Blondin hoitopäiväkirja <3

[Keikki]

12.06.09

'' Huhuu '' Hihkaisin ja venytin kaulaani nähdäkseni mahdolliset oleskeluhuoneessä löhöilevät. '' Onks tääl ketään? ''
Vastausta ei kuulunut, joten jatkoin matkaani.

Oli varhainen aamu, aurinko kurkisteli ujosti pilvien takaa ja sai mut hyvälle tuulelle. Vihreitten puiden vieläkin vihreämmät lehdet huojuivat pienen tuulenvireen tahdissa ja värikkäät kukkaset kurkottelivat kohti aurinkoa. Ruoho oli vielä kosteaa, kun talutin Blondin Seppeleen pihamaalle. Tamma napsi innoissaan meheviä ruohonkorsia maasta, enkä malttanut olla hymyilemättä sille. Se oli täydellinen! Istahdin kostealle nurmelle ja väänsin jalkani ristiin. Käänsin naaman kohti taivasta ja annoin auringon lämmittää kasvojani. Vieriestäni kuului vaimeaa rouskutusta, enkä voinut muuta kuin ajatella, ettei elämä voinut paremmaksi muuttua!

Huokaisten nousin maasta ja nykäisin lempeästi riimunnarua. Tamma nosti päätänsä, astui askeleen minua kohti ja kurkotti kaulaansa saadakseen vielä viimeisen haukkauksen mehevää ruohoa. Blondin suurten kavioiden aiheuttama rytmikäs kolina täytti pihamaan kävellessämme talliin. Livahdin karsinaan tamman perässä, napsautin riimunnarun irti riimusta, mutta jätin riimun sen päähän. Sulkiessani oven tamma nosti päänsä heinistä ja hörähti perääni. Lämmin tunne täytti minut jatkaessani matkaa. Satulahuoneeasta nappasin hoidokkini varusteeet, jotka nakkasin harjauspuomin viereen. Kaapeilta kaivoin esiin Blondin harjat, sekä oman kypäräni ja hanskani. Kipaisin viemässä nekin puomille, jonka jälkeen astelin iloisesti hyräillen Blondin karsinalle. Tamma oli jo karsinansa ovella, kun minä pääsin sinne. Kiinnitin riimunnarun tamman riimuun ja talutin sen jälleen pihalle. Oli aika kunnon harjaukseen!

Suin tamman rotevaa kaulaa rytmikkäästi. Blondi nuokkui kevyesti, lerputti alahuultaan ja takajalkakin oli lepuutus asennossa. Hyräillen ja lauleskellen harjailin tammaa. Olisin vihellellyt myös, ellen olisi ollut niin naurettavan huono siinä. Vaihdoin tamman toiselle kyljelle, jatkaen lauleskelua. Tamman rennosti lerppuvat korvat käännähtivät aina välillä minua kohti. Muutama aamutokkurainen kärpänen lennähti tamman persuksille, mutta Blondi-mamma hääsi ne nopella ja kiivaalla hännänhuiskautuksella. Siirryin harjaamaan päätä harjattuani molemmat kyljet, kaulan ja jalat. Tamma nojasi päätänsä autuaasti olkaani, ja harjattuani sen suurehkon pään, pussasin sitä kevyesti turvalle. Luikahdin hiljaa tamman kaulan alta ja nappasin käteeni kaviokoukun. Kaviot sain putsattua helposti, tamma ei ikinä tehnyt jalkansa nostamisesta isoa numeroa. Koska ilma oli ollut suhtellisen kuiva viime yönä, eivät kaviot olleet kovinkaan likaiset. Nopeasti saatoin siirtyä suitsimaan tammaa. Sujautin suitset vaivatta sen päähän, kutiteltuani ensin sen kieltä saadakseni tamman suun aukeamaan. Vaimeasti mumisten puin tammalle vielä satulan selkään, ja olimme valmiita lähtöön.
'' Ei kun menoks! '' Kuiskasin tammalle innostuneena.

Nappasin molemmat ohjat vasempaan käteeni ja takerruin molemmin käsin satulan etukaareen. Olin ihmeellisesti edistynyt tamman selkään pääsemisessä, ja tänäänkin pääsin satulaan vaivatta. Satulasta käsin kiristin vyötä muutamalla reiällä ja lyhensin vielä Yuffin mitoissa olevia jalustimia hieman. Kun olin valmis, napautin tammaa kevyesti pohkeillani ja Blondi vastasi käskyyn halukkaasti. Reippaassa käynnissä lähdimme askeltamaan kohti maastopolkuja. Linnut liversivät puissa innokkaasti ja saivat mut hymyilemään. Pehmeistä pohkeista siirryimme vähitellen raviin. Kavioista syntyvä kumea paukahtelu oli mielestäni rentouttavaa, ja sopi yhteen puiden lehtien vaimeaan kahinaan. Tamma rehevyydestään huolimatta ravaili innokkaasti, jollakin lailla kevyen tuntuisena. Tämä se vasta on elämää, mietin itsekseni.

Olimme kuin huomaamatta saapuneet laukkasuoralle. Tähyilin eteenpäin ja annoin Blondille pehmeät laukka-avut. Innokkaana tamma ponkaisi laukalle ja rytmikkäästi laukkasimme puiden lomassa. Ilmassa kävi pieni tuulenvire, joka työnsi kypärän alta kurkistelevat hiukseni hulmuamaan. Kevensin istuntaani ja nautin tunteesta, laukkaaminen näin ihanalla hevosella oli vapauttavaa! Hiljalleen hidastelin tamman raviin ja taputtelin sen kaulaa. Siirtyessämme käyntiin annoin hieman pidemmät ohjat, ja niin jatkoimme matkaamme rauhallisesti kävellen.

Jätin tamman tarhallensa suuren heinäkasan ääreen. Tarhassa majailivat myös Palmi ja tämän suloinen varsa. Blondi ktsahti perääni ja heitin sille lentosuukon. Minulla oli edessä hommia kottikärryjen ja talikon ääressä!

Keikki & Blondi 30 HM

Yuff// Gimp + paint rules! x) Tosi hieno, noi värit on tommoset pehmeet ja kauniit! <3

[Keikki]

12.06.09 Blondi rakastaa laidunta!



Mhm. Älkää edes mainitko hyviä mittasuhteita x) Älkää myöskään kysykö milloin hevosen jalat menee noin.. oudosti.

Keikki & Blondi 31 HM

[Keikki]

14.06.09 Yhteis poseeraus.



En kommentoi, monen tunnin työn tulos.. x)

Keikki & Blondi 32 HM

[Yuff]

15. kesäkuuta 2009

Keikki tuijotti minua hörppiessäni kahvia ja lukiessani ikivanhaa hevoshullua. Olin aivan toisessa maailmassa, ennen kun tyttö vastapäätäni sanoi:
" Maa kutsuu Yuffia! "
Säpsähdin ja osa kuumasta kahvistani tipahti t-paitani somistukseksi. Iskin kupin pöytään ja inahdin epätoivoisesti:
" Polttaa! "
Ponnahdin ylös tuolistani ja koitin pyyhkiä itseäni, ja sitten pyyhin suupielilleni valuneet kahvit. Keikki katsoi vielä hetken hiljaa ennen kun hän helähti iloiseen, valloittavaan nauruun. Mulkaisin häntä:
" Mitäs siinä naurat, olisin voinut vaikka... kuolla. "
Pyöräytin silmiäni nojautuessani eteenpäin. Toistin uhkaavan kuuloisena sanat:
" Kuollaaaa... "
Keikki vain jatkoi nauruaan uhkailuistani huolimatta. Hymyillen pudistin päätäni ja istuin takaisin tuoliin.

Aamupäivän toilailujen jälkeen painuin pihalle katsomaan Blondin laiduntamista. Se nosti päänsä heinien seasta päästäen jonkinlaisen äännähdyksen, jota en aluksi tunnistanut hevoselle luonteisimmaksi ääneksi. Naurahdin ja pujahdin riimun kanssa sisään aidasta.
Taputin mammaa kaulalle, se seisoi hienosti paikallaan minun laittaessa sen riimuun. Talutin sen ulos laitumelta ja sidoin vetosolmulla ulos puomiin. Päivä oli erittäin lämmin, joten olisi täyttä hukkaa jos hoitelisin tamman sisällä tallissa.
Reippaasti kävelin talliin hakemaan harjapakkia. Kävelin tottunein askelin satulahuoneeseen, jossa huomasin Keikin puhdistavan Blondin satulaa.
" Ai? "
Yllättyneenä päästin ensimmäisen päähäni tulleen äännähdyksen ilmoille.
" Olitko menos ratsastamaan? "
Keikki kysyi huvittuneena. Nyökkäsin.
" Mut oikeastaan on ihan mukava mennä ilman satulaa. "
Löin käteni yhteen tarttuen sitten harjapakkiin jota olin alunperinkin tullut hakemaan.

Blondi ei ollut edes ehtinyt paljon kerätä likaa, joka teki harjaamisesta oikein helppoa. Suitsitin Blondin harjauksen päätteeksi ja irroitin riimun. Käänsin mamman puomia vasten, josta pääsin nousemaan kätevästi selkään. Aluksi olin ajatellut kouluharjoittelua, mutta kun päivä oli näin upea ja satulaakaan ei ollut, en voinut vastustaa ajatusta maastolenkistä. Suuntasimme siis nokkamme kohti aurinkoisia maastoja.

Blondi laukkasi rytmikkäästi ja erittäin pirteästi meidän suunnatessa metsän ympäröimällä tiellä. Näin peltoaukean häämöttävän edessä, ja aloin jo ennen sitä hieman pidättää, siispä poistuimme metsästä ravissa, joka jostain syystä tuntui pian niin laiskalta, että kohta se varmaan tippuisi. Piristin mammaa pohkeilla, mutta ravi nousi kuin purkka tukasta. Odottamatta Blondi säpsähti, hypäten ojan yli kauttaaltaan vihreään, orastavaan peltoon. Sitten se pysähtyi, jääden tuijottamaan suoraan kohti tien yli metsän laitaa. Kummastelin moista käytöstä, ennen kun löysin silmiini syyn Blondin käytökseen. Suuret sarvet kääntyivät meitä kohti, ja se nosti turpaansa haistellen ilmaan tullutta, vieraan eläimen hajua. Se oli valtava hirvi. Katsoin sitä silmät vähintään yhtä suurellaan kuin Blondillakin. Sen sarvet olivat varmaan kolme kertaa päätään isommat. Hetken tuijotuskilpailun jälkeen se asteli rauhallisesti takaisin metsään, josta oli tullutkin. Puhalsin ilmat keuhkoistani ja sanoin:
" Blondi se meni jo, ei se tule takaisin. "
Sanani menivät tyhjille korville. Tamma oli äärimmäisen jännittynyt. Koitin rapsutella sitä, herätellä huomiota nykimällä hieman ohjaa, mutta vasta viiden minuutin jälkeen se uskalsi edes hieman päätään kääntää.
" Senkin pösilö, mennäänkö jo? "
Seuraavalla kerralla ottaisin raipan mukaan.

Saavuimme talliin. Pilvetkin olivat kerääntyneet seppeleen ylle, näyttäen siltä kuin ne minä hetkenä hyvänsä näyttäisivät sateensa meille. Keikki paukkasi juuri pihalle tallista kun saavuimme puomille.
" Hui, näytätte kuin olisitte aaveen nähnyt! "
Blondi hieman säpsähti Keikkiä, ennen kun huomasi että kyseessä oli hänen toinen hoitajansa.
" Joo, no ehkä hirvet käy aaveesta. "
Sanoin liukuessani alas selästä.
" Mitä? Hirvi, hui missä? "
" Siinä peltoaukean paikkeilla. "
Sanoin hymyillen.

Yuff & Blondi 44HM

[Keikki]

15.06.09 Hirviä ja lantapaakkuja.

'' Hui, näytätte kuin olisitte aaveen nähnyt! '' Huudahdin ja Blondi säpsähti.
'' Joo, no ehkä hirvet käy aaveesta. '' Totesi pitkästä aikaa tallille tullut Yuff, joka liukui parhaillaan alas tamman selästä. Tyttö oli lähtenyt maastoon paljasselkäisellä tammalla, koska itse olin ollut tiemätämätön ratsastusaikeisesta Yuffista ja ruvennut putsaamaan satulaa.
'' Mitä? Hirvi, hui missä? '' Kysäisin järkyttyneenä.
'' Siinä peltoaukeaman paikkeilla. '' Kertoi Yuff hymyillen. Tytön paitaa koristi aamuiset kahvitahrat, jotka saivat minut purskahtamaan jälleen nauruun. Yuff katsoi kummastuneena minuun, ja siirsi katseensa sitten paitaansa. Tyttö heläytti ilmoille tarttuvan naurunsa ja lähti taluttamaan Blondia talliin.

Blondi oli vihdoin lakannut säpsymästä, vaikka kuuntelikin tallissa raikuvaa nauruamme hieman kummissaan. Kun naurumme oli vihdoin laantunut satunnaisiksi tyrskähdyksiksi, Blondi hautasi päänsä heiniinsä ja me saatoimme jatkaa harjaamista.

Ähisten ja puhisten lappasin kottikärryihin viimeisen talikollisen lantaa. Virnistäen Yuff lähti tyhjentämään kottareita. Huokaisten ryhdyin harjaamaan käytävälle lennähtäneitä puruja takaisin karsinaan.

'' Hyi! '' Tokaisin putsatessani ruokakuppia. Itselleni oli jäänyt ihan pimennon pulelle, kuinka hevosen ruokakupista saattoi löytyä lantaa. Yuff oli jo putsannut juoma-automaatin ja seurasi touhujani karsinan seinään nojaten.
'' Täh? '' Tyttö kysyi ihnosta vääristynyttä naamaani kyseenalaistaen. Kahdella sormella nappasin lantapaakun ja nakkasin sen tyttöä päin.
'' Yök! '' Kiljaisi Yuffa ja nauraen laitoin sormen huulilleni.
'' Ei tallissa saa kiljua. '' Sanoin hymyillen.
'' Eikä myöskään riehua! '' Tokaisi Yuff. '' Eikä varsinkaa saa leikkiä lantapaakkusotaa! ''
Samassa naamalleni läjähti pyörä lanta kikkare. Jätin puhtaan ruoka-astian ja ryntäsin ulko-ovea kohti, pakoon lanta-pommitusta.

Katsoin likaista paitaani pärskien. Nauru oli saada minusta jälleen vallan, ja pärskähdellen taituin kaksin kerroin pidellen vatsaani. Ohi kävelevä Ros katsoi meihin päätään pudistellen.
'' On se hyvä että tuutte noinkin hyvin toimeen '' Nainen tokaisi ja naurean jatkoi matkaansa.
'' Auau, mun vatsa sattuu, älä enää naurata! '' Kikatti ruohikossa kierivä Yuff.
'' Sun naamassa on lantaa '' Räkätin takaisin ja yritin hengittää syvään.
'' Hei, täällä alkaa sataa! '' Yuff ilmoitti nousten maasta. Levitin kämmenet kohti taivasta, ja toden totta, taivaalle kerääntyneistä tummista pilvistä alkoi tipahdella vesipisaroita.
'' Blondi pitää hakea sisään! '' Huomasin ja lähdimme astelemaan kohti tarhoja.

Keikki & Blondi (+ Yuff) 33 HM

Öhh. Aihe vähän karkas käsistä, en ollut suunnitellut tämmöistä x) Toivottavasti sun osas ei haittaa, Yuff..?

[Yuff]

Ei haittaa, sain mahtavat naurut taas : D

[Yuff]

16. kesäkuuta 2009
Taru lantapallon sormuksesta.

" Blondi, nyt lopeta! "
Koitin ojentaa riimussa hyppelevää valkeaa tammaa, mutta kiukutteluni menivät tyhjille korville. Kaikki alkoi kun olin koittanut
hakea mammaa laitumelta, ja astunut sitten pienen risun päälle, jota Blondi tietenkin oli käärmeeksi luullut. Nyt se tempoi
riimussa kun hullu, koittaen päästä karkuun hurjaa käärmettä.
" Hölmö, se oli risu. "
Vaihdoin äänensävyni tasaiseen, rauhoittavaan ääneen, kun kuulin päässäni vanhan miehen äänen "muista itse olla
rauhallinen, rauhoittaaksesi eläimen". Pudistin päätäni. Kostea heinä allani vei pidon itseltäni, ja ennen kun edes ehdin
kissaa sanoa, tajusin olevani takamuksellani keskellä laidunta. Riimu lipesi kädestäni, ja Blondi lähti sille tielleen.
Nousin ylös ja poimin kuihtuneen koivun oksan vierestäni. Katsoin sitä hetken, ennen kun heitin sen laitumen aidan ylitse.

Blondi kääntyi minua kohden kun huusin sen nimeä. Katseessaan sillä oli jotain joka sai sen näyttämään vuosia nuoremmalta,
vaikkakin roteva vartalo näytti kaikelta muulta kun nuorelta.
" Ala tulla. "
Sanoin puuskahtaen. Äänestäni ehkä saattoi lukea epätoivon. Valkea hevonen kääntyi minuun selin, ja aina välillä kurkisti
minua takamuksensa takaa. Kävelin kaikkia periaatteitani vastaan Blondin luokse ja tartuin hänen riimunnaruun.
" Onko nyt hyvä mieli? "
Kysyin koittaen pitää ääneni vihaisena, johon en kuitenkaan kauaa pystynyt. Nojauduin Blondin kaulaan hymyillen. Sanoin:
" Oot niin paras. "
Sormellani suorin tamman valkeaa harjaa, ja havahduin sitten tuntiessani selässä toisen pehmeän turvan. Käännyin ja näin
Palmin, jota myös silitin otsan kohdalta.
" Hei vain sinullekin. "

" Yuff! "
Kuului portilta. Siristin silmiäni nähdäkseni kuka se oli, ja kuten arvata saattaa, luulisin sen olleen Keikki.
" Moi! "
Huudahdin. Hevoset vieressäni eivät edes säpsähtäneet, kummallista. Keikki lähti kävelemään korkeassa heinikossa kohti
minua ja Blondia. Hänen askeleidensa nopeasta temmosta olisin voinut kuvitella hänen olleen vihainen. Luokseni päästyä
epäilykset kuitenkin karisivat. Tyttö veti henkeä puhuakseen, mutta sanoin ennen kun tuo ehti edes ymmärtää:
" Haluatko ratsastaa? "
Keikin suu jäi auki kuin hän olisi muka yllättynyt sanoistani, joka sai minut naurahtamaan.
" No. Tuota, kyllä kai? "
" Hyvä on, nouse selkään sitten. "
Ennen kun olin lauseeni ehtinyt loppuun sanomaan olin jo kiinni Keikin jalassa punttaamassa häntä selkään. Minua
kummastellen Keikki otti Blondia harjasta kiinni ja nousi selkään istumaan.
" Tadaa! "
Naurahdin ja lähdin viemään Blondia riimussa. Palmi seurasi meitä portille asti, mutta estin sen tulemasta edemmäs veräjän
paimenlangalla, jota tuo kiltisti väisti. Annoin mamman riimunnarun pään selässä istuvalle Keikille, ja suljin veräjän perässäni.

Palmi tuli vielä katselemaan minua, samoin Kiira.
" Heippa. "
Sanoin, ja silitin vielä molempia hetken, lähtien sitten harppomaan Blondin ja Keikin perään.

Keikki oli lähtenyt Blondin kanssa ratsastamaan, siispä otin osakseni puhdistaa Blondin karsinan ja muuta siihen liittyvää.
Heiluin talikon kanssa kuivikkeiden seassa kuin mielipuoli, etsien hysteerisenä jokaisen lantapallon ja virtsaläjän. Iskin talikon
yhteen erilliseen lantapalloon, saaden sen halkeamaan kahtia. Sen puoliskat pyörähtivät erilleen, ja iskin silmäni toiseen
keinuvaan puoliskaan. Se kiilsi kauniisti. Kumarruin sen ylle, katsoen sitä oikein tarkkaan. En ollut uskoa silmiäni. Hopeinen,
kaunis sormus. Nostin sen irti lantapallerosta ja pyyhkäisin hieman. Erittäin yksinkertainen sormus, sisällä ei mitään tekstiä,
vain joku numerokoodi, niin kuin lähes joka sormuksessa, joka kertoisi sen materiaalin, oli se sitten valkokultaa tai nikkeliä.
Pinta oli sileä, hieman pyöreä.

Karsinan, ruoka-astian ja harjat puhdistettuani, olin päättänyt palkita itseni kupilla - tai kolmella - kahvia. Keitin porisi
vieressäni päästäen ilmaan ihanaa kahvin tuoksua. Sitä haistellessani pesin viereisessä tiskialtaassa löytämääni sormusta,
jonka lopulta iskin pöytään tyttöjen keskelle.
" Keltään tällaista kadonnut? "
Kysyin. Jenna katsoi minuun epäilevästi ja tarttui sormukseen. Hän katseli sitä hetken ja sovitteli jokaiseen sormeensa, todeten
sen olleen liian pieni.
" Mistä löysit sen? "
Kysyi Reega. Naurahdin.
" Blondin lannasta. "
Jenna sai kummalliset sätkyt kuullessaan lanta-sanan, ja sormus lensi lattialle. Muut helähtivät nauruun.
" Outoa. "
Sanoi Reega sitten hymyillen.

Samassa pöllähti Josefiina kerhohuoneeseen. Hänen mielenkiintonsa heräsi ihmisten keräännyttyä pöydän ääreen
naureskelemaan. Hän nojautui kyynärpäillään Reegan majoittaman nojatuolin selkämykseen ja kysyi:
" Mitäs täällä tirskutaan? "
" Yuff löysi sormuksen Blondin lannasta. "
Sanat herättivät vetävää mielenkiintoa Josefiinaan.
" Niinkö? "
Kuulin heidän keskustelevan, vaikka itse olin selin kaikkiin, kaataen kahvia lempikuppiini. Käännyin hörpäten siitä samalla, ja
istutin itseni sohvaan Jennan ja Brennan väliin. Kahvi poltti kieltäni, ja se sai minut hengittämään suu auki, kieli pihalla. Kuulin vastapäätäni istuvan Wearin huudahtavan Rosia nimeltä. Käännyin katsomaan ovelle, jossa näin tuon kyseisen naisen
saapuvan huoneeseen.
" Onko sormus hukassa? "
Kysyin kohottaen toista kulmaani.
" Öö... ei taida olla. "
Nyökyttelin. Ros olikin jo löytänyt käsiinsä sormuksen, jota katseli parhaillaan.
" Löysitsä tämän jostain Blondilta? "
" Joo siivosin karsinaa, se oli lantapallossa. "
Ros huokaisi syvään.
" Onneksi se ei ole mikään kamalan iso. Tuollaiset vieraat esineet hevosen ruoansulatuksessa ei ole ihan tervetulleita. Saati
nielussa. "
Sanoin kuulostaen jotenkin pätevältä, vaikka kaikkihan sen tiesivät ettei hevoset sormuksilla elä. Join lisää kahviani, koittaen
pähkäillä hetken. Jos se ei ollut Keikin sormus en osannut yhtään sanoa kenen se olisi.

Pyörittelin sormusta käsissäni samalla kun istuin Blondin karsinassa. Päivä oli jo kääntynyt illan puoleen ja olin ehtinyt miettiä jo monta mahdollista teoriaa tähän mysteeriin. Minulla oli olo kuin olisin suurempikin Mac Gyver tai Miami Vice Cop.
Ajatuksiltani kuitenkin herkesin kuullessani saapuvia kavioiden kopseita. Keikki avasi posket punaisina Blondin karsinan, säikähtäen minua, nurkassa kun virnuilin.
" Moi. "
Sanoin ilkikurisesti hymyillen. Keikki katsoi minuun epäilevänä, pudistaen päätään. Blondi saapui perästä, näyttäen vähemmän väsyneeltä kuin Keikki. Jotenkin näytti huvittavalta.
" Moi vaan. "
Keikki puuskahti. Hän katsoi minuun huomaten sormuksen.
" Hieno sormus. "
Sanoi sitten. Nousin ylös turpeesta, ja aloin auttamaan Blondin hoitamisessa.
" Arvaa mistä löysin sen. "
Kysyin hymyillen. Keikki vilkaisi minuun.
" Kerro. "
Sanoi lopulta.
" Se oli Blondin lantapallossa. "
" Tääh?! Näytä. "
Keikki sävähti. Ojensin sen hänelle, joka huomasi heti saman kuin Jennakin, se oli liian pieni. Puuskahdin. Jälleen olin lähtöruudussa. Se saattoi nyt olla kenen vain, vaikka jonkun tuntilaisen tai satunnaisen kävijän. Ei sillä ehkä niin väliä kenen se oli, vaan kuinka se oli Blondiin joutunut.

Kun Blondi oli hoidettu ja viety takaisin laitumelle, kiipesin jälleen kerhohuoneeseen, jossa uteliaana Josefiina kysyi, olisinko löytänyt jo omistajaa sormukselle. Pudistin päätäni ja ryöstin hänen työpöytänsä tulostimesta yhden paperin. Avasin punaisen tussin ja kirjoitin selvin tikkukirjaimin 'Löytynyt hopeinen pieni sormus' katsoin Josefiinaan mietteliäänä. Hän kummasteli minua, jatkaen omia hommiaan. Mutisin:
" Kirjoitan tähän että: 'tule hakemaan jos uskallat, olen hyvin vihainen miten sormuksesi oli hoitsuni suuhun joutunut'. "
Josefiina naurahti.
" Älä nyt sentään. "
" Okei okei. "
Mainitsin hymyillen.

Iskin paperin ilmoitustauluun Keikki vierelläni, joka tökkäsi kaksi nastaa ylös ja yhden alas, sitten hän luki sen ääneen:
" Löytynyt hopeinen pieni sormus. Omistaja voi kysellä omaisuuttaan Yuffilta. "
Nyökkäsin Keikin katsoessa minuun.
" Laitan sen ristikuulusteluun, iästä tai sukupuolesta riippumatta. "
Totesin tuimana. Keikki nauroi.
" Hui. "


Yuff & Blondi 45 HM

[Yuff]

18. kesäkuuta 2009
Kahvinjuojan painajainen

Tottuneeseen tapaani kaadoin vettä kahvinkeittimeen ja tökkäisin suodatinpussin paikoilleen. Kaivoin kaapista peltirasian, joka nostaessa tuntui pelottavan kevyeltä. Pelko hiipi selkäpiihini kun vapisevin käsin avasin peltisen kannen. Kahvin porojen jumalainen tuoksu hiipi nenääni, mutta kauhukseni huomasin tuijottavani peilikuvaa peltirasian pohjasta. "Ei, miten tämä on mahdollista" ajattelin, ja käännyin salamana kohti kerhohuoneen sohvia. Rasia tipahti kolisten lattialle. Kaikki huoneessa olevat tuijottivat minua kuin mitäkin kummajaista. Käännähdin uudelleen ympäri ja tutkin jokaisen kaapin itsekseni mutisten. Sitten käännyin taas.
" Ei kahvia! "
Huusin epätoivon vallassa. Brenna naurahti ja sanoi:
" Siitäs sait. "
Murahtaen käänsin katseeni häneen. Ilu säesti hänen nauruaan:
" Hahaa, voi raukkaa. Kestätkö varmasti tämän päivän? "
Pudistin päätäni ja nostin selkäni ryhtiinsä. Vitsinä sanoin:
" Lyödäänkö vetoa? "
" Takuulla! "
Huudahti Brenna.
" Hyvä on. Jos voitan, ostan itse kaksi pakettia kahvia seppeleeseen, mutta jos te voitatte, ostatte neljä, koska teitä on kaksi! "
Kohotin toista kulmaani ja ojensin käteni kohti Brennaa ja Ilua.
" Onko tuo nyt reilua? "
Sanoi Brenna.
" Vai etkö uskalla? "
Naurahdin takaisin. Kiukun puuskan johdosta hän tarrasi käteeni ja epätoivo iski jälleen minuun. Mitä meninkään tekemään?!

Reippain askelin kävelin kohti alakertaa. Pureskelin samalla kynttäni, mielessäni pyöri vain yksi ja ainoa asia. Kahvi. Miten voisin edes ratsastaa jos en ole saanut tottuneeseen tapaan ratsastus/tallikahviani. Kävelin ulos tallista riimunnaru toisessa kädessäni ja nojauduin varsalaitumen aitaan. Huhuilin Blondia, joka oli kaukana toisessa nurkassa. Mutisten astuin veräjästä sisään jatkaen huhuilua. Valkea hevonen nosti turpaansa vihreän nurmen seasta, kääntyen minuun päin.
" Tule vain jooko mammaseni. "
Huudahdin.
" Älä koettele hermojani, olen kahvittomalla linjalla. "
Aivan kuin Blondi olisi ymmärtänyt sanani, niin ripeään hän painoi päänsä takaisin heiniin, kuin ilkkuakseen. "Sinäkin Brutukseni", ajattelin, lähtien kävelemään kohti Blondia, jälleen kaikkia periaatteitani vastaan.

Viedessäni Blondia puomiin törmäsin yllättäin Rosiin.
" Hei, Yuff. "
Hän sanoi. Moikkasin takaisin pysäyttäen Blondin, jotta voisin jäädä juttelemaan Rosin kanssa.
" Onko sormuksen omistaja jo löytynyt? "
Nainen kysyi.
" Eipä ole, ehkä ne ei uskalla, olen niin pelottava. "
Hymyilin, siristäen silmiäni auringolta, joka oli vihdoinkin monen päivän jälkeen uskaltautunut paljastumaan pilvien lomasta. Ros nyökytteli.
" Juupa juu. Mitäs olet tänään ajatellut tehdä? "
Hymy nousi kasvoilleni.
" Ajattelin vähän koulutreeniä, tekee hyvää kahvillekin. "
Ros kuristi kulmiaan hämmästyneenä, toistaen sanojani:
" Kahville? "
Ilmeeni kirkastui:
" Mitä? Missä kahvia? "
" Sanoit Blondia kahviksi. "
Ros alkoi nauramaan.
" Mitä?! No en varmana! "
Poskeni alkoivat punottaa, mutta Ros vain nauroi, jatkaen matkaansa iloisena, huutaen perääni:
" Pidä hauskaa kahvin kanssa! "
Pudistin päätäni, jatkaen matkaa puomille, johon laitoin Blondin kiinni vetosolmulla.

Blondi näytti nauttivan täysin siemauksin auringon paisteesta sen valkoiselle karvapeitteelle, ja minun harjatessa sitä pitkin, hierovin vedoin. Turkki kiilsi kuin vasta vahattu auto, ja täytyi sanoa että olin itsekin tyytyväinen. Putsasin vielä kaikki kaviotkin, tarkistaen myös että kengät olivat varmasti kiinni.
" Hyvä tyttö. "
Nousin ja taputin tammaa lautaselle. Ei se näyttänyt noteeraavan, vain roikotti alahuultaan rentona, korvat myös notkottivat suoraan eteenpäin. Laitoin kaikki tavarat takaisin harjapakkiin, kiinnittäen sen ja vein takaisin satulahuoneeseen. Siellä oli ihanan viileä, verrattuna ulkona porottavaan aurinkoon. Kaappasin seinältä Blondin satulan ja suitset, kävellen takaisin ulos. Kuulin Brennan huutavan jostain perääni.
" Muista, Yuff, me tarkkailemme sua! "
Tuhahdin, asettaen satulan vielä toistaiseksi puomille. Kylläpä sekin näytti puhtaalta Keikin käsittelyn jäljiltä. Toisaalta suitset eivät. Niitä oltiin varmaan viimeksi pesty vuonna nakki ja makkara.

Satuloin ja suitsin Blondin, laittaen vielä pintelit takajalkoihin. Irroitin riimun ja talutin mamman ratsastuskentälle kaartoon. Napsautin kypäräni kunnolla kiinni ja kiristin sitten satulavyötä. Nousin tottuneesti selkään muistaen kehua kuinka hienosti Blondi jälleen seisoi paikallaan. Vielä viimeiset satulavyön kiristykset ja jalustimien säädöt, ennen kun annoin pohkeita tammalle. Liikkuminen oli tahmeaa, eikä Blondi oikein jaksanut nostaa kavioitaan. Koitin antaa pohjetta, mutta mamma ei kuunnellut, ja tietenkin olin unohtanut ottaa raipan. Katselin ympärilleni, näkemättä kuitenkaan ketään, joka voisi auttaa. Pian tallin kulmalta kuitenkin käveli joku tuntematon vanhemman puoleinen nainen. Pysäytin Blondin ja huudahdin.
" Hei, anteeksi, voisitteko auttaa? "
Nainen katsoi minuun hymyillen, tullen sitten luokseni. Toisessa kädessään hänellä oli pienet ratsastussaappaat, ja toisessa...
" Niin? "
Nainen sanoi, toisessa kädessään höyryävän lämmin take-away kahvi. Tunsin nielaisevani tyhjää.
" Anteeksi, voisitteko antaa minulle raippani, se on tuolla. "
Sanoin ja osoitin puomiin nojaavaa punaista raippaa. Nainen katsoi suuntaan ja sanoi.
" Okei, pidättekö tätä. "
Hän sanoi ja ojensi minulle kahvinsa. Tartuin siihen vapisevin käsin. Se lämmitti kämmentäni mustan tekonahkaisen ratsastushansikkaan lävitse. Nielaisin jälleen tyhjää. Nainen kääntyi kohti raippaani ja vitsillään vielä huusi:
" Älkää vain juoko kahviani, hehe. "
Huokaisten sanoin:
" Voi en tietenkään, enhän minä... juo kahvia. "
Samassa Brenna ilmestyi pihaan kiskoen Ilua perässään osoittaen kahvimukia.
" Hah! Hävisit! "
Brenna ilakoi.
" Mitä?! Ei tämä ole minun kahvi! "
Sanoin selittelevänä, mutta Brenna ei suostunut kuuntelemaan.
" Niin varmaan, eikä nämä housutkaan ole minun. "
Kuristin kulmiani Brennan alkaen esittelemään housuja jalassaan. Blondi alkoi käydä levottomaksi allani, ottaen jo askelia
eteenpäin. Pidätin, jolloin suunta vaihtui taaksepäin.
" Blondi, lopeta. "
Sanoin. Samassa nainen jo palasikin raippani kanssa. Hän otti ensin vastaan kahvinsa, ojentaen sitten raippani.
" Kiitos. "
Sanoin ja annoin pohkeita Blondille pudistaen päätäni. Suuni oli aivan kuiva, ja mielessäni ei pyörinyt kun kahvi. Blondin lempseä kävely jatkui, ja annoin hieman raippaa, ja meno muuttui paljon paremmaksi.
" Hyvä on, olin väärässä. "
Brenna sanoi kentän laidalta, kun nainen oli mennyt sisälle talliin. En sanonut mitään takaisin, koitin vain keskittyä Blondin ratsastamiseen ja pitämään hermoni kurissa.
" Vahdimme sua silti. "
Ilu pelotteli, ja ennen kun olin edes huomannut, oli kaksikko jo poissa. Huokaisin syvään.

Blondi alkoi olla jo mukavan notkea verrattain siihen mitä se oli aluksi. Se kulki kauniisti, reippaasti, nostellen kavioitaan kunnolla. Vaihdoin suuntaa täyskaartona, alkaen ratsastaa kolmikaarista kiemurauraa, pohkeenväistöllä. Blondi hieman kompasteli, mutta koitin pitää silti menon tasaisena. Pitkälle sivulle päästyäni pidätin käyntiä lyhyeen, oikein lyhyeen, ja jälleen lyhyen sivun jälkeen pohkeenväistöä. Toinen kerta sujui jo paljon hienommin, taputin kiitokseksi. Tein vielä yhden kerran tähän suuntaan, jonka jälkeen vaihdoin suunnan, jatkaen samaa harjoitusta kolmesti. Sitten annoin ohjaa, pyytäen silti reipasta käyntiä.

Kokosin uudelleen ohjaa, ja nostin pitkältä sivulta laukan. Nosto kävi reippaasti, ei takkuillut ollenkaan. Ohjasin laukasta suoraan pääty-ympyrälle, laukkasin kerran ympäri, ennen kun päätin vaihtaa ympyrää, ja laukkaa. Ennen kahdeksikon leikkauskohtaa, otin tuntuvan puolipidätteen, vaihtaen pohkeet päinvastaiseksi, ja laukka vaihtui kuin unelma, ensimmäistä kertaa tunsin saavuttaneeni jotain upeaa. Taputin Blondia ahkerasti.
" Hieno, oikein oikein hieno tyttö! "
Sanoin hymyillen. Tämä saavuttamisen tunne oli mahtava. Varmaan yksi ensimmäisiä noinkin täydellisiä laukanvaihtoja Blondilta minun ratsastaessa. Eikä väliin tullut edes yhtäkään raviaskelta. Tein samaa muutaman kerran, ennen kun annoin jälleen ohjaa. Taputtelin ja kehuin niin vuolaasti, että kohta varmaan suustani alkaisi valumaan siirappia. Olin niin ylpeä Blondista. Ja kaikki tämä ilman kahvia.

Hymyillen laskeuduin satulasta taluttaen Blondin jälleen puomille. Koko hoitamisen ajan saatoin tuntea jotain aivan erilaista, jotain uutta. Suurta rakkautta hevoseen. Samassa jälleen Ros saapui ja istuutui puomille silittäen hevostaan otsaan.
" No, miten meni kahvin kanssa? "
Pudistin päätäni hymyillen.
" Sinun olisi pitänyt nähdä kuinka taitavasti se vaihtaa laukkaa. "
Ylpeyden tunteen saattoi aistia äänestäni. Ros hymyili.
" Oikein hienoa. "
" Minustakin. "
Otin satulan pois harjaten Blondin vielä kertaalleen. Lähdin taluttamaan Blondia kohti varsalaidunta, ja hymyillen päästin sen laiduntamaan. Silitin sitä vielä pidemmän aikaa, ennen kun minun oli lähdettävä.

Astuin kerhohuoneeseen jossa Anne täytteli kaappeja, huomasin ensimmäisenä Juhla Mokka paketin pöydällä.
" Oooooooooh, mahtavaa! "
Anne naureskeli minun alkaessa oitis keittämään kahvia, sitten kuulin 'kröhöm' -äännähdyksen takaani. Yllätys yllätys Brenna tarkasteli minua kulmiensa alta.
" Mitä luulet tekeväsi, et kai vain luule kahvia keittäväsi? "
" Sori, hävisin. "
Sanoin iloisena, todeten perään:
" Sitäpaitsi eiköhän se ole kuitenkin munkin velvollisuus ostaa seppeleeseen kahvia, minähän sitä kuitenkin ehkä eniten juon. "
" Aivan oikein. "
Sanoi Anne kaataen pipareita kuppiin.

Kahvi oli jo valunut, kaadoin sitä suurimpaan löytämääni kuppiin ja istuin sohvaan niin antaamuksella, että tuntui kuin olisin uponnut sen sisuksiin. Hörppäsin hieman kuumaa kahvia, ja tunsin sulavani.

Yuff & Blondi 46 HM

[Keikki]

Hyvää Juhannusta Ros ja Yuff, sekä koko Seppeleen väki!



Keikki & Blondi 34 HM

[Yuff]

20. kesäkuuta 2009
Juhannus



Hyvää Juhannusta ihan jokaiselle! : D toivotteleepi Yuhvikainen.

// Tsori, kuvan laatukaan ei ole mikään maailman mahtavin, johtuen ehkä siitä että sitä hieman heikossa hapessa piirtelin : D Ja omistan oikeasti tuollaisen hupparin xD //

[Keikki]

21.06.09

'' Huuaah! '' Haukottelin leveästi. Vieressäni kävelevä Yuff vilkaisi mua kohti ja suljin äkkiä suuni virnistäen. Rupesin iloisesti hyräilemään ja nautin naamalleni paistavasta auringosta. Yuff oli liittynyt seuraani eräässä tallia edeltävässä risteyksessä, ja luonnollisesti olimme siis yhdessä jatkaneet matkaa. Suljin silmäni ja kallistin naamani kohti muutaman pilven takaa kurkistelevaa aurinkoa.

'' Auts! '' Parahdin, kun mätkähdin maahan.
'' Ei kannata kävellä silmät kiinni. '' Selitti nauruaan pidättelevä Yuff.
'' Ole hyvä, saat sä nauraa, kunhan autat mut ylös. '' Ilmoitin. Räkättävä Yuff tarrasi käteeni ja kiskaisi minut seisaalleen. Ähisten pudistelin sorat housuistani ja saatoimme jatkaa matkaa.

'' Hei, täällä ei oo suodatin pusseja! '' Rääkäisi Yuff kauhistunut ilma naamallaan. Olimme juuri saapuneet tallille ja Yuffin oli ollut pakko päästä kahville. Teknisten syiden takia, oli tyttö selittänyt. Kankeasti kiemurtelin ylös narisevalta sohvalta, ja ryhdyin etsimään. Tiesin mitä saattoi tapahtua, jos Yuff ei saanut aamukaffejaan ajoissa.
'' Eikun täällä oli sittenkin! '' Kiljahti Yuff ja ryhtyi keittämään kahvia. Tuhahtaen keikahdin takaisin sohvalle.
'' Hm, nyt mä en saa enää hyvää asentoa. '' Valitin ja Yuff katsahti minuun päätään pudistellen.
'' Mitäs sitten, nyt mä sain kuitenkin kahvia! '' Tämä ilmoitti.

Äänekkäästi Yuff ryysti mukinsa pohjalta viimeiset tilkat kahvia. Tyytyväinen ilme levisi tytön naamalle, enkä voinut olla tyrskähtmättä.
'' Mä en tajuu, kuinka toi voi tuottaa sulle tollasta mielihyvää.. ''
Vastaukseksi Yuff soi mulle pelkän hymyn. Tyttö hypähteli tiskialtaalle ja huuhtoi mukinsa.
'' Mä tuun tarvimaan tätä myöhemmin, joten en nyt rupee tiskaamaan. '' Yuff selitti ja kepein askelin asteli perässäni portaat alas.
'' Muuten, Keikki, noi Blondin suitset oli aika likaset. Sä voisit putsata ne..? '' Kysyi Yuff. Suivaantuneesti kännähdin tyttöä kohti.
'' Kai sä itsekkin osaat yhdet suitset putstata! '' Tiuskaisin, ja vasta sitten huomasin Yuffin huulilla väreilevän ilkikurisen hymyn. Tyttö purskahti tarttuvaan nauruunsa. Yritin pidätellä omaa nauruani, mutta pian nauroimme yhdessä kiivastumiselleni.
'' Haha, oisit, hah, nähnyt oman, hihi, ilmees! '' Yuff kikatteli.

Kääntelimme puhtaita suitsia ja ihailemme työtämme.
'' Kyllä tamman nyt kelpaa. '' Huokaisin ja asetin suitset takaisin koukulle.
'' Joo o. '' Vastasi Yuff mietteliäänä.
'' Mitä sä mietit? '' Kysyin tytöltä.
'' Hm. Mä vaan sain sellasen spontaanin idean, et voiskohan Blondilla mennä kaks päällä. Sitä mä vaan. '' Mumisi Yuff. Tunsin kuinka ilmeeni kirkastui.
'' Toivottavasti saa! Täytyy kuitenkin varmaan kysyä.. ''
'' Niinpä. ''

Ähkäisten tyhjensin viimeisen kottikärryllisen lantaa lantalaan. Yuff kipitti ohitseni työntäen kärryllistä puhtaita puruja kohti tamman karsinaa. Olimme tehneet erityisen tarkan työn puhdisteassamme Blondin karsinaa, nyt olisin voinut vaikka vannoa ettei sieltä löytyisi yhtäkään likaista purua! Eikä toista sormustakaan ollut löytynyt, onneksi. Asetin kottikärryt paikoilleen ja olin mietteissäni törmätä vastaan kävelevään Yuffiin.
'' Oho! ''
'' Hmh. '' Puhisi Yuff ja nyökkäsi merkitsevästi kohti likaisia farkkujani. Virnistin takaisin ja jatkoin matkaani tamman karsinalle. Ruokakuppi oli vielä putsattavana.

'' Apuaa! '' Tarrasin Blondin harjaan, mutten siltikään pysynyt selässä, vaan liusuin toiselta puolelta alas.
'' Ei sun tarvii noin lujaa puntata, täs ei oo tarkotuksena että teen lento-ennätystä. '' Opastin Yuffia tallin pihalla. Tyttö virnisti, ja punttasi hieman vähemmällä voimalla. Pian istuinkin tukevasti Blondin paljaalla selällä ja Yuff polkaisi pyörän käyntiin. Blondi mulkaisi pyörää, mutta lähti silti nätisti liikkeelle sen vierellä. Silitin tamman kaulaa, ja nautin keinuvasta menosta. Aurinko porotti jo pilvettömäksi muuttuneella taivaalla ja linnut liversivät puissa. Kevyesti napautin pohkeillani Blondiin lisää vauhtia.

'' Hei, pysähdy! Nyt on mun vuoro! '' Karjaisi Yuff. Vähitellen hidastin mukavasta laukasta käynnin kautta pysähdykseen. Yuff polki vierelleni ja liusuin alas tamman selästä. Ojensin Yuffille ohjat, ja tämä otti ne vastaan mulkaisten. Vedin naamalleni ilkikurisen irkistyksen ja ojensin käteni. Hämmentyneenä Yuff vilkaisi käsiäni.
'' Täh? '' Se kysyi.
'' Aiotko sa hypätä sinne omin voimin, vai saanko puntata? ''
Ahaa sanoi Yuff ja aseti polvensa käsiini.
'' Yy, kaa, koo! '' Laskin ja kolmannella punttasin. Yuff istui selässä hetken ja kannusti sitten Blondin reippaaseen raviin.
'' Hei, odota nyt vähän! '' Huudahdin hämmentyneenä.
'' Mä tajusin just, että nyt on päiväkahvien aika.. '' Seitti Yuff nauraen. Puhisten hyppäsin pyörän selkään ja poljin ravailevan Blondin perään.

Karsinan hiljaisuudessa riisuin tammalta suitset. Yuff oli lähtenyt keittämään kahviaan ja minä olin saanut hevosen hoidon vastuun. Olihan se ihan reilua, Yuff oli laittanut tamman kuntoon. Hymyillen silitin tamman kaulaa ja hieroin sitä korvan takaa. Tyytyväisenä Blondi hamuili paitani helmaa.

Läppäisin tammaa kevyesti lautasille ja innoissaan se lähti ravaamaan tarhailukavereitaan kohti. Heilautin sille kättäni.
'' Hauskaa tarhailua, mammat! ''

Kävelin oleskeluhuonetta kohti ja matkalla nappasin itselleni limun.
'' Ja mä elin siinä uskossa että olin saanut kiltin hoitsun! '' Julistin oleskeluhuoneen ovella ja esittelin limaista paitaani. Olin luullut löytäväni oleskeluhuoneesta pelkän Yuffin, mutta minua tuijottivatkin monta uteliasta silmäparia. Jassu, Henni ja Dreamer, sekä tietysti Yuff, joka muuten siemaili nautinnollisesti kahviaan.
'' Joo, no siis, Blondi vaan vähän niinku söi tätä paitaa.. '' Mumisin nolona ja sain koko porukan repeämään hulvattomaan nauruun.

Keikki & Blondi

Yuff: Mä haluan myös tollaisen paidan! Sulo kuva <3 Hups, en ikinä uskalla ite piirtää sua :3 Ehkä mä pian rohkaistun..

// Jeah, tuntu jotenkin epänormaalilta kirjottaa tätä. Mhhm. Ei silleen luonnolliselta, kun kirjotin vaan mitä päähän pälkähti x) //

[Keikki]

21.06.09



Näin myöhemmin tulin taas kyläilemään. Tamma kyräili mua jotenkin kummeksuen, johtuisko uudesta dödöstä? :3

Väritkin tässä taas ihan *****na, skanneri ja mie ei tulla edelleenkään toimeen.. m/ Paremmat nyt kun vahvistin ja skannasin uudestaan.

Keikki & Blondi 36 HM

[Yuff]

Keikki: Hiihiiii, ihana kuva xD<3 Kiva et piirrät Blondia eri kulmista tai sillei, mul on aina tylsiä "tässä Blondi sivustapäin" kuvia xD Ja tosi mahtava tarina x3

[Ros]

Aivan ihana kuva Keikki! :'D

[Keikki]

Kiitän ja kumarran, vaikken itse täysin tyytyväinen olekaan :3 Kuten sanottu, värit lähti lähes kokonaan. Oikeassa versiossa tammalla oli likaiset korvat, vaaleanpunainen turpa, varjostukset ja mammaa ympäröi sininen läikkä. Yhyy x')

Muoks// Hei, vähän me rokataan! 8 hoitoa maanantaista lähtien, wow! :'D Ja kiva että sä, Yuff, oot tullut aktiivisemmaks, oon saanut sun hoidoista paljon inspiksiä (; <3