~Tallikirja 2010~

[Anne]

>> Tallivuorojen varaus

>> Virtuaalitalli Seppele

[Chao]

02.01.2010 - It's snowing again...

"Pysy nyt paikallas!" Kiljaisin vihaisesti Riinalle joka odotti niin innoissaan iltapöperöitään, ettei malttanut edes loimien poisottamisen ajaksi seistä aloillaan. Sain kuin sainkin loimet pois ja raahasin ne kuivaushuoneeseen ja ripustin kuivumaan.
Pestäkin ne pitäisi perhana... Mietin sekoittaessani tuntsareille iltamössöjään. Hulluuttani, ja mahdollisesti tylsyyttäni, olin lupautunut Jaakon avuksi iltatallia puuhaamaan. Niinpä Jaakko viskoi heiniä ja tsekkasi vedet sillä aikaa, kun itse sain puuhata haisevien mössöjen kanssa - reilukerho kokoontui jälleen ja herrasmies pääsi vauhtiin.

Kun mössöt oli sekoitettu, piti osa ryönästä jättää turpoamaan, mutta sillä aikaa ehti jakaa osalle iltakaurat ja muut sörsselit. Ne, jotka jäivät vielä ilman, takoivat karsinoiden ovia minkä jaloistaan irti saivat ja pelkäsin ovien, tai vähintään saranoiden, pettävän hetkenä minä hyvänsä ja olinkin valmis ämpäreineni pakenemaan ensimmäisestä vastaantulevasta ovesta karkuun nälkäisiä hevosia.

Turpoamista odotellessani kävin hakemassa reilun satsin heinää kottikärryihin ja heittelin aitan asukeille iltaheinät. On kyllä luvanneet niin paljon pakkasta että on niille loimet heitettävä... mietin ja raahauduin satulahuoneen puolelle.

Sain kaivella aimo ajan, ennenkuin sain silmiini kolmen ponin loimet. Eivätpä kummoiset olleet, mutta olihan niillä nyt normaalia tuhdimpi karvakin. Kävin yksi kerrallaan heittämässä fleece-talliloimen jokaisen aitassa asuvan niskaan - uutisissa luvattiin kuitenkin kolmekymmentä pakkasastetta ja ulkona mittari näytti nyt jo 20... Vihaan tammikuuta. Vaan vielä enemmän vihaan helmikuuta - kylmin kuukausi.

Sitten olivat loput mömmöistä vihdoin turvonneet ja loputkin hevosista saivat appeensa. Jaakko sai viskottua viimeisillekin heinät ja tallin täytti tasainen rouskutus ja maiskutus, jota säestivät vaimeat kolahdukset, kun joku vielä potkiskeli seinää kaverille kateellisena. Seisoimme Jaakon kanssa tallikäytävällä kädet taskuissa.

"Nyt siis vaan venataan, et ne saa syötyä. Oliks kaikil vedet ookoo?"
"Oli joo. Enää ämpäreiden takaisinkeräys ja pesu ja sit voi lähteä nukkumaan."
"Jee jee. Mitäs se kello on?"
"Kohta yksitoista."
"Mitä hittoa? Miten se voi... tähhäh?"
"No on on."

Vaikenin. En ollut arvannutkaan kellon olevan jo niin kamalasti. Ryhdyimme pikkuhiljaa keräilemään rehusankoja pois, ja nyt nakitin Jaakon pesemään ne. Miehellä tosin oli sanansa sanottavanaan, minähän ne olin "sotkenutkin", joten pesu kuuluisi minulle, mutta ei tarvittu kuin yksi oikein kohdistettu tappomulkaus ja Jaakko nappasi jo pesuharjan käteensä valmiina töihin. Myhäilin tyytyväisenä keräillessäni tyhjiä, melkein puhtaaksi nuoltuja kippoja karsinoista. Toivotin samalla jokaiselle hyvät yöt, ja Antulta sain hampaat olkapäähäni vastaukseksi - oikea herttaisuuden perikuva.

Jaakko sammutti valot tallista ja lukitsi oven takanamme. Sytytin savukkeen. Seisoimme hiljaa pimeässä talvi-illassa ja katselimme toisiamme. Sammutin savukkeen lumihankeen ja kätkin natsan Annelta ja Jossulta piiloon, saisin vielä haukut tästä hyvästä, mutta niistäkin pääsisi Artsin pontikkapullolla. Käännyin lähteäkseni autolle, kun tunsin Jaakon nappaavan käsivarrestani kiinni.

Jaakko käänsi minut ympäri ja kietaisi kätensä niskaani ennenkuin ehdin Felis catusta lausua ja painoi huulensa huulilleni.

Hetken aikaa tähtitaivas pyöri pääni sisällä, sitten perhosten valtakunta otti vapauden linnoittautua vatsaani ja se oli epäilemättä kylmyys joka sai polveni huutamaan hoosiannaa. Sulin vastasuudelmaan kuin suklaa fondueeseen. Hetki tuntui ikuisuudelta, silmänräpäyksen verran olin yhtä maailmankaikkeuden kanssa ja tunsin avaruuden hengityksen ja sydänmenlyönnit.

Ja kaikki se loppui kuin seinään Jaakon vetäytyessä kauemmas.
"Hyvää yötä. Ja kiitos avusta." Miehen ääni oli kermainen ja pehmeä, ja sai jalkani veteläksi, kuin vastakeitetty spagetti.
"Juu, eipä mitään... Oli ilo... tuota... auttaa..." Änkytin, sopersin jotain puuta heinää ja olin punainen kuin pieni paloauto. Onneksi sitä ei pimeässä voinut nähdä, eihän?

"Nähdään huomenna." Tokaisin vikkelästi ja kompuroin kinosten läpi autolleni, jonka päräytin käyntiin ja kaahasin pihalta sivuliirrossa pois. Jätin hölmistyneen näköisen Jaakon seisomaan tallipihalle ja tunsin vielä kotonakin tämän silmät takaraivossani. Olin typerä rynnätessäni tuolla tavoin pois, lapsellinen ja argh!

Olinko jo saanut pilattua kaiken?

[Johku]

4.1.2010 - Eka iltatallini!

Tulin tallille hyväissä ajoin jo 16.00, koska menin tutustumaan tallin rutiineihin ja katselemaan paikkoja. Josefiina oli luvannut kertoa mitä kellekkin annetaan + mitkä loimet ja näyttää paikat. Olin iloinen että Jossu ehti neuvoa mua, kaiken tuntivilskeen keskellä!

Kun Jossu oli kertonut kaiken tarpellisen menin auttelemaan tuntilaisia selkään, sen jälkeen menin taas talliin ja auttelin Jossua, edelleen kiireisessä tallissa.

Yht'äkkiä kello oli jo niin paljon että Jossu sano moikat ja kiitokset että teen täänään iltatallin! Nyt olen yksin, ilman Jossua! Tuli paniikin tunne. Onneksi sain rauhoitettua itseni, sillä aattelin että kyllä tästä selvitään!

Kun olin toipunut 'paniikista' menin rehulaan (vai onko se Seppeleessä rehuhuone?) laittamaan mössöjä kaikille turpoamaan.
- Huh! Sanoin kun olin laittanut (heppojen)herkut valmiiksi. Muistelin mitä muuta piti tehdä, ja muistinkin kaksi aika tärkeää juttua:
1. Yli-innokkaat tytöt/pojat pitää 'häätää' kotiin
ja
2. Muista avata hepojen vesihanat!!

Joten, aloin toimimaan. Käskin kahta innokasta tytteliä avata hanat ja sen jälkeen kun he olivat tehneet sen hoputin hedät koteihinsa ja huikkasin perään:

- Olitte hyvä apu!

Jossu oli hakenut jo valmiiksi heinät ylhäältä joten mun ei tarvinnu tehdä sitä. (onneksi! ) Niinpä menin hakemaan polleja sisään. En viitsinnyt ottaa monta heppaa kerralla, koska en tuntenut ketään oikein kunnolla joten muutama hepo oli kerralla fiksu idea.

Juuri kun olin päässyt ekan satsin kanssa sisälle, tajusin että en tiedä mihin karsinaan kukakin menee... No, mietin, ja mietin kunnes keksin päästää hevoset irti! (tietenkin riimut pois) Mahtava idea, mietin! Nyt oli vaan pakko luottaa hevosiin että menisi oikeisiin karsinoihin. Huomasin pian että kaikki hepat on jo sisällä ja olin ottanut vanhat loimet pois ja vaihtanut ne yöpukuihin, myös aitan ponskit oli saanut loimet yötä vasten. Kun olin heittänyt kaikille loimet selkään ja vienyt ne kuivaushuoneeseen menin sammuttamaan sieltä valot. Ajattelin samalla että olenpa laittanut paljon loimia kuivumaan...! Varmaan jotain sata, no, ehkei nyt niiiin paljon?

Hevoset olivat päättänyt, RUOKA-AIKA!

- Joo, Joo! Huusin, kun hevosten potkiminen alkoi jo vähän ärsyttää... Oi, se tuntui niiin palkitsevalta kun tallissa kuului mukava rouskutus ja oli hiljaista. Ilta oli melkein valmis, piti vain lakaista käytävä ja sen jälkeen olin valmis lähtemään kotiin.

- Nonnii, valot pois *naps* ja ovi lukkoon; puhelin itsekseen. Sitten lähdin potkukelkalla takaisin kotiin. Aattelin vielä että olipas mukava ilta.

___________________________________________________

Vähän ehk sekava, on mun eka tallitarina. Mut oli kivaa!

PS. Jossu, sori et käytin sua ööö... aika paljon.

[Johku]

21.1.2010 - Tallilla taas!

La Llalaa... Hyräilin kun pääsin talliin. Taas tekemään tallia! Tulin hyvissä ajoin, että pääsisin lähtemään ennen kuin olisi pilkkopimeää...

Moikkasin tuttuja ja tuntemattomampia ja lähdin laittamaan mössöjä turpoomaan. 1l ja 2dl... Hoin, kun laittelen sapuskoja.
- Valmis! Huudahdin ja lähdin hakemaan heiniä, siinä vasta hiki virtasikin, mutta se ei haitannut koska saisin samalla päivän liikunnat.

Juuri kun olin päässyt alas, talliin tuli juuri tuntilaisia hevosten kanssa maneesista. Kysyin tarvitsisiko joku apua, mutta kaikki näytti pärjäävän hyvin.
- Laittakaa hevosille loimet jotka on karsinoiden edessä, sitten kun olette valmiita muuten! Huusin ja vein jokaisen eteen loimen/loimia.

Samalla loimitin muutkin tallissa oleilevat hepat ja juuri kun olin valmis, kaksi tyttöä tuli kysymään voisiko tehdä jotain. Annoin heille tehtäväksi hakea hvosia tarhoista, tunsin tytöt joten uskoin että he hoitavat homman hyvin.

Sitten kun tytöt lähti hakemaan hevosia, niin vein kaikille heinät ja mössöt, samalla alkoi hirvee pauke. Kun kaikki hevoset oli sisällä, vaihdoin lopuille vielä loimet ja avasin vesihanat.

Tytöt sai vielä yhden homman, laikaista käytävä. Kävin sillä aikaa tarkistamassa muut paikat, että kaikki olisi OK. Ja niihän ne oli!
Passitin tytöt kotiin, ne eivät olisi haluneet lähteä, mutta kyllä tytöt totteli.

Kävin lopuksi sammuttamassa valot ja laittamassa hälyt päälle.
- Hyvää yötä talli! Huusin, juuri ennen kun laitoin oven kiinni. Sitten lähdin kotiin.

______________________________________


Tällänen tarina...

[Jusu]

Perjantai 5. helmikuuta

Alkaa olla aika ryhtyä iltatallin tekoon. Olen ensimmäistä kertaa virallisesti tallivuorossa, mutta se ei erityisemmin huoleta minua; Seppeleessä viettämäni ajan turvin tallinteko tuntuu tutulta ja turvalliseltakin toiminnalta. Tai no, yliviivaanpa saman tien turvallisuuden, kun talvipakkasten virkistämät hevoset, liukkaanpuoleinen piha ja aikaisin lankeava hämärä muistuvat mieleeni painuessani pihalle hakemaan vielä niitä muutamaa paksukarvaista illaksi ulos jätettyä hevosta sisään. Ponit kulkevat mukanani sisään kätevästi pari elikkoa kerrallaan, eikä haettavia ole kovin paljoa. Tämän päivän viimeinen tunti loppui seitsemältä, ja tunnilla olleet hevoset jätettiin suosiolla sisään. Siellä ne nyt sitten odottelevat iltamössöjään ja -mömmöjään. Palautan vielä shettikset karsinaansa ja ryhdyn sitten muihin askareisiin.

Talli on melkolailla tyhjä, vaikka onkin perjantai-ilta, tai ehkä juuri siksi. Väki on lähtenyt viettämään perjantaitaan jonnekin ja jättänyt vain ahkerat tallityöläiset - mikä tällä kertaa tarkoittaa yhtä ainoaa tallityöläistä, voi nyyhkis! - huolehtimaan hevosista ja tallin sulkemisesta. Saan kuitenkin värvättyä tallilla vielä luuhaavat Julin ja Sirppan availemaan vesihanoja ja sillä välin kierrän huolehtimassa yöloimituksista. Hevoset alkavat kahistella levottomina - ne tietävät, että on iltaruokien aika. Niiden sisäinen kello, tai mikä sitten lieneekään, on tarkka ja vaativa. Totutuista rutiineista ei luisteta, ja kun kärrään heiniä karsinoihin, karvakorvat alkavat höristä ja pöristä ruokiaan malttamattomina odotellen.
- Jujujuu, rauha maahan, kaverit! Tulossa on, mutta en mäkään ole mikään teräsmies... nainen, siis, korjaan kiireesti.
Joku hevosista kuuluu kolauttavan karsinanovea etusellaan, ja älähdän.
- Älkää nyt riehuko, reppanat. Juli, Sirppa, voitteko tehdä vielä pikkuisen palveluksen? kysäisen tytöiltä, jotka ovat saaneet hanasysteemit hoidettua kunnialla. - Viekää aittabokseihin heinät ja safkat, ja sitten jos mä vielä voin vaivata teitä vähän, käykää kattomassa jos ylhäällä on vielä joku ylimääräinen luuhailija. Häätäkää pihalle vaan ja sanokaa, että jos eivät häivy, Lynni tulee luudan kanssa vauhdittamaan.
- Jes söör, tytöt tokaisevat ja tekevät kunniaa.

Pian kuljen käytävällä kippaillen sapuskoja nälkäisten eläinten nenukkien eteen. Hepat rauhoittuvat pikkuhiljaa syömään, ja minä pääsen siistimään tallia ja lakaisemaan käytävää. Sirppa kuuluu huikkaavan heipat, ja pian Julikin poistuu paikalta. Jään yksin hevosten kanssa ja nautin tallissa vallitsevasta rauhasta. Pitäisi varmaan tarjoutua useamminkin tekemään iltatalleja, tuumaan. Tämähän sujuu ihan hyvin, toivottavasti en ole unohtanut mitään tärkeää.

Lopulta olen valmis lähtemään itsekin tallilta. Tarkistan vielä, että talli on varmasti hevosia lukuunottamatta tyhjä ja napsuttelen valoja pois. Viimeisellä hetkellä muistan hälytysjärjestelmän aktivoimisen. Hetken aikaa pähkäilen, kuinka hälytysjärjestelmä kytketään päälle, mutta se onkin yllättävän helppo homma. Ennen lähtöäni huikkaan hevosille hyvät yöt ja rukoilen mielessäni, että kaikki meni niin kuin piti. Nyt on kuitenkin myöhäistä katua, pohdin sulkiessani tallin oven visusti perässäni.

Astelen kylmään talvi-illan pimeyteen ja vilkaisen vielä mennessäni taakseni. Hymyilen itsekseni ja käännän sitten katseeni takaisin menosuuntaan. Hyrr, kyllä täällä onkin kylmä! Kiiruhdan askeleitani pysyäkseni lämpimänä ja ajattelen tallin pehmeässä, heinäntuoksuisessa lämmössä tyytyväisinä norkoilevia hevosia. Onnenpekat! tuhahdan mielessäni.

[jemppu]

Tulee päivän myöhäs koska mulla oli yökyläs yks kaveri...

Eka iltatallini

Tulin tallille ajoissa. Tänään on mun eka iltatallini! Sanoin vastaan tulevalle Emille.
Jaa, Emi vastasi.
Hippa Siiri ja Pampula. Ja hei Alma. Ja Cassu! Käännyin toiseen suuntaan. Aksu, Humu, Floora, Blande, Tiia ja Palmi, Liinu, Janus taitaa olla tunnilla. Riina, Myntti, Leevi ja Rensu. Topi, Sentti, Eppu , Jambo ja Anttu. Opinkohaan näitä koskaan? Kysyin Emiltä. No kai sä ne joskus opit Emi hymähti. Sitten menin katsomaan Pikkua, Blondia, Seraa, Sikkeä ja Toivoa. Yhtäkkiä havahduin. Ooks sä nähny Janusta missään? Alina kysyi. En, vastasin Mä kerron jos nään. Kiitti, Alina sanoi ja meni kysymään Maissilta. Taidan käydä katsomassa Aitta hevosia. Mitä?! Janus mitä sä täälä teet? Suo on ettitty! No tule nyt tänne! Tartuin ruunaa riimusta kiinni ja löähdin taluttamaan sitä talliin. Janus löytyi Alina! Missä se oli? Alina kysyi. Aitoilla, vastasin.

No nyt pitää aloittaa. Öö mis täälä on loimet? Kysyin nolona. Täällä, Alina näytti. Ai kiitti... No menen katsomaan ketkä tarvitsevat loimet. Sitten menin hakemaan loimet. Maissi ja Lauren mitä te täällä vielä teette? Menkää hän nyt kotiin... Öö Alman kualaimis on likaa... Ja Siirin myös... Tytö vaikersivat. Näyttäkäähän sitten missä kohdissa. Sanoin arvaten että tuo oli teko syy. No arvsin ettei näissä mitään ole. No minun täytyykin tästä lähteä.. Moikka! Maiss huusi. Ja minun myös moikka! Lauren huudahti ja lähti aika nopeasti kohti tallin ovea. Nauroin minuutin ja lähdin hakemaan hevosten ruokia. Ja valmis! Sanoin ja lähdin viemään ruokia. Vihdoin valmista huokasin, sammutin valot ja laitoin oven kiinni.

Tollanen tarina tuli.. Toivottavasti kelpaa.

[kisuli]

7.2.2010 ~ iltatalli by sophie

" Joo joo! Kyllä sä pian pääset syömään ruokias ", ärähdin Reimarille, joka hakkasi etukaviollaan oveaan. Mulkaisin oria vielä happamasti. Otin narkin mukaan ulos, sillä loput ponit ja hevoset piti saada sisälle.
Hain ensin ponit sisälle, kerrallaan maksimissaan kaksi. Kaikki ponit kulkivat nätisti vierelläni. Pian hain myös hevoset, jotka olivat myöskin aika kiltisti, lukuunottamatta muutamaa nuorempaa hevosta, jotka "säikkyivät" kaikkea.

Kaikki hevoset olivat sisällä. Otin niiltä ulkoloimet pois ja vaihdoin talliloimeen, jos oli tarpeellista. Hevoset ainakin näyttivät nälkäisiltä, joten tein loimien vaihdon nopeasti ja menin sekoittamaan muutamien hevosten iltamössöjä ja laittamaan heinäkärryihin heinät.
Viskoin kaikille hevosille yllättävän nopeasti sapuskat. Karvakorvat eivät kuitenkaan osoittaneet minkäänlaista kiitollisuutta, vaan sainkin muutamalta hevoselta, kuten Antulta ja Janukselta, pureman olkapäähäni.

Aivan, vesihanat piti avata ja tarkistaa. Ne olivat nopeasti kunnossa.
" Heeei, Pipsa. En tiedä mitä kello on, mutta sen tiedän, että sun pitäis nyt lähteä kotiin koska - noh... Tiedäksä, iltatallin pitäjän pitää häätää ihmiset täältä ", selitin. Pipsa katsoi minua ymmärtäväisesti.
" Njuu, kai se pitää tästä mennä. Toivottavasti iltatalli sujuu hyvin ", Pipsa sanoi ja lähti paikalta.
En löytänyt enää mistään ketään. Ehkä minunkin oli aika lähteä, sillä enää ei ollut kuin hälytysjärjestelmän kytkeminen päälle illan ohjelmassani. Se hoituikin nopeasti, joten keräsin kimpsuni ja kampsuni ja sammutin valot. Piti vain enää keksiä kyyti takaisin kotiin.

---

haha pituus<3

[emi]

Iltatalli 12.2

Tallilla olin koko päivän hyörinyt, odotin innolla iltaa joka nyt oli koittanut. Auttamassa olin joka tapauksessa iltatalleissa. Maiskuttelin Pampulalle, joka ei millään olisi halunnut tulla laitumelta. - ota nyt tää porkkana... supisin läsipäiselle tammalle. Ojensin toisen käteni niin että yletyin tämän päitsiin. - saimpas! ilakoin syvässä hangessa. Näytin tammalle leikkisästi kieltä ja talutin sen talliin.

- Voisit siivota Flooran, Humun ja Aksun karsinat.. Jossu määräsi ja jatkoi puuhiaan. - ookkke.. Sanoin ja hain kottarit + lapion. ensin Floora, koska sen piti päästä nopeasti talliin. Tammalle ei oltu laitettu loimea, ihmettelin sitä mutta silti jatkoin puuhia. En pitkään näissä karsinoissa ollut. Eihän niissä ollutkaan juuri mitään. - no.. Eikös seuraavaks laitsalta tuu... Floora ja... Cassu? kysyin Jossulta ja pysähdyin tämän taakse. - itse asiassa oon just menos hakee niitä, mut hae noita poneja nyt alkuun. Ota vaikka Siiri ja Pikku. Tyttö sanoi tietävästi ja koukkasi käteensä narut. Tein samoin, mutta lähdin eri suuntaan. - VOI EI! Kiljuin aitauksen luona. - Poneja ei näy missään! kiljuin uudestaan. Jossu tuli paikalle kuin tulihännän alla. - siis täh?! tyttö varmisti ja katsoi itsekin. - joo-o, ihan totta.. nyt ei auta ku lähtee ettii noita polleroita. Jossu kertoili. - yleensä ne lähtee Artsilaan päin, tai joskus ne menee maastolenkille.. eli nyt lähetään ratsain matkaan. Otetaan vaikka pari muuta tallityttöö mukaan ja hajaannutaan, pari voi myös jäähä tänne. Jossu ehdotti ja lähdimme juoksemaan talliin. - KUULUTUS! Jossu huudahti. - ponit ovat karanneet, joten jos vaikka... Liisa ja Sini tuutte mun ja Emin matkaan, muut jää päivystämään tänne! Jossu jatkoi ja hajaannuimme talliin. - valitkaa ite hepat, ottakaa riimun-naruja mukaan ja tulkaa tallipihalle. Jossu sanoi ja otti Cassun karsinastaan. Mietin kenet ottasin, Sentti! ajatuksiini pyöri tämä ihana ori. Juoksin tämän karsinalle. Sini oli kaapannut Bladen ja Liisa Antun.

Hetken käyntien jälkeen otimme reippaan ravin kunnes hihkaisin että näen ponien kavioiden jälkiä. Huokaisimme yhteen ääneen kun näimme Pikun seisovan tien reunassa, Siirikin oli siellä. Nämä törröttivät siinä, Liisa ja Sini ottivat nämä pikkuset, jatkoimme kavioiden jälkiä pitkin tiellä. Jonkun ajan päästä olimme lähellä laukka suoraa, Sinin kanssa menimme leppoisaa ravia, Liisa ja Jossu olivat menneet eri tielle. - missäköhän ne on.. kyllä täällä ainakin jälkiä näkyy.. Sini voihkaisi. vastasin vain hiljaisella "niinmpä" vastauksella. - Kato, kaikki loput ponit! Hihkaisimme yhteen ääneen, soitin Jossulle että tulevat laukka suoran alkuun nopeasti. Pian nämäkin olivat täällä. Otin kaksi ponia, niinkuin muutkin. Loput olivat menneet kuulemma tallille.

- huh, onneks saatiin nää kiinni ennen ihan pilkko pimeää.. Liisa sanoi laitellessaan poneja karsinoihinsa. Otin jo varusteita Sentiltä pois. - en tiennykää et tallityöt on tämmösiä. Sanoin ja rupesin nauramaan. Tallikäytävän lakaisin ja sitten oleskeluhuoneeseen kiiruhdin. Kaakaota hörpin ja tyttöjen kanssa lörpöttelin. Onneksi oli jo hommat tehty. Enää vain ilta ruoat, sitten valmista on.

- odottakaa nyt hetki, ärhensin Siirille ja Pampulle. Nämä pomppivat paikaltaan. - nonni, nyt saatte. sanoin ja menin seuraavaan karsinaan antamaan ruokansa. Pian oli kaikki syötetty, onneks oli Jossu apuna ajattelin mielessäni miltä tuntuisi olla täällä nyt yksin. - noin, nyt on kaikki ruokittu ja hoidettu tältäpäivää, kiitti siitä sulle Emi. Jossu sanoi ja läppäsi kätensä olkapäille. - millonkas tuut uudestaan? tuo vielä kysyi. - enpä tiiä.. sit ku aika riittää koulussa on nyt kokeita tosi paljon. Ja kohtahan ysille meen... Selitin tytölle, tottakai halusin pian mutta aina ei aika riitä.

- Tein nyt tän aamulla, ku ei oikein muutakaa mahista oo.. -

[Anne]

12.2.2010 Hommailuja

Oleskelu- ja lokerohuone imuroitu. Tartuin moppiin ja kätevästi kääntelin märällä Sinillä kurajäljet yläkerran lattialta pois. Vaikka olkkarin ovessa luki koirankokoisin kirjaimin: ”Jätäthän kengät lokerohuoneen puolelle, kiitos.”, velloi olkkarin lattia usein ruskeassa kurassa. Ilmeisesti älykäs hoitajisto ja muu tallin väki mielsivät saappaiden olevan täysin eri asia kuin kengät.

Ehdin ihailla siistiä oleskeluhuonetta noin sekunnin, kun ohitseni huoneeseen kiisi kaksi saapasjalkaista sottiaista: siskokset Ilu ja Elkku.

- Mitkä teillä on jalassa? kysyin murhaavasti.

Elkku punastui, mutta vastasi silti näsäviisaasti:

- Ratsastushousut.

Yritin hakea samanaista murinaa ilmeeseeni ja ääneeni kuin Clint Eastwood Gran Torinossa, mutta taisin epäonnistua surkeasti, kun kaksoset räjähtivät nauruun.

- Anne, sä et vaan osaa olla vihainen, Ilu nauroi ja repi kuuliaisesti saappaat jalastaan.
- En kai sitten, sanoin hymyillen. – Mutta omat jälkenne saatte kyllä siivota.

Ojensin mopin Elkulle, joka myös oli saanut saappaat jalastaan ja häivyin alakertaan raahaten imurin mukanani. Laitoin imurin vessojen kyljessä olevaan siivouskaappiin ja siirryin toimistoon tietokoneelle. Huonoilla kuvankäsittelytaidoillani tein havainnollisemman kuvan kenkien- ja saappaidenpitokiellosta olkkarissa:

Tulostin mokoman ja kiipesin yläkertaan teippaamaan sen oleskeluhuoneen oveen. Kaikkea sitä joutuukin tekemään, ajattelin, vaikka omistankin enää murto-osan tästä tallista.

Tunsin tarvitsevani kunnon hikitreeniratsastusta tylsän siivoamisen jälkeen. Lähdin pyydystämään Riinaa tarhasta. Parin tunnin kiivas taistelu olisi pian tiedossa, ajattelin hymyillen.

-Anne-

[Jusu]

Lauantai 13. helmikuuta

Hyräilen itsekseni taluttaessani aittaboksilaisia sisään aitan tarjoamaan lämpöön. Viimeisenä vien omaan matalaan majaansa Hillan, joka kiittää minua ylpeällä mulkaisulla ja nenän nyrpistyksellä.
- Joo anteeksi että ollaan myöhässä aikatalusta, murahdan tammalle. - Ei oltaisi, jos sä et itse olisi saanut päähäsi leikkiä kuurupiiloa. Jos sinä ja Pella ette olisi saaneet. Ja turha luulo, että mä sulle mitään ruokia tuon kun olen ensin joutunut jahtaamaan sua ties kuin kauan.
Hilla katsahtaa minua hämmentyneenä.
- Okei, hellyn. - Kyllä mä sulle ruokaa tuon, mutta kun noi päätallilaisetkin vielä odottavat safkojaan...

Tänään minulla ei ole apukäsistä pulaa, kun on lauantai ja tallilla on vielä tuntienkin jälkeen tyypilliseen tapaan paljon populaa. Passitan Ilun ja Elkun viemään aittaboksilaisten ruoat ja Jennan ja Lexien ryöstän avuksi päätallin ruokien jakoon. Cäpän ja Aimien käsiin tyrkkään luudat ja Keikki-parka joutuu pesuboksin siivoamishommiin.
Näin se homma etenee, tuumaan tyytyväisenä. Taitava delegointi on kaiken A ja O.

- Okei neitokaiset, aika häipyä! Kiitos avusta, nyt mä potkin teidät pihalle, huutelen muille (vasta kun olen teettänyt näillä kaikki vaativimmat hommat, toki).
Hepat on melkein saatu loimiteltua, siis ne, jotka yöloimituksia tarvitsevat ja hanatkin olen muistanut. Kun muut poistuvat paikalta, jatkan loimituskierrokseni loppuun. Tallin rauha on tänään jotenkin kadoksissa, kun hevoset pörräävät ihmeellisillä lauantaikierroksillaan ja tuntuvat nahistelevan keskenään.
- Koittakaahan rauhottua. Mä lähden ihan justiinsa, totean ja kipaisen yläkertaan hakemaan takkiani.
Takaisin palatessani kierrän vielä tallin ja jäljellä onkin enää hälytysjärjestelmän kytkeminen. Sen tehtyäni lähden taivaltamaan kotia kohti.

[jemppu]

14.2 2010

Hyvää ystävänpäivää Maissi, Lina ja Emi!
Samoin! Emi vastasi ensimmäisenä.
Kiitti samoin! Maiss sanoi puolestaan.
An... Siis samoin! Linakin sanoi.

Mä tarjoon limsat, sanoin
Miks? Lina kysyi.
Ystävänpäivän kunniaks! Vastasin.
Kuka on eka oleskeluhuonees?! Emi kysyi ja lähti juoksemaan.
Minä, Lina ja Maissi laahustettiin perässä.

Mitä blondi teki kun ajoi hevosella? Maiss kysyi.
Hmm...
Missä täs on kaasu!? Maissi sanoi.
Hehee! Juuri paikalle saapunut Jaakko hehetti.
Hui! Lina huusi.
Moikka! Huusin.
Moi mihin sä meet? Emi kysyi.
Iltatallia tekeen. Vastasin Emille.

En kuulut mitä tytö huusivat kun juoksin rappuja alas.
Tajusin mutta liian myöhään lensin suoraa Jossun syliin.
Sori! Sanoin Jossulle.
Ei se mitään, Jossu sanoi.
Tuli ainaki annettua ystävänpäivähali, mut pitää mennä..

Vein ilmoitustaululle ystävänpäiväkortin jossa luki: Hyvää ystävänpäivää kaikille Seppelelläisille!
Menin halimaan kaikkia heppoja samalla kun tarkistin niiden olevan kunnossa.
Menin laittamaan heppoje ruuat ja muisti että minulla on pari omenaa ja porkkanaa pussissa.
Otin kännykän ja soitin Annelle että saako kaikille laittaa palasen
Ja laitoin kun sain luvan. Jaoin kaikille pöperönsä laitoin loimet niille joille piti ja sammutin valot hyvää ystävän päivää kuiskasin kun laitoin oven kiinni.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!! <3 Jemppu

[Jusu]

Lauantai 20. helmikuuta

Viheltelen hiljaa lähtiessäni hakemaan hevosia sisälle. On vielä hieman aikaista iltatallille, mutta eipä se ole niin minuutintarkkaa. Pian hevoset ovat sisällä ja on aika ryhtyä ruokkimaan niille. Kuullessaan heinäkärryjen kolinan hevoset valpastuvat äkkiä ja tallista alkaa kantautua kärsimättömiä hörähdyksiä, kolahduksia ja hirnahduksia. Hymyilen hajamielisesti ja jaan jokaiselle osansa. Hevosten saatua heinät eteensä ne hiljenevät äkkiä rouskuttamaan heinänkorsiaan, ja minä kuljen tallissa jaellen hevosille väkirehuja. Unohdun matkan varrella rapsuttelemaan Senttiä hetkeksi, mutta jatkan kiireesti matkaani muistaessani loput ruokiaan odottavat nelijalkaiset.

Hanat on availtu, hevoset loimitettu, mutta käytävä on kamalassa kunnossa. Koska tallissa ei ole enää ketään, jota höykyttää, tartun luutaan ihan omin pikku kätösin ja alan lakaista hevosten mussuttaessa yhä ruokiaan.



- No niin, valmista on! Hei hei hevoset, hyvää yötä...

Kytken hälytyksen päälle varmistettuani, että kaikki on okei eikä tallissa todellakaan ole enää ketään.

[essi]

KYLMÄ ILTATALLI! 21.2.2010

Juoksin pitkin pientä tietä joka vei seppeleeseen, minulla oli siellä tänään iltatalli joka oli tämän vuoden ensimmäinen. Mitenkähän selviäisin siitä? Olisiko tallilla kovapäisiä jotka ei lähtisi käskystä? Oli niin paljon kysymyksiä illasta mutta hyvin se menee kuitenkin.

-Hups, kiljahdin törmäten johonkin joka myös kiljahti möreästi.
-Jaakko? Kysyin saaten vähän selvää pimeässä henkilöstä joka makasi voihkien maassa kun nousin ylös.
-Ei, en ole Jaakko, sanoi henkilö.
-Artsi! Huudahdin kun tunnistin selvä päisen äänen.
-niin juuri minä, sanoi Artsi.
-Etkö sä oo sunnuntasin aina humalassa? Kysyin Artsilta.
-En, sanoi Artsi selvästi ylpeänä.
-No huhuhuh, sanoin ihmeissäni.
-No mitä ihmeellistä siinä on? Kysyi Artsi.
-No yleensä sä oot aina humalassa ku nään sut, sanoin Artsille.
-Njaa, mumisi Artsi.
-Mun pitää mennä moikka! Sanoin Artsille ja lähdin kohti tallia.
-Moikka! Huusi Artsi perääni.

Avasin tallin oven ja vastaan tulvahti ihana tallin haju. Olin niin paljon kaivannut tätä hetkeä.
-Ovi kii! Huusi joku tallin käytävältä.
Hätkähdin ja vedin oven kiinni. Kävelin syvemmälle talliin ja huomasin Keikin Blondin kimpussa.
-Hei, sanoin Keikille.
-Hei Essi, vastasi Keikki.
-Hoitelet täällä tätä tyttöä, sanoin taputtaen Blondia massuun.
-Juu niin hoitelen kohta pitääkin lähteä kun kohta kuitenkin häädät minut, naurahti Keikki tullen pois karsinasta.
-Niin pitää, sanoin Keikille joka alkoi jo lähteä.
-Heippa, sanoin Keikille joka lähti tallista.
-Hei hei, sanoi Keikki.

Aloitin hommat. Otin kaikkien hevosten ruoka-astiat ja menin tekemään niille ruokia.
-Almalle tuota tuosta, Epulle tuota, Blondille tuota ja loppuille tuota ja tuota, mitisin itsekseni.
-Hei, sanoi Jossu tallin ovelta.
-Hei, vastasin huomaten Jossun.
-Sinä täällä hoitelet heposia, sanoi Jossu.
-Joo, vastasin iloisesti.
-Minä tästä ajattelin käydä katsomassa onko tänne ketään vielä tullut mutta onhan se Essi tänne tullut, sanoi iloisesti.
-Joo, vastasin ja vein ruuat hevosille.
-Moikka mä lähden tästä, sanoi Jossu ja lähti.
-Moi, huusin tämän perään vielä.

Rupesin lakaisemaan lattiaa iloisesti laulaen jotain ihme laulua jota olin joskus kuunnellut. Lakasin lattian äkkiä aukaisin hevosille hanat hyräillen taasen eri laulua ja sitten pompin kohti heinä vinttiä. Kun pääsin heinävintille näin edessäni keltaiset silmät.
-Vampyyri, kuiskasin niin hiljaa hyvä että omat ajatukset edes kuuli sen. Mutta sitten keltaisten silmien omistaja maukui joten säikähdin ja kaatuin heiniin. Avasin silmät, nousin ylös ja huomasin keltaisten silmien tuijottaen minua kuun sirpin valossa ja mikä se olikaan? KISSA! Miten pystyin sanomaan viatonta kissaa pahaksi vampyyriksi? Olin lukenut liikaa twilight kirjoja ja aloin liikaa uskomaan vampyyreihin.

heitin paaleja alas ja kiipesin sitten itse alas jossa muka ''Vampyyri'' oli jo. Se piti taas kauheaa mekkalaa joten nostin sen heinävintille takaisin josta ei paljoa sen mekkalaa kuulunut. Jakoin hevosille ja poneille heinät ja ajattelin oliko enää mitään tekemistä. Ei! sain vastaukseksi. Otin kamppeeni ja sammutin valot activoin hälytysjärjestelmän ja laitoin oven lukkoon. vedin yli isot lapaseni käteiheni ja lähdin juoksemaan kohti kotia kuun sirpin valossa ja kello oli 23.55 illalla. Eio sitä koskaan tiedä minkälaisia hippaheikkejä tähän aikaan täälläkin liikkui. Joten juoksin keskellä tietä.
LOPpu

[Catu]

25.2.2010 - Iltatalli ft. Katu

Olisi hienoa selittää kaikki kauneus yhdellä sanalla. Mutta se on liian vaikeaa. Monet ovat silti yrittäneet. Ja osat ovat osuneet lähelle, muttei tarpeeksi lähelle. Tämä siksi koska kaikilla on eri näkemys kauneudesta. Kaikilla oli aivan eri makumieltymykset. Eli miten kuvailla kaunista hevosta, hyvin vähin sanoin.

Lumi leijaili tummalta taivaalta alas eikä se tahtonut kiirehtiä, lumi nautti siitä laskusta. Minusta silti lumi saisi alkaa riittämään. Teitä ja polkuja kaarsivat 100cm korkuiset lumikinokset ja pikkulapset syöksyivät hyppimään niille. Aikuiset taas manasivat kun liukastuivat kävelytiellä jäällä ja kaatuvat pepulleen näyttävästi muiden edessä. Tummansininen taivas erotti tummanvihreät kuusenlatvat toisistaan lumen avulla, mikä roikkuikin oksilla. Alimmasta ylimpään oksaan, jokainen kaartui alaspäin yrittäen tavoitella maata. Jatkoin reipasta kävelyäni ja näin jo ihmisten valuvan tallilta poispäin, kohti uusia kotimatkoja.

Heitin talvitakkini satulahuoneen nurkkaan odottoamaan pariksi tunniksi. Talli oli alkanut hiljentyä ja enää kuului pehmeitä hörähdyksiä ja kimeitä hirnahduksia. Lähdin uhreasti ohjaamaan heiniä täynnä olevaa kottikärryä ja työnsin niitä edelläni tallin toiseen päähän. Yksitellen jaoin hevosille niiden omat ruoka-annokset ja liikuin hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Kottikärryjen pyörien pitäessä kamalaa vinkunaa, hevoset alkoivat käymään kärsimättömiksi ja kuulin karsinanovien kolahduksia.

Miten harja voikaan sopia niin hyvin käteeni? Miksi harjatessani lattiaa oloni tuntui leijailevan jossain muualla? Minulla ja harjalla sitten vaan synkkäsi, häätkin olisi jo suunniteltu kesäkuuhun. Lakaisin rauhallisesti tallinkäytävään ja harjoittelimme samalla tulevaa häävalssiamme. Heilautin harjaa puolelta toiselle ja lakaisin samalla. Nostelin kulmakarvojani ylös ja alas samalla kun olimme "kasvotusten" harjan kanssa.
- Mihin mennään häämatkalla? Kysähdin samalla kun siirryin lakaisemaan lattioita tallin toiselle puolelle.

Hevosten saaneen tarpeellisen pitkän ruokarauhan, kipaisin avaisemassa jokaiselle auki vesihanat.

Bladen lämmin hörähdys saa mieleni avoimeksi ja tunnen heti kuinka lämpö kertyy ruumiini sisälle. Tanskalainen puoliverinen jotenkin iski minuun ja rapsutinkin tammaa yleistä kauvemmin. Yöloimitus oli muuttunut rapsutushetkeksi, ja musta karva kiilsi tallin himmeässä valossa. Jatkoin loimituskierrostani mikä tapahtui yllättävän nopeasti vaikka shettissisarukset nyt mitä pyörivät kuin karusellin hevoset ja näykkivät huppariani kuin viimeistä ruoka-ateriaansa syödessään.

Hevoset alkoivat käymään untenmaille ja sammuttelin jokaisesta huoneesta valot. Pimeys valtasi koko tallin ja näppäilin hälytysjärjestelmän päälle, ennekuin astelin pimeyteen. Pois lämmöstä.

- Catu

[hansu]

27.2.10

Iltatalli

* Vilkaisin rannekelloani.Oli aika aloittaa iltatalli. Kiersin ensin tallin ympäri ja häädin yli innokkaat tallilla kävijät matkoihinsa. Lähdin kävelemään kohti satulahuonetta ja häädin sieltäkin loput pois. Nappasin samalla riimunnaruja mukaan kun lähdin hakemaan heppoja ulkoa. " Siiri ja Pampula pitää hakea.. Voi ei.. huokaisin. Mikähän show tästäkin tulisi.

Marssin määrätietoisesti kohti ponilaidunta ja vedin keuhkot täyteen ilmaa ja nappasin taskustani porkkanoita. Avsin portin ja luikahdin sisään. Suljin portin takanani ja huusin : " Siirii...Pampulaa ! Kävelin kohti poneja jotka seistä törröttivät keskellä laidunta. Pidin toisessa kädessäni riimunnaruja selkäni takana ja toisessa pidin porkkanoita. Ojensin kättäni kohti poneja ja nappasin Pampulan riimusta kiinni. Se heitti päänsä korkealle ja hirnahti. Ojensin porkkanan sille ja napsautin riimunnarun riimuun kiinni. Toisella kädelläni nappasin Siirin riimusta kiinni ja napsautin narun siihenkin kiinni.
Lähdin tallustamaan kohti porttia hymyillen. " Ponit haettu ulkoa.. Muita ei tarvitsekkaan hakea. mutisin itsekseni ja avasin portin. Suljin portin taas takanani ja kävelin kohti tallia. Siiri hirnahti ja se pysähtyi niille sijoilleen. " Siiri hei.. Ei oo mitään pelättävää.. Pääset kohta talliin syömään iltaruokiasi.. sanoin sille ja lähdin kävelemään eteenpäin.
Jotenkin sain tallin oven avattua ja lähdin kävelemään kohti ponien karsinaa.
Päästin ponit karsinaan ja huokaisin.
Menin katsomaan ruokia jotka olin sekoittanu ja hymyilin. Nyt ne olivat valmiita jaettavaksi. Kuulin hirnahduksia ja seiniin potkimisia. " Rauhoittukaa nyt.. huudahdin ja aloitin kaurojejn ja heinien jakamisen.

Huokaisin syvään kun olin saanut ruuat annettua. Katsoin että olin loimittaut hevoset yöksi jotka piti ja juoma-automaatitkin olin laittanut kuntoon.
Vilkaisin ympärilleni ja lähdin tallustamaan kohti varastoa. Hain sieltä haran ja rupesin puhdistamaan lattiaa.

Napsautin hälytys järjestelmän päälle ja toivotin hepoille vielä hyvää yötä ja astuin ulos pimeyteen.

- Hansu