Talvinen ponikurssi 16.-18.12

[Meeri]

Talvi tekee tuloaan ja sen ovat huomanneet tallilaiset ja myös hevoset. Ilma on viilentynyt ja ajoittain lukemat käyvät pakkasen puolella. Syksyn vätiloisto alkaa himmentyä ja illat pimenevät. Pian leivotaan jo pipareita, juodaan glögiä ja nautitaan lumesta.

Nyt on Seppeleen ponien ja poniratsastajien aika loistaa! Järjestän pe-su kestävän viikonloppu kurssin hoitajille ja yksityisten omistajille. Kurssin tarkoitus on kehittää teidän ratsastus- ja hevosmiestaitojanne.

Osallistujia otetaan 8 kpl. Mukaan pääsevät nopeimmat, mutta jos on hirveästi maksujä rästissä mahdollisuudet ovat huonommat.

Viikonlopun aikana on 4 ohjattua ratsastustuntia ja sunnuntaina hieman erilainen kilpailu, jonka lajina on... ponijalkapallo.
Kurssi alkaa perjantaina klo 16.00 ja loppuu sunnuntaina klo 20.00. Majoittaudutaan leirimökkeihin.

Jokainen saa oman hoitoponin. Toiveita saa esittää ja huomioin ne vaikket saisikaan juuri sitä toivomaasi ponia. Ratsastusryhmiä on kaksi ja niihin jaetaan oman tason mukaan.

Jokaiselle osallistujalle tulee maksettavaksi 1 päätarina, 1 tuntimaksu ja vapaavalintainen kuva.
Päätarina = Yhtenäinen tarina koko kurssista. Jokaisesta päivästä on kerrottava jotakin ja tarinaan on panostettava.
Tuntimaksu = Valitset jonkun tunneista ja teet siitä maksuksi tarinan, kuvan tai sarjakuvan.
Vapaavalintainen kuva = Esim. hoitsun harjauksesta, ratsastamasta jne. Nopeita hutaisuja ei hyväksytä vaan kuvaan tulee panostaa. Kuva ei saa olla esim. pelkkä hoitsun pää.

Ansaittava merkki:


Ryhmä I:
(osallistuja - leirihoitsu - maksut)
Mirri - Elmo - 123
Inkeri - Siiri - 123
Elle - Aksu - 123
Rosie - Pella - 123


Ryhmä II:
(osallistuja - leirihoitsu - maksut)

elisabeth - Pampula -
Nilla - Humu - 123
Jennyfer - Janus - 1
Riella - Venna - 2



Ratsastustunnit ja aikataulut
Improvisointi on sallittua ja toivottua! Jokainen saa itse päättää esim. onnistuuko nukkumapaikkojen valinta suunnitelmien mukaan, vai tuleeko mutkia matkaan?

Perjantai
16.00 - Saapuminen tallille, leirihoitsujen ja mökkien jako.
16.30 - Välipala
17.30 - Ratsastustunti ryhmä I (Meeri) - pieniä esteitä
18.30 - Ratsastustunti ryhmä II (Meeri) - isompia esteitä
20.30 - Teoriatunti (haavojen, naarmujen ja ihottumien hoito ja ehkäisy)
21.00 - Iltapala
22.30 - Hiljaisuus

Lauantai
06.00 - Herätys ja aamutalli
08.00 - Aamupala
10.30 - Ratsastustunti ryhmä II (Meeri) - kaarevat urat, asetus
11.30 - Ratsastustunti ryhmä I (Meeri) - tasapaino, peräänanto
13.00 - Vapaaehtoinen irtohypytys
15.00 - Päivällinen
16.30 - Maastoon (Meeri)
18.00 - Teoria tunti (varusteiden putsaus oikea oppisesti ja sitten kaikki putsaavat leirihoitsunsa varusteet)
20.30 - Iltatalli
21.00 - Iltapala
22.30 - Hiljaisuus

Sunnuntai
06.00 - Aamutalli
08.00 - Aamupala
10.30 - Ratsastustunti ryhmä I (Meeri) - istunta
11.30 - Ratsastustunti ryhmä II (Meeri) - istunta
13.00 - Teoria (kengitys)
15.00 - Päivällinen
16.30 - Ponijalkapallo-ottelu
Team X
Inkeri - Siiri
Elle - Aksu
Nilla - Humu
Jennyfer - Janus

Team Z
Rosie - Pella
Riella - Venna
elisabeth - Pampula
Mirri - Elmo

18.00 - Välipala
20.00 - Kotiin lähtö
---------------------------------------

Maksuja saa alkaa laittamaan heti, kun kurssi on täynnä. Maksuaikaa on kuukausi kurssista eteenpäin, eli kaikki tulee olla maksettu 18.01.2012!

Muistakaas laittaa ilmottautumisviestiinne ainakin taso ja pituus.
Niin voin jakaa ryhmät enkä laita esim. 170cm pitkää tyyppi shetulle. Kiitos!




//Lisäsin merkin - Anne

[Mirri]

Talvinen Ponikurssi- Päätarina

Perjantai 16.12

Auto kaarsi Seppeleen pihaan. Astoin autosta ja avasin takaluukun, minne olin survonut kaikki tavarani.

- En kyllä tajua vieläkään mihin tarvitset noin paljon tavaraa, huokasi isä ja käynnisti vanhan Mersun käyntiin.

- Älä sinä huoli siinä on täsmälleen kaikki mitä tarvitsen, hymyilin isälleni joka käänsi automme ja huristeli pois, minun vilkuttaessa perästä päin.

Kokoonnuimme kaikki tallirakennuksen odottelutilaan, missä oli määrä jakaa hoitsut ja mökit.
Paikalla oli saapuessani Inkeri, Rosie ja Nilla. Kaikki moikkasivat minulle peräjälkeen ja minä moikkasin takaisin, kukaan ei oikeastaan keksinyt mitään puheen aihetta, vaikka vähän kurssin tulevista hoitsuista ja tunneista puhuimmekin.

Lopulta itse Meeri saapui paikalle. Hän silmäili paikalla olevaa porukkaa ja aloitti sitten.

- Olen Meeri, jos nyt joku ei satu tuntemaan ja tarkoituksenani olisi vetää tämä kurssi. Aloitetaan suht koht ripeästi nimenhuudolla. Eli sanon nimen ja hoitsun, milloinka te nostatte kätenne ylös ja huudatte täällä. Elikkä… onko Nilla paikalla… hyvä, sinulle laitoin humun hoitsuksi…

Koko rimpsu käytiin ripeästi läpi ja puheensorina täytti huoneen, kuului riemastunutta puhetta ja vähän pettyneempiäkin kommentteja. Meeri kumminkin jatkoi vielä puhettaan: - Nyt jaan mökit jossa säilytätte kamppeitanne ja nukutte ja sillä viisiin…

Kun mökit oli jaettu ryntäsivät kaikki mökkeihin. Alkoi tiukka taistelu yläpunkan herrasta tai naisesta, mutta jotkut odottivat ja katsoivat mitkä pedit jäisivät jäljelle. Minä pääsin alapunkkaan. Mutta se ei minua liiemmin haitannut.

- Seinälle on ripustettu aikataulu, välipala on vartin päästä, Inkeri sanoi.

- Pahus unohdin kumminkin jotain, voihkaisin. Mulla pitäis olla mukana ratsastus käsineet, mutta nekin on kadonnu ties minne.

- Illalla kun mennään nukkumaan kerrotaan sitten kummitusjuttuja, Rosie virnisti.

- Kummitusjuttujako, tosi ajankohtaan sopivaa kun on joulukin tulossa, sanoimme kaikki miltein yhteen ääneen.

- Vielä tarvittaisi Jaakko lakana päässä niin kaikki ois täydellistä, hihittelimme.



Kun olimme levittäneet makuupussit ja laittaneet ratsastus kampetta päälle, menimme välipalalle.
- Voileipiä, mehua, limsaa, pitsaa ja Glögi + piparit. Olkaa hyvä, sanoi Meeri.

- Nam, hyvää kuka pitsan leipoi?

- Meillä oli tietty porukka leipomassa vähän… , sanoi Meeri ja iski silmää.
Sitten kun olette valmiita I-ryhmä voisi mennä laittamaan ponejaan valmiiksi.
Ryhmä II- taas voisi tulla minun kanssani maneesiin ja sen jälkeen menemme auttamaan, kuntoon laitossa.


- Mun maha on ihan täysi en varmaan huomennakaan pysty syömään mitään, Inkeri marisi ja raahasi harjapakkia perässään.

- Sun ei olis pitäny syödä niin paljoa pitsaa, me saadaan ehkä putoamis kakkuakin vielä, hymyilin.
- Mää en putoa siitä saatte olla varmoja, Inkeri murahti ja katsoi minua arvoituksellisella katseella.

Jennyfer tuli talliin taluttaen Janusta. Ruunapoika näytti varsin tympääntyneeltä siihen, että joutui viikonloppunakin raatamaan ja voitte varmaan kuvitella millainen ratsastus siinä olisi luvassa.

Tallissa oli muutakin porukkaa, kuin me. Oli perjantai ja se meinasi sitä, että illalla olisi joitakin ratsastus ryhmiä. Lohduttauduimme sillä, että meille olisi varattu maneesi.

- Onko ykkös ryhmä valmiina? Hyvä. Sitten maneesiin kaartoon, Meeri huikkasi ovelta.


Tunti alkoi perinteisesti, tarkoituksena oli tutustua poneihimme ja tehdä kaikkea mitä ei välttämättä hevosella voinut tehdä.

- Siirillä ja Inkerillähän menee hyvin. Hallitset sitä hyvin. Lämmittely on kaiken a ja o sen kanssa jatka vaatimista hyvin sujuu.
Elle istuu esimerkillisesti Aksun selässä, sillä on helppo ratsastaa pehmeiden askellajien ansiosta.
Pellalla voisit hakea isompaa ja joustavampaa askelta, muuten kaikki sujuu hyvin Rosie.
Mirri, rentouta pohje, jäät jallittamaan liikaa, milloin Elmokin hidastaa tahtia… , Meeri neuvoi meitä milloin missäkin.

Tunti sujui kaikkien osalta hyvin. Esteiden hyppiminenkin sujui toivotusti. Meidät passitettiin laittamaan hevoset yöpuulle, kun taas ryhmä-2 tulisi ratsastamaan omilla hevosillaan.

- Pöh, kukaan ei vielä ole tippunut, huokaisi Rosie joka hörpsi kaakaota mukista.

- Otin kameran niin saan otettua kuvia, minä hymyilin.

- Ota meistä kuva, hihkaisi Inkeri ja kiskaisi Ellen ja Rosien viereensä.

- Nyt kyllä mennään katsomaan tuntia maneesiin, täällä tallissa on tylsää norkoilla.

Kun menimme maneesiin olivat jo kaikki hyvää vauhtia tekemässä laukkaympyröitä. Istuin Rosien viereen katsomoon ja zoomasin kameraani lähemmäs hevosia. Yht äkkiä Janus olikin saanut tarpeekseen ja lähti hirmuiseen pukkilaukkaan. Meeri käski muiden pidellä ratsujaan, jotta Jennyfer saisi Januksen pysähtymään. Kaikkien onneksi ( tai harmiksi ) Jenny pysyi kyydissä eikä kakkua ollutkaan luvassa.

Hevoset pantiin talliin ja lopuksi oli pientä teorian tynkää. Sitten olikin iltapalan vuoro. Tarjolla oli uunituoretta makaronilaatikkoa ja kaakao/ maito.

Illalla kaikki olivat niin väsyneitä, ettei kukaan jaksanut pysyä jalkeilla.


Lauantai 17.12


- HERÄTYYS! , karjaisi Meeri leirimökkien ovelta. Luuletteko että aamutalli itsestään hoituu hop hop ylös!

Sängyistä kuului epätoivoista mongerrusta ja mutinaa

- Mä nukun vielä vartin tuun sitten perässä, Inkeri sanoi ja veti peittoa korviinsa.

- Hah, miten vain, mutta siinä tapauksessa jätän leirimökkien ovet auki ja sisään tulee kylmää ilmaa, Meeri kiusoitteli ja lähti herättämään toisen mökin asukkaita.

Kiskaisin ratsastusbökät jalkaani ja kurkistin ulos: - Vau ulkona sataa lunta, tekis mieli mennä tekeen lumiukko tonne ulos!
- Siellä on pilkko pimeää mää laitan ainakin villasukat jalkaan.

Uninen joukko vaikutti enemmän joukolta unissakävelijöitä, kun reippaalta poniporukalta.
Mutta, ylös oltiin päästy siitä ei ollut kieltäminen.

- Jotkut voisivat aloittaa laitamalla hevosille aamuruuat, jotkut polleista voi viedä suoraan tarhaan sinne on viety pyöröpaalejakin. Sitten jotkut voisivat mennä…

Hommaa oli paljon. Vaikka suurin osa oli unenpöpperöisiä vielä, päästiin silti vauhtiin ja hommat sujuivat nopeasti. Oikeastaan niin nopeasti, että meille jäi puolituntia ylimääräistä aikaa.

- Huomenia kaikille, tervehti Anne joka asteli talliin Ellin kanssa.

- On se hyvä, että talliin on järjestetty tämmöisiä talliorjia melkeinpä tällaiseen voisi tottua, nukuitteko te kaikki hyvin…

- Joo aivan hyvin.. (mutinaa) paitsi, että Mirri kuorsasi…, Inkeri sanoi ja kiristi ponnariaan

- Pah, minä en kuorsaa, helppohan se on ensteks lähimpänä olevaa syyttää…, sanoin mutta en pätkääkään loukkaantuneena.

Josefiina oli tuonut hiukan aamiaista keittiömökkiin, tarjolla oli muroja ja sen sellaista. Ryhmä 2 tuli ensinnä syömään, kun taas ryhmä 1 jäi viimeistelemään hommat.


- Voi Tiia, tuntuu erilaiselta, kun ei puuhailekkaan sinun kanssa koko aikaa…, mutisin tammalle, joka itse asiassa vähät välitti siitä kuka sitä hoiti ja milloin.

Minun taas piti ruveta hoitamaan Elmoa, sillä 2-ryhmä oli jo hyvää vauhtia ratsastamassa. Ruunha näytti yhtä uniselta kuin Ellekin paitsi, että Elle oli jo työn touhussa ja Poni halusi vain seistä seistä ja seistä… Yllätyksiäkin tapahtui. Näet pikku Siiri oli lähtenyt suurelle tutkimusmatkalle. Kaikki etsivät ponia ja Inkeri arveli sen karanneen pihaan. Tamma olikin löytänyt oivallisen lymyilypaikan tyhjästä karsinasta, missä se makoili tyytyväisenä kolttoseensa.



- Kuinka moni tietää mitä on perään anto, se ei ole pelkkää hevosen taipumista kaulasta se on haluttu liike ja muoto mihin me ratsastajat pyrimme hevosen saamaan. Se ei ole aina niin yksinkertaista, kokematon ratsastaja saattaa kuvitella hevosen kauran kaartuessa tämän olevan perään annossa.
Tänään pyrimme edistämään teidän tasapainoanne ja samalla liikuttamaan hevosta haluamallamme tavalla….

Oikeasti, tämänpäiväinen tunti oli hiukkaisen närkästyttävä, Elmolla oli taas todellinen aamu äkeys päällä. Edistimme tasapainoa kevyessä istunnassa jolloin sain kokoajan ajaa Ruunaa eteen, loppujen lopuksi kun istuin satulaan sain polleen vähän liikettä, mutta loppukommenteissa ei ollut liiemmin kehumista.

Aloimme irtohypyttämään hevosia, jotkut palasivat mökkeihin pienille päivänokosille ja auttamaan päivällisen laittamisessa.

Päivällisen jälkeen oli mukava yhteismaasto pienessä lumisateessa, mikä päättyi räntä kuuroon. Nyt Elmokin liikkui reippaammin ja mukavammin. Laukkailimme pienessä hangessa kilpaa ja hypimme pari ns. maastoestettäkin.

Palattuamme talliin ja laitettuamme hevoset karsinoihinsa hoidimme näiden varusteet, tosin niissä ei ollut paljon putsaamista, sillä suurin osa hoitajista oli tehnyt vähän jouluisia askareita ja pessyt hoitsunsa varusteet. Energiaa riitti vielä Iltatalleihin ja nopeimmat hoitivat suuremman osan työstä pois muiden alta.

Taas oli päivä melkein pulkassa, illalla kerrottiin niitä kummitusjuttuja mitkä olivat jääneet hieman vajaiksi viime iltana.


sunnuntai 18.12

Ilmassa oli tiettyä jännitystä, sillä aamusta julkaistiin Ponijalkapallo- Seppele cupin joukkueet. Se olikin pää puheenaihe aamutallia tehtäessä sekä/ja/ myös aamupalalla.

Tunnilla keskityttiin siihen tuttuun ja turvalliseen istuntaan. kevyessä istunnassa Elmosta kuoritui oikea helmi… tai no se oli oikeastaan vain innokas ja meni tavallista kovempaa, mutta se kelpasi minulle. Menimme myös puomeja.

- Inkeri, lisää pohjetta ja ratsasta Siiriä varmasti eteen. Mirrillä menee hyvin, Elmo tosin saisi hieman hidastaa, että energiaa riittäisi ponijalkapallo matsiinkin. Rosien ja Pella menevät todella hienosti, kokeilepa seuraavalla kerralla käynnissä. Elle, muistaa pehmeän käden… kaikki menevät hienosti, kunhan tahti säilyy samana. Teidän on ratsastettava niitä kokoajan, sillä kohta mennään vaikeampiin tehtäviin.

Teoriatunnilla Jaakko tuli näyttämään kengittämistä. Ainakin äkiä katsoen miekkosella näytti olevan ramppikuumetta. Teoriatunnit eivät olleet limppareitani tällä kurssilla, mutta totta vie tärkeitä!

Päivällisellä suunniteltiin hyviä strategioita tulevaan ponifutikseen. Meille jaettiin punaiset ja violetit liivit ja nauhat, minkä avulla meidät erotettiin toisistaan.
Taluttaessamme hevosia maneesiin koimme suuren järkytyksen. Katsomo oli täynnä katsojia, jotkut niistä olivat ihan tallilaisia ja jotkut hymyileviä vanhempia…

- Tervetuloa Seppeleen ponijalkapallo otteluun toivotetaan tervetulleeksi myös kilpailijat ratsuineen, kuului ääni katsomon suunnalta.

Vaikka kaikki ottivat ottelun vain hauskana kokemuksena, oli erityisen outoa, että katsomossa oli porukkaa tuijottamassa. Mikrofonista kuului välillä kikatusta ja välillä ponien luettelua. Vaikeaahan siinä oli olla repeämättä…

Joukkueet asettuivat puoliksi ja puoliksi toinen toiselle puolelle ja toinen toiselle maneesia.
Meeri toi Maneesiin noin 70cm halkaisijaltaan olevan jalkapallon. Meeri selosti meille säännöt. Maalivahteja ei ollut ja puoliajan koittaessa vaihdettaisiin puolia.

- Muistakaa rehellinen peli on sallittua ja toivottua, älkää ottako selostajia vakavasti… kröhöm tarvitsemme nyt kummaltakin puolelta aloittavan pelaajan… tulisivatko shetut aloittamaan…

Peli alkoi mielenkiintoisesti Aksu ja Pella olivat äärimmäisen järkyttyneitä isosta vierivästä mötikästä, mutta palasivat molemmat ajan tasalle. Kaiken kaikkiaan ponit olivat hämillään kierivästä pallosta, mutta musiikin lähdettyä pyörimään alkoi totinen peli.

- Janus kaappasi pallon, ei sen ottikin pampula miten tässä mahtaakaan käydä… katsokaa se on maali!!, kuulutettiin mikrofoniin ja samalla kuului kikatusta. Pelaaminen oli hauskaa ja onnistuin tekemään yhden maalinkin. Ravia kovempaa ei menty lukuun ottamatta satunnaisia pukkeja.

Peli päättyi tasapeliin, palkinnoksi saivat kaikki ruusukkeet ja karkkipussit. Lisäksi ulkona odotteli lumipesu…

Pakko myöntää, että ainakin minulla oli hauskaa : ))))

[Elle]

(En kerro tunneista niin tarkasti, vaan kirjoitan sitten siitä yhdestä tunnista kunnon maksun. Onko se ok? Ja mulle sa ilmotella, jos tossa tarinassa on semmosia selviä ja häiritseviä virheitä, esim. oon erehtyny jotenki henkilöstä. peeäs. otin myös jotaki pikku juttuja Mirrin tarinasta:)kukatänoikeestijaksaalukea)

Viikonlopun ponikurssin päätarina

PERJANTAI 16.12

Äiti puheli minulle mukavia samalla, kun ajoimme Seppelettä kohti. Hänen puheensa menivät minulta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En yksinkertaisesti vain pystynyt kuuntelemaan häntä, sillä oli innoissani kurssista. Tiesin kaikki kurssille osallistuneet tytöt, ja he kaikki olivat todella mukavia. Viikonlopusta tulisi epäilemättä todella mahtava, ehkä jopa pienten kommellusten kera!

Äiti pysäytti mustan audinsa töksähtäen Seppeleen pihalle. Aukaisin turvavyön ja äiti antoi minulle nopeasti halin. Nousimme yhtä aikaa ulos autosta. Kiersimme takakontin luokse, josta äiti nosti täyteen pakatun laukkuni maahan. Otin pussin, jossa oli kypäräni ja parit kengät.
"Noniin, hyvää kurssia nyt sitten!" Äiti huusi autosta, ennen kuin veti oven kiinni. Lähdin heti tavaroideni kanssa leirimökeille, jossa meidän oli määrä kokoontua. Mirri, Riella, Rosie, Inkeri ja Ellu olivat jo paikalla. Tervehdimme toisiamme ja vaihdoimme alkukurssin tunnelmia.
"Ää. En malta oottaa, että päästään ratsastamaan", hihkaisi joku.
"Mä ootan kyllä eniten ponijalkkista", Inkeri ilmoitti hymyillen leveästi.
Kun loputkin kurssilaisista olivat saapuneet, alkoi hirveä kysymysrumba siitä millainen jokin hevonen oli.
"Mä meen tutulla ja turvallisella Siirillä", Inkeri huokaisi ja esitti helpottunutta.
"Millainen Pella on?" viereeni ilmestynyt Rosie kysyi. Hänen kanssaan en olekaan ollut paljoa tekemisissä, oikeastaan en juuri ollenkaan.
"Pella on varmatapaus, se on tosi kiltti", selitin mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi.

"Nonni tytöt! Alotetaas tää meidän kurssi nopealla nimen huudolla ja sen jälkeen jaetaan leirimökit", mökkejen luokse saapunut Meeri kohotti ääntään pulinan yli. Minusta tuntui, että olimme ekaluokkalaisia, jotka saapuivat ensimmäisenä päivänä kouluun.
Nimenhuuto tosiaan oli nopea, ja sen jälkeen alkoikin mökkejen jakaminen.
"Jos vaan otetaan jako kahteen?" Meeri ehdotti pyöräytellen kuulakärkikynää ilmassa. Ja niin tapahtui. Teimme vielä pari muutosta ja lopulta kaikki olivat tyytyväisiä.
Minun kanssani samaan mökkiin tuli Inkeri, Jennyfer ja Rosie. Saimme saunamökin.
Mökit oli tosi kodikkaita. Varasin toisesta sängystä alapedin, Jennyfer otti ylläni olevan punkan, Inkeri toisesta sängystä alapedin ja Rosie varasi myös yläpedin.
"Miten musta tuntuu, että jotain jäi..", Jenny mutisi penkoessaan laukkuaan.
"Kuitenkin hammasharja, mä unohan sen aina, mutta nyt pidin huolen, että se on mukana", Inkeri hihitti.
"Ei, on mulla se mukana..", Jennyfer mutisi jatkaen penkomista.
"Kato sitten illalla, meijän pitää mennä nyt välipalalle", ilmoitin tutkiessani seinään teipattua aikataulua. Ei kulunut kauaa, kun mökki oli tyhjä ja me marssimme koko kurssiporukan kanssa välipallalle.
Tarjolla oli mehua ja makkarasämpylöitä. Harmi vaan, että olin syönyt tuhdin aterian ennen tänne lähtöä.
"Mulla ei oo kyllä yhtään nälkä", ilmoitin. Pullistin vatsaani ja taputin sitä tyytyväisen näköisenä. Niinpä tyydyin vain juomaan mehua ja juttelemaan muiden kanssa.

Ennen ensimmäistä ratsastustuntia Nilla oli neuvonut minua Aksun laittamisessa. Olin myös kysynyt ponin luonteesta ja tyttö kertoi minulle nopeasti, sillä tällä oli kiire maneesiin laittamaan meille ykkösryhmäläisille esteitä.

Meeri haki meidät maneesiin ja käski kaartoon. Teimme perussäädöt satulan kanssa, ja kun kaikki olivat poniensa selässä, lähdimme oikeaan kierrokseen.

"Sitten aloitetaan", Meeri ilmoitti hieroen käsiään yhteen, "Ensinnäkin Elle ja Rosie voisivat rentoutua selässä, teillä on uudet ponit allanne, mutta nyt niihin tutustutaan. Hyvä Inkeri, Siiri on jo hyvin hereillä. Mirri, tee Elmon kanssa voltti, että saatte hieman välimatkaa Rosieen ja Pellaan"
Ja siitä se tunti lähti. Pyrin herättelemään Aksua ja pitämään ryhdin sekä tietysti rentoutua. Myötäydyin Aksun liikkeisiin mahdollisimman hyvin.
Pienten alkutreenien jälkeen alkoi itse hyppääminen.

Tunnin jälkeen kakkosryhmä saapui ponien kanssa maneesiin ja me luovutimme heille ratsastusvuoron. Lähdimme nelistään takaisin talliin. Riisuttuamme varusteet ja harjattuamme hevoset, kävimme nopeasti tekemässä kaakaota. Pahvimukien kanssa me sitten menimme takaisin maneesiin.
"Oottakaa mua! Mulla on liikaa kaakaota!" Mirri huusi takaamme, kun me muut olimme jo maneesin ovella. Tyttö taiteili luoksemme kaakaokupin kanssa, joka oli piripintaan täytetty.
Kakkosryhmä ratsasti hyvin. Aina, kun joku heistä ratsasti ohitsemme näytimme heille mukejamme ja hihitimme innoissamme, ihan kuin se olisi ollutkin maailman hauskin asia.
Mirri räpsi kuvia innoissaan kentällä olevista ratsukoista ja meistä, jotka olivat katsomossa. Pian kamera kiersi kaikilla. Minä kuvasin hieman videota muiden ratsastamisesta.

Myöhemmin illalla oli teoriatunti. Jaakko marssi eteemme laatikko sylissään, missä oli jos minkälaista purkkia ja pulloa. Hän piti meille teoriatunnin hevosten haavojen hoidosta ja ehkäisystä. Siinähän se tunti meni kuunnellen Jaakkoa ja välillä heittäen läppää ja nauraen kippurassa.

Illalla iltapalan jälkeen Mirri veti meille mökissä pienen venyttelytuokion.
"On tärkeää, että lihakset on huomenna kunnossa", tämä päti ja me muut teimme hänen perässään venytysliikkeitä.
Kömpiessämme sänkyyn Jennyfer mietti yhä mitä häneltä puuttui.
"Mä en pääse tästä yli enkä ympäri, mä oon sata prosenttia varma, että multa puuttuu jotain", se oli viimeinen asia mitä meidän mökissämme sanottiin sinä iltana. Ei nimittäin vienyt kauaa, kun me kaikki jo vedimme sikeitä.

LAUANTAI 17.12

Sitä en todellakaan osannut odottaa Meeriltä. Että hän tuli aamulla mökkiimme ja paukutti epäilemättä yhtä Jossulta lainattua kattilaa muovikauhalla.
"Mitä ihmettä..", Rosie mutisi. Tämän uniset kasvot kurkistivat makuupussin sisältä.
"Ylös, ulos ja aamutallia tekeen!" kuului komento.
"Ääh.. mä en jaksa", Inkerin hyvin, hyvin uninen ääni kuului vaimeana peiton alta.
Meillä meni noin puoli tuntia, että olimme kaikki uneliaisina tallissa. Näytti siltä, että joukko zombeja oli vallannut tallin. Kaikki laahustivat ympäri käytäviä unisina.
Ellu ja minä ruokimme hevoset, jotkut täyttivät vesiasiota ja joku lakaisi käytäviä, jokaiselle oli jotakin puuhaa.

Aamupalan aikana Anne ilmestyi tallille.
"Heipparallaa talliorjat!" hän kiusoitteli ja iski meille silmää. Tämä istahti meidän seuraamme pöytään ja nappasi kurkun viipaleen lautaselta.
"Auh", Nillalta pääsi, kun tämä nousi ylös viemään astioitaan,"mun jalat huutaa halleluujaa". Vilkaisimme Mirrin kanssa toisiamme ja yritimme pitää pokkamme.
"Oiskohan pitäny venytellä.." Ellu valitti tuskaisena.

Kun oli ensimmäisen tunnin aika -jolla siis ratsasteli kakkosryhmä-, me ykkösryhmäläiset katselimme alkutunnin, mutta menimme sitten laittamaan ponskimme kuntoon.
Inkeri ei ollut vieläkään nähtävästi hereillä olevien kirjoissa. Tämän silmät olivat puoliksi ummessa, kun hän laahusti väsyneenä ympäri tallia.
Olin juuri harjaamassa Aksua, kun tajusin Inkerin seisovan ruunan karsinan ulkopuolella katsellen touhujani.
"Mitä?" kysyin ihmeissäni.
"Emmä tiä", Inkeri haukotteli ja kohautti olkapäitään.

Kun kakkosryhmäläiset alkoivat vyöryä sisälle talliin, oli meidän vuoromme lähteä maneesiin. Tallilla alkoi pikkuhiljaa olemaan eloa kellon lähestyessä kahtatoista. Porukkaa oli kuitenkin vähemmän, mitä arkisin.

"Selma, neidit. Tänään meillä onkin vuorossa peräänantoa ja tasapaino. Miltäs kuulostaa?" Meeri aloitti tunnin pirteästi. Jostai maneesin perukoilta kuului epävarma vastaus 'en teidä'.
"Tietääkö joku mitä se on?" Meeri kysyi astellessaan keskellä kenttää. Kohautin olkapäitäni. Mieleeni ei ainakaan heti tullut mitään, mutta olin varmasti kuullut sen jossain, ehkä jopa kokeillutkin.
Ja niin tunti alkoi. Alkuverkka oli vasta ensimakua tunnista..

Vapaaehtoisen irtohypytyksen jälkeen oli ruokailu. Itse olin vain tyytynyt tarkkailemaan sivusta hypytystä.
Ruaksi oli makaroonilaatikkoa. Kaikki söivät oikein hyvällä ruokahalulla.
"Olipa hyvää", Reilla huokaisi hieroen vatsaansa, ympäri huonetta kuului myöntyvää mutinaa.

Sitten olikin jo vuorossa maasto. Ratsastimme lumen peittämällä pellolla ja otimme siellä myös laukkaa. Kävimme myös maastoesteradalla kertaamassa eilen opittua.

Maaston jälkeen oli teoriaa, jonka piti Jossu. Hän joutui moneen kertaan käskemään meitä olemaan hiljaa, sillä vähän väliä jotkut sortuivat juttelemaan.
"Rauhoittukaapa jo", Jossu komensi ja keskeytti opettamisen. Kaikki hiljenivät ja niin teoria saattoi jatkua.
"Nyt saattekin putsata kurssihoitsunne varusteet. Ja minä ja Meeri tarkistetaan työn jälki, joten varusteiden onki sitten parasta kiiltää. Huolimattomasta työstä saa rangaistuksen", lähdimme Jossun johdolla satulahuoneeseen, jossa me ryhdyimme puhdistamaan varusteita rupatellen.

Iltatallin jälkeen olikin enää iltapala ja sitten hiljaisuus.
Illalla leikimme kuiskausleikkiä toisten mökkiläisten kanssa. Hihitimme hervottomasti kippurassa lattialla sanoille, jotka muokkautuivat juorun kulkiessa.
Ennen nukkumaan menoa juttelimme henkeviä. Se oli mukavaa. Rosien nukahti kesken keskustelumme. Jennyfer piirsi Rosielle ranskalaiset viikset.
"Miten me uskalletaan Inkerin kans ruveta nukkuun?" mä supatin hiljaa, ettei Rosie heräisi.
"Nii. Mitä jos sä piirrät meidänkin naamaan?" Inkeri hihitti.
"Voitte vaan toivoa, että säästytte siltä kohtalolta", Jenny teki samalla tavalla sormillaan, kuten se rikas, melkein kalju mies Sipsoneissa.

SUNNUNTAI 18.12

Leirin viimeinen aamu. Meeri herätti meidät hieman hillitymmin kuin eilen, tällä kertaa hän nipisti meitä varpaista.
Aamutallia tehdessämme Nilla tuli kysymään minulta, että oliko meidän mökkiläiset jotenkin merkattu viiksillä tai jotain. Täh, sanoin minä ja ryntäsin lähimmäiselle peilille vetäen Rosien ja Inkerin mukaani.
"Yhyy", Inkeri valitti, minä myös. Rosie tuijotti peilikuvaansa kauan, kunnes nauraa räkätti.
Aamutalli sujuikin hilpeissä tunnelmissa ja Jennyferille kostoa suunnitellen...

Aamupalalla minä, Rosie ja Inkeri vetäydyimme hieman erilleen muista ja kokosimme kostoideamme yhteen. Leikkimielistähän tämä oli, mutta tulisipahan jotain jännityksen omaista leikkidraamaa tähänkin kurssiin.
Löimme suunnitelmamme lukkoon, kun sellainen syntyi. Ja juuri sopivasti Riella ja Jenny lähtivät hakemaan Jossun talolta lisää maitoa. Otimme suolaa ja sirottelimme sitä Jennyferin kaakaohon. Vannotimme muut olemaan hiljaa.
Kun Jenny ja Reilla palasivat maitopurkin kanssa, kaikki yrittivät pitää pokkansa ja keskustelustamme saattoi huomata sen olevan teennäistä. Jennyfer istuutui Riellan kanssa pöytään. Riella haukkasi leipäänsä ja Jennyfer otti kulauksen kaakaota. Kaikki muut paitsi Riella - joka ei tiennyt jekustame mitään - tuijottivat Jennya haukkana. Tämä laski mottinsa pöydälle ja kaikki olivat taas mahdollisimman normaalisti.
"Ootteko te huomannu mitää outoa tässä kaakaossa..", Jennyfer pyöritteli mukia kädessään ja irvisti. Sillä sekunnilla kaikki repesivät. Reilla ja Jenny tuijottivat meitä ihmeissään.
"Noi laitto sun kaakaohon suolaa!" Nilla ja Ellu ulvoivat. Ja niin me kaikki räkätimme penkillä tai lattialla maaten niin kauan, että Meeri tuli.
"Onko täällä jotain ilokaasua tai jotain?" hän ihmetteli, kun me vielä naureskelimme ja kuivasimme silmiämme, joista valui ilon kyyneleitä.

Sitten hieman totisempiin asioihin. Oli kurssin viimeisen ratsastustunnin vuoro. Kun me ykkösryhmäläiset kiersimme maneesissa alkukäynnissä, Meeri aloitteli tuntia.
"Joo siis, tänään me keskitytään istuntaan. Otetaan pientä tasapaino harjoitusta ja sitten laukan oikeaa istuntaa", Meeri sisäisti tunnin ja alkoi ladella ohjeita.
Tunnin jälkeen oli kyllä vatsalihakset kipeänä.

Ruokailun aikana juttelimme kurssista ja Jennyfer muistutti minua, Rosieta ja Inkeriä viiksistämme.
Sitten alkoikin valmistautuminen ponijalkkikseen. Olin joskus harrastanut futista, mutta en ikinä, en ikinä ponin selästä!

Keräännyimme hevosten kanssa maneesiin, laitoimme ne valmiiksi, mutta emme saaneet vielä nousta selkään.
"Terrrrvetuloa (Meeri pitkitti ärrää) Seppeleen ponikurssin jalkapallo-otteluun! Pelaamme tuolla pallolla", Meeri osoitti jumppapalloa muistuttavaa norsupalloa, jonka Jaakko toi keskelle maneesia.
"Muistakaa neidit pelata reilusti!", sitten Meeri jakoi meidät joukkueisiin,"ketkä tulee aloittamaan?" hän kysyi joukkueen jaon jälkeen. Kun vapaaehtoisia ei tullut, hän määräsi Vennan ja Humun ratsastajineen aloitukseen. Meeri paukautti kädet yhteen ja niin peli alkoi. Ravasin Aksun kanssa suoraan palloa kohti, mutta viime hetkellä se jänistikin.
"Nyt kuule pelataan, polle!" ähkäisin ja painoin pohkeet sen kylkiin.
Pelin aikana onnistuin jopa tekemaan maalin Aksun norsupallo fobiasta huolimatta!
Peli päätyi tasan, 2-2.

Kurssi oli mahtava ja tutustuinkin sen kautta kaikkiin kurssilaisiin paremmin!!

[Riella]

KURSSIMAKSU - KUVA

Kuva lauantaina koulutunnilta. Venna yrittää näyttää Vennalta ja karvaselta... :--)

[Nilla]

Talvinen Ponikurssi - Päätarina

Perjantai 16.12.

"Muista olla kiltisti!" äiti kehoitti leikkimielisesti.
"Joo, joo", mä nauroin ja sanoin heipat. Auton etuovi heilahti kiinni ja auto kaarsi maantielle.
Heitin ison urheilukassin olalleni ja ratsastuskenkäni sisältävän muovipussin kannoin vapaassa kädessäni. Äiti oli sanonut, että otin ihan liikaa tavaraa mukaan parin päivän pituiselle viikonloppukurssille. Pah! Ainakin mulla oli sitten valinnanvaraa, eikä varmasti tule sellaista 'no en mä mitään näistä halua' -tapausta.

Raahasin kaikki kamppeeni leirimökeille, jossa kaikki muut kurssilaiset jo odottelivat. Mä tervehdin kaikkia, ehdimme siinä jutella hetken ja kysellä esimerkiksi toisten hoitohevostoiveista ja sitä rataa. Pian Meerikin näytti saapuvan hiekkatietä pitkin.
"Eli terve kaikille! Mä oon Meeri, jos joku ei vielä nimeltä - tai muutenkaan - tunne", hän esitteli ensin itsensä.
Siinä me kökötettiin koleassa talvisäässä ja odoteltiin mökkien jakoa ja leirihoitsujen julkistamista. Asteita taisi kyllä olla plussan puolella ehkä yksi tai jopa kaksi, mutta palelin silti.
"No niin, huudan nopeasti jokaisen nimen vuorollaan niin katsotaan onko kaikki paikalla. Samalla ilmoitan leirihoitsun", Meeri kertoi taktiikkansa. "Inkeri..?", "Eli paikalla, sulle on Siiri."
"Jes!" tyttö pomppasi ilmaan.
Meeri kävi kaikki läpi samalla tavalla ja totesi sitten, että kaikki olivat tulleet. Mä olin saanut hoidokikseni Humun ja olin ihan tyytyväinen, sillä se oli ollut yksi mun toiveista.

Sen jälkeen jaettiin mökit, mä majoittuisin täksi viikoksi Ellun, Jennyferin ja Riellan kanssa keittiömökkiin. Mä ryntäsin mökkiin ensimmäisenä ja varasin itselleni yhdestä kerrossängystä alapedin, Ellu päätti tulla siihen mun yläpuolelle. Mä laitoin kamppeeni sängyn viereen ja vaihdoin farkkujen tilalle nopeasti kollarit, jonka jälkeen me lähdimme porukalla välipalalle.

Välipalan jälkeen ykkösryhmällä oli tunti aikaa valmistautua ratsastustuntiin ja meidän ryhmällämme se oli vasta sitten kahden tunnin päästä. Meeri oli jo paljastanut, että hyppäisimme esteitä. Ykkösryhmän mennessä laittamaan ratsujaan valmiiksi, me palasimme mökeille ja aloimme pukea ratsastuskamppeita.
"Millainen Humu on? Etenkin esteillä?" mä kysyin Ellulta, joka istui yläpedin reunalla ja yritti kiskoa ratsastushousuja jalkoihinsa.
"Ihan mukava, vaikka joskus se tekee vähän mitä itse haluaa", tyttö naurahti. "Ja se tykkää heitellä päätään eestaas."
Nyökkäsin ja vedin villapaidan päälleni, sekä iskin kypärän päähän. Jätin remmin kuitenkin vielä auki ja sitten me lähdimme Riellan kanssa jo maneesiin katsomaan toisten tuntia, odottelemaan omamme alkua.

Ykkösryhmän tunti loppui ja me, kakkosryhmä, talutimme ponit maneesiin. Kaikki säätelivät jalustimensa ja kiristivät satulavyöt, kun Meeri vähän värkkäsi esteiden kanssa. Jalustimensa säätäneet ratsastajat lähtivät jo kävelemään uralla ja kun kaikki olivat hetken ehtineet kävellä, Meeri kehotti ottamaan ohjat tuntumalle ja aloittamaan itsenäisen kevytraviverryttelyn.
”Ratsastakaa hevosia rennoiksi. Nilla, nojaa vähän enemmän taakse ja varo, ettei kantapää painu liian alas. Riella, siinä on ihan hyvä vauhti, ei tuon lujempaa. Ellu ja Pampula voisivat sen sijaan vähän mennä reippaammin, käytä ihan rohkeasti vaan pohkeet ja raippa.”
Tunti sujui ihan kivasti ja Humu oli oikein mukava, hyppäsikin ihan näppärästi. Yksi kielto sieltä tuli, mutta se oli ihan omaa syytäni, kun unohdin pohkeeni kokonaan.

Illalla oli vielä teoriatunti koskien haavojen ja sen sellaisten ehkäisyä, opinkin paljon kaikkea hyödyllistä ja sain tietää paljon sellaista, mistä en ollut ennen kuullutkaan. Yhdeksältä menimme iltapalalle ja sieltä suoraa mökkeihin. Saunamökin väki – Mirri, Elle, Inkeri ja Rosie – tulivat hetkeksi meidän mökkiimme. Juttelimme ja pelasimme korttia, ja aika kului nopeasti. Pian kello olikin jo puoli yksitoista, hiljaisuuden aika. Hyppäsimme peteihin peittojen alle nukkumaan.

Lauantai 17.12.

Tiesin kyllä, että herätys oli jo kuudelta. Silti se tuntui niin ankealta ja vastenmieliseltä ajatukselta. Meerin tullessa keittiömökin makuuhuoneeseen kuului terhakka ”HERÄTYS” –huuto, jolloin vedin automaattisesti peiton pään yli. Kuulin muiden kömpivän pedeistään, kun kevyet askeleet hiipivät lattiaa pitkin.
”Nillakin, alahan nousta”, Meeri nauroi. ”Tiedän ettei ole kiva herätä tähän aikaan, mutta aamutalli jää tekemättä jos kaikki eivät osallistu.”
”Mmh..” mutisin ja nousin pedistä puoliunessa. ”Tulossa jo.”
Meeri naurahti vielä kerran ja lähti sitten herättelemään saunamökkiläisiä. Nappasin lattialta ratsastushousuni ja vedin ne jalkaan, niiden päälle vielä talviratsastussukat ja tällä kertaa valitsin villapaidan sijaan hupparin – jonka alle kuitenkin laitoin pitkähihaisen. Kun olimme kaikki valmiina, astuimme ulos. Mirri, Rosie, Elle ja Inkeri olivat kävelemässä jo tallia kohden, joten otimme muutamilla juoksuaskelilla heidät kiinni.

Tallissa annoimme hevosille aamuruoat, siivosimme käytävää ja laitoimme heiniä, ihan perusjuttuja. Kahden tunnin tallissa puuhastelun jälkeen oli aamupala ja sen jälkeen vähän vapaa-aikaa, ratsastustunnit alkoivat puoli kahdeltatoista. Tänään kakkosryhmä, johon mä kuuluin, ratsasti ensimmäisenä. Aiheena olisivat kaarevat urat ja asetus, jonkinlaista kouluratsastusta siis. Vaihdoin tennareiden – joissa tuli muuten varpaille kylmä – tilalle keinonahkaiset ratsastussaappaani, kypärä ja raippa mukaan. Laitoin Humun valmiiksi ja nousimme maneesissa selkään.
Tunti meni kivasti ja Humu oli taas mukava, vaikka pään heiluttamista se ei täysin missään vaiheessa lopettanutkaan. Niin kuin Ellu oli varoitellut.
”Jennyferillä Januksen kanssa tosi hyvät tiet kaarevilla urilla! Hieno asetuskin. Nillakin Humun kanssa asettaa hyvin, mutta koita tehdä vähän pyöreämpiä kaaria. Tässä on tarkoitus vain käväistä uralla.”

Tuntien jälkeen saimme irtohypyttää poneja jos halusimme. Mä, Elle, Inkeri ja Ellu päätimme lähteä irtohypyttämään hoidokkejamme, kun muut jäivät mökeille. Meeri tuli avuksemme ja kokosi kahden esteen linjan ja teki jonkinlaisen aidan niiden välille, etteivät ponit vain hyppäisi ensimmäistä ja karkaisi sitten omille teilleen. Ensimmäisen esteen puomi oli ensiksi vain maassa ja toinenkin oli vain 30 tai 40 sentin korkeudessa. Ensin menivät Aksu ja Siiri, sillä aikaa pitelimme Rosien kanssa Humua ja Pellaa sivussa. Aksu oli menossa suoraa ensimmäiselle, mutta väistikin sitten yhtäkkiä sivuun ja lähti ilopukkien kera juoksentelemaan ympäri maneesia. Siiri teki perässä.
”Hurjia”, Meeri naurahti. ”Tehdään niin, että Elle menee raipan kanssa heilumaan siihen eteen, etteivät ne pääse väistämään.”
”Ne juoksee mun päälle!” Elle huudahti, mutta saattoi huomata, ettei hän ollut ihan tosissaan.
Ja uusiksi. Elle huitoi raippaa esteen vieressä ja molemmat ponit hyppäsivät sujuvasti. Aksu ja Siiri menivät vielä kerran ja sitten olikin Humun ja Pellan vuoro. Irrotimme riimunarut ja ’juoksutimme’ niitä hetken, molemmat laukkailivat ihan fiiliksissä ympäri maneesia. Sitten ohjasimme ne esteille ja molemmat hyppäsivät heti ensimmäisellä kerralla, vaikkakin Humu meinasi pysähtyä toisella esteellä, jonka takia Pella melkein törmäsi tämän takamukseen.
Nostimme esteitä välillä ja korkeimmillaan toinen este taisi olla 60 senttinen, joten sitä Siiri ei enää hypännyt.

Päivällisen jälkeen lähdimme koko porukalla maastoilemaan, oli jo aika hämärää, mutta mukavan lumista. Humu vähän temppuili, joten suurin osa ajasta meni ratsun ruotuun laittamiseen. Lopulta se kuitenkin ravasi ja laukkasi hienosti.
Tallilla otimme poneilta varusteet pois ja lähdimme mökeille, taas oli hiukan vapaa-aikaa ennen teoriatuntia, joka käsittelisi varusteiden putsausta oikeaoppisesti. Meeri oli vähän vihjaillut, että lopuksi me sitten putsaisimme leirihoitsujemme varusteet hänen antamiensa ohjeiden mukaisesti.
Teoriatunti oli mukava ja hoksasin, etten ollut puhdistanut esimerkiksi satulaa ihan oikein, mutta kun sanoin Meerille siitä, hän sanoi, ettei sekään nyt mikään täysin vääränlainen tapa ollut. Humun varusteet putsattuani laitoin ne takaisin paikoilleen ja lähdin Rosien, Jennyferin ja Riellan kanssa samaa matkaa mökeille. Nyt vaihdoin ratsastuskamppeeni tilalle vähän rennompaa vaatetusta iltatallin tekoa varten.

Maittavan iltapalan jälkeen päätimme keittiömökkiläisten kanssa mennä jo ennen kymmentä nukkumaan. Se oli yhteinen päätös, sillä eilinen kuudelta herääminen ei ollut mikään mieluisin. Kun saisimme nukkua kunnolla, aikaisin herääminen ei tuntuisi niin inhottavalta. Siispä Riella sammutti makuuhuoneen kattovalon ja kaikki hyppäsivät sänkyihinsä.

Sunnuntai 18.12.

Aamuherätys oli taas kuudelta ja säpsähdin jälleen Meerin herätyshuutoon. Tällä kertaa kuitenkin pomppasin nopeasti ylös sängystä, etten vain jäisi sänkyyn köllöttelemään yhtään sen pidemmäksi kuin pystyi.
”Tulkaapa talliin heti kun olette valmiita”, oli Meerin viimeinen lause, ennen kuin se poistui mökistä ja lähti talleja kohti.
Puimme rivakasti päälle ja lähdimme talliin. Aamutallin teko oli jälleen samanlainen kuin eilenkin; lattian lakaisua, aamruokien antamista, ruokien ja heinien laittoa.. Aamupalalla juttelimme muun muassa illemmalla pidettävästä ponijalkkismatsista. Meeri oli luvannut kertoa joukkueet siinä syödessämme.
”Okei”, hän aloitti istuessaan pöytään. ”Joukkueet menee näin; Team X, Inkeri, Elle, Nilla ja Jennyfer hoidokkeineen. Team Z, Rosie, Riella, Elisabeth ja Mirri ratsuineen. Onko ihan jees kaikille?”
”Joo, kuulostaa aika tasavertaiselta. Kelpaa mulle ainakin”, Mirri ilmoitti.
Kaikki olivat samaa mieltä.

Aamupalan jälkeen olivat jälleen ratsastustunnit, tänään ykkösryhmä oli taas ensimmäisenä. Istunta oli tuntien aiheena. Kakkosryhmän noustua selkään Meeri ilmoitti:
”No niin, nyt olisi sitten teidän vuoro harjoitella istuntaa. Istuntaa harjoiteltaessa kannattaa ihan ensiksi saada itsensä rennoksi. Sitten koitetaan pitää jalka paikallaan, jaetaan paino molemmille istuinluille ja pidätte selän suorana. Voitte mennä raviverryttelyn keventäen, mutta sitten nostetaan jalustimet kaulalle.”
Humun ravi ei ollut kaikkein helpoin istua, mutta pysyin siellä mielestäni hyvin. Yritin olla nostamatta polviani ja nojaamatta liikaa eteen. Painon sain jaettua aika hyvin molemmille istuinluille, mutta jalat eivät ihan tahtoneet pysyä paikoillaan.
”Janus alkaa jo vähän taipua peräänantoon, mikä tarkoittaa, että istuntasi on jo aika hyvällä mallilla Jennyfer! Sama Riellalla Vennan kanssa. Ellu, Pampula vähän kiukuttelee, mutta ainakin täältäpäin näyttää, että istut siellä selässä jo aika hyvin. Nilla, varo ettei polvi nouse liian ylös ja koita saada varpaat osoittamaan vähän enemmän menosuuntaan”, kuuluivat Meerin neuvot.

Teoriatunnin aiheena oli kengitys ja sain taas paljon kiinnostavaa nippelitietoa, niin kuin muillakin teoriatunneilla. Sen jälkeen oli päivällinen ja sitten aloimmekin jo valmistautua ponijalkapalloon.
”Saa nähdä, mitä tästäkin tulee”, sanoin Rosielle, kun harjailimme Humua ja Pellaa aitassa.
”Sanos muuta”, tyttö nauroi. ”Pelataankohan me ihan jalkapallolla, vai jollain isommalla?”
”Ei harmainta aavistusta”, totesin.
Kaikki ponit astelivat maneesiin ja hyppäsimme selkään.
”En ole laatinut mitään erityisempiä sääntöjä, mutta kaikki nyt varmaan tajuavat, että ei tönitä tai mennä ponin kanssa puskemaan toisia poneja”, Meeri selitti. ”Mutta, eiköhän aloitella. Pelataan tällä jumppapallolla –”, hän asetti pallon keskelle maneesia, ”- ja Januksen ja Elmon ratsastajat poneineen voivat tulla aloittamaan. Muut, käykää asemiin.”
Meeri antoi merkin pelin alkamiseksi. Poniratsukot säntäilivät pitkin maneesia pallon perässä ja ainakin minusta ponin kanssa pallottelu oli vähän hankalaa – mutta hauskaa senkin edestä! Peli päättyi tasapeliin 2-2 ja kaikki olivat tyytyväisiä.
”Hieno matsi! Nyt suihkuun ja vaihtamaan vaatteet”, Meeri esitti leikkimielisesti oikeaa futiskoutsia.
Me naurettiin ja vietiin ponit talliin. Sen jälkeen oli viimeisen välipalan aika, keskustelimme syödessämme muun muassa siitä, mikä oli kenenkin mielestä ollut hauskinta. Mä olin ainakin tutustunut kaikkiin kurssilaisiin paremmin ja oli tosi mukavaa tuntea seppeleen porukkaa enemmänkin kuin vain nimeltä. Mutta hauskinta oli kaikkien mielestä ollut tämä viimeinen ponijalkkismatsi! Jalkapalloa ponien kanssa – tällaista ei ihan jokainen ponityttö tai –poika päässyt kokeilemaan.

Kellon näyttäessä noin kahdeksaa, kurssilaiset olivat pakanneet kamppeensa kokoon ja kaikki odottelivat kyytejään Seppeleen parkkipaikalla. Meidän auton kurvatessa pihaan otin muutaman askeleen takakontille ja heitin kassini sinne. Sitten sanoin heipat lopuille kyytiensä odottelijoille ja istuin toiselle etupenkille.
”No, olikos mukavaa?” isä kysyi käntyessään tielle.
”Oli, ihan superkivaa!”

[Elle]

Yritän saada nää maksut reippaasti pois alta, joten tässä ois nyt se vapaavalintainen kuva ! Aksun puunausta ensimmäiselle tunnille (estetunti) illan pimetessä.



Kuvasta sen verran, että lähes kaikki paitsi Aksu on onnistunu. En ees yrittäny piirtää Aksua oikeen väriseksi, vaan lähimmän väriseks. Oon kyllä silleen ihan tyytyväinen tähän vaikka Aksun pää ja väri kusasee ;s

[Nilla]

Perjantain estetunnilta, Humu hyppäsi kivasti ja oli muutenkin mukava tunti. Piirrokseen olen aika tyytyväinen, mitä nyt takajalat vähän kummalliset ja estetolpassa ei oo mitään tukea alhaalla..

[Inkeri]

Tää on siis se vapaavalintainen kuva. Mie tein sen siis ponifutiksesta Joo kiireissäni tausta jäi suureksi osaksi värittämättä, toivottavasti ei kauheasti haittaa.

Niijoo.. Laita tän päätarinan nyt samaan viestiin.

Talvinen ponikurssi: Päätarina

Perjantai, 16.12

Tätä oli odotettu pitkään. Ensimmäistä kertaa kurssilla Seppeleessä! Oppisin varmasti hurjasti kaikenlaista viikonlopun aikana.
Tällä kertaa Eliaskin suostui kyyditsemään minut tallille ilman suurempia mutinoita, taisi olla iloinenkin siitä, että pikkusisko ei olisi koko viikonloppuna pyörimässä jaloissa.
"Hei sun piti kääntyä tosta!" sanoin.
"Kiva kun sanoit noin hyvissä ajoin", veli mutisi. Siitäkin oli tullut kauhea angstaaja. Hymyn häivähdyskin näkyi naamalla ehkä vuosi sitten?

Pääsimme kuitenkin pian ehjinä perille. Otin laukkuni mauton olemattomasta tavaratilasta ja juoksin muiden kurssilaisten luo.
"Tulithan säkin viimein", Nilla sanoi. "Ootettiin sua melkein puol tuntia."
"No Elias teki sellasen pienen ohiajon, joten.. Mut tässä mie nyt oon!" hymyilin.
Kurssi alkoi nimenhuudolla ja hoitohevosten jaolla. Sain Siirin. Olin ehkä hiukan pettynyt, vaikka olin Siiriä toivonutkin alunperin. Silti olisi ehkä ollut mukava kokeilla jotain muuta ponia, jonka kanssa ei viettäisi aikaa lähes joka päivä. Toisaalta, Siirin ja sen kenkkuilujen kanssa kurssista tulisi ainakin ikimuistoinen!
Seuraavaksi jaettiin mökit. Jakauduimme kahteen mökkiin yksinkertaisesti tuntiryhmien mukaan, eli pääsin samaan mökkiin Mirrin, Ellen ja Rosien kanssa.

"Mie otan yläsängyn!" huudahdin heti mökeille päästyämme.
"Älä sitten tipu sieltä", Mirri virnisti. Hän oli majoittautunut turvallisesti alapuolelleni.
"En ajatellut. Mitä meilllä on seuraavaks?" kysyin tytöiltä. Elle oli saanut jostain käsiinsä ohjelman, jonka mukaan meillä oli jo kiire päärakennukseen välipalalle.

Välipalan jälkeen oli vuorossa ykkösryhmän estetunti.
"Tänään hypätään", Meeri kertoi. "Ei mitään kovin isoa, isoin on ehkä tämmönen viiskymppinen."
Hyvä, ajattelin. En ollut ennen hypännyt kovin paljoa ja Siirikin pääsisi varmasti ylitse.
Otimme alkuverkaksi kevyttä ravia, ja väistöjä, jotta varmistimme ponien olevan kuulolla. Sitten aloitimme menemään puomisarjoja, ja muutamia kavaletteja, ja lopuksi Meeri rakensi meille radan, joka sisälsi kuusi estettä.
"Mirri, sä ja Elmo voisitte aloittaa. Eli meette ensin tolle ykköselle, sit toi ristikko, muista vaihtaa laukka sen päällä. Ja niin edelleen", Meeri ohjeisti.

Pian tuli meidän vuoromme. Heti ensimmäisellä esteellä huomasin, että olisi pitänyt tehdä odotellessa jotain, eikä vain seistä paikallaan. Siiri laukkasi hullun laila eteenpäin, ja kuunteli kaikkia muita apuja, paitsi pidätteitä.
"Hieno suoritus", Meeri nauroi. "Olisitte varmasti voittaneet kisat parhaalla ajalla ja puhtaalla radalla. Laukatkin vaihtui oikein."

Tunnin jälkeen riisuimme ponit, ja menimme katselemaan toisten tuntia. Kakkosryhmäläiset hyppäsivät jo hieman isompia, ja nauroi mielessäni Pampulalle, joka yritti päästä niistä ylitse. Ellu kuitenkin suoriutui tunnista kaikella kunnialla, saaden minut hieman kadehtimaan taitojansa.

Teoriatunnilla Elli kertoi haavojen, ihottumien ja naarmujen hoidosta ja ehkäisystä, ja kun päämme oli ahdettu täyteen uutta tietoa, kävimme iltapalalle. Illalla pelasimme mökkiläisten kanssa korttia ainakin yhteentoista, jolloin Rosie päätti mennä nukkumaan. Kikattelimme Mirrin ja Ellen kanssa sängyissämme vielä jonkin aikaa, kunnes kaikki olivat jo väsyneitä.

Lauantai, 17.12

"HERÄTYYS!" Meeri kailotti kuudelta aamulla. Rosie pomppasi heti pystyyn ja alkoi pukea tallivaatteita päälleen. Minä, Mirri ja Elle käännettiin kylkeä ja vedettiin peitto korville.
"Haha, kuka oli taas oikeessa nukkumaanmenon suhteen?" Rosie nauroi.
"Noniin, tytöt, aamutalli odottaa tekijäänsä. Nouskaas ylös nyt. Kuka käski valvoo yli puolen yön?" Meeri nauroi.
Vastahakoisesti aukaisin silmäni, jotka kuitenkin painuivat aina väkisin kiinni.
"Herättäkää miut sit, jos jostain alkaa kuulua kuorsausta", haukottelin.
"Hih, et sä kuorsaa, mut sen sijaan sä höpisit koko yön jostain Samista", Elle hihitti.
"Hei, en varmaan!!" huudahdin ja heitin tyttöä tyynyllä. Kikattaen Elle ja muut juoksivat tallille jo selvästi virkeämpinä, kun minä jäin vielä kiskomaan kollareita jalkaan.

Kun viimein sain itseni raahattua tallille asti, olivat hommat jo valmiina. Kävelin suorinta tietä päärakennukseen, jossa muut ahmivat aamupalaa jutellen iloisesti.
"Tuleehan se unikeko viimein!" Riella tuhahti.
"Tehtiin sunkinn hommat tänään", Nilla yhtyi.
"Älkää viittikö", Meeri sanoi. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta Meeri jatkoi vielä: "Inkeri tekee sitten huomenna Jaakon ja mun kanssa koko aamutallin."
"HEI! Tää ei oo reilua!" älähdin. Samalla Anne astui sisään.
"Huomenta talliorjat", nainen toivotti virnistäen.
"Hei älä nyt, meiät vapautettiin huomisen hommista", Mirri virnisti.
"Inkeri nukku tänää, me nukutaan huomenna", Ellu jatkoi.

Aamupalan jälkeen menimme maneesiin katsomaan toisten tuntia.
"Tänään aiheena on sitten asetukset ja taivutukset", Meeri kertoi.
Lyhyen alkukäynnin jälkeen ryhmä aloitteli avotaivuksia.
"Hyvä Ellu, ja Nilla, koeta saada Humua asettumaan vähän enemmän", nainen opasti.
Kakkosryhmän lopetettua haimme omat ratsumme tallista, ja nousimme maneesissa selkään.
”Me käsitellään tänään peräänantoa ja tasapainoa." Lämmittelimme normaalisti, jonka jälkeen aloitimme kunnon työskentelyn. "Hyvä Inkeri! Koeta nostaa Siirin päätä viel sen verran, et niskahihnan kohta on korkein kohta", Meeri ohjeisti.

Tunnin jälkeen olimme kaikki aivan poikki, ja laitettuamme ponit pois, löntystelimmekin mökille.
"Ellee, anna kännykkäs, mie haluun pelaa angry birdsiä", pyysin.
"Hah, luulekko?" tyttö uhosi, mutta antoi puhelimen kuitenkin käteeni.

Päivällisen jälkeen oli vuorossa maasto.
"Saako mennä ilman satulaa?" kysäisin Meeriltä.
"Jos uskot, että pysyt selässä, niin mikäs estää?" nainen virnisti.
Ainahan minä yhden Siirin selässä pysyn, ajattelin.

"Haha, Inkeri olit muuten aika näky, kun tipuit siin alamäessä", Rosie nauroi.
"Pääkii! Se oli vahinko", nauroin.
"Ihan vahinko, juujuu, tottakai", Mirri hymyili.

Maaston jälkeen putsasimme teoriatunnilla varusteet, teimme iltatallin, ja hiivimme nukkumaan.

Sunnuntai, 18.12.2011

"Inkeri! Herätys!", Meeri ravisteli minua hereille. "Teet tänään sen aamutallin."
"Hei c'mon! Kello on viis!" vastustelin.
"Sen siitä saa, kun nukkuu pommiin", Meeri kiusoitteli.

Monen lantakärryllisen ja heinäpaalillisen jälkeen istuin rättiväsyneenä aamupalalla.
"Oli muuten kiva nukkua pitkään tänään", Ellu kiusoitteli.
"Eikä tarvinnut tehdä aamutallia", Nilla yhtyi.
Vein lautaseni tiskiin, ja häivyin myrtsinä päärakennuksesta nukkumaan.

Istuntatunnin jälkeen oli teoriaa, päivällinen, ja viimein odotettu ponifutisottelu. Pelasin TAVALLISTA futista joka viikko, mutta ponifutiksesta olin vain kuullut.
"Team X, Elle, Nilla, Inkeri ja Jennyfer, ja Team Z, loput", Meeri kertoi joukkuejaon.
onnistuin tekemään pelissä kaksi maalia. Ottelu päättyi tasatilanteeseen 3-3.

[Elle]

TUNNIN MAKSU

Estetunti


Talutimme ponit maneesiin, jonne kakkosryhmä oli väsänyt meille esteet. Menimme kaartoon hieman hajanaisesti esteiden takia. Meeri muokkaili vielä paria estettä sillä aikaa, kun me teimme loppuvalmistelut ennen tuntia. Aksu oli hieman levoton, kun kiristin vatsavyön ja laskin jalustimet. Nousin sen selkään ja säädin jalustimet.
Meeri komensi meidät oikeaan kierrokseen. Kaikki hakivat itselleen paikan ja sopivan välimatkan muihin. Kierrettyämme maneesia Meerin mielestä sopivan verran, tämä istahti kentän laidalla olevalle puutarhatuolille, josta oli hyvä näkymä kaikkialle.
"Sitten aloitetaan", Meeri ilmoitti hieroen käsiään yhteen, "Ensinnäkin Elle ja Rosie voisivat rentoutua selässä, teillä on uudet ponit allanne, mutta nyt niihin tutustutaan. Hyvä Inkeri, Siiri on jo hyvin hereillä. Mirri, tee Elmon kanssa voltti, että saatte hieman välimatkaa Rosieen ja Pellaan"
Aksu oli vielä vähän kireällä tuulella. Se kulki melko hitaasti. Koputtelin sitä hellästi kylkiin, jotta se vähän heräilisi.
Ennen hyppäämistä teimme pienen alkuverkan kertaillen kevytistuntaa ja menimme myös vähän puomeja.
Sen jälkeen Meeri alkoi selittää kurssin ensimmäisen tunnin harjoitusta. Maneesin perimmäisessä nurkassa oli yksi este poikittain lyhyestä sivusta parin metrin päässä. Keskellä oli yksi vinosti osoittaen vastakkaisia nurkkia ja kolmas oli samassa paikassa kuin maneesin toisessa päässä oleva este, mutta tietysti maneesin vastakkaisessa päädyssä. Tekisimme siis tavallaan S-kirjainta. Harjoitus kuulosti ihan hyvältä, en ollut edes hypännyt paljoa ja uusi nyt oli uusi poni alla.
Mirri ja Elmo aloittivat. He hyppäsivät hyvin ja esimerkillisesti. Sen jälkeen oli oli Rosien ja Pellan vuoro. Meeri huuteli kentän laidalta jatkuvasti ohjeita hyppäävälle parivaljakolle. Rosie tiputti Pellan kanssa yhdestä esteestä puomin, mutta muuten hypyt menivät ainakin minun mielestäni hyvin.
Sitten oli minun ja Aksun vuoro. Menin jo valmiiksi kevennettyä ravia. Ohjasin Aksun ensimmäiselle esteelle. Painoin pohkeet sen kylkiin, ojensin käsiä eteen päin ja nousin satulasta. Ensimmäisen esteen Aksu hyppäsi hyvin. Ohjasin seuraavalle esteelle ja sekin meni ihan hyvin, tosin hyppäsin hieman sivusta. Vika estekin meni hyvin. Inkerin ja Siirin hypättyä aloitimme toisen kierroksen. Tällä kertaa otimme laukan mukaan.
Kun omalla vuorollani ohjasin Aksun viimeiselle esteelle, se yhtäkkiä hyppäsi jotenkin sivuun ja kiersi esteen. Meeri pyysi minua hidastamaan raviin ja ottamaan esteen uudestaan. Se meni ravissa paremmin. Aksu taisi nähdä mörköjä nurkassa. Siitä lähtien jouduin koko tunnin aikana pistää kaikkeni peliin, että tämä herra hyppäsi viimeisestäkin esteestä.
Tunnin jälkeen olikin sitten kaakaotuokio maneesissa seuraten kakkosryhmän tuntia.

Siinä oli mun osalta vika maksu. Kiitos kurssista!

[Mirri]

vapaavalintainen kuva:




tuntimaksu: karevat urat ja asetus


Väsynyt ratsastaja porukka satuloi hevosiaan aamutallin jäljiltä. Pieni lepotauko ja sitten kaikki alkoivat jo satuloimaan ratsujaan. 2- ryhmä tietenkin ensin.

Elmo oli epätavallisen ärsyttävällä tuulella, se ei tahtonut nostaa kavioitaan eikä sietää harjausta.

- Kuules nyt poni, vaikka et olisikaan nukkunut hyvin niin tunnille on mentävä ei, tässä muutkaan ole kovin pirteitä.

Talutimme ponit maneesiin säädimme koulujalkkarit, satulavyön, nousimme selkään ja lähdimme yksitellen käyntiin vapain ohjin.

Meeri tuli maneesiin ja selitti tunnin kulun sekä kehotti meitä aloittamaan hevosten verkkaamisen käynnissä ja ravissa.

- Vaikka tällä tunnilla menemme etupäässä koulua, se on tärkeää myös esteratsastuksen harjaantumisen kannalta, Meeri selitti meidän verkatessa hevosiamme. Otetaanpa alkuun ihan normaalia käyntiä ja harjoittelemme perus käännöksiä alusta alkaen. Koittakaa tehdä kulmassa asetus oikeaoppisesti.

Meeri oli uskomattoman tarkka käännöksissämme hän huomasi heti jos jännitimme tai poni ei asettunut tarpeeksi . Kaikilla meni kuitenkin kohtuullisen hyvin. Tämän jälkeen mentiin muutama vastataivutus ja ympyrä.

Huokaisin syvään. Ei sillä, että minulla olisi ollut tylsää, mutta pitkään jatkunut ravi ja käynti jolkotus oli saanut Elmon tympääntyneeksi ja se hidasti vauhtiaan huomaamattani.

- Ja nyt laukataan, kuului Meerin ääni.

Elmokin taisi tietää mitä se tarkoitti: vauhtia, vauhtia ja vauhtia. Siispä minulla oli hiukan vaikeuksia pidellä ponia, joka otti villejä kaahaus kiemuroita.

Seuraavaksi Meeri kertoi pari sanaa istunnasta ja perään annosta. Sillä välin meillä oli välikäyntien aika.

Seuraava tehtävä oli kaikkea muuta kuin hidas, vaikka siinä kääntelyä olikin. meidän piti laukata kahdeksikkoa kentän halki vuoron perään ja jäädä sitten ns. “ ympyröiden “ keskelle odottamaan, että muut olivat menneet.

Kahdeksikostamme tuli muodoton ja vino ja Elmo oli lysähtänyt yhtäkkiseen käyntiin. Tämä tunti ei siis mennyt oikein suunnitelmieni mukaan.

- Miten Elmo meni, kysyikin Meeri loppukäyntien aikana.

- Ööh , en oikein vielä ymmärrä sitä, sillä on varmaan huono päivä, toivottavasti ensikerralla menee paremmin. Minä hymyilin.

Tunnin jälkeen Oli mehutarjoilu ja kritiikin jako aika. Kaikki kommentoivat siis omaa ratsastustaan, joko onnistuneeksi tai vähemmän onnistuneeksi. Jalkani olivat tosi kipeät ja puutuneet. Kivaa silti oli.

[Jenny]

Perjantai
"Varo ettet saa puremia. Voisit näyttää rumemmalta kuin yleensä", kaksoissiskoni naljaili takapenkiltä.
"Jade hei, mieti mitä päästät suustasi", äiti varoitti.
Sisko vilkaisi minua ilkikurisesti ja toivotti minulle onnea - onnea saamaan tallin ilkeimmän hevosen.
"Eivät ponskit ilkeitä ole", mumisin auton perään, sen kadotessa moottoritielle.
Olin odottanut tätä kurssia jo kauan, eikä edes kaksosen naljailut saisi sitä pilata. Olemme ulkonäöltämme identtisiä, mutta muuten meissä ei ole mitään samaa. Jade rakastaa koiria, minä taas hevosia. Mutta mitä minä Jadesta, olisin nyt vapaa koko viikonlopun! Suorastaan hyppelehdin talliin ja onnistuin juuri ja juuri kuulemaan minkä ponin Meeri minulle antaisi.
"Tunnetko sä Januksen? Millanen se on?" kyselin malttamattomana Elleltä. Yöpyisin saunamökissä Inkerin, Ellen ja Rosien kanssa.
"Janus? Aijuu, se connemara", Elle väläytti minulle salaperäisen hymyn. "Näet sen kyllä sitten."
Veimme reppumme mökkiin ja tutustuimme paikkoihin. Valitsimme sopivat pedit itsellemme ja juttelimme leirihoitsuista. Inkeri onnistui löytämään seinältä aikataulun, jonka mukaan meillä olisi seuraavaksi välipala.
Täytyimme voileivistä, mehusta, limusta, pitsasta ja hedelmistä. Söimme kuin hullut, jotka eivät ole ennen kuulleetkaan sanaa 'ruoka'.
Palasimme mökkeihin ja teimme mitä lystää. Itse olin ottanut mukaani vihkosen ja kyniä. Tarkoitus siis oli piirtää. Myös Rosie liittyi seuraani ja piirsimme molemmat hevosia. Lopulta homma meni kuitenkin pelleilyksi ja pilakuvien piirtelyksi. Nauraa räkätimme piirtämälleni norsulle, joka tanssi balettia. Ei se nyt niin hauska alunperin ollut, mutta Inkerin ja Ellen muunneltua sitä, nauroimme sille kaikki mahat kippurassa.
Kun ykkösryhmäläisillä oli aikaa enää vain vartti aikaa raahata itsensä maneesiin hyppimään esteitä, väki alkoi siirtymään talliin. Myös kakkosryhmäläiset kipittivät ponien luo, ihan vain tutustuakseen. En voinut vastustaa kiusausta, vaan kiersin Januksen karsinalle Alman boksin kautta.
"Sori, mutta en voi ratsastaa sulla tänään", sanoin tammalle. "Enkä huomenna tai ylihuomenna. Mutta maanantaina sitten, joo, maanantaina nähään."
Think's Trajanus. Hieno nimi ponskilla ainakin oli. Ja nätti tämä oli myös.
"Hej", loin ruunalle viattoman hymyn. "Sie oot mun leirihoitsu tän kurssin ajan."
Rapsuttelin tähtipäätä tuikitietämättömänä, millainen meidän estetunnista tulisi. Saapastelin muiden mukana maneesiin, ykkösten tuntia seuraamaan.
Kakkosten tunnista en halua edes puhua. Se sisälsi nimittäin pukittelua ja kieltäytymisiä, kiitos Januksen. Mutta seuraava tunti menisi varmasti paremmin, ainakin olisin varautunut poitsun temppuihin.
Kun teoriatunti alkoi, oli ulkona jo aika hämärää. Olin nukkunut huonosti ja minun alkoi tehdä mieli mennä nukkumaan. Jaakko oli lupautunut Meerin avuksi ja selitti meille hevosten haavojen hoidosta. Vitsien, tirskahdusten ja naurun myötä väsynyt olo katosi ja minäkin hekotin muutamille Jaakon jutuille.
Syötyämme iltapalan hipsimme mökkeihimme. Minä en ainakaan jaksanut mennä nukkumaan vielä ja päätimme vielä kertoa kummitusjuttuja.
Aikataulussa luki, että kello 22.30. olisi 'hiljaisuus'. Tämä ei pätenyt ainakaan meidän mökissämme, sillä hihittelimme Inkerin vitseille ja olimme pyörtyä, kun Elle hyppäsi nurkan takaa ja huusi "Bööhöö!".
Vasta tunnin kuluttua viimeinenkin mökkiläinen oli painunut pehkuihin.

Lauantai

"Nyt ylös jokaikinen, aamutalli odottaa!"
Meeri huudahti mökin ovelta. Hätkähdin rajusti, sillä luulin Meeriä haamuksi. Olin kai ottanut Inkerin kertoman kummitustarinan liian todesta. Vatsani huusi nälästä ja silmäni painuivat kiinni. Silti Meeri ei antanut armoa, vaan suurinpiirtein raahasi meidät talliin.
Sain luvan jakaa hevosille ruuat Mirri apunani. Puhuimme hieman tokkuraisina eilisestä tunnista ja kehuimme Elmoa, Janusta, Almaa, Tiiaa ja muita hevosia.
Kun aamupala oli syöty, aloin virkistyä. Kerroin muille enemmän ja vähemmän hauskoja vitsejä ja juttelin muiden kanssa hevosista, koirista, ärsyttävistä sisaruksista, kirjoista ja muista asioista maan ja taivaan välillä.
Tälläkertaa kakkosilla oli ensimmäisinä tunti. Olin luullut ykkösten ratsastavan ja jäänyt mökkiin lukemaan uusinta Hevoshullua. Elle oli kuitenkin tullut muutamia minuutteja ennen tuntia hakemaan minut ja ehdin tunnille nipinnapin. Mulla ja Januksella meni huomattavasti paremmin kuin eilen, eikä pukituksiakaan tullut.
Kun Janus oli palautettu karsinaansa, ykkösten tunti alkanut ja muut menneet maneesiin katsomaan tuntia, jäin penkomaan reppuani. Olin varma, että jotain oli jäänyt kotiin. Taatusti oli! Pengoin ja pengoin ja päädyin siihen lopputulokseen, että vain kamera puuttui. Mutta kameraahan en ollut edes aikonut ottaa mukaan! Päätäni raapien seurasin muita maneesiin. Varmasti jotain oli jäänyt, tunsin sen luissani.
Kun irtohypytys ja herkullinen päivällinen olivat ohi, suuntasimme maastoon. Lunta oli tullut oikein mukavasti ja oli ihanaa laukata lumessa. Välillä puista tippui lunta niskaan, mutta se oli sen arvoista.
Teoriatunnin, iltatallin ja iltapalan jälkeen lysähdin heti petiin. Käänsin kylkeäni ja nukahdin samantien.

Sunnuntai

Meeri joutui jälleen suurinpiirtein raahaamaan meidät talliin. Sain taas jakaa aamukauroja Mirrin kanssa.
Aamupalan hurahdettua ohi oli ratsastustunti. Olisin mieluusti vain jäänyt nukkumaan ja taisin torkahtaa jossain vaiheessa.
"Jenny hei, ootsä hereillä?"
"Oohiljaa", mumisin hiljaa.
Olin kuulevinani supatusta ja pian jotain kylmää valui niskaani pitkin.
"IIKH!" älähdin ja hypähdin pystyyn. Riella heilutteli käsissään tyhjää sankoa, jossa oli vielä hetki sitten ollut jääkylmää vettä.
"Käy vaihtamassa kuivat vaatteet", Rosie neuvoi hymyillen.
Elle ja Inkeri saattueenani palasimme mökkiin.
Muutaman tunnin kuluttua alkoi odotettu ja jännitetty ponijalkapallo-ottelu. Harjasimme ponit ja talutimme ne maneesiin.
"Reilua peliä, muistakaas se! Ja joukkueet ovat nämä.. Inkeri, Elle, Nilla ja Jenny, te olette Team X. Te loput olette Team Z.
Janus ei oikein pitänyt pallosta, mutta silti sain tehtyä melkein yhden maalin. Pallo nimittäin lennähti maalista juuri ja juuri muutaman sentin ohi. Olihan sekin parempi kuin ei mitään. Peli päättyi tasapeliin ja kaikki saivat palkinnot. Jokainen hymyili - ainakin siihen asti kun tuli aika lähteä kotiin. Kaikki yrittivät syödä välipalansa mahdollisimman hitaasti, jotta lähdönhetki viivästyisi. Mutta sitten oli aika lähteä. Pakkasimme reppumme ja sanoimme moikat. Monet kiersivät leirihoitsujensa karsinoiden kautta ja menivät vasta sitten autoon tai bussiin. Haikeana nousin autoon ja heilautin kättäni pihalle jääneelle Meerille. Mutta kaikki leiriläiset pyörivät Seppeleessä hoitajina. Ja leirihoitohevosiin saattoi törmätä ratsastustunnilla. Tyytyväisenä ja iloisena siitä että olin kurssille osallistunut, aloin selostaa viikonlopun tapahtumia vieressä istuvalle koiralleni, joka ei tosin ymmärtänyt selostuksestani mitään.
Kiitos mahtavasta kurssista Meerille ja muille kurssilaisille!

[Nilla]

Isoja esteitä - Tuntimaksu

Humu tuntui tunnin alussa vähän jäykältä, eikä se tuntunut oikein rentoutuvan. Yritin olla itse istua mahdollisimman rauhallisesti selässä ja koitin pysyä rentona, jotta Humun olisi mahdollista tehdä sama. Poni heitteli päätään ja painoi pohjetta vasten kun yritin viedä sitä syvälle kulmiin.
"Okei, ottakaapa kevyttä ravia! Vapaa verryttely, menkää syvälle kulmiin ja koittakaa saada hevosia ratsastetuksi kunnolla avuille. Voltteja pitkille sivuille", Meeri ohjeisti.
Yksi toisensa jälkeen ratsastajat kehottivat ratsunsa raviin. Humu aloitti ravinsa erittäin laiskasti, mutta muutamat pohkeet ja raipannäpäytys saivat sen terävöitymään. Kiristin ohjia hiukan ja tein muutaman voltin, joista Humu sai kuitenkin aina väännettyä enemmänkin jonkin soikion tapaisen.
"Humu painaa nyt aika pahasti pohjetta vasten, joten koita saada se rentoutumaan. Käytä vaikka raippaa lavalle jos se ei muuten suostu menemään esimerkiksi kulmiin", Meeri avusti.
Käytin raippaa avukseni volteilla ja kulmilla ja se todellakin auttoi. Raviverryttelyn jälkeen otimme vielä vähän laukkaverryttelyä, päätyihin tehtiin isot ympyrät ja pitkillä sivuilla ravattiin. Sitten aloitimme hyppäämisen.

"Tullaan yksi kerrallaan ensin tämä ristikko, esteen jälkeen kaarratte uralle", Meeri sanoi ja nosti puomien päät 60 senttiin. "Se olkoon verryttelyeste."
Ensin menivät Riella ja Venna. Venna hyppäsi näppärästi, vaikkakin kiihdytti ennen estettä. Pampula ylitti esteet näppärästi ja tuntui olevan innoissaan estetunnista. Kolmantena oli minun ja Humun vuoro, poni laukkasi melko reippaasti, joten tein muutamia puolipidätteitä. Humulla oli kuitenkin mukava hyppytaktiikka. Viimeisenä olivat Janus ja Jennyfer.
"Tullaan sitten tässä järjestyksessä joka kerta, okei?" Meeri hymyili. "Hyvin meni kaikilla tämä verkkaeste. Seuraavaksi tullaan kahden esteen linja, eli tämä ristikko ja sen jälkeen jatkatte suoraa tähän pystylle."
Kaikki menivät omalla vuorollaan ja kun oli minun ja Humun vuoro, poni nosti taas reippaamman puoleisen laukkansa, tein puolipidätteet ja keskityin. Pidin pohkeeni kiinni ja yritin tuoda ponin hyvin esteelle, ristikon se hyppäsi hyvin ja itsekin olin hypyssä hyvin mukana. Toisen esteen Humu hyppäsi vähän kaukaa, jolloin jäin hypystä jälkeen - ja ratsuni takajalat kolahtivat puomiin.
"Siihen olisi ehkä mahtunut vielä yksi laukka-askel ennen tuota toista estettä", Meeri sanoi, "mutta se askel olisi ollut aika pieni. Ihan vähän hitaampi tahti."

Meeri kasasi nopeasti ykkösryhmä apunaan yhden okserin. Seuraavana tehtävänä oli tulla ensin pysty - se ristikko, jonka Meeri siis vaihtoi pystyksi - ja sitten tehdä loiva kulma, kääntää okserille ja hypätä se. Humu saattaisi tehdä erittäin loivan puolikaaren esteiden välille, eikä ehkä suostuisi pohkeideni pyyntöön kulmaa varten. Noh, päätin silti yrittää.
Humun reipas tahti hidastui puolipidätteideni ansiosta vähän.
"Tuossa on hyvä vauhti", Meeri kehui nostettuani laukan.
Hyppäsimme pystyn ja sitten ohjasin ponin okserille. Loiva kulma onnistui hyvin, mutta Humu kielsi okserille. Se oli kyllä aivan oma vikani, koska olin niin keskittynyt tekemään tätä kulmaa, että unohdin pohkeeni aivan.
"Jennyfer, odota. Nilla ja Humu tulevat heti uudestaan!"
Ja ei kun alusta vaan. Nyt keskityin sekä kulmaan, että pohkeisiin ja Humu meni tosi hyvin! Olin ponista erittäin ylpeä ja laukasta käyntiin otettuani taputin sitä kaulalle oikein kunnolla kiitokseksi.

Koska aikaa oli vielä vähän, tulimme pysty-okserijutun kaikki vielä kerran uudestaan ja sitten aloitimme loppuravit. Olin Humusta tosi ylpeä ja tietenkin vähän myös itsestäni.. Krhm, itsekehu haiskahtaa!

[Inkeri]

Nyt harmittaa, koska mä oikeesti unohdin tän ihan täysin.... Noh, nyt tulee myöhäinen maksu kuitenkin..



Toi kuva on siis siltä estetunnilta, ja on näin ollen tuntimaksu (;

[Anne]

Kyllä näistä merkin saa vaikka hieman myöhässä maksu tulisikin. =)

Upea piirros, Inkeri!

[Rosie]

Tässä tuntimaksu. Tarina ja kuva tuleepi pian viimeisteltyinä perässä! Pahoitteluni vielä että on myöhässä, mutta ilman nettiä kun olin niin viivästyi moni muukin maksu...

Talvinen ponikurssi
» T U N T I M A K S U «

Nostin jalkani jalustimeen ja ponkaisin itseni ylös satulaan. Tarkistin vielä että satularemmi oli tarpeeksi kireällä - Pella näytti pullistelevan paljon sitä laittaessani. Kun kaikki näytti olevan hyvin hain mukavan istunnan ja ohjasin tamman uralle. Käynti oli reipasta ja nopeatempoista, mutta sopivan hillittyä. Pella oli muutenkin osoittautunut ihan mukavaksi ja leppoisaksi poniksi, joten ehkä meistä tulisi vielä kunnon kaverit. Taputin pörröisen karvapeitteen peittämää kaulaa ja kuiskasin hiljaa sen korvaan: "Tehtäisiinkö tästä tunnista mukava?" En voinut keiltää etteikö minua hieman jännittänyt.

Meeri asteli kentän keskelle. "Voitte ottaa ohjia jo käteen ja etsiä sopivaa tuntumaa", hän neuvoi kuuluvalla ja kirkkaalla äänellä. Hetken päästä hän pyysikin meitä jo ravaamaan. Maiskutin ensin pari kertaa ja kehotin Pellaa kiristämään tahtia, mutta ei auttanut. Niimpä annoin sille pohkeita, mutta ei vieläkään mitään.
"Pella!" ärähdin ja puristin otettani. Sainpa hakata kunnolla että sain tamman edes laiskaan raviin. Meeri katsoi tilannetta miettien pärjäisinkö itse, vai tarvitsisinko apua. Mutta sain kuin sainkin hiirakon reippaampaan raviin, mutta seurasi toinen ongelma. Poni poukkoili sinne tänne ja kiisi hurjaa vauhtia.

"Rosie, puolipidätteet!" Meeri muistutti. Kiskoin ohjia hermostuneesti ja käänsin vauhdikkaan tamman voltille. Mikä Pellaa vaivaa? pohdin ja yritin kontrolloida sitä paremmin. "Tänään ei taida olla Pellan päivä", huoahdin opettajalle. Muilla meni huomattavasti paremmin. Mirri ja Elmo menivät kuin unelma, Inkeri pomppi Siirin selässä, mutta Siiri totteli täydellisesti ja Elle ja Aksu kulkivat hivenen laiskasti, mutta sentään rauhallisesti. Inhosin aina tilanteita kun minun kohdallani oli ongelmia ratsastaa kunnolla ja olin helposti koko tunnin ajan ratsastuksenopettajan silmätikku.

No, kyllä tämä tästä, rohkaisin itseäni. Pidättelin vain Pellaa kunnolla niin se alkoi jo rauhottua.
"Alkaako tulla lämmin?" Meeri kysyi ja vilkuili ympärilleen, väsätessään estettä kentän keskelle. Kaikki nyökkäilivät päätään.
"Meillä on jo hiki!" naurahdin ja katsoin Pellaa kuin syyllistä, tietenkin leikkimielisesti.
"Parempi niin, ettette ole jäässä. Mutta siirrytäämpä esteisiin. Hypimme tänään melko matalia esteitä. Aloittaisitko sinä, Rosie?" Meeri kysyi ja nyökkäsin.
"Mikäs siinä. Mentiin, Pella!" ohjasin russin kentän päädyssä kohti estettä, nostaen laukan ja tukeutuen vankkaan kaulaan. Into ja riemu puhkuivat molemmista. Vaikka este oli matala tamma pomppasi korkealle ilmaan ja hetken tuntui aivan sanoinkuvaamattoman uskomattomalta. Siitä oli todella pitkä aika kun viimeksi hyppäsin esteitä.

"Good job, girl!" kehuin tammaa kun palasimme uralle. "Hienoa Rosi ja Pella!" Meerikin kehui ja se tuntui hyvältä. Perässämme tulivat Mirri ja Elmo, mutta jostain syystä Elmo kieltäytyi. Elle sai Aksun hyppäämään, mutta koska ruunan oli epätavallisen laiskalla päällä se tiputti ylimmän puomin.
"Voi sun kanssas, Aksu! Mihin sun innokas ja kiltteys on menny?" Meeri hymähti moittivaan sävyyn, mutta Aksu teki kuten tahtoi. Tuntui kuin osat muiden kanssa olisivat vaihtuneet. Loppu tunti menikin pelkillä esteillä. Joka kerta Pella hyppäsi innokkaasti ja energisesti ja jouduin vähän pidättelemäänkin sitä. Mutta esteillä annoin ponin vain kiitää niiden yli. Jostain kumman syystä sain itsevarmuutta Pellasta, koska pystyin luottamaan siihen ja se minuun. Loppukäyntejä vetäessämme annoin ponille pitkät ohjat ja halasin sitä kaulalle. Rapsuttelu kertoikin jo miten iloseksi se oli minut saanut.
"Taskustani taitaa löytyä ylimääräinen omenaviipale Pellalle", totesin ääneen.