytämään sitä kautta hevosen rytmi, Saana! Älä ruuvaa polvia satulaan kiinni."

Ratsastajien istunta siistiytyi tunnin myötä ja varttia ennen tunnin päättymistä Hanski antoi luvan laskea jalustimet alas. Ratsukot karauttivat mukavan, rennon laukkarallin kentän ympäri ennen loppukäynteihin siirtymistä. 

Kavalettitunti (ryhmä 1) (Pirre)

Oona - Hestia
Aleksanteri - Pinja
Stella - Punkku
Saaga - Peck
Lyyti - Vappu

Puomit oli aseteltu maneesin keskihalkaisijalle kahteen puolikaareen ja alkukäyntien aikana Pirre esitteli tunnin päätehtävän: puomit ratsastettaisiin kahdessa kaaressa keskittyen hevosen asettamiseen ja suoristamiseen. 

Alkukäyntien jälkeen hevoset lämmiteltiin reippaassa ravissa. Osa ajasta ratsastettiin kevyessä istunnassa.

Puomit ratsastettiin kumpaankin suuntaan ravaten. Välikäyntien jälkeen Pirre muutti viimeisen puomin matalaksi ristikoksi. Tehtävä suoritettiin vielä muutaman kerran ravissa, minkä jälkeen innokkaimmat saivat koettaa samaa laukassa. 

Estetunti (ryhmä 2) (Pirre)

Pyry - Oili
Iiris - Vappu
Aava - Hestia
Julia - Rösti
Saana - Agi

Pirre selitti maneesiin asetetun estetehtävän reippaiden alkuravien aikana.

Esteet oli asetettu suoraan janaan pituushalkaisijalle. Tarkoituksena oli ratsastaa toisen lyhyen sivun keskeltä estekujalle ja hypätä kaikki esteet (viimeistä lukuun ottamatta) niin, että hyppyjä tuli yhteensä yhdeksän. Kahden ensimmäisen esteen jälkeen tehtiin iso voltti, minkä jälkeen samat esteet hypättiin uudelleen ja niiden perään kaksi seuraava estettä. Toisen hypyn jälkeen tehtiin jälleen iso voltti ja hypättiin jälkimmäiset kaksi estettä ja viimeinen este, joka oli vielä hyppäämättä. 

Tehtävä suoritettiin yksi ratsukko kerrallaan. Muut tekivät siirtymiä isolla pääty-ympyrällä maneesin tyhjemmässä päädyssä. Aluksi esteet olivat ristikkokorkeudessa, mutta tunnin kuluessa Pirre korotti niitä pikkuhiljaa 60 sentin korkeuteen. Viimeisellä kierroksella Pirre korotti viimeistä estettä ratsastajan toiveen mukaan niin, että korkeimmillaan esteen puomit olivat metrin korkeudessa. 

Ilman satulaa -tunti (ryhmä 1) (Salma)

Oona - Lumi
Aleksanteri - Punkku
Iiris - Vappu
Saaga - Sinta
Lyyti - Oili

Reipas ja iloinen tunti ratsastettiin kentällä. Salma veti ratsukoille erilaisia pelejä: hippaa, peiliä, viestiä ja hännänryöstöä. 

Hevosten suhtautumista tuntiin voisi kuvailla seuraavasti:
LUMI snobi, läheltä piti, väsynyt
PUNKKU laumasielu, helppo, itsepäinen
VAPPU lauman johtaja, innokas, pelle
SINTA bipolaarinen, hankala, rohkea 
OILI vitsikäs, pikkutarkka, fiksu

Ilman satulaa -tunti (ryhmä 2) (Salma)

Pyry - Iita
Stella - Pancho
Aava - Peck
Julia - Hestia
Saana - Sade

Riehakas tunti ratsastettiin kentällä alkavassa lumisateessa. Pelattiin erilaisia pelejä: hippaa, peiliä, viestiä ja hännänryöstöä.

Hevosten suhtautumista tuntiin voisi kuvailla seuraavasti:
IITA pomminvarma, laiska, utelias
PANCHO hajamielinen, välkky, itsepäinen
PECK energinen, johtajasieluinen, haastava
HESTIA varma, hassutteleva, huomionkipeä
SADE säikky, aktiivinen, näppärä


Leirikisat

Leirikisoissa kaikki leiriläiset kisasivat toisiaan vastaan. Kouluosio oli yhdistelmä heC:n ja heB:n ratoja. Painopiste oli erityisesti istunnassa, johon leirin aikana oltiin erityisesti keskitytty. Esteosiossa ratsastajat saivat valita, suorittivatko radan puomi- vai 60 cm:n luokkana. Kummassakin vaihtoehdossa rata oli sama. Puhtaan radan lisäksi jaettiin lisäpisteitä siististä ratsastuksesta. 

Tulokset on arvottu arvontakoneella. 

kouluosio
1. Lyyti - Oili

2. Iiris - Vappu

3. Aava - Peck

4. Oona - Lumi

5. Aleksanteri - Punkku

6. Pyry - Iita

7. Stella - Pancho

8. Saana - Sade

9. Julia - Hestia

10. Saaga - Sinta

esteosio
1. Iiris - Vappu

2. Aava - Peck

3. Pyry - Iita

4. Saaga - Sinta

5. Julia - Hestia

6. Stella - Pancho
7. Oona - Lumi

8. Lyyti - Oili

9. Aleksanteri - Punkku
10. Saana - Sade

---

Valitse yksi alla olevista aiheista. Voit kirjoittaa leirin ajalta myös vapaaehtoisia merkintöjä alla olevien aiheiden ulkopuolelta. Voit joko kirjoittaa tai piirtää valitsemastasi aiheesta. Kehystarina toimii maksunasi leiristä. 

TORSTAI (uhkaava lumimyrsky, -20 °C)
1 - Lumimyrsky ja leirille saapuminen. Tällaistako täällä on? SAANA
2 - Ruokailu. Kuka nukkuu kenenkin vieressä ja haisevien sukkien arvoitus
3 - Hiljaisuus eli pieni oppitunti siitä, kuinka ulos hiivitään salaa LYYTI
4 - Yömaasto - mikä loistokas tilaisuus ensimmäiseen leiri-ihastukseen OONA

PERJANTAI (kaunis ja kirkas sää, -15°C)
5 - Aamutalli, eli he jotka ovat valmiita nousemaan kello kuusi PYRY
6 - Estetunnin kauhut STELLA
7 - Salainen viesti, salainen viestinviejä
8 - Tunnustus häneltä, jonka mukaan leirikasteet olisi pitänyt lopettaa jo 2000-luvulla SAAGA

LAUANTAI (kuulas talvipäivä, leppoisaa lumisadetta, -8°C)
9 - Aamutalli - mikä loistokas tilaisuus toiseen leiri-ihastukseen IIRIS
10 - Keskustelu, jota ei olisi pitänyt kuulla JULIA
11 - Kaviokoukkuja ALEKSANTERI
12 - Jääratsastus, eli avanto ja sauna sen vieressä
13 - Leiribileet

SUNNUNTAI (auringonpaistetta ja kevyttä tuulta, -10°C)
14 - Leiribileet dagen efter
15 - Leirikisojen pöly laskeutuu AAVA

---

Ilmoittaudu alle viimeistään 1.1.2020.

Kerro ilmoittautuessasi hevostoiveesi (1-3 kpl). Hoitajilla ja yksityisten omistajilla on etuajo-oikeus hevosiinsa. Seppeleen ulkopuoliset osallistujat voivat lisätä ilmoittautumiseensa lyhyen hahmoesittelyn, joka sisältää hahmon ratsastustason. 

Ratsukot jaetaan ryhmiin ratsastustason mukaan. Ryhmä 1 on tarkoitettu vähemmän ja ryhmä 2 pidempään ratsastaneille. 

Seppeleläisillä on mahdollisuus saada tapahtumasta merkki (tulossa). 

Kehystarinoiden viimeinen maksupäivä on 29.2.2020.



Osallistujat 10/15
Pyry 
Stella 
Oona 
Aava 
Lyyti 
Aleksanteri 
Saana 
Julia 
Iiris 
Saaga 

---

LEIRIHOITSUT
Pyry - Iita
Stella - Pancho
Oona - Lumi
Aava - Peck
Lyyti - Oili
Aleksanteri - Punkku
Saana - Sade
Julia - Hestia
Iiris - Vappu
Saaga - Sinta

Leirihoitsuilla ratsastetaan yömaasto, lumimaasto, jääratsastus ja leirikisat. Kts. muut hevosjaot ylhäältä tuntipohjista. 

MAJOITTUMINEN

Tallin oleskeluhuone
Oona
Julia
Saana
Iiris
Saaga

Heinävintti
Pyry
Stella
Aava
Lyyti
Aleksanteri

Kahdelle mahdollisuus majoittua myös aitan yläkerrassa. 

RYHMÄT

Ryhmä 1
Oona
Aleksanteri
Iiris
Saaga
Lyyti

Ryhmä 2
Pyry
Stella
Aava
Julia
Saana

[Pyry]

Pyry haluaa mukaan! Vappua tai Pinjaa olisi kiva kokeilla, Iita on siis myös muiden käytettävissä. Kehystarinaksi 5.

[Stella]

Stella voisi lähteä tähän mukaan! Pancho mielellään ykkösvalintana, mutta voisi olla kiva kokeilla myös vaikka Pinjaa tai Lailaa. Estetunnille ei luonnollisesti Panchoa, kun ei ole vielä pahemmin mitään hypellyt. Kehystarinaksi lievästi estekammoiselle Stellalle sopisi täydellisesti 6 - Estetunnin kauhut

[Oona]

Oona myös mukana! Kehystarinaksi vaikka 4, yömaasto. hevostoiveina Lumi, Gekko ja Sinta

[Aava Punavuori]

Aava mukaan, kehystarinaksi 15 =D Heppatoiveena Peck, Sinta ja Lumi

[Lyyti]

Lyyti mukaan, toiveena tietysti Oili, mutta myös Iita ois kiva. Kehystarinaksi vaikka 3!

[Saana Talvilehto]

Saana ilmoittautuu mukaan kehystarinalla 1 - Lumimyrsky ja leirille saapuminen. Tällaistako täällä on?.   Hevostoiveina Hilppa, Windi tai Iita.

[Deleted]

Julia epäröiden mukana! Kehystarinaksi 10 - Keskustelu, jota ei olisi pitänyt kuulla ja ponitoiveina tietysti Hestia sekä Pinja ja Kurbus.

[Iiris]

Iiristä kiinnostaisi tutustumisleirille tulo näin ihan tuntemattomana tallilaisena!

Ratsastustaustaa on jo useamman vuoden ajalta, kaikki askellajit ja pienet esteet sujuvat, mutta opittavaa löytyy aina! Näin karkeasti arvioiden tasoltani olen Helppo B, esteillä about 60cm.

Kehitystarinana kirjoittaisin mieluusti 9, ja leirihoitsuiksi toivoisin Vappua, Iitaa tai Oilia, mutta oikeastaan kuka vain käy!

[Saaga]

Saaga mukaan, leirihoitsuksi Sinta tai Eemeli. Kehysaiheena 8!

[Salma]

Ryhmät jaettu ja tuntien kehystarinat tulleet!

[Aleksanteri]

4.1.19 - Kaviokoukkuja, eli se, jossa mä oon ponileirillä

Mä olin majoittunut viimeiset kaks yötä Seppeleen heinävintillä (josta mulla oli jo valmiiksi pahoja kokemuksia liittyen esim eräisiin kihlasormuksiin) ja näin kolmannen päivän iltana mä aloin huolestuneesti miettiä mahtaisko heinänkorret koskaan lähteä mun keuhkopusseista. Hengittäessä tulevan tunteen perusteella mä saatoin myös olla saamassa jonkinlaista ihmeen kaltaista keuhkokuumetta, jonka ainoa oire oli kutina ja rahina pitkin mun happipusseja. Mä olin alkanut haikailla kuivemman, lämpimämmän ja vähemmän hevoselta haisevan nukkumapaikan perään.

Kaiken lisäksi mä olin jakanu tän auvoisen vinttikerroksen neljän muun ihmisen kanssa. Mä kiitin kaikkia maailman henkiä siitä, että yks niistä oli Pyry. Kolme mimmiä, jotka nukku heinävintillä meidän lisäksi, oli olleet mulle leirin alussa täysin vieraita. Stellan mä olin nähny ja tiesin, että se omisti Panchon, mutta muita mä olisin tuijottanu ku vasikka paint-hevosta, jos ne olis moikannu mua kadulla.

Mun ainoa ilonlähde oli se, että mun nukkumatoverit oli sentään täysikäisiä. Oleskeluhuoneessa nukku kourallinen nuorempia mimmejä ja ne kilju niin myöhään yöhön, että mä olin ehtiny jauhaa hampaani tohjoksi ennen ku ne lopulta hiljeni. Mun huonetoverit sentään ymmärs lähteä ulos tallin nurkalle juoruamaan, röökaamaan tai kuhertelemaan, mistä mä tiesin mitä ne siellä teki.

Mä olin siis ponileirillä. Pyry oli houkutellut mut mukaan sanomalla, että jos mä halusin päästä tallin menoon mukaan, mun kannattais laittaa tikkuja ristiin. Mä olin tulkinnut sen tarkoittavan rastia leirin osallistujalistassa - ja tässä sitä oltiin.

Torstai oli ollu melko siedettävä lukuun ottamatta sitä, että Hanski ja Pirre oli laittanu mut vähemmän ratsastaneiden ryhmään. Asia kiehautti mussa edelleen kitkerän raivon. Mä olin ratsastanut Seppeleessä kohta viis vuotta, notkunu viimeisen vuoden kilpatallilla ja kaiken lisäksi OPISKELIN ELÄINLÄÄKÄRIKSI. Mä en ollu edes ajatellut paikkaa kokemattomampien ryhmässä - se oli tullu mulle niin puun takaa, että mä olin erehtyny sanomaan Hanskille, että mun nimi oli varmaan mennyt väärin.

"Sun kannattaa olla täällä näyttämässä osaamistas, jos haluut tehdä vaikeampia asioita", Hanski oli täräyttäny mulle sunnilleen saman näköisenä kuin jos mä olisin yrittäny syöttää sille kanan varvasta. 

"Ei niissä ryhmissä oo varsinaista tasoeroa, niissä keskitytään vaan eri asioihin", Pirre oli sanonu mulle puoliääneen, mutta mä olin jo ponkaissu ylös ja lähteny Punkun karsinalle hinkkaamaan sen nahkaa puhtaaksi kurasta ja ravasta. Ne näkis vielä, että eräät tulevat eläinlääkärit osas ratsastaa.

Lauantaina Hanski ja Pirre oli luultavasti yrittäny mielistellä mua, koska ne oli laittanu mut ensin Lyylin ja sit Pinjan selkään. Mä en ollu ratsastanu kummallakaan aiemmin, mut olin suorastaan tykännyt niiden selässä istumisesta. Ne oli hevosia, joissa oli jotain järkeä. Lyylin tummat, isot silmät oli melkeen muistuttanu mua joistain Seppeleen vanhoista hevosista, joiden lähdön mä olin työntäny mielessäni johonki myöhemmin käsiteltävien asioiden pinoon. 

***

Oli lauantai-iltapäivä ja me oltiin just tultu Salman pitämältä ilman satulaa -tunnilta. Mä olin saanu mun suureksi riemuksi ratsastaa Punkulla. Mun ryhmän alaikäinen osio oli ratsastanu ku kaistapäät ja jollain ihmeen keinolla voittanu ketunhännässä mut ja Punkun, vaikka mä olin kyyristelly konin selässä niinku mikäki jockey. Sen jälkeen mä olin kannustanu Punkkua niin, että hyvä kun mun saappaat ei lentäny maneesin peileihin, ja me oltiin tultu ensimmäisiksi kananmunankuljetuksessa. Salma oli sanonu mulle naama virneessä, että mä saisin ottaa voittokananmunan pokaalin korvikkeeksi jos haluaisin, mut mä olin ymmärtäny arvokkuuteni ja kieltäytyny.

Nyt mä harjasin Punkkua ja kuuntelin tallikäytävällä pulisevia mimmejä puolella korvalla. Mä olin just kumartunu harjaan takajalkaa, kun puoliovelta kuulu äkkiä ääni.

"Hei Aleksanteri?"

Mä käännyin kurkistamaan mun kainalon alta. Ovella seiso Oililla ratsastanu mimmi, jonka nimi oli Lyyti tai jotain vastaavaa. 

"Joo?"

"Haluaisitko sä tulla auttaan?"

"Okei?"

Lyyti liikahti hermostuneesti karsinan ovelta, kun mä pujotin Punkun harjan takas harjapussiin ja seurasin sitä tallikäytävälle. Se lähti kohti Oilin karsinaa vilkaisematta mua ja mä seurasin sen perässä niin ku talutusponi, jolla ei oikeastaan ollu muuta vaihtoehtoa.

Oilin karsinalla Lyyti pysähty.

"Voisiksä katsoa tota Oilin etujalkaa?"

Mä toljotin Lyytin naamaa ja käännyin hitaasti kurkistamaan karsinan puolioven yli Oilin ruskeaa jalkaa. Se näytti yhtä normaalilta ku koko hevonen muutenki, vähän hikiseltä tunnin jälkeen mut muuten samalta ku jokainen ratsastuskouluponi vuoden jokaisena päivänä.

Hetken oli hiljaista, sit Lyyti sano:

"Siis vähän lähempää. Sen kaviossa on kivi, jota mä en saa pois."

"Aa", mä vastasin älykkäästi ja livahdin Lyytin avaamasta karsinanovesta sisään. Oili katso mua toisella silmällä ja puhals sieraimista, mut ei liikahtanu. Mä kumarruin etujalan puoleen.

"Mä oon yrittäny jo ties miten pitkään ja mä pelkään, et Oiliin sattuu. Mä huomasin koko kiven vasta nyt tunnin jälkeen."

Lyyti ojensi mulle puolioven yli kaviokoukun. Se oli vaaleenpunanen - yllättävän tutun näköinen, ihan niin kuin mä olisin nähny sen aiemmin käytössä jollain toisella Seppeleen hevosella. Nopeesti mun mielessä välähti Jutan iloinen naama, mut mä hätistin sen nopeesti pois. Mulla ei ollut hajuakaan missä Jutta oli nyt, kun Harry oli lähteny, enkä mä halunnu alkaa ajatella sitä just tässä.

Kivi oli tiukassa. Vaikka mä yritin hivuttaa kaviokoukkua kuinka varovaisesti Oilin rautakengän ja kiven väliin, se ei hievahtanutkaan. Mä sain nitkutella sitä monta minuuttia, ennen ku Oili yhtäkkiä nykäs jalkaansa ja kivi tipahti karsinan pohjalle vaimealla tumahduksella. 

Kiven alla säde oli haljennu ja siitä tihku hiljalleen verta. Mä kohotin katseen puolioven yli hermostuneesti kurkkivaan Lyytiin. 

"Tää pitäis putsata", mä sanoin. "Pesarissa on ensiapukaappi. Sä tarvit desinfiointiainetta."

Musta tuntu äkkiä, että tän mä osasin. Tätä mä olin koulussa tehny jo ekana  vuonna, huolehtinu hevosten nirhaumista. Tän mä olisin osannu jo ennen koko saakelin eläinlääkistä - tuijottaa haavaa ja laittaa siihen desinfiointiainetta ja suojan, kunnes se siistiyty ja parani. Mä kaivoin puhelimen taskusta, liu'utin taskulampun päälle ja tiirailin Oilin sädettä. Nirhauma oli syvempi miltä ensin oli näyttäny, mut siisti. Oili ei aristanu, kun mä kosketin sädettä varovasti haavan vierestä. 

"Onks se paha?"

Muhun hulahti äkkiä uskomaton ylpeys ja mun täyty vilkaista Lyytiä nähdäkseni, että se todella varmisti asiaa multa. Mä en tienny tieskö Lyyti, että mä opiskelin eläinlääkäriksi - mut jostain syystä mun pää tuntu selkeemmältä ja kevyemmältä, kun mä tajusin että se luotti mun sanaan. Mä kääntelin mielessä hetken ajatusta siitä, että se luottais mun sanaan. Ehkä mussa oli jotain eläinauttajan maagista hehkua?

"Ei, tää näyttää pahemmalta ku onkaan", mä vastasin ja painoin taskulampun pois päältä. Lyyti näytti vähän helpottuneemmalta, kun mä nousin polvien varasta ja tulin ulos karsinasta. "Sun kannattaa talutella Oilia vähän puhtaalla alustalla, sit jos se alkaa ontua niin katsot uudestaan miltä se näyttää. Mut ei toi - toihan on ihan tollanen tavallinen pieni."

"Hyvä", se sano. "Huh. Kiitti, kun autoit. Mulla meinas jo kädet alkaa vapista, kun mä ajattelin että koko kivi poraa kohta Oilin kavion hajalle."

"Joo", mä vastasin tyytyväisenä.

Kun mä palasin Punkun karsinalle, mä tajusin yhtäkkiä, että Lyytihän oli ihan normaali ja järkevä ihminen.

Äkkiä koko leirillä oleminen muistutti vähän vähemmän ponileirillä kykkimistä kuin aiemmin. 

[Pyry]

Aamutalli, eli he jotka ovat valmiita nousemaan kello kuusi


Pyhä tai arki, leiri tai työ, meno tuntuu Pyryn elämässä olevan yhtä ja samaa...

[Aava Punavuori]

Leirikisojen pöly laskeutuu
5.1.20

Seppeleen tutustumisleiri oli ollut yllättävän mukava kokemus. Olin löytänyt ilmoittautumisen tallin ilmoitusseinältä ja kiinnostunut leiristä heti. Tietysti olin epäröinyt ilmoittautua. Päädyin juttelemaan Siirille ja kas kummaa, huomasin löytäneeni itseni Seppeleen tutustumisleiriltä. Olin saanut leirihoitsuksi Peckin, toiveen mukaan. En tiedä oliko se hyvä vai huono juttu. Majoittuminen oli tapahtunut neljän muun kanssa tallin heinävintillä. Tietysti ensin jännitti, mutta muut olivat ystävällisiä. Enkä ole tainnut niin hyvin nukkua aikoihin, kuin leirin aikana.
~
Huokaisen. En usko että leirikisat menevät hyvin minun ja Peckin osalta. Leirikisat oN kyllä kiva juttu. Mutta minua hirvitti, että piti osallistua koulu- JA esteosuuteen. Mielelläni olisin jättänyt jälkimmäisen välistä. Peck oli ollut harvinaisen epäpossumainen, joten mitä sitä valittamaan. Oli minun ja Peckin vuoro ratsastaa esteosuus. Peck korskuu hieman nähdessään esteet. Mikäs siinä sitten parhaansa tekemään.

En voi uskoa tätä. Minä ja Peck olimme kouluosuudessa kolmansia, kymmenen oli osallistujaa. Niin oli esteosuudessakin, mutta sijoitus oli eri. Minä, estekammoinen pätkä ja Peck, possuileva hapannaama, olimme toisia esteosuudella. Taisin siis olla ihan hivenen väärässä ajattellessani, että leirikisat eivät tule sujumaan. Peck oli jopa ihan mukava kisoissa. Leirikisat on ohi ja hevoset on hoidettu, joten pikkuhiljaa porukka alkaa suunnata päivälliselle. Leirin viimeiselle ruokailulle.

Vastoin odotuksiani, tunnelma päivällisellä on rento. Parin tyypin naamalla on nyrpeä ilme, mutta pian heidänkin kasvot sulavat hymyyn. Syön ruokaani ajatuksiin vaipuneena. Minun ja Peckin tulokset hämmästyttävät minua edelleen. Ainakin kisoista, ja itse asiassa koko leiristä, jää hyvä muisto. Kuuntelen puolella korvalla muiden keskustelua. En ole kovin yllättynyt kuullessani, että keskustelu koskee leirikisoja.
"Olisi pitänyt keskittyä paremmin..."
"Oili liikku tosi hyvin"
"Huomasitko sää että meinasin tippua?"
"Onnittelut vaan voittajille sun muille sijoittuneille"
Hymähdän. Tästä leiristä tosiaankin jää hyvä mieli.
"Aava?" yhtäkkiä joku mainitsee nimeni. Nostan pääni ylös ja huomaan sen olevan eräs majoitustovereistani, Stella.
"N-niin?" vastaan nopeasti. Kuuntelen mieluummin muiden keskustelua, kuin osallistun siihen itse.
"Otatko sä leipää? Tuo vaalea on hyvää", Stella sanoo ja ojentaa leipäkoria minulle. Hymyilen ja otan leivän. Ehkä saan täältä tallilta vielä ystävän.

[Lyyti]

02.01.2020 Hiljaisuus eli pieni oppitunti siitä, kuinka ulos hiivitään salaa

Uusi vuosi – ei, vaan uusi vuosikymmen. Lyytistä tuntui, kuin hän olisi oikeastaan mennyt ajassa taaksepäin vuosia, jonnekin 2000-luvun alkuun, matalavyötäröisten farkkujen ja napapaitojen kulta-aikaan. Sillä hän oli hevosleirillä! Täysi-ikäisenä! Ja keskellä hyytävää pakkasta! Miten hullulta se tuntuikaan. Salma oli maininnut leiristä Lyytille kun he olivat tehneet iltatallia pyhien aikaan. Kuulemma hyvä tilaisuus tutustua muihin uusiin (ja vanhempiin) tallilaisiin, viettää aikaa Oilin kanssa, ja nauttia tallielämästä. 300 euroa tuntui suolaiselta hinnalta kokopäiväiselle lukiolaiselle ja osa-aikaiselle lastenhoitajalle, mutta vanhempien erossa oli se hyvä puoli, että kumpikin osapuoli yritti hyvittää ja pehmittää mielipaha lahjoin ja rahatukoin… etenkin joulun aikaan.

Hyväntuulinen ja hymyileväinen Stella, salaperäinen mutta hyväntahtoinen Pyry, iloinen ja meneväinen Oona, pidättyväinen Seppele-konkari Aleksanteri, ystävällinen hevostenomistaja Saana, iloisesti jutteleva Julia, ja ujo, kaunis Aava. Sillä porukalla oli jo vietetty tapahtumarikas iltapäivä. Iltaruoka (Lyyti ei halunnut vaivata Salmaa ja Emmyä vaatimalla kasvisruokaa, ja niinpä popsi lihapullia muiden tapaan, salaa mielissään liharuoasta), koulutunti pelottavan Hanskin käskyttämänä, ja yleistä yhdessäoloa. Ilmassa oli vielä hitusen vaivaantuneisuutta; porukassa kun ei ollut sitä tavallista räväkkää päällepäsmäriä, joka antoi muille tilaisuuden olla sivuosassa. Mutta pikkuhiljaa tultaisiin tutuiksi; Aava ja Stella tuntuivat jo melkein kavereilta, kun tytöt olivat virittäneet nukkumisjärjestelyitä heinävintille. Heinävintille! Tuntui ihan kuin olisi elänyt jotain hevoskirjojen unelmaa, Nummelan ponitalli-sarjan eeposta.'

Ja siinä ne nyt makoilivat, kaikki makuupusseihinsa tiiviisti kääriytyneinä. Unta saisi muutaman tunnin ennen yömaastoa. Stella oli nukahtanut noin 0,5 sekunnissa ja tuhisi nyt tyytyväisenä. Pyry oli asettanut silmälasit puhallettavan patjansa viereen ja laittanut silmänsä kiinni ilman sen kummempia öidentoivotuksia. Aleksanteri oli murahtanut jotain ja selaili loputtomalta vaikuttavaa instagramia nurkassa, kauempana muista. Lyyti ei saanut unta. Hän oli aina ollut sellainen, arka nukkumaan vieraissa paikoissa. Ei sillä, että olisi erityisesti jännittänyt; jokin tuntemattomissa paikoissa vain sai hänet pysymään hereillä. Tallin nurkissa vihelsi villiltä kuulostava pohjoistuuli. Vieläköhän siellä myrskysi?

Aava kääntyi Lyytiä kohden ja tyttöjen katseet kohtasivat. ”Mie en saa nukuttua”, Lyyti kuiskasi.
”En mäkään”, Aava sopotti takaisin. ”Ja kello on vasta ykstoista… meillä on vielä reilu tunti aikaa yömaastoon.”
”Vieläköhän siellä myrskyää?”
”Käydäänkö kattoo?” Aava ehdotti kulmakarvat koholla.

”Käyvään”, Lyyti suostui heti; jokin tallissa hiippailemisessa tuntui sellaiselta, joka leirillä kuului tehdä.

Tytöt kiemurtelivat hiljaa makuupusseistaan. Aleksanteri varmasti kuuli ja näki liikkeen, mutta ei korvaansa lotkauttanut. Aava ja Lyyti kapusivat hitaasti ja hihitellen alakerrassa olevaan oleskeluhuoneeseen puhelimen taskulampun valussa ja tiirailivat olkkarin ikkunasta pihalle. Siellä tuuli kyllä, mutta ei niin uhmakkaasti kuin heinävintin nurkkien ulina antoi ymmärtää.

”KATO!” Aava henkäisi yhtäkkiä. ”Tuolla liikkuu joku!!!”
Lyyti jähmettyi ja tuijotti silmät sirrillään suuntaan, johon Aava epämääräisesti huitoi. Ihan totta, jokin siellä hiippaili! Ja se näytti hevoselta!
”Uattele jos joku hevosista on karanna…”
”Mennään kattoo!” Aavasta löytyi yhtäkkiä virtaa ja pippuria, ja Lyyti ei meinannut pysyä perässä, kun hän kipitti alakertaan tallin puolelle. Hevoset kopistelivat äänestä ja liikkeestä häiriintyneinä, ja tallissa oli hetken levotonta. Toivottavasti Pyry, Aleksanteri ja Stella eivät heräisi…

Aava oli jo tallin ovella, ja tytöt puskivat sen raolleen. Vastaan tuli hyytävä pakkasviima, ja heillä oli päällään vain (tosin lämpimät) yövaatteet. ”Onpa kylmä!” Aava ehti pihistä, ennen kuin hän hätkähti ja kiskaisi Lyytiä hihasta. ”KATO! TUOLLA SE ON!”
Aitan nurkalla liikahti jotain siroa. Sehän oli… kolme kaurista! Lyyti hieraisi silmiään. Pieni, suloinen kaurislauma hiippaili aitan reunustaa, ja sitten yhtäkkiä pysähtyi ja katsoi tyttöjä kohti. Ne näyttivät jotenkin taianomaisilta… ihan kuin sininen aura olisi ympäröinyt kauriita, ne kimaltelivat talviyössä. Hetkessä oli jotain mystistä ja kummallista – tytöt unohtivat pakkasen ja tuulen.

Ja sitten, kauriit olivat poissa. Lyyti ja Aava olivat taas tietoisia viimasta ja laittoivat oven säppeen täristen. He kipittivät pika-pikaa takaisin heinävintille, jossa Aleksanterikin oli nukahtanut puhelin kourassaan.
”Outo juttu…” Lyyti kuiskasi ja he katsoivat Aavan kanssa toisiaan. Tuntui siltä että he olivat todistaneet jotain salaista, yöllistä taikaa. Pian Lyyti nukahti uneen, jossa hän seurasi kauriita kesäiselle niitylle ja keräili auringonkukkia.