Yhteisiä hetkiäIstuin koulussa pulpettini ääressä. Supatin kaverilleni Wilmalle kaikenlaisia asioita ja Wilma tirskahti aina välillä jutuilleni tai räjähti mitä kamalimmalle nauru räkätykselle.
- Ilona! Hiljaa, jalat pulpetin alle, ei vinosti tuolissa istuta! opettaja huomautti minulle.
- No eiväthän ne ees mahdu sinne.., pyöräytin silmiäni ja tungin jalkani reisineen matalan pulpetin alle.
Kello oli vartin yli yksi ja pääsimme koulusta. Wilma olisi halunnut tulla mukaani Seppeleeseen, mutta totesi joutuvansa menemään jalkapallo harkkoihin. Menin paikkaan mihin aina pyöräni lukitsin mutta huomasin ettei se ollut siinä. Säikähdin aika paljon ja juoksentelin ympäri koulun pihaa, missä pyöräni voisi olla. Lopulta hämmästyneenä, samoin helpottuneena, löysin pyöräni, mutta vaihteita oli ilmeisesti näpelöity, sillä yleensä en koskaan aja ykkös vaihteella.
Onneksi pyörä oli täysin kunnossa joten aloin polkemaan jatkuvia ylä ja alamäkiä sekä polkuja pyörälläni. Reppu painoi selässä tonneja, kiitos painavista englannin ja ruotsin kirjoista. Lopulta kaarsin pyöräni Seppeleen pihaan. Laskeuduin satulasta ja lukitsin sen tallin pihaan, muiden pyörien joukkoon. Lähes kukaan ei ollut tallissa tähän aikaan, joka oli oikeastaan ihan kivakin juttu, sillä saisi olla hetken rauhassa. Kävelin ensin portaat ylös oleskeluhuoneeseen ja laskin reppuni huoneen nurkkaan. Huoneessakaan ei ollut ketään juttu kaveria, oikeastaan ei ristin sieluakaan, joten jatkoin matkaani Tiian tarhalle.
Blade, Myntti, Tiia, Floora, Riina ja Sera ahmivat heinää eri kasoistaan. Viimeiset korret olivat kyseessä joten seurailin huvittavaa kinaa hevosten välillä, kun joka ikinen halusi viimeiset korret. Kuitenkin Floora ja Sera näyttivät olevansa nopeimpia joten Bladen, Myntin, Tiian ja Riinan täytyi tyytyä sanontaan ”nopeat syövät hitaammat”. Kun heinä kina oli loppu, nappasin riimun narun ja kävelin Tiian luokse. Napsautin narun kiinni riimuun ja sain hevosen tarhasta aika vaivattomasti, sillä muut hevoset eivät edes viitsineet yrittää karata portista.
Talutin Tiian harjapuomille ja kellokin näytti jo vähän yli kahta. Yllätyin nähdessäni Nanan harjaamassa Siiriä ponia.
- Ai moi! Onhan täällä tähänkin aikaan jotain eloa! huikkasin Nanalle.
- Joo moi! Juu, kun pääsin tossa kaheltatoista niin tänne oli hyvä tulla, Nana hymyili.
- Ok, mites sulla ja Siirillä on menny? kysyin samalla kun kiinnitin Tiian harjauspuomiin.
- Oikeastaan tosi hyvin, tää on tämmönen vekkuli niin sen kanssa on aina kiva touhuta. Mut mites sä ja Tiia? Nana naurahti.
- Ihan hyvin, tosin harmittaa kun Sini loppas, mut onhan tää aika rauhallinen ja iisi, niin joillekkin ei oo niitten makuun, sanoin kohautellen olkiani.
- Mut siis en meinaa sua.., korjasin ja huomasin punan nousevan kasvoilleni.
- Hahah, säpä helposti punastus, Nana tirskahti ja jatkoi Siirin harjailua.
Itsekkin hain Tiian harjalaatikon ja aloin harjaamaan valkoisiin läikkiin kuivunutta kuraa. ”Mikset voi kurastaa itteäs ruskeista laikuista..” ajattelin huvittuneena mielessäni. Kuitenkin kumisuasta ja pölyharjasta oli paljon apua ja niillä homman sainkin valmiiksi. Nana oli jo mennyt hakemaan Siirin varusteita ja poni luimi Tiialla, mutta Tiia ei siitä näköjään välittänyt. Kohta jo Nana saapuikin ja alkoi satuloimaan.
Kello olikin jo jotain puoli kolme ja tallilla pyöri jo huomattavasti enemmän porukkaa. Nanan kiristäessä Siirin satulavyötä, huomasin Jokerin taluttavan kuumaa Flooraa harjauspuomille päin. Floora hirnui tervehdykseksi Siirille ja Tiialle.
- Moi Jokke, tervehdin kaveriani.
- Moi, moi.., Jokeri mutisi kiinnittäessään Flooraa puomiin.
- Moikka vaan, meen nyt tästä Siirin kanssa, Nana hihkaisi ja talutti Siirin maneesille päin.
- Joo, tota kiinnitänkin tän Tiian vähän kauemmas Floorasta, sanoin virnuillen, samalla katsoen luimivaa tammaa.
Siirsin maiskauttaen Tiian kauemmas, samoin riimunnarun paikkaa vaihdoin myös. Lähdin hakemaan satulaa ja suitsia, sillä olisimme menossa, kjöh, pitkästä aikaa maastoon ja olin oikeastaan ihan innoissani asiasta. Nappasin satulahuoneesta Tiian vehkeet ja vein ne harjauspuomille. Jokeri taisteli Flooran kanssa, kun taas minä vaivatta satuloin ja suitsin Tiian.
- Hah, nähdään taas, meen maastoon! hihkaisin ja Jokerin naama näyttikin olevan yhtä punainen kuin hänen hiuksensa.
- Juu, juu, kuului punaisen tytön suusta.
Talutin Tiian pihalle. Kiinnitin kypärän päähäni, kiristin vielä satulavyötä ja nousin selkään. Tiia seisoi kiltisti paikoillaan kun säädin vielä jalustimet sopivan mittaisiksi. Kun kaikki oli valmista, maiskautin Tiian liikkeelle. Käynnissä menimme leveää ja kuoppaista tietä. Autoja ei oikein täälläpäin ajellut, mutta silti pysyttelimme Tiian kanssa tien oikealla puolella.
Siirsin jo kohta Tiian raviin ja ravasimme ylämäen sekä suoraa metsä tietä. Oli ihanaa taas päästä Tiian selkään, varsinkaan kun en ollut vähään aikaan ratsastanut sillä ja maastoilu oli oikeastaan kivaa taas pitkästä aikaa. Tiiakin tuntui vireältä ja pirteältä kuin peipponen, joten heti seuraavan pellon tultua vastaan, en voinut vastustaa kääntää tammaa sinne ja laukata pitkin peltoa.
Käänsin Tiian ja kohta jo annoin sille laukkapohkeet. Tiia hypähti innoissaan sivulle ja nostin pitkän, pyöreän laukan. Minun oli pakko pidätellä tammaa, ettei se irrottelisin liikaa. Kohta kohotin kulmiani, kun näin jonkunlaisen jutun lähestyvän pellon toiselta puolelta. Tiiankin korvat osoittivat hevoskärry pariin. Kyllä! Sehän oli ravihevonen kärryineen, ilmeisesti Artsilan tallilta. Näköjään, sillä tunsin hevosen Ramboksi ja Artsi oli ilmeisesti sitä ohjastamassa.
- Varo likka ny vähä! Artsi huusi ja ohjasi tiukan kurvin, kun meinasimme oikeastaan melkein törmätä Tiiaan ja minuun.
- Öö.. Joo sori, mutisin ja olin jatkamassa jo matkaa, sillä en oikeastaan haluaisi olla vaikeuksissa Artsin kanssa.
- Älä koita livistää yhtään minnekkään. Meinasit sitte vaan ridaa päälle, varo ton lehmäs kanssa! Ja ennenku tää pelto oli niin rauhaisaa ajeltavaa, Artsi sanoi ja pyöritteli silmiään..
- No sori, et kyl ittekkään näyttäny varovaiselta, mieti kaks kertaa kuin paljon kannattais vetää pontikkaa joka ilta! virnuilin, mutta samalla myönsin itse itselleni että kyllä vähäsen otti pattiin.
Artsi kohotti vain kulmiaan, pudisti päätään ja lähti Rambon kanssa poispäin, ilmeisesti Artsilaan. Minäkin lähdin Tiian kanssa ravissa Seppeleeseen päin. Annoin taas laukkapohkeet ja jo rauhallisemmin laukkasimme pellolta jo tielle ja tielläkin laukkasimme vähän aikaa, ennen kuin tie kapeni hiukan, niin siirsin Tiian raviin.
Ravissa jatkoimme hetken matkaa kunnes noin 20 metrin päässä näkyi jo seppeleen piha, jolloin siirsin Tiian käyntiin. Annoin pitkää ohjaa ja taputin Tiiaa kaulalle. Käynnissä saavuimme Seppeleen pihaan ja pysäytin tamman. Laskeuduin selästä niin että jalan pohjat tärähtivät inhottavasti pihan kovaan maahan. Nostin jalustimet ja löysäsin pari reikää satulavyötä.
Talutin Tiian jo karsinaan, sillä en viitsinyt harjapuomilla tällä kertaa, sillä ulkona oli jo vähän epäilyttävän tummia pilviä. Kohta siis alkaisi varmaan satamaan. Irrotin satulavyön ja nostin satulan pois selästä. Suljin karsinan oven perässäni ja kävelin kohti satulahuonetta. Ripustin satulan seinälle ja tepsutin takaisin Tiian karsinalle. Astuin karsinaan ja aloin irrottamaan suitsien remmejä. Tiia laski tyytyväisenä pään alas, kun ujutin kuolaimet pois sen suusta. Suljin taas karsinan oven ja ripustin suitset seinälle, niiden omalle paikalle.
- Moi Ilu! Jokeri moikkasi.
- Ratsastitko jo Flooralla? kysyin.
- Äh, en ku sitä tarvittiin tunnilla ja sainkin tyytyä taluttajan rooliin, Jokeri huokaisi.
- Hahhaa! Arvaa muuten minkä juopon näin matkalla? kysyin ovelasti virnuillen.
- Älä jaksa, ei tuu mielee, Jokeri tiuski.
- No Artsin vaan, ihan lälly oli, etkä sitäkään arvannu.., naurahdin.
- No hehheh vaan sullekki.., Jokeri näytti kieltä ja kääntyi kannoiltaan.
Kohautin olkapäitäni vain itselleni ja menin Tiian karsinalle. Kaivoin harjapakista harjan ja aloin harjailemaan Tiiaa.
- Voisit kyllä tyttö mennä itseasiassa vielä tarhailemaan, tuumailin samalla kun vetelin pitkiä harjan vetoja pitkin Tiian karvaa.
Kaivoin pakista kaviokoukun ja putsasin kaviot. Pujotin riimun tamman päähän ja kiinnitin riimunnarun. Avasin oven apposen auki ja nykäisin narusta jotta Tiia seuraisi minua. Avasin tarhan portin ja onneksi kukaan hevonen ei ollut kiinnostunut karkureissusta joten pystyin helposti viedä tamman sisälle tarhaan. Irroitin riimunnarun riimusta ja taputin tammaa vielä hetken aikaa.
Kohta ujuttauduin ulos jo tarhasta ja hyvästelin Tiian. Kävelin vielä sisälle talliin hakemaan oleskeluhuoneesta koulureppuni ja sitten kävelin pyörälleni ja avasin lukon. Nousin satulalle ja lähdin polkemaan kohti kotia.
57HM Tätä aloin tekemään silloin kun pystyi vielä T-paitoja käyttämään, joten en todellakaan tähän aikaa vuodesta alkaisi t-paidoilla hillumaan.. ;'D