Hoitajahaut elo-syyskuu 2014

[Anne]

Syksyn alun hoitajahakuihin ilmaantui useita hevosia. Hoitajahaku on avoin hoitajakurssin suorittaneille tai nykyisten sebeläisten sub-hahmoille.

Hoitajakurssi saatetaan loppuun ennen hakujen päättymistä, tässä kuitenkin vapaat hevoset, jotka etsivät itselleen hoitajaa:

Rotta
Rauhallinen ja perusystävällinen ruuna, jolta löytyy ripaus arkuutta. Kehittyy koulukentillä koko ajan. Kaipailee itselleen osaavaa ja treenaavaa hoitajaa.
>>Sivulle

Reino
Laiskanpulskea Reino on helpohko hoitaa, vaikka luimii ja ärhenteleekin aika-ajoin. Melko haastava ratsastaa, mutta osaa kyllä hypätä ja myöskin asioita heB-tasolle.
>>Sivulle

Laila
Upea, osaava ja herkkä sekä isokokoinen Laila kaipaa lempeän varmoja otteita sekä osaavaa ratsastajaa. Tällaista hevosta harvoin kohtaa!
>>Sivulle

Gitta
Tammamainen ja muudeileva Gitta. Tahmainen ratsastettava, vaikkakin nätti kuin mikä.
>>Sivulle


Humu
Humu jatkaa puolipäiväisenä tuntihevosena ja tarjoaa mahdollisuuden harjoitella elämää hoitohevosen kanssa. Pitkiä maastolenkkejä ja hauskoja hoitohetkiä on luvassa, kun täti pääsee näyttämään todellisen sisimpänsä.
>>Sivulle

Venna
Kipakka ja osaava ponitamma kevyelle ratsastajlle, joka osaa hommansa. Eikä pelkää poniotuksia karsinassakaan.
>>Sivulle

Sentti
Hyväsydäminen ja osaava oriherra, joka tuntiratsun tittelistään huolimattaan vaatii osaavampaa käsittelijää. Koulukiemurat taipuvat, mutta erityisesti esteillä voikko on elementissään.
>>Sivulle

Hestia
Terhakka ja nopea ponitamma. Vauhtia löytyy ratsastettaessa, rakastaa erityisesti esteitä.
>>Sivulle

Kerro lyhyesti itsestäsi ja hoithevoshaaveestasi. Myös lyhyehköjä näyttöjä voi liittää hakemukseen. Postaathan hakemuksen vasta, kun hoitajakurssin merkki on suoritettu. =)

Haku on auki 5.9. asti!

[Luna]

Hoitajuudesta haaveillen

Pienehkö hakija
Luna Vuori on kolmetoistavuotias vuosimallia 01 oleva lyhyt brunette. Nyt yläasteen aloittanut tyttö on 150 ja risat pitkä joten ihan ponikokoinen tapaus. Lunan hiukset ovat tumman ruskeat, suorat ja yltävät puoleenväliin tämän selkää. Otsahiukset en melkein poiskasvatetut että ne yltävät nenään asti ja ovat yleensä pinneillä poissa kasvoilta. Silmät ovat aika tumman siniset. Luonteelta Luna vaikuttaa ujohkolta ja epävarmalta mutta kun ujoudesta päästään ohi on kyseessä ihan eri ihminen joka suutuessa vaikka kiroilee ja on erittäin yllytyshullu, mutta järjen rajoissa(yleensä). Vaikka löytyyhän sitä ujoutta ja epävarmuutakin vieraassa ympäristössä Lunalla on taipumusta ylenpalttiseen ponirakkauteen eikä aina hevosista välitä mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana on oppinut että isotkin voivat omata saman kultaisen luonteen kun nämä pienemmät. Koulussa Lunan taso riittää hyvin helppoon C:hen ja perusratsastus on hyvässä kunnossa vaikka kaikesta löytyy aina hiottavaa. Esteitä on yksittäisenä hypätty 80 cm mutta se oli vähän puolivahingossa joten rataesteitä on pompittu vain sen 45 cm. Lunan vanhemmat ovat eronneet ja Luna asuu yleensä isänsä luona Liekkijärvellä mutta ylihuolehtivan ja hevosia pelkäävän äitinsä luona puolen tunnin automatkan päässä Liekkijärveltä. Vanhempiensa ainut lapsi on vanhemmilleen tärkeä ja saa yleensä mitä haluaa muttei kuitenkaan ole leuhka.
Viimehetken muutos: tästä näkee Lunan ulkonäköä.

Minä IRL?
Olen iältäni ja luonteeltani erittäin samanlainen kun hahmoni Luna, ulkonäössä on samoja piirteitä mutta osaksi Lunan ulkonäkö on sellainen jonka haluaisin omaksi ulkonäökseni, myös pituuden jota Lunalla on noin kymmenen senttiä vähemmän kun minulla. Mutta minusta vielä, olen ratstanut yli kolme vuotta ja vähän yli puolet tästä ajasta pyörinyt virtuaaliponien ihmeellisessä maailmassa. Ja Seppeleestä olen koko ajan haaveilut, koska Seppeleessä on sitä jotain. Myönnän etten kirjoita tai piirrä täydellisesti mutta haluan kehittyä.

Miksi minä?
Olen erittäin aktiivinen, foorumilla pyörin joka päivä ja luen kaiken foorumille ilmestyvän, lasketaanhan se aktiivisuudeksi? Lupaisin olla myös pitkäaikainen enkä lopettaa heti kättelyssä... ja jokaiseen tarinaan yrittäisin saada jotain erilaista ettei ne aina seuraisi samaa kaavaa. Piirustuksiakin ilmestyisi useasti. Tarinoista vielä sen verran että perustarinalla olisi pituutta noin 300-700 sanaa, innostuessa enemmän. Kuvanäyttöä saa hieman tästä (rento ilman mallia tehty kuva, onnistunut sellainen) ja tästä iPadilla tehdystä kuvasta (ei mikään täydellinen mutta minä olen aika tyytyväinen) + tietenkin kesäelämys viikon maksusta.

Second chance?
Ah, tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa, nimittäin uutta mahdollisuutta Humulle. Humaus-Tyttö elikkäs Humu on se lempihevonen ja pitkäaikainen rakkaus. Humun kanssa ollaan hurjasteltu kesäelämysviikolla ja täydellistä on ollut. Humu olisi loistava kaveri hieman epävarmalle ja kokemattomalle ihmislapselle opetamaan kaikkea ratsatuksen saloista ja Humu olisi myös ihana ystävä. Sellainen on juuri sopivaa! Terhakan neidin kanssa voisi todella kokea kaikkea hellistä hali hetkistä pieniin estehyppyihin. Ulkonäkökin Humulla on täydellinen vaikka eihän ulkonäkö ratkaise. Rakastuin Humuun jo kun kauan sitten katsoin kaikki Seppeleen hevoset läpi ja Humun kohdalla huokaisin "mä haluun ton hoitsuksi" ja siitä lähtien olen Humu-prinsessasta haaveilut. Kerran olen jo Humulle hakenut mutta silloin ei onnistanut, ehkäpä nyt?
"Oli ilta, pieni tyttö seisoi yksin pimeässä ja sateessa. Hän odotti jotain. Hymy levisi hänen huulilleen kun hän kuuli aitasta äänen "Heippa Pella". Tyttö astui varjoon ja aitasta tuli toinen tyttö ulos, hän ei huomannut tuota varjossa seisovaa pientä ihmistä joka sitten kurkisti aittaan. Ei ketään. Tyttö hiipi sisälle. Pysähtyi keskimmäisen karsinan luo ja katseli karsinassa olevaa ponia. Pienhevonen nosti päätään, se katsoi kuka oli tullut. Poni laski päänsä takaisin, tuo hahmo ei ollut sen mielestä vaarallinen. Tyttö kurotti pientä kättään ja silitti ponin turpaa.
"Menen nyt mutta tulen uudestaan, vaikka ei onnistaisi" hän kuiskasi ja lähti ulos sateeseen. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta..."

[Emsku]

Hmmm...
Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että aikaa riittää taas Seppeleeseenkin. Jeah!

Kuka Emsku?
Emsku tunnetaan Hestian entisenä hoitajana. Jos Emskua pyydettäisiin kuvailemaan itseään yhdellä adjektiivilla, se olisi syrjäytynyt. Tästä huolimatta tyttö on iloinen ja tyytyväinen elämäänsä. Haaveileva ja paikoilleen unohtuva pitkä (174cm) tyttö on uusien ihmisten lähellä epävarma. Kun jutun juuresta on saatu kiinni, tytön puhekyky herää ja hänen kanssaan on helppo jutella lähes mistä vain. Tyttö on rauhaa ja hiljaisuutta rakastava, mutta toisinaan kunnon biletys on paikallaan. Hevoset ja koirat ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään, jonka vuoksi tallilla näkyy usein Emskun valkoinenpaimenkoira Niva. Luonnollinen hevosmiestaito on Emskulle tärkeää. Hän paiskasi haaveensa kouluratsastajan urasta kankkulan kaivoon saadessaan käsiinsä kaameat, taipumattomat kankikuolaimet. Hänen uusi haaveensa onkin pystyä ratsastamaan hevosella täysin ilman varusteita. Emsku rakastaa Coca-Colaa, se on hänelle kuin huume ja tyttö on hyvin omistushaluinen kokispullojaan kohtaan.

Reino (+ miksi minä)
Reino ei ole todellakaan tullut mieleeni heti ensimmäisenä. Harkitsin monia hoitsu ehdokkaita ennen tätä herraa. Olen tainnut mainitakkin, etten Reinoa haluaisi hoitsukseni, mutta tässä ollaan. Pilkullinen ruuna on mielestäni vähän unohdettu (tai ainakin itse olin sen ihan unohtanut) ja siksi mieleni tekee tutustua tähän hevoseen. Toivon mukaan saisin sen nostettua suosta aktiivisella osallistumisellani ja Reinokin pääsisi osallistumaan paremmin tallin arkeen. Hevosen luonnetta tutkittuani ja mietiskeltyäni hetken huomasin ruunan inspaavan melko paljon, eikä tuo upea värikään ole niin vaikea mitä aluksi kuvittelin. Lisäksi se on juuri passelin kokoinen - ei liian pieni, eikä liian iso. Kaikin puolin Reino on todella mielenkiintoinen hevonen ja olisi ilo saada puuhastella sen kanssa.

-Emsku

[Wenla]

Kuka ihmeen Wenla?

Niin, Wenla. Hän on jotain reilut 155cm pitkä, 14 vuotias ikuinen hevostyttö, tai pääosin ponityttö, mutta kyllä pienemmätkin hevoset menevät, kunhan niistä löytyy se tietty pippurisuus. Blondit, napaan asti ylettyvät, luonnostaan hyvin suorat kutrit on yleensä jätetty joko auki hulmuten tai sitten ne on kiristetty tiukaksi poninhännäksi päänpäälle. Yleensä tallilla sininen superman-huppari, jalassa farkkuratsastushousut ja sinipunaiset ratsastussukat. Kenkinä pääasiassa ruskeahkot ratsastuskengät ja päässä punainen pipo, jossa lukee 'Rude' tai harmaa carharrt.

Nelihenkisen perheen esikoinen, joka omistaa monta, ehkäpä hieman ristiriitaista luonteenpiirrettä. Hän on siis luonteeltaan hyvin kilpailuhenkinen ja äkkipikainen, mutta myös iloinen ja avulias. Suorasanainen blondi, joka kuitenkin saattaa sortua juoruilemiseen. Yleensä sanoo kuitenkin kaiken päin naamaa - sillä sonnanjauhaminen ei ole Wenlan lempipuuhaa. Huumorintajua ei tältä neidolta puutu, eikä pelkää heittää ronskimpaakaan läppää. Toisinaan hieman herkkänahkainen ja räjähdysaltis, mutta pitkävihaisuudesta ei ole tietoakaan. Leppyy suurinpiirtein kolmessa sekunnissa.
 Nyt saattaa vaikuttaa, että Wenla ei osaa muuta tehdä, kuin valittaa, suuttua ja heittää tyhmää läppää. Oikeasti hän on kuitenkin elämäniloinen nuori, joka jaksaa aina hymyillä, vaikka asiat olisivatkin vähän huonommin - välillä tekohymykin ajaa asiaa. Wenla saattaa vaikuttaa oikealta adhd:lta, sillä hän on aina menossa ja tekemässä, eikä malta välillä pysytellä edes paikoillaan. Okei, kyllä blondi osaa myös olla kärsivällinen ja keskittyä.

Ratsastanut hän on kuusi vuotta säännöllisen epäsäännölisesti, joten kokemusta löytyy roimasti erilaisista hevosista. Erityisesti hieman hankalammat hevoset, varsinkin tammamaiset tammat miellyttävät Wenlaa, eikä hän halua jäädä kakkoseksi tahtojen taistossa. Esteratsastajaksikin itseään kuvaillut Wenla on hypännyt yksittäisenä metriä, mutta ratana 'pelkästään' 80cm. Kouluratsastuksessa taidot yltävät sopivasti helppo C:hen asti, mutta halua ja intoa olisi kehittyä molemmissa lajeissa mahdollisimman pitkälle. Ja miksei vaikka maastoesteillä, lännenratsastuksessa ja vikellyksessä.

Kiinnostunut kirjoittamisesta, lukemisesta ja historiasta. Kirjoittanut ja lukenut pienestä pitäen, sillä oppi lukemaan jo 5 vuotiaana ja kirjoittamaan eskari-ikäisenä. Historian opiskelun alettua koulussa on kiinnostus siihen ollut valtava. Tytön voi siis bongata usein jonkinmoinen historiaan liittyvä kirja kädessään tai tuijottamassa välitunneilla joitain historiallisia tv-sarjoja.

Tyttö on myös astmaatikko ja omistaa atoppisen ihon, jota selvästi vähän häpeää. Tosin pahimman yli on jo päästy, sillä nykyään ainakaan naamasta ei voisi päätellä minkäänlaista huonon ihon merkkiä. Wenla omistaa myös allergioita ihan kiitettävän määrän. On porkkanaa, on omenaa, on lanttua ja niin edes päin. Kaveripiiri on aika iso, sillä hänellä on paljon kavereita eripuolilla suomea. Lopen niitä hyviä ystäviä löytyy silti vain muutama, ei tyttö ihan jokaiselle vastaantulijalle ala salaisuuksiaan kertomaan, vaikka on hyvinkin puhelias ja rääväsuinen. Ehkä se on se luottamus, joka on mennyt muutaman katkenneen kaverisuhteen mukana.

Miksi juuri Venna, tuo tallin draamakuningatar?

Aah, Venna! Wenla on lähes aina ihaillut tuota kuvankaunista ponitammaa ja nyt kun hänellä olisi mahdollisuus päästä hoitamaan, niin miksikäs ei? Kuten mainitsin, blondi rrakastaa pippurisia poneja ja niitä isompiakin pippurikasoja, eritoten tammoja. Vennan kanssa Wenla pääsisi kehittymään molemmissa lajeissa, sillä ponillahan riittää kapasiteettia harvinaisen hyvin tuntiponiksi. Whelssin kanssa hän osallistuisi tunneille ja muutenkin tallin elämään, sillä nyt kun olen Seppeleessä pyörinyt, on poni ollut ehkä hieman unohduksissa? Venna on myös kokonsa puolesta Wenlalle juuri passeli ja sen lisäksi hän on henkeen ja vereen ponityttö ja onhan tuo whelssi nyt jokaisen tytön unelmaponi tasonsa ja ulkonäkönsä puolesta. Venna on aina ollut nuorikkomme lempiponejani Seppeleestä, se yksi esnimmäisitä ihastuksista.

Tämän priimaponin kanssa Wenla etenisi hitaasti ja varmasti rauhassa tutustellen koska pitkän hiljaiselon jälkeen ponin pitäisi saada ensimmäisenä tottua siihen, että tallilla pyörii monta kertaa viikossa ihminen joka puunaa minua ja vain minua. Wenla ja Venna keskityisivät hiomaan sopivissa rajoissa niitä perusjuttuja ja välillä kokeilemaan rajoja hankalempien koulujuttujen kanssa, tottakai ensimmäisenä mainitun tason huomioon ottaen, eihän noita kahta pystynyt vertailemaan taitojensa puolesta millään asteikolla. Esteitäkin parivaljakko hyppelisi kohtuuden rajoissa, isommat esteet haltuun ottaen tunneilla. Hoitokertoihin sisältyisi myös maastakäsittelyä, taluttelulenkkejä ja maastoilua. Mahdollisimman monipuolista siis. Luulen, että tamman ponipuolinen luonne saisi tarinainnostukseni iskuun ja jaksaisin panostaa hoitomerkintöihin. Myös kaunis ulkonäkö on mukavaa piirrettävää ja vaikka en olekaan se taitavin piirrustelija luulen että tuolle poninkuvatukselle jaksaisin piirtää myös kuvia jonkun verran. Kuvissa kun ei tarvitse miettiä esimerkiksi oikeinkirjoitusta, juonta ja oikolukea (tai tässä tapauksessa oikokatsella) luovuuden tuotosta viittäkymmentä kertaa. 


Miksi Gitta, kunnon malliesimerkki kärtyistä tuntiponeista?

Vaikka Gitta tässä alapuolella onkin, se ei tosiaankaan tarkoita että tämä poni olisi jotenkin alempirvoisempi tai että Wenla valitsi ponin joksikin varavaihtoehdoksi sillä Vennalle varmasti riittää hyviä hakijoita ainakin mitä olen nyt näitä muita hakuja silmäillyt. Oikeastaan Wenla ei ole koskaan välittänyt tuosta kuolonmustasta ponista, vaikkakin se vastaa hänen mieltymyksiään temperamenttisistä ponitammoista. Itseasiassa Wenla äskettäin vasta huomasi, että onhan se Gittakin aika osaava, hän kun ajatteli sen hyppäävän 70 ja taipuvan helppo B:n kuvioihin. Oikeastaan Gitta on mainio opetusmestari. Ei anna mitään ilmaiseksi, mikä opettaa ratsastamaan, vaikka taitoa siltä kyllä löytyy. Luonetta löytyy ja Wenlan ponimieltymyksiin verrattuna tuo tamma olisi juuri sellainen, minkälaiset kiinnostavat tyttöä eniten, joten Gittakin olisi mainio hoidettava kaikella haastavuudellaan. Tarinoihin saisi tämänkin tamman (isolla T:llä) kanssa varmasti todella erilaisia ja mielenkiintoisia tapahtumia ihan normaalista arjesta, sillä tasaisen "perusponin" kanssa asiat tuntuvat kulkevan aina samaa rataa ilman isompia ongelmia.

Gitan kanssa Wenla keskittyisi paaaaaljon perustyöskentelyyn, sillä ilmeisesti se osaa huiputtaa ratsastajaansa ja laiskotella kaikilla mahdollisilla tavoilla. Gitta ei ehkä ole niin osaava kuin Venna, mutta silläkin riittää opetettavaa Wenlalle ainakin pienen opuksen verran. Alkeistunneillakin Wenla joutuisi tämän ihanuuden kanssa juoksemaan, sillä ponilta nyt löytyy tuhat ja yksi keinoa joilla huijata pieniä, hyväuskoisia ratsastaja parkoja esimerkiksi siitä kuinka tehdään kaunis käännös. Gitan kanssa siis blondimme joutuisi töihin, niin selässä, tallissa sekä alkesiratsastajien tunneilla juoksemassa ponisen kanssa (Vennan kanssa tätä ongelmaa ei olisi, sillä tuo kultakutri ei ilmeisesti käy alkeistunneilla). Vaikka Gitta ei ole ehkä täydellinen, niin Wenla ainakin näkee siinä paljon potentiaalia kaikkiin lajeihin kuin ihan vaikka mamman mussukaksikin.

Miksi haet juuri Seppeleeseen?

Wenla muutti itseasiassa joululomalla Liekkijärvelle Oulusta ja siitä asti hän on käynyt Seppeleessä tunneilla tai muuten vain hengailemassa. Hoitajaksi blondi on tainnut hakea jo kahdelle aikalailla erinlaiselle hevoselle, Arille ja Windille, jotka molemmat menivät sivusuun. Ehkä nyt jommankumman tammuleista kanssa tärppäisi ja vaikka ei tärppäisikään niin Wenla pysyy silti mukana tallin toiminassa tunneilla ja tapahtumissa joihin huolitaan muutkin kuin hoitajat!

Itsehän minä täällä näppäimistön takana tutustuin virtuaalitalleihin juuri Seppeleen kautta joskus vuonna 2011, mutta en silloin päätynyt kuin ihailemaan Annen hyvää piirrustustaitoa. Sitemmin olen pyörinyt roolipeleissä, tarinoissa ja oman virtuaalitallin pitäjänä. Joululomalla päädyin uudestaan Seppeleen sivuille ja ihastuin täysin. Talli vaikuttaa aidolta, talliporukka on ihanan monipuolista ja hevosia on moneen, moneen lähtöön. Myös aktiiviset ylläpitäjät ovat hyvä plussa ja tuntejakin järjestetään mukavasti.

Kuka sitä näppäimistöä naputtelee?

Minä, ala-asteella oleva hevoshullu blondi. Ulkonäkö on melkeimpä samanlainen kuin url hahmollani, tosin olen jonkinverran lyhkäisempi. Luonteessakin on aikapaljon samaa, sillä olen itsekkin aika pippurinen ja kiinnostunut kirjoittamisesta, piirtämisestä ja historiasta. Tarinoita olen kirjoittanut vuodesta 2010 ja roolipelannut vuodesta 2012. Venna tai Gitta olisi ensimmäinen ja ainukainen hoitohevoseni virtuaalimaailmassa, joten tällähetkellä näyttää siltä että aikaa on tarpeeksi, vaikka koulu nyt hieman painaa päälle kuten muukin elämä. Irl olen myös ponityttö ja painotan, ponityttö. Tosin oikeasti pidän enemmän kiltemmistä ja varmemmista hevosista, kuin hahmoni Wenla, sillä en ole sellainen rohkea rämäpää hevosten seurassa - ehkä muuten, mutta hevosten kanssa minusta löytyy hiukkasen arempi puoli. Tosin, kyllä tykkään haastavimmista poneista, mieluiten niistä pienimmistä shetlanninponeista joiden kyytiin minut usein passitetaan.


Onnea kaikille hakijoille! Tämä on muuten hieman uusittu nyt kun mulla on aikaa kun olen kipeänä Tosin, en ole varma onko mun älli ollut niin mukana tässä kirjoittamisessa, joten korjailen jos on unohtunut jotain tai tullut suurempia virheitä !


// HOX. muutin vahingossa tuota teksitkokoa enkä saa sitä enää oikean kokoiseksi, toivottavasti ei haittaa!

[Deleted]

Rotan hoitajaksi hakemassa

Nimeni on Ica. Olen 15-vuotias Liekkijärveläinen hevoshullu. Olen noin 159cm pitkä ja aika kevytkin olen, vielä pienemmillekkin poneille menen. Luonteeltani olen äänekäs ja tempperamenttinen, mutta hevosten seurassa muutun rauhalliseksi ja hiljaiseksi. Olen yleensä positiivinen, enkä helposti suutu. Minuun on helppo tutustua. Myös huumorintajuakin löytyy - ja paljonkin!

Tosin toivoisin hoitohevosekseni Rottaa. Miksi? Rotta omaa upean ulkönäön ja luonteen. Herasilmät ovat hirmu viehättäviä, aina olen niistä tykännyt. Ruunikot ja ruunikon sävyiset hevoset ovat aina olleetkin suosiossani. Muutenkin ruunat ovat silmäteräni! Aran hevosen kanssa olisi upeaa luoda todellinen luottamus ja ystävyys välillemme, sitä toivoisin juuri Rotan kanssa. Saattaisinkin sopiakkin Rotan kanssa yhteen, nimittäin olen koko elämäni melkeimpä hoitanut ja ratsastanut aran puoleisia hevosia, koska niistä tykkään juuri sen takia että luottamusta ei ole helppo saada, se täytyy ansaita! Hallitsen myös rauhallisen käsittelyn. Tulen hyvin toimeen aran puoleisten hevosten kanssa, ennenkin kun on tullut sellaisia hoidettua ja ratsastettua.

Olen ratsastanut hieman yli seitsemän vuotta. Kaikenlaista on tullut koettua. Puoliveriset ovat aina olleet lemppareitani, varsinkin Hollantilaiset ja Suomalaiset puoliveriset. Nuorempana halusin panostaa esteratsastukseen, mutta päästessäni Islanninhevosvaellukselle, ihastuin maastoiluun ja kisasuunnitelmat heitettiin nurkkaan. Rakastan maastoilua, sitä teen useimmiten hevosten kanssa, mutta joskus sitä tulee tehtyä paljon muutakin ettei hevonen nyt ihan tylsisty. Joskus saatan maastossa esteitäkin hypellä, vaikka estekokemusta ei kovin paljon ole. Ratana tultu hypättyä vain 70cm, mutta se sopii minulle. Ei ole minkäänlaista pakkoa osata hypätä isompia esteitä. Koulutasoltani olen vahva HeC, mutta osaan myös joitain HeB juttuja. Kouluratsastuksessakaan minulla ei ole mitään pakkoa kehittyä, mutta maastoesteitä haluaisin vielä enemmän osata.

Miksi minut pitäisi valita? Itseäni en halua aloittaa nyt kehumaan, mutta olisin todella aktiivinen hoitaja. Hoitaisin vähintään kerran viikossa. Olisin aktiivinen kaikessa tallin toiminnassa. Olen hoitanut parilla muullakin virtuaalitallilla aijemmin, ja minua on kehuttu lahjakkaaksi kirjoittajaksi. Piirroskuviakin joskus tekisin, mikään mestari en kuvissa ole, mutta itseni mielestäni ne on ihan hyviä, ei mistään pahimmasta päästä. Muutenkin inspistä riittäisi paljonkin aina, piirroshevoset herättävät minussa paljon huomiota, varsinkin Rotta!

[Kikka]

Hoitajaksi hakemassa...

Helge, vauhtihirmu huimapää, esteitä ja reippaita maastolenkkejä rakastava tyttö. Helge on luonteeltaan positiivinen ja ystävällinen, varustettu aimo annoksella aitoa hevosrakkautta ja kuplivaa energiaa, joka valjastuu usein tallitöiden tekemiseen ja aloittelijoiden auttamiseen. Huonoja päiviä tulee harvoin eteen, mutta sellaisen tunnistaa siitä, kun tyttö on uppoutunut hiljaisena varusteiden puhdistuksen pariin tai harjaa hevosta yksinään karsinan nurkassa. Helgen luonteeseen kuitenkin kuuluu loputon avuliaisuus ja aurinkoisuus, joten huonoja päiviä saa etsimällä etsiä.

Ratsastajana Helge on nautiskelija, joka rakastaa viileää ilmavirtaa kasvoillaan - vauhdikas ratsu on tytön mielestä huippujuttu. Joskus eteen tulee kuitenkin päiviä, jolloin tekee mieli jättää satula talliin ja suunnata rauhalliselle kävelylenkille maastoon - aina ei tarvita vauhtia. 

Unelmien kohde jos toinenkin...

Laila, tuo upea tumma kaunotar varustettuna persoonallisella luonteella ja ripauksella ujoutta ja arkuutta. Tamman kanssa tulisi varmasti eteen niin haasteita kuin hyviäkin hetkiä, jotka kumpikin kuuluvat hoitajuuteen. Laila tarjoaa sopivasti tekemistä, eivätkä ideat tarinoihin tulisi loppumaan kesken tämän neidon kanssa. Luvassa olisi niin helliä rapsutteluhetkiä, hikistä koulutreeniä, kuin ahkeraa puunaamista ja harjailuakin, tuntihevosen töitä unohtamatta. Tamman pieni epävarmuus ei haittaa yhtään, Lailalle tarjoaisin roppakaupalla rakkautta ja hitaasti opeteltaisiin tuntemaan toisemme, tavoitteena läheisyys ja vankka luottamus. Lailan kanssa olisi upeaa tutustua ja viettää yhteistä arkea ratsastuskoulun hulinassa, tuo sympaattinen tamma tarjoaa mahdollisuuksia joita ei tavallisen hevosen kanssa voi kokea. Hiukan pelokkaan, rakastettavan neidin kanssa olisi palkitsevaa toimia - jokainen luottamuksen hippunen tuntuisi lottovoitolta, ja ensisijaisesti luottamusta ja molemminpuolista ystävyyttä lähtisimme tavoittelemaan. Laila on kuin pala unelmaa, siksi se.

Toisena, mutta aivan samanarvoisena vaihtoehtona on omalaatuinen, mutta todella rakastettava tamma, luonteikas Venna. Neito hurmasi täysin olemuksellaan ja ulkonäöllään, ja valinta hakemuksen kohteeksi oli heti ensiminuuteista lähtien selvä. Ponista löytyy juuri oikea määrä omaa luonnetta, tuhkimon ulkonäkö, ja sopivasti haastetta ja kirjoitettavaa, tallipäiväkirjan sisältö ei varmasti tulisi olemaan tylsää! Vennan kanssa olisi suuri kunnia tutustua ja viettää aikaa suuren ratsastuskoulun hulinassa, tamma vaikuttaa persoonalliselta ja kivalta neidolta. Venna on suuri rakkauteni, siksi haen sille hoitajaksi. Luvassa olisi tahtojen taistoa - kaksi jääräpäätä vastakkain, mutta myös rentouttavia maastoretkiä tutustuen yhdessä tallia ympäröivään luontoon, tavoitteellista treeniä hiki pinnassa, halihetkiä uuden ystävän kanssa, ja vain tutustumista ja rauhallista oleskelua. Ratsastajien avustaminen tallissa ja tunnilla voisi myös olla tarpeellista neidon kanssa - luonnetta kun löytyy. Ilkeäksi en kuitenkaan Vennaa miellä, ainoastaan suloiseksi draamaprinsessaksi. ♥

Miksi minä?

Seppeleen pitkä-aikainen seuraaja, ikuinen fani ja aktiivinen sivuilla sekä foorumilla pörrääjä. Kuvagallerian kuvat olen tutkinut läpi useaan kertaan, sivuihin olen tutustunut suurennuslasilla, foorumilta on tullut luettua kaikki mahdollinen mitä olen käsiini saanut. Artsilan tarinat, ylläpidon ja hoitajien päiväkirjat, ratsastustuntien tarinat ja maksut, hoitajien nurkan höpöttelyt, ilmoitukset ja tiedotteet. Rakkaus ja innostus tätä paikkaa kohtaan on suuri, ja aikaa riittää täällä pörräämiseen. Inspiraatio kirjoittamiseen ja hoitamiseen on hurja, ja olisi mahtavaa päästä purkamaan intoa, joka ei ihan heti ole loppumassa!

Luvassa olisi aktiivista ja monipuolista hoitamista, kuitenkin jokaiseen hoitokertaan panostaen ja aikaa käyttäen. Hoitotarinoiden ohella päiväkirjasta tulisi löytymään myös piirroksia ja runoja, miksei sarjakuviakin. Tarkoituksena olisi hoitaa pitkäaikaisesti ja rennosti, Seppele on minulle kuin toinen koti - vaikken tallilaiseksi ole vielä päässytkään. 

Lopuksi...

 Olen ihaillut Seppelettä pitkään, ja viettänyt lukuisia viihtyisiä tunteja sen sivuilla ja foorumilla seikkaillen, hevosia ja historiaa tutkien, hoitohevosesta haaveillen. Vaikken pääsisikään hoitajaksi, tulen silti seuraamaan Seppeleen arkea, yhä tallilaiseksi pääsystä uneksien, ja aina uudelleen yrittäen. Kiitos tästä mahtavasta tilaisuudesta, toivotan paljon onnea jokaiselle hakijalle ja hevosille, jotka tulevat saamaan itselleen parhaat mahdolliset hoitajat ylläpidon johdosta.


//Ulkonäkökuvausta ja muuta kirjoittelen, jos sattuisin pääsemään hoitajaksi, eli niitä ei tässä lue.

"Syksy. Ruskan väriloistossa maahan leijailevia lehtiä. Sadekuuroja, jotka huuhtovat lasten liiduilla tiehen piirretyt taideteokset mennessään. Koleita ilmoja, ilmoja jotka muuttuvat silmänräpäyksessä auringonpaisteesta syysmyrskyksi. Hevosten parissa puuhaileville, kuten minulle, syksy merkitsee jokseenkin samoja asioita kuin kaikille muillekin. Se on myös jotain muuta. Tunnelmallisia maastoretkiä talveen valmistautuvaan luontoon, maastoretkiä joiden jälkeen kuraisia hevosia ruokotaan puhtaaksi hiki hiusrajaan nousten, ja tuskaillaan ruskeaksi muuttuneen satulavyön kimpussa. Ratsastusryhmät, jotka sateen ja viileyden yllättäessä pakenevat lämpimän maneesin turviin, ja pääsevät hevosten hoitamisessa helpommalla. Aamuiset hetket, kun sadeloimiin puetut hevoset talutetaan tarhoihin, ja nautitaan ilman raikkaudesta, siitä kuinka helppoa hengittäminen on. Nopeasti pimenevät illat, ja hevosenhoitajat jotka lisäävät takin alle ylimääräisen villapaidan taretakseen ratsastaa kello seitsemän ratsastustunnilla, joka ei vielä ole siirtynyt maneesiin. Syksy tulee olemaan erilainen kuin kulunut kesä, mutta omalla tavallaan upea, täydellinen. Ainakin minun mielestäni. Höyryävästä kaakaomukista hörppiminen synkän iltataivaan alla, viltteihin kietoutuneena on yksi asia, josta pidän syksyssä. Vesivärien esiin kaivaminen, ja keltaisesta punaiseen taittuvat syksyn värit, jotka muodostavat paperille värikkään maalauksen, jonka pääosassa esiintyy ruunikko puoliverinen. Hevosen korvat ovat hörössä, ja se laukkaa eteenpäin katsoen kaukaisuuteen, tulevaisuuteen. Ehkä edessä häämöttävään talveen, hohtavan valkoisiin lumikinoksiin ja lumen alle hautautuneiden metsänvihreiden kuusten takana kurkkiviin punalakkisiin tonttuihin...

Niin, syksyssä on paljon hyviä asioita. Parasta syksyssä kuitenkin on, no Seppele. Kymmenien hevosten, hoitajien ja ratsastajien unelma. Kuin myös minun. Syksyn tullen olen saanut mahdollisuuden olla osa tätä ihailemaani porukkaa, ja totta maar aion käyttää tilaisuuden hyväkseni. Ensimmäinen askel oli hoitajakurssi, jonka tulen muistamaan aina. Kurssilla tutustuin muutamaan uuteen ystävään, joiden kanssa olen pitänyt yhteyttä puhelimella. Tutustuin myös paljon enempään, talliin, joka ei helposti unohdu. Seppele on minulle kuin lapsuuden rakkain halinalle, asia josta en halua erota. Asia, jota rakastan, josta unelmoin ja jota ajattelen illalla nukkumaan käydessäni, aamulla herätessäni ja kesken ruotsintunnin.. Suoritettuani hoitajakurssin tein kuten kymmenet muut - osallistuin hoitajahakuihin. Hakuihin, joiden lopputulos saisi monta ihmistä itkemään onnesta, tai vaihtoehtoisesti pettymyksestä. En halunnut kuulua jälkimmäiseen porukkaan, kuten ei kukaan muukaan. Rukoilin iltaisin hartaasti onnenpotkua ja elätin toivetta hoitohevosen saamisesta. Samaten vatsassani muljahti ikävästi joka kerta, kun ajattelin muita hakijoita, jotka osa olisivat minua parempia. Ei auttanut kuin toivoa, ehkä minua onnistaisi. Jos ei minua, ainakin jotain muuta. Mitä ikinä tapahtuisikin, minulla oli aina mahdollisuus yrittää uudelleen."

Pientä kirjoitusnäyttöä, hieman runollisempaa tyyliä kokeilin. Tarinassa ei oikeastaan tapahtunut mitään, sillä sen tarkoitus ei ollut esittää hoitotarinan tyyppistä. 
Piirrosnäyttöä avatarkuvassa!

[Pyry]

Kuka?

Pyry on juuri täysikäisyyden kynnyksen ylittänyt nuori mies, kotoisin alunperin eteläisestä Suomesta. Harvasanainen, ajoittaisen ujouden vaivaama, mutta ehdottoman reilu ja avulias. ”Kömpelö otus, jonka raajat on liian pitkät ja tukka takkuinen, lasit vinossa, kuten myös hampaat” olisi todennnäköisesti tapa, jolla Pyry kuvailisi omaa ulkonäköään ja olemustaan. ”Mutta ihan kiva tyyppi muuten!”

Pyryn isosiskoa puraisi hevoskärpänen, rajusti, useampi vuosi sitten. Vanhemmat innostuivat hommasta lähes yhtä pahasti ja nuorimmainen kiskottiin mukana tallille. Eläinrakkaana ihmisenä Pyry ei valittanut ja kiinnostuneena seuraili sivusta itselleen aiemmin täysin vieraita kaviokkaita. Hevoset säväyttivät herkkyydellään ja rehellisyydellään ja pian Pyry huomasi seuraavansa siskoaan tallille täysin vapaaehtoisesti. Hän huomasi menettäneen sydämensä uudenlaisille ystävilleen. Hevosen selässäkin tuli pariin kertaan istuttua, mutta varmempi olo Pyryllä oli karsinassa, jossa sai olla ihan omassa rauhassa toisen olennon kanssa. Siskon harrastus eteni ja kohta estekorkeudet nousivat ja kisakentät tulivat tutuiksi. Pikkuveli seurasi matkassa hevosenhoitajan roolissa ja nautti toiminnantäyteisistä viikonlopuista. Viikolla siskon ratsut toimivat Pyryn seuralaisina pitkillä maastokävelyillä.

Sisko osottautui melko eteväksi esteiden ylittäjäksi ja harrastus muuttui yhä vakavampiluonteiseksi. Pian vanha maalaistalli jäi taakse ja upouudessa hienossa kisatallissa seisoi komea puoliveriratsu. Pyry ihastui hevosen itsevarmaan olemukseen ja teki nopeasti tuttavuutta uuteen hoidokkiinsa. Ratsastaminen oli edelleen lähinnä rentoa humputtelua, mukavaa ja kiireetöntä, kunnes sisko sai päähänsä että hevosenhoitajan tulee myös toimia aktiivisena ratsastajana hoidokeilleen. Pedagogiset taidot eivät olleet kuitenkaan vanhemmalla sisaruksella hallussa ja pian Pyryn ratsastaminen ei ollut enää miellyttävää yhteisoloa hevosten kanssa, vaan hampaiden kiristelyä ja haukkujen kuuntelemista milloin huonosta istunnasta ja löysästä ohjasotteesta. Hermostunut opettaja, ahdistunut oppilas ja huippuunsa viritetty kisahevonen oli tietenkin huono yhdistelmä ja Pyryn ratsastus loppui pahaan tippumiseen noin vuosi sitten.

Pyry vannotti itselleen ettei enää nousisi kaviokkaan selkään, mutta muutto opiskelupaikan perässä toi hänet Seppeleen lähelle ja aikansa maastoilevia ratsukoita ja tarhaavia hevosia kauempaa katseltuaan mieleen nousi uudenlainen haave. Jospa hän kuitenkin yrittäisi uudelleen, rauhallisessa ja rennossa ympäristössä luotettavien ratsujen ja ymmärtäväisen talliporukan kanssa...

Uusi ystävä?

Juuri nyt Pyryn harrastaminen kaipaisi luotettavaa ja rauhallista kumppania, jonka kanssa saisi uudestaan opetella hevosten kanssa olemista ja ratsastuksen perusasioita puhtaalta pöydältä. Hän nauttii erityisesti kiireettömästä oleilusta isojen eläinten kanssa, hiljaisista hetkistä karsinassa harjaillen ja rauhallisista kävelylenkeistä metsissä ja poluilla.

Reino sykähdytti heti kauniilla ulkonäöllään ja hauskalla luonteellaan. Äksyä ilmettä ei Pyry ole ikinä osannut pelätä, rauhallinen ja johdonmukainen käytös on ennenkin paljastanut lempeämmän totuuden irvistävän naaman takaa. Pitkään piilossa ollut haave valjakkoajosta ja rekiajeluista heräsi uudestaan tämän ruunan myötä, pääsisi kokeilemaan jotain itselle uutta! Ehkä ratsastaminenkin alkaisi jälleen sujua osaavan hevosen kyydissä, koulukiemuroidenkin opettelu voisi tämän ruunan kanssa kiinnostaa. Reino vaikuttaa luotettavalta tuntiratsulta ja hoidokilta, joka ei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi. Niin kuin ei pidäkään!

Humu näyttää hauskalta metsänpeikolta entisten tuttujen estetykkien jälkeen, pieni pörröharjainen suomenhevonen voisikin olla loistava kaveri kiireettömään tutustumiseen ja uudenlaiseen harrastamiseen. Kentällä voisi luottavaisin mielin muistutella mieleen selässä olemista ja maastoilu rauhallisella ja varmalla tammalla hienoissa maisemissa olisi mitä mahtavinta ajanviettoa. Taitojen ja luottamuksen lisääntyessä vauhdikkaammatkin maastolenkit ja pienet esteet voisivat alkaa kiinnostaa. Onnekseen Pyry ei ole venynyt isoihin mittoihin niin pituudeltaan kuin painoltaankaan ja sopisi hyvin Humun selkään. Vanhemmille hevosille on kehittynyt jo vankkaa itsevarmuutta oman itsensä suhteen ja niiltä saa oppia paljon. Tamma tuntuu omaavan terhakan luonteen ja tämän hepan kanssa ei varmasti tylsiä hetkiä olisi luvassa!

Molemmat hevoset ovat hyvin erilaisia, mikä onkin hienoa sillä, niiden hoitamisessa olisi omanlaisensa hienot puolensa eikä parivaljakkoa pystykään laittamaan järjestykseen siitä, kumpi olisi miellyttävämpi harrastuskaveri!

Seppeleeseen?

Kisatallien kiireisyys on nähty ja koettu draamoineen ja sisäänpäin lämpiävine piireineen. Rauhallisen ja kodikkaan Seppeleen talliporukkaan olisi hienoa päästä tutustumaan. Tallin toteutus on upea ja historia eläväinen. Virtuaalimaailma kaipaa juuri Seppeleen tapaisia, tavalliseen - mutta ei laisinkaan tylsään! - arkeen keskittyviä paikkoja, joilla on pitkä historia ja omistautunut ylläpitoporukka.

Ruudun takana?

...kirjoittelee Pyryä hieman vanhempi heppapoika. Ratsastusta takana on muutama vuosi, hevosten hoitoa ja tallihommia sitä enemmän. Piirtäminen ja kirjoittaminen ovat jääneet valitettavan vähälle viime aikoina ja innostuin Seppeleen sivut löydettyäni palaamaan näiden harrastusten pariin. Piirrosnäytteitä tässä: Arabin pää, islanninhevonen, sarjakuvamainen maastoreissu, Rotta, Reino. Tekstinäytettä tulikin jo hoitajakurssilla tehtyä.

Edit. Piirrosinspiraatio iski, lisäsin Rotan ja Reinon kuvat.

[Andra]

Kuka?

Olen Aada, 16-vuotias tyttö ja olen harrastanut ratsastusta viitisen vuotta. Itse hevostelua olen harrastanut koko ikäni. Pituutta löytyy 168 cm, joten puoliveriset ovat lähellä sydäntäni. Myös isot ponit miellyttävät. Rakastan kouluratsastusta, mutta eivät esteet tai maastoilu kuulosta yhtään pahalta vaihtoehdolta. Luonteeltani olen avulias ja ystävällinen. En suutu kovin helposti enkä ole pitkävihainen. Minuun on aika helppo tutustua, jos vain kestää huonot vitsini.

Omistan pitkät ja tummanruskeat hiukset, jotka ovat joko ponnarilla, letillä tai sotkuisella nutturalla. Päälläni on yleensä huppari sekä ruskeat ratsastushousut. Jaloissa ovat kuluneet, keltaiset tennarini tai ratsastussaappaat.

Aada irl?

Ruudun takana kirjoittelee 13-vuotias, juuri yläasteen aloittanut tyttö. Olen harrastanut ratsastusta kuusi vuotta ja hoidan fwb-tammaa sekä suokkiruunaa. Olen luonteeltani ja ulkonäöltäni aika samantapainen kuin Aada.

Bittiponeilun aloitin v. 2012. Olen hoitanut monia eri rotuisia ja luonteisia hevosia ja tällä hetkellä minulta löytyy myös oma talli.

Valloittava voikko

Haen siis hoitajaksi hurmaavalle Sentille. Kun ensimmäisen kerran vierailin Seppeleessä, ihastuin Senttiin ensisilmäyksellä. Rakastan orin luonnetta ja ulkonäköä. Voikko olisi täydellinen hevonen, jonka kanssa voisin opetella ratsastuskoulun arkea oman halinallen kanssa. Sentin kanssa käytäisiin tunneilla ja tutustuttaisiin kunnolla. Jaettaisiin ilot ja surut, laukkattaisiin lumihangessa ja treenattaisiin koulua niin että hiki virtaa. Käytäisiin rennoilla maastolenkeillä ja hypittäisiin mielen virkistykseksi.
Joskus hamassa tulevaisuudessa voisimme käydä jopa pienissä kisoissakin, mutta siihen on vielä aikaa.

Miksi Seppele?

Seppeleen menoa olen seurannut vuodesta 2008 lähtien, silloin vähän epäaktiivisesti (olinhan vasta seitsemän) ja sen jälkeen aktiivisemmin. Viimeisen puolen vuoden aikana olen käynyt foorumilla aktiivisesti, vaikken olekkaan kirjoitellut tänne oikein mitään.

Pidän ratsastuskouluelämästä ja Seppelehän on sellainen, joten why not? Upea ulkonäkö ja tiivis hoitajaporukka vetävät puoleensa. Tapahtumat ovat monipuolisia ja välillä tuntuu että Seppele olisi ihka oikea ratsastuskoulu.

Sentti on erittäin upea hevonen ja todella toivon että saisin herran hoitohevosekseni!

Onnea kaikille muillekkin hakijoille! ♥

[Alison]

**Naputtelin hakukenttään Seppeleen ositteen. -MITÄ, hoitajahaku!!?? -Nyt mun on pakko saada täältä hoitsu!**


♥ Haluat tietää kuka olen? ♥
 -Hei! Olen Alison, 15 tyttö. Ratsastusta olen harrastanut kohta 7 vuotta, jonka aikana olen tutustunut esteisiin, kouluun ja maastoiluun. Hallitsen hevosen näissä kaikissa lajeissa kohtuullisen hyvin. Olen kiinnostunut myös maastoesteistä maastoilun lisäksi, mutta kunnollisen maastoradan puuttuessa en ole päässyt hyppäämään niin usein kun olisin halunnut. Kouluratsastuksesta en juurikaan perusta, sillä en aina jaksa keskittyä kuvion vääntämiseen niin tarkasti kun ehkä kannattaisi. Näiden 7 vuoden aikana on tullut vierailtua muutamilla ravitalleilla, joten osaamista löytyy myös siltä saralta. Vaikka pidänkin kaikkien lajejen harrastamisesta, en ole kisaaja ihmisiä. Kisajännitykseni vuoksi unohdan yleensä radan, ja menen sekaisin. Kuitenkin jos on aivan pakko, menen radalle säheltämään. Tämän vuoksi tykkään tehdä pitkiä ja rauhallisia maasto lenkkejä tutun ja turvallisen hevosen kanssa ilman satulaa, ja katsella luontoa. Hyppiminen ihan rauhakseen kentällä, mieluiten niin, ettei kukaan ole katsomassa on myös mieleeni. Kaikesta huolimatta tykkäään myös ratsastella yhdessä jonkun todella luotettavan ystäväni kanssa.

Pituutta minulta löytyy 143 cm. Luonteeltani olen ystävällinen ja kiltti, en tekisi pahaa kärpäsellekkään. Olen myös melko ujo, joten en helposti mene juttelemaan vieraille. Olen ujoudestani huolimatta kiltti ja mukava, joten jos minulle tullaan juttelemaan, juttelen takaisin ja  ystävystyn  yleensä helposti. Autan kaikkia jotka vain minulta tulevat apua pyytämään. Vietän aikaani usein ihan vain istuskelemalla hoitohevoseni karsinassa, tai tutkimalla hevosen selästä käsin maastoja.

Asun  Liekkijärven rannalla, kävelymatkan päässä Seppeleestä. Hiukseni ovat blondit, ja ne yltävät miltei puoliväliin selkää, vaikka olisivatkin ponnarilla. Pituutensa vuoksi ne ovatkin usein ponnarilla tai nutturalla. Silmäni ovat siniset. Tallissa kuljen yleensä college housuissa, mutta tietenkin myös ratsastushousuissa. Paidaksi kelpuutan samat paidat kuin perus vapaa-ajallenikin.
Sellainen minä (:


♥ Haluat tietää myös Historiani virtuaalimailmassa? ♥
Selvä! Virtuaalimailmassa olen pyörinyt jo n. 2 vuotta. Aloitin oman tallin pitämisellä (taisipa olla juurikin Seppele josta idean sain) josta sitten jatkettiin omiin hevosiin ja hoitamiseen. Tällähetkellä omistan 5 hevosta.

♥  Ai että miksi juuri... ♥
...Hestia? Tuo laikukas luonnetta omaava tamma etsii hoitajaa? ILMOTTAUDUN! Ennen hoitajahakua en ollut oikeastaan  edes kuullut Hestia nimisestä hevosesta.. Olin tukinut kaikkien hoitajahaussa olevien heposten sivut läpi. (Hestiahan ei ollut mukana haussa ihan alusta lähtien) Suoritettuani hoitajakurssin jäin miettimään päätöstäni hetkeksi. Päätöksen teko olikin odotettua vaikeampaa. Olin aluksi ajatellut ottaa vaan jonkun hevosen, sillä kaikki olivat niin ihania! Mua ei todellakaan pitäis päästää valitsemaan kun se tuppaa olemaan mulle hankalaa.. Pitkän pähkäilyn päätteeksi  päädyin Senttiin. Olin jo tulossa kirjoittamaan hoitajahakemusta, kun huomasin Annen viestistä löytyvän ylimääräisen hevosen. Hestian.  Siltäseisomalta lähdin selailemaan tamman sivuja. Ihailin tamman väritystä: en voinut olla ihastumatta! Omistan itse myös laikukkaan tamman, joten Hestia veti minua kuin automaattisesti puoleensa. Jatkoin lukemista: Kiltti tamma varustettuna pienellä ripauksella ilkikurisuutta, luonteen luettuani olin kokonaan myyty. Tamma sopii lajiin kuin lajiin, joten sen kanssa voisi harrstaa vaikka mitä!  Pidän hevosista, joilla on hieman luonnetta. Sellaisista jotka eivät suinpäin huokse minne ihminen tahtoo, vaan esittävät myös vastaväitteitä. Kuitenkin pienissä määrin, ettei yhteiselosta tule liian hankalaa. Hestia olisi juuri tälläinen!

♥ Ai, haluat tietää toisenkin vaihtoehdon?  ♥

Myöhään tulee, mutta tulkoot. Vaihdan siis viimemetreillä Sentin Rottaan. Kiehtovalla historialla varustettu puoliverinen kiinnitti huomioni viime metreillä. Loppujenlopuksi haeskelen puskaponia jonka kanssa ei tarvitsisi tehdä kaikkea aina niin vakavasti.  Tykästyin ruunan ''harmaaseen'' historiaan. Hevonen vaikuttaa juuri sellaiselta hevoselta joka kaipaa vain rauhallisia maastoiluja tutun ihmisen kanssa. Noh, sellainenhan minäkin olen. Rotta vaikutti ystäväliseltä hevoselta jonka luottamuksen saamiseksi tulisi tehdä töitä. Jos nyt tärppää ja Rotan hoitajuuden saan, niin suunnitelmissa olisi edetä rauhallisesti toisiimme tutustuen ja uusia asioita ihmetellen. Koluttaisiin läpi kaikki maastot ja kahlattaisiin lammet.  Kaikki asiat tehtäisiin yhdessä ja hyvällä mielellä.

♥ Miksikö haluan hoitsun Seppeleestä? ♥
Seppeleen löysin muutama vuosi takaperin. Katselin hevosia ja ajattelin että vau, täältä mun on ihan pakko hankkia joskus hoitsu. Silloin olin tosi epäaktiivinen virtuaalimailmassa, joten asia unohtui vähitellen. Tänä vuonna aloin seuraamaan Seppeleen sivuja aktiivisesti, ja nyt haun avauduttua päätin toteuttaa pitkä-aikaisen haaveeni!

 ♥ Jaa, haluat vielä näyttöä ♥:
Saamasi pitää! Tarina on Viitamäkeen kirjoittamani hoitotarina jossa seikkailee suomenhevostamma Liina (:

*Ei niin hyvä päivä tälläkertaa*
-Vihdoin viikonloppu! huokasin ja rojahdin sohvalle makaamaan. Koulua oli käyty vasta viikko, ja olin nyt jo uupunut. Samassa muistin, että olin luvannut äidille pysyä poissa kotoa sen aikaa kun hän siivosi. Sotkisin kuulemma kaiken minkä hän sai paikalleen. Huokaisin, luin WatsApp viestini ja lähdin vaihtamaan tallivaatteita ja kävelemään kohti bussipysäkkiä.

Bussin saapuessa aloin etsimään korttiani laukustani. -Eikä, en mä vaan voinu unohtaa sitä kotiin! huokasin. Kortti oli kuitenkin syystä tai toisesta jäänyt kotiin. Onnekseni löysin laukun pohjalta kaksieuroisen jonka olin ottanut mukaan limsarahaksi. Tervehdin kuskia ja maksettuani menin istumaan vakipaikalleni, eli ihan taakse. Bussissa ei istunut minun lisäkseni ketään muuta.

Painoin punaista STOP-nappia hyvissä ajoin, etten ajaisi ohi pysäkistäni. Menin seisomaan valmiiksi oven taakse, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti pois ihnottavan kuumasta bussista. Kuitenkaan bussi ei pysähtynyt Viitamäen kohdalle, vaan jatkoi matkaansa eteenpäin. Juoksin bussikuskin luokse: - Hei anteeks, mun piti jäädä tolla edellisellä pysäkillä, mä kyllä painoin tota Stoppia, sanoin kuskile. -Jaa, ne napit ei toimi tässä bussissa, oonkin ajamassa seuraavaks korjaamolle, kuski sanoi, ja pysäytti bussin seuraavalle pysäkille. Tuohtuneena hyppäsin ulos bussista. Tästä olisi yli kilometrin matka Viitamäkeen, enkä nyt todellakaan ollut sillä tuulella, että jaksaisin kävellä metriäkään.

Vihdoin ja viimein saavuin Viitamäen risteykseen. Kasvoni olivat muuttuneet tulipunaisiksi, sillä matkalla oli ollut paljon ylämäkiä, eikä paahtava aurinko ollut helpottanut asiaa yhtään. Avasin tallin oven, ja astuin sisään. Olin helpottunut siitä, että olin viimein tallilla. Hevosten kanssa rentoutuu aina! Huomattuani, että Liina ei ollut karsinassaan, laskin laukkuni sen karsinan eteen, ja nappasin riimun kainalooni.

Tarhassa oli Liinan lisäksi Rosa. Molemmat hevoset nyppivät aidan alla kasvavia pieniä ruohotuppoja. -Hei tyttö! sanoin tammalle. Minut huomattuaan Liina kääntyi kannoillaan ja lähti päinvastaiseen suuntaan. -Et oo tosissas! Mä en nyt yhtään jaksa tällästä Liina! huusin tammalle, jonka takapuoli oli minuun päin. Laitoin riimun selkänitaakse, ja aloin kävelemään hitaasti kohti tammaa. Huomattuaan, että olin hiipinyt lähemmäs, Liina kääsni takapuolensa minua kohti. Minua ei huvittanut jäädä odottelemaan, että josko ne takajalat nosusisivat, vaan siirryin suosiolla pariaskelta taaksepäin. Päätin yrittää vielä uudelleen. Nyppäsin pienen tupon ruohoa mukaani, ja lähdin kävelemään kohti Liinaa. -Katos Liina mitä mulla on sulle! juttelin tammalle samalla kun hivuttauduin varovasti lähemmäs. Nappasin kiinni Liinan otsaharjasta, ja pujotin salamannopeasti riimun sen päähän. Liina näytti yllättyneeltä, ja siltä, ettei oikein tajunnut mitä oli tapahtunut. Mutta ongelmani eivät suinkaan loppuneet siihen: Liina oli päättänyt, ettei se lähde tarhasta vielä. Kun lähdin kävelemään kohti tarhan porttia, Liina löi jalkansa lukkoon. -Hei tuu nyt, Liina mä en nyt todellakaan jaksa, sanoin huokaisten ja väsyneellä äänellä Liinalle. Suomenhevosen sinnikkyydellä ja päättäväisyydellä varustettu Liina ei ollut se helpoin tarhasta haettava, jos sille päälle sattui. Katsoin tammaa: siinä se nyt seisoi takajalat harallaan, etujalat suorina ja korvat luimussa. Katsoessani Liinaa en voinut olla hymähtämättä: - Hupsu suokki, tuu jo! pyysin tammalta maanittelevasti. Onneksi konstini eivät olleet lopussa: kävelin tamman taakse, heilautin riimunnarua jolloin tamma suostui liikkumaan eteenpäin. Sain sen jotenkuten ulos tarhasta ja talliin, mutta siihen kului paljon aikaa.

Karsinassa en viitsinyt edes kokeilla mitä se olisi tehnyt, jos en olisi laittanut sitä kiinni kaltereihin. Kävin hakemassa harjapakin, ja aloin harjaamisen. Harjatessa Liina kuitenkin oli oma ihana itsensä. Se sulki silmänsa harjaamisen ajaksi. Kun olin saanut tamman kokonaan harjattua, hain satulan ja suitset. Asetin Liinan satulan sen selkään, ja kurotin sen satulavyön mahan alta. Juuri kun olin saamassa ensimmäistä remmiä kiinni, Liina alkoi pullistella. Se väläytti jopa hieman valkoista hymyään minulle, kun yritin vetää vyötä lujemmin kiinni. -Nyt Liina! komensin tammaa. Parin kymmenen minuutin taistelun päätteeksi satulavyö oli jotenkuten kiinni. Sitten oli suitsien vuoro. Ihme kyllä niiden laitossa ei ollut minkään sortin ongelmaa. Laitoin omat varusteet päälleni, ja lähdin taluttamaan Liinaa kohti kenttää. Siihen tammalla ei onnekseni ollut vastaväitteitä.

Ulkona oli paahtavan kuuma, minulla ei ollut vesipulloa, ja olin joutunut luopumaan limsa rahoistani päästäkseni tallille. Mieleni oli siis jo valmiiksi mustana. Asiaa ei luonnollisesti helpottanut ollenkaan, että minun oli raahattava itseni lisäksi kentälle vikuroiva Suomenhevonen. Liina oli nimittäin keksinyt, että tien (joka johtaa kentälle) vieressä oli ruohotuppoja. Koska tammalla oli kuolaimet, en tietenkään sallinut sen syödä tienreunassa olevia herkkuja. Tästä Liina vasta olikin hermostunut. Lähtiessä se oli ollut kiltti kuin enkeli, mutta huomatessaan, että se ei saa haluamaansa se oli muuttunut yhteistyöhaluttomaksi. Jalat se löi lukkoon alta aika yksikön, jos kiskaisin sen pois ruohomättään luota. Raippaa heilauttamalla sen sai liikkeelle, mutta vain seuraavaan ruohotuppoon asti.
Vihdoin olimme kentällä. Tarkoitukseni oli hypätä hieman matalia esteitä, joten kävin ensimmmäiseksi pystyttämässä neljä estettä. Laitoin yhden esteen aina yhdelle sivulle (lyhyensivun keskelle 1, pitkänsivun keskelle 1 jne.)Käänsin tamman keskihalkaisialle. Kiristin vyön, joka ei ihmekyllä aiheuttanut mitään itkupotkuraivaria vaan sain kiristää vyön ihan kaikessa rauhassa. Liina näytti pikemminkin nukkuvan kun seuraavan skarppina kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Asetin jalkani jalustimelle. Sillä punaisella sekunnilla Liinan korvat kääntyivät luimuun, sen silmät avautuivat ja se lähti kävelemään eteenpäin. -Nyt paikka! sanoin tammalle ja vedin ohjista. Liina heitti muutaman pukin mielenoisoitukseksi, joiden seurauksena lensin peffalleni hiekkaan. Liina ei suinkaan pysähtynyt vaan jatkoi matkaa, tälläkertaa ravissa. Ärsyyntyneenä nousin ylös, puhdistin takapuoleni ja lähdin kävelemään kohti Liinaa. Minut huomatessaan tamma vaihtoi laukalle. Laukatessaan tamma laski päätään aikaajoin alas, ja teki nopeita spurtteja. Odotin, että Liina siirtyisi käyntiin ja pysähtyisi. Salaa mielessäni toivoin sen tulevan luokseni kutsusta. -Liinaaa, tuu tänne, mä lupaan että saat porkkanaa ja leipää ja omppua ja liket- herkkua ja vaikka mitä jos nyt vaan tuut, sanoin väsyneesti. Ihmeekseni sain huomata että tamma todella pysähtyi ja katsoi korvat hörössä minua kohti. Lähdin kävelemään koti tammaa kädet ojossa sille rauhallisesti jutellen. Kun olin päässyt noin metrin etäisyydelle, Liina käänsi korvansa luimuun, heitti ison pukin ja lähti laukkaamaan minua kohti. Ehdin juuri ja juuri väistää villisti pukkilaukkaavaa hevosta. -Ei toi oo yhtään sun tapastas! sanoin tammalle. Samassa kuulin hihitystä kentän laidalta. Jenni avasi kentän portin ja kysyi tarvitsinko apua. Nolona vastasin, että jos nyt sitten vähäsen. -Kaikki ei menny ihan niin kun mä suunnittelin, kerroin Jennille. Ajattelin, että hän luulisi etten osaisi hallita hevosta. -No eihän kaikki aina menekkään, ei sun tartte huolehtia, Jenni sanoi rohkaisevasti ja taputti minua selkään. Jennillä oli taskussaan porkkanan palasia joiden avulla hän houkutteli Liinan luokseen. -Herkut tehoavat aina! Jenni sanoi ja nappasi Liinan ohjista kiinni. Sen olin kyllä huomanut hakiessani tammaa laitumelta. Liina vaikutti tammalta joka oli erittäin perso herkuille.

Vihdoin olin selässä. Jenni oli jo lähtenyt omiin askareihinsa ja jättänyt minut ns. oman onneni nojaan. Parin kävelykierroksen jälkeen lyhensin ohjat ja siirryin raviin. Tämäkään ei sujunut niinkuin ennen, vaan sain jopa näpäyttää hieman raipalla jotta tamma lähti luimien hölkkäämään. Parin kevytravi kierroksen jälkeen istui satulaan ja aloin tehdä enemmän ymyröitä. N.15min oli kulunut kun siirsin tamman käyntiin. Annoin Liinalle pitkät ohjat, tarkistin vielä kerran vyön ja jalustimet. En halunnut joutua maistamaan hiekkaa uudelleen ihan vain sen vuoksi, etten olisi ollut huolellinen. Kaikki kunnossa! Seuraavaksi kävelin n.10min jonka jälkeen keräsin ohjat. Lähdin kävelemään isoa päätyympyrää, josta oli tarkoitus nostaa laukka. Laukka nousi tavalliseen tapaan hyvin, ja se oli samanlaista kun aina ennenkin: ihanan pehmeää, sopivasti keinuttavaa ja eteenpäinvievää. En tehnyt laukassa mitään sen kummempaa kuviota, vaan päätin yksinkertaisesti hypätä esteet. Hypyt sujuivat melko hyvin ensimmäiseksi hyppykerraksi. Paria tiputusta lukuunottamatta, onnistuimme mielestäni hyvin. Liina oli toiminut kuin ajatus, eikä temppuillut kuten alussa oli meinannut. Hypittyäni mielestäni riittävän aikaa päätin vaihtaa suuntaa. Tein täyskaarron jonka päätteeksi siis vaihdoin suuntaa. Siirsin tamman hetkeksi käyntiin jotta se saisi hieman levätä. Käveltyäni riittävästi otin ohjat takaisin käteeni. Nostin käynnistä laukan ja ohjasin Liinan kohti pitkälläsivulla olevaa estettä. Liina hyppäsi kauempaa kun odotin, jonka vuoksi lensin tamman kaulualle. Kilttinä tyttönä Liina hidasti käyntiin ja minä pääsin takaisin satulaan. Hyppäsin esteet myös tässä suunnassa pari kertaa, jonka jälkeen hidastin käyntiin ja käveltyämme n. 10 minuuttia, käänsin Liinan keskihalkaisijalle. Laskeuduin satulasta, löysäsin vyön, nostin jalustimet ja lähdin taluttamaan tammaa kohti tallia.

Tallissa Liina käyttäytyi varsin mallikelpoisesti, joten uskalsin harjata sen läpikotaisin. Pujotin tammalle riimun ja vein sen tarhaan. Palattuani talliin päätin siivota Liinan karsinan. Hain kottikärryt ja talikon ja aloin hommiin. Mikään hirveän likainen karsina ei tälläkertaa ollut, mutta olin silti päättänyt siivota sen. Siivottuani karsinan vein sinne lisää purua ja vein kottarit ja talikon paikalleen. Nappasin reppuni naulakosta, ja lähdin kohti bussipysäkkiä. Toivottavasti äiti oli jo siivonnut.


Onnea kaikillle hakuihin osallistuneille! (:

[Tuulia]

♡ Tuulia - iloinen luonnonlapsi
Tuulia, se kukkia rakastava tyttö, jonka mielipuuhaa on metsässä vaeltaminen. Lukioon suunnannut neitonen on pitkä, nätti tyttö, jonka kullankeltaiset hiukset ovat silmiinpistävin tunnusmerkki. Hoikka tyttö pitää sinisestä, eikä ole ihme jos hänellä on sinisiä vaatteita päällään. Tuulia on luonteeltaan rauhallinen ja iloinen, positiivinen sekä tuttujen kesken todella puhelias. Hän tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja auttaa mielellään pienempiä.
Tuulialla on oma, valkea poni, joka asuu Seppeleen lähistöllä pihatossa.
Kuulostaako hassulta - lukiolainen poninomistaja haluaa vielä hoitoponinkin? Ei pahemmin, vaihtelu virkistää ja kehittää hevostaitoja. Tuntiponi ei tarvitse joka päivä liikuntaa, ja omalle ponille voi etsiä hoitajan (; Itse olen aika aktiivinen, hoitomerkintöjä ilmestyy ainakin kerran kuukaudessa, ja koitan panostaa niihin - maistiaisia onkin Rosalle jo vähän kertynyt. Osallistun myös innolla tapahtumiin, maksuja väsäilen kun aikaa on (:

♡ Hestia Mor - kaunis ja herkkä poni
Hestia, ihanan värinen ja luontoinen ponitamma. Tamma tuli uutena viime vuoden keväällä, suoritin sillä hoitajakurssin ja hainkin sille, ja nyt jälleen samassa tilanteessa hoitajakurssin sillä suorittaneena. Tämä poni on vaan jotenkin niin kiva, sopivan kokoinen, luonteinen ja tasoinen minulle, sekä antaa haastetta ja vaihtelua maalaamiseen kirjavuuden ansiosta. Poni ei ole itsestäänselvyydellä helppo, vaan vaatii ratsastajalta pieniä ja tarkkoja apuja, ja on täten hyvä opettamaan, tuomaan vaihtelua omalla ponilla ratsastamiseen. Ja ajan kanssa varmaan maastoesteet olisi meidän mielipuuhaa (: Eikä hoitamisen pääasia ole ratsastus, vaan ponin hoitaminen monenlaisine tehtävineen. Niistä sekä kaikista tapahtumista nauttisin tämän suloisen ponin kanssa!

♡ Humaus-Tyttö - suloinen ponitytön unelma
Ennen kun huomasin Hestian tulevan hakuihin, ajattelin Humulle hakemista. Tämä pikkuheppa oli varmasti minunkin ensirakkauteni, kun Seben sivuilla käväisin joskus kauan ennen tämän ihanan harrastuksen aloittamista. Humussakin löytyy sitä ponimaisuutta ja tammamaista käytöstä, joka tuo vaihtelua arkeen terhakan luonteen myötä. Maastolenkkejä rakastan minäkin, niinkuin Humukin, ja niihin riittää lukiolaisella viikonloppuisin aikaa. Arkisin Tuuliaa näkisi koulun jälkeen tuntilaisia auttamassa ja hoitajan hommia tekemässä, varmaan harvemmin ponin selässä (:

Muitakin poneja harkitsin, mutta Gitta ja Venna ei ehkä niin kivoja ja kilttejä ole, että niistä kunnolla välittäisin. Näistä toiselle, Hestialle tai Humulle, toivon todella pääseväni =) Seppele on niin ihanan aktiivinen ja tunnelmallinen paikka, johon panostaa ylläpidon lisäksi monet tallilaiset <3

[Elina]

Moro kaikille!


Ei ihan tavallinen tallaaja


Neljätoista vuotta täyttävä räiskyvä persoona hakee nyt hoitajaksi Seppeleeseen. Elluksi kutsuttu tyttö on muuttanut noin viikko sitten uudelle paikkakunnalle, eikä sopeutuminen ole sujunut kauhean hyvin. Se voi ehkä osittain johtua Ellun erakkoluonteesta ja ulkoisesta olemuksesta. Yleensä hän vain seisoskelee yksin puhelimellaan jossain nurkassa eikä jaksa keskittyä muiden löpinöihin. Tutustuminen ei kuitenkaan ole hirvittävän hankalaa. Tyttö pitää vain repiä irti puhelimestaan ja alkaa puhua jotain päätöntä. Kasi luokan alku on ollut Elinalle vaikeaa koulun muutoksen myötä, koska kaikki vanhat kaverit jäivät entiseen kouluun.


Suurin osa matkoista taittuu vaaleansinisellä longboardilla. Ratsastusta on tullut harrastettua nelisen vuotta, kaksi kertaa viikossa, läheisellä tallilla. Yksi tytön intohimoista on cosplayt. Siellä Ellu luuhaa monta tuntia katselemassa muiden asuja, joskus itsekin pukeutuneena. Pikkutarkan tytön asujen suunnitelu kestää useita kuukausia. Joskus on tullut osallistuttua hevoscosplayhyn oman hoitsunsa kanssa. Tallille meno ei onnistu longboardilla hiekkatien takia, joten se puolestaan hoituu vaaleanvihreällä jopolla tai kinttupolkua pitkin oikaisemalla.


Ulkonäöltään tyttö ei ole ihan normaalimmasta päästä. Se johtuu kahdesta asiasta: runsaasta meikkäämisesta ja vaaleanpuna-tummansinisistä hiuksista pois kasvatetun otsatukan kera. Hiukset on yleensä lainehtimassa avonaisina tai nutturalla pään päällä. Ellun iho on kalpea ja ainut rusketus on hankittu purkista. Kesäisin tytön päällä näkee erilaisia toppeja ja bandeauita (iha liian vaikee sana taivuttaa :'D), shortseja ja vansseja. Talvella yltä löytyy musta toppaliivi tai huppari, collarit ja uggit. Elina on noin satakuuskytviis senttiä pitkä, jopa anorektisen laiha OMG-hokija.


Sentin arvoinen?


Ensinnäki nyt mie en jaksa enää puhuu kirjakielel, niinku yleensä teen, muummoas tos esittelys. Kute otsikosta saatto jo päätellä, haen hoitajaks voikolle ori mussukalle. Oon kuolannu Seppelettä jo ikuisuuden, mut en ikinä oo uskaltanu osallistua hoitajakurssille. Mutta nyt päätin ottaa itteeni niskast kii ja tehä sen kurssin, jotta vihdoi saisin haettuu jollekki hepolle. Ekana mietin et hakisin jollekki ponille hoitajaks, mut sitte näin ton ihanan puolikuu pään ja oli ihan pakko alkaa kirjottaa tätä hakua ♥ Joo mä en siis ainakaa yrittäny tehä viittä minuuttia tota sydänt :'D Mut joo takas asiaa! Lukasin siis Sentin, Lailan ja Rotan luonteet läpi. Sit alko ihan kauhee pähkäily kelle haluisin hakee ja kelle miul riittäis inspiraatio piirrellä sekä kirjotella. Aattelin et: "Joo Lailal on nii ihana väritys, mut en tykkää noist papurikko täplist. Rotta taas on sit iha liia haastava käyttää tarinois ja mun hahmon tasoo aatellen ei. No, sithän Sentti jäi jälel". Lukasin sen luontee viel pari(kymmentä) kertaa läpi ja olin myyty. Selailin varmaa jotain puoltuntii sen sivui ja forkkaa stalkaten sen edellisiä hoitajia. Sit miulle iski Sentti hulluus enkä voinu enää vastustaa kiusausta kirjottaa hakua. Haluisin jatkaa päiväkirjan täyttämistä virallisena Sentin hoitajana.


Multa tulis merkintöjä alussa varmaa pari kertaa viikkoo, koska onhan se nii ihanaa hoitaa uutta hevosta ja vielä Seppeleessä. Viikon jälkeen tahti varmaan tasaantuis koulukiireitten takia ja silloin se olisi noin kerrasta ylöspäin kuukauden ajalla. Joskus saattaisi tulla kerran kuussa, kun taas joskus joka kolmas päivä; se riippuu niin paljo inspiraatiosta, hermoista ja kaiken maalima kiireistä. Hoian tällä hetkel (epäaktiivisesti) yhellä tallilla, joten aikaa riittäis varmasti toiseenkin kullan muruun ♥ Mulla on täys työ pidätellä sormia etten alkais kirjotella Sentille puolen kilsan pitusii tarinoit! Jos pääsen Sentin hoitajaks aion: kirjottaa tai piirtää vähintään joka toinen viikko ja tehä jotain merkintöjen eteen ainaski viikonloppusin. En kyl tiiä miks laitoin nää tähä, mut laitoimpa nyt kummiski : )


Miks mie päädyin just Seppeleeseen?


Noh, kuten jo sanoin, oon kuolannu tätä paikkaa ihan sairaan kauan ja ootellu millon tulis uus hoitajakussi ja hoitajahauissa joku mukava hepo. Tallin sivut on tullut luettua läpi jo liiankin moneen kertaan. Oon vähä niinku, iha vaa vähä addiktoitunu Sebeen... En ollu vähää aikaa selaillu sivuja, mut sit Seppelees oleva kaveri vinkkas kurssista ja hauista. Kävin heittämässä itteni hakuihin mukaan ja aloin suunnitella kaiken tarkkaan paperille. Kirjotin kurssin vastauksia kaks päivää ja laitoin ne sitte Annelle. Sit ne vastaukset tuli onnellisin lopputuloksin: 85%! Tuli kunnon sekoamiskohtaus: aloin juosta ympäri huonetta ja hyppimään tuolilla ihan kun joku mielisairas xD Mä mitää voi pysyy eros Seppeleest. Yks asia mun on myönnettävä... Oon iha liian katelline Annen piirrustus taidoille ^.^


Koneella istuva seiska?


Suunnillen tollei se menee. Päivässä tulee istuttua elektroniikan edessä jopa liiankin kauan, mutta jokaisellahan on ne omat pikku paheensa. Mie oon siis just alottanu yläasteen, joten kiirusta pitää koulussa. Koe tulossa heti ens viikolla ja läksyjä tulee aina melkoinen kasa. Tarinoiden kirjoittelu jäisi siis viikonlopulle, toden näköisimmin lauantaille. Kuten tekstistä saattaa huomata, puhun siemie ja säämää murteiden sekotusta. Tarkotus ois muutta murre kokonaan siemie murteeks. Sairastelen tällä hetkellä flunssaa, joka ei oo sit yhtään kiva homma -.- Oon harrastanu ratsastusta IRL 3 vuotta aktiivisesti ja 4 vuotta epäaktiivisesti. Näist kahest viimesest pätkäst tuli vähä lyhyit, mut ei se haittaa : D



Pissit housussa odotellen, Ellu

[evamaria]

                        Juuri minustako hoitaja Lailalle tai Hestialle?font]

Täytyy sanoa että ensimmäinen hoitaja hakemukseni oli tylsä, kaavanmukainen ja... huomiota herättämätön. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja istuin koneen ääreen uudestaan. Uuden hakemuksen ideoin illalla... tai, no yöllä sängyssä. Elikkä tajusin kirjoittaneeni kaikkea hulabaloota hetken mielijohteista ja korjaan asian tällä sekunnilla. Haen siis hoitajaksi: Olen 172cm pitkä 14v tyttö. Minulla on kuparinpunaiset kihartuvat hiukset jotka on yleensä kiinnitetty soljella niskaan. Itse en voi kuvailla itseäni hyvin, joten kaverini kirjoittaa pienen kuvailun:
                                                                                     

(c) Evan BFF kirjoittaa:

Eva on hulvaton hevosihminen ja mahtava kaveri, jolla on hauskoja päähänpistoja. Hän on ehkä hiukan huolimaton kotitehtävissään, mutta hevosasiat hän hoitaa aina tunnollisesti.

 

 

Kiitos:-) Noniin... Siis tahdon hoitajaksi tänne, todella paljon. Luulen että
jään huomiotta tässä haussa, mutta aina kannattaa yrittää. Ja minähän aijon yrittää, aijon yrittää saada Annen luomaan yhden hyväksyvän katseen minua kohti. Yhden katseen joka sanoo selvemmin kuin sanat "Tervetuloa hoitajaksi Seppeleeseen!". Mutta ensin siihen ykkös juttuun...

    Eli LAILAAN
Hopean askeleet nostivat pölyä ja lehtiä maan kuivuneesta pinnasta. Valkeat jouhet heiluivat tuulen tahtiin. Intensiivisen sulokkaasti liikkuva hevonen ravasi alku syksyn ensimmäisen pilvettömän päivän riemusta. Ehkä suuri ja kömpelö, ehkä kaunis ja virtaviivainen... Jokaisella on oma mielipide. Minä näen Lailan jälkimmäisenä... Siksi haluan juuri Lailan. Kauniin ja hempeän kuningattaren. Eipä siinä ole paljoa sanottavaa. Minä vain haluan Lailan hoitajaksi

_______________________________________________________________________________________________________________________

Jos yritys ei riitä täytyy hankkia toinen mahdollisuus. Minulla on aina takataskussa suunnitelma B. Tälläkertaa se on HESTIA:

Ei sitä voi vastustaa. Ponin katsetta nimittäin. Leveä otsa, tummat hellyyttävät silmät mustan otsatukan alla... Siro, pirteä ja taidokas Hestia Mor... Toinen toiveeni jos onni ei potkaise Lailan kanssa.

    Tähän loppu kevennykseksi.

                                                                                              Seppeleen porukka ahkera on,
                                                                                               talli on siisti, kenttäkin liaton.

                                                                                            Seppeleen porukka taitava on,
                                                                                     ruusukkeita, pokaaleja kasa suunnaton.
                                                                                               Seppeleen porukka hauska on,
                                                                                                tallilla vietä hetki hulvaton!

                                           

[simona]

Simona. Just mä, justiinsa mulla tuli lähtiessäni ikävä tätä ihanaa paikkaa ja sitä tunnelmaa mitä täällä ollessani tunsin, joten nyt on aika pistää jotakin kirjoitusta tähän, että jos tuo onni nappais ja pääsisin jonkun neidon hoitajaksi. Pampula oli ihana tapaus, virtuaalinen Simona saanut enemmän ratsastuskokemusta ja kasvanut pituutta > eiköhän aloteta!

Koska ikävä vie voiton | 
_Heulvwen tyypillinen päiväuniponi, tai oikeastaan oikea unelma

Okei. Myönnän, että shetlanninponien jälkeen lempiponirotuni on ehdottomasti welshponi. Vaikka Venna on mountteja vähän isompi, olen sitä silmäillyt jo pitkään - ennen ensimmäistä hoitokokemustani täällä. Venna on justiinsa sellainen vähän kipakka, ulkonäöltään oikea prinsessaponi jonka kanssa saisi vähän ajatella mitä tekee ja miten. Vennan kanssa pääsisin kehittymään juuri, mutta Venna myös varmasti opettaisi muutakin kuin ratsastusta minulle. Tämä neiti on aivan upea, siro ja kertakaikkiaan omaperäisen ja tammamaisen luonteen omaava ponitamma jonka kanssa olisi kiva kehittää luottamusta ja työskennellä. Ponit on se Simonan juttu, ja Venna on justiinsa siro, pieni ja näppärä - varmasti fiksu poni jonka kanssa tulisi tehtyä paljonkin.

Vennahan on justiinsa sellainen draamaqueen, jonka kanssa saisi menettää hermonsa, mutta myös tuntea onnistumisen ja rakkauden tunteen. Venna olisi justiinsa aika perfect Simonalle, jonka ponimaku on muuttunut puolenvuoden aikana paljonkin. Simona, joka oli ennen hieman laiskempi tapaus, olisi nyt innokkaampi tekemään edistyksiä ratsastustasollensa ja tämä welshtamma olisi siihen näppärä opetustapaus. Se näyttäisi mitkä ovat virheitä ja mitkä asiat taas tehty oikein, mutta silti hellyyttävä ja kiltti poni jos siihen tutustuu tarkemmin. Joskus, kun Simona pelkäsi Vennaa se oli tammamainen ja täysin erilainen kuin Seben leppoisat pulluraponit, mutta nyt maailma ja poni itsestäänkin näkyy uusin silmin. Kehittyminen olisi tärkeää, ja vielä hoitoponina Venna olisi aika täydellinen ponitapaus tällaiselle nuorelle. Venna, se liinaharjainen ponitamma joka pyörii vähintään viidenkymmenen pikkuponitytön päiväunissa olisi suoraansanottuna täydellinen, mutta myös sellainen kenen kanssa pitäisi miettiä ja olla vähän ahkerampikin. Simona ei pelkää, päinvastoin ottaa uudet kokemukset innolla ja rauhallisuudella vastaan niin, että jaksaa tehdä ja ahertaa. Luulisin, että Vennan kanssa Simbelle tulisi aika hyvä kokemus hieman pirteämmistä ja tasokkaammistakin poneista, ja Vennaahan ei voi kukaan vastustaa. Se on juuri sellainen poni jonka kanssa jaksaa tehdä yhteistyötä kunnolla, hioen ja kauan.


Venna justiinsa siksi, että se on hieman kipakka poni, jonka kanssa onnistuminen olisi aika iso juttu ainakin Simonalle. Vennan kanssa pääsisi todellakin kehittymään asteella ylöspäin, ja vähän myös käytöksessäkin kasvaa shettistytöstä ylöspäin. Rauhallisuus olisi aika avainsana, mutta hauskaakin pidettäisiin. Venna opettaisi aika paljonkin Simbelle. Vähän kaikkea, hoitamiseen ja poneiluun liittyen, mutta myös ratsastuksessa näyttämään omat virheet ja kuinka oikeasti vauhdikkaampia poneja ratsastetaan. Eihän se jokapäiväistä rankkatreeniä olisi, osaisin jo kuvitella miten laukata vanhojen ja uusien tuttujen kanssa täyttä vauhtia sitä hiekkaista, tuttua laukkareittiä pitkin. Mulla ei tällä kertaa ole Simonalle toista hoidokkivaihtoehtoa, sillä Venna oli justiinsa se joka sai mun silmät ja tarinainnostuksen iskeytymään. Todennäköisesti nyt panostaisin pitkiin tarinoihin, ja piirtäisin vain muutaman kerran - sillä olen huomannut kirjoittamisen olevan se minun juttuni. Vennan kanssa tulisi paljon tekstiä, ja se ei ole tyypillinen pullaponi - vaikka oli Pampulakin aivan ihana tapaus.

Esittely niin Simonasta, kuin sen tarinoitsijastakin |


Simona on nyt kaksitoistavuotias, kevyehköllä harrastusmenetelmällä toiminut ponityttö joka ei Sebeilyn lopettamisaikana tähän ole kuitenkaan jättänyt ratsastusta sikseen. Tytöllä on ollut evm-vuokraponi jonka kanssa puuhaillut, mutta kyseinen poni on ollut russponi jo sekin vähän laiskanveroinen. Nyt puhutaan kuitenkin Simonasta, ei maalaistalon ravuritallissa asuvasta pullerosta. 
Koska Simonalla löytyy aina innostusta ja kapasiteettiä kokeilla uutta, on hän valmis olemaan rauhallinen ja kärsivällinen ponien kanssa. Nyt olisi aikalailla varmaa, että Simona ei tippuisi sieltä selästä joka toinen ratsastuskerta omien ratsastusvirheidensä vuoksi, vaan jaksaisi keskittyä siihen mitä tekee ja miten, mutta silti se sama huumorintaju ja pisamat ovat säilyneet. Ulkonäöltään Simona on vieläkin pätkä, 147 centtimetriä pitkä ja suklaanruskeat silmät omaava ratsastaja.

Kun Sebeily loppui Simonan osalta, muutti tyttö virtuaalisesti Helsinkiin. Sieltä takaisintullessaan punainen väri on jo haalistunut tytön hiuksista pois, meikkaaminen ja pikkuvanhuus loppunut, mutta rakkaus Seppeleen poneihin ehdottomasti ei. Simona olisi erityisen innokas aloittamaan uuden ponielämänsä, ja jatkamaan kehittymistään ratsastuksessa ja uudella hoitoponilla. Nykyään Simona muutti takaisin vanhempiensa työn perään, ja mahdollisuus hoitamiseen alkoikin taas. Innostuskaan ei ole loppumassa, vaan jokainen loppu on uuden alku. Simona on siis vielä sama pirtsakka ponityttö, hieman pituutta kasvaneena ja vähän rauhallisempana, silti samana Simbenä - joka ei ole muuttunut paljoa, vaikka letit ovatkin tallityttönä tulleet vasta viikko sitten takaisin, on Simona sama kikkarapää - aina.

Simonan ja tarinoiden takana löytyy kaksitoistavuotias, etelä-suomalainen tytöntyllerö joka on innostunut kirjoittamisesta. Kirjoittanut olen kauan, ja toivottavasti se jollaintapaa näkyykin. Hevoskokemusta minulla on kuusi vuotta, ja olette varmasti kuulleet minusta jo ihan tarpeeksi. Itse en ole enää pituuteni takia kauhean ponityttö, mutta rakastan silti welshponeja ja russponeja yli kaiken. Mahdollisuutta poneilla ratsastukseen on vain muutama hassu kerta vuodessa, mutta silti hepoilla aika samat menetelmät kuin poneilla. 
Piirtäminen ei ole koskaan ollut se mun juttu, kuten moni teistä varmasti onkin huomannut. Siksi tänä vuonna haluan pitää uudenvuodenlupaukseni, eli kirjoittaa panostuksella pitkiä ja kuvailevia tarinoita, joissa on joku hauskanpitokin seassa. En ole masennustyyppiä enää, vaan haluan kirjoittaa tunteella ja iloisia tarinoita, joista välttyy muillekkin hyvä fiilis. Olisi aika mahtavaa palata pitkän tauon jälkeen Sebeen, mitä olen odottanutkin.


Seppele, se mun toinen virtuaalikoti - ja miksi? |

Miksi tätä pitää edes kysyä? Sebehän on ollut mulle jo ihana paikka vuosi sitten kun aloitin Pampulan hoitamisen. Sen jälkeen olen odottanut hoitajahakuja ja sopivan hoitoponin hakua, ja nyt siihen oli vihdoin mahdollisuus. Anne ja koko seppele ovat hyvä porukka, joka jaksaa hymyilyttää aina. Olette monesti piristäneet mun päiviäni, ja olisi täydellistä palata takaisin Seppeleeseen. Sebeksi mä tätä olen aina kutsunut, koska täällä mulla on muistot hyvistä nettikavereista ja loistavista uusista tuttavuuksista, että olisi kertakaikkiaan _{mahtipontaista} palata takaisin Seppeleeseen! Jos tällä kertaa ei hakemus tärpännyt, en ole onneksi luovuttajatyyppiä.
Seppele on ainoa virtuaalitalli niiden kolmen joukossa missä olen ollut, missä olen jaksanut innostaa itseäni tarinoimisessa ja josta oikeasti välittyy se aktiivisuus ja ystävyys. Ikävä tänne on ollutkin, pitkästä aikaa pääsin kirjoittamaan kunnolla tälle tuttuun tallipostiin mitä on todellakin ollut _{ikävä ♥} 


Tässä tämä. Onnea kaikille jotka pääsevät sitten hoitajiksi ja hakijoille tietysti! 

Venna.
Yksi mahdollisuus ylittää itsensä.
Näyttää olevansa rakastunut.
Rakastunut johonkin,
johonkin minkä kanssa on onnellinen.

Rakkaus.
Rakkaus joka ei ole sokea.
Sanoinkuvailematon tunne,
Tytön ja ponin välillä.
Metsätiellä kaikuu.
Kavioiden kopsutus on innokas ja uusi.
Aivan kuten me,
Me yhdessä olemme jotakin,
Jotakin mahtavaa.

[Deleted]

Hei.

Olen siis suorittanut hoitajakurssin nimellä Inga-Stina, mutta päätin hakea toisella hahmollani.

Venna, tuo sähäkkä tammaneiti! Mulla on ollut aina haaveena tällainen poni, vaikka sitten vain virtuaalinen. Venna on ollut mulla aina se ihastus Seppeleessä, ihan vain sen luonteen takia. Luonteikkaat ponit on niitä parhaita. Tammaan tutustuinkin jo hoitajakurssilla sekä intiaanikesän hellevaelluksella.

Humu, joka ei todellakaan ole mikään varavaihtoehto, vaan yhtä vaihtoehto kuin Vennakin. Piensuokki muistuttaa luonteeltaan hieman mummolassani asustavaa suokkitamma Vieriinaa, joka on tosin hieman sähäkämpi. En tiedä, oliko tämä jokin osasyy siihen miksi ihastuin Humuunkin. Olisi mukavaa tutustua tähän rauhalliseen tammuskaan paremmin.

Vennan ja Humun väliltä valitseminen on hankalaa, joten päätin hakea molemmille, vaikka alussa suunnittelin hakevani vain Vennalle.
Tykkään paljon Vennan kaltaisista poneista - tallilla, jolla käyn ratsastamassa, on Vennan kaltainen oldenburgtamma, johon olen rakastunut täysin. Toisaalta, suokit ovat olleet aina lähellä sydäntäni, ja niiden kanssa olen ollut tekemisissä pienestä asti.

Hoitajaksi hakee 13-vuotias Tiina, joka on lyhyesti kuvailtuna vauhtihirmu, kaikkialle mennään juosten ja lujaa! Tytön tunnistaa lyhyestä pituudesta (noin 150 senttiä), pienistä, vaaleista pisamista poskilla ja yleensä hieman sekaisesta oranssista pehkosta.
Ratsastuskokemusta tytöltä löytyy kuuden vuoden takaa. Tyttö on enemmän puskaratsastajatyyppiä, kunnianhimoa ei löydy juuri ollenkaan. Nuorempana on kuitenkin tullut rampattua seurakisoissa, melko hyvin tuloksin.

Seppele on ollut aina vaan se haavetalli.
Sebestä kiinnostuin jo loppukesästä '09, kun näin leirijutun Villivarsassa. Mutta mitäpä 9-vuotias vielä virtuaalitalleista tietäisi, saati tarinoiden kirjoittamisesta. Enivei, Seppeleen porukka vaikuttaa mukavalta ja olisi ihanaa olla osa tämän tallin arkea.

Ruudun takana istuu joulukuussa 14 vuotta täyttävä, kahdeksatta vuotta vakituisesti ratsastava tyttönen. Hevosten kanssa olen toiminut miltei polvenkorkuisesta asti, mummolan suokkien kanssa.

Hoitajana pyrin olemaan pitkäaikainen ja saamaan hoitotarinoista realistisia. Hoitohevosen kanssa etenisin aluksi rauhallisesti, ja hoitoja tulisi ainakin kerran kuussa, ehkä jopa enemmänkin, tilanteesta ja inspiraatiosta riippuen.

Pientä näyttöä: (pätkä Shelyesin Dimonalle kirjoittamastani tarinasta Sommer)
-- Talutin Dinan hiljaa ulos karsinasta tallin ovea kohti. Muut hevoset taisivat vielä torkkua, tai siltä ainakin kuulosti. Tallin ovi avautui naristen kovaäänisesti, ja irvistin rasvaamattomille saranoille.

Otin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan ponia metsätietä kohti. Kesäkuinen aamu oli hiljainen, silloin tällöin jostakin suunnasta kuului linnunlaulua. Torjuin haukotuksen ja yritin olla kompastelematta tiellä oleviin kiviin. Käännyin risteyksestä tällä kertaa vasemmalle, ja pysäytin Dimonan. Tamma totteli kuuliaasti ja pysyi nätisti paikallaan, kun loikkasin sen paljaseen selkään.

Dinalla oli yllättävän kapea selkä ja pienet askeleet. Kavioiden kopina kuului luultavasti kauas, kavion silloin tällöin kiveen kolahdellessa. Käännyin pienelle metsäpolulle, ja pian saavuimme valoisalle aukiolle. Annoin tammalle pohkeita, ja se siirtyi tasaiseen raviin.

Hetken päästä hidastimme takaisin käyntiin, ja käännyimme metsän alkaessa takaisin päin. Kuusen ohi kävellessä Dina nappasi pari havua suuhunsa. Kannustin tamman jälleen raviin, ja pian se vaihtuikin laukaksi.

Dimonan pukittaessa olin menettää tasapainoni, mutta sain kuitenkin ponin pystyharjasta kiinni. Käänsin tamman voltille ja vauhti hidastui. Kävelimme loppumatkan tielle. Näin aamusta tiellä ei vielä näkynyt autoja. Dina nappasi keskittymiseni herpaantumisen seurauksena ojanpenkalta ruohoa. Jatkoimme edelleen käynnissä tietä pitkin, takaisin tallia kohti. --


Toivottavasti tärppää. Onnea kanssahakijoille ja hyvää syksyn alkua!

[Sussu]

Seppele, tämä ihana virtuaalitalli jota olen ihaillu jo.... en edes muista kuinka kauan. Hoitohevostakin olen täältä ennen hakenut, samoin yksärille tallipaikkaa kysellyt, mutta ei ole vielä onnistanut. Nyt muutaman vuoden jälkeen päätin kokeilla uudelleen ja jospas se kolmannella kerralla onnistuisi? En osaa sanoa mikä se juuri Seppeleessä sai huomioni varastettua, mutta yksinkertaisesti sanottuna talli vain vaikuttaa todella kotoisalta ja yhteishenki vaikuttaa näin ulkopuolisen silmään ainakin todella hyvältä. Seppeleessä on paljon aktiivista ja ahkeraa porukkaa, mikä on ihanaa, koska rakastan lueskella muiden tarinoita ja katsella muiden upeita piirrustuksia.

Hoitajaksi haluaisin nyt siis hakea suloistakin suloisemmalle Rotterdamille. Rotan päiväkirjaa olen seuraillut varmaankin ruunan saapumisesta asti ja jostakin syystä tämä arka puoliverinen saa minussa aikaan kylmiä väreitä. Sen ulkonäkö on suorastaan lumoava silmäänpistävän herasilmän takia. Rotan tarina myös on todella kiehtova ja on ihanaa että kaltoinkohdelluksi joutunut hevonen on saanut rakastavan ja hyvän kodin. Nyt siis haluaisin itse mukaan tähän ihanaan tarinaan ja olisi kunnia päästä luomaan ystävyyttä ja luottamusta tälläisen eläimen kanssa.

Rotan hoitajana etenisin rauhallisesti ja huolellisesti, pyrkien siihen, että vielä hieman arka hevonen oppisi luottamaan minuun ja yhteistyö alkaisi luonnistua. Pyrkisin hoitomerkinnöissäni monipuolisuuteen, sillä pidän tarinoiden kirjoittamisesta, sekä piirtämisestä. Minulta tultaisiin siis näkemään reippaasti piirrustuksia, mutta kyllä niitä tarinoitakin pyrkisin kirjoittamaan niin paljon kuin vain ikinä jaksaisin. Osallistuisin myös enemmän kuin mielelläni mahdollisille tunneille ja kursseille, jos sellaisiin vain mahdollisuus olisi. Aktiivisuudeltani olen hieman vaihteleva, mutta jostakin syystä koulujen aikaan olen aktiivisempi virtuaalitallien suhteen verrattuna lomia. Koulujen aikaan on mukava päästä "pakenemaan" virtuaalimaailmaan ihanien pikseliponien luokse.

Kakkosvaihtoehtona on suloinen , mutta kipakka ponitamma, eli Venna. Vennan luonne on jotenkin hurmaava ja saattaisi sopiakkin minulle. Erityisesti Vennassa minua ihastuttaa ponin todella kaunis ulkonäkö, joka todellakin jää mieleeni. Jos Vennan hoitajaksi pääsisin, pyrkisin varmaan toimimaan melko samalla tavalla kuin Rotan kanssa, mutta etenisin ehkä pykälän verran nopeammin.

Olen 19-vuotias suomalaistyttö Susanne Lahti, mutta tutummin minua voi kutsua Sussuksi tai Suskiksi. Kukin haluamallaan nimellä. Olen luonteeltani todella itsepäinen, mutta kumminkin rauhallinen ja hyvähermoinen. Minulla on kokemusta hevosista monen vuoden takaa ja käsiteltyä on tullut monenlaisia hevospersoonia. Olen todella pienikokoinen ja sovin loistavasti pienempienkin ponien kyytiin. Pituutta minulta löytyy vain vajaa 160cm. Omistan punaiset melko lyhyet, mutta todella pörröiset hiukset, jotka ovat eteenkin tallilla todella sotkuiset, mutta aina puhtaat. Olen todella ystävällinen ja pirteä ja tutustun yleensä nopeasti uusiin ihmisiin.
Perheeni on pieni, mutta minulle todella tärkeä. Perheeseeni kuuluvat isä, äiti, sekä välillä todella ärsyttävä pikkuveli, jolla on paha tapa kinuta mukaan tallille. Harvoin kuitenkaan suostuu veljen aneluun, koska haluan voida hoitaa hevosta rauhassa ilman turhia häiriötekijöitä. Vanhempani ovat tukeneet harrastustani todella paljon ja ovatkin luonteeltaan todella kannustavia ja iloisia.