|
Post by Sastu on Jun 10, 2008 11:06:52 GMT 2
Nopea hoito
Tulin tallille ja menin nopeasti putsaamaan Antun karsinan. Hain Antun nopsasti sen jälkeen karsinaan luimuilusta välittämättä, ja aloin harjata kiivaasti. Putsasin kaviot ja sain kuulla, että jalka oli paranemaan päin, ja menisi kevyelle koulutunnille, joten laitoin sille kamat ja talutin maneesille. Siellä ratsastaja hyppäs selkään, ja minä menin Rensua hoitelemaan.
(nopsa käynti, pääsin käymään kaverin koneel)
|
|
|
Post by Sastu on Jun 12, 2008 11:49:35 GMT 2
Mikä on kun ei aika vaan meinaa riittää?
Juoksin tallille. Olimme juuri palanneet mökiltä ja saisin käydä nopsasti moikkaamassa heppoja. Siis ei ollut minuuttiakaan hukattavaksi!
Anttu oli tunnilla. Menin seuraamaan sitä mielenkiintoisena, kunnes palasin tekemään hommia. -Pitäis karsina putsata, kuurata ruoka-ja juomakupit, sekä huolehtia Antusta tunnin jälkeen. totesin, ja aloin paiskia hommia olan takaa!
Olin ehtinyt tehdä kaiken, kun ratsastajat palasivat hevosia talutellen. Huomasin Antun puuskuttavan, ja päätin lähteä taluttamaan sitä. Otin kamat pois ja heitin Antulle loimen selkään. Sitten ohjasin sen maastopoluille, ja sain seurakseni Xenin ja Celen.
Palattuamme harjasin näykkivän Antun perusteellisesti, ja huolehdin sen tarhaan. Ja sitten hoitamaan Rensua!
|
|
|
Post by Sastu on Jun 17, 2008 16:59:09 GMT 2
Uimista?
Olin just ehtiny hoitaa Rensun, kun estetunti loppui, ja ratsukot tulivat maneesista, sillä ulkona oli liian kuuma ratsastaa, ellei lähtenyt maastoon. Näin Antun tulevan sieltä myös, puuskuttaen ja hiki valuen. Kävelin äkkiä Antun luo, ja sanoin sitä taluttavalle tytölle, että minä jäähdyttelisin sen. Tyttö ei pannut pahakseen, vaan antoi ohjat minulle suosiolla, ja kääntyi sitten pois. Talutin Antun viileään talliin, ja karsinassa otin siltä satulan pois. Se puuskutti kun viimeistä päivää, kun palasin kypärä päässäni hakemaan sitä ulos.
Ulkona pyysin ohimenevää Elliä punttaamaan minut Antun selkään. -Än, yy, tee, nyt! Elli sanoi, ja työnsi minut selkään. Kiitin ja ohjasin Antun metsätielle. Annoin sen kävellä puoli-pitkällä ohjalla lekoisaa käyntiä, ja pikkuhiljaa saavuimme järvelle. Anttu puhalteli innoissaan kuin pieni varsa, kun päästin sen kahlaamaan rantaviivalla. -Hei, ei me mennä syvemmälle! yritin nauraa Antulle, joka oli vakaasti päättänyt mennä uimaan. -Eikun ihan oikeesti, ei mennä! naurahdin puoliksi kikattaen, kun yritin saada ruunaa poispäin järveltä, eikä minun auttanut muuta kuin siirtää se raviin, ja kun Anttu oli muuten jo aika väsynyt, joten siirtyi suosiolla rantaviivalle polskimaan. Se ravasi korkein askelin, ja minun oli vaikea pysyä selässä. -Anttu seiso! Seisooo... kikatin, kun tipuin hyytävään veteen. Ponnisteluni selässä pysymiselle oli epäonnistunut surkeasti.
-Miten mä pääsen takasin sun selkään? kysyin Antulta, kun yritin hyppää sen selkään, tuloksetta. Havaitsin ison kiven ihan metsän reunassa, ja talutin innosta puhkuvaa ja puuskuttavaa Anttua kohti kiveä, mutta kun yritin asettaa Anttua niin, että pääsen hyppäämään selkään kiveltä, niin Anttu oli täysin toista mieltä. Ja kun vihdoin yritin hypätä sen selkään, se liikahti, ja jäin roikkumaan kaulalle epätoivoisena. Yritin punnertaa itseäni sen selkään, ja kun ei meinannut onnistua, ajattelin luovuttaa, mutta yritin VIELÄ kerran, ja oli lähellä, että pääsisin ähertämään itseni selkään, mutta sitten luisuin pehvaltani maahan. Nousin ylös, putsasin housuni, samalla kun puhuin Antulle. -Ei kai auta muu kun taluttaa sut Seppeleeseen, huokaisin, ja lähdin Anttua taluttaen samaa polkua pitkin kun olin tullutkin, ja sainkin tapella matkan varrella Antun kanssa useasti, milloin syödään ja milloin ei, sekä näykkäisyistä sai taas vaihteeks tapella.
Saavuin tallin pihaan hieman kosteana enään, sillä aurinko oli kuivattanut minut melkeen kokonaan. Kun saavuin tallipihaan, niin Elli tuli hysteerisenä luokseni pölpöttäen. -Missä sä oot viipynyt? Ollaan oltu huolissamme! Ja ootko sä tippunut Antun selästä? Sattuuko? Miten sä oot näin kostee? Elli pölpötti, ja seurasi minua Antun karsinalle, kun selitin hänelle reissustamme. Annekin jäi kuuntelemaan, ja kun sain kertomuksen päätökseen, huomasin harjailevani luimuilevaa ja väsynyttä Anttua. Lopetin harjaukseni, ja heittäydyin Antun kaulaan. -Olet säkin aika epeli. Tiesiksä sen? sanoin sille, ja rutistin sitä oikein lujasti, seurauksena näykkimistä, mutten hellittänyt otettani. Lopulta Chao käski lähteä, sillä hän ruokkisi hevoset. Tarjouduin auttamaan, ja niin autoinkin.
|
|
|
Post by Sastu on Jun 26, 2008 19:30:37 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jun 27, 2008 8:37:36 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jun 28, 2008 9:16:17 GMT 2
Yhteisiä säveliä
Olin tehnyt jo tallihommat, ja hepsut söivät paraikaa päiväheiniänsä, joten hoitajat, tarkemmin Irene, Lilly, Brenna, Dreamer, Jenna ja mä, vallattiin oleskeluhuone. Itse lipitin jo kolmatta jaffapulloa, koska ulkona oli pirun kuuma. -Onks teidän mielest tuntilaiset kivoja vai röyhkeitä? Jenna kysyi. -Ei ainakaan mun kohdalle oo tullu ketään sellasta täällä, vastasin, ja avasin neljännen ja viimeisen jaffapulloni. Muut vastailivat vielä kysymykseen, ja aiheemme siirtyi eri talleihin. Tunnin päästä olimme kaikki hakemassa hevosia, osa omia, osa hoitsuja.
Naksautin kieltäni pari kertaa kun lähestyin porttia, jossa Anttu seiso. Se käänsi päätänsä minua kohti, ja huomasin heti erään asian- se ei luiminut, mutta vaikutti vähän epävarmalta. Puhuin sille rauhoittavasti, ja yritin pysyä rauhallisena, kun otin sen kiinni. Tosiasiassa olin hypersupermegamaksimi onnellinen, ja rapsutin Antun otsaa. -Kutittaako? kysyin naurahtaen, ja jatkoin; -No, mennään nyt äkkiä, että tuntilaiset pääsevät ajoissa tunneille tänään! Tosiasiassa oli vielä pitkä aika ennen tuntien alkua, koska tänään oli tunnit myöhempään.
Vein Antun tuttuun tapaan karsinaansa, ja vasta nyt huomasin kuinka likainen se oli, mutta en välittänyt. Sanoin hakevani harjapakin, ja kipaisin hakemaan. Samalla kävin toimistossa. -Anne...sanoin, ja koputin auki olevaan oveen. -Ai moi. -Meneeks Anttu tunneille? kysyin. -Ootas... Anne sanoi ja katsoi paria paperia. -Joo, menee. Tosi rankka tunti, sun pitää varmaa viel kävelyttää sitä sen jälkeen. -Ok! sanoin, ja jätin paljastamatta, että Anttu ei ollut luiminut minulle -vielä.
Avasin karsinan oven, ja Anttu pisti aluksi luimuun, mutta laittoi korvat äkisti hörölle, ja tuli luokseni nuuhkaisemaan kättä. -Sori, kaveri, ei ennen tunteja, naurahdin, ja aloin harjata Anttua puhtaaksi kaulasta, ja etenin taakseppäin hyvää vauhtia. Anttu kuunteli hyräilyäni eräästä rauhallisesta kappaleesta. Kun olin molemmat puolet harjannut, ja putsannut kaviot, aloin selvittää harjaa. Anttua kutitti kauheasti, ja minä toimin rapsutuspuuna. -Hei, en mä voi selvittää sun harjaa jos sä vaa heiluttelet päätäs! sanoin iloisesti, ja hetken päästä pystyin jatkamaan hommiani. Huomasin pian, että Antun harja oli alkanut kasvaa epätasaisesti. Hain sakset, ja kysyin vielä varmuudeksi Annelta lupaa toimenpiteeseen, ja sainkin kuin sainkin luvan. Aloin leikata harjaa tasaiseksi, samoin kuten otsatukan ja hännän. Homma ei kauaa kestänyt, ja loppujen lopuksi ihailin lopputulosta tyytyväisenä, ja riensin hakemaan ratsastuskamoja.
Kun olin vienyt satulan ja suitset Antun karsinanoven eteen, näin että ratsastajia alkoi lipua talliin. Eräs mies pysähtyi Antun karsinan eteen. -Oletko Andrew'n hoitaja? hän kysyi minulta. -Joo. -Niin arvelinkin. Minä menen sillä tunnille, hän jatkoi. -Haluatko laittaa sen itse kuntoon vai laitanko minä? kysyin, ja mies sanoi laittavansa itse. Menin vastapäisen karsinanoven eteen juttelemaan Dreamerin kanssa ja rapsuttamaan Bladea, jonka ratsastaja ei ollut tullut. Vilkuilin myös Anttua, miten tämä herra mikälie pärjää sen kanssa. Lopulta Bladenkin ratsastaja oli tullut, ja siirryimme Dreamerin kanssa maneesin katsomoon. Hetken päästä Chaokin saapui, mutta lähti hetken päästä koulimaan Riinaa.
-...ja laukka! Maneesi kaikui. Katsoimme Dreamerin kanssa tuntia kiinnostuneina. Anttua vähän laiskotti, mutta mies sen selässä laittoi siihen vauhtia. Myönsin itselleni, että mies oli hyvä ratsastaja, ja Anttu hyvä hevonen. Tunnin loputtua hevoset, puhumattakaan ratsastajista, olivat ihan puhki. Ratsastajat veivät hevoset talliin ja antoivat mielihyvin jonkun hoitaa ratsunsa. Otin Antulta vaan satulan pois, ja talutin sen uudestaan ulos. Se puuskutti, ja Anne tuli punttaamaan minut selkään. -Menen vähäksi aikaa maastoon kävelemään. sanoin Annelle, joka nyökkäsi hyväksyvästi. Annoin Antulle pohkeita, ja Anttu lähti kaula pitkänä kävelemään maastopolulle.
Annoin Antun kävellä pitkällä ohjalla koko matkan. Se venytti kaulaansa tyytyväisenä, ja oli muutenkin todella rento. Yhtäkkiä se pysähtyi kun seinään. -No, mikä nyt tuli? sanoin oudosti. Painoin pohkeet Antun kylkiin, mutta se lähti peruuttamaan ja tuijotti mutkaan. -Älä viitti pelleillä, sanoin jo selvästi tiukemmin, otin ohjaa ja käskin sen kävellä eteenpäin, mutta ei -siellä oli jotain ihan kamalaa. Anttu värisi. Yhtäkkiä kuulin risahduksen, jonka myös Anttu kuuli, ja sillä hetkellä Anttu meinasi lähteä, ja olikin lähdössä, mutta mutkan takaa ilmestyi syy hermoiluun. -Chao! Ja Riina! huokaisin helpotuksesta ja hämmästyksestä. Lähdimme kävelemään Riinan ja Chaon kanssa, ja selitin tapahtunutta, johon Chao naurahti: -Me ollaanki niin pelottavia. Naurahdin kevyesti, ja pian saavuimmekin Seppeleen pihamaalle. Laskeuduin selästä, ja halasin Anttua. -Ehkä meistä tulee ystäviä, sanoin onnellisena.
|
|
|
Post by Sastu on Jun 29, 2008 10:41:38 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jun 29, 2008 11:32:32 GMT 2
Ei kauaa pysty erossa olemaanTulin viel illemmalla, ja väsäsin kuvan;
|
|
|
Post by Sastu on Jul 4, 2008 17:04:34 GMT 2
Koulutreeniäkasvot vähän oudot...
|
|
|
Post by Sastu on Jul 5, 2008 13:18:42 GMT 2
Yhteistä uittoa tyttöjen kanssaEli Ros veti tyttölauman hevosineen uittoon, ja olin mukana. Kuva: (sama kuva kun maksu Rosille)
|
|
|
Post by Sastu on Jul 6, 2008 9:08:35 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jul 14, 2008 20:04:43 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jul 15, 2008 7:04:38 GMT 2
Maastolaiset
-Heippa, poika, sanoin hymyillen ruunalle, jota rapsutin otsasta. Oli aikainen aamu, eikä tallilla ollut muita kun minä, Anne, ja jokunen hoitaja. Käännähdin tallin suuntaan, lähteäkseni, mutta yllätyksekseni Anttu tuuppasi minua turvallaan. Sanoin kuitenkin, että tallityöt odottavat, ja jatkoin matkaa. Iso, valkoinen ruuna katsoi hetken perääni, kunnes laski päänsä alas, ja alkoi nyhtää ruohoa. Tallissa aloitin putsaamalla vesiautomaatin ja ruokakupin. Vesiautomaatti olikin siisti, mutta ruokakupissa oli ties mitä! Sainkin hangata oikein kunnolla, kunnes lika suostui lähtemään. Hikeä alkoi syntymään jo nyt otsalleni, mutta jatkoin uutterasti seuraavaan tallityöhön, karsinan siivoukseen.
Olin kuuraamassa Antun kamoja, kun Anne tuli satulahuoneeseen.
-Työn touhussa, vai? Anne kysyi hymyillen.
-Jep, mitäs muutakaan!
-Haluatko muuten lähteä vetämään maastotuntia? Chaon piti se vetää, mutta sairastui, enkä oikein saa muita kiinni.. Tietysti menisit Antulla, se on selvää!
Käänsin katseeni Anneen, mietin hetken, ja vastasin;
-Totta kai! Mutta mikset sinä vedä?
-Pitää hoidella varsoja kuntoon, että ne voivat lähteä maailmalle!
Ristitin suitset siististi, ja laitoin paikoilleen.
-Monelt se on? kysyin, ennen kuin lähdin satulahuoneesta.
-Kahen tunnin päästä. Saat itse valita reitin, Anne vastasi.
Harjasin Anttua puomilla. Se oli täynnä virtaa, sen näki. Se tahti paikallaan, tarkkaili tallipihan tapahtumia korvat hörössä. -Kohta pääset liikkeelle, sanoin, kun lähdin hakemaan satulaa ja suitsia. Kun palasin, Anttu tarkkaili yhä hyvin kiinnostuneena. Mutta satulan nähdessään, se luimuili, ja esitti hammasrivistöään. Kävelin kuitenkin Antun viereen, nostin satulan selkään, ja sainkin Antulta huomautuksen asiasta, nimittäin näykkäsyn reiteeni. Se kirveli, mutta muuten ei ollut mitään kipua. Menin heti näykkäsyn jälkeen Antun pään viereen, otin korvasta kiinni ja purin, tosin en kovaa. Anttu oli ihan hämillään, ja sainkin satuloida ja suitsia sen rauhassa. -Uskallappas purra mua vielä! uhosin, vaikka sisimmässäni nauroin. Laitoin kypärän päähäni, ja huomasin hevosia ratsastajineen tulevan. Menin kentälle itsekkin, laskin jalustimet, ja nousin selkään. Säädin selässä jalustimet ja satulavyön, ja kun kaikki olivat valmiita, niin kertasin vielä maaston sääntöjä sekä luettelin järjestyksen. Pian pääsimmekin jo matkaan.
Kävelimme rauhallisesti maastossa. Huusin käskyn ottaa ohjat, ja osa hevosista meinasi jo tässä vaiheessa lähteä ravaamaan, mutta ratsastajat saivat ne kuriin. Hetken päästä kuuluikin jo käskyni siirtyä raviin. Anttu ravasi mukavaa ravia, ja tarjoutui aika ajoin peräänantoon. Etenimme sujuvasti, ilman kommelluksia. Tosin Hensu vähän innostui kaahaamaan ja Palmikko syömään, ja Palmikon kanssa joutuikin tehdä työtä saadakseen sen liikkeelle. -Näpäytä raipalla! sanoin pojalle, joka sen selässä istui. Pian jatkoimmekin jo matkaa, käynnissä. Hetken päästä alkoi häämöttää laukkasuora, ja annoin käskyn raviin, ja hetken päästä laukkaan. Hevoset olisivat tahtoneet päästellä, mutta ensin menimme hallittua laukkaa, jonka jälkeen annoin käskyn päästää menemään. Juuri ennen raviin siirtymistä Humu vetäisi päänsä kunnolla alas, ja ratsastaja kadotti ohjastuntumansa. Sitten Humu yritti ohittaa Antun, mutta sain sen ohjaksista kiinni, ja käskin siirtymään ravin kautta käyntiin. Ratsastaja sanoi, ettei se toistu, ja hymyilin tälle. Kävelimme hetken, kunnes jatkoimme ravilla. Tallipihalle saavuimme leppoisassa käynnissä.
Riisuin Antulta satulaa kertomalla Annelle maastoreissusta. Juttelimme siinä vielä, ja pian huomasinkin olevani syöttelemässä Anttua. Anttu oli ollut unelma. Tai sehän ON unelma. Pian veinkin sen tarhaan, ja menin palauttamaan tarvikkeita paikoilleen.
|
|
|
Post by Sastu on Jul 16, 2008 7:03:33 GMT 2
I need somebody...Olenko himopiirtäjä? Olen, vaikken kovin kauniita kuvia piirräkkään. Mutta kauneus on katsojan silmissä. xD
|
|
|
Post by Carkki on Jul 16, 2008 17:32:17 GMT 2
Ihana <33
|
|