Yleisvakkari hoitsuttomille

[Tartsa]

Tässä maksu Catun tunnista:



Kiitos tunnista Catu!!!

Tässä vähä lisää tietoa: Paino: 44kg.

[Aimie]

3. maaliskuuta − Helppoa kouluvääntöä

Katselin hieman hermostuneena maneesin kattoa, jonka päälle oli kertynyt kunnon kerros lunta. Nyt suojasään ansiosta sieltä tippui välillä lunta, joka huonossa lykyssä aiheuttaisi ylimääräistä äksöniä tunnilleni. Kaivoin taskustani taitellun paperin, jonka lykkäsin ilmoitustaululle. Tyttöjä ei vielä näkynyt, joten päätin mennä nauttimaan pullosta kokista yläkertaan.

Yleisvakkarin tuntilista 3.3
Meeri - Humu
Kopsu - Floora
Tartsa - Cassu €
Catu - Jambo €
Zaana - Liinu €
Cimilla - Tiia €

Kun kello lähestyi kahta, hipsin alakertaan katsomaan olivatko kaikki jo valmiita. Kaikki vaikuttivat suhteellisen valmiilta, jouduimme tosin odottamaan hetkisen että Kopsu sai yhteistyöhaluttoman Flooran päähän suitset.
"No niin, sitten mennään!" huudahdin ja lähdin johtamaan joukkoa maneesiin. Avatessani ovea toivoin sydän kurkussa, etten vain saisi lumia tippumaan niskaamme. Kaikeksi onneksi joka iikka pääsi turvallisesti kaartoon. Olin valinnut tunnille isompikokoisia otuksia, mutta silti kaikki pääsivät ongelmitta selkään. Kokeilin vielä kaikkien satulavyöt ja vilkaisin muutenkin hevosten varustuksia.
"Meeri, Humun satula on himpun verran liian eessä. Hyppääpä alas, muut voi jo lähteä kävelemään pitkin ohjin", sanoin. Meeri oli jo loikannut alas ja sovitteli satulan taemmas. Tyttö katsahti minuun kysyvästi ja nyökkäsin vastaukseksi. Vyön kiristyksessä jouduin vähän jelppimään, Humppa kun ei oikein tykännyt että vyötä kiristettiin taas kerran.

Meeri saatiin lopulta Humun selkään ja annoin porukan kävellä vielä hetkisen ennen ohjien ottamista tuntumalle ja todellisen työn alkamista. Kohta komensin tyttöjä ottamaan tuntuman ja alkaa tehdä alkulämmittelyjä, voltteja ja pysähdyksiä.
"Tällä tunnilla mennään nyt ihan perusjuttuja, kun kaksi minulle uutta ratsastajaa on messissä", selitin. "Keskitytään hyvään taivutukseen, tehdään pohkeenväistöjä ja peruutuksia, ehkä myös siirtymisiä. Katsotaan miten ehditään. Vaihdetaanpas sitten suuntaa itsenäisesti, sama tähänkin suuntaan!"
Täyskaartojen tekeminen vaikutti olevan tänään yllättävän riskialtista, oli nimittäin aika lähellä ettei Floora potkaissut liian läheltä kulkenutta Liinua. Ähkäisin Zaanalle ja Kopsulle, etteivät menisi niin lähelle toisiaan - ja huomautin vielä kaikille että toisiin pidetään hevosenmitta etäisyyttä, myös leveyssuunnassa.

"Seuraavaksi otetaan pohkeenväistöä - Tartsa voisi jo kääntyä keskihalkaisijalle siitä C:stä ja jatkaa vasempaan. Sitten Catu oikealle, Cimilla vasempaan ja niin edelleen. Pitkillä sivuilla teette voltteja ja pysähdyksiä, jos tila ei riitä. Varokaa kuitenkin, ettette mene toistenne päälle, pohkeenväistöstä tuleva muistaa jatkaa uran sisäpuolta ettei tule törmäyksiä!" selitin vilkuillessani samaan aikaan Tartsaa ja Catua, jotka tekivät väistöjään. "Hyvä, Tartsa, mutta katse menosuuntaan. Catulle sama juttu, katse irti sieltä Jampan niskasta."
Cimilla vaikutti hieman hiljaiselta, ja varmuuden vuoksi olinkin laittanut tytölle rauhallisen Tiia-lehmän. "Hyvin sujuu Cimilla, enemmän vain pohjetta ettei Tiia jää paikoilleen seisomaan. Flooralle taas enemmän pidätteitä, nyt se ei keskity yhtään! Tee uralle reilusti pysähdyksiä, että pidätteet menee läpi", sanoin Kopsulle joka nyökkäsi posket hehkuen. "Käytä enemmän pohjetta, Meeri, muuten hyvä. Zaana, Liinulle sitten mahdollisimman selkeät ohjeet, ja paljon kehuja kun onnistuu."

Zaana ja Liinu näyttivät mainiolta parilta, vaikka suomenhevonen välillä muuttui liian tarmokkaaksi, mutta blondi sai sen nopeasti kuriin. Jambo oli myös virkulla päällä, ja Catu sai kokea yhden pukin täysin varoittamatta.
"Hyvä tasapaino sulla ainakin on", nauroin kun välikohtaus oli ohi. Kova huudahdus tytöltä oli päässyt, mutta selässä hän oli pysynyt. Floora oli saanut huudahduksesta uutta hölmöilyn aihetta ja Kopsu pidätti tammaa naama irvessä.
"Älä sahaa, puolipidäte ja myötäys, puolipidäte ja myötäys...", muistutin Kopsua. "Hepat vaikuttaa olevan aika virkeitä, joten otetaanpa sama harjoitusravissa. Tarkkana sitten ettette jyrää toistenne päälle!"

Kuten olin arvellutkin, väistöt paranivat vain joka kerralla. Aluksi askellajinvaihdos tuotti hankaluuksia, kun jotkut hevosista pääsivät liiaksi vauhdin makuun ja ratsastajan huomio kiinnittyi vain hevosen hidastamiseen. Näin kävi Kopsulle, Floora vain jyräsi eteenpäin ja väisti miten sattui. Käskin Kopsua rauhoittamaan yli-innokasta Flooraa volteilla ja tulemaan vasta sitten väistämään. Liinu ja Jambokin olivat turhan vauhdikkaita, mutteivat kuitenkaan voittaneet Flooraa.
Cassulla ja Tartsalla sujui tasaisen hyvin, mutta ruunalla oli vaikeuksia taipumisen kanssa. Kehotin Tartsaa kiinnittämään enemmän huomiota hyvään taivutukseen, ettei ruuna olisi kulkenut taipuneena minne sattuu.
Humu ja Tiia kulkivat rauhallisessa tempossa, mutta erityisesti Tiia yritti luistaa väistöissä, eikä tehnyt läheskään parastaan mihin olisi pystynyt.
"Cimilla, lisää pohjetta Tiialle ja keskity siihen että se tekee väistöt kunnolla eikä vähän sinne päin", sanoin. "Humulla on nyt hyvä tempo (Meeri oli ilmeisesti huomannut mietteliään katseeni ja lisännyt tahtia), mutta vahdi myös sen kanssa että väistöt tulee tehtyä kunnolla, Humu osaa kyllä kunhan laitat sen viitsimään."

Hetken kuluttua kun katsoin kaikkien väistäneen suhteellisen saman verran, käskin tytöt hetkeksi käyntiin ja vaihtamaan suuntaa. Tähän väliin otettiin laukat kumpaankin suuntaan. Näin monta hyvää nostoa, Tiiakin teki mainion noston kunhan ojensin Cimillalle raipan ja tyttö käytti sitä kerran tiukasti. Tiesin, että laukka oli vaikea asia Flooralle, mutta kun olin opastanut Kopsua ottamaan mahdollisimman hitaan temmon, Margariinikin nosti laukan ja jatkoi sitä hyvän matkaa.
"Hienoa, kaikki! Päätinkin, että nyt otetaan siirtymisiä ja lopputunnista vasta peruutuksia. Onko ok?" varmistin vielä ja kaikki nyökkäilivät.
"Hyvä, hyvä. Otetaan aluksi siirtymiset käynnistä raviin ja toisin päin. Pitkät sivut ravia, ja lyhyet käyntiä. Selkeät siirtymiset, käyttäkää silti mahdollisimman huomaamattomia apuja. Ja voidaan aloittaa!"

Tämä harjoitus sujui suhteellisen hyvin, olihan tässä reilusti aikaa valmistella toiseen askellajiin siirtyminen. Joillakin vauhdikkaammilla ratsukoilla oli vaikeuksia hidastaa käyntiin, mutta muutaman kerran jälkeen tuloksia alkoi tulla.
"Okei, nyt tämä sujuu jo niin hyvin, että vaihdetaanpa harjoitusta", keskeytin joukon ja komensin heidät hetkeksi käyntiin. "Nyt minä huudan täältä kun on aika vaihtaa askellajia, vähän haastetta. Hevosten tulee olla jo valmiiksi hyvin kuulolla, että siirtyvät mahdollisimman nopeasti askellajista toiseen. Selvä? Hyvä, sitten alkaa."
Hetken odottelen jälkeen karjaisin "ravi!", ja kuten olin arvellutkin, tämä oli hankalampaa.

Humu reagoi hitaasti Meerin apuihin, joten ojensin tytölle raipan. Cassun siirtymiset sujuivat hyvin, tosin tempo olisi saanut olla kovempikin. Jambo oli suoriutunut tähän saakka hyvin, mutta nyt se päätti että tehtävä oli toivottoman tylsä, ja intoutui heittämään sivuloikan saadakseen Catun naamataululle säikähtäneen ilmeen, mutta ihmeen kaupalla tyttö pysyi tiukasti selässä. Liinu intoutui välillä liikaakin ravipätkillä ja Zaana joutui rauhoittelemaan sitä volteilla. Tiialla oli alkanut sujua paremmin, mutta jouduin välillä muistuttamaan Cimillaa, että raippaa sai käyttää reilumminkin jos hevonen ei muuten apuja kuunnellut. Floora jatkoi häsellystään, mutta Kopsu jatkoi urheasti sen kanssa taistelua ja vaikutti jo saaneen tammaa tottelemaan.

"No niin, nyt voitaisiin ottaa käynti-laukka-siirtymisiä. R-sivu laukkaa, lyhyet käyntiä ja S-sivu ravia, tehdään näin ettei tästä tule turhan vauhdikasta", selitin ja kapusin katsomoon kaiken varalta, minua ei huvittanut jäädä jonkun jalkoihin.
Raviin siirtyminen ei tuottanut erityisiä vaikeuksia kenellekään, mutta suoraan käynnistä laukkaan siirtyminen oli jo hankalampaa. Huomauttelin muutamille, että ravia ei saisi tulla askeltakaan, nämä kun vetivät ravia surutta laukkapätkällä. Tämä harjoitus oli lyhkäisempi kuin aiemmat, mutta tässäkin nähtiin muutamia mainioita suorituksia. Toisille harjoitus oli hankalampi, mutta enemmällä harjoituksella sekin olisi hoitunut. Huomasin Flooralta pari oikein hyvää laukannostoa, ja kehuin Kopsua. Harmittelin mielessäni, että aika oli näin rajallinen.

"Sitten kaikki käyntiin. Tunti alkaa olla aika lopussa, mutta otetaan ensin kaikki yhteisesti peruutus, ja sitten otan teidät vuorollaan tänne peruuttamaan yksin", sanoin. "Ja peruutuksen jälkeen suoraan käyntiin, ei jäädä seisomaan!"
En ehtinyt nähdä kaikkien peruutuksia, mutta nopealla vilkaisulla näin ihan kelvollisia peruutuksia. Pieniä ja isompia virheitä oli, mutta päätin korjata niitä kunhan joka ratsukko tulisi luokseni yksin.
"Catu saisi aloittaa, tänne vaan." Catu ohjasi eestikin luokseni ja teki hyvän peruutuksen, tosin aluksi ruuna vähän venkoili vastaan mutta peruutti sitten. Seuraavaksi vuoroon tuli Tiia, joka teki myös hyvän peruutuksen, tosin vauhtia puuttui. Cassun peruutus sujui myös hyvin ja käskin Tartsan kehua ruunaa reippaasti. Liinu epäröi hiukan, mutta kun Zaana rentoutui ja teki kaiken rauhassa, tamma tajusi mitä ratsastaja yritti ja teki hyvän peruutuksen. Floora teki melkoisen vauhdikkaan peruutuksen vähän vinoon, mutta muuta valittamista en löytänyt.
"Ja sitten vielä Meeri!" Humu oli jo vähän väsähtänyt ja ilmeestä päätellen Meerikin, mutta peruutus meni silti kelvollisesti, vaikka arvelin että ratsukko olisi pystynyt parempaankin.

"No niin, hienosti meni kaikilta - koko tunti!" sanoin kun Humu oli tallustellut takaisin uralle. "Tänään voisittekin mennä yhdessä kävelemään pienen lenkin maastoon. Ihan pikkulenkki ja sitten takaisin tänne. Jos jotain sattuu, niin soittakaa minulle tai Jossulle, teillähän varmaan meidän numerot on?"
Tytöt nyökyttelivät ja lähtivät jonossa kävelemään kohti metsää tunnista ja ratsuistaan hölisten. Suljin huokaisten maneesin oven ja laahustin takaisin talliin, suoraan yläkertaan sohvalle istuskelemaan. Miten tunninpito osasikin ottaa näin paljon voimille!

Anteeksi kovasti tarinan myöhästyminen - ja pituus, en vaan osaa kirjoittaa lyhyitä tarinoita, kestäkää! ;P

[Cimilla]

Kiitoksia tunnista Aimie! 8)

Maksaisin siis sen tälläisellä kuvalla... Tosin pahoittelen laatua... Mutta minkäs teet kun ei skanneri pelaa...

Attachments:

[Zaana]

Maksu Aimien koulutunnista 3.3.10


Zaana ja Liinu ahkeroi pohkeenväistössä.

Kiitos tunnista Aimie! <3

[Meeri]

10.2 Pilkunviilausta maneesissa

Astuin talliin ja vilkaisin kelloa. Se oli vasta vartin yli yksi. Putsasin lunta vaatteistani ja kaivoin tuntilistan repustani. Katselin sitä hymyssä suin. Vaativa opettaja, vaativat hevoset, ajattelin ja kiinnitin listan ilmoitustaululle:

Tuntilista 10.3

Cimilla - Floora €
Tartsa - Jambo
Zaana - Aksu
Kopsu - Liinu
Catu - Janus

* Kaikille pintelit jalkoihin!
Tyttöjä ei näkynyt mailla halmeilla joten menin katsomaan hevosia. Kaikki muut hepat paitsi Jambo ja Liinu olivat sisällä. Ajattelin ensin hakea ne sisälle, mutta päätin jättää homman ratsastajille. Kävelin maneesin luo ja tarkastelin sen kattoa. Parissa kohtaa lumi oli putoamaisillaan ja se saattaisi häiritä pudotessaan tunnin aikana. Huokaisin ja avasin maneesin oven. Astuin sisään ja sytytin valot. Maneesissa oli aika viileää ja toivoin tyttöjen pukeutuneen kunnolla.
- No, kyllä niille saadaan hiki pintaan tunnin aikana, mumisin hiljaa ja palasin takaisin talliin.

Tallissa tytöt jo hoitivat ratsujaan. Kävin vuorotellen jokaisen karsinalla katsomassa miten sujuu.
- Tartsa laita se oikean etujalan pinteli vähän tiukemmalle, huomautin tytölle. Kopsulla ja Zaanalla oli kaikki kunnossa.
- Cimilla kiristä sitä turpahihnaa. Noin! Catu kutita sitä sieltä hampaiden takaa niin saat kuolaimet suuhun, selitin tytöille. Janus ei olisi halunnut ottaa kuolaimia suuhunsa, mutta antautui kutituksesta.
- Noniin! Onko kaikki valmiina? Lähdetään sitten maneesia kohti, ilmoitin ja kävin avaamassa tytöille maneesin oven. Toivoin, ettei lunta putoaisi katolta ja kaikki pääsisivät turvallisesti maneesiin. Niinhän kaikki pääsivät ja suljin oven perässä.

- Täällä onkin näköjään kaksi uutta tuntilaista. Eli minä olen Meeri, muistatte varmaan viimme tunnilta? Tällä kertaa on taas koulua, mutta olen nyt todellinen pilkunviilaaja. Teillä on vaativat hevoset ja teidän täytyy hallita ne hyvin. En halua kuulla valituksia ja se joka putoaa selästä leipoo kaikille kakun. Onko selvä? ilmotin tiukasti. - Kiristäkää satulavyöt, laskekaa jalustimet ja sitten vaan selkään! Tuntilaiset kiristelivät vöitä ja mittasivat jalustimia. Kun kaikki olivat päässeet selkään huusin:
- Jalustimet ristiin kaulalle ja käyntiä uralla. Joku ähkäisi ja toinen mutisi jotakin. Hymyilin ja katsoin kun tytöt ratsastivat alkukäyntejä.
- Kopsu, anna sille Liinulle kunnolla pitkät ohjat! Ja Tartsa vaikka ei olekkaan jalustimia ja pitkät ohjat niin kunnon ratsastusasento! Selkä suoraan ja katse eteen! huutelin ohjeita.

Parin minuutin alkukäyntien jälkeen alettiin lämmitellä.
- Noniin tuntilaiset. Kerätkää ohjat tuntumalla ja ottakaa kunnon välit toisiin. Muistakaa aina pitää vähintään hevosenmitta eroa edellä menevään. Ja jalustimet pysyvät kaulalla, sanoin ja vedin takkini kunnolla kiinni. Floora tylsistyi käyntiin ja lähti ryösti laukkaan. Cimilla horjahti kaulalle, mutta ei pudonnut.
- Kaikki seis! Cimilla nouse kaulalta ja pidätä Flooraa. Painoa taakse ja vedä ohjista. Prrt Floora! huusin ja asetuin Flooran eteen. Tamma pukitti, mutta Cimilla sai sen hallintaansa.
- Noniin. Cimilla Flooran kanssa tuonne Aksun perään. Jatketaan sitten ravissa. Kaikki istuvat kunnolla harjoitusraviin, sanoin ja ratsukot nostivat ravin. Katselin tyytymättömänä selässä hölskyviä ratsastajia.
- Janukselle pohkeita! Sehän on aivan puolinukuksissa. Hei Kopsu, Liinua voltille sehän juoksee kohta Jambon päälle! Zaana käsi rennoksi, älä revi Aksun suuta. Noin. Hienoa kaikki! sanoin ratsastajille.

- Sitten otetaan laukannostostot. Laskekaa jalustimet! Ensin laukkaat pääty-ympyrän kerran sitten yksi raviaskel ja nostat oikean laukan. Noniin. Ensimmäisenä Catu ja Janus, ilmoitin. Catu antoi Janukselle pohkeita ja ruuna nosti laiskan ravin.
- Vauhtia Janukseen! huusin ja Catu yritti saada ruunaa reippaampaan laukkaan. Janus laukkasi laiskasti. Sitten tuli raviaskeleet.
- Catu vain yksi raviaskel! Noin nyt on reippaampi laukka. Sitten Tartsa ja Jambo. Hieno nosto oli. Tartsa istu kunnolla satulaan nyt pompit siellä kuin mikäkin räsynukke. Hyvä! Nyt tuli vain yksi raviaskel. Pistäs nyt vähän siihen Jamboon vauhtia! ohjeistin ensimmäisiä. Tartsan jälkeen oli Kopsu ja Liinu. Liinu nosti vauhdikkaan laukan ja kaahasi pääty-ympyrällä.
- Pidätä Liinua Kopsu! Älä anna sen tamman kaahata miten tahtoo. Ota toinen kierros pääty-ympyrässä, selitin ja Kopsu teki työtä käskettyä. Toinen ympyrä oli rauhallisempi, mutta Liinu pyrki vähän väliä ryöstämään.
- Nyt olisi pitänyt jo ravata! No, nostas nyt se oikea laukka, huusin. Liinu ei suostunut nostamaan oikeaa laukkaa vaan jatkoi vasenta. - No ensikerralla sitten.

Seuraavana laukan nosti Floora. Cimilla sai tamman helposti laukkaan, mutta Floora ei jaksanut laukata kiltisti pääty-ympyrällä ja alkoi vetää pukkisarjaa. Cimilla sai tamman nopeasti hallintaan otti ravin.
- Pari ylimääräistä raviaskelta tuli. Sitten oikea laukka. Cimilla katse eteenpäin ja varpaat menosuuntaan. Hyvä! Nyt Zaana ja Aksu, huutelin ja Aksu nosti laukan. Pian se kuitenkin otti ravin.
- Zaana käsi rennoksi, jos revit Aksun suuta et saa sitä ikinä laukkaan. Nosta laukka uudelleen. Noin nyt tuli hyvä laukka. Hienoa! Sitten ravi ja oikea laukka, ohjeistin Zaanaa. Aksulla tuli vain yksi raviaskel ja sitten laukka. Sen oikea laukka oli hieman huonompi kuin vasen.

- Noniin. Hyvin meni tytöt. Otetaan nyt laukat pääty ympyrällä. Vasempaan päätyyn menee Janus, Aksu ja Jambo. Oikeaan jää Liinu ja Floora. Ja kaikki laukaan! huusin hymyillen.
Liinu, Aksu ja Jambo nostivat laukan hienosti. Catulla ja Cimillalla oli hieman vaikeuksia. Pian hekin laukkasivat pääty-ympyrällä.
- Janukselle vähän pohjetta lisää, ettei se jää toisten jalkoihin! Catu tarkkana, ettei se ota ravia. Tartsa kantapäät alas. Zaana katse menosuuntaan. Kopsu pidätä vähän Liinua ja pohjetta taaksepäin. Cimilla istu alas satulaan! huutelin tytöille jotka laukkasivat pääty-ympyröillä.

Laukkaamisen jälkeen otettiin käynti. Kehotin tyttöjä nostamaan taas jalustimet ristiin kaulalle. Kaikki tekivät työtä käskettyä.
- Pitkät ohjat hevoselle ja taputtakaa niitä, sanoin tyytyväisenä. Katselin ratsukkoja tyytyväisinä. Tunnilla ei tehty paljoakaan, mutta kaikki mitä tehtiin tehtiin täydellisesti.
- Kaikki ravaavat vielä viisi kertaa maneesin ympäri ja sitten menevät talliin, sanoin ja lähdin pois maneesista. Arvelin, että joku varmasti fuskaisi, mutta annoin asian olla. Kävelin hoitajien huoneeseen ja otin käteeni limsan.

[Pesce]

Sori et tulee näin myöhäss, täs maksu Marian tunnist

Kuvassa siis en keskittynyt (ajattelin Tayloria) ja otin 5 askelta ;D Piirtis ei suostunu yhteis työhö jote jouduin tekee lopu hiirel & paintil. Sorry..

Attachments:

[Tartsa]

Maksu Aimien tunnista!

Cassun selkään kapusin,
jolloin maan päältä katosin.
Satulavyötä kiristin
ja itseäni samalla nipistin.


Kohta jo keskihalkaisijalle C:stä käännyin,
samalla selkään jo näännyin.
Sivuilla tehtiin pysähdyksiä,
ja Aimie sai nähdä pyllyyn lysähdyksiä.

Väistöjä alettiin,
hepat kilteiksi valettiin.

Sitten R-sivu laukkaa,
kun ulkona pakkanen paukkaa.

Kohta jo tunti loppu,
ja talliin aikamoinen hoppu.
Talliin ei vielä päästy,
mutta maastoon oli pääsy.

Kiitos tunnista Aimie!

[Zaana]

17.3. Zaanan tunti – tehtävärata

Sain onneksi autokyydin tallille, ulkona oli kova tuuli ja melko kylmä siihen nähden, että kevät oli jo ovella. Kiiruhdin talliin, missä näin Catun ja Meerin jo odottavan tuntilistaa innokkaan näköisinä. Kävelin reippaasti heidän luokseen ja aloin kaivaa paperia taskusta.
- Moi, Zaana! tytöt hihkaisivat ja odottivat, että saisin paperin taskustani.
- Moi! Taidatte olla jo halkeamispisteessä vai? Pitäisikö vedättää tätä listan näyttämistä vielä hetki? kysyin huvittuneesti kun näin tyttöjen ilmeet. He todella olivat halkeamispisteessä! Minua hymyilytti tuollainen innokkuus, en itse koskaan ollut noin lähellä hyppiä seinille, varsinkaan jos olisin odottanut mun pitämää tuntia. Ihme tyyppejä, ajattelin hymyillen samalla, kun lukaisin listan vielä nopeasti läpi ja länttäsin sen ilmoitustaululle. Listassa luki seuraavasti:

Yleisvakkari hoitsuttomille tuntilista:
Kopsu – Alma
Tartsa – Janus
Cimilla – Liinu €
Meeri – Tiia
Catu – Aksu

*Suojat joka jalkaan, hypätään!

Catu ja Meeri nyökkäsivät iloisesti lukiessaan omat ratsunsa, mutta kun he lukivat muidenkin hevoset, heidän naamansa hieman venähti ihmetyksestä. Ja ajattelin, että olisi hyvä hieman selventää asiaa.
- Ajattelin, että tänään kaikki saavat hieman vaativammat ratsut, hyvää kehitystähän tässä tunneilla on muutenkin tapahtunut. Aksussa on sinulle tarpeeksi tekemistä, Catu, mutta pärjäät sille kyllä, sanoin.
- Joo, siitä onkin jonkin verran aikaa kun menin viimeksi Aksulla, Catu vastasi iloisesti.
Vieressäni seisova Meeri katsoi minuun kysyvästi, hän ilmeisesti olisi myös halunnut kokeilla jotakuta vaativampaa ratsua. Katsoin parhaakseni selittää hieman hänellekin.
- Olet vielä sen verran kokematon, että en halunnut antaa sinulle liian vaikeaa ratsua. Tiiassakin voi olla haastetta, koska et ole kuitenkaan enää mikään aloittelija ja Tiian mielestä vian aloittelijoiden kanssa voi kulkea kunnolla. Pistät sen liikkumaan nyt kunnolla sitten! kannustin Meeriä, jonka ilme kirkastui hieman.
Tallin alkoi tulla jo muitakin. Lähdin maneesiin pystyttämään pari estettä.

Ratsastajat pääsivät turvallisesti maneesiin. Autoin Meerin ja Cimillan ratsujensa selkään ja tarkistin kaikilta satulavyöt. Sitten siirryin maneesin reunalle, mistä näin kaikki hyvin.
- Moikka kaikki! Eli minä olen Zaana. Ottakaa käyntiä pitkillä ohjilla ja tehkää paljon voltteja näin aluksi! sanoin ja jatkoin sitten - Me olemmekin olleet kaikki jo samalla tunnilla, mutta Tartsalle ja Cimillalle en ole vielä pitänyt tuntia. Tänään kaikilla on vähän taitoja vaativammat ratsut, joten toivon kaikkien pistävän parastaan. Viime viikolla Meerin tunnilla osa meistä jo tutustuikin vaativampiin hevosiin ja hyvin meni. Paitsi, että tänään teidän pitää hallita ratsunne, te pääsette hieman kisailemaan tehtäväradalla nopeudesta, kuulutin ratsastajille, joiden ilmeet selvästi kirkastuivat ja kuulin iloisia huudahduksia.

- Ottakaa ihan itsenäisesti alkuverkkaa käynnissä ja ravissa. Tunnustelkaa ratsujanne ja yrittäkää saada hyvä tuntuma ja tapa miten ratsastatte niillä. Saa ratsastaa eri suuntiin, mutta kuka muistaa miten ohitettiin? kysyin ja parilla tytöllä nousi käsi pystyyn. Osoitin Kopsua.
- Toisen oikealta puolelta, hän vastasi varmasti.
- Jep, aina toisen oikealta puolelta ja helppo on myös muistaa sanonta: ’Vasemmat kädet kohtaa’, sanoin ja nyökkäsin sitten tytöille – Nyt sitten liikettä niihin hevosiin, mars! huusin

Katselin hetken tyttöjen menoa ja aloin sitten latelemaan ohjeita.
- Alma ei nyt taivu yhtään, Kopsu. Käytä hyvin ulkopohjetta, mutta pidä sisäpohkeella vastassa. Hyvä, nyt meni jo hieman paremmin voltilla! Älä nyi Janusta ohjista, Tartsa, muuten se kiidättää sinua kohta kahta kauheampaa vauhtia. Muista kevyen puolipidätteet! Cimilla, muista kehua Liinua kun se tekee oikein. Nyt Meeri pistät siihen Tiiaan hieman vauhtia, sinä olet tänään pomo! Joo, hyvä, napauta raipalla kevyesti jos ei muuten kuuntele. Aksulla vakauta enemmän kättä, Catu. Se riuhtoo nyt päätän vähän väliä. Parempi!
Vetäisin välillä hieman henkeä ja katselin yhä hetken tyttöjä, joista osa onnistui korjaamaan ratsastustaan hyvin. Ravi näytti kaikilla sujuvan hyvän ja reippaan väliltä.
- Ottakaa hetkeksi käyntiin ja antakaa pitkää ohjaa, sanoin. Kannoin tikastuolin metsäpäädyn keskelle ja laitoin sen päälle korin, missä oli erivärisiä sählypalloja. Lisäksi menin asettelemaan oranssit tötteröt miettimiini paikkoihin.



- Seuraavaksi vielä ennen tehtävärataa, hypätään nämä esteet. Nostatte laukan tästä sählypallojen takaa uralta. Hyppäätte ristikon kohti laidunpäätyä. Laukkaatte kulmat ja päädyt normaalisti. Kulman jälkeen käännätte kokorataleikkaalle ja hyppäätte toisen ristikon kohti metsäpäätyä. Ymmärretty? kysyin ja sain vastaukseksi nyökytyksiä. Jatkoi sitten – Hyvä, järjestyksessä Kopsu, Tartsa, Cimilla, Meeri ja Catu. Selvä. Aina kun edellinen on tullut sählypallojen ohi niin seuraava lähtee jo. Kopsu ja Alma aloittaa!

Alma nosti ihan hyvin laukan, mutta vaikutti melko vireältä ja kiihdytti esteille. Kaarevat urat se hieman suoristi, vaikka olisi saanut taipua paremmin. Esteet hyppäsi kunnon loikilla!

Janus suorastaan hyppäsi eteenpäin ja tanner tömisi. Hyppäsi ekan esteen hieman liian läheltä, mutta toiselle esteelle Tartsa sai Janusta hieman rauhoitettua. Hyppäsi esteet isolla ilmavaralla.

Liinu nosti kiltisti laukan ja kiihdytti aina esteille. Toisella esteellä Cimilla nousi esteistuntaan hieman liian aikaisin, mutta sai tasapainon korjattua. Liinu ei meinannut malttaa hidastaa.

Tiia nosti laukan raipan napautuksella ja teki pari pientä pukkia. Esteille lähestyi hyvin, mutta toiselle esteelle lähestyttäessä heitti pienen pukin Meerin käskiessä sitä eteenpäin. Hyppäsi kummatkin esteet suurilla ilmavaroilla.

Meidän pikku höyryjuna Aksu pomppasi laukkaan innokkaasti, mutta pää riuhtoili välillä melko paljon. Ekalla esteellä Catu jäi hieman roikkumaan ohjiin, mutta toisella esteellä ei ollut mitään ongelmia.

- Selvä. Sitten otetaan koko tehtävärata ja ajanotolla. Eli lähdette tästä kahden tötterövälistä yksi kerrallaan samassa järjestyksessä, kun annan merkin. Saatte kulkea radalla missä askellajissa vain, mutta huomioisin, että teidän täytyy oikeasti hallita ratsunne, jos esimerkiksi haluatte voittaa. Palkintona mainetta ja kunniaa! hymyilin ja kerroin radan – Siis lähdette tästä tötteröiden välistä, otatte matkalla tuosta tuolinpäällä olevasta korista yhden sählypallon, suosittelen, että pysähdytte siihen ja jatkatte vasta sitten matkaa. Sitten hyppäätte samalla lailla kuin äskenkin nuo esteet, mutta toisen esteen jälkeen käännätte tötterön takaa ja ratsastatte noiden kahden estetolpan välistä. Siinäkin kannattaa hidastaa, koska teidän pitää jättää matkan alussa mukana ottamanne sählypallo jommankumman tolpan yhdelle estekannattimelle ja kiitää takaisin lähtötötteröiden väliin hyppäämällä ekan ristikon toiseen suuntaan. Selitinkö tarpeeksi selkeästi? kysyin ja Tartsan käsi nousi pystyyn. Nyökkäsin hänelle.
- Mitä jos pudottaa pallon? hän kysyin selvästi hermostuneena Januksen hallinnassa pitämisestä.
- Silloin teidän on haettava uusi pallo, mutta koko rataa ei tarvitse ratsastaa alusta. Sama, jos pallo putoaa esteenkannattimelta, joudutte hakemana uuden pallon. Onko vielä kysyttävää? kysyin silmäillen tyttöjä. Kaikille näytti olevan juttu selvä. Otin kännykän taskustani ja hain sieltä sekuntikellon valmiiksi.
- Selvä, sama järjestys kuin äsken. Kopsu ja Alma aloittaa. N – Y – T … NYT! huusi ja painoin sekuntikellon käyntiin…

Alma siirtyi reippaaseen raviin, mutta hidasti käyntiin pallokorin kohdalla ja meni hieman ohi. Kopsu joutui kääntämään Almaa hieman ja kurotti ottamaan yhden pallon käsiinsä. Laukan Alma nosti hyvin. Ja esteet se hyppi todella innokkaan näköisesti! Kopsulla pysyi hyvin pallo käsissä. Alma ei oikein olisi malttanut hidastaa estetolpille, mutta Kopsu sai Alman hallintaansa. Kopsu sai pallon pysymään puominkannattimella ja he kaarsivat hieman kulmikkaasti vikalle esteelle. Alma loikkasi sen jättihypyllä. Käännöksessä maaliin, Alma taipui kohtalaisen hyvin.

Tartsa halusi ottaa hillitymmin ja pidätteli Janusta käynnissä korille. Janus steppaili hieman paikallaan kun Tartsa otti pallon käsiinsä. Janus pomppasi laukkapohkeista eteenpäin ja hyppäsi kummatkin esteen ilmavaroilla. Käännöksessä estetolpille, Janus kaarsi vauhdissa hieman liian jyrkästi, horjahti ja joutui hidastamaan päästäkseen tasapainoon. Tartsa käytti tilanteen hyväksi hidastaen Janusta vielä lisää ja sai asetettua pallon reippaasta käynnistä. Maaliin ratsukko kiiti kuin höyryjuna! Tartsalla oli sen jälkeen hieman tekemistä Januksen jarruttamisen kanssa.

Liinu lähti liikkeelle reippaalla ravilla, mutta ravasi korin ohi ja Cimilla joutui hieman kääntymään takaisin. Kun Cimillalla oli pallo hallussa, Liinu sai laukkaluvan ja he hyppäsivät esteet hienosti! Liinu tosin ei oikein olisi malttanut hidastaa estetolppien väliin ja meni hieman ohi siitäkin, Cimilla sai kuitenkin juuri ja juuri kurottamalla pallon yhdelle kannattimelle ja he laukkasivat vikanesteen yli ja maaliin niin, että tanner tömisi. Tällä kertaa Cimilla ei myöhästynyt hypyistä millään esteellä.

Tiia lähti matkaan hieman veltosti, mutta Meeri sai juuri siksi pallon helposti korista ja tunki sen takkinsa isoon taskuun. Meerin antaessa laukkapohkeet, Tiia heitti pienen pukin, mutta toisella yrityksellä nosti laukan raipan avituksella. Toisella esteellä tuli jättimäisen pitkä loikka, mutta Meeri pysyi tasapainossa, vaikka horjahtikin hieman. Estetolpille Tiia hidasti mielellään ja Meeri sai pallon helposti yhdelle estekannattimelle. Laukka nousi tällä kertaa ilman raippaakin ja Tiia kiidätti Meerin vauhdilla maaliin.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, matkaan ampaisi Catu ja Aksu. Aksu pysähtyi hyvin , Catu sai pallon nopeasti käsiinsä ja matka jatkui saman tien. Aksu hyppäsi kauniissa kaaressa kummatkin esteet. Tosin ekalla esteellä Catu jäi taas hiukan roikkumana ohjista. Estetolpille Aksu hidasti vastahakoisemmin kuin alussa korille. Catu asetti pallon estekannattimelle ja kehotti Aksun laukkaan. Poni hyppäsi vikan esteen korkealla ilmavaralla ja he kaarsivat maaliin vauhdilla. Aksu kompuroi hieman tiukassa käännöksessä maalin jälkeen. Aksu meni polvilleen ja Catu kierähti helponnäköisesti selästä, ihan kuin se olisi ollut joku sirkustemppu.

- Oletko kunnossa? huusin, kun kävelin ottamaan Aksun kiinni. Se oli jäänyt seisoskelemaan toisen esteen viereen ja katseli Catua hölmön näköisenä korvat höröllä.
- Ja vielä mitä, olen terve kuin poni! Catu naurahti noustessaan jaloilleen ja puistellessaan hiekkaa vaatteistaan. Catu käveli minun ja Aksun luo. Annoin Aksun ohjat Catulle ja pidin jalustimesta vastaan, kun Catu nousi takaisin satulaan.
- Olisi sittenkin pitänyt uhata teitä, että se kuka tippuu joutuu leipomaan kakun… mutisin naurahtaen ja kaikki muutkin nauroivat. Osa hevosistakin hörähti.

- Ottakaa käyntiä pitkin ohjin. Ei tehdä tänään muuta, kuin tulosten julkistaminen! huudahdin ja kohotin paperilappusen nenäni eteen. Hymyillen käännyin tyttöjen puoleen.
- Mutta saatte ensin arvata kuka voitti! Eli kuka arvaa, että Kopsu ja Alma voitti? kysyin ja maneesiin tuli hiljaista.
- Tartsa ja Janus? kysyin ja Catun käsi nousi ylös. Nyökkäsin ja jatkoin.
- Cimilla ja Liinu? Kopsun käsi nousi.
- Meeri ja Tiia? maneesiin tuli jälleen hiljaista.
- Entä Catu ja Aksu? kysyin ja Tartsan, Cimillan ja Meerin kädet nousivat.
Nyökkäsin ja jatkoin: - Eli olette sitä mieltä, että Catu ja Aksu ovat ehdottomia voittajia? Valitettavasti olette väärässä. Voittajia ovat tänään Cimilla ja Liinu! kuulutin hymyillen ja kaikki yhtyivät taputuksiin. Sitten Tartsan käsi nousi ylös ja nyökkäsin häntä sanomaan asiansa.
- Mielestäni erikoismaininnan ansaitsee Meeri, vaikka hän onkin kokemattomin miestä kaikista, mutta hän ratsasti loppua kohden tosi hyvin, eikä kukaan muu tajunnut laitaa palloa taskuun. Ei sinäänsä, mulla ei edes ole tarpeeksi isoa taskua, mutta silti! Tartsa sanoi iloisesti.
- Olet oikeassa… pidin pienen tauon ja kuulutin sitten – Ja erikoismaininnan saa Meeri ja Tiia, parantuneesta yhteistyöstä ja onnistuneesta ratsastuksesta! Jatka samaa rataa! kehuin ja hymyilin hieman punastuneelle Meerille. Hän oli selvästi hieman hämmentynyt saamastaan huomiosta.

- Hienoa kaikki! Ottakaa kaartoon ja kiittäkää ratsujanne! Laittakaa niille fleeceloimet karsinaan, sanoin yhäkin hymyillen ja jatkoin sitten vielä – Olisi kiva jos kertoisitte hieman palautetta tunnista ja tunninaihe toiveita otetaan myös vastaan! Nähdään, moikka! huusin kaikille oven suusta.
- Moikka, Zaana! tytöt huusivat kun lähtivät taluttamaan hevosia talliin.

Selvä, maksuja tulemaan! Ja sitä palautettakin mielellään. Tuli tällä kertaa melko pitkä tarina, mutta onpaha teille lukemista!

[Cimilla]

Hihhuli hei!
Eli Meerin tunnin maksaisin, pahoitteluni maksun myöhästymisestä... :/ Kiitoksia tunnista Meeri! 8)

(Zaanan tunnin maksan piakkoin, on maksu vielä hieman kesken.. =D)

Attachments:

[Cimilla]

Eli maksan Zaanan tunnin,

KIITOS TUNNISTA ZAANA! 8)

Tässä kuvassa siis Liinu viilettää ohi korin... Ja sitten tuolla on tommonen pieni ruutu jossa me tuuletetaan voittoamme...

Attachments:

[Zaana]

Vihdoin maksu Meerin tunnista 10.2. Anteeksi myöhästyminen! ...ja Aksun väritys ny ei oikeen onnistunu nappiin.


Zaanalla aluksi hieman ongelmia ohjien pitämisessä ja Aksu tietenkin protestoi vetämällä päätä alas ja miettiesään pukkia.


Aimie// Nyt tuli taas tämmönen ratsastajien katoamis aalto niinku joulun jälkeenkin. Melkeen voisit laittaa ilmoitusta, että irtotuntilaisille olisi enemmänkin paikkoja? (:

[Catu]

Pakko myöntää etten olisi millään halunnut luopua tästä, mutta ei voi mitään, pakko.
Tässä olisi nyt kuitenkin Aimien tunnin maksu ->


Ollaan juuri kaarrossa

Maksu Meerin tunnista

Astellessani Seppeleen tuttua tallipihaa pitkin en nähnyt Meeriä missään ja käännyinkin suoraan katsomaan tuntilistaamme tälläkertaa. Jotenkin minulla oli huoleton olo ja kävelin kevyin askelin eteenpäin. "Janus..." Näin jo kaukaa tuntilistan ja huokaisin syvään, tästähän tulisi kiintoisa tunti. Kävellessäni nyt tallille mielessäni pyöri ruunivoikon värinen Connemara. En ollut koskaan mennyt Januksella tai edes seuraillut ruunan liikkeitä ja eleitä. Mutta. Hyvää tekee mennä välillä vähän muilla poneilla.

Paijasin tyynein liikkein Januksen harjaa pitkin pehmeällä harjalla. Kuulin kuinka itse Meerin hiljaiset askeleet lähestyivät ruunan karsinaa. Kiertäessäni pinteleitä Januksen jalkaan, sain käyttää kovin refleksejäni. Poni huitoi jalkojansa liiankin paljon sinne ja tänne. Selviydyin kuitenkin kunnialla ja hymyilikin omahyväisesti.
- Cimilla kiristä sitä turpahihnaa. Noin! Catu kutita sitä sieltä hampaiden takaa niin saat kuolaimet suuhun, Meeri selitti ohjeita kulkiessaan tallin poikki. Janus katseli minua tuimin silmin kun yritin änkeä ponin suuhun kuolaimia, lopulta poni luovutti ja kuulin Meerin hihkaisevan äänen:
- Noniin! Onko kaikki valmiina? Lähdetään sitten maneesia kohti! Talutin Janusta ulos karsinasta ja olin valmiina lähes kaikkeen. Asentoni saattoi muistuttaa James Bondia valmiustilassa, kun roistot tulivat häntä kohti. Mutta nyt, itse Catus Bondilla oli hyvin eloisa olento vastassaan. Meeri avasi jäisen maneesinoven auki ja pääsimme pois tästä jääkaudesta.

Seisoin Connemaran vierellä kaarrossa ja katselin muita tuntilaisia. Näin kuinka Meerin suu liikkui mutta korvani eivät vastaanottaneet ääntä - tai vastaanottivat mutta ääni myös kulkeutui ulos toista kautta -
- ... Teillä on vaativat hevoset ja teidän täytyy hallita ne hyvin... Erotin tytön ääntä pienissä pätkissä.
- ... ja se joka putoaa selästä leipoo kaikille kakun. Onko selvä? Meerin kysymys sai minut havahtumaan. Januksen steppailessa edestakaisin kaarrossa kiristin ponin satulavyön ja hyppäsin selkään.

Kaikkien ollessa ratsunsa selässä Meeri huudahti:
- Jalustimet ristiin kaulalle ja käyntiä uralla! Pystyin erottamaan tytön kasvoilta ilkeän hymyn ja voihkaisin tuskasta. Meeri huuteli ohjeita tytöille mutta en havainnut nimeäni huudoissa joten en jäänyt muistelemaan tytön sanoja. Tuntia oli vasta kulunut muutama minuutti ja tunsin kuinka talvitakkini sisällä oli silti liian kylmä. Lämmittelyä kaivattaisiin ja pahasti... Eikä kuuma kaakaomuki ja villasukat haittaisi yhtään...
- Noniin tuntilaiset. Kerätkää ohjat tuntumalla ja ottakaa kunnon välit toisiin. Muistakaa aina pitää vähintään hevosenmitta eroa edellä menevään. Ja jalustimet pysyvät kaulalla, Meeri tuhahti maneesin keskeltä. Sekunnin murto-osassa tajusin kuinka Floora lähti laukkaamaan maneesissa ja jäin ihmettelemään olinko jäänyt nyt jostain ohjeesta paitsi. Kuitenkin tyydyin jatkamaan käynnissä kun en nähnyt kenenkään muun tekevän samoin. Pysäytin Januksen pehmein käsin ja jäin katselemaan uteliaana Flooratamman toimintaa. Cimilla taisteli selässä urheasti vaikka hänen ratsunsa veti takakaviot korkealle ilmaan. Cimilla ohjasi huokaisten Flooran Aksuponin perään ja jatkoimme kaikki ravissa eteenpäin.
- Janukselle pohkeita! Sehän on aivan puolinukuksissa..., Meeri huudahti meille ja painoin pohkeita enemmän Januksen kylkeen.

- Sitten otetaan laukannostostot. Laskekaa jalustimet! Ensin laukkaat pääty-ympyrän kerran sitten yksi raviaskel ja nostat oikean laukan. Noniin. Ensimmäisenä Catu ja Janus, erotin Meerin äänen maneesista ja jäin koukkimaan jalustimia alas jalkaani. Painoin pohkeita ratsulleni ja tunsin kuinka Janus raahasi laiskantuntuisesti jalkojaan maata pitkin.
- Vauhtia Janukseen! Meeri huusi ja annoin ponille terävämmin pohkeita. Ruuna laukkasi kuitenkin liian laiskasti ja näin jo omin silminkin vauhtimme olevan liian hidas. Hidastin ponin raviin ja nostin taas laukan.
- Catu vain yksi raviaskel! Noin nyt on reippaampi laukka... Meeri ohjeisti ja jatkoi sitten muiden ohjaamista. Katselin Januksen selästä kuinka loput tytöt suoriutuivat tehtävästä ja suupielessäni välähti hymy. Liinu kaahaili pitkin maneesia ja Floora esitti kauniin rodeoesityksen. Olin sen hetken kuuro, minä näin, mutta en kuullut, tai tahtonut kuulla.
- Noniin. Hyvin meni tytöt. Otetaan nyt laukat pääty ympyrällä. Vasempaan päätyyn menee Janus, Aksu ja Jambo. Oikeaan jää Liinu ja Floora. Ja kaikki laukaan! Meeri huusi nopeasti ja jäin kääntämään Januksen maneesin vasempaan päätyyn. Katselin sivusilmällä kuinka suurinosa tytöistä nosti nopeasti laukan ja jäin itse Cimillan kanssa taistelemaan hevosiamme vastaan. Janus nosti kuitenkin lopulta laukan ja Floora seurasi toimintojamme.
- Janukselle vähän pohjetta lisää, ettei se jää toisten jalkoihin! Catu tarkkana, ettei se ota ravia... Kuulin jälleen Meerin äänen ja painoin pohkeita Januksen kylkeen. Lopultakin, sain tuntea sen tunteen kuinka talvinentuuli humisee korvissa ja poni laukkaa reippaasti eteenpäin, eikä mikään tunnu painavan mielessä.

Ratsujen laukattua tarpeeksi kauvan Meeri käski ottaa käyntiä ja kehotti nostamaan jalustimet ylös. Kirosin Meerin hiljaisella äänellä mutta tottelin silti "jumalan" käskyjä.
- Pitkät ohjat hevoselle ja taputtakaa niitä, Meeri huudahti nopeasti ja tiesin sen tarkoittavan jotain, tunti oli lopussa. Meerin äänestä jopa havaitsi hiukan tyytyväisyyttä...
- Kaikki ravaavat vielä viisi kertaa maneesin ympäri ja sitten menevät talliin, Meeri huudahti ja jätti meidät oman onnemme nojaan. Mutta luuliko hän tosissaan että joku ravaisi ilman jalustimia? Hah... Hän oli väärässä... Heti haukansilmän kadottua näkyvistä kaikki laskivat jalustimet jalkoihinsa ja alko kuulua äänekästä puheensorinaa.

Kiitos tunnista, Meeri!

[Zaana]

Zaanan estetunti 5.5.10

Siitä oli aikaa kun viimeksi olin kävellyt tallille. Viimeksi oli ollut vielä lunta maassa! Nyt kävelin kohti tallipihaan vievää tietä korjaillen kaulahuivia vielä viileässä kevättuulessa. Kiiruhdin lämpöiseen talliin ja menin suoraan ilmoitustaululle, kaivoin repustani tuntilistan, jonka tarkistin vielä ennen kuin länttäsin sen tauluun yhdellä ylimääräisellä nastalla. Listassa luki:

5.5. Yleisvakkari hoitsuttomille:
Kata – Liinu €
Jessi – Aksu €
Johku – Janus
Tartsa – Blade

Suojat joka jalkaan!

Lähdin kävelemään kentälle. Matkalla törmäsin Tartsaan.
- Moikka! tervehdin iloisesti.
- Moi, Zaana! Mukava nähdä sinuakin tallilla, Tartsa vastasi pirteästi.
- Juu, on tuossa pitänyt pitää hieman taukoa, mutta eipä täälläkään ilmeisesti tunteja ole ollut sitten mun viime tunnin, totesin ja jatkoin vielä – Tuntilista on muuten jo taululla. Tulkaa kentälle, kunhan olette valmiita, sanoin. Tartsa nyökkäsi ja kiiruhti talliin.

Kävelin kentänportille, jonka jätin auki ratsastajille ja hain kentänreunasta muutamia estetolppia ja puomeja miettimiini kohtiin: tallinpuoleiselle sivulle kaksi noin 40cm pystyestettä. Samassa ratsastajat jo tulivatkin ratsujaan taluttaen kentälle. Menin sulkemaan portin, ennen kuin tarkistin kaikkien satulavyöt.

- Ottakaa käyntiä pitkillä ohjilla oikeana kierrokseen. Tehkää paljon erikokoisia voltteja, jotta saatte ne taipumaan. --- Okei, koska kolme neljästä tuntilaisesta on mulle aivan uusia, näen tarpeen esitellä itseni. Nimeni on siis Zaana, moikka vaan kaikille! heilautin kättäni ja tytöt heilauttivat takaisin.
- Viime tunnista onkin yllättävän paljon aikaa ja pienen taukoni aikana täällä onkin porukkaa vaihtunut oikein kunnolla. Yleensä opin nimet melko nopeasti. Kukas istuu Janusin satulassa? kysyin osoittaen tyttöä.
- Sano vain Johku, tyttö vastasi. – Johku, selvä. Kuka ratsastaa Liinulla? kysyin taas.
- Kata, tyttö vastasi pirteästi. Nyökkäsin ja kysyin vielä – Entä Aksun selässä?
- Nimi on Jessi, tyttö vastasi nopeasti.
- Selvä, mukava tavata teidät kaikki! Luultavasti tutustumme tunneilla nopeasti! hymyilin.

- Okei, sitten kerätkää ohjat ja siirtykää kevyeeseen raviin. Käännätte pituushalkaisijalle ja väistätätte vasemmalle, kukaan tuskin haluaa väistää päin esteitä, ja jatkatte väistön jälkeen normaalisti uraa pitkin. Pituushalkaisijalle kääntyessänne istukaa harjoitusraviin, istutte siellä koko pohkeenväistön ajan, kunnes pääsette takaisin uralle. Ymmärretty? kysyin.
- Oikeassa kierroksessako? Jessi kysyi.
- Juu, oikeassa kierroksessa, suunta ei muutu missään vaiheessa, vastasin. – Sitten, mars RAVIIN!
Janus ymmärsi pohkeet hieman liian hyvin ja otti pari laukka-askelta, mutta Johku sai hillittyä sen heti.
- Janukselle kevyt pohje ja käsi, mutta pidä tuntuma. Se kulkee nyt hieman päätään nykien. Bladella ei yhtään enempää ravia. Aksu väistää nyt takaosa edellä, ole tarkka pohkeiden kanssa. Liinulle puolipidätteitä ja muista kehua sitä heti kun se tekee oikein. Puolipidätettä Janukselle. Bladella vahvempi ulkopohje, se ei nyt oikein kunnolla astu ristiin. Nyt Aksu oli suora, hyvä. Liinu samoin, taputa sitä. --- Selvä, ottakaa vasenkierros ja nyt väistetään oikealle.
Katselin hetken tyttöjen menoa. Parille väistö näin päin oli selvästi helpompi ja hevoset alkoivat rentoutua, mutta myös virkistyä.
- Ottakaa sitten käyntiin ja antakaa hieman pidempää ohjaa hetkeksi, sanoin ja tytöt hidastivat hevosensa käyntiin uralle.

Mittasin askelin esteiden välin ja kävelin sitten tallinpuoleisen sivun laidalle esteiden vierustalle.
- Selvä, ottakaa ohjat käteen ja jääkää sinne toiselle pitkälle sivulle ympyrälle. Tullaan yksitellen normaalilla laukalla nämä kaksi pystyä. Hevosilla väli on noin 6 askelta, Aksulla 7. Pitäkää vain huoli, että tulette myöhemmin samassa järjestyksessä. Siitä nyt kuka parhaiten pääsee lähtemään niin saa tulla, ohjeistin.
Ringistä ensimmäisenä tuli Tartsa ja Blade, joilla tuli nippa nappa 6 askelta. Seuraavana Johku ja Janus lähtivät matkaan. Janus kääntyi toisen esteen sijaan ringin suuntaan ja Johku otti molemmat esteet uudestaan. Tällä kertaa Janus hyppäsi toisen esteen valtavalla loikalla. Sitten matkaan lähti Jessi ja Aksu, joilla tuli mukavat 7 askelta. Viimeisinä Kata ja Liinu ampaisivat laukkaan. Liinu ylitti esteet ilmavaraisilla loikilla, mutta toinen este kolisi.

- Tulkaas nyt vielä toinen kerta näin, sitten annan seuraavan ohjeen, sanoin.
Tällä kertaa Blade tuli 6 askelta leikiten. Janus yritti jälleen karata rinkiin, mutta hyppäsi toisen esteen loppuen lopuksi vain kiemuraisella tiellä. Aksu tuli hyvin, takakaviot vain hieman kolisteli toista estettä. Liinu tuli turhan innokkaasti ja tuli välin jo 5 askeleella.

- Hyvä. Seuraavaksi tulette samalla lailla, mutta lisäätte hieman laukkaa, jotta pääsette yhden askeleen vähemmällä, eli hevoset tulevat 5 ja Aksu 6 askeleella. Sama järjestys, sanoin.
Blade joutui venyttämään jonkin verran viimeisellä askeleella, mutta muuten oli nappi suoritus. Janus kuumeni vauhdissa eikä oikein malttanut nostaa jalkojaan ja pudotti toisen esteen. Aksu joutui myös venyttämään viimeisellä askeleella. Liinu kolisteli ekaa estettä, joten muisti nostaa jalkojaan toisella esteellä.

Kävelin korottamaan esteitä 60cm:iin ja palasin paikalleni.
- Sama uudestaan, huusin kentänlaidalta.
Bladella ei ollut tällä kertaa mitään ongelmia. Janus muisti nostaa jalkansa ja puomit pysyivät kannattimillaan. Aksu kolisteli hieman puomeja, mutta askeleet tulivat nyt hyvin. Liinu tuli hieman liian lähelle toista estettä ja etujalat kolauttivat sen alas.

- Vaihtakaas oikeaan kierrokseen ja tulkaa vielä kerran, mutta normaalilla laukalla, neuvoin.
Blade sai helpot 7 askelta ja teki ilopukinkin toisella esteellä. Janus hyppäsi ilmavaroilla, mutta tiestä tuli hitusen mutkainen. Aksu sai askeleet sopimaan ilman ongelmia. Liinu tuli vihdoin ilman sen suurempia sähellyksiä.

-Okeei, hyvin meni! Kevyeeseen raviin uralla. --- Ja ottakaa sitten käyntiin ja antakaa pitkää ohjaa. Hyvä, hyvä, toivottavasti teillä oli mukava tunti. Joskus voidaan ehkä hypätä korkeampaakin. Tämä oli ennemminkin harjoitusta hieman tallin vaativammilla ratsuilla. --- Kaartoon ja alas ratsailta. Muistakaa kiittää hevosianne! hymyilin ja menin avaamaan porttia, jotta ratsukot pääsisivät talliin. Sanoin kaikille moikat, ennen kuin lähdin tallilta kohti kotia.

Nyt tuli hieman lyhyt tarina, kun en oikein ehtinyt väsätä pidempää, mutta toivottavasti oli mukava tunti. : )

[Kata]

Maksu Zaanan estetunnista
Minua jännitti vähän, kun katsoin listaa. En tuntenut Liinua sitten mitenkään, joiltakin olin kuullut vain että se on sekopäinen hullu, jotkut sanoivat että se on pieni enkeli. En oikeastaan edes tiennyt minkänäköinen se oli, ja yllätyin kun karsinassa pällisteli ilmielävä suomenhevonen! Ja minä kun inhosin suomenhevosia, ja tammoja.

Noh olisi se kokemus tämänkin tuumin ja nousin kentällä Liinun selkään, ja laitoin jalustimet jalkoihin. Liinu lähti heti kävelemään reippaasti pitkin ohjin uraa pitkin.

Alkuverkka oli tehty ja ympyrällä piti mennä 2 estettä, hymyilin. Tiesin että liinun kanssa mentäisiin nämä leikiten.

Tunti oli ohi ja varsinkin opettavainen. Olin ollut väärässä Liinun suhteen sillä se oli ollut oikein reipas ja mukava tamma!= )



-Kata

Sori lyhyt tarina ja kökkö kuva toiv kelpais maksuks : ) Kun ei oo inspistä koko tarinaan tai aikaa kunnon kuvaan : Dd

[Jessi]

Maksan tuosta Zaanan tunnista kuvalla! =) Eli kuvan osoite löytyypi tästä:

www.shellynshetit.suntuubi.com/?cat=5&img=10

En ala nyt kuvaa suuremmin kommentoimaan, tehty mikä tehty! Ja sivuilta voi lukea sitten kommentteja;) (tämä ei tarkoita että inhoan kuvaa, muttei se nyt mikään superhyperhieno ainakaan ole)

-Jessi