|
Post by Carkki on Oct 27, 2008 17:10:53 GMT 2
27.10 Maanantai - Taiteilija
|
|
|
Post by Abby on Oct 27, 2008 18:29:11 GMT 2
Suloinen Leevi.. skanneri on kökkönä eli kuva on aika huono..=) Siellä lnikissä on Leevin kuva..=)
|
|
|
Post by Abby on Oct 27, 2008 19:05:11 GMT 2
Huh.. Vihdoin tunti sun muut olivat ohi ja nyt pääsisin tutustumaan taas pikku Leevi pojan kanssa. Hymyilin itseksekseni, sillä olin onnistunut jo saamaan kiinnostuksen päälle. Vaikka Leevi oli leikkinyt kanssani, se ei tarkoittanut, että se ihan pian juoksisi syliini. Siihen suunnilleen olisi pyrkimys, vaikka olinkin vain hoitaja.. Astelin reippaasti Leevin tarhalle ja kun se huomasi minut, se hirnahti tervehdykseksi, mutta jatkoi sitten heinänsä mutustelua tyytyväisenä. Menin sisälle tarhaan ja istahdin samaan paikkaan kuin aamulla. Huomasin heti, että Carkki oli ratsastanut sillä ja hymyilin. Pidin Carkista ja olin onnellinen, että juuri hän omisti Leevin. Hengähdin onnesta, kun katselin sitä. Se oli niin upea. Hätkähdin unelmistani, kun kuulin jonkun kävelevän tallin pihalla, mutta se ei tullut Leevin tarhalle. Jos näin oikein se taisi olla Josefiina, mutta niin kauas en nähnyt. Käänsin katseeni taas Leeviin ja se nosti päänsä ylös. Nyt se näytti uhmakkaalta ja pelottavalta, että olisi tehnyt mieli juosta karkuun. Ajatukseni osoittautui oikeaksi, sillä Leevi lumisti korvansa ja nosti hirvittävän kiitolaukan. Se laukkasi aidan viertä ja nyt se oli jo ivan minun sivun kohdalla. En tiennyt mitä olisin tehnyt kun Leevi laukkasi minua päin ja paniikissa painoin vain pääni alas. Kuului vaan jumputi jumputi jumputi ja sitten hiekka pöllysi, eikä kuulunut mitään. Avasin silmäni ja huomasin olevani edelleen samassa asennossa ja samassa kohdassa, mutta Leevi seisoi edessäni. Se laski pään luokseni, mutta kun liikahdin, se nosti päänsä ja ravasi heinänsä luokse. Kuinka olin saattanut epäillä Leeviä. Orihan oli vain laukannut ja tosin tullut niin lähelle. Itse oli tehnyt virheliikkeen ja se oli ravannut pois. Istuskelin vieläkin aidan vieressä ja katselin Leeviä. " Noh, onkos se tullut yhtään lähemmäs? " Kuulin äänen takanani ja säpsähdin seisomaan. Onnekseni se oli vain Carkki, joka oli tulossa hakemaan Leeviä sisälle. " Noo, kyllä se tuli aika lähelle haistelemaan, mutta kun liikahdin, se ravasi pois. " Selitin Carkille ja se katsoi ymmärtäväisenä. " Olin juuri hakemassa Leevi sisälle.. Haluaisitko tuoda sen? " Kysyi Carkki hymyillen. " Ei kiitos. Tämä totuttelu hoituu aikanaan, ei vielä.." Hymyilin Carkille ja putsasin pölyt pois housuistani. Hyvästelin Carkin ja lähdin takaisin talliin hakemaan kamppeeni. Tallustelin kotia kohti pois tallilta ja vielä kun Carkki ja Leevi kävelivät tallin pihalla, vilkutin heille ja käänsin pääni pois. Leevi oli tullut niin lähelle. Äh, olin juntti kun liikuin. Ensi kerralla sitten paremmin, totesin itselleni.
|
|
|
Post by Abby on Oct 27, 2008 19:22:54 GMT 2
Hienoa hienoa.. Toossa kuva on aika outo..=) Mutta söpö..=)
|
|
|
Post by Abby on Oct 28, 2008 7:29:42 GMT 2
Astelin iloisena tallille. Tänään olin päättänyt, että Leevi tosiaan kiinnostuu minusta edes vähäsen. Sen "ujous" oli mennyt jo liian pitkälle, eihän se minua edes pelännyt. Kokemuksesta tiesin, että nuoret hevoset eivät ottaneet mitään niin tosissaan, mutta luotin siihen että Leevi tulisi vielä joskus minun luokseni, ilman että minun tarvitsisi raahautua sen luokse. Astuin talliin sisään ja huomasin, että kukaan ei edes ollut vielä tallilla. "Kukakohan tekee aamutallin tänään?" Kysyin hevosilta ihan kun ne olisivat sen tienneet. Ensin ajattelin tehdä sen itse, ettei Leevi söisi minua, mutta sitten vain päätin odottaa. Kaivoin repustani aamupalani ja menin niitä ulos syömään. Rakastan olla ulkona, aina niin rauhallista ja hiljaista. Vähän tuulta ei paljoakaan sadetta, niin täydellistä. Silloin huomasin, että pihaan ajoi auto, mutta en tunnistanut kenen. Oli niin pilkko pimeää, että en edes nähnyt koko ihmistä. " Anteeksi, oletko ollut täällä jo kauan? Olen kyllä ollut täällä jo aikaisemmin, mutta unohdin pari tavaraa kotiin." Kuului tuttu ääni pimeydestä, mutta en vieläkään tunnistanut. Mussutin evääni tai itseasiassa aamupalani loppuun ja menin sisälle. Nyt tallissa paistoi valo ja monet hevoset hirnahtelivat ja katselivat karsinensa yli unenpöpperöisinä. Rapsutin Antun turpaa, vaikka se luimistelikin vhän. Naurahdin ja taputin sitä parikertaa kaulalle. Sitten kävelin Leevin karsinalle ja odottelin, että Leevi saisi ruokailunsa loppuun asti. Vihdoin melkein kaikki hevoset olivat saaneet ruokansa päätökseen ja vihdoin tunnistamani henkilö oli Elli. Hän oli lähtenyt viemään hevosia ulos ja olin saanut tehtäväkseni viedä Leevin. Nyt tai ei koskaan. Minun oli nyt vaan voitettava jonkinlainen luottamus ja heti, tai ainakin melkein. Menin karsinasta sisään ja moikkasin Leeviä. Ensin se katsoi minua ärsyttävällä katseelaan, ai taas sinä. Mutta kun se huomasi, että muut pääsivät ulos, se hornahti ja tuli varovaisesti luokseni. Tiesin ettei se vieläkään luottanut minuun vaan se halusi ulos, joten laitoin riimunnarun sille päähän ja lähdin taluttamaan sitä ulos. Vein sen tarhalle ja siinä oli pitelemistä, kun se rynni melkein sisälle asti. Sain taistella sen kanssa, että se pysähtyisi ja sittän napsautin riimunnarun auki. Leevi ravasi tarhaan onnellisena ja minä päätin käydä sisällä juomassa vähän vettä. Nyt olin jo melkein onnellinen.
|
|
|
Post by Abby on Oct 28, 2008 16:20:02 GMT 2
Taas hirveitä käsinpiirroksia.. xDD
|
|
|
Post by Abby on Oct 28, 2008 19:35:34 GMT 2
Hyppelin iloisena tallille, ikäänkuin olisin pikku lapsi. Olin saanut taluttaa Leevin laitumelle ja siitä olin tällä kertaa onnessani. Autoni tulisi korjaamosta huomenna ja siksi ilon aiheeni oli vielä suurempi. Rakas Audini oli ollut korjauksessa jo kaksi viikkoa. Noh, vihdoin pääsin tallille ja talli oli täynnä touhua. Hörähdyksiä ja sangon kolahteluja sain paljon tervehdykseksi, ennenkuin törmäsin Josefiinaan. " Ai, hei Abby. " Ehti Josefiina moikata kunnes hänkin riensi jonnekkin. " Hei Abby! " Kuului takaani ja kun käännyn ympäri, Shingua vilkutteli kättä minulle. " Hei vain. " Vastasin nopeasti ja kiirehdin Leevin karsinalle, mutta tällä kertaa tieni tukki rapsutuksia vaativa Sentti. Moikkasin hevosta nopeasti ja sitten vaivalla pääsin Leevi pojan luokse. Astuin sisään karsinaan ja jäin seisomaan oven viereen. " Heippa vaan poju. Alkaisiko kiinnostus jo voittamaan? " Lepertelin Leeville. Seisoskelin hiljaa karsinassa ja katselin Leevi ja kuuntelin kuinka talli kopisi koko ajan. En edes tiennyt kuinka kauan olin seisoskellut karsinassa, kun hätkähdin koiran unestani. Joka pehmeä kosketti kättäni. Avasin silmäni apposen auki. SE OLI LEEVI! Mieleni olisi tehnyt mieli hihkau ja heittäytyä hevosen kaulaan, mutta tällä kertaa en edes likahtanut. Leevi tutki kättäni ja haisteli sitä. Laitoin silmät kiinni ja hymyilin. Leevi kutitteli minua silkkisellä turvallaan. " Ai! " Tuli ääneni suusta, sillä Leevi näykkäisi minua leikillän. Avasin silmäni ja olisin voinut olla varma että Leevi olisi jo juossut karkuun, mutta se vain katseli hölmistyneenä minua. Naurahdin ja ojensin käteni takaisin. Enään Leevi ei kiinnostanut haistelu vaan se nuolaisi oikein kunnolla kättäni, että se olisi varmasti taittunut jos en sitä olisi painanut vastaan. Naurahdin Leevin hölmistyneille katseille ja sitten kosketin sen turpaa. Se hätkähti vähän, mutta laski pikku hiljaa päänsä alas. Tällä hekrtaa en vielä saanut silitetyksi Leeviä, mutta ensi tai sitä seuraavalla kerralla se voisi jo onnistua. Hymyilin itsekseni kun lähdin karsinasta.Nyt oli aika syödä eväitä, sillä söin viimeksi aamupalaa ja minulla oli karmea nälkä.
|
|
|
Post by Abby on Oct 29, 2008 9:03:07 GMT 2
Ajelin onnellisena autollani kohti tallia. Tänään pääsisin moikkaamaan aamulla, että illalla Leeviä. Ainoastaan työt pitäisi välissä tehdä. Ajoin varovasti tallin pihaan ja koko paikka näytti autiolta, lukuunottamatta tallin valoa. Pysäköin auton ja menin talliin sisälle, talli oli aika tyhjä. Sitten kuulin ähähdyksen Antun karsinasta ja menin katsomaan. Vastaan sain ähertävän Sastun ja Antun kauniit hampaat. Naurahdin Antulle ja moikkasin Sastua. Sitten menin Leevi karsinalle. " Höh. Sastu! Onko heppoja viety ulos? " Kysäisin Sastulta. " Noh, joitain on viety esim. Leevi ja Rensu. " Vastasi Sastu. Kävelin ulos tallista. Ja eikuin Leevin tarhalle, jonne sitten suorastaan marssin. " Heippa Leevi! " Moikkasin hevosta ja sain hörähdyksen vastaukseksi. Leevi mussutteli heinää tyytyväisenä, eikä edes viitsinyt vilkaista kuka tuli. Kun astuin tarhasta sisään Leevi nosti päänsä ylös ja hörähti. Hetkeksi se vain jähmettyi paikalleen ja sitten se taas laski päänsä ja jatkoi syömistä. Hymähdin ja istuin aidalle katsomaan´Leevin syöntiä. Samassa tallille saapui toinen auto. Se oli Anne. Heilautin kättäni iloisesti ja samat sain takaisin. Käänsin katseeni takaisin Leeviin. " Leevi! " Huudähdin mutta en kovaa ja muksahdin aidalta alas. Nauroin maassa makeasti, ennenkuin nousin ylös ja pudistelin vaatteitani. Menin takaisin tarhaan sisälle ja annoin Leevin haistaa kättäni. Se hamusi huulillaan sitä ja puuskutti käteeni. Hymyilin tyytyväisenä. Katselin kuinka Leevi piehtaroi tarhassa ja hymyilin. Leevi oli erittäin suloinen, kun se piehtaroi ja hyöri. Kun se nousi ylös, se oli ihan likainen, Carkki saisi harjattavaa täll kertaa aika paljon, hymyilin itseksieni. Haluaisin vielä jokupäivä harjata Leevi oikein kunnolla, mutta vain siinä tapauksessa jos se luottaisi minuun paremmin. Nythän se oli vasta tottunut läsnäolooni. Hyppäsin aidalta alas ja katsoin ettei Leevi pelästyisi sitä. Halusinkokeilla mitä Leevi sanoisi jos kävelisin ympäri tarhaa. Ja eikun matkaan. Kävelin aidan viertä ja vilkuilin miten Leevi reagoi. Varmaan tottumuksesta Leevi lähti seuraamaan minua. Pinkaisin pieneen hölkkään Leevi kannoillani ja aina pikku hiljaa nopensin askeliani. Pian Leevi ravasi takanani ja ohitti minut. Hiljensin itseni kävelyvauhtiin, vaikka jatkoin kuitenkin kävelyä. Pian Leevi saavutti minut ravipätkältään ja siirtyi käyntiin viereeni. Ojensin käteni ja taputin sitä. Taputin vielä Leeviä, kun se meni takaisin syömään ja minä lähdin pois aitauksesta. Ensikerralla voisin jo ehkä harjata tai ei edes vielä ensikerralla. Pian kuitenkin yritän päästä siihen tulokseen. Kävelin talliin ja sieltä satula huoneeseen. Etsin Leevin satulan ja satulasaippuan. En tiennyt mitä Carkki tästä tykkää mutta ajankuluksi sitä sitten Leevin stulan ja suitsen pesin ja kun olin ne hinkannut melkein säihkyväksi, oli aika lähteä töihin. Tallin pihalla törmäsin Jaakkoon joka tuprutteli savukettaan ja oisin jäänyt pitemmäksi ajaksikin puhumaan mutta nyt oli kiire, joten moikkasin vain ja suorastaan juoksin autooni. Ajoin hiljalleen pois tallinpihalta ja sitten kun pääsin paremmille teille nopemsin tietty vähän vauhtia.
|
|
|
Post by Abby on Oct 29, 2008 15:47:43 GMT 2
Ajaa hurautin taas tallille autollani ja pysäköin sen muiten autojen viereen. Astelin talliin sisään ja näin kuinka Pipsa hoiti Pampulaa. Moikkasin ohimennen häntä ja sitten käännyin Annen toimistoon ja kuten odotinkin, Anne istui pöytänsä ääressä. " Hei Anne. " Sanoin mietiskelevälle naiselle. " Ai hei. " Huikkaa Anne ja hymyilee iloisesti. " Onko lännenratsastus asiat nyt hoidossa? " Kysyin ja roikuin ovessa. " Tottakai! " Hymyili Anne vielä ennenkuin jatkoi taas papereidensa käsittelyä. Marssin Leevin karsinalle ja kuten arvasin Leevi ei ollut siellä. Hyvä puoli oli se, että karsinaa ei ollut siivottu, joten hain kottikärryt ja talikon. " Voisitko samalla hoitaa Bertin, Topin ja Sentin boksit? " Kysäsee Anne. Hymyni kertoi jo vastauksen ja kävin hommiin. Ensin Sentin karsina ja sitten lantalaan, sitten Topin karsina ja sitten lantalaan. Seuraavaksi kävin juomassa ja sitten taas. Bertin karsina ja sitten lantalaan. Lopuksi pääsin Leevin boksille ja lantalaan. Seuraavaksi uudet kuivikkeet. "Huh huh! " Huoahdin ja istahdin sohvalle. Ehkäpä tein kaiken ihan liian nopeasti. Vain 18 minuuttia oli vain kestänyt. Sittenpä päätin kokeilla, jos Leevi tulisi luokseni. Voisin viedä talliin ja harjata. Jos vain se tulisi luokseni. Kaappasin Leevin riimunnarun ja lähdin marssimaan tarhalle. Tarhassa seisova Leevi oli tylsistyneen näköinen ja kun se haistoi minut, se ravasi portille. Otin riimunnarun esiin selkänitakaa ja Leevi katsoi sitä kuin pelastusta. Leevi ei vieläkään luottanut minuun, vaan se halusi sisälle lämpimään, joten tein työtä käskettyä ja vein sen sisälle. Sisällä se kierähti karsinan ympäri ja jäi juomaan. Samalla kun se joisi, kävisin hakemassa harjapakin. "Ja nyt harjauksen pariin." Puhuin itsekseni ja rupesin rytmikkäästi ja reippaasti harjaamaan Leeviä kumisualla. Se nautti siitä. Harjailin erillaisilla harjoilla sitä aina vuorotellen ja kun kaviotkin oli saatu putsattua, taputin sitä kaulalle. Jotain kyllä puuttui vielä. Ainiin! Sään kohdalta kun rapsutan niin ylensä hevoset pitävät joten tuumasta toimeen. Ja niinkuin arvasin, Leevi pitisiitä ja ensin se heilutteli päätään. " Ai. " Vingahdin kun Leevi otti mukavasti mahankohdalta ja alkoi rapsuttamaan samaa tahtia minua kuin minä sitä. Sitten kun alkoi tuntua jo siltä että maha lähtee irti, niin lopetin ja niin lopetti Leevikin. Hyvästelin pojan vielä ja sitten lähdin pois karsinasta. Vielä en varmasti kotiin lähtisi, eli menin tekemään jotain muuta tallityö homma.
|
|
|
Post by Abby on Oct 31, 2008 7:14:04 GMT 2
Kävelin kiireisenä tallille. "Puoli tuntia" Mutisin itsekseni, samalla kuin astuin sisään. Oli moikattava äkkiä Leeviä ja lähdettävä töihin. Niinkuin arvelin, Leevi nukkui karsinassaan, kylläisenä tosin aamuruoastaan. "Heippa poika!" Moikkasin oria iloisesti ja hain harjapakin karsinalle. Lempein vedoin, vadin pientä pölyä Leevistä irti ja pehmeällä harjalla vedin ne karva päältä pois. Tein vielä turvatarkastuksen sen varalta, ettei Carkki huomauttaisi minulle mitään. Seuraavaksi kaviot. Puuskutin ja pytsasin ensin oikean puolen ja sitten vasemman puolen kaviot. Taputin oria kaulalle ja lähdin viemään harjapakkia pois. Palasin Leevin luokse roikottaen riimunnarua kädessäni. Ja kun muita alettiin viemään ulos, tartuin minäkin tuumasta toimeen ja lähdin taluttamaan Leeviä tarhalle. Tallipihalla auto tuli minua vastaan. " Hei Anne! " Hymyilin severan mitä tähän aikaan aamusta nyt pystyi. Tarhalla päästin Leevin tarhaan ja se ravasi ylpeänä tarhan pari kertaa ympäri. Siinäpä oli semmoinen eläinten kuningas.. Vilkaistuani kelloon kipitin äkkiä sisälle hakemaan kottikärryjä ja talikkoa. Leevin boksi oli aika puhdas mutta uudia kuivikkeita oli loppujen lopuksi tuotava aika paljon. Puhdistin vielä Leevin ruokakupin ja enään ongelmana olisi varusteet. Riittäisiköhän aikani siihen? "Hetki vielä.." Sihisin hampaitteni välistä samalla kun nostin Leevin satulan alas. Putsasin satulan ja suitset, mutta suitsien kanssa tuli ongelma. "Miten se nyt menikään.." Kihisin suitsien kimpussa, kun unenpöpperössä sitä ei muistanut miten ne nyt piti koota. Vilkaisin kelloa, myöhästyisin jo töistä ja lisää, jos jäisin hetkeksikään tallille. "Pelastaja!" Huudahdin niin hiljaa kuin pystyin. Ehtisin töihim, jipii. Reippaasti lähdin kävelemään autolleni, Sastu oli sopivasti tullut tallille ja lupautunut kokoamaan suitset. Enään en kyllä pese varusteita ilman aikaa. Hyppäsin autooni ja ajoin pois tallin alueelta. Eilen en päässyt ponia hoitamaan niin nyt oli pakko hoidella se näin aamulla.
|
|
|
Post by Abby on Nov 4, 2008 20:19:57 GMT 2
Kiiruhdin pikavauhtia tallille. En ollut hoitanut Leeviä pitkään aikaan ja Carkki oli varmaan raivoissaan. Toivottavasti Leevi olisi edes vähän kurainen, että saisin jotain harjattavaa itselleni. Leevikin oli varmaan todella vihainen, kun minua ei ole näkynyt vähään aikaan. Vaikka eihän poni minusta niinkään ollut kiinnostunut, mutta silti herkut aina vaan jotenkin kelpaavat. " Sinuapa ei ole paljoa Leevin luona näkynyt! " Tokaisi Jaakko kun avasin tallin ovea ja minä vain mulkaisin häntä, mutta en vihaisesti. " Heippa poika! " Tervehdin Leeviä ja se hörähti minulle takaisin. Jipii! Leeviä ei ollut varmaan hoidettu tänään tai se oli muuten saanut itsensä kuraiseksi ja lähdin hakemaan harjapakkia. Astuin sisälle karsinaan ja Leevi nosti päänsä korkealle ylös ja katseli harjoja kuin hirviöitä. Se hörähti ja astui taakseppäin niin, että sen pehva kosketti karsinan seinää. " Höpö höpö.. " Tuhahdin ja aloin rytmikkäin veidoin vuorotellen kumisualla ja pehmeällä harjalla sitä harjailemaan. Ja vihdoin Leevi rentoutui.
Vihdoin Leevi suunnastaan kiilti, ainakin ylhäältäpäin, mutta kun vilkaisi, minun olisi tehnyt mieli itkeä. Ne olivat mutaiset kuin mitkä. Minulta kuului vain epätoivoinen "snif". Tuumasta toimeen kävin jalkojen kinppuun ja alotin kavioista. Putsasin ne ja sitten rupesin rapsuttelemaan ja harjaamaan Leevin jalkoja. Siinä kului ainakin tunti, kun olin saanut pojan etujalat kiiltämään. Huokaisin syvään ja nyt auttoi vaan että hyökkäisin takajalkoihin. " Näyttää kivalta" Naureskeli Ilu ja katseli karsinaan, kunnes löntysti oleskeluhuoneeseen kun olisi maansa myynyt. Hymähdin ja aloin rapsuttelemaan takajalkoja, enkä välittänyt, vaikka moni naureskeli minulle, kävellessään ohi.
" Vihdoinkin valmista" Melkein huusin kun nousin selkä kipeänä kyykystä. En meinannut nähdä mitään, sillä karsinassa oli niin pölyistä. Otin Leevin riimunnarun ja lähdin taluttamaan Leeviä tarhalle. Saisipa olla vielä pienen iltaulkoilun, kunnes Carkki tulisi sen hakemaan sisälle. " Milloin tulet Carkki..!?" Huokaisin, kun katsoin Leevin iloista ravailua tallissa. Carkkia oli tosiaan ikävä jo nyt. Lähdin kävelemään takaisin sisälle ja Mariel liittyi seuraani. Höpötimme kaikki höpötettävät ja molemmat lötkähdimme sohvalle. Enään emme puhuneet mitään vaan kaikki huoneessa olijat istuivat vain äänettömästi tuijotellen milloin mitäkin. Pakko nyt jotain puhutta pitää olla!
|
|
|
Post by Carkki on Nov 6, 2008 18:47:14 GMT 2
6.11 Torstai - <3
|
|
|
Post by Abby on Nov 6, 2008 20:46:14 GMT 2
Pikkusiskoni piirtämä, mutta laitan sen nyt tänne hoitomerkinnäksi, onhan hän kerran Leeviä hoitanut..=)
|
|
|
Post by Abby on Nov 9, 2008 13:13:17 GMT 2
"Äh.. Isänpäivä" Vikisin Leeville kun harjasin sitä. Se kertoi tosin heti, ettei sitä kiinnostanut oliko isän tai varsan päivä. Leevi nautti harjaamisesta ja minä taputin sitä. Hymyilin itsekseni, sillä Leevi luotti minuun jo severan, ettei tarvinnut enään laitumen reunallakaan kökkiä. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja reippaasti aloin puhdistamaan Leevin kaviot. Ne eivät onneksi olleet niin likaiset. Lopuksi taputin Leeviä ja vein harjapakin pois. "Lähdettäisiinkö pienelle kävelylle?" Kysäisin Leevinltä ja laitoin sille riimunnarun. Se seurasi minua puoli unessa, mutta hätääntyi, kun emme mennytkään laitumelle. Se kirskaisi päänsä ylös, mutta minä vain kävlin tyynesti eteenpäin. Pian Leevi rauhottui ja seurasi perässä. Tosin tarkkaavaisena ja arkana. Taputin sitä kaulalle.
"Nyt on ravin aika poika." Sanoin sille ja nykäisin sitä riimusta. Se nosti päänsä todella ylös ja lähti ravaamaan nopeita ja pitkiä askeleita, ihan kuin se olisi ravuri. "Pruut.." Yritin hidastaa vauhtia, sillä en pysynyt Leevin perässä, mutta se vain lisäsi vauhtia. Jalkani laahasivat maata ja minä Leevin perässä raahauduin. Leevi oli ilmeisesti haistanut jotain. Vihdoin Leevi pysähtyi ja se oli jäykkä kun kivi. Nyt sitten yritin saada sitä liikkeelle, mutta se ei liikkunut minnekkään. "Tule tule poni." Yritin houkutella sitä, mutta se ei liikahtanytkaan. Vihdoin kuulin itsekkin, että joku rymisti täyttä laukkaa metsässä. Katsoin puskantaakse. "Ääääk.!" Pääsi suustani, niin että tuntematon hevonen ja Leevi pelästyivät. Ratsastaja lensi selästä kuin leppä keihäs ja mätkähti maahan.
Leevi innostui hevosseurasta ja yritti mennä mukaan, mutta pidin se kiinni. Vihdoin ratsastaja nousi pusikosta. "Karo!" Huoahdin helpotuksesta ja kun katsoin tarkemmin huomasin, että hevonen oli ollut Aksu. "Koskaan ei saa huutaa jos on hevonen lähellä." Sanoi Karoliina ja hymyili. Sitten hän ehdotti, että jos kävelisimme samaa matkaa tallille. Toki suostuin sillä seuraa oli aina mukava saada. Puhua pölpötimme koko matkan, vaikka sainkin tapella Leevin kanssa. Leevi oli vähän liian innokas tutustumaan Aksuun, vaikka ruunapoika olikin. Vihdoin talli näkyi jo ja molemmat hevoset yrittivät rynniä talliin.
Onneksi sain Leevin nätisti karsinaansa, niin ei tullut sen suurempia ongelmia, mutta huomasin että se oli jo aika hikinen. Tuumasta toimeen hain Leevin harjapakin ja harjasin sen uudestaa. Kun poika taas kiilsi, napsautin riimunnarun riimuun kiinni a vein sen tarhaan. Katselin vielä hetken onnellista Leeviä, mutta sitten palasin takaisin tallille.
|
|
|
Post by Abby on Nov 9, 2008 13:39:26 GMT 2
By: Abbyn pikkusisko
|
|