Kesäleiri hoitajille 22.-26.6.

[Miina]

Joken stoori..

Ryhmän II tunti:

Tallissa tiistai iltapäivänä kävi kova aherrus ja meteli kun leiriläiset valmistivat hevosiaan iltapäivän itsenäis-ratsastustunnille. Vetäisin Tiian satulavyön tiukalle ja talutin sen käytävälle. Kävelimme sekaisessa jonossa kentälle Jenna ja Floora kärjessä.

Ryhmä II oli tällä kertaa ekana jonkun toivomuksesta.

Nousimme kaarrossa selkään ja Henni, joka oli tullut tuntia katselemaan marmatti tulevasta tylsästä koulun väännöstä. Muut nyökkäilivät ja alkoivat vetää alkukäyntejä poneillaan.

Tiia kulki innokkaasti eteenpäin, eikä välittänyt vierelle tulleesta luimivasta Antusta, joka hitaasti ja laiskasti käveli Keikin alla.
Keikki sai siihen kantapään kosketuksella vauhtia ja ruuna pinkaisi kentän ympäri kiidossa. Ilu nauroi niin paljon pikku-pampun selässä Keikin ilmeelle, että oli vähällä pudota Pampulan selästä.

Saimme pian kaikki ohjat käsiimme ja Jaakko ajoi traktorilla kentän ohi. Tiia vain käveli rauhallisesti, sitä piittaamatta, mutta Floora vilautteli silmävalkuaisiaan ja tepsateli pää pystyssä. Jennalla oli täysi työ pitää se hallinnassa.

Ravissa kaikki rupesivat kääntelemään ja vääntelemään hevosiaan ja Tiia tuntui varsin pehmeältä ja mukavalta. Se vääntyi kauniisti päätyympyrälle ja kaartoi siron laikukkaan kaulansa.

Sanni alkoi jo laukkailla Bladen kanssa ja huusi pitkän sivun lopussa kipittävän Pampun selässä istuvalle Ilulle:
- Varokaa, Blade tuleeee..!
Pampula ja Ilu väistivät sivulle ja Blade pukitti laukan riemusta.

Veronicalla meni hyvin Epun kanssa. Ruuna totteli tyttöä kuin unelma. Keikki oli saanut Antun kuriin ja kaikki alkoivat laukkailla. Käänsin Tiian pitkän sivun jälkeen ympyrälle ja se vastasi apujani.
Pampula meni söpöä shettislaukkaansa ja sen perässä tuleva Jenna joutui kääntämään perästä pois.

Laukkojen jälkeen Jenna huikkasi kentän laidalla edelleen seisovalle Hennille:
- Laita tuohon muutama este, kiitooos!
Jatkoin:
- Ja tuohon risti ja tuohon pieni pysty jne!

Pian oli kentällä pieni esterata ja rupesimme hyppäämään sitä vuorotellen. Tiia hyppäsi kuin unelma. Vain Jennalla näytti olevan ongelmia oikuttelevan Flooran kanssa. Pian hän sai Flooran hyppäämään kauniisti radan läpi.

Hyppyjen jälkeen Henni korjasi reippaasti esteet pois ja varmisti että kukaan ei nähnyt, muut kuin ratsukot. Otimme loppuravit ja sen jälkeen lopetimme tunnin ja kävelimme.

Ryhmän I tunti:

Toinen ryhmä talutti hevosensa maneesiin ja alkoivat kävellä pitkin uraa. Ekan tunnin tuntilaiset kiipesivät maneesin katsomoon, kun olivat pystyttäneet samankorkuisen esteradan kuin toisella tunnilla.

Toiset rupesivat lämmittelemään ratsujaan ravissa. Se kääntelivät myös laukassa. He rupesivat yksitellen tulemaan rataa.

Ensimmäisenä ensimmäistä estettä lähestyi Lynn Pellalla. Hän kannusti Pellaa raipalla kovempaa ja Pella hyppäsi sirosti esteen yli ja jatkoi laukassa. Tamma päästeli pukkilaukkaa ja kirmasi toiselle esteelle, tiputus, vauhti liian kova.
Loppurata menee puhtaasti. Lynn siirsi ponin käyntiin, taputti, pitkät ohjat.

Seuraavana radalle tepastelee ravissa, pää ylhäällä Sentti, Sini selässään. Sini antaa kunnolla pohkeita ja ori päästää piitkän hirnahduksen ja laukkaa ensimmäiselle esteelle. Kuuluu puomin kolahdus, mutta ei tipu.

Kiitolaukassa esteelle kirmaa Cassu Pipsalla, ei vaan, Pipsa Cassulla. Ensimmäisessä hypyssä Pipsa kaatuu kaulalle, mutta kampeaa itsensä ylös, puhtaasti menee.

Laiskana radalle laukkaa Nana ja Luy. Ensimmäinen menee puhtaasti reippaiden pohkeiden vuoksi, mutta toinen putoaa. Viiminen este kolahtaa, muttei putoa.

Henni maiskutti paljon Pikulle ennen hyppyä ja Pikku hyppää kauniisti koko radan läpi. Henni ja Pikku sulautuivat yhteen.

Viimeisenä radalle laukkaa koottuna Aksu selässään Shinqua. Kinkku antaa vähän liikaakin pohkeita, mistä tuloksena on iso hyppy, joka tutustuttaa Kinkun maneesin hiekkaan.

Irtipäässyt Aksu karauttaa muiden hevosten luokse ja villitsee mm. Sentin ja ori ja ruuna kirmaavat yhdessä ympäri kenttää. Lynn saa Aksun ohjista kiinni ja Shinqua pääsee takaisin radalle. Loppurata menee mukavasti.

He ottavat loppuravit ja käyntiin, pitkät ohjat ja taputapu.

- Jokeri

Ilu// Janus on ruuna.. (:

[Josefiina]

Keikki ja Sini ovat nyt suorittaneet kaikki maksut. Kaikki matsku leirin sivulla, www.virtuaalitalliseppele.com/kesaleiri1.htm .

Muistakaa noihin lisätarinoihin laittaa ainakin se, mille päivälle se tulee, ja mielellään jokin otsikko (samaan tyyliin kuin hoitotarinoihin)!

[Sini]

Oho, olin unohtanut laittaa tuohon vapaavalintaiseen tarinaani, että se on siis maanantai illalta/yöltä. (:

[Pipsa]

Lisämaksu leiristä - 22.kesäkuuta 2009 Valmistautuminen tunnille

Aurinko polttaa selkääni, jonka jo uskon olevan kärähtänyt punaiseksi. Vieressäni aurinkoa ottava Nana hörppii samaan aikaan pepsiään, joka näyttää tyhjenevän uhkaavasti.
- Pipsa ja Nana, Jossu sano, että hevosia pitää aloittaa laittamaan valmiiksi, luoksemme hölkkäävä Sini huikkaa nopeasti. Huokaisten hinaudun ylös maasta, haukotellen pitkään. Tytön perässä lähdemme kävelemään - tai oikeastaan matelemaan kohti tarhoja.
- Mitkäs muuten oli teijän leirihoitsunne? Sini kysyy pirteästi hymyillen. Huomaan Nanan miettivän hetken, ennen kuin tämä muistaa ratsunsa vihdoin.
- Miulla on Luy, ja eikös Pipsalla ollu Cassu? tyttö mietiskelee. Nyökkään vastaukseksi, vilkaisten tummiin farkku capreihini.

- Ääh, pitää vaihtaa vielä ne kuumat ratsastushousutkin jalkaan, huokaisen syvään. - Ja kypärä.
- Noh, noh Pipsa, tuskin maneesissakaan on sen viileämpää, Nana lohduttaa minua virnistäen. Olemme jo hyvän matkaa marssineet kohti tarhoja, Sinin lähtiessä toisen tarhan suuntaan. Vaitonaisina käymme molemmat metsästämässä ratsumme kiinni, kerrankin tehtävä, joka osoittautuu minulle ällistyttävän helpoksi. Minä ja Cassu kärkenä lähdemme kohti kaukana häämöttävää harjauspuomia, jonka jo tosin kaukaa huomaamme olevan täynnä.
- Ei kai auta kun mennä hoitamaan talliin hevoset, huokaisen Nanalle ohittaessamme puomin.

Ruuna löntystelee vierelläni karsinaansa, jonne lasken sen irti, pyyhkäisten hikeä otsaltani ja lähtien hölkkäämään kohden leiriläisten asuinpaikkaa - mustikan sinisiä leirimökkejä, jossa paahtavan kuumat ratsastushousuni odottaisivat. Loikkailen viimeiset askeleet mökille, avaten sen oven ja tuijottaen järkyttyneenä huonetta, joka oli täynnä ratsastushousujaan etsiviä leiriläisiä.
- Onks kukaan nähny miun ratsareita? virnistän huvittuneena. - Sellasia vaaleita, joissa on tummat paikat?
- Onks noi siun? Shinqua kysyy, osoittaen lattialla lojuvia housuja.
- Hei ne on miun! Henni hihkaisee napaten ratsastushousunsa. Pikaisen tutkinnan jälkeen löydän omat ratsastushousuni laukustani, jonne olin ne jossain välissä kerennyt tunkemaan, kuten myös kypärän.

Reippaasti hölkkään taas pistävältä auringolta talliin suojaan, tehden käännöksen Cassun karsinalle, jossa en pahemmin ennen vieraillut, vaikka sen ja Pampulan karsinan välissä oli vain yksi, Luyn karsina, jossa Nana jo puuhaili isolle ruunalle jutellen. Rennoin ottein otan hevosen harjapakin syliini, avaan vaalean karsinan oven ja sujahdan sisälle karsinaan vilkaisten paikoillaan seisovaa ruunaa.
- Ootpas sie komee, naurahdan säkäkorkeudeltaan 170cm lähentelevälle tummanruunikolle, ryhtyen kaivamaan sen harjapakkia. - Hmm… Sikelle ois kyllä tollanen harja hieno, pitäs käyä ostamassa joku päivä… mumisen lähinnä itsekseni, napaten harkinnan jälkeen käteeni puuselkäisen harjan ja ryhtyen harjaamaan Cassua. Ruuna seisoo hiljaa paikoillaan, tiedä sitten oliko se aina sellainen vai oliko kuumuus sitä rauhoittanut - siitä itselläni ainakaan ei vielä ollut minkään laista tietoa, ruunalla en tainnut olla koskaan aiemmin ratsastanut, ja vieläpä itsenäisesti!

Rauhallisin ottein hoidan ruunan kuntoon, taputellen sitä hetken ja pujahtaen käytävälle.
- Haluuks joku tulla laittaa Cassulle satulan? virnistän avuttomasti, oma pituuteni kun ei päätä huimannut.
- Lynn palveluksessanne, tyttö hihkaisee. - Laitan vaan eka Luylle tän satulan nopsaan…
- Katos, siehän voit kohta perustaa Lynnin satulanlaitto palvelun, Ilu hihkaisee Pampulan karsinasta.
- Sie tuskin tarvoit apua siinä? Lynn virnistää - tai ainakin luulen niin, sillä siinä vaiheessa olen kääntynyt jo satulahuoneelle päin.

- Luy… Anttu… Eppu… Haa, Cassu! hihkaisen itsekseni, napaten korkealle laitetun mustan ja kalliin näköisen satulan syliini, pyydystäen vielä nopsaan suitset telineeltä ja lähtien tallustelemaan karsinoille päin.

Ja täähän oli miun vika maksu?

[Jenna]

Tiistai-ilta

jennan kehystarina
Uuvuttavan tunnin jälkeen leiriläiset sulkeutuvat mökkeihinsä laittautumaan iltaa varten. Artsilta luvan saatua, saimme mennä ravitallille illanviettoon. Lisäksi Artsi oli pyytänyt kekkereihin mukaan myös ravimiehiä, mikä sai tytöt laittautumaan vielä nätimmin.
- Muistakaa että olemme sitten menossa katselemaan ravureita, eikä ravimiehiä, Jossu muistutti, ja lähti vielä puuteroimaan nenäänsä. Hänen lähdettyään hässäkkä jatkui, mutta pian Jaakko tuli hätyyttelemään tytöt käynnistettyyn autoon.

*

Tumma auto jarrutti ravitallin pihaan ja sisältä valui solkenaan laittautuneita leiriläisiä. Vastaamme juuri ajanut Artsi ja kokenut ravimies-Aapo tervehti tyttöjä kohteliaasti kärryistä. Osa tytöistä hymyili leveästi miehille ja kaikki tungeksivat heidän ympärillään. Aapolla oli maantienväriset keskipitkät hiukset, mutta hän ei oikeastaan ollut kovin komea. Joten nyt kaikki varmasti ihastelivat hienoa ravihevosta.
- Mikä sen nimi on? Ilu kysyi silmät säihkyen.
- Charlotta, ihan meidän kesken Lotta, Artsi äänsi huolellisesti. Veronica, Keikki ja Henni rapsuttivat tammaa innokkaasti eivätkä he huomanneet lähestyvää ravimiesjengiä. Ripsiä räpyteltiin ahkeraan, varsinkin porukan söpöimmälle miehelle, Miikalle. Hän heilautti ylväästi hyvin vaaleaa ja lyhyttä hiuspehkoaan pois silmiensä edestä, saaden tytöt melkein kuolaamaan ihastuksesta hienoille ilta-asuilleen.
Miikan vieressä seisoi Tommi, jolla oli suklaanruskeat hiukset ja virne naamallaan. Heidän takanaan seisoi mustahiuksinen Sami ja pienikokoinen punapää Otto. Taaimmaisena seissyt vaaleahiuksinen Tuure astui esiin, ja esitteli itsensä. Hänen jälkeensä myös muutkin esittäytyivät ja lopulta Artsi kutsui meidät peremmälle pyytäen Siniä ja Shinquaa viemään Lotan talliin.

*

Artsin esitellessä meille paikkoja, monet tytöt keskittyivät enemmänkin näiden söpöjen ravimiesten tarkkailuun, kuin uljaiden ravureiden silittelyyn.
- Mikä salapolku täällä on? Jokeri huomasi melkein olemattoman pikku polun tienvieressä lantalalta kävellessämme takapihalle.
- Hemmetin kakara, onko sun pakko olla tunkemassa joka paikkaan! Artsi sähähti tarttuen tytön käsivarteen puristaen siitä lujaa ja lähti jatkamaan matkaansa vaihtaen nopeasti puheenaihetta.
- Lyön satasesta vetoa että tuolla on Artsin pontikkakeittelyt! Nana ja Lynn supattelivat keskenään miekkosen huomaamatta. Sanni taas iski silmäänsä Miikalle, joka vilkaisi tyttöä kulmiensa alta. Muita ravimiehiä toimeliaampi Tommi vitsaili jatkuvasti, pitäen seuraa tytöille.

*

Tallissa meille esiteltiin Kopse ja Harma, joita tytöt saivat kokeilla valjastaa. Joukkiosta kaikonnut Otto oli lähtenyt hakemaan Foxia ja valjastanut sen kärryjen eteen, jotta voisi viihdyttää vieraita tekemällä pikku lenkin.
- Neidit ulos ja ajelulle! punapää huusi ulkoa, ja tyttölauma viiletti nopeasti tallista ovet paukkuen.
- Minä tulen eka!
- Eipäs kun minä!
- Väistäkää, mä meen eka!
- Määpä meen ennen teitä kaikkia!
Joka puolelta kuului huutoja, ja pian Otto rupesi jakamaan tyttöjä ryhmiin, jonka jälkeen he pääsivät ajelulle. Sanni, Pipsa ja Miika olivat kadonneet jonnekin. Pian kaikki olivat havahtuneet asiasta ja pari tyttöä oli ruvennut hihittämään.
Puolet lähtivät etsiskelemään kadonneita kaveruksia juoruten asiasta, minä myös mukaan lukien.
- Onkohan Sanni tai Pipsa iskenyt silmänsä siihen komiaan ravimieheen? Ilu kysyi hymyillen leveästi.
- Ootko ihan pönttö! Ei Pipsa vois niin tehdä, koska sillä on Krise, sanoin tökäten kyynärpäälläni tuota käsivarteen leikkimielisesti virnistäen. Kävelimme latoon, kavuten portaat ylös heinävintille. Shinqua kurkisti ikkunasta ulos kiikaroiden Oton kärryt näkökenttäänsä.
- Hah, tuolla ne viilettää hiukset hulmuten ja flirttaillen Oton kanssa! tyttö ähkäisi naurahtaen sen jälkeen. Nana metsästi ikkunan alta pienen kaiverruksen ja hän kyykistyi lukemaan tekstiä.
- Tappi sydän Kat! tyttö hihkaisi saaden muutkin kiinnostumaan asiasta.
- Kukahan on mahtanut kirjoittaa tän? Keikki kysyi raapien päätänsä.
- En tiiä, vastasin pikaisesti.
Äkkiä heinäkasasta pomppasi Pipsa ja Sanni pelästyttäen kaikki pahanpäiväisesti.
- IIIIIK!! kajahti tyttöjen kylmä kiljahdus heinävintiltä, mikä sai Pipsan ja Sannin räkättämään holtittomasti, kun taas toiset pitelivät sydänalaansa järkyttyneinä.
- Senkin..raakalaiset! huudahdin juuri ennen kuin kävin heidän kimppuunsa hurjistuneena kutittaen armottomasti. Pian muutkin yhtyivät mukaan, ja ''tyttöpallo'' vierähti heinävintin lattiassa olevasta aukosta alas heinäkasaan.
Nousin ensimmäisenä pystyyn nyppien heinänkorsia päästäni.
- Ei kai ketään sattunut!? huudahdin säikähtäneenä, mutta aloin nauramaan kippurassa nähtyäni nuo harakanpelättimet! Lopetin äkkiä nauramisen, kun kuulin jostain vierestäni maukaisun. Pyörähdin ympäri huomaten takanani olevan kissaemon ja sen kolme poikasta.
- Aww, kuinka suloisia! Jokeri henkäisi sipaisten varoen kissaemon selkää. Kissa sulki silmänsä ja rupesi kehräämään tasaisesti. Äkkiä heinävintiltä alaspäin kurkkivat Jossun ja ravimiesten päät kyselivät meiltä kaikenlaista, kuten "mitä taivaan ihmettä te siellä teette?!" ja "mitä nuo karvapallot oikein ovat!?". Kömmimme ylös ravimiesten avustamana ja kerroimme tarinan juurta jaksaen. Artsi oli myös vakuuttanut, etteivät kissat olleet hänen, mutta me kaikki vaadimme niiden jäävän hänen huostaansa, sillä eihän heitä voinut kadulle heittää!
- Asukoot heinäkasassa niin kauan kuin huvittaa, mutta minä en kanna sitä vastuuta jos ne joutuvat ravureideni ruoaksi, Artsi piti päänsä ja painui sitten pois vintiltä läimästen leikkimielisesti saapuvan Miikan selkää. Miika katsahti heihin kysyvästi, mutta pakeni heti Artsin perään saaden naurut peräänsä.
- Kissoille pitää antaa nimet! Lynn huudahti nostaen yhden kissanpennun syliinsä rapsutellen sitä ja katsoi sitten leiriläisiin.
- Joo, toi emo vois olla vaikka Mirka, ehdotti Keikki.
- Sitten pennuille nimeksi Minni ja Miksu, Henni sanoi.
- Viimenen on sitten Maikki, Veronica pähkäili katsahtaen Lynniin.
- Eipäs kun Molla, tokaisin siihen väliin.
Kun kissoille oli keksitty nimet, kaikki lähtivät viettämään iltaa komeiden ravimiesten kanssa, ennen kuin Jossu keksisi viedä meidät takaisin Seppeleeseen.

äh.. tuli ihan tönkkö tarina, ei vaan tarinasuoni oikein kulkenut :--D

[kisuli]

Sophien esterääkki keskiviikkona 24.6.


Kasasin viimeistä risitkkoa kentälle pystyyn, kun ensimmäiset tuntilaiset tulivat kentälle.
- Sä pidät meille tunnin? Veronica kysyi.
- Juu, Jossu tavallaan pyys..., vastasin ja jätin esteet rauhaan. Ne olivat korkeudeltaan 50cm-70cm, joten eivät mitään korkeita.

Loputkin ratsukot tulivat pian. He menivät kaartoon ja kiristivät satulavöitä ja tarkistivat jalustimien pituutta.
- Oukhei, kävelkää sitten pitkin ohjin uraa pitkin, muistakaa välimatkat! huusin. Flooran selässä istuva Jokeri sai pidätellä ex-ravuria oikein kunnolla, toisin kuin Keikki sai hoputtaa Blondia eteenpäin.

Kaikki kulkivat hyvin, kun käskin ottaa kunnon tuntuman ja reippaan käynnin.
- Kääntelette sitten volteille jos joku tulee tielle.. Sitten itsenäisesti siitä paikasta missä olet, käännä täyskaarto, suunta vaihtuu vasemmaksi, selitin.
- Ja Sanni, yritä saada se Aksu kääntymään, muista myös vastakkainen jalka! kommentoin vielä tytölle, joka taisteli ponin kanssa.

- Ravi, kevyt ravi ja tehkää molemmille pitkille sivuille loiva kiemura-ura, ja varokaa vähän niitä esteitä, selitin. Katselin tyttöjen toimintaa. Luy kulki vähän laiskasti, mutta Jenna sai asian korjattua hyvin, maiskauttamalla ja pienellä pohkeen painauksella.
Seppeleen "lehmä", Tiia kulki yllättävän energisesti, eikä millään malttanut kääntyä uralta kiemuralle.
- Ilu, muista myös vastakkainen pohje! Kun käännät vasemmalla ohjalla sitä pois, muista pitää myös oikea, ulkokäden ohja tuntumalla, ettei se pääse palaamaan uralle, muistutin, Ilun irvistäessä.

- Noniin, jättäkää kiemurat pois. Harjoitusraviin - Jokeri, hillitse se Floora - ja valmistellaan laukannosto. Keikki saa sitten kunnolla käyttää pohjetta Blondin kanssa, kokemuksesta tiedän että on hiukan laiskemmanpuoleinen laukannostoissa. Veronica pidätä sitä Mankia, ei se voi lähteä sun alta kun olet vasta valmistellut ja asettanut sen!

Tytöt nostivat hoitsuillaan hienon laukan, jollei mukaan lasketa Flooraa, joka ensin päätti lähteä kiitoravissa, mutta meni kyllä sitten laukkaan.
- Sanni ja Aksu kärjessä okserille, sitten pystylle, sianselälle, ristikolle ja pystylle. Tajusitko? yritin selittää ratsukolle, joka laukkasi hyvässä vauhdissa.
- Tajusin tajusin, toivottavasti Aksukin tajusi, Sanni ärähti ja ohjasi ponin esteelle. Hieno hyppy ja laskeutuminen, ja mikään ei tippunut tai Aksu ei kieltänyt.
- Jää sitten sinne kävelemään hiukan, hypätään yksitellen, selitin.
- Ja seuraavaksi Veronica ja Manki!

Veronica sai hyvin hallittua Mankin, joka kyllä hyppäsi hyvin, mutta turhan kovassa vauhdissa. Esteet eivät olleet korkeudeltaan hankalia, kun Manki hyppäsi ne korkealta yli.
- Jokeri ja Floora, jonka jälkeen Keikki ja Blondi! huomautin, ja Jokeri käski Flooran laukkaan. Floora laukkasi hyvin, mutta kieltäytyi juuri ennen estettä, Jokerin tipahtaessa kaulalle.
- Uusiksi, älä luovuta! käskin.

Lopulta Floora hyppäsi hyvin, eikä Jokeri tippunut.
- Kehu sitä! naurahdin, ja Jokeri hymyili iloisesti.
- Keikki ja Blondi! huusin sitten ratsukon. Keikki sai taisteltuaan Blondin hyvään laukkaan ja Blondi näytti varmalta.
Blondi ylitti okserin, pystyn ja sianselän hyvin, mutta ristikolla tamma ponkaisi liian aikaisin Keikin makuun ja Keikki horjahti selästä suoraan esteen päälle. Blondi ei lähtenyt mihinkään karkuun, ihmetteli vain, miksi hoitaja sylkee hiekkaa suustaan.

- Sattuiko? huolestuin ja juoksin Keikin luo.
- Ei paljoa, olihan mulla turvaliivi, tämä vastasi.
- Hyvä, selkään sitten vaan, kehotin ja kokosin esteen uudestaan.

Ilu ja Tiia ylittivät esteet huoletta, ilman pelkoa ja samoin Jenna ja Luy. Jouduin kyllä huomauttamaan Ilua käsistä, kun ne nykäisivät pahasti juuri kun Tiia ponnisti ilmaan, saaden hevosen herpaantumaan ja viuhtomaan hännällään. Jennaa muistutin myös käsistä, jotka pitää viedä lähemmäs korvia, ja kevyt istunta voisi olla koko matkan ajan.

- Mutta hyvin teillä meni! Keikki ja Blondi hyppää vielä kerran, niin te muut voitte jatkaa ravissa uraa pitkin, selostin. Tällä kertaa Blondi hyppäsi hyvin ja pysyi tahdissa.
- Kehu sitä!

Kaikki ravasivat uraa pitkin. Veronica ja Manki kärjessä ratsukot vaihtoivat suunnan lävistäjän kautta, samoin kevennyksen.
- Sitten käyntiin ja piiitkät ohjat. Kehukaa niitä ja taputelkaa kaulalle. Jalustimet voi ottaa jalasta, sanoin.

Noin kolme minuuttia käveltyään pitkin ohjin käynnissä, ratsastajat ohjasivat hevoset kaartoon. He kiittivät tunnista, lähtivät väsyneinä viemään hevosiaan talliin hoidettaviksi.
Itse jäin ottamaan esteitä pois.

_{pahoittelen, jos joku jäi jotenkin vähemmän-mainituksi tarinassa, on hankalaa saada kaikki yhtä paljon tähän. vähän tönkkö (;}

[Ilona]

PakkoMaksu2



Joo, mä ja Pampula.. : D (ja ton sydämmen vaan lykkäsin tohon, eli Pampu ei aattele musta sit mitään sydänjuttuja.. ; D

Lisämaksu1



Kun netti ei toiminut sen mokkulan takia niin en voinut käydä vilkasemassa minkä värinen Janus olikaan niin siitä tuli sitten tollanen hutasu muutenkin..

Lisämaksu 2



En tiiä mistä idean sain mut teki vaan mieli piirtää tollanen.. : D


Noin, eli nyt tää leiri on mun osalta maksettu, joitain lisäkuvia saattaapi vielä tulla.. : D
- Ilu

[Veera]

Tässä tämä kuvamaksu. Josefiinalta luvan saatuani laitan tällaisen kuvan, missä olen linet piirtänyt valokuvasta läpi, sillä en jaksanut millään taistella linejen kanssa ja väritys inspasi.
Kuvassa siis Blade, Luy ja Anttu, joka näyttää ihan Pikulta. : DD

Laitan tähän sitten muutkin maksut...

[Jusu]

Perjantai-iltapäivä - viimeinen leiripäivä (Lynnin kehystarina)

Rapsuttelin haikeana leiriratsuni Pellan kaulaa ja maanittelin sitä pian poseeraamaan viimeistä leirikuvaa varten. Pyöristynyt ponitamma katsoi minua hämmentyneenä, kun piilouduin kamerani taakse ja naksuttelin kieltäni. Lopulta Pella höristi korviaan ja tarkennuksen ollessa kohdillaan painoin kameran laukaisijaa. Räps vain, ja olin tallentanut jälleen yhden muiston pieneen mustaan purkkiin. Hymyilin Pellalle ja lähdin viimein viemään sitä tarhaan. Pyöreä russmamma liittyi muiden tammojen seuraan ja etsiytyi pian Hillan viereen syömään. Katselin rauhallista näkyä tyynenä ja tunsin haikeuden kuiskailevan korvaani. Pyyhin asian mielestäni tietäen, että näkisin Pellan vielä. Käännyin pois tammatarhalta ja suuntasin katsomaan, josko saisin kuvan Rensun kanssa riekkuvasta Sentistä. Juuri kun olin suuntaamassa kameraa orikaksikon suuntaan, kuului takaatani muiden tyttöjen hämmästyneitä huudahduksia ja kavioiden kopinaa. Käännähdin katsomaan ja näin Artsin ajavan pihaan suomenhevosen vetämillä... No, ne toivat mieleeni Mauri Kunnaksen Koiramäki -kirjassa näkemäni isot kärryt. Vanhanaikaiset kärryt.
- Se on Artsi! kuulin Sinin hihkaisevan.
- Ja Kopse, myhäili päärakennuksesta astunut Josefiina, kun liityin kärryjä ihmettelevien tyttöjen joukkoon.
- Ehtoota, leidit, Artsi huikkasi pysäyttäessään ajokkinsa. - Tervetuloa Heinäkärry Xpressin kyytiin kohti Liekkijärven rantaa!
- Hei! Mennäänkö me noilla? huudahti Veronica.
- Ei kun kyytiin vaan, kummallisen hyväntuulinen Artsi ehdotti.
- Vau! Oikeesti? Kivaa, Keikki naureskeli mennessään lähemmäs kärryjä.
- Onhan kaikilla uimakamppeet ja illemmaksi vähän lämpimämpää vaatetta? varmisti kuskinpukille Artsin viereen hypännyt Josefiina.
- On, tietty, Pipsa vastasi kaikkien puolesta.
Josefiina oli vihjaillut, että lähtisimme uimaan viimeisen iltapäivän (ja illan!) kunniaksi, joten olimme kaikki vaihtaneet uimapuvut vaatteiden alle. Niinpä kapusimme kuka milläkin tyylillä kärryihin.
- Apua, en mä pääse sinne, Nana kiljaisi.
- Kylläpäs pääset, olethan sä Luynkin kyytiin kavunnut tällä viikolla vaikka miten monta kertaa! sanoin tytölle ojentaessani tälle käteni ja kiskoessani tämän Hennin kanssa ylös kärryn lavalle heinien päälle.
- Ei kai kukaan ole heinäallerginen? Jenna naureskeli, mutta aivasti sitten itse lujasti.
- Artsi, mikset sä tyhjentänyt kärryjä? joku motkotti nauraen.
Artsi kääntyi höhlänä katsomaan meitä Josefiinan horjahtaessa kapealla kuskinpukilla vieressä istuvan miehen äkillisen liikkeen seurauksena.
- Täh? Tollojako olette, mitä ideaa on heinäkärryissä ilman heiniä? mies älähti ja sai koko leiripoppoon nauramaan ilmeelleen. - Jos ei muita tyhmiä kysymyksiä ollut, niin joko voidaan lähteä.
- Joo. EI! Jokeri kiljaisi. - Ilu puuttuu!
- Missä... aloitti Sanni kysymyksen, mutta samassa Ilu ilmestyi tallista.
- Sori että kesti! Mä jouduin viemään mun kypärän vielä yläkertaan, kun unohdin sen Pampun karsinan eteen enkä muistanut missä se oli! Tiian hoitajatar sanoi hengästyneenä kavutessaan kärryihin.
- No joko? Artsi murahti.
- Joo, kajahti sekalainen kuoro leiriläisten ääniä.

Kärryt heilahtelivat kuoppaisella tiellä. Ilmassa tuoksui kesän ja heinän lumoava tuoksu, ja heittäydyin selälleni heinien sekaan hyräillen Suvivirttä. Muutkin loikoilivat heinien seassa niin leveästi kuin vain mahtuivat - kärryissä oli tilaa vähän oikoa jäseniään, toisin kuin olisi ollut ahtaassa autossa.
- Missä me ollaan? kysyin vaivautumatta katsomaan ympärilleni.
- No kato ite, Jokeri virnuili.
- Njaa, no kai sitte täytyy... marisin ja ilahduin nähdessäni, että olimme lähes perillä. - Tuolla on järvi!
- Oi vau! Shinqua taputti käsiään yhteen. - Hyvä Lynn, säkin huomasit!
Muut yhtyivät aplodeihin ja saivat Artsin murahtamaan.
- Voi hyvät hyttyset, ettekö te osaa olla hiljaa! Ihme ettei Kopse hyppää nahoistaan kun te siellä riehutte, mies ärisi.
- Kopse ei korvaansa lotkauttanut, Josefiina sanoi. - Keskity vaan ajamiseen, hyvä mies!
- Kuule hyvää hyvyyttäni teitä kärrään...
Miehen mutinat kuitenkin hukkuivat naurunhelinään, joka kumpusi kärryjen takaosasta, sekä kiljaisuun:
- Odottakaa!
Käänsin katseeni marisevasta Artsista kiljaisun suuntaan ja tajusin Sannin pudonneen kyydistä. Muut kikattelivat tytölle, joka juoksi parilla askeleella kärryn kiinni ja yritti ponkaista kyytiin.
- Artsi, pysäytä kärryt! Henni ohjeisti miestä.
Kärryt pysähtyivät ja Sanni pääsi muiden avustamina takaisin kyytiin, nauraen hervottomasti.
- Miten sä onnistuit tippumaan kyydistä? Nana ihmetteli.
- Mä vaan tipahin, onneksi jaloilleni, Sanni hymyili leveästi.
- Onneksi, puutuin puheeseen.
- Joo, oisi ollut kauheeta jos oisit katkonu niskas, Pipsa puisteleksi.
- Niinpä. Mut hei, me ollaan ihan perillä, Jokeri hihkaisi.
Syntyi iloinen kuhina, kun loikimme alas heinäkärryistä ja etsiydyimme pyyhkeiden kanssa parhaille paikoille. Heittäydyin Hennin ja Shinquan väliin ottamaan aurinkoa heitettyäni vaatteet pois bikinien päältä.
- Kattokaa, mä oon saanut väriä, esittelin ruskettuneita sääriäni. - Kyllä se viikko Portugalissa jotakin jälkiä jätti.
- Ai säkö muka ruskettunut? Keikki kikatti ja vertasi itseään minuun. - Ihan lumiukkohan sä olet.
Tuhahdin.
- Sä olet vaan kateellinen, intin. - Mut hei, meinataanko me uidakin vai kökötetäänkö me vaan täällä?
Pian vesi täyttyi kiljunnasta ja iloisista huudoista, kun leiriläislauma sai itsensä kammettua veteen. Minä, tunnettuna vilukissana, tulin vähän jälkijunassa muutamien muiden kylmänarkojen kanssa, mutta pian sain päälleni Jokerin roiskimaa vettä. Päästin ilmoille vertahyytävän kiljunnan.
- Alkakaa tulla arkajalat! Veronica nauroi.
- Ei saa roiskia! kiljuin täristen. - Se on... ilkeää! Ja kylmää!
Mutta lopulta yhdyin nauruun ja sukelsin veden syövereihin muiden mukana.

- Hei kattokaa, tuolta tulee joku auto! Sini huomasi.
- Jännää, ketä ne on? Henni yhtyi kavutessaan rannalle.
- Bhahhah, jotain viattomia ressukoita, jotka eksy vahingossa vääränä päivänä uimaan, ehdotin vahingoniloisena.
- Ehei, korjasi Josefiina. - Vaan yllätysvieraita!
- Yllätysvieraita! Hui, ketähän... Ilu aloitti.
- Piia Pantsu! ehdotti Jokeri.
- Eikä, Kyra Kyrklund, huokaisin kaihoisasti. - Oisipa ihana saada joskus joku sellanen valmentaja...
- Tai mitä jos se on sittenkin Mikael Forstén! ilahtui Nana.
Josefiina ja Artsi röhähtivät nauruun.
- Ei sinne päinkään, tyttäret rakkaat! Josefiina hihitti. - Ei huippuratsastajia vaan...
Katselimme kun tutunnäköiset miehet purkautuivat autosta.
- ... huippuraviohjastajia!
- Ne on ne! Jenna huudahti.
Tiistai-illan ravimiehet astelivat rennosti luoksemme ja useat tytöistä tuntuivat ensin hieman ujostelevan vähäistä vaatetustaan, mutta pian nauru raikasi ja juttu luisti. Useimmat pyörivät Miikan ja muiden komeiden nuortenmiesten lähistöllä, mutta minä hakeuduin vanhimman ja kokeneimman Aapon luokse kuuntelemaan miehen ravikertomuksia vuosien varrelta. Olin innostunut kuullessani kokeneen hevosihmisen juttuja, ja kyselin ahkerasti vinkkejä ja tietoa hevosia varten. Keski-ikäinen Aapo oli iloinen saadessaan innokkaan kuulijan, ja jutusteli mielellään. Pian Josefiina nousi seisomaan ja kiinnitti huomiomme.
- Hoi, leiriläiset - no, ja ravimiehetkin! Nyt oisi aika syödä, mutta ennen sitä pitää ihan kiittää mukavasta leiristä. Toivottavasti kaikille on jäänyt paljon hyviä muistoja tästä.
- Todellakin, hymähti Shinqua. - Niinkuin se meidän yöllinen kummitushiippailu...
- Ja kun käytiin syöttämässä hevosia, nauroi Pipsa.
- Ja Ellin diettisalaatti oli tosi hyvää, puutuin puheeseen.
Ryhdyimme nostalgisesti muistelemaan mennyttä leiriä syömisen lomassa ja tunnelmat vaihtelivat haikeasta ratkiriemukkaaseen.
- Ja joku päivä me vielä kootaan se mieskalenteri, Keikki huudahti tajuamatta, että Josefiina ja ravimiehet kuuntelivat.
Syntyi hetken hiljaisuus, ja minä ratkesin ensimmäisenä nauruun yrittäen peittää sen yskään. Muut tytöt yhtyivät hihitykseen ja ravimiehet katselivat meitä täysin mykistyneenä. Josefiina sen sijaan virnuili tyyliin pitihän se arvata - tällainen leiriporukka totisesti saa aikaan vaikka mitä!



Kiitos mahtileiristä niin Josefiinalle kuin leiriläisillekin sekä sivullisille jotka eksyivät jalkoihimme! Ensi kesänä uudestaan, jos vaan suinkin mahdollista.

[Miina]

Jokerin lisästoori (lynnin kehysstoorista)

Kaikki yritivät pakkautua Kopseen kärryille mukaan järvelle.
- No, voidaanko jo lähteä, Kopse hermostuu..?!
- Joo.. EII! Ilu puuttuu! kiljaisin kunnes huomasin tytön joka asteli reippain askelin kohti kärryä.
- Hyvä, nyt voidaan lähteä, Lynn älähti.

Henni ja Sanni kiikkuivat reunilla ja olivat monta kertaa vähällä pudota. He tuuippivat toisiaan ja nauroivat.

- Voi hyvät hyttyset! ärähti Artsin ääni kiljunnan keskeltä. - Ettekö osaa olla hiljaa?! Kopsekin vielä tässä hermostuu!
- Kopse on kuule ihan rauhallinen, rauhoitteli Josefiina.

Riehuminen ja ilonpito jatkui liekkijärvelle saakka, vedimme vaatteet pois bikinien päältä ja Lynn esitteli ruskettunutta vartaloaan. Murahtelin ja katselin omaani, joka oli vähän täällä kotosuomessakin ruskettunut.

Pulikoimme iloisesti vedessä ja pidimme hauskaa kunnes Veronican pää sukelsi pinnalle.
- Hei katsokaa! tuolta tulee auto! hän osoitti sinistä autoa.
- Varmaan eksyneitä, tokaisi Ilu.
- Ei vaan yllätysvieraita, Jossu myhäili salaperäisesti.

Ilma täyttyi arvailuista.
- Sen täytyy olla, Kyra! Shinqua kiljui.
- Ei, ei, ei, sinne päinkään! nauroivat Artsi ja Jossu.
- He ovat..
- HUIPPURAVIOHJASTAJAT!

Useimmat tytöt noloontuivat vähästä vaatetuksestaan ja sukelsivat pinnan alle "piiloon", mutta pian rannalla kaikuivat iloiset kertomukset vuosien takaa.

- Jokeri

nyt mun kaikki pakolliset on tehty, taidan vielä kuvia laitella.. (:

[Maiss]

Torstain leikkitunnit - Tippumisia ja laiskoja poneja

Ryhmä I

- Ja te tiiätte jo kenellä meette, sanoin kun kävelin tyttöjen ohi tallipihalla.
- Joo, kaikki sanoivat ja kävelivät sisään talliin laittamaan poneja valmiiksi tunnille.
- Muuten, ei tartte laittaa satuloita! hihkaisin tyttöjen perään ja huomasin että ainakin Sini kuuli.
Kävelin toimistoon kirjoittamaan listaa leiriläisistä ja poneista, niin että muistaisin kaikkien nimet.

Istuin kentän laidalle ja katsoin kentälle astelevia ratsukkoja.
- Menkää vaa nopeasti selkään ni saadan leikkiä paljon, sanoin ja hymähdin.
Kaikki menivät nopeasti selkään eikä kukaan tarvinnut apua, se tuntui oudolta; tavallisesti kaikki tuntilaiset tarvitsivat apua selkään pääsyssä mutta nämä hoitajat nousivat selkään kuin olisivat tehneet sitä koko ikänsä.
- Leikitään hippaa eka, Nana huudahti Siirin selästä innoissaan.
- Ja sitten mustaa miestä, Pipsa sanoi ja antoi Pampulalle pohkeita.
- Ja talli palaa on ihan paras leikki! Sitä on pakko saada leikkiä, Shinqua sanoi Humun selästä.
- Leikkituntia ei oo ilman valtikanryöstöä, Lynn ilmoitti Sentin selästä ja hidasti ruunaa joka oli aikeissa alkaa ravata.
- Kyllä me kaikkea ehitään leikkiä, sanoin nauraen. Voitte vaikka alottaa hipalla.
- Mä oon jääny! Henni sanoi ja antoi Cassulle pohkeita niin että se siirtyi raviin.
Henni ohjasi ruunan Tiiaa päin mutta Tiia ja Sini ravasivat Cassua karkuun.
- Saako laukata? Henni kysyi ja ohjasi ratsunsa Pampulaa päin.
- No, ei ihan vielä, sanoin. Sanon kyllä sitte.
Henni piiritti Pampulan kulmaan ja koski raipalla Pipsaan ja niin Pipsa ja Pampula olivat jääneitä.
- Eikä! Pipsa huudahti ja kevensi nopeasti Pampulan ravin tahtiin Siiriä päin.
- Pipsa, mä oon sun paras kaveri, et viittis ottaa mua kiinni, Nana aneli mutta Pipsa ei ottanut Nanan sanoja kuuleviin korviinsa.
Kohta Pipsa sai Siirin kiinni ja niin Nana ja Siiri olivat jääneitä.
- Sitten saa ottaa laukkaa, ilmoitin kentän laidalta ja Siiri siirtyi laukkaan.

- Nyt mustaa miestä, Pipsa sanoi ja nyökkäsin.
Kaikki ratsukot meni tallin puoleiselle pitkälle sivulle ja Pipsa meni kentän keskelle.
- Kuka pelkää mustaa Pampua? Pipsa huudahti.
- En minä! kaikki sanoivat ja laukkasivat kentän toiselle puolelle.
Pipsa sai kiinni Humun joka ei ollut suostunut laukata koko matkaa vaan siirtynyt käyntiin kentän keskellä.
- Ähh, Shinqua valitti. Humu nyt me jäätiin!
Shinqua ohjasi ponin kentän keskelle ja leikki jatkui.

Laitoin tötsiä ympäri kenttää kun hepat kävelivät pitkin ohjin ympäri kenttää.
- No niin, sanoin. Nyt alkaa talli palaa.
Tytöt ottivat ohjat käteen ja katsoivat tötsiä.
- Kaikki osaa säännöt? kysyin.
Tytöt nyökkäsivät ja niin leikki alkoi.
- Talli palaa! sanoin ja tytöt laukkasivat Töysille, mutta Humu ei laukannut ja jäi ilman tötsää.
- Humu! Shinqua sanoi ja antoi tammalle pohkeita ja laukkasi ympyrän sen kanssa.
- Humua ei huvita tänää, sanoin ja katsoin tammaa.
- Joo, ei! Shinqua sanoi.
Tytöt ohjasivat hoitsunsa uralle.
- Talli palaa, sanoin kun he olivat kävelleet vähän aikaa uralla.
Nyt Pipsa jäi ilman tötsää.

Leikin voitti lopulta Lynn ja Sentti.
Jatkoimme leikkimällä valtikan ryöstöä.
- Lynn, Shinqua ja Pipsa on yks joukkue ja Sini, Nana ja Henni toinen, sanoin ja tytöt jakautuivat omille puolilleen.
Leikki alkoi aika vauhdikkaasti muitten paitsi Shinquan ja Humun kohdalla koska Humu oli edelleen laiska.
- Raippaa! huusin kun Humu ei halunnut liikkua. Noin, hyvä.
Lynnin joukkueen strategia oli puolustus ja Sinin oli hyökkääminen.
- Hyökätään! Nana huusi ja antoi Siirille laukkupohkeet.
Kohta Nana sai valtikan ja laukkasi keskiviivan yli valtikka (joka oli hyttysmyrkky) kädessään.
- Jee! Henni huudahti.
- Yks, nolla Hennin joukkueelle, ilmoitin ja hain hyttysmyrkyn Nanalta ja vein sen toiselle puolelle.
- Meidän pitää kanssa hyökätä, Lynn sanoi joukkuekavereilleen jotka nyökkäsivät.
Nyt molemmat joukkueet alkoivat hyökätä mutta peli päättyi kumminkin yksi nolla.

- Kiitos ja ratsailta, sanoin ja tytöt tulivat hoistujensa selästä.
- Kiitti tunnista! Henni sanoi kun talutti Cassun ohitseni.
- Oleppa hyvä, hymyilin.

Ryhmä II

- No niin, aloitetaan! sanoin kun toisen ryhmän ratsastajat ohjasivat hoitsunsa uralle. Alotetaanko peilillä?
- Joo, Veronica sanoi Mankin selästä ja otti ohjat käteensä.
- Mä ja Tiia ollaan eka jääny, Ilu sanoi ja ohjasi Tiian tallin puoleiselle ptkälle sivulle.
Kaikki muut menivät metsän puoleiselle sivulle. Tiia kääntyi ja tytöt antoivat pohkeita hoistuilleen niin että ne alkoivat ravata, Aksu alkoi laukata.
- Sanni pidätä sitä! Vielä, sanoin ja katsoin Sannia joka lopulta sai Akusn käyntiin. Ei vielä laukkaa.
- Aksu on näköjään tänään reipas, Jenna nauroi Luyn selästä.
- Näköjään! Sanni sanoi ja taputti Aksua kaulalle kun se pysähtyi.
Ilu käänsi Tiian.
- Keikki ja Blondi! Ilu sanoi ja Keikki ohjasi Blondin takaisin metsän puoleiselle sivulle.

- Sitten hippaa! Jokeri huudahti kun ilmoitin peilin loppuneen.
- Ja Aksu ja Sanni on jääny kun ne voitii vikan erän, Keikki sanoi.
Sanni nyökkäsi.
- Saako nyt ottaa laukkaa? Sanni kysyi.
- Joo, sanoin ja annoin tytöille lähtömerkin ja Aksu lähti villiin laukkaan.
Sanni ohjasi ponin Tiian perään mutta huomatessaan Aksun vain kiihdyttävän hän käänsi sen pois ja koitti hidstaa mutta ruuna ei kuunnellut apuja. Ohjat lähtivät Sannin käsistä ja tyttö istui vaivalloisesti ponin selässä.
- Nojaa taakse! huusin. Ota harjasta kiinni!
Mutta juuri kun Sanni oli ottamassa Aksun harjasta kiinni se pukitti ja Sanni lensi kaarena sen kaulan yli pehvalleen.
- Ei kai sattunut? Jokeri kysyi Sannilta kun oli saanut Flooran pysäytettyä.
- Ei hirveesti, Sanni sanoi ja nousi ylös.
Minä juoksin Aksun luo ja otin sen kiinni.
- Mitä sä oikeen touhuut? kysyin ponilta kun talutin sen takaisin Sannin luo. Käyttäydy!
Sanni otti Aksun ohjista kiinni ja nousi selkään.
- Sitten vaan muista käyttää pidätteitä paljon, sanoin ja kävelin takaisin kentän laidalle. Ja jatkakaa.
Nyt Aksu laukkasi rauhallisesti kohti Blondia ja sai sen kiinni koska Blondi ei suostunut liikkumaan.
- Ja nyt on Keikki jääny, sanoin ja katsoin kun Keikki ohjasi tamman Mankia kohti.
Manki ei halunnut jäädä joten se lähti laukkaamaan, ilman että Veronican tarvitsi tehdä mitään.
Keikki ohjasi Blondin Luyta päin ja sai sen kiinni nopeasti. Luy taas ohjasi ruunan Mankia päin mutta Manki pääsi taas karkuun. Nyt se laukkasi villist kohti Aksua ja Veronicalla oli ongelmia saada se halintaansa.
- Prr, Veronica sanoi mutta liian myöhään koska menetti tasapainonsa ja lensi Mankin selästä kyljelleen.
Sanni otti Mankin kiinni ja minä juoksin auttamaan Veroncan ylös.
- Sattuiko? kysyin kun nostin Veronican seisomaan.
- Aust, ei hirveesti... Veronica sanoi. Tuli vaan mustelma kylkeen.
- Sitten vaan takas selkään, sanoin ja otin Mankin ohjat Sannilta ja autoin Veronican selkään. Saadaan paljon kakkua!

- Seuraavana vuorossa on valtikan ryöstö, sanoin kun Jenna oli saanut kiinni Ilun ja Tiian. Ja joukkueet on Manki, Blondi, Luy ja toinen Aksu, Floora ja Tiia.
Veronican joukkue meni maneesin puolelle ja Jokerin joukkue lantalan puolelle.
- Ja alottakaa! sanoin kun olin vienyt hyttysmyrkyt estetolppien päälle.
Aksu hyökkäsi nopeasti ja Keikki ei ehtinyt reagoida ja Sanni sai valtikan ja laukkasi omalle puolelleen.
- Aksun villeydestä on hyötyäkin! Ilu nauroi.
- Niimpä... Sanni sanoi ja vei hyttysmyrkyn omalle paikalleen.
Seuraavaksi hyökkäsi Manki ja tällä kertaa Jokeri ei ehtinyt puolustamaan ja Veronica sai valtikan.
- Pikkuponit on tänään reippaalla tuulella, sanoin kun Manki laukkasi omalle puolelleen. Yks, yks.
Veronica vei hyttysmyrkyn toiselle puolelle ja leikki jatkui.
Nyt tuli tasaista ja kukaan ei saanut enään valtikkaa.

- Maa, meri, ilma! Ilu sanoi ja aloimme leikkiä kyseistä leikkiä.
- Keskellä on maa, lantalan puolella on ilma ja täällä maneesin puolella meri, sanoin.
Tytöt nyökkäsivät.
- Ilma, sanoin ja kaikki ravasivat lantalan puoleiselle lyhyelle sivulle. Meri.
Nyt laukattiin minun luo.
- Ilma, sanoin kun kaikki oli luonani.
Tytöt laukkasivat takaisin.
- Ja maa.

- Kiitos ja ratsailta! sanoin kun tytöt olivat kaarrossa.

Maiss

//siinä oli se tarina, ei mikään hirveen pitkä... (;

[Sanni]

Tuossa tuo kuvamaksu. Otin Bladesta kuvan, kun se veteli hirsiä iltamyöhään tarhassa... <3 Se varmaan näkee jotain unta kun neidillä on tuollainen ilmekin. (:

[Nana]

No sori, hiukan taiteellisempaa näkemystä luysta : D

[Jenna]

hei meinaako toi kaikki maksut puuttuvat, niin tarkoittaaks se että myös kehystarina puuttuu?

nanski, toi luykuva on nättimys, i like it! <3

m/ täältä tulee lisämaksunen, joka olla kuva leirihoitsustani, Flooruskaisesta:


tarinaa pukkaa myöhemmin!

[Sanni]

Ensimmäinen ratsastus Bladella!

Saavuin Jokerin ja Jennan kanssa heppatarhan luokse, ja vikkelästi kiipesimme aidan yli. Nopeasti yönmusta tamma ilmestyi näkökenttääni, ja hymyillen lähdin kävelemään kaunokaisen luokse. Tervehdin tammaa lempeästi, ja taputin sitä kaulalta. Nykäisin narusta pienesti, ja Blade alkoi harppoa vierelläni hoikilla lonkillansa. Vilkaisin Jennaa, jolla oli ongelmia päälle tulevan lämpöisen kanssa. Sitten siirsin katseeni Jokeriin, joka tyytyväisenä talutti lauhkeaa Tiiaa. Avasin laitumen portin, ja odotin, kunnes Jenna sekä Jokke olivat hoitsuineen päässeet ulos. Kiinnitin katseeni kahteen tallin edustalla aurinkoa ottavaan tyttöön; Pipsaan ja Nanaan.

- Auringonpalvojia, vai? naurahdin tytöille ja Nana nousi istumaan, hörpäten kulauksen pepsistään.
- Juu, ollaan me, luulisin! Pipsa ei kyllä rusketu, siltä vaan kärähtää nahka, Nana sanoi virnistäen.
- Jep. Sie sait näköjään Bladen hoitsuks! Se on tosi kiva heppa, hymähti. – Mähän sitä nykyään liikutan.
- Niin, uskon. Ja te saitte mitkä..? kysyin katsahtaessani maata nuuskivaa Bladea.
- Mä Luyn, Pipsa Cassun, Nana selitti.
- Oi kun kiva! Nyt meen harjailemaan Bladea, sitä varmaan jo hermostuttaa tää paikoillaan seisominen.

Harjailin Bladea mietteissäni. Perhoset lentelivät vatsassani villisti, miten leirin ensimmäinen itsenäinen ratsastus sujuisi Bladella, lipputangon kokoisella puoliverisellä?! Ei, Blade ei ollut kuin 160cm korkea, mutta se tuntui äärettömän isolta, olin nimittäin tottunut ratsastamaan poneilla. Nopeasti palasin maan pinnalle, ja reippaasti jatkoin harjausta. Heitin harjan vähän matkan päässä sijaitsevaan harjapussiin, ja vaihdoin sen vähän pehmeämpään.

- Nosta tyttö! kehotin tammaa. – Hyyvä, kehuin sitä heti perään, Bladen nostaessa jalkansa kiltisti. Kun olin putsannut kaviot, laitoin vielä nopeasti suojat ja vilkaisin kännykkääni.

- Jaahas, kello näyttääkin olevan jo viittätoistavailla, mumisin itsekseni lähtiessäni kävelemään talliin. Etsin Bladen musta, puunatun satulan ja se käsilläni roikkuen lähdin takaisin tamman luokse. Kovan työn tuloksena sain juuri ja juuri satulan tamman selkään, olinhan suhtkoht pieni.

- Onks kaikki valmiita? Veronica kysyi taputellen Eppu-hoitsuaan.
- Käyn nopeesti vaihtamassa ratsastusvaatteet, pamautin Veronicalle äkkiä ja lähdin hölkkäämään tallille. Kun pääsin hoitajienhuoneeseen, vetäisin nopeasti ruskeat ratsastushousuni jalkoihin ja sukat niitten päälle. Sujautin jalkani jodphureihin, ja pussin pohjalta etsin chapsejani.

- Ääh… Missä ne on?! ärähdin. Etsin, ja etsin, mutten löytänyt chapsejani. Puuskaisten lähdin kipittämään takaisin hoitopuomille; oli mentävä ilman chapseja. Lähdimme pikkuhiljaa lipumaan kohden maneesia.

Talutin mustan ratsuni kaartoon, ja hevosystävällisesti kiristin Bladen satulan mahavyön, ja yritin ponnistaa selkään. Se ei onnistunut, ja jäin odottamaan kiertävää jakkaraa. Sen avulla pääsin selkään, ja selästä käsin kiristin vielä vyötä. Sitten mittasin jalustimet sopiviksi, ja lähdin kävelemään oikeaan kierrokseen pitkin ohjin. Keinuin Bladen pitkässä ja vakaassa askelluksessa. Kohta joku ehdotti, että otettaisiinko jo ohjat tuntumalle. No, päätimme ottaa, ja kokosin ohjat. Painoin jalkani Bladen hoikkiin kylkiin, ja Blade hypähti raviin. Tamma oli kadota altani, niin nopeasti se kiisi pitkin uraa. Tein puolipidätteitä, ja voltteja, joiden myötä tamma alkoi rentoutua ja ravata vähän maltillisemmin. Tein paljon pysähdyksiä, tempon muutoksia, peruutuksia ja voltteja alku verryttelyksi molempiin suuntiin. Blade kulki hienosti, ja tunnin edetessä sain sen rehevää, mutta hoikkaa vartaloa jopa vähän taivutettua. En päättänyt tehdä ensimmäisellä kerralla mitään haastavaa, joten hetken kävelyn jälkeen menin lävistäjiä ristiin rastiin, joilla lisäsin tempoa keventäen. Lävistäjien lisäksi menin molempiin päätyihin pääty-ympyrät, jonka toisen menin harjoitusravissa, ja toisen laukassa.

Aloitin harjoituksen, ja ohjasin tamman lävistäjälle. Annoin pohkeita joka kerralla kun istuin alas, ja intohimoisena Blade liiteli eteenpäin. Pääty-ympyrälle tullessani hidastin vauhtia ja istuin satulaan; harjoitusravi oli kamalan pompottavaa! Hampaat irvessä yritin nojata taakse ja pitää jalkojani alhaalla. Huokaisin helpotuksesta, kun pääty-ympyrä loppui ja siirryin lävistäjälle. Tahdikkaasti kevensin tamman selässä, ja Blade liiteli korvat hörössä lävistäjän loppuun asti. Kun tulin pääty-ympyrälle, istuin alas ja annoin tammalle laukkapohkeet. Reippaasti Blade singahti laukkaan ja teki pukkisarjan. Pelästyneenä roikuin kaulalla, mutta pääsin uudestaan satulaan, ja kiltisti Blade laukkasi pari kierrosta.

Toistin tätä harjoitusta molempiin suuntiin, ja lopuksi harjoitusravi ei tuntunutkaan yhtään kauhealta. Kun olin laukannut ympyrällä, jatkoin uraa pitkin, ja annoin Bladen laukata kierroksen niin kovaa kuin se halusi. Sitten aloitin loppuravit löysin ohjin. Kiertelin ja kaartelin, yritin olla mahdollisimman paljon poissa uralta. Blade säpsähti ja hypähti pienesti pystyyn kuullessaan ulkonta pamahduksen ja avunhuutoja. Mietin hetken aikaa, mitä siellä tapahtuu, mutta ajattelin, että Jaakko oli vain taas sählännyt jotain. Annoin Bladelle pitkän ohjat ja taputin sitä leperrellen sille kaikenlaista.

- Hiiieno tyttö, kuiskasin sen korvaan. – Omenan oot kyllä ansainnut.

Plaah. Mietin tosi pitkään mistä kirjoittaisin, enkä keksinyt mitään, joten kirjoitin miekin tästä aiheesta. :<