Hoitajahaut, lokakuu 2011

[Inkeri]

Edi, Siiri ja Venna

Kolme pientä ja hieman isompaakin ponia, kaikki hyvin erilaisia. En oikeastaan osaa sanoa, mikä niistä on kaikkein mukavimman tuntuinen ja paras näyttämään minulle tietä Seppeleen maailmassa Liekkijärvellä. Ehkä Siiristä on kuitenkin muodostunut pikkuinen suosikkini. Anyway..

Edin haluaisin hoitoponikseni ehkä siksi, että se on niin ujo, tai sellainen, että se ei ihan heti olisi "BFF♥" vaan sen luottamus pitäisi saavuttaa hitaasti, ja ansaita. Vaikka Edi onkin alkeistunneilla viihtyvä poni, luulisin, että saisin ponin ratsastettua hyvin eteen myös vaativammallakin tasolla =) Kaiken Edin kanssa vietetyn ajan kruunaisi varmasti maastoilu, joka kuuluu kaiketi meidän molempien lempipuuhiin.
Siiri taas taitaa olla Edin vastakohta, ei se ainakaan kovin ujolta vaikuta. Pikkutamma teki minuun vaikutuksen mahtavalla, "perinteisen shettiksen" luonteellaan. Hieman hankalat pukkiponit ovat lähellä sydäntäni, olenhan itsekin pienikokoinen ja vauhdikas. Siiri vaikuttaa erittäin paljon sellaiselta ponilta, jonka kanssa aika ei ikinä kävisi tylsäksi, vaan päinvastoin; Annen piirtämien kuvien ja hoitajien kirjoittamien tarinoiden perusteella kaikilla entisillä Siirin hoitajilla on ollut sen kanssa todella hauskaa. Itsekin haluaisin tämän kaiken kokea, siksi ehkä Siirin hoitajaksi eniten haluaisin.
Venna taas viehätti luonteellaan ja etenkin sillä, että se ikäänkuin "esittää kovista" mutta kovan kuoren alta kuitenkin paljastuu lempeä ja kiltti tyttö (tunnen nimittäin erään ihanan IRL-ponin jolla on erittäin samantapainen luonne). Vennalla olisi varmasti ihana ratsastaakin. En ole kuitenkaan varma, olenko tarpeeksi kokenut saamaan Vennan siihen täyteen loistoonsa, mutta siinähän sitä Vennan kanssa touhutessa ehkä kokemusta karttuisi ajan myötä niinkin paljon. =)

Hakemusta kirjoittava tyttö on siis Inkeri. Olen kohta kolmetoistakesäinen, syntyperältäni Lempääläläinen maalaislikka. Liekkijärvelle, ja sitä kautta Seppeleeseen eksyin noin vuosi sitten. Olen virtuaalimaailmassa pyörinyt sellaiset kaksi vuotta, hoidellen eri talleilla. Pari omaakin olen perustanut matkan varrella, mutta niistä mikään ei ole kestänyt kovin pitkään.

Olen kolmentoista ikäiseksi erittäin lyhyt. Synnynnäinen kasvuhäiriö nimittäin jätti minut vain 135-senttiseksi. Kärsin "viastani" kaikkialla muualla kuin tallilla, jossa saan todennäköisesti aina ja ikuisesti peuhata pienten ponien kanssa.

Omistan blondit, puolipitkät ja ohuet hiukset, joita pidän yleensä poninhännällä. Olen muutenkin melko vaalea, mutta nenältäni saatat silti löytää muutamia pieniä pisamia. Tallilla minut tunnistaa todella värikkäistä paidoista yhdistettynä harmaaruudullisiin ratsastushousuihin tai mustiin collegelökäreisiin.

Luonteeltani olen jotain hullun, ujon, sosiaalisen ja vauhdikkaan välimaastossa. Uusien tuttavuuksien kanssa olen helposti lähestyttävä ja tutustuttava, mutta silloin tällöin ujouden puuska iskee, varsinkin poikien kanssa. Kavereiden kanssa keksin kaikki älyttömimmät päähänpistot, ystävilläni onkin täysi työ estää minua toteuttamasta niitä. Harrastan paljon urheilua, ja tykkään vauhdista älyttömästi. Siksi maastolenkkien kiitolaukkapätkät ovat lempipuuhaani.

En suutu kovin helposti, mutta silloin kun se tapahtuu, en mene raivoamaan kenellekään, vittuilemaan tai huutamaan; yleensä vain sulkeudun omaan nurkkaani mököttämään, kunnes joku kiva ihminen tai eläin tulee ja kertoo/tekee jotain oikein mukavaa.

Olen IRL-maailmassa ratsastanut kuusi vuotta monilla erilaisilla poneilla. Hevosilla en lyhyyteni saa tallillamme mennä, joten niistä minulla ei ole yhtään kokemusta. Olen kuitenkin poneilla hypännyt kahdeksaakymppiä ja koulua menen suunnilleen HeC-B - tasolla.

Seppeleeseen haluaisin hoitajaksi, koska tämä on pitkäikäinen, edelleen aktiivisessa toiminnassa oleva paikka. Yleensä hoitajataipaleeni kun on tyssännyt tallin lopettamiseen..
Seppeleessä kaikki on niin aidon tuntuista, että tämä melkein vastaisi oikealla tallilla käymistä niin tunnelman, hevosten, toiminnan kuin kävijöidenkin puolesta. Seppeleen toiminnasta rakastan erityisesti kursseja ja tapahtumia. Täällä voisin myös toteuttaa virtuaaliheppailua paikassa joka ihan oikeasti kiinnostaa, ja on innostava niin toimintansa kuin porukkansa puolesta.
Seppeleen persoonallinen hoitajakaarti on myös aivan mahtava, ja tähän poppooseen haluaisin ehdottomasti tutustua paremmin.

Tarinanäyttöjä saapi katsella GH:sta Viiran hoitokirjasta, ja kuvanäytöistä löysin tämmöisen shettiskuvan.

Olen ennen hakenut hoitajaksi Aksulle ja Pellalle, mutta silloin ei onnistanut. Tietysti toivon nyt pääseväni mukaan hoitajaporukkaan, mutta silti isot onnentoivotukset kaikille hakijoille!

Syysterkuin, Inkeri

[Deleted]

Ajattelin lopulta minäkin kokeilla onneani ja raapustella hakemuksen hoitajaksi. Olen jo ties kuinka monta vuotta seuraillut sivusta Seppeleen toimintaa ja vain haaveillut, että joskus pääsisi mukaan aktiiviselta vaikuttavaan porukkaan. Yrittänyttä ei laiteta (;

Sanottakoon tähän aluksi, että olen pidemmän tauon jälkeen palailemassa virtuaalihevosten pariin joten näyttöjä ei oikeastaan mistään löydy, mutta toivottavasti tämä ei pahemmin haittaa. Sen kuitenkin voin sanoa, että kirjoittaminen on yksi suurimmista intohimoistani. Myös piirtäminen luonnistuu, jos inspiraation jostakin saan kaivettua (voisin koittaa jotain piirrustusnäyttöä liittää tähän myöhemmin, jos jotakin aikaiseksi saan).

Se miksi haluaisin Seppeleeseen hoitajaksi taisi jo tiivistettynä tulla edellisessä lauseessa. Seppeleen toiminta on aina minun silmistäni vaikuttanut mielenkiintoiselta ja kaikki näyttävät puhaltavan yhteen hiileen. Olisi siis yksinkertaisesti upeaa päästä mukaan tähän porukkaan ja tuoda samalla mukanani ripaus hahmoni persoonallisuutta.

Hoitohevoseksi haaveilisin Lailaa, tuo harmaankimo jättiläinen suoraan sanottuna sulatti sydämeni. Isot ja raamikkaat hevoset ovat aina miellyttäneet silmää ja tähän yhdistettynä Lailan arka luonne olisi mielenkiintoinen paketti. Laila vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, ettei ainakaan sen puolesta hoitaminen jäisi lyhyeen. Mitäköhän tässä muuta tuumaisi, kun että tamma vain säväytti (:

Hahmoni on 17-vuotias nuori naisen alku, nimeltään Eerika, mutta kaikki kutsuvat Elluksi. Hänellä on pitkät vaaleat hiukset, jotka usein ovat letitetty paksulle letille ja vaalean siniset hieman mitäänsanomattomat silmät. Lähes kuin eloveena -tyttö puuropaketin kyljessä. Ellu ei kuitenkaan itse miellä itseään miksikään eloveena -tytöksi vaan ihan tavalliseksi pulliaiseksi. Hän pukeutuu siististi, mutta erottuu massasta erikoisilla koruillaan (massiiviset kaula- ja korvakorut) ja syksystä muistuttavilla väriyhdiselmillään. Etenkin näin syksyllä ja talvella tyttö rakastaa kietoutua villaisiin vaatteisiin ja paksun kaulahuivin voikin luokitella tunnusmerkiksi.

Luonteeltaan Ellu on ystävällinen ja avoin, muttei välttämättä ole ensimmäisenä esittäytymässä vieraiden ihmisen seurassa. Hän nauttii rauhallisuudesta ja useimmat sanovatkin hänen olevan oikea rauhallisuuden perikuva. Toisaalta löytyy tytöstä sekin puoli, joka tahtoo ottaa elämästä kaiken irti - sopivassa porukassa vauhdikas laukkamaastokaan ei siis ole huono ehdotus. Hevosia Ellu käsittelee rauhalliseen ja varmaan tapaan, vaikka tuttujen ihmisten seurassa saattaakin ulkokuoren alta kuoriutua oikea rämäpää.

Nyt sitten vaan jäädään jännäämään tuloksia! Ja tsemppiä muillekkin hakijoille (:

//edit tässä tämä piirrustusnäyttö: i43.tinypic.com/4g60h.png

///edit kirjottelin aikani kuluksi jonkinmoisen esimerkkitarinan (toivotavasti jaksatte lukea vaikka näin jälkikäteen lisäilinkin (: )


Puiden lehdet putoilivat hiljalleen kohti maankamaraa astellessani kohti tallin tuikkivia valoja. Pimeys laskeutui hiljalleen koko taivaankannen päälle ja toi mukanaan synkän tunnelman. Tosiaan, rakastan syksyn värejä ja tuoksua - mutta pimeydestä en nauti. Mielessäni leijaili jo pieni toive lumen tulosta.
Jatkoin matkaani tällä kertaa ripeämmin, askeleet seurasivat toisiaan yhä ripeämmin ja ripeämmin. Kunnes olin tupsahtanut pienen tallin pihalle. Annoin katseeni levätä tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Kaikki tuntui olevan ennallaan; pienet ponit hölköttivät alkeistunnilla ja tallin suunnalta kuului rentoa puheen sorinaa. Suuntasin matkani tyytyväisenä kohti tallia ja sen lämpöä.

Sisälle päästyäni minut toivotettiin tervetulleeksi, kuten lämminhenkisen pikkutallin tapoihin kuului. Hymähdin iloisesti ja kohotin katseeni minua tervehtiviin ihmisiin.
- "Ai säkin tulit kumminkin?" Penkillä istuva punatukkainen tyttö tuumasi.
- "Juu, en mä voinut skipata Rolle -päivää" viittasin kohti hoitohevoseni karsinaa,
- "Onks se jo sisällä?" jatkoin viittoen edelleen ruskean eestiläisen suuntaan.
- "Juu on" vastasi samainen tyttö, kuin olettaen minun tietäneen vastauksen.

Nyökkäsin ja jatkoin matkaani kohti määränpäätäni. Muutama askel ennen karsinaa kuulin iloisen hörähdyksen, ystäväni oli huomannut tuloni. Suhteettoman suuri karvainen pää kurkottautui karsinan ulkopuolelle valmiina lukuisiin hellyydenosoituksiin. Painoin kohmeisen kämmeneni hellästi ponin höyryävää turpaa vasten ja hymyilin.
- "Hei kulta" mumisin ystävälleni.

Raotin määrätietoisesti karsinan ovea ja puikahdin sisään. Karvainen eestinhevonen änkeytyi mahdollisimman lähelle ja tuhahteli.
- "Voi sua, onko ollut ikävä?" Naurahdin kysyvästi ponille.
Kuin vastaukseksi Rolle hörähti hiljaisesti. Miten pieni poni jaksoikaan joka kerta piristää päivääni niin valtavasti? Hymyillen puikkelehdin ulos karsinasta ja kipaisin hakemaan ponin harjapakkia.

Saavuttuani takaisin karsinalle, oli karvainen ystäväni jo tyystin unohtanut olemassa oloni ja jatkanut innokkaana heinäkasan mutustelemista. No ainakaan se ei keksisi lähteä omille teilleen kesken harjauksen. Kiire ei ollut, mutta ajattelin silti toimia rivakasti - tunnin alkuun oli reilu puolituntia. Rolle ei tuntunut tietävän joutuvansa töihin, eikä tavalliseen tapaan sählännyt hoitotilanteessa.

Sain harjattua jopa pään ja puhdistettua kaviot ilman tyypillistä sähläämistä. Vasta satulahuovan osuessa ponin karvaiselle selälle, se havahtui. Kuin aave olisi sen kimppuun käynyt, se nosti päänsä ja pärskähti.
- "Hupsu se on vain satula", rauhoittelin ponia kiristäessäni satulavyötä.

Tiesin jo ennalta, että enää ei suitsienkaan laitto olisi helppoa - poni tiesi jo mitä oli luvassa. Rollella oli inhottava tapa olla äärimmäisen kiireinen. Kaikki piti saada heti ja nyt. Ratsastamaankin olisi pitänyt lähteä sillä sekunnilla. Sain kuitenkin pideltyä ponin suitsien laiton aikana kohtuullisen hyvin paikoillaan ja olimme vihdoinkin valmiita.

Odottelin ponin vieressä ja selailin kännykkää. Muilla tuntilaisilla tuntui vielä kestävän ja Rollenkin ratsastaja näytti olevan vielä kadoksissa. En ollut edes muistanut katsoa kuka sillä menisi, joten en oikein voinut huudellakaan ratsastajaa paikalle. Hymähdin mielessäni, sillä eipähän ollut minun tuntini.
Hiljalleen ratsukot alkoivat valua kohti kenttää, myös me Rollen kanssa. Kentän laidalla istui pienehkö tyttö, joka katsoi tutkaillen ponia suu mutrulla.
- "Hei, menetkö sinä Rollella?" Käännyin hymyillen tytön puoleen.
- "Ju-uu", tyttö vastasi hieman epäröiden.

Ohjasin tytön kanssamme kentän keskelle, samalla kertoen nippelitietoa Rollesta. Kiristin vielä satulavyön ja laskin jalustimet valmiina punttaamaan alkeiskurssilaisen selkään.
- "Rolle on kiva poni", hymyilin vielä rohkaisevasti saadessani tytön autettua ponin kyytiin.

Siirryin kentän laidalle katselemaan tuntia, kääriytyen samalla muiden hoitajien kanssa ison vilttikasan alle. Rolle tikitti tyypilliseen tapaan lyhyillä askelillaan seuraten samalla muita hevosia, kuin hai laivaa. Tunnin ollessa ohi auttelin ratsastajaa Rollen hoitamisessa ja kyselin ystävälliseen sävyyn tunnin sujumisesta. Kun poni oli hoidettu, suljin sen vielä kerran syleilyyni, ennen kuin suuntasin tieni kohti kotitietä.

[Pilvi]

Heipä hei koko Seppeleen väki!

Eli täällä ruudun takana teille kirjoittelee joillekin jo vanha tuttu Sara, joka tunnetaan virtuaalimaailmassa Brennana. Ikää meikällä on 15 vuotta ja olen erittäin kokeilunhaluinen kaikkeen uuteen erityisesti taiteen puolella.
Virtuaalimaailmassa hahmokseni olen ominut 17-vuotiaan Pilvin. Pilvi on vaalea neitokainen joka on ensi silmäyksellä mystisen ja omaa rauhaa kaipaavan oloinen, mutta pohjimmiltaan vaaleaverikkö on todella seurankipeä ja ystävällinen tyyppi, joka omaa laajan huumorintajun.

Tuossa lyhyt tiivistelmä irl- ja virtuaaliminästäni. Se lienee riittäneen ainakin toistaseksi, hahmottamaan minkälainen tonttu täällä ruudun takana hyppelehtii.

Miksi juuri Seppele?
Olen ollut Seppeleessä hoitajana ennenkin, mutta pyyhitään tämä asia pois pöydältä. Sen verran kuitenkin minun on pakko mainita vanhoista ajoistani, että Seppeleessä ollessani muistan asiat positiivisena, erityisesti tallin ilmapiiri oli huippuluokkaa, joka saa kaipaamaan takaisin!
Seppele on aktiivinen talli ja toiminta siellä on monipuolista, joka saa inspiraation pysymään yllä. Nykyään myös aikani riittäisi vanhojen piirustus – ja kirjoitustaitojen verestämiseen, joten haluaisin tehdä sen juuri Seppeleessä, joka antaa suunnattomat mahdollisuudet toteuttaa itseään.

Olen ollut kahden vaiheilla ja pitkään olen haaveillut takaisin Seppeleen joukkoihin hivuttautumista. Parin haun ajan olen kuitenkin vielä vetäytynyt kisasta, mutta nyt päätin laittaa arpani mukaan. Sentti on vetänyt minua pitkään puoleensa, mutta ori oli pitkään Lynnin hyvässä hoidossa, joten en koskaan oria päässyt hoitamaan. Orin sympaattisuus ja positiivisuus toisi varmasti valoa ankeisiin syys- ja talvi-iltoihin.
Nyt kuitenkin, kun siihen on avautunut mahdollisuus, niin olen myös huomannut talliin muuttaneiden tuntihevosten joukosta tamman, joka puraisi palan sydämestäni. Eela vaikuttaa sopivan tammamaiselta ja herättää inspiraationi, enkä virtuaalimaailmassa pyörittyäni ole moniin vuosiin hoitanut tammaa. Voin hyvin kuvitella monet koomiset kuin ja nautinnolliset hetket Eelan rinnalla – tosin aistin naisten väliset pienet kinat ja iänikuisen pienen tappelun poikasen ilmassa. Uskon kuitenkin, että selviäisimme Eelan kanssa näistä hurjan suurista sekä pienistä haasteista, jos pääsisin viettämään aikaani siron tamman orjana seuralaisena.

Näillä sanoilla toivotan hyvää syksyä koko Seppeleen väelle, erityisesti muille hoitajille ja onnea muille hoitopaikan hakijoille!

Terveisin Pilvi *klick*

[Riella]

Nosiis elikkä joo. Kirjotin eilen pitkän pätkän joka jäi vielä kesken ja sitten joku muu kävi koneella välissä ja otti netin pois joten eikun uusiks ja tällä kertaa taidan jättää vähän lyhyemmäks ettei käy samalla tavalla..

Haen siis Vennalle ja Lailalle hoitajaksi, toivottavasti jompi kumpi tärppää. ;--)

Vennalle haen hoitajaksi sen tammamaisen oikukkaan sekä olevinaan "koviksen" luonteen ja silti niin nallekarhumaisen ulkonäön takia. Oon aina tykännyt poneista juuri niiden luonteen takia ja joku tässä nyt sitten niinku nappas vielä enemmän kun ponit yleensä. Uskoisin että jos itsellä on vähän huono päivä, ponin irvistykset ja muut tammamaiset kenkkuilut saisivat vain hymyn nousemaan kenen tahansa kasvoille ja mikä parempi - jos sen se nallekarhumaisen kiltti luonnekkin tulisi vielä esille. Venna olisi kokonsa puolesta parempi hoidokkivaihtoehto kuin Laila, mutta Lailassa iski sen herkkä luonne. Sen lisäksi, että sillä on luonnetta, ei se ole pahemman näköinenkään - saatikka värinen ! Siitä sai pointsit se neiti. Lailan luonteessa miellytti se, että se on hyvin samanlainen kuin minä itse "kaipaa lämpöä, hellyyttä ja rohkaisua" eikä pidä unohtaa ujoa pikkupuudelia. Okei, minä ihmisenä olen aika rääväsuu mutta siihenkin menee aikaa kun tutustuu ihmisiin ja uskoisin että Lailakin siitä tormistuu kun siihen tutustuu ja on rohkaiseva.

Entäpä sitten minä itse ?
Olen Riella 19-vee pikkuneiti (oikeasti vain 156cm..) rääväsuu babyface. Luonteeltani olen lojaali, rento ja rempseä sekä nauran todella paljon. Alkuun saatan vaikuttaa ujolta mutta tutustuessaan sitä moni ihminen voi miettiä miksi olen sitten loppujenlopuksi alussa niin hiljainen ja ujo. Yleensä olen pitkävihainen, mutta pitkän pinnan omaavana saa tehdä aika ison homman suututtaessaan meikäläisen. Hevosten kanssa olen hyvin rauhallinen ja koostani huolimatta pärjään monenlaisille hevosille. Ei se pieni koko, vaan se suuri sydän - ja HABA ! Tykkään touhuilla hevosten kanssa kaikenlaista, eikä se ratsastus todellakaan ole pääasia vaan se luottamuksen kerääminen ja se että joka kerta on erilainen.

Tallivaatetukseen kuuluu joko lökärit tai vanhat, kulahtaneet farkut, talli- tai toppatakki, joskus myös villapaita ja toppaliivi, kaulahuivi ja jalkaani työnnän vanhat Niken tennarit. Ratsaille noustessa viimeistään saattaa huomata, että olen varusteratsastaja. Jalastani löytyy joko ruskeat tai tummansiniset ruudulliset kokopaikkahousut (vaihtelee päivän ja mielialan mukaan..), sama takki kuin sitä itseään mättäessä, uutuuttaan hohkavat (ja kalliit ! Mutta on niihin säästetty..) nahkasaappaat jotka hoonaan joka ratsastuskerran jälkeen niin että niistä näkee peilikuvan - no ei ehkä kuitenkaan - sekä mustaharmaan ilmastoidun kypärän.

Mustat miltei takapuoleen asti ulottuvat mustat hieman luonnonkiharaiset hiukseni laitan yleensä nutturalle päälaelle tai pipon alla ne on kahdella letillä.

En vielä kertonut että miksi juuri Seppele ?
No hemmetti, tarviiko siihen perusteluita. Parin vuoden kuolaus ja kun yksinkertasesti se on paras !

EDIT // Tarinanäyttöjä löytyy Golden Horsen GH's Clemensin hoitokirjasta. Kuvanäyttöjä:
i173.photobucket.com/albums/w50/heppapopin/vilmatunti.jpg
i173.photobucket.com/albums/w50/heppapopin/lilytuntid.jpg
i173.photobucket.com/albums/w50/heppapopin/riellajaahti1.jpg
i173.photobucket.com/albums/w50/heppapopin/riellajaahti2.jpg
i173.photobucket.com/albums/w50/heppapopin/riellajafannivalkka001.jpg
i173.photobucket.com/albums/w50/heppapopin/riellafannijaahti.jpg
i173.photobucket.com/albums/w50/heppapopin/ahti2c.jpg
i173.photobucket.com/albums/w50/heppapopin/ahti1b.jpg

[Deleted]

Terppa!

Olen pyörinyt pitkän aikaa täällä Seppeleessä, tutustuen tallin arkeen ja tarkkaillen mahdollisia hoitajahakuja, ja nyt sitten vihdoin tärppäsi, meikäläinen kun yleensä sattuu tupsahtamaan paikalle vasta, kun haut ovat ohi... Tosin, enää ei ole lokakuu, mutta toivottavasti se ei haittaa...

Elikkäs, noita kopukoita katsellessa Frank osui silmään, itse kun olen aina pitänyt vähän isommista hevosista, kun en itsekään ole mikään hiiri. ;--) En ole mikään maailman kokenein ratsastaja, joten turvallinen iso "köriläs" olisi mulle just oikea hevonen. Olisi ihana saada hoitaa jotain niin rehellistä otusta, kuin Frank, kertoa sille murheita huonona päivänä ja jakaa niin ilot, kuin surut. Ruunan lepsuus ja rentous myös kolahti, heikkohermoisen hevosen kanssa tuskin pärjäisin.

Huomioni kiinnittyi myös ihanaan symppis Senttiin, jonka senkin rauhallisuus ja miellyttämishalu iskivät muhun täydellä kympillä, vaikka poika onkin ori. Tämäkään polle ei ole mikään pieni piipertäjä, vaan iso ja luotettava kopukka, jonka kanssa voisi viettää nin arkea kuin juhlaa. Sentissä on myös sitä jotain, jotain joka käskee katsoa ruutua uudestaan. Maastoiluun oiva kaveri (kuten Frank & Edi), mä kun rakastan luonnossa köpöttelyä.

Kolmantena vaihtoehtona olisi siis hieman ujompi Edi. Ruunassa mua viehättää kovasti se, ettei heti olla parhaita kavereita tai hirnahdella, jos näkee hoitajan tulevan, vaan pitää rauhassa oppia tuntemaan, eikä hötkyillä pääse kovin pitkälle. Tämäkin heppa sopivan rauhallinen ja "helppo" mulle, vaikka ei mistään maailman rohkeimmasta päästä. Nauttisin, kun saisin rohkaista ja "auttaa" Ediä löytämään aina jotain mukavaa meikäläisestä, ja lopulta voittaa sen luottamuksen.

Hoitajana ja kirjoittajana olen aktiivinen ja innostunut, mulle harvoin tulee päiviä, jolloin ei jaksais tai huvittais, enkä ota kirjoittamista kauheana taakkana, tai asiana, joka pitäisi vain hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Ideoita tarinoihin löytyy sieltä sun täältä, yleensä omasta elämästä, tai sitten vain pääkopasta kaivelemalla. :3 Yritän olla myös reaalinen, ja tiedän vallan mainiosti, etten voi ensimmäisenä päivänä lähteä yksikseni hiipparoimaan hevosen kanssa ties minne, vaan tutustun hoitsuuni ensin rauhassa parin ensimmäisen hoitotarinan ajan. Rakastan siis tarinoiden kirjoittamista, ja äidinkieli on (ylläripylläri) meikäläisen lempiaine.

Virtuaalihevoset ovat olleet osana arkeani jo monen monta vuotta (kuten oikeatkin kauraturvat), serkkuni tutustutti minut virtuaalimaailmaan jo joskus ollessani yhdeksän vuoden iässä, jolloin minä kerroin tarinaa ja serkkytyttö kirjoitti. ^w^

Piirtäminen ei ehkä ole mikään mun lempparijuttu (johtuen luultavasti siitä, etten järin tuota taitoa hallitse, mutta innostusta harjoitteluun löytyy senkin edestä), mutta kyllä kuvia silti tulisi jonkin verran näkymään, kuten myös runoja.

(URL) Mirkku on 15 - vuotias reipas naisenalku, jolta ei energia lopu kesken. Monesti ihmiset ajattelevat neidin olevan duracell-pupu, joka touhottaa 24/7, mutta tytöllä on kyllä myös rauhalliset hetkensä. Blondit pitkät hiukset ja siniset silmät tekevät Mirkusta viattoman näköisen, mutta oikeasti osaa olla halutessaan aika pirullinen. Suuttuessaan neiti on siis pelkkää tulta ja tappuraa, eikä välttämättä anna heti anteeksi, tai myönnä olleensa väärässä. Hoitajana Mirkku on tarkka, hevosen varusteet pitää olla hyvässä kunnossa ja pakki siisti, eikä hevosen harjaukseksikaan riitä mikään pikku hutaisu. Vaikka Mirkku on hevosten suhteen tarkka ja huolehtiva, hän on oikeasti aika rento tyyppi, ei mikään nipo.

(IRL) Samanlainen kuin Mirkku itseasiassa, paitsi todella laiska tekemään mitään, joka ei ole mieluisaa, joten yleensä kouluhommat jäävät kakkoseksi ja suuntaan mielummin tallille, kuin läksyjen kimppuun. x''--D Ulkonäkö ja ikä täsmäävät, ratsastuskokemustakin saman verran, eli noin kolme vuotta.

Jaa, että miksikös Seppele? Tässä on tullut huomattua, että omistajat ovat oikeasti kiinnostuneet virtuaalitallin pitämisestä, eikä päivittely jää vähäiseksi, vaikka omistajilla olisikin huono päivä. Sellaisia tallejahan näkee, joissa omistaja pyörii aktiivisesti mukana ehkä kaksi viikkoa, kunnes katoaa jonnekin, ja jättää hoitajat tohisemaan keskenään. Täällä on myös hyvä ja rento ilmapiiri, jonka voi aistia, vaikkei hoitaja olekaan. Toimintaa löytyy myös millä mitalla, joka on meikäläisen mieleen, musta kun on kiva, jos on paljon tapahtumia, joihin voi osallistua tavalla tai toisella.

Minimini kirjoitusnäyte:
Tuuli tuiversi kylmästi niskaani, kun astelin verkkaisesti soratietä eteenpäin.
- Olisi pitänyt ottaa kaulahuivi... kirosin itsekseni ja kaivauduin, jos mahdollista, vieläkin syvemmälle takkini kauluksen sisään.
Ilta oli säkkipimeä, eikä kello näyttänyt vielä edes seitsemää. Tuuli riepotteli tien yllä olevien puiden vähäisiä lehtiä, ja jostain lensi pari risua naamaatauluuni.
- No just, ehkä olisi pitänyt vaan hyväksyä se kyyti, eikä esittää rohkeaa ja kävellä, mutisin turhaantuneena.
Tavallisesta iloisuudestani ei ollut jäljellä tippaakaan. Pitkän läksymaratonin jälkeen olin saanut kinastella puoli tuntia siitä, saanko lähteä tallille, vai en, ja kun lupa viimein heltyi, en edes hyväksynyt suutuspäissäni kyytiä. Olin onneksi pukenut lämpimän villapaidan takin alle äidin käskystä, mutta kaulaliina jäi orvoksi tumppuhyllyyn pillittämään.

Käveltyäni jo tovin verran, huomasin metsän keskeltä pilkottavan valoläikkiä. Nopeutin askeleitani, ja pian saavuinkin Seppeleen pihapiirin. Tallin pihalle oli laitettu pari lyhtyä kynttilöineen, ja itse rakennuksen ikkunoista huokui kotoisaa valoa. Tunsin, kuinka kiukkuisuuteni katosi, ja astelin hymyssä suin talliin. Ihana tuoksu tunkeutui sieraimiini, se tuoksu, jota kaikki ei-hevosihmiset inhoavat, mutta se, mitä tallitytöt rakastavat. Kuulin, kuinka pari kauraturpaa hörähti hiljaa karsinoissaan, kuin miettien, kuka ihme olin, ja näin miten parin nappisilmän korvat höristyivät eteenpäin kiinnostuneina. Tuntui, kuin olisin tullut kotiin.

Onnea muille hakijoille, ja jos meikäläisellä ei tärppää, niin toivottavasti Frank ja Sentti saavat hyvät hoitajat. <3
- Mirkku

[Josefiina]

Myös Eppu hoitajaa vailla!

[Nuanda]

Hei!

Haluaisin nyt viimeinkin tänne hoitajaksi! Minulle kelpaisi kuka tahansa, jos pääsen hoitajaksi, valitkaa sitten paras minulle sopiva.


Miksi Tea?
Tea siksi, että hän on lumoutunut virtuaalihevosiin ja Seppeleeseen. Hän todellakin pitää tästä paikasta, ja vielä lisäksi on ahkera, tunnollinen ja kunnollinen. Teaan voi aina luottaa ja hän tietää säännötkin. Tea on hyvä piirtäjä, ja kokemusta on useita vuosia oikeista hevosista, ja virtuaalihevosista vain vuoden vähemmän. Olen myös tehnyt kaikki nämä:
Tutustuin huolella Seppeleen varsinaiseen sivustoon
Seikkailin Tallipostissa - luin myös kullanarvoisen topicin!
Luin hoitajaksi hakijan ABC'n
Tea on myös osaava, ja tietää että hevonen ei voi hypätä esim. 150cm tosta noin vaan.
Hoitajana olisin:
x tarkka ja aktiivinen (hoito n. 3 kertaa vikkossa tai enemmän)
x reipas ja mukava
x osallistuisin aktiivisesti kaikkeen
x taitava ja tietenkin innokas
x Pitkäaikainen
x Luotettava & iloinen
x Ystävällinen
x Kannustava & Yhteistyöhaluinen
x Rauhallinen (jos nyt pääsen hoitajaksi nin yritän pysyä nahoissani)


Tea:
Jep, Tea on nuori tyttö, joka on luotettava ja mukava. Eniten Teaa kiinnostavat Sentti, Edi, Frank ja Venna. Olen aito hevoshullu ja valmis ottamaan vastuun. Olen myös innokas. Tealle käy kuka vaan, sillä hän pärjää kenen tahansa hevosen kanssa, kun aika tulee. Tasoni on Vaativa(?). Olen tarpeeksi sisukas hoitamaan äksyäkin hevosta/ponia ja tarpeeksi rauhallinen hoitamaan säikymmäntapaista hevosta. Olen myös rivakka hoitamaan hurjempaakin ratsua, myös ajamista, esteitä, koulua, maastoilua, matkaratsastusta, laukkaratsastusta ja montea on tullut kokeiltua. Kaikista parhaiten minulle sopii osaava, rakastettava ja rohkeahko hoitohevonen. Kuitenkin tottuisin varmasti myös säikkyyn polleen. Päätän ikäni ja pituuteni hoitsun saatua (jos sellaisen saan), sillä en esim. voisi saada Siiriä jos olisin 160cm pitkä. Olen varmasti pitkäkestoinen hoitaja, ja aina valmiina. käyttäydyn varmasti hyvin, kunhan olen perillä joka ikisestä asiasta. Tiedän minkälainen vastuu hoitamisessa on. IRL-elämässä on tullut hevosteltua n. 6 vuotta, virtuaalisia on harrasteltu 2 vuotta.

Sentti? Sentti hurmasi minut tasollaan, ihanuudellaan ja lievällä orimaisuudellaan. Sentti on vaativa, mutta samalla myös ihana ja osaava. Oriksi Sentti on aivan mahtavan kiltti, semmoiseen hurmuriin olisi kiva tutustua.
Venna?Venna taas hurmasi minut ihanalla tammamaisuudellaan ja rakastettavuudellaan. Vennalla on tempperamenttiä, ja sitä juuri hoitohevoselta toivoisinkin.
Edi? Ediin hurmaannuin, sillä se on niin kiltti. Olisi aivan mahtavaa voittaa Edin luottamus, ja minä kun rakastan voikkoja hevosia, sekä pään merkkejä. Ehkä oppisin itsekkin varovaisemmaksi ruunan seurassa, kun se on vähän tämmöinen... noh, arka, tai no miten sen nyt sanoisi...
Frank? Frank hurmasi minut heti ensinäkemältä. Ihanan värinen ruuna. Frank on ihanan lunki ja rauhallinen lauhkea leijona, joka kuitenkin ei ole mikään "normituntiheppa", eli se ei ole mistään laiskimmasta päästä. Rauhallinen järkäle, johon ihastuin ensi näkemältä. Frank on ylivoimainen suosikkini.

Uskon kuitenkin, että yhteistyö sujuisi kaikkien kanssa. Minulle kelpaa hoitajaa etsivistä kuka tahansa!

Miksi Seppele?
Seppele on niin edistynyt ja ihana talli. Täällä on mukava yhteishenki ja ihmiset ovat mukavia. Ei tarvitse pelätä, että kukaan kiusaisi. Ja tietenkin te ylläpitäjätkin olette aivan ihania! Seeppeleessä olisi ihana hoitaa, ja tämä on todella upea paikka. Olisi kiva myös saada osallistua kaikiin tällä järjestettäviin mielenkiintoisiin tapahtumiin. Kaikki pelaavat hyvän käyttäytymisen korteilla. Tämä talli tuo lämpöistä tunnelmaa kylmiinkin talvi-iltoihin.

Näyttöä nyt sitten:
Leikisti hoidan nyt Ediä esimerkissä.

16.11.2011

Kotona:
- Hei sitten äiti! huusin. -Menen hoitamaan Ediä!
-Kuka Edi? äiti kummastui. -Et sinä ole mistään uudesta pojasta puhunut...
-Ehei! Ei kukaan poika! Edi on uusi hoitohevoseni! selitin.
-Nyt ymmärsin. No mene sitten! kuinka pitkä matka sinne muuten on? äiti kysyi.
-Ei pitkä, noin 3 kilometriä meiltä, totesin.
-hyvänen aika, ethän sinä semmoista matkaa nyt pyöräile! Vai oletko joku ADHD? äiti nauroi.
-Huoh... Minulla on uusi moponi! Kuka estää sen käyttämisen, sää vai? sanoin. Ulkona oli nimittäin aivan mahtava sää. Vaikka olikin viileää, aurinko paistoi ihanasti ja linnut lauloivat. lunta ei ollut vielä satanut, eikä keli ollut liukaskaan!


Matkalla:
Onkohan Edi kiltti? Mitä jos mokaan? Oliko tämä nyt hyvä ajatus? Apua, äiti, auta! Aloin jo hermostua. en nauttinut säästä, enkä mistään muustakaan, hermoilin vain. Mielessäni oli vain yksi asia: Mookaamistani ei annettaisi ikinä anteeksi! Pää pyörällä jatkoin kuitenkin matkaa. Vatsassa lenteli ainakin tuhat perhosta, ja lisää oli tulossa. En kääntynyt takaisin, vaikka mieli olisi tehnyt. Haasteet on kohdattava kuitenkinn. loppujen lopuksi minut erotettaisiin, kun en kävisi Seppeleessä. Ei Ediä, Vennaa, Frankia, Senttiä, Lailaa, Eelaa... ajatuskin puistatti. Jatkoin matkaani.


Tallilla (vihdoin):
-Vihdoin... ajattelin. - Perillä! Josefiina oli tallin ovella. Menin juttelemaan.
-Hei Tea! Mitä kuuluu? Onniteluni! Josefiina tervehti.
-Moi Jossu! Ihan hyvää, kiitos. Ja kiitos, kun pääsin tänne Seppeleeseen! vastasin hymyillen.
-Edi on tuolla tarhassa! Josefiina sanoi ja osoitti yhtä suurista aidatuista alueista. Yhtäkkiä Dreamer ja Pipsa kurkistivat tallin ovesta ulos.
-Moi Jossu, mitä kuuluu? Pipsa sanoi iloiseen tyyliinsä.
-Kukas toi on? Dreamer tokaisi mulle. -Ketäs kaakkia sä hoidat, kuules? Ja onko sulla nimee?
-Joo on, oon Tea, anteeksi, oon vähän ujo. Ja hoidan Ediä, vastasin Dreamerille.
-Moi Tea, mä oon Pipsa, Siken omistaja, Pipsa esitteli itsensä.
-Onnenpekka! kadehdin. -Mä en sais Ediä vaikka kuinka hääräisin sen kanssa ja mankuisin...
- Se on muuten totta! Ei tule kuuloonkaan että Edin saisit! Jossu heitti välikommentin.
-Älä keskeytä! Pipsa sanoi. Se oli semmoinen sana, jota en ikinä uskaltaisi Annelle tai Josefiinalle sanoakkaan.
- Toi, tai no hän, on Dreamer... Pipsa yritti jatkaa.
-Bladen hoitaja! Ajattele, Bladen! Eikö olekkin mahtavaa? Dreamer sanoi. -Blade on kiva, tosi ihana tamma!
-No kiva... sanoin.
-Älkääpäs nyt säikyttäkö tätä ujoa nuorta hoitajanalkua. Painokaa hiiteen siitä, me opetellaan tallin tavoille, Josefiina otesi hermostuneena.
-Sori, Jossu... Pipsa ja Dreamer sanoivat yhteen ääneen ja katosivat paikalta.
-No, mitä me tässä kökitään? Hae Edi, harjaa se ja koeratsasta! Jossu hoputti.
-Joo!!! innostuin lopulta ja menin Edin tarhan portille.


Ruuna oli tarhan kauimmaisessa nurkassa.
-Eedii!!! kutsuin. -Ruuna kulta, tule jo! Edi ei tullut, joten menin hakemaan sitä.
-Yritän voittaa luottamuksesi, mutta se ei onnistu, jos välttelet minua, ystävä, maanittelin ruunalle. Lopulta se tuli ja vein Edin talliin. Ruuna vähän mietti miten toimia. Se ei suoranaisesti pelännyt minua, vaan ujosteli. Hain ruunan harjapakin, joka löytyi satulahuoneesta. Edin harjoissa oli paljon karvoja, joista huomasi talven tulon. Otin suurimmat osat karvoista pois, ja aloin harjata Ediä.


Edi käyttäytyi kiltisti ja oli paikoillaan. Vähän ujosteli minua, mutta en sitä säikähtänyt, tiestinhän, että Edi oli ujon sortin hevosia. Yhtäkkiä käytävältä kuului kolinaa. Menin katsomaan, mitä oli tapahtunut. Frank oli päässyt irti käytävälle. Lauhkea ruuna käveli raskaasti kohti Siken karsinaa. Karsinassa oleva tamma oli kauhuissaan, kolisteli ja helutti päätään. "Apua! Jättiläinen murhaa minut!" Sikke varmaan ajatteli. Katsoin, kun Loviisa, pienikokoinen neitokainen yritti kiskoa valtavaa ruunaa karsinaansa. Silloin Pipsa ja Josefiina saapuivat talliin. Menin mukaan kiskomaan Frankia. Lopulta Pipsa keksi hakea kauraa, ja Frank kuuli tytön kolistelevan rehukaapeilla. Ruunan korvat nousivat hörölle, ja sen katse kirkastui. Jossu rauhoitteli Sikkeä, ja tamma alkoikin jo tajuta että hätä ei ole tämännäköinen. Pipsa houkutteli Frankin asiantuntevasti karsinaansa ja palkitsi ruunan.
-Loviisa hei, muista sitten että suljet karsinanoven kunnolla rapsuteltuasi tätä ruunaa, se sisältää paljon enemmän ovenavaamisvoimia kuin Pampu-kultasi, Josefiina totesi kuivasti.
-Sori, mä en tota muistanu että Frank on niin vahva... Loviisa pyyteli anteeksi. Minä palasin takaisin Edin karsinaan, jossa ruuna seisoikin kiltisti. Jossu tuli luokseni.


-Taidat tykätä Edistä, vai? Josefiina kysyi karsinalla.
-En. Mä suorastaan rakastan sitä! totesin ja meinasin halata Josefiinaa, mutta en viitsinyt...
-Moi! huusi talliin tullut Jolanda, joka käveli Edin karsinan ohi Myntin luo.
-Hei ystävä! Josefiina sanoi ohimennen ja kääntyi minun puoleeni.
-Harjaa se niin voidaan mennä yhdessä, minä ja sinä, yhteistyötestimaastoon yhdessä, siis Brisillä ja Edillä! Josefiina kysyi. Oli lauantai, ja Jossun tai Annen maastotunnille ei ollut ketään tulossa. oli vapaata aikaa.
-No okei, mennään sitten, sanoin. Jossu haki Brisin käytävälle, niin voitiin jutella. Harjasin jutellessani Ediä. kaviotkin puhdistin, ja Edi oli kiltti. olin hellävarainen, sillä uusi hevonen, uudet kujeet, niinhän se aina menee. Satuloin ja suitsin Edin, ja se käyttäytyi hyvin. Vyön kiristäminenkin onnistui.


Ulkona nousimme ratsujemme selkään. oli tuulista, ja Edi ujosteli vähän. Päätimme tehdä lyhyen maastolenkin. Lähdimme tallilta käynnissä ja rauhallisesti. Bris vähän vastusteli, se olisi jo halunnut ravatta. Mutta Jossu ei antanut lupaa. Noin 500m käveltyämme siirryimme reippaaseen raviin. Nautin kauniista maisemista ja ihanasta luonnosta. Metsässä tuoksui luonto, kosteus ja kaikki muu ihana. Silloin Edi teki äkkipysähdyksen. Edessä oli takajaloillaan seisova Laila, joka oli tullut laukassa vastaan ja säikähtänyt kulman takaa ilmestyneitä ystäviään. Selässä istui tukevasti Alina, joka oli lähtenyt vaihteluratsastukselle, pitääkseen edes hieman lomaa Januksen metkuista. Mutta kyllä tämäkin tamma näytti olevan yhtä mutkikas kuin kepposteleva Januskin. Yhtäkkiä näin, kuinka Alina alkoi valua taaksepäin. Jossu hyppäsi äkkiä Brisin selästä ja heitti ohjat minulle. Bris oli hölmistyneen näköinen, ja minä vähintäänkin yhtä hölmistynyt. Silloin Jossu teki jotain odottamatonta: Alinan ote irtosi, ja hän tippui. Mutta Jossupa koppasi tytön kiinni. samassa hän romahti maahan, mutta nousi heti ylös ja yritti napata Lailaa. Mutta tamma oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Jossu antoi kokeneelle Alinalle Brisin, ja käski meidän laukata Laila kiinni, mahdollisesti myös napata se. Itse Jossu lähti juoksemaaan tallille päin, hakemaan Toivoa ja Lailan riimua ja riimunnarua.


Pyysi edin hurjaan laukkaan. Alina oli mykkänä, eikä sanonut sanaakaan. Joten en minäkään. Laukkasimme vain, ja seurasimme Lailan kavionjälkiä. Yhtäkkiä näimme jotain kamalaa: Laila aikoi uida Liekkisaarelle. Edi ja Bris kiihdyttivät vauhtia, ja saavuttivat mietteliään Lailan. Tamma valitsi kahlauksen.
-Alina, mä meen järven toiselle puolelle ottamaan Lailaa vastaan. Sä paimennat Lailan pysymään matalassa vedessä, ehdotin.
-Pidä sitten kiirettä! Alina sanoi ja ohjasi Brisin veteen. Silloin minä ymmärsin, että nyt täytyi juosta, oli pakko! Edin askeleet venyivät ja ruunan vauhti kiihtyi viidestäkympistä sataan. sen vauhti hiljeni vähitellen, mutta olimme hyvän matkaa Lailaa ja Brisiä sekä Alinaa edellä. Yhtäkkiä olimme jo perillä. Alina ja Briskin saavuttivat rannan.
-Huh! Alina ja bris puhisivat. Laila oli kauhistunut. jossu saapui ja veimme Brisin, Edin, Toivon ja Lailan tallille. Harjasimme ne, ja Laila ja Bris loimitettiin. kehuin Ediä paljon ja annoin sille iltaheinät. Sitten hikiviilakäsittelin ruunan ja halasin sitä viimeisen kerran sinäpäivänä. Sitten menin kotiin, sillä oli jo pimeä ja myöhä.


Loppu!
PS. Tästä tuli sopivan kokoinen, en ihan kirjaa ajatellutkaan kirjoittaa. Normisti tarinat on tämän kokisia, ajanpuutteessa vähän lyhyempiä ja välillä pitempiäkin.
____________________________________________________

Tästä tuli aika lyhyt, sillä en viitsinyt ihan kirjaa kirjoittaa.
Piirrustusmallikin löytyy:
www.sumopaint.com/image/?id=1672330
Pikkuzarda on nimimerkkini Sumopaintissa, ja sinne aion sitten laittaa kuvat joita hoitsusta ja itsestäni piirrän. HOX! Tyylini on hyvin vaihtelevaa! Käytän katsos useita ohjelmia, jotka ovat erilaisia. Enimmäkseen piirtäisin kuvia, kun tarinoiden pitäisi mieluiten aina olla pitkiä.
En ole hakenut hoitajaksi kertaankaan aikaisemmin, paitsi syyskuun hoitajahaussa.
Panostin tähän ehkä vähän liikaakin(?). Muuten viesti olisi ollut liian rento. Tämähän on vakava asia, eikö niin? ( )
Toivottavasti saan hoitaa jotakuta ja onnea myös muille hoitajaksi hakeville!

[Deleted]

Hoitajaksi Frankille?

Cannabian alterego, Cannabia jr on 14 vuotias innokas tummatukkainen tyttö, joka on vuosia kitissyt vanhemmiltaan omaa hevosta tai ponia kuitenkaan sitä saamatta. Ratsastuskokemusta Cannabialla on takanaan 7 vuotta ja hoito kokekusta saman verran, vaikka edes omaa hoitoponia - saati hevosta ei Cannabialla ole koskaan ollut.

Cannabia jr haluaa ehdottomasti päästä Seppeleen hoitajakaartiin sen vuoksi että pääsisi vihdoin oman hoitohevosen kimppuun, eikä tarvitsisi enää vanhemmiltaan kitistä omaa hevosta. Cannabia jr (okei, kutsutaa häntä tästä lähtien vain Cannabiaksi) on hiiviskellyt Seppeleen alueella moneen kertaan ihailemassa hevosia haaveillen omasta hoidokista, muttei ole kehdannut aikaisemmin sellaista pyytää. Nyt kun hoitajahaku kerran on käynnissä, rohkeni tämäkin tyttönen oman hakemuksensa vihdoin jättämään. Lisäksi hevosta hoitamalla ja hoitotarinoita kirjoittelemalla, voisi Cannabia vihdoin oppia oikeasti kirjoittamaan muutakin kuin liibalaabaa

Miksi sitten Frank.. Ensinnäkin hevosen kiltti ja rauhallinen luonne teki ensi hetkestä alkaen vaikutuksen, miksei myös hieman resuinen ulkonäkökin. Frank on juuri sellinen hevonen jonka kanssa olisi mukava viettää yhteistä aikaa hoitotoimenpiteiden ja ratsastuksen muodossa. Ikävinä päivinä naaman painaminen Frankin valkoisen karvan sekaan tai totaalinen avautuminen ikävistä asioista jollekin joka kuuntelee.. Frank olisi juuri sellainen hevonen jonka kanssa tätä voisi harrastaa

Piirrustustaitoni on olematon, suorastaan täysi nolla. Kirjoitusnäyttöä ei myöskään löydy - en ole vuosiin kirjoittanut yhtäkään varsinaista hoitotarinaa, joten ehkä nyt olisi aika opetella?

(lupaan olla puhumatta itsestäni kolmannessa persoonassa jos jostain syystä hoitajaksi pääsen)

[kit]

[glow=red,2,300]Moikka taas![/glow]

[glow=red,2,300]Kit on kaksitoista vuotias heppatyttö jolla riittää mielikuvitusta ja luonnetta.Vaikka hän onkin mukava saa hänet siltikin suuttumaan.Kit on aina valmis auttamaan etekin jos kyseessä ovat pollet tai hänen hoitohevosensa Eppu.Kitin kanssa on kaikilla aina hauskaa.

Ulkonäkö:Kit on noin 155cm pitkä.Hänen tukkansa yltää takapuolen tasolle(Kuten omanikin).Tukka on muuten kastanjanruskean värinen ja silmät ovat meripihkan väriset.Yleensä hänellä on tukka pitkällä letillä.Iho on ihan normi sit.

Jos en pääse Sentille hoitajaksi haluasin pyrkiä Episodelle hoitajaksi.
Eppu suloinen ja sympaattinen hevonen jolla ei ole koskaan huono päivä.Epun kärsivällisyys on kunniotettavaa kuten sen ikäkin.Kokenut kouluhevonen olisi oivallinen kilparatsu minulle ja sellaista olen etsiskellyt jo kauan.Tykkään tosi paljon maastoilusta ja Eppu kun sattuu olemaan pomminvarma valinta on täydellinen.Ensimmäisen kerran kun kävin Virtuaalitalli Seppeleessä katselin ensin kaikki ponit läpi ja vasta sitten hevoset.Eppu oli kaikista mieleenjäävin luonteensa,ulkonäkönsä ja kokemuksensa perusteella.

Tarinanäyttöä tulee.....[/glow]

[kit]

Lehdet lentelivät tuulessa pyöräillessäni tallille. Syysilma oli kirpeä ja tuulinen. Vaikka aurinko ei paistanutkaan olin silti iloinen. Loputtomalta tuntuvan matkan jälkeen pysäytin pyöräni tallin pihaan. Talutin pyörän maneesin seinustaa vasten ja katselin ympärilleni.
- Moikka!
Kuulin huudahduksen. Samassa huomasin Saran. Saralla oli tukka siististi poninhännällä ja hänen tyylikkäät kermanväriset ratsastushousunsa ja vaaleanvioletti huppari olivat oikein tykoistuvat. Huomasin myös mustat nahkasaappaat.
- Moi. Mä oon Kit.
Vastasin ja Sara esitteli itsensä. Sitten hän kysyi:
" Mä meen ratsastamaan Bonniella. Haluisit sä tulla mun kanssa?"
"Okei. Mä tuun Epulla kun mä oon sen uus hoitaja. "Vastasin kohteliaasti ja menimme talliin. Tallissa oli kotoisaa ja siellä tuoksuivat hevoset ja heinä. Uteliata päitä tuli karsinoista ulos ja katseli meidän menoamme.
- Tää on Eppu. Se on tosi kiva ja ihana ratsastaessa sekä hoitaessa. Oikee enkeli Bonnieen verrattuna, Sara sanoi nauraen. Päätin olla kohtelias ja mennä katsomaan Bonnieta. Poni oli pieni hiirenharmaa pikkulaikkuinen poni jolla oli ilkikurinen ilme.
Sara tuli vielä näyttämään minulle missä oli hoitopakit ja satulahuone.
- Kiitti paljon,Sara. Sä oot tosi kiva.
Sanoin Saralle ja tallustin hakemaan hoitopakin. Sitten kipitin nopeasti Epun karsinalle. Suloinen karamellinvärinen hevonen hörähti minulle tuttavasti kun astelin sen karsinaan.
"Ootpas sä söpö!Paljon sopömpi ja suloisempi kuin kuvissa. "Sanoin Epulle ja rapsutin sen harjan alta. Sujautin riimun nopeasti hevosen päähän ja sidoin sen riimunnarulla kiinni. Nappasin suan Epun hoitopakista ja aloin harjailla sitä. Eppu seisoi korvat hörössä ja pää korkealla sukiessani sen karvaa. Siten otin pehmeänharjan ja aloin sivellä sen vaaleanhohtoista karvaa. Pään kohdalla Eppu ummisti silmänsä ja nautiskeli hoitamisesta.
- Sä olet sitten symppis, sanoin Epulle joka alkoi hinkata päätään minua vasten. Samassa Sara kurkisti karsinan oven yli:
- Oot sä jo hoitanu Epun? Mä laitan Bonnielle jo satulaa.
- Sori, mä unohdin ajankulun. Mun pitää viel putsata kaviot vielä,vastasin ja rupesin putsaamaan Epun kavioita. Pian Epun karva kiilsi ja kaviot olivat putipuhtaat. Suljin karsinan oven ja kiirehdin satulahuoneeseen. Otin suitset ja satulan nopeasti ja palasin Epun karsinalle.
"No voi vitsi!Ne pintelit."Sanoin itsekseni.Otin pakista pintelit ja rullasin ne Epun etujalkoihin. Viimein asetin satulan paikoilleen ja kiristin vielä satulavyön. Sen jälkeen laitoin suitset ja kiristin remmit niistä.Viimeiseksi laitoin kypärän.
- Mennään!
Sara huusi tallin toisesta päädystä ja rupesi taluttamaan Bonnieta tallista ulos. Seurasin Epun kanssa Saraa ja Bonnieta maneesiin. Pysäytin Epun kun olimme päässeet sisään ja suljin maneesin oven. Sara oli jo kivunnut poninsa satulaan ja säätämässä jalustinhihnoja. Talutin ratsuni kaartoon ja laskin jalustimet.Sitten otin harjasta kiinni ja ponkaisin satulaan. Huomasin pian etten ollut huomionut estejumppasarjaa joka toisen pitkän sivun uran sisä puolella. Sarjan alussa oli suht. korkea pystyeste ja sen jälkeen oli parin metrin päässä yksi puomi ja sen jälkeen oli toinen samanlainen este kuin alussa. Keskellä maneesia taas oli yksi iso pystyeste ja sen jälkeen kolme puomia.
- Ajattelin vähän hypätä, Sara huikkasi minulle ja meni kävelemään uralle Bonnie allaan. Rupesin kummissani säätämään jalustimia estejalustimiksi. Pian olin valmis ja painoin pohkeet Epun kylkiin. Eppu lähti reippaasti eteen ja pärskähti tyyttyväisenä.
Vähän ajan kuluttua kokosin ohjat ja siirryin Epun kanssa kevyeeseen raviin. Sara ja Bonnie seurasivat esimerkkiämme. Ravasimme muutamia kierroksia. Päätin vaihtaa suuntaa täyskaarrolla ja Sara teki myös niin. Suunnanvaihdoksen jälkeen istuin harjoitusraviin ja nostin laukan kulmasta. Kun Eppu meni lennokasta laukkaa siirryin esteistuntaan ja nautin vauhdin hurmasta.
- Mä meen eka ton puomisarjan ja sit ton yksäriesteen ja lopuks ton jumppasarjan. Tuu vaan heti mun perästä kun mä oon menny,Sara huusi ja laukkasi Bonniella rytmikkäästi kohti puomeja. Ponitamman häntä sekä hara liehuivat laukassa. Kevyt ponnistus ja Bonnie ylitti esteen kevyesti. Sitten vaihtui suunta Bonnien laukatessa sarjalle. Sara pidätii ohjista, ettei Bonnie rynnistäisi esteen läpi liian kovaa. Sitten tuli taas hyppy, laukka askeleet ja taas hyppy. Sara siirsi Bonnien raviin ja meni uralle ravaamaan.
Nostin laukan kovemmaksi ja siirsin katseeni puomeille. Eppu kopsutteli niiden yli ja sitten se hypähti voimakkaasti esteellä. Laskeutuessa pidin harjasta kiinni nojaten vähän taakse. Matka jatkui. Eppu vaihtoi suuntaa ja ravisti iloisena harjaansa ja häntä pyöri tyytyväisesti kavioden jymistessä maneesin pohjaa pitkin. Hypähdin satulassa Epun mukana ja toistin taas liikkeen jonka olin tehnyt aiemmin. Viimeiselle esteelle tullessamme Eppu kovensi tahtia ja liiteli pitkällä hyppyvaralla pystyesteen yli.
- Hyvä poika, kehuin ja taputin Eppua kaulalle. Menimme kumpikin ratsukko uralla käyntiä pitkin ohjin. Tulimme kaartoon ja laskeuduimme alas selästä.
- Bonnie on tosi hyvä hyppäämään, sanoin Saralle joka punastui mielihyvästä.
" On Eppukin. Harvoin se noin kovaa tykittää!"Sara sanoin nauraen. Minäkin nauroin ja nauru sai vatsani kuplimaan. Nostin jalustimet ja lähdin taluttamaan Eppua talliin.
Tallissa riisuin Epulta varusteet ja itseltäni kypärän ja hanskat. Huuhtelin hevosen kevyesti sienellä ja kuivasin sen hikiviilalla ja pyyhkeellä. Puhdistin Epun kaviot ja harjasin sen vielä pikaisesti. lopuksi laitoin Epulle vaaleansinisen gleeceloimen. Sitten suljin karsinanoven. Sara tuli minua vastaan satulahuoneessa.Laitoin satulan paikalleen ja pesin kuolaimet.
- Oot sä ajatellu ostaa omaa ponia? Sä kun menit ihan kivasti Epulla. Sit me voitais mennä vaik kahestaan kisoihin ja ratsastamaan, Sara sanoi ja saippuoi leukaremmiä Bonnien suitsista.
- Oon mä sitä miettiny ja jos Seppeleessä on paikkoja. Joo, mä hommaan joskus itelleni ponin. Pitäis nyt vaan löytää sopiva, vastasin Saralle ja ristitin Epun suitset. Sarakin ristitti Bonnien suitset ja vei ne paikalleen kuten minäkin.
Minusta oli hieman outoa, että Sara kyseli minulta sellaista vaikka olin häntä nuorempi. Se oli oikeastaan aika mukavaa. Minusta ja Sarasta saattaisi tulla hyvät ystävät.
Sara huomasi Sastun ja Rensun jotka olivat tulleet maastosta ja meni juttelemaan hänelle. Minä puolestani menin hakemaan pyöräni maneesin seinustalta. Hyppäsin satulaan ja lähdin polkemaan kotiin lehtien lennellässä tuulessa. Kaunis ruska näkyi joka puolella ja aurinkokin loi säteitään taivaanrantaa.

[Deleted]

Heipsan ylläpitäjät!

Hahmostani
Olen siis Ida. Pirteä ja iloinen, joka on etsinyt itselleen piirrettyä hoitsua pitkään. Sellaisen hän meinasi syyskuun hakemuksiin laittaa, mutta laittoi sen vain haaveeksi, koska epäröi jaksaisiko hoitaa ja nytten päätti asian. Otin niskastani kiinni ja päätin kokeilla onneani(jossellaista edes on). Ida tykkää paljon poneista, mutta hevosetkin käyvät Idalle mieluusti. Ida on parin viikon päästä 14-vuotias ujo tyttönen, mutta tutustuessaan puhellias. Idalla on tummat pitkät hiukset, joita pitää tallilla kiinni. Idaan on helppo tutustua, vaikka ujo onkin. Ida pukeutuu tallille ratsastushousuihin tai farkkuihin. Myös huppari päällä hänet voi nähdä usein. Talvella kuitnekin hän pukeutuu lämpimästi, esimerkiksi toppatakkiin, ratsastushousuihinen/muihin lämpimiin housuihin.

Miksi juuri seppele?

Valitsin seppeleen siksi, koska se vaikuttaa pirteältä ja todella mukavalta tallilla ja siihen on panostettu eikä mitenkään hutaistu tehty. Olen myös vuosi sitten tutustunut svuihin hyvin ja taas löysin tieni tänne ja tutustuin lisään sivuihin ja nytten tunnen sivuja jo enemmän, viakka jotkin asiat ovatkin auki. Täällä on myös hyvä yhteishenki mielestäni ja ylläpitäjät ovat aktiivisia. Tallia en edes oikein kuvailla, niin hieno tämä on!

Senttin hoitajaksi?

Sentti on pistänyt silmääni puolikuun muotoisen kuvion vuoksi. Sen luonnekin vaikutti kivalta ja ihastuin siihen entistä enemmän. Se vaikuttaa myös sopivalta luonteensa puolesta, vaikkakin olenkin poni ratsastaja ja kaikin puolin pieni kokoinen. Haluaisin kuitenkin Senttiä yhtä paljon hoitsuksi kuin Siiriä.

Siirin Hoitajaksi?

Ihastuin pieneen shettikseen suunnastomasti ja sen luonne oli myös juuri sellainen millaiseksi olisin sen kuvitellut. Kokoni puolesta olen sille sopiva. Pidän myös hieman ilkikurisemmista poneista, koska joka päivä on aina erinlainen ja kiinstoisa. Pukitkaan ei minua haittaa, nimittäin shettiksillä on tultu hoidettua. Myös ajaminen olisi kivaa vaihtelua ratsastuksien sijasta.

Tarinanäyttöä

Hyppäsin ulos autosta ja juoksin nopeasti sisälle talliin. Tallissa oli vilskettä. Joka puolella oli hoitajia ja näin myös Anetenkin siellä hoitajien luona. Lähdin kuitenkin Anskun luokse ja avasin karsinanan oven ja pujahdin sisälle rapsuttelemaan Anskua. Kun olin siinä aikani rapsutellut ja silitellyt Anskua kuului takaani ääni.
-Mooi, taidat olla uusi täällä, tyttö sanoi.
-Moi. No periaatteessa juu, sanoin ja virnistin, kun Ansku töyttäisi minua -Olen muuten Ida
-Juu tiedän, minä olen Annu
-Ketä muuten hoidat itse täällä, kysyin ja rapsutin samallaa Anskua.
-Hoidan täällä Ruskaa, Annu sanoi ja silitti Anskua -Mutta menen nytten on kiire, moikka
-Moikka. Olemme nytten kahden tyttö, sanoin ja silittelin Anskua ja sitten otin narun ja napasutin pikalukon auki ja laitoin sen riimuun kiinni. Sidoin myös narun kiinni ja kävin nopsasti hakemassa harjat ja nappasin pölyharjan ja aloin sillä harjaamaan Anskua. Harjasin aluksi kaikki muut paikat, paitsi mahan alustan jätin viimeiseksi, kun tiesin ettei Ansku pitäisi sen harjaamisesta. Laitoin harjan takaisin pakkiin ja nappasin kaviokoukun ja oli aika putsata kaviot. Menin oikean etujanlan viereen ja kummaruin ottamaan kiinni kaviosta.
-Nosta, nyt nostat, sanoin ja sitten kavio nousikin jo ylös. Aloin puhditamaan kavion ja sain loputkin putsattua ihan hyvin, vaikka välillä oli pieniä vastoinkäymisiä. Taputin sitten Anskua kaulalle ja laitoin kaviokokun takaisin harjapakkiin. Mietin mitä voisin tehdä nytten ja päätin lähteä hiukan kävelemään ulos, kun vettäkään ei enää satanut. Avasin narun ja lähdin taluttamaan Anskua ulko-ovelle ja mennimme ulos jaloittelemaan. Heti ulos tullessani haistoin raittiin ilman ja myös hevosten tuoksun. Mikä voisikaan olal parempaa kuin tämä. Lähdimme kävelemään tietä pitkin kentälle jossa oli pari ratsukkoa. Minkälaistahan olisi ratsastaa Anskulla, mietin itsekseni. Varmaan herkkä ja tottelee hyvin painoa ja pientä pohjetta. Kumpa pääsisin testaamaan pian Anskua, mutta on vain mukava ollakkin tämän neidin kanssa kävelemässä. Yht äkkiä tunsin kylmän tuulen puhaltavan. Miten kylmä nytten jo olikaan! Ansku vetäisi syömään maukkaita ruoho tupsuja. Vedin Anskun pois ja Ansku ei olisi halunnut millään lähteä minnekkään vaan jäädä siihen seisomaan.
-Nyt laiskimus alappas tulla, sanoin ja naurahdin, kun Ansku niin viettomasti mussutti heiniä ja pari tupsua pilkotti suusta. Lopulta sain Anskun kävelemään takaisin talliin, jossa vein Anskun takaisin karsinanan ja istuuduin sen karsinnaan ja silittelin sitä. Voin kuinka kaunis Ansku olikaan. Enää ei ollut niin haikea mieli, vaikka olisi kiva vielä hoitaa Annia. Mutta mennyt on mennytta ja niitä ei kannata jäädä murehtimaan. Nytten minulla oli uusi ihana hoitsu, jonka kanssa tulisin vielä viettämään paljon aikaa ja oppisimme toisiltamme paljon kaikkea uutta. Niin ainakin toivon, mutta ei ikinä tässä tulevaisuudesta tiedä mitä tapahtuu. Puhelimeeni tuli vähän ajan päästä viesti ja katsoin sen ja se oli kaveriltani avasin viestin ja siinä luki:
"Tuletko meidän kanssamme kaupungille tuossa tunnin päästä? Mentäs kattoo se uus kauhuleffa"
Näppäilin viestin takaisin, jossa sanoin, että käy, että tulisivat vastaanm minua talleille tunnin päästä. Minulla oli ollut hyvä tuuri siinä, että olin ottanut vara vaatteet mukaan tallille. Nousin ylös ja ojensin käteni lähemmäksi Anskun turpaa ja sitten silitin sitä. Hivutin käteni aukaisemaan riimun ja sitten otin sen pois Anskulta. Laitoin narun ja riimun paikoilleen ja suljin oven. Menin Aneten luokse ja kysyin tarvitseeko hän apua ruokien laitossa hevosille ja hän sanoi, että apu kelpaisi joten aloin antamaan heiniä hevosille. Annoin myös Anskulle joka ahmasii jo heti sylistäni yhden nipun heinää suuhunsa. Kun olin saanut jaettua heinät oli aika vaihtaa vaatteet ja menin vaihtamaan ne jonka jälkeen sanoin heipat hevosille ja Anetelle joka jäi vielä talliin. Painoin oven kahvaa alas päin ja astuin ulos tallista ja heti ulos tultuani huomasin,ettei ollut kovinkaan lämmin vaan erittäin kylmä. Syksi oli tullut ja pian koittaisi talvi. Suljin tallin oven ja lähdin kävelemään hiekka tietä pitkin kavereitteni luokse.

Sori hieman pitkä ja tarina on myös vanha..Toivottavasti kelpaa kuitenkin

Kuvia

valmennuksia.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/s/miavuonoh_1.jpg

valmennuksia.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/s/shettis.jpg

valmennuksia.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/s/troc.jpg

Siinä oli pari kuvaa, jotka olen tehnyt tuossa viime kuussa.

Onnea muillekkin hoitajille ja toivottavasti pääsisin Siirin tai Sentin hoitajaksi x)

[kit]

Sori,tos edellises viestis tuli väärin.Korjaan!

[Britta]

Muistutan vielä että modify-nappi on käytössä! Yhden henkilön ei tarvitse laittaa sataa viestiä, yksi riittää!

[Josefiina]

Nov 3, 2011 15:42:52 GMT 2 Britta said:

Muistutan vielä että modify-nappi on käytössä! Yhden henkilön ei tarvitse laittaa sataa viestiä, yksi riittää!

Ja minä muistutan että pääasiassa muistuttelun hoitaa ylläpito ;)

Kit, kurkkaapa yksityisviestilootaasi (pääset sinne tuolta ylhäältä otsikon vierestä "Hey Kit, you have x messages..."), laitoin sinne viestiä.

[Britta]

Jossu - Jepsan, mutta häiritsi niin piti laittaa. (; Jospa ei kuitenkaan paljon haittaisi. (: