Hoitajahaut, lokakuu 2011

[Karoliina]

Hmmm...Mites se vanha sanonta nyt meneekään? "Vanha suola janottaa". Juurikin näin!

He-hei! Taas tapaatte meikäläisen (; Olen pikkuhiljaa taas siirtynyt uusin voimin ja kujein takaisin virtuaalimaailman pariin ja mikäs sen mukavampaa kuin hoitohevonen. Piiiitkin aikoihin minulla ei ole hoitohevosta ollutkaan, joten josko nyt sitten sellaista? Vaikka lopetinkin Seppeleessä jo kertaalleen hoitamisen, jotenkin tuntui kaipuu palata takaisin. Ensiksi tietenkin vain pienesti hengaillen ja uusia viestejä lukien, lopulta ihan kunnolla seuraamaan taas tallin toimintaa ja sen uusia päivityksiä. Vasta muutama kuukausi sitten tuntui aidosti siltä, että nyt on pakko saada hoitohevonen, jonka kanssa voisi viettää talven purevat pakkaset, kylmät viimat, hikiset koulutunnit ja ihan vain rakkauden täytteiset rapsutteluhetket. Aluksi ajattelin, ette ei, en minä uskalla hakea Seppeleeseen takaisin jo kertaalleen lopettamisen takia, mutta sitten kun näin näin niin monen karvanaaman taas etsivän itselleen hoitajaa, on minun aivan pakko hakea! Erityisesti ihastuin Lailaan, Ediin ja Vennaan, joiden luonteet sykähdyttivät eniten. (Lailalle olen hakenut aikaisemminkin, joten miksipä ei uudestaan) Tokihan ulkonäöltäänkin koppuraiset ovat hienoja, mutta minä katson pintaa syvemmälle, eli luonne on tärkein! Näistä kolmesta oli hiirmu vaikea päättää, että kelle haen. Siksi kolmikko seisookin samalla viivalla hakemuksessani, eli kukaan ei ole yli- tai alivoimainen minulle (= Eli periaatteessa on aivan sama, kenet kolmikosta saan hoitohevoseksi, jos sellainen mahis tulee!

Olen siis Karoliina, yleensä pelkästään haukuttuna Karo, joka on siis teille jo entuudestaan tuttu. Toisille enemmän, toisille ehkä hiukan vähemmän. IRL-iältänihän olen siis vasta pikkuinen (okei, en kyllä enään niin pieni kuin aloittaessani ), mutta monesti olen kuullut, että vaikutan tuplasti vanhemmalta kuin mitä olen. Ikäänihän en siis tyrkyttele ihan joka hetki, aina pikkuisen siinä sivussa tulee jotakin lohkaistua, jos joku uskaltaa kysäistä (= Olen siis pyörinyt jo aikaisemmin parisen vuotta Seppeleessä hoitajana, aluksi Marin ja sitten muutaman muun. Viimeisempänähän oli tietenkin Aksu, jolle nyt sitten uudestaan haen hoitajaksi. URL ikäähän minulta löytyy se 16 vuotta, ihan vain sen takia, että tämä on jäänyt vanhoista tavoista, kun aikoinani aloittelin virtuaalipuuhia, niin pari vuotta tullut siihen sitten lisää. Ja tottakai, pitäähän sitä varmaan luonnetta tyrkytellä, vaikka varmaan tiedättekin jo aika paljon minusta ; D
Karoliinahan siis on aikamoinen pakkaus, joka ei anna tietyissä tilanteissa lainkaan periksi. Jos tyttösen kanssa riitautuu, joutuu aikamoiseen sanatulvaan, kun tämä rupeaa puhumaan asioista. Karoliinahan on myös persoonallinen ja todella kiltti ihminen, viihtyy erillaisten ihmisten ja erityisesti eläinten kanssa mainiosti. Sosiaalisuudeltaan tyttö on aika erikoinen, sillä viihtyy ja ymmärtää nelijalkaisia nisäkkäitä enemmän kuin ihmistovereitaan. Ja kuten varmaan moni tietää, Karoliinahan omistautuu täysin maastoiluun, eli puskaratsastaja henkeen ja vereen (: Ulkonäöltähän Karoliina on siis normaalin näköinen nuori, keskipitkät, syvän mustat (edelleenkin) hiukset ja vihreät silmät. Pituudeltaan jäänyt about 157 senttimetriseksi, joten todellinen ponien, erityisesti hiukan isompien, kanssa työskentelevä immeinen. Pukeutumiskoodiltaanhan Karoliina on normityylinen, päällä yleensä lila huppari, beiget ratsastushousut, joissa tummahtavan ruskeat kokopaikat, mustat raatsastussaappaat ja talvella päällään musta toppaliivi hupparin päällä. Kesällä pukeutuu sitten peru t-paitoihin, farkkuihin tai ratsastushousuihin. Kesällä yleensä hiukset korkealla ponnarilla, sivulle kasvanut otsis rennosti vedetty pinnillä korkealle päälaelle. (=

Jaa-a, että miksi juuri tämä trio? No, kuten yllä jo mainitsin, luonteiden puolesta. Ei muissakaan hakuvaihtoehdoissa ole mitään vikaa, mutta nämä sykähdyttivät eniten. Lailaa, Ediä ja Vennaa yhdistää samantyylinen luonne. Kolmikko on arka, hiljainen ja hiukan ujokin. Tosin Venna poikkeaa Edistä ja Lailasta olemalla vähän rajumpi, mutta lasken sen silti samaan kategoriaan, kuin ujo tai arka. Pidän enemmän hevosista, joiden eteen tehdään työtä, jotka eivät ota heti hoitajan luottamusta vastaan. Ei "pullamössö-mammanpojissakaan" mitään vikaa ole, mutta minulle ne ovat ehkä turhan "helppoja". Toivottavasti tämä perustelu nyt sitten kelpaa, parempaan en pysty.

Ja vielä nopeasti, miksi juuri minä Seppeleen hoitajaksi. Vaikka tuossa aikaisemmin olenkin jo viitannut yhdessä lauseessa, pienissä pätkissä tai siivuissa, uuteen innostukseeni virtuaalitouhuja kohtaan, olihan se toki pakko etsiä joku söpöläinen, jota todella jaksaisin hoitaa pidemmän aikaan. Ei mitään viikkoja tai kuukausia, vaan ehkäpä, jos uskaltaisi varovaisesti toivoa, niin ehkä jopa vuoden verran. Jos ei tietenkin enemmänkin (: Ja tottahan toki niitä "vanhoja" hoitajiakin on jo vähän kaipaillut (;

Piirrustusnäyttöä ja kirjoitustyyliänihän näkee aika paljolti (useamman sivun verran) Aksun hoitokirjasta, joten en nyt rupea tähän niitä linkkailemaan ja liittelemään (;

- Toiveikkain terveisin Karoliina áka Karo.

Pst. Tiedän, käytän tätä hakemusta melkein aina (muokattuna, tosin!), mutta en koe järkeä ruveta kirjoittelemaan uutta aina, sillä tässä hakemuksessa tuon kaiken tarpeellisen esiin. Eli toivon, ettei saman hakemuksen käyttö häiritse muita (; Ja jos ei nyt tärppää ja joskus tulevaisuudessa tulee joku sykähdyttävä namipolle joka etsii hoitajaa, teen vaihteeksi uuden hakemuksen

[hemulitin]

Eli, heippa ja hyvää syksyy vaan.. :'D Tällänen nuori tyttönen tahtoisi hoitamaan Siiriä. Jaa että miksi juuri Siiriä. Ensinnäkin Siiri on shetlanninponi, koko pienen ikäni olen shetlannin poneilla ratsastanut, ja jopa tajunnut, se on mun juttu! Ja koska muita shetlanninponeja en listassa havaitse, on vastaus; haluan hoitaa Siiriä.

Minulla on hoitokokemusta monesta paikasta, mutta mikään ei vedä vertoja Seppeleelle, ja seppeleen talli hengelle. Olen kyllästyny lukemaan näitä noob-tallejen etusivuja " Talli lopetetaan "- juttuja. Siksi haluaisin tänne seppeleeseen.

Ja hoitonäyttöä, jos tällä kertaa tärppäisi.. Ja todellakin toivon niin. Seppele on niin mahtava paikka

- Hmm.. Äiti? Kauanko siihen "tärkeimpien asioiden" pakkaamiseen menee? Olet pakannut lähes tunnin.. A-L-A T-U-L-L-A J-O!! huusin tuskastuneena, tahdoin jo tallille katsomaan Siiriä, en tahtonut myöhästyä.

- Odota vielä hetkinen.. Yksi asia puuttuu. En vain saa päähäni mikä. Voi ei, olisi pitänyt kirjoittaa se lista, äitini vaikeroi.

Mihinkä se tiikeri raidoistaan pääsee. Äiti on aina tuollainen, kun on hermostunut. Don't panic! Joka tapauksessa, tahdoin jo tallille. Nyt tuli loppu. Lähdin kiivastuneena ovelle hakemaan äitiä, kylmähän tuolla ulkona tuli odotellessa.

- Ja nyt mennään!

Lykkäsin äidille avaimet käteen ja lähdin taluttamaan äitiä kohti autoa. Asetuin vihdoin etupenkille. Tarkistin vielä, oliko taskussani porkkana, jonka aioin viedä Siirille syötäväksi.

Vihdoin mersumme kaarsi tallin pihaan. Jäin pois kyydistä. Seisoin keskellä pihaa. Olin kovin hämmästynyt. Pälyilin ja vilkuilin ympärilleni. Lopulta näin pari ponia ratsastajineen. Päätin rohkaista itseni ja mennä kysymään Annea.

- Hei.. Olen Hemu. Oletteko nähneet Annea? Tulin katsomaan Siiriä, piipersin. Kuulostin niin ääliöltä, että häpeän itseäni vielä monet vuodet.

- Tuota.. Joo.. Se on luultavasti tuolla tallissa papereiden ääressä, eräs tyttö sanoi ja viittasi kohti tallia.

- Kiitos, tokaisin kumman kuuloisesti.

Avasin tallin oven ja haistoin hevosen tuoksun. Hengitin syvään. Ompa mukavaa olla pitkästa aikaa tallissa. Nyt oli vain etsittävä Anne ja paperit. Yhden oven takaa Anne löytyikin.

- Krmmhhh, köhäisin.

Anne nosti katseensa papereista ja hymyili.

- Sinun on pakko olla Hemu, tule niin näytän sinulle Siirin.

Nyökkäsin ja lähdin seuraamaan naista. Jos kaikki ovat näin iloisia, niin wou! Annea seuratessani katselin tallia. Se oli siistin näköinen, pidin näkemästäni jo nyt.

Pian Anne pysähtyi ja avasi boxin oven. Siellä oli kaksi pikkuruista shetlanninponia (oliko se niin, että siiri ja pampula on samassa boxissa?). Tunnistin heti Siirin ja menin sisälle boxiin katsomaan sitä. Rapsutin sitä korvan takaa. Se venytti nautinnollisesti kaulaansa.

- Voi, tämä on ihana, olin tukahtua. On pakko kiristää hampaita, se on niin syötävän suloinen.

- Tiedän, tule! Mennään katsomaan missä sen varusteet ja muut tarvikkeet ovat, Anne sanoi ja johdatti minut satulahuoneeseen.

Hän näytti kaikki Siirin tarvikkeet, jonka jälkeen palasin antamaan melkein unohdetun porkkanan Siirille. Pampula näytti tyrmistyneeltä joten annoin palan sillekkin.

Hyvästelin Annen ja lähdin kävelemään takaisin kotiin. Huoh. Pitkä matka käveltäväksi.

>> Kauhean teini angsti tarina tuolla alkupuolella, mutta toivottavasti kelpaa.

[hemulitin]

Niin ja hyvä ensivaikutelma xD Luonnettani vähän URL:

URL-ikää minulta löytyy se 16-vuotta.

Mut ihan luonneluonne ::

Hemu on pieni ja näkymätön ihminen, jolla on vieraassa porukassa pieni ääni. Mutta tutustuessaan hän osaa jo käyttää ääntään hyvin. Hän pitää kesästä, mutta inhoaa talven kylmiä viimoja.

Jos nyt olis kaikki

[fansku]

Hei!
Otin osaa myös viime hoitajahakuun, mutta en päässyt hoitajaksi.
Tälläkertaa tahtoisin Vennan hoitajaksi.

Olen iloinen ja temperamenttinen ala-aste-ikäinen hevoshullu tyttö.
Tahtoisin ruveta hoitamaan Vennaa ja jos pääsisin hoitajaksi, olisin todella iloinen.
Rakastan hevosia ja niiden kanssa puuhastelua ja varsinkin niiden hoitamista! Olen ratsastanut aktiivisesti vasta noin yksi ja puoli vuotta, mutta ratsastin ensimmäistä kertaa jo noin 4-vuotiaana.
Haluaisin hoitaa juuri Vennaa, sillä se on upea tamma ja vaikuttaa sopivalta minulle.
Olen ihastunut welsh-poneihin, jonkalainen Vennakin on. Haaveilen omasta hevosesta, samanlaisesta kuin Venna. ♥
Minut kannattaisi valita hoitajaksi, sillä olen aktiivinen ja osaan käsitellä hevosia.
Olen oppinut paljon myös äidiltäni, joka myöskin harrasti ratsastusta nuorempana ja harrastaa sitä vieläkin. Toivon pääseväni Vennan hoitajaksi tällä lyhyellä tekstillä, onnea muillekin hakijoille!
- Fansku

[Anne]

Yksityisviestit hoitajahakujen loppumisesta yms. eivät yhtään nopeuta hommaa! Danke.

[kikka]

Hei!Olen pitkän aikaa haaveillut Seppeleestä hoitohevosta,ja olen yrittänyt jo monta kertaa.Pettynyt kuitenkin joka kerta.Nyt yritän KAIKISTA parhaiten,ja toivon,että minut hyväksytään,vaikka kaikki tietysti toivovat samaa!

Ja hepo,jonka haluaisit huolehdittavaksesi?
Edi!Tietenkin.

Ja miksi juuri Edi?
Edihän on melko tuore asukas,ja suloinen!Ihastuin Ediin heti,ja tykkään tuollaisista hepoponeista.

Ja näyttöä!


Raffe oli ollut koko päivän harvinaisen kiltisti.
Olin menossa tekemään iltatallia,Marjutin kanssa.
Jenny ei ehtisi Raffesta ja Pixiestä huolehtimaan,joten ottaisin ne kontolleni.

Saavuin talliin,joka oli tyhjä,lukuunottamatta Marjutia.
-Hei Kikka!
-Hei,Marjut!Vastasin.
-Päästetään kaikki muut irti,paitsi Raffe.Se saa niin paljon tuhoa aikaan!Marjut naurahti,ja oli jo menossa tarhoja kohti.
Minä seurasin ruskeatukkaista,huumorintajuista ja iloista Marjutia.
Marjut oli tallin omistaja;ja huipputyyppi!

Avasimme ensiksi Dumbon,Pilkun ja Bellan tarhan.
Jäimme reilusti sivuun Marjutin kanssa.
Huvittava näky oli se,kun Dumbo ja Bella juoksivat täyttä pukkilaukkaa karsinoihinsa,kun Pilkku pinkoi tuhatta ja sataa kuin pieni raketti perässä.
Nauroimme,ja sirryimme seuraavalle tarhalle.
Star ja Vellu.
Ne olivat kummatkin laiskoja Russeja,joilla kyllä nyt piisasi energiaa.
Avasimme portin,ja sieltähän ne laukkasivatkin.
Tallista alkoi kuulua jo mekkalaa.Se oli jokapäiväistä,ajattelin aukaistessani Frudolin ja Benin tarhaa.
Hekin juoksivat tuhatta ja sataa kuten muutkin,mutta,Frudol jäi kuitenkin matkallaan popsimaan tuoretta ruohoa.
Sitten Pixie,Delusi ja Vili.
Heidän jälkeen otin riimusta kiltin näköistä oripoika Raffea.
Marjut oli jo mennyt jakamaan heinät.
Raffe oli kuin pieni enkeli taluttaessani sitä sisään.
Päästin sen karsinaan,jonne Marjut nopsa oli ehtinyt jo laittaa heinät.
Se rouskutti niitä tyytyväisenä.
-Kikka hei,vietkö Pixielle ja Dumbolle heinät?Marjut kysyi.
Tottakai veisin.
Marjut tuppasi syliini heiniä aimo kasan,ja jakelin ne kummallekkin.


Pian talli oli täynnä tyytyväisiä hevosia!

Ja kuvanäyttökin?
www.webbisivu.com/Kikankuwiit




Luonteesi on.....
Olen siis Kikka,15-v.En mieti kauaa,mitä teen,ja siitä koituukin joskus pieniä ongelmia.
Hevostelua Kikka on URL harrastanut 10-v.Vaikka Kikka on hiljainen,niin tutustuessasi minuun olen melko raggari!
Kikka osaa käsitellä jos jonkinlaisia hevosia.


_____
Jännityksellä vastaustanne odotellen,Kikka

[Deleted]

Gwen -

Neljätoistavuotias Gwen omistaa leiskuvan punaiset hiukset ja iloiset kasvot, jotka ovat miltei aina iloisessa hymyssä. Tyttö on hoikka ja ehkä hieman normaalia lyhyempi, mutta se ei menoa haittaa. Gwenillä on positiivinen ja autavainen, mutta välillä hyvin persoonallinen luonne. Aina välillä hän menettää hermonsa täysin, mutta hevosten seurassa tyttö on kuin viilipytty - tyynen rauhallinen ja päättäväinen.

Gwen rakastui hevosiin seitsemän vuotiaana, kun hänet vietiin läheiselle tallille synttäreiden kunniaksi. Siitä lähtien tyttö on ahminut sisäänsä hevoskirjoja ja -opuksia, sekä käynyt aina kuin vain mahdollista tallilla, jos ei ratsastamassa, niin vain tapaamassa söpöjä kauraturpia. Mutta vaikka ratsastusharrastus on alkanut monia vuosia sitten, on Gwenillä vielä paljon opittavaa ja harjoiteltavaa - eihän aina voi olla täydellinen.

Gwenin luoja, täällä ruudun takana istuu kolmetoistavuotias tyttö, joka on harrastanut ratsastusta yhdeksänvuotiaasta lähtien. Ratsastus, sekä kirjoittaminen ovat kumpikin lähellä sydäntä - kuten oma ponikin. Esteratsastusta rakastan, sekä ratsastamista murusellani - varsinkin täyttä laukkaa paineleminen pitkin peltoa. Ratsastusta harrastelen Suupohjan Ratsutallilla, lähinnä koulutunneilla käyn, mutta esteet ovat silti lähempänä sydäntä - kuka nyt jaksaisi istua harjoitusravissa ja kiertää ympäri kenttää.

Miksi juuri Sentti -

Sel Zel valtasi Qwenin sydämen kauniilla ulkomuodollaan ja loistavilla silmillään. Sentin kauniin valkoinen puolikuu otsalla ja vaalean voikko karvapeite ovat kauneinta, mitä Gwen on koskaan nähnyt. Myös Sentin sukupuoli kiinnosti tyttöä - hän on aina halunnut hoitaa oria. Sentin luonne on täydellinen - ainakin Gwenin mielestä. Varsinkin, kun tyttö rakastaa hevosten paijaamista ja muuten vain niiden kuntoon laittamista - harjaamista, harjanletitystä ja pusujen moiskauttelua pehmeille turville. Sentin malttamattomuuse esteillä on myös plussaa - Gwen kun rakastaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Miksi Seppele -

Seppele on täynnä rehellisä, ihania ja mukavia ihmisiä, joiden seurassa on hauskaa olla. Seppeleen omistaja on taitava ja kokenut ihminen, jonka opissa on hyvä olla. Talli on suosittu ja hyvin tehty - parhaimmistoa. Piirrokset hevosista ovat todella hyvin tehtyjä ja niitä on ilo katsella yhä uudelleen ja uudelleen. Seppeleessä ei koskaan tule tylsää, kiitos paljon toiminnan ja reipaiden tallilaisten ansiosta.

Kirjoitusnäyttöä-

Pieni ja hento tuulenvire tanssii kasvoillani ja pyörittelee hiuksiani. Satula narahtelee kotoisasti ja kuolaimet kilisevät. Edessä oleva maisema auvautuu eteeni. Silmänkantamattomiin avaraa niittya - vehreämpää kuin missään muualla. Istun pehmeästi alas satulaan ja vedän lempeästi ohjista, kaunis, valkoinen ori pysähtyy niityn laidalle. Tiedän näkeväni unta, sillä varusteet ovat kadonneet. Jossain kilometrien päässä, niityn toisella puolella auringon viimeisimmät säteet värjäävät taivaan punaisen ja oranssin eri sävyihin. Ruoho kimaltelee varhais illan pehmeässä kasteessa ja tuskin tuntuva tuuli kuiskailee laulujaan. Hevoseni lihakset värisevät ja sen kyljistä sulautuvat suuret ja pehmoisinta pehmeämmät valkoiset siivet, jotka ovat läpimitaltaan pidemmät, kuin suurimman kotkan, jota maa päällään kantaa. Orin otsaa koristaa puolen metrin pituinen sarvi, terävyydeltään terävämpi kuin terävin miekka, jota on koskaan tehty. Tartun kädet vapisten siipien tyviin ja hevonen kuopaisee maata kimaltelevalla kaviollaan. Sen jälkeen tuntuu, kuin lentäisin. Orin kaviot takovat maata nopeammin, kuin nopeinkaan hevonen koskaan. Tuuli paiskoo hevosen pitkää vaaleaa harjaa kasvoilleni ja vedet pyrkivät vuotamaan silmistäni. Ja sitten, viimeinen ponnistus ja me kohoamme lentoon.

Tuo oli nyt tuollainen nopeasti keksitty fantasiaan liittyvä kirjoituspätkä, mutta toivottavasti kelpaa.

Ja tässä vielä yksi piirrustus:

Tälläinen nopea töherrys vain..

Kiitoksia
-Gwen

[audrey]

Audrey
Audrey on neljätoistavuotias, melko pienikokoinen tyttö. Hän on kotoisin Kaliforniasta, ja tästä tulee tämä erikoinen nimi. Audrey puhuu selkeää suomea, onhan hän asunut lähes koko ikänsä suomen rajojen sisäpuolen. Hänellä on positiivinen asenne kaikkeen ja on aina halukas oppimaan uutta. Hiukset ovat Audreyllä mustat korkkiruuvikiharat, ja silmät harmaansinertävät. Hän on myös mukava ja rento, ja suhtautuu uusiin ja jännittäviinkin tilanteisiin melko rauhallisesti. Huumorintajua löytyy, vaikkakin osaa vakavoitua tarvittavissa tilanteissa olosuhteiden mukaan. Audrey on säteilevän energinen ja luo senmukaista ilmapiiriä ympärilleen. Hän viihtyy monta tuntia päivässä tallilla ja rakastaa erilaista puuhailua tutussa ilmapiirissä mukavien ihmisten keskellä. Audreylle ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, ja hän yleensä viihtyy enemmän syvällisten ihmisten seurassa, ja avautuu kyllä jos luottaa toiseen tarpeeksi. Hän on myös erittäin utelias persoona, mutta antaa muiden elää elämäänsä siitä juoruamatta. Rauhallinen tämä tyttö myös on, välttelee riitoja, vaikka esittääkin mielipiteitään selkeästi ja melko vahvasti.

Audrey on ratsastanut lähes 7 vuotta, ja seuraillut hevosia tätinsä tallilla pienestä tytöstä asti. Hän tuntee olevansa hevosen selässä jossain muualla kuin muussa elämässä, erillään kaikesta. Siinä ja nyt. Audrey elää hetkessä, ja ratsastaessa tuntee aivan kuin hän pääsisi hetkeksi pakoon todellisuutta, jonnekkin missä aika tuntuu pyshtyvän ja vain mielihyvän tunne ja yhteys hevoseen kasvaa. Hän ei voisi ikinä kuvitellakaan jättävänsä tämän rakkaan harrastuksen, johon on perehtynyt niin hyvin kuin osaa. Ratsastus on se, mikä täyttää tyhjän kolon nuoren naisen sydämessä.


Miksi juuri Venna?
Audrey on koko ikänsä puuhaillut hevosten parissa, ja rakastaa vauhtia ja uusia tilanteita. Tyttö osaa itsekkin olla haastava, ja odottaa ponilta samaa. Audreyn tädin tallilla oli samanrotuinen poni kuin Venna, ja nähtyään tämän kauniin ilmestyksen Seppeleessä, pomppasi tytöllä sydän muutaman kierroksen ympäri. "Toista tilaisuutta ei välttämättä tulisi, tähän on tartuttava!" olikin Audreyn ensimmäisiä mietteitä, ja tässä ollaan, kirjoittamassa hakemusta.

Audrey on kokenut ratsastaja, vaikka onkin ikäisekseen pienikokoinen. Hän haluaa edetä ratsastuksessa, ja oppia uusia asioita mahdollisimman paljon, mutta kuten sanottu, maltti on valttia!


Miksi Seppele?
Seppele on lähes ainoita virtuaalitalleja, jonka hevoset ja hahmot ovat piirrettyjä. Rakastan piirtämistä ja pitkien tarinoiden kirjoittamista, ja täällä se olisi mahdollista! Toivon todella, että pääsen mukaan Seppeleen kiehtovaan maailmaan.
Lisäksi olen huomannut Seppeleen talliporukan olevan erittäin mukavaa, ja mielelläni kuuluisin joukkoon.
Täällä tuntuu olevan paljon erihenkisiä ja ikäisiä ihmisiä, ja sellaista juuri kaipaan: paljon uusia ihmisiä ja uusia ympyröitä!


Muuta
Jaksan kirjoittaa usein ja olen aktiivinen, ja juuri tällä hetkellä erittäin innostunut tästä! Haluan panostaa mahdolliseen hoitoponiini ja saan paljon yöllisiä inspiraatiotulvia, ja tämä olisi loistava keino saada hyödynnettyä niitä!

Piirustusnäyttöä - kuvassa on edellinen hoitoponi Jasper ja Audrey. (mustavalkoinen)
aijaa.com/v.php?i=006569013297.jpg

aijaa.com/v.php?i=002209019498.jpg
(värillinen)

Onnea muille Vennan hakijoille! Toivotaan kaikki parasta. ~Audrey

[Rosie]

Haen hoitajaksi ensisijaisesti Edmundille.


Kuka onkaan Rosie?

Tämä pellavapäinen nuori tyttö tuntuu jäävän kaikkien mieleen aurinkoisella olemuksellaan ja ruusuisella hymyllään. Ensimmäiseksi esiin tulevia luonteenpiirteitä ovat ystävällisyys, lempeys, empaattisuus ja positiivisuus, sekä rento ja rauhallinen tyyneys mikä tarttuu helposti hevosiinkin. Vaikka tietenkin jokaisella on omat pahat päivänsä jolloin olo on surullinen, pahimmmassa tapauksessa suuttunut, mutta se on tietenkin piilotettava hevosten läheisyydessä. Rosien kanssa tulevat kuitenkin kaikki toimeen, mutta tyttö avautuu vain ystäville jotka ovat saavuttaneet hänen luottamuksensa. Huumorintajuakin löytyy paljon ja joskus pieneltä sähläämiseltä ei voida välttyä!

Rosielta löytyy ikää vasta kolmetoista vuotta, mutta se ei menoa haittaa. Kokenut ponityttö on hoitanut herkkiä ja lempeitä kuin myös jukuripäisiä ja villejä hevosia. Opittavaakin on toki vielä, mutta uusien asioiden kokeiluahan ei voita mikään! Hoitajana hän olisi varmasti luotettava, vastuuntuntoinen ja aktiivinen, sekä huolellinen. Huolellisuus ilmenee hevosten seurassa pikkutarkkuutena: kaikki on tarkistettava kahdesti ja kaiken on oltava tiptop! Liiallisuuksiin menemistä asian kanssa hän kyllä välttelee.


Miksi juuri Edmund?

En voi kieltää ettenkö heti ihastunut Ediin kun näin sen. Sen sympaattinen olemus sulatti sydämmeni, ei vain kuva jossa se katselee kaikkia suloisilla silmillään ja ihastuttaa kaikki pörröisellä karvapeitteellään. Itse olen hoitanut yhtä nuorta eestiruunaa aiemminkin ja koska siinä ja Edmundissa on jotain niin samaa se lisäsi kiinnostustani. Eniten rakastankin Edin luonnetta. Se muistuttaa kaukaisesti myös minua; ujo alkuun, mutta luottavaisempi ja avautuvaisempi tutustuttua. Uskon että tulisin sen kanssa juttuun ja meille kehkeytyisi kestävä side eli olisin myös mahdollisimman pitkäaikainen hoitaja. Ruunan säikkyvä puolikaan ei ole este, koska säikkyvistä poneista on kokemusta enemmän kuin tarpeeksi! Pyrkisin saamaan sen taidot esille ja viemään sen eteenpäin koulutuksessaan, sen varman olon turvaamista unohtamatta.


Mitä vielä?

Kirjoittaminen (vaikka itse sanonkin) on aina ollut yksi suurista vahvuuksistani ja sitä saan kuulla useasti. Lyhyitä itse kirjoittamiani tarinoita löytyy kymmenittäin, niin koneelta kuin yksittäisistä kirjoitusvihoistani. En tietenkään ole yhtä taitava kuin monet muut minua vanhemmat, mutta pystyn silti johonkin, mihin eivät kaikki ikäiseni kykene ja saan välillä opettajanikin sanattomaksi. Sanavarastoni ei vain aina ole kaamean rikas, mutta laajennan sitä ahmimalla eksoottisemman sorttisia sanoja kirjoista. :'D Pieniä virheitä sattuu silloin tällöin oikeinkirjoittaessakin, mutta kellepä ei joskus?

Piirtäminen - ah, jotain mistä en voi olla erossa päivääkään! Piirtelen siis aina kun on mahdollista (ei ne turhaan ne matikanvihot oo puoliksi miun suttauksia täynnä, kehkeh...) ja tekisin enemmän kuin mielelläni paljon kuvia hoitohevosestani. Aloitin jokunen aika sitten hevosten piirtelyn taas kunnolla pienten välivuosien jälkeen ja kehitän taitojani jatkuvasti. Kuvataidekoulun valitettavasti jouduin lopettamaan viiden vuoden taipaleen jälkeen. Maalaamistakin on tullut tuon kautta treenattua, mutta hevosia en ole vielä kokeillut. Näyttöä en juuri nyt saa laitettua, kun olen siskoni koneella, mutta laitan ehkä sitten myöhemmin.
EDIT // Tässä olisi yksi nopeasti tehty hahmotelma.

Jos pääsisin hoitajaksi kävisin varmasti vähintään kerran viikossa hoitamassa hoitohevostani ja kirjoittaisin tarkkoja että pitkiä tarinoita. En kuitenkaan ottaisi tästä stressiä kun mieleni ei tee hoitaa hevosta ja inspiraatio kirjoittamisesta puuttuu (vaikka näin harvoin on) - sen sijaan hoitaisin kun se innostaa ja olen sujut kirjoituksen kanssa. Sekin on ainakin varmaa etten varmasti olisi ensimmäisellä kerralla hyppäämässä selkään ja lähtemässä laukkailemaan sinne tänne! Panostaisin kaiken hoitamiseen, (hevosen luonteeseen) tutustumiseen ja rauhalliseen alkuun, sekä realistisuuteen. En ole juuri koskaan ollut myöskään se joka kaipaa kokoajan äksöniä (esim. joku toinen voisi tahtoa että heti tulee maastossa karhu vastaan ja huhheijaa).

Osallistuisin myös mielelläni tunneille ynnä muuhun tallin toimintaan. Tahdon Seppeleeseen siksi että talli on aktiivinen ja sen hyvä yhteishenki pursuaa tänne asti. Talli tuntuu kotoiselta ja koko porukka niin mahtavalta! Tämä vain tuntuu oikealta. Monta hoitajahakua olen jättänyt väliin, koska olen ajatellut etteivät taitoni riitä, mutta nyt en voinut olla kokeilematta onneani. (:

[Rosanna]

Rosanna (URL):

Rosanna (Rosa) on 16v. ahkera lukiolanen. Rosanna on lyhyt (n.155cm) ja hoikka, joten ponit ovat hänen mieleensä. Hän on ratsastanut 10 vuotta joten kokemusta löytyy hiukan vaikeammistakin tapauksista. Hänellä on olkapäihin ulottuvat pronssinruskeat hiukset (laineita, letti/auki), siniset silmät ja tallilla yleensä tallivaatteet ("räikeän" sininen huppari/joku random t-paita, ratsastushousut ja ratsastussaappaat). Rosa ei ole kauhean ujo, vaan yrittää heti tutustua kaikkiin ja on reipas, eikä laiskottele hevosia hoitaessaan/ratsastaessaan. Tyttö on huumorintajuinen, mutta heppojen kanssa ottaa asiat tosissaan. Myös itsepäisyyttä ja pitkäjänteisyyttä löytyy, eikä Rosa haluaisi pyytä heti apua jos heppa on vaikealla päällä. Rosalla on myös tempperamenttia, eikä hän hätkähdä jos heppa vähän luimii ja näyttää hampaita. Rosan alaa ovat esteet, mutta kyllä koulukin on tosi mukavaa.

Miksi Seppele?

Olen jo pari vuotta seurannut Seppeleen tapahtumia, kuten lukenut innokkaasti tuntitarinoita & hoitopäiviksiä ym.. Nyt vihdoin uskaltauduin laittamaan hoitohakemuksen. Talli tuntuu persoonalliselta, sopivan rennolta, mutta asialliselta. Tallia päivitetään ja täällä on paljon ohjelmaa, joten eivät käy päivät tylsiksi. Kaikki osallistuvat hyvin, eikä kukaan jää ulkopuoliseksi. Täällä on hyvät ja selvät säännöt, jotta järjestys säilyy. Juuri edellä mainittujen asioiden takia haluan Seppeleeseen hoitajaksi.

Miksi Venna?

Huomasin selatessani taas kerran Seppeleen hevosia, että tallille on saapunut uusia hevosia! Katselin niitä ja sydämeni heitti volttia, kun selasin Vennan sivua. Venna vaikuttaa täydelliseltä, se on sopivan tempperamenttinen ja haasteellinen (ei mikään automaattiponi), hyvän kokoinen, erittäin osaava, kaunis ja symppis! Se olisi sopiva Rosalle, koska hän osaa olla tiukka tai rauhallinen jos tarve vaatii. Myös herkkyyttä/napakkuutta löytyy ratsastaessa tarpeen mukaan. Venna osaa hypätä korkeampiakin esteitä ja osaa vaativmpaa koulua ja tämäkös sopii kehittymishaluiselle Rosalle. Venna olisi yksinkertaisesti kuin luotu Rosalle. Molemmilla on pilkettä silmäkulmassa. Vennalta löytyy hyvää tammamaista luonnetta. Pidän hepoista, joiden eteen täytyy tehdä vähän töitä. Ja welshit ovat ihania!

Elikkäs hoitajana Rosa on:

-ahkera
-huolellinen
-aktiivinen
-innokas
-pitkäaikainen
-luotettava
-rauhallinen
-napakka (jos tarvetta)
-oppimishaluinen
-ystävällinen

Ei nyt ole valitettavasti näyttöä, mutta myöhemmin voin tarinan kirjoittaa, jos haluatte/tarvitsette ja jos se vaan auttaisi saamaan Vennan hoitsuksi.

Nyt jään jännittämään ja toivomaan, saisinko pitkään haaveilemani hoitsun täältä Seppeleestä..

[Melody]

Seppeleestä lähteminen ei tuntunut koskaan hyvältä idealta, mutta siinä tilanteessa en pitänyt reiluna raahautua itsepäisesti mukana. Oman elämän palattua takaisin uomiinsa olen ehtinyt ajatella asiaa uudelleen. Seppeleessä on meneillään niin paljon, haluan taas kirjoittaa osana mukavaa porukkaa ja hoitajahaussa on mukana täydellinen hevonen uudelle hahmolleni, joten vaihtoehtoja ei ole kuin yksi.

Ensin mietin haluavani Claran takaisin, mutta oikeastaan se ei tuntunut kovinkaan hyvältä idealta: ajattelen, että Claralle Bonnie oli se ainoa oikea poni ja vaikka vanhan rakkauden perään haikailemisesta saisi alkuun ihan mielenkiintoista lisäväriä tarinaan, Claran luonteen huomioon ottaen pelkään sen vievän innostusta eteenpäin siirtymiseltä. Uusi hahmo tuntui ihan hyvältä valinnalta uudelle alulle ja ehdin jo maalailla ties minkälaisia korkealentoisia visioita siitä, millaiseksi yhteiselo tämän hahmon kanssa lähtee kehittymään.

Melody on 17-vuotias, alkujaan englantilainen ja edelleen hieman hukassa suomalaisessa maisemassa. Hevosten kanssa hänellä ei ole perustavanlaatuisia hankaluuksia, onhan hän viettänyt käytännössä koko lapsuutensa hevosten jaloissa, mutta sujuvaa suomea ei opi puhumaan kuukaudessa ja metsiin ja kuraan ja lumeen(!) totutteleminen on aivan oma haasteensa. Mutkat matkassa tuovat aivan erilaista eloa kirjoittamiseen: sen voi saavuttaa jo hevosella (kuten Bonnie), mutta tällä kertaa halusin tuoda mukaan myös ratsastajan hevosiin liittymättömät haasteet. On mielenkiintoista suunnitella, kuinka ne saa valjastettua tukemaan kasvua hevosen kanssa, ei olemaan pelkkiä hajanaisia välähdyksiä siellä täällä.

Eela oli aivan ehdoton valinta. Näen sen hevosena, joka tekee muiden elämästä vaikeaa. Sen temppuilujen syiden ja mahdollisten ratkaisujen selvitteleminen on varmasti mitä pulmallisin tehtävä, mutta se on kirjoittamisen kannalta vain myönteistä. Yhteistä koettavaa on loputtomasti, sillä maailmaan mutkattomasti suhtautuvalla hoitajalla ja omaa ylhäistä arvoaan puolustavalla hevosella on toisilleen paljon annettavaa.

Hoitotarinoiden suhteen en lähde lupailemaan mitään, niitä tulee kun on tullakseen, tavoitteena kun on edelleen mahdollisimman miellyttävä kokemus sekä kirjoittajalle että lukijalle. Ajatuksena oli tuoda mukaan hieman suunnitelmallisuutta, rakentaa hoitotarinoiden palasista vähitellen isompi kokonaisuus. Ei mitään liian käsikirjoitettua, mutta tarinan edetessä yhtenäistyvää. Huonon huumorin ja vauhdikkaiden juonenkäänteiden ohella haluaisin päästä tarkastelemaan tallielämää myös vähän toisesta kulmasta eli jakaa aina välillä hieman pohtivampia ajatuksia hevosista ja ratsastuksesta.

[Saana]

Hei! Näinkin simppelin hakemuksen jäljiltä haluaisin hakea hoitajaksi Eelalle Laitoin sivulle kaksi toisen viestin, mutta päätin tehdä uuden kun meni niin sekavaksi (eli poistin edellisen.)

Olen Saana, kuusitoista, melkein seitsemäntöistavuotias vaaleahiuksinen tyttö. Olen rauhallinen, vakaa ja tyyni, mutta kainostelusta huolimatta tuttujen kesken esille puhkeaa iloinen ja puhelias hevosihminen. Olen melko taipuvainen, ja olen harrastanut hevosia kuusi vuotta, joista ensimmäiset puolisentoista ravurien saralla. Loppuaika on käytetty siihen, että voisi kehittyä mahdollisimman hyväksi ratsastajaksi niin esteillä kuin koulussakin. Käyn edelleen valmennuksissa ja kerran viikossa vielä yleisellä tunnilla. Hevosharrastus on siis pääosin ratsastusta, välillä ajelen isäni kilpailutettavana olevalla meidän puoliomistamallamme suomenhevostammalla. Kuitenkin ratsastus on se pääasia, ja siksipä keskityn siihen myös virtuaalihevosten kanssa.
Minulla on vaaleat, kiharat hiukset, ja olen, kuten sanoin, melko sosiaalinen, mutta pidän myös rauhasta hevosen kanssa. Olen varmaotteinen, enkä välitä turhista poukkoiluista. Pidän hyppäämisestä ehkä koulua enemmän, mutta vapaa maastoilukin on varsin mukavaa.

Eelan hoitajaksi haluaisin juuri siksi, että olen aina pitänyt hieman vauhdikkaista hevosista. Nuori ja haastava hevonen toisi vaihtelua ja säpinää virtuaalihevostelun arkeen, sillä hoitaminen ei olisi mitään ilman pieniä kommelluksia ja kirjoittamisen intoa. Eela vaikuttaa kovin mielenkiintoiselta, ja vaikka temperamenttiä on, uskon, että rauhallisilla otteilla Eela pysyy hallinnassa, vaikka se on aina oma persoonansa. Mutta eipä tässä luonnetta enempiä arvailemaan, siirrytään seuraavaan asiaan.

Hoitajana olisin aktiivinen, kirjoittaisin värikästä tekstiä ja yrittäisin luoda mahdollisimman paljon suhteita muihin tallilaisiin. Seppele vaikuttaa todella mukavalta paikalta, jossa ei ole tylsää yrittää eteenpäin. Seppeleen väellä on hyvä tavoite, ja mielestäni koko paikka vaikuttaa kaikin puolin mukavalta. Omalla tavallaan lämminhenkinen ja toisaalta hyvin avara ja suuri talli antaa esiintyä edukseen. Olisi mukavaa osallistua ratsastuskoulun arkeen hoitamisen lisäksi myös tuntien ja muiden tempausten mukana.
Tällä hetkellä omistan Järnbyssä suurikokoisen Liina-tamman, jonka päiväkirjaan pääsee tästä, jossa on näyttöjä Tässä nyt asiani kokonaisvaltaisesti, sitten vain odottamaan!

[Deleted]

Heippa!

Olen tällainen 13-vuotias tyttö, joka kaipailisi hoitoheppaa. Olen 100% hevosrakas, ja ajattelin hakea täältä virtuaalista hoitoheppaa.

Hahmoni, Jekku, on aktiivinen nuori neiti joka hymyilee aina! Hän jaksaa puhua kaikkien kanssa eikä koskaan kyllästy hevosiin. Hän kuuntelee usein musiikkia, mutta osaa keksittyä olennaiseen. Hahmollani on noin 2 vuoden ratsastuskokemusta, kuin myös itsellänikin. Hän pukeutuu tilanteen mukaisesti; jos sataa lunta tai on pakkasta Jekku pistää päälleen lämpimiä vaatteita, jos aurinko paistaa ja on kuuma Jekku pistää päälleen T-paidan ja kesäiset ratsatsushousut, jos sataa vettä tai on muuten hiukan viileampää, Jekulla on mukanaan sadetakki tai lämmin paita. Jekku jaksaa siivota muidenkin jättämät tavarat tai sotkut, kunhan jatkossa ei satu. Jekku on myös hyvin huolehtivainen hevosten terveydestä, eikä kestä katsoa kun hevoset kärsivät.

Haluan Seppeleen hoitajaksi, koska teillä näyttää olevan todella mukavia hevosia, ja haluan tutustua toimintaanne. Olen halunnut tulla hoitajaksenne jo huikeat 2 vuotta! Joka kerta kun olen yrittänyt rekisteröityä, tietokone simahti, tai tuli yhteysvirhe. Nyt onnistun vihdoinkin, ja haluan koko sydämestäni tulla hoitamaan heppojanne!

Haluaisin Frankin hoitohepakseni. Frank sulatti sydämeni heti ensisilmäyksellä. Se ikäänkuin katsoi minua suurilla mustilla silmillään. Ajattelin itsekseni: Tuo hevonen on kuin tehty minulle. Pidän "valkoisista" hevosista, mutta Frankissa olis sitä jotain erikoisuutta. En saanut siliäni irti siitä, se on niin herttainen heppa!

Frank

Osaan piirtää heppoja koneella ja paperille. Olen pikkutarkka, ja jos jotakin menee hiukan pieleen, menee koko piirrustus. Piirrän mielelläni, ja teen sen ilman käskyä. Voin tarvittaessa lähettää kuvan piirrustuksistani sähköpostitse.

Ystävällisin terveisin: Jenna

[Deleted]

Heippa koko tallin väelle! Olen Lirami, olen Irl 13-v tyttö, aktiivisesti virtuaalitalleilua harrastava tyttö. Olen pitänyt tallia itse ja hoitanut hevosia virtuaalitalleilla ennenkin. Kokemusta on 4v ajalta. Yleensä kirjoitan pitkiä tarinoita ja kuvia, runoja yms. tulee harvemmin minulta. Tarinani ovat yleensä todella pitkiä ja toiminnantäyteistä ja rakastan kirjoittamista.

Vapaa-ajasta ei ole puutetta ja täällä Seppeleessä hoitaminen on aina ollut haave minulle. Tallin yhtenäinen sisäpiiri ja tuntien paljous ja myös kauniit piirrokset tuovat entistä enemmän paremmuutta talliin.

Url-hahmoni on reipas tyttönen joka tunnetaan hieman kaksimielisestä luonteestaan. Olemukseltaan hän saattaa vaikuttaa ensisilmäyksellä erittäin rasittavalta ja äänekkäältä mutta kun tutustut "Liraan" huomaat hänen olevan reilu ja luotettava ystävä. Liran poniajat hijahtivat jo kauan sitten ohi. Hän on nyt 166 cm korkea ja rakastaa puoliverisiä ja isoja hevosia. Onhan ne pikkuponit söpöjä, mutta hevoset. Ne on se juttu Liralle.

Selailin taas Seppeleen sivuja ja huomasin uuden hoitajahaun. Katsoin heti että löytyisikö sopivaa hevosta hoidettavaksi. Laila oli haussa. Ajattelin että nyt tärppäsi. Laila on täydellinen hevonen hoidettavakseni. Se on sopivan kokoinen ja sen luonnekkin vaikuttaa sopivalta. Lailan kanssa olisi mukava kokea kylmät pakkas-säät sen karsinassa sitä silitellen kuin myös hikiset koulutreenit kesäisessä helteessä. Uskon että voisin tarjota Lailan elämään turvallisen ja tutun hoitajan ja myös Laila tulisi opettamaan minulle paljon hevosten kanssa olemisesta.

Silmänurkkaani pisti myös Frank. Kiltti ruuna vaikuttaa erittäin ihanalta persoonalta ja sen kanssa olisi mukava puuhastella. Se on myös kokonsa puolesta erittäin sopiva minulle. Rakastan rauhallisia hevosia jotka eivät turhasta hötkyile. Voisin jo kuvitella itseni Frankin leveässä selässä ilman satulaa maastopolulla kesäisessä säässä. Toivottavasti mielikuvasta tulisi totta.

Leilan ja Frankin välillä olisi hankala päättää. Molemmat ovat valloittavia persoonia ja erittäin kauniita. Mutta jätän päätöksen nyt teille. Jos koette minut sopivaksi hoitajaksi jommallekummalle hevosista, olisin erittäin innoissani astumaan mukaan tallin
kuvioihin ja tunneille.

Tässä olisi vielä näyttötarina minun ja Lailan ensimmäisestä päivästä. !

Seisoin avuttoman näköisenä tallin edessä ja yritin kurkkia sisälle. Tallista kaikui iloisia naurahduksia ja hevosten hirnumista. Olin Seppeleen pihassa, olin päässyt hoitajaksi Lailalle. Minua pelotti mennä sisään koko porukan töllästeltäväksi. Kokosin kaiken rhkeuteni ja astuin sisään. Kukaan ei tuntunut kiinnittävän minuun huomiota. Ensimmäiseksi silmääni otti käytävällä seisva Bonnie ja sitä harjaava Sara. Sara hymyili minulle ja nosti kättään minulle. Nostin hieman kättä ja punastuin. Kuuluikohan tämän tuntua näin jännittävältä. Kävelin eteenpäin ja etsin karsinaa jonka ovessa lukisi "Lashay". Yhtäkkiä pysähdyin, siellä se seisoi. Oma hoitohevoseni katseli minua karsinasta isoin silmin ja hörähti. Meinasin kaatua siihen paikkaan ihastuksesta. Avasin karsinan oven ja annoin sen haistella minua hetken. Taputin sitä kaulalle ja kehuin sitä. "Sinä olet hieno tyttö Laila." Ajattelin että nyt kun kerran täällä llaan niin voisin ruveta hommiin. Taputin Lailaa kaulalle ja vein sen käytävälle. Hyppelehdin hakemaan harjapakkia innoissani. Palatessani Laila näytti tylsistyneeltä ja yritti näykkiä sivuilla olevia naruja joista se oli kiinni. Naurahdin hieman ja aloin hommiin. Laila ei ulkoapäin näyttänyt likaiselta, mutta miten oletatte että harmaankimosta näkyisi pöly? Lailasta lähti sen verran pölyä että tuntui kuin tallissa olisi ollut sumuista. Rupesin hihittämään itsekseni koomiselle tilanteelle. Olin aivan varma ettei tallissa edes kissa näkisi eteensä. Kun Lailasta ei enää irronut pölyhiukkastakaan, olisi ollut minun vuoroni olla harjattavana. Mustat lökärit ja ennen niin valkoiset tennarit näyttivät nyt harmailta. "No, olenpahan sävy sävyyn Lailan kanssa." Katsahdin samalla harmaata tammaa ja kikatin taas. Kaikki pitäisivät minua ihan sekona js nauraisin yhtään enempää. Menin hakemaan Lailan suitsia ja satulaa juosten että ehtisin ratsastaa ennen pimeää.


Nousin Lailan selkään maneesissa. Laila lähti isoon ja reippaaseen käyntiin. Yritin samalla ottaa tuntua istuntaani ja saada parempi tuntuma Lailaan. Otin hetken päästä ohjat tuntumalle ja annin kevyesti pohkeita Laila lähti ravaamaan lennokasta ravia joka tuntui unelmalta. En ratsastaisi tänään raskaasti koska se oli ensimmäinen kertani Lailan selässä ja halusin saada tuntumaa hevoseen ensin. Laila huitoi päätään hieman kun tin parempaa tuntumaa sen suuhun. Se oli selvästikkin herkkäsuinen hevonen. Yhtäkkiä se löi jarrut pohjaan ja nosti päänsä ylös. Sain melkein sydänkohtauksen, mutta otin tilanteen haltuuni äkkiä ja jatkoin ravaamista. Tästä Anne oli minua varoittanut. Lailan äkkisistä mörkäkohtauksista. Jatkoin hieman varuillani ravailua kunnes suunnistin Lailan pääty-ympyrälle ja nostin oikean laukan. Laila nosti kauniin ja kevyen laukan pienen pukin saattelemana. Sen korvat osoittavat suoraan teteenpäin ja se vaikutti erittäin energiseltä. Jatkoin laukkaamista ja tein samalla temponvaihteluja. Laila totteli ilman mitään ongelmia. Mutta sitten taas ilman mitään varoitusta se vaihtoi suuntaa äkkijarrutuksen kautta. Hetkahdin satulasta Lailan kaulalle ja tarrasin kaksin käsin kiinni kaulasta. Aloin liukua alas kaulalta, mutta sitten Laila hidasti yhtäkkiä ja pysähtyi. Sain nostettua itseni takaisin satulaan. Kuiskasin Lailalle "Kiitos, kun pelastit minut." Päätin alkaa lopettelemaan koska tunnit alkaisivat pian. Otin kevyttä ravia pitkin ohjin. Laila vaikutti vieläkin energiseltä, mutta oli hiessä. Se oli selvästikkin työskennellyt kunnolla. Lailaan oli helppo saada tuntuma ja yhteys ratsastaessa. Ainut paha puoli oli sen säpsähtelyt mutta kai niihinkin tottuisi jossain vaiheessa.


Laila seisoi ratsastuksen jälkeen hikisenä tallikäytävällä kun pyyhin hikiviilalla suurimman osan hiestä pois. Pihalla oli pakkasta, mutta tallissa oli ihanan lämmin ja kotoisa tunnelma. Harjasin vielä Lailan läpikotaisin ja tarkistin kaiken korvista hännänpäähän. Laila näytti olevan täydellisessä kunnossa. Laila oli silti hikinen joten laitoin sille hikiloimen päälle ja kannoin iltaheinät. Kello näytti puoli seitsemää ja suurin osa hevosista oli tunneilla. Olin yksin tallissa ja ympäriltäni kuului heinän mussutusta ja hörinää. Kyllä elämä osasi olla ihanaa. "I'm on the edge of glor..." Vastasin puhelimeen, äiti kertoi olevansa pian tallin pihassa ja ottaisi minut autokyydillä kotiin. Kävin halaamassa Lailan kaulaa ja kuiskasin sille "Olet paras."

Siinä se sitten oli toivottavasti tärppää !

Iloisin syysterveisin Lirami

[milla]

Päiviä!

Olen katsellut Seppeleen sivuja 10-vuotiaasta asti, ja voi tätä ilon määrää - voisin ehkä saada täältä hoitohevosen!
IRL kokemusta on pikkutytöstä asti, noin 7 vuotta. Ratsastusta olen harrastanut vuoden vähemmän. Myös virtuaalitalli kokemusta löytyy jonkin verran, mutten itse sanoen ole mikään seniori. :-)


Milla
Milla on iloinen, pirtsakka -97 syntynyt hevostyttö. Hän on pienestä pitäen rakastanut hevosia, ja aloittanut ratsastuksen kun oli seitsemän. Milla on kaikille ihmisille tutustumisen aikana hieman ujo ja arka, mutta kun vähitellen tutustuu niin Milla on seurallinen, huumorintajuinen ja kiva tyttö. Milla on todella energinen hevosten parissa ja vaikka kuinka väsyneeltä hän näyttääkin - aina töitä piisaa. Riitaa hän ei usein haasta, ja on reilu ihminen. Milla omistaa kullanvaaleat hieman olkapäältä laskeutuvat hiukset ja sinivihreät silmät. Pituutta löytyy vähän alle 160cm.

Miksi juuri Edi?
Kaksi ujoa ''heikkohermoa'', mikä yhdistelmä! Millan kuullessaan seppeleen uusista tuntihevosista hän ryönsi heti tsekkaamaan hepat - ja ihastui korviaan myöten Ediin. Ujouden kannalta he voisivat yhdessä rohkaista toisiaan, ja heistä tulisi hyvät ystävät! Tyttö on juuri toivonut kovasti monipuolista heppaa, osaa hypätä ja osaa koulua, sekä maastoilu on mukavaa. Edi saisi varmasti tytön sydämmessä suuren kolon paikan. Milla toivoisi hartaasti rukoillen että pääsisi seuraamaan valloittavan Edin elämää!

Miksi juuri Seppele?
Kuten alussa sanoin - olen kauan tiennyt tästä virtuaalitallista ja kun olen täällä piipahdellut ei hoitohevosia ole ollut vapaana. Seppele vaikuttaa juuri siltä oikealta, olen kokeillut kaikkia muitakin virtuaalitalleja mutta oikeastaan heti liittymisen ohella alkoi tylsistyttämään ja tuntui aika huonolta vaihtoehdolta. Mutta Seppeleen henkilökunta vaikuttaa varsin pirteältä, mukavalta ja iloiselta porukalta ja hevoset on piirretty todella hienosti! Täältä löytyy kivasti leirejä ja tunteja, ja kaikkea kivaa tekemistä! Hyppäisisin kirjaimellisesti katon läpi jos näkisin url-nimeni Seppeleen kotisivuilla!

- Piirtämistä olen harrastanut ja harrastan edelleen ja piirrän pääasiassa hevosia ja koiria. Valitettavasti mulla ei ole nyt mitään kuvaa netissä, ja oon pitänyt pientä ''piirtelytaukoa''. :/ Mutta jos nyt saan tuon Edin hoitsukseni, L U P A A N piirrellä siitä kaikenlaisia ja monipuolisia töherryksiä! Olen myös innokas kirjoittelija, ja olen ollut/olen monissa virtuaaliroolipeleissä.

Jaahas, taitaa olla lopputekstien aika! Tsemppiä kaikille hoitsuntoivojille että saisi uuden kullanmurusen kainaloonsa!