|
Post by Sastu on Jul 17, 2008 8:28:58 GMT 2
Ratsastelua
|
|
|
Post by Sastu on Jul 18, 2008 9:11:58 GMT 2
TuntitöitäToivottavasti ei haittaa että piirtelen nykyään aika paljon?
|
|
|
Post by Sastu on Jul 20, 2008 18:32:01 GMT 2
Vaihtelua
-Moi, Anttu, sanoin ruunalle joka isolla turvallaan haisteli käsiäni.
-Ei oo nyt mitään sulle, sanoin lempeästi Antulle, ja jatkoin; -Paitsi rakkaus ja hoito.
Otin harjapakista pari harjaa, ja aloin sukia Antun kimoa karvaa. Karva vain pölisi, kun pääsin vauhtiin. En edes huomannut Annen tulevan karsinanovelle.
-Ai teistä on tullu kavereita? Anne kysyi rapsuttaen Antun päätä. Ruuna nautti.
-Joo, vähän aika sitten, vastasin jatkaen puunaustani.
-Saatkin omia Antun täksi päiväksi, se ei tee tänään tunteja, koska meni eilen aika rankasti, ja toivon, ettet sinäkään menisi kauhean rankkaa, Anne sanoi, ja lähti.
Putsasin harjauksen jälkeen kaviot, ja selvitin vähän Antun melkein jo siistiä harjaa. Häntä olikin kovempi pala, mutta ei mahdoton. Suljin karsinan oven ja vein harjapakin paikoilleen. Otin Antun suitset käsiini ja irroitin ohjat. Seikkailin satulahuoneessa ja muuallakin, ja lopulta löysin etsimäni; ajo-ohjat ja silat Kun olin kiinnittänyt ajo-ohjat suitsiin, palasin Antun boksille. Annoin sen haistella välineitä, jotka tuntuivat sen mielestä kiinnostavilta. Asettelin silat Antun selkään, ja silloin Anttu luimasi. Silat olivat kuin olivatkin sopivan kokoiset Antulle, joten kiristin vyötä josta Anttu ei pitänyt yhtään.
Kun olin saanut Antulle silat ja suitset päälle, sieppasin juoksutusraipan ja talutin Antun kentälle. Kentällä ohjasin Antun uralle, ja itse menin sen taakse potkuetäisyydelle. Ohjastin sitä kääntymään, ja aluksi Anttu epäröi, mutta kääntyi silti. Kehuin onnistuneesta käännöksestä, kunnes käänsin jo uudestaan. Kun olimme jälleen uralla, sanoin napakasti ravi, ja heilautin raippaa. Anttu siirtyi raviin, ja minä yritin pysyä perässä. Jaakko naurahti kentän vieressä ja huusi, olinko laihdutuskuurilla. Mulkaisin poikaan päin, ja keskityin taas hommaan. Teimme myös vähän käynti-ravi, ravi-käynti-seis, käynti-seis siirtymisiä. Kääntyilimme myös vähän, ja hetken päästä ennen lopettamistamme Anttu rentoutui täysin, ja alkoi suorastaan ravata kovempaa. Ravailimme hetken, kunnes siirryimme kävelemään. Ohjastin Antun pois kentältä, ja siirryimme maastopoluille.
Kävelimme leppoisasti. Ajattelin tehdä vain pienen lenkin Antun kanssa, mutta lenkkimme venyi, kun ravasimme vielä pienen pätkän. Anttu suorastaan kaahotti, ja sen hallitseminen oli tahtokysymys.
Pääsimme kuitenkin ilman ruumiita tallin pihalle, jossa siirryin Antun viereen kävelemään. Taputin ruunaa, jota kutitti armottomasti. Talutin sen omaan karsinaansa, otin silat selästä ja suitset päästä, ja vaihdoin riimuun. Vetäisin vielä harjalla silan kohdan, kunnes vein Antun tarhaan viettämään loppupäivää.
Irroitin silat ja ajo-ohjat, sekä vein paikoilleen. Pesin suitsista kuolaimet ja laitoin ohjat paikoilleen. Ristitin ne siististi.
-Odottakoon siinä hetken pesua, sanoin itsekseni, kun menin talliin täyttämään hoitajan tehtäviä, tallitöitä.
|
|
|
Post by Sastu on Jul 21, 2008 8:45:16 GMT 2
RetkiOltiin retkellä, ja taukopaikalla piirsin Antusta kuvan; (tarkoituksella tuollainen sotkunen ja mustavalko)
|
|
|
Post by Sastu on Jul 22, 2008 12:37:56 GMT 2
Hevosista ei koskaan tiedä...
-Ja sitten kevyttä ravia! Kuului Annen vaativa ääni maneesista, kun kävelin sen ohi. Oli aika kova helle, ja maneesissa oli huomattavasti viileämpää. Luikahdin maneesin ovesta katsomaan hetkeksi tuntia, ja huomasin, etten ollut ainoa joka katsoisi tuntia. Tervehdin Jossua ja Tuulia, ja siirryin heidän luokseen. Käänsin katseeni hevosiin, joita oli tunnilla. Erotin ison valkean Antun ravaamassa päätään heilautellen.
-Se on ollu vähän mahdoton tänään, Jossu paljasti, ja käännyin katsomaan kysyvästi Riinan hoitajaa.
-Puri ratsastajaa monta kertaa ja Annen piti laittaa kuntoon. Tunnilla se on ollut ihan hullu, viskelly päätään, vängerrelly, purru muita... Jossu huokaisi.
Käänsin katseeni uudestaan ruunaan, jonka korvat olivat niskassa kiinni. Se yritti koko ajan paeta kuolaintuntumaa, ja kun piti tehdä etuosakäännös, se vain pysähty, ja kun antoi pohkeita lujempaa, niin pukitti.
Kävelin talliin mietteissäni. Sieppasin mukaani talikon ja kottikärryt, ja menin putsaamaan karsinaa. Se oli kuin sikolätti, ja sainkin tehdä töitä olan takaa saadakseni sen puhtaaksi ja kottikärryn kippaamassa lantalaan, kun kuulin Tuulin huudon;
-Sastu, tuu maneesiin!
Tyrkkäsin kottikärryt ja talikon Jaakolle, joka jäi kysymysmerkkinä katsomaan perääni, kun pinkaisin maneesiin.
Saavuin vihdoin maneesiin, ja huomasin ratsastajan istuvan maassa ja Annen pitelemässä ilkeän näköistä ruunaa paikallaan. Kävelin Annen luo välittämättä luimistelevasta Antusta.
-Jossu, Tuuli, joku tuokaa Antun tilalle Cassu! Ja sinä, Sastu, saat hypätä tän selkään ja tulla tunnille! Anne sanoi kiukkuisena.
Tuuli toi minulle kypärän ja Mariel talutti Cassun paikalle. Laitoin kypärän päähäni, hyppäsin ruunan selkään Annen pidellessä sitä kiinni. Säädin jalustimet jotenkuten sopiviksi, ja annoin Annelle merkin päästää irti. Ja sitten mentiin!
Anttu lähti hillittömään kiitolaukkaan, välittämättä mistään. Kiristin ohjat minimaalisiksi ja käänsin ruunaa voltille. Jouduin avustamaan raipalla ruunan voltille, jota sitten pienensin ja pienensin, kunnes ruuna laukkasi hitaampaa ja lopulta joutui siirtymään käyntiin. Ohjasin sen uralle, jossa sain jatkaa sen kanssa kamppailua. Se pakeni kuolainta, ja jatkoi temppuilua. Tein sen kanssa pysähtymisiä, asetuksia, taivutuksia, ja koko ajan annoin sille tehtävää, olimme sitten missä askellajissa tahansa. Laukassa menimme aluksi pientä ympyrää, kunnes pääsimme uralle laukkaamaan jotenkuten. Teetin sillä tehtäviä, ihan pieniä vain, ja se alkoi auttamaan. Olin ihan puhki, hiki virtasi, vaatteet kostuivat, ja Anttu taisteli vastaan. Lopulta, kun se ei jaksanut enään paeta kuolainta, kun se ei vaikuttanut, tai heilutella päätä, alkoi sujumaan. Tunnin lopussa se pystyi jo ravaamaan ja tekemään perusasioita ihan hyvin. Huomasin muiden olevan jo kaarrossa, joten niinpä minäkin käänsin Antun kaartoon, kiitin ja laskeuduin ratsailta. Pian talutin muiden kanssa hevoset talliin.
Heitin kypäräni nopeasti pois, ja aloin riisumaan irvistelevää Anttua kaiken maailman kamoista. Ystävällisesti Xeni vei Antun kamat paikoilleen samalla kun itse taistelin ruunan kanssa harjauksesta. Palkinnoksi sain pureman olkapäähän, mutta se ei haitannut. Jatkoin sisukkaasti harjaamista, kunnes ruuna oli valmis, ja talutin sen tarhaan Annen neuvosta.
Palasin hoitamaan loput askareeni huolella, vaikka olin kuolemanväsynyt. Lopulta kipusin vielä tallin vintille, jossa olikin Oonaa, Wearia, Tuulia, Xeniä ja Kukkaa, joka itse asiassa par aikaa kertoi jotain jänskää juttua. Liityin joukon jatkoksi, ja kulautin pari pulloa jaffaa sisuksiini. Olin itse asiassa tyytyväinen, koska minulla ei ainakaan ollut tylsää hoitsua!
|
|
|
Post by Sastu on Jul 22, 2008 16:12:54 GMT 2
Voi ei, nämäkin kuvat katos...
|
|
|
Post by Sastu on Jul 23, 2008 13:05:37 GMT 2
"Te kaks ootte taivaan lahjat..."
|
|
|
Post by Nana on Jul 23, 2008 13:22:26 GMT 2
Ihana kuva!!
|
|
|
Post by Carkki on Jul 23, 2008 13:58:23 GMT 2
Tosi söpö <33
|
|
|
Post by Sastu on Jul 23, 2008 14:17:34 GMT 2
Kiitän.
|
|
|
Post by Sastu on Jul 24, 2008 10:47:38 GMT 2
Mörökölli
Kävelin reippain, hikisin askelin kohti Seppelettä. Taivaalla ei ollut kuin pari pientä pumpulipilveä, joten aurinko poltti suoraan kohti. Mietin, että eikö tämä tie koskaan lopu, kunnes minua kohti tuli ratsastajia, maastoryhmä nähtävästi, jota oli lähtenyt vetämään Lotta, aika uusi kasvo tallilla. Anttu ei ollut joukossa mukana, näin sen ensisilmäyksellä. Tervehdin kaikkia ratsastajia, ja pian tämän jälkeen tavoitin Seppeleen.
Kävelin viileään talliin, josta kuului musiikkia. Kaikki hikoili kuumuudesta, ja karsinan puhdistus tuntui olevan parille tyypille maailmanloppu. Menin Annen luokse ja sain tietää, että Anttu menee kahdelle tunnille, seuraavalle ja sitten viimiselle estetunnille. Palasin talliin, ja suuntasin tietävästi Antun karsinalle, jossa näin hermostuneen tytön pyörivän ovella. Oven luona oli myös ratsastuskypärä, raippa, satula, suitset sun muut vehkeet.
-Hei, meetkö sä Antulla tunnille? kysyin ystävällisesti käveltyäni tytön luo.
-Jo-joo, tyttö sanoi hermostuneena, ja tunnistin hänet samaksi tytöksi kuin viime kerralla ratsasti Antulla.
Katsoin Antun suuntaan. Se irvisteli siellä aika pahasti.
-Mä voin auttaa sua laittamaan sen kuntoon, sanoin tytölle, joka katsoi minuun helpottuneesti.
-Oikeasti? Se olisi suuri helpotus, hän sanoi huokaisten.
-Aikuisten oikeesti. Koska kun se on tolla päällä, sen kanssa ei kannata leikkiä, sanoin, ja otin Antun riimunnarun, ja menin karsinaan.
Se irvisti ja luimi aika pahasti, kun otin sen kiinni. Anttu ilmeisesti tunnisti minut, ja lopetti "näykkimisen" ja ilveilyn. Lupauduin pitämään Antusta kiinni, kun tyttö, joka osoittautui nimeltään Ellaksi, laittaisi sen kuntoon.
-Kyllä sä uskallat, ja jos se puree, se puree mua, sanoin rohkaisevasti, ja niin minua noin vuoden vanhempi tyttö meni rohkeasti harjaamaan mörökölliä.
Pari kertaa Anttu irvisti, mutta niin saatiin harjaus ja kavioiden puhdistus päätökseen. Meille jäi vielä aikaa, joten selvitin Antun harjaa ja häntää, samalla kun Ella piti kiinni. Kun tuli aika alkaa laittamaan varusteita, niin minä pidin Antusta kiinni, sillä satulan laittohan ei ole Antun lempipuuhaa. Sain komentaa sitä tarpeeksi, ettei se purisi minua tai jotain muuta kivaa. Itse vain nauroin, ja sanoin Anttua lapselliseksi.
Pian Anttu oli valmiina ja siistinä. Ella ei hermoillut enään paljoa, jännitti vain.
-Toivottavasti kaikki menee hyvin, Ella puhui.
-Mut Anne on siellä auttamassa, ja muistat vaan pitää pään kylmänä, ja teettää sillä tehtäviä, tarkasti, niin se ei pääse temppuilemaan, sanoin. -Ja mä muistan kun näin sut ratsastamassa Epulla sillon kerran, ja sä osaat ratsastaa, tiedän sen, jatkoin.
Pian Ella ja Anttu lähti, ja minä sain tehdä tallihommia. Juttelin samalla Dreamerin kanssa, joka puhdisti myös Bladen karsinaa. Puhdistimme karsinan ja juoma- sekä ruokakupit. Sitten odottelimme Bladen karsinaan nojaten, milloin pääsisimme hoitamaan hoitsumme, sillä olimme liian laiskoja menemään maneesille.
Hetken päästä kuulimme kavioiden kopinaa, ja pian sieltä tulikin hevosia, kärjessä Blade. Siirryin Antun karsinan eteen, ja pian Ellakin tuli Anttua taluttaen.
-Anttu oli hirveen tahmea, ja laiska! Ella sanoi posket punaisina.
Hymyilin huvittuneesti, ja autoin Ellaa ottamaan kamat pois. Tyttö halusi harjata Antun vielä, ja tarkistaa kaviot, joten annoin hänen tehdä sen. "Kyllä minä ehdin sitä hoitamaan", ajattelin. Pian otinkin Antulta riimun pois, ja lukitsin karsinan oven. Raahasin Antun satulan satulahuoneeseen, kun Ella hoiti suitset. Menimme yhdessä vintille, ja otin repustani jaffan, ja avasin sen. Otin käteeni uusimman Hippoksen, ja aloin lukemaan.
Tunti ennen viimisen tunnin alkua vintillä oli enään minä, Chao ja Maikku. Pian minäkin menin alas, harjailemaan huvikseen Anttua.
-No moi mörökölli, sanoin puoliksi nukkuvalle Antulle.
Menin karsinaan pehmeä harja kädessäni, ja aloin harjailla hajamielisesti Anttua, joka ei korvaansa letkauttanut. Tarkistin jalat huolella, ja hetken päästä ratsastajat olivat jo tallissa. Tulin karsinasta pois, ja näinkin tutun näköisen naisen Antun karsinalla. Hetken päästä muistin, että hän oli joskus mennyt Antulla, ja laittoi sen itse kuntoon. Katsoin kelloa, ja huomasin että minun oli aika lähteä. Rapsutin hetken Antun otsaa, samalla kun nainen laittoi Antulle suojia.
Kävin vintillä hakemassa omat kamani, ja lähdin kävelemään tietä pitkin. Näin edessäni Irenen, ja juoksin hänet kiinni.
|
|
|
Post by Sastu on Jul 25, 2008 8:06:41 GMT 2
Viiminen kerta ensi viikon tiistaihin.Yritin tehdä erinlaista päätä, ja sit meni hermot ku ei onnistunu. xD
|
|
|
Post by Anne on Jul 25, 2008 9:49:16 GMT 2
(Edelleenkin kuva on png, vaikka olet loppuun laittanutkin jpeg:n. Mielummin sitten png kokonaan, koska tuota kuvaa ei avaa mikään ohjelmistani. Ja jos haluat sen hm:ksi niin miun pitää aina thumbnailittaa ne ohjelmilla, että siirrän sivuille.)
|
|
|
Post by Sastu on Jul 29, 2008 18:17:12 GMT 2
Pahoillaan tämä on, kun näistä hommista ei ymmärrä mitään. Yritän jotenkin korjata tämän homman.
|
|
|
Post by Sastu on Jul 30, 2008 8:28:05 GMT 2
Hikeä ja onnenhetkiä
-Uhh, tää karsina ei tule koskaan valmiiks! ähisin putsatessani Antun hyvin, hyvin likaista karsinaa. Jaakko käveli virnuillen ohi, mutta en jaksanut alkaa tapella sen kanssa. Laskin talikon karsinan seinään nojaamaan, ja lähdin kippaamaan kolmatta kertaa kottikärryjä lantalaan.
Palasin takaisin talliin, jossa soi iloinen musiikki. Jatkoin karsinan putsausta hyräillen radiossa soivaa biisiä. Jaakko ja Ros jopa tanssivat, mikä oli kyllä aika huvittavan näköistä. Sain karsinan vaivalla putsatuksi, ja annoin talikon ja kottikärryn niitä tarvitsevalle Jennalle.
Kävelin satulahuoneeseen, ja päätin puhdistaa Antun kamat nyt, ja käytön jälkeen vielä kostealla sienellä. Tuumasta toimeen, otin satulan, suitset, ämpärin, satulasaippuaa, pyyhkeen ja sienen. Vein ne ulos, puomille, jota ei nyt tarvittu. Irrotin satulahuovan satulasta, ja annoin tuulettua. Harjaisin siitä myöhemmin roskat pois. Hain ämpäriin vettä, ja niin puhdistus alkoi.
Levitin pyyhkeen syliini, kun istuin jakkaralla, jonka olin hakenut. Purkasin suitset osiin, ja painoin mieleeni reikien kireydet. Ja näin pääsin aloittamaan.
Kokosin suitset vaivattomasti yhteen, kun olin putsannut viimeisenkin lian. Siirryin satulan pesuun, jossa ei kauaa kestäisi. Niinkun ei kestännytkään. Jalustimet ja satulavyö irti, satulan pesu, jalustinhihnojen pesu, jalustimien huuhtelu ja tadam, aloin koota tavaroita yhteen. Harjasin harjalla satulavyön ja satulahuovan, ja hetken päästä palauttelinkin tavaroita paikoilleen.
Kun tallihommat tuli tehtyä, otin riimunnarun ja suunnistin Antun ja Cassun tarhan lähelle. Hyvin, hyvin likaiset ruunat eivät korvaansakkaan letkauttaneet, ja lähdin hakemaan Anttua tarhasta. Se antoi ottaa itsensä kiinni, ja taluttaa. Cassu ei meinannut antaa Antun lähteä, ja sainkin tapella portin ja Cassun kanssa, kunnes selvisimme ongelmitta.
Talutin Antun puomille, sidoin kiinni ja menin satulahuoneeseen. Anne oli siellä juttelemassa Xenin kanssa, ja kun saavuin paikalle, niin aika hiljainen Xeni oikein huudahti minut nähdessään!
-Sastu! Haluutko tulla mun ja Humun kanssa maastoesteaukiolle hyppäämään? Voitais samal vähän käydä maastossa, Xeni selitti.
Katsahdin Anneen, joka nyökkäsi.
-Antulla, Anne sanoi.
-Totta kai mä tulen! Mulla vaan kestää ton yhen likapellen kanssa, sanoin hymyillen, ja Xeni sanoi hakevansa Humun tarhasta puomille.
Sieppasin Antun harjapakin, ja pyrähdin ruunan luokse. Otin harjoja pakista, ja aloin sukia ruunaa innoissani. Xeni toi Humun puomille, ja Humu oli toiselta puolelta likainen.
Harjasimme ja laitoimme hevoset nopeasti kuntoon, ja yhtä nopeasti olimme selässäkin. Lähdimme vierekkäin maastopolulle, ja juttelimme jonkun verran. Ravasimme ja laukkasimme, ja sitten menimme aukiolle.
Aukiolla Xeni meni eka, ja minä sen jälkeen. Anttu ylitti kaikki esteet kevyesti, ja otimme vielä uudestaan esteet. Hevoset, meistä puhumattakaan, nautti täysin siemauksin. Hyppäsimme radan yhä uudestaan ja uudestaan. Tipuin kerran, kun ajoitus meni huonosti, ja Anttu ei pystynyt hyppäämään. Oma vikani, siis. Nousin ratsaille, ja menin radan vielä kerran. Sitten lähdimme kävellen jatkamaan matkaa. Taputin innostunnutta Anttua kaulalle ruunan kävellessä huohottaen ja pitkin ohjin polkua pitkin.
-Sä oot kaiken työn arvonen, sanoin ruunalle, joka pärskähti.
-Laukataanko? Xeni kysyi.
-Antaa mennä!
|
|