~Tallikirja 2010~

[Doris]

Iltatalli 6.7.2010

- Enää kaksi tuntia, mumisin vilkaistessani kelloa.
Kaksi tuntia vielä, ennen kuin tekisin elämäni ensimmäisen iltatallin Seppeleessä. Tai no, ensimmäisen iltatallin ikinä. Vilkaisin ulos. Rankkasade piiskasi ikkunoita, ja maata. Vilkuilin kelloa kahden minuutin välein. Lopulta päätin lukea hetkisen kirjaa ajan kuluksi.
Ehkä kirja oli tylsä, mutta kuitenkin luomeni painuivat hitaasti kiinni.

Uneni päättyi huudahdukseeni: - Mitä kello on??!!

Käänsin pääni, ja näin kellon olevan puoli kuusi. Juoksin nopeasti alakertaan, vaihdoin salamana ratsastushousut päälleni, ja kiskoin sadetakin päälleni, koska ulkona satoi rankasti yhä.

- Minne menet? äitini kysyi juuri kun olin astumassa ulos.

- No tallille, vastasin.

- Haluatko kyydin? äiti kysyi.

- Vaikka, vastasin, ja juoksin pihan poikki autolle.

Kello oli varttia vaille kuusi, kun saavuin tallin pihaan.

- Tulen hakemaan kahden tunnin päästä, äiti sanoi, ja ohjasi auton poispäin.

Jäin seisomaan kuin naulittuna paikalleni. Kaikki oli vain niin hienoa, kun teki jotain elämänsä ensimmäistä kertaa. Kävelin talliin sisälle, ja tarkistin kaikki karsinat. Pellan karsinan kohdalla nenäni eteen tupsahti tyttö.

- Me lähdetään kohta, tyttö sanoi minulle, ja laittoi karsinan oven kiinni.

Tyttö taisi olla Pellan uusi hoitaja. Huokaisin. Toivoin, että itsekin saisin olla joskus jonkin hevosen hoitaja täältä Seppeleestä.

Kävelin tarhoille, ja otin kaksi ensimmäistä ponia mukaani. Vein aina mukanani talliin kaksi ponia, ja yhden hevosen.

- Olette te vaan kaikki niin hienoja, sanoin mustalle hevoselle, ja taputin sitä kaulalle.

Seuraavana vuorossa olivat loimitukset. Jouduin ottamaan melkein kaikilta hevosilta sadeloimet pois, ja sitten kiskomaan yöloimet ylle. Hiki virtasi, mutta eihän se haitannut. Seuraavaksi suuntasin nokkani kohti rehuhuonetta.

- Kauraa ja melassia tähän, ja tuohon pelkkää melassia, luettelin laittaessani hevosten iltamössöjä.

- Jestas miten paljon tää painaa, voihkaisin, kun vein kolmatta rehusankoa omistajalleen.


- Me voidaan auttaa sua, vieras ääni kuului takanani.

Käännyin, ja näin saman tytön, jonka olin nähnyt Pellan karsinan luona. Hänen seurassaan oli kaksi muuta tyttöä.

- Kiitos, viettekö nämä kaksi paikalleen? pyysin.

Aika sujui paljon nopeammin, kun meitä ole neljä.

- Kiitos avusta! kiitin vielä tyttöjen perään, kun he kävelivät ulos ovesta.

Hevoset rouskuttelivat vielä ruokiaan, kun tartuin vielä harjan varteen. Lakaisin lattian, jolle oli tippunut paljon heinänkorsia. Nostin myös muutaman talikon pystyyn. Olin juuri lähtemässä aktivoimaan hälytysjärjestelmää, kun muistin, että minunhan piti avata vesihanat. Kävelin nopeasti jokaisen hevosen karsinalle, ja avasin vesihanan. Seitsemännen avauksen jälkeen olin varma, että osaisin laittaa loput silmät kiinni, mutten silti tehnyt sitä.

Lopulta kaikki 28 karsinaa olivat kunnossa, ja minun oli lähdettävä tallista. Kello läheni jo kahdeksaa, ja aktivoin nopeasti hälytysjärjestelmän.

- Hei sitten kaikki hienot hevoset, kuiskasin, ja lukitsin tallin oven.


Jonsku kiittää, että sai tehdä iltatallin! Toivottavasti saan tehdä vielä toisiakin

[Jonna]

Hmm.. Täytyisi varmaan tästä lähteä polkemaan Seppeleeseen.. mumisin samalla kun sammutin konetta. Ryntäsin kaapille ja kaivoin tallikengät ja tallihupparin. Vedin ne päälle samalla kun kiiruhdin ulos.

Plääh en jaksa, ajattelin, mutta toivoni syttyi, kun näin Seppeleen laitumet. Kaarsin pihaan ja heitin pyöräni nurmikolle. Hmm.. Ensinksi käyn tarkastamassa laitumella oleilevat heposet. Sitten haen sisään tulevat sisään ja annan ruuat, laitan vedet, lakasen, paljon siis töitä tehtävänä!

Kävelin laitumelle katsomaan että kaikki ok. Kaadoin vähän lisää vettä ja tarkistin että ei ole haavoja ym. Sitten käppäilin hakemaan Bladen, Seran ja varsulin, Antun ja Epun sisälle.

Kuului tuttua ja nautinnollista ääntä : hörinää ja kolistelua, kun mittasin tarkasti ruuat jokaiselle hevoselle ja ponille.
-Joo joo Pampu, saat ruuan! naurahdin shettikselle joka katsoi minua vaativasti. Tiputin apri paalia ja jaoin myös heinät. Talli täyttyi mutstetulsa ja pärskinnästä. Menin avaamaan vesihanat ja tartuin luutaan.
-Ai niin, kostutan käytävän eka, sanoin itselleni ääneen. Hain kastelukannun ja hölskyttelin käytävälle vettä. Jälleen otin luudan seinältä ja aloij lakasta päivän aikana kertyneitä roskia. Pian talli oli siisti ja tarkistin vielä hevoset. Jäin juttelemaan Siirille ja rapsuttelemaan vielä varsoja. Vilkaisin ohimennen kelloa ja hätkähdin. Se on jo noin paljon!
-Heissan hepat! huudahdin samalla kun suljin vesihanat ja lukitsin tallin oven. Kytkin hälyttimen päälle ja juoksin pyöräni luokse. Polkaisin matkaan ja olin jo melkein kadottanut Seppleen näköpiiristä, kun näin Jossun ajavan Artsi kyydissä Seppelettä kohti. Suuni vääntyi hymyyn ja vilkutin ohi mennessä heille. Nyt voin nukkua hyvin

Kiitos !

[Doris]

Iltatalli 12.7.10

- Otetaans tällainen, ja tämä, ja tuo… luettelin samalla kun poimin kukkia maasta.


”Ihana” opemme oli antanut kesäläksyn, eli sadan kasvin kerääminen ja nimeäminen. Jee… Kuitenkin olin matkalla tallille tekemään elämäni toista iltatallia Seppeleessä, ja ensimmäisestäkin oli jäänyt mukava muisto! Olin kerännyt noin kahdeksan kukkaa, kun saavuin tallille. Kävelin sisälle talliin, jossa tuntui ihanan viileältä ulkona olevan helteen takia. Lähdin kohti rehuhuonetta, jossa laittaisin hevosten iltamössöt valmiiksi.


- Ööö… mutisin samalla kun luin Cassun ruokintaohjeen epäselvää tekstiä.


- Onko tää nyt yksi litra kauraa vai puoli litraa? tuskailin.

Samassa muistin, että Cassun karsinan ovessa oli lukenut kauramäärät. Kävelin ripeästi hevosten asuinalueelle, ja tarkistin määrän.


- Joo, puoli litraa kauraa, sanoin ilahtuneena, ja menin lisäämään kauran. Jätin melassin turpoamaan, ja menin hakemaan hevosia tarhoista, kuten ennenkin. Opettelin samalla hevosten nimiä, jotta ne jäisivät lopullisesti päähäni.

- Vikassa karsinassa oikealta Myntti, Riina, Janus, Kamu, Palmi ja tähän Tiia, luettelin innoissani.

Suuni alkoi vähitellen kuivua pölpötyksestäni. Olin jo vienyt kaikki hevoset sisälle, joten voisin mennä hakemaan vettä repustani, joka oli satulahuoneessa. Satulahuoneeseen kävellessäni näin lapun, jossa oli tuntitaulukko. Jatkoin lukemista.

- Ilmoittaudu tunnin pitäjälle, mutisin hampaitteni välistä.

- Tunteja ei tällä hetkellä, jatkoin.

Olisin kiljaissut ilosta, jos en olisi ollut tallissa. Tunteja! Voisin joskus itsekin ilmoittautua mukaan! Innoissani lähdin hakemaan hevosten ruokia, ja ruuat hävisivätkin nopeasti heppojen ämpäreistä. Loimen laittamisessa ei mennyt kauaa, sillä yöloimituksia ei ollut paljoakaan. Käytävällä oli muutama lantakasa, mutta eivät ne ehtineet olla siinä puolta minuuttiakaan, ennen kuin olin korjannut ne pois. Tarkistin vielä jokaisen karsinan, mutta en löytänyt mitään korjattavissa olevaa. Lopuksi käynnistin karsinoissa olevat vesihanat. Hevosilla näytti olevan kaikki hyvin, joten menin hakemaan repun satulahuoneesta. Olin juuri tullut Pampulan ja Siirin karsinalle, kun kuulin ääntä tallin yläkerrasta. Pompin portaat ylös, ja näin, kun kolme silmäparia tuijotti minua.

- Teidän pitäisi nyt, mennä, kun mä kohta suljen tallin, sanoin tytöille.


- Okei, me mennään, tummahiuksinen tyttö sanoi.

Kävelimme portaat alas, ja ehdin vain nähdä, kun kaksi turpaa vetivät repustani kasveja suihinsa. Kiiruhdin nopeasti repun luo, ja nostin sen ilmaan. Karsinaan katsoessani kaksi pöllämystynyttä ponia tuijotti minua. Purskahdin nauruun, ja kolme muuta tallilaista tekivät samoin. Pampu ja Siiri söivät rauhassa loputkin erilaisista apiloistani.

Hetken kuluttua talli oli tyhjä. Ainoastaan minä ja hevoset olivat tallissa. Aktivoin hälytysjärjestelmän, ja suljin tallin oven. Yhteinen hetkemme oli päättynyt tältä erää.


Tää on kivaa! Ens kerralla toivottavasti saan mukaan kuvankin!

[Effi]

7.elokuuta 2010 - Iltatalli

Silmäilin ulos ikkunasta, kun ratsastajat; niin isot kuin pienet - raivasivat tiensä läpi ukkosen ja tuulen. Tallissa oli hieman pimeää, sillä jossain kaukana; valtatien toisessa päässä oli puu kaatunut sähkölinjan päälle, eikä aikaakaan kuin koko liekkijärven seutu pimeni.

Katsoin ulko-oven päällä lepäävään kelloon, jonka viisarit osoittivat kello 17. Kävelin leveälle betonikäytävälle minkä molemmilla sivuilla olin rivi karsinoita, missä hevoset hörähtelivät ja kuopivat maata levottomana, viimeiset ratsastajat riisuivat hevosiaan varusteista. Hoitajat eivät näyttäneet niin kiireisiltä kuin ratsastajat, mutta muutaman suupielestä pystyi erottamaan pelon värinän.

Tartuin lakaisiaan joka nojasi viattomasti toimiston seinään. Pyyhkäisin ylimääräiset turpeet ja oljet karsinoihin. Laskin sitten harjan takaisin ja katsoin tyytyväisesti lattiaa. Siirryin lepäämään hoitajien huoneeseen ryystämään lattea, joka lämmitti kylmänä kesäiltana oikein mukavasti, en ollut sattunut ottamaan mukaani muuta kuin mustaruudulliset shortsit ja turkoosiraidallisen topin. Huomasin, että käytävän lampuissa välähteli silloin tällöin valo.
"Saivatkohan ne jo sen sähkön toimimaan", minulle toistaiseksi tuntematon kyseli kaveriltaan, joka kantoi puolestaan harjapakkia mihin oli liimailtu koristekirjaimin "Frozen Princess". En ollut aivan perillä hevosista, mutta mieleeni muistui voikko shetlanninponi.
Nyökkäsin molemmille, mutta he eivät huomanneet sitä vaan talssivat tavaroineen satulahuoneeseen. Jätin kahvimukini pöydälle ja vilkaisin käytävälle aukinaisesta ovesta. Pesuboksissa oli jonoa, kuten tavallisestikin, mutta muuten oli yllättävän hiljaista, sillä jokainen keskittyi siihen että saisi hevoset hoidettua.

Kävelin ulos toimistosta ja katsoin, että varmasti kaikki hevoset olisivat tallissa - mutta eivätpä ne olleet. Toruin itseäni; miten pystyin olla huomaamatta, että Tiia ja Alma olivat vielä laitumella. Nelistin pää kolmantena jalkana toimistoon ja sieltä seinälle, missä oli kaikki laidunjärjestelyistä tuntitaulukkoihin.
"Tarvitsetko jotain apua?", sanoi tyyni ääni takanani. Vilkaisin olkani taakse, jossa seisoi punahiuksinen tyttö. Selkärankaani karmi ja yritin inahtaa hänelle jotain vastaukseksi.
Sain nopeasti nyökäytettyä päätäni ja hän tuli minua lähemmäs.
"Tarvitsen, tarvitsen todellakin. Voitko hakea kanssani pari hevosta laitumelta.. Ei ollut tarkoitus jättää niitä sinne", mumisin anteeksipyytävästi ja nielaisin. Pelkäsin kuulevani toruja, mutta tyttö vain ojensi minulle indigonsinisen nyöririimunarun.
"Ja mitkä hevoset ovat jääneet laitumelle?", tuo kysyi minulta ja jännityin vielä pahemmin.
Ryhdistäydyin, sillä välttämättä mitään ei ole vielä tapahtunut.
"Alma ja Tiia", minä vastasin ripeästi ja samassa tyttö suunnisti jo kohti ulko-ovea. Minun oli vaikeata pysytellä perässä. Saadessani hänet kiinni, pyytelin jo anteeksi:
"Sori. Siis oikeasti, en ole näin hajamielinen".
"Jokainen tekee virheitä", hän sutkautti ja hymyili vekkulisti. Huokaisin ja seurasin häntä laitumelle. Hiekkatie oli täynnä vettä ja vieläkin satoi kaatamalla. Edellinen ukkosmyräkkä oli mennyt ohi, mutta näin jo kaukaa uuden ukkospilven. Tiia ja Alma olivat viisaina hevosina tulleet odottamaan meitä portille. Sydämmeni teki takaperin kuperkeikan kun näin kaiken olevan hyvin.

Haapuilin riimunarulla Alman päitsien rinkulaa, jonne napsautin tuon lukon kiinni. Tyttö oli jo saanut Tiian kiinni. Avasin sähkölankaportin ja Tiian taluttaja laittoi sen kiinni. Kävelimme ripeästi sisälle ja matkalla jo huomasin, että hevosetkin kävelivät tavallista ripeämmin. Käänsin Alman (onneksi) lähellä olevaan karsinaan ja vedin tuolta päitset riimunaruineen pois. Suljin karsinan oven ja etsin tyttöä, joka auttoi minua. Hän oli Tiian karsinan edustalla. Tallustin tuon luokse arasti, me molemmat olimme läpimärkiä.
"Kiitos todella paljon, kun autoit.", sanoin varmasti ja sutkautin tuolle lempeän hymyn.
"Ole hyvä vain. Olen Aimie.", Aimie esittäytyi minulle. Minä taas vastasin takaisin:
"Okei, minä olen Rita ja aika uusi täällä, mutta kiitos tosi paljon kun autoit minua"

Tein tavallisen rutiini tarkastuksen, minkä jälkeen tallilaiset olivat kokonaan kaikkoontuneet käytäviltä. Hoitajat olivat onnekseni laittaneet hevosilleen tarpeelliset loimet, jos sellaisia edes tarvitsi. Minun piti vain ruokkia hevoset ja tehdä muutamia muita käytännönasioita.
Kiikutin heinät ensiksi heinävintiltä alakertaan ja sitten vein ne jokaiseen karsinaan, ovissa olevien ohjeistuksien mukaan. Haukottelin, vaikka olenkin enemmän yöihminen. Päivä oli ollut kutakuinkin raskas - ei vain tallin osalta.

Kävin toimistossa kytkemässä hälytysjärjestelmän päälle ja sammutin olemattomat valot, jos nuo sähkömiehet saavat ne yönaikana toimimaan. Astuin ripeästi ovesta ulos ja nostin pyöräni joka oli tuulen takia kaatunut.

//Juu tein tän vähän myöhässä, anteeksi : S

[Doris]

Iltatalli 8.8.

- Huh, viimeinen heponen karsinassaan, huoahdin.

Otin riimun pois Januksen päästä, ja suljin karsinan oven. Jokainen hevonen seisoi nyt tyytyväisenä karsinassaan. Avasin heti seuraavaksi kaikkien hevosten karsinoissa olevat vesihanat, jossa ei kulunut kovin montaa minuuttia.

- Iihahaa!! hevoset alkoivat protestoida hitauttani.

- Joo, joo hätähousut, hymyilin, ja kävin hakemassa ensimmäisen kärryllisen heinää

nelijalkaisille ystävillemme.

Pian kaikki rouskuttelivat heiniään (paitsi minä, tietysti). Kävin katsomassa, olivatko heposten iltamössöt turvonneet. Huomasin, että vain Tiian ja Palmikon ruuat olivat valmiina. Täytyi siis odottaa vielä vähän aikaa.

Siirryin takaisin tallikäytävälle, ja tartuin harjaan, jolla voisin lakaista käytävän. Hetken kuluttua harja heilui, ja tomu pöllysi, mutta vain vähän. Tallikäytävä oli pian puhdas! Tarkistin vielä jokaisen paikan varmuuden vuoksi, mutta kaikkialla oli puhdasta.

Seuraava hommani oli loimitukset. Tartuin Blondin loimeen, ja siirryin loimittamaan!


------------------------------------------


kuvablogi.com/nayta/2735394/

Kätteni töitä: tyytyväinen Blondi loimi päällä


------------------------------------------

Lopulta kaikki oli valmista. Iltamössötkin oli jaettu. Enää puuttuisi vain tallin sulkeminen.

- Nähdään pian, kuiskasin hevosille, ja suljin tallin oven.

[Jusu]

Perjantai 3. syyskuuta

Tuulee. Annan tuulenpuuskan riepottaa hiuksiani ja vedän takin vetoketjun aivan ylös saakka kävellessäni kohti oritarhaa, jossa Sentti ja Toivo odottelevat jo malttamattomina jotakuta hakemaan niitä sisään syömään. Syksyn kellastama lehti leijailee vääjäämättä kohti maata ja tummat pilvet kerääntyvät taivaalle. Minä katselen kahta hevosta ajatuksiini uponneena kulkeutuessani niitä kohti. Hevoset tervehtivät minua hörähtelemällä; niillä on nälkä, ja ne tietävät kyllä, että pian on ruoka-aika. Rapsutan kummankin otsaa, pujotan niille riimut ja avaan portin. Kaverukset seuraavat minua sopuisasti talliin, eikä kumpikaan hätkähdä, vaikka tuuli lennättää tallin katolle oksan, joka kolahtaa komeasti peltiin osuessaan. Minä hätkähdän.

Kun jokainen hevonen on saatu lukaaliinsa, voin jakaa heinät ja pääasiassa jo valmiiksi annostelemani väkirehuannokset. Talli on hiljentynyt ja hoitajat kaikonneet jonnekin viettämään perjantaita: kuka kotiin, kuka mökille, kuka kaupungille. Minua ei huvita olla kotona, ei mökillä, ei ainakaan kaupungilla. Iltatallin teko hiljaisessa tallirakennuksessa on parasta terapiaa väsyneelle mielelle, olkoonkin, että huomenna on koulua.

Raahautua nyt lauantaiaamuna kello varttia yli kahdeksan aamulla kouluun. Tavallisena lauantaina olisin kyllä siihen aikaan jo ainakin matkalla tallille, mutta koulua varten herääminen onkin asia erikseen. Huokaisen itsekseni ja jatkan hommia.

Kun hevoset ovat saaneet ruokansa ja vesihanat on avattu, alan siistiä tallia huolellisesti. Tunnen sen jokaisen sopukan lähes viimeiseen piirtoonsa saakka ja oloni on kotoisampi kuin aikoihin. Asetan koukustaan tipahtaneet Aksun suitset takaisin paikoilleen ja suoristan Riinan telineelle ryttyyn jätettyä satulahuopaa. Seinäkello tikittää tasaiseen, rauhoittavaan tahtiinsa ja ulkoa kantautuvat syysmyräkän alkusoinnut.

Yöstä tulee myrskyisä, mutta toivottavasti aamulla on selkeää.

Toivottavasti aamulla paistaa aurinko.

[Sastu]

AAMU 5.9. 2010

Kiukkuisena kuin ampiainen käynnistin crossipyöräni, jonka bensamittari näytti uhkaavasti punaista.
- Jos broidi vielä kerrankin lainaa mun pyörää ilman että tankkaa, nii Jumala häntä varjelkoon, mutisin ja kaasutin vauhdilla pihasta. Pitäisi käydä vielä ennen tallille pääsyä huoltsikalta. Huokaisin.
"Ainakaan ei oo ruuhkaa", mietin ajaessani tyhjillä kaduilla.

Huoltsikalla täytin tankin nopeasti, ja vielä nopeammin ajoin tallille.
Sinne päästyäni en edes vetänyt aamusavuketta, vaan avasin suoraan tallin oven että saan tallin joskus tehtyä. Ihana, tuttu tuulahdus tuoksui heiniltä, nahalta, satulasaippualta ja purulta. Vedin syvään sisälleni tätä tuoksua, samalla kun kuulin tervehdyksiä tallista - myös komentelua.
- Sapuskaa saatte kopukat, älkää huolehtiko, huikkasin ja selvästi paremmalla tuulella aloin jakamaan heiniä ja väkirehuja.

Kun olin huuhdellut ruokaämpärit jakamisen jälkeen, kuuntelin hetken hevosten tyytyväistä maiskuttelua ja totesin, että olisi aamutupakan paikka.
Menin tyytyväisenä kylmään syysilmaan ja istahdin penkille. Sytytin savukkeen ja mietiskelin.

Hetken päästä nousin ja lähdin heittämään hevosia pihalle. Herkimmille ja tottumattomille heitettiin jo loimea niskaan. Talutin hevosia kaks kerralla, joitakin ruunanjumpukoita kolmekin, joten pihalle vienti sujui nopeasti. Rikoin vesiämpäreiden veden päälle muodostuneen heikon jään jotta janoiset heposet saisivat vettä. Sen jälkeen lähdin siivoamaan karsinoita.

[Sastu]

AAMU 9.10. 2010

Olin heränyt jumalattoman aikasin aamulla, ennen sian pieremää. En vain enään saanut unta, mikä oli kummallista, sillä yleensä se uni maistui, välillä vähän liikaakiin....
Olin ruokkimassa hevosia jo puoli seitsemän aikaan. Unenpöpperöisinä ne räpsyttivät silmiään ja hörisivät karsinan ovilta, kuten aina. Joku ihana ihminen oli täyttänyt kottikärryt jo heinillä, joten pääsin heti tarjoamaan aamupalaa. Kannoin pari kuivapaalia käytävälle ja jaoin siitä niille, jotka sitä söivät ja loput saivat sitten säilöä. Osa yritti syödä suoraan kärryistä, osa tyytyi odottamaan että annoin niille karsinaan. Heitin aina samalla ovenavauksella väkirehut kuppikippoihin.

Sitä mukaan kun hevoset saivat syödyksi niin heitin niitä pihalle, yksin, kaksin tai kolmin. Sain myös apua Pipsalta ja Wearilta jotka olivat aikaisin liikenteessä.

Lakaisin lattiat ja täytin tarhoihin vedet. Päätin että ratsastaisin ennen kuin alkaisin siivota karsinoita, sillä yleensä monet hoitajat ja omistajat siivoavat itse (hoito)hevosensa karsinan, joten pitää ottaa tilanteesta kaikki hyöty irti!

(tuli kiire dösään niin loppu vähän lässähti)

[alex]

Maanantai 25.10.2010, Ensimmäinen iltatallini (:

Saavuin tallille siinä kuuden aikaan. Olin käynyt hieman aikaisemin päivällä tutustumassa Seppeleeseen vähän tarkemmin ja olin varannut tämän päivän iltasyötöt itselleni. Lähdin päättäväisin askelin kohti tarhoja ja rupesin ottamaan hevosia sisälle. Kaikki tulivat tosi nätisti, jotkut hieman innokkaammin, jotkut taas eivät ihan niin innokkaasti. Minulta vei hetken saada hevoset omiin karsinoihinsa, kun olin tänään tullut seppeleeseen vasta ensimmäistä kertaa! Olin kuitenkin jo aikaisemmin toiminut monilla talleilla tallityöntekijöinä ja hevosenhoitajana, joten kokemusta kyllä riittää.

Kun olin saanut jokaisen hevosen karsinoihinsa, kävin laittamassa ruuat turpoamaan ja menin sitten laittamaan hevosille yöloimia. Osa rupesi jo kolistelemaan karsinoissaan sen merkiksi, että kohta olisi ruoka aika. Laitoin vielä viimeiset pari loimea ja rupesin sitten jakamaan heiniä. Hevoset vaimenivat kun saivat heinät turvan eteen ja tallin täytti tyytyväinen rouskutus. Sitten kävin hakemassa väkirehut ja rupesin mittailemaan niistä jokaiselle hevoselle oikeat määrät.

Kun homma oli tehty, huomasin erään tytön haahuilemassa käytävällä, joten kehotin häntä menemään kotiin, jotta hevoset saisivat ruokarauhan. Lakaisin vielä käytävän, tarkistin että karsinoiden ovet olivat kunnolla kiinni, sammutin valot, kytkin turvajärjestelmän päälle ja lähdin kotiin. Nukkumaan

[alex]

Kävin hakemassa hevoset illalla sisälle, loimitin ne ja annoin ruuat. Lopuksi vielä lakaisin käytävän, sammutin valot ja kytkin hälytysjärjestelmän päälle.



(sori kun tuli näin lyhyt, oli vähän kiire )

[Meeri]

5.11 Iltapuuhasteluja

- Mitäs ponskit? kyselin kahdelta suloiselta shetlanninponilta, joiden karsinassa seisoin. Tai no, ulkokuorelta suloisia, mutta sisältä jotain aivan muuta. Pampula rynnisti heti kaivelemaan taskujani, mutta Siiri tyytyi epäileväiseen tuijotteluun. Pian kimpussani oli kuitenkin kaksi nälkäistä shetlanninponia.
- Älkää nyt herranjestas repikö vaatteitakin päältä! Huudahdin, kun Siiri ryhtyi pureksimaan tuulihousujani. Livahdin nopeasti ulos karsinasta ja siirryin hellimään muitakin hevosia. Pella, Tiia ja Anttu piti vielä hakea sisään, joten kävin hakemassa riimunnaruja. Siirryin hetkeksi nojaamaan seinää ja suljin silmäni. Hyräilin hiljaa biisiä, joka soi päässäni.

- Onkos tämä mielestäsi iltatallin tekoa? kysyi matala ääni edestäni. Silmäni rävähtivät auki ja jouduin katsomaan ylöspäin nähdäkseni miehen kasvot. Siinä sitten tuijotin suoraan Jaakko ja virnistin.
- No tämä ainakin on, vastasin ja työnsin r-narun tuon käsiin. - Anttu pitää tuoda sisään. Vastauksia kuuntelematta lähdin harppomaan tarhoille. Heiluttelin narua kädessäni ja suunnistin Tiian luo.
Tamma nyhti rauhassa ruohoa portin vierellä. Nopealla liikkellä Tiia oli kiinni. Tamma nuuhki minua korvat höröllä ja suostui kiltisti mukaani. Vein sen karsinaansa ja taputin kaulalle.
- Hyvä tyttö, kuiskasin hiljaa ja lähdin Pellan luo. Matkalla Jaakko tuli minua vastaan luimisteleva Anttu perässään. Hymyilin hänelle nätisti ja etsin katsellaani hiirakkoa gotlannin russia.

Huomasin tamman tarkkailevan minua tarhan perältä lihakset jännittyneinä. Kävelin kädet selkäni takana tuota kohti ja ennenkuin ehdin sanoa mitään se pinkoi jo täyttä vauhtia karkuun. Lähdin hölkkäämään sen perään päättäväisenä. Jonkin aikaa jaksoin juosta, kunnes vauhtini hiipui ja luovutin.
- PELLA! karjaisin käheästi ja raahauduin ponin luo. Se teki vielä yhden sivuloikan ja antautui sitten kiinni. Huokaisin helpotuksesta ja talutin tamman talliin. Kuulin hiljaista tirskuntaa nurkalta ja mulkaisin vihaisesti kahta pikkutyttöä.

Hain niille yöloimet ja puin ne näppärästi isoimmillekkin hepoille. Jotkut kolistelivat kärsimättömästi karsoiden ovia ja kiljahtelivat kimeästi.
- Joojoo rauhassa nyt! sanoin ja henkäisin syvään. Jaakko oli jo lähtenyt ja olin yksin tallissa. Hoitajia ei näkynyt enään nortoilevat enään tallissa, joten yksi oli taas yksi homma vähemmän.

Hevosilla oli jo yöloimitukset, joten lähdin hakemaan niiden ruokia. Mittaillin jokaiselle ruuat tarkasti ja sekoitin tarvittavat mössöt. Sitten lähdin jakamaan niitä. Ahneet turvat hamuilivat heiniä ja ruokien antaminen osouttautui aika hankalaksi. Jotkut yrittivät änkeä ulos karsinasta ja jouduin pitelemään niitä yhdellä kädellä ja toisella laittamaan ruokaa. Kun kaikki vihdoin rouskuttivat tyttyväisinä huokaisin helpotuksesta ja lampsin avaamaan vesihanoja. Se homma oli nopeasti tehty ja nortoilin hetken katsellen syöviä hevosia.
- Onnenpekat, ajattelin näiden hevosten hoitajista ja omistajista. Ei kaikillla vaan ollut täällä hoitsua. Mutta ei saa unohtaa orhia ja ponia jotka ovat kotonani karsinoissaan. Hemulin ja Dalan ajatteleminen sai hymyn kohoamaan huulilleni.

Tartuin luutaan ja aloin tarkasti lakaista lattiaa. Työnsin harjaksen jok'ikiseen pölyävään nurkkaan. Lopulta pieni harmaa kasa odotti, että ne pääsisivät ulos. Toteutin tuon haaveen ja työnsin ne hyvästelemättä ulos tallista. Pyyhkäisin kevyttä hikikerrosta, joka oli ilmestynyt otsalleni.
Matelin jokaisen karsinan ohi tarkastaen salvat ja hevoset. Kiinnitin Pampulan ja Siirin karsinan ovesta alemmankin salvan, joka oli jäänyt huomaamatta. Sitten laitoin hälytysjärjestelmän päälle ja suljin tallin ovet.

Ulkona oli jo pimeää ja vain heikko kuunsäde valaisi tietäni. Kova murske rahisi kenkieni alla ja tuulenpuuska liehutti kaulahuiviani. Puhalsin hiljaa ilmaa ulos keuhkoistani ja nautin kauniista maisemasta. Hetki oli hiljainen, kunnes sen rikkoi ohi kiitävä auto.
- HULLU! karjaisin ja tuijotin kaahottajan perään.

Loppu.

Tällänen iltatalli tälläkertaa

[Meeri]

7.11 Iltatallia tekemässä

Talutin parhaillaan Pikkua talliin. Pienet heikot lumihiutaleet leijailivat maahan ja ponin vaaleaan selkään. Sulaessaan ne kastelivat karvan, joka tiesi lisätyötä minulle ja apureilleni.
- Laitetaanko nää shettikset samaan karsinaan? Siiriä taluttava tyttö kysyi.
- Juujuu, Siiri ja Pampula on samassa karsinassa, vastasin ja käänsin Pikun sen karsinassa. Menin kahden tytön luo ja katselin tottelivatko ponit heitä. Hymyilin ja ojensin heille kaksi pyyhettä.
- Kuivatkaa poneja vähäsen, sanoin ja näytin mallia.
- Okei! toinen huudahti ja he alkoivat kuivailla shettiksiä. Sillä välin hain Alman, Bladen, Blondin ja Liinun sisälle. Alma olisi halunnut jäädä ulos, mutta sain sen kuitenkin talliin. Kun hevoset olivat sisällä lampsin avaamaan vesihanat. Se homma hoitui yhtä nopeasti, kuin viimmeksi, joten lähdin vähän kuivailemaan heppoja.

Harpoin kauralaarille ja sekoittelin mössöt ja otin heinät hevosille. Kaksi pikkutyttöä kulkivat koko ajan kannoillani ja imivät jokaisen tiedonhippusen, jonka heille kerroin. Annoin aina kasan heinää ja tytöt heittivät sen karsinaan. Itse laitoin kaurat ja muut sekoituksen. Ruuan jakaminen tapahtui nopeasti kolmeen pekkaan. Komensin tytöt luudanvarteen siistimään harjaamaan käytävää.
- Pitääkö mun vetää näin ja sitten tonne ja takasi? vaaleahiuksinen tyttö kyseli.
- Juu, tästä näin ja noin ja taas uudestaan. Käytävässä ei saa olla yhtä ainuttakaan pölyhiukkasta, selostin. Kastelin ennen lakaisua käytävän, ettei se pöllyäisi.

Laitoin parhaillaan yöloimitusta Tiialle, kun brunette tuli kertomaan, että he olivat valmiita. Menin katsomaan jälkeä ja minua odotti täydellinen katastrofi! Vaaleahiuksinen tyttö lauleskeli ja heilutteli luutaa miten sattuu. Kaikki pöly vain kiersi kehää.
- Voi herranjestas! Ei ei ei ja vielä kerran ei, huudahdin tiukasti ja näytin oikean tyylin. - Tämän jälkeen kaikki pölyt kasataan tuohon ja harjataan ulos.
Tytöt katsoivat minua pahoillaan ja aloittivat lakaisun aivan alusta. Minä palasin takaisin laittamaan hevosille yöloimituksia.

Vihdoin hevoset olivat kylläisiä, niillä oli yöloimitukset, hanat olivat auki ja käytävä lakaistu.
- Nyt teidän täytyy lähteä kotiin, sanoin tytöille ja kiitin avusta. He poistuivat vastahakoisesti tallista ja hellivät vielä viimmeisen kerran shettiksiä. Tarkastelin karsinoiden salvat ja sammuttelin kaikki valot. Sitten laitoin hälytysjärjestelmän päälle ja suljin tallin ovet.

Loppu.

Tämmönen pikatarina.

[Anne]

Iltatallit on tauolla tällä hetkellä ja ne varataan topikissa, joka on nyt lukotettu. Katsomme ensi vuonna miten iltatallien käy.