|
Post by Sastu on May 22, 2008 18:18:41 GMT 2
AndrewAndrew, tutummin Anttu, on Suomalainen puoliverinen, ja aika isohko sellainen. Ruuna on taitava ja osaava ratsastettava, minkä takia käykin kokeneempien tunneilla. Ekoja kertoja Anttua harjaavat saavat olla varuillaan, mutta kun ruuna tutustuu, niin on hoitajan unelma. Mutta uuteen hoitajaan tutustumineen kestää, koska ruunan lähelle ei ihmisen ole helppo päästä. Antun sivut: www.virtuaalitalliseppele.com/anttu.htm
|
|
|
Post by Sastu on May 22, 2008 19:32:48 GMT 2
Purenko vai enkö?
-Tuu sit kotiin yheksäks! isä yritti huutaa perääni, mutta olin jo paiskannut auton oven kiinni ja kävelemässä tallille. Katsahdin tarhoille päin, ja totesin, että melkein kaikki hevoset olisivat ulkona. Niin myös varmaan uusi hoitsuni, Andrew. Tallin käytävälle saavuttuani Anne ja Ros olivat Celen karsinan luona. -Hei! sanoin, ja kurkistin Celen karsinaan, ja hymyni nousi korviin asti. -Oii, kuinka suloinen! puhuin pehmeästi, ja Ros sanoi "ylpeänä": -Niin on, tietysti koska on hoitsuni! Naurahdin Rosin kommentille, ja Anne sanoi: -Anttu on tarhassa. Muista olla sen kanssa varovainen, se kun on uusia ihmisiä kohtaan vähän arvaamaton. Kannattaa ottaa porkkananpala mukaan, kun haet sen. Olin juuri menossa rehulaan hakemaan porkkanaa, kunnes Anne jatkoi: -Eikä se mene tänään tunneille. Voit ratsastaa sen. Hain rehulasta porkkanan, ja menin tarhoille.
Katselin hevosia tarhoissa, kunnes silmäni havaitsivat aika korkean, kimon ruunan, jolla oli riimu päässä. Kävelin sen tarhalle, ja kun pääsin tarhan sisälle, se näki minut ja alkoi luimistella. Ojensin kämmentäni, jossa oli porkkana. Puhelin sille rauhallisesti, ja lähestyin pienen matkan kerrallaan Anttua. Se vilkuili minua luimistellen, kunnes olin siitä kahden askeleen päässä. Silloin se astui lähemmäksi ja näytteli hampaitansa, toruin sitä korottamatta ääntäni, ja meinasi näykkäistä, mutta toruin sitä uudestaan, vähän kovempaa. Huomasin sen tarkkailevan minua hyyyvin tarkasti. Seisoin siinä hiljaa pitkän aikaa, Anttu minua vastapäätä. Sitten Anttu kurkotti porkkanaa kohti, ja sain sen kiinni. Napsautin narun sen riimuun ja annoin porkkanan Antulle, sekä kehuin sitä. Lähdin taluttamaan sitä tallille, ja matkan aikana se luimisteli ja yritti näykkiä.
Talutin Antun sen karsinaan, Jambon viereen. Sidoin sen varmuudeksi kiinni, ja kipaisin hakemassa sen harjapakin, ja sieppasin myös satulan ja suitset mukaani. Sekä tietysti oman kypäräni. Palasin Antun karsinan luo, laskin tavarat siihen, ja huomasin Antun luimistelevan minulle. -Lopeta nyt. sanoin Antulle hiljaa, ja aloin harjata sitä puhtaaksi. Sitten alkoi Antun jalka heilua, mutta en välittänyt, joten se lopetti. Putsasin kaviot, jotka Anttu kyllä nosti hyvin. Kehuin Anttua, ja taputin sitä kaulalle. Sillon se yritti näykätä, mutta ehdin vetää käteni pois, ja jatkoin silittelyä. Taas yritti näykätä, mutta väistin ja jatkoin silitystä. Siihen loppui näykkiminen, ja kehuin tästä Anttua. Sitten laitoin kypärän päähän ja aloin satuloida ruunaa. Se irvisti minulle, ja kun asetin satulaa, se potkaisi seinää. Toruin, mutta jatkoin tekemistä. Eipä sen jälkeen jalka heilunut! Kiristin vyön, purkasin suitsista ristitykset ja laitoin riimun kaulalle. Maiskautin, ja Anttu otti kuolaimet suuhunsa. Kun laitoin remmejä kiinni, Anttu veti päänsä pari kertaa korkeuksiin, mutta laski ne sitten. Lähdin sitten taluttelemaan luimistelevan Antun maneesille.
Avasin ja suljin maneesin oven. Maneesi oli tyhjä, koska tunnit pidettiin ulkona. Ohjasin Antun kaartoon, laskin jalustimet ja kiristin vyötä. Aina, kun kävelin Antun pään ohi, meinasi Anttu näykkiä, muttei onnistunut. Sitten nousin selkään, ja laskeuduin sen selkään pehmeästi. Säädin jalustimet sopivan mittasiksi, kunnes maiskautin Antun liikkeelle. Annoin Antun kävellä hetken pitkällä ohjalla, ja samalla sanoin sille: -Otetaan tänään easysti, ihan perusasioita. Sitten otin ohjaa ja aloitin taivuttelun sekä pysähdyksiä. Taivuttelin Anttua volteille, kulmissa ja muutenkin asetin sitä. Tein myös pysähdys, 4 askelta peruutusta-juttuja paljon, jotta sain Antun kuolaimelle. Tein takaosakäännöksen, ja jatkoin vielä toiseen suuntaan käyntiä.
-Ravia! sanoin Antulle, ja siirsin sen raviin. Anttu ravasi hyvin pitkillä askeleilla, ja aloin keventää ulko-etujalalle. Jatkoin taivutteluja, pysähdyksiä sekä käynti-ravi siirtymisiä. Tajusin, kuinka hyvä Anttu oli koulussakin, joten aloin pyytämään sitä muotoon. Siihen se taipuikin, ja pitikin sen muodon yllä. Käänsin sen lävistäjälle, jonka menimme lisätyssä ravissa. Taputin Anttua kaulalle onnistuneesta lisäyksestä. Se pärskähti, mutta jatkoi uutterasti työtä. "Anttu on kyllä ihan erinlainen ratsastaa ja hoitaa" ajattelin. "Mutta vaatii tämä myös työtä ratsastajalta!" Siirsin Antun käyntiin, annoin pidempää ohjaa ja kehuin. Anttu piti päänsä hyvin alhaalla, nauttien pitkästä ohjasta. Ajattelin, etten ota ekalla kerralla laukkaa. Loppukäyntien aikana väsersin myös pohkeenväistöjä, jotka olivat olleet minulle hieman hankalia, joten tähän nähden Anttu väisti todella hyvin. Kävelin vielä pari kierrosta, kunnes ohjasin kaartoon. Kiitin Anttua, laskeuduin ratsailta, nostin jalustimet ja hölläsin satulavyötä. Ja talutin Antun talliin.
Purin kamat Antulta sen luimiessa ja "näykkiessä". Harjasin sitä vielä hetken, kunnes vein sen takaisin tarhaansa. Siellä se kellahti kumoon ja alkoi piehtaroida. Palasin talliin tekemään tallityöt ja putsaamaan Antun kamoja.
|
|
|
Post by Sastu on May 23, 2008 6:34:52 GMT 2
Hoitamista ja luimuilua
Putsasin Rensun karsinaa laulellen. Olin putsannut Antun ruokakupin ja vesiatomaatin, sekä karsinan. Kun sain Rensun karsinan valmiiksi, huokaisin ja kävin lantalalla kippaamassa sen sinne. Palautin kottikärryt ja talikon paikoilleen. Sitten olikin aika käydä hakemassa Anttu!
Vedimme saman hakemisen kuten eilen, nyt vaan pidempään. Yhä se luimi, eikä meinannut päästää minua lähellensä, yritti pelotella, muttei onnistunut. Olin tottunut näihin tilanteisiin, joten olin vaan ihan paikoillani, ja jossain vaiheessa aina lähestyin Anttua hitaasti. Lopulta sain sen kiinni, ja kehuin. Rapsuttelin sitä hetken sen luimiessa, ja sitten talutin sen karsinaan.
-Älä viitti purra mua! sanoin Antulle, kun harjasin sitä ja se yritti näykkiä. Pari potkuakin tuli seinään, mutta ne loppuivat kyllä nopeasti. Lopulta olin hoitanut kaviotkin, ja aloin selvittelemään Antun harjaa. Monesti se heitti päätään ylös, mutten luovuttanut. Lopulta se asettui aloilleen, ja siirryin selvittämään sen häntää. Hetken päästä Anttu rentoutui vähän, ja laski päätänsä. Hyvä niin, sillä hännän selvittelyssä kesti, koska hännän loppuosassa oli mutapaakkuja. Sitten sainkin hännän selvitettyä. Kun lähestyin Antun päätä hitaasti päästäkseni karsinasta ulos, Anttu vavahti ja näykkäs minua, onneksi ei kovin kovaa. -Anttu! toruin ruunaa, mutta hätin jutun siihen. -Purasko? Dreamer kysyi, kun tuli hoitamaan Bladea siihen vastapäätä. -Äh, vähän vaan näykkäs. On sitä kovempiakin koettu. vastasin. Sitten suljin karsinan oven, ja kävelin toimistoon, missä Anne istuikin. -Moi Anne! Meneekö Anttu tunneille tänään? Listaa katsottuaan totesi, että kyllä se ekalle hyppytunnille menisi. -Ja laita sä muuten se sitten valmiiks, sen ratsastaja tulee vähän myöhemmin. -Monelta se tunti alkaa? kysyin Annelta, joka vilkaisi kelloa ja sanoi: -Puolen tunnin päästä. -Ok, en laita Anttuu ihan viel valmiiks. sanoin, ja olin lähdössä toimistosta, kunnes Anne sanoi: -Sinne saa sitten tulla pystyttämään esteitä, pieni vinkki vain!
Kävelin satulahuoneeseen, otin sieltä Antun kamat, purkasin ristitykset suitsista ja vein kamat Antun karsinan ovelle. Avasin karsinan oven, ja Anttu luimisteli. -Ethän sä oikeasti tarkoita pahaa, ethän? lepertelin Antulle. Vähän ajan päästä laitoin Antulle kamat päälle. Sitten talutin tuntilaisten kanssa hevoset kentälle, ja hetken päästä Antun ratsastaja tulikin. Autoin ratsastajaa, ja lopulta Anttukin käveli uralla. -Sastu voisitkos tehdä sellaisen plä plää..
Pystytin ja purin esteitä tunnin ajan, ja tunnin jälkeen purin Antun, koska ratsastaja lähti heti. Hoidin vielä hetken luimua, kunnes vein sen tarhaan, sekä sen jälkeen heinät vielä sinne. "Vielä joku päivä sä luotat muhun." ajattelin, ja menin talliin.
(lyhyeksi jäi, hieman kiire, ei paljoa)
|
|
|
Post by Sastu on May 24, 2008 8:10:15 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on May 25, 2008 13:22:52 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on May 26, 2008 13:08:15 GMT 2
Kouluratsastuksen tahtiin
Olin hakenut Antun aikasemmin sisälle, ja nyt palasin harjamaan sitä heinien kera! -Heippa poika! puhelin sille, ja laskin heinät maahan. Se syöksähti heti mutustelemaan ja mässäilemään. Aloin harjata ruunan kimoa karvaa puhtaaksi mudasta. -Oot sit vissiin käynyt piehtaroimassa pariin otteeseen? sanoin, kun yritin saada mudan lähtemään. -Onneks et pölise nyt! totesin Antulle, joka ei välittänyt minusta pätkääkään. Ainoastaan sillon, kun vaihdoin puolta ja putsasin kaviot, se luimisti, muttei tehnyt muuta. Selvitin jouhet suht selviksi, suljin oven ja kipaisin hakemassa omat sekä Antun kamat. Heitin Antulle kamat päälle, ainoastaan suitsien kanssa tuli ongelmia. Lopulta pääsimme kuitenkin kunnialla kentälle. (parin Antun heinä-päähänpiston jälkeen)
Nousin kepeästi ruunan selkään, vaikkakin poika onkin aikas korkea. Kiristin vyötä vielä parilla rei'ällä, kunnes päästin ruunan kävelemään pitkin ohjin uralle. Hetken pitkällä ohjalla kävelyn jälkeen otin ohjat, ja aloin tekemään pohkeenväistöjä sekä koottua käyntiä. Mutta tehtävät osoittautuikin helpoiksi: pohkeenväistö sujui leikiten, ehkä vähän laiskahkosti, ja Anttu kulki kepeästi kootussa käynnissä. Kävelyjen jälkeen aloimme ravata. Menin aluksi kierroksen ihan vain kevyessä ravissa, kunnes aloin pikkuhiljaa koota & lisätä Antun raveja. Koottu ravi oli aluksi todella tönkköä ja hidasta, melkein kuin ruostunutta pasaassia. (kirjoitetaanko noin, en varma) Se oli mun vika, myönnän heti kättelyssä. Mutta kun minäkin heräsin, alkoi se näyttää kootulta ravilta hyvin. Taputin Anttua kaulalle, ja annoin ravata normaalisti. Hekten päästä tuli lisäyksien vuoro. Anttu aluksi vain lönkysteli, mutta hetken päästä se tajusi, että tässähän pitäisi tehdä jotain, ja alkoi heti näyttämään paremmalta. Liidimme halkaisian jälkeen vielä hetken, kunnes ravasimme normaalisti ja sen jälkeen menimme koottua, joka sujui vain paremmin. Siirsin käyntiin, kehuin, ja annoin ohjaa.
Hetken kävelyn jälkeen otin ohjat, ja menin vähän ravia. Sitten nostin laukan pitkänsivun alussa, laukkasimme keskiympyrän, ja jatkoimme lyhyensivun alkuun, kunnes siirtyminen ravin kautta käyntiin. Laukkasimme aluksi näin, kunnes aloin työstämään Antun laukkaa. Koottua laukkaa ja laukanvaihtoja mentiin molempiin suuntiin. Koottu laukka oli aluksi niiiiiiiin vaikea istua, mutta kun löysi tahdin, niin helpotti. Laukanvaihdot sujuivatkin sitten ooooooikein hyvin. Mentiin loppuverkka maastossa, seuranamme Lilly ja Kamu.
Palasimme tallille nauraen. Anttu ja Kamu meinasi ottaa ravikisan, ja ottikin hetkeksi. Sitten lopulta saimme hepat kuriin ja loppumatka meni rauhallisesti. Laskeuduin Antun selästä tallipihalla, ja talutin sen karsinaan. Otin siltä kamat pois, ja jäin harjailemaan vielä hetkeksi, samalla kun Anttu söi loputkin heinänsä. Sitten menin vielä syöttelemään Anttua tallin taakse, ja jäin haaveisiin. Heräsin Jaakon huutoihin, että minkä takia Antun kamat ovat käytävällä, ja se sai minuun liikettä. Vein Antun tarhaan, ja kiiruhdin talliin. Kohtasin Jaakon, joka oli jo vienyt Antun kamat. Päädyin lopulta puhdistamaan Antun karsinaa. Ja sen jälkeen ruunan kamoja.
|
|
|
Post by Sastu on May 27, 2008 14:05:00 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on May 28, 2008 7:27:23 GMT 2
Kaikki ei mene aina niinkun pitäis
-Hei Anne! tervehdin, kun astuin toimistoon. -Moi vaan! Tulitko kyselemään Antun tunneista? -Joo, meneekö se? kysyin. -Menee. Toiselle koulutunnille, tosi haastava tunti. -Ok. Laitanko sen kuntoon? -Ainakin autat laittamaan, epäilen että laitat kokonaan. Anne vastasi. Nyökkäsin, ja avasin oven. Kävelin karsinan luo, ja kurkkasin karsinaan. -Eipä toi kauheen likanen oo. totesin helpottuneena. Hain kottarit ja talikon, ja palasin putsaamaan Antun karsinaa.
Kun sen olin tehnyt, putsasin kupit ja menin hakemaan Anttua. Kävelin tarhassa rauhallisesti sen luo. Nyt pääsin suoraan sen viereen, mutta Anttu muuten luimuili ja näykki tavalliseen tapaansa. -Toi on ihan turhaa, Anttu. kerroin ruunalle, kun talutin sitä talliin.
Laitoin sen kiinni harjauksen ajaksi. Hain nopsasti harjapakin sekä kamat, ja aloin harjata. -Tänään joudut tekemään todellakin töitä! höpisin sille rauhallisesti, että se edes jotenkuten voisi rentoutua. Vaihdoin puolta Antun näykkiessä, mutta en saanut mustelmia. Kun harjasin Anttua, löysin sen kutiamiskohdan. Se nosti päätään ja päästeli pieniä ääniä. Aloin rapsuttaa siitä, ja pää kohosi niin ylös kuin narulta pystyi. -Oii, kun tekee hyvää! sanoin naurahtaen Antulle, ja jatkoin harjausta. Kun olin harjannut, putsannut kaviot ja selvittänyt Antun harjan, palasin käytävälle. Silloin Anttu näykkäsi kunnolla. -Nyt loppuu tollanen heti! toruin voimakkaasti, mutten korottanut ääntäni. Aloin hetken päästä laittaa Anttua kuntoon, ja juuri, kun olin saanut Antun valmiiksi, sen ratsastaja tuli.
-Kaikki uralle kävelemään pitkin ohjin! Annen ääni kaikui maneesissa. Istuiduin katsomoon Chaon kanssa. -Aloiks sä hoitaa Anttuukin? Chao kysyi uteliaana. -Joo. Nyt kun toi Rensu alkaa tottelemaan, niin pyysin myös Anttua. Ja tässä sitä ollaan. sanoin, ja hymyilin. Chao vastasi hymyyni, ja oli juuri sanomassa jotain, kunnes Annen ääni keskeytti. -Ja nyt kaunista, sulavaa harjoitusravia, mars! Pankaa nyt niihin kopukoihin liikettä! Kiinnitin katseeni Anttuun, ja huomasin jotain häikkää sen ravissa. Anne ei ollut vielä ehtinyt huomata sitä, joten kipaisin sanomassa: -Anne, Anttu ei varmaan ravaa puhtaasti.. Anne käännähti Anttuun, joka oli alkanut ontua. -Voi hemmetin hemmetti! Anne sanoi, ja käski Antun kaartoon. Menin Antun luokse, ja sanoin sen ratsastajalle: -Anttu ei mee puhtaasti. Valitan, mutta sun pitää vaihtaa hevosta. -Voi harmi! nainen päästi suustaan, ja laskeutui alas. Pian Chao taluttikin maneesiin Marin, joka joutui tekemään tämän kerran töitä. -Onneks sen laskettu aika ei oo lähettyvillä. kuiskasin Chaolle, kun kävelimme kentältä pois, minä ontuvaa Anttua taluttaen. Chao jäi vielä katsomoon.
Purkasin Antun nopeasti kamoista, ja kokeilin sen jalkoja. Kumma kyllä, se ei aristellut jalkaansa, mutta jalka oli kuuma, ja tiesin, että luultavammin se turpoaisi, joten talutin Antun nopeasti pesuboxiin, kiinnitin sen, ja aloin viilentää jalkaa. Viilensin jalkaa kauan, mutta myös muut jalat viilensin, varmuuden vuoksi. Pian Chao ja eläinlääkäri tuli talliin, ja minä vein Antun käytävälle, ja pidin siitä kiinni. "Toivottavasti se ei ole vakavaa.." mietin kasvot kalpeina. Mieleeni tuli välttämättä vähän aika sitten lopetettu tärkeä hevonen, jalkavamman vuoksi. Kun eläinlääkäri oli tutkinut jalan sekä muutkin jalat, hän kertoi tuloksen. -Ei mitään pahempaa. Luultavasti tarhassa riehunut, ja kompastunut johonkin. Ei ratsastusta päivään, koska luulen ettei tämä ole sen kummempaa. Huomenna voi vähän mennä kevyesti, ja jos sillonkin ontuu, niin kutsukaa minut paikalle. Huokaisin syvään. Ei mitään pahempaa. -Kuule, olen osallistunut viikonloppuna 2 pv kestävälle vaellukselle. Pitäiskö se perua? kysyin eläinlääkäriltä. -Jos se ei onnu tai ala ontumaan, niin sitten kannattaa vaan jatkaa. Luulen ettei sitä tarvitse perua. Talutin luimistelevaa Anttua, ja Chao hymyili vierelläni, kunnes palasi katsomoon. Kiitin eläinlääkäriä, kun hän oli antanut ohjeet, miten jalkaa tulisi viilennellä. Talutin Antun ulos, ja annoin sen syödä vihreää.
-Älä vie sitä tänään enään tarhaan. Anne sanoi takanani. Tunti oli loppu, ja selitin Annelle eläinlääkärin käynnin. -Annetaan sen olla tämä yö sisällä, koska Blondikin on synnyttänyt orivarsan, joten ei olisi tallissa yksin. Ja voihan joku muukin jäädä sisään, katsotaan nyt. Anne lähti, ja jäin vielä haaveilemaan. Hetken päästä Anttu kohotti päätänsä minua kohti, ja puhalsi ilmaa naamalleni. Sitten se jatkoi syömistä. Oisin voinut olla siinä ikuisesti.
|
|
|
Post by Sastu on May 29, 2008 7:05:48 GMT 2
Meneekö puhtaasti??s280.photobucket.com/albums/kk197/sastu/?action=view¤t=andrew.jpgEli kuva korvaa tällä kertaa tarinan! Anttu oli pirteä, eikä ontumisesta ollut jälkeäkään. Vielä pitää viilennellä, mutta muuten kaikki hyvin! Onneksi <3 (Ja kuvasta: värkkäsin tota kuvaa toosi kauan, kokeilin värejä, ja lopputulos oli tuollanen. Erikoinen kuvakulma, hieman vaihtelua)
|
|
|
Post by Sastu on May 30, 2008 13:10:14 GMT 2
Mikä on kun ei aika riitä?
-Lääh! Puuh! puhisin hengästyneenä. Olin juossut koko matkan Seppeleeseen, ja vaikkei matka ollutkaan niiiiiiiiiiiin pitkä, mutta kun sen juoksee täysiä tukiside jalassa niin huh-huh!
Tervehdin nopeasti tallilaisia, ja aloin putsata Antun karsinaa. Onneksi se ei ollut kovin likainen, joten sain sen nopeasti tehtyä. Lähdin pyydystämään Anttua heiniensä luota, mutta se kyllä antoi ottaa itsensä kiinni, pää ei vaan meinannut nousta heinien luota. Kun sain sen liikkeelle, se huokaisi raskaasti.
Vein Antun sen karsinaan, ja hain harjapakin. Sieppasin pari harjaa ja aloin harjata luimistelevaa Anttua, joka näytti närkästyneenä. -Mitäs mökötät? naurahdin sille kun vaihdoin puolta. Harjasin senkin puolen ja putsasin kaviot. Ja selvitin pari takkua harjasta ja hännästä. Kävin katsomassa listat, ja Anttu pääsisi töistä tänään. Kun palasin takaisin, sanoin Antulle hymyillen: -Pääsit tänään livahtamaan töistä, niinkuin pari päivää sitten. Mutta huomenna lähdetään Lillyn pitämälle vaellukselle, ja ensi viikolla estetreeniin. Saa nähdä, miten hyppäät. pölisin Antulle, kun talutin sen vesariin. Laitoin sen kiinni ja viilensin jalkoja. Vähän ajan päästä vein sen tarhaan.
Ja sitten juoksinkin kotiin, tietoisena siitä, että olin ihastunut Rensun lisäksi myös Anttuun. <3
|
|
|
Post by Sastu on Jun 2, 2008 9:46:23 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jun 3, 2008 18:22:17 GMT 2
|
|
|
Post by Sastu on Jun 4, 2008 7:09:47 GMT 2
Sekopäivä
Tallilla oli kaikki hujan hajan. Kukaan ei ehtinyt tervehtiä, ja ihmettelin, mistä tällainen johtuu. Lopulta pysäytin Magnetin, ja kysyin: -Mistä moinen hoppu? Magnet pysähtyi ja huokaisi. -Hevosia on karannut. Melkein jokainen. Kamalinta on, että karkuteillä on oreja ja tammoja, sekä tietysti ruunia. Sekä varsat! -Oh shit! sanoin, sieppasin Antun ja Rensun narut, ja lähdin etsimään muiden kanssa hevosia. Meitä ei ollut montaa ihmistä, joten kaikki otti vähintään kaksi hevosta talutukseen, jotkut kolmekin. Hajaannuimme kahteen, ja ryhmä jossa minä olin, niin lähdimme etsimään maastoista, järvien läheltä, pelloilta ja sellaisista paikoista. Anne, Elli, Jaakko ja pari muuta tyyppiä meni kyselemään naapureilta, muille talleille soitti, ja etsi.
-Toivottavasti kaikki ois kunnossa. Brenna sanoi, ja katsoin Rosia, joka liittyi seuraamme. Hän näytti todella huolestuneelta ja vakavalta. Ja ehkä vähän itkeneeltä. Huhuilimme hevosia vuoron perään. Kun Ros huusi ääni täristen Blondia, kuului heikko hirnahdus. Lähdimme kävelemään äänen suuntaan. Lopulta emme tienneet enään, mihin jatkaa. -Ros, huuda uudestaan! kehotin, ja Ros huusi. Saimme vastauksen, selvästi lähempää. -Ne ei oo kaukana. totesimme melkein kaikki yhteen ääneen, ja lähdimme kävelemään. Kävelimme pusikoissa, kunnes kuulimme matalaa hörinää. Kaikki höristivät korviaan.
-Blondi! Ja Rontti! Ros sanoi itku kurkussa, ja syöksyi halaamaan tammaa. Blondi hörähti. -Nyt ainakin tiedetään, että suurin osa on ainakin metsässä. sanoin. -Tai metsän lähettyvillä. Ros puhui, samalla kun tarkisti tamman ja varsan. Päätimme, että Ros veisi Blondin ja Rontin takaisin tallille. -Ilmota tallilla Annelle, et ne löyty, ja että tulee sitten auttaa meitä, jos ne ei löydä hevosia. Kun Carkki oli tämän sanonut, rynnisti Rensu Leeviä takaa-ajaen, ja arvasin, että tammatappeluita. Myös Cassu ryntäsi perään hetkeä myöhemmin. Carkki sai Leevin nopeasti kiinni, ja tajusin, että minun pitäisi ottaa Rensu. Rensu hyppi pystyyn. Yhä uudestaan ja uudestaan. Lopulta komensin sitä niin, että se hämmästyi. Otin sen äkkiä kiinni ja huokaisin: -Kiinni on! -Ainakin komennukses kuulu. totesi Pipsa. Hymyilin. Joku oli ottanut Cassun kiinni, ja jatkoimme matkaa. Hetken päästä näimmekin muut hevoset "laiduntavan" rauhassa. Otin vielä Antun ja Marin kiinni, ja hetken päästä tulikin apujoukkoja. Annoin Marin Karoliinalle, joka sanoi: -Onneks se on jo kantava. Katsoin päällisin puolin Anttua ja Rensua, ja olin juuri huokaisemassa helpotuksesta, kun näin Antun jalan. Se oli turvonnut järjettömästi, ja Anttu lepuutti sitä. Huikkasin Annen katsomaan. -Äh, se on se kipee jalka. Ontuukse sitä? Talutin poikia pienen pätkän, ja odotin Annen lausuntoa. -Ei se kyllä kamalasti onnu. Enemmänkin aristaa. Lopulta kaikki hevoset olivat kiinni, ja kotimatka alkoi.
Kaikki huokaisi, kun pääsimme Seppeleen pihalle. Kaaos oli täydellinen; melkein kaikki aidat rikottu, joten jätin Rensun aittaan, ja otin riimunnarun pois. Talutin sitten Antun suoraan pesariin. Laitoin sen kiinni, ja aloin viilentää sen jalkaa. Viilensin sen muutkin jalat, tietysti, mutten niin kauaa kun turvonnutta. Huomasin, että pesariin alkoi olla jo jonoa, joten vein Antun puomiin. -Täällä auringonpaisteessa saat kuivua! sanoin, kun sidoin Antun kiinni. Huomasin, että ruuna oli todella rauhallinen. Johtuu varmaan väsymyksestä. Hain side-tarpeita ja aloin sitomaan Antun jalkaa eläinlääkärin vanhojen ohjeiden mukaan. Sidonnan jälkeen otin yhden harjan mukaani, ja menin tallin taakse.
Anttu söi vihreää ruohoa innoissaan. Harjasin sitä vähän samalla, kun se oli ehtinyt hetken kuivua. En ollut siinä kauaa, vaan palautin Antun boxiin, sillä minun piti tarkistaa ja hoitaa Rensukin. -Paranemista, Anttu. sanoin ruunalle hellästi, kun päästin sen karsinaan. Sille oli tuotu heiniä ja se alkoi rouskutella niitä. Suljin karsinan oven ja tallustin aitalle.
|
|
|
Post by Sastu on Jun 5, 2008 8:13:41 GMT 2
Vettä siellä, vettä täällä
Kävelin pää painuneena alas kohti Seppelettä. Lähtisin viikonloppuna maalle, enkä tulisi pitkään aikaan takaisin. Hoitaminen luultavasti menisi 1/vk tai 1/2vk. Huokaisin raskaasti. -No, pää pystyyn! Nautitaan näistä hetkistä ja murheet eletään vasta sitten kun sen aika koittaa! sanoin itselleni, nostin pääni kohti Seppelettä, joka alkoikin näkymään puiden lomasta. Kiristin tahtiani, ja se näytti enemmän hölkältä kun kävelyltä.
Katsoin tarhaan, näkyisikö Anttua siellä, ja niin näkyikin. Menin siis suoraan talliin, ja päätin aloittaa tallityöt putsaamalla kamat. Hankasin ne sienellä puhtaiksi, satulasaippuan kera. Hankasin niitä niin, että ohikulkenut Elli sanoi: -Nahka katkeaa kohta, jollet vähän hiljennä tahtia! -Onks nää nyt puhtaat? näytin, ja Elli sanoi hyväksyvästi, että on. Laitoin kamat takaisin paikoilleen, ja menin puhdistamaan Antun ja Rensun karsinat. "Eivät ne kumminkaan kamalan likaiset ole.." toivoin mielessäni. Ja toiveeni oli täyttynyt: muutama kikkarekasa ja vähän märkää turvetta, kummassakin. Homma hoitui varsin nopsasti, ja olin onnellinen siitä. Pääsisimpäs ainakin Antun luo nopeammin!
Chao harjoitti Riinaa kentällä. Moikkasin, ja Chao siirtyi käyntiin ja tervehti takaisin. Menin katsomon lähelle ja kysyin; -Mitenkäs menee? -Ihan hyvin. Chao vastasi taputtaen Riinaa. -Se on kasvanut mielettömästi. -Mmm. Jatkoin matkaani Antun luo, ja näinkin sen syövän aamuheiniä. -Moi, Anttu. sanoin sille rauhoittavasti kun menin sen luo. Se luimi ja näytti hampaita, mutten väistynyt. Otin sen kiinni, ja taputin kaulaan. Silloin se yritti purra, mutta sanoin: -Jos sä puret mua, mä puren sua takas! Ja se voisikin tapahtua; kerran yks poni yritti koko ajan purra mua, ja sitten kun se otti kiinni, oikein kunnolla, niin ratsastuksenopettajan kehotuksesta purin sitä korvasta! Tosin en kovaa, mutta poniparka sai sellaiset traumat puremisesta, että ne pieneni huomattavasti. Anttu tökkäsi minua turvallaan eteenpäin, ja huomasinkin seisovani portin edessä. Havahduin, avasin portin ja lähdin taluttamaan Anttua pesarille.
-Moi! -Terve! -Kiva nähä! Tervehdykset kaikuivat tallissa. Vastasin kaikille, parhaani mukaan. Talutin Antun tallikäytävän läpi pesarille, ja kiinnitin sen. Otin letkun, ja avasin hanan. Kyykistyin alemmas viilentämään Antun jalkoja. Laitoin sormeni puoliksi letkun suuaukkoa peittämään, jotta vesi ei tullut liian kovaa. Kun kaikki tuntilaiset olivat häippässeet, Jaakko tuli pällistelemään tekemisiäni. -Miks sä teet noin? Mikset viilennä muita jalkoja ku vähän? hän kysyi. -Koska tää jalka oli turvonnut, ja sitä pitää viilentää tarkasti. Nyt kyllä turvotus on vähän laskenut, kyllä se laskee viikon sisällä. selitin. -Ahaa. Johan tulin viisaammaksi! Hymyilin. Anttu torkkui silmät puoliummessa, mutta aivan varoittamatta Jaakko alkaa puhua formuloista! -..ja niissä sitä vasta hevosvoimaa onkin! Jaakko selitti "ylikuumentuneena", ja ihan täpinöissään. Ruiskautin vettä Jaakkoa päin, mutta en kauaa. -Äläpäs ylikuumennu! naurahdin, ja Jaakko katsoi minua murhaavasti, mutta pidätteli naurua. -Tämä muistetaan, hän mutisi, ja kun kääntyi lähteäkseen, Chao talutti Riinan juuri talliin. Chao tirskahti, ja Jaakko meni punaiseksi ja pakeni paikalta. Aloimme nauraa.
Hetken päästä Jaakon lähdettyä talutin puolinukkuvan Antun sen boxiin, koska puomi oli täynnä- olihan kaunis ilma! Kipaisin nopeasti hakemassa harjapakin, ja palasin harjaamaan Anttua. Harjasin sen perusteellisesti päästä kavioihin.Yhtäkkiä Anttu heräsi, ja jatkoi tuttuun tapaansa luimimista ja näykkimisen esittämistä. -Hehheh, kuuleksä, mä vaan nauran sulle! sanoin Antulle, kun putsasin kavioita. Vaikka Anttu oli kiinni, niin se ylttäisi puremaan. Mutta ei purrut. Taputin sitä, vaikkakin se luimi. Hetken päästä, kun selvittelin Antun harjaa ja häntää, Anne palasi tuntilaisten kanssa. -Antulla onkin sitten lomaa. Tehdään niin, että ensi viikolla katsotaan, ontuuko. Nyökkäsin, ja kysyin; -Täyslepo? -Täyslepo, mutta tarhassa saa olla. Viikonloppuna talutusta. -Ok. Kun olin hoitanut Antun, talutin sen tarhaan. Päästin sen syömään heiniänsä, ja menin hoitamaan Rensua.
Kun olin Rensun hoitanut, ja olin lähdössä, Jaakko astui eteeni. -Kavereita? hän kysyi ilkikurisesti. -Joo, koska ei oltais oltu? vastasin. Kättelimme päälle, ja lähdin kävelemään. Hetken päästä selkääni heitettiin jotain. -Vesi-ilmapallo! totesin. Katsoin Jaakkoa, joka sanoi; -Tasoissa.
|
|
|
Post by Sastu on Jun 6, 2008 7:25:40 GMT 2
|
|