|
Post by Karoliina on Dec 7, 2008 16:55:29 GMT 2
07.12.08. Herra näppärä
Hampaita kiristellen lappasin viimeisen sontakasan kottkärryihin. Puhahdin helpottuneena, ja pyyhkäisin samalla hikistä otsaani. Olin päättännyt toteuttaa vihdoin ja viimein Aksun karsinalle suursiivouksen, ja onnistunut siinä melko hyvin. Näin alkuun.
- Jos se kirotun poni on yhtä likainen kuin sen karsina, ei siitä hyvää seuraa, mutisin, työntäessäni kitiseviä kottikärryjä ulos lumisateeseen.
Parahdin ääneen, huomatessani Aksun mutakerrostuman. Tietysti poni oli mennyt ja löytännyt mehevän mutapläntin, jossa se oli oikein olan takaa kieriskellyt ja pyöriskellyt.
- Samperi, inisin, naksauttaessani riimunnarun kiinni likaiseen riimuun. Tempaisin portin auki, ja raahasin Aksun perässäni lämpöiseen talliin.
Sutjakkaasti suin ponin mutakuorta irti karvasta, ähkien ja voivotellen kohtaloani. Avasin kyllä ihan hyvin, että aamulla herätessäni löytäisin käsistäni kymmenenkunta rakkoa. Muta lähti onneksi hiljakseen irtoamaan, ja poni olikin pian toiselta puolelta koulittu täysin.
- Anti olla viimeinen kerta tälläiset leikit, tai käy huonosti, uhkailin viatoman näköistä ponia, joka tapitti minua kuin enkeli pilveltä.
- Lopeta toi katse, anelin welshiltä, samalla naurahtaen. Aksu huokaisi raskaasti, ja laski silmänsä lepoon.
Hinkkasin viimeisenkin mutatahran irti ponista, ja huokaisin helpotuksesta. Nyt se olisi hyvässä kunnossa, ennen koulutreeniä. Kuopaisin vielä kaviokoukulla rautiaankimon kaviot puhtaaksi, ja lähdin hakemaan kamoja.
Talutin Aksun perässäni maneesiin, ja suljin oven. Hengitys huurusi pienessä kylmyydessä, kun ähkien kiskaisin satulavyön vielä yhdellä reiällä. Ponista näki selvästi, että liika kiloja oli tullut, vaikka se kävikin muutamia kertoja päivässä tunneilla. Silti se saisi tänään kunnon hikitreenin. Punnersin itseni Aksun selkään, ja mittasin jalustimet. Kun vihdoin olin valmis, annoin ponille pohkeet. Akseli lähti keinuvaan käyntiin, ja pääsin tuntemaan pitkän ratsastus tauon jälkeen sen mukavat askellajit.
[Nopea tarina...]
97HM
|
|
|
Post by Karoliina on Dec 8, 2008 14:05:10 GMT 2
08.12.08. Maanantai
Huokaisten putsasin Aksun viimeisenkin kavion. Poni oli saannut yllensä taas mahtavan kerrostuman likaa, ja olin kädet kipeinä ja otsa hiessä harjannut Aksua edes näyttävämmän näköiseksi. Edelleenkin ponista löytyi pari milliä mutaa, joka ei irronnut jo tuuheasta talvikarvasta.
- Nonnih. Nyt oot edes jotenkin sivistyneen näkönen, tirskahdin ponille, taputtaen sen pehmeää kaulaa.
- Mmmm....Vielä harja, ja sitten maastoon!, hihkaisin, alkaen selvittämään pahempia takkuja welshin harjasta sormin.
Nopeasti satuloin Aksun kuntoon, ja iskin suitset sen päähän. Tänään ponilla ei olisi tunteja ennen puolta viittä, joten kerkeäisin mennä hyvin sillä puolentoista tunnin lienkin maastossa. Talutin varustetun Aksun perässäni ulos, ja kiristin vyötä vielä reiällä. Aksu koikkelehti ympäriinsä, ja näytti osoittavan mieltään. Aavistikohan se hiukan mitä tuleman piti?
- Seisoo nyt!, tiuskahdin rautiaankimolle, kiskaisten sen takaisin ruotuun. Lopulta istuin tukevasti sen selässä, ja lähdimme kulkemaan metsän uumeniin.
Hajuakaan siitä, mihin olisin Aksua ratsastamassa, ravasimme pellon poikki. Tuuli heilutti welshin mehevää harjaa, samoin paksun mustaa tukkaani. Aksu taisi innostua pienestä vauhdin hurmasta, ja heitti pikkuiset pukit. Otteeni kirposi yllättävästä jekusta, ja putoa mätkähdin pellon pohjalle. Aksu kilttinä ja hyvin koulutettuna ponina pysähtyi heti.
- Mahdotonta tää elämä sun kanssa, naureskelin ponille, tarratessani sen ohjista kiinni. Aksu vain tapitti minua, kun nousin ylös.
Punnersin itseni takaisin ponin selkään, ja annoin sen kulkea hetken pitkillä ohjilla, ennen kuin siirryimme raviin. Kyllä elämä oli ihanaa, jos rinnalla kulki niinkin mahtava poni, kuin rakas palloni Aksu!
98HM
|
|
|
Post by Karoliina on Dec 9, 2008 9:06:17 GMT 2
09.12.08. Tontut kurkkii...Äh, kuusi lösähti, mutta muuten tykkään ihan. 99HM
|
|
|
Post by Karoliina on Dec 9, 2008 17:54:41 GMT 2
09.12.08. Maastolenkki ystävien keskenAstuessani sisälle talliin, näin hoitajien ja tuntilaisten tungeksimassa ympäriinsä. Hämmästyneenä väin kyttäsin ensin ohitse menevää Nanaa, ja sitten villisti huitovaa Wearia ja Alinaa. - Mitä hemmettiä? Ei kai täällä oo tapahtunut mitään merkittävää?, mumisin itsekseni, raivatessani itselleni tietä väkijoukon lävitse. Henkäisin syvään, nähtyäni kohun aiheen. Annen hyppysissä seisoi uusi tulokas. Vilkaisin ympärilleni, nähden useamman haukkomassa henkeään. Eikä ihme, olihan tamma nätti. Piirto ja kaunis olemus..Kaikkea mahtavaa. - Vautsi! Sera on kyllä ihuna, Sophie huokaisi, ja tyttösen pää työntyi Sastun ja Fiian olan ylitse. - Olkoot vaikka maailman kaunein, mutta nyt jättäkääs tammuskainen rauhaan, Anne lausahti kipakasti, ja huitoi vapaalla kädellään hoitajia ympäriltään. Seraksi sanottu tamma steppasi korvat puoliksi luimussa paikoillaan, ja oli karata Annen käsistä. Hymyillen taputin Aksua kaulalle, ja laskin harjapakin maahan. Vaikka olin jo aamulla käynnyt pikaisesti koulumatkalla moikkaamassa ruunaa, oli pakko päästä taas halimaan sitä. Aukaistessani juuri sinertävän harjapakin kantta, kuulin takaatani nimeni. Kääntyessäni ympäri, näin uuden, mutta tutun kasvon. - Ai moi Magnum, väläytin hymyn tyttöselle. - Moi vaan...Äh..ajattelin vaan kysyä, että lähtisitkö sä mun ja Epun kanssa maastoon ihan hetkeksi?, Magnum kysyi ujosti, ja laski katseensa maahan, peittääkseen punaiset kasvonsa. - Äh..Äläs nyt noin nolostu. Tokihan mä sun ja karamelli-Epun kanssa lähdenpi, hymyilin vaisusti. Olin kokennut koko päivän kaikkea huonoa. Niin koulussa kuin kotonakin. - Okei. Milloin ja missä nähään?, Magnum rohkaistui hiukan, ja pyyhkäisi hiussortuvansa korvan taakse. - Mmmm...Puol neljältä tallipihalla, käykö?, kysyin. - Joo..Meen nyt hoitamaan Epun kuntoon, tyttö hymyili. - Ööö....Joo, nähää, mumisin takaisin, ja pyörähdin ympäri. Silmäni revähtivät sepposen selälleen, nähtyäni rautiaankimon welshin harjapakissa olevien hevosnamien kimpussa. Kiroillen sieppasin jäljelle jääneet namit taskuuni, ja työnsin harjapakin kauemmas Aksun ulottuvilta. - Nyt kuules...Olisit saannut niitä ilmankin, että pöllit niitä ilman lupia, hymähdin muka vihaisesti ponille, ja sieppasin leikkisästi sen otsatukasta kiinni, ja olin olevinani tukistamassa ponia sangen rumasta tempusta. - Äh, sä oot liian kultainen tälläiseen nöryytykseen. Noh, tän kerran saat anteeksi, mutta ensi kertaa ei tule olemaankaan? Muuten, tänään juhlitaan sadannetta hoitokäyntiä Magnumin ja Epun kanssa!, hihkaisin, irrottaen ponin tuuheasta otsatukasta. Mutta vaikka minulla olikin syytä juhlia sitä, että tämä olisi sadannes kerta kun Aksua kävin moikkaamassa, jouduin murheissani lampsimaan toimistoon. Ei ihan pienestä asiasta, vaan minulle suuresta asiasta. Koputin pari kolme kertaa oveen, ennen kuin astuin sisälle. - Ai Karoliinako se siinä? Mikäs sinut tänne lennättää?, Anne kysyi, väläyttäen kasvoilleen väsyneen hymyn. - Noh, en ittekkään olisi tahtonnut tulla, mutta vanhempien mielestä tämä on oikea ratkaisu.., aloitin hiljaa, ja istahdin tuolille. - Kerro pois vaan, niin katsotaan mistä asia koskee, Anne sanoi, ja näytti hämmentyneeltä. - Nokun...Mun pitäisi sanoa vaan se, että voit etsiä Aksulle toisenkin hoitajan, sillä vanhempani ovat huolissaan, että koulunkäyntini ja kaverit jäävät unholaan, kun ramppaan ees taas tallilla. - Ja olet nyt ihan varma kaikesta? Uskon kyllä vanhempiesi tapaa yrittää eristää sinulta hiukan pienempää aikaa tallille tulemista ja keskittyä kouluun, mutta onhan Aksu sinulle todella tärkeä, kuten olen sen jo huomannut, Anne sanoi hiukan epävarmasti. - Jos itse olisin saannut valita, olisin suosiolla jättännyt itseni ainaostaan Aksun hoitajaksi...Mutta onhan se mukavaa, kun on toinenkin hoitaja, hymyilin vaimeasti. - No, asia on sitten päätetty. Pistän jossain vaiheessa ilmoituksen, että Aksulle toista hoitajaa kehiin, niin katsotaan sitten tulevaisuutta paremmin. Seppeleeseen tuleekin pari kaakkia lisää, niin voitaisiin katsoa sieltä, jos joku kiinnostaisi sinua toiseksi hoidoksiksi, Anne sanoi salaperäisesti, ja raapusti papereihinsa jotakin. - Oikeestikko? Vautsi, kyllähän se mulle käy, hymyilin nyt hiukan reippaammin, ja nousin ylös tuolista. - Nähdään taas, huikkasin vielä, ennen kuin poistuin toimistosta. Pian pääsimme matkaan Epun sekä Magnumin kera. Aksu kulki energisesti allani, ja yritti pysyä hiukan isomman lajitoverinsa perässä. Pidättelin kaikin keinoin ponia, ja yritin hallita samalla ristiriitaisia ajatuksiani. - Mitäs sulle ja Aksulle kuuluu?, Magnum keskeytti haaveiluni. - Hä?, Aaa...Ihan hyväähän meille. Aksulta on tainnu jäädä muutama este ja koulutunti välistä, kun virtaa löytyy kun yliladatusta akusta, naurahdin, ja kiilasin welshin karamelli-Epun rinnalle. - Oot vähän hajamielinen, mistä kiikastaa?, Magnum huomasi heti harvasanaisuuteni. - No, kaipa mä coin sulle kertoa. Ensiksi, juhlimme Aksun kanssa sadannen hoitokäynnin merkkejä juuri nyt, ja sitten taasen hiukan surullisempi asia on, että ruuna saa toisen hoitajan pyynnöstäni, huokaisin syvään, ja taputin vaimeasti Aksun kapeaa kaulaa. - Voi harmi. Mäkin oon harkinnu jo pitkään, että onko Eppu mulle se oikea? Välillä tuntuu, että ruuna on sellanen liian kiltti, ja välillä tuntuu ettei meillä ole yhteistä säveltä, Magnum taasen avasi suunsa. - No, kyllä sä siihen kiinnyt, tokaisin lyhyesti. - Mutta nyt otetaan laukkaspurtti. Se joka vikana on Liekkijärven rannalla, on haiseva lehmä!, kiljahdin, ja ampaisin Aksun kanssa mahtavaan pukkilaukkaan. 100HM! Vauh, en olisi uskonnut minusta -
|
|
|
Post by Karoliina on Dec 10, 2008 16:26:01 GMT 2
10.12.08. Murhenäytelmä
Vislasin vaisusti, ja nojasin puista porttia vasten. Tarhassa laidunteli monen näköistä ponia, joista yksi oli Aksu. Welshini seisoskeli kauempana muista, ja mässytti suuhunsa tarhaan tuotua heinää. Päätäni kivisti ikävästi ja kurkkua puristi. En olisi tohtinnut käydä hakemassa ponia muiden luota tylsälle talutustunnille, vaan jäin nojailemaan porttiin. Tiesin kyllä, että Anne ei antaisi sitä ikinä anteeksi, että poni ei ilmestyisi aijoissa tunnille. Vaikka tiesin tekeväni pian väärin, päätin kuitenkin tehdä toisin. Luikahdin väsyneesti portin yli, ja laahustin masentuneena hoidokkini viereen.
Aksu seisoi silmät sirillään vierelläni, ja hamusi suuhunsa karsinaan jäänneitä heinänkorsia. Kurkkuani puristi ikävästi, kun laskin sinisen harjapakin vierelleni. Poni olisi vielä kokonaan minun vastuullani, ennen kuin se olisi myös toisenkin. Olin käynnyt tallille tullessani tervehtimässä Annea, ja saannut kuulla, että moni halusi alkaa hoitamaan armasta rautiankimoani. Niin uudet kuin vanhatkin. Mielelläni olisin vain tahtonnut, että joku tuttu naama olisi Aksun kimppuun tulemassa, sillä uusiin olin vain vähemmän tutustunut helposti. Uskoin myös vahvasti, että meistä tulisi kehittyvä side - meistä tulevasta kolmen partnerista.
- Poni rakkaani, valitan mutta joudut menemään tunnille, huokaisin hiljaa, ja kyykistyin aukaisemaan harjapakin kannen. Aksu huokaisi selvästi väsyneesti kuulemastaan, ja painoi päänsä alas.
- Älä masennu. Tää on niitä viimeisimpiä tunteja, ennen kuin on joululoma. Ja....Sitten sulla on toinenkin hoitaja..., kuiskasin hiljaa, ja nappasin pakista kumisuan. Rennoin liikkein aloitin harjaamaan ponin kaulaa, josta se hyvillään sulki silmänsä. Vaikka jokin toinenkin tuli väliimme, olimme silti tiimi.
Kiristin vielä maneesissa Aksun satulavyön reiällä, ja autoin pienen tytön ponin selkään. Hiukan pirteämmin hymyilin tytölle, kun mittasin jalustimet juuri sopiviksi tämän jalkojen kanssa.
- Aksu on sulonen poni. Sillä en oo vielä menny, tyttö aloitti, ja ihasteli ponia suunnattomasti. - Juu...Tiettyhän se on, naurahdin, ja heiluttelin väsyneesti riimunnarua ees taas. - Mikä sun nimes on? Mun on Pirjo, tyttö hymyili. - Karoliinahan minä, jos useammin tavataan, niin huikkaile vaan nimellä Karo, hymyilin takaisin. Pirjoksi esittäytynnyt tyttö oli mahdoton suupaltti, joka sai minutkin hiukan rennommalle päälle.
- Hei te pulinajengi siellä! Aksulle ravia, ja pieniä voltteja, Anne kajautti, saaden minut ja Pirjon hihittämään. Meillä tulisi olemaan welshin kanssa yhtä hauskaa, vaikka uusikin hoitaja tulisi näillä näkymillä pian.
101HM
|
|
|
Post by Karoliina on Dec 11, 2008 15:25:44 GMT 2
11.12.08. TorstaiLaskin jalkani repsottavaan jalustimeen, ja ponnistin suoraan Aksun selkään. Hymyillen lyhensin jalustimia, ja vetäisin vielä satulavyönkin reiällä kiinni. Tällä kertaa matkamme suunta olisi maastoesteet. Tallissa olin kuullut kaikkea uutta: esimerkiksi Seppeleeseen tulee uusi lisäsiipi ja pari uutta kaakkia. Sen olinkin jo kuullut, mutta jännin uutinen oli tullut suoraan Annen suusta. - Karo! Tuuhhan tänne, oli nainen hhudellut, kun olin juuri harjailemassa Aksua ratsastuskuntoon. - Aksun toinen hoitaja on Sanni, on ollut aikaisemminkin Seppelessä Pamin hoitajana, mutta kiireiden takia jätti hommat eikä muistannut ilmoittaa siitä. Mutta se tulee huomenna morjestamaan Aksua, ole siis paikalla esittelemään ponin tavat, jos kerkeät, Anne oli virnistänyt, nähtyään ilmeeni. Olin siinä vain seisonnut kuin puulla päähän lyötynä, ja koonnut sanoja kuivassa suussani. Aksu oli nyt siis virallisesti vain puolikas minua, tai siis minulle puolikas hoitohevonen siinä määrin, kun Sanni taasen saisi siitä puolikkaan myös. Lopulta olin vain vastannut Annelle myöntävästi, ja lähtennyt paikalta. Onneksi tämä Sanni oli kuuleman mukaan jo käynnyt Seppeleessä hoitamassa Palmikkoa, joka oli tällä hetkellä vain Carkin hoivaama. Onneksi, sillä se kuulosti minusta paremmalta. Tyttö, joka jo tiesi suurimman osan tallin hevosista ja sen paikoista. Ainoastaan muutama hevonen täytyisi näyttää Sannille. Harmittomat ajatukset koottuani kasaan, ja pyyhittyäni ne mielestä kuin eiliset roskat maton alle, painoin pohkeet ravin merkiksi Aksun kylkiin. Energisesti poni pukitti pienen pukin, mutta paineli sitten vain kaviot tömisten lumista maata vasten menemään. Naurahtaen siirsin itseni kevyeeseenraviin, joka oli hiukan helpompi vaihtoehto Aksulle liikkua. Lumi pöllysi, kun poni viiletti harja hulmuten eteenpäin, suoraan lumisten kuusenoksien alta. - Jäiks!, karjaisin miehekkäällä äänellä, kun suuri tuulenpuuska pöllähti, saaden juuri yläpuolellamme olevan oksan lumet laskeutumaan pehmeästi päälleni. Aksu oli kyllä pieni ja viisas poni, mutta en uskonnut sen aavistavan mitään tuulenpuuskasta, joka tiputtaisi lumet niskaani juuri oksan kohdalla. Jarrutin ponin lönkkökäyntiin, ja pudistelin suurempia kokkareita niskastani ja mustasta toppatakistani. Kiskaisin vielä kaulaliinankin kireämmälle, ja painoin pohkeet sitten ponin kylkiin. Pakkasta oli viitisen astetta, joten hengityksemme hörysi kilpaa. Mielessäni kävi kyllä ajatus, että kannattaisiko mennä näin kylmällä pomppimaan esteitä metsän keskelle, mutta se saisi niin minutkin kuin Aksunkin lämpöiseksi. Tyytyväisin mielin annoin ponin ravata pitkin askelin eteenpäin, ennen kuin kurvasin sen polulle, joka oikaisi juuri ja juuri maastoesteiden luokse. [Sorry, kun tällänen lopetus, ja muutenkin huono tarina ] 102HM
|
|
|
Post by Sanni on Dec 11, 2008 22:06:31 GMT 2
11.12.2008 Tutustumista rauhallisissa merkeissä
Istuin bussin penkillä levottomasti. Mietiskelin ja liikehdin, mitenköhän Aksun kanssa alkaa synkkaamaan? Entä Karoliina, Aksun pitkäaikainen hoitaja, mitähän hän tuumii kun pamahdan hoitamaan Aksua! Bussi pysähtyi Seppeleen läheiselle pysäkille jarrut vinkuen. Nappasin penkiltä kassin, ja lähdin kävelemään bussin ahdasta käytävää pitkin kohti ovea. - Kiitos kyydistä! tokaisin tutulle kuskille ja laskeuduin alas. Katselin ensin vähän ympärilleni. – Vau, onpa upea talli.., jatkoin ja lähdin kävelemään lumen narskuen tallikenkieni alla.
Suunnistin suoraan tallille ja kurkistin sisään. Talli näytti autiolta, kuului vain hevosten ääniä ja hörähtelyjä. Mietin mistä löytäisin Aksun ja katselin ympärilleni. Katseeni pysähtyi reunimmaiselle karsinalle, jossa luki ihan selvästi ”Joyhofs Axel”. Hymyilin ja lähdin rivakkain askelin karsinalle. - Aksu? hymähdin hiljaa kurkistaen karsinaan. Ruskea pieni poni mutusteli tyytyväisenä heiniään karsinan perällä. Pudotin kassin maahan ja avasin varovasti karsinan. Kurkotin kättäni Aksun luokse ja se nuuhkaisi sitä. - Oot yhtä söpö kun viime näkemältäkin! sanoin silitellen sen otsaa harvan tukan alta.
- Moi! joku sanoi takanani. Havahduin ja käännyin. - Sä ootkin varmaan se Sanni? tyttö sanoi hymyillen. - Öhh, joo.., mumisin. - Aksu on tosi mukava, pääset hoitamaan tosi kivaa ponia! tyttö sanoi taputtaen minua selkään. – Ainiin, ihan unohtu, mä oon siis Karoliina, Aksun hoitaja, Karoliina esitteli. Karoliina niin nopeasti kun oli tullutkin, minä istahdin karsinaan. - Voi että, oot niin suloinen.., sanoin antaen Aksun tutustua minuun. - Karo, ootko antanu jo Aksulle ruoat? tuttu ääni kuului käytävältä. Anne kurkkasi karsinaan ja katsahdin häntä. - Ai hei! Sä ootkin varmaan Sanni? Anne kysyi. - Joo, vastasin hiljaa. - Voit vaikka harjata sen tuolla puomissa ja viedä sitten pihalle, ok? Anne sanoi. Nyökkäsin, ja lähdin hakemaan Aksun riimunarua
Naksautin narun Aksun riimuun ja maiskautin. Poni lähti liikkeelle ja se käveli vierelläni kiltisti. - Noniin poju, kohta pääset harjattavaksi, sanoin taputtaen sen kaulaa. Olin rakastunut ensi silmäyksellä. Kiinnitin Aksun vetosolmulla puomiin ja lähdin takaisin talliin. - Mistäköhän täältä löytyikään harjat.., mietiskelin ja lähdin kävelemään satulahuoneeseen. Etsin Aksun harjat ja lähdin ponin luokse. Näin jo kaukaa, että puomille oli ilmestynyt joku hevosen kanssa…
Laskin harjat maahan ja rupesin vetelemään pehmeällä harjalla Aksun pehmeää karvaa. - Moi, ootko sä se Aksun uus hoitaja? eräs tyttö kysyi harjatessaan vuonohevosta. - Joo, minäpä minä, Sanni, sanoin tehden pienen hymyn. - Pipsa, tyttö jatkoi. - Onko tuo sun hoitsu? sanoin katsellen vuonohevosta samalla kun harjasin. - Joo, Bert, mun silmäterä! Pipsaksi kutsuttu tyttö tokaisi hymyillen - Söpö, sanoin. Kyykistyin kavion luokse ja nostin sen ilmaan. - Hyvä poika! sanoin ja kun kavio oli puhdas, laskin sen maahan. - Mut me mennään nyt, nähään! Pipsa sanoi ja lähti taluttamaan Bertiä maneesille.
Pian Aksu oli valmis ja lähdin taluttamaan sitä tarhoille. - Öhm… Mihinköhän näistä se pitää laittaa.., mutisin. Karoliina sattui juuri kävelemään ohi. - Onks ongelmaa? tämä tuli taputtamaan Aksua. - Nojoo, mihin näistä laitumista Aksu laitetaan? kysyin taputtaen ponia. - Mä voin näyttää, tuu perässä, Karoliina sanoi viittoen eteenpäin. Kävelimme Karoliinan perässä, ja Aksu silloin tällöin koetteli hermojani riuhtomalla päätään. - Nyt loppu! ärähdin ponille ja loppumatkan se käveli nätisti
Kohta olimme tarhalla ja päästin Aksun viilettämään lumiseen tarhaan. - Haluutko sä, että näytän missä hoitajienhuone on? Karoliina kysyi. - Toki! vastasin ja lähdimme kävelemään talliin. Nousimme vintille ja hoitajienhuoneessa oli pari tyttöä, jotka puhelivat innokkaasti. Jätin reppuni sohvalle ja istuin penkille ottaen eväät esiin.
Eväät syötyäni päätin mennä siivoamaan Aksun karsinan.
(1HM)
|
|
|
Post by Sanni on Dec 12, 2008 17:20:03 GMT 2
12.12.2008 Toinen kerta yhdessä
Laskeuduin harmaasta autostamme ulos, äiti jätti minut tien poskeen. - Kuuelta sitten syömään! tämä huusi minun lähtiessä. - Joo, joo.., mutisin. Oli tullut lisää puhdasta pakkaslunta, joka kimmelsi auringossa. - Toivottavasti kerkeän tehdä tänään jotain, kellohan on jo kaks ja kuuelta pitäis lähtee.., suunnittelin puoliääneen. Lähdin kävelemään kohti tallia, ja näin, että talli oli tyhjä paria hevosta lukuun ottamatta.
Lähdin kävelemään riimunarua heilutellen kohti ponitarhaa, jossa luulin Aksun olevan. - Aksu! kutsuin ponia avaten tarhan ovea. Aksu käyskenteli tarhan perimmässä nurkassa, jonne oli matkaa aikalailla. Lähdin tarpomaan syvässä hangessa Aksun luo. - Moi poika! tervehdin ponia taputtaen sitä kaulalle. Kiinnitin riimunarun riimuun ja lähdin taluttamaan Aksua tarhasta ulos. - Hei! Onks sun pakko? sanoin ruunalle joka rimpuili itseään irti otteestani. Se lopetti kuitenkin pian, kun se tajusi, että se ei pääse karkuun.
Kaarsin ponin karsinaan ja rupesin riisumaan sen fleeceloimea. Vein sen viikattuna satulahuoneeseen ja nappasin mukaani Aksun harjakorin. Laskin sen maahan karsinan eteen ja kiinnitin ponin kaltereihin vetosolmulla. - Mitäs me tehtäis tänään poju.., puhelin ponille kun harjasin ja se höristi korviaan katsoen minuun päin. - Karoliina ei oo vissiin tallilla.., mutisin. - Ei ookkaan, sillä on jotain menoja, Anne sanoi hymyillen. - Eh, moi, vastasin kyykistyen ottamaan kaviot. - Niin sitä vaan tulin sanomaan, että Aksu mene kello 15 tunnille, voitko laittaa sen valmiiks? Anne kysyi. - Tietysti! vastasin hymyillen ja vaihdoin kaviota.
Laskin Aksun yleissatulan keveästi ponin selkään ja liu’utin sen oikealle paikalle. Laitoin riimun kaulalle, ja pujotin kuolaimet Aksun suuhun. - Hyvin otit ne, poju, sanoin suukottaen Aksua otsaan. - Moi, meetkö sä Aksulla? kysyin nuorelta tytöltä joka oli ilmestynyt Aksun karsinalle. - Joo.., tämä sanoi hiljaa. Lähdin taluttamaan tytön kanssa Aksua maneesille, ja siellä autoin hänet selkään. - Tarviiko taluttaa? kysyi Annelta joka seisoi kentällä. Tämä pudisteli päätään ja lähdin takaisin talliin.
- Aksu on nyt tunnilla, mä taijan siivota karsinan.., sanoin ja lähdin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa. - Moikka taas! Pipsa tervehti kurkaten satulahuoneesta. - Ai moi, mitäs sä siellä teet? kysyin. - Puunaan Pampulan satulaa.., tämä vastasi hymyillen. - Ai onks sulla kaks hoitsuu? jatkoin. - Joo, Pampula ja Bert, tuu niin näytän Pampulan sulle, Pipsa sanoi lähtien kävelemään.
- Voi, se on tosi söpö, mutta ei niin söpö kuin Aksu! sanon virnistäen silittäen pientä shettistä. – Mutta nyt meen, pitää siivota karsina, ennen kuin Aksu tulee tunnilta.., jatkoin ja heilautin kättäni. Hidasin kottikärryt ja talikon karsinan eteen, ja rupesin mättämään lantakikkareita kärryihin. - Toivottavasti herra on tyytyväinen tähän tulokseen, tirskahdin jatkaessa siivousta. Kun olin saanut lantakikkareet pois, hain purusäkin ja levittelin uutta purua karsinan pohjalle. - Noin sitten vielä.., sanoin siirtyen karsinan eteen. Pyyhkäisin kauniista nimikilvestä pölyt pois ja lähdin maneesille.
Istahdin katsomoon ja tuijotin uutta hoitsuani, joka ravasi kiltisti uralla keskittyen tekemiseensä. Huokaisin, tämä ei voinut olla totta, noin ihana poni hoidokkina! Tämä oli kuin unta! Lopetin haaveilun kun kuulin, että joku istahti viereeni. - Moi, vaaleahiuksinen tyttö sanoi hiljaa katsoen tuntia. - Ai moi, vastasin. Oli pitkään hiljaista, kunnes tyttö sanoi: - Mä oon Josefiina, kukas sä oot? Ei olla varmaankaan tavattu.., Josefiina sanoi vilkaisten minua. - Sanni, Aksun uus hoitaja, vastasin hymyillen. - Aijaa, kiva, saadaan taas yks uus talli ”jengiin” mukaan, Josefiina sanoi hymyillen. Hymyilin takaisin ja seurasi taas hiljaisuus.
- Hei, Josefiina, onks sulla hoitsua? kysyin hiljaa. - Sano vaan Jossuks, on hoitsu, ja oma heppakin! Jossu sanoi. - Vau, vähän kivaa! vastasin. - Jos satut näkemään semmosen kimon issikan, se on mun, Jossu sanoi virnistäen. - Sitten otetaan loppukäynnit! Annen ääni kaikui maneesissa. - Huh, viimein! sanoin Josefiinalle ja menin auttamaan Aksun ratsastajan selästä. Kun ratsastaja oli maassa, lähdin taluttamaan Aksua talliin. Poni käveli rennosti vieressäni korvat hörössä.
- Noniin, mitä herra tuumaa puti puhtaasta karsinasta? puhelin ponille riisuen suitsia pois. Aksu hamusi taskujani ja nuuski maata. - Onks sulla nälkä vaikka sait vasta ruoat?! naurahdin ponille ja kokeilin taskujani. Löysin taskustani pari heppanamia ja annoin ne Aksulle. - Tässä, kulta, sanoin hymyillen. Otin Aksun harjakorista ensimmäiseksi käteen sattuvan harjan ja harjasin Aksun karvaa rauhallisin ottein ponin mussuttaessa nameja.
Kun olin saanut Aksun harjattua, kävin hakemassa kourallisen heiniä. Istahdin karsinan seinää vasten ja tarjosin Aksulle niitä. Se mussutti niitä tyytyväisen näköisenä ja hörähteli välillä. - Voi, sä oot liian söpö! sanoin kutittaen Aksua ryntäistä. - Hyvin näyttää sujuvan? Anne virnisti ovelta. - Juu, vastasin hiljaa. - Voisit seuraavan kerran kokeilla vähän ratsastaa, jos vain tietenkin haluat, Anne sanoi hymyillen. - Tietenkin haluun! Mitä sä oikein ajattelet? naurahdin Annelle.
- Voi, viimein! Viimein pääsen ratsastamaan sulla! sanoin halaten ponin päätä. Katsoin kelloa ja se oli 17.30. - Ähh, pitää lähtee syömään, heippa Aksu, huomenna nähdään! sanoin ponille ja suljin oven. Hain hoitajienhuoneesta kassin, ja lähdin kävelemään kotia kohden, hyvillä mielin.
(2HM)
|
|
|
Post by Karoliina on Dec 12, 2008 19:52:49 GMT 2
12.12.08. Uusia ystäviä.
Aukaistessani tallin oven, näin suuren joukon pyörimässä käytävillä. Naurahdin, sillä viimeinen päivän tunti oli pulkassa, ja hevoset kykkivät karsinoissaan valmiina pois varusteista.
- Moi, Carkki!, huikkasin, kun näin mustahiuksisen tyttösen kirmaamassa Palmin harjapakki kätösessä.
- Aaa...Karoko se siinä?. Kiire, sorry, tämä huikkasi, ja hävisi näkyvistä.
Saapastelin Aksun karsinalle, ja huomasin ovessa lapun. Karoliina, hoidin jo Aksun, ei kai se haittaa? Löydät ponin ponitarhasta, jos tahdot sen hoitaa. =) - Sanni. Hymyillen nappasin paperin käteeni, ja lyttäsin sen yhdeksi mytyksi. Jaahas, Sanni, Aksun uusi hoitaja oli laskennut ankkurinsa virallisesti Seppeleen satamaan. Tyytyväisenä kipaisin satulahuoneesta Aksun suitset ja harjapakin, ja vein ne ponin karsinalle. Riimunnaru käteen, ja metsästämään hurmuriani.
Tyytyväisenä naksautin riimunnarun kiinni ponin siniseen riimuun, ja taputin sitä kaulalle. Olin kiintynnyt jo hyvin paljon Aksuun, ja toivonnut sydämmessäni pitäväni sen aina itselläni. Toisin kävi. Mutta hyvä niin, sillä Aksu oli parempi jakaa jonkun kanssa, kun työntää kaikki vastuu yhden niskoille. Pörrötin ponin takkuista otsatukkaa, ja nyppäsin siitä havunneulasen irti.
- Huppana, naurahdin, Aksun tunkiessa turpaansa taskuuni, namupalojen toivossa. Pellakin kurkisteli kauempaa meitä, ja sai seuraansa pian vekkuli poni Siirin.
- Äkkii karkuun, ennen kuin noi sun kamut tulee, kuiskasin äkisti rautiaankimolle nelijalkaiselle, ja aukaisin portin.
Suin Aksun talvikarvaa ojennukseen, ponin kolutessa ruokakupista sinne jäänneitä kauranjyviä. Hyräillen uppouduin työhöni niinkin paljon, etten huomannut karsinalle tullutta tyttöä. Vasta tämän rykäistessä kuuluvasti, pompahdin ilmaan ja käännyin salamana ympäri. Aksukin säpäshti hötkyilyäni.
- Anteeksi, jos säikyttelin. Kotona oli tylsää, ja tulin morjestamaan poniherraamme vielä, tyttö hymyili. Ymmälläni tapitin tuota hämmästyneenä.
- Aaa...Unohdin esittäytyä, Sanni, Sanni naurahti, ja vilkaisi olkani ylitse welshiä. - Karoliina, sano vaan näin Karo. En osannut odottaa, että se oot sinä, hymyilin takaisin. Sanni vaikutti mukavalta, ei yhtään leuhkalta tai elvistelevältä tytöltä.
- Oon just lähdössä Aksun kanssa maneesiin ratsastamaan ilman satulaa, tuutko kattoon?, kysyin, ja siirryin Aksun vasemmalle puolelle.
- Voinpi mä. Olisi kiva nähdä hiukan teitä kahta yhteistyössä, tämä naurahti, ja laski kätensä Aksun kaulalle. Vihdoin olin iloinen omasta päätöksestäni jakaa Aksu, ja siitä että Anne oli valinnut niinkin mahtavan kumppanin hoitajaksi kuin Sanni.
Talutin Aksun jäätyneen pihan poikki maneesille, Sannin kulkiessa edellä. Ponin hengitys höyrysi takanani, ja pimeyskin oli laskeutunut. Yritin pitää tasapainoani yllä mahdollisimman paljon, sillä Aksukin liukasteli takanani aika lailla. Sanni aukaisi maneesin ison ja jykevän oven, kun minä seurasin reipasta tyttöä. Talutin Aksun sisälle pimeään maneesiin, kun Sanni napsautti valot päälle.
- Tuutko pitämään tätä hetkeksi, kun mulla kestää tää satulattomaan selkään nousu?, naurahdin, ja viittelöin Aksun kakkoshoitajaa luokseni.
- Tiettyhän mä, Sanni hymyili, ja tarttui ponin ohjiin. Ponnistin itseni ähkinnällä ja puhkinnalla ponin selkään, ja istahdin rennosti.
- Kiitos, kiitin Sannia, ja nappasin ohjat käteeni. Sanni viiletti katsomon puolelle, kun minä painoin pohkeet Aksun pehmeisiin kylkiin.
Ohjasin Aksun kaviouralle, ponin tarpoessa innokkaasti menemään.
- Energiaa löytyy, onko ollut tunneilla?, huikkasin katsomossa istuvalle Sannille. - Joo, oli se yhdellä tunnilla tänään, tämä vastasi innokkaasti. - Ok...Ajattelin vaan, kun kulkee siihen malliin, että olisi perseen alla tuli, naruahdin, aj löysäsin ohjat ihan pitkiksi.
Rentouduin enemmän Aksun keinuvassa käynnissä, ja sain nauttia vapaana roikkuvista jaloistanikin enemmän, kuin mistään jalustimiin ängetyistä kimpuista. Aksu kulki pää maassa, ja puhalsi sieraimistaan ilmaa maneesin pohjapuruja päin. Niiden lennellessä pöllähdyksen voimalla sen sieraimiin, sai welsh yllättävän yskäyskohtauksen. Naurahtaen nappasin ohjat käteeni, ja aloin tekemään alkulämmittelyjä.
Aksun lämmittyä oikein kunnolla, annoin ponille enemmän pohkeita. Se siirtyi pehmeään raviin, ja heitti muutamat ilopukit. Näin katsomon ohittaessa, kuinka Sanni hiukan hihitteli ponin tempulle. Näytin leikkisästi tytölle kieltä, ja ampaisin Aksulla toiseen päähän. Ihmeellistä, vaikka en Sannia tuntennutkaan kunnolla, oli tyttö kuin vanha tuttu minulle. Naurahtaen annoin Aksun mennä kiitoravia sekä ravia sekalaisesti, olihan tämä pitkästä aikaa taas ratsastusta maneesin lämmössä. Siirsin Aksun välikäynteihin, ja hymyilin ponille oikein kunnolla.
- Sanni, mentäiskö joskus tän herran kanssa kolmisteen maastoon? Silleen, että toinen ratsii eka, ja toinen kävelee, ja takas tullessa toiste päin?, kysyin.
- Hä? Joo, mainio idea!, tyttö hihkaisi, ja oikaisi selkäänsä suoremmaksi. - Lopetan tän kanssa kahdenkymmenen minan päästä, vedetään laukkaspurtit ja sitten ravi ja käynti kohdat, hymyilin tytölle.
- Ok.
Aksu kiisi kunnon laukkaa pitkin uraa, ja jouduin välillä takertumaan ponin harjaan, sillä sen liukas selkä oli tehnyt työnsä päätökseen. Jarruttelin energistä rautiaankimoa, ja siirsin sen pomppivaan raviin. Lopulta siirsin Aksun käyntiin, ja sen kautta kaartoon.
- Tuuhhan sieltä, ettet jää yöski tänne, naurahdin, laskeutuessani alas ponin selästä. - Auuh, mun ahteri oli aika kovilla, jatkoin, vääntäen kasvoilleni ilkeän irvistyksen. - Hah, sun suru on mun ilo, Sanni nauroi, kävellessään luoksemme. - Vitsikäs oot?, hihittelin, ja ojensin ohjat Sannille. - Taluta sä, niin hoidetaan yhdessä.
103HM
|
|
|
Post by Karoliina on Dec 13, 2008 9:27:38 GMT 2
13.12.08. Jokaisella on kolme luonnetta kuvastavaa symboolia.....nimittäin rakkaus, enkeli ja piru! Jostain tuli tollanen ajatus xD 104HM
|
|
|
Post by Sanni on Dec 13, 2008 9:38:17 GMT 2
13.12.2008 Ratsaille!
Kävelin valtatien sivussa kädet taskuissa rivakkain askelin. Askelsin yhä nopeampaa nähdessäni Seppeleen häämöttävän edessäpäin. Hymyillen lähdin hieman jopa hölkkäämään, niin innoissani olin. Toivoin, että Karoliina olisi tallilla, meillä oli nimittäin alkanut tosi hyvin. Kurkistin talliin, sisällä hevoset kurkistelivat karsinoistaan ja odottivat päiväruokiaan. - Heipsan heposet, sanoin heilauttaen kättäni karsinoille päin. Porhalsin suoraan Aksun karsinalle, ja siellähän se mustahiuksinen tyttö puunasi hoitsuansa.
- Moi Karo! sanoin, kuin Karoliina olisi ollut iät ja ajat kaverini. - Ai moi Sanni! Karo sanoi virnistäen. - Joo, pitääpä mennä vaihtamaan ratsastusvarusteet päälle, sanoin lähtien kävelemään pukuhuoneeseen. Tervehdin paria tyttöä, mutta nyt ei kerennyt jäädä juttelemaan sillä oli vähän muutakin tekemistä! Puin jo ratsastushousuni ylleni, ja nostin tallikengät esille. Kiskaisin ne nopeasti jalkoihin ja kävelin rivakasti Karon ja Aksun luo.
- No mitä kuuluu? kysyin avaten karsinan. - Ihan hyvin, aijotko tänään ratsastaa Aksulla, kun ratsastusvarusteet on päällä? Karoliina virnisti ja tuli lähemmäs. - Joo, näin on suunniteltu, sanoin hymyillen. - Tota tota… Aksun karsinaa ei oo vielä tänään siivottu, me voitas varmaan siivota se kahestaan? Karo selitti. - Joo, se käy! Käynkö mä vaikka viemässä Aksun tarhaan, niin sä voit hakee kottikärryt ja muun tarvittavan? selitin. Karo nyökkäsi, ja lähdimme molemmat tekemään omaa juttua.
- Ota sä toi puolisko niin mä otan ton, selitin Karolle ja tämä nyökkäsi. Kohta mätimme molemmat lantaa jälleen hikihatussa jutellen niitä näitä. - Hei millä tallilla sä kävit, ennen kuin tulit tänne? Karo kysyi äkkiä. - Se oli semmonen pikkuinen ratsastuskoulu eri paikkakunnalla, iskä sai uuden työpaikan ja muutettiin tänne ja… - Joo, ymmärrän, Karo keskeytti hymyillen.
- Viimeinen! Karo huokaisi tiputtaessaan lantakikkareen kottikärryihin. - Oota, mä käyn puhdasta purua, sanoin ja lähdin talsimaan poispäin karsinasta. - Puh, siinä, ähisin pudottaen purusäkin karsinan eteen. - Mä voin, Karo sanoi ja annoin purusäkin hänelle, ja hän levitteli purut sujuvasti Aksun karsinan pohjalle. - Valmista! tokaisin vetäen hikipisaran pois kasvoiltani. – Mä haen nyt Aksun ja lähen ratsastamaan, sanoin hymyillen. - Joo, mä käyn tekemässä yhen jutun, tuun sitten maneesille kattoo, Karo sanoi virnistäen ja katosi jonnekkin.
- Akselii! kutsuin ruunaa joka jolkottelikin minua vastaan laitumella. - Hienosti annoit kiinni, sanoin ja lähdin kulkemaan poni perässä köpöttäen tallille päin. Ohjasin Aksun karsinaan ja rupesin tekemään vetosolmua kaltereiden ympäri. - Hei mitä sä taas hamuat? tirskahdin kun Aksu etsi taskuistani taas jotain hyvää heppanamia. Työnsin oven selälleen ja lähdin satulahuoneeseen. Etsin Aksun harjat ja lähdi kuljettamaan niitä karsinaan.
- Sitten viimeinen kavio ja tadaa! Valmista, puhelin ponille ja lähdin hakemaan suitsia ja satulaa. Laskin suitset varovasti lattialle ja nostin Aksun kiiltävän satulan selkään. - On tainnut Karo puhistaa tän moneen kertaan! Sulla on tosi hyvä hoitaja, Aksu, puhelin ruunalle hiljaa ja nappasin suitset lattialta. Työnsin sormeni hammaslomaan ja sujautin kuolaimet Aksun suuhun ja kiinnitin remmit. - Ootas hetki.., sanoin Aksulle ja lähdin hölkkäämään pukuhuoneeseen. Otin pussistani jodphurit ja vaihdoin ne tallikenkiin. Laitoin päälle myös mustat minichapsini ja nappasin kypärän maasta. Menin takaisin Aksun luo ja lähdin taluttamaan ponia maneesille.
Talutin ponin kaartoon ja rupesin kiristämään vyötä. - Eläpäs yhtään pullistele siinä! sanoin tehden murhaavan katseen poniin. Nousin keveästi pikkuponin selkään, ja rupesin säätämään jalustimia. - Ja vielä yksi reikä, nooin.., mutisin ja painoin pohkeeni hellästi Aksun kylkiin. Annoin Aksulle vapaan ohjat ja se käveli rennosti uralla pitkin askelin. - Kiva maneesi, mumisin itsekseni.
Juuri kun olin ottamassa ohjia, Karo ja joku muu tyttö tuli katsomoon. - Moi Sanni taas, tässä on yksi Seppeleläinen, Sastu, Karo selitti. Nyökkäsin ja pyysin Aksua raviin. Aksu lähti nätisti raviin ja kevensin tahdissa. Menin pitkään suoraa uraa, sillä halusin tutustua Aksuun ja millainen tämä oli ratsastaa. Kokeilin mennä harjoitusravia, istuminen onnistui hyvin, Aksulla oli miellytävä ravi. Hidastin kohta käyntiin ja lähdin menemään pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle. - Hieno poju! sanoin taputtaen ponia joka meni pohkeenväistöt hienosti. Annoin hetkeksi aikaa puolipitkät ohjat.
- Hyvinhän sä sillä meet! Karo sanoi katsomosta. - No en nyt tiiä… Sä meet paljon paremmin, usko! virnistin. Otin ohjat ja ohjasin Aksun pääty-ympyrälle. Annoin laukka-avut ja Aksu nosti siron ja pehmeän laukan. Laukkasin kolme kierrosta ja hidastin raviin ja käyntiin. Taputin ponia kaulalle hymyillen, se oli ihanaa! Otin lopuksi vielä laukkaa uraa pitkin ja annoin Aksun porhaltaa siinä niin kovaa kuin haluaa. Nousin jalustimille ja nautin vauhdista.
Lopuksi jäähdyttelin ravissa tehden voltteja. Kun tätä olin tehnyt jonkin aikaa hidastin käyntiin ja annoin vapaat ohjat. - Oliko kivaa? Karo kysyi. - Joo, todella! Aksu on ihan tosi kiva ratsastaa! sanoin hymyillen ja halasin ponia. Loppukäyntien jälkeen käänsin Aksun kaartoon ja laskeuduin selästä maneesin vaaleaan hiekkaan. Löysäsin vyötä parilla reiällä ja nostin jalustimet.
Tallissa vein Aksun karsinaan ja otin kypärän hikisestä päästäni pois. - Sanni, mun pitää nyt lähtee, huolehitko Aksun yöpuulle? Karo kysyi jääden odottamaan vastausta. - Joo, voinhan mä tietysti.., sanoin hiljaa. Olin ihan ymmälläni äskeisestä ratsastuksesta. Se oli niin ihanaa! Ensimmäinen ratsastus omalla hoitsulla! Aaahh… - Noniin, nyt otan sulta nää varusteet pois.., puhelin jälleen Aksulle ja riisuin satulan ja suitset. Huomasin, että Aksu oli kovin hikinen, joten hain loimen. - Noin, nyt sulla pitäis olla lämmin… Kulta.., mumisin halaten matalaa ponia.
- Oho, kello on jo seittemän! Että aika on menny nopeesti.., ajattelin melkein ääneen ja lähdin rehuhuoneelle. Luin ruokalistasta Aksun nimen kohdalta kaikki tarvittava, ja sekoitin ne sankoon. - Nyt saat viimein mössösi! naurahdin Aksulle kaataessani mössöt sen kuppiin. Aksu alkoi heti syömään innolla, ihankuin ei olisi koskaan ruokaa nähnytkään. - No, mitenkäs meni ratsastus? Anne kysyi jakaessaan hevosille ruokia. - Todella hyvin! vastasin ja menin vaihtamaan vaatteet. Ennen kuin lähdin odottamaan kyytiä kotiin, kävin moikkaamassa Aksua. - Heippa pikkuponini. Nähään huomenna. Öitä, sanoin ponille ja lähdin kävelemään ulos.
(3HM)
|
|
|
Post by Sanni on Dec 13, 2008 17:21:11 GMT 2
13.12.2008 Aksu tarhaileeLaitoin vielä kuvankin tuon tarinan lisäks... ^^' (4HM)
|
|
|
Post by Karoliina on Dec 14, 2008 14:43:37 GMT 2
Epäreilua, kun joku piirtää noinkin hyvin. Ja vielä tönkkö paintilla! ------------------------------------------------------------------------------------------------ 14.12.08. Jokaisella on joskus masentava päivä...105HM
|
|
|
Post by Karoliina on Dec 14, 2008 16:39:32 GMT 2
14.12.08. Toinen moikkaus
Laskin harjapakin karsinan pohjalle jo tänään toista kertaa. Minun oli aivan pakko käydä morjestamassa rakasta Aksuani vielä kerran tänään, sillä kotona kaikki oli sekaisin ja kaverit olivat bestani järkkäämissä bileissä. Itse en kestännyt kamalaa metakkaa, ja olin luikkinnut rauhaisaan Seppeleeseen.
- Sorry, poju, kun tälleen tuun, mutta noppaan hoivaan sut, hymyilin Aksulle, ja laskin käteni ponin pehmeälle selälle. Talviakarvaa sillä oli jo roimasti, mutta kuitenkin se oli loimitettu aina välillä tarhaan.
Sain nauttia Aksun seurasta täysin rinnoin, sillä Sannia ei näkynnyt enään näin iltasella. Tyttö taisi olla niitä päivemmällä hoitajia. Suin Aksun takkuista selkää, kun ponin hamusi sille tuotuja heiniä karsinan pohjalta suuhunsa. Kuulin Nanan kiroilevan äänekkäästi, ja kurkatessani karsinasta ulos, näin tytön Siiriä läksyttämässä.
- Ongelmia?, naurahdin. - Joo, paljonki. Tää possu söi äsken mun taskusta sokerit ja nyt istahtaa kohta tohon käytävälle, Nana murisi, ja kiskaisi Siirin riimunnarua tiukemmalle.
- Onnee, myhäilin takaisin, ja siirryin hoitamaan Aksun loppuun.
Jätin ponin syöpöttelemään oikein kunnolla karsinaansa, ja näinkin jo Jaakon hikihatussa mössöjä tuomassa. Huikkasin miekkoselle heipat, ja kävin viemässä harjapakin satulahuoneeseen. Lähtiessäni ulos tallista, kuulin Nanan rääkyvän minua.
- Ooota, Karo!, tämä puhisi, ja juosta hölkytti luokseni. - Meetkös samaa matkaa risteykseen?, tämä kysyi, ja huohotti äänekkäästi. - Juuh, vastasin vain, ja lähdin kulkemaan tyttösen kanssa kotio kohti.
106HM
|
|
|
Post by Sanni on Dec 14, 2008 18:39:54 GMT 2
14.12.2008 Tavallinen päivä, sisältäen mm. koulutreeniä
Kurkistin karsinaan avaten hitaasti oven. - Huomenta karvakorva! sanoin pörröttäen Aksun harjaa. Aksu hörähti hiljaa ja hamusi jotain olematonta kupista. - Taidan olla ensimmäinen tallilla.., kuiskasin ponille ja lähdin hakemaan kottikärryä ja talikkoa. Asetin ne karsinan viereen ja nappasin Aksun kaltereissa keikkuvan riimunarun. Pujotin riimun nopeasti Aksun päähän. - Noniin, sit lähetään, sanoin lähtien vetämään Aksua eteenpäin.
Avasin narisevan portin ja päästin Aksun laukkaamaan. - Huh, ompas täällä kylmä.., sanoin vetäessäni toppatakin vetoketjua ylemmäs. - Hei Anne! sanoin hölkäten naisen luo. - Onks Aksulla tänään tunteja? kysyin hiljaa katsoen naista. - Hmm, ei, Anne sanoi. - Jes.., sanoin hiljaa ja lähdin talliin. - Aksu on nyt tarhassa eli mä voin siivota karsinan, mutisin ryhtyen hommiin.
- Lääh, puuh.., puhisin mättäen lantaa tiukkaan tahtiin kottikärryihin. - Viimein valmista, sanoin pyyhkien hikeä otsaltani. Lähdin kuskaamaan kottikärryjä lantalaan, ja siellä kippasin ne ähisten. - Tulipas kuuma.., sanoin aukaisten hieman takkiani. Sentillä ratsastava Lynn heilauttaa minulle kättään ja menen hänen luokse. - Maastosta tulossa? virnistin tälle ja taputtelin Senttiä joka leputti vasenta takastaan. - Joo, Sentti oli ihan ruutitynnyri! Lynn hihkaisi. - No mun pitää nyt mennä, moikka! sanoin heilauttaen kädelläni lähtien kävelemään tallille.
Kippasin purusäkistä aimo annoksen puhdasta purua, joka pöllysi. Levittelin sen tasaisesti karsinan pohjalle ja lähdin hakemaan Aksua tarhasta. Aksu laukkasi ympäriinsä pukitellen ja hirnuen. - Aksu! Mä en haluu olla hippaa! sanoin lähtien kävelemään sen perään. Se pomppi ja laukkaili pitkin poikin ja hörähteli. Viimein se pysähtyi ja tulin hitaasti sen luokse. - Noo, soo.., puhelin hiljaa ja juuri kun oli saamassa sen kiinni se teki äkkikäännöksen ja lähti laukkaamaan laitumen toiseen päähän. - Murr… Riivattu poni.., mumisin ja lähdin kävelemään laitumen toiseen päähän. Viimein sain ponin kiinni ja se lähti kävelemään nätisti perässäni pää painuksissa.
- Jos jaksat olla säheltämättä kun harjaan sua, saat pysyä vapaana, sanoin ottaessani harjan korista. Rupesin vetelemään sillä pitkin vedoin pitkin Aksun kehoa, ja pöly pöllysi. - Köh köh! köhisin ja otin pehmeän harjan ja siirryin jalkoihin. - Moi Sanni! Karoliina sanoi avatessaan oven. Aksu osti päänsä ja hörisi. - Mooi! mumisin oikaistessani selkäni. - Mitäs pojulle kuuluu? Karo kysyi hiljaa ponilta halatessa tätä. - Me lähdetään kohta maneesiin ratsastamaan, sanoin hymyillen noustessani ylös. Karo nyökkäsi ja lähdin hakemaan Aksun varusteita.
- Voinko mä auttaa? Karo kysyi. Nyökkäsin, minä laitoin satulan ja Karo suitset. Kohta Aksu seisoi varustettuna korvat hörössä. - Sit lähetään! hihkaisin Aksulle ja lähdin taluttamaan sitä reippaasti maneesiin. Maneesi oli tyhjä ja siellä oli lämmin. Talutin Aksun kaartoon ja kiristin vyötä.
- Joku on jättänyt kartioita eiliseltä tänne… No me voidaan mennä sitten niitä, sanoin taputtaen ponia. Nousin keveästi selkään ja painoi pohkeeni hellästi Aksun pehmeisiin kylkiin. Poni käveli tarmokkaasti pää nyökytellen pitkin uraa. - Noh, noh, eipäs innostuta! rauhoittelin ruunaa joka oli jo lähdössä raviin. Tämän jälkeen otin kohtapuolin ohjat ja pyysin Aksua raviin.
Ruuna lähti pöhisten eteenpäin. Menimme parikertaa ravissa kentän ympäri, kunnes aloin tekemään alko lämmittelyksi voltteja, joissa asetin Aksua sisään. Poni kulki kauniisti ja ilmavasti. Taputin sitä. Hidastin hetkeksi käyntiin, ja kerran uran kierrettyämme rupesin pujoittelemaan kartioita, jotka olivat peräkkäin pitkällä sivulla. - Hieno poika! kehuin ruunaa taputtaen. Katsoin kännykästäni kelloa, ja se näytti vähän vaille puolta. Annoin Aksulle hetkeksi aikaa vapaat ohjat.
Hetken päästä otin jälleen ohjat ja ravasin hetken aikaa. Tämän jälkeen nosti laukan, ja laukkasin uraa pitkin. Aksu kiiti innokkaasti uralla, hiekka pöllyten. - No soo! rauhoittelin ponia jälleen, joka ei meinannut haluta lopettaa laukkaamista. Vaidoin kokorataleikkaalla suunnan ja laukkasin toiseen suuntaan. Kohta hidastin raviin ja siitä käyntiin. Päätin lähteä jäähdyttelemään maastoon. Ratsastin tallipihan poikki, ja lähdin seuraamaan ensimmäistä tielleni osuvaa polkua. Oli hiljaista. Laskin jalkani jalustimista ja katsoin taivaalle. Aurinko paistoi, ja hanki kimmelsi ihanan näköisenä. - Mun pitäis ottaa joskus kamera tallille, mutisin.
Yhtäkkiä lunta tippui männyn oksilta ja Aksu tietenkin säikähti. Se teki loikan sivulle ja tipahdin syvään hankeen kylelleen. Se ei tietenkään sattunut, mutta olin haudattuna lumeen. Hetken aikaa Aksu katsoi minua, kunnes lähti kävelemään. - Yh… Niskaan meni lunta! ähisin puistellen lunta yltäni. – Mihinköhän se Aksu lähti, jatkoin lähtien kävelemään jälkien suuntaan.
Karoliina oli juuri katsomassa hevosten kirmailuja tarhassa. - Aksu? Karo huudahti kun näki ponin kävellessä häntä kohti. - Missäköhän Sanni sit on.., Karo mutisi ottaen kiinni Aksun ohjista. Pian minä kävelin aivan lumisena Karon luo, ja hän tietenkin repesi. - Haahhaaahahaa! Mikä lumiukko sä luulet olevas?! Karo hihitti. - Mrh.., tyydyin sanomaan.
Ennekuin astuin talliin, harjasin itseni tallin edustalla olevalla harjalla. Karoliina talutti Aksua karsinaan, minä kävelin perästä. Purimme Karon kanssa Aksun kahdestaan ja vein sen tarhaan riehumaan. Katselimme ponien riehakasta menoa pitkään, ennen kuin lähdimme hoitajienhuoneeseen. Lysähdin sohvalle ja kaivoin esiini limpparipullon ja Kismet-patukat. - Tossako siun eväät? Fiona virnisti. - Joo, en jaksanu raahata muuta, mumisin. – Ois kyllä pitäny, jäi vähän nälkä, virnistin haukaten viimeisen palan.
- Mites Aksun kaa on lähteny käyntiin? Pipsa kysyi korjaten asentoaan. - Tosi hyvin, Aksu on super! hihkaisin. - Nyt se kyllä on varmaan ilonen kun pääsi riehumaan muitten kanssa pihalle, Karo sanoi välissä. Tein suklaapatukkapaperista pallon ja heitin sen roskikseen.
- Karo? Sanni? Aksu meneekin tänään talutustunnille, Anne sanoi lähtien kiireisen näköisenä pois. - Kumpi taluttaa? kysyin Karolta, joka istui vieressäni. - Otetaan kivi, paperi, sakset! Karo keksi. - Kivi, paperi, sakset! sanoimme yhtä aikaa. - Äääähh, sä voitit, sanoin Karolle. - Ähhähähhää! Karo virnuili. - Tai tehäänkö silleesä, että sie talutat ensin, ja puolessa välissä vaihetaan? Karo keksi. Nyökkäsin ja lähdin hakemaan Aksua laitumelta.
Tällä kertaa Aksu antautui nätisti. - Poju, joudut sittenkin tunnille.., sanoin taputtaen ruunaa, joka puski minua päin. - Heei, koitappas nyt kävellä! hihkaisin ja työnsin ponia poispäin. Kaarsin Aksun karsinaan, ja sutaisin sen karvaa hieman harjalla ja putsasin kaviot. Lähdin hölkkäämään satulahuoneelle, sillä kello oli jo kymmentä vailla. Asetin satulan Aksun matalaan selkään ja kiinnitin vyön. Otin riimun pois ja laitoin suitset. - Moi, meetkö sä Aksulla? kysyin ehkä kymmenen vuotiaalta tytöltä. Tämä nyökkäsi vaisusti ja lähti taluttamaan Aksua maneesille. Seurasin Aksun vieressä, että kaikki menee hyvin.
- Haluutko sä, että punttaan sut? kysyin maneesilla. - Juu, tyttö, jonka nimi taisi olla Maija sanoi. - yks, kaks, kol ja hop! sanoin nostaen Maijan selkään. - Voi apua, unohdin riimunarun! Karo, annatko tuolla roikkuvan narun mulle? kysyin Karoliinalta, joka tuli tuomaan pian riimunarun minulle. Kiinnitin sen kuolaimeen ja lähdimme uralle.
- Kun haluat lisää vauhtia painat jaloillasi hepan kylkiä, just noin! sanoin. Aksu totteli hyvin ja se lähti raviin. Hölkkäsin ponin vieressä, ja annoin ratsastajalle neuvoja. - Sitten tehään kokorataleikkaa, eli lähetään menemään tästä ja mennään suoraan tonne toiseen päähän.., neuvoin. - Sitten taas ravia! Anne huusi kentän laidalta. Juoksin Aksun vieressä niin kovaa kuin pääsin, parissa kohtaa meinasin kaatua. Onneksi niin ei käynyt.
Nopeasti puolituntia oli mennyt ja käyntiosuuden aikana vaihdoimme taluttajaa. Karo otti riimunarun käteensä ja lähti kävelemään Aksun vieressä. - Toivottavasti mun ei tarvii ikina erota Aksusta.., kuiskasin hiljaa, hymyillen.
(5HM)
|
|