Post by Piritta on Feb 6, 2014 16:17:28 GMT 2
Kevään kunniaksi esteopettaja Piritta pistää tuulemaan ja järjestää seppeleläisille (hoitajat & y-om.!) valmennushenkisen estekurssin. Kurssi sisältää kaksi teoriatuntia sekä neljä tehokasta ratsastustuntia kuuden hengen ryhmissä. Osallistujia kurssille mahtuu 12. Kurssin ajaksi kukin osallistuja saa oman kurssiratsun, joka voi toki olla oma hoitohevonenkin, mutta nyt on myös tilaisuus kokeilla jotakin uutta! Esitäthän osallistumisesi yhteydessä kurssihevostoiveesi. Lisäksi kerro jotakin pientä itsestäsi ja esteratsastuksesta. Pelottavatko okserit, satutko olemaan hyvin taitava kaarteiden ratsastaja, huomautellaanko sinulle usein liian pitkistä estejalustimista...? Sana on vapaa!
Kolmella maksusuorituksella ropsahtaa tilille merkki:
Tervetuloa!
Kurssin runko & aikataulu
Perjantai
- Kurssihevosten jako & ensimmäinen teoriatunti leirimökissä klo 14.00
- Hepparyhmän 1. ratsastustuntitunti maneesissa klo 15.45-17.00
- Poniryhmän 1. ratsastustunti maneesissa klo 17.00-18.15![]()
Lauantai
- Poniryhmän 2. tunti kentällä klo 9.30-10.45![]()
- Hepparyhmän 2. tunti kentällä klo 10.45-12.00
- Lounastauko leirimökissä; Jaakko grillaa makkaraa ja Pirre tarjoaa perunasalaattia
- Toinen teoriatunti leirimökissä klo 14.00
- Poniryhmän 3. tunti kentällä klo 15.30-16.45![]()
- Hepparyhmän 3. tunti kentällä klo 16.45-18.00![]()
Sunnuntai
- Hepparyhmän 4. tunti maneesissa klo 10.00.-11.00
- Poniryhmän 4. tunti maneesissa klo 11.00-12.00
- Loppumaasto klo 14.00 halukkaille lähtijöille!
Poniryhmä 6/6
Emmy - Edi 3/3
Essi - Hestia
Inkeri - Venna 3/3
Salma - Bonnie 3/3
Akku - Taiga
Cecilia - Patron
Hepparyhmä 6/6
Odelie - Laila 3/3
Clara - Frank 3/3
Britta - Hype 3/3
Eetu - Alex
Kia - Windi
Kuú - Eela 1/3
Teoriatunnit
1. Sääntökoulutus
"Kiitos, Mia, kun pääsit tulemaan", sanoin lämpimästi entiselle työnantajalleni ja hyvälle ystävälleni, esteratsastusguru Mia Putrolle. "Ota toki kahvia. Kohta mennään mökkiin. Aloitan jakamalla tytöille kurssihevoset. Niin, ja Eetulle tietysti myös."
Kun Mia oli saanut kahvikupillisensa, lähdimme yhdessä leirimökille, jonne kurssilaisetkin valuivat kuka kenenkin seurassa. Kaikkien saavuttua jaoin hevoset ja kävin läpi kurssin aikataulun.
"Kun nämä pakolliset höpinät on hoidettu alta pois, päästään käsiksi päivän teoriatuntiin. Sitä teille onkin tullut pitämään Mia Putro, joka saa itse esitellä itsensä teille tarkemmin. Tunnin aiheena ovat esteratsastuksen kilpailuja koskevat säännöt. Osa teistä kilpaileekin jonkun verran, ja vaikkeivät kilpailut juuri teitä innostaisi, nämä on ihan hyvä tietää jo esteratsastusharrastuksen nimissä."
Päästin Mian ääneen.
"Heippa vaan. Pirre tuossa jo kertoikin minun nimeni, eli olen tosiaan Mia Putro ja touhuan aika montaa esteratsastukseen liittyvää asiaa. Omistan itse tallin, jossa kilpaillaan, kasvatetaan, koulutetaan ja välitetään estehevosia. Lisäksi olen kouluttautunut tuomariksi, vaikka aika harvoin ehdin kisoissa tuomaroimaan, kun on omia hevosia vietävänä kisoihin. Joka tapauksessa voitte varmaan arvata, että mun mielestä te olette ihan oikean lajin kurssilla ja mä toivon, ettei tämä mun kuivakka sääntöpläjäys tylsistytä teitä niin, että vaihdatte lajia..."
Mia otti yleisönsä ja minä saatoin ryhtyä kuunteluoppilaaksi. Okei, Mia kyllä testasi ahkerasti, muistinko minä itsekin vielä säännöt. Naureskellen vastasin hänen kysymyksiinsä silloin, kun hän osoitti ne minulle kurssilaisten sijaan. Pirskatti, kyllä oli piristävää nähdä taas Miaa paasaamassa hänen suurimman intohimonsa kohteesta - jos joku oli syntynyt rakastamaan esteratsastusta, -hevosia ja -kilpailuja, se oli juuri tuo kyseinen lyhyttukkainen nainen, joka teoriatunnin lopuksi hauskuutti kurssilaisia kertomalla omista kisakommelluksistaan.
Maksuohje, teoriatunti 1:
Kirjoita vapaamuotoinen kuvaus teoriatunnista (ei tarvitse olla pitkä) sekä avaa SRL:n estesäännöt 2014 (pdf) ja vastaa sen avulla alla oleviin kysymyksiin 1-5. Kysymysten alle on merkitty, mistä vastauksen löydät, joten koko sääntönivaskan lukeminen ei ole välttämättöntä kysymyksiin vastataksesi.
Kysymykset:
1. Vesihaudan vähimmäispituus on
a) 80cm
c) 2,5m
b) 1,3m
Vinkki: Vastauksen löydät kohdasta 1. Esteet; 302. Esteet (s. 5).
2. Lähestyt estettä. Esteen tolppien päällä näet punaisen ja valkoisen laatan. Hypätessäsi esteen...
a) ... valkoisen laatan täytyy olla vasemmalla puolellasi ja punaisen oikealla.
b) ... valkoisen laatan täytyy olla oikealla puolellasi ja punaisen vasemmalla.
c) ... sama se, kummalla puolella ne ovat, sillä ne ovat vain koristeita.
Vinkki: Vastauksen löydät kohdasta 2. Rata; 311, Esteiden merkitseminen (s. 8)
3. Lähtömerkki on annettu. Sinulla on...
a) ... 30 sekuntia aikaa ylittää lähtöviiva.
b) ... 45 sekuntia aikaa ylittää lähtöviiva.
c) ... 60 sekuntia aikaa ylittää lähtöviiva.
Vinkki: Vastauksen löydät kohdasta 3. Äänimerkki; 313. Lähtölupa (s. 8)
4. Raipan sallittu maksimipituus hypätessä on
a) 65cm
b) 75cm
c) 85cm
Vinkki: Vastauksen löydät kohdasta 5. Ratsastajia koskevat erityismääräykset; 322. Satulointi ja muut varusteet (s. 11)
5. Arvostelumenetelmää, jossa puhtaan radan ratsastaneet palkitaan, kutsutaan nimellä
a) A0.0
b) AM 5
c) Arvostelu C
Vinkki: Vastauksen löydät kohdasta 7. Arvostelumenetelmät (s. 17)
2. Kunnollisia ratsastajia
Lauantaina jatkui vierailevien tähtösten esiin marssi. Tämänkertainen vieras oli huomattavasti edellistä pidempi ja harteikkaampi eikä ollut koskaan eläessään istunut hevosen selässä. Collegehousuissaan ja käsivarret t-paidan hihojen paljastamina Benjamin ei olisi voinut valehdella olevansa mitään muuta kuin mitä hän oli - siinä oli personal trainer -termin ruumiillistuma koko komeudessaan. Tyttöjä hihitytti ja kiherrytytti jahka he toipuivat alkuäimistyksestään, enkä minä voinut heitä siitä moittia (Eetu kyllä pyöritteli tytöille silmiään). Ihan samalla tavalla minäkin olin varmaan reagoinut tavatessani karismaattisen karpaasin ensimmäistä kertaa, ja kyllähän sitä vieläkin vallan mieluusti katselinkin, vaikka koetinkin näyttää juuri niin aikuismaisen asialliselta, kuin ratsastuksenopettajan suinkin täytyi. Herramunjee, olin pitämässä nuorille kurssia enkä suinkaan kuolaamassa heidän teoriaopettajansa perään. Selvitin kurkkuani pienellä köhäisyllä, ennen kuin avasin suuni.
"Aloitetaanpas sitten. Olen kaikesta päätellen suunnitellut tämän kurssin niin, että teoriatunneilla voin itsekin vain istua ja katsella... ja kuunnella", kiirehdin lisäämään, sillä sehän minulla oli ensisijaisesti ollut mielessä. Kuuntelemassa ja oppimassa tässä oltiin. "Saan keskittyä siihen, minkä paremmin osaan, eli estetuntien pitoon, kun taas Mia ja tämä herrashenkilö tässä hoitaa teoriatuntien vedon."
Siirsin hienoisella nyökkäyksellä puheenvuoron herra PT:lle, joka hymähti alkajaisiksi ja esitteli sitten itsensä:
"Lupasin Pirrelle tulevani luennoimaan teille sellaisesta aiheesta kuin ratsastajien, eli teidän, lihashuolto. Mä olen Benjamin ja opiskelen parhaillaan fysioterapeutiksi. Aiemmalta koulutukseltani olen urheiluhieroja. Näiden nykyisten opintojen kanssa oon jo aika loppusuoralla ja niiden ohessa työskentelen personal trainerina. Ratsastanut en ole itse - toistaiseksi - koskaan, mutta mulla on ollut paljon ratsastajia asiakkaina. Vaikka nyt ollaan teoriatunnilla, me kyllä tehään ihan muuta kuin istutaan vaan kuuntelemassa jotain tylsää powerpoint-esitelmää."
Tytöt kuuntelivat lumoutuneina ja Eetu virnuili heidän keskittyneisyydelleen. Minä kätkin hymyni niin hyvin kuin taisin. Kun Benjamin kehotti kaikkia nousemaan ylös, minä liityin oppilaiden joukkoon ensinnäkin toimiakseni esimerkillisen opettajan tavoin ja toisekseen saadakseni itsekin kaiken hyödyn irti tästä tilaisuudesta.
Aloitimme pienellä lämmittelyllä.
"En tiedä, lämmittelettekö te koskaan ite ennen kuin meette ratsastamaan. Hevosennehan te varmastikin verryttelette jotenkin aina, mutta kuinka moni joskus lämmittelee ensin itse?" Benjamin kysyi, eikä kyllä saanut järin montaa myöntävää vastausta. "Okei, ei se mitään. Ei se teille kyllä pahaakaan tekisi, voisin uskoa... Mun käsitykseni mukaan ratsastuksessa moni asia perustuu kehonhallintaan, mihin tietysti tarvitaan lihaksia."
"Korjatkaa, jos mä olen väärässä, mutta varmasti lihasjäykkyys vaikuttaa teidän suoritukseenne hevosen selässä? Jos jostain kolottaa tai kiristää, teidän on vaikeampi pysytellä tasapainossa, tapahtui mitä tapahtui, ja vaikuttaa siihen hevoseen. Vaikken mä olekaan mikään hevosasiantuntija, mä tiedän, että hevoset on aika herkkiä tyyppejä tuntemaan, mitä te niiden selässä teette ja miten te siellä olette. Joskus ratsastaja voi kertoa hevoselle ihan vääriä asioita olemalla jännittynyt jostain päin kehoaan. Nyt, kun me ollaan vähän pompittu ja heiluttu kroppia lämpimäksi, me keskitytäänkin venytyksillä avaamaan semmoisia kohtia, joiden mä tiedän monilla hevosihmisillä menevän lukkoon. Yksi venytyskerta nyt ei tietenkään ratkaise kaikkia ongelmia, mutta saatte käyttöönne työkaluja, joilla voitte vastaisuudessa helpottaa sekä oloanne että ratsastusta."
"Te varmasti olette myös aika hyviä kertomaan, mitkä paikat teillä menee helposti jumiin ratsastajina. Kuka sanoo jonkun... sano vaan", Benjamin nyökkäsi Odelielle, joka mainitsi ajoittaisista selkäsäryistä. Joku tytöistä valitti pohkeiden kramppaamisesta ja toinen reisien kireydestä.
"Joo, ihan varmasti jaloissa ja keskivartalossa voi olla lihassärkyä ja -kireyttäkin. Ratsastajilla yleensä on aika hyvä keskivartalon tukilihaksisto, vahvat syvät selkä- ja vatsalihakset, ja niin tarvitsee ollakin hevosen liikkeissä pysyäkseen ja varmasti niihin vaikuttaakseenkin. Selkäkivut on aika yleisiä, ja joskus ne johtuu takareiden ja edelleen pakaran kireydestä, koska tää meiän ihmiskroppa on vähän sellanen, että kaikki asiat linkittyy toisiinsa. Ratsastajille tietysti jalkojen ja lonkankoukistajien venytykset on aika olennaisia. Niihin me tänään keskitytään, ja ehkä keritään tehdä jotain teidän keskivartalon syviä lihaksia vahvistavaakin."
Benjamin ohjasi rennosti ja asiantuntevasti kurssilaisia - ja minua - venyttämään jalkoja. Milloin istuimme lattialla haara-asennossa ylävartalo erinäisiin suuntiin taipuneena venyttämässä enemmän tai vähemmän kireitä reisilihaksiamme, milloin taas vaihdoimme asentoa seuraavaan venytykseen ja tönimme ahtaassa tilassa vahingossa toisiamme.
"Takareiden venytykseen nämä penkit on aika kiva apu", Benjamin sanoi ja vinkkasi minut nostamaan pitkät penkit ruokapöydän ympäriltä avoimempaan tilaan. "No niin, asettukaapas sitten sievään riviin penkin taakse, niin venytetään vähän takareittä. Nostakaa oikea jalka penkille ja asettakaa kädet sen molemmin puolin, jotta saatte vähän tukea... Vasen jalka pysyy lattiassa. Lähdette siirtämään painoanne taaksepäin hitaasti, varokaa rykäiseviä liikkeitä. Kun takareidessä alkaa tuntua hyvä venytys, jääkää siihen ja laskekaa kolmeenkymmeneen. Palatkaa sitten alkuasentoon hetkeksi ja toistakaa."
Teimme kaikki auliisti työtä käskettyä.
"Sitten ravistelette vähän oikeaa jalkaa, ja vaihdatte vasemman tilalle. Sen jälkeen saat, Pirre, ruveta mallikappaleeksi, opettaja kun olet."
Pian olinkin lattialla selinmakuulla demonstroimassa oppilailleni lantionnostoa. Maatessani jalat koukussa mietin, että ryhtyessäni ratsastuksenopettajaksi en kyllä ollut ajatellut työnkuvani olevan ihan tämmöinen. En valittanut, minulla oli oikeastaan aika hauskaa.
"Nyt tämä teidän opettajanne on oikeassa alkuasennossa ja lähtee nostamaan lantiota ylös siten, että ajattelee rullaavansa selkärangan nikama kerrallaan ylös. Ajatelkaa, että häntäluu lähtee kaartumaan kiepille ja sitten muut nikamat seuraavat yksitellen perässä. Selkä pysyy aika pyöreänä koko noston ajan ja Pirre on hyvä ja ajattelee puristavansa samalla napaa sitä selkärankaa vasten... hyvä hyvä. Pidä hetki siinä ylhäällä, ennen kuin lähdet laskemaan. Laskeutuessa jälleen selkäranka kohtaa maan nikama kerrallaan, kunnes olette alkuasennossa. Tehkää hitaasti ja ajatellen koko ajan nikama kerrallaan, nikama kerrallaan. Siitä sitten vain hommiin. Miten olisi 50 toistoa per nuppi...?"
Benjaminia nauratti oppilaideni tyytymätön nurina.
"Joo joo, okei, 15 riittää. Sitten teistä osan varmaan jo täytyykin lähteä valmistautumaan ratsastustuntiin."
Oppilaiden poistuttua talliin jäimme laittelemaan leirimökin alkuperäiseen kuntoonsa ja Benjamin totesi hymyssä suin, ettei tämä ollut lainkaan epämiellyttävä tapa viettää lauantaipäivää.
"Kiva, jos ei ollut anteeksiantamattoman kamalaa! Tytötkin tuntuivat tykkäävän..." sanoin ja virnistin ilkikurisesti. "Mitäs sanot, voinko mä antaa niille sun numeron, jos ne kyselee perään?"
"Tai jos vaan sanoisit, että mulla on jo tyttöystävä", mies nauroi.
Naurahdin.
"Sen teen", lupasin. "... vaikka oikeastaan meinasin vaan, että jos vaikka saisit uusia asiakkaita."
"Niin varmaan..."
Ratsastustunnit
1. Perjantai: Hikistä hallintaa
"Arvoisa hepparyhmä", aloitin ja katselin ratsukoita tuimana maneesin keskellä kädet lanteilla seisten. "Tervetuloa estekurssille, nyt me ratsastamme kevyesti puomeilla höystettyä koulua. Ajattelin laittaa teidät ja hevoset oikein kunnolla töihin, joten varautukaa tuntia seuraavaan hikiseen olotilaan ja hevosten pesuun."
Tunnin teemana oli laukan säätely ja kaarteiden tasapainoinen ratsastus. Jotkut tahot kuulemani mukaan väittivät, että estekilpailuiden voitot tehtiin esteiden välissä, ja minä yhdyin siihen mielipiteeseen. Kyllähän sitä paljon eritoten seuratasolla näki, että kaahotettiin tasapainottomasti menemään niin kovaa kuin hevosen jaloista lähti ja voitettiin vahingossa. Olin minäkin joskus ponivuosinani kerran kisoissa innostunut niin tekemään; vikkelä vuokraponini oli kiitänyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja ketterä kun oli, kiepahtanut kaarteetkin melko näppärästi. Sain silloiselta valmentajaltani sellaiset haukut holtittoman ratsastukseni takia, etten niitä enää koskaan unohtanut. Nöyrryin ja tuumasin, että kai sitä täytyisi opetella ratsastamaan turvallisesti ja tehokkaasti ja tavoitella voittoa vastedes taidolla, ei vauhdilla ja tuurilla.
Tehtävinä käytin erilaisia kaarevia puomilinjoja sekä suoraa 17:n metrin linjaa, jota pistin ratsastajat suorittamaan eri askelmäärillä. Lisäksi luvassa oli paljon ympyrätyöskentelyä laukassa ja nostoharjoituksia, kuten laukan nostaminen vastataivutuksen ja lyhyen suoristuksen jälkeen. Istuntaansa ja sillä vaikuttamiseen ratsastajat joutuivat keskittymään kovasti. Tunnin lähestyessä loppuaan minulla toden totta oli ympärilläni hikisiä hevosia ja, no, ratsastajiakin. Pian päästin hepparyhmäläiset pälkähästä ja valmistauduin piiskuroimaan poniryhmäläisiä.
2. Kohti korkeuksia
Poniryhmä valui kentälle ilahduttavasti ajoissa lauantaiaamuna. Sää suosi ja uskoin vakaasti, ettei mikään estäisi pitämästä myös iltapäivän tunteja kentällä - ja sekös minua ilahdutti! Maneesin seiniä ehti katsella tarpeeksi silloin, kun oli pakko. Mitäpä sinne vapaaehtoisesti menemään, kun oli hyvä kenttä käytössä.
Heti aamutunnillaan armaat estekurssilaiseni pääsivät käyttämään aivojaan ja taitojaan. Jatkoimme oikeastaan siitä, mihin eilisellä sileän työskentelyn tunnillamme jäimme; ratsastimme erilaisia linjoja. Aioin vakaasti myös viedä ratsastajia heidän äärirajoilleen nostamalla estekorkeutta loppua kohden mukavuusalueen yläpuolelle. Tiesin kurssilaisteni kanssa juteltuani, että joitakin puomien nosto turvallisesta, helposta korkeudesta jännittäisi, mutta tänään he saisivat luottaa minuun ja huomata, että voivat hyvin luottaa myös itseensä. Kohtuuttoman vaikeaan tilanteeseen en oppilaitani laittaisi. Muistin kyllä itse, miltä tuntui pelätä lähestyvää estettä; olin joskus itse ollut se, jonka piti suoriutua tehtävistä, joihin taitotasoni ei alkuunkaan riittänyt. Sellainen nakersi itseluottamusta ja rohkeutta kovasti.
Aamun tunti oli melko rankka niin ratsastajille kuin hevosillekin. Tiesin, etteivät ratsastuskouluhevoset useinkaan joutuneet työskentelemään niin intensiivisesti kuin tämän kurssin aikana. Iltapäivälle olin suunnitellut kevyempää ohjelmaa. Ennen sitä kuitenkin tsemppasin mehut irti ratsastajista. Poniryhmän tunnin aikana koettiin ilahduttavia onnistumisia. Alkutunnista vielä jouduttiinkin näkemään tilanteita, joissa ratsastajat eivät hoitaneet tehtäväänsä eli vieneet hevosiaan esteille (mistä seurasi hassuja hyppyjä ja muutamia kieltojakin), mutta loppua kohden kukin ratsastajista skarppasi ja alkoi yhä varmemmin tuoda ratsunsa hyviin ponnistuspaikkoihin.
Vaikka esteet kasvoivatkin, minun ei tarvinnut olla hetkenkään vertaa huolissani siitä, etteivätkö ratsukot olisi niistä kunnialla ja turvallisesti yli suoriutuneet. Ratsastajia saattoi jännittää, mutta muutaman upean hypyn jälkeen sain nähdä ympärilläni vapautuneesti hymyileviä kasvoja. Ponitunnin loppuessa iloisissa merkeissä toivoin, että hevosryhmän tunti tuottaisi yhtä tyytyväisen oloisia ratsastajia - enkä kyllä joutunut pettymään! Kun hevosensa hoitaneet kurssilaiset saapuivat leirimökille syömään lounasta, tunnelma oli rento, onnistumisen ilon täyttämä ja odottava. Vielä olisi kummallekin ryhmälle luvassa toinen ratsastustunti tänään; menisiköhän se yhtä hienosti kuin aamuinen? Minä tarjoilin perunasalaattia ja juttelin taitavien ja rohkeiden tuntilaisteni kanssa odottaen, että teoriatuntia pitämään lupautunut vierailija saapuisi paikalle.
3. Uudestaan, uudestaan
"Nyt katsotaan, millaisia uusintaradan ratsastajia te oikein olette", ilmoitin kurssilaisille lauantain viimeisen tunnin alkajaisiksi. "Oikeastaan me keskitytään tänään tiukkoihin kaarteisiin ja lyhyisiin lähestymisiin."
"Hevonenhan ei tarvitse pitkää valmistelevaa laukkapätkää hypätäkseen hyvin. Se on ratsastaja, joka haluaa varmuuden vuoksi laukata mahdollisimman pitkän tien kautta esteelle ajatellen, että vain sitten voi saada laukan tarpeeksi hyväksi hyppyä varten", totesin. "Hevonen etenee kyllä hyvää laukkaa heti ensimmäisestä noston - tai kaarteen - jälkeisestä askeleesta lähtien, jos sitä ratsastetaan oikein."
Laitoin ratsastajat hommiin tiiviin alkuverryttelyn jälkeen. Olin laatinut radan, johon sisältyi paljon kurveja, joissa hevosen tulisi olla tasapainossa ja edetä tarpeeksi, jotta seuraava hyppy olisi sujuva. Ratsastajat saisivat oppitunnin katseen ja valmistelun merkityksestä ja siitä, miten käy, jos laukan nyppii kaarteessa pois, jotta saadaan käännettyä ja sitten kaasuteta päättömästi kohti estettä. Tänään ratsastettaisiin eteenpäin katsetta seuraten.
Aloitimme hyppäämällä lyhyitä pätkiä suunnittelemastani radasta ja yhdistelemällä niitä sitten pidemmiksi osiksi ja lopulta kaikki saivat hypätä radan pari kertaa. Nakitin Kasperin kellottamaan ratoja, mutta jottei ratsastajiin iskisi vauhtisokeus, täytin samalla jokaiselle tyyliarvostelupaperin jälkimmäisen radan aikana. Kiinnitin huomiota siihen, miten ratsastajat korjasivat ensimmäiseltä radalta osoittamiani ongelmakohtia.
"Te olette niin taitavia, että eihän tyylikkäästi ja nopeasti ratsastaminen ole teille haaste eikä mikään - itsestäänselvyyshän se on", naurahdin kurssilaisille, joista osan naamat kyllä venähtivät, kun kerroin tyyliarvostelusta ja kellottamisesta.
Lauantai-iltapäivän aikana ponit pääsivät näyttämään ketteryyttään. Niiden ratsastajat pääsivät kyllä hieman helpommalla, sillä moni poneista kääntyi näppärämmin kuin isommat hevoset. Ratsastajat paiskivat ihailtavasti hommia ja petrasivat tunnin mittaan kovasti, vaikkeivät tehtävät järin helppoja olleetkaan.
ratakuva tulee heti, kun ehdin siirtää sen nettiin!
4. Istumalihakset etsintäkuulutettu!
Kurssin viimeinen estetunti oli alkamassa. Poniryhmän tytöt jo kutakuinkin tiesivät, mitä edessä oli, sillä he olivat seuranneet hepparatsastajien tuntia. Aiemmin kurssilla oli jo ratsastettu kaarteita kaarteiden perään, haettu sujuvia teitä ja koetettu vaihdella askelmääriä erilaisilla linjoilla. Monissa ratsastajissa näkyi kasvanutta itsevarmuutta näin kurssin lopuksi, mikä oli hyvä.
Viimeisellä tunnilla keskityttiin pitkälti istuntaan. Ohjelmassa oli pitkän jumppasarjan ylittämistä kevyessä istunnassa, käynti- ja ravilähestymisiä sekä muutama iso hyppy. Trippeli aiheutti jännitystä ratsastajissa, mutta painotin heille, että kukin heistä osaisi kyllä lähestyä sitä oikein. Trippeli oli este siinä missä muutkin, vaikka olikin totuttua pidempi ja massiivisemman näköinen viritelmä. Iso virhe oli kaahata esteen koon pelottamana täysillä holtittomassa laukassa kohti hyppyä. Laukan täytyi olla napakkaa ja hevosen hallinnassa. Kova vauhti ei taannut onnistunutta hyppyä, vaikka laukan täytyikin edetä. Hevosta ei myöskään voinut jättää yksin ennen estettä. Moni ratsu kyllä mielellään jätti hyppäämättä, jos se tuotiin esteelle kuin esteelle meiningillä "heitän ohjat pois ja toivon parasta; ehkä hevonen hyppää".
Paitsi että esteratsastajan täytyi osata istua hypyssä oikein, oli istunnan oltava kunnossa esteiden välissäkin. Erilaiset hevoset vaativat erilaista istunnalla vaikuttamista. Hyvä istunta tehosti ratsastamista ja helpotti hevosen työtä; isoakin eläintä oli helppo horjuttaa esimerkiksi kaarteissa heilumalla satulassa, minkä lisäksi ratsastajat välillä hämmensivät hevosta ristiriitaisilla viesteillä. Istunta saattoi pahimmillaan viestiä aivan toista kuin muut avut.
Jokaikisellä ratsastajalla oli tunnin jälkeen hiki, siitä olin aivan varma. Heillä oli onneksi aikaa lepäillä ennen maastoon lähtöä.
Lopetus: Pieniä hyppyjä maastossa
"Maastoon lähdössä oleva porukka: noustaan kentällä selkään", huikkasin ja kävelin hakemaan Väinön, jolla maaston vetäisin.
Toivoin hartaasti, että nuori hevosherra käyttäytyisi fiksusti. Onneksi tytöt olivat niin taitavia, että voisin pyytää miltei ketä vain heistä ottamaan letkan ensimmäisen paikan itselleen, jos Väinö ei kestäisi vetohevosen roolia.
Teimme rennon maaston ja rupattelimme keskenämme kurssista ja muistakin (pääosin hevosiin liittyvistä) asioista. Väinö yllätti minut olemalla varsin mallikelpoinen vetohevonen, mitä nyt laukkapätkä mentiin melkoista haipakkaa parin riemukkaan pukin siivittämänä.
Koska kyseessä oli estekurssi, kävimme tietysti hyppäämässä pari maastoestettäkin lenkin aikana. Siellä Väinö innostui - se todella piti hyppäämisestä ja maastoesteistä aivan erityisesti! Pakko se oli uskoa; Väinön kanssa minusta tulisi kenttäratsastaja. Olisi sulaa hulluutta olla viemättä hevosta, joka rakasti maastoesteitä täydellä leijonansydämellään, näyttämään osaamistaan maastoradoille.
Pistin kurssilaiset suorittamaan pari ylös- ja alashyppyä tavallisten tukkiesteiden ja pikkuisen pöydän lisäksi. Ojasta kekseliäästi tehtyä pientä hautaakin ratsukot saivat kokeilla. Osalle hevosista maakuoppa oli henkeäsalpaavan jännittävä kokemus, ja haudan kohdalla nähtiinkin melkoisia akrobaattisuorituksia. Siinä oli ratsastajalla kyydissä pysymistä, kun uljas ratsu ensiksi pysähtyi, steppaili ja empi, ja teki äkkiä valtavan loikan haudan yli juuri, kun ratsastaja oli jo luovuttanut ja aikeissa kääntää hevosensa uuteen yritykseen.
Takaisiin käveltiin pitkin tai puolipitkin ohjin, hevosesta riippuen. Osa oli saanut maastoesteistä uutta puhtia eikä meinannut tyytyä rauhalliseen käyntiin. Väinökin, hölmö hevonen, touhotti ympäriinsä kuin pomppulinnaan päässyt lapsi.
Kolmella maksusuorituksella ropsahtaa tilille merkki:
Tervetuloa!
Kurssin runko & aikataulu
Perjantai
- Kurssihevosten jako & ensimmäinen teoriatunti leirimökissä klo 14.00
- Hepparyhmän 1. ratsastustuntitunti maneesissa klo 15.45-17.00
- Poniryhmän 1. ratsastustunti maneesissa klo 17.00-18.15
Lauantai
- Poniryhmän 2. tunti kentällä klo 9.30-10.45
- Hepparyhmän 2. tunti kentällä klo 10.45-12.00
- Lounastauko leirimökissä; Jaakko grillaa makkaraa ja Pirre tarjoaa perunasalaattia
- Toinen teoriatunti leirimökissä klo 14.00
- Poniryhmän 3. tunti kentällä klo 15.30-16.45
- Hepparyhmän 3. tunti kentällä klo 16.45-18.00
Sunnuntai
- Hepparyhmän 4. tunti maneesissa klo 10.00.-11.00
- Poniryhmän 4. tunti maneesissa klo 11.00-12.00
- Loppumaasto klo 14.00 halukkaille lähtijöille!
Poniryhmä 6/6
Emmy - Edi 3/3
Essi - Hestia
Inkeri - Venna 3/3
Salma - Bonnie 3/3
Akku - Taiga
Cecilia - Patron
Hepparyhmä 6/6
Odelie - Laila 3/3
Clara - Frank 3/3
Britta - Hype 3/3
Eetu - Alex
Kia - Windi
Kuú - Eela 1/3
Teoriatunnit
1. Sääntökoulutus
"Kiitos, Mia, kun pääsit tulemaan", sanoin lämpimästi entiselle työnantajalleni ja hyvälle ystävälleni, esteratsastusguru Mia Putrolle. "Ota toki kahvia. Kohta mennään mökkiin. Aloitan jakamalla tytöille kurssihevoset. Niin, ja Eetulle tietysti myös."
Kun Mia oli saanut kahvikupillisensa, lähdimme yhdessä leirimökille, jonne kurssilaisetkin valuivat kuka kenenkin seurassa. Kaikkien saavuttua jaoin hevoset ja kävin läpi kurssin aikataulun.
"Kun nämä pakolliset höpinät on hoidettu alta pois, päästään käsiksi päivän teoriatuntiin. Sitä teille onkin tullut pitämään Mia Putro, joka saa itse esitellä itsensä teille tarkemmin. Tunnin aiheena ovat esteratsastuksen kilpailuja koskevat säännöt. Osa teistä kilpaileekin jonkun verran, ja vaikkeivät kilpailut juuri teitä innostaisi, nämä on ihan hyvä tietää jo esteratsastusharrastuksen nimissä."
Päästin Mian ääneen.
"Heippa vaan. Pirre tuossa jo kertoikin minun nimeni, eli olen tosiaan Mia Putro ja touhuan aika montaa esteratsastukseen liittyvää asiaa. Omistan itse tallin, jossa kilpaillaan, kasvatetaan, koulutetaan ja välitetään estehevosia. Lisäksi olen kouluttautunut tuomariksi, vaikka aika harvoin ehdin kisoissa tuomaroimaan, kun on omia hevosia vietävänä kisoihin. Joka tapauksessa voitte varmaan arvata, että mun mielestä te olette ihan oikean lajin kurssilla ja mä toivon, ettei tämä mun kuivakka sääntöpläjäys tylsistytä teitä niin, että vaihdatte lajia..."
Mia otti yleisönsä ja minä saatoin ryhtyä kuunteluoppilaaksi. Okei, Mia kyllä testasi ahkerasti, muistinko minä itsekin vielä säännöt. Naureskellen vastasin hänen kysymyksiinsä silloin, kun hän osoitti ne minulle kurssilaisten sijaan. Pirskatti, kyllä oli piristävää nähdä taas Miaa paasaamassa hänen suurimman intohimonsa kohteesta - jos joku oli syntynyt rakastamaan esteratsastusta, -hevosia ja -kilpailuja, se oli juuri tuo kyseinen lyhyttukkainen nainen, joka teoriatunnin lopuksi hauskuutti kurssilaisia kertomalla omista kisakommelluksistaan.
Maksuohje, teoriatunti 1:
Kirjoita vapaamuotoinen kuvaus teoriatunnista (ei tarvitse olla pitkä) sekä avaa SRL:n estesäännöt 2014 (pdf) ja vastaa sen avulla alla oleviin kysymyksiin 1-5. Kysymysten alle on merkitty, mistä vastauksen löydät, joten koko sääntönivaskan lukeminen ei ole välttämättöntä kysymyksiin vastataksesi.
Kysymykset:
1. Vesihaudan vähimmäispituus on
a) 80cm
c) 2,5m
b) 1,3m
Vinkki: Vastauksen löydät kohdasta 1. Esteet; 302. Esteet (s. 5).
2. Lähestyt estettä. Esteen tolppien päällä näet punaisen ja valkoisen laatan. Hypätessäsi esteen...
a) ... valkoisen laatan täytyy olla vasemmalla puolellasi ja punaisen oikealla.
b) ... valkoisen laatan täytyy olla oikealla puolellasi ja punaisen vasemmalla.
c) ... sama se, kummalla puolella ne ovat, sillä ne ovat vain koristeita.
Vinkki: Vastauksen löydät kohdasta 2. Rata; 311, Esteiden merkitseminen (s. 8)
3. Lähtömerkki on annettu. Sinulla on...
a) ... 30 sekuntia aikaa ylittää lähtöviiva.
b) ... 45 sekuntia aikaa ylittää lähtöviiva.
c) ... 60 sekuntia aikaa ylittää lähtöviiva.
Vinkki: Vastauksen löydät kohdasta 3. Äänimerkki; 313. Lähtölupa (s. 8)
4. Raipan sallittu maksimipituus hypätessä on
a) 65cm
b) 75cm
c) 85cm
Vinkki: Vastauksen löydät kohdasta 5. Ratsastajia koskevat erityismääräykset; 322. Satulointi ja muut varusteet (s. 11)
5. Arvostelumenetelmää, jossa puhtaan radan ratsastaneet palkitaan, kutsutaan nimellä
a) A0.0
b) AM 5
c) Arvostelu C
Vinkki: Vastauksen löydät kohdasta 7. Arvostelumenetelmät (s. 17)
2. Kunnollisia ratsastajia
Lauantaina jatkui vierailevien tähtösten esiin marssi. Tämänkertainen vieras oli huomattavasti edellistä pidempi ja harteikkaampi eikä ollut koskaan eläessään istunut hevosen selässä. Collegehousuissaan ja käsivarret t-paidan hihojen paljastamina Benjamin ei olisi voinut valehdella olevansa mitään muuta kuin mitä hän oli - siinä oli personal trainer -termin ruumiillistuma koko komeudessaan. Tyttöjä hihitytti ja kiherrytytti jahka he toipuivat alkuäimistyksestään, enkä minä voinut heitä siitä moittia (Eetu kyllä pyöritteli tytöille silmiään). Ihan samalla tavalla minäkin olin varmaan reagoinut tavatessani karismaattisen karpaasin ensimmäistä kertaa, ja kyllähän sitä vieläkin vallan mieluusti katselinkin, vaikka koetinkin näyttää juuri niin aikuismaisen asialliselta, kuin ratsastuksenopettajan suinkin täytyi. Herramunjee, olin pitämässä nuorille kurssia enkä suinkaan kuolaamassa heidän teoriaopettajansa perään. Selvitin kurkkuani pienellä köhäisyllä, ennen kuin avasin suuni.
"Aloitetaanpas sitten. Olen kaikesta päätellen suunnitellut tämän kurssin niin, että teoriatunneilla voin itsekin vain istua ja katsella... ja kuunnella", kiirehdin lisäämään, sillä sehän minulla oli ensisijaisesti ollut mielessä. Kuuntelemassa ja oppimassa tässä oltiin. "Saan keskittyä siihen, minkä paremmin osaan, eli estetuntien pitoon, kun taas Mia ja tämä herrashenkilö tässä hoitaa teoriatuntien vedon."
Siirsin hienoisella nyökkäyksellä puheenvuoron herra PT:lle, joka hymähti alkajaisiksi ja esitteli sitten itsensä:
"Lupasin Pirrelle tulevani luennoimaan teille sellaisesta aiheesta kuin ratsastajien, eli teidän, lihashuolto. Mä olen Benjamin ja opiskelen parhaillaan fysioterapeutiksi. Aiemmalta koulutukseltani olen urheiluhieroja. Näiden nykyisten opintojen kanssa oon jo aika loppusuoralla ja niiden ohessa työskentelen personal trainerina. Ratsastanut en ole itse - toistaiseksi - koskaan, mutta mulla on ollut paljon ratsastajia asiakkaina. Vaikka nyt ollaan teoriatunnilla, me kyllä tehään ihan muuta kuin istutaan vaan kuuntelemassa jotain tylsää powerpoint-esitelmää."
Tytöt kuuntelivat lumoutuneina ja Eetu virnuili heidän keskittyneisyydelleen. Minä kätkin hymyni niin hyvin kuin taisin. Kun Benjamin kehotti kaikkia nousemaan ylös, minä liityin oppilaiden joukkoon ensinnäkin toimiakseni esimerkillisen opettajan tavoin ja toisekseen saadakseni itsekin kaiken hyödyn irti tästä tilaisuudesta.
Aloitimme pienellä lämmittelyllä.
"En tiedä, lämmittelettekö te koskaan ite ennen kuin meette ratsastamaan. Hevosennehan te varmastikin verryttelette jotenkin aina, mutta kuinka moni joskus lämmittelee ensin itse?" Benjamin kysyi, eikä kyllä saanut järin montaa myöntävää vastausta. "Okei, ei se mitään. Ei se teille kyllä pahaakaan tekisi, voisin uskoa... Mun käsitykseni mukaan ratsastuksessa moni asia perustuu kehonhallintaan, mihin tietysti tarvitaan lihaksia."
"Korjatkaa, jos mä olen väärässä, mutta varmasti lihasjäykkyys vaikuttaa teidän suoritukseenne hevosen selässä? Jos jostain kolottaa tai kiristää, teidän on vaikeampi pysytellä tasapainossa, tapahtui mitä tapahtui, ja vaikuttaa siihen hevoseen. Vaikken mä olekaan mikään hevosasiantuntija, mä tiedän, että hevoset on aika herkkiä tyyppejä tuntemaan, mitä te niiden selässä teette ja miten te siellä olette. Joskus ratsastaja voi kertoa hevoselle ihan vääriä asioita olemalla jännittynyt jostain päin kehoaan. Nyt, kun me ollaan vähän pompittu ja heiluttu kroppia lämpimäksi, me keskitytäänkin venytyksillä avaamaan semmoisia kohtia, joiden mä tiedän monilla hevosihmisillä menevän lukkoon. Yksi venytyskerta nyt ei tietenkään ratkaise kaikkia ongelmia, mutta saatte käyttöönne työkaluja, joilla voitte vastaisuudessa helpottaa sekä oloanne että ratsastusta."
"Te varmasti olette myös aika hyviä kertomaan, mitkä paikat teillä menee helposti jumiin ratsastajina. Kuka sanoo jonkun... sano vaan", Benjamin nyökkäsi Odelielle, joka mainitsi ajoittaisista selkäsäryistä. Joku tytöistä valitti pohkeiden kramppaamisesta ja toinen reisien kireydestä.
"Joo, ihan varmasti jaloissa ja keskivartalossa voi olla lihassärkyä ja -kireyttäkin. Ratsastajilla yleensä on aika hyvä keskivartalon tukilihaksisto, vahvat syvät selkä- ja vatsalihakset, ja niin tarvitsee ollakin hevosen liikkeissä pysyäkseen ja varmasti niihin vaikuttaakseenkin. Selkäkivut on aika yleisiä, ja joskus ne johtuu takareiden ja edelleen pakaran kireydestä, koska tää meiän ihmiskroppa on vähän sellanen, että kaikki asiat linkittyy toisiinsa. Ratsastajille tietysti jalkojen ja lonkankoukistajien venytykset on aika olennaisia. Niihin me tänään keskitytään, ja ehkä keritään tehdä jotain teidän keskivartalon syviä lihaksia vahvistavaakin."
Benjamin ohjasi rennosti ja asiantuntevasti kurssilaisia - ja minua - venyttämään jalkoja. Milloin istuimme lattialla haara-asennossa ylävartalo erinäisiin suuntiin taipuneena venyttämässä enemmän tai vähemmän kireitä reisilihaksiamme, milloin taas vaihdoimme asentoa seuraavaan venytykseen ja tönimme ahtaassa tilassa vahingossa toisiamme.
"Takareiden venytykseen nämä penkit on aika kiva apu", Benjamin sanoi ja vinkkasi minut nostamaan pitkät penkit ruokapöydän ympäriltä avoimempaan tilaan. "No niin, asettukaapas sitten sievään riviin penkin taakse, niin venytetään vähän takareittä. Nostakaa oikea jalka penkille ja asettakaa kädet sen molemmin puolin, jotta saatte vähän tukea... Vasen jalka pysyy lattiassa. Lähdette siirtämään painoanne taaksepäin hitaasti, varokaa rykäiseviä liikkeitä. Kun takareidessä alkaa tuntua hyvä venytys, jääkää siihen ja laskekaa kolmeenkymmeneen. Palatkaa sitten alkuasentoon hetkeksi ja toistakaa."
Teimme kaikki auliisti työtä käskettyä.
"Sitten ravistelette vähän oikeaa jalkaa, ja vaihdatte vasemman tilalle. Sen jälkeen saat, Pirre, ruveta mallikappaleeksi, opettaja kun olet."
Pian olinkin lattialla selinmakuulla demonstroimassa oppilailleni lantionnostoa. Maatessani jalat koukussa mietin, että ryhtyessäni ratsastuksenopettajaksi en kyllä ollut ajatellut työnkuvani olevan ihan tämmöinen. En valittanut, minulla oli oikeastaan aika hauskaa.
"Nyt tämä teidän opettajanne on oikeassa alkuasennossa ja lähtee nostamaan lantiota ylös siten, että ajattelee rullaavansa selkärangan nikama kerrallaan ylös. Ajatelkaa, että häntäluu lähtee kaartumaan kiepille ja sitten muut nikamat seuraavat yksitellen perässä. Selkä pysyy aika pyöreänä koko noston ajan ja Pirre on hyvä ja ajattelee puristavansa samalla napaa sitä selkärankaa vasten... hyvä hyvä. Pidä hetki siinä ylhäällä, ennen kuin lähdet laskemaan. Laskeutuessa jälleen selkäranka kohtaa maan nikama kerrallaan, kunnes olette alkuasennossa. Tehkää hitaasti ja ajatellen koko ajan nikama kerrallaan, nikama kerrallaan. Siitä sitten vain hommiin. Miten olisi 50 toistoa per nuppi...?"
Benjaminia nauratti oppilaideni tyytymätön nurina.
"Joo joo, okei, 15 riittää. Sitten teistä osan varmaan jo täytyykin lähteä valmistautumaan ratsastustuntiin."
Oppilaiden poistuttua talliin jäimme laittelemaan leirimökin alkuperäiseen kuntoonsa ja Benjamin totesi hymyssä suin, ettei tämä ollut lainkaan epämiellyttävä tapa viettää lauantaipäivää.
"Kiva, jos ei ollut anteeksiantamattoman kamalaa! Tytötkin tuntuivat tykkäävän..." sanoin ja virnistin ilkikurisesti. "Mitäs sanot, voinko mä antaa niille sun numeron, jos ne kyselee perään?"
"Tai jos vaan sanoisit, että mulla on jo tyttöystävä", mies nauroi.
Naurahdin.
"Sen teen", lupasin. "... vaikka oikeastaan meinasin vaan, että jos vaikka saisit uusia asiakkaita."
"Niin varmaan..."
Ratsastustunnit
1. Perjantai: Hikistä hallintaa
"Arvoisa hepparyhmä", aloitin ja katselin ratsukoita tuimana maneesin keskellä kädet lanteilla seisten. "Tervetuloa estekurssille, nyt me ratsastamme kevyesti puomeilla höystettyä koulua. Ajattelin laittaa teidät ja hevoset oikein kunnolla töihin, joten varautukaa tuntia seuraavaan hikiseen olotilaan ja hevosten pesuun."
Tunnin teemana oli laukan säätely ja kaarteiden tasapainoinen ratsastus. Jotkut tahot kuulemani mukaan väittivät, että estekilpailuiden voitot tehtiin esteiden välissä, ja minä yhdyin siihen mielipiteeseen. Kyllähän sitä paljon eritoten seuratasolla näki, että kaahotettiin tasapainottomasti menemään niin kovaa kuin hevosen jaloista lähti ja voitettiin vahingossa. Olin minäkin joskus ponivuosinani kerran kisoissa innostunut niin tekemään; vikkelä vuokraponini oli kiitänyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja ketterä kun oli, kiepahtanut kaarteetkin melko näppärästi. Sain silloiselta valmentajaltani sellaiset haukut holtittoman ratsastukseni takia, etten niitä enää koskaan unohtanut. Nöyrryin ja tuumasin, että kai sitä täytyisi opetella ratsastamaan turvallisesti ja tehokkaasti ja tavoitella voittoa vastedes taidolla, ei vauhdilla ja tuurilla.
Tehtävinä käytin erilaisia kaarevia puomilinjoja sekä suoraa 17:n metrin linjaa, jota pistin ratsastajat suorittamaan eri askelmäärillä. Lisäksi luvassa oli paljon ympyrätyöskentelyä laukassa ja nostoharjoituksia, kuten laukan nostaminen vastataivutuksen ja lyhyen suoristuksen jälkeen. Istuntaansa ja sillä vaikuttamiseen ratsastajat joutuivat keskittymään kovasti. Tunnin lähestyessä loppuaan minulla toden totta oli ympärilläni hikisiä hevosia ja, no, ratsastajiakin. Pian päästin hepparyhmäläiset pälkähästä ja valmistauduin piiskuroimaan poniryhmäläisiä.
2. Kohti korkeuksia
Poniryhmä valui kentälle ilahduttavasti ajoissa lauantaiaamuna. Sää suosi ja uskoin vakaasti, ettei mikään estäisi pitämästä myös iltapäivän tunteja kentällä - ja sekös minua ilahdutti! Maneesin seiniä ehti katsella tarpeeksi silloin, kun oli pakko. Mitäpä sinne vapaaehtoisesti menemään, kun oli hyvä kenttä käytössä.
Heti aamutunnillaan armaat estekurssilaiseni pääsivät käyttämään aivojaan ja taitojaan. Jatkoimme oikeastaan siitä, mihin eilisellä sileän työskentelyn tunnillamme jäimme; ratsastimme erilaisia linjoja. Aioin vakaasti myös viedä ratsastajia heidän äärirajoilleen nostamalla estekorkeutta loppua kohden mukavuusalueen yläpuolelle. Tiesin kurssilaisteni kanssa juteltuani, että joitakin puomien nosto turvallisesta, helposta korkeudesta jännittäisi, mutta tänään he saisivat luottaa minuun ja huomata, että voivat hyvin luottaa myös itseensä. Kohtuuttoman vaikeaan tilanteeseen en oppilaitani laittaisi. Muistin kyllä itse, miltä tuntui pelätä lähestyvää estettä; olin joskus itse ollut se, jonka piti suoriutua tehtävistä, joihin taitotasoni ei alkuunkaan riittänyt. Sellainen nakersi itseluottamusta ja rohkeutta kovasti.
Aamun tunti oli melko rankka niin ratsastajille kuin hevosillekin. Tiesin, etteivät ratsastuskouluhevoset useinkaan joutuneet työskentelemään niin intensiivisesti kuin tämän kurssin aikana. Iltapäivälle olin suunnitellut kevyempää ohjelmaa. Ennen sitä kuitenkin tsemppasin mehut irti ratsastajista. Poniryhmän tunnin aikana koettiin ilahduttavia onnistumisia. Alkutunnista vielä jouduttiinkin näkemään tilanteita, joissa ratsastajat eivät hoitaneet tehtäväänsä eli vieneet hevosiaan esteille (mistä seurasi hassuja hyppyjä ja muutamia kieltojakin), mutta loppua kohden kukin ratsastajista skarppasi ja alkoi yhä varmemmin tuoda ratsunsa hyviin ponnistuspaikkoihin.
Vaikka esteet kasvoivatkin, minun ei tarvinnut olla hetkenkään vertaa huolissani siitä, etteivätkö ratsukot olisi niistä kunnialla ja turvallisesti yli suoriutuneet. Ratsastajia saattoi jännittää, mutta muutaman upean hypyn jälkeen sain nähdä ympärilläni vapautuneesti hymyileviä kasvoja. Ponitunnin loppuessa iloisissa merkeissä toivoin, että hevosryhmän tunti tuottaisi yhtä tyytyväisen oloisia ratsastajia - enkä kyllä joutunut pettymään! Kun hevosensa hoitaneet kurssilaiset saapuivat leirimökille syömään lounasta, tunnelma oli rento, onnistumisen ilon täyttämä ja odottava. Vielä olisi kummallekin ryhmälle luvassa toinen ratsastustunti tänään; menisiköhän se yhtä hienosti kuin aamuinen? Minä tarjoilin perunasalaattia ja juttelin taitavien ja rohkeiden tuntilaisteni kanssa odottaen, että teoriatuntia pitämään lupautunut vierailija saapuisi paikalle.
3. Uudestaan, uudestaan
"Nyt katsotaan, millaisia uusintaradan ratsastajia te oikein olette", ilmoitin kurssilaisille lauantain viimeisen tunnin alkajaisiksi. "Oikeastaan me keskitytään tänään tiukkoihin kaarteisiin ja lyhyisiin lähestymisiin."
"Hevonenhan ei tarvitse pitkää valmistelevaa laukkapätkää hypätäkseen hyvin. Se on ratsastaja, joka haluaa varmuuden vuoksi laukata mahdollisimman pitkän tien kautta esteelle ajatellen, että vain sitten voi saada laukan tarpeeksi hyväksi hyppyä varten", totesin. "Hevonen etenee kyllä hyvää laukkaa heti ensimmäisestä noston - tai kaarteen - jälkeisestä askeleesta lähtien, jos sitä ratsastetaan oikein."
Laitoin ratsastajat hommiin tiiviin alkuverryttelyn jälkeen. Olin laatinut radan, johon sisältyi paljon kurveja, joissa hevosen tulisi olla tasapainossa ja edetä tarpeeksi, jotta seuraava hyppy olisi sujuva. Ratsastajat saisivat oppitunnin katseen ja valmistelun merkityksestä ja siitä, miten käy, jos laukan nyppii kaarteessa pois, jotta saadaan käännettyä ja sitten kaasuteta päättömästi kohti estettä. Tänään ratsastettaisiin eteenpäin katsetta seuraten.
Aloitimme hyppäämällä lyhyitä pätkiä suunnittelemastani radasta ja yhdistelemällä niitä sitten pidemmiksi osiksi ja lopulta kaikki saivat hypätä radan pari kertaa. Nakitin Kasperin kellottamaan ratoja, mutta jottei ratsastajiin iskisi vauhtisokeus, täytin samalla jokaiselle tyyliarvostelupaperin jälkimmäisen radan aikana. Kiinnitin huomiota siihen, miten ratsastajat korjasivat ensimmäiseltä radalta osoittamiani ongelmakohtia.
"Te olette niin taitavia, että eihän tyylikkäästi ja nopeasti ratsastaminen ole teille haaste eikä mikään - itsestäänselvyyshän se on", naurahdin kurssilaisille, joista osan naamat kyllä venähtivät, kun kerroin tyyliarvostelusta ja kellottamisesta.
Lauantai-iltapäivän aikana ponit pääsivät näyttämään ketteryyttään. Niiden ratsastajat pääsivät kyllä hieman helpommalla, sillä moni poneista kääntyi näppärämmin kuin isommat hevoset. Ratsastajat paiskivat ihailtavasti hommia ja petrasivat tunnin mittaan kovasti, vaikkeivät tehtävät järin helppoja olleetkaan.
ratakuva tulee heti, kun ehdin siirtää sen nettiin!
4. Istumalihakset etsintäkuulutettu!
Kurssin viimeinen estetunti oli alkamassa. Poniryhmän tytöt jo kutakuinkin tiesivät, mitä edessä oli, sillä he olivat seuranneet hepparatsastajien tuntia. Aiemmin kurssilla oli jo ratsastettu kaarteita kaarteiden perään, haettu sujuvia teitä ja koetettu vaihdella askelmääriä erilaisilla linjoilla. Monissa ratsastajissa näkyi kasvanutta itsevarmuutta näin kurssin lopuksi, mikä oli hyvä.
Viimeisellä tunnilla keskityttiin pitkälti istuntaan. Ohjelmassa oli pitkän jumppasarjan ylittämistä kevyessä istunnassa, käynti- ja ravilähestymisiä sekä muutama iso hyppy. Trippeli aiheutti jännitystä ratsastajissa, mutta painotin heille, että kukin heistä osaisi kyllä lähestyä sitä oikein. Trippeli oli este siinä missä muutkin, vaikka olikin totuttua pidempi ja massiivisemman näköinen viritelmä. Iso virhe oli kaahata esteen koon pelottamana täysillä holtittomassa laukassa kohti hyppyä. Laukan täytyi olla napakkaa ja hevosen hallinnassa. Kova vauhti ei taannut onnistunutta hyppyä, vaikka laukan täytyikin edetä. Hevosta ei myöskään voinut jättää yksin ennen estettä. Moni ratsu kyllä mielellään jätti hyppäämättä, jos se tuotiin esteelle kuin esteelle meiningillä "heitän ohjat pois ja toivon parasta; ehkä hevonen hyppää".
Paitsi että esteratsastajan täytyi osata istua hypyssä oikein, oli istunnan oltava kunnossa esteiden välissäkin. Erilaiset hevoset vaativat erilaista istunnalla vaikuttamista. Hyvä istunta tehosti ratsastamista ja helpotti hevosen työtä; isoakin eläintä oli helppo horjuttaa esimerkiksi kaarteissa heilumalla satulassa, minkä lisäksi ratsastajat välillä hämmensivät hevosta ristiriitaisilla viesteillä. Istunta saattoi pahimmillaan viestiä aivan toista kuin muut avut.
Jokaikisellä ratsastajalla oli tunnin jälkeen hiki, siitä olin aivan varma. Heillä oli onneksi aikaa lepäillä ennen maastoon lähtöä.
Lopetus: Pieniä hyppyjä maastossa
"Maastoon lähdössä oleva porukka: noustaan kentällä selkään", huikkasin ja kävelin hakemaan Väinön, jolla maaston vetäisin.
Toivoin hartaasti, että nuori hevosherra käyttäytyisi fiksusti. Onneksi tytöt olivat niin taitavia, että voisin pyytää miltei ketä vain heistä ottamaan letkan ensimmäisen paikan itselleen, jos Väinö ei kestäisi vetohevosen roolia.
Teimme rennon maaston ja rupattelimme keskenämme kurssista ja muistakin (pääosin hevosiin liittyvistä) asioista. Väinö yllätti minut olemalla varsin mallikelpoinen vetohevonen, mitä nyt laukkapätkä mentiin melkoista haipakkaa parin riemukkaan pukin siivittämänä.
Koska kyseessä oli estekurssi, kävimme tietysti hyppäämässä pari maastoestettäkin lenkin aikana. Siellä Väinö innostui - se todella piti hyppäämisestä ja maastoesteistä aivan erityisesti! Pakko se oli uskoa; Väinön kanssa minusta tulisi kenttäratsastaja. Olisi sulaa hulluutta olla viemättä hevosta, joka rakasti maastoesteitä täydellä leijonansydämellään, näyttämään osaamistaan maastoradoille.
Pistin kurssilaiset suorittamaan pari ylös- ja alashyppyä tavallisten tukkiesteiden ja pikkuisen pöydän lisäksi. Ojasta kekseliäästi tehtyä pientä hautaakin ratsukot saivat kokeilla. Osalle hevosista maakuoppa oli henkeäsalpaavan jännittävä kokemus, ja haudan kohdalla nähtiinkin melkoisia akrobaattisuorituksia. Siinä oli ratsastajalla kyydissä pysymistä, kun uljas ratsu ensiksi pysähtyi, steppaili ja empi, ja teki äkkiä valtavan loikan haudan yli juuri, kun ratsastaja oli jo luovuttanut ja aikeissa kääntää hevosensa uuteen yritykseen.
Takaisiin käveltiin pitkin tai puolipitkin ohjin, hevosesta riippuen. Osa oli saanut maastoesteistä uutta puhtia eikä meinannut tyytyä rauhalliseen käyntiin. Väinökin, hölmö hevonen, touhotti ympäriinsä kuin pomppulinnaan päässyt lapsi.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!