|
Post by Elkku on Aug 16, 2009 8:25:06 GMT 2
Vakoilua
Virnistäen katsoin Jokerin, Liisan ja Ilun kanssa miten Josefiina meni tallin taakse ja Artsi seurasi hetken päästä. Puskassa olimme tietenkin. - Mennää sinne kattomaan! hihitti Ilu. - No ei tod! Jossu tappaa meidät jos sais sillä tavalla tietää et me vakoillaan hieman niit, torjuin heti siskoni ajatuksen. - Mitä te siellä puskassa teette? kysyi Nana joka tuli paikalle. - Vakoillaan Jossuu ja Artsii, Jokeri vastasi. - Minne ne meni?! Nana kysyi silmät ovelasti kiiluen. - Tonne tallin taakse, Liisa vastasi. Nana nyökkäsi ja kipitti tallin kulmaan katsomaan onko siellä ketään.
- Ei siellä ketään ollut, Nana sanoi hämmentyneenä. - Meitä ollaan hämäytetty, vastasin suruissani. - No miten vaan mä meen harjaa Siirin, Nana sanoi olkiaan kohotellen ja lähti.
Menimme kaikki oleskelutilaan. - Mihin se Jossu hävis oikeen, kyselin itsekseni. Olin joutunut tyytymään lattia paikkaan, kun muut valtasi sohvan Jennan, Pipsan ja Fiian kanssa. - Miten niin? kysyi liiankin tuttu ääni takanani. Josefiina! - Eih mitenkää, vastasin poskeni lehahti hivenen punaiseksi, josta näkee aina, että valehtelen. Huomasin sen itse. - No meinattiin saada selvää sun ja Artsin pikku suhteesta, sanoin ilkikurisesti. - MITÄH?! Josefiina huudahti. - Tai siis ei semmoinen ole totta, yritti Jossu. - No jonain päivänä se saadaan selville, vastasin virnistäen ja lähdin alakertaan.
Hain Epun laitumelta ja harjasin harjauspuomilla sitä. Halailin sitä ja juttelin sille. - No miten meni? Nana tuli kysymään. - Eihän Jossu sitä tunnustanut mut jonain päivänä kyllä tunnustaa, vastasin ja vinkkasin silmälläni.
74HM Oli paaakko tehä tämmönen tarina. <3333
|
|
|
Post by Elkku on Aug 19, 2009 19:15:22 GMT 2
Harmaita muisteluita kesältä75HM Väsymyksen ja sairauden kanssa piirtäminen ei ole hyvä.. Mutta pakko oli jtn Epulle väkertää. :/ Paintilla tein hiirellä tuon kuvan. Mahdollisesti ens kerral piirtopöydäl tehty kunnon kuva. (:
|
|
|
Post by wire on Aug 22, 2009 12:27:11 GMT 2
34HM
|
|
|
Post by Elkku on Aug 22, 2009 14:45:54 GMT 2
Pupuilua76HM Ei siit nyt ihan sitä tullu mitä halusin mut whatever. Pinkki tausta ruoho vaihteeks... Hanist (kanist) ois pitäny tulla pyöreempi muttismuttaaah.. Joo ja ukkelinki kasvot on ku petolinnun perä. ):
|
|
|
Post by Elkku on Aug 23, 2009 14:54:21 GMT 2
Eväänä omena77HM Kyl mää sit ens kerral tarinan väännän. Juuhtota kuvassa Eppu oli pöllinny kassistani eväs omenani ja meillä oli kiivas taistelu siitä.
|
|
|
Post by Elkku on Aug 28, 2009 8:22:48 GMT 2
Ystävä auttaa!
Kävelin tallille ja niistin nenäliinaan. Oli se nyt kumma, kun viatonta ihmistä kidutetaan tällä lailla, mietin ja yskin. Oloni oli heikko, mutta halusin mennä katsomaan Eppua. En menisi tänään kouluun, koska minua tarvittaisiin vain sukkulaviestissä ja en voisi juosta. Sitä paitsi ainainen niistäminen häiritsisi matikan tunnilla. Hymyilin mietteelleni salaa.
Menin Epun tarhan luokse. Eppu söi ruohoa Cassu vierellään. Eppu nosti päänsä heinästä ja tuli portille. - No hei, mitä Eppupeppu? lössytin Epulle. Cassukin tuli portille ihmettelemään. Liisa käveli portille ja moikkasi minulle. Päätettiin ottaa hevoset yhdessä ja viedä harjauspuomille. Eppu antoi jälleen kerran hienosti ottaa kiinni.
Laitoin Epun kiinni harjauspuomille. - Jos sä voit vahtii vähä Eppuu, niin mä voin hakee Cassunkin harjat, ehdotin Liisalle. - Okei, vastasi Liisa nyökäten. Hain Epun ja Cassun harjat. Minua alkoi jo huimata. Vein silti harjat Liisalle.
Aloin tulla vain huono vointisemmaksi. Jokeri oli kävelemässä ohi ja huomasi minut. - Elkku, oks kaikki okei? Jokeri kysyi. - Itse asiassa ei. Oon flunssassa ja nyt huimaa pahasti, vastasin päätäni pidellen. Yritin puristaa päästäni säryn ja huimauksen, mutta se ei tietenkään onnistunut. - Mä voin harjaa Epun ja viedä sen takasin tarhaan ennen kuin lähen kouluun, Jokeri ehdotti. - Kiitti! Jos millään vain viitsit, vastasin ja yritin hymyillä. - Ei siitä ole vaivaa, kunhan sä lähet kotiin lepäämään, Jokeri vastasi reilusti.
Tottelin kiltisti parasta ystävääni. Soitin äidilleni, että hän tulisi hakemaan minut ja siten pääsin kotiin.
78HM Öö joo oon kipee ja sry lyhkästä stoorii. ):
|
|
|
Post by Elkku on Aug 31, 2009 15:49:12 GMT 2
Jotain varpaan välissä
Tulin tallille Jokerin ja Ilun kanssa. Olimme päättäneet ratsastaa hoitsuillamme ilman satulaa maastossa. - Haetaan Eppu, Floora ja Tiia tarhoilta nii laitetaan yhes kuntoon ne harjauspuomilla, annoin ensimmäisen käskyni. Teki mieli tänään olla vähän määräilevä...
Menin Epun ja Cassun tarhan luokse. Otin helposti Epun kiinni, vaikka Cassu persoonallisesti pyöri vähän tiellä. Talutin Epun harjauspuomille ja sidoin kiinni. Vilkuilin ympärilleni tuleeko Ilu ja Jokke pian. Kipaisin hakemassa Epun, Tiian ja Flooran harjakopat satulahuoneesta.
Kun palasin, niin Jokeri ja Ilu juttelivat toisilleen silitellen hoitsujensa kaulaa. - Toin harjat! huudahdin. - Kiits! Me muuten Ilun kaa vähä juteltii et jos me harjattaisiin toistemme hoitsut ja laitettaisiin kuntoon? Jokeri ehdotti ideaansa. - Joo, siit tulee varmaa vaihtelua, vastasin ja tartuin sitten Flooran harjakoppaan. Ilu kaappasi itselleen Epun harjat ja Jokeri Tiian.
Huomasin, että meidän kaikkien hoitsut olivat aika jättiläisiä. Tai ainakin yli kymmenen senttimetriä säästään meitä pidempiä. Mutta kyllä huomasin ne pienet kolmetoista senttiä Epun ja Flooran kokoeroissa. Rupattelin Ilulle ja Jokerille hoitsuistamme ja pian kaikki kolme heppaa olivat valmiita. - Eiku kypärät päähän ja menoks, sanoin määräävästi. Valitsimme hevosista hoitsumme ratsuiksi ja talutimme ne pelkkien suitsien kanssa tallin pihalle. Otimme kaikki kengät pois, koska oli ihan lämmin ja mukavaa vaihtelua ratsastaa ilman kenkiä. Sitten lähdimme matkaan.
- Ope oli muute hiukka tyhmä tänään! Vaiks mä istun eturivissä ja se seisoo aina siin mun edessä nii se ei huomannu vaiks mä piirsin koko tunnin, sanoin tyytyväisesti hymyillen ja pyörittäen silmiäni. - Kesä tais sulattaa sen viimeset järjen murut, Ilu sanoi tuosta vain. - Älä, Jokeri vastasi. - Auts, mul on jotain varpaan välissä, sanoin. Todellakin tuntui jotain terävää ja epämuodostunutta varpaan välissä ja en saanut sitä jalkaa ravistamalla pois. - Juu todellakin, Ilu vastasi ja jatkoimme ravissa.
Hetken ehdin keskittyä maisemiin ja pilvien katselemiseen, kunnes se jokin alkoi taas hankaamaan varpaiden välissä. - Au, au, au! Nyt se alko taas! tuskastuin. - Niin mikä? Jokeri kysyi. Jokeri ei ollut mielestäni joskus kovinkaan hyvä kuuntelemaan... - No varpaan välissä on taas jotain! Jos se on lasin siru tai jotain vielä pahempaa, kauhistelin. - Sitten pysähdytään, Ilu vastasi yksinkertaisesti.
Eppu ja muut hevoset saivat syödä ruohoa, kun minä menin kannon päälle istumaan. Ilu ja Jokeri seurasivat perässä uteliaina. Raotin varvastani ja otin sieltä jotain pois. - Mikä se on? Mikä? uteli Jokeri. - Kiven muru! huudahdin. Olin aika nolona valituksistani. - Ei millään Elkku, mut sä otat jotkut asiat liian herkästi, Jokeri sanoi ja taputti olalle.
79HM
|
|
|
Post by Elkku on Sept 2, 2009 19:12:42 GMT 2
Missä Luy?80HM!!
|
|
|
Post by Elkku on Sept 5, 2009 9:37:08 GMT 2
Hikilenkki
- Voi kettu, toistelin koko ajan harjatessani Eppua. - Ei hitto, toistelin vain. - Mikäs nyt mättää? Roosa kysyy. - Kato Eppuu! Mä oon päästäny sen ihan rapakuntoon, kauhistelin ja osottelin Epun pötsiä. - Oho, Roosan suusta pääsi. Todellakin Eppu oli lihonut kesän aikana kiitettävästi, mutta nyt ei oltu todistusta siitä antamassa, ei. Pientä läskiäkin oli kertynyt kainaloihin. - Jossu tappaa, sanoin suoraan. - No ei se mikään hirviö kumminkaan ole, Roosa lepytteli, kun aloitin liioittelun. - Onneks, vastasin ja yritin hieman hymyillä.
En voinut muuta päättää, kuin hakea ison, painavan satulan ja satuloida Epun. Eppu mulkoili minua, kun taisi ymmärtää joutuvansa kentälle ahertamaan. Sitten laitoin vain suitset ja itselleni kypärä päähän. Eppu kulki kiltisti, mutta haukotellen kentälle vierelläni.
Nousin selkään, tietenkin tuolin avulla. Lynn ja Sentti väänsivät koulua kentällä. Voi kuinka hyvässä kunnossa Sentti oli! Itse tunsin lähes venyväni spagaattiin istuessani alkukäyntejä Epun selässä. Pistin Eppuun liikettä pohkeilla ja Eppu alkoikin mennä hieman reippaampaa käyntiä.
Tein voltteja ja sitten vasta siirsin raviin. Menimme pari kierrosta ja Eppu pärski välillä. Roosa ja Floora saapuivat myös kentälle. Eppu hirnahti Flooralle ja minä ohjasin Epun maapuomeille. - Hei Jokke! Voiks sä pystyttää yhen ristikon ja hieman sitä korkeemman pystyn? kysyin Jokerilta joka oli menossa talliin, mutta kerkesi laittaa pyytämäni esteet.
Pian Eppu alkoi jo mennä itse reippaammin ja päätin kokeilla Jokerin rakentamaa estettä. Eppu meni sen helposti ja parin ylityksen jälkeen aloin nostamaan laukkaa. Eppu hieman kiihdytti ravia ennen nostoa. Ensin pääty-ympyrä ja sitten ristikolle laukassa. Kohta hyppäsimme pystyä ja sitten päätin lopettaa. Siirsin Epun ravin kautta käyntiin ja annoin pitkää ohjaa.
Ratsastin kentältä ulos ja päätin käydä pienen käynti maastolenkin. Eppu pärskähteli ja minä pyyhin hikeä otsaltani. On kai pakko myöntää, että ei minunkaan kunto kehuttava ole, ajattelin naama punasena.
81HM Sori, aika tylsä. ):
|
|
|
Post by Elkku on Sept 8, 2009 16:01:44 GMT 2
"Kutiaa!"82HM Oon silleen ihan tyytyväinen tohon, vaikka aluksi asento epäilytti. (:
|
|
|
Post by Elkku on Sept 12, 2009 11:10:43 GMT 2
Uutta energiaa
Hinkkasin hymyillen Epun satulaa satulasaippualla ja sienellä. Olin saanut uutta puhtia hoitamiseen. Epulle toki jäi hieman vähemmän aikaa, mutta parhaani minä yritän. Olin huomannut itsessäni uuden piirteen. Sitä ajatellen aloin hymyiilä enemmän, sillä minulla oli taipumus palvella kavereitani, ihankuin halusin, että joku orjuuttaisi minun patterini loppuun. Tässä tilanteessa se taisin olla minä. - Mikäs nyt oikee hymyilyttää, Ilu kysyi ivallisesti. - Mitä se sulle kuuluu? Saa tääl hymyillä, vastasin, tosin aika kehnosti. - Sä oot outo. Tyyppi hymyilee ku tekee maailman tylsintä hommaa: satulan puhdistusta, Ilu protestoi. - Oon hyvällä tuulella. Heihei! huudahdin lähes vihjailuksi.
Oli jotenkin tapahtunut kaikenlaista joka sai pääni sekaisin. Olin esimerkiksi päässyt Januksen apuhoitajaksi. Parhaani mukaan yritin pitää näppini siitä tarpeeksi erossa, vaikka se oli vaikeaa, mietin. Onhan minulla Eppu, tuumin ja laitoin satulan paikalleen viimeisteltyäni sen.
Kävelin kädet taskussa Epun tarhan luokse. Potkin kiveä samalla. Nappasin riimunnarun ja pistin sen selkäni taakse. En muka ole ottamassa Eppua kiinni. Lähestyin Eppua, mutta keskittymiseni herpaantui, kun yritin nähdä päärakennuksen ohi Januksen tarhaan. En nähnyt connemaraa, joten katselin ruohoa syövää Eppua ja lähestyin viistosti sitä päin. Tarjosin porkkanaa sille ja Eppu hotkaisi sen ja minä otin sen kiinni.
Talutin Epun harjauspuomille. - On hyvä, että mulla on tämmöinen rauhallinenki hoitsu, mumisin. Tosiaan, Januksen kanssa saisin kokea vaikka mitä, mutta ensin halusin tutustua siihen. Käväisin hakemassa harjapakin ja aloitin harjauksen.
Epulta hivenen lähti karamellin väristä karvaa. Niin, pian se on kuin karvainen karamelli. Eppu työnsi ison päänsä syliini ja alkoi hinkkaamaan päätään minua vasten! Taisi riimu vähän hiertää, mutten voinut sitä edes miettiä, kun jo kaaduin maahan. - Auts, sain vain sanottua. Nousin istumaan ja Eppu katsoi minua kummastuneena, mutta jotenkin tyytyväisenä. - No ei sua kyllä tylsäks voi sanoa, sanoin naurahtaen. Nousin istumaan ja selkääni hieman sattui, muttei pahasti.
Harjasin Epun loppuun ja päästin sen takaisin tarhaan missä Cassu hirnui vallattomasti. Se kutsui Eppua ja Eppu hirnui korvia viihloten. Päästin Epun tarhaan ja katsoin kaksikon menoa hymyillen.
Minun oli pakko pian lähteä puhdistamaan Epun karsina. Kas, Alina oli samassa hommassa, tosin puhdisti Januksen karsinaa. Moikkasin vain, koska en kehdannut jäädä juttelemaan. Sai hän minusta jo tarpeeksi kärsiä, totesin vähän sekavasti. Ja hän oli 17 ja minä 12. Meillä on vain eri puheen aiheet.
- Hyh, sanoin, kun avasin Epun karsinan. Seinät olivat lannan tahrimat. - Enpäs tiennyt, että Eppu hinkkaa tuolla lailla takamusta paskoessaan, mutisin ärsyyntyneesti. Hain talikon ja kottikärryt ja puhdistin karsinan. Tahrat saavat jäädä, jos hyvällä tuurilla Jossu käskee innokkaiden aloittelioiden puhdistaa sen, sanoin tyytyväisesti myhäillen ja hain purut purulasta. Levitin purut ja palautin kotsat ja talikon paikoilleen. Rankka päivä oli ollut, mutta sain paljon aikaan -eli ne mitä pitäisi tehdä lähes joka päivä.
83HM Jee, sain tarinan puristettua. : DD
|
|
|
Post by wire on Sept 13, 2009 9:24:56 GMT 2
Pitkästä aikaa
En ollut nähnyt Anttia pitkään aikaan, mutta olin silti soittanut hänelle ja pyytänyt häntä tallille. "No, en mä nyt tiiä..." "Oikeasti tule!" olin painostanut. "Meijän luokalta pari poikaakin oli käyny niitten kaverin hevosilla ratsastamassa. Mikset sä voisi taas tulla mun mukaan?" Lopulta Antti oli suostunut ja nyt odotin isäni auton kyydissä hänen talonsa oven edessä. Pian sieltä Antti tulikin, farkuissa ja lenkkareissa. "Moi." "Moikka!" tervehdin häntä hymyillen. Antti istui takapenkille, jonne olin heittänyt myös omat ratsastuskamppeeni. Olimme hieman hiljaisia, koska olimme nähneet viime kerran kesällä. Käännyin kuitenkin lopulta Antin puoleen. "No, miten kesä meni?" "Se meni..." "Hei, nyt ollaan tallilla", iskäni totesi ja pysähtyi. "Ai, okei." Nousimme Antin kanssa autosta ja minä nappasin vielä tarvikkeeni mukaan. "Niin, miten se kesä meni?" "Hyvinhän se. Lukiosta oli kiva pitää paussia, etkös siekin mene lukioon jo ens lukuvuotena?" Nyökkäsin. "Juu, enää ysiluokka." Menimme talliin ja jätin kamani sinne. "Mennään hakemaan Eppu tarhasta." Eppu mutusteli rauhassa ruohoa tarhassa, muiden hevosten kanssa. "Eppuuu!" Iso hevonen nosti päätään ja lähti tallustelemaan portille. Avasin portin jättäen Antin seisomaan ulkopuolelle ja kiiruhdin Epun luokse. Päästyäni sen luo halasin sitä pitkään. "Ihanaa olla täällä tallilla taas. Meinasi kuule tulla ikävä jo." Eppu hirnahti ja pujotin sille riimun päähän. Talutin Epun harjauspuomille ja lähdin Antin kanssa hakemaan Epun kamoja. Tullessamme Epun luokse Antti uskalsi silitellä sitä. Muistin, että Antti oli aina ollut hieman epävarma isojen eläinten kanssa. Otin kumisuan ja aloin harjaamaan Eppu pyörivillä liikkeillä. "Tuota... Kuinka kauan olet jo hoitanut Eppua?" Lopetin harjaamisen ja pähkäilin jonkin aikaa. "On siitä jo aika kauan, kun aloitin, hetkinen... Taisi olla tammikuun alussa 2007." "Huhhuh", Antti tokaisi hymyillen ja katsoi Eppua. Eppu vain vilkaisi Anttia ja käänsi sitten päänsä minun puoleeni. "Eppu on tosi ihana", totesin halaten sitä vielä. "Onhan se komia eläin." Harjattuani Epun putsasin vielä sen kaviot. Antti oli istahtanut nurmikolle ja katseli minun touhujani. Huomasin hänen kuitenkin kääntävän pian katseensa tallin ovelle päin. "Mä en tiennytkään, että täällä käy poikiakin." Käänsin katseeni ja näin ovella suunnilleen Antin ikäisen pojan. "Ai Jusa?" Antti katsoi minuun ja minä naurahdin hänen tutkiskelevalle ilmeelleen. "Jusa on Lynnin poikaystävä. En tiedä kuin ulkonäöltä, hän on käynyt täällä Lynnin kanssa silloin tällöin." "Tunnetko sinä täältä paljon porukkaa?" Pudistin päätäni kumartuessani laittamaan Epulle suojiaan. "Sinähän tiedät, kuinka paljon minulla on harrastuksia. Yritän päästä tallille mahdollisimman usein, mutta en kovin hyvin pysty tutustumaan ihmisiin. Ja tiedäthän sinä, että olen aika ujo..." Antti virnisti ja minä heitin häntä yhdellä suojalla. Hän nappasi sen kiinni ja heitti takaisin minulle, jolloin laitoin sen Epun jalkaan. Muistin kuinka ujo olin ollut tutustuessani Anttiin. Myöhemmin Antti oli kertonut minulle, että hänen ensikäsityksensä minusta oli ollut ihan pielessä, koska olin ollut niin erilainen. Lopulta sain laitettua Epulle vielä satun ja suitset ja talutin hevosen kentälle. Antti jäi kentän laidalle katselemaan. Kokosin Epun ohjat alkukäyntien jälkeen ja nostin ravin. Eppu ravaili aika kankeasti, joten jouduin jonkin aikaa työskentelemään sen kanssa, ennen kuin Epusta tuli hieman taipuisampi. Sen jälkeen siirsin Epun käyntiin ja harjoittelimme salmiakkikuviota hyödyntämällä pohkeenväistöä. Kun se alkoi sujua, kokeilin samaa ravissa. Hyvä, että pysyin Epun perässä, sain tehdä useitakin puolipidätteitä. Otin vielä kunnon laukkaa pari kierrosta ja nousin kevyeeseen istuntaan. Eppu oli innoissaan päästessään laukkaamaan niin kovaa kuin halusi, mutta hidastin sitä jo parin kierroksen jälkeen ja ratsastin vielä pari kierrosta hyvin koottua laukkaa. Laukan jälkeen ravasin aidan vierelle, missä Antti oli seisonut Jusan kanssa. Jusa lähti juuri tallille päin, kun tulin. "Hei, haluatko kokeilla taas Eppua?" "No, mikä ettei", Antti sanoi kohauttaen olkapäitään. Kohotin toista kulmakarvaani. Ei hän ennen ollut ollut näin suostuvainen. No, laskeuduin Epun selästä ja roikuin toisella puolella, kun Antti ponnisti satulaan. Ojensin hänelle vielä oman kypäräni ja jäin reunalle katsomaan, kun Eppu ja Antti lähtivät matkaan. Mietin itsekseni mitä poika oli jutellut Jusan kanssa. No, voisin kysyä sitä myöhemmin. Katselin kuinka Antti ja Eppu menivät käyntiä pari kierrosta ja sitten harjoitusravia. Se oli hieman huvittavan näköistä. Antti kun ei ollut aikaisemmin oikein ratsastellut. Lopulta hän sai ohjattua Epun luokseni. "Eiköhän jo riitä?" Nauroin hymyillen ja tartuin Epun suitsista kiinni, jolloin Antti tuli pois selästä. Ojensin ohjat sitten Antille, jotta hän taluttaisi pikkupoikani puomille. Laitoin riimun Epun kaulalle ja sitten otin suitset pois, jolloin sain riimun päähän. Neuvoin Anttia, miten otetaan satula pois ja hän vei sen sitten paikoilleen satulahuoneeseen. Minä vein suitset. Harjasimme Epun yhdessä pikaisesti ja annoin Antin sitten taluttaa sen tarhaan. "Mitä sinä juttelit Jusan kanssa?" kysäisin, kun Eppu kirmasi hevosystäviensä luokse. "Kuhan jutustelimme. Jusa kertoi miten oli Lynnin mukana tänne tullut ja hevosinnostus oli alkanut taas. Tiesitkö muuten, että on hän ollut aikaisemminkin hevosmies?" "Mitä siitä?" Antti huokaisi. "Ei mitään. Ja lisäksi hän kertoi, että täällä on ihan kivoja tyttöjäkin vaikka kuinka paljon..." Vilkaisin Anttia sivusilmällä ja lähdin tallille päin. Hänelle tuli kiire perääni ja hän nauroi samalla. "Älä nyt viitti. Hei, mä oon sinkku ja 17 v. Ois ihan kiva tulla tänne uudestaankin..." Kampitin Antin ja lähdin juosten tallille päin. Ratsastuskentällä huomasin Blondin ja sen ratsastajan katsovan meitä, ennen kuin jatkoivat harjoitteluaan. Antti sai minut ovella kiinni ja antoi minulle leikkisästi tukkapöllyä. "Hei, päästä irti!" huudahdin. "Minulla on vielä Epun karsina putsaamatta." Antti otti nenästään kiinni. "Minä taidankin jäädä sitten ulkopuolelle..." Läpsäisin häntä ja menin talliin. Epun karsina ei ollut kovin likainen, joten sen siivoamisessa ei kestänyt. Mentyäni Antin luo huomasin hänen juttelevan jonkun tytön kanssa vielä. Tullessani lähemmäs huomasin tytön olevan Josefiina, yksi tallin omistajista. "Hei!" moikkasin häntä. "Ai, hei Wire. Mites Eppu kulki?" "Hyvin, kuten useimmiten", vastasin hymyillen. "Me tässä juttelimme Antin kanssa, kun hän oli ratsastanut Epulla. Oli kulma mennyt varsin hyvin hänellä itselläänkin." Virnistin ja meinasin nauraa, kunnes Antti lattoi kätensä suuni eteen. "Joo, mutta oli tosi kiva käydä täällä. Tulen ehkä Wiren kanssa uudemmankin kerran. Moikka!" Anttin raahasi minua kohti autoa, joka jo odotti meitä parkkipaikalla. "Hei, minun tavarani jäivät!" huudahdin. "Minä vein ne jo autoon", Antti tokaisi hymyillen. Virnistin ja pysäytin hänet seisoen kädet puuskassa. "No, oliko ihan kiva tulla mukaan?" Poika vilkaisi minua silmäkulmastaan. "Olihan se ihan jees...", hän sanoi lähtien autolle päin. "Ihan jees?" kysyin ottaen hänet kiinni. Antti nauroi ja katsoi minuun. "Voisin tulla kyllä uudemmankin kerran. Minähän olen sinkku ja Jusakin totesi, että täällä on ihan kivoja tyttöjä..." Katsoin Anttia silmät suurina, mutta hän juoksi jo isäni autoon ja minä kävelin hänen peräänsä päätäni pudistellen. Ehkäpä ottaisin hänet joskus toistekin mukaan, ehkä en, mutta ensi kerta voisi taas olla minun ja Epun kahdenkeskinen.
Wire & Eppu ja Antti
35HM
|
|
|
Post by Elkku on Sept 15, 2009 17:57:12 GMT 2
Eppu on välillä hölmöhkö..84HM Joo, en keksiny parenpaakaa nimeä tälle hoidolle... Mul on muute tavoitteena saada 100HM ennen jouluu. (:
|
|
|
Post by Elkku on Sept 18, 2009 16:00:05 GMT 2
Kokeisiin lukemista
Korvatulpat korvissani yritin lukea oleskeluhuoneessa enkunkokeisiin. Tosin aika huonolla menestyksellä... Vanhemmat tallilaiset repeilivät jutuilleen ja me pikkuset, 12v vuotiaat, repesimme mukana. Tai en ainakaan minä, koska en kuullut mitään. Haukottelin leveästi, kun muut vain naureskelivat. Taisi olla outo näky.
Hetken yritettyäni lukea sanoja, niin päätin mennä vaikka Epun tarhan luokse lukemaan. Melu häiritsi ja sekä ahdisti. Silmäni olivat kiinni englannin sanoissa, kun ja saavuin Epun ja Cassun valtaamalle tarhalle. - Eppuu, tuu kattoo mitä Elkul on! kutsuin Eppua samalla tavalla miten Jokeri koiraansa. Eihän Eppu mitään huomannut. Menin suoraan aidan ali ja kuljin ison hoitsuni luokse. Se söi tyytyväisenä porkkanat. - No minä tästä menen ennenkuin... en saanut lausetta loppuun, kun Eppu alkoi tutkimaan housujani ja työnsi päällään minut kumoon. - Eiii, sanoin kakistettua ja avasin silmäni. Pelästyin valtavasti, sillä Epun turpa hamuili nenääni. - Eppuu.. Lopeta, hei lopeta, yritin ja aloin nauramaan hysteerisesti sillä Eppu nuoleskeli suuniympärystä, koska olin syönyt päivälliseksi porkkanaraastetta salaattina.
Kun pääsin ylös, niin lähdin vikkelästi, mutten juosten, takaisin aidan ulkopuolelle. Huokaisin helpotuksesta ja olin sitä mieltä, että voisin vaikka puhdistaa Epun karsinaa samalla, kun luen. Tallikäytävällä otin talikon ja kottikärryt ja sokkona kuljin Epun karsinan luokse. Vai kuljinko? Talikko toisessa kädessä ja kirja toisessa työ kävi aika hitaasti, mutta puolessa tunnissa olin jo valmis. Samalla Jenna ilmestyi karsinan eteen. - Moi, mitä sä teet Jambon karsinassa? Jenna kysyi vähän kummastuneena. - Mitä? Eiks tää oo Epun karsina? kysyin aivan masentuneena. - No ei oo, se on tos oikeel puolel, Jenna vastasi ja osoitti oikeata puolta. - Voi perkule, voivottelin ja pyyhin hiet otsasta. - No mä voin kyl puhdistaa sitte Epun karsinan ku ei se tainnu tätä pahemmassa kunnossa olla, Jenna teki kompromissin. - Kiitti! Vien vaan nää nii saat kotsat, vastasin ja ripestä tyhjensin kottikärryt ja annoin Jennalle sen ja talikon. Mutta nyt olin päättänyt lähteä kotiin ja harjoitella englantia. Olisinhan voinut kilttinä tyttönä totella äitiä joka käski jäädä kotiin, mutta enhän minä mitään kuunnellut.
85HM
|
|
|
Post by Elkku on Sept 21, 2009 20:42:49 GMT 2
Estetykki86HM En jaksanut taustaa edes yrittää ja varjostukset yms. jäivät vain haaveeksi.. Joo ja asento on päin prinkkalaa. ^^' On elämä vaikeaa.
|
|