~Tallikirja 2010~

[essi]

KUUKAUSI VIELÄ

-Vielä kuukausi, vielä kuukausi, hoin itselleni matkalla seppeleeseen kello 17.50.
-Mihin on vielä kuukausi? Kuului ääni yhtäkkiä takaani.
Käännyin äkkiä ja näin oudon kasvon, mutta tunnistin työn lopulta Metaksi, joka oli seppeleessä uusi kasvo
-Öö, mun synttäreihin, kuiskasin äkkiä yhteen hengenvetoon.
-Ai. Okei, sanoi Metta.
-Tuota, mihin sä oot menossa ? Kysyin tytöltä.
-Öö, seppeleeseen.
-Haluutko tuota noin hoitaa tallin munkaa?
-Oikeesti? Se olis kivaa.
-No tule sitten, sanoin.
Sitten lähdimme yhdessä kävelemään kohti seppelettä

-Onko sun synttäreihin oikeesti vain kuukausi aikaa?
-Joo ne on silloin keväällä, vastasin.
-Niin vaikka taitaa sillon olla vielä tätä menoa aika paljon lunta, veikkasi Metta.
-Niin jos nyt yhtäkkiä ei tule jotain pika sulamista, narahdin ajatukselle.
-Jep, sais kyl tulla menee hermot tän lumen kaa, vastasi Metta äkkiä.
-justiinsa niin.

Silloin tulimme seppeleen pihaan Avasin tallin oven ja päästin Metan ensin. Tallissa ei ollut muita kun Siken omistaja Pipsa ja Elkku Eppunsa kimpussa.
-Moi, sanoimme Metan kanssa yhtä aikaa.
-Hei, sanoivat Pipsa ja Elkku.
-Essin syndeihin on enää tasan kuukausi aikaa miettikää nyt, sanoa pulputti Metta yhtäkkiä.
-Oikeesti? Vähän jännää. Mä suunnittelisin niittä jo täyttä pähkää, iloitsi Pipsa.
-Aijjaa, mä en oo muuta miettinyt tänään ku sitä et mun kahdella kaverilla on perjantaina syndet, vastasin ihmeissäni.
-Ihan tosi? Kysyi puolestaan Elkku.
-Joo mitä muutakaan? Kysyin äkkiä.
-OMIA SYNDEJÄS! Vastasivat kaikki äkkiä.
-Enhän mä niitä vielä, vastasin epäröiden.
-Mun tästä pitäis mennä, sanoi Elkku keräten kamojaan.
-Hei oota mennään samaa matkaa ku me kerran asutaan samassa suunnassa, sanoi Pipsa ja kiirrehti Elkun perään.
-Moikka, sanoin tytöille.
-Moi moi, sanoivat tytöt.

-Alotetaan, sanoi Metta ja haki kaikkien hevosten ruoka ämpäsit.
-Joo, vastasin ja rupesin lajittelemaan heiniä kun Metta lajitteli heinät ja avasi vesihanat.
-Valmista, sanoin ja laitoimme ämpärit omille paikoille.
-Loimet, sanoin.
-Ai niin, sanoi Mettakin.
Haimme kaikkien hevosten loimet ja loimitimme kaikki hevoset noin puolessa tunnissa
-Huhuh, olipa urakka, huhhuili Metta pyyhkien hikeä otsalta.
-Jep.

Otimme kumpikin harjat ja rupesimme lakasemaan lattiaa oikein urakalla. Noin toisen puolen tunnin päästä lattia melkein kimalsi
-Huhh, humisi Metta.
-Hii, ei täältä haluaisi millään lähteä, sanoin pikaisesti.
-Ei niin mutta kello on jo kahdeksan.
-Voi voi lähdetään, sanoin ja otin samantein tavarat ja activoin hälytyksen. Sitten huomasin jonkun pussukan maassa. Otin sen käteen ja huomasin että se oli Pipsan. Sama kai se oli viedä kun Pipsa asui matkan varrella.
-Pipsan pussi jäi, sanoin ja lukitsin oven.
-Viedään se sille, sanoi Metta.
-Joo ku Pipsa asuu matkan varrella, vastasin ja lähdimme kävelemään kohti Pipsan kotia.

Pipsan oven takana
-Din Don, soi ovikello kun seisoin oven takana yksin, koska Metta oli jo mennyt kotiin. Oven avasi itse Pipsa.
-Essi? Mitä sä täällä teet?
-Sun pussi jäi tallille ja ajattelin tuoda sen sulle kun asut matkan varrella, vastasin samalla kun annoin pussin Pipsalle.
-Voi kiitos en yhtään huomannut että pussukkani jäi talliin, kiitti Pipsa.
-Eihän tuo matka eikä mikään, vastasin.
-Sun pitää varmaan mennä? Kysyi Pipsa.
-Joo tietty kello onkin jo aika paljon, heippa, sanoin ja lähdin.
-Heippa, vastasi Pipsa ja sulki oven.

Kiirehdin sen jälkeen puoli juoksua kohti kotiani vaikka matkaa ei ollutkaan paljon minua pelotti ihan tarpeeksi kaiken maailman puli ukot :8

LOPpu

[Lina]

Tallitöitä ja hiippareita

Astuin Tallin ovesta sisään. Kello oli 17.20. Lämmin ilmavirtaus käväisi kasvoillani. Suljin oven perässäni. Ensimmäinen iltatallini olisi nyt edessä.

Olin merkannut työ listan muistiin vilkaisin Sitä. Ekana ruokksin hevoset. Astelin reuhuvarastoon. Miten muistan kaikkien ruoka ohjeet? mietin. Parasta edetä 1 Hepo

Olin painanut mieleeni Alman, Antun ja Leidin Ruokalistat. Ne olivat Melko Saman kaltaiset. Aloiini jakaa ruokia.

Olin jakanut jo Alman ja Leidin ruuat. Enää Anttu. Avasin karsinan oven.
"Anttu!" parkaisin.
Anttu oli tönäissyt kaurat lattialle ja Soi niitänyt tyytyväisenä. Toruin Sitä ja siivosin jälkeni. Jouduin Tuomaan ruuat uudestaan ....

Seuraavana painoin mieleeni Blondin, Epin ja Floran Ruokalistat mieleeni. Hain kaikkien anokset Yhtä aikaa ...

Ruokkiminen jatkui samaa rataa. Enää olikin 3 jäljellä. Ne taisivatkin OLLA Liinu, Janus ja Tiia. Hain niidenkin pöperöt rehuvarastosta.

Ruokin ensin Tiian. Sitten siirryin Liinun karsinaan.
"Enpä ole Ennen sinua nähnytkään!" Puhelin hevoselle.

Januksenkin Olin jo ruokkinut. Nyt kaikki oli ruokittu! Yksärit tietenkin mukaan lukien. Seuraavana listallani olikin vesihanojen aukaisu. Katselin ympärilleni. Mistähän ne aukaistiin?

Vesihanat oli aukaistu. Sitten Yö-loimitukset .... Vilkaisin Hevosten karsinoihin. Suurimmalla osalla oli jo loimet. Kaikki hevoset olivat tuurikseni karsinoissaan. Vain neljällä hevosella ei ollut loimia.

Loimitukset neljällekkin oli hoidettu. Seuraavan Tehtävän muistinkin jo ulkoa. Siivous. Otin talliharjan ja lakaisin käytävän huolella. Sitten keräilin Ylimääräiset Harjat käytäviltä ja vein ne paikoilleen. Tein Samoin muillekkin varusteille.

Seuraavana olikin luvassa yli-innokkaiden hoitajien ajasta kotiin. Huokaisin. Etsin Tallin läpikotaisin. Tallista oli löytynyt vain 2 hoitajaa joita en tuntenut.
"Talli pitäisi sulkea." Aloitin.
"Joo, joo me ollaan menossa!" Yksi tiuskaisi ja kiskaisi kaveriaan lähtemään.
Toinen tyttö katsoi minua Anteeksi pyytävästi.

Menin katsomaan vielä satulahuoneesta. Siellä oli 5 teinipoikaa! 2 poltti tupakkaakin ...
"Olisi Tallin sulkemis aika ..." sanoin hiljaa.
"Kuules tytteli Me ollaan täällä vain nii kauva ku me Halutaan!" Yksi Heistä sanoi ja kiroili.
Muut nauroivat.

Olin hetken hiljaa.
"Mutta talli suljetaan nyt joten teidän on mentävä!" yritin puolustaa.
"Vai pikkulikka yrittää pomotella!" Yksi poika sanoi taas.
"Pitääkö kutsua omistaja paikalle?" yritin sanoa vakuuttavasti.
"Senkun!" Yksi pojista nauroi.

Menin etsimään jonkun npeasti käsiini. Löysinkin sattumalta Josefiinan toimistosta.
"Teen iltatallia ... tuolla satulahuoneessa 5 lukiolaista ja ne polttaa Eikä suostu Lahteen!" selitin Josefiinalle.

Josefiina oli ajanut Häiriköt pois. Olin helpottunut. Jatkoin siis iltatallin tekoa. Viimeisen Tehtävän aika.

Kytkin hälytysjärjestelmän päälle. Astelin ulos tallista ja lukitsin tallin oven. Ensimmäinen iltatallini oli nyt tehty! Lähdin voiton riemuisena kotiin.

Loppu!

[Lina]

10.3

Tulin taas tallille ilta-tallia tekemään. Viimekerrasta huolimatta olin jäänyt tähän hommaan koukkuun. Astuin sisään talliin.

Aloitin taas ruokkimisella. Tallilla ei ollut enää ketään, paria yksärin omistajaa lukuun ottamatta. No olihan kello kuitenkin 17.30. Menin rehuvarastoon. Viimekerrasta muistinkin jo ulkoa miltein kaikkien ruokalistat.

Ruokittuani hevoset nappasin luudan käteen ja aloin harjata lattioita. Sen jäleen keräilin ylimääräiset kamat käytäviltä. Joku oli jättänyt harjankin keskelle lattiaa! Tallikkokin oli jätetty seinää vasten käytävälle. Vein tavarat omille paikoilleen.

Siivottu oli! Nyt oli aika laittaa hälytysjärjestelmä päälle mutta sitä ennen piti häätää muut.... Katselin ympärilleni. Huomasin että talliin oli tullut lisää porukkaa vaikka kello oli jo vaikka mitä!

"Olisi aika lähteä koska laitan hälytysjärjestelmän päälle..." selitin kahdelle uudelle Seppeleläiselle.
"Miks?" he vielä inttivät.
"Muutkin lähtevät. Minä myös. Hevoset käyvät nukkumaan." selitin.
Viimein he suostuivät lähtemään.

"Moi! Aktivoin kohta hälytysjärjestelmän!" sanoin Pipsalle ja Reegalle jotka olivat vielä tallkilla hoitamassa.
"Ok. Laitan vaan Sikelle loimen..." Pipsa sanoi.
"Moikka Pipsa ja Lina! Mä meen..." Reega sanoi.
"Oota hetki! Noin... Nyt mäkin tuun. Moikka Lina!" Pipsa sanoi ja kiiruhti Reegan perään.
"Heippa..." sanoin vaisusti ja lähdin vielä loimittamaan paria hevosta.

Kaikki oli tehty! Menin hälytysjärjestelmän luo ja aktivoin sen.
"Hyvää yötä hevoset!" huikasin vielä.

Menin tallin ovelle ja lukitsin sen. Lähdin pyöräni luo. Huokaisin ja nousin sen satulaan. Milloinhan tekisin seuraavan iltatallin? En ainakaan tänä viikkona... mietin matkalla kotiin.

[Anne]

Lina, oikein kiva tarina, mutta huomaathan, että iltapuuhat hoidellaan huomattavasi myöhemmin kuin 17:30.
Eim. tunteja on keskiviikosin klo 20 asti:

www.virtuaalitalliseppele.com/tuntitaul.htm

=)

[essi]

Tavallinen ilta talli

Kävelin musiikkia kuunnellen kohti seppelettä. Ei ollut kauhean pimeä mutta hämärsi jo aika paljon. Olin jo ennenkin hoidellut seppeleessä ilta talleja joten, se asia ei ollut mikään ongelma Odottelin samalla että Pipsa valitsisi heposelleen toisen hoitajan ja minä olin hakenut Sikelle hoitajaksi

Tulin tallille Tallista kuului aika kovalla olevan musiikin ja huutoja. Mitä ihmettä siellä tapahtuu ? Sammutin musiikin ja kiirehdin talliin. Hevoset olivat hermoina. Poppi soi täysillä, ja jalkojeni juuressa oli pari kalja pulloa. Astuin pari askelta eteenpäin ja vilkaisin heiniin päin.
-Artsi ja Jaakko! Kiljaisin ja päät kääntyivät minua kohti.
-No? Kysyi Artsi.
-Mitä te teette? kysyin pojilta.
-Juhlitaan.
-Ei tallissa, nyht ULOS! Kiljuin täysiä.
-Joo, joo, mutisivat pojat.
-Hyvä.
Pojat lähtivät tavarat mukanaan paitsi tyhjät kalja pullot.
Menin hevosten luo.
-Noniin nyt ne hullut lähti rauhassa vain nooin, mutisin hevosille
-Hörr, hörisi Anttu.

Rupesin lakaisemaan lattia pulloista ja kaikesta muustakin ylimääräisestä roinasta. Pulloja oli ainakin 12tyhjää ja täysiä oli 1. -Voi että, puhisin kun lattia oli puhdas.
-Iihahaa, kuulin takaani karsinasta.
-Tiedän on ruoka-aika, mutisin hevosille.
Kiipesin heinä-vintille ja heittelin tarvittavat paalit alas. Laskeuduin alas, aukaisin paalit ja jakoin ne hepolle. Vein narut samaan paikkaan kuin muutkin. Laksin lattian uudelleen puhtaaksi.
-Huhuh, humisin lattian putsauksen jälkeen uudelleen.

Menin avaamaan vesi-hanat, aukaisin ne ja hain kaikki ruoka-ämpärit, että jakaisin ruuat niihin.
-Antulle tuota, Siirille tuosta noin, Reimarille tuota, Bladelle sitä niin, mutisin aika kauan etten huomannut Jossua ovella.
-Moi, sanoin kun näin tämän.
-Hei, vastasi Jossu.
-Mitä sinä täällä teet? Kysyin Jossulta.
-Jaakko ja Artsi tulivat äsken tonne ja arvasin heti et ne on ollut tallissa riehumassa, kertoi Jossu.
-Joo niin olivat, haluatko tietää montako tyhjää ja täyttä pulloa täällä oli? Kysäisin Jossulta viedessäni ämpäreitä hepoille.
-No?
-12tyhjää ja 1täysi. Kerroin.
-Voi herranen aika, voihkaisi Jossu.
-Niin mutta sain sen siivottua jo. Kerroin.
-Okei,voinko lähtee?
-Joo tietty, moi.
-Moikka.

Talli oli nyt oikein puhdas.
-Vihdoinkin, humisin ihan rätti väsyneenä. Sanoin hevosille heipat ja laahustin ovelle. Activoin hälytysjärjestelmän lukitsin oven ja päätin soittaa äidin hakemaan minut.
-Äiti, tuu hakemaan mut ku oon ihan puhki, sanoin.
-Joo tulen kolmen minuutin päästä, sanoi äiti.
-Moi ja kitti, sanoin.
-Heippa, sanoi äiti ja lopetti puhelun.

Kolmen minuutin päästä: Kirkkaan valkoinen BMW avoauto kurvaisi pihaan.
-Moi, sanoin äitille.
-Moi tuu kyytiin, vastasi äiti.
Istahdin nahkaiselle etu-penkille ja puuskahdin kun äiti kurvasi täysillä kohti kotia. Kotona kiipesin portaat omaan huoneeseen ja mätkähdin omallr sängylle ja nukahdin siihen sikeästi.

LOPpu

[Jessi]

ILTATALLI 23.3.2010

Kävelin Seppeleeseen hiukan väsyneenä. Kello oli varttia vaille kuusi, joten minulla olisi aika paljon aikaa saattaa hevoset yöpuvulle.
Talliin tullessani silmäni hämmästyivät tallin tohinaa; kymmenen ihmistä hääräili omien tuntiponiensa kanssa naureskellen ja höpötellen, jolloin hevosten hoito jäi vähemmälle huomioolle. Katsoin heitä vähän ihmeissäni, mutta tajusin kuitenkin, että minulla oli olemassa suu jolla puhua.
- Pitäkää nyt vähän pienempää ääntä, sanoin kuin mikäkin opettaja. Tytöt huomasivat minut ja kuulivat asiani, jonka jälkeen he puunasivat hevosia toden teolla.
- Niin muuten, puunatkaapa pollet nopeasti valmiiksi, niille tarjotaan murkinat piakkoin, selitin ja kiipesin heinävintille.
- Oi, oi, tässä on nyt vähän hommaa, huomasin mutisevani ja aloin nostella heiniä alas. Kova hommahan se oli, hiki virtasi oikein toden teolla. Pari tallityttöä naureskeli vieressäni.
- Jos ei teillä ole muuta tekemistä kuin nauraminen, niin alkakaahan hakea ruokaämpäreitä! naurahdin. Tytöt kipaisivat hakemassa ämpärit sanaakaan sanomatta, sillä aikaa kun minä menin laittamaan sörsselit turpoamaan.

Kiitin tyttöjä, jotka olivat ämpärit tuoneet ja latoin niihin hevosten ruokalistojen mukaan oikeat määrät.
- Tämähän käy kuntoilusta! naureskelin, jolloin Essi oli takanani.
- Pelästyitkö? tämä kysyi, vaikka huomasin hänet vasta nyt.
- Melkein, vastasin hymyillen.
- Mä voin auttaa sua, tyttö vastasi tomerasti ja otti pari ämpäriä käsiinsä.
- Se ois kivaa! sanoin ja otin itsekin kaksi ämpäriä käteeni.
- Hei, entäs ne jotka on laitumella? kysyin sitten.
- Ai joo, Essi ähkäisi. - Mä voin hakea ne. Eihän siellä oo paljon hevosia.
- Jos haluut, sanoin. Essi laski ämpärit maahan ja lähti riimunnarut kourassaan hymyillen tarhoille.
Minä aloin jakamaan ruokia hevosille. Jotkut odottivat ruokiaan niin innoissaan, ettei hirnumisesta meinannut ollenkaan tulla loppua.
Essikin oli jo tuonut loput hevoset sisälle. Nekin odottivat malttamattomina ruokiaan.
- Heinät vielä, sanoin Essille jaettuamme kaurat sun muut.
- Juu, haetaanpa vintiltä, Essi nauroi.
- Mä oon jo hakenu, hymyilin.
- Hyvä homma! Ei tarvi raataa ihan älyttömästi! Essi hihitti.

Haimme heinät ja jaoimme ne hevosille. Ne olivat jo syöneet omat sörsselinsä, ja innostuivat heinät nähdessään.
Essin piti kylläkin lähteä. Listassa oli vielä monta asiaa.

Vesihanojen aukaisi, mietin ja katselin heiniään rouskuttavia hevosia.
Vähän myöhemmin, mutisin ja kävin hakemassa loimia. Mietin samalla, että kaikki olivat jo melkein lähteneet kotiinsa. Tuliko tänään joku hyvä ohjelma? Eivät tytöt yleensä tallilta näin nopeasti lähde...
Laitoin loimet järjestykseen, ja aloin tarkastella mikä oli kenenkin. Tarkastelun jälkeen hevoset olivat mussuttaneet heinänsä.
- Kylläpä siinä kesti! hymähdin ja aukaisin vesihanat. Ravasin jokaisen karsinalla, aika homma se oli.
Hain jokaisen loimen yksitellen, ja aikaa meni. Opin kerrankin laittamaan loimet nopeasti, sillä nyt loimitettavia oli niin paljon!
Loimet laitettuani katselin hevosia.
- Mitäköhän vielä... ajattelin.
Samassa talliin oli tullut kokonainen tyttölauma.
- Tää on Sentti, tää taas on Aksu, joku tytöistä selitti, ja muut nyökkäilivät perässä.
- Hei, mikäs komppanja täällä mahtaa olla? kysyin tytöiltä.
- Me ollaan heppakerhossa, selitti eräs tytöistä. - Me asutaan tässä lähellä, ja tänään meiän tehtävänä oli katsella hevosia.
- Ai jaha, mutta tallin hevoset on nyt menossa yöpuvulle, selitin ja hymyilin pikaisesti huomatessani, että jotkut näyttivät surullisilta.
- Ja huomenna voitte sitten tutustua hevosiin, kun talli on taas auki, hymyilin.
- Joo, me lähetään sitten, joku tytöistä sanoi ja viittoi muut mukaansa ulko-ovelle.
He vilkuttivat minulle innoissaan.
Olipas hassua väkeä, sopersin ja lakaisin tallin pikaisesti, sillä se oli erikoisen siisti.
Menin hälytysjärjestelmän luo ja aktivoin sen. Suljin tallin ovet ja katsoin vielä sisään, että kaikki oli kunnossa.
- Nonni, ja nyt kotia kohti, sanoin itselleni kävellessäni kohti bussipysäkkiä rättiväsyneenä.

[essi]

Tavallista


-Kiitti kyydistä, sanoin isälle tallin pihassa.
-Tulen sitten kahden tunnin päästä hakemaan, vastasi isä.
-Joo tuu vaa, vastasin ja juoksin talliin.

-Moi heposet, sanoin hevosille ja sain vastaukseksi hörähdyksiä
-Moi Essi, sanoi joku jostakin karsinasta.
-Moi, vastasin Keikille jonka pää kurkisti Blondin karsinasta
-Tulit hoitamaan ilta-tallin tiedän mun täytyy lähtee, sanoi Keikki.
-Niin pitää joten moi moi, sanoin ja menin oleskelu huoneeseen.

Kittasin yhden fanta pullon kurkkuuni ja palasin tallin puolelle.
Keikki oli lähtenyt joten rupesin hommiin. Jakoin ruuat heposille ja kiipustin heinä vintille heiniä hakemaan.

Jakoin heinät hevosille rauhassa ja mahdollisemman siististi, mutta mikä minulta voisi onnistua ilman sotkemista? Ei mikään

Lakasin lattian hyvin ja nopeasti. Avasin vesihanat, jotta hevoset/ponit saavat vettä yöksi, ettei niille tule kova jano ja ei olekkaan vettä tarjolla, ja se olisi minun vika ja minut häädettäisiin tallista.

Kun kaikki hommat oli tehty, oli aikaa vielä vartti joten menin kittaamaan toisen fantan kurkkuuni ja kohta kuulin auton äänen pihalta.

Kiirehdin ottamaan pussini sanomaan hevosille/poneille hyvät yöt. Activoimaan hälytyksen ja lukitsemaan tallin oven.

-Terve iskä, sanoin avatessani auton oven.
-Terve, kerkesitkö tehdä kaiken rauhassa? Kysyi isä.
-Joo vartti jäi aikaan joten kittasin fan´tan kurkusta alas vielä, vastasin läähättäen kun isä painoi kaasun pohjaan asfaltti tiellä.

Kotona olin ihan raato, joten kiipesin yläkertaan huoneeseeni mutta näin siellä todellisen kaaoksen.
-Essi! Huusi äiti alakerrasta.
-Mitä? Vastasin.
-Siivoa huoneesi! Huusi äiti.
-Joo joo, vastasin ja rupesin raatona siivoamaan.

LOPPU

[essi]

28.3.2010


-Heposet huhuu, huhuilin pimeässä tallissa, koska lamppu oli palanut.

-Iihahaa, kuului jostain takaapäin.

-Okei, olen ihan väärässä suunnassa, totesin hirnahduksen.

-Essi! Kuulin Jaakon äänen ovelta.

-Mitä? Kysyin Jaakolta jota en nähnyt.

-Onko sinulla taskulamppua?

-Luuletko että, jos minulla olisi taskulamppu niin miksi kävelen pimeässä tallissa tietämättä missä on lattia ja missä katto, tiuskaisin naurahtavalla äänellä.

-Mun tietääkseni lattia on jalkojen alla ja katto pään päällä, nauroi Jaakko.

-Jaakko? Essi? Kuului Jossun huvittunut ääni ulkoa.

-Mitä? Huudahdimme yhtäaikaa.

-Vaihtoitteko lampun? Kysäisi Jossu.

-Jos olisimme vaihtanut jo lampun miksi täällä on pilkko pimeää? Kysyin Jossulta.

-Säästäisitte sähköä, naurahti Jossu.

-Onko sulla taskulamppua? Kysyi Jaakko Jossulta.

-On mutta se ei toimi, vastasi Jossu.

-Otit rikkinäisen lampun? Kysyin Jossulta.

-Joo vahingossa ja en näe ja uskalla mennä taloon takaisin koska en laittanut ulkovaloja, sanoi Jossu.

-Voi hyvänen aika, sanoin hiljaa.

-Minä menen taloon hakemaan taskulampun, sanoi Jaakko varmasti kävelemään taloa kohti nokka pystyssä.

-JAAKKO! Varo sitä! Kiljaisin Jossu ja sen jälkeen kuului kauheaa rytinää ja ähkimistä.

-Mitä siellä oli? Kysyin Jossulta.

-Ämpäri ja Jaakko astui siihen, vastasi Jossu huvittuneena.

-Hahahahaa, nauroin railakkaasti.

-Hihihiih, yhtyi Jossu nauruun.

-Älkää naurako siellä vaan tulkaa auttamaan, karjui Jaakko.

-Joo joo, sanoin ja menin vetämään pimeässä ämpäriä Jaakon jalasta.

-Ei se lähde, sanoin minuutin päästä.

-Kyllä se lähtee, Jossu vetämään, huusi Jaakko.

-Hei tää lamppu toimii sittenkin olin painanu vaan väärästä napista, sanoi Jossu otti lampun maasta joka piti laittaa talliin ja me kaksi lähdettiin vaihtamaan lamppua.

-Naiset, mutisi Jaakko ämpäri jalassa.

Minä ja Jossu vaihdoimme pikaisesti lampun talliin ja palasimme sitten valot päällä Jaakon luo.

-Vedättekö sen nyt pois?

-Joo, vastasi Jossu.

Vedimme yhdessä ämpäriä ja se kohta lähti.

-Huh vihdoinkin, sanoi Jaakko nousi maasta ja lähti kohti taloa Jossu perässä.

-Heippa, sanoin ja lähdin talliin.

-Heippa, huusivat Jaakko ja Jossu.

Rupesin siivoamaan tallia oikein kunnolla nyt.

Jakoin ruuat hyvin tarkasti hevosille ja poneille ettei ne vaan lihoisi liikaa.

Kiipustin heinävintille ja heittelin tarvittavat heinät alas ja jakoin heinät hevosille ja poneille.

Avasin hanat täysille ja hevoset ja ponit litkitti vettä kurkusta alas mahaan ja jatkoivat syömistä.

Pysähdyin jokaisen hevosen kohdalla ja puhuin sille jotain. Siken kohdalla taputtelin sitä pyllyyn ja puhuin sille kauiten.

Yhtäkkiä kuulin ulkoa kahden miehen ääntä. Kiiruhdin tallin ovelle ja naurahdin hiljaa. Siinä puhui isäni joka ei perustanut kovin hevosista ja Jaakko joka perusti hevosista.

Isällä oli asiallinen liikepuku jossa oli kaulassa pinkki kravaatti, ja Jaakolla vanhat kuluneet farkut ja nahkatakki joka oli tosi COOL!

-Missähän se Essi viipyy, mietti Isä.

-Voin mennä katsomaan, sanoi Jaakko ja tuli tallille. Olin muka lakaisemassa lattiaa joka oli jo puhdas.

-Sun isäs tuli, sanoi Jaakko rennosti.

-Okei haen tavarat ja tuun sit, sanoin Jaakolle.

Hain tavarani activoin hälytysjärjestelmän ja lukitsin oven. Sammutin myös valot.

-Heippa Jaakko, sanoin ja kiipesin isän hienoon bemariin joka oli valkoinen avoauto.

-Moikka, vastasi Jaakko.

-Kauheat vaatteet, mutisi isä.

-Isä! huudahdin kauhuissani.

-Mitä? Kysyi isä viattomana pikkupoikana.

-Ei noin saa puhua toisista, naurahdin ja ajoimme kotiin nauraessamme.

Loppu

[Sastu]

Iltatallitarinan vois kirjottaa vähän myöhemminkin kuin aamu yheksän aikaan, on vähän kummallista lukea aamulla iltatarinaa?

[essi]

Unohduksia! 1.4.2010


-Moi Essi, sanoi Jossu tallista kun tulin ovesta sisään.

-Moi, mitä kuuluu?

-Ihan hyvää etsin tässä kännykkääni kun olen aivan varma että se on täällä jossain.

-Aijaa, sanoin ja autoin puhelimen etsimisessä.

10minuutin päästä....

-Missä ihmeessä se voi olla? Ihmetteli Jossu.

-Etsitkö jo talosta?

-Joo mullistin koko talon ylös alasin.

-Entä taskut?

Jossu kaivoi taskujaan.

-Oho täällähän se, hihkaisi Jossu kaivaessaan takkinsa taskua josta puhelin tuli esiin.

-Mahtavaa Jossu, et sitten viitsinyt ensin katsoa taskuista, sanoin naurahtavasti.

-Nooo een muistanu, kierteli Jossu.

-Heh, naurahdin ja otin luudan käteeni.

-Hei! Sanoi Pipsa joka tuli Siken kanssa ovesta.

-Moi, vastasimme Jossun kanssa ja taputimme Sikkeä.

-Kävin vähän maastossa Siken kanssa, ilmoitti Pipsa.

-Oliko kivaa? Kysyin.

-Joo Sikellä riitti virtaa, naurahti Pipsa.

-Uskon, vastasin ja lakasin lattiaa.

-Hei, missä mun raippa? Kysyi Pipsa.

-Oliko se sulla mukana? Kysyi Jossu.

-Joo oli, sanoi Pipsa ja aloitti etsinnät tallissa.

-Eihän se noin vain voin kadota, sanoin ja autoin Jossun kanssa Pipsaa.

-Voi ei! Kiljaisi Pipsa.

-Mitä? Kysyi Jossu.

-Se jäi sinne maahan maastoon kun tippuin selästä ja raippa lensi pusikkoon ja unohdin sen sinne, kertoi Pipsa.

-Miten pitkä matka sinne on? Kysyin.

-5 kilometriä suurinpiirtein, sanoi Pipsa.

-Mennään hakemaan se eihän siihen kovin kauaa mene, sanoi Jossu.

Hoidimme <siken kuntoon ja lähdimme etsimään raippaa.

-Kiitos että tulette mukaan, sanoi Pipsa.

-Eikä mitään tulepaahan parempi kunto, naurahdin ja lisäsimme vauhdin juoksuun.

-Nyt alkaa se polku mistä käännyimme, sanoi Pipsa ja kääntyi metsäpolulle.

-Hirveän liukasta, mutisi Jossu.

-Niin on, sanoin takaisin.

-Siksi minä tippuinkin, sanoi Pipsa.

-Kaatuiko Sikke? Kysyi Jossu.

-Joo.

-Tuolla se pusikko on, jatkoi Pipsa.

Pipsabotti raippansa pusikosta ja me lähdimme takaisin tallille.

-Soitetaanko joku hakemaan? Kysyi Jossu.

-Aivan sama, mutta kuka, sanoin.

-Vaikka Jaakko, sanoi Pipsa.

-Hups kännykkä unohtu, sanoi Jossu.

-Eikä mullakaan oo puhelinta, sanoi Pipsa.

-Ja mulla loppui just äsken akku, sanoin minä.

-Ei kai auta muu kuin juosta takaisin, mutisi Jossu ja rupesimme juoksemaan.

20minuutin päästä tallilla.....

-Voi että otti koville se kaatuminen, puhisi Jossu.

-No se sun pyllähtäminen oli kyllä aika raa´an näköstä, tirskui Pipsa.

-Mä meen siivoomaan sen tallin, sanoin ja menin talliin mutta tulin takaisin.

-Mitä nyt? Kysyi Jossu.

-Otin sen luudan mukaan ja se jäi sinne polun alkuun, kerroin.

-Mennään hakemaan, mutisi Pipsa ja lähdimme takaisin.

Polun alussa....

-Täällähän se luuta onkin, sanoin ja nappasin sen maasta.

-Me ollaan tosi huono muistisia, nauroi Pipsa ja yhtyimme kaikki siihen nauruun.

Tallilla....

-Nyt minä menen siivoamaan, sanoin ja muut tuli perässä.

Annoimme yhdessä hevosille ruuat ja heinät jakoimme, avasimme vesihanat. Ja tietty lakasimme lattian.

-Rikotaanko tuo jää tuosta oven edestä? kysyin tytöiltä.

-Joo, sanoivat tytöt ja rupesimme hakkaamaan jäätä terävillä asioilla.

65 minuutin päästä....

-Juuh nyt se jää on kadoksissa, hihkaisi Jossu.

-Niin on, puhisi Pipsa.

-Jea, pihisin minä.

-Essi, tuletko jo? Kysyi äiti autosta, koska hän oli odottanut jo puolituntia minua kylmässä avo autossaan.

-Joo, eikös kaikki ole kunnossa? Kysyin tytöiltä.

Joo on me hoidetaan ovi ja valot, sanoivat tytöt.

-Joo no moikka sit, sanoin ja juoksin autoon.

Heilutin tytöille ja katosimme punaisella autolla mutkaan.

Loppu

[Lina]

-Iltatalli ja karannut poni-

Seisoin tallissa luuta kädessäni. Haukottelin leveästi ja jatkoin lattian harjaamista. Hiekkaa riitti vaikka muille jakaa! Kello oli puoli yhdeksän. Olin ruokkinut hevoset juuri.

"Moi Lina! Voisinko pyytää sua tekemään palveluksen?" kuulin Pipsan kysyvän.
Käännyin äänen puoleen ja vastasin: -Juuh...Mikähän se mahtaa olla?
"Ei sen pahempaa kuin hakea Pampulan pallero tarhasta! En ehdihakea kun pitää mennä tällä punaisella sekunnilla!" Pipsa puhui nopeasti.
"Okei!" sanoin ja katsoin kun Pipsa nyökkäsi kiitokseksi ja lähti.

Seisoin riimu kädessäni tarhna portilla. Pampula juoksi viilisti tarhassaan. Avasin tarhan portin ja suljin sen perässäni. Lähdin astelemaan kohti ponia.

Pampula katsahti minuun. Olin kolmen metrin päässä siitä. Se luimisti korviaan ja katsoi minua uteliaana. Sitten se ravisti harjaansa ja lähti laukkaamaan tarhan porttia kohti.
Huokasin turhautuneena ja lähdin kävelemäänb kohti porttia.

Olin metrin päästä Pampulasta. Se katsahti minuun ja löähti sitten täyttälaukaa taas tarhan toiseenpäähän. Tällä kertaa yritin napata sen nopeasti kun se laukkasi ohitseni mutte epäonnistuin.

Juoksin ponin perässä turhautuneena. Anne sattui kulkemaan ohi.
"Onko ongelmia?" Anne naurahti.
"Arvaa kaksi kertaa!" murahdin takaisin.
"Ei kannata juosta sen perässä." Anne sanoi järkevänä
" No mitä sitten! Olen koittanut kaikkea!" vastasin turhautuneena.
"Namujakin?" Anne kysyi kaivaen taskustaan porkanaa. Sen huomatessaan Pampula ravasi Annen luo iloisesti.

Talutin Pampulaa viimein kohti tallia. Juuri ennen tallinovea se kuitenkin riuhtaisi itsensä irti ja lähti riimu jalkojen juuressa liehuen kohti hevosten tarhoja.
"Pampula! Seis! Pruut!" huusin avuttomana perään.

Juoksin Pampulan perässä ristiin rastiin tallipihassa. Sitten mistin Annen tempun viimein. Menin talliin ja nappasi nopeasti kädellisen kauraa ja juoksin tallinpihaan takaisin.

Pampula ravasi luokseni havaitessaan kaurat. Huokasin helpottuneena ja nappasin kinni riimusta. Pampula söi kauroja kädestäni ja seurasi minua niiden avulla karsinaan asti.

Viimein Pampula oli saatu kiinni! Korjasin vielä pari harjaa käytävältä. Kaikki oli jo lähtenyt kotiin. Kävin aukaisemassa vielä vesihanat.

"Vesihanat aukaistu!"mumisin itselleni. Katsahdin kelloon. Se oli puoli kymmenen. Tiesin heti etten olisi saanut viipyä näin pitkään. Lähdin heti tallin ovea kohti.

Hälytysjärjestelmän aktivoituani lähdin viimein kohti kotia. Menin pyöräni luo. Se oli ainut pyörä. Hyppäsin pyörän satulaan ja lähdin kävelemään kohti kotia.

(Sorry etten tehnyt illalla mutta ainut aika milloin ehdin tänään . Ja ispiskin oli nyt päällä kun justiinsa tallilta tulin...)

[essi]

Nolostus!

Pyöräilin kohti seppelettä vanhalla mummo mankelillani josta oli pyöristä ilmat lähtenyt ja se muutenkin nitisi jo:)

Mitäpä tuosta onhan se aika vanha

Ainakin 30vuotta en tiiä olkoot vaikka 5minuuttia mutta nyt åääsisin taas hoitamaan hepoja

Käännyin seppeleen pihaan.

''Kääk!'' Kiljaisin kun pyörän renkaat luisuivat altani.

''Mitä hätänä?'' Kysyi pihalle tullut Jaakko kun näki minut kura lammikossa.

''Miltä näyttää?'' Huusin täyttä kurkkua lammikosta.

''Että olet luullut kura lammikkoa hiekkalaatikoksi!'' Hirnui Jaakko.

''Älä hörise siinä vaan tule auttamaan minut pois täältä!'' Kiljuin vieläkin Jaakolle.

''Ookke.'' Hymisi Jaakko ja auttoi minut ylös.

Marssin sisälle talliin päättäiväisesti ja jätin pyöräni keskele tietä.

Kohta Jaakko tuli sisälle talliin myös kun oli vähän lakaissut pihaa.

''Essi?''

''Mitä?'' Vastasin Jaakko huutoon.

''Mitä sä siellä heinävintillä teet?'' Kysyi Jaakko kun huomasi minut heinävintillä.

''Älä tule tänne olen pikkareissa!!!!'' Huusin Jaakolle kun hän yritti kiivetä ylös.

''Pikkareilla?''

''Niin. putsaan housujani.'' Vastasin Pojalle.

''Mutta päivää'' Sanoo Jaakko jollekkin.

''Voinko hakea niitä heiniä?'' Kysyy toinen ääni.

''Juu tietty, ottakaa sieltä perältä niin ne on parempia'' Vastaa Jaakko.

Ja minä olin perällä!

Kuului askeleita jotka tulivat kohti ylös vintille.

Piilouduin äkkiä paalien taakse ja nappasin housuni mukaan.

Yhtäkkiä paali vedetään edestäni ja Jaakko nauraa räkättää edessäni.

Eli tajusin ettei kukaan ole tullut hakemaan heiniä vaan Jaakko oli huijannut minua.

''HÄIVY!!!!'' Kiljuin täysiä Jaakolle.

Onneksi hevoset olivat ulkona.

''Juu, juu.'' Hekottaa Jaakko ja häippäsee.

Rupean vetämään housuja jalkaan.

''JAAKKO! sANOIN ETTÄ ULOS!!!!!!'' Kiljuin Jaakolle kun hoksasin että hän piileksii paalin takana.

''Okei'' Alistuu jaakko ja lähtee pois vintiltä.

30minuutin päästä talli on oikein puhdas minun takiani.

Jaakkoa ei onneksi ole näkynyt.

Lähden hakemaan hevosia.

Jaakko on pihalla ja tarjoutuu auttamaan.

Talutamme kaksi hevosta kerrallaan joten työ käy ripeästi.

Kun kaikki hevoset ja ponit on sisällä Jaakko huomaa että muutama on piehtaroinut ja harjaus urakka alkaa siitä.

''Huh vihdoinkin kaikki heposet on tyytyväisiä ja napostelevat ruokaa.'' Mutisee Jaakko.

''Niin on.'' Mutisen takaisin.

Lähden kävelemään poispäin ja yhtäkkiä kompastun omiin jalkoihini ja Jaakko nauraa törisee vieressä ihan kippuralla.

''Voi juma sä oot hauska Essi!'' Hörisee Jaakko.

''Auta mut ylös senkin saastainen apina!'' Mutisen Jaakolle ja tarraudun tämän odottavaan käteen.

Sitten kaadun uudelleen ja sekö huvittaa Jaakkoa vielä lisää.

''Lopeta jo Essi, mä kuolen nauruun.'' Naurun seasta sössöttää Jaakko.

''Joo joo'' Sanon ja nousen taas Jaakon avulla.

''Hyvää yötä heposet.'' Sanon hepoille kun lähden tallista Jaakon kanssa.

Activoin hälytyksen ja kävelen pyöräni luo joka makaa maassa.

''Tuokin tuossa vielä makaa'' Mutisen itsekseni.

''Moikka sitten!'' Huutaa Jaakko oman moponsa luota.

''Moi'' Vastaan ja nostan pyöräni.

Mutta pytörä onkin vahvempi ja vetää mjut kumoon ihan vinksin vonksin.

''Hihhhiiii'' Hihittää Jaakko moponsa selästä.

''Noh hahaa'' Nauran mukamas.

Jaakko käynnistää mopon ja pörryttää pois.

Myös minä poljen pois

Loppui ;D

[Kata]

Pitkästä aikaa Seppeleessä!

Lumi oli sulamispisteessä ja tie Seppeleeseen oli kuran peitossa. Olin pukenut jalkaani uudet pinkit kumisaappaat. Lisäksi minulla oli harmaan lökärit ja musta huppari. Minua vähän hävetti kävellä Seppeleeseen sillä aktiivisuuteni artsilassa Cadin hoitajana oli osoittautunut mitättömäksi.

Pian Seppeleen tilaukset ilmestyivät näköpiiriini ja hymy levisi kasvoilleni. Hevoset olivat vielä ulkona vaikka kello oli 8 illalla, varmaan koska oli aika valoisaa. Jokainen hevonen pitäisi siis hakea sisälle ja rehut jakaa karsinoihin. Viime ilta-tallistani on aikaa, joten muistin hädin tuskin mitä kukin söi.

Astelin suoraan rehuhuoneeseen ja aloin jakamaan rehuja jokaisen kuppiin, myös aittalaisten. Sen jälkeen aloin jakamaan heiniä karsinoihin ja lakaisin jo valmiiksi yleistilat puhtaaksi. Sitten lähdin hakemaan hevosia sisään yksi kerrallaan kahden tuntemattoman tytön kanssa.

Kello oli 9 ja hevoset olivat sisällä. Jokainen söi kaurojaan innolla ja tarkistin että kaikki oli hyvin. Kuulin ylhäältä vielä ihmisten jutustelua ja ajoin pari tyttöä ulos tallista. Tarkistin vielä ettei kukaan ollut jäänyt talliin ja suljin tallin ovet hiljakseen ja pistin lukkoon.

Ei se nyt niin kamalaa ollutkaan, ja tiesin että tulisin pian uudestaan käymään. Lähdin sitten kävelemään kohti artsilaa, sillä haluaisin nähdä Cadin pitkästä aikaa.

Loppu

[essi]

JUHANNUKSEN JÄLKEEN!!

''Lauri! Sä oot ihan huppelissa!!'' Kiljun talossa kun isoveljeni kaatuu maahaan juuri tultuaan sisälle ovesta.

''Ellämäh onh'' Hän sopertaa ja ottaa minua hartiasta kiinni ja tukea.

''Missä sä olit?'' Kysyn häneltä.

''Kaprahassa'' tämä sopertaa ja lösähtä sohvalle ja kohta kuuluu harvinaisen iso ääninen kuorsaus.

Olen 18vuotiaan veljeni uudessa asunnossa ollut koko juhannuksen yksin kun Lauri on ollut kapakassa kavereidensa kanssa. Lauri sanoi että mun pitäs viedä se sen jonkun kaverille seppeleen lähelle ja lupasin sen sille.

''LAURI!'' Huudan hänen koevanjuuressa.

''Mitäh?'' Lauri kysyy säihkähtäen.

''Nyt lähetään'' sanon ja lähden ulos.

Onneksi minulla on moottoripyörä ja traktori kortti, joten menen traktorilla, koska muuten Lauri ei pysyisi kyydissä.

Käynnistin traktorin ja autoin Laurit kyytiin. Laurilla itsellä o,li autokortti ja mopo kortti, mutta ei traktori korttia. Siskoni Shinqua oli jossain kavereillaan en tiedä missä. Ajoin piha tiemmä varovaisesti ja painoin Valmetin kaasua kun pääsin valtatielle.
Laurin asunnolta oli 10km matkaa tallille jonne en ollut päässyt koko juhannuksena, koska olin ollut vähän juhlimassa juhannuksena kuten Laurikin. Lauri neuvoi paikan mihin viedä ja pysäytin sitten ison vanhan talon pihaan jonka rappusilla istui voi jumala siellä istui Jukka poika-ystäväni ja heidän kavereitaan. Jukka oli Lauria vuoden nuorempi.

Hyppäsin pois traktorista ja autoin Laurit rappusten luokse. Jukka katsoi minua ja nousi sitten ylös rappusilta. Hän käveli luokseni traktorin luo.

''Mitä sä täällä teet?'' Kysyn heti hiljaa kun Jukka nojaa traktorin renkaaseen vierelläni.

''Enpä mittää entä sä?'' Hän vastaa ja kysyy.

''Toin Laurin ku se käski'' vastasin ja tunsin kuinka Jukan kädet vetäydyivät lantiolleni ja siitä tarttuvat yhteen takanani.

''Mulla oli sua ikävä'' Jukka sanoo ja sitten suutelemme hiljaa ja kauan.

''Niin mullakin sua'' sanoin ja halaan Jukkaa.

''Voi jumala systerillä on poikakaveri joka o Jukka!!'' Kuulen Laurin huudon yhtäkkiä ja vetäydyn Jukasta irti ihan punaisena. Lauri seisoo Traktorin vieressä parin metrin päässä tupakka huulten välissä.

''Lauri'' sanon hiljaa.

''Lauri häippäsee talon sisälle ja minä ja Jukka taas suutelemme hyvästiksi ja lupaan tälle tulla vielä tänään käymään hänen luonaan. Nousen traktoriin ja lähden ajamaan seppeleeseen edelleen punaisena. Olin kyllä yrittänyt salata laurilta suhteemme, koska se kertoo varmasti isälle ja äidille.

Tulin Seppeleen pihaan ja tepastelin talliin. Siellä ei ollut muuta kuin tyhjiä kalja pulloja. Siivosin tallin hienoksi ja hain kaikki Hevoset sisälle kaksi kerrallaan. Laitoin kaikille ruuat eteen ja avasin vesihanat.

Menin vielä Humun karsinaan paijaamaan tätä ja kuulin tallin oven avautuvan. Katsahdin sinne ja sieltä käveli Jukka.

''Mitäs sä täällä?'' Kysyn häneltä hiljaa kun Jukka tulee viereeni istumaan.

''Ei jaksanu enää odottaa sun tapaamista''Jukka sanoo ja antaa pusun poskelleni.

Humu työntää päänsä väliimme ja Jukka vetäytyy minusta irti.

''ootkos tyttö vähän mustasukkanen?'' Kysyn Humulta ja halaan tämän päätä nousten sitten ylös, koska olin istunut siinä puoli tuntia ja talli hommissa meni vähän vaille kaksi tuntia.

''Menimme pois karsinasta ja hyvästelin kaikki hevoset yksitellen ja lähdimme sitten käsikädessä ulos Jukan kanssa.
Juuri kun olin laittamassa ovea lukkoon ja activoimassa hälytystä. Josefiina tulee luoksemme. Hän katsoo ensin hiljaa minua ja Jukkaa ja käsiämme jotka pitävät toisistaan tiukasti kiinni.

''Terve Jossu'' sanon pitkän hiljaisuuden jälkeen.

''Hei essi ja?'' vastaa Jossu.

''Niin Jukka Josefiina. josefiina Jukka'' esittelen ja he kättelevät pikaisesti.

''Tuleppa Essi tänne'' Jossu sanoo ja taluttaa minut nurkan taa.

''Niin?'' Kysyn hiljaa Jossulta.

''onks toi sun poikakaveri?'' Kysyy Jossu äkkiä.

''Joo'' Vastaan ja vilkaisen Jukkaa.

''okei'' vastaa Jossu ja ilmoittaa meille hyvät juhannukset ja hyvät yöt.

Niin mekin ja nousemme traktoriini. Jukka aikoi tulla Laurin asunnolle minun kanssani ja niin körryyttelimme sinne.

Loppu

[essi]

KARKUTEILLA!!!!

''ÄITI LOPETA TOI!!'' Kiljun täysiä äitille talon portaista kuudenella askelmalla.

''Kukas se JUKKA on?'' Kysyy äiti uudestaan portaiden juuresta.

''Ei kukaan mun pitää mennä'' huusin ja juoksin kaksi askelmaa kerrallaan äidin ohi.

''En kerro'' nauran kun solmin kengän nauhoja eteisessä.

''Et mene muuten minnekkään'' Nauraa äiti.

''Okei se on jukka'' vastaan ja juoksen ovelle mutta äiti tarttuu olkapäästäni kiinni että joudun pysähtymään.

''Hömm Kannus'' nauran ja riuhdon itseni irti ja lähden pihalla juoksemaan kohti seppelettä.

''Ihan vammaista tollanen urkkiminen ja eihän äiti edes oikeastaan suuttunu ku Lauri kerto et Jukka on mun poika-ystävä ja silleen ja Laurihan oli ihan hiprakassa ja miten helkutissa Lauri voi tuntee Jukat että kävikin huono mäihä sinänsä, mutta Jukka on ihana, hellä ja on luotettava vaikka onkin siinä idässä missä kaikki luulee että heidän poika-ystävänsä pettää jokaisen vastaan tulijan kanssa häntä'' ajattelen mielessäni kun juoksen tien reunaa.

''Hei kuuletko sä?'' kuuluu kysyvä tuttu ääni ja pysähdyn ja vilkaisen tien toiselle puolelle jossa on parkitettu mottoripyörä. Jukka.

''Moi jukka olin ajatuksissani sori'' sanon ja juoksen tien yli. Painan hänen huulilleen pitkän suudelman ja Jukka vastaa siihen. Sitten kuulen auton äänen ja vilkaisen sinne suuntaan mistä se tulee. Voi tikku se on isän auto jossa on isä, äiti ja siskoni. että kävi huono tuuri ajattelen ja huomaan että pidän Jukkaa edellen kädestä kiinni.

Auto pysähtyy eteemme tien reunaan ja näemme etu ovet avautuvat ja sitten taka ovi. Isä ja äiti tulevat luoksemme ja Shinqua perästä.

''Mitäs täällä tehdään?'' Kysyy Isä nauraen ja heristää Jukan toista kättä koska huomaa toisen olevan tiukasti kädessäni.

''Ei mitään vastaan ja hyvästelen heidät, koska minulla oikeasti oli kiire tallille. Tietty perheeni jäi Jukan kanssa juttelemaan ja minä juoksin niin lujaa kuin pääsin.

Tallille pääsin noin viidessä minuutissa ja siellä oli vain Jossu ja Kata.

''Moi'' sanon heille kun pääsen ovesta sisään.

''Moi'' he vastaavat ja katsovat punaisia kasvojani.

''Että kävi huono juttu tuolla matkalla'' sanon ja rupean lakasemaan lattiaa.

''No?'' Jossu kysyy ja lajittelee ruokia hevosille avukseni.

''Tapasin Jukan ja tietenkin tervehdimme pusulla ja sen näki autolla tulevat perheeni paitsi Lauri ja sit oli niin noloo ku ne pysähty ja mä häippäsin nopeesti paikalta ja he jäivät jukan kanssa jutteleen.'' kerron ja kiipeän heinävintille.

''Voi sua parkaa'' sanoo Kata ja kantaa minun heitettyäni heinät hevosille. Hyppäsin vintiltä alas ja rupesimme ruijaamaan hevosia sisälle.

Mutta laitumet olivat typötyhjät. Joka ikinen tarhakin tyhjä. Ja siihen löytyi helposti vastaus kun kaikki aidat nurkasta olivat rikki. Lähdimme hakemaan enempi riimuja ja etsintä alkoi. Löysin pienestä metsiköstä Bladen, Epun ja Siirin jotka talutin talliin hankalalla tavalla. Huomasin Että Kata riuhtoi Jamboa tallin takaa vaikean näköisesti, mutta sai sen ja talutimme perä kanaa hepat talliin. Josefiina tuli kolmen muun hevosen kanssa ovella vastaan ja lähdimme taas etsimään karkulaisia. Löysimme kaikki muut paitsi Cassun. Sillä oli aina hyvät piilot tallin läheisyydessä.

Etsimme Cassua kaksi tuntia ja palasimme sitten talliin jossa hevoset joivat vettä ja söivät vieläkin ruokaa. Kävelin käytävää pitkin ja Cassun omassa karsinassaan vettä juomassa ihan kuivana ja rauhassa.

''tytöt Cassu on rauhassa ja kuivana omassa karsinassaan'' sanoin äkkiä ja tytöt tulivat karsinan luokse.

''Senkin pirulainen'' mutisi Jossu ja taputti Cassua pyllystä.

''Mun pitää lähtee moikka'' sanoin ja tytöt lähtivät myös. Lukitsin ja activoin oven ja lähdin juoksemaan kotiin.

LOPpui!!