|
Post by Anne on Jul 22, 2008 14:50:04 GMT 2
|
|
|
Post by wire on Sept 1, 2008 18:33:16 GMT 2
Nyt oli niitä harvoja päiviä, kun aurinko vielä paistoi. Laitoin auton oven kiinni ja sovin, että minua tultaisiin hakemaan parin, kolmen tunnin päästä. Huomasin hevosten olevan tarhassa, olihan nyt kaunis elokuun loppupuolen päivä. Vein tavarani kerhohuoneeseen ja hain talikon ja kottikärryt Epun karsinalle. Tallissa oli aika paljon porukkaa töitä tekemässä ja ilmeisesti osa oli ratsastamassa. Kävin kunnolla töihin ja puhdistin Epun karsinan huolella. Lopuksi pesin vielä sen ruoka- ja vesikupin. "Epusta varmaankin on mukavaa tulla puhtaaseen karsinaan", puhelin itsekseni ja nojasin talikkoon tutkiskellen työni jälkeä. Lopuksi vein vielä kottikärryn sisällön lantalaan ja palautin tavarat oikeille paikoille. Vihdoinkin lähdin omena kädessä kohti tarhoja moikkaamaan Eppua. "Eppuuu!" huusin tarhan portilta. Näin hevosia parin pensaan takana ja ne höirstelivätkin korviaan, kun kutsuin niitä. Osa hirnahti ja näinkin kolmen hevosen ravailen portille päin, Eppu kärkenä. Hoitohevoseni ehtikin portille ensimmäisenä selvästi huomaten ja kerjäten kädessäni olevaa omenaa. "Kyllä, tämä on sinulle", sanoin naureskellen ja ojensin Epulle omenaa. Se rouskutti omenaa tyytyväisenä, kun hätistin muita hevosia kauemmaksi ja laitoin Epulle riimun. Sitten avasin tarhan portin ja talutin Epun ulos. Laitoin vielä tarhan portin kiinni, etteivät muut hevoset karkaisi sieltä. Kun Eppu oli tarhassa, lähdin hakemaan satulahuoneesta sen harjoja. Nappasin harjapakista ensimmäiseksi kumisuan, jolla kävin Epun läpi pyörivin liikkein. Eppu sulki silmänsä ja puhalteli ilmaa sieraimistaan harjatessani sitä. Kumisuan jälkeen harjasin Eppua vielä pölärillä, pehmeällä harjalla ja viimeistelin hierontaharjalla. Lopuksi putsasin Epun kaviot. "Eppu, nostas nyt", tuhahdin hevoselle, kun se ei meinannut millään jaksaa nostaa kaviotaan kunnolla. Sain kuitenkin kaviot putsattua ja lähdin hakemaan Epun kamoja. Tullessani karsinaan, huomasin, että toinen Epun takasuojista oli kadonnut. Menin viereisen karsinan luona olevan tytön luokse kysymään, tiesikö hän yhtään missä suoja saattaisi olla. "Katso tuolta narulta, jos se on ollut kuivumassa. On ollut niin märät kelit, niin niitä on saanut pestä", tyttö selitti. Menin narun luokse toisen takasuojan kanssa, mutta toista suojaa ei löytynyt sieltäkään. "Voi hitsit", sanoin itsekseni mennen satulahuoneeseen takaisin. Kävin koko satulahuoneen läpi etsien suojaa. Siirtelin kaikkia ämpäreitä sun muita, mutta turhaan. Lopulta palasin Epun karsinalle, jossa Eppu seisoskeli pitkästyneenä. Nostin harjapakkia ja läimäisin itseäni otsaan. "Tuossahan se takasuoja oli", huudahdin. Takasuoja oli pudonnut minulta harjapakin taakse niin, etten ollut huomannut sitä. Nappasin suojat ja menin laittamaan niitä Epun jalkoihin. Kun suojat olivat paikallaan, laitoin vielä hevosen etujalkoihin pintelit. Sitten kävin satulan ja suitsien kimppuun. Eppu pullisteli hieman satulavyötä laittaessani. Jätin sen kuitenkin tarkoituksella löysäksi, koska sen voisi sitten kiristää ennen selkään menoa. Viimeinkin sain kypärän päähäni. Laitoin vielä turvaliivin varmuuden vuoksi ja talutin sitten Epun ulos. Ulkona kiristin sitten satulavyön ja ponnistin selkään. Tarkistin sieltä käsin vielä satulavyön ja säädin jalustimet sopiviksi. "Mitä jos mentäisiinkin maastoon?" kysyin Epulta kun olin valmis. Eppu korskahteli kärsimättömästi ja käänsin sen naurahtaen metsäpolulle. "Joo, mennään, mennään." Eppu käveli reippaasti poispäin tallilta. Aurinko paistoi ihanasti puiden välistä, kun menimme pientä hiekkatietä pitkin. Lopulta siirsin Epun raviin. Se lähti todella reippaasti ja jouduin tekemään töitä, jotta saisin ravista tasaisemman ja rauhallisemman. Matkalla menimme erään hevostarhan ohi, jolloin Eppu otti hieman sivuaskeleita. Sain sen kuitenkin pidettyä helposti aisoissa. Otimme ravin jälkeen vielä pätkän käyntiä. Tie haarautui nimittäin edessämme, enkä ollut varma, kumpaan suuntaan menisin. Muistelin, että oikealta tieltä pääsisimme vanhalle pellolle, mistä pääsisi oikotietä takaisin tallille. Käännyimme siis oikealle, jossa edessämme oli pitkä hiekkatie. Nostin Epulla laukan ja laukkasimme koko pätkän. Nousin kevyeeseen istuntaan ja nautin täysillä Epun pitkistä laukka-askelista. Eppukin taisi nauttia, kun sai laukata niin nopeasti, kuin sitä huvitti. Tien päässä kääntyikin tie vanhalle pellolle. Hidastin Epun raviin ja käännyimme tielle. Pellolla siirsin Epun takaisin käyntiin ja löysinkin helposti polun, joka vei takaisin tallille. Otimme vielä vähän ravia ennen tallille tuloa. Tallille ei ollutkaan pitkä matka, joten menin vielä vähän jäähdyttelemään Eppua kentälle, jossa otimme pienen pätkän ravia ja sitten käyntiä pari kierrosta. Eppu oli hieman hikinen, kun nousin sen selästä pois. Löysäsin heti satulavyötä ja vein sen sitten talliin. Tallissa otin Epulta kaikki varusteet pois ja vein ne heti paikoilleen. Eppu söi tyytyväisenä päiväruokiaan, jotka oli tuotu sen karsinaan lenkillä ollessamme. Laitoin vielä pari leipää sen ruokakippoon ja menin sitten siivoamaan Epun harjapakkia ja satulahuonetta. Samalla päätinkin huoltaa Epun suitset, koska en tiennyt milloin ne oli huollettu viimeksi. Aikani ei riittänyt satulanhuoltoon, joten päätin tehdä sen joku toinen kerta. Purin suitset ja hankasin kangasosia vedellä ja nahkaan käytin satulasaippuaa. Lopulta kaikki oli ihan puhdasta ja nahka oli kivan näköistä. Sain vielä kaikki koottua oikein ja laitoin sitten suitset paikoilleen. Kävin katsomassa oliko Eppu syönyt ja olihan se. Harjasin Epun vielä pikaisesti ja vein sen sitten tarhaan temmeltämään muiden kanssa. "Moikka Eppu!" huusin sille vielä sen ravatessa muiden luokse.
Wire & Eppu
|
|
|
Post by Maikku on Sept 7, 2008 13:14:30 GMT 2
Sähän oot jättiläinen!
Kun tulin alas hoitajien oleskeluhuoneesta, menin talliin katsomaan, olisiko Eppu sisällä. Mutta ruunaa ei näkynyt, joten menin ulos hakemaan Eppua sisälle. Kiertelin ja kaartelin hetken tarhojen väleissä, ennen kuin löysin Epun. Otin ruunan riimun ja narun maasta ja menin ottamaan pojan kiinni. Katsoin ruunan päätä, se oli niin suuren näköinen pieneen Pikkuponiin verrattuna!
Talutin Epun karsinaansa ja hain sen harjat. Harjasin ruunan huolellisesti päästä varpaisiin ja tarkistin kaviot, sekä selvitin harjan ja hännän. Katsoin myös, ettei jaloissa ollut haavoja. Kun olin saanut Epun harjattua, menin hakemaan sen varusteita. Varusteet löysin helposti satulahuoneesta. Nostin Epun satulan tangolta, se tuntui kamalan painavalta. Otin sen suitset myös kainalooni ja hoipertelin niitä kantaen takaisin jättiruunan karsinalle.
Nostin satulan pojan selkään, juuri ja juuri sen sinne sain. Suoristin huovan ja kiinnitin vyön huolellisesti kiinni, koko ajan ihmettelin ja hämmästelin Epun suurta kokoa. Sitten pujotin suitset sen päähän, onneksi se ei turhia nostellut päätään, kun ihan pienelle Pikkuponille olin varusteita tottunut laittamaan. Kun olin saanut varusteet pojalle laitettua, menin tallikämppään hakemaan omia varusteitani.
Avasin kaappini, sieltä putosikin koko sisältö lattialle. Manasin vähän aikaa sitä, että sain kaiken aina epäonnistumaan ja pysymään niin sotkuisena! Sen jälkeen ongin kasasta uudet nahkaiset ratsastussaappaani, kypäräni, ratsastushanskani, kouluraippani ja varmuuden vuoksi palaturvaliivinikin. Muun sisällön heitin yhtä sotkuisena takaisin kaappiin. Pujotin saappaat jalkaani ja kiinnitin vetoketjun ja kiristin vähän edessä olevia naruja. Painoin kypärän päähäni ja vedin hansikkaat käteeni. Sitten otin raipan lattialta ja tallustin hyvin varustautuneena Epun karsinalle.
Talutin ruunan kentälle. Sitten vedin jalustimet alas ja kiristin vyötä. Nostin jalkani jalustimelle ja otin harjasta kiinni. Hyppäsin kolme kertaa ilmaan ja ponnistin todellakin voimalla. Pääsin kuin pääsin jättiläishevosen selkään. Tunsin oloni todella ylpeäksi kun Eppu vilkuili ihmetellen ympärilleen. Lyhensin jalustimia varmaan 4 reikää. Ne olivat juuri sopivan mittaiset koulujalustimiksi. Tunsin oloni Epun selässä niin pieneksi. Pyysin hevosen rauhalliseen käyntiin pitkin ohjin. Epun askel tuntui keinuvalta ja erittäin mukavalta, mutta todella suurelta. Katselin ympärilleni Epun kävellessä keinuvin askelin ympäri uraa. Anne, Oona, Loviisa ja Wear olivat tulleet kentän laidalle katsomaan, miten pärjäisin ruunan kanssa. Punastuin heti ja käveltyämme noin 5 minuuttia otin lyhyet ohjat ja pyysin Eppua tekemään vähän pohkeenväistöä. Se tuntui niin unelmalta! Siirsin pojan raviin ja aloin keventelemään. Kevensin varmasti kolme kertaa hitaammin, kuin Pikun kanssa.
Yritin vähän parantaa istuntaani ja aina alas istuessa istua vähän syvemmäs satulaan. Liikutin kuolainta Epun suussa ja tein paljon voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä. Eppu kuunteli todella hyvin ja Annekin kentän laidalla näytti tyytyväiseltä. Lämmittelyn jälkeen istuin harjoitusraviin, ja se pompotti! Rentoutin keskivartaloni ja hartiani, yritin olla mahdollisimman painava, mutten kuitenkaan perunasäkki. Myötäilin ruunan liikkeitä ja pystyin istumaan Epun ravissa mielestäni ihan mallikkaasti. tein vähän väistöjä, avotaivutusta ja muuta pientä kouluvääntöä. Eppu rupesi hakemaan muotoon ja tunsin istuinluillani, kuinka se polki alleen. Olin hirvittävän tyytyväinen!
Päätin kokeilla laukkaa. Kokosin Epun ja pidätin, sitten nostin laukan. Eppu laukkasi todella hyvin ja sain laukan pysymään koottuna sekä itse istuttua alhaalla. Poika kaartoi kaulaansa ja näin vain, kuinka sen harja meni vähän sykerölle. Istuin rennosti, mutta hyvässä asennossa ja tein ympyröitä, ihan rentoja harjoituksia, siirtoja ja nostoja. Kun jonkun aikaa olin laukannut, siirsin Epun raviin ja keventelin sitä kymmenisen minuuttia taivutellen ja väistöjä tehden. Lopulta siirsin pojan käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Kun kävelin Annen ohi, pysähdyin hänen luokseen kuullessani kysymyksen: - Noh, miltäs Eppu tuntui? - Ihan hirvittävän kivalta! Se kuuntelee tosi hyvin ja on herkkä! sanoin ja naamani loisti samaan aikaan kuin Naantalin aurinko. - Hyvä juttu, yhteistyönne näytti sujuvan todella hyvin, vaikka Eppu onkin sinulle aika suuri. Mutta pääasia että viihdytte yhdessä. Nyökkäsin Annelle ja jatkoin Epun kanssa kävelyä. Oli hirvittävän kiva ratsastaa taas hevosella, jolle ei ollut liian suuri.
Kun olin saanut Epun jäähdyteltyä, tulin alas selästä, löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Talutin pojan talliin ja otin siltä varusteet pois. Kun olin vienyt varusteet paikoilleen, vein Epun pesulle. Suihkutin siitä kaiken hien ja kuran pois, sitten vein takaisin karsinaan. Talutin poikaa ja annoin sille ja Pikulle sokeripalat. Menin vielä tallikämppään kuoriutumaan ulos varusteista, sitten lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Maikku on Sept 7, 2008 15:01:54 GMT 2
Tässä vielä edellisestä ratsastuskerrastamme tälläinen kuva: Mun mielestä ratsastaja tuli vähän liian taakse
|
|
|
Post by wire on Sept 14, 2008 10:20:37 GMT 2
"Eppuuuuuu!" Kutsuin hoitohevostani tallin portilta. Ilma oli viileä, syksy oli jo tullut ja puut menettivät lehtiään. "Eppuuu! Tuus tänne!" Pian kuulin hirnahduksen ja näin Epun ravaavan tarhan portille. "Moikka poika!" sanoin sille pujahtaen tarhaan. Laitoin riimunnnarun kiinni sen riimuun ja avasin portin. Kun Eppu oli ulkona tarhasta, tarkistin vielä, että portti oli kunnolla kiinni. "Mitä kuuluu?" kysyin Epulta taputellen sen kaulaa. Lähdin taluttelemaan hevosta kohti tallia. Eppu käveli reippaasti vierelläni tallin ovesta sisään. Kun Eppu oli karsinassaan, lähdin satulahuonetta päin. Satulahuoneessa oli jonkin verran porukkaa ja tervehdin ensimmäisenä vastaan tulevaa Wearia. Nappasin pikaisesti Epun harjapakin ja lähdin takaisin sen karsinalle. Eppu ravisteli päätään hieman hermostuneena tullessani. Silittelin sen kaulaa ja aloin sitten harjata pyörivillä vedoilla kumisualla. Kumisualla harjaamisen jälkeen nappasin käteeni vielä pölärin ja lopuksi viimeistelin pehmeällä harjalla. Viimeiseksi putsasin Epun kaviot. "Nostas nyt", sanoin liuttaen kättäni Epun jalkaa pitkin. Eppu nosti kavionsa kuuliaisesti putsattavakseni. Kun olin tyytyväinen harjaukseen, otin etu- ja takajalansuojat pakista. Viimeinkin pääsin hakemaan satulaa ja suitsia. Satulan laitossa Eppu hieman pureskeli karsinan oven reunaa. "Eppu! Hyi!" toruin sitä. Kuolaimet se otti kuitenkin kiltisti suuhunsa ja liikuskeli hieman, kun laittelin remmit kiinni. Kun itsellänikin oli kaikki varusteet päällä, lähdin taluttamaan Eppua kohti kenttää. Kentällä kiristin vielä satulavyön ja laitoin jalustinta hieman pidemmäksi, jotta pääsisin punnertamaan selkään.
Aluksi menin Epulla käyntiä pitkin ohjin, jalat poissa jalustimista. Eppu käveli hieman laiskasti pää pitkällä. "Nonniin, Eppu", sanoin topakasti, kun keräsin Epun ohjat ja annoin hieman pohkeita. Eppu lähti heti hieman parempaan ja nopempaan käyntiin. Verryttelin hieman, tehden voltteja ja ympyröitä ja taivutellen Eppua, jotta se vertyisi. Otimme vielä pätkän ravia, ennen kuin siirsin Epun takaisin käyntiin. Olin suunnitellut, että harjoittelisimme hieman etuosakäännöstä. Jokaisessa kulmassa käännyttäisiin 90 astetta, eikä käännyttäisi normaalisti. Ensimmäisille kerroilla meinasi mennä vähän pitkäksi, joten jouduin hidastamaan vauhtia aika rutkasti. Jouduin käyttämään ensimmäisille kerroilla myös hieman raippaa, kun Eppu ei meinannut kuunnella pohjeapujani. Lopuksi sain Epun kuitenkin kääntymään erittäin hienosti ja se kuunteli tarkasti apujani. Taputin sitä hieman siirtäessäni sen raviin. Taivuttelin Eppua ympyrällä, jotta se hieman pyöristyisi, ennen kuin siirsin sen taas raviin. Harjoittelimme hetkisen pohkeenväistöä, jossa ei ollut mitään ongelmaa. Otin jalustimet pois jaloista ja laitoin ne kaulalle. "No niin, Eppu, ravia", tokaisin hiljaisesti ja painoin pohkeilla. Eppu lähti tasaiseen raviin. Pompin hieman satulassa aluksi, mutta aloin sitten työskennellä ihan kunnolla. "Käytä puolipidätteitä, muista pohkeet, tasainen hengitys..." Eppu venytti kaulaansa, kun aloin rentoutumaan ja annoin sille hieman ohjaa. Varmistin kuitenkin, ettei Eppu lähtisi vain nopeampaan raviin. Ratsastuksen lopuksi otimme vielä laukannostoja ja laukkaa ympyrällä. Työstin siinä hetken Eppua ja sitten siirsin sen raviin. Ravailimme hieman molempiin suuntiin, ennen kuin siirsin Epun takaisin käyntiin. Kävelimme jonkin aikaa, kunnes käänsin Epun keskihalkaisijalle. "Hienostihan se meni!" hihkaisin ja taputin Epun kaulaa. Eppu hirnahti ja minä laskeuduin alas selästä. Löysäsin heti hieman Epun satulavyötä ja talutin sen sitten talliin. "Miten meni?" ensimmäinen vastaan tuleva tyttö kysyi. "Ihan hyvin", vastasin hymyillen, vieden Epun sen karsinaan. Riisuin heti Epun varusteista ja harjasin sen pikaisesti. "Onko nää saanu jo ruuat?" kysyin eräältä hoitajalta, joka juuri sattui menemään Epun karsinan ohi. Hoitaja kääntyi ja sanoi, että on ne. "No, sitten sinä taidatkin päästä takaisin tarhaan", tokaisin Epulle, laittaen sille riimun päähän. Tarhalla avasin portin ja menimme Epun kanssa sisään. Annoin sille vielä taskustani naapurimme omenia, ennen kuin päästin sen irti. Silitin Epun kaulaa vielä, ennen kuin se lähti kävellen kavereittensa luokse. "Moikka Eppu! Nähään taas kohta!" Ennen kuin lähdin kävellen takaisin bussipysäkille, menin vielä moikkaamaan tallin muita hoitajia satulahuoneeseen. "Nähdään taas", sanoin heille ja lähdin sitten kävelemään hiekkatietä pitkin.
Wire & Eppu
|
|
|
Post by Chao on Sept 19, 2008 11:29:57 GMT 2
19. syyskuuta, vuosi 2008 I know what angel looks like, it looks like you...
Heiluin tallilla täysin turtana, kun kävin taas moikkailemassa kaikki kaverit läpi ja selitin kaikille saman syyn, miksen ollut käynyt tallilla. Wear naureskeli kiireilleni, Josefiina kauhisteli, Maikku tönäisi ja löi ja juoksi karkuun, tunteeni olivat varsin ristiriitaiset, mutta olin todella iloinen, että olin taas löytänyt tieni Seppeleeseen, tämä paika tuntui jo kodilta.
"Sä et sitten häipynytkään lopullisesti?" Anne huudahti tallikäytävältä ivallisesti, kun olin suuntaamassa kohti Epun tarhaa. "Ei mua saa täältä pois kulumallakaan." Vastasin Annelle ja vähintään yhtä ivallisella äänensävyllä. Anne jäi naureskelemaan tallikäytävälle luutansa varteen, kun minä huitelin hymyssä suin Epun tarhoille.
Rapsutin ruunaa turvalta, kun se köpötteli luokseni selvästi hämmentyneenä.
"Hei ukkeli, et taida enää ees muistaa mua..." Juttelin hepolle sen nuuhkiessa innoissaan käsiäni ja hihojani namupalojen toivossa.
"Mä en enä tiennyt, että ootko tulossa takaisin..." Anne oli ilmestynyt taakseni.
"Joo, ei se mitään, kyllä mä ymmärrän." Tokaisin hieman haikeana, olin ollut kauan poissa, Epulla olisi jo uusi huolehtija.
"Joten mä en vielä antanut periksi, enkä ottanut sille uutta hoitajaa." Anne hihkaisi.
Käännyin salamana ympäri, enkä voinut hillitä itseäni vaan hyökkäsin Annen kaulaan.
"Voi kiitos! kiitos, kiitos!" Anne naureskeli itsekseen, kun rymistin talliin hakemaan Epulle riimunnarua.
Hain harjat valmiiksi käytävälle ja kävin kaappaamassa kermaiseni tarhasta, ennenkuin kukaan ehti tehdä mitään. Sukiminen nostatti ruunan päälle tunkkaisen pölypilven. Suuni, korvani, sieraimeni ja silmäni olivat täynnä Epun kullankeltaisia karvoja, vaan se ei tahtia hidastanut. Suin ruunan vauhdilla läpikotaisin, harjasin kakkapaakut pois kovaa harjaa käyttäen, ja vielä viimeistely pölyharjalla, vaikkei se paljoa ruunan karvaa muuttanut. Eppu oli ja pysyi pölyisenä karvapallona, josta sai arvailla, oliko kyseessä pää vai häntä.
Kipaisin satulahuoneesta satulan ja suitset, sekä pintelit, ja laskin ne varovasti käytävälle vielä hetkeksi. Kavioiden putsaus oli unohtua ja pari muutakin hommelia oli vielä tekemättä! Kaviot siis nopsasti putsaten läpi, pään harjaus varovasti, mutta sukkelasti ja sitten vielä setvin harjan, joka oli kasvanut roimasti sitten viime käyntini, ja hännän suuremmista takuista. Taitaisi olla aika taas nyppiä herran harja.
Sitten kamat niskaan, kypärä omaan päähän ja matkaan. Talutin ruunan tallipihalle, kiristin satulavyötä, säädin jalustinhihnat ja ponkaisin selkään kädet täristen ja jalat jännityksestä krampaten. Eppu oli hieman hämmentynyt innotuneesta tärinästäni, mutta lähti kevyestä pyynnöstäni kävelemään kohti maastoja. En tahtonut tänään jäädä pölyiselle kentälle tai pimeään maneesiin pyörimään, aurinkokin kurkki pilvien takaa pienen pakkasen nostaessa punaa poskille, tämä olisi loistava päivä maastoilla.
Liikuimme reipasta käymäjalkaa kohti peltopolkuja ja sänkipeltoja, kohti loputonta syyslaukkaa. Jännitys ilmassa oli veitsellä leikattavaa. Eppu alkoi kyllästyä kävelemiseen, kun sen kaviot kohtasivat pehmeän hiekkatien, joka kiersi peltojen takaa ja vei suurtakin suuremmalle sänkipellolle.
"No, joo, ravataan." Tokaisin ja Eppu ponnahti eteenpäin, niin että meinasin heittää kuperkeikkaa ruunan lautasille ja sitä kautta maankamaralle. Onneksi sain pidettyä harjasta kiinni ja lensinkin vain ruunan kaulalle liiallisesta etunojasta johtuen. Se ei Eppua kuitenkaan hidastanut vaan ruuna pinkoi eteenpäin kiitoravia, kuin verenhimoinen susilauma olisi jo nuollut sen kavionkantoja. Yritin epätoivoisesti aluksi keventää, sitten suutuin, sekä ruunalle, että itselleni ja käänsin Epun melko rajusti nenä toiseen suuntaan.
Ruuna rauhoittui heti. "Mulle ei rynnitä, hitsin tollo." Tokaisin ja pyysin ruunaa uudestaan raviin kääntäen sen samalla takaisin menosuuntaan. Nyt Eppu taas kuunteli ksäkyjäni, hidastin sen ravia normaaliin ilman ohjia, istumalla syvälle satulaan ja runsailla puolipidätteillä. Eppu pysyi hereillä ja pienellä pohkeen liikkeellä se väisti tien toiseen laitaan ja toisella pohkeen painalluksella se väisti toiseen reunaan. Samalla kun ruuna heräili ja alkoi kuunnella apujani, sen turpa putosi ja niska taipui, tunsin satulan lämpimän nahan läpi, kuinka Epun selkälihakset alkoivat toimia ja takapää painui kesästä jääneen heinämahan alle.
"Niin sitä pitää." Tokaisin ruunalle ja annoin sen taas jolkotella eteenpäin rentona, kaula pitkällä näyttäen raihnaiselta kamelilta. Kun Eppu jo kerran kuunteli, niin loppulenkin se saikin mennä hieman rennommin. Ja minä myös. Istuin satulassa valuen ympäri hevosta kuin löysä hyytelö. Hieman turhan rentoa, eh? Ravasimme pellon reunan luo, jossa siirsin Epun käyntiin ja pysäytin. Lyhensin ohjia saadakseni täydessä laukassakin ruunan tarvittaessa hallintaani, työnsin jalustimet paremmin jalkoihini ja nojasin niiden varaan, kevyeen istuntaan. Pidätin Eppua vielä, vaikka ruuna pomppi jo kumipallona paikallaan menovalmiina, kuin risteilyohjus laukaisua odottaen.
Sitten annoin ruunalle lähtökäskyn. Siihen hommaan riitti vain ohjien myötäys ja maiskautus, ja Eppu juoksi pitkin kullankeltaista syysysänkeä. Eikä se juossut, se liisi... Ei vaan lensi. En tiennyt, mistä ruuna oli siivet itselleen saanut, mutta lihasten pitkä ja kauhova liike vei minunt mukaan rytmiinsä ja pian tuntui, etteivät ruunan jalat koskettaneet maata enää laisinkaan. Pelto vilisi ohitsemme vieden maisemaa mukanaan, kuin talutusnarussa.
Kylmä syksyn pohjoistuulen poikanen, joka iski kavoihini vihaisen ruoskan lailla, nosti kyyneleet silmiini. Onnen kyyneleet, jotka vierivät pitkin poskia. 'enkeli hakkaa ruoskalla selkään...' ehdin ajatella, kunnes minun tuli keskittyä ruunan hidastamiseen, jossa oli hommia sekä reisiliohaksille, että hauiksille. Eppu halusi jatkaa laukkaansa, loputonta lentoansa, se tahtoi taivaanrannan tuolle puolen, kuten enkelien kuuluukin olla...
Sain käännettyä ruunan ympäri ja annoin sen juosta. Se lensi kylmän pellon yli kohti paluuta. Minä en tahtonut vielä palata, tahdoin jäädä tähän hetkeen. Tahdoin unohtua ja pysähtyä paikoilleni, vain minä, enkelini ja loputon, äänetön syyspelto, jonka voisin nimetä taivaakseni.
Vaan tiesin kyllä, ettei se ollut mahdollista ja Eppukin alkoi jo väsyä. (ai alkoi väsyä? ruuna ui hiessä ja puuskutti, kuin höyrylaiva tukholman satamassa.) Ravasimme puolet pellosta ja pätkän vielä peltotietä takaisin kohti tallia. Sitten pitkän matkaa kävelimme rentoa, mutta reipasta käyntiä. Eppu nappasi matkalta muutaman välipalan mukaansa ja mielessäni sätin itseäni, kun annoin ruunan tehdä noin. Nyt kaikki kiljuvat vaahtosammuttimet syyttäisivät minua siitä, että Eppu syö joka kerta maastolenkillä niin ahnaasti, ettei jono liiku senttiäkään koko tunnin aikana. Naurashdin kevyesti, miten olenkaan kaivannut näitä päiviä.
Mistä kaikesta olenkaan jäänyt paitsi...
Palasimme tallipihalle, jossa Jaakko naureskeli Epulle. "Voikosta rautiaaksi puolessatoista tunnissa? Ootte aika hyviä. Se taitaa olal kuule vähän hikinen, juoksutitko sen aivan loppuun?" "Voi kuule, torvi, se juoksi ihan itse ja se jaksaisi mennä nyt samantien uudestaan samanalaisen lenkin, sillä ei oo mitenkään huono kunto... toisin ku eräillä." Näpsäytin ja vinkkasin Jaakolle varsin ärsyttävästi silmää. Se sai miehen luikkimaan karkuun selitellen samalla jotain tallin yleisen siisteyden huolehtimisesta, joka olisi hänen palkkaduuninsa, että nyt piti mennä...
Jäin naureskelemaan Epun kanssa Jaakon mussutuksille. Nostin jalustimet ja talutin ukkeliinin talliin. Eppu seisoi tallikäytävällä irrallaan, kun ei ruuna-parka jaksanut minnekään liikahtaa. Vein satulan ja suitset satulahuoneeseen, jonne jätin kypäräni, vanhalle tutulle paikalleen. Putsasin Epulta kaviot, ja vein harjakopankin kipin kapin paikoilleen.
Kylmyys tiivistyi tallipihlle ja pienet, matalat vesilätäköt alkoivat saada jääkuorrutusta pintaansa. Heitin Epulle pari loimentynkää selkään, alle kuviattava fleece-loimi ja päälle hieman paksumpi, vuoritettu sadeloimi, ettei lämpö karkaa. Otin Epulta pintelit pois ja annoin ruunan seisoskella käytävällä mussutaen sieltä löytyviä heinänkorsia sen aikaa, kun käärin pinteleitä rulliksi.
Sitten matkasimme pihalle. Tietenkin olin hakenut ruunanrupukalle pari porkkanaa laukustani samalla kun vein pintelit paikoilleen. Päästin Epun tarhaan, mutta kutsuin sitä vielä luokseni. Ukkeli jäi seisomaan rapsutusetäisyydelle ja hamusi porkkanat kädestäni. Kun enempää ei enää löytynyt, se kävellä löntysti tarhaan ilmestyneen heinäkasan luokse uupuneen, mutta onnelisen näköisenä.
Ja tismalleen samannäköisenä minä hilpaisin talliin, portaat ylös ja kaakaolle hoitajien huoneeseen. Uupuneena, kylmissään, mutta onnellisena.
Onnelisempana, kuin koskaan ennen.
|
|
|
Post by wire on Oct 21, 2008 8:05:58 GMT 2
Tihutti vettä, kun isäni jätti minut autolla tallin pihalle. Kiiruhdin talliin iso reppu selässäni. Tallissa oli jonkin verran porukkaa olihan lauantaiaamu. "Moikka", sanoin muille hieman kiireisesti jatkaen matkaa. Vein ensin tavarani pois ja menin sitten vilkaisemaan olisiko Eppu karsinassaa. Sieltähän kuuluikin pirtsakka hirnahdus, kun astuin karsinan luokse. "Moi, Eppu!" sanoin sille avaten karsinan oven ja mennen sisään. Eppu alkoi heti nuuhkia käsiäni ja taskujani. Kaivoin taskustani kuivan leivän ja annoin sen sille. "No, tiettyhän sä heti arvasit, etten mie ois tullu tänne ilman makupaloja", sanoin hymyillen hevoselle. Eppu pureskeli leipää ja syötyään pukkasi minua kunnolla, niin että horjahdin taaksepäin. "Ei mulla ole mitään", naurahdin ja silitin sitten Epun kaulaa. Nappasin ovesta riimun ja laitoin sen sitten Epulle. Kun Eppu oli kiinni lähdin noutamaan sen harjapakkia. Eppu katseli kiinnostuneena käytävän touhuja, kun taas palasin sen luokse. Nappasin kumisuan pakista ja aloin harjaamaan Eppua jutellen sille samalla rauhallisesti. "Mitä jos menisin tänään ilman satulaa? Oonkohan muuten koskaan edes mennyt sinulla ilman satulaa?" Kun Eppu viimein kiilsi puhtauttaan kolmen eri harjalla harjatun kerran jälkeen, harjasin vielä sen pään ja putsasin kaviot. Eppu vain koko ajan seisoi rauhallisesti paikallaan, eikä välittänyt touhuistani. Viimeiseksi laitoin Epulle vielä suojat jalkoihin. "Käyn vielä hakemassa omat kamat ja sulle suitset. Tuun sitten heti takaisin", sanoin hevoselle häipyen taas käytävän toisessa päässä olevasta ovesta.
Viimeinkin Eppu ja minä olimme molemmat valmiita, joten lähdin taluttamaan sitä maneesiin. Ulkona satoi nyt jo enemmän ja maa oli aika mutaista. Meinasinkin pari kertaa kaatua, kun liukastuin märällä maalla. Onneksi en sentään... Olimme hieman märkiä, kun avasin maneesin oven. Maneesissa ei vielä ollut yhtään ratsastajaa. Ilmeisesti heitä kuitenkin tulisi vielä piakkoin. Talutin Epun jakkaran viereen ja ponnistin ylös. Pääsin juuri ja juuri korkean Epun selkään. Ilman satulaa sinne ei ollutkaan niin yksinkertaista mennä.
jatkuu... ...jatkoa
Painoin pohkeillani Eppua kevyesti kylkiin ja se lähti reipasta käyntiä. Kävelimme alkukäynnit uran vieressä. Taivuttelin vähän Eppua molempiin suuntiin ja sitten samaa vähän ravissa. Tunnin aikana harjoittelimme mm. pohkeenväistöä. Epun kanssa se meni ilman mitään ongelmia, ilman satulaa minulla myös. Sitten vähän etuosakäännöksiä myös. Itselläni oli ensin hieman ongelmia, Eppu liikutteli etujalkojaan käännöksessä, mutta toistojen jälkeen meillä molemmilla alkoi menemään hyvin. Siirsin Epun raviin ja jouduin hetkisen työstämään sitä, jotta en olisi selässä niin paljoa pomppinut. "Eppuuu... Hidastas nyt vähän..." Harjoittelin kahdeksikkoa Epun kanssa ja samalla taivuttelin sitä. Vilkaisin harjoituksen jälkeen kelloa. Olimme olleet maneesissa jo about 50min! Aika oli mennyt mielettömän nopeasti. Otimme vielä laukkaharjoituksia keskeltä kenttää kumpaankin suuntaan. Annoin Epulle kunnon avut, että kumpaan suuntaan keskeltä käännyttäisiin, ettei se olisi ihan ulalla. Selässä istuminen oli helppoa ja ravi eteenpäinmenevää. Lopuksi vielä ravailin pitemmillä ohjilla ja sitten siirsin Epun käyntiin ja taputin sitä kaulalle hyvästä työstä.
Tallissa harjasin Epun pikaisesta ja putsasin vielä suitset. Sitten jo kiirehdinkin kotia päin.
Wire & Eppu
Ikä: 15v. Kuvaus: Wire ehtii paljon lyhyessä ajassa. Harrastuksia hänellä on monia, joista voisi mainita ratsastuksen ja musiikin. Hän ei helposti luovuta ja hevosteluvuosiakin on jo kasassa yhdeksän. Wiressä on todellakin kaksi puolta. Välillä hän höpöttää, kuin mielipuoli ja joskus on erittäin hiljainen ja etäinen. Hieman ulkonäöstä: Tummanruskeat lyhyet hiukset, vihreät silmät, ei kovin pitkä tyttö
|
|
|
Post by wire on Nov 2, 2008 17:27:09 GMT 2
"Hrrr... Onpas täällä kylmä", tokaisin kävellessäni tallin ovea kohti. Oli kirpeä pakkasaamu. Avasin tallin oven ja vastaani lehahti hevosten ja heinän tuoksu. Menin satulahuoneeseen hakemaan Epun harjoja ja vein ne sen karsinalle. Vilkaisin karsinaan, josko Eppu makaisi siellä, kun en sitä nähnyt tullessani käytävälle. Karsinassa ei kuitenkaan ollut ketään, joten nappasin Epun riimun ja lähdin tarhoille päin. Siellähän Eppu juoksenteli kavereidensa kanssa. Pujahdin tarhan aidan ali ja huhuilin Eppua. Se käveli rauhallisesti luokseni ja laski päätänsä alaspäin. "Hieno poju", kehuin sitä ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Eppu lähti rauhallisesti vierelläni tallille päin. Karsinaan päästessään Eppu meni heti juomaan ja minä taas nappasin kumisuan. Eppu oli aika mutainen ja sain pyöritellä kumisualla oman aikani, ennen kuin otin pölärin ja sain loput mudat irti. Lopuksi viimeistelin vielä pehmeällä harjalla ja Epun alahuuli roikkui vain, kun se piti silmiään kiinni. Silittelin sitä harjauksen jälkeen vielä hetken, ennen kuin otin kaviokoukun ja putsasin sen likaiset kaviot. Eppu ei millään meinannut kannatella itse kavioitaan ja sain pidellä koko painoa. Kun Eppu oli hoidettu laitoin sille loimen päälle ja vein takaisin tarhaan. Kyllähän joku sen vielä sieltä hakisi, kun olisi päiväruuan aika. Ennen kuin lähdin kotihin päin, putsasin vielä Epun karsinan hyvin ja lakaisin vielä tallin käytävän. Monikaan ei ollut vielä edes tullut tallille, kun sanoin jo tulleille moikka. Kävin vielä ennen lähtöä tarhoilla ja nappasin Epusta kuvan. Se hirnahti minulle, kun käännyin poispäin, autolle, kun minua oltiin tultu hakemaan.
Wire & Eppu
|
|
|
Post by wire on Nov 26, 2008 17:22:26 GMT 2
Lunta satoi hieman taivaalta, kun laitoin auton oven kiinni ja lähdin marssimaan lumisella maalla, kohti tallin ovea. Avasin oven valoisaan talliin ja astuin sisään. Kopistelin hieman kenkiäni ja menin sitten katsomaan Eppua. Se kurotteli päätään karsinasta ja silitin sitä turvasta. "Heippa poju!" puhelin sille. "Kiva nähä suakin taas." Kaivoin repustani leivänpalan ja ojensin sen Epulle. Se nappasi leivän kiitollisena ja alkoi mutustella sitä. Kipaisin hakemassa satulahuoneesta Epun harjapakin ja aloin hommiin. Eppu aina välillä vilkuili minua kun harjasin sen huolellisesti. Kävin harjan ja hännän takut läpi ja lopuksi puhdistin kaviot. Vilkaisin kelloa. Ei se ollut kuin vasta viisi, joten kävin hakemassa Epun varusteet. Laitoin sille vielä takajalkoihin suojat ja etujalkoihin pintelit, ennen kuin nostin satulan Epun selkään. Satulavyötä laitellessa Eppu pullisteli jonkin verran, joten en voinut kiristää sitä vielä. "No, selkään noustessa sitten", totesin ja laitoin vielä suitset. Kun olin laittanut itsellenikin vielä kypärän ja hanskat, lähdin taluttelemaan hevosta maneesiin. Maneesissa kiristin Epun satulavyön ja nostin jalan jalustimella. Ähkien ja puhkien pääsin punnertaen satulaan ja huokaisin, kun olin päässyt satulaan. Laitoin vielä jalustimet sopivan mittaisiksi. Otimme rennot alkukäynnit uralla, ennen kuin siirsin Epun raviin. Eppu ravaili hieman hitaasti, joten kannustin sitä vähän eteenpäin. Teimme voltteja, ympyröitä ja pysäytyksiä. Pienen verryttelyn jälkeen siirsin Epun käyntiin ja aloimme kunnolla väännellä itseämme solmuun. Taivuttelin Eppua suoralla ja ympyrällä ja venyttelimme molemmat. Epun kaula taipui jo hetkisen päästä aivan automaattisesti se alkoi kulkea hienosti muodossa. Harjoittelimme vielä pohkeenväistöä ja etuosakäännöstä. Lopuksi harjoittelin Epun kanssa laukannostoja ympyrältä ja pari kierrosta laukkaa ihan kevyessä istunnassa. Eppu päästeli silloin loputkin höyryt itsestään. Lopuksi siirsin käyntiin ja annoin löysät ohjat. Laitoin myös jalustimet ylös ja menimme käyntiä jonkin aikaa sillä lailla. Viimeinkin kaarsin Epun keskelle ja tulin tömähtäen alas. "Hienostihan se meni. Pitkästä aikaan sun selässä taas", juttelin Epulle ja taputin sitä kaulalle. Eppu hörähti hieman ja sitten lähdin viemään sitä talliin. Tallissa riisuin Epun varusteet ja vein ne paikoilleen. Ennen lähtöäni autoin vielä iltaruokinnassa. Kun kuulin jo auton tulleen pihalle kävin vielä silittämässä Eppua. "Nähdään taas."
Wire & Eppu
|
|
|
Post by wire on Dec 4, 2008 18:14:07 GMT 2
Kävelin tallille isojen lumihiutaleiden tipahdellessa maahan. Näin jo tallin puiden lomasta. Kun pääsin ovelle, aukaisin sen. Vilkaisin vielä tarhoille päin ja näin siellä telmiviä hevosia. Hymyilin hieman ja laitoin tallin oven kiinni mennen sisään. Tallissa oli ihanan lämmintä kylmän ulkoilman jälkeen ja riisuin hanskat kädestäni. Menin ensin vilkaisemaan Epun karsinaa, mutta se oli tyhjillään. "Eppu on ulkona", kuulin jonkun huikkaavan minulle. "Okei!" hiukkasin takaisin hymyillen. Vein reppuni muualle ja hain sitten talikon ja kottikärryt. Siivosin Epun karsinaa, joka olikin ehtinyt mennä jo aika likaiseksi. Sitten lakaisin hieman käytävää. Kun olin tyytyväinen Epun karsinaan ja käytävään, vein kottarit pois ja hain jo valmiiksi Epun harjapakin. Sitten nappasin naulasta Epun riimunnarun ja lähdin ulos. Oli jo aika pimeää ja huhuilin tarhan portilla Eppua hetkisen. Kuulin hevosten hirnahtavan ja pian Eppu tulikin portille kavereidensa kanssa. Pujahdin portin ali ja laitoin riimunnarun kiinni riimuun. Tallin ovella käännyimmekin metsään. "Mitäs jos teemme pienen kävelylenkin?" kysäisin Epulta ja se hirnahti nähdessään tutun metsäpolun. Kävelimme rauhallisesti, mutta sitten pusikosta kuuluin ihmeellistä rapinaa. Pysähdyin hetkisesti ja rauhoittelin Eppua, jonka korvat oli suunnattuna pusikkoon. Pian pusikosta pomppasi jänis ja se hyppi kovaa vauhtia ohitsemme. Eppu hirnahti kovaäänisesti ja hyppäsi äkisti sivuun. Liike oli minulle niin äkkinäinen, että otteeni kirposi riimunnarusta ja kellahdin kumoon siihen polulle. Eppu jäi viereen tuijottemelaan minua, kun ähisin noustessani ylös. "Höpsö heppa", sanoin Epulle, kun tartuin siitä kiinni. Taputin ja silittelin sitä. "Ei kaneja tarvitse säikkyä." Teimme parinkymmenen minuutin kävelyn ja sitten olimmekin taas jo tallin pihassa.
Tallissa otin Epun loimen pois ja harjasin sen huolellisesti. Eppu rouskutti samalla heiniä, jotka joku oli juuri karsinaan tuonut. Epun karva oli varsin puhdas ja pian jo pääsin kavioiden putsaukseen. Eppu oli hieman laiskalla päällä ja roikotti kavioitaan, niin että sain kyllä täysin itse pidellä niitä ylhäällä. "Hei, poika, nostas nyt..." Kun Eppu näytti siistiltä vetäisin hieman hikeä paitani hihalla otsastani. Vilkaisin kelloa sulkiessani karsinan oven. Kello oli jo niin paljon, että pitäisi lähteä. Vein harjapakin paikoilleen ja hain tavarani. Kävin vielä sanomasa moikka Epulle ja annoin sille vielä omenan laukustani. Sulkiessani tallin oven katsoin tallin takana nousevaa kuuta.
Wire & Eppu
|
|
|
Post by wire on Dec 26, 2008 22:15:44 GMT 2
Eppuu!! Halasin isoa hevosta ja ojensin sille porkkanan. Jouluaatto oli tullut ja mennyt ja pääsin vihdoinkin vilkaisemaan Eppua. Silittelin sen kaulaa ja menin sitten ottamaan loimea pois. Olin jo valmiiksi hakenut harjapakin viereen. Eppu katseli rauhallisesti tallin puuhia, kun harjasin sen huolellisesti. "On ollut tosi ikävä sua", puhelin Epulle harjatessani. Eppu nyökytteli päätään ja katseli sitten takaisin talliin suuntaan. Hymyilin ja siirryin sitten jo putsaamaan kavioita. Eppu ei ollut kovin likainen, joten harjasin sitä vielä hierontaharjalla lopuksi. Epun alahuuli roikkui vain sen sulkiessaan silmät. Kun olin tyytyväinen laitoin Epulle loimen takaisin ja vein sen tarhaan juoksentelemaan. "Älä sitten likaa itseäsi!" huusin Epun perään vitsillä. Muut hoitajat hymyilivät minulle ja lähdin sitten putsaamaan Epun karsinaa. Vihdoinkin olin saanut Epun karsinan putsattua ja pyyhin hikeä otsaltani. Kävin vielä satulahuoneessa ja menin sitten takaisin tarhoille. Kaivoin taskustani omenan ja vihelsin Epulle. Siis yritin... En minä osaa viheltää...x) Eppu kuitenkin tuli kutsusta, taikka sitten omenan houkuttelemana, ja rouskutteli omenaa sillä aika kun silittelin sitä. Lopulta laitoin kimpsut ja kampsut kasaan ja moikkasin Epulle. Kiirehdin bussipysäkille ja ehdin juuri ja juuri bussiin.
|
|
|
Post by Elkku on Dec 27, 2008 11:28:14 GMT 2
Aluksi Eppu hieman ihmetteli uutta ihmistä, mutta käyttäytyi oikein kiltisti. 1HM
|
|
|
Post by Elkku on Dec 27, 2008 13:46:35 GMT 2
Bussissa mietin, että pidetäänkö minua hieman hölmönä, kun tulen jo toisen kerran tallille samana päivänä. En vain pystynyt vastustamaan kiusausta, kun ei kotona ollut mitään tekemistä.
Onneksi tallilla kaikki käyttäytyivät normaalisti, vaikka jotkut näkivät minut jo toisen kerran.
Kävelin Epun karsinan eteen ja morjestin sitä. Sitten menin hakemaan satulahuoneesta Epun harjat.
Kun astuin karsinaan pölyharja kädessäni, Eppu tuli nuuhkaisemaan takkiani. Se tietenkin haistoi porkkanan palat taskussani, joten tiputin ne Epun ruoka-astiaan.
Sitten huomasin, että Epulla oli loimi päällä, tietenkin siksi, koska olin laittanut sen tänä päivänä Epun päälle, kun ajattelin, että oli kylmä.
Pölyharja kainalossani, yritin aukaista kaikki loimen soljet ja sehän onnistui. Sitten vein loimen sinne minne se kuului.
Aloitin harjauksen kaulasta ja etenin tasaisesti etujalkaan. Kun minun piti harjata säästä ja selästä, huomasin, että olin liian pätkä siihen. Harmitti. Mietin pitikö hakea jakkarakin tähän alle, mutta silloin tajusin, että Eppu voisi hieman kummastella sitä, joten luovuin ideasta heti. Aloin vain varpistella ja sain harjattua pahimmat pölyt.Takajalan harjaus sujui normaalisti.
Sama harjaus-tyyli kävi Epun toisella puolella. Sitten otin pääharjan Epun harjapakista ja aloin harjaamaan hitaasti Epun päästä pölyt ja parin mutapisaran. Yhden kerran Eppu vain nosti pään ylös, kun harjasin liian kovaa.
Menin vaihtamaan taas harjan ja käteeni osui Epun kampa Epun harjapakista. Menin Epun luo ja aloin harjaamaan kammalla Epun harjaa. Harjassa ei ollut paljoakaan takkuja. Vasta nyt Eppu taisi tajuta, että se ruoka-astiassa oli herkkuja ja alkoi niitä kuuluvasti rouskuttaa. Sitten menin Epun taakse harjaamaan Epun häntää ja sen setvimisessä kesti kauan, kun hännässä oli paljon takkuja.
Lopuksi hevonen oli aivan puhdas lukuun ottamatta kavioita. Hain kaviokoukun ja menin vasemman etukavion luokse ja nostin sen. Kylläpäs kavio painoi paljon varsinkin, kun Eppu vaan piti sitä löysänä "sylissäni". Puhdistin kavion puruista. Lopuissakaan kavioissa ei ollut sen enempää, kuin purua. Taputin Eppua.
Laitoin kaviokoukun takaisin harjapakkiin ja otin sieltä luonnon-harjan. Eppu taisi todella nauttia, kun harjasin sitä luonnon-harjalla, sillä silmät meni puoli-umpeen ja Eppu vaihteli aika ajoin painoa takajaloillaan. Se ei kumminkaan siis kutonut.
Harjasin vielä toiselta puolelta ja vein harjan takaisin harjapakkiin.
Hain loimen sieltä minne sen viimeksi olin laittanut. Vein loimen Epun karsinaan ja yritin "heittää" loimea Epun toiselle puolelle ja kipitän äkkiä sinne puolelle minne sen olin "heittänyt" ja vetäisin loimen tasaisesti Epun päälle. Huomasin, että loimi oli liian takana ja kiskaisin molemmilta puolilta edestä loimea vastakarvaan liioitellusti ja tietenkin Eppu huiski hännällään, koska loimi tuntu epämukavalta Epun nahalla. Rauhoittelin Eppua ja samalla vedin takaa päin loimea taakse. Tein saman vielä toiselle puolelle. Laitoin vielä kaikki soljet kiinni.
Hain riimun ja riimun-narun ja ujutin riimun Epun päähän. Avasin Epun karsinan oven ja maiskautin Eppua liikkumaan, sillä aioin viedä sen tarhaan. Eppu käveli kiltisti ja reippaasti vierelläni.
Tarha tuli eteen ja avasin tarhan portin ja talutin Epun tarhan sisälle samalla lukkien portin. Menin tarhan aidan alta takaisin ulko-puolelle.
Menin vielä talliin viemään harjapakin satulahuoneeseen.
Muistin vielä, että karsina olisi hyvä siivota ja hain kottikärryn ja talikon. Hikisesti aloin puhdistaa karsinaa ja huomasin, että Eppu oli kakannu ympäri karsinaa joka oli inhottavaa, sillä joutuisin ympäri karsinaa kerää niitä ja karsinakin oli niin iso, että jouduin ottamaan parin kävely-askeleen, että pääsin seuraavaa lantakasaa siivoamaan.
Kun urakka oli ohi, vein talikon sinne mistä sen löysin. Kottikärryt tyhjensin lantalaan ja vein sen muiden kottikärryjen luo.
Menin vielä Eppua "hyvästelemään" ja kiiruhdin bussipysäkille.
2HM
|
|
|
Post by Elkku on Dec 27, 2008 20:02:33 GMT 2
Täs on huomisen hoito kun olen lomamatkalla pari päivää mut saatan siellä päästä koneelle ja päästä moikkaamaan viel Eppua. (hiukan iso pää tai liian pienet jalat kuvas...) 3HM
|
|
|
Post by Elkku on Dec 29, 2008 22:17:03 GMT 2
4HM
|
|