Kesäleiri hoitajille 22.-26.6.

[Josefiina]

Kesän ensimmäinen leiri on suunnattu hoitajille. Se järjestetään 22.-26.6. Jokainen hoitaja saa tavallaan kaksi hoitsua; oman hoitoheppansa lisäksi kaikista tuntihevosista jaetaan jokaiselle leirihoitohevonen, jolla he menevät iltapäivän tunnin itsenäisesti. Osallistujia otetaan 12.

Te, joilla ei ole hoitsua, voitte osallistua leiriin pitämällä tunnin leiriläisille, jos haluatte :)

Leirillä ratsastetaan kaksi tuntia päivässä; ensimmäinen tunti opetuksessa omalla hoitohevosella, toinen tunti leirihoitsulla itsenäisesti. Leiriläiset nukkuvat leirimökeissä.

Leirillä keskitytään yhdessäoloon, hevosten kanssa puuhailuun ja rentoon oleiluun. Leirikisoja ei ole, vaan leirin loppuhuipennuksena toimii Artsin ravitallin tarjoama heinäkärrykyyti Liekkijärven rantaan, jossa nautitaan piknik-päivällinen.

Jokaiselle leiriläiselle tulee kirjoitettavaksi yksi kehyskertomus. Aiheita ei tarvitse orjallisesti noudattaa, suunnilleen kuitenkin.

Lisäksi leiriin kuuluu 1 vapaavalintainen tarina ja 1 vapaavalintainen kuva. (Kuva olisi kiva olla jonkinasteinen tapahtumakuva, eli ei pelkästään vaikka hevosen turpa tai parin viivan tikkuhevonen.)

Näiden lisäksi saa kirjoittaa ja piirtää niin paljon kuin haluaa.

Leiritarinoita ja -kuvia on aikaa tehdä kuukausi eli 26.7. asti. Elleivät leirimaksut silloin ole tässä topicissa, seuraa Seppeleestä erottaminen ja IP-bannit. Tämä leiri vaatii minulta aikaa ja intressejä, ja odotan osallistujilta vastuun kantamista samalla lailla. :)

-

Kehystarinat & tunnit
(ap = aamupäivä, ip = iltapäivä)
Jaetaan, kun leiri alkaa olla täynnä.
! HUOM ! Kehystarinaa ei tarvitse täysin noudattaa - improvisointi on sallittua ja toivottua!

Maanantai
Ma-ap: Talli on täynnä kuhinaa, kun leiriläiset saapuvat paikalle. Millaisia tuntemuksia aiheuttaa leirihoitsujen jako? Aurinkoinen ilma kutsuu leiriläisiä hevosten luokse laitumelle. - Sanni
Tunnit: Molemmille ryhmille istuntatunti (Josefiina)
Ma-ip: Itsenäinen ratsastus ei olekaan ehkä valovoimaisin idea, sen osoittaa eräs läheltä piti-tilanne... Ryhmä I ratsastaa itsenäisesti kentällä, ryhmä II maneesissa. Hikiset ratsastajat pääsevät päärakennukseen suihkuun, mutta mitä tapahtuu, kun lämmin vesi on loppu? - Sini
Ma-ilta: Nälkäiset leiriläiset pääsevät vihdoin syömään, mutta tarjoilu saa leuat loksahtamaan auki... Pullonpyöritys illalla mökissä paljastaa erään kutkuttavan salaisuuden. - Pipsa

Tiistai
Ti-aamu: Leiriläiset valvoivat turhan myöhään, ja aamuherätys ei ole kilteimmästä päästä. Aamupalan jälkeen lähdetään laitumille hoitsuja tervehtimään. Siellä odottaakin hellyyttävä näky. - Ilu
Tunnit: Ryhmä I: väistöjä ja ratsastusradan teitä eri askellajeissa (Roosa), ryhmä II: perusmälsää kouluilua (Josefiina)
Ti-ip: Itsenäinen ratsastus ryhmä II kenttä, ryhmä I maneesi. Molemmat ryhmät tylsistyvät kouluvääntöön ja virittävät salaa pienen esteradat, mutta jäävät kiinni ja rangaistus on ankara. - Jokeri
Ti-ilta: Lähdetään Artsin ravitallille illanviettoon. Ihastelevatko tytöt enemmän ravureita vai ravimiehiä, joita Artsi on luokseen kutsunut? Ripsiväriä ja huulikimalletta ei säästellä, kun tallitytöt vaihtavat vapaalle. Ilta päättyy liikuttavaan hetkeen. - Jenna

Keskiviikko
Ke-ap: Ilma suosii leiriläisiä, joten auringonotto on paikallaan. Valitettavasti hevosten laidun ei ole siihen fiksuin paikka, ja kommelluksia sattuu. Lisäksi tytöt saavat osallistua tallinomistajan hermoheikon yksärin koulimiseen.. - Veronica
Tunnit: Molemmille ryhmille estetunti (Josefiina)
Ke-ilta: Itsenäisen ratsastuksen sijaan lähdetään pitkälle maastolenkille. Matka sujuu mukavasti ilta-auringon paisteessa, kunnes muutama hevosista päättää, että vauhti on liian hissua. Katastrofilta säästytään nipin napin. - Shinqua

Torstai
To-ap: Aurinko porottaa jälleen, joten tytöt saavat kuningasajatuksen: Seppele-aiheisen poikakalenterin väsäämisen. Keitä miespuolisia henkilöitä linssin eteen saadaan suostuteltua, ja mihin projekti kaatuu? - Keikki
Tunnit: Molemmille ryhmille leikkitunti (Josefiina)
To-ilta: Leiri lähestyy loppuaan, ja tunnelma alkaa olla haikea. Yllätyksenä leiriläisille on disco, jossa tapahtuukin yhtä sun toista. Illalla porukka on pahoinvoivaa ylimääräisen mässyttelyn johdosta... - Nana

Perjantai:
Pe-ap: Tänään sää on lämmin, mutta pilvisempi. Leiriläiset lähtevät syöttelemään hoitsujaan. Mutta miten toimitaan, kun miltei koko lauma karauttaa pakoon? - Henni
Tunnit: Molemmille ryhmille yhteinen maastolenkki (Josefiina)
Pe-ip: Leirin loppuhuipennuksena Artsi kuskaa tytöt heinäkärryillä Liekkijärven rantaan. Siellä pidetään oikeat kesäjuhlat, joihin saapuu yllättäviäkin henkilöitä... - Lynn

-

Ryhmä I:
(osallistuja - hoitsu - leirihoitsu)
Shinqua - Humu - Aksu (kehystarina)
Sini - Tiia - Sentti (kuva, kehystarina, lisätarina)
Pipsa - Pampula - Cassu (kuva, kuva, kehystarina, lisätarina)
Henni - Cassu - Pikku
Nana - Siiri - Luy (kehystarina, kuva, lisätarina)
Lynn - Sentti - Pella (kuva, kehystarina, lisätarina)

Ryhmä II:
(osallistuja - hoitsu - leirihoitsu)
Veronica - Manki - Eppu (kehystarina, kuva, lisätarina)
Keikki - Blondi - Anttu (kuva, kehystarina, lisätarina)
Ilu - Tiia - Pampula (kehystarina, kuva, lisäkuva, lisäkuva, lisätarina)
Jenna - Luy - Floora (kehystarina, lisätarina, kuva)
Sanni - Aksu - Blade (kehystarina, lisätarina, kuva)
Jokeri - Floora - Tiia (kuva, kehystarina, lisätarina)

Tervetuloa mukaan! :) Ja tosiaan, minä päätän leirihoitsut - toiveita ei oteta huomioon ;)

[Jusu]

Voinko mie laittaa jo tän kuvan, kun en tiiä koska pääsen muuten laittamaan?

Ponitammat vaihtavat vapaalle



Pella, Taiga ja Hilla pinkoivat tarhaan kovalla vauhdilla ja heittivät hyvästit ratsastamiselle. Harmi vaan, että jo seuraavana päivänä pikku-Pella joutui takaisin leiriratsuksi...

[Miina]

Leirihoitsukka! <3


Juu, laatu ei parasta mahdollista, Aksu yrittää tunkea kuvaan mukaan, ilun ottama kuva.. (;

Jokeri ja Tiia! <3

[Pipsa]

Heh, yllättäen tuli innostus piirtää Cassua, ja tälläsiä piirrustuksia synty (:





Kyselisin tässä myös, että kummassas mökissä ykkösryhmä nukkuu? Kun on aika oleellinen asia kehystarinassani (:

[Sini]

Kaverukset Tiia ja Sentti - Sinin leirihoitsut

[Keikki]

Keikin ensimmäinen maksu.. :'D



Tälläinen tuli tänään, eikä mennyt kuin muutama tunti x) Tykkään, tästä tuli mielestäni ihan hauska!

[Keikki]

Keikin kehystarina.

'' Auh, mun jalat! '' Parkaisee Keikki noustessaan kankeasti penkiltä.
'' Munkin jalat on ihan spagettia.. '' Ilmoittaa pian Veronica, vaikka näyttääkin hyvinlevänneeltä ja kaikkea muuta kuin kankealta hypähdellessään kohti mökkiä, matkalla aamupalalta.
'' Mun KÄDET on ihan kipeät. '' Naurahtaa Jokeri. '' Floora kun on aina Floora.. ''
Pian ilmenee että kaikilla on joku paikka kipeänä, jos ei kädet eikä jalat, niin vähintäänkin perse tai selkä. Tunnelma on silti hilpeä, aurinkokin paistaa, eikä kukaan jaksa kauaa märehtiä kipeitä paikkojaan. Tie johdattaa molemmat ryhmät samalla mökille, ja sehän sopii kaikille. Hyvä seura kelpaa aina!

Mökissä läppä lentää ja nauru raikuu. Leiriläiset tosiaan viihtyvät yhdessä, monet ovat saaneet uusia ystäviä. Kaksi ryhmää ovat mökissä sekoittuneet ja jakautuneet pienempiin ryhmiin keskustelemaan milloin mistäkin. Välillä joku kipaisee toiselle vuoteelle jutustelemaan muiden kanssa, ja välillä joku huudahtaa oman kommenttinsa muiden keskusteluun.

'' Oi kato, vähän makee! '' Huudahtaa joku, joka on nähnyt Lynnin esille kaivaman, 80-luvun, mustavalkoisen poikakalenterin. Öljyiset, lihaksikkaat miehet poseeraavat kalenterin kuvissa ja pian kalenteri pääsee kiertämään. Kalenteri saa aikaan puhtia ja innokkuutta kaikissa, niissäkin jotka ovat jo vetäytyneet omiin oloihinsa. Ihailevia ääniä kuuluu joka puolelta ja Lynn katselee ympärillensä vähän ihmeissään, ei kalenterin ollut tarkoitus saada tälläistä mekkalaa aikaan. Vienosti punastuen Lynn katselee muiden innokkuutta.

Istahdamme jonkinnäköiseen rinkiin, miettimään tekemistä. Leiri on ollut niin vauhtia täynnä, ettemme enää keksi sellaista puuhaa, jota emme olisi jo tehneet.
'' Hei, leikitäänkö hippaa? '' Hihkuu Ilu.
'' Ei varmasti! '' Vastaa Keikki. '' Mun jalat on niin kipeet, että saatte kyllä sitten leikkiä ilman mua.. ''
Muutaman leiriläisen katse harhautuu välillä lattialle makavaan kalenteriin, sitten takaisin muihin.

'' Hei, mietittekö te samaa kuin mä? '' Kysyy Pipsa naurua pidätellen.
'' Jos me tehtäis om.. '' Aloittaa Sanni ilkikurinen virne huulillaan.
'' Oma poikakalenteri! '' Keskeyttää Sini pilke silmäkulmassaan.

Mökissä käy kuhina, kun tytöt heittelevät ilmoille ehdotuksiaan. Paidattomia miehiä, mustavalkoisia kuvia, kukkaseppeleitä, hevosia. Lopulta päädytään muutaman kuville yhteiseen asiaan. Miehillä on oltavat värikkäät kukkaseppeleet kauloissaan ja hevosilla päässään.

'' Ja ne miehet sais kyllä olla paidattomia, muuten tä koko juttu menettää itunsa! '' Tokaisee Nana.
'' Joo, mutta ehkä ois parasta vähän varmistella asiaa tyttökavereilta..? '' Mietiskelee Ilu.
'' Ja täällähän on Pipsa ja Lynn. '' Ilmoittaa Jenna nauraen.
'' No hei, jos jakaudutaan silleen ryhmiin, et sillee et on esimerkiks Pipsa ja joku sen kaveri, jotka houkuttelee Kristianin mukaan? '' Miettii Henni.

Pipsa näyttää ensiksi siltä, että aikoo kieltäytyä, mutta heittäytyykin mukaan rohkeasti ja ilmoittaa että vähintään Kristian saa luvan olla kuvissa ilman paitaa.

'' Jos jokainen pari tekee oman kukkaseppeleen mallilleen? '' Mietti Sanni.
'' Tai jos on ryhmät, joista yks tekee seppeleitä, yks kuvaa ja jotkut etsii malleja? '' Ehdottaa Shinqua.

Kukaan ei halua joutua tekemään kasakaupalle seppeleitä, joten sovitaan, että jokainen pari, tai ryhmä tekee mallilleen seppeleen. Lähes kaikilla on omat kamerat mukanaan, joten siltä kannalta ei ole ongelmaa. Ja niin ryhdytään hommiin!

Nana ja Pipsa lähtevät metsästämään Kristiania, Lynn ja Jenna Jusaa. Henni ja Veronica aikovat suostutella Jaakon mukaan, ja koska Ros ei ole paikalla, ovat kaikki todenneet Jaakon olevan vapaata riistaa, ainakin toistaiseksi. Heti ideasta innostunut Kat on antanut siunauksensa, joten Sanni, Sini ja Keikki lähtevät etsimään Tappia. Jokeri, Ilu ja Shinqua ottavat ilomielin vastaan tehtävänsä, he kuvaavat valitsemiaan miespuolisia ratsuja. Kaikki tarttuvat ilomielin, jännittyneinä, hommiinsa, ja mökki tyhjeenee nopeasti.

Kristian katsahtaa tyttöihin epäuskoisena, mutta lopuksi suostuu. Jusa tekee mitä vain Lynninsä puolesta ja Jaakko tarttui tilaisuuteen todistaa lihaksikkuutensa. Tappi suostui vasta Katin patistelemana ja hevoset joutuivat tehtäviinsä, muuta vaihtoehtoa ei heille annettu.

Kikatellen tytöt istuvat maahan näpertämään kukkaseppeleitä. Sateenkaaren väreissä hehkuvat kukat taipuvat tyttöjen sormissa nopeasti ja näppärästi seppeleiksi.

'' Käännä päätä vähän tonnepäin '' Opastaa kameran takan istuva Pipsa. Tottelevaisesti puolipukeinen Kristian vääntelee päätään ja vieressä seisoskelevat Keikki ja Nana hohottavat täyttä kurkkua.
'' Ja nyt pullista vähän sitä hauista! '' Määrä Nana nauraen.
'' Eiks sulla oo yhtään hauiksia? '' Kikattaa Keikki ja paikalle ilmestynyt Sini liittyy nauruun. Ärtyneenä Kristian sekä koukistaa ruskettuneen käsivartensa että jännittää lihaksensa. Pipsa napsii kuvia minkä ehtii.

'' Ei se Blondi sua purase '' Tiuskahtaa Sanni Jusalle, mutta repeää sitten nauramaan. Shinqua hihittää vieressä, napsien muutaman kuvan minkä hytkymiseltään pystyy. Lynn katsahtaa huolestuneena poikaystäväänsä ja nyökkää tälle vakuuttavasti.
'' Sanni on kyllä oikeessa '' Lynn tirskahtaa.

Jaakko on saatu suostuteltua Sentin selkään. Mies istuu selässä hieman hermostuneena, pullistelle tallitöissä muodostunutta six-packiaan.
'' Eiks sulla oo ton enempää vatsalihaksia '' Vitsailee Henni. Ällistyneenä mies katsahtaa vatsaansa, ilme kysyvänä. Veronica purskahtaa hervottomaan nauruun ja Jokeri nappaisee muutaman kuvan. Jenna taittuu nauraessaan kaksinkerroin, ja pian tytöt kierivät maassa nauraen.

Tappi seisoskeli auringossa kyllästyneen näköisenä. Ilu nappaa muutaman kuvan tylsistyneen näköisestä pojasta ja muut saavat tyytyä siihen. Tappi ei vain innostu.

Pojat ovat kerääntyneet virnuilevan tyttöjoukon ympärille. Jopa pojat ovat hieman innostuneet kalenterista, se saa tytöt purskahtamaan yhä useammin hervottomaan nauruunsa.

'' Asia on nyt sillälailla.. '' Aloittaa Jenna.
'' Että teillä on nyt kaikilla sama, yhteinen kohtalo. '' Jatkaa Shinqua.
'' Pystyttekö jo arvaamaan? '' Kysyy Lynn. Hölmistyneinä pojat katsovat toisiinsa pudistellen päitää.
'' Teidän on vahattava rintakehänne! '' Tokaisee Sini katsahtaen poikien karvaisia vatsoja tietävästi.
Pojat katsovat kauhuissaan toisiinsa, järkytys paistaa naamoilta. Kristian herää horroksesta ensimmäisenä.
'' Tähän mä vedän viivan! '' Karjaisee Kristian.
'' Ei missään tapauksessa! '' Tokaisee Tappi hurjistuneena. Kuin yhteisestä päätöksestä pojat ryntäävät karkuun.
'' Pakoon! '' Kuuluu huuto ja tanner tömisee.
Ihmeissään tyttölauma katsahtaa toisiinsa.
'' Vettä! '' Kuiskaa Jokeri.
'' Kosto! '' Huudahtaa Nana ilkikurisesti virnistäen ja niin kalenterinteko muuttuu villiksi vesisodaksi, tytöt vastaan pojat. Ja kuten arvata saattaa, voittajiksi selviää.. Niin, kummat? Ainakin kaikki ovat läpimärkiä!

Toivottavasti tää ei nyt oo liian lyhyt, ja toivottavasti ketään ei haittaa oma rooli? x) Ja nyt siis multa puuttuu pakollisista maksuista enää se vapaavalintainen tarina?

[Sini]

Sinin kehystarina maanantai iltapäivältä

- Vähänkö kuuma, Shinqua ähkäisee nostaessaan satulaa leirihoitsunsa Aksun selkään.
- Sanos muuta, Henni voihkii kulauttaessa kurkustaan alas viileän kokispullollisen. Päivä tosiaan oli kuuma - aurinko porotti taivaalla,
kasvit käpristyivät veden puutteen takia ja kentän hiekka pölysi kuin saharan autiomaassa. Tallustelin iloisena leirihoitsuni, Sentin
karsinan luota ilmoitustaululle.
- Voih! Huokaisin ja katsoin pettyneenä seinällä olevaa lappusta. - Me ratsastetaan kentällä tää tunti, sanoin.
- Tosi kiva, Nana voihkaisi katsoessaan ulos Luyn karsinan ikkunasta. Kentän hiekka näytti siltä, että kun siihen heittäisi höyhenenkin,
niin jokainen hiekanjyvä sinkoaisi taivaaseen saakka.
- Hih, Henni päästi juonittelevan äännähdyksen ja katsoi kentän vierellä olevia sadettimia. Me kaikki katsoimme tyttöön, ja taisimme
tajuta idean.

- Kastellaan se! Huusimme yhteen ääneen ja ryntäsimme täyttä vauhtia pihamaalle. Vilkuilimme ympärillemme, mutta ketään ei
näkynyt lähimaillakaan, siispä suuntasimme kuivaa kenttää kohti. Aloimmekin jo virittelemään sadettimia toimintaan, kunnes
Josefiinan ääni kuului takaatamme.
- Mitä ihmettä te teette? Hän kysyi tuijottaen sadettimia kantavia tyttöjä.
- Tota... Kastellaan kenttää, Shinqua sanoi asian ennen, kuin muut ehtisivät sanoa mitään.
- Ai, olisitte heti sanoneet, Jossu sanoi ja päästi pienen tirskahduksen. - On se hienoa, et leiriläiset osaa olla näin oma-alotteisia.
Huokaisimme kaikki syvään ja jatkoimme sadettimien asennusta (jossu tietenkin vedettiin mukaan auttamaan) ja saimme kentälle
mukavan viileän vesisateen aikaiseksi. Jokainen lähti juoksentelemaan ympäri kenttää ja sai tietenkin vaatteensa melkoisen
märiksi. Pientä vesisotaakin ehdittiin leikkimään, kunnes aikataulu alkoi kiristyä ja tunti läheni. Sammutimme yhdessä sadettimet
ja lähdimme likomärkinä tallille varustamaan omat ratsumme itsenäistä tuntia varten.

- Mites te noin märkiä ootte, Jenna kysyi meiltä astuessamme talliin. II-ryhmä oli jo saanut jokaiselle ratsulleen varusteet niskaan.
- Älä edes kysy, Lynn naurahti siirtyessään Pellan karsinaan satula kädessään. Kipaisin hakemaan Sentin satulan sekä suitset
ja riensin nopeasti sen karsinalle.
- Heippa, poika! Sanoin hevoselle iloisesti ja rapsutin pari kertaa tätä kaulalta. - Nyt pääsenkin ekan kerran sun selkääs, sanoin
ehkä hieman jännittäen, mutta kuitenkin innolla odottaen. Heitin satulan voikon orin lämpimään selkään ja taputin sitä kaulalle.
Ujutin vielä kuolaimet hevosen suuhun ja vóila, ratsu valmis tuntia varten. Heitin päähäni vielä kypärän, kulautin kurkustani hieman
vettä alas ja olimme valmiita lähtöön. Toiset olivatkin jo lähteneet kentälle päin ja minä ja Sentti seurasimme perässä letkan
viimeisinä.

Noustessani ratsuni selkään, itsenäinen ratsastus kieltämättä vähän jännitti minua - varsinkin, kun tämä oli ensimmäinen kertani
Sentillä ratsastaessa. Jalustimia sain lyhentää monella rei'ällä, kunnes olin valmis. Nappasin ohjat käteeni ja painoin pohkeet
kevyesti kiinni Sentin kylkiin. Ori lähti liikkeelle reippaassa käynnissä. Vilkaisin ympärilleni ja huomasin, että muutkin olivat alkaneet
verrytellä hevosiaan. Ainoastaan Nana kamppaili vielä kentän keskellä päästäkseen korkean Luyn selkään, mutta pääsikin sinne
nopeasti haettuaan avukseen maitolaatikon. Kaikki kiersivät nyt kehää rauhallisesti kävellen. Ainoastaan Pellalla ja Pikulla
tuntui olevan vähän ylimääräistä energiaa, Lynn ja Henni saivat onneksi kuitenkin pidettyä ne kurissa.

Käänsin Sentin voltille ja nostin siinä ravin. Oi, miten pehmeältä se tuntuikaan! Sentti ravaili allani mukavan tuntuisesti tehdessämme
pysähdyksiä, voltteja ja siirtymiä käyntiin ja sitten, se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta - tumma auto törmäsi kentän vieressä
ollevaan sähkötolppaan. Sentti sinkosi muiden hevosten mukana laukalla ympäri kenttää ja melkein törmäsi ohi viilettävän
Aksun takapuoleen.
- Pidätä, päästä, pidätä, päästä... Yritin ajatella rauhallisesti sekasorron keskellä ja kaikin mahdollisin keinoin pysäyttää oria
allani. Pian onnistuinkin saamaan Sentin ravin kautta käyntiin ja pysäytin sen portin luokse. Anne ja Josefiina olivat kuulleet kovan
tömähdyksen ja tulleet heti katsomaan, mitä tapahtui. Hevoset oltiin saatu jokainen joko kävelemään tai seisomaan paikoillaan,
mutta niistä kaikista huomasi jännittyneisyyden Jossun kävellessä kentälle ja Annen juostessa auton luokse.
- Mitä ihmettä tällä kävi, Jossu kysyi hengästyneenä ja katsoi hikisiä hevosia ihmeissään.
- Auto... törmäys... selitimme jokainen yhteen ääneen ja Josefiina käski jokaisen antaa ratsunsa kävellä hetken pitkillä ohjilla.
Annen pää ilmestyi auton syövereistä.
- Arvatkaas kuka auton ratissa oli, Anne sanoi ja patisti nolostuneen kuskin nousemaan ulos kaarasta. Jaakko! Kaikki huokaisivat
helpotuksesta, että mies ja auto olivat kummatkin kunnossa - kummassakaan ei näkynyt lommon lommoa, kovasta törmäyksestä
huolimatta.
- Kai te nyt pärjäätte täällä, Anne kysyi vielä meiltä lähtiessään. Vastaus oli yksimielinen:
- Juu, juu!

- Huuhuh, läähätin pysäyttäessä Sentin kaartoon muiden hevosten viereen. Laukattua oli tullut jo niin paljon, että takapuoli tuntui
suorastaan tunnottomalta. Ja vastahan tämä oli leirin ensimmäinen päivä! Hyppäsin alas hevosen selästä ja annoin sille kunnon
taputukset kaulalle.
- Olet sä kyllä reipas, juttelin Sentille taluttaessani sen omaan karsinaansa. Riisuin siltä nopeasti varusteet pois ja annoin sen juoda
viilentävää vettä. Väsyneenä nostin satulan telineeseen, ripustin suitset omalle paikalleen ja menin toista ryhmää vastaan maneesille.
- Miten meni, kysyin janoiselta ja väsyneeltä Keikiltä.
- Ihan sairaan hauska tunti, Keikki sanoi iloisesti. - Anttu oli ihan superkiva! Entä millanen Sentti oli, Keikki kysyi.
- Tosi kiva, vastasin ja jäin hetkeksi norkoilemaan Antun karsinan ovelle. Juttelimme Keikin kanssa hetken ajan niitä näitä, kunnes
Josefiina kajautti tallin ovelta:
- Menkääs tytöt sitten suihkuun, niin pääsette joskus vielä syömäänkin!

- Lallatilei, kuului I-ryhmän leirimökin suihkusta.
- Pipsa, laulatko sä? Nana kysyi tytöltä nauraen odotellessamme saunahuoneen ulkopuolella.
- En suinkaan, Pipsa vastasi. - Mä hyräilen! Hän hihkaisi ja jokainen alkoi nauraa ihan täysillä. Pian Pipsa ilmestykin ulos suihkusta ja vihdoin
oli oma vuoroni päästä raikkaaseen suihkuun. Viileä vesi valui ihanasti selkää pitkin ja raikasti koko kehon, kunnes...
- IIK! Kiljaisin niin kovaa kun vain pystyin ja hyppäsin melkein kattoon saakka. Kiedoin pyyhkeen päälleni ja loikin pian ulos suihkusta.
- Mitä siel on? Henni kysyi uteliaana ja kaikki katsoivat minua hämmästyneenä.
- Kali-kali-kali! S-suihku on k-k-kylllmä! Hytisin ja osoitin kietouduin jättimäisen pyyhkeeni alle.
- Ääh, ei se mitään ky... IIIIIH! Henni kiljaisi ja juoksi nopeasti pois kylmästä vesisuihkusta pyhe yllään.
- Niinpä, niinpä... me kaikki hihittelimme ja lähdimme vierailulle tupamökkiin, niin että toisetkin pääsisivät suihkuun.

Toivottavasti kelpaa, pahoittelen vähän takkuilevaa tarinaa : D

[ruu]

Ti koulutunti

"Alotellaas sitten. Ottakaa ohjat ja ruvetaan tekemään pääty-ympyröitä ravissa!" hihkaisin leiriläisille jotka kävelivät pitkin ohjin uraa.
"Olen Roosa, osa varmaan jo tunteekin minut. Tänään olisi tarkoitus tehdä väistöjä ja ratsastusradan teitä eri askellajeissa." selostin.
Kaikkien kasvot vääntyivät irvistykseen ja hihitin mielessäni noiden ilmeille.
"Okei laittakaa ne liikkumaan kunnolla. Tiia ei saa löntystellä!" komensin tyttöjä jotka paransivat huomattavasti vauhtiaan.
"Sini laitas vielä vähän niitä kantapäitä alas -noin hyvä. Pidätä vähän sitä Senttiä, sehän kulkee kuin höyryjuna." ohjeistin tyttöjä.
"Yritä taivuttaa sitä Pampulaa ympyrällä, Pipsa. - upeaa.
Nyt se taipuu kauniisti. Vielä hieman reippaampi tahti -loistavaa."
"Sitten voitais siirtyä harjoitusravin kautta kevyeeseen raviin.
Muistakaa säilyttää reipas tahti. Kinkku yrittää saada sen Humun pään alas." sanoin ja
ohjasin viimeisen lauseen Kinkulle jonka ratsuna toimiva Humu heilutteli päätään ravin tahdissa.

"Nana pidä sen Siirin pää alhaalla ettei se pääse pukittamaan." ohjeistin Nana että tuo saisi Siirin pysymään pukittelematta.
"Lisätään pääty-ympyröiden lisäksi laukkapätkät pitkille sivuille! Henni ja Cassu voisi aloittaa. Näpäytä hieman raipalla sitä että saat laukan. Väärä laukka, korjaa -hyvä."
"Prrrt. Hidasta sitä Senttiä. Hienoa. Pidä vielä kädet heilumatta Lynn. Loistavaa!"
"Sini sisäpohje vielä vähän eteenpäin -oikein hyvä."
"Sitten jätetään pääty-ympyrät ja laukat pois ja tullaan Pipsa ja Pampula kärjessä kokorataleikkaa seuraavan lyhyensivun lopussa. Pipsa raippa sisäkäteen että saat sen pampulan kääntymään helpommin."
"Sini, hieman tarkkuutta teihin." huomautin tytölle. "Ja Nana, vaihda kevennys kentän keskellä eikä siellä lopussa." sanoin ja mietin että olinkohan ollut liian tiukka.
"Seuraavaksi voitaisiin täältä pitkältä sivulta tehdä pohkeenväistöä seuraavan lailla." sanoin ratsastajille ja viitoin tiettyä pitkää sivua. "Tarkoitus olisi tulla ravista mutta halutessaan saa siirtää käyntiin. Käännättä vähän ennen pitkää sivua ja väistätte oikealle seinää kohden." ohjeistin. "Kinkku ja Humu voi vaikka aloittaa."
"Siirrä muista pohkeiden paikat. Hyvä juuri noin. Hieno Kinkku ja Humu!" hihkaisin innoissani.
"Oho! Pampulakin väisti upeasti. Hyvää työtä Pipsa!"
"Siiri liikkeelle NYT! Noin hyvä, napsauta hieman raipalla jos se ei väistä. Se kyllä osaa väistää. Noniin väistihän se!" sanoin ja naurahdin.
"Oih Senttihän menee oikein ammattitaitoisesti, Hyvä Lynn!"
"Cassulle hieman paina raipalla. Kyllähän se osasi. Hienoa!"
"Tiia!! Tules uudestaan sen Tiitun kanssa, sehän vain käveli. Tee iso voltti ja tule uudestaan." neuvoin Siniä sillä Tiia käveli vain ohi vaikka Sini yritti urheasti.
"Nyt se ainakin liikkuu... Kyllähän se väisti!" hihkaisin kun Tiia teki puhtaan väistön iloinen Sini ajamassa. "Tosi upeesti kaikki meni kaikilla!"

"Sitten hetkeksi siirtykää käyntiin ja antakaa pitkät ohjat!"

"Ottakaa vain ohjat käteen. Sitten voistais jakautuu kahelle pääty-ympyrälle. Molemmille ympyröille kolme ratsukkoa."
Kaikki jakautui ympytöille ravaamaan. Toisessa oli Kinkku, Henni ja Lynn ja toisessa Pipsa, Nana ja Sini.
"Voisitte tulla siellä ympyräleikka Henni ja Sini kärjessä. Ja sen jälkeen voisitte nostaa laukan."
"Sillä Humulla on väärä laukka vaihdappas se Kinkku! Hienoa!"
"Sitten jatkakaa taas suoraa uraa!" hihkaisin ratsastajille jotka käänsivät ratsunsa takaisin uralle. "Siirtäkää hetkeksi käyntiin ja nostakaa jalustimet kaulalle."
"Kyllä kyllä. Vasen jalustin ensin sitten oikea. Okeiiih. Nyt hieman tasapainoa kerrataan vaikka teillä olikin jo sitä. Siirtäkää raviin. Tahdin saatte määrätä itse."
"Henni yrittää rentouttaa olkapäänsä ja Pipsa yrittää pitää jalkansa paikoillaan. Hienoa!"
"Sitten vielä pari laukannostoa pitkällä sivulla." sanoin tytöille. "Noniin Humu ei saa rynniä!" huudahdin kun Kinkku oli vähällä luiskahtaa selästä.
"Pampula hieman hitaammin ettei se töksytä sinua alas. Hienoa!"

"Sitten voitte siirtää käyntiin ja antaa pitkät ohjat ja taputtaa. Kiitos tunnista!" sanoin ja naurahdin kun katselin helpottuneita ilmeitä.

-Roosa

----

Tuli aika lyhyt verrattuna sinun romaaneihisi 8) Mutta yritin panostaa : D

[Keikki]

Ensimmäinen itsenäinen ratsastus Antulla (Viimeinen pakollinen maksu, eikö?).

Hiippailin mahdollisimman hiljaisesti kimon puoliverisen karsinalle ja varovasti kurkkasin karsinan asukasta. Anttu, leirihoitsuni, nuokkui huuli lerpallaan karsinan nurkassa kuin ei huomaisi minua lainkaan. Ainoastaan yksi kuunteleva korva viestitti sen tietoisuudesta minun olemassaoloani kohtaan. Naksautin kieltäni kokeilevasti ja kyykistyin seinän taakse piiloon. Luimiva Anttu löntysti ovelle ja kurkisti kaltereitten läpi minua. Nousin ylös ja puoliveriruuna säpsähti. Hetkessä korvat vetäytyivät luimuun ja kimohevonen kalisutti hampaansa yhteen, kuin säikytellääkseen minut tieheni. Päästin ilmoille hohottavan, huvittuneen naurun. Sillä hetkellä tajusin, että tulisimme toimeen mainiosti. Irvistin hevoselle rumasti.
'' Nyt Anttu-Lanttu on aika ryhtyä hommiin! '' Murahdin ja virnistin perään, toinen korva oli taas vääntynyt minua kohti.

Päättäväisin askelin astuin Antun karsinan ovesta sisään. Anttu hätkähti muttei ehtinyt minua karkuun. Nopeasti sujautin riimun ruunan kauniiseen, valkoiseen päähän. Yllättynyt Anttu räpäytti kummaksuen pieniä, kiiluvia mutta suloisia silmiään.
'' Sun äksyilevän ulkokuoren alla taitaa piillä pieni, isosta kurjasta maailmasta tietämätön lurjus '' Kuiskahdin tietävästi hymyillen.
Taputin valkoista puoliveristä kaulalle ja sidoin ruunan karsinan kalteriin kiinni vetosolmulla. En aikonut ottaa mitään riskejä vallattoman hevosen kanssa.

Pitkin, varmoin vedoin harjasin ruunan valkoista kylkeä. Ruunassa oli jotain.. Jotain jota kuvaavaa sanaa en millään saanut mieleeni. Sen olemus oli jotenkin hölmistynyt, silti se oli liikkeissään nopea ja ajantasalla. Kömpelön näköinen otus, jollain tavalla hurmaava. Anttu palautti minut takaisin maan päälle hampaitten paukautuksella, joten jatkoin harjaamista. Pudistin päätäni, kuin karistaakseni pois nakertavan ärsytyksen siitä, etten tiennyt oikeita sanoja kuvailemaan Antun anttumaisuutta. Puhahtaen pujahdin kaulan alta toiselle puolelle, jossa jatkoin harjausta.

Vaivoin oli saanut ratsuni varustettua, ja jälkeenpäin ähisin ja puhisin naama hikisena ja punaisena. Joinain hetkinä osasin todella arvostaa Blondin helppohoitoisuutta. Pyyhkäisin kämmenselälläni hikeä otsalta ja vedin kypärän päähäni. Se, että olin jo näin hikinen vasta laitettuani Antun kuntoon, ei ennustanut hyvää tulevalle ratsastukselle. Huoahtaen takerruin ohjaan ja hoputin Antun ylös, ulos ja lenkille.

Kummastuneena istuin valkoisen ruunan selässä. Hevosen runko tuntui niin hlaihalta, kaulakin oli puolet kapeampi kuin Blondin. Kevyin askelin Anttu lähti liikkeelle, odottamatta edes käskyäni. Hätääntyneenä kiskaisin ohjista taaksepäin. Olin niin tottunut Blondin laiskuuteen, siihen, että tamman liikkeelle saaminen vaati muutaman kunnon napautuksen. Ja nyt, ratsuni oli lähtenyt liikkeelle ilman pienintäkään käskyä, hitaasti, jalkojaan laahaten, mutta silti! Hiljaaa hihitin omalle hämmästyneisyydelleni ja taputin kuuliaisesti pysähtynyttä Anttua.
'' Nyt, Anttumies, on mun aika totutella sun tapoihin! ''

Kevyesti painoin pohkeeni kiinni Antun hoikkiin kylkiin. Eivät sen kyljet oikeasti välttämättä hoikat olleet, vain minulle, joka olin ratsastanut niin paljon rehevällä Blondilla. Muutamat muut ryhmäläiseni siirtyilivät jo vähitellen raviin, monien ilmeet olivat niin jännittyneet ja innostuneet kuin minä vain pystyin kuvittelemaan omani olevan. Hiljalleen kannustin Anttua reippaampaan liikkeeseen ja huomaamattomasti siirryimme raviin. Tunnustelin ruunan askelta. Joustava, pehmeä ja yllättävän kevyt ruunan kokoon nähden. Anttu laahasi hieman jalkojaan, joten napauttelin sen kylkiä muutaman kerran kannustavasti ja pian liitelimme jo mukavassa ravissa. Tein muutamia käyntiinsiirtymisiä ja voltteja vetreyttääkseni ruunaa ja vähitellen saatoin jo taivuttaa sen kömpelöhköä vartaloa.

Istuin alas harjoitusraviin, asetin ja tuin, myötäsin ja annoin hellävaraiset laukka-avut. Valkoisen ruunan pää nytkähti ylös ja se lähti saapastelemaan eteenpäin reippaassa ravissa. Ärsyyntyneenä pysäytin ruunan ja raipalla näpsäyttäen lisäsin laukkapohkeiden tehoa. Anttu hypähti eteenpäin ja sai minut hetkeksi luulemaan että se oli nostanut laukan, mutta pian menimme taas maneesia ympäri lujassa ravissa.
'' Senkin.. '' Murisin.

Kevensin istuntaani hieman potkaistessani ruunaa eteenpäin.
'' Jos ei nyt niin ei koskaan! '' Ilmoitin Antulle ja annoin selkeimmät mahdolliset laukkapotkut. Jo tutuksi tulleen hypähdyksen tueksi painoin pohkeet ruunan kylkiin kiinni ja samassa paukahti. Anttu viiletti ympäri maneesia lauhkeasti, ja vieläpä oikeassa laukassa! Ulkoa kuului muutama avunhuuto ja tanner tömisi. Hidastin vähitellen Antun takaisin raville ja kuuntelin ulkoa kuuluvaa melua. Laukkaamisesta aiheutunut kumea kopina oli jo lähes loppunut ja saatoinkin nyt kuulla muutaman sanan sieltä täältä. Jotain sähkötolpasta, autosta ja törmäyksestä johon liittyi Jaakko! Päätin olla vaivaamatta mieltäni asialla sen enempää ja keskityin ratsastamiseen.

Hikisena liusuin alas ruunan satulasta. Jalat voimattomina laahustin Antun toiselle kyljelle ja nostin jalustimen ylös. Löystättyäni satulavyötä riisuin hikisen kypäräni ja talutin ruunaa kohti tallia. Viileä suihku tekisi kyllä terää, hevosen hoidon jälkeen tietysti. Anttu kyhnytti silmäkulmaansa olkapäätäni vasten ja taputin sitä lempeästi. Se veti kyllä MELKEIN vertoja rakkaalle Blondille!

Keikki

No, tuollahan luki että viimeinen pakollinen maksu. Eli muutamia lisäjuttuja tiedossa yllätyksellisten inspiraatioitten muodossa x)

[Nana]

TORSTAI-ILTA ~ nanan kehystarina

''Ääh, miks kaikki hyvä katoaa?'' lausun runolliseen sävyyn ykkösryhmässä ratsastaville. Oli toinen viimeisistä päivistä, eli se päivä, josta tulisi ottaa kaikki ilo irti. Nyt näytti kuitenkin siltä että iloa ei saatu irti edes ikuisilla klassikkoleikeillä- ja peleillä. Heitin kyllästyneenä kuraisella saappaallani Siniä. ''Tää on leiri, tytöt, vähän äksöniä jooox.'' huokasin. Kello näytti puoli kahdeksaa, ja sekunnit löivät hitaasti eteenpäin. Sattumalta sillä ainoalla tylsyyden hetkellä Josefiina pyyhälsi paikalle.

''Tulkaapa tänne tupaan, meillä on teille yllätys..'' blondi selitti Jaakkoa tiukasti käsivarressaan riiputtaen. Hypähdin pystyyn yläsängyltä, kuten tekivät myös muut tytöt, ja ravasimme yhdessä tallinomistajan osoittamaan suuntaan. ''Valmiina?'' Josefiina kysyi arvuutellen. ''Äkkiä nyt, ei jakseta oottaa koko päivää!'' hihkui intoa puhkuva Henni.

Jaakko raotti ovenraosta huonetta, joka oli koristeltu erivärisin vapusta jäänein serpentiinein, diskopalloineen ja ilmapalloineen. Pöytä notkui erilaisia herkkuja, ja jättisuuret kaiuttimet olivat huoneen katseenvangitsija. Astuin ihastuksissani sisään, kuten myös muu joukko paikalle ilmestynyttä kakkosryhmää myöten. ''Ooh..'' joku viimein päästi suustaan. Josefiina napsautti tanssimusiikin päälle ja alkoi itse jammailemaan rytmiin.

“I kiss a girl, and i liked it.. “ Jaakkokin innostui laulemaan. Shinqua repesi nauramaan ajatellessaan sanoja. Pikkuhiljaa tuvassa yksi jos toinenkin alkoi tanssia musiikin tahtiin värikkäin liike-eroin. Herkkuja sujahti niin nopeasti, että jos sipsikulho täytettiin, se oli tyhjä ennen kuin ehti tanssia biisin loppuun.

Kuulumiset vaihtuvat, nauru raikaa ja herkut maistuvat. Jaakko hoppuilee huoneesta ulos, ja kantaa mukanaan pullollista.. jotain? ''Khheellees maistuu bontiqka?'' mies sammaltaa, sillä hän on selvästi umpikännissä. Yhteistuumin päätämme että Josefiina saattaa miehen asunnolleen ennen pahempia katastroofeja.

''Nyt vois kyl laulaa karaokea, torstai-iltasin meidän perheessä on nimittäin yleensä karaoke-ilta, jolloin..'' Keikki selostaa, ennen kuin Josefiina keskeyttää: ''Sinäpä sen sanoit, käyn kipaisemassa laitteet!''. Keikin kummastunut ilme kertoo kaiken muille leiriläisille.

Josefiina sählää laitteiden kanssa muiden yhä tanssiessa kiihkeästi. Sitten räksähtää, musiikki loppuu, valon tulo lakkaantuu. ''Hups.. taisin irrottaa lisäpistokkeen.. sori, jatkakaa tanssia!'' nainen punastelee kiinnittäen johdon takaisin pistokkeeseen.

Puolituntisen (koska oma Josefiinamme on tekniikan ihmelapsi) jälkeen kaikki johdot ja ihmepistokkeet on saatu viritettyä ja hoilotus saattaa alkaa – niin, kuka vaan uskaltautuukaan laulamaan ensimmäisenä?

''Ääh.. antakaas tytöt kun meikä näyttää mallia!'' Jokeri ylpeilee ja sieppaa mikin käteensä. ''Mikäs biisi laitetaan?'' minä huudan kaukosäädintä pidellen. ''Laita mikä käteen sattuu.'' Jokeri sanoo varovaiseen sävyyn, mutta luottavaisena.

Kaiuttimesta kajahtaa R-A-K-A-S ja tirskuntaa alkaa kuulua ympäriltä kunnes Jokeri röhäisee, ja aloittaa laulun.

R-A-K-A-S
Tulta kultasein, mä sanoin niin ja selväks tein,
me mennään maalla naimisiin en enää lähde kaupunkiin
Sä olet kaunistunut niin en tiedä kuinka sanoisin sen paremmin

Taputuksia tulee yleisöstä ja Jokeri kumartaa humoristiseen sävyyn. ''Nyt mie!''
''Eipäs kun mie!!'' kuuluu suuresta 'yleisöstämme'. ''Jonotuslistalla lukee, että Nana & Pipsa esittävät nyt duetossa Sonata artican Tallulahin. Olkaa hyvä, tytöt!'' Josefiina kiljahtaa.

''1 2 3'' testailen mikkiä. Se on toiminnassa.

Lurautuksen jälkeen, sydämeni lyödessä, annan mikin Veronicalle. Illan kuluessa nähdään hyviä, sekä huonoja, pilalla, että vakavissa vedettyjä esityksiä ja siinä saatossa herkut menevät mahaan ennätysvauhtia.

''Oksettaa..'' huokailee Ilu ja jokainen alkaa kömpiä pikkuhiljaa omaan punkkaansa, kellon näyttäessä pitkälle yli keskiyön.

[Sanni]

22.6.2009 Leirille saapuminen -kehyskertomus

Istuin auton etupenkillä vilkuillen aina silloin tällöin maalaismaisemia. Kohta Seppeleen punainen tallirakennus alkoikin jo siintää edessämme ja äiti alkoi hidastamaan vauhtiaan. Kohta nainen kurvaisikin tallin pihamaalle, ja auton pysähdyttyä hyppäsin innokkaasti kyydistä. Nopeasti kipitin takakontille, ja avasin sen raskaan luukun. Ähkäisten nostin raskaan laukkuni, siihen olinkin työntänyt vähän liikaa tavaraa.

- Moikka äiskä! hihkaisin heilauttaen kättäni.

- Heippa! Hauskaa leiriä, nähään sitten parin päivän kuluttua, nainen sanoi sulkiessaan oven.

Lähdin kävelemään kohti Josefiinaa, joka otti vastaan leiriläisiä päärakennuksen portailla. Kohta kuulin oven paukautuksia takaani, ja käännyin. Pipsa, Nana sekä Jenna olivat tulleet Pipsan äidin järjestämällä kimppakyydillä leirille. Odotin tytöt mukaani, ja lähdimme kävelemään kohti päärakennusta.

- Moikka tytöt! Menkääpäs purkamaan tavaranne mökkeihin. Jenna ja Sanni menee saunamökkiin, ja Nana Pipsa menee siihen toiseen, Jossuksi kutsuttu nainen selitti tarkistaen vielä listastaan. - Minä tulen sitten parin tunnin kuluttua hakemaan kaikki hoitsujen jakoon, nainen jatkoi hymyillen.

Nyökkäilimme naiselle vastaukseksi, ja lähdimme rivakkain askelin kävelemään mökeille. Hörpötimme kaikenlaista, suurimmaksi osaksi hoitsuista.

Pian olimmekin punaisten, puisten mökkien luona. Nousimme Jennan kanssa portaita pitkin natisevalle kuistille, ja menin Jennan perässä sisälle. Pipsa ja Nana menivät viereiseen, hieman isompaan mökkiin.

Sisällä oli vain Jokeri ja Ilu. Kaverukset mässyttivät jo karkkia yläsängyllä, ja lukivat yhdessä vanhaa, rutistunutta hevoshullu –lehteä.

- Hei, eiks kukaan muu oo vielä tullu? Jenna kysyi ihmeissään laskiessaan raskaan laukkunsa lattialle.
- Noup, Ilu sanoi kahmaistessaan kourallisen karkkia pussista. – Sanni kehtaatko antaa ton mun mp3:sen? tyttö jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Noukin Ilun musiikkisoittimen maasta ja annoin sen tylsistyneen näköiselle tytölle.

Jennan kanssa rupesimme purkamaan laukkujamme. Tavaroita ja vaatteita pursusi lattialle, kaivaessani tyynyliinan, aluslakanan sekä lakanan ulos kassistani. Nopeasti levitin asetin aluslakanani paikoilleen ja pujotin tyynyliinan tyynyn päälle. Hakkasin sitä hetken nyrkeilläni, ja asetin sen kapean sängyn päähän. Lopuksi pujotin vielä peiton lakanan sisään ja heitin peiton sängylle. Jenna oli hitusen nopeampi kuin minä, ja oli jo kerennyt viedä hampaittenpesuvälineet läheiseen vessaan. Minä laiskuuttani jätin ne vielä laukkuuni ja rötkähdin sängylleni.

- Täällä on kuuma! murahdin hiljaa. – Mitä hevosia työ toivoisitte hoitsuks? jatkoin hetken päästä. Kaikille kolmelle oli ihan sama. Minullakaan ei ollut mitään suoranaista toivetta.

Kohta kuistilta alkoi kuulua töminää ja iloista puheen sorinaa. Pomppasin sängystäni ylös, ja hölkkäsin ovelle aukaisten sen.

- Moro! tervehdin Keikkiä ja Veronicaa. Tytöt morjestivat minulle iloisesti, ja saapastelivat sisään. Tyttöjen tullessa huoneeseen Jenna, Ilu sekä Jokeri tervehtivät laukkujen purkua aloittelevia tyttöjä. Pian kaikki Keikki ja Veronica olivat valmiit, ja huoneessamme kävi kova höpinä. Nopeasti huone alkoikin sottaantua, olihan meitä samassa pienessä huoneessa paljon.

Parin tunnin kuluttua oveen koputettiin.

- Voi ei, se on Jossu! Ihan varmasti! Keikki huudahti alkaessaan siivoamaan.
- Hih, turha vaiva, minä tulin jo. On kyllä aikamoinen siivo, miten te kerkesitte näin nopeasti sotkemaan? Jossu sanoi naurahtaen. – Kuitenkin, nyt pitäisi lähteä hoitsujen jakoon.

Tämän kuullessaan porukka repesi liitoksistaan, minä mukaan lukien. Lähdimme rynnäköllä laittamaan kenkiä eteiseen, ja siitä tulikin aikamoinen sekasorto. Kuitenkin hetken kuluttua kaikki olivat pihalla. Jossu kävi hakemassa toisen ryhmän, ja suoritimme lopuksi vielä nimen huudon. Sitten lähdimme tallille.

12 innokasta tallityttöä ahtautui oleskeluhuoneeseen. Kaikille ei riittänyt istumapaikkoja, joten jotkut joutuivat olemaan seisten. Kovaääninen puhe täytti nopeasti oleskeluhuoneen ja Jossu yritti taltutella meitä. Ei, ensimmäisellä, emmekä toisella kerralla uskoneet, joka alkoi ärsyttämään Josefiinaa.

- Nyt kaikki hiljaa tai jäätte ilman hoitsuja! Jossu rääkäisi. Huone hiljeni äkkiä, ja kaikki alkoivat kuuntelemaan tarkkaavaisesti. – Eli, nyt siis kerron vain ”tuntemattoman tuntsarin”. Kaikki varmaan tietää nimittäin, että jokaisella on myös oma hoitsu hoidettavanaan leirin ajan, Jossu jatkoi vakavana. – Vaikka hoitsun kuuleminen aiheuttaa tunteiden purkauksia, pysytään silti hiljaa paikoillaan. Selvä? nainen jatkoi edelleen puhettaan. Mumisimme jotain epämääräistä nyökytellen.

- Okei, aloitetaan Kinkusta. Hän saa hoidokikseen Aksun. Sini saa Sentin, ja Pipsa Cassun. Sitten… Hmm… Oottakaas… Henni saa Pikun, Jossu luetteli taskustaan ottamasta paperilapusta.

Viiden minuutin kuluttua hoitsuen jako oli loppumaisillaan.

- Jenna saa Flooran, Sanni Bladen. Ja viimeisenä, muttei vähäisenä Jokeri saa Tiian. Noniin, nyt on siis hevoset jaettu, Jossu päätti puheensa ja kaikkien suut alkoivat käydä pikavauhtia.

- Blade. Black Blade, totuttelin tamman nimeä suussani. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa hoitamaan hevosta, sillä kaikki hoitsuni olivat poneja. Olin Jossun valintaan tyytyväinen, Blade olikin kiehtonut minua aika.

- Floora tappaa mut! Jenna vitsaili.
- Miten mä pääsen Luyn selkään?! älähti Nana.
- Jipii, vähän mukavaa, sain Pellan! Lynn sanoi hyppiessään paikoillaan.
- Mä sain Antun… Äksyilystä huolimatta mä uskon, että me löydetään yhteinen sävel, Keikki sanoi rehevästi.
- Mä sain Brennan kullannuput! Veronica hihkui.
- Aika hyvä sattuma Verkku, virnistin tytölle joka mietiskeli mistä Epun karsina löytyikään.

Pikkuhiljaa röykkiömme alkoi rikkoutua, kun lähdimme hakemaan hoitsujemme riimunaruja.

- Aksu, Humu, Floora… Blade, Tiia... BLADE! luettelin palatessani mustan tamman karsinalle. Kahmaisin tamman kulahtaneen riimunarun käteeni, ja lähdin kävelemään nopeaan tahtiin hevosten tarhoille. Tallin edustalta näin kolme oritarhaa, heppatarhan, ponitarhan ja varsalaitumen. Katseellani etsin mustaa hevosta, jonka löysinkin helposti, sillä Blade oli ainut musta hevonen Seppeleestä.

- Blade! rohkenin kokeilemaan huutamaan Bladea nimeltä. Tamma nosti kauniin, siron päänsä ruohikosta, ja katsoi minua pitkään. Se ei kuitenkaan aikonut liikkua, ja laski päänsä uudelleen ruohikkoon. Murahtaen avasin tarhan oven, ja lähdin kävelemään kohti hoitohevostani. Jälleen tamma nosti päänsä, ja lähti uteliaasti kävelemään pää pitkällä maassa kohti minua.

Päästyäni Bladen luokse sivelin kädelläni puoliverisen silkkistä kaulaa. Tamma katseli minua oudoksuen tummilla, pienillä silmillänsä. Olinhan sille uusi tuttavuus.

- Oletpa kaunis… Kuvan kaunis.., kuiskasin kiinnittäen riimunarun tamman punaiseen riimuun. Nykäisin pehmeästi riimunarusta, ja tamma lähti askeltamaan pitkillä, hoikilla jaloillaan vieressäni. Välillä se hirnahti tammamaisesti muille hevosille, ja silloin tällöin kiehnäsi päätään huppariani vasten. Harjauspuomi oli lähes täynnä, mutta Blade sinne vielä mahtui. Kiinnitin tamman puiseen harjauspuomiin vetosolmulla ja lähdin hakemaan tamman harjoja.

Monet joutuivat tekemään harjauksen sisällä tallissa, sillä harjauspuomi oli jo täynnä. Olihan sää mahtava, yli kaksikymmentä astetta lämmintä ja aurinko paistoi polttavasti pilvettömältä taivaalta. Riisuin hupparini, ja laitoin sen puomin päälle.

- Tää on sua varten, sanoin tammalle kaivaessani taskustani leipäpalan. Tarjosin sen tammalle turvan eteen, ja se hävisikin nopeasti Bladen kitaan. Pörrötin Bladen pitkää ja harvaa otsatukkaa hymyillen, jonka jälkeen otin tamman harjapussista harjan. Aloin sukimaan mustaa tammaa tottuneesti, ja kohta vaihdoin puolta kaulan alta pujahtaen.

Vastapäätämme Sini harjasi lauhkeaa Senttiä, joka tunnettiinkin tallin kaikkien kaverina. Tyytyväisesti Sini harjaili sitä, ja välillä rapsutti sitä kaulasta ja ryntäistä. Vieressä olevalla Ilulla oli taaskin vaikeuksia pienen Pampulan kanssa, poni ei olisi millään suostunut pysymään paikoillaan. Ilun putsaessa kavioita, Pampula sai vetosolmun auki, ja lähti ravaamaan pois kaukaisuuteen.

- Eikä! Ilu murahti lähtiessään ottamaan energistä Pampulaa kiinni. Sen sijaan Blade pysyi paikoillaan hyvin nätisti, ja nostin sen vasemman etukavion ilmaan. Raaputin kaviosta liat pois, ja tamma laski sen raskaasti maahan.

- Hieno tyttö, kehuin tammaa, jolla oli varmasti tukala olo taivaalta porottavan auringon vuoksi. Päätin hakea pesupaikalta viileää vettä sankoon ja pesusienen, jolla viilensin mustaa tammaa.

- Onkos neidillä nyt parempi olo? puhelin tammalle irroittaessani solmun puomista. Sen jälkeen lähdimme kävelemään takaisin tarhalle, mistä Bladen olin noutanutkin.

- Kyllä meillä tulee olemaan varmasti kivaa yhdessä tän leirin ajan, eiks niin? hihkaisin tammalle päästäessäni sen vapaaksi. Blade lähti laukkaamaan pitkin laidunta, saaden muutkin tammat mukaan juoksenteluun. Istahdin aidalle, ja katsoin tammojen railakasta menoa. Hetken kuluttua tammat rauhoittuivat, ja alkoivat syömään makoisaa tuoretta ruohoa.

[Pipsa]

Pipsan maanantai illan kehystarina

- Mie kuolen nälkään! Shinqua voihkaisee. – Olipas rankka tunti.

- Älä muuta virka, Nana huokaisee. – Hyvä että pääsin ees Luyn selkään kun se on niin korkee…

- Teettepä mitä tahansa, mie lähen kyllä talolle kattomaan onks ruoka valmista, Lynn hymähtää nousten ylös sängyltänsä. – Tuutteks työ?

- Hei mie tuun, mutta lähetän viestin Jokelle, että tuleeks ne sieltä mökistä kanssa, hihkaisen näppäillen tyytyväisenä ihastuttavan kännykkäni pieniä näppäimiä hurjalla vauhdilla – ajan myötä olin oppinut käyttämään vauhdilla kännykän sanakirja-toimintoa. – Lähetetty! Ne jotka tulee sieltä, on ihan hetkessä ulkona. Kaikessa rauhassa löntystelen muitten perässä ovelle, sujauttaen vanhat citylenkkarini jalkaan ja pistäen vauhtia töppösiin – nälkä oli jo varmasti jokaisella.

- Tulittehan työ, Veronica hymyilee huitaisten ilmassa leijailevaa kärpästä. Nälkäisenä lähden kiireen vilkkaa muiden perässä kohden päärakennusta, jonka vihertävällä pihalla Josefiina puuhailee kukkien kimpussa.

- Ai tulittehan te tytöt, tämä hymyilee. – Menkääs vaan keittiöön, Ellillä pitäisi olla ruoka siellä jo valmiina. Nyökäten hyppelehdin porukan keskellä portaat ylös ovelle.

- Mitä ruokaa on? Henni hihkaisee Josefiinalle tämän pudistaessa päätään vastaukseksi.

- Hei tytöt, tulittehan työ! Elli naurahtaa aukaisten oven. – Syömän vaan joka iikka! Vauhdilla pinkaisen pesemään nopeasti kädet, istahtaen pöytään reunimmaiselle paikalle. Onneksi Elli oli jo asettanut paikat jokaisellle, joten ruokailu pääsisi alkamaan nopeammin.

- Mitä ruokaa? Sanni hihkaisee istahtaen viereeni nälkäinen ilme kasvoillaan. Hetkessä kaikki ovat istumassa jossakin, Ellin lähtien noutamaan lautasia jokaiselle.

- Mitä pääruokaa on? Jenna hymyilee vilkaisematta ruokaansa.

- Siinähän se on, pääruokana makoisa Ellin diettisalaatti, punapää hymyilee saaden jokaisen hymyn hyytymään.

- E-ettet sie vaan huijais? Ilu kysyy nälkäisenä. – Mehän kuollaan nälkään tällä hiiren annoksella!

- En tietenkään, ettekä kuole. Se on kuulkaas terveellistä ja täyttävää, nainen mumisee loukkaantuneen näköisenä ryhtyen syömään omaa ateriaansa. – Jääkaapissa on kyllä maksalaatikkoakin jos joku haluaa…

- Hyi, inhoon maksalaatikkoa, irvistän nyrpistäen nenääni. – Kai tää kelpaa… Vauhdilla popsin salaatin, vilkaisten hymyilevään Elliin.

- Okei, jääkaapissa on vielä paljon jäljellä eilistä makkarakeittoa, halukkaat voivat syödä sitä, nainen hymyilee lempeämmin. – Ja sieltä löytyy kyllä leipääkin. Ruokailun jälkeen jokainen saa sitten jäätelön! Reippaasti porukka vyöryy keittiöön, jossa Lynn ottaa hommakseen lämmittää keiton Sinin etsiessä jääkaapista täytteitä leivän päälle. Hymyilen tyytyväisesti, pelkkä ajatus ruuasta teki jo iloiseksi. Jo näin lyhyessä ajassa vaikutti tuntevansa kaikki läpikotaisin.

- Harmi… mums… kun tänä vuonna…maisks… ei ole leirikisoja, Nana mumisee mässäillen samalla herkullisen näköistä leipää. – Mie oisin varmasti voittanu ne.

- Hah, siekö muka? tuhahdan vilkaisten tyttöön. – Kaikkihan sen tietää, että mie oisin voittanu varmasti.

– Joopa joo, Shinqua hymähtää silmiään pyöräyttäen. – Teillä kummallakaan ei ois tippaakaan mahiksia minnuu vastaan! Kuten muutkin, käyn nauraen ottamassa herkullisen näköisen jäätelön itselleni, riisuen sen kuorista ja lyhtyen lipomaan sen kylmää pintaa.

- Hei mennään kattomaan hevosia! Sini hihkaisee minun pinkaistessa tämän vanavedessä kohden tarhoja, minun kääntyessä päärakennuksen takana sijaitsevalle ponitarhalle.

- Sikkee! hihkaisen lipoen kielelläni herkullista suklaatuuttia. Pirteästi tamma höristää korviaan, päästäen hennon hörähdyksen ravaten hitaasti aidan laitaan. – Mitäs karvapallo? virnistän taputtaen poniani. Aurinko lämmittää taivaalta täysillä, sään ollen lähes täydellinen. – Noo, mie lähen kyllä mökeille päin!

Ilta alkaa jo hämärtymään leiriläisten ollessa kasautuneina isompaan mökkiin – minkä tosin huomasikin jokainen varmasti äänien perusteella.

- Hei mie keksin! Veronica hihkaisee pompaten seisaalleen. – Ollaan pullonpyöritystä! Vauhdilla kaikki lähtevät etsimään tyhjiä pullojaan, niitä löytyessäkin lähes jokaiselta yksi. Rennoin ottein tyttö nappaa Jaffa-pullon kasan päältä, laittaen sen lattialle, jossa se pyörisi hyvin. Pian kaikki istuvat tiiviissä ringissä vieretysten, Veronican tönäistessä pullo pyörimään.

- Sanni! tyttö hihkaisee. – Totuus vai tehtävä?

Vauhdilla kaikki pääsevät suorittamaan totuutta tai tehtävää, oven avautuessa.

- Anne käski tulla sanomaan, että… Jaakko aloittaa. – pitää olla hiljempaa.

- Juujuu, nyökyttelen laittaen pullon pyörimään.

- Lynn! Totuus vai tehtävä, hihkaisen innoissani.

- Totuus, tyttö virnistää.

- Oot sie koskaan juonu mitään pontikkaa tai sellasta? Nana virnistää tytön punastuessa ja hiljaisuuden laskeutuessa mökkiin.

- No tuota… juu… kattokaas kun mie löysin Artsin… pontikat kun kävelin siellä ja tota noin… maistoin sitten ihan vähän, tämä takeltelee punastuen läpikotoisin.

- Hei missä ne pontikat on? Shinqua kysyy kiinnostuneena. – Siis en mie niitä juuua ajatellu…

Kaikki repeävät nauruun iloisina limpparia kitaten – luvassa olisi kyllä ellei kaikkien aikojen paras, niin hauskin leiri ainakin!


Jooh, ei tullu huippu, mutta toivottavasti kelpaa (:

[Ilona]

Ilun tiistai aamun stoori

Mökissä kuului vain uninen tuhina. Illalla oltiin valvottu puolenyön jälkeen vielä ja kaikki nukkuivat nyt myöhään. Nostin unisena päätäni ja katsoin rannekellooni. Kello näytti kahdeksaa aamulla. Vilkaisin alasänkyyn ja Jokeri kuorsasi suuammollaan. Tuhahdin vaivaisesti hymyillen ja painoin pääni takaisin tyynyyn ja pistin silmät kiinni.

En tiedä kuinka vähän aikaa ehdin nukkua kunnes tunsin että minulla oli hirveä kylmä. Hapuilin peittoa silmät ummessa mutta avasin ne kun huomasin ettei minulla ollut peittoa! Vilkaisin alas ja näin Jaakon poimivan peittoja muiltakin.

- Seis senkin peittovaras! ärjäisin Jaakolle.
- Sori, ei tää ollu mun idea. HERÄTYYYYYS!! Jaakko huusi ja nappasi viimeisenkin peiton Sannilta.
- Apuaa, armoaa! Keikki kiljui ja hytisi kylmissään.
- T-tänne j-jäätyy! Jenna sanoi kalistellen hampaitaan.
- Jokos täällä on kaikki hereillä? Josefiina avasi oven.
- Voisin nukkua vielä sata tuntia.., Veronica tuhisi ja vaihtoi kylkeä.
- Nyt ei laiskotella! Vaatteet päälle ja aamupalalle! Vai pitääkö Jaakon jäädä vahtimaan että te kaikki puette päällensä? Josefiina kiristi.
- Senkin kiristäjä.., Sanni murjotti.
- Hyvä on. Jaakko, tule sitten kun kaikki on pukeneet päällensä! Josefiina virnisti ja oli lähtevinään.
- EII!! koko tyttöporukka huusi ja Jaakko ja Josefiina lähtivät nauraen mökistämme.

Toisessa mökissä oltiin tehty sama homma ja kaikki hieroivat unisina silmiään. Kävelimme keittiöön aamupalalle ja rukoilimme hiljaa itseksemme että saisimme jotain muuta kuin pari hassua salaatin lehteä. Kuitenkin oli tarjolla muroja, leipää ja puuroa.

- Hei, kuunnelkaa mitä täs Villivarsas sanotaan. Täs on neuvoja mitä leirille pitäis ottaa! Henni kuulutti.
- No? Sini kysyi voileipäänsä syödessä.
- Häh? Mihin narua tarttee heppaleirillä? Shinqua kurkisti lehteen.
- "Kun pitäisi lähteä kotiin, sido itsesi lähimpään puuhun." , luin ja nauroimme yhdessä jutulle.

Kiitimme aamupalasta ja lähdimme talsimaan laitsalle hakemaan heppoja talliin. Laitumella poistimme virran sähköstä ja menimme pyydystämään heppoja.

- Kattokaa Janusta! Nana osoitti laitumen päässä olevaa tammaa ja jotain pienempää eläintä.
- Sehän on kissa! Kattokaa miten se kehrää Janukseen, Lynn osoitti.
- Ja Janus on kuin sen emo.. Kun se tommottiin ihan niiku hoivaa sitä.., Sini mutisi.
- Söpöä! No, otan siitä kuvan, toivottavasti zoomi kestää sinne asti.., Jenna sanoi ja otti kuvan Januksesta ja kissasta.


Ihan epäreali loppu (tai ei ihan, mut silti), mut en keksinyt siihen hellyyttävään näkyyn mitään..

[Sini]

Sinin vapaavalintainen tarina

Kuten yleensäkin leireillä, mökissä ei oltu vielä yhden aikaan yöllä edes mietitty nukkumaanmenoa.
- Hei, nyt on mun vuoro! Nana sanoi ja valaisi kasvonsa taskulampulla. Olimme kertoneet koko illan kauhutarinoita, eikä ketään
väsyttänyt vielä ollenkaan.
- Kerrotaan, että erään vanhan tallin heinävintille oli kuollut eräs nuori tyttö. Hän litistyi valtavan heinäkasan alle (tässä vaiheessa
kuului pari tirskahdusta) ja jäi kummittelemaan, koska hänen sielunsa ei saanut olla rauhassa. Heinävintille ei saisi koskaan mennä
ilman valkosipulia, sillä muuten tyttö tulee ja nappaa sinut vangikseen! Nanan tarinan jälkeen mökissä raikui nauru.
- Hei älkää nyt, tää on tosi kun vesi, Nana sanoi ja tirskahti itsekin.
- Jos se on totta, niin meidän pitää ottaa siitä selvää! Lynn huudahti ja katsoi meihin muihin innostuneesti.
- Ääh, miten muka? Shinqua kysyy epäluuloisesti.
- No mennään heinävintille! Tulkaa jo...

Kävimme nopeasti hakemassa myös toisen mökin leiriläiset mukaamme. Hekään eivät tietenkään olleet vielä nukkumassa, joten
lähtö sujui nopeasti. Hiippailimme tallirakennuksen taakse ja takaoven kautta sisälle.
- Shh, suhisin kun joku kompastui äänekkäästi metalliseen tolppaan. Päärakennukseen syttyivät valot ja ovi aukesi.
- Ne heräs! Äkkiä jonnekin piiloon, Keikki kuiskasi ja lähti edeltä kapuamaan heinävintin portaita ylös me muut perässänsä. Ladon
ovet avautuivat, mutta onneksi viimeinenkin jalkapari oli ehtinyt pois näkyvistä.

- Ootsä varma, et kuulit jotain ääntä, Josefiina kysyi haukotellen Elliltä.
- Joo, ihan varma! Elli vakuutti ja tutki ympäristöä.
- Ei täällä ketään oo, mennään vaan nukkumaan, Jossu huokaisi ja oli juuri kääntymässä ympäri, kun heinävintiltä kuului tömähdys.
- Heinävintille, Elli kuiskasi ja nappasi luudanvarren mukaansa. Hän lähti Josefiina perässään kapuamaan tikkaita ylös kun leiriläiset
käpertyivät yhteen nurkkaan peloissaan.

- Ihan varmaan se on se heinävintin kummitus, Sanni kuiskasi ja sai tunnelmasta jännittävän. Katsoimme kaikki, kun valkoisessa
pyjamassaan ylös nouseva Elli alkoi huitoa luudallaan ympäriinsä, aloimme kiljua hysteerisesti.
- Iiik! Se on heinävintin kummitus! Kiljaisimme yhteen ääneen ja lähdimme juoksemaan toiseen nurkkaan. Elli pysähtyi Jossu takanaan
ja sytytti taskulampun. Kun valokeila osuikin leiriläisiin, kummatkin huokaisivat helpotuksesta.
- Mitä te täällä yömyöhään juoksentelette? Jossu haukotteli. - Nyt nukkumaan ja sassiin, eihän huomisesta tunnista tuu mitään jos
te kaikki ootte ihan väsyneitä, hän hoputti meidät mökkeihimme ja Elli jätti suosiolla luudanvarren takaisin talliin. Oli siinä seikkailua
yhdelle illalle tarpeeksi!