Yleisvakkari hoitsuttomille

[Aimie]

Tässä vakkarissa mennään ratsastuslajeja päästä päähän, ja mukaan pääsevät vain hoitsuttomat. Osallistujat pitävät vuorollaan tunteja toisilleen, ja saavat itse päättää aiheen. Saman lajin tunteja ei saa pitää lähekkäin (ei esim. kahta estetuntia peräkkäin), poikkeuksena koulutunnit. Toivehevosia ei voi esittää, ratsut valitsee tunninpitäjä. Maksuksi käyvät tarinat, (sarja)kuvat ja runot. Maksuihin olisi hyvä panostaa edes jonkun verran; maksa mieluummin myöhässä kuin tee viiden minuutin hutaisu.

Yleisvakkari hoitsuttomille on nimensä vaihtanut Valmennusta hoitsuttomille. Idean kehitti Eija, joka myös piti hetken rinkiä. Sittemmin puikkoihin hyppäsi Aimie, joka hoitaa ringin asioita ja pitää tunnit vuorollaan. Tunneille hän ei osallistu hoitajan pestin takia.
Jos sinulla on kysyttävää tai asiaa, lähetä yksäriä, tai sitten kirjoita topaan. Jos olet kiinnostunut paikasta vakkarissa, tarkkaile topaa sillä tyhjistä paikoista ilmoitetaan heti sellaisen syntyessä.

Osallistujat 6/6 - täynnä
Zaana
Kopsu
Tartsa
Johku
Jessi
Kata

Muistilista osallistujille
* Jos tunti ei ole tullut saman viikon sunnuntaihin mennessä, se perutaan.
* Jos et pysty tekemään tuntitarinaa, ilmoita siitä ja tunti voidaan perua.
* Voit pitää taukoa tai jäädä pois yksittäisiltä tunneilta ilmoittamalla etukäteen.
* Jos tuntimaksuja on neljä, täytyy ne maksaa ennen pääsemistä tunneille.
* Merkkaa tuntitarinaasi päivämäärä ja oma otsikko.

Menneet tunnit

tunti	pvm	pitäjä	aihe	maksamatta
1.	6.1	Maria	koulu	ok
2.	13.1	Pesce	este	ok
3.	20.1	Catu	maasto	Pesce, Maria
4.	3.2	Meeri	ajo	Pesce
5.	10.2	Zaana	este	ok
6.	24.2	Catu	koulu	Kopsu, Meeri
7.	3.3	Aimie	koulu	Kopsu, Meeri
8.	10.3	Meeri	koulu	Kopsu, Tartsa
9.	17.3	Zaana	tehtävä	Kopsu, Meeri, Catu, Tartsa
10.	5.5	Zaana	este	Johku, Tartsa

Tulevat tunnit

tunti	pvm	pitäjä	osallistujat
11.	12.5	Kopsu	Zaana ei mukana

[/tr][/tr][/tr]

[tr][td]12.[/td]
[tr][td]19.5[/td]
[tr][td]Tartsa[/td]
[tr][td]Kopsu ja Zaana ei mukana[/td][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]13.[/td]
[td]26.5[/td]
[td]Johku[/td]
[td]Kopsu ja Zaana ei mukana[/td][/tr]

[tr][td]14.[/td]
[td]2.6[/td]
[td]Jessi[/td]
[td]-[/td][/tr]

[tr][td]15.[/td]
[td]9.6[/td]
[td]Aimie[/td]
[td]-[/td][/tr]

[tr][td]16.[/td]
[td]16.6[/td]
[td]Zaana[/td]
[td]-[/td][/tr]

[tr][td]17.[/td]
[td]23.6[/td]
[td]Kopsu[/td]
[td]-[/td][/tr]

[tr][td]18.[/td]
[td]30.6[/td]
[td]Tartsa[/td]
[td]-[/td][/tr]

[tr][td]19.[/td]
[td]7.7[/td]
[td]Johku[/td]
[td]-[/td][/tr]

[tr][td]20.[/td]
[td]14.7[/td]
[td]Jessi[/td]
[td]Johku ei mukana[/td][/tr]

[tr][td]21.[/td]
[td]21.7[/td]
[td]Aimie[/td]
[td]Johku ei mukana[/td][/tr][/table]
Lisätietoa osallistujista
Zaana keksi idean, jossa kaikki osallistujat kertovan itsestään pituuden, painon, kokemuksen ja millaisilla hevosilla he ovat tottuneet menevään. Näin tunneista saadaan realistisempia ja erilaisia ratsastajia on helpompi ohjata. Luonteet lisättiin mukaan myöhemmin.

nimi	pituus	ratsastuskokemus	luonne
Zaana	162 cm	5½ vuotta, He B	Puhelias, rohkea ja huumorintajuinen. Ratsastan mieluummin hevosilla kuin poneilla. Pieni haaste ei ole koskaan pahitteeksi! Rakastan esteitä, mutta kouluratsastus on lähes yhtä kivaa.
Kopsu	176 cm	5+ vuotta, taso	Elämäniloinen persoona, villi ja lapsellinen. Tarkka pilkunviilaaja ratsastajana. Tutustuu helposti muihin ja on innokas ja avoin uusille asioille.
Tartsa	170 cm	? vuotta, taso	Iloinen tyyppi. Tykkää koulu- sekä esteratsastuksesta yhtä paljon.
Johku	157 cm	n. 9 vuotta, He A	Tykkää poneista, varsinkin ilkeistä, itsepäisistä ja villeistä, sekä pitää isoista lempeistä hepoista. Joskus varsin pomottava, mutta muistaa palata takaisin maan pinnalle. On kavereille ja ystäville "kävelevä tietopankki" joka tietää lähes kaiken. Huumoria löytyy, kuuntelee ja auttaa toisiaan mielellään. Huonona päivänä ei kannata ärsyttää tai häiritä turhaan XD
Jessi	150 cm	4 vuotta, He B	Purskahtaa helposti nauruun ilman järkevää syytä ja saa olla vähän väliä selittelemässä tekemisiään. Iloinen ja huolimaton persoona, joka tykkää erityisesti poneista. Rakastaa kovaa vauhtia.
Kata	172 cm	5 vuotta, He B	Energinen ja iloinen tyyppi, jolta tulee hulluja ideoita vähän joka lähtöön. Pitää hirveästi esteratsastuksesta mutta melkein yhtä paljon kouluratsastuksesta.

[Catu]

Läppäsarjis - 31.12.2009

[Maria]

6.1 Harjoitusravia ja – laukkaa


Avasin talin oven. Oli raikas talvinen sää, ja aika pitää tunti. Olin päättänyt pitää tunnin maneesissa, koska nyt oli niin kylmä. Tallissa ei ollut muita, kuin hevoset ja minä. Kävelin ilmoitustaulun luokse, ja ripustin tuntilistan roikkumaan.

Zaana - Jambo €
Catu - Aksu €
Meeri - Cassu €
Pesce - Eppu €

Samalla säikähdin kun joku avasi karsinan oven.
- Hui kuinka säikähdin! huudahdin ja käännyin katsomaan kuka oli tulija.
- Hih, olin täällä koko ajan! Meeri naurahti, ja riensi katsomaan tuntilistaa. Samalla rupesin hipsimään tallista ulos, pitihän minun laittaa vielä kaikki valmiiksi. Avasin maneesin oven. Toisessa päässä ravaili ratsukko, joten käytössäni oli vain puoli maneesia. Hahmotin radalle kolmikaarisen kiemurauran. Laitoin pari puomia kaarien molemmille puolille. Lisäsin vielä tötteröt helpottamaan tehtävää.

Pian kello oli tasan, ja ratsukkoja virtasi sisään. Kaikki menivät keskelle kaartoon. Kaikki kiristivät satulavöitään, ja olivat valmiit nousemaan selkään. Kukaan ei tarvinnut apua, vaan kaikki pääsivät itse selkään. Meeri oli ensimmäisenä valmis, ja lähti kävelemään uralla. Pian muutkin olivat valmiita, ja lähtivät uralle.

- Voitte ottaa itsenäiset verkat! huusin kaikille, jotka lähtivät innokkaina verkkaamaan.
- Catu, myötää vähän ohjista! huomautin. Samalla näin hermostuneen Zaanan. Jambo oli jäänyt pyörimään keskelle eikä liikahtanut minnekkään.
- Onko ongelmia? kysyin Zaananlta.
- Minä ja Jambo harjoittelemme korkeatasoista koulua, Zaana sanoi.
- Ohjaa sitä uralle, äläkä revi suusta! neovoin Zaanaa. Zaana sai hevoseen vauhtia, mutta se ei lopettanut pyörimistään.
- Älä revi suusta! yoistelin. Zaana löysäsi otettaan, ja pian Jambo totteli. Se lähti kävelemään. Meeri meni Cassulla loistavasti. Cassu kuunteli hyvin Meeriä.
- Loistavaa Meeri! kehuin tyttöä. Meeri väläytti hymyn kasvoilleen. Menin katsomaan seuraavaa ratsastajaa, Pesceä.
- Muista hyvä ryhti, nojaa hieman taaksepäin, kehotin Pesceä. Katsoin hetken ratsastusta, kunnes havahduin.

- Okei! Voidaan aloittaa harjoitus! kailotin kaikille. keskellä oli tehtävä, jonka olin rakentanut.
- Eli, ensiksi tullaan harjoitusravissa kiemurauralle. Puomien välissä otetaan neljä käynti askelta, selostin ohjeet ja oli aika aloittaa. Seurasin ensimmäisenä Pesceä.
- Ole tarkka askeleiden kanssa! ilmoitin Pescelle. – Otit viisi. Seuraavaksi oli Meeri ja Cassu.
- Hyvä, mutta anna enemmän ohjaa, kehotin. Kohta tuli Catu. Hän meni hyvin, samoin Zaana.

Seuraavaksi oli sama rata, mutta puomien välissä oli pysähdys. Katsoin ensiksi Zaanaa.
- Hyvä Zaana! kehuin. Seuraavaksi oli Catu. Hän tuli radan hyvin, samoin Meeri. pesce erinomaisesti.
- Taas on sama rata, mutta ekan puomin välissä on laukan nosto, ja tokan välissä taas raviin. Tällä kertaa katsoin Catua. Laukan nostot meni hyvin, raviin siirtyminen tuli hieman myöhässä.
- Hyvä Catu! Zaanan suoristus oli hyvä, mutta hän nojasi liikaa eteen. Meeri meni hyvin vaikka Cassu vähän kompuroi. Sitten oli Pesce. Pesce meni hyvin, mutta Eppu oli vähän laiskan oloinen.

Pian oli loppukäynnit, ja tunnin lopettamisen aika. Kaikilla oli mennyt hyvin!


PS// Catu, ihana sarjis! <3
PPS// Oisko mahdollista jäädä seuraavalta tunnilta pois?

[Meeri]

Catu!!! Vähä mä repesin tolle sarjikselle! En tajua tota yhtä pulipuli ja apina kohtaa, että missä me ollaan, mutta mitä väliä xD
Mä en saa kyllä unta, kun nauran. Toi on kyllä paha toi PuliPuli kohta ;D

Harjoitusravia ja -laukkaa, Maria

Talutin Cassun maneesiin,
kylmä oli ilma,
juuri niin!

Pomppasi Cassu ponin selkään,
samalla mietin,
mitä jos pelkään?
Ehei näin herttaista ponia pelätä voi,
kiltimpi kuin pieni koi.

Cassu kuunteli apuja hyvin,
huippuratsastajaksi kun pyrin.
- Nyt voidaan aloittaa harjoitus!
silloin loppui valitus.

Ensin tehtävää suoritti minä ja Cassu,
kyllä se suoritus oli aika hassu.
Cassu hyvin laukan nosti,
mutta sitten se kompuroi,
melkein minulle kosti.

Lopuksi vielä yksi laukka,
se tunti oli todella hauska.
Cassu oli huippu ratsu!


Kiitos tunnista Maria!

[Pesce]

Esteitä tiukoilla teillä

Katsoi puhelintani ja huomasin saaneeni viestin Aimielta: Sirppa, Maria ja Catu eivät pääse tunnillesi joten mukaan on tulossa vain Zaana ja Meeri. Mikäs kato siellä on käynyt? ajattelin, ja sulloin puhelimen taskuun. Menin alas pukemaan ja mietein millä vaatteilla tarkenisin seisoa maneesissa tunnin. Katselin lämpömittarin lukemaa ja päätin, että tarkenen pelkällä toppatakilla. Lähdin kävelemään Seppelettä kohti. Hevosvalinnat olivat olleet minulle selvät alusta asti.


Tytöt tallustelivat maneesiin ja katsoivat kummastuneina tyhjää maneesia.
- Eikö meidän pitänyt hyppiä? Meeri kysyi
- Hypätään me, mutta en viitsinyt laittaa verkan ajaksi esteitä. Vastasin hänelle.
Tytöt kapusivat selkään ja lähtivät kävelemään uraa pitkin. Selitin tytöille mitä tänään tehdään ja miksi:
- On tärkeää että osataan kääntää nopeasti ja ratsastaa lyhyitä teitä kun mennään uusintaratoja estekisoissa. Perusradalla mennään hyvät tiet ja mennään hitaasti. Uusinnassa mennään kovaa ja tiet ovat lyhyet, koska uusinnassa tärkeintä on hyvä aika, tietysti esteitäkään ei saisi pudottaa. Kun perusradalla tärkeintä on taas se että saat 0 virhepistettä. Sepitin tytöille.
- Noniin otetaanpas sitten lyhyet ohjat ja lähdetään ravaamaan! Huudahdin
Zaana lähti ravaamaan maneesia ympäri ja teki voltteja minkä ehti.
- Varo vähän Zaana ettei Cassun pää mene ihan sekaisin. Sanoin nauraen Zaanalle
Zaana katsoi minua ensin oudosti, sitten tajusi etten ollut tosissani ja jatkoi volttien tekemistä, kylläkin vähemmän. Ensimmäisen kerran tajusin katsoa Meerin hevosvalintaa.
- Hyvä Meeri, että uskalsit tulla Pellalla, en ole varma oletko mennyt sillä ennen mutta päätin laittaa sen sinulle
- Ajattelin kokeilla Pellaa, mietin kyllä ottaisinko Siirin. Meeri vastasi
Palasin hetkeksi Zaanaan. Zaana sai Cassun hyvin hallintaan ja yhteistyö näytti todella hienolta. Cassun askel liiti, mutta Zaana pystyi silti istumaan selässä normaalisti. Meerillä ja Pella ei taas mennyt niin hyvin.
- Meeri yritä rentoutua ja anna Pellan mennä omaa vauhtiaan, tällä hetkellä se matelee. Pidätä vähemmän.
- Okei, istukaas sitten alas harjoitus raviin.
Zaana pysyi kuin pysyikin hienosti. Pellakin oli kiihdyttänyt vauhtiaan ja Meeri istui hienosti alhaalla, vaikkakin hieman jännittyneenä. Pyysin ratsukoita siirtymään käyntiin ja antamaan pitkät ohjat, mutta Cassulle se ei sopinut, vaan kiihdytti entistä enemmän vauhtiaan.
- Istu syvälle satulaan ja tee monta pientä pidätettä. Käytä enemmän ääntä. Nauvoin Zaanaa.
Zaana sai Cassunkin siirtymään käyntiin. Sillä aikaa kun hevoset kävelivät pitkin ohjin, rakensin radan. Onneksi Aimie saapui avukseni.
- En saanut vastausta viestiini. Aimie sanoi
Katsoin puhelintani ja huomasin saaneeni Aimielta viestin; Voin tulla tunnillesi kun siinä ei ole kuin kaksi osallistujaa : ) T: Aimie
- Sori, en ollut huomannut sitä. Vastasin Aimielle
- Ei se mitään. Aimie sanoi
Rata tuli nopeasti valmiiksi
img687.imageshack.us/img687/5716/esterata.jpg
- Ottakaas sitten lyhyet ohjat ja ruvetaan hyppimään! Sanoin tytöille¨
- Zaana ja Cassu voivat aloittaa. Hypätään ensin 5 ja kuusi
Cassu ja Zaana menivät todella hyvin. Zaana pääsi hyvin hyppyihin mukaan. Meeri hyppäsi myös hienosti. En olisi uskonut, että vuoden ratsastanut hyppää noin hyvin. Meeri yllätti minut todella, vaikka este olikin pieni.
- Noniin, nyt niitä käännöksiä! Zaana, ensin ykkönen sitten kakkonen ja sen jälkeen kuutonen. Muista pitää pohkeet hyvin kiinni. Ohjeistin Zaanaa.
Zaanan ykkös-kakkos väli pääsi hieman venymään, mutta kakkoselta kuutoselle meni todella hyvin.
- Ensi kerralla hidastat hieman jo ennen ekaa estettä ja esteen jälkeen vielä lisää jotta saat Cassun kääntymään. Ohjeistin Zaanaa.
Meeri lähti hieman epäillen liikkeelle mutta sai Pellan menemään hienosti. Ykkös- kakkos väli ei paljon paremmin olisi voinut mennä. Kakkos-kutos väillä Pella lähti hieman lisäämään laukkaa minkä takia hyppy tuli hieman kaukaa.
- Koko rata nyt! Se ei ole korkea joten ei paniikkia! Sanoin nauraen
Zaana lähti liikkeelle, radan ajan olin hiljaa kunnes loppuun päästyä aloin luetella tekstiä
- Zaana, ykkös-kakkos väli, tuli hieman hitaasti muuten hyvä. Pääsit kääntämään hyvin.
kakkos – kolmos välissä ei ollut erityisesti mitään huomioitavaa, muuta kuin että Cassun askel oli hieman liian pitkä. Nelosesta kuutoselle se rynnisti mutta käännökset onnistuivat. Kuutoselle pääsit hyvin mukaan. Seiskalle tie oli hyvä, samoin vauhti. Ysille tai kasille hyppy tuli hieman kaukaa, muuten todella hyvin.
- Pella ja Meeri, olkaa hyvät! Huudahdin
- Noin sitä pitää!! Sanoin Meerille ja jatkoin. Hypyt tulivat hyvin, mutta käännöksissä olisi hieman parannettavaa. Ykköseltä kakkoselle meni ensimmäisen kerran hyvin, toisella kerralla paransit. Sinun olisi kyllä kuulunut jatkaa matkaa kasille mutta ei sillä niin väliä.
Käskin tyttöjen jatkaa kevyessä ravissa nopeat loppuverkat ja sitten siirtyä käyntiin. Huomasin jättäneeni Meerin hieman vähälle ohjeistamisella ja päätin antaa hänelle vielä himan loppu kommentteja;
Meeri hyppäsit radan todella hyvin ja Pella oli kokoajan hyvin hallinnassasi. Hyppykohtiin voisit kiinnittää enemmän huomiota. Pellan vauhti vaihteli minkä takia sen oli vaikea löytää hyvää hyppykohtaa, ensikerralla pidät pohkeet hyvin kiinni ja tasaisen ohjastuntuman niin kaikki menee hyvin. Sanoin Meerille.¨
- Tulkaas sitten kaartoon! Kiitokset hepoille ja alas selästä, toivottavasti opitte jotakin hyödyllistä tulevaisuutta varten! Sanoin

Sori ,että kesti.
Aimie// En viitsinyt laittaa sinua mukaan kun olin kirjoittanut silloin jo niin paljon ja tungin sinut vaan jonnekkin : D

[Catu]

20.1.2010 - Paksuilla talviturkkisilla lumen keskelle maastoon! © Catu

Ränttäsin tuntilistan ilmoitustaululle ja selasin listaa vielä läpi, kaikki henkilöt mukana. Halusin tälläkertaa päästä pirteän ja kylmän pakkasen seuraksi ulos pörröponilla, että kuumakaakaokin maistuisi...

(Catu - Pella)
Meeri - Siiri €
Maria - Humu
Pesce - Pampula
HOX! Ilman satulaa

Maastokartta

Otin hyllyltä valtavan nallepuh-mukin mihin kaadoin kuumaa kaakaota, kiitokset sille joka oli keittänyt. Tyttöjä ei vielä näkynyt mutta ei heillä mikään kiirekään vielä ollut. Hyppäsin keittiötasolle ja pyörittelin nilkkojani katsellen monivärisiä villasukkiani. Oloni alkoi muuttua tylsäksi ja jäin katselemaan sukkiani.
- Hei hani, mennääks teille vai meille? Puhuin vasemmanpuolisella sukalla miesäänellä oikealle sukalle.
- Daah! Teille..., jatkoin oikealla sukalla pissismäisellä äänellä. Kuulin oven käyvän ja kurottautuin katsomaan nallepuh-mukini ylös.
- Ai hei Pesce! Huudahdin hymyillen tytölle joka silmäili listaani.
- Pampula? Tyttö kysähti ja hymyilin.
- Maastoon? Tyttö jatkoi.
- Ilman satulaa? Tyttö sanoi ja vähän riemastuneena. Hymyilin levein hymyin, omaperäisesti. Join hörppäyksen vielä kaakaota ennenkuin siirryin alas, ja sieltä talliin.

Kävelin kohti aittarakennusta, tytöt saivat selvitä keskenään ja uskoikin että se onnistuisi. Aittarakennuksen takana näin tarhat missä Seppeleen hevoset olivat, huokaisin syvään ja hymyilin. Maneesi pilkisti hiukan kauvempaa ja kenttää näin hyvin vähän. Katsottuani tarpeeksi ympärille astelin aittaan ja näin itse Aimien Taigan karsinan edessä.
- Terveppä terve! Sanoin energisen kuuloisena ja sain tytön hätkähtämään.
- Hei, Catu, tyttö vastasi ja käänsi katseensa minuun.
- Mitäs te tänään? Tyttö jatkoi kyselyä.
- Maastoon..., sanoin rentona ja katsoin Pellan karsinaan. Fiia silitti hoitsunsa hiirakon väristä karvaa ja veti pitkiä vetoja pehmeällä harjalla.
- Fiia...? Aloitin lauseeni ja tyttö katsahti minuun. Tytön suussa näytti olevan englannin lakritsia ja hän hymyili minulle.
- Pella tulee nyt klo 14-15 tunnille, ooks sää halukas laittaa sen kuntoon? Kysyin ystävällisesti, arvostin sitä että hoitajat saivat laittaa hoitsunsa kuntoon tunnille.
- Juu, Fiia vastasi minulle ja hymyilille hetken toisillemme.
- Satulaa ei tarvitse laittaa, lisäsin vielä ja tyttö iski silmää minulle, ymmärsin sen myönteiseksi.

Pella käveli eteenpäin kentällä suoraa uraa pitkin kun odotin Marian nousevan selkään itse. Siiri ja Pampula olivat jo innoissaan pakkasen puremasta ja tammat ottivatkin kovasti kisoja.
- Pidätte ne kaksikot sitten kurissa..., sanoin nopeasti kun Siiri olisi ryöstäytynyt taas Pampulan kanssa pois. Olisi ehkä pitänyt miettiä tätä asiaa kaksi kertaa mutta, ainakin tytöt saivat jännitystä vatsan pohjalle. Tunsin kuinka Pellan talvikarva lämmitti minua ja mieleni teki kokoajan vain hymyillä. Maria oli lopulta päässyt tamman selkään ja kävelikin jo uralla.
- Selvä! Järjestys on seuraavanlainen; Pella, Siiri, Humu ja Pampula! Huusin samalla kun menin avaamaan kentän porttia, pakkastuuli puhalsi samalla kasvoihini ja selkääni pitkin piiri kylmätväreet. Tammat lähtivät reippaasti kävelemään eteenpäin jättäen pikkuhiljaa taakseen lämpimät patterit ja heinäpaalit.

Seppele alkoi jäämään taaksemme ja sidoin kaulahuivia paremmin naaman eteen. "Tuurinamme" saimme vastukseksi vastatuulen mikä toi mukanaan kylmyyttä ja pakkasta. Tunsin kuinka inhottavasti tuuli tunkeutui vaatteiden läpi tai välistä iholle, villa kun eristi lämpöä niin jalkani olivat vielä elossa. Ponien harjat hulmusivat melkein suuhun ja kuulin kuinka Pesce välillä sylki jotain suustaan pois, arvelisin että jouhia. Puut olivat alkaneet eristää meitä ja lumet painoivat kuusten oksia alas. Lunta alkoi tupruttaa taivaalta yhäenemmän mutta hyvin hitaasti, lumihiutaleet pidättelivät osumistaan maahan. Vaikka sanottiin että kaikki lumihiutaleet ovat erillaisia, sitä oli vaikea sanoa koska tuuli riuhtoi ne pois. Edessämme avautui tienhaarautuma oikealle ja vasemmalle, käänsin Pellaa vasemmalle ja katsoin kaarteessa että kaikki olivat mukana.
- Sitten otetaan ravia! Huusin samalla kun painoin pohkeeni kiinni Pellan kylkeen. Pella lähti tasaisin askelin ravaamaan ja kevensin rauhallisesti. Kurkkasin olkani ylitse ja näin muutaman laiskimuksen.
- Maria keventään! Olkoon se vaikka kuinka kamalaa..., sanoin tytölle ja Maria alkoi huokaisun jälkeen keventämään. Pesce sai hallittua Pampulaa perässä ja Siiri ravasi kovaa vauhtia. Ponien talvikarva oli muhkea ja minun teki mieli vain yhtäkkiä napata Pella syliini ja rutistaa tammaa kuin jotain sylinallea. Maiskutin Pellan reippaampaan raviin askelteiden muuttuessa melko "madeltaviksi", Siirin ja Pampulan jalat ravasivat kovaa vauhtia, kuin ompelukoneenneula ja minä käyttämässä sitä ompelukonetta. Humun epätasaiset askeleet eivät tuntuneet haittaavan Mariaa mistä olin kiitollinen. Näin lumenpeittämän pellon ja kaarteen edessä, lähettyttäisiin laukkasuoraa, ja sen jos jonkin tuntee ponit.

Kuulin kuinka Pesce rauhoitteli rautiasta shettistä ja Meeri oli valmiina lähtöön kulorautiaan kanssa. En viitsinyt huutaa mitään, ääneni oli tarpeeksi kulunut ja kröhinä ei auttanut asiaa. Kevensin rauhallisin mielin Pellan ravissa ja vilkaisin välillä olkani ylitse, en kestäisi kuunnella tytön kiljumista ja sen jälkeen nähdä kuinka poni karkaa ratsastajan lentäessä komeassa kaarrossa ilmassa. Näin kuinka Humun pää heilui ylös, alas, ylös ja alas. Yritin ohjeistaa tyttöjä mutta suustani ei tullut ääntä, aloin jo hätääntyä. Yritin huutaa kirkuen mutta ainoa ääneni oli; "kröööh....". Katsoin maata kohti ja näin hiirakon pörröisen karvan ja auratun tien peltojen välissä. Lunta oli runsaasti ja sitä satoi kokoajan lisää. Laukkasuora alkoi näkyä ja ravi koventui huomattavasti.
- Laukka..., sanoin melko hiljaisella äänellä mutta siinä oli luultavasti menneet seuraavan puolen tunnin ääni, että vihasin pakkasta. Annoin kevyesti laukkapohkeet tammalle ja se riitti. Pella laukkasi allani hyvin rauhallista ja hillittyä laukkaa mikä sopi minulle. Siiri tuli ihan perseessämme kiinni mieleeni tuli jokin autoralli kun Humu ja Pampula olivat myös ripeinä perässä. Lumi narskui kun neljä ponia laukkasivat perätysten kauniissa lumimaisemassa.

Katselin ohikiitäviä vihreitä kuusia joiden oksat peittyivät kimmeltävästä lumesta. Laukkasuora oli ohitse ja sain hymyn huulille kaikkien pysyessä mukana jonossa. Tyttöjen ja tammojen edessä ilma huurtui kovasti ja hiukset olivat alkaneet valkoistua, kiitos pakkasen jälleen. Ponit kävelivät eteenpäin nostaen jalkojansa reippaasti ylös ja venyttelivät kaulojaan. Kuulib kuinka Meeri huokaisi helpoituksesta takaani, tytöltä oli luultavasti jäänyt kotiin turvaliivi. Pikkuhiljaa kesanto-peltoa alkoi tulla näkyviin ja lähdimme taas ravaamaan. Lumisade oli yltynyt kovemmamaksi mutta tuuli hellitti, taivas alkoi muuttua pimeämmäksi sinertyessä iltaan. Vedin syvään henkeä ja ulos, siisän ja ulos. Kuinka helppoa olikaan hengittää. Tunsin kuinka varpaitani alkoi nipistellä ja kylmä piiri selässä.
- Eikö me voitaisi istua alas harjoitusraviin? Humun selässä keventämiseen väsynyt Maria kommentoi.
- Alkaako reisiin sattumaan? Kysyin irvistäen.
- Jep! Tyttö vastasi ja tuhahdin.
- Hyvä, sanoin ylpeänä ja Marian nenä nyrpistyi. Itse ajattelisin tuossa tilanteessa; "bítch..." mutta nyt minä sain kärsiä kivusta mutta myös nauttia kun muutkin kärsivät. Vedin lapasiani tiukemmin käteen ja tutisin vilusta, pakkanen oli saattanut jo nousta yli -20 asteen puolelle tämän reissun aikana. Lumikinokset näyttivät houkuttevilta ja niihin teki mieli kaatua mutta osasin jo hillitä sen houkutuksen, ainakin kun verrattiin viimevuotiseen talveen. Jokainen paikka oli täynnä lumienkeleitä ja ihmisen kuvioisia reikiä lumessa.
- Catu! Pesce huusi perältä ja havahduin huutoon. Katsoin eteeni ja näin kuinka edessämme oli maastoesteet.
- Ups! Sanoin vahingollisena ja käänsin Pellaa pois.
- Takasin, sanoin nyt vähän naurahtaen. Minulla oli nyt neuvo kaikkille; "Älä koskaan jää tuonpuoleiseen kun ohjaat tuntia maastossa".

Olimme siirtyneet hetkisen ravailun jälkeen laukkaan. Tytöt hallitsivat nyt jo hyvin poninsa ja saimme nauttia katsellen ympärillä olevaa maisemaa ja pörröisestä turkista allamme mikä lämmitti täydellisesti. Hiukset olivat jäätyneet jääpuikoiksi ja kaulahuivi lensi samaan suuntaan kuin ponin harja. Tyttöjen poskety punottivat kuin Petteri Punakuonon nenä. Pella hörähti samalla kun aloin hiljentämään laukkaa ravista käyntiin. Kävelimme jälleen metsässä jättäen pellot taakseen ja maasto läheni loppuaan.
- No, oliko ihan sopusuhtainen maasto? Kysyin kun taputin Pellaa.
- Nääh... Ois saanu olla vauhdikkaampi, Pesce sanoi perältä ja MM kaksikko (Maria & Meeri) yhtyivät ideaan.
- Niin, kaipa olisi täytynyt vähän spurtata ja ottaa pari laukkakisaa, sanoin hymyillen. Minä itse en silti pitänyt niin vauhdista, minä välitin ennemmänkin luonnosta ja sen kanssa yhdessäolosta. Seppele alkoi pilkistämään yllättävän nopeasti puiden välistä ja huokaisin helpotuksesta.
Kaakaomuki, täältä tullaan!

(Että osaakin hävettää kun mun tarinat tulee aina näin myöhäs -.-)

[Catu]

Catu maksaa Marian tunnin!

[Meeri]

3.2. Ratsusta ravuriksi hetkessä!

Pesce - Blade
Catu - Siiri €

* Heposille ei muita varusteita kuin pintelit! Irrottakaa suitsista ohjat ja pukekaa lämpimästi. T. meeri

- Mitähän toi tarkottaa? Catu kysyi.
- Emmä vaan tiiä. Tunnille tulee näköjään vaan me kaks. Tästä tulee kivaa mitä sitten tehäänkään! - Tuleeko Siirillekin pintelit? Pesce kysyi.
- Kai sillekin tulee. Laita nyt varuuksi niin meeri ei suutu, Catu vastasi. Tytöt lähtivät hakemaan heposiaan tarhasta ja sillä aikaa hiivin maneesiin.

Sytyin maneesin valot. Siellä oli hieman lämpöisempää kuin ulkoma, mutta onneksi oli vain 7 astetta pakkasta. Tuumasta toimeen! ajattelin ja hain puomeja.
Laitoin ne mutkittelevaksi pätkäksi jonka läpi oli mentävä osumatta puomeihin.
Sitten hain lisää puomeja ja niistä tuli spurttipätkä.
Siinä ei tietenkään saanut laukata.
Sen jälkeen käännettiin heppa ja peruutettiin mahdollisimman suoraan niin pitkälle, että ylitettiin punainen narunpätkä.
Sitten liikkeelle ja pujoteltiin neljä tötsää.
Sitten käännetiin heppa pressulle. Se piti ylittää ja siinä oli pieniä "vesilammikoita".
Pressun jälkeen tuli varmaan vaativin este hevosille. Nimittäin siinä oli kuusi sankoa joiden sisällä oli kaikkia herkkuja hevosille mitä löysin. niiden läpi täytyisi mennä koskematta herkkuihin. Sangoissa oli heinää, kauraa, porkkanoita, omenia, kuivia leivänkäppäniä/korppuja ja sokeripaloja.
Sitten käännetiin hevonen kohti lähtöpaikkaa. Pysähdyttiin tuoleille.
Tultiin pois kärryiltä ja vastattiin neljään ravurin varusteisiin liittyvään kysymykseen.
Kun oli varma vastauksistaan piti huutaa HEP! ja pysäytin ajan. Yhdestä väärästä vastauksesta tuli kaksi minuuttia lisäaikaa.

Palasin talliin jossa tytöt odottelivat jo kärsimättöminä. Työnsin heidän käsiinsä laput. Niissä oli nimetty kaksikymmentä ravurin varustetta ja vieressä oli kuvia niistä.
- Opetelkaa nuo ulkoa. Teillä on niin kauan aikaa kunnes huudan teitä. Hop, hop hoitajien huoneeseen opettelemaan. Eikä kurkita! komensin tyttöjä jotka katsoivat minua ällistyneinä.
- Eihän näitä voi oppia näin lyhyessä ajasa, Pesce kuiskasi Catulle, kun tytöt menivät hoitajien huoneeseen.

- Moikka Jossu! Aijoinkin tulla kysymään sulta just yhtä asiaa, sanoin Jossulle joka tuli talliin.
- No? Jossu kysyi.
- Voisitko laittaa Bladelle ajovarusteet, kun pidän tälläsen tunnin tytöille jolla ajetaan kärryillä, sanoin.
- No jaa, kyllähän mä voin. Voitte käyttää noita kärryjä mitkä on tallin takana. Sielä on shetukalle ja tälle leidille sopivat kärryt.
- Kiitti tosi paljon! huudahdin ja menin Siirin karsinaan varustamaan ponia.
Halusin pitää tunnin aiheen salassa ja siksi ratsastajat eivät laittaneet heppojaan valmiiksi itse.

- Valmista, Jossu huusi.
- Voisitko viedä Bladen maneesiin? Tulen kohta perässä, kysyin.
- No kai mä sitten voin, Jossu sanoi ja lähti taluttamaan Bladea ulos. Hymyilin ja kävelin hoitajien huoneeseen.
- Noniin tytöt laput pois ja kipin kapin maneesiin! komensin ja talutin Siirin maneesiin. Pian tytöt tulivat maneesiin.
- Mitäh?! tytöt huudahtivat kun näkivät valjastetut hevoset ja radan. Hymyilin ja käskin tytöt kärryille.
- Vähän vaihteluksi ajamme kärryillä. Ja koska teitä on vain kaksi tein aika vaativan radan. Selitän sen myöhemmin, mutta nyt lämmitelkää hepat, sanoin ja tytöt maiskuttivat heppansa liikkeelle. Siiri huomasi heti herkkusangot ja pinkaisi vauhdilla niitä kohti. Catu horjahti kärryillä, mutta pysyi kyydissä.
- Pidä se Siiri kaukana sangoista! Käännä! huusin ohjeita hätääntyneelle Catulle. Tyttö horjui kärryillä, mutta sai Siirin käännettyä uralle.
Blade kulki rauhallisesti käyntiä ympäri maneesia. Siiri yritti vähän väliä sangoille, mutta luovutti, kun Catu ei päästänyt sitä lähellekään niitä.

- Miks ihmees tuola on jotain sangoja täynnä hevosten herkkuja? Siiri yrittää koko ajan sinne! Catu valitti.
- Ne kuuluvat rataan, vastasin.

Lämmittelyjen jälkeen selitin tytöille radan. Kysymys tehtävästä Pesce kauhistui:
- Miten ihmeessä voidaan tietää jotakin ravurin varusteista?
- No jos yhtään katsoitte antamaani lappua tiedätte kyllä vastauksen. Tytöt vilkaisivat toisiaan.
Arvasin heti ettei kumpikaan ollut harjoitellut varusteita.
- Blade ja Pesce kokeilevat ensin rataa ja sitten Siiri ja Catu. Kysymyksiä ette katso! sanoin ja Pesce ohjasti Bladen lähtöpaikalle.

- Hep! huusin ja Pesce maiskutti Bladen liikkeelle. Tamma lähti laiskasti jölköttämään puomien välistä. Pesce veteli ohjista, maiskutteli ja pidätteli hädissään Bladea. Tamma laahusti vain suoraan eteenpäin, koska ei ymmärtänyt ohjeita.
- Jatkuu vaan! huusin Pescelle. Suoralla Pesce sai Bladen hallintaansa ja tamma lähti kulkeman suoraa, laiskasti. Pesce maiskutti ja maiskutti, mutta ei auttanut. Tyttö katsoi minuun avuttoman näköisenä.
- Käytä vähän sitä raippaa mikä on vieressäsi, ohjeistin Pesceä. Tyttö näpäytti Bladea raipalla. Blade pinkaisi juoksuun ja he pujottelivat todella nopeasti, mutta onnistuneesta. Tamma hidasti pressulla ja epäröi. Blade astui jalka kerrallaan pressun yli.

Catu katseli vieressäni kuinka Pesce ja Blade tekivät rataa. Siiri kuopi hermostuneena ja halusi jo radalle. Blade käveli sankojen välistä ja nuuhki jokaista. Ei se kuitenkaan syönyt.
- Noniin hyvä. Sitten Siiri ja Catu, sanoin ja Catu hyppäsi kärryihin. Siiri pinkaisi heti maiskutuksen kuultuaan matkaan ja jyräsi pumit samoin kuin Blade.
Shetukalla tuli laukka suoralla, mutta Catu sai sen onneksi hidastamaan. Pujottelu ei mennyt heiltä kovinkaan hyvin ja lopulta vain yksi tötsä oli pystyssä.
Siiri kulki rennosti pressun yli ja loiskutti vettä innokkaasti kavioillaan. Sitten tuli sangot. Siiri ryntäsi sangolta toiselle ja imaisi jokaisesta jotakin. Pesce hihitti vieressäni ja nauru tarttui minuunkin.

Näytti uskomattoman hölmötä, kun tyttö istui pikkuponin kärryillä aivan tosissaan, muttei hallinnut ponia. Catu loi meihin murhaavan katseen ja jos katse voisi tappaa en olisi tässä.
- Noniin tytöt. Nostetaampa nuo Siirin jyräämät tötsät ja siirretään puomit oikeille paikoille. Sitten tulee kisa, sanoin ja pidättelin naurua. Pesce ja Catu korjasivat kuuliaisesti radan ja säädin sekunttikellon valmiiksi.

- Ensimmäisenä lähtöpaikalle menevät.. Pesce ja Blade, sanoin ja Pesce hyppäsi kärryille. - Muista että tulee kaksi minuuttia jokaisesta väärästä vastauksesta, herkun syönnistä ja tötsän kaadosta, sanoin ja Pesce nyökkäsi.
- HEP! huusin ja Blade lähti liikkeelle.

Ensin tuli puomit. Blade kulki rauhallisesti niiden läpi eikä tullut kolahduksia. Spurtilla se jölkötti laiskasti, mutta Pesce ei käyttänyt raippaa. Varmaankaan siksi että Blade olisi heti rynninyt pujottelun. Peruutus meni tosi nopeasti. Pujottelussa kaatui yksi tötsä. Pressun yli Blade kulki varoivaisesti. Tamma nuuhkaisi paria sankoa, mutta jatkoi sitten matkaa.
- Hyvä Pesce! Catu huusi vieressäni. Pesce laskeutui kärryiltä ja vastasi nopeasti kysymyksiin.
- HEP! tyttö huusi ja sammutin ajan. Sitten kävelin kysymys paikalle ja aloin tarkistaa vastauksia. Vain yksi oli oikein.
- Yhteensä kahdeksan lisäminuuttia, sanoin ja Pesce huokaisi. Tyttö taputti Bladea ja Catu siirtyi lähtöpaikalle Siirin kanssa.
- Pescen ja Bladen aika oli 11 minuuttia ja neljäkymmentä sekunttia, sanoin ja Pesce iloitsi halimalla Bladea.

- HEP! huusin ja Siiri pinkaisi juoksuun. Catu sai sen juuri ja juuri kulkemaan osumatta puomeihin. Spurtti oli paljon nopeampi kuin Bladella. Peruutus oli toinen juttu. Siiri hätäili aivan liikaa eikä Catu osannut ohjata sitä taaksepäin. Vihdoin päästiin pujotteluun. Kaksi tötsää kaatui ja kaksi jäi pystyyn. Siiri kulki laiskasti pressun yli ja syöksyi heti sangoille. Se sai haukattua kaksi omenaa kunnes Catu sai sen jatkamaan matkaa. Catu laskeutui kärryiltä ja meni vastaamaan kysymyksiin. Hän mietti hieman kauvemman kuin Pesce.
- HEP! tyttö huusi ja sammutin ajan. Menin katsomaan vastaukset. Kolme oikein ja yksi väärin.
- Hyvä Catu. Virhepisteitä oli myös kahdeksan. Aikasi oli tasan kymmenen sekunttia! Tämän kärry kisan voittivat CATU ja SIIRI! Pescellä ja Bladella oli vain minuutti neljäkymmentä sekunttia huonompi aika, huusin ja Catu hurrasi.

Loppukäynnit sujuivat hyvin ja tytöt lähtivät taluttamaan heppojaan talliin.
- Bladelle hikiloimi ja Siiri pesulle! huusin vielä tytöille ja aloin keräämään rataa pois. Vihdoin se oli kerätty ja huokaisin. Tässä oli tämän kerran tunti.
Palasin talliin ja kuulin kiitokset tunnista.
- Heippa! sanoin tytöille ja lähdin kotiin.

-
Sainpas tarinan tänne tänään. Enään on tämä ärsyttävä flunssa, kuumetta ei onneksi enään : )

[Meeri]

Maksu Pescen tunnista:

Esteitä tiukoilla teillä, pesce

Ratsuksi sain Siirin tai Pellan,
enkä tiennyt kumman ottan.
Siirillä olin mennyt jo kerran,
niimpä otin Pellan.

Tunnilla menimme esteitä,
tiukoilla teillä saimme hypätä.
Silloin oli vain Zaana ja mä,
Pescen apuna pari tyttöä.

Aluksi vähän jännitti,
jäykästi kulki Pellani.
Pescekin siitä huomautti,
joka sitten auttoiki.

Zaanalla meni tosi hyvin,
samaan tulokseen minäkin pyrin.
Olin aika kokematon, mutta
Pella olisi ylittänyt vaikka Artsin ladon.

Esterata oli aika vaikea,
muttei mieli ollut haikea.
Väärä tien kyllä valitsin, mutta
mitä sitten vaikka sen otinkin.

Tunti oli todella kiva,
siitä jäi mukava kuva.
Lopuksi Pesce jotain mulle sepitti,
ja luuli kai että kuuntelin.

Kiitos tunnista Pesce!


* tähän maksu catun tunista *

[Zaana]

Anteeksi, että tarina tuli nyt hieman myöhässä.

10.2. 2010 Zaanan hyppytunti

Äiti toi minut tallille. Kiiruhdin talliin ilmoitustaulun luo, missä odottelivatkin jo Catu ja uusi tuntilaisemme Kopsu ahkerasti jutellen, hevosista luonnollisesti. Kuulin pari sanaa arvuuttelusta millä hevosilla he menisivät, ennen kuin he huomasivat minun tulevan tallikäytävällä.
-”Moi Zaana!” Catu tervehti iloisesti ja käännähti nopeasti Kopsuun päin, joka ojensi reippaasti kätensä minua kohti villisti hymyillen ja esitteli itsensä –”Hei, olen Kopsu”, hän sanoi kun ojensin oman käteni puristaakseni hänen kättään. –”Moikka! Uusiin ihmisiin on aika kiva tutustua! Olen siis Zaana ja pidän tämän kerran tunnin. … Mistä puheen ollen, haluatte varmaan tietää ratsunne?” kysyin uteliaasti, enkä voinut kuin nauraa tuntitalisten nyökytyksille. Kiinnitin ilmoitustauluun tuntilistan, missä luki seuraavasti:

Tuntilista:

Catu – Blade €
Kopsu – Sentti €
ps. Suojat joka jalkaan, hypätään!

Kiiruhdin maneesiin pystyttämään esteitä sillä välin kun tytöt laittoivat hevosensa kuntoon. Rakensin maneesiin viisi noin 50cm estettä –okserin, portin ja kolme pystyä.



Pian tytöt jo taluttivatkin hevosiaan maneesin ovesta sisään ja suoraan kaartoon. Pidin Catulle vastaan kun hän nousi selkään, Kopsu pääsi omin voimin, ja sitten tarkistin vielä kummankin satulavyöt sopivan kireiksi.
-”Okkeeei. Elikkä tänään hypätään paria erikoisempaa estettä, porttia ja okseria, ja lopuksi vielä rataakin, mutta nyt aluksi verkataan Blade ja Sentti kunnon käynneillä”, pidin pienen tauon ja jatkoin sitten ”Eli saatte nyt aluksi kävellä hetken pitkillä ohjilla ja sitten omatoimisesti verkata niitä käynnissä jokusen aikaa. Neuvon samalla tietenkin, jos on jotain neuvottavaa. Onko jotain kysyttävää?”, kysyin vielä.
-”Voiko ratsastaa eri suuntaan kuin toinen menee?”, Kopsu kysyi uteliaan kuulloisena. Se taisi olla joissain ratsastuskouluissa harvinaista. Mikä oli omasta mielestä todella tyhmää. Ratsastajien olisi tärkeää oppia, etteivät törmää toisiinsa saman suunnan lisäksi myöskään eri suunnissa.
-”Tottakai. Muistatteko miltä puolilta ratsukko ohitetaan?” kysyin ja Catu avasi suunsa nopeasti.
-”Eikö se ole niin, että ’vasemmat kädet kohtaa’?” hän kysyi innokkaasti katsoen minuun.
-”Jep, niin se menee. Eli oikealta puolelta ja vasemmat kädet kohtaa. Hyvä, ja sitten mars verkkaamaan!” hymyilin ja kiinnitin huomioni vihdoin tyttöjen ratsastukseen, kun hekin keskittyivät siihen. Catulla ja Bladella meni ihan mukavasti. Blade vaan vaikutti välillä hieman yli energiseltä ja Catulla oli jossain määrin pidättelemistä, ettei se siirtänyt raville. Kopsu otti tuntumaa Senttiin ja pian se jo taivuttikin hieman niskastaan. Senttikin tosin vaikutti melko pirteältä maistellessaan kuolaimiaan aktiivisesti.
-”Ota enemmän puolipidätteitä Bladella, jotta se keskittyisi paremmin kuuntelemaan apujasi. Sentillä voisit myödätä hieman enemmän, se pyörittelee kuolaintaan kokoajan”, neuvoin tyttöille, jotka ottivat neuvoista vaarin ja heti näytti paremmalta.
-”Hyvä. Anna Bladelle selkeitä apuja ja muista puolipidätteet. Se menee jo paremmin. Sentillä paljon parempi. Nyt se ei enää auo suutaan”, sanoin. Kävelin laidunpäätyyn uran sisäpuolelle.

-”Selvä. Ottakaa oikea kierros ja alatte tulemaan käynnissä, lyhyin ohjin pohkeenvästöä kentänsivulla niin, että väistätte uralta pois, suoristatte kun ratsastatte portin ja okserin välistä ja sitten väistätte takaisin uralle. Ok?” kysyin ja tytöt nyökyttelivät samalla kun vaihtoivat oikean kierroksen ja alkoivat suorittaa annettua tehtävää.
-”Bladelle selkeämmät pohjeavut, se kiemurtelee eikä tiedä oikein minne sen pitäisi mennä. Sentti menee etuosa edellä, siirrä ulkojalkaa hieman taaksepäin ja pidä sisäjalalla vastassa, että se menisi sivuttain astuen ristiin”, sanoin tytöille, jotka menivät seuraavalla kerralla jo heti paremmin. Blade tuppasi yhä kiemurtelemaan jossain määrin ja Sentti ei oikein olisi halunnut astua jalkojaan ristiin. Kolmannella kerralla kummallakin meni ihan hyvin.
-”Hyvä, sitten vaihtakaa suuntaa ja tehkää sama toisin päin. Nyt vain tulette vasemmassa kierroksessa laidunpäätyä kohti”, sanoin ja tytöt vaihtoivat nopsasti suunnan. Katselin tyttöjen väistöjä hetken sanomatta yhtään mitään, että he saisivat itsekin miettiä miten ratsastavat.
-”Kummallakin menee nyt ihan hyvin. Catu nosta katseesi ja Sentti voisi liikkua hieman reippaammin. Muuten hyvä!” kehuin ja siirryin seisomaan maneesin reunaa vasten.

-”Okei. Sitten aletaan hypätä”, sanoessani sen näin tyttöjen ilmeiden kirkastuvan selkeästi ”Tulette harjoituslaukassa ja hyppäätte portin kohti laidunpäätyä. Ensin Blade ja sitten Sentti. Saa tulla!” huudahdin ja Catu nosti laukan. Blade innostui askellajinmuutoksesta ja venytti hieman askeltaan. Kommentoin vasta hypyn jälkeen.
-”Hyvä! Se yritti selvästi hieman kiihdyttää vauhtiaan. Pidit sen hyvin ohjissa ja mukauduit mukavasti hyppyyn”, kehuin ja käännyin sitten katsomaan Kopsua ja Senttiä ”Saa tulla!” huusin heille.
Kopsu antoi laukkapohkeet ja Sentti nosti kuuliaisesti laukan, mutta sekin otti pidempää askelta ja hyppäsi esteen hieman liian kaukaa.
-”Ennen estettä olisit voinut tehdä puolipidätteen, että se olisi ottanut vielä yhden askeleen. Mukauduit hyppyyn hyvin, etkä jäänyt roikkumaan ohjista. Hyvä. Tulkaas sitten vielä kerran sama!” huudahdin heille.
Catu sai hallittua Bladea hieman paremmin ja hyppy oli oikein onnistunut. tällä kertaa Kopsu teki pari puolipidätettä ennen estettä ja Sentti hyppäsi juuri hyvästä kohdasta, mutta ei mokoma vaivautunut nostamaan etujalkojaan kauheasti. Portin päällä oleva puomi ei pudonnut, mutta kolahti.

-”Sitten tulkaa tämä vihreä pystyeste vasemmassa kierroksessa, mistä käännätte tuolle äskeiselle portille. Nyt vain alkuun lisätään yksi este, muuten sama juttu” sanoin ja seurasin tyttöjen hypyt.
Blade otti pidempää askelta portille ja hyppäsi hieman liian läheltä estettä, mutta puomi ei tippunut ja Catu myötäsi hypyssä hyvin. Sentti alkoi taas maistelemaan kuolaimiaan puolipidätteistä, mutta hyppäsi hyvästä kohtaa kummallakin esteellä. Ensimmäisellä esteellä Kopsu jäi hieman jälkeen hypyssä, mutta korjasi asian hyvin portille.

-”Hyvä! Ottakaa hieman käyntiä pitkin ohjin ennen kuin hypätään rataa”, sanoin samalla kun menin nostamaan pystyesteet 60cm korkuisiksi ja menin takaisin seisomaan hyvälle paikalleni maneesin reunaa vasten, mistä näin radan hyvin.
-”Selitän tässä samalla kun kävelette, eli seuraavaksi tulette nämä kaikki viisi estettä ratana. Eka ja toka este ovat samalla lailla nuo äskeiset pysty ja portti. Kolmantena hyppäätte okserin, missä vaihtuu oikea laukka. Hyppäätte vihreän pystyn kohti laidunpäätyä, vaihtuu takaisin vasen laukka. Ratsastatte tänne kentänsivun uralle asti, mistä käännätte keltaiselle pystylle. Kysyttävää?” totesin silmäille Catua ja Kopsua. Tytöt näyttivät ymmärtäneen.
-”Hyvä, ottakaa sitten lyhyet ohjat. Kopsu ja Sentti voivat mennä johonkin kulmaan siksi aikaa kun Catu ratsastaa radan. Selvä, Catu, saa tulla!” huusin.
Catu nosti laukan ja ohjasi Bladen ekalle esteelle, mikä meni ongelmitta. Porttikin meni hyvin. Ennen okseria Blade kiemurteli hieman vauhtia hidastaen ja okserin takapuomi tipahti. Neljäs este meni hyvin. Vikalle esteelle käännöksestä tuli melko tiukka, ja Blade hyppäsi melko läheltä, mutta muuten hyvä.
-”Se hieman empi okserille. Älä anna oman epävarmuutesi siirtyä hevoseen. Pohkeita ja tarvittaessa kevyt napautus raipalla ennen estettä”, sanoin ”Hyvä, ja sitten Kopsu ja Sentti” huudahdin. Catu vaihtoi odottajan paikalle ja Kopsu radalle ,missä hän nosti reippaan laukan. Sentti ei oikein malttanut ja pidensi taas hieman askeltaan. Eka este oli lähellä tippua, muttei tippunut. Portti meni hyvin. Okserille tuli hyvä lähestyminen, mutta hypystä tuli melko lennokas ja Kopsu hieman horjahti selässä, mutta löysi nopeasti tasapainonsa ja jatkoi neljännelle esteelle, mikä meni hyvin. Käännös keltaiselle pystylle meni hieman pitkäksi, mutta hyppy onnistui.
-”Hyvä. Hieman enemmän puolipidätteitä, ettei se ryöstä käsistä. Viimeisessä käännöksessä pidä ulkopohje paremmin vastassa, älä käännä vain ohjasta”, sanoin ”Tulkaa vielä toinen kerta ja nyt pistätte parastanne!” huusin hymyillen. Catulla ja Bladella eka ja toka este menivät hyvin. Tällä kertaa okserille lähestyminen oli suora, mutta hyppy lähti hieman kaukaa. Puomit pysyivät kuitenkin paikoillaan. Neljäs este meni hyvin, samoin käännös vikalle esteelle.
-”Hienoa, Catu! Selvä parannus!” kehuin ”Sitten Kopsu ja Sentti”, huusin maneesin reunalta, kun Kopsu nosti siististi laukan. Eka este meni hyvin. Portin Sentti hyppäsi valtavalla loikalla, mutta Kopsu oli hyvin hypyssä mukana. Okseri ja vihreä pysty menivät hyvin, ilman sen pahempia kommelluksia. Viimeinen käännös venyi taas hieman, muttei niin pahasti kuin edellisellä kerralla ja lähestyminen oli loppuen lopuksi lähes suora mutkalenkistä huolimatta.
-”Hyvä, Kopsu! Vielä kun se viimeinen käännös olisi mennyt paremmin, niin olisi ollut täysin nappi suoritus!” kehuin ja näin kummankin tytön hehkuvan ilosta.

-”Selvä. Ei hypätä enää tällä erää. Ottakaa hetki ravia vapaaseen suuntaan ja sitten loppukäyntejä pitkin ohjin”, sanoin samalla kun menin purkamaan esteet pois.

”Ja sitten kaartoon, kiittäkää hevosia ja tulkaa alas ratsailta!” huusin maneesin reunalta ”Laittakaa niille fleeceloimet kunhan ne ovat hetken kuivanneet. Ne näyttävät olevat jokseenkin hikisiä”, sanoin ”Nähdään parin viikon päästä luultavasti. Perutan tässä taas pari tuntia, että ehdin lukemaan koulun kokeisiinkin. Moikka!” huusin tytöille.
-”Moikka, Zaana!” tytöt huusivat yhteen ääneen.


Selvä. Sitten vaan maksut tulemaan


...hmm, tuon kuvan ois voinu väsätä vaakasuoraankin. Oon mäki kans niin fiksu!

[kopsu]

10.2.2010 Zaanan hyppytunti



Kopsun ja Sentin ilmalento okserilla. Ori päätti ottaa kunnon ilmavaran esteeseen ja Kopsun ilme oli ikuistamisen arvoinen. :D

Voi dääm, unohtu satulasta toppaukset eiiiiii x'D

[Zaana]

Nyt sit vihdoin sain tehtyä uo pahan kerran myöhästyneet maksut.

Maksu Marian tunnista 6.1.10


Maksu Pescen tunnista 13.1.10


Kuvat tummeni aika paljon kun otin kameralla niistä kuvat, en oikein onnistunu muokkaamaan niitä sit enää tarpeeks hyviks. Etenki tuo toka kuva ei ole ihan sellainen kuin olisin halunnut.

[Meeri]

Maksu Catun tunnista:

- Siiri? kysyin hieman väsyneellä äänellä. Catu nyökkäsi ja hymyili.
- Ilman satulaa! huudahdin iloisesti ja lähdin nopeasti Siirin karsinalle. En jaksanut temppuilla ponin kanssa joten laitoin sen hyvin kiinni. Harjasin Siirin hyvin ja putsasin kaviot. Sitten nostin ohjat kaulalle ja tungin kuolaimet suuhun. Vedin suitset tamman päähän ja suoristin etutukan. kiinnitin remmit ja vedin kypärän päähäni. Talutin Siirin kentälle. Pakkanen paukkui ja Siiri näytti innokkaalta "jutellessaan" Pampulalle. Samassa tammat lähtivät jo kisailemaan. Pidätin Siiriä ja Pesce Pampulaa. Saimme ponit onneksi pysähtymään. Hyppäsin Siirin selkään ja kuuntelin järjestyksen:
- Minä ja Pella, Meeri ja Siiri, Maria ja Humu, sekä peränpitäjinä Pesce ja Pampula.

Käännyimme maastoreitille. Pakkanen kiristi ja varpaita paleli jo nyt. Letka kulki rauhallisesti käyntiä. Edessä oli käännös.
- Rauhallista ravia! Catu huusi ja nosti ravin. Annoin Siirille pohkeita ja tamma lensi raviin. Pidätin sitä ja sain sen hallintaani. Siiri tikitti ravia. Ravasimme kunnes tuli käännös ja alkoi laukkasuora. Yhtäkkiä Humu alkoi repiä päätään ylös alas ja Maria kiljaisi. Pidättelin Siirä joka yritti joka hetki pinkaista pakoon.

En kuullut laukka huudahdusta, mutta Pellakin nosti laukan joten annoin Siirlle pohkeet. Siiri laukkasi todella kovaa ja yritti välissä ohittaa Pellan. Laukkasuora oli pian ohitse ja hidastettiin käyntiin.
- Huh! puuskahdin. Siiriä piti pidätellä joka hetki ettei se pinkaisisi Pellan ohi ja heittäisi minua jorpakkoon. Pikkuhiljaa otettiin ravi. Kevensin Siirin tikityksessä. Se alkoi tuntua jo mukavalta kun vain tottui.

- Catu! Pesce huudahti takaa. Huomasin että olimme saapuneet maastoesteille. Catu hymähti ja käänsi Pellan takaisin päin.
Ravailun jälkeen nostettiin uusi laukka. Sitten taas raviin.
- No oliko kiva maasto? Catu kysyi.
- Vauhdikkaampi olisi saanut olla! Pesce huusi.
- Niimpä! huudahdin samaan aikaan Marian kanssa.

Seppeleen pihassa taputin Siiriä ja liu`uin alas selästä. Talutin ponin talliin suoraan sen karsinaan. Riisuin Siiriltä loimen ja suitset. Pesin kuolaimet hyvin. Lopuksi tulin vielä puunaamaan hikisen Siirin. Putsasin myös sen kaviot. Sitten tarkistin sen juoma-automaatin ja annoin sille omenan.
- Kiitti tunnista Siiri! kuiskasin. - Ja kiitti tunnista Catu! huudahdin vielä ennenkuin kiiruhdin kaakaolle.

Kiitos tunnista Catu! ja Siiri!

[Catu]

Maksu meerin tunnista!


Ollaan siis Siirin kanssa matkalla tunnille!

Maksu Zaanan tunnista!

Varoitus! Hyvin angst-kieltä seuraavaksi;
Mua nyt vaan niin v*tun v*tuttaa! Maksu myöhästyy s**kelin paljon koska olin saamas sitä valmiiks sit se oli hieno.... Mut sit v*tun ***** netti heittää ulos enkä tajunnut tallentaa sitä. Joten ei sitten yhtään inspaa enää mikään maksu tälle tunnille joten saatte kestää....


Sori laatu... Inspis tosiaan häipy samal kun se toinen kuva katos...

[Catu]

24.2.2010 – Normaalia koulua © Catu

Katsahdin ilmoitustaulua. Se oli lähes täynnä kaiken näköisistä tunti-ilmoituksista ja muista hömpötyksistä. Selailin silmälläni mihin laittaisin tällä kertaa minun tuntini listan. Nähdessäni milli kertaa milli tilan änkesin listan siihen ja selasin sen vielä kerran läpi. Hevoset näyttivät olevan oikeat ja tuntilaisia oikeamäärä…

Meeri - Blondi
Kopsu - Sentti
Tartsa - Eppu €

”Muah…” Ajattelin ilkeästi. Vähän isompia hevosia olisi nyt tarjolla. Tiesin sen kuitenkin tarkoittavan yhtä ikävää asiaa; Täytyisi puntata ihmisiä kyytiin, tai ainakin Meeri. Kuulin hiljaisia juoksuaskeleita ja pyörähdin katsomaan tulijoita. Kolme tyttöä tulivat ovesta sisään ja katsoivat minua. Kopsu ja Tartsa olivat minulle vielä tuntemattomat mutta kyllä minä Meerin jo tunsin. Vanhemman naisen tunnistin kyllä Kopsuksi, 19-vuotias kun ilmoitti olevansa. En ollut koskaan ennen pitänyt tuntia aikuiselle, sen takia sai nähdä jäikö kurkkuuni isohko palanen ja takertuisiko se sinne niin että minut kiidätettäisiin sairaalaan. Tartsa oli Kopsua hiukan lyhyempi mutta silti niin pitkä. Meeri änkeytyi jo katsomaan ilmoitustaulua.
- Ei täällä mitään listaa ole, tyttö sanoi nyrpistyneenä ja osoitin nyt yhtä alakulmaa mistä listan löysi.
- Blondi?! Meeri huudahti kysyvästi. Omahyväisesti hymyilin ja aloin siirtyä maneesiin. En ymmärtänyt miksi en puhunut, no ehkä se muuttui sitten tunnin aikana.

Aloin asettelemaan puomeja maneesiin ja kuulin maneesinoven avautuvan. Katsoin tyttöjä ja heidän ratsujaan, tytöt käänsivät ratsunsa keskelle maneesia kaartoon.
- Eiks tänään pitänyt olla koulutunti? Kuulin nuorehkon tuntemattoman äänen takaani ja irvistin.
- Niin onkin. Tänään harjoitellaan huolellisia kulmia ja hiotaan teijän tasapainoa hiukan, selitin hänelle ja olin lopulta ymmärtänyt kysyjän olevan Tartsa. Kopsu ja Tartsa hyppäsivät kevyesti selkään ja Meeri puhkuili yksinään yrittäessään, lähdin punttaamaan tytön ylös ja kaikki lähtivät kävelemään eteenpäin vasemmassa kierroksessa.
- Käännätte hevosia aina välillä volteille ja tehkää pysähdyksiä, sanoin samalla kun laitoin viimeisenkin puomin paikoilleen.
- Sitten siirrätte kevyeeseen raviin! Huusin hetken päästä ja katselin kun vähän isommat hevoset liisivät ravissa eteenpäin.
- Meeri rauhoittuu hiukan, sun pohje heiluu melko paljon nyt ja vaihda kevennys. Kopsu reipastaa Sentin tempoa hiukan ja suoristaa selkänsä. Tartsa voi antaa vähän ohjaa ja kantapäät alemmas. Kääntäkää niitä voltteja! Huutelin maneesin keskeltä ja katselin kuinka hevoset ravasivat uralla.
- Kopsu asettaa enemmän siellä voltilla ja katse johtaa. Meerin voltti oli nyt ihan liian pieni,ja Tartsa katsoo, ettei törmää kehenkään! Huutelin taas ja melkein suljin silmäni kun Kopsu ja Tartsa melkein törmäsivät.
- Vaihtakaa paikkoja ettette oo possujunas kun maneesissa on kyl tilaa! Sanoin nopeasti ja katselin edelleen tyttöjen menoa.
- Vaihtakaa itsenäisesti suuntaa ja siirrätte käyntiin kun ootte ravanneet kierroksen oikeassa kierroksessa, sanoin ja hymyilin taas.

Kaikkien kävellessään käynnissä huusin;
- Aloitetaan kulmien ratsastus! Tullaan kohti noita puomeja uran sisäpuolelta, hidastatte ja väistätte takapään puomin suuntaisesti. Vähän kuin kulma etuosakäännöksenä, onko joku joka ei ymmärtänyt? Selitin hiukan epäselvästi mutta kenellekään ei näyttänyt jäävän epäselväksi.
- Hyvä! Kopsu voi sitten aloitella. Mä voin hiukan avustaa teitä. Eli, puomin eteen etujalat ja ihan hitaassa tempossa tuut. Tahti kuitenkin hyvä ja takapää polkee, noin! Sitten alat pohkeella väistättää takaosaa ja asetat sisäänpäin. Etuosa ei saa lähteä sitten alta, ulkopohkeella vastaan ja just noin! Kehuin parivaljakkoa ja Kopsu hymyilikin oikeen.
- Kaikki tulee ihan samoin ja mä autan jos on tarvetta. Tehkää nää etuosakäännökset jokaiseen kulmaan, sanoin ja odottelin että jompikumpi tytöistä tulisi.
- No ihan rohkeesti vaan, ei haittaa jos ei osaa, nyt harjotellaan! Rohkaisin tyttöjä ja katselin kuinka Kopsu meni kovaa tahtia eteenpäin. Lopulta Meeri uskalsi ottaa riskin ja avustin häntä hiukan. Lopulta kaikki ratsut olivat liikkeellä ja tytöt onnistuivatkin oikein hyvin, enkä minä odottanutkaan mitään mestareita.
- Tartsa istuu pystyssä, Kopsu kantaa asettavan käden ja Meeri pitää tempon rauhallisena! Ohjeistin vielä tyttöjä ja katsahdin kelloon.
- Sitten otetaan mukaan ravisiirtymisiä. Ravaatte pitkillä sivuilla ja hyvissä ajoin ennen kulmaa siirrytte käyntiin että ehditte hyvin valmistelemaan hevoset! Sanoin maneesin keskeltä ja katselin kuinka Blondi kiirehti hiukan.
- Meeri hidastaa sitä Blondia, voit vaikka kävellä seuraavan pitkän sivun. Pian voidaan laukata sitten, sanoin ja useiden hevosten korvat nousivat hörölle. Ratsastuskoulunhevoset tuntuivat aina tuntevan liiankin hyvin sanan laukka.
- Sitten vaihdatte suuntaa ja kävelette pitkin ohjin!

- Sitten keräätte ohjat käteen ja voitte alkaa herättelemään hevosia. Voidaan aloittaa vähän laukkatehtäviäkin. Eli. Laukka nostetaan itsenäisesti käynnistä ja kun on valmisteltu nosto hyvin, laukataan harjoituslaukkassa ja päätyyn hevoset koottuina. Kymmenen metrin voltti ja hevoset tulee asettaa hyvin. Voltin jälkeen pitkällä sivulla siirtyminen takaisin käyntiin. En tahtoisi tänään katsella repimisiä sitten yhtään! Annoin ensimmäisen tehtävän ohjeet ja hevoset näyttivät jo haluavan päästä päästämään ylimääräisiä höyryjä.
- Voi aloittaa! Huusin ja katselin kuinka tytöt valmistelivat laukkoja.
- Meeri hidastaa hiukan ja hevonen tulisi olla koottuna. Nyt rauhoita ja kokoa, hellitä ja taivuta, noin hyvä! Tartsan kädet heiluu nyt aika pahastikin, kanna taivuttava käsi, ulko-ohjalle parempi tuki jotta kokoamin ois helpompaa. Kopsulla hyvä kokoaminen, Sentti kuolaimelle nyt oikein hyvin. Käyntiin siirtyminen vois mennä vähän pidemmälle, valmistele myös vähän paremmin, ohjeistin tyttöjä ja hymyilin oikein. Tuntilaiseni olivat yllättävän hyviä.
- Vaihtakaa vielä suuntaa ja tehkää sama toisessa suunnassa! Huudahdin ja katsoin kuinka vaihtoivat kokorataleikkaan kautta suuntaa. Katselin tyttöjä ylpeinä ja pidin suuni kiinni.

- Sitten siirrytte raviin ja voitta antaa vähän lyhyempää ohjaa. Kun ootte ravanneet mielestänne tarpeeks kauvan siirtykää käyntiin harjoitusravin kautta! Huudahdin ja jalkani alkoivat väsyä. Oli seissyt liian kauvan vain paikoillani. Hevoset alkoivat siirtyä käyntiin ja kävelivät nyt rauhaisasti eteenpäin. Hevoset venyttelivät ja tytöt hymyilivät.
- Okei! Kääntäkää kaartoon ja kiittäkää hevosia tunnista! Tulkaa alas selästä ja viekää hevoset talliin! Sanoin vielä tunnin lopuksi ja menin avaamaan maneesinoven auki.

(Muah! Mä otin itteäni niskasta kiinni ja tein tän näin heti
- Eikai haittaa että tuli näin pian?)

Ei haittaa yhtään, kiva että on ajoissa! :) - Aimie