Hoitajahaut, lokakuu 2011

[Josefiina]

Lokakuiset hoitajahaut käyntiin - löytyykö näistä sinun sydänkäpysesi?

Etsimme hevosillemme pitkäaikaisia ja innostuneita hoitajia.

Hoitajaa kaipailevat seuraavat tuntihevoset:

Edi

Eela

Eppu

Frank

Laila

Sentti

Siiri

Venna




Ennen hoitajaksi hakemista:

• Tutustu huolella Seppeleen varsinaiseen sivustoon
  
• Seikkaile Tallipostissa - lue ainakin tämä kullanarvoinen topic!
  
• Lue hoitajaksi hakijan ABC
  
• Valitse sopiva hevonen, tee hakemus ja postaa se tähän topiciin
  
• Jää toivomaan parasta!
  

Hoitajaksi hakijan ABC tiivistää hyvin sen, mitä hoitajistamme haemme: reipasta, raikasta asennetta ja aitoa innostusta. Kerro siis hakemuksessasi:
- hiukan hahmostasi
- perustelut sille, miksi haluat Seppeleeseen hoitajaksi
- miksi haluat juuri sen tietyn hoitohevosen
(- mahdollisia kirjoitus/piirtonäyttöjä - nämä eivät ole ehdottoman oleellisia)

Useampiakin hoitsutoiveita saa laittaa.

Haku on auki toistaiseksi.

[Milja]

Hoitohevosta metsästelen!

Kävin tuon alkeiskurssin ja ajattelin nyt sitten hoitoheppaa. Sydämmeni sulattivat jo ensi vilkaisulla Edi ja Frank.

Miksi juuri Edi?

Rrrakastan eestinheposia!Edi oli heti ensi vilkaisulla hirmuisen suloinen, joten ajattelin että tuo sopisi minulle kuin valettu. Olen itsekkin vähän ujo niinkuin pörröinen Edi-poni.

Miksi juuri Frank?

Uuu... Kärpäskimo! Ihana! Frank sulatti sydämmeni heti. Isot hevoset ovat ihania ja mitä isompi sen parempi. Lisäksi Fank oli sopivan rauhallinen ja ihanan värinen. Se sopisi minulle kuin nenä päähän

Sitten vähän minusta.

Olen 12-vuotias tytsy ja hieman ujo uusia ihmisiä kohtaan mutta käyttäydyn rohkeasti ja varmasti hevosien kanssa. Kun luottamukseni voittaa olen hyvä ystävä enkä koskaan petä kenenkään luottamusta. Minulla on pitkät ruskeat hiukset ja käytän tallilla mustia ratsastushousuja, ruskeita tallikenkiä ja minkämoista paitaa vain. Rakastan suklaata, kokista, hevosia ja koiria!

Sitten jään odottamaan että pääsenkö kummankaan ruunan hoitajaksi

[Miira]

Miira;

Miira on viisitoistavuotias, suhteellisen lyhyt tyttö, ainakin ikäisekseen. Tämä on hyväntuulinen persoonallisuus, ja omaa liekinpunaiset, keskipituiset hiukset, sekä harmaaseen vivahtavat silmät. Tallilla Miira pyöriskelee hiukset useimmiten ponihännällä. Huumorintajua löytyy, mutta kun neiti pääsee hevosen selkään, ottaa hän asiaan mahdollisesti tosissaan. Miira osaa olla uuden porukan seurassa kovin ujo, eikä saa useimmiten sanaakaan suustaan, mutta jos hänet otetaan avoimesti vastaan, voi punatukka lämmetä yllättävän helposti. Tyttö on hyvin energinen ujoudestaan huolimatta, ja tekee mielellään koko päivän tallitouhumisia. Miira on myös reilu, ja ottaa rohkaistuttuaan muutkin huomioon hyvin. Hevostyttö kuitenkin on hyvin helposti lähestyttävä, muttei aina avaudu henkilölle, joka osoittautuu aiemminsanottuna ujoutena. Filosofinen ajattelutapa auttaa Miiraa pyrkimään eteenpäin, ja joskus neitokaisen suusta kuuleekin vain syvällisiä puheita. Ratsailla Miira on myös optimistinen, jääräpäinen, ja uhkarohkea pyrkimään yhä korkeammalle uudessa harrastuksessaan. Riitaa tyttö ei haasta, hän onkin rauhallisuuden perikuva. Joskus vain... neiti suuttuu, ja alkaa vastustella, huudella mielipiteitään ja välillä vähän tönäistäkkin - muista, hyvin harvoin!

Ja vaikka Miira on vasta-alkaja, tyttöhän oppii todella nopeasti. Lukeminenkin on helpottanut opiskeluja hevosasioissa, nimittäin neiti on oppinut mainiosti puolipidätteen. Punapää on eri innoissaan ratsastamisesta, ja tutustuu laaja-alaiseen harrastukseen enemmän kuin mielellään. Miira rakastaa hempeillä hevosten kanssa, ja hoitaessa pitääkin hyvää huolta, että hoitamisen lomassa on mahdollista hiukan suukotella ja halailla ratsastettavaa. Mikä parasta - kunhan polle on rauhallinen - Miira tekee kaiken niin hyvin kuin osaa, ja vieläpä jokainen pienikin apu, ja harjan veto, tulee suoraan pienikokoisen neidin sydämmestä.

Oikeasti täälä istuu estepainotukseen suuntautunut 14 & risat ikäinen tyttö. Ratsastusta harrastettu kahdeksan vuotta, eikä tunnu missään. Ylläpidän/vuokraan myös suurikokoista tilastoponia viitisen kertaa viikossa, ja kilpailutan kyseistä pollea metrin luokassa. Perheelläni on myös shetlanninponi, joka kuuluu pikkusiskolleni, joten sillä en voi ratsastaa, mutta sitäkin enemmän kouluttaa sekä hoitaa. Käyn myös valmennuksissa, ja olen harrastanut Leppävaaran Ratsastuskoululla koulupainotteista ratsastusta. Nykyään käyn irtotunneilla Tolkinkylän Ratsastuskoululla, kun vuokraponini toinen vuokraaja on viikkovuorossa.

Miksi Frank?

Frank sairastutti Miiran ihastukseen heti kun tyttö sai tietää, että tallille oli tullut uusia hevosia. Nelijalka hyppii kevyesti vähän isommankin esteen ylitse, ja on muutenkin todella ihastuttava persoonallisuus, joka ei luovuta helpolla, ja yrittää aina parhaansa - Miira myös. Hellihetket onnistuvat takuuvarmasti, joten nekin tulisivat olemaan pävittäiskamaa. Estepomppuja pari kertaa mahdollisesti viikossa hypittäisiin, saisi Miirakin treenata pieneillä kavaleteillä. Maastoretket tuskin jäävät syrjään, sillä Miira rakastaa rauhallista, varmajalkaista kävelemistä maastossa, ihan selässä, kuin maassakin. Frank on rento, mutta kuitenkin yllättävän osaava hepo. Kuviakin luultavasti ilmestyisi, sillä Frank on suhteellisen helppo piirrettävä värityksen kannalta. Hevonen on luotettava ystävä, johon voi hädän tullen turvautua - Frank on ihannetyyppiä. Pollen kanssa on muutenkin luultavasti aivan mahtavaa tutustua, tulevaisuudessa mahdollisesti kilpailla, ja muutenkin elellä - näin ajattelee Miira, joka on lähipäivinä saanut hoitajakärpäsen pureman. Frank on niin symppis, ja varmasti tulisi toimimaan Miiran opettajana paremmin kuin hyvin.

Jos Frankille löytyy kymmenen kertaa parempi hoitaja, saa minut laittaa vaikka Epulle tai Edille. :--)

Miksi Seppele?

Seppeleessä on niin ihanan persoonallista porukkaa. Täälä ei synny mitään kamalia riitoja, ja jos syntyy, niin ylläpito selvittää ne Miiran mielestä todella korrektilla tavalla. Seppeleessä järjestetään muutenkin paljon toimintaa, ja tuskin kenellekkään tulee täälä tylsää. Teette muutenkin aivan mahtavia kuvia, ja hoitoporukka tukee toisiaan, joka on merkki mitä mainioimmasta yhteishengestä. Miiran mielipide sivuista on erittäin positiivinen - sivut ovat kivat, ja selvät, joten niillekkään ei eksy. Varmasti tulee kiva olo, kun saa hoidella ja osallistua erilaisiin ajanvietteisiin näin makeassa porukassa. Jaatte merkkejä, joista tulee onnistunut olo. Sekin on todella mahtava puoli Seppeleessä - siis, Miira tarkoittaa, yksi niistä. Te teette tästä niin aidon oloisen paikan.

Oleellista;

Miira ei ole sellainen "joo en jaksa kirjoittaa niitä ei nyt tule eikä tuu koskaan muullonkaan"-tyyppi, joten on aivan turha huolehtia, etteikö parin hoidon jälkeen enää innostaisi. Inspiraatio löytyy joskus erikoisistakin paikoista - alkeiskurssillakin inspis lähti jääkaapista, ja sitä katsellessa tekstit syntyivät. Kuviin Miira hakee inspiraatiota musiikista, joten niihinkään ei tule puutetta - neiti kylläkin piirtää lähes kaiken pienillä sormillaan, ei siis tietokoneella - toivottavasti se ei haittaa, sillä niihin nähdään kuitenkin hyvin paljon vaivaa... Miira on mahdollisimman aktiivinen kirjoittelija, jolta ei into siis lopu. Neitokainen on kiinnostunut hyvin paljon virtuaalisesta hevostelusta, ja onkin seurannut Seppeleen sivuja lähemmälti kolme vuotta. Rento ja letkeä tallimeininki kuuluu siihen paraslaatuiseen elämään.


Piirustusnäyttö - kyseessä on tulevan yksäripolleni Jasperin rakennekuva, värittelen kun pääsen hyvälle koneelle;
aijaa.com/v.php?i=008768963317.jpg

Tarinanäyttöä löytyy alkeiskurssin sivuilta. : )

Tsemppiä kaikille hakijoille,
Miira

[Miia]

Lailan (tai Epun) hoitajaksi havittelisin.

Edellisen hoitohevoseni tallissa ei ole tapahtunut mitään moneen kuukauteen, minkä takia olen hakenut uutta hoitohevosta jo jonkun aikaa. Seppeleen olen vuosien saatossa huomannut erittäin aktiiviseksi ja pitkäikäiseksi talliksi, joten se tuntui luonnolliselta valinnalta. Ujona en vain ole hoitajahakuun aiemmin uskaltautunut, mutta nyt pitkään ihailemani Lailan hakiessa hoitajaa päätin yrittää päästä mukaan Seppeleen talliporukkaan.

Olen siis Miia-Mari, 17-vuotias hieman lyhyenläntä lukion tokaluokkalainen. Hiukseni ovat punertavat ja pitkät ja silmäni tylsän harmaat. Luonteeltani olen muiden mukaan varsin kipakka, vaikka itse en sitä myönnäkään. Mukavaksi ja rennoksikin minua tavataan kutsua silloin tällöin. Itsevarmaksi ei minua voi sanoa, mutta senkin edestä minulta löytyy päättäväisyyttä.
Inhoan oikeaa nimeäni ja tottelenkin paremmin pelkkää Miiaa (liikun yleensä virtuaalimaailmassa tuolla pelkällä Miialla, tänne en kuitenkaan pystynyt rekisteröimään tuota, koska on kuulemma jo käytössä).

Heppakokemusta löytyy IRL aika vähän. Vaikka hevoset ovat kiinnostaneet ihan pienestä lähtien, en paljon ole päässyt ratsastamaan. URL puolestaan olen varsin kokenut, kun muutama vuosi on tullut virtuaalisesti hoidettua hevosia.

Lailaa tavoittelen, koska vieläkin tuo tamma herättää sellaisen ihastuneen "oijoi"-tunteen ja parit ylimääräiset sydämentykytykset. Luonteeltaan Laila tuntuu olevan hieman kaltaiseni epävarma kaveri jonka kanssa voisimme tukea ja rohkaista toisiamme arjen murheissa. Tamman huono menestys hoitajamarkkinoilla on minusta käsittämätöntä, eihän tuosta voi olla tykkäämättä! Sanomattakin on selvää, että tamman suloinen vaaleanpunainen turpa ja lempeä ilme eivät ole ainakaan miinusta.

Kun Josefiina hoitajahakuihin lisäsi Epunkin, oli pakko tulla muokkaamaan hakuani. Toisaalta Lailan rinnalla muut Seppeleen hevoset ovat "vain hevosia", mutta Eppu on ruuna josta voisi ajan kanssa tulla minulle rakas hevonen. Siinä missä Lailan kanssa olisimme ystäviä ja kumppaneita, Eppu voisi olla minulle hyvä opettaja ihan arkielämässä kuin kouluradoillakin. Laila on kuitenkin ykkösvaihtoehtonani, vaikka upean läsipään hoitamistakaan en pistäisi pahakseni.

Keräilin tänne vanhan tekstin ja muutaman kuvan näytöiksi.

Nyt sitten toivotaan parasta!

[Robert]

Jos nyt vaikka tärppäisi!

Eli Robert, 15-vuotias pojankloppi täällä tahtoisi hoidoksikseen jomman kumman noista muikeista leideistä, Eelasta tai Vennasta. Ratsastustaustaa takana aika paljon, 7-vuotiaan käytiin ensimmäistä kertaa ponin selässä ja siitä lähtien en olekaan hevosen selkään istunut vaikka äiti pikkuhiljaa painostaakin jo hevosiin siirtymään. Oma ponikin, yhteinen isosiskon kanssa, ehti ollakin, mutta myytiin pois kun siskolta lopahti kiinnostus ja tuli eteen muutto toiselle paikkakunnalle.

Poniratsastajuuteen (onko edes sana...?) on ihan syynsäkin, oon jäänyt ihan säälittävän ja suorastaan törkeän lyhyeksi, pituutta on 165 senttiä. Kasvupyrähdystä odotellen. Muutenkin tulee aina kommenttia miun babyfacesta...... Hevosten lisäksi harrastukseen kuuluu futis sekä koululla se autojen (autoalan miehiä!) ja satunnaisesti myös mopojen rassailu. Hevoset, oikeastaan ponit, ovat kuitenkin se pääharrastus ja siksi hoitohepo nyt kiinnostaakin.

Luonteeltani olen sellainen reilu, rempseä ja rietas, tai nyt ei ehkä rietas, huumorintaju on mitä on. Olen ollut työharjoittelussa ja myöhemmin ihan oikeissa töissä ravitallilla, joten sieltä on jäänyt käsiin railakas kielenkäyttö ja rautaiset hevosenkäsittelytaidot. Tuppaan ottamaan kaiken huumorilla ja olen huono keskustelemaan vakavia tai lohduttelemaan. Ujokaan en ole, laaja kaveripiiri löytyy ja uudet aina tervetulleita! Harvoin mulla on pahoja päiviä, mutta jos on, niin ei kannata pelästyä jos kettuilen päin naamaa. Ja aika usein kun kiivastun, puhun toista äidinkieltäni englantia (perheeni on kotoisin Iso-Britanniasta) ja sen tarjoamaa laajaa kirosanojen kirjoa....

Hoitohevosen tulee ehdottomasti olla tamma! Tammojen kanssa aina vain natsaa, lieneekö upeat naisenkäsittelytaitoni Erityisen hurmaava oli tämä pienempi neitokainen, Venna. Ensinnäkin aika passelin kokoinen kun miulla nuo jalat eivät ole mitkään pitkät ja viehkeät... Lisäksi löytyy luonnetta! Kyllä naisissa täytyy aina olla jotain tulta! Toinen vaihtoehto on Eela, kokonsa puolesta hieman kauhistuttaa, mutta nätti kun sika pienenä ja mie olen muutenkin heikkona tuollaisiin diivoihin.

Olen itse ehdottomasti enemmän kouluratsastaja vaikka jaksankin aina uhoa hyppääväni metrikahtakymppiä ratana ja kilpailleeni (kusi sukassa) kympin ratoja aluetasolla... Nykyään tuppaa syke nousemaan tuhanteenkahteensataankolmeenkymmeneenkahdeksaan kun näköpiirissä on yli 80 senttiä korkea este... Kouluun riittääkin sitten enemmän kärsivällisyyttä ja jaksavuutta, ja se sopii paremmin ratsastustyyliini - menen mieluummin tiiviillä istunnalla, pehmeällä kädellä ja hiljaisella jalalla kun roiskin esteiden yli jatkuvasti istuntaa vaihdellen.

Toivottavasti tärppäisi, Venna vei kyllä sydämen ihan täysin!

[Saga]

Täällä sormet sauhuten tietokoneen näppiksiä naputtelee Saga, 15-vuotias tyttö. Käyn yhdeksättä luokkaa ja ratsastan säännöllisesti. (URL)

Mennäkseni asiaan sanon, että ihastuin kuollakseni Frankiin, enkä saa silmiäni enää irti siitä. Olen käynyt katselemassa hevosta jo jonkin aikaa. Seppeleeseen tieni löysin kauan aikaa sitten, tarkoituksenani oli osallistua alkusyksyn alkeiskurssille joka nyt sitten kuitenkin vähän jäi (vaikka kerkesin kirjoitella jo tarinat ainakin viidestä päivästä...) IRL kiireet söivät silloin kaiken aikani. Nyt on kuitenkin uusi ääni kellossa ja yksi intoa puhkuva hoitajakandidaatti (aikaisemmin puuttuneen ajan kanssa) tarjolla. Toivottavasti tällä kerralla olisin "se oikea".

Minä olen siis Saga, melkein 160cm pitkä vai pitäisikö sanoa lyhyt. Olen ratsastanut monella tallilla ja hoitohevosiakin löytyy historiastani muutamia. Hoitajana olen innokas ja kirjoitusputkeen ajautuessani saattaa tulla päivässä viikonkin tarinat... Tallilla aina valmis kokeilemaan kaikkea uutta ja sanon kyllä ihan suoraan mitä ajattelen. Minua joko rakastetaan tai vihataan. Omistan punaisen kiharapehkon, joka on yleensä hieman sotkuisesti sykerretty kiinni ja päälläni tykkään pitää ratsastushousujen lisäksi huppareita ja takkeja. Silmäni ovat valitettavan eriväriset, toinen ruskea toinen vihertävänsininen. Vaikka olenkin ehkä hieman ailahteleva luonne osaan olla vastuullinen ja auttavainen tallissa jos tilanne sitä vaatii : )

Haluan Seppeleeseen hoitajaksi, koska se on ainut paikka jota olen kunnioituksella ihannoinut KOKO virtuaalihevostelujeni ajan. Olen aina rakastanut paikan tunnelmaa ja nyt kun yksi hevonen iski sitten kunnolla, päätin kokeilla mihin riitän (; Tämä vain on se oikea paikka minulle ja uskon että täällä voin kehittyä kirjoittajana sekä piirtäjänä parempaan päin. Minä olen myöskin valmis kilpailemaan hoitohevosellani, mikäli se vaan tallin puolestä käy (;

Miksikö juuri Frank? No, koska se on yksinkertaisesti uskomattoman täydellinen! En yleensä ole innostunut näin paljon rauhallisemmista ratsuista enkä koskaan yhdestäkään hevosesta näin paljoa. Sen paremmin en osaa selittää, mutta tämän kaverin kanssa tulisin taatusti keksimään loputtomasti tekemistä. Ruuna on myös luonteeltaan hyvin sopiva, koska osaan olla äänekäs ja huomaamattani innostua asioista liikaa. Hoitohevoselle olisikin tärkeää kestää toisinaan omituisia päähänpistojani... Frank hurmasi minut jollain, arvoitukseksi jää millä : DD

Toisena toiveena voisin vielä sanoa Lailan, jonka hoitajuutta olen aikaisemminkin hakenut. Nyt tamma ei vain aiheuta yhtä suurta tunneryöppyä kuin Frank, mutta tämänkin kanssa taatusti tulisi olemaan erittäin mukavaa! Lailassa pidän erityisesti uteliaasta ulkomuodosta sekä tietenkin omaperäisestä luonteesta (:

IRL olen 15-vuotias, harrastanut ratsastusta noin yhdeksän vuotta. Omistan kaksi ponia, joilta tulee hyviä ideoita tarinoihin (; Ratsastan säännöllisesti tunneilla ja luonteeltani ja ulkonäoltäni olen hyvin paljon Sagan kaltainen.

Liitän tähän luonnoksen ja tuossa vanhan hoitopäiväkirja...

Luultavasti tarinat kirjoittaisin päivä päivältä ja jotkut jutut jatkuisi sitten aina useammalle päivälle. Toisinaan tykkään kirjoitella heppojen mietteitä tuonne väleihin, mutten kuitenkaan aina. esimerkkitarina:
Illan ensimmäinen tähti syttyi, vai pitäisikö sanoa ilmestyi, taivaalle kun astahdin autosta Seppeleen pihamaalle. Yksi henkäisy kertoi heti, että perillä ollaan. Mahtava hevosentuoksu pelmahti voimakkaana nenääni. On ehkä noloa myöntää, mutta olisin voinut seisoa siinä vaikka loppuillan ellei joukko ratsastajia olisi tullut häiriköimään rauhaani. Kuljin porukan perässä sisälle talliin.
- Moi, hymyili joku iloinen hoitajatyttö ohi mennessään.
- Moikka, hei tota mä olen Saga ja missähän Frank asuu? huudahdin tytön perään. Hän käännähti ja katsoi minua pitkään, varmaan säikähti kun niin innokkaasti kajautin. Katsoin takaisin ja odotin.
- Ai, niinjoo se on tuolla... Mä olen Jaana. Tyttö sai lopulta kakisteltua. Hän hymyili ujosti ja katosi lähimpään karsinaan.

Niitty on kasteinen, siellä ei ole minun lisäkseni ketään. Lämmin aurinko on painunut viileiden pilvien sekaan, ilta hämärtyy. Haukkaan kitani täydeltä mehukasta laidunruohoa. Puskassa rasahtaa jokin, lähden rauhallisesti poispäin kun yht'äkkiä selkääni putoaa jotakin...

- Hei! Rauha kaveri, hoojaa... rauhoittelin kun Frank oli vähällä hypätä syliini. Mieleen nousi monia varoituksia "älä koskaan mene nukkuvan hevosen luo" ja niin edelleen. Mutta Frank oli taatusti ihan valveilla! Silmätkin olivat auki. Katsahdin kimoa hieman huolissani, mutta se huiskaisi päätään kuin sanoakseen, että kaikki oli OK. Pian se jo lerputti taas alahuultaan. Olipa outoa. Vaihdoin mietteissäni kovaan harjaan. Olin kerennyt ruokota ruunan läpi pölyharjalla. Frank ei juurikaan kiinnittänyt minuun huomiota, väisti kohteliaasti kun pyysin ja tarjosi kavionsa puhdistettavaksi kun näki kaviokoukun.
- Hieno mies, höpöttelin kun kävelin hevosen kaulan alta toiselle puolelle. Valkoinen karva oli puhdas, olihan Frank vasta tullut viimeiseltä tunnilta. Pyyhkäisin hikisimmät kohdat vielä kertaalleen läpi ja siirryin selvittelemään häntää.

- Hei, öö.. Saga ko se oli? yskäisi uusi ääni karsinan ovelta.
- Joo, mitä asiaa? kysyin hajamielisesti setvien koko vuosisadan kamalinta takkua Frankin hännästä.
- Niin, että kerkeetkö pyöritellä parit pintelit, nää tuli just pesusta niin.. ääni jatkoi.
- Tottakai, mä olen ihan kohta valmis. Laita vaikka siihen ovelle, huikkasin. Kiinnostuin vähän ovella seisoskelevasta henkilöstä. Meinasikohan hän esittäytyä vai ei? Olin ihan vähällä rynnätä vaatimaan esittäytymistä, kun hän taas seisoi ovella.
- Mä oon muuten Jeccu, blondi sai kakistettua.
- Saga, kuten jo taisit tietääkin. Naurahdin. Jeccu kiitti avusta ja näytti minne pintelit piti laittaa. Ryhdyin toimeen. Istuuduin Frankin karsinan eteen lattialle, jätin oven auki. Ruuna haisteli innoissaan hiuksiani.

...Heitin muutaman komean pukkihypyn ja sain karistettua vihollisen selästäni, olen nuori ja voimissani! Ravasin varmuuden vuoksi muutaman kilometrin päähän, metsän suojiin. Siellä oli hiljaista. Äkkäsin kauempana maassa punaisen pensaan. Minua alkoi pian unettaa. Annoin pääni painua, pensas oli pehmeä siihen oli ihan hyvä nukahtaa.

- Kröhöm, Fraank? Voisitko yrittää kannatella itse oman pääsi? Mulla on tässä omassakin ihan riittävästi töitä, urahdin kun ruunan painava pää jymähti pääni päälle ja lopulta valui olalle. Hevonen näköjään torkahti. Naapurikarsinassa saatiin aikaiseksi räkäiset naurut kun yritin siirtää tuhat kiloa painavaa, hampaitaan narskuttelevaa päätä pois tieltäni. Tietysti Frank siirsi sen aina takaisin.
- Se taitaa olla vähän uninen, tyrskähti Josefiina mennessään ohi.
- Kohta tuon hevosille ruokia, että eiköhän se siihen mennessä kampea itsensä ylös. Tämä jatkoi. Rullailin siinä pinteleitä oudosti uinahtaneen Fredin pää hartioillani.

...Jokin omituinen voima työntää minua pois pensaan luonta. En aio liikahtaakkaan. Hetkinen merkkiääni!

Samalla hetkellä kun heinäkärry vyörähti käytävälle Frank oli täysin hereillä. Plim, ja olen ollut valveilla jo monta tuntia. Mitä ihmettä? Noo jätin ruunan rouskuttelemaan heiniään muutaman rapsutuksen jälkeen.

Oli pilkkopimeää, Seppeleen valot oli sytytetty aikaa sitten. Odottelin kyytiäni saapuvaksi. Kännykkä piippasi, viimeinkin se viesti jota olin odottanut! Hitto, kosketusnäyttö ei suostunut toimimaan... Juoksin kiireesti talliin ja olin vähällä törmätä Anneen.
- Täällä ollaan sulkemassa ovia, joko pääset lähtemään? nainen kysäisi. Porhalsin kuitenkin täysillä ohi, mumisten jotain sekalaista puhelimestani. Vapisevin käsin painoin näytöllä vilkkuvaa kirjekuorta. Se aukesi tuskastuttavan hitaasti.
- JEEEE! kiljuin ja hyppelehdin ulos. Anne seisoi käytävällä ja pudisteli päätään. Vilkutin hänelle ja hyppäsin mahalleni hankeen. Ei voi olla todellista, lopultakin sain viikkokausia odottamani viestin. En voinut muuta kuin upottaa naamani hankeen ja kiljua keuhkot pihalle. Anne toljotti tallin ovella suu auki, hyvää mainostusta minun mielenterveydestäni. Toivottavasti ei vaikuta hänen päätöksiinsä. Olin niin iloinen, että jos olisin ollut ihan edustuskunnossa, olisin rynnännyt halaamaan naista. Pompin yläpystyä tallin edessä. Kaaduin selälleni lumihangelle. Että elämä oli ihanaa, nyt siitä puuttuisi enää Frank... Se mitä viestissä lukee paljastuukin sitten vasta seuraavassa tarinassani, jos saan sen teille kertoa (: Hyvää yötä Seppeleen väki ja Frank!

Frankille on vissiin vähän ruuhkaa, mutta toivon parasta (: Tsemppiä muillekin hakijoille!
Iloista syksynjatkoa kaikille seppeleläisille kävi miten kävi! ~ Saga

[Deleted]

Hilma Helena on 14 -vuotias nuori, joka on jo pitkään halunnut hoitajaksi Seppeleeseen. Hän on ratsastanut nuoresta asti ja viimeisten vuosien aikkana harrastus on jäänyt vähemmälle, koska ei ole ollut sopivaa tallia. Hilma on aika lyhyt ikäisekseen ja pystyy ratsastamaan pienilläkin poneille. Se on ollut häänelle vaan eduksi, koska rakastaa pienillä poneilla ratsastamista. Hilma on reilu muita kohtaan ja tulee toimeen muiden ihmisten kanssa. Hevoskokemuskin auttaa paljon ja Hilma on juuri sen takia avulias. Hän tulee toimeen melkein minkälaisen hevosen kanssa tahansa. Riidoista tämä neiti ei tykkää ja on todella rauhallinen ja ystävällinen. Ei kyllä aivan sillä suuttuessaan alkaa vastustella, huutaa ja saattaa raivostua aika tavalla. Jos tytön siis löytää nurkasta istumasta, se on merkki siitä, että jotain on tapahtunut.

Hilmalla on keskipitkät vaaleanruskeat hiukset. Aivan värjäämättömät. Ne ovat aika tuuheat Hilmasta huomaa, että hän ei aina jaksa harjata niitä. Vaikka ne ovat pörröiset, Hilma pitää niistä todella paljon. Hänellä on siniset perinteiset suomalaiset silmät. Hilma on kova tekemään erinlaisia ilmeitä, ja ne viihdyttävätki talliporukkaa useinkin. Hoitsulla ei Hilmalle oikeastaan ole yhtään väliä. Kunhan hän vaan saisi hoitaa jossain. Ykköstoiveeksi kyllä nousee ehdottomasti Siiri ja onhan se Frank myös aika ihana

Miksi Siiri?

Siiri sulatti Hilman sydämmen heti. Juuri sellainen mistä hän pitäisi. Ja kuten hän sanoi, Hilma rakastaa pikkuponeja. Lisäksi Hilman mieleen ovat ilkikuriset ja pukittelevat ponit.

Miksi Frank?

Heti Frankin nähdessään Hilma ensimmäistä kertaa elämässä isoudellaan. Lempeältä vaikuttava kärpäskimo sai heti vapaan paikan Hilman sydämmessä. Aivan erinlainen kuin Siiri, mutta silti. Jos hevonen hyppää, menee koulua ja kulkee rauhallisesti maastissa, sitten voi sanoa melkeimpä täydelliseksi.

Miksi Seppele?

Seppeleessä on ihana talliporukka ja hevoset. Hoitajia ei ole liikaa, mutta ei liian vähän mikä aiheuttaa hyvän tallihengen. Seppele on todella aidon tuntuinen paikka ja merkkejen jakaminen on hyvä lisä.

Hilma ei ole hyvä piirtämään tietokoneellä, mutta jos hänellä olisi kotonaan skanneri, jonkinnäköisiä kuvia saattaisi putkahtaa. Yleensä Hilma ei ole mikään "en jaksa kirjoittaa" tyyppi ja pyrkii kirjoittamaan mahdollisimman usein ja ilmoittamaan jos ei pysty vahään aikaan kirjoittamaan.

[Britta]

Heipsan!

Hakisin hoitajaksi Edille tai Vennalle.

Edille haluaisin hoitajaksi, koska se vaikuttaa oikealta symppikseltä, ja pidän hieman pienemmistä hevosista, ja poneista. Haluaisin saavuottaa Edin luottamuksen, ja se palkitsisi todella paljon, koska Edi vaikuttaa hevoselta, joka tarvitsee paljon hellyyttä ja lämpöä, ja sitä omaa hoitajaa, joka ei lähtisi viereltä pois, vaan suojelisi kaikelta maailman pahalta ja sulkisi hellään syleilyynsä aina, kun olisi tarvis. Edissä vaikuttaa olevan kuitenkin hieman haastetta, että saa sen toimimaan myös edistyneimpien tunneilla. Maastoilusta pidän myös, koska siellä saa irroitella arjesta, antaa vain mennä ja unohtaa kaiken maailman murheet. Vaikkei Edin kuvauksessa hyppäyksestä kerrottu, näyttää osaamisen perusteella ruunalla olevan jotakin pontta esteratsastukseen, jonka parissa Edin kanssa tulisin varmasti viettämään aikaa.

Vennalle haluaisin hoitajaksi, koska tammassa olisi haastetta, ja olen tässä jo viime hoitajahaussakin toitottanut varmaan liiankin monesti, että pidän myös haasteellisemmista hevosista – onnistuminen voi palkita enemmän kuin automaattihevosella. Rakastan myös poneja, kuten jo tuossa aikaisemmin sanoin. Ratsuna Venna vaikuttaa hyvinkin ihanalta, ja joka ratsastajan unelmaponilta, joka toimii ajatuksen lailla. Kuitenkin jo se, että Venna tarvitsee alleen kokeneen ratsastajan puhjetakseen kukkaan, kertoo, ettei Vennan selässä auttaisi laiskotella. Vaikka Venna on tammamainen, uskon, että jos se yhteinen sävel Vennan kanssa löytyisi, niin sitten ratsukko voisi liitää yli korkeimpienkin esteiden! Ja todella – Venna voikuttaa aikamoiselta estetykiltä, joista pidän, koska rakastan esteratsastusta.

Alanko jo toistaa itseäni? Toivottavasti en, koska alan vasta kertoa pieniä faktoja itsestäni!

Hahmoni on siis Britta. Hän on kolmetoistavuotias tyttö, joka on toiminut hevosten ja ponien kanssa jo monen monituista vuotta, muttei kuitenkaan pikkutytöstä lähtien. Tyttönen on suorittanut poniravikortin parisen vuotta sitten. Ajaminen on Britalla jäänyt vähän vähemmälle Britan ajoponin vaihdettua omistajaa, ja sen myötä paikkakuntaa. Tuon ponin lähdettyä Britta on keskittynyt enimmäkseen hyppäämiseen, jo aika tuloksekkaastikin. Britta on saavuttanut seurakisoissaan jo muutamia ruusukkeita, joista tyttö on erityisen ylpeä. Britan äiti on kokenut hevosihminen, joka helpottaa Britan tallielämää, koska hän voi kysyä kaikesta äidiltään. Kaikkeahan kuitenkaan Britan äiti ei voi tietää, jolloin täytyy kääntyä kokeneempien puoleen. Britalla on oma norjanvuonohevonen, jonka hänen äitinsä on hankkinut hiljattain hänelle kisaponiksi. Hoitajuudesta tyttö olisi kuitenkin hyvinkin kiinnostunut. Hyvän kumppanin löytyessä Britan olisi tarkoitus ajaa hevosravikorttikin. Tytöllä on kastanjanruskeat, hieman yli olkapäiden ulottuvat, suorat hiukset ja tummanvihreät silmät. Tytön iho on keskivertosuomalaista hieman tummempi. Hän on hieman päälle 150 senttiä, mutta on kuitenkin hyvinkin hoikka tyttö, eli poniratsastajuuskaan ei tytöltä vielä ohi ole. Tyttönen pitää hieman haastavammista hevosista ja poneista, ja palkitsee itsensä hyvin, kun on saanut tuollaisen hevosen toimimaan allaan. Tytön luonteesta vielä sen verran, että hän on topakka tyttö, joka ei pienistä hätkähdä. Iloisuutta löytyy, ja tyttönen on hyvin sosiaalinen, välillä vähän liiankin – kaikki eivät jaksa kuunnella tytön höpinöitä! Britta on kuitenkin hyvin kohtelias, mutta jos onnistut ärsyttämään tyttöä niin paljon, että tytöltä menee hermot, kannattaa olla kaukana! Silloin Britta antaa tulla kympillä! Vaikka voisi vaikuttaa, että tytöllä olisi kova kuori, niin ei tosiasiassa ole. Britta on hyvin tunteellinen ja herkkä, ja tuossa ärhennellessään saattaa pari kyyneltä tytön poskelle valua, jos olet loukannut häntä pahasti. Neiti antaa kuitenkin aika helposti anteeksi, ja se onkin helpompi tapa selviytyä Britan kanssa, kuin kuunnella sitä naljailua, jota Britan suusta tulisi. Ystävien kesken Britta naljailee hyväntahtoisesti, ja ystävät kyllä ymmärtävät, ettei tuo sosiaalinen tyttönen tarkoita pahaa. Ratsastaessa hän on hyvin topakka ja saa laiskatkin hevoset liikkumaan allaan, muttei poikkeuksetta tietenkään. Vaikka Britta pitää haasteellisista hevosista, ylivirkkuja hevosia Britta kaihtaa – neitokaisella onn hieman huonoja muistoja niistä, mutta jos sellainen Britalle määrätään, on luvassa paljon puolipidätteitä ja paljonajateltua toimintaa. Lisää tyttösestä selviäisi myöhemmin, jos hoitajaksi kaartiin pääsisi.

Pitkään, ja nyt vielä pidempään olen haaveillut Seppeleen hoitajuudesta, mutta olen odottanut kirjoitustaitojeni ja oman rohkeuteni kehittymistä. Pari vuotta sitten, kun kaverini näytti minulle tämän paikan, katselin täällä ihastuneena kuvia ja myöhemmin selvitin Artsilan jouluarvoitusta. Silloin en todellakaan voinut vielä kuvitella, että hakisin tänne aktiiviseksi hoitajaksi! Kuten varmaan monet muutkin, toivon toden teolla pääseväni tänne hoitajaksi, näin toisella yrityksellä. Intoni on kasvanut viime hoitajahakujen myötä – olen käynyt täällä tarkastelemassa tapahtumia ja muuta säännöllisesti, ja tuossa pari viikkoa sitten uskalsin jopa kirjoittaa tänne foorumille! Pystyn kirjoittamaan tänne hyvinkin aktiivisesti, mutta silloin, kun minulla on yläkoululaisena paljon kokeita ja menoja, niin silloin tarinoita saattaisi putkahdella vähän harvemmin, mutta siltikin niin aktiivisesti, kun vain pystyisin! (; Seppeleessä on tiivis hoitajaporukka, jossa kaikki tuntevat toisensa, (poikkeuksena kuitenkin juuri aloittaneet hoitajat) ja ovat ystävällisiä toisilleen. Muutenkin lämmin tallihenki paistaa koko tallin läpi, ja olisi kuin se valaisisi tietä pimeään. Sivut ovat helposti luettavat, ja jokainen tärkeä ja vähemmän tärkeä asia löytyy pienellä klikkauksella. Sebestä ei lopu toiminta edes kulumallakaan – ja se on ihanaa. Aina on jokin mukava juttu käynnissä, ja siitä nautin todella paljon, kuten varmasti muutkin Sebeläiset!

Pidän paljon IRL- ja URL-hevosista, ja olen siis yläastetta käyvä tyttönen Itä-Suomesta, Oulun Läänistä. Pidän paljon taiteellisista aineista; kirjoittamisesta, piirtämisestä, musiikista… Olen tällä hetkellä kirjoittamassa hevosaiheista kirjaakin, joka toivottavasti matkaisi joskus kustantamoon, ja sitä kautta kirjakauppoihin! (: Käyn siis säännöllisesti ratsastamassa ja harrastan paljon muutakin, viime aikoina hieman liikaakin, mutta olen onnistunut rajoittamaan harrastuksiani ja karsimaan niistä vain tärkeimmät jäljelle. Olen hyvin urheilullinen, ja rakastan eläimiä! Jos haluatte tietää minusta vielä enemmän, voitte kysyä sitä vaikka yksityisviestillä. Jos saan hoitajan paikan, saatte varmaan minusta tietoa tarina tarinalta lisää! (;

Kirjoitus- ja piirrosnäyttöä minulla on jonkin verran, ja jonkinlaista näyttöä löytyy tuolta: awelymor.nettisivu.org/. Sieltä vaan Hevosten alla on Sjøbrisenin Päiväkirja, niin siellä on. (: Kuvia piirrän mieluummin käsin, tietokoneella piirtämiseen kuluu enemmän aikaa, kun käytössäni ei ole piirtistä. Jos haluatte jotain suuntaa-antavaa tietokonepiirtonäyttöä, löydätte sen tuolta Awel y Môrista Sjøbrisenin kohdalta. Tuo on siis hyvin aikaavienyt ja tarkka piirros. (; Vaikkei kovin aktiivista ole tuolla ollutkaan, se johtuu kokeista, mutta todella aktiivinen olen kuitenkin!

Onnea jo etukäteen uusille hoitajille, ja tsemppiä kaikille hoitajaksi hakijoille! (:

EDIT - Käsinpiirrustusnäyttöä löytyy täältä: tinypic.com/r/sqo4gl/5

Epulle voisin hakea myös hoitajaksi. Ruuna sytytti. Vaikken yleensä ole hirmu lämminmielinen suuria hevosia kohtaan, niin jokin Epussa nyt lämmitti sydäntäni. Ajattelin meidän olevan kuin Pikku ja Jätti; toinen iso, ja toinen vähän pienemmänlainen. Sään harjaus saattaisi kaksikolla olla vähän isompi ongelma, muttei Britta siitä luopuisi, tyttö varmasti yrittäisi sitkeästi harjata suuren kaverinsa. Eppu vaikuttaa mukavan rauhalliselta ja pontta löytyy näemmä estepuolellekin, vaikka koulupainotteinen onkin. Värikin on Epussa ihana, ja se olisi todennäköisesti myös aika helppo piirrettävä. Eppukin siis sytytti!

Ja tämä hieman pitkähkö hoitajahaku - no, olen aina ollut huono tiivistämään asioita, joten yrittäkää saada jotakin tolkkua tuosta kirjoituksesta! (;

"Tieni löysin Seppeleeseen, sinne kuulun kuin alkio leseen", tapaan nyt sanoa, kuin riimipääni löysi edes jonkunlaisen riimin tuohon "loruun". (:

[Emmu]

Emmu täällä yritteleepi taas onneaan rakastuttuaan Eelaan. Kun nyt kerta Emmu on saanut opiskelunsakin päätökseen ja hankkinut töitä kaupan kassalta, riittäisi intoa taas talleillekin (URL). Kyseinen Étonnant tosiaankin pisti silmään heti ensinäkemältä, nimittäin juuri tuollaista hieman hankalampaa, mutta silti palkitsevaa neitiä Emmu hakeekin, sillä intoa varmasti riittää loputtomiin eikä tulisi tylsää milloinkaan. Haluan tosi kovasti Seppeleeseen takaisin, koska minulla on ikävä kaikkia hoitajia ja tosi kova tarve päästä kirjottelemaan uusia tarinoita. Seppele on minulle ihan niinkuin oikea talli ja kaikki tuntuu tosi todelliselta. En hakenut viime kerralla hoitajaksi, koska tuntui ettei joukosta löytynyt hevosta, joka iskisi suoraan sydämmeen. Olisihan viime haussa ollut Reinokin, mutta kaipaan uutta. Nyt se sitten olisi löytynyt. Minusta tuntuu, että Eela on kuin uusi inspiraationi lähde.

Hoitajana minä olisin
x Reipas ja yhteistyöhaluinen
x Huolellinen (ainakin yrittäisin C:)
x Luotettava ja tunnollinen työntekijä
x Pitkäaikainen ja aktiivinen
x Innokas

Emmu on URL 22-vuotias nuori nainen, jolla on kokemusta hevostelusta jo jonkin verran. Emmu on hoitanut aikaisemminkin Seppeleessä, silloin tosin leppoisaa Reinoa. Lyhyen hoitajauran aikana opiskelut veivät kuitenkin voiton ja naikkosen täytyi lopettaa, ainakin joksikin aikaa. Nainen on pyörinyt aikoinaan virtuaaliklinikalla apulaisena sekä omistajana, joten kokemusta hevosten hoidosta ainakin löytyy jonkinverran. Nippelitietoa sen verran, että Emmu omistaa punaisen mersun, käyttää yleensä rentoja lökäreitä ja tiukkoja paitoja sekä Emmun lemmitty ratsastusmerkki on Horze. Nainen on käynyt jos jonkinmoiset kurssit liittyen hevosiin ja onpa Emmu suorittanut muutaman ratsastusmerkinkin. Naisella on olkapäille ylettyvät tummanruskeat hiukset, joihin kuuluu myös otsatukka. Hiustyyli kyllä vaihtelee nutturasta auki oleviin, hulmuaviin hiuksiin. Emmulla on suklaanruskeat, suuret silmät, joita korostavat pitkät, tuuheat silmäripset. Nainen on 167 cm pitkä (vaiko pätkä?) ja hoikka kehonrakenteeltaan. IRL "Emmu" on äkkipikainen, humoristinen tytön tyllerö, joka ratsastaa säännöllisesti ja on harrastanut hevostelua nelisen vuotta.

Luonteeltaan naikkonen on ailahtelevinen, toisinaan todella mukava, toisinaan todella epämiellyttävä. Kaikille Emmu pyrkii kuitenkin olemaan ystävällinen ja auttavainen, oli päivä miten huono tahansa. Emmu ei suutu, ei sitten millään, ellei joku ihan toden teolla loukkaa häntä. Neiti tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja on yleensä aina juttutuulella. Emmu ei kyllä siedä itserakkaita, koppavia ihmisiä, että niiden puoleen sitten Emmu saattaa olla vähän hapan.

Hevosten kanssa Emmu on rauhallinen ja kärsivällinen eikä pienestä hetkahda, joten senkin takia Emmu haluaisi yrittää Eelan kanssa, kokeillaakseen syntyykö välille luottamus-side. Emmu ja Eela sopisivatkin toivottavasti yhteen, sillä molemmat ovat tempperamenttisiä ja toisinaan hieman haastavia persoonia. Ei Emmukaan tosin mikään täydellinen hoitaja ole, nimittäin saattaa unohtua asia jos toinenkin hajamielisyyden takia. Kirjoitusvirheitäkin saattaa IRL tulla, jos oikein innostun ;-)

Pidän piirtämisestä, etenkin käsin. En ole piirtänyt kovinkaan paljoa hevosia, joten Seppeleessä kehittyisin varmasti siinäkin. Piirtäisin siis useinmiten käsin :-) Tässä olisi nyt pari esimerkkiä. Pahoittelen kuvien värittömyyttä, mutta uudet värikynät ovat vasta tulossa :-(

tinypic.com/r/10gwlzo/5
tinypic.com/view.php?pic=do5afs&s=5

^ Noista yritin jotakin Eelan näköistä tehdä, vaikkei se nyt oikein onnannutkaan ;-)

Hoitonäyttöä?

" Ajoin punaisella mersullani Seppeleen pihaan. Minua jännitti toden teolla, sillä olin menossa ratsastamaan pitkästä aikaa. Opiskelut olivat vieneet kaiken aikani, eikä minulla ollut ollut aikaa hevosille. Onneksi olin päässyt kirjoitukset läpi ja opiskelut olivat ohitse, joten olin hakenut uutta hoitajuutta, tällä kertaa Eela-tammalle. Nappasin takapenkiltä Horzen-laukkuni ja lukitsin auton, lähtien sitten kävelemään rivakasti tallia kohden. Päälläni minulla oli ruskeat ratsastushousut ja -sukat, kaksi tiukkaa toppia sekä musta, hieman nukkavieru huppari.

Astuessani talliin, kasvoilleni tulvahti lämpö ja tuttu sekä turvallinen hevosten tuoksu. Kypärä kassista roikkuen astelin yläkertaan lokeroille. Pamautin kassini penkille ja kaivoin kassista ratsastuskenkäni riisuen samalla tennareita jaloistani. Tungin kengät jalkaani, otin kypärän kainalooni ja kouluraipan toiseen käteeni lähtien sitten kävelemään takaisin alas.

Päätin ensimmäiseksi käydä etsimässä Annen tai Jossun käsiini, jotta saisin tietää kenellä ratsastaisin. Lompsin toimistolle ja koputin kolmesti.
- Sisään, kuului toimistosta vaimea lausahdus. Ääni kuului selvästikkin Josefiinalle. Astuin toimistoon sisälle ja huikkasin Jossulle pirteän tervehdyksen.
- Ai Emmu! Onpa mukava nähdä pitkästä aikaa. Pääsitkös opinnot läpi? Jossu kysyi minulta utelias pilke silmäkulmassaan.
- Vohooii, pääsinhän minä! Tulin kyselemään, että kelläs sitä tänään pääsisi ratsimaan? Kysyin Jossulta hymyssä suin. Jossu vilkaisi paperipinoa edessään ja huokaisi sitten.
- No haluaisitko sä tuota Eelaa kokeilla, kun oot kerta sille hoitajaksi hakenukkin? Jossu kysyi ja irrotti katseensa sitten paperipinkasta.
Nyökkäsin innoissani. Josefiina kertoi ottaneensa Eelan jo valmiiksi sisälle, ettei minun tarvinnut lähteä metsästämään sitä tarhasta. Rupattelimme vielä hetken niitä ja näitä, kunnes minä häivyin etsimään Eelan harjapakkia ja karsinaa.

Harjapakki löytyi helposti, karsina ei. Lopulta kun kumminkin löysin karsinan, näin mitä kauneimman tamman. Étonnant seisoi ylväänä karsinassaan katsellen minua korvat hörössä. Laskin varusteeni karsinan eteen ja avasin karsinan oven.
- No heisulivei Eela, tervehdin sitä lempeästi. Vastaukseksi sain vain nyrpeän luimistuksen. Se ei hetkauttanut minua pätkän vertaa, vaan jatkoin tutustumista ystävällisesti. Eela vain katseli minua hieman kummissaan ja hämmentyneenä, kun niin itsevarmana sitä siinä taputtelin.
Hetken kuluttua otin riimun karsinan tangosta roikkumasta ja laitoin sen Eelan päähän. Tästähän ei neiti pitänyt lainkaan, vaan nosti päänsä korkeuksiin. Minä en todellakaan rupeaisi repimään tammaa otsatukasta tai kiskomaan sen päätä alas, joten niimpä minä päätin vain odottaa, kunnes se laskee päänsä.

Monen pitkän, pitkän minuutin jälkeen Eela laski päätään hiukan niin, että sain juuri ja juuri laitettua riimun sen päähän. Sitten otin riimunarun, laitoin sen Eelan päitsistä kiinni ja heitin narun sen kaulan ylitse rennosti. Hain kovan dandyn ja rupesin sukimaan neitiä rivakasti. Eela ei mitä ilmeisimmin pitänyt uusista ihmisistä ja luimi sekä potki uhkaavasti.
- Hei älä viitti, huokaisin ja jatkoin harjaamista. Siirryin toiselle puolelle ja meinasin liiskaantua seinään tamman peruuttaessa melkein päälleni. Pakitin tamman hellästi takaisin siihen missä se oli ja jatkoin vain harjaamista. Eela näykkäisi minua siirtyessäni lavan kohdalle harjaamaan, mutta huitaisin vain huomaamattomasti harjalla Eelaan päin. Samaa rumbaa jatkui niin kauan, kunnes olin käynyt kaikki harjat läpi. Vielä kavioiden putsaus... Mitähän siitäkin tulisi? Tartuin kuitenkin päättäväisesti kaviokoukkuun ja menin Eelan etujalan kohdalle. Hitaasti, mutta varmasti liu'utin kättäni Eelan jalkaa pitkin nojaten samalla neitiin hieman. Yllätyksekseni Eela nosti jalan ihan tuosta vain, eikä edes yrittänyt mitään. Näin sujui kaikkien kavioiden kanssa ja pian Eela oli puhdas kuin pulmunen.

Hain varusteet ja jätin suitset karsinan ulkopuolelle odottamaan. Laskin satulan neidin selkään hyvin varoen ja kiristin satulavyön. Kiristyksessä neiti hieman äksyili, mutta muuten meni mitä mainioiten. Lämmitin kuolaimia hetken ja aloin sitten laittamaan Eelalle suitsia. Kun Eela taas nosti päänsä, odotin niin kauan kunnes Eela laski päätänsä hiukan. Sain pujotettua kuolaimet Eelan suuhun ja laitettua suitset päähän. Vielä suojat ja olisimme valmiita lähtöön.

Muitakin ratsastajia oli alkanut vanua paikalle. Joukossa oli muunmuassa Pipsa ja joku uusi nuori mies sekä Jeccu. Tungin kypärän päähäni ja ratsastushanskat käteeni. Sitten otin raipan ja laskin ohjat pois tamman kaulalta lähtien taluttamaan sitä pitkillä maneesiin. Maneesin ovi oli auki ja Anne hääri siellä.
- Hei vaan! Huikkasin ja talutin Eelan rauhallisesti keskelle. Anne katsashti minuun hymyillen ja nyökkäsi.
- Jaa, että pääsit Eelalla ratsastaan, Anne hyräili ja vinkkasi silmää.
- Juu, ootan kyllä innolla, sanoin ja kiristin satulavyötä. Kiitokseksi tamma näykkäisi minua takapuoleen.
- Sooh, älä jaksa, mumisin ja laskin jalustimet. Nousin ripakasti selkään kun muutkin tulivat paikalle. Säädin jalustimet sopiviksi ja komensin neidin liikkeelle. Yllättävän ripeästi tamma lähtikin käyntiin. Käynti tuntui mukavan tasaiselta ja näpäkältä. Tarkistelin samalla jalustimiani.
- Tänään sitten harjoitellaan vähän asettamista! Anne huudahti kentän keskeltä. Eela käveli rennosti, mutta säpsähti hieman Anne kaikuvaa ääntä. Muutkin ratsastajat tulivat uralle kävelemään.
- Ruetaan nyt ensimmäiseksi menemään vähän harjoitusravia löysällä ohjalla, jotta saadaan hevoset lämpimiksi, Anne jakeli ohjeita. Minä puristin vähän pohkeilla lyhennettyäni ohjia hieman. Tamma lähti ja kovaa. Minä pompin ja pyörin selässä täysin tyynenä yritellen rauhoitella Eelaa.
- Sooh, ihan rauhassa nyt vaan, mumisin neidille ja pidätin. Eela rauhoittui hyvin ja sain aikaiseksi tasaisen, pehmeän ravin jossa istuin alas.
Anne oli katsellut menoamme hieman huvittunut ilme naamallaan.
- Hyvin toimittu Emmu, Anne huokaisi lopulta ja virnisti. Minä vain hymyilin ja jatkoin sitten keskittymistä. Muutaman kierroksen ravattuamme ja asetettuamme hevosia kulmiin, otimme käyntiin ja kokosimme hevoset. Eela nakkeli päätään hermostuneena saaden minut tajuamaan, että käteni olivat melko kovat. Pehmensin käsiäni ja se toimi saman tien. Eela rauhoittui huomattavasti ja minä saatoin sitten keskittyä itse tekemiseen. Meidän piti nimittäin rueta tekemään voltteja uralla itsenäisesti ja saada hevoset pyöristymään ja asettumaan sisälle. Mielestäni se onnistui minulla ja Eelalla käynnissä hyvin, kuten myöhemmin ravissakin. Lopuksi meidän piti nostaa vielä laukka ravista ja tehdä sitten isot pääty-ympyrät saaden hevoset taipumaan pohkeen ympäri. Annoin Eelalle laukka-avut ja tyttö nostikin ihan nätisti, huolimatta parista pukista. Neiti selvästikkin kuumui, sillä pääty ympyröillä, pidätteistä huolimatta meinasi Eela kaatua muutamaankin otteeseen.
- Sitten riittää, käyntiin, Anne sanoi kuuluvalla äänellä ja kaikki tekivät työtä käskettyä. Minuuttien kuluttua tulimme kaartoon ja laskeuduin pois satulasta. Taputin hieman hikistä tyttöä ja löysäsin vyötä. Tähän Eela ei edes jaksanut reagoida mitenkään. Nostin vielä jalustimet ja lähdin sitten taluttamaan Eelaa talliin.

Otin varusteet pois ja kaivoin housujeni taskusta pienen porkkananamin tarjoten sitä Eelalle. Neitokainen otti sen tyytyväisenä vastaan ja mussutti sitä sitten siinä heittäessäni violetin loimen sen selkään. Otin riimun ja ujutin sen Eelan päähän. Tamma taisi olla niin uuvuksissa tunnista, ettei se jaksanut enää kenkkuilla. Otin Eelan riimunarun päähän ja lähdin sitten taluttamaan tammaa tarhaan. Alkumatka sujui nätisti pitkällä kävelyttäen, kunnes neitokainen havaitsi ystävänsä ja meinasi rynniä päältäni.
- Hei nyt kuules, rauhotu, huokaisin ja pyöräytin Eelan muutaman kerran ympäri. Sitten se käveli rauhassa perässäni tarhaan ja odotti vielä kiltisti portilla, kun avasin sen. Päästin neidin tarhaan, jonne se lönkytti hassusti.

Minä rakastin juuri tuollaisia energiapakkauksia. Minä olin rakastunut kuvankauniiseen Eela-tammaan. "

Onnea kaikille muillekkin hakijoille ;-)

Tuloksia innoissaan odotellen
- Emmu

[Sussu]

Heissan! Täälä kirjoittelee 14vuotias tyttö nimimerkiltä Sussu. Oikealta nimeltä Susanna. Hevoset ovat aina olleet lähellä sydäntä. Nyt tulin tänne sitten 1) Sentin 2)Frankin 3)Lailan tai 3)Epun hoitajan pestiä hakemaan. Hoitokokemusta on jo 4vuoden takaa ja aktiivinen yritän aina olla.

Miks just symppis Sentti?
Sentti siksi, että tuo ihanuus on sulattanut sydämmeni jo useampaan otteeseen. Sentti on vain niin suloinen ja sympaattinen. Hän on rauhallinen ja mukavan oloinen. Rauhallisia on helppo hoitaa ja inspikseni riittää Tykkään myös piirtää kuvia ja Sentille tekisi mieli kuvia alkaa suunnitella:) Sentin kanssa inspis riittäisi varmaan jopa aika pitkälle.

Miks vaalea Frank?
Frank on suloinen ja seppeleessä uusi. Se vaikuttaa mukavalta ja hyvältä kaverilta. Rauhalliset hevoset sopivat minulle täydellisesti. Frankin kanssa inspis riittäisi myös pidemmällekkin:)

Miksi tumma Laila?
Lailaan ihastuminen kesti, mutta tällä hetkellä se kyllä kuuluu suosikkeihini. Sen luonne ja ulkonäkö ovat jotenkin vain.... niin ihanat. Tamman kanssa inspis varmaankin myös riittelisi pidemmänkin aikaa:)

Eppu?
Huomasin tossa äskettäin että Eppukin on mukana haussa. No, sitten vain naputtelemaan tänne lisäystä. Oli pakko laittaa neljäs kun en noista neljästä ihanimpia osaa valita. Eppu on ihanan suuri ja suloinen herra. Rauhallisuus on mukava piirre, ja se helpottaa paljon suuren herran kanssa työskentelyä. Inspistä riittäisi tämänkin kanssa:)

Kukas se sielä ruudun takana naputtelee?
Eli tosiaan, kuten ylempänä jo kerron, ni olen siis Susanna, mutta kutsumanimeltäni Sussu. Luonteelta rauhallinen ja huumorintajuinen. Neitokaiseen on helppo tutustua ja hänestä saa pitkäaikaisen ystävänkin. Tyttö voi aluksi olla ujon oloinen, mutta kun tutustuu hän on kovakin höpöttämään.

Miks Seppeleeseen?
Seppele on ihana paikka jossa on lämmin yhteishenki. Kaikki ovat kavereita eikä ketään syrjitä. Järjestetään paljon toimintaa, ja paljon aktiivisia mukavia hoitajia:)

Tarina/kuva näyttöä:

peikkometsa.palstani.com/t21-marin-ja-bellan-hoitopaikky

Onnee muillekkin hakijoille:) Mutta tietty toivon että pääsisin itsekkin hoitajaporukkaan.

[Deleted]

Marsa ; (URL)

Marsa on energinen, ja iloinen 15 - pian 16-kesäinen naisenalku. Marsa on ratsastanut noin 7-vuotiaasta lähtien, joten kokemusta on kertynyt jo jonkin verran. Marsa on ikuinen poniratsastaja, johtuneeko kenties naisen pienestä koosta. Marsa on hoikka, ja on noin. 160cm pitkä (lyhyt). Marsalla on pitkät, mustat hiukset, joita yleensä pidetään kiinni. Tyttönen myös meikkaa jonkinverran, joskus rajummin, joskus hillitymmin. Marsan tunnistaa parhaiten varmaankin tytön lävistyksistä ; snakebitesit, ja madonna - lävistys omistetaan. Tytön näkee tallilla yleensä ratsastuskamppeissa, myös rennoissa colitsi-housuissa siellä hillutaan. Marsa noudattaa ohjeita, ja on ahkera työntekijä, joka ei yleensä marmata työnteosta, joskus huonoina päivinä tietenkin näin saattaa käydä. Marsa on 101% eläinrakas, tyttö omistaakin oman koiran, suomenlapinkoira Lotan. Ystävällinen Marsa tulee hyvin toimeen uusienkin ihmisten kanssa, joten on vain positiivista, että uusiin ihmisiin tutustumista tulee. Kärsivällisyyttä on myös opittu, koirankouluttamisen, ja hevostelun ohella. Marsa tykkää ratsastuksessa erityisesti esteistä, mutta muutkin lajit menevät.

Miksi juuri Venna?

Ensinnäkin, Venna vaikuttaa erittäin symppikseltä, ja mukavalta ponilta. Marsa kun on pienikokoinen, myös käytännössä toimiminen on helpompaa, ponin kanssa. Venna vaikuttaa myös haasteelliselta, Marsa kun ei pidä automaattiponeista, mutta aina vähän lepsukka saa olla;) Myös Vennan toimivuus esteillä on plussaa.

Miksi juuri Seppele ?

Olen jo kauemman aikaa kyttäillyt Seppeleen sivuja, ja Seppele vaikuttaa oikein mukavalta paikalta, ja kaiken lisäksi, täällä näyttäisi olevan hyvä yhteishenki. Myös kiva henkilökunta vaikuttaa asiaan, ja kaikki tyypit ovat mielenkiintoisia. Myös aktiivinen toiminta on hyvä lisä, ja tapahtumat ovat kivoja. Myös sivut ovat kivat ja selkeät. Plus tarinatoiminnasta plussaa, sillä joillakin talleilla tätä ei ole ollenkaan, Seppeleessä runsaasti.

Unohtuikohan jotain, toivottavasti ei.

Kiitos:)

saranpaikky.palstani.com/

^^ tuolla yksi tarina, vähän tarinanäyttöä ja tosiaan IRL - oon harrastanu ratsastusta 4-5 vuotta, ja virtuaaliponeilua noin 2 vuotta

[Deleted]

Moikka! Minä olen Hilla, 12v reipas ja innokas ponityttö, jonka suurimpana haaveena on ollut jo parin vuoden ajan päästä hoitajaksi Seppeleeseen. Olen nimittäin seuraillut ja tutkinut tallin sivuja ainakin vuodesta 2008 ja joka vuosi olen ajatellut pyrkiä hoitajaksi, mutten ole vain kerinnyt/uskaltanut... Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja tässä minä olen!

Miksi juuri Siiri?

Olen ihaillut kyseistä shettistammaa siitä asti kuin löysin sen hevosten sivuilta. Päätin, että joku päivä aion vielä hakea tuon hoitajaksi. Olen pesunkestävä ponityttö myös kokoni puolesta (kaksitoistavuotiaaksi olen aika lyhyt: n. 130 cm pitkä ja hoikka tyttö). Ystävieni mukaan olen pieni ja pippurinen, sillä olen sinnikäs ja päättäväinen, olipa kyseessä sitten vanhempien taivuttelu ostamaan oma poni tai likaisen hoidokin näyttelykuntoon puunaaminen.

Miksi minut Seppeleeseen?

Kuten jo aiemmin kerroin, olen ihaillut Seppeleen tallia jo vuosia, ja samalla tutustunut sivuihin kaikinpuolin. Olen ahkera hoitaja ja aktiivisuutta olisi todellakin ilmassa. Pidän sekä piirtämisestä että kirjoittamisesta (ja skanneri löytyy), joten molempia olisi tulossa. Enemmän kuitenkin tarinoita, sillä piirtäjänä turhaudun usein teoksiini. Myös runoja tykkään rustailla milloin mistäkin heppa-aiheesta

Tarinanäyttöä esim. tässä: susikallio.proboards.com/index.cgi?board=hoitotarinat&action=display&thread=323

Tuossa on nyt vain muutama tarina, toivottavasti riittää... Kuvanäyttöäkään ei satu nyt löytymään :/ Mutta onnea kaikille hakijoille, toivon toki että saisin yllättyä iloisesti ja pääsisin mukaan!

[Taru]

Täällä kirjoittelee Taru (URL). Taru on pitkään hakenut hänelle sopivaa hoitohevosta, muttei ole löytynyt. Taru on innokas virtuaaliheppailija, vielä innokkaampi olisi, jos vain löytyisi sopiva hoitohevonen virtuaalimaailmasta. Minulla on ennen ollut kaksi hoitohevosta. Hoidin toista pidemmän aikaa, kun taas toista melko vähän aikaa (koska talli ei ollut aktiivinen ja siellä ei ollut kiva hoitaa myöskään riitojen takia). Olen etsiskellyt hoitohevosta jo jonkin aikaa, kunnes huomasin, että Seppeleessä on hoitajahaku käynnissä.
Taru on ennenkin halunnut Seppeleeseen hoitajaksi, silloin syyskuun hoitajahauissa hän halusi Tiian hoitajaksi, mutta ei silloin päässyt. Taru päätti koettaa seuraavassa hoitajahaussa uudelleen, ja nyt, tässä hoitajahaussa hän koettaa uudelleen onneaan.
Taru on siis aktiivinen tyttö, jolla on pitkät, hieman kiharat, ruskeat hiukset. Taru on aina hyvällä tuulella ja Taruun ystävystyy helposti. Taru on aina ystävällinen kaikille ja hänellä on aina aikaa auttaa muita. Taru haluaa olla kaveri kaikkien kanssa. Taru myöskin tekee mitä käsketään, eikä sano esim. "En jaksa nyt" jne. Taru on yritteliäs ja yrittää aina parhaansa. Hän ei ikinä ole sellainen "jos se ei kerralla mene niin se on siinä"-tyyppi.
Taru toimii hevosten kanssa rauhallisesti, eikä ole minkään sortin hätähousu.
Sinisilmäinen Taru on 13-vuotias tyttönen ja Taru ei pelkää juurikaan mitään, ja haluaisi nyt Sentin hoitajaksi. Mutta miksi Sentti? No, yksinkertaisesti sanottuna ihastuin Senttiin ihan HETI kun vierailin sen sivulla. Ori valloitti sydämmeni aivan täysin, enkä voinut olla laittamatta hoitohakemusta tänne Tallipostiin. Luonne olisi juuri täydellinen Tarulle, ja Taru on aina ollut puoliverisiin (varsinkin Suomen puoliverisiin) rakastunut. Taru pitää Sentistä myöskin, koska se on melko isokokoinen, ja Taru ei ole mikään poniratsastaja. Olisi myös kiva "omistaa" hoitohevonen, jonka kanssa voi tehdä kaikkea koulukiemuroiden vääntämisestä pitkiin maastovaelluksiin. Mutta Tarulle ratsastus ei ole maailman tärkein asia, vaan Taru on myös innokas hoitaja. Suorastaan pakahduin onnesta, kun huomasin, että Sentti oli vailla hoitajaa. Sentti on temperamenttinen ja yritteliäs ja Taru ja Sentti tulisivat varmasti hyvin toimeen keskenään, sillä kumpikaan ei ole pahansuopa tai pahantuulinen, ja heillä on paljon samoja piirteitä. Sentin kanssa myös inspiraatiota riittäisi pitkäaikaisesti. Sentti toisi myös "valoa pimeän keskelle". Orin sympaattisuus ja positiivisuus vetivät minua eniten puoleensa, ja oli pakko laittaa hoitohakemus.
Rakastan myös maastoilua. Varmajalkainen ja peloton Sentti olisi loistova maastoratsu. Sentin kanssa tulisi myös hypeltyä esteitä ja väännettyä koulua.
Taru on istui ensimmäisen kerran hevosen selässä 5 vuotiaana, ja 7 vuoden iässä hän aloitti vakituisen ratsastamisen. Eli ratsastuskokemustakin on kertynyt reilu 5 vuotta. Olen kauan halunnut Seppeleeseen hoitajaksi. Miksi Seppeleeseen? Seppele on hieno paikka ja olen seikkaillut Seppeleen sivuilla kohta 3 vuotta. Aina olen kovasti hoitajaksi halunnut, mutta ei ole löytynyt sopivaa hevosta, jota voisi alkaa hoitamaan. Tykkään paljon Seppeleen ulkoasusta ja Seppeleen persoonallisita hevosista sekä talliporukasta. Seppeleessä järjestetään melko tiheään tahtiin tapahtumia, ja se on minusta ihana asia. Jos pääsen hoitajaksi, ilmoittaudun melko varmasti tapahtumiin. Tallilla vaikuttaa olevan myös hyvä yhteishenki ja talli on aktiivinen, sekä hoitajatoiminta on aktiivista. Harrastan piirtämistä, joten minulta tulisi sitten piirustuksia ihan varmasti. Olen myös kova kirjoittamaan tarinoita, joten hoitotarinoiden kirjoittaminen käy kuin tanssi . Taru pukeutuu rentoihin asusteisiin, yleensä. Käyttää tallilla usein punaista tai sinistä hupparia, farkkuja, muttei kovin kireitä. Ratsastaessaan hänellä on päällään ruskeat ruudulliset ratsastushousut, punainen huppari, kypärä päässä (tietenkin , jaloissa ratsastus-saappaat ja talvella kädessään ratsastushanskat (väri vaihtelee). Talvella hän käyttää sinistä takkia sekä pipoa. Tarulla on yleensä hiukset auki. Tarulla ei ole meikkiä koskaan tallilla ollessaan. Olisin tosi otettu, jos pääsisin Seppeleeseen hoitajaksi. Olisin myös varmasti pitkäaikainen hoitaja sekä aktiivinen.

Hoitajana olisin:
Pitkäaikainen
Luotettava
Iloinen
Reipas
Ystävällinen
Kannustava
Aktiivinen
Yhteistyöhaluinen
Innokas
Rauhallinen

Nyt jään vaan toivomaan parasta .

Nyt hieman kirjoitusnäyttöä (tämä on niiltä ajoilta, kun olin toisessa virtuaalitallissa hoitajana).

Tallille ja maastoon!
Päätin tulla pitkästä aikaa tallille. Äidin musta Volvo lähti tallipihalta ja minä kipitin tallin sisään. Muut hevoset olivat jo sisällä, ja minä lähdin hakemaan myös Jenin sisään.
Hain Jenin tarhastaan ja vein karsinaansa. Hain Jenin harjat satulahuoneesta ja aloin harjata Jeniä. Harjasin Jenin oikein perusteelisesti, koska en ollut vähään aikaan tallilla ollut.
Tallilla oli hiljaista ja rauhallista. Hevoset hirnahtelivat karsinoissaan.
Minulla oli hieman tylsää, joten päätin lähteä maastoon Jenillä, ensimmäisen kerran.
Otin Jenin satulan satulahuoneesta. Kannoin satulan käsivarsillani Jenin luokse ja nostin satulan Jenin selkään. Kiristin satulavyön ensin melko löysälle.
Hain suitsetkin. Työnsin kuolaimet Jenin suuta kohti ja Jeni ottikin ne vastaan. Sitten kiristin suitsiremmit.
Talutin Jenin tallipihalle, jossa nousin satulaan. Annoin Jenille käyntiin lähtemispohkeita ja niin Jeni tepasteli hiekkatiellä.
Jonkin ajan verryttelyn jälkeen pysäytin Jenin. Nostin vasemman jalkani satulan etukaarelle ja kiristin satulavyötä parilla reiällä. Asetin jalkani uudestaan jalustimelle ja jatkoin käyntiä.
Kannustin Jenin raviin. Tamma innostui hieman liikaa ja laukkasi pari askelta.
"Rauhassa" Sanoin Jenille.
Pidätin ohjista ja menimme ravia.
Kunnon ravipätkän jälkeen eteemme avautui laukkasuora. Jeni ei voinut vastustaa siinä laukkaamista, enkä minäkään, joten laukkasimme oikein kunnolla. Tuuli suhisi korvissani ja hiukseni lentelivät. Laukkasuoran päätyttyä jarrutin Jenin käyntiin ja taputin sitä rennosti kaulalle. Jeni pärskähti iloisena.
Pian tallipiha avautui eteemme. Tai luulin, että oli mennyt vasta vähän aikaa, mutta olinkin ollut maastossa tunnin! Kohta äiti tulisi hakemaan, ja minun pitäisi vielä riisua Jeni varusteista ja harjata se.
Ratsastin tallin pihaan ja laskeuduin satulasta. Avasin satulavyötä pari reikää, ja talutin Jenin karsinaan. Karsinassa riisuin Jenin varusteet ja vein ne takaisin satulahuoneeseen. Suitsista virutin kuolaimet ja ripustin ne Jenin suitsitelineeseen.
Harjasin vielä Jenin. Harjauksen jälkeen puhdistin sen kaviot ja vein pesupaikalle. Suihkutin vielä Jenin jalat.
Suihkutuksen jälkeen vein Jenin karsinaansa. Taputin sitä kaulalle ja sanoin lempeällä äänellä:
"Nuku hyvin hoitoheppaseni. Huomenna tulen taas hoitamaan sinua, ja kuka tietää, ehkä menemme maastoon!"
Jeni hörähti lempeästi minulle. En voinut olla halaamatta sitä. Kuulin takaani äitini äänen:
"Tuletko sinä ollenkaan, vai jäätkö nukkumaan sen ponin viereen?"
Katsahdin äitiini ja lähdin hänen mukaansa parkkipaikoille, jossa tuttu, musta Volvo odotteli. Avasin auton oven ja istuin penkille.

Tuo on aika yksinkertainen tarina. Toivon, että tuo kelpaa näytteeksi, että osaan kirjoittaa hoitotarinoita

Piirustusnäyttöä: www.aijaa.com/v.php?i=003588965387.jpg
Pari testipiirrosta Sentistä: www.aijaa.com/v.php?i=008178972957.jpg
Sentin rakennekuva: www.aijaa.com/v.php?i=000038973264.jpg
Sentistä jonkinlainen kuva: www.aijaa.com/v.php?i=007608973454.jpg
Ja vielä: www.aijaa.com/v.php?i=003568978977.jpg

Toivottavasti ette pane pahaksenne, kun piirsin nyt jo pari kuvaa Sentistä.

Kuvat on tehty paintilla, ja laatu on mitä on. (en ole kovin hyvin piirtämään paintilla, jatkossa käsin tai muulla ohjelmalla)

Sentille on varmaan useampia hakijoita, joten jos ei nyt tärppää ainakin Sentti saa hyvän hoitajan Kiitos ja onnea muillekin hakijoille!

[Nilla]

Voieii, miksi näin. :--D Etenkin Edi ja Venna on molemmat niin älyttömän sulosia, että tekis mieli jompaakumpaa niistäkin hoidella, mutta oonkin tässä ihan vasta saanut ihanan Aksun hoitsukseni.
No, kiittelen tässä kohtaloa. Onnea kuitenkin kaikille hoitajaksi hakeville!

[vansku]

Heips,

Tahtoisin Edille tai Sentille hoitajaksi.

Hahmostani Vanskusta:

Vansku on heppatyttö vailla vertaa. Hän voisi viettää helposti kellon ympäri hevosten kanssa. Myös koulu on myös tälle 14 vuotiaalle neitoselle tärkeä, mutta jos on tarvetta, hevoset vievät voiton.
Huolellisuutta Vanskulta löytyy myös, ellei sitten joku aivan toinen asia pyöri päässä..
Toisten seurassa Vansku on erittäin puhelias, mutta myös ystävällinen. Neidin on erittäin helppo tutustua toisiin, ja muiden myös häneen.
Vanskulla on pitkät puoliselkään ylettyvät vaaleanruskeat hiukset, joita hän pitää yleensä joko yhdellä- tai kahdella letillä. Tallivaatteisiin kuuluu myös ruskeat ratsastushousut, ja yleensä vaaleansininen- tai vihreä huppari.


Edille hoitajaksi?

Edi vei sydämeni heti ensimmäisenä. Sen persoonallisuus suorastaan huusi minut paikalle. Edi sopisi hyvin, koska kärsivällisyyttä, ja lempeä minulta sille kyllä löytyisi. Olisin valmis siihen, että saan näyttää sille maailmaa, varovaisin askelin, Edin oman mukavuuden mukaan.
Edi olisi sitä paitsi varmasti hyvä opettaja myös minulle. Oppisin ymmärtämään ”hevosten kieltä” varmasti Edin kanssa, ja sitä tahtoisin! Myös maastoileminen houkuttelisi, ja Edin kanssa voisin sitä varmasti harrastaa, tietysti varovaisuuden kanssa.

Miksi Sentti hoitsuksi?

Sentti kuulostaa mahtavalta persoonalta! Minusta olisi mahtavaa päästä Sentin kanssa hommiin, ja sitä kautta oppia lisää. Sentillä voisin maastoilla, ja ratsastella, ilman minkäänlaista huolenhäivää.
Sentti tuntuisi vain niin hyvältä juuri minulle.
Ori tulisi olemaan kuin pehmolelu kainalossa, eli pitkäaikainen ystävä, jonka kaviosta en päästäisi irti koskaan.

Edi tai Sentti olisi unelmahoitsuni, mutta hakijoita on varmasti paljon, joten toivotan kaikille onnea, ja hyvää syksyä hevostensa kanssa! (:

Miksi Seppeleeseen?

Seppele on minun mielestäni aivan mahtava talli, jossa on myös mahtava ilmapiiri. Täällä voi olla ihan rauhassa, ilman että joku tulee kiusaamaan. Myös tallin aitous paistaa ruudun läpi!
Olen haaveillut hoitohevosesta Seppeleessä alusta alkaen, milloin löysin koko tallin. Olisi aivan mahtavaa liittyä Seppeleen talliporukkaan, ja päästä hoitamaan, ja ennen kaikkea piirtämään ja kirjoittamaan juuri hevosista.

Siksi minä haluaisin Seppeleeseen hoitajaksi.


Piirustusnäyttöä: issikka.kuvat.fi/kuvat/Muuta/Malli-piiros.gif

Tarinanäyttöä:
"Kävelin reippaasti pientä ylämäkeä ylöspäin. Mitenköhän likainen Jappe olisi tänään? Ajatuskin täyskuraisesta hevosesta puistatti.
Pääsin laitumen viereen ja aukaisin portin.

- AUUH, voihkaisin. - Miksi juuri tänään?!

Olin huolimattomasti avannut portin, ja käteni oli osunut sähkölankaan. Ja tietysti sähköhän sähkölangoissa kiertää. Kävelin laitumen sisäpuolelle. Jappe näytti vihaiselta karhulta, joka suojeli pentujaan. Minua pelotti, mutta poistin ajatuksen mielestäni. Rapistin taskuani, ja heti ruunan silmät kirkastuivat. Se kääntyi, ja käveli luokseni. Mikä helpotus! Annoin sille porkkanan, ja laitoin samalla riimun nopeasti ruunan päähän. Sitten lähdin kävelemään. Jappe seisoi takanani jalat kiinni maassa. Yritin kiskoa ruunaa liikkelle, mutta se viskaisi päätään niin rajusti, että kaaduin maahan.

Kuinkahan monta kertaa olin ajatellut sitä, että: ”Miksi minun piti ostaa juuri TÄMÄ hevonen?”

Silloin kun olimme ostamassa ruunaa, se oli oikea unelma. Se ravasi pää muodossa, hyppäsi täydellisesti, oli kiltti hoitaa, mutta heti sen muutettua kotitallilleni, se muuttui.

Nykyään se on täydellinen vastakohta. En tiedä, mikä sen muutti, mutta jotain on pielessä, pahasti pielessä."

En kirjoittanut kuin tämän verran, koska muuten siitä olisi tullut kohta kokonainen kirja tekstiä, mutta toivottavasti riittää..

Kiitos!