Kesäleiri hoitajille 22.-26.6.

[Jenna]

22.6. Leirille saapuminen
perustuu sannin kirjoittamaan kehystarinaan.

jennan vapaavalintainen tarina
- Kiitos kyydistä! hihkaisin Pipsan äidille noustessani autosta. Hän oli järjestänyt kimppakyydin minulle, Nanalle ja Pipsalle. Olimme jännittyneitä, vaikka Seppele olikin jo meille tuttu. Kaivoimme omat reput takakontista ja lähdimme suuntaamaan kohti Jossua ja Sannia, jotka juuri pyörähtivät ympäri katsomaan meitä.
- Moikka tytöt! Menkääpäs purkamaan tavaranne mökkeihin. Jenna ja Sanni menee saunamökkiin, ja Nana Pipsa menee siihen toiseen, kuuntelin Jossun sepustusta omissa ajatuksissani. Hän kertoi tulevansa hakemaan meitä kaikkia sitten hoitsujen jakoon, joten nyökkäsin tarttuen Sannia käsikynkästä lähtien kävelemään mökkejä kohti reippain askelin.

Minä ensimmäisenä nousin natisevalle kuistille ja astuin sisälle mökkiin. Katsahdin yläpetiin jossa Ilu ja Jokeri ahmivat karkkejaan, samalla lukien hevoshullua.
- Hei, eiks kukaan muu oo vielä tullu? kysyin ihmeissäni laskien laukkuni sängyn viereen lattialle.
- Noup, tyttö vastasi ja työnsi taas kätensä pussiin. Pian hän kysyi Sannilta, viitsisikö tämä antaa hänen mp3:sensa.

Pian ehdotukseni tuloksena, rupesimme Sannin kanssa purkamaan pullottavia laukkujamme. Avattua laukkuni, kaikki melkein räjähtivät kassista mökin lattialle. Pengoin niiden kaikkien tavaroiden seasta petivaatteet, jotka nostin hetkeksi sängylleni. Keräsin hiukan levinneitä tavaroitani kasaan, jonka jälkeen ryhdyin asettelemaan aluslakanaa paikoilleen. Nappasin tyynyni Ilulta, joka oli laittanut sen selkänsä taakse, jekuttaakseen minua. Iskin leikkisästi tuota naamaan pehmoisella tyynylläni, ja oli lähellä ettei tyttö horjahtanut alas yläpedistä. Hän vain naurahti ja jatkoi karkkien mässäämistä.
- Pystyy viä syömään kaikki karkit ekana päivänä, vinkkasin lukutoukille.
- Alkujännitystä, alkujännitystä, Jokeri sanoi kahmaten lisää karkkia kitaansa virnistellen minulle. Tungin tyynyn liinan sisälle ja heitin sen sängyn päähän. Aukasin nätisti viikatun pussilakanan auki ja pujotin peiton sen sisään. Nostin sen sängylle laittaen sen suoraksi, jonka jälkeen katsahdin peittonsa kanssa taistelevaan Sanniin. Etsin laukustani hammasharjan ja -tahnan, jotka kiikutin vessaan. Palattuani Sanni kysyi meiltä hoitohevostoiveita, mutta minulle se oli ihan sama, kuten kaikille muillekin.

Äkkiä Sanni pomppasi jaloilleen ja ryntäsi kuistille kuullessaan jonkun saapuvan. Kohotin katseeni sisälle lampsiviin tyttöihin, Keikkiin ja Veronicaan.
- Heipsaaan! tervehdin heitä, ja hekin aloittelivat laukkujen purkamisen. Mökki täyttyi meidän iloisesta rupattelusta, ja siinä samalla huomasin melko sotkuisen huoneemme. Eipä siinä kauaa mennyt, kun saimme sen tällaiseen kuntoon.

Havahduin tomeraan koputukseen ovellamme. Keikki heilahti äkkiä ylös sängystään huudahtaen:
- Voi ei, se on Jossu! Ihan varmasti! Ja äkkiä tyttö alkoi kerätä tavaroitaan. Josefiina oli Keikkiä nopeampi ja astui huoneeseen hämmästellen tätä sotkua, mutta pian pyysi meidät mukaansa hoitsujen jakoon.

Hetken kuluttua olin selvinnyt eteisestä, kenkiä jalkaansa laittavasta tyttölaumasta. Myös toinen ryhmä saapui paikalle, jolloin Jossu sai suoritettua vielä nimenhuudon. Eikä aikaakaan kun olimmekin jo matkalla talliin.

Ryntäsin oleskeluhuoneen mukavalle nojatuolille valloittaen sen. Kun kaikki olivat saapuneet, Josefiina rääkyi minkä pystyi, yrittäen saada rupattelumme keskeytymään. Pienen uhkailmoituksen jälkeen koko huone hiljeni ja kaikki ryhtyivät kuuntelemaan Jossun puhetta.

- ..Jennalle Floora ja..
Floora? En ole kertaakaan ollut missään tekemisissä tuon ex-ravuritamman kanssa. No, eiköhän me silti tultaisi toimeen sen kanssa. Vaikka onkin vähän omalaatuisensa, hankalampi tapaus.

Pian kaikki jakautuivat talliin, hakemaan omien hoitsujen riimuja ja -riimunnaruja. Sitten suuntasimme tarhoille hakemaan hepat. Sain pyydystettyä Flooran, kun se seurasi tovereitansa portille. Tamma luimisti korviansa taputtaessani sitä kaulalle. Kiinnitin narun sen riimuun ja lähdin ensimmäisten joukossa taluttamaan sitä kohti tallia. Suurin osa jäi harjapuomille sukimaan hoitsujansa, sillä sää oli mitä mahtavin. Minä menin kuitenkin sisälle, kiinnitin Flooran käytävälle molemmilta puolin ja rupesin hoitamaan sitä. En nimittäin halunnut tulla rutistetuksi Flooran ja jonkun toisen hepan tai vaikka puomin väliin. Tallissa oli ainakin viileää, mikä oli helpottavaa tämän kaiken helteen keskellä.

Hoitamisen jälkeen veimme ratsut laitumelle, ja päästettyäni Flooran irti, se lähti kiitoravia Bladen perään.
- Eikö se edes laitumella osaa laukata! Naurahdin tammalle ja menin istumaan aidalle Sannin viereen.

mrr, ihan kökkö tuli! toivottavasti kelpaa kummiski

[Jusu]

Mökkihöperöitä ja valokuvausta - Lynnin lisätarina

Keskiviikko. Vaapun mökkiä kohti seuranani Sini, Nana ja Pipsa. Heti oven avauduttua levähdän lattialle istumaan ja yritän epätoivoisesti kiskoa saappaita jalastani. Muut tytöt heittävät kengät nurkkaan pienen kamppailun seurauksena, mutta minä en saa kenkiäni irti.
"Murr", murisen itsekseni ja kiskaisen lujasti vasenta saapastani. Se ei irtoa.
"Tsik", Nana tirskahtaa. "Etkö sä saa saappaita jalasta?"
"En. Vaan ääliö laittaa jalkaansa liian pienet saappaat, mutta kun nää on ollu tosi uskolliset saappaat, ja vaikka ne onkin ehkä kokoa liian pienet, ne ei purista jalkaa käytettäessä... vaan poisotettaessa", vuodatan ongelmiani. Kiskaisen vasenta saapasta vielä kerran, ja vihdoin se irtoaa. "Haa!" huudahdan ilahtuneena.
"Go Lynn", Sini kannustaa. "Huhhui, mun limu on loppu, oisko kellään juotavaa?"
"Ota siit mun sängyltä, siin pitäis olla se yks zuppipullo", tarjoan auliisti ja murisen heti perään, koska oikea saapas ei irtoa.
Sisään astuvat Shinqua, Henni ja Veronica sekä Keikki ja Sanni. Lojun keskellä sisääntuloväylää, mikä tietenkin aiheuttaa kaaosta. Tytöt loikkivat ylitseni parhaan kykynsä mukaan ja pian kuulen Sinin huutelevan nimeäni.
"Niin siis mikä ihmeen zuppipullo?" tyttö ihmettelee.
"7up, sevenup, zup."
"Aa! Mut ei tääl oo... eiku onpas. Hei, täähän on ihan täynnä!"
"No niin kai kun mä en oo ehtiny vielä avaamaan sitä. Enkä näillä näkymin ehikään, saakeli, tää saapas on juttunu kiinni. Tuokaa polttoleikkuri!" huudahdan ja heittäydyn selälleni lattialle. "Mä antaudun, caput, siitäs sait, onko nyt kivaa, onko?" kyselen saappaaltani.
Muut nauravat voipuneelle olemukselleni ja tuhahdan närkästyneenä.
"Ette te naurais jos joutuisitte amputoimaan koko jalkanne saadaksenne saappaan pois", marisen, mutta hymyilen sitten kiitollisena, kun avulias Sanni saapuu pelastamaan minut pinteestä. Tyttö kiskoo saapasta voimiensa takaa, ja viimein se irtoaa. Hip hei!

Koko leiriporukka on pakkaantunut mökkiimme. Istun lattialla venytellen kolottavia lihaksiani (onko minulla sellaisiakin? Ainakin ne osaavat olla kipeät) ja kuuntelen muiden juttuja. Tytöt taitavat olla hieman väsyneitä, tai ainakin lauseet kumpuavat ulos kangerrellen ja puolinaisina.
"Pitäiskö..." Jenna aloittaa. "Tai ei jaksa."
"Mitä?" Ilu tahtoo tietää.
"Emmätiiä", Jenna vastaa.
"Ok, sulla menee lujaa", Jokeri virnuilee väsähtäneen oloisena.
Katastrofimainen maastolenkki on tainut viedä veronsa, tuumaan mielessäni ja loikkaan ylös.
"Arvatkaa mitä? Mä päätin just, että nyt on leiripot... pot... mikä se sana nyt on?" anon apua muilta.
"Siis täh? Potku?" ehdottaa Nana.
"Ei ei... kun... äsh. Potretti! Leiripotretin aika. Tulkaa ulos, mä otan teistä kuvan", hoputan.
"Öh... Okei sitten", Shinqua myöntyy.

Ja niin kaikki sitten seisovat ulkona odotellen, että huippuammattilaisvalokuvaaja minä saan kamerani asetukset kohdilleen ja siirtelen porukkaa mieleni mukaan "sinä sinne, tiivistäkää vähän, mee kyykkyyn ja sinä kans" -tyyliin. Lopulta kaikki on valmista, ja painan laukaisijaa.
... mutta mitään ei tapahdu.
"Ee..." parahdan ihmetellen.
"No mitä nyt? Akku loppu?" Henni ehdottaa.
"E-ei, vaan muistikortilla ei oo tilaa. Hitto, oottakaa vähän, mä vaihan muistikortin."
Ja niin tytöt odottavat ja minä juoksen mökkiin etsimään varamuistikorttia. Asetan sen paikoilleen ja juoksen takaisin kärsimättömien tyttöjen luokse. Hymyilen säteilevästi ja saan vihdoin otettua kuvan. Tytöt parveilevat luokseni nähdäkseen kuvan rakkaan nikonini kidenäytöltä ja innostuvat sitten.
"Munkin kameraan pitäis saada kuva!"
"Ja mun!"
"Mut pitää saaha myös kuva jossa on kaikki mukana."
"Hei, haetaan Jaakko tänne ja käsketään se kuvaamaan", Keikki ehdottaa.

Vastahakoinen Jaakko aloittaa valokuvausurakkansa aavistamatta, että edessä on pitkä rupeama. Milloin joku on silmät kiinni tai katsoo väärään suuntaan, milloin jonkun käsi puuttuu kuvasta - ja aina täytyy ottaa uusi kuva! Ja kun vielä lisätään tähän monta kameraa, on Jaakolla edessään todellinen valokuvausryteikkö. Kuvaaminen ei lopu ennen kuin kaikilla on hyvä kuva koko porukasta.
Ja kun näin viimein tapahtuu, raahaudumme iltapalalle.

Iltapalalta mökkiin raahautuu hyväntuulisia, väsyneitä ja - ennenkaikkea - ylikierroksilla käyviä leiriläisiä. Yöunethan eivät tule kysymykseenkään, joten päätämme kehittää jotakin mukavaa tekemistä. Niinpä olemme jälleen kaikki meidän mökissämme jutustelemassa, ja yhtäkiä Ilu ja Jokeri saavat loistoidean olla tuijotuskisaa keskenään. Väsyneenä ja paljon sokeria saaneena se on tietenkin aina kymmenkertaisesti hauskempaa kuin milloinkaan muulloin, joten alta aikayksikön sekä Jokeri, Ilu että sivustakatsojat nauraa räkättävät kaksinkerroin. Sitten on minun vuoroni saada todellinen kuningasajatus - mennään ulos ja pelataan tukkihumalaa! Jakaudumme kahteen joukkueeseen ja valitsemme kisa-areenaksi mökkien edustan.
Pian alkaa pyöriminen, säntäileminen, nauraminen ja kaatuilu - eikä kenelläkään ole aavistustakaan siitä, kumpi joukkue lopulta voitti kisan.

[Shinqua]

Ke-Ilta

-Huomio! Jossu kajauttaa ovelta ja jokainen säpsähtää edes jotenkin hänen "leppoista" huutoaan. -Jos ketään ei haittaa, lähdetään maastoon sen itsenäisen ratsastuksen sijasta. Ja tietenkin menette toisella leirihoitsullanne.

Innostumme tietenkin asiasta ja alamme hypellä punkissamme. Nainen yrittää turhaan saada järjestykseen tätä sankkaa tallijengiä, muttei asiassa kovin onnistu.
-NYT RIVIIN JA JÄRJESTY! kantautuu mökissä ja jokainen pysäyttää juttunsa. Osa alkaa hihittelemään ja tirskumaan, mutta pysyvät aloillaan. On aika lähteä ratsastamaan!

Hain Sinin, Lynnin ja Nanan kanssa porukassa riimunnarut tallista ja vaihdoimme sitten suuntaan tarjoille. Etsiskelin Aksua, kunnes näin ruunan parin muun hevosen kanssa. Hölkkäsin tarhan luokse ja huutelin Aksua luokseni. Ruuna tuli tottelevaisesti ja sain vietyä sen talliin.

-Missä ne Pellan harjat on? Lynnikäinen kysäisi ja osoitin tytölle satulahuonetta.
-Ei ne ollu siellä, Lynn sanoi ja alkoi jo synkistellä. -Ahaa! Ne on täällä!
-Mistä löyty? kysäisin.
-Öö...Pesukarsinasta, tyttö vastasi nopeasti.
-Lynn, vetosin. -Tiiätkö kuka ne sinne laittoi?
-No tuota...Mä ite. Jätin päivällä vahingossa kun pesin tän palleron, hän sanoi ja jatkoi matkaansa.

Itse harjailin Aksua täysin rauhassa. Ruuna seisoi nätisti ja nosti kaviot kiltisti, kun putsasin sen kaviot. Hain puunaamisen jälkeen Aksulin varusteet satulan huoneen puolelta. Nostin hyllyltä ruskean satulan ja vielä suitset naulasta, johon ne oli ripustettu. Karsinassa laitoin aksulle satulan selkään ja kiristelin vyön. Sitten vain ohjat kaulalle ja suitset päähän ja remmit kiinni.

Pian kaikki olivat hevosten selässä pihalla ja matka maastoon alkoi. Ekana meni tietty pääjehu Jossu ja sitten leiriläiset. Ratsastimme iltaauringossa pitkälti. Piakkoin saavuimme pellolle, jossa voisimme irrotella, mutta Jossu tietty kielsi sen.
-Vasta sitten kun tulemme takaisin päin.

Mutta kuka sitä olisi kuunnellut. Sentti ja Floora näyttivät juttelevan keskenään. Pian kaksikko ampaisi matkaan pukittaen. Josefiin asäikähti kaksikon menoa ja yritti huutaa tytöille, Sinille ja Jennalle. Kaikki muutkin hevoset rupesivat hermoilemaan. Tämä tästä enää puuttuikin.

-Voi jiisus. Minne himputtiin ne jo katos. Mettäänkö ? Jossu huuteli muilta.
-Mettäänhän noi, Jokeri huudahti Tiian selästä. -Mitenköhän Flooruska? Sehän meni kui raketti tulisi perässä!
-Lähdetään kattelemaan minne noi menivät, Jossu huudahti ja iso joukko villiintyviä hevosia asteli tanssien Jossun jörön issikan perässä, joka ei nähtävästi sietänyt perässä tulevia.

Kun pääsimme metsään, kuulimme jo avunhuutoja.
-Jiisus. Onko tuo Sini? Henni kysäisi Pikun selästä.
-Taitaa olla, Keikki sanoo.
-Mutta missä margariini ? Missä Floora? yhyy! Jokeri nyyhkäisi.
-Jokeri. Floora on varmasti kunnossa, lohdutin Ilun kanssa häntä. jatkoimme eteenpäin ja näime Sinin istuvan pensaikossa.
-Miten sä sinne? Sattuiko? Josefiina kyseli ja laskeutui valkoisen ponin selästä. Hän veti tytön esiin pusikosta, joka näytti olevan kunnossa.
-Kunnossahan mä, Sini vastasi ja pöllytti vähän housujaan.
-Missä Sentti on ? Nana kysyi jättiläisen selästä.
-Jatkoi Flooran perässä, Sini sanoi ja pääsi istumaan Lynnin taakse, Pellan takapuolelle.

Kävelimme pitkälti, kunnes löysimme Flooran, Sentin sekä Jennan peurojen syöttöastioilta (?) jenna istui maassa kuin olisi kuolemassa sillä välin kun ne kaksi ketaletta söivät heinää. Otimme karkurit kiinni ja tarkistimme Jennan. Ei hätää. Nyt lähdettiin takaisin tallille!

surkea. Ei ollut inspistä nii tuli vähä....

[Josefiina]

Kaikki sivuilla!
Melkein kaikki ovat jo osansa suorittaneet, enää muutamalta maksuja uupuu.

Puuttuvat maksut:

Shinqua: lisätarina, kuva
Henni: kaikki maksut (lisätarina, kuva, kehystarina)
Nana: lisätarina
Ilu: lisätarina

Kiitos jaksalluksestanne, leiriläiset, itselleni jäi tämän järkkäämisestä todella positiivinen mieli ansiostanne. Varmasti lisää vastaavaa toimintaa on tulossa - ei ehkä enää tälle kesälle, mutta onhan sitä syyslomat, joulut ja viikonloput :)

[Veera]

-Lisämaksu kesäleiristä-

Nyhräsin Epun satulavyön kanssa ja puoliverinen alkoi siirrellä painoaan levottomasti puolelta toiselle.
-Tsot tsot, maltas vielä hetki paikoillas jässikkä, naureskelin ruunalle.

Vihdoin satulavyö oli kiinni ja olin pinteleitä vaille valmis hikiseen estetreeniin. Talutin kermakallen ulos tallista ja kiinnitn kypäräni soljet. Katsoin metristä hevosta joka seisoi kiltisti paikallaan ja odotti, että pääsisin selkään.

- Mulla ei taida olla mahiksia päästä tonne, sanoin Josefiinalle joka käveli ohitseni.
- On sulla jos vain tahdot, nainen hymyili ja iski silmää.
- I try!

Pidensin jalustimet niin pitkäksi, kuin reiät vain antoivat myötä ja nostin jalkani jalustimeen. Eppu oli jo kyllästynyt odottelemaan ikuisuuksia kestävää selkään nousuani ja astuin askeleen eteenpäin ja m'tkähdin pyllylleni maahan.

- Auts! kiljaisin ja tartoin nopeasti Epun ohjista kiinni ja nousin seisomaan.

- Nyt poni tai mikä lie hevonen oletkaan -seisoisitko paikallasi? kysäisin ruunalta joka alentui rooliinsa päätään ravistellen.

Pienen tovin jälkeen istuin jo ylpeänä Epun selässä ja lyhentelin jalustimia. Pipsa ratsasti Cassulla ohitseni ja moikkasi iloisesti.
Mumisin jotain pikaista vastaukseksi ja jatkoin taas jalustinhihnoje kanssa värkkäilyä. Vihdoin olin valmiina lähtöön ja katsahdin kentällä lojuvia esteitä. Ohjasin karamellin kentälle ja vaihdoin muutaman sanan Keikin kanssa.

Aloittelin ravaamaan ratsullani ja asettelin Eppua hieman joka totteli mainiosti apujani ja eteni hienosti muodossa eteenpäin.
Kehaisin ruunaa ja vaihdoin suunnan. Tein pari lisäystä ja pohkeenväistöä vielä ja edelleen Eppu suorastaan tanssahteli allani. Katsoin Luya joka ponkaisi ristikon hirmuisella ilmavaralla edessämme. Keskityin taas puoliveriseen joka ravasi lennokkaasti allani. Hymyilin ja toivoin Mankinkin olevan tällainen koulumestari. Ohjasin Epun ympyrälle ja pyysin siltä laukkaa. Ruuna hämmästeli hetken sekavia apujani, mutta tyytyi nostamaan pyörivän laukan.

Muutaman laukkaympyrän jälkeen kehaisin polleani ja laskin ohjat pitkiksi. Eppu laski päänsä maahan ja hamusi kentän reunuksilta mehevää voikukkaa, mutta estin ruunan aikeet ja näpäytin sitä raipalla. Ruuna nosti päänsä ylös ja otti muutaman rivakan raviaskeleen ja rauhoittui sitten.

Katsoin pientä ristikkoa ja annoin Epulle laukkapohkeet ja ruuna nosti hötiköidyn laukan ja kompasteli pari kertaa ennenkuin kokosi itsensä. Ohjasin suuren hevosen voltille ja siirsin sen raviin ja annoin uudet laukka-avut. Nyt Eppu ryhdistäytyi ja nosti lennokkaan laukan ja höristeli korviaan nähdessään ristikon edessään. Kumminkaan ruuna ei viitsinyt jalkojaan kummemmin pikkuiselle esteelle nostella ja rymisteli siitä hajamielisesti läpi. Puuskahdin selässä ja ohjasin ratsuni uudestaan ristikolle ja nyt menimme sen pitkällä laukkaharppauksella yli ja kehaisin pollea.

Hetken mielijohteesta nostin jalustimet ylös ja päätin hypätä muutaman esteen ilman jalustimia ihan tasapainon kehittämisen vuoksi. Nostin muutaman tasapainoisen laukan Epulla ja käänsin sen sitten viidenkympin okseria päin. Eppu kuitenkin päätti, ettei hän jaksaisi hypätä mokomaa pikkuestettä ja löi liinat kiinni esteellä. Horjahdin satulassa uhkaavasti, mutta Mankin pukeissa kehittämäni tasapaino auttoi minua pysymään selässä. Lätkäisin kerran kermakaramellia lautasille ja sanoin, että nyt mennään eikä meinata. Eppu nosti laukan ja nosti päänsä korkealle ilmaan ja hyppäsi esteen ilmavaralla. Onneksi pääsin hyvn mukaan hyppyyn ja nautin hypystä. Kehaisin ruunaa ja annoin sille pitkät ohjat.

Laskin jalustimet ja päätin hypätä vähän isompaa estettä pyysin kentän laidalla olevaa Nanaa nostamaan okseria pari pykälää isommaksi ja tyttö lompsi esteelle käskystäni. Vaihdoin suunnan ja kokosin pikkuhiljaa ohjia. Katsoin esteen korkeuden ja huomasin sen olevan kahdeksankymmentä senttiä. Epäröin hetken, mutta päätin kuitenkin hypätä esteen.

Nostin laukan Epulla ja ohjasin sen okserille. Nyt herra alkoi osoittaa elonmerkkejä ja kiihdytti vauhtiaan niin, että jouduin pidättelemään sitä tosissani. Kun este tuli eteen Eppu ponkaisi ilmaan ja minä nousin kevyeeseen istuntaan ja hymyilin. Sain kyllä olla tyytyväinen ruunaan.

Hiljensin Epun kontrolloituun raviin ja laskin ohjat pitkiksi. Katselin kuinka pari muutakin leiriläistä rohkeni hyppäämään okserin ja kaikilla meni itseasiassa aika hyvin tuo este. Keventelin loppuraveja kentällä ja siirsin istunnalla ruunan käyntiin ja päätin käydä kävelemässä pikkulenkin maastossa jäähdyttelyksi. Eppu puuskutti ja oli tyytväinen huomatessaan, että se pääisi kävelemään varjoisalle lenkkipolulle.


Sori, kun näissä maksuissa kestää. Huomenna tai ylihuomenna teen kehystarinan. : (

- Veronica ja Eppu

[Veera]

Kehystarina, keskiviikko aamupäivä.

Kaikki leiriläiset pukivat vaatteita nopeasti päälle ja levittelivät aurinkorasvojaan. Tänään oli huippu lämmin päivä ja mikä voisi ollakkaan parempi tapa viettää aamua, kuin mennä nauttimaan auringonotosta maittavan aamiaisen jälkeen. Kun kaikki olivat valmiita suunnistimme leirimökille ja kolkutimme oveen. Henni avasi närkästyneenä ja hiukset minne sattuu sojottaen oven ja toivotti huomenia.

- Nukutteko te täällä vielä ja aurinko paistaa, kuin viimeistä päivää!? Jenna huudahti ja kiiruhti samalla avaamaan leirimökin verhoja.
- Kyllä ja nukutaan vieläkin! kuului jostain sängystä.
- Ei hemmetti! No me mennään, sitten itekseen ottamaan aurinkoa, Sanni sanoi ja lähdimme kävelemään ulos mökistä aamiaiselle.
- Ainiin me menemme jo nyt aamiaiselle, kello on puoli yhdeksän! Keikk huudahti vielä leirimökkiläisille ennenkuin suljimme oven.

Juoksimme Josefiinan talolle ja koputimme oveen. Elli tuli iloisena avaamaan oven ja riisui esiliinansa samalla.

- Täällä on Ellin cùrmee sämpylöitä! Olkaa hyvä ja istukaa pöytään, nainen hössötti ja kantoi tuoreet sämpylät pöytään.
- Vooih! Ne näyttääkin jo niin hyvältä, Keikki sanoi ja nappasi leipäkorista suurimman sämpylän.
- Keikki mä varasin sen! Ilu huudahti.
- Minäpäs! Jokeri vinkaisi ja kohta oli syntynyt sota yhdestä sämpylästä, vaikka pöydällä oli vielä, vaikka kuinka monta hyvää sämpylää.

Kolmannen maailaman sämpyläsodan rikkoi koputus ovessa.
Elli kiiruhti avaamaan oven ja toinenkin porukka saapui syömään.
Pian Josefiina ilmestyi pesuhuoneesta luoksemme pyyhe päällään.

- Tänään, sitten voisimmekin nauttia aampupäivän auringosta, tosin minulla on ensin Hillan lenkittäminen. Mutta te voisitte jäädä paahtumaan aurinkoon siksi aikaa, kunnes minä pääsen sen marakatin kanssa takaisin tallille.
- Seelvä, Nana hihkaisi ja loi salaperäisen katseen meihin ja iski silmää.

Epäilimme hetken tytön aikeita, mutta aamupalalta päästyämme hän selitti meille koko jutun; - Kun Josefiina lähtee maastoon Hildan kanssa me menemme ottamaan aurinkoa, mutta arvatkaa minne! Mennään hevosaitaukseen! tyttö hihkaisi ja epäilimme hetken tytön aikeita, mutta lähdimme kuitenkin mukaan juttuun.

Josefiina ja Hilla lähtivät mitään aavistamatta maastoon ja me lähdimme kikattaen kohti heppalaitumia, joissa Eppu, Cassu ja Luy.
Hepat hörähtelivät tarhan portilla, kun kipusimm aitojen yli laitumeen. Rapsutin Eppua ja menin sitten miden perässä laitumen aurinkoisimpaan paikkaan. Kolme ruunaa seurasivat ihmeissään perässämme. No olihan siinä ihmettelemistä -nähdä nyt lauma tyttöjä talsimassa heidän laitumellaan.

Istahdimme ruohikkoon ja Sini riisui paitansa ja oli söpöillä nalle puh-rintsikoilla. Muut seurasivat esimerkkiä ja pian naureskelmme toinen toistemme rintaliiveille.

Hetekski hiljenimme ja sitten purskahdimme nauruun jostain kumman syystä. Hevoset säikähtivät ja laukkasivat hätääntyneenä meistä poispäin kohti aitaa ja shokissa hei eivät tajunneet väistää aitaa ja rymäyttvät aitaan hirmuisella vauhdilla. Säikähtyneinä juoksimme vielä enemmän säikähtäneiden hevosten luokse ja yritimme rauhoitella niitä. Luy mulkoili meitä kauhuissaan ja Eppu oli jo selvästi päässyt yli säikähdyksestä ja Cassu ravaili hermostuneena aidan vierttä pitkin.

Pipsa huomasi aidan rikkoutuneen ja olimme pulassa. Yritimme saada heppoja kiinni ja Pipsa ja Henni pyydystivät Cassua ja minä ja minä ja Jokeri Eppua sekä Nana ja Jenna Luyta. Muut yrittivät keksiä, että miten aita korjattaisiin ennen Josefiinan saapumista.

Vihdoin saimme hevoset vietyä talliin ja pääsimme aidan korjaukseen. Onneksi aidasta oli vain ylä lankku mennyt poikki pienestä kohdasta.

Yritimme löytää lankkun palasta laitumelta. Lopulta Nana ja Pipsa löysivät sen puun alta heinikon keskeltä. Mutta ongelma oli, että
miten saisimme lankun paikalleen?

Jouduimme ruvautumaan Jaakkoon ja Ilu soitti miehelle joka käveli jostain ties mistä laitumelle vasara ja kipollinen nauloja kourassaan.
Olimme ehtineet sentään pukea paidat päällemme.

- Mitenkäs ne ruunat nyt tällätavalla aitaan rynnivät? Jaakko kysyi ja sepitimme jotain pikaista vastaukseksi.
- Jaa, että säikähtivät lintua, mies naureskeli.
- Juu me oltiin tallissa ja kuultiin ryminää, Nana selitti valkoisen valheen.

Kun aita oli korjattu haimme kolme hermostunutta ruunaa takaisin aitaukseen ja pääimme lähtä odottelemaan talliin Josefiinaa ja hänen hermoheikkoa issikkaansa.

Aikaa kului ja olimme lakaisseet käytävää moneen otteeseen ja muutamat olivat puhdistaneet karsinoita ja jotkut taas pesseet varusteita. Sitten aloimme olla jo niin huolissamme tallinomistajasta, että päätimme lähtä kävellen etsimään heitä maastosta. Lynn kertoi, että yleensä Josefiina rratsasti Hillalla Liekkijärvelle ja kääntyi siellä ja tuli peltoa pitkin takaisin.

Jakauduimme kahteen porukkaan leirimökkiläiset erikseen ja saunamökkiläiset erikseen. Leirimökkiläiset lähtivät kulkemaan pellon poikki ja me menimme tietä pitkin.

Aikamme kuljeskeltua maastopolkua pitkin päätimme saada Jossua kännykällä kiinni.

Jatkan pian. :I

[Nana]

aivopieru.

Luyn selkään

“Sie oot jär-kyt-tä-vän kokonen.“ tavutan, ja tuijotan silmät lautasen pyöreinä ruunaa. “Ja sie oot järkyttävä rasisti, eiks mun ihkupuoliveriset kelpaa häh!?“ Josefiina nauraa. “Kelpaa kyllä, mut mieluummin istuisin nytkin Siirin rodeakyydissä..“ hihitän vaivautuneesti. Mahan pohjassa lentää pari sataa suurta ritariperhosta.

“Voi mennä!“ huutaa joku käytävän päästä. Maiskautan, ja kävelen itse ensin karsinasta ulos. Luy tulee perässä paljon helpommin kuin Siiri. Ehdittyämme aurinkoiselle kentälle Josefiina punttaa minut selkään. “Herranjumala, onko tuo Big ben? Nään varmaan Englantiin asti!“ panikoin. “Rauhotu, siellä on ihan mukava mennä.“ nainen selittää.

Luy lönköttää eteenpäin kuuliasesti. Verryttelen lihaksiani pyörittelemällä käsiä ja pitämällä jalkoja irti jalustimista. Napauta ulkopohkeella Luyta kulmaan, ja hevonen tottelee empimättä. Käveltyämme pari kierrosta, otan ohjat tuntumalle. Taivutan Luyta joka suuntaan erilaisilla volteilla myös perusistunnassa ravissa (eli harjoitusravissa, jos joku ei tiedä).

Yritykseni nostaa laukka valotolpalta evätään, kun herra säntää kiitoraviin. Teen puolipidätteen, ja nostan laukan. Istun ryhdissä pyörivässä ja pehmeässä laukassa, nousten hiukan jalustimien varaan. Pidäte, pidäte, pidäte, käyntiin.

“Huh, vaikka eihän mulla oo ees hiki! En oo piiitkään aikaan ratsastanu hikoilematta, mä oikeesti yritän saada Siirin kaahotukseen ees jotain tolkkua.“ tilitän vaitonaisesti.
“Hyvin se meni!“ hihkaisee Josefiina.

[Ilona]

Nonni, vois tän jo vihdoinkin maksaa..

Ilta

- Jokkee.., huusin tyttöä jo lopen kyllästyneenä.

Jokeri pesi vieläkin hampaitaan hänen "todella" hienolla hammastahnalla nimeltä White now.

- Phjuu, phjuu, Jokeri mutisi niin että suussa olevaa tahnaa valui hänen leukaansa pitkin alas. Naurahdin kun Jokeri putsasi tahnaa pois leualtaan.
- Ihan sama mut eikö ookki puhtaat hampaat? Kyl toi on hyvää hammastahnaa.. PLING! Jokeri näytti valkoista hammariviään virnuillen ihan niinkuin hammastahna mainoksessa.
- Hah, mulle kelpaa ihan hyvin joku Yellow now.., mutisin ja nauroimme yhdessä.

Kävelimme mökkejä kohti kunnes huomasin Elkun kävelevän pyörälleen.

- No kaduttaaks ny ku et tullu mukaa? kiusasin siskoani.
- Ei tippaakaan. Karmeita painajaisia Ilulle, ihania unia Jokkelle, Elkku vastasi.

Kohautin olkiani ja jatkoimme matkaa mökeille. Sieltä tulikin kodikas valo, mutta hirveä naurun kikatus kuului myös. Astuimme mökkiin missä kamamme olikin ja hyppäsin yläsänkyyni ja Jokke sen yläsängyn alasänkyyn. Kaivoin sipsini ja karkkini sekä ihanan pepsini esiin sekä miniläppärini jonka olin ottanut leirille mukaan, sillä en kertakaikkiaan pystyisi olemaan ilman konetta.

Sanni, Veronica, Jokeri, Keikki ja Jenna juttelivat seuraavasta päivästä, hoitsuistaan ja ratsastustunneista. Kohta keskustelu meni jo yli rajan ja minunkin oli pakko ottaa osani siihen ja sammutin läppärini ja menin muiden mukaan keskusteluun. Nauroimme toistemme jutuille ja muutenkin meillä oli hauskaa, kunnes Elli tuli hiljentämään meidät. Jatkoimme silti keskustelua kunnes nukahdimme laukkaileviin uniin.


Joo, tästä tuli täys aska, i know ja vielä yli kuukauden myöhässä josta varsinkin pyydän syvästi anteeksi!

[Josefiina]

Päivitelty, kiitos taas kivoista jutuista!

Vielä odottelen maksuja Shinqualta ja Henniltä

[Shinqua]

vide...siis viel kuva ja lisätarina ?

[Josefiina]

^ Jep!

[Veera]

Yritän tuon kheystarinan jokupäivä loppuun tehdä. ; )

[Shinqua]

Vähä tollane pöpi kuva xD

[Josefiina]

Henniltä taitaa puuttua vielä kaikki maksut...

[henni]

Äääääää, mitä tää nyt on? Luulin jo, että maksoin tän jo pois, mutta enpä ollut maksanut

Noooo, laittelen maksut tähän pian..


EDIT:

i50.tinypic.com/1q3jw6.jpg

joo anteeksi, the ultimate digikameralaatu.. ja eipä voi kuvaakaan kehua.. :/ Tarinat laittelen tähän pian.