Valmennusta hoitsuttomille!

[eija]

Valmennusrinki hoitsuttomille

[/font][/color]
keskiviikkoisin klo 14-15[/center]

Ringissä jokainen pitää tunnin vuorotellen toisille. Tunnin aihe voi liittyä mihin tahansa ratsastuslajiin, leikit ynnä muut ovat sallittuja. Saman lajin tunteja ei saa pitää lähekkäin, poikkeuksena koulutunnit. Tunneille ei voi esittää toivehevosia. Maksuiksi käyvät tarinat, (sarja)kuvat tai runot. Toivoisin maksuihin ja tunteihin panostusta, ei mitään viiden minuutin hutaisuja.

Pidäthän tuntisi ajallaan. Myöhästymisestä on hyvä ilmoittaa. Jos tuntitarina ei ole tullut saman viikon sunnuntaihin mennessä, tunti perutaan. Tunnit eivät saa kuitenkaan myöhästyä laiskuuden takia! Ilmoita, jos tunninpitopäiväsi ei käy sinulle, niin vaihdetaan. Jos haluat pitää taukoa, ilmoita siitäkin. Näin sinun ei tarvitse osallistua tunneille taukosi aikana, eikä sinulle keräänny tuntimaksuja.

Valmennusta ylläpitää Aimie. Alkuperäinen idea on Eijan, joka piti aluksi valmennusta. Hoitajan pestin takia Aimie ei osallistu tunneille kuin harvoin, mutta hoitelee valmennuksen asioita ja pitää tunnit vuorollaan. Jos sinulla on kysyttävää tai muuta asiaa, esimerkiksi ongelmia tunninpidon kanssa, kirjoita topaan tai pistä Aimielle PM.

Osallistujat 6/6
Zaana
Catu
Meeri
Maria
Sirppa
Pesce

Tunninpitotaulukko[/color]

tunti

pvm

pitäjä

maksamatta

tunti

pvm

pitäjä

maksamatta

[/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]1.[/td]
[tr][td]8.7[/td]
[tr][td]Sirppa[/td]
[tr][td]Soniponi, Eija[/td]

[td]16.[/td]
[td]25.11[/td]
[td]Mooni[/td]
[td]ok[/td][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]2.[/td]
[tr][td]15.7[/td]
[tr][td]Tartsa[/td]
[tr][td]S, E[/td]

[td]17.[/td]
[td]2.12[/td]
[td]Catu[/td]
[td]ok[/td][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]3.[/td]
[tr][td]22.7[/td]
[tr][td]Liisa[/td]
[tr][td]S, E[/td]

[td]18.[/td]
[td]9.12[/td]
[td]Zaana[/td]
[td]ok[/td][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]4.[/td]
[tr][td]29.7[/td]
[tr][td]Essi[/td]
[tr][td]Soniponi[/td]

[td]19.[/td]
[td]23.12[/td]
[td]Aimie[/td]
[td]ok[/td][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]5.[/td]
[tr][td]5.8[/td]
[tr][td]Aimie[/td]
[tr][td]S, E[/td][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]6.[/td]
[tr][td]19.8[/td]
[tr][td]Zaana[/td]
[tr][td]ok[/td][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]7.[/td]
[tr][td]26.8[/td]
[tr][td]Luna[/td]
[tr][td]Henni[/td][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]8.[/td]
[tr][td]9.9[/td]
[tr][td]Catu[/td]
[tr][td]Henni[/td]
[/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]9.[/td]
[tr][td]16.9[/td]
[tr][td]Essi[/td]
[tr][td]Henni[/td][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]10.[/td]
[tr][td]23.9[/td]
[tr][td]Aimie[/td]
[tr][td]Henni[/td][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]11.[/td]
[tr][td]30.9[/td]
[tr][td]Zaana[/td]
[tr][td]Milena[/td][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]12.[/td]
[tr][td]14.10[/td]
[tr][td]Catu[/td]
[tr][td]Milena[/td][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]13.[/td]
[tr][td]21.10[/td]
[tr][td]Essi[/td]
[tr][td]Milena[/td][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]14.[/td]
[tr][td]11.11[/td]
[tr][td]Meeri[/td]
[tr][td]ok[/td][/tr][/tr][/tr][/tr]

[tr][td]15.[/td]
[tr][td]18.11[/td]
[tr][td]Maria[/td]
[tr][td]ok[/td][/tr][/tr][/tr][/tr][/table]
Rinkiläisten tiedot ja taidot
Kyseessä on Zaanan idea. Tarkoituksena on saada tunneista realistisempia, kun tiedetään rinkiläisten taso, kokemus, pituus sekä paino, ja millaisilla hevosilla on tottunut ratsastamaan. Näin erilaisia ratsastajia on helpompi ohjata.

Zaana: Pituus reilut 161 cm, paino n. 50 kg. Ratsastanut 5 vuotta. Tottunut ratsastaan hevosilla ja isoilla poneilla.

Catu: Pituus 156 cm, paino n. 38 kg. Ratsastanut n. 5 vuotta. Tottunut isoihin hevosiin ja myös pienempiin poneihin.

Meeri: Pituus 140 cm, paino n. 30kg. Ratsastanut vakituisesti vähän yli vuoden. Tottunut ratsastamaan isommilla poneilla.

Maria: Pituus 166 cm, paino n. 48 kg. Ratsastanut 4 vuotta. Tottunut ratsastamaan isoilla poneilla, ja hevosilla.

Sirppa: Pituus n. 158 cm ja paino 41-42 kg. Ratsastanut n. 6 vuotta. Tottunut ratsastamaan 120-145 cm poneilla, mutta menee hevosillakin.

Pesce: Pituus lähellä 150 cm, paino n.40 kg. Kaikenlaisilla hevosilla pärjää. Ratsastanut vähän yli 6 vuotta.

Aimie: Pituutta 161 cm, painoa n. 44 kg. Ratsastanut 4 vuotta, tottunut ratsastamaan isoilla poneilla.

[Sirppa]

8.7 Tasapaino ja siirtymis harjoituksia

Toimiston lista:

Eija – Siiri
Maiss – Aksu €
Soniponi – Pampula
Tartsa – Pikku €
Liisa – Humu €
Luna – Eppu €
Zaana – Pella €
Aimie – Tiia €
Essi – Luy €

Astelin kentälle jossa oli kuusi ponia ja kolme hevosta ja kaikki kaarrossa. Kävin tunttailemassa muutamia ratsastajia hevostensa selkään. Menin kentän keskellä olevalle tuolille.

- Hei vain kaikille! Tervehdin kuuluvalla äänellä ja vasataukseksi sain sanoja ”moi”, ”hei” ja ”terve”.
- Eli minä olen Sirppa ja pidän teille vuorostaan tunnin ja tunnin aiheena on Tasapaino ja Siirtymiset, selitin ratsastajille.
- Voisitte mennä kaikki uralle pitkin ohjin mutta ei yhteen jonoon! Hajaantukaa uralle, kerroin ratsastajille.
- Muistakaa tehdä paljon voltteja! Huutelin ohjeita tuoliltani.
- Tartsa saisi tehdä isomman voltin, kun se Pikku vain käy metrin voltin! Noin, parempi, sanoin.
- Eijalla on tosi tasainen käsi! Hyvä tuntuma, kehuin tyttöä.
- Luna pikkuisen kantapäitä alaspäin, Noin, opetin Lunaa.
- Essi! Pohkeita Luylle! Noin, sanoin.
- Älä vaan tipu Liisa! Tarraa harjasta! Huusin tytölle joka oli melkein tippunut.
- Hyvä Zaana, hyvä tempo, sanoin.
- Aimie onko sulla raippaa? Kysyin.
- Jos on niin käytä sitä vähän Tiiaan, jatkoin.
- Hyvä Soniponi ja Maiss, kehuin tyttöjä.
Katselin vähän aikaa kun ratsastajat yrittivät saada hevosensa liikkeelle. Osalta se onnistui leikiten kun taan joillain oli pientä ongelmaa. Käskin nostaa Harjoitusravin. Eijalla ei ollut mitään hankaluutta Siirin ravissa istumisessa. Maiss olisi saanut hiukan hillitä Aksua, sillä se paahtoi kuin viimeistä päivää. Soniponi hallitsi hyvin Pampulan. Tartsalla meni myös hyvin vaikka ne kädet saisivat olla ylempänä eikä ihan sään päällä. Liisalla oli tasapaino vähän hukassa harjoitus ravissa mutta kyllä Liisa pysyi Humun selässä. Lunalla ei ollut ongelmaa Epun kanssa. Eppu kulki kauniisti. Zaanalla meni hyvin, vaikka olisin kaivannut niitä voltteja. Aimie sai ihan hyvin Tiian liikkeelle. Essi pysyi hyvin Luyn harjoitus ravissa.
- Ottakaapa hetkeksi käynti! Huusin ratsastajille jolloin he siirsivät ratsunsa käyntiin.
- Haluatteko ensin ottaa siirtymisiä vai tasapaino juttuja? Kysyin.
- Nostakaa käsi ylös jotka haluaa ensin siirtymisiä! Ja käsiä nousi neljä.
- Eli ensin on sitten tasapaino juttuja! Sanoin.
- Nyt jaetaan kenttä neljään osaan ja tähän kulmaan tulee Aimie ja Essi, sanoin ja tytöt tulivat omalle ympyrälle.
- Sitten Tartsa, Liisa ja Zaana tulevat tuohon viereiseen ympyrään, kerroin.
- Ja Eija ja Soniponi menevät vastakkaiselle ympyrälle, kerroin.
- Ja viimeiselle ympyrälle menee Maiss ja Luna, kerroin.
- Nyt otatte siinä omalla ympyrällä kymmenen metrin voltit aina kun on tilaa! Huusin ohjeita.
- Ja harjoitus ravissa mennään, sanoin virnistäen.
Siirryin katsomaan Aimien ja Essin suoritusta.
- Onko helppoa? Kysyin tytöiltä.
- On tää ihan, Aimie vastasi.
- Niin, Essi myönsi.
- Odottakaahan mitä on vielä luvassa, sanoin virnistäen.
- Aimie muista sisä pohje ettei voltista tule pieni, sanoin.
- Essi onko tuo kymmenen metrin voltti? Kysyin.
- Öö.. Kai, Essi vastasi.
- Tuo on pikkuisen liian iso, sanoin hymyillen ja siirryin Tartsan, Liisan ja Zaanan luo.
- Miten teillä menee? Kysyin.
- Juu ihan hyvin vaikka on kuuma, Zaana sanoi.
- Ihan hyvin, Liisa sanoi.
- Jep, Tartsa sanoi.
- Eihän se Humun ravi ole kovin paha? Kysyin Liisalta virnistellen.
- Ei hirveän, Liisa sanoi.
- Muistakaa pohkeet, sanoin ennen kuin kävelin Eijan ja Soniponin luo.
- Onko helppoa hommaa? Kysyin.
- Sopivaa, Soniponi sanoi.
- Mukavaahan tämä on, Eija sanoi.
- Teillä ei näytä olevan ongelmia, sanoin.
- Juu ei oo, Soniponi sanoi kasvot punaisena.
- No sitten mie meen tuonne Maiss:in ja Lunan luo, sanoin.
- Moi tytöt, sanoin.
- Moi Sirppa, Maiss sanoi.
- Hei Sirppa, Luna sanoi.
- Teillähän menee hyvin, sanoin ja menin keskelle kenttää.
- Nyt kaikki ottaa käyntiin, sanoin.
Annoin tyttöjen levähtää hetken ennen kuin sanoin että jalkkarit kaulalle ja ravia ympyröillä ja jättää pois voltit. Sen sijaan ohjat ulko käteen ja käden pyöritystä. Aimiella ja Essillä meni hyvin tämä harjoitus. Kumpikaan ei meinannut tippua. Tartsalla, Zaanalla ja Liisalla tässä harjoituksessa oli vähän haastavuutta. Liisa tipahti kerran Humulta mutta ei onneksi sattunut. Tartsa ja Zaana heiluivat satulassa puolelta toiselle mutta pysyivät satulassa. Eijalla ja Soniponilla homma meni leikiten. Maiss:illa ja Lunalla oli ihan pientä heiluntaa, muuten hyvä. Vaidoimme suunnan ja teimme saman homman.

- No niin tytöt! Menkää uralle käynnissä, sanoin ja tytöt tekivät työtä käskettyä.
- Nyt otetaan siirtymis harjoituksia, kerroin.
- Jaan teidät kolmeen ryhmään ja saatte yhden suoran jossa teette näitä siirtymisiä, jatkoin.
- Tälle pitkälle sivulle voisi tulla Essi, Aimie ja Luna, sanoin.
- Keskihalkaisijalle voisi tulla Maiss, Tartsa ja Liisa, jatkoin.
- Ja toiselle pitkälle sivulle sitten Eija, Soniponi ja Zaana, jatkoin.
- Ensin siirtymisiä käynnistä laukkaan, sanoin.
- Ja siirtyminen tapahtuu tämän tötsän kohdalla, kerroin tytöille.
- Ja loppuu tämän kohdalla, jatkoin.

Essillä sujui hyvin laukan nosto ilman ravi askeleita. Aimiella tuli kaksi ravi askelta mutta korjasit sen ensi kerralla. Luna nosti kauniin ilmavan laukan, siitä plussaa. Maiss olisi saanut antaa terävämmän käskyn Aksulle, jotta se laukka nousisi paremmin. Tartsan pitäisi antaa Pikulle pohkeita jotta laukka säilyisi. Liisa onnistui tosi hyvin. Eijalla ei ongelmia laukan nostossa. Soniponilla käyntiin siirtyminen tuli liian myöhään mutta ei se haitannut tytöt menoa. Zaana sai tosi hyvin Pellan kuuntelemaan ja tottelemaan.

- Sitten tytöt voisittekin tehdä saman jutun toisin päin eli laukasta siirrytään käyntiin, vaikka onkin pienempi väli kuin äsken, kerroin.

Tämä harjoitus onnistui lähes samalla tavalla.

- Nyt voisi olla silleen että otetaan laukkaa uralla kevyessä istunnassa, sanoin saaden aikaan muutaman tuuletuksen.

Hetken päästä ratsut siirtyivät käyntiin pitkin ohjin.
___________________________________________________

MAKSUT

Aimie:
Toinen hoitsuttomien valmennuskerta alkoi, kun tämänkertainen tunninpitäjä Sirppa asteli kentälle. Tunnille oli mahdutettu varsin sekalainen seurakunta; kaksi shetlanninponia, kolme muuta ponia, suomenpienhevonen ja kolme hevosta. Oma ratsuni lehmänkirjava puoliveritamma Tiia seisoi kiltisti paikallaan, kun hyörin sen ympärillä kiristämässä satulavyötä ja laskemassa jalustimia. Hetken yrittämisen jälkeen pääsin selkään ilman punttaamista ja sovitin jalustimet.

- Hei vain kaikille! Sirppa huudahti, kun kaikki olivat lähes valmiita. - Minä olen Sirppa, ja pidän teille vuorostani tunnin, jonka aiheena on tasapaino ja siirtymiset. Sitten kaikki uralle, eikä yhteen jonoon!
Painoin pohkeet Tiian kylkiin ja se lähti löntystämään eteenpäin. Hetken kävelyn jälkeen Sirppa komensi meidät tekemään voltteja. Maiskutin ja annoin pohkeita, mutta hetken reipastumisen jälkeen Tiia alkoi taas hidastaa tahtiaan. Suomenpienhevostamma Humu sen sijaan oli riehakkaalla tuulella ja huomasin miten sen ratsastaja Liisa oli jo putoamassa. Sirppa huuteli tytöille ohjeita, ja huomasi sitten minut.
- Aimie, onko sulla raippaa? Jos on, niin käytä sitä, Tiiahan nukkuu! Sirppa sanoi. Pudistin päätäni ja Sirppa toi minulle kentän keskelle raipan. Tiia reipastui heti, kun kerran väläytin sille vähän raippaa.
- Ja sitten nostakaa harjoitusravi! Hoputin Tiiaa, ja se siirtyikin heti harjoitusraviin. Maiskutin ja kannustin sitä, että vauhti pysyisi yllä. Yritin olla pomppimatta, mutta se oli vähän hankalaa, koska en ole ollut pitkään aikaan puoliverisen selässä! Pääty-ympyröillä sain vauhdin pysymään yllä, mutta volteilla Tiia uhkasi hidastaa.

- Ottakaapa hetkeksi käynti! Sirppa huudahti ja siirsimme ratsumme käyntiin. Taputin Tiiaa kaulalle. Hyvä tyttö! kuiskasin. - Haluatteko ensin tasapaino- vai siirtymisjuttuja? Nostakaa käsi ylös nyt, jos haluatte ensin siirtymisiä!
Varoin visusti nostamasta kättäni, sillä halusin tietää mitä tasapainojuttuja Sirppa oli meille suunnitellut. Onni oli myötä, sillä käsiä nousi vain neljä, joka tarkoitti sitä että aloittaisimme tasapainoilulla.
- Nyt jaetaan kenttä neljään osaan, Sirppa sanoi ja selitti meille paikkamme. Päädyin kentän toiseen kulmaan ympyrälle yhdessä Essin ja Tiiaa reilusti isomman Luyn kanssa.
- Ottakaa siinä omalla ympyrällä 10 metrin voltteja, kun on tilaa, Sirppa ohjeisti. - Ja harjoitusravissa. Siirsin Tiian harjoitusraviin, ja tamman lönkötellessä eteenpäin annoin pohjetta jolloin tamma siirtyi nopeampaan tempoon. Tilaa riitti hyvin ja sain tehtyä monta volttia. Sirppa siirtyi ensimmäisenä meidän ympyrällemme.
- Onko helppoa? hän kysyi.
- On tää ihan, vastasin Essin nyökytellessä.
- Odottakaahan, mitä on vielä luvassa, Sirppa virnisti. - Aimie, muista sisäpohje, ettei voltista tule liian pieni. Maiskautin Tiialle ja painoin sisäpohjetta tiukemmin tamman kylkeen. Essi taas teki Sirpan mukaan himpun verran liian isoja voltteja. Jatkoimme ympyrällä ravaamista kunnes Sirppa oli käynyt kaikkien luona. Lopulta hän käski meidät käyntiin. Selkä tuntui jo kostealta ja Tiiakin yritti venytellä kaulaansa. Seuraavaksi otimme jalustimet pois jalasta ja ohjat ulkokädessä ympyrällä ravia! Minua hirvitti pitää vain toisessa kädessä ohjia, mutta pian totuin menoon, vaikka ravi pomputtikin hieman. Keskittymisen herpaannutti kerran vain mätkähdys, kun Liisa tippui Humulta. Pian tämän jälkeen vaihdoimme suuntaa ja homma jatkui.

- No niin tytöt, käyntiin ja uralle, Sirppa huudahti. - Nyt on vuorossa siirtymisharjoituksia. Jaan teidät kolmeen ryhmään ja saatte yhden suoran, jossa teette näitä siirtymisiä. Pääsin taas samaan ryhmään Essin kanssa, ja tällä kertaa ryhmässämme oli myös Luna Epulla. Sirppa siirsi tötsiä kentälle, joiden kohdalle siirtymisen täytyisi tulla. Siirryimme suoraan käynnistä laukkaan, mikä ei onnistunut ihan minulta. Tiia otti pari raviaskelta ennen kuin sain sen laukkaamaan, mutta seuraavalla kerralla olin tiukempi ja tamma nosti laukan.
- Seuraavaksi toisin päin, eli laukasta siirrytään käyntiin, Sirppa selitti. Tämä oli vähän hankalampaa, eikä raviaskelilta aina vältytty. Harjoituksen päätyttyä otimme vielä laukkaa kevyessä istunnassa ennen kuin annoimme pitkät ohjat. Hevoset olivat olleet kovilla, eikä villejä kiitolaukkoja nähty yhtään. Pian annoimme ratsuillemme pitkää ohjaa. Tiia pärskähteli ja venytteli tyytyväisenä kaulaansa. Hymyillen silitin tamman kirjavaa kaulaa, olinpahan saanut kunnon treeniä neidin kanssa.

Liisa:
Humun selässä oli hankala istua,
kuitenkin harvoin meinasin tippua.

Aina yleensä pysyn hyvin selässä
mutta tänään horjuin tunnin kulussa.

Oli Humun satula hassun liukas
täytyi pohkeet pitää koko ajan piukass'.

Oliko satulaan laitettu öljyä liikaa,
täytyy tentata satulanputsaajapiikaa.

Humun ravi pompotti
kun se eteenpäin tahdilla lompotti.

Ympyrällä sisäpohje,
se on pyöreän mallin ohje.

Jos sisäpohjetta et paina,
tulee siitä soikio aina.

Ei muuten mennyt aikaakaan
kun pääsin hiekkaa maistelemaan.

Kovasti kyllä hämmästyin
kun Humun selästä jalkaannuin.

Koskaan melkein en putoa,
en tahdo kentän hiekkaa kutoa.

Sattunut ei mihinkään,
kohta olin takaisin jo selässä tamman tään.

Ohjat takaisin ulkokäteen
pääsee pian laukannostoissa päteen!

No ei vaineskaan!
Laukka pian nostetaan.

Puolipidäte, sisäpohje
Sitten hevoselle laukannoston ohje.

Laukka nousee keinuva,
ei Humulla onneksi heiluva.

Helppo oli siinä pysyä
ei tarvinnut Sirpalta ohjeita kysyä.

Kun viimein jäähdyteltiin
kerrattiin tuntia mielissä niin.

Opettajassa, oppilaissa, aina on kehityksen varaa
niin sitä kuljetaan tätä ratsastuksen saraa.

Essi:
Tulin tallin pihaan ratsastuskassi kädessä, Menin talliin sisälle jossa Sirppa oli jo ja pari mutta tunnille menijää. Kävelin tuntilistan luokse ja etsin oman nimeni joka oli viimeisenä. Luin kellä pääsin, Lyulla ihan kivaa kokeilla Lyuta eka kertaa ajattelin.

Tunnille menevät hevoset olivat jo karsinoissaan valmiina varustusta. Otin Lyun varusteet ja kävelin sen karsinan luo.
Otin harjapakista pölyharjan ja aloin putsaamaan Lyun kaulaa.
Kun sain sen puhtaaksi otin Lyun satulan ja asetin sen kaulalle liujuttaen sen oikeaan kohtaan selkää. Suoristin satulahuovan hyvin ja laitoin satulavyön kiinni.

Siirrin Lyun riimun sen kaulalle ettei se karkaisi liikkumaan kun laitan sille suitset. Lyu antoi kuolaimet hyvin suuhunsa. Se nosti vain kerran päätään korkealle etten ylettänyt laittamaan suitsia korvientaakse. Vihdoin sain sille suitset päähän. Katsoin että muutkin oli valmiita. Laitoin kypäräni päähäni ja otin hansikkaat ja raipan käteeni.

Talutimme peräkanaa hevoset kentän keskelle. Asetin ohjat Lyun kaulalle ja punnersin sen korkealle satulaan. Kiristin satulavyön vielä hyvin ja asetin jalat jalustimiin. Hajaannuimme uralle pitäen edellä menevään välimatkat. Menimme alku käynnit rauhassa. Pidin Lyun reippaassa käynnissä ettei takana oleva joutunut meidän takia hidastelemaan.

Kun olimme menneet alku käynnit Sirppa käski meidät kaikki harjoitusraviin. Kehotin Lyun reippaaseen raviin mutta jouduin siltikin napsauttamaan sitä pepulle raipalla vähän kun se meinasi hiljentää käyntiin kesken ravin. Sain kuin saikin Lyun ravaamaan joten kuten hyvin. Teimme isoja voltteja ravissa että käynnissä.

Kohta vaihdoimme suuntaa ja sama uudelleen. Sirppa jakoi meidät ryhmiin minä olin kahdestaan Aimien kanssa. Sirppa käski meidän tehdä tasapaino harjottelua. Teimme kymmenen metrin voltteja mutta ensimmäinen minulla meni liian isoksi.

Sirppa kiersi kaikkien luona ja antoi meidän sitten mennä vähän käyntiä. Pian sirppa käski laittaa jalustimet kaulalle ja harjoitus ravia ympyrällä. Asetin jalustimet Lyun kaulalle ja siirsin raviin. Lyun selässä oli helppo pysyä koska sillä oli niin ihanan tasainen ravi. Teimme sitä jonkin aikaa ja sitten teimme saman erisuuntaakin. Sirppa käski meidän mennä jalustimet jalassa jo käyntiä uralle.

Siirsin Lyn uralle pitäen välimatkan edellä menevään.
-Nyt aloitamme siirtymis harjoitukset, sanoi Sirppa.
-okei, kuului kaikkien suusta.
Sirppa kertoi mihin kenen kin piti mennä ja mitä piti tehdä. Ensin menimme niin että piti mennä käynnistä suoraan laukkaan ettei ravia skelia tullut. Minulla ja Lyulla meni todella hyvin ei ravi askelia yhtään. Joillakin tuli pari raviaskelta väliin mutta toisella kerralla onnistui paremmin.

Teimme myös saman toisinpäin laukasta käyntiin. Sekin meni minulla ja Lyulla hyvin. Sitten tunti alkoikin olla lopussa. Otimme Sirpan käskystä käyntiä uralla pitkillä ohjilla. kohta menimme kaartoon ja kehuimme ainakin minuutin heposiamme ja tipputauduimme alas selästä. Jalkani olivat vain vähän puutuneet.

Luna:
Avasin Epun karsinan. En tiennyt miksi, mutta tänään en halunnut ratsastaa. Minua pelotti. En ikinä ikinä olisi normaalipäivänä pelännyt Eppua, mutta tänään... tänään vaan nyt sattui pelottamaan. Kuin aloittelia konsanaan nappasin päitset käteeni ja työnnyin varovasti ruunan karsinaan. Juuri ja juuri uskalsin napata Epun kiinni ja sitoa ruunan.
-Tarttetko apua, ovelle työntynyt Elkku kysäisi.
-No kiitti, sopersin vastaukseksi.
.Mistäs moinen kammo, tyttö kysyi ihmeissään nähdessään pelokkaat silmäni.
-No ku tota mä olin toissapäivänä hoitamassa yhtä oria joka no totanoin potkas mua kylkeen... ja sitte se puras mua ranteeseen.
-Eikä mahto sattuu, Elkku totesi myötätuntoisesti.
-joo mun hengen pelasti turvaliivi jonka äiti pakotti mulle, mumisin.
-no hyvä että pakotti, Elkku sanoi ja katseli minua pukiessani liiviä päälle.
-Hae satula ja suitset, mä meen pesemään kädet, Elkku sanoi ja lähdimme matkoihimme.

-Eppu karkaaa, kuulin äkisti jonku huutavan!
-Eei kiljaisin ja juoksin tallikäytävälle
Yht äkkiä hevospelkoni oli kadonnut. Juoksin ruunan perään minkä jaloistani pääsin, mutta myös Eppukin osasi juosta ja kovaa. Tosin herra innostuikin enemmän suuresta ruohopläntistä tallipihan kupeessa ja suuntasikin sinne.
-Nonnii tuhma karkailia, nurisin Epulle ja nappasin herran kiinni.
Talutin Epun talkaisin talliin ja heitin satulan selkään. Muut olivat jo menneet.

-Vihdoin, huokasin saapuessani kentälle. Muut olivat jo päässeetkin hevostensa selkään. Ponnistin rivakasti selkään ja lähdin pitkin ohjin kävelemään.

Pian aloitimme tasapainoharjoituksilla. Minulla meni hyvin mutta ravissa pompin hieman.
-Että on kuuma, valitin Maissille
Pian aloitimmekin jo siirtymiset. Epun siirtyminen meni ongelmitta eikä minun tarvinnut tehdä muuta kuin nauttia laukasta. Teimme tämän vielä toisinpäin ja lopuksi laukkasimme pitkiä sivuja. Nautin viimasta ja ihanasta laukka huumasta.
-Sitten hetki ravia, Sirppa huusi.
Ravasimme vielä hetkisen ja siirryimme sitten käyntiin.
Kiittelimme Sirpppaa tunnista hyppiessämme alas hevostemme selästä.

Maiss:
Listassa lukee mulle Aksu!
Se poni on kyl' VÄHÄN paksu..
Ei haittais mua yhtään lento
koska olo on tänään tosi rento.

Iloisesti Aksun selkän meen,
ja heti pienen voltin teen.
Sitten pitää raviin siirtää
ja hevosten kaviot uraa piirtää.

Nyt ponit innoissaam laukkaa.
Voi, tuota Pampula raukkaa:
Ei Aksun perässä pikkuponi pysy.
- Onks Pampu ihan loppu? Sirppa kysy.

Kohta tulemme jo ratsailta alas.
Luyn peräs' joka on iso kuin valas,
talutan Aksun talliin ruokaa syömään.
Ei pikkuponeja kukaan pysty lyömään!




Zaana:


Tartsa:
tinypic.com/view.php?pic=t9e0bp&s=3

[Tartsa]

Leikkitunti

tuntilista:

Soniponi-Cassu
Eija-Tiia
Maiss-Humu$
Sirppa-Sentti $
Liisa-Pampula$
Luna-Pella$
Zaana-Pikku$
Aimie-Eppu$
Essi-Jambo$


Kävelin kentälle jossa kaikki olivat jo kaarrossa. Kukaan ei ollut laittanut satulaa joten kysyin:
-Tarviiko kukaan punttausta? Muutamia käsiä nousi ja kävin punttaamassa heidät selkään.
-Eli olen Tartsa ja pidän tämän tunnin teille. Ja voitte siirtyä nyt oikeaan kierrokseen pitkin ojin, sanoin kuuluvalla äänellä.

Hetken päästä käskin tytöt raviin.
-Eija! Kantapäät alas niin sinun on helpompi istua Tiian ravissa,huusin tytölle kentän toisesta päästä.
-Zaana anna Pikulle hieman enemmän pohkeita. Noin,paljon parempi, sanoin.
-Sirppa, älä kulje sen Pikun hännässä kiinni. Tee siitä voltti,niin hyvä, oheistin tyttöä.
- Essi ota ohjia enemmän käteen ja kantapäät alas. Noin, eikö olekkin paljon parempi istua? Kysyin.
- Onahan tässä,Essi sanoi. ja alkoi valua toiselle puolelle.
-Älä vaan tipu! Huudahdin Essille ja juoksin auttamaan.

- Sitten ottakaa käyntiin,sanoin.
-Menkää tuohon päähän ja tehkää siellä jonkun aikaa pääty ympyrää,sanoin ja osoitin maneesin puoleista päätyä.
Kannoin molempien pitkien sivujen päähän este tolpat.
-Elikkäs jaan teidät ryhmiin.Ensimmäiseen ryhmään tulee soniponi,maiss,Aimie ja Liisa; ja toiseen ryhmään Eija,Sirppa,Luna,Zaana ja essi. sanoin
-Ryhmän ensimmäinen jäsen lähtee matkaan ja käy kirtämässä tuon tolpan tuolta toisesta päästä ja kun on ohittanut tämän puomin tästä niin seuraava saa lähtä matkaan.
onko ymmärretty? Kysyin ja sain nyökyttelyjä vastaukseksi.
- No aloitataan, Sanoin.
Ratsukot asattuivat jonoon.
-Eli ensimmäisen rymän ensimmäinen ratsastaja käy kaksi kertaa. Paikoillanne, valmiit, Hep! Huusin toisesta päästä.
Maiss ja humu lähtivät matkaan ravissa niin myös Sirppa ja sentti, mutta sentti tuli ensimmäisenä kotiin sillä humu tiputti käyntiin . Luna ja Pella lähtivät matkaan ja sitten
Aimie ja eppu myös. Tämän kierroksen ratsastajat olivat tasavertaisia kun tulivat maaliin. sitten lähtivät Soniponi Cassulla käyntiä kun Eija lähti tiialla raviin ,mutta kun tiia tuli Cassu rinnalle niin soniponi maisktti sen
raviin. Tulos oli taas tasa vertainen. Liisa lähti raviin kun Essi lähti jambolla raviin ohittamaan
Liisaa ja Pampulaa. Jambo tuli ensin maaliin joten zaana lähti ensimmäisenä ja perään lähti maiss humulla. maaliin kuitenkin tuli ensimmäisenä zaana ja pikku
, mutta humu tuli maiss:in kanssa muutama sekunti myöhemmin.
-Jippii!Huusi Luna.

- No niin, sitten ottakaa vasenkierros ja laukkaa, sanoin tytöille.

-Jippii !!!! huusi Sirppa Sentin selästä.
Sitten kaikki olivatkin jo laukassa.
-Eija! Kantapäät alas, sanoin tytölle joka huojui tiian selässä.
-Maiss ja Essi ohjia enemmän käteen! Ja Luna pois Sentin hännästä roikkumasta! Voltti siihen.Noin ,parempi,Huusin kentän keskeltä.

-Sitten ottakaa käyntiin1 huusin työille samalla kun asettelin pientä ristikkoa kentän keskelle.
-Elikkäs Maiss voisi aloittaa tulemalle tämän ristikon laukassa tuolta päädystä.sanoi ja osoitin maneesia kohti.
sitten maiss nosti Humulla sulavan laukan ja kaarsi estettä kohti.
-hienoa,sanon tytölle joka oli mennyt esteen hienosti. Sitten lähti Sirppa Sentillä tulemaan estettä kohti,mutta kun oltiin jo esteen lähellä Sentti ponnisti kaukaa jolloin Sirppa horjati mutta pysyi silti selässä.
-Hyvä Sirppa, sinulla on tosi hyvä tasapaino, kehuin tyttöä.
Sitten lähti liikkeelle Soniponi ja cassu. Heilä meni este hienosti mutta Cassu olisi saanut laukata enemmän.
sitten oli vuorossa Eija ja Tiia. Kaksikko lähestyi estettä kohti ja meni yli mutta este tippui.
-hyvin se meni, mutta Tiia oisi saanut laukata enemmän kun se siinä loppu vaiheessa hiljensi, sanoin tytölle.
Nyt lähti vuorostaan Liisa ja Pampula kun olin laskenut estettä. pampula hyppäsi hienosti esteen yli ja teki vielä pienet ilo pukit.
-Hienosti meni, kehuin tyttöä.
sitten menivät Pikku,Pella, Jambo Eppu. Kaikilla meni hienosti,mutta Pikku laukkasi kerran esteen ohi.


-Siten ottakaa oikeasa kierroksessa kevennettyä ravia, sanoin tytöille virnistäen. sain vastauksi muutamia irvistyksiä ja huokaisuja.
- Ja muistakaa kantapäät alhaalla ja selkä suorana, huusin tytöille.
-Aimie! Kantapäät alas ja selkä suoraksi. oheistin tyttöä.
-Sitten nostakaa laukka ja menkää kevyeeseen istuntaan, sanoin tytöille.
Sitten tytöt olivatkin jo laukassa ja kevyessä istunnassa.
-Eija ota Tiian harjasta tukea Ja kantapäitä alas. Noin paljon parempi, sanoin tytölle.
-Maiss! tee siihen voltti, huusin tytölle joka oli Cassun hännässä kiinni.

-sitten ottakaa raviin! huusin tytöille.
-No miltä tuntui? kysyin Sirpalta joka meni ohitseni.
-Ihan kivalta, mutta kevennetty ravi oli tuskallista, tyttö sanoi ja hymyili.
-Maiss, millaista humun kanssa oli? kysyi tytöltä.
- Tosi mukavalta, tyttö sanoi.
-Soniponi, oliko Cassu mukava? Uteliun tytöltä joka hymyili.
- Oli! Aivan ihana, Soniponi sanoi.
-Ent oliko Tiia kiva? kysyin Eijalta.
- Joo ihan OK, sanoi Eija.

-Ottakaa nyt käyntiin ja antakaa pitkät ohjat! huusin ratsastajille.
-No. Aimie miltä Eppu tuntui? utelin tytöltä.
- Kivalta. Tällä herralla on kiva laukka.Tyttö hymyili ja sanoi.
-Entä Jambo? Kysyin Essiltä.
-Mukava ravi ja tosi kiltti.Essi vastasi.
-onko Pikku kiva? kysyin Zaanalta.
- Joo on ihana, sanoi Zaana.
- Entä oliko Pamula ja Pella kivoja? kysyi niiden ratsastajilta.
-Joo, vastasivat Luna ja Liisa kuorossa.
-Selvä sitten menkää kaartoon ja viekää hevoset talliin. Sanoin.
___________________________________________________

MAKSUT

Sirppa:


Essi:
Nousin Laurin moottoripyörän takaa pois kassini kanssa.
-Kiitti kyydistä, sanoin Laurille.
-Eipä mitään matkanvarrelehan sä jäit, Lauri huusi perääni ja pnärpytteli mopollaan tiehensä.

Avasin tallin oven ja tervehdin tunnin pitäjää nimeltä tatatadaa Tartsaa.
-Hei Tartsa, sanoin ja kävelin tuntilapun luokse rauhassa.
-Jees pääsen Jambolla, sanoin Liisalle joka etsi omaa nimeään lapusta.
-Hyvä onni sinulla ja myös minulla sinänsä koska pääsen Pampulalla.
-Voi, söpöys, huudahdin ihastuneena.

Huomasin että kukaan heposista ei ollut sisällä eli hain riimunvarren ja lähdin hakemaan Jamdoa laitumelta.
Jambo antoi onneksi portin luona helposti minulle kiinni.
Talutin Jambon sen omaan karsinaan ja aloin harjaamaan sitä pölyharjalla. Kun sain kuraisen Jambon siistiksi lähdin hakemaan sille suitsia ja suojia. Kun tulin takaisin Jambo seisoi karsinassaan kiltisti.

Siirsin riimun Jambon kaulalle laittaakseni suitset. Ensin Jambo testasi saanko sille suitset mutta kun ärähdin sille vähän se luovutti ja laski päänsä alas ja antoi laittaa suitset hyvin päähänsä. Laitoin Suojat hyvin paikoilleen ja lähdimme Tartsan perässä kentälle.

Kentällä laitoin ohjat Jambon kaulalle ja punnersin kaikin voimin Jambon selkään, vasta viidennellä kerralla se onnistui. Lähdimme kiertämään uraa etsien hyvää istuntaa. Kerran Tartsa joutui minun ottamaan enempi ohjia käteen niin istunta olisi helpompaa.

Kohta Tartsa kärki meidän mennä kevennettyä ravia ja valitettavasti melkein kaikkien kasvoilla paistoi irvistys myös minun. Yhtäkkiä aloin liukumaan vasemalle puolelle ravissa ja Tartsa riensi apuun etten tippuisi, ja onni oli matkassa en tippunut.

Kohta nostimme laukan ja se oli aivan ihanan keinuvaa Jambolla.
Meidän jaettiin kahteen ryhmään ja otimme leikkimielisen kisan.
Kisan lopussa kun minä olin vuorossa ohitin Liisan ja Pampulan rennosti ja tulin ensimmäisenä maaliin että Zaana pääsisi matkaan. Lopussa kuitenkin meidän joukkue voitti.

Otimme laukkaa uralla sillä aikaa kun Tartsa rakensi omin käsin meille ristikon. Välissä hän kävi pienentämässä sitä Pampulalle joka oli joukon pienin. Minulla ja Jambolla se este meni loistavasti yli. Menimme sen vielä pari kertaa laukassa ja ravissa tisesta suunnasta.

Otimme tunnnin lopussa loppukäynnit ja huomasin että Jambolla oli pieni hiki. Otimme kaartoon ja tipputauduimme selistä. Jalkani olivat aivan makaroonilla kun lähdin viemään Jamboa sisälle.

Tallissa huomasin että Lauri oli jo palannut kaveriltaan ja oli loppu ajan katsonut tuntiamme.
-Terve sähän ihan liidät ton selässä ristikolla, Lauri raportoi kun otin Jambolta suitsia karsinassa.
-Miten niin ja tule auttamaan näisen suojien otossa,sanoin Laurille.
-Okei, sanoi Lauri ja tuli karsinaan. Lauri kuitenkin tervehti Jamboa ennen kuin alkoi ottamaan suojia etusista.
Olin iloinen siitä ettei Lauri pelännyt hevosia.
Vein suitset ja palasin jolloin lauri taputteli Jamboa ja ojensi sille porkkanan taskustaan.

Vein suojatkin ja vein Jambon laitumelle syömään. Sitten keräsin tavarani ja nousin Laurin kyytiin.

Liisa:


Aimie:
Epun selkä on kaukana tuolla jossain
punttausta taidan tarvita ain.

"Kuules neiti, olet aika pikkuinen", Eppu sanoo
ja minua hirvittää.
Pian kuitenkin pelko katoo
kun ravataan pääty-ympyrää.

Pian kilpailu alkaa,
rata meitä edessä odottaa.
Joukkueissa on kummassakin voitontahtoa,
"Mennään kovaa", ohjeistan Liisaa, Maissia ja Soniponia.

Ei mahdettu mitään,
kun toisille hävittiin.
Käskystä laukkaan sännätään,
Vauhdissa kyllä muut voitettiin...

Jännitys vasta alkoi
kun Tartsa ristikon kentälle kantoi.
Eppu laukkaan ryntää
ja este kauas allemme jää.

Lopuksi on vuorossa tuskaa:
kevennettyä ravia ilman satulaa!
Tämä vielä muistetaan, kaikki marisee,
mutta silti tyytyväisinä hymyilee.

Zaana:


Maiss:
Leikkejä on tänään vuorossa.
- Jippii! kaikki huutaa kuorossa.
Humu on mulle listaan laitettu,
sitä listaa on vähän taitettu.

Humun selkään Tartsa mut punttaa
ja listasta mun nimeä lunttaa.
- Maiss sä oot aika pieni, se sanoo.
Ja Humu sen taskusta karkkia anoo.

Aloitamme viestillä Tartsan tunnin.
Mutta Humu on näkevinään lunnin,
ja siksi se käyntiin sitten siirtyy.
Humu näkee: lunnin jälkiä hiekalle piirtyy.

Sitten me alamme ristikkoa hypätä
ja Humu alkaa ajatuksesta tykätä.
Kohta liidämme esteen yli
ja Humua odottaa Shinan syli.

Kevyessä istunnassa laukkaamme
ja siinä vaikean palan haukkaamme.
Hyvä ettei kukaan tippunut selästä
koska olisi saanut mukaan hiekka-evästä.

Eikä, tunti on jo nytten loppu!
Tuli maneesista pois melkoinen hoppu,
koska toinen tunti kohta jo alkaa
eikä silloin saa paikalla olla ihmisen jalkaa...

Luna:
Pellan selkään kapuan
Uralle ratsuani hamuan

Pellan vatsa on aikamoinen
tuohon kai mahtuukin varsa tai toinen

Pella on todella pikkuruinen
tänään myös todella kovasuinen

ympyrään ohjataan ratsu jos toinen
pienellä puolella tungos on moinen

Sentti on ori tuo aika moinen
hännässä roikkua ehkä voinen

Lopuksi laukataan aikalailla
kuka eka on kentän laidalla

Tunti mukava oli taas
Pella jo seisookin ponien haas

[Liisa]

22.7. KÄYTÄ MIELIKUVITUSTASI HYVÄKSI!

Ripustin taululle listan tuntilaisista, ja ympärilleni alkoikin kertyä tyttöryhmä, joka toisteli ”kenellä mä menen”, ”jee!”, ”mielikuvituksen hyväksikäyttö ratsastaessa, mitä se tarkoittaa?” ynnä muuta aiheeseen liittyvää. Hymyilin vain ja hoputin tyttöjä hakemaan hevoset sisälle. Lista kuului näin:

Maiss – Pampula $
Eija – Eppu
Tartsa – Pella $
Zaana – Humu $
Aimie – Aksu $
Essi – Siiri $
Soniponi – Tiia
Luna – Pikku $
Sirppa – Jambo $

Puolen tunnin kuluttua kentällä kävi kuhina. Kaikki mittasivat jalustimet, kiristivät vyöt ja nousivat selkään ilman erikoisempia kommelluksia. Jäin istumaan kentän laidalle ja seurasin ohi kulkevia ratsukkoja katseellani.
- Luna, pidä Pikku heti alusta saakka poissa sieltä ruohotupsuilta. Se poni tietää, ettei se saisi mussuttaa niitä aidan alla olevia korsia, mutta se haluaa silti yrittää, minä ohjasin. Luna sai nostettua Pikun pään ylös ja poni jatkoi matkaansa hieman loukkaantunen näköisenä.
- Eija ja Aimie, pidentäkää jalustimia yhdellä. Sirppa voisi lyhentää.
He tekivät työtä käskettyä. Pian kaikki kävelivät pitkin ohjin uralla, ja olin lämmittelyyn tyytyväinen. Kohta olisi aika ravata, mutta sitä ennen tuntilaiset saisivat kuulla, mitä minä siis tarkoitin mielikuvituksella tunnilla.
- Joskus ihmiset ratsastavat vain niin, että ohja, pohje, poni kääntyy, pohje, pohje, poni liikkuu. Itselläni on ainakin hyödyksi se, että käytän mielikuvitustani ratsastamisen aikana, minä kerroin, ja tuntilaiset nyökkäilivät.
- Tässä alkukäynneissäkin voi käyttää mielikuvitusta. Mukautukaa täysin hevosen käyntiliikkeisiin ja kuvitelkaa, että kävelette itse. Oikea, vasen, oikea, vasen. Löydättekö tahdin?
- Tämä ei ole yhtään erilainen ratsastustapa kuin normaalikaan, käytetään vaan vähän aivoja. Se voi tehostaa liikkeitänne.
- Kuten, kun laukkaatte, ette voi pomppia, vaan teidän on keinuttava mukana, kuin keinuhevosen selässä. Jos kuvittelette menevänne harjoitusravia Humulla ilman satulaa, kun laukkaatte, te pompitte ylösalaisin ja koko laukka menee sekaisin, minä virnistin. Kuin protestiksi, Humu pärskähti äänekkäästi ja tuntilaiset tirskuivat.
- Tällä tunnilla tutustutaan siihen, että ajatuksen voimalla on todellakin merkitystä ratsastaessanne ja kaikki on meneillään siellä aivoissa, minä selvensin.

- Okei, voitaisiin alkaa sitten ravailla. Otetaan ensin yksi kerrallaan, kuin alkeistunnilla oltaisiin. Menkää kaikki muut uran sisäpuolelle, ihan koko kierrosta, mutta kuitenkin niin, että uralla mahtuu ravaamaan ilman esteitä. Otetaan nyt vaikka listan järjestyksessä. Maiss ja Pampula siellä. Onko Pampula vähän laiskana?
- Joo, Maiss ähkäisi ja painoi pohkeitaan voimalla ponin kylkiin.
- Otetaan sieltä sittenkin vaikka Siiri ja Pikku mukaan. Okei. Jos poninne on laiskana, alkakaa laulaa päänne sisällä laulua. Jotakin kovaa, vihaista, oikein menevää rokkia, minä opastin ja annoin pienen tyylinäytteen. Tuntilaiset purskahtivat nauramaan.
- Jotain voimalaulua oikein, mistä tulee kamala adrenaliiniryöppy, minä nauroin.
Maiss oikein eläytyi päänsisäiseen lauluunsa, mutta se myös auttoi. Pampula nosti ravin, kuten myös Siirikin. Kun raippa hipaisi Pikun lautasia, sekin kuitenkin nosti ravin ja ravasi komeasti niin kauan, kunnes käskin Maissin, Essin ja Lunan takaisin uran sisäpuolelle.
- Eikä, se laulu jäi päähän soimaan, Essi nauroi.
- Sellaista käy. Ja joskus jouduin mielikuvituslaulamaan koko tunnin, kun menin tosi laiskalla pollella, minä naurahdin ja kutsuin seuraavaksi uralle Jambon, Pellan ja Epun.
- Teillä ei pitäisi olla sen laiskuruuden kanssa juurikaan ongelmia. Ainakaan Jampalla tai Epulla. Okei, nostakaa raaaaa-vi!
Ratsukot nostivat ravin, mutta Jambo kiihdytti kuin mikäkin Ferrari ja Eppu puksutti eteenpäin mitäkin kiitoravia. Sirppa ja Eija nojasivat taaksepäin ja pidättivät ohjista, mutta sillä ei näyttänyt olevan hevosiin kovinkaan paljon vaikutusta.
- Nyt, laulakaa päänne sisällä oikein rauhallista laulua, oikein rauhallista kehtolaulua, ja kuvitelkaa, kuin olisitte todella unisia. Haukotelkaa oikein. Rentous tarttuu hevosiin, eivätkä ne näe syytä juosta puksuttaa niin lujaa. Jos ratsastaja istuu jännittyneenä siellä selässä, se yllyttää hevosta. Lisäksi sekin yllyttää, jos jää ohjiin sahaamaan. Se voi aiheuttaa kipua, jota hevonen yrittää paeta juoksemalla lujempaa. Okei, rauhallinen laulu. Tosi rauhallinen.
Eppu ainakin näytti rauhoittuvan. Sen pää painui alaspäin ja taakka Eijan käsillä keveni. Hetken kuluttua myös Jambo henkäisi syvään ja sen askelet rauhoittuivat silminnähden.
- Oikein hyvä, Eija ja Sirppa! Noin sitä pitää! Ja Pella ravaa hyvin, Tartsa. Vähän voisit painaa lisää pohkeita kylkiin ja laittaa vauhtia siihen poniin… hyvä, hyvä. Ketkäs ovat vielä tulematta? Tiia, Aksu, Humu? okei, tulkaa te uralle, muut siellä uran sisäpuolella. Nostakaa ravi. Tiialle lisää pohkeita, nyt joku räväkkä laulu siellä pään sisässä! Ei saa kuitenkaan eläytyä liikaa, on huolehdittava, etteivät pohkeet tai kädet heilu. Humullekin pohkeita, ja Aksulle sellainen rauhallinen kehtolaulu. Noin, nyt kaikilla on hyvä ravi!
Samassa eräs tallin pihaan pysäköity suuri maastopyörä kaatui kentän lähellä, ja se sai Aksun säikähtämään oikein kunnolla. Aksu nousi pystyyn ja steppasi sivuaskelia.
- Aimie, pidätä, pidätä, rauhoitu! Rauhallinen laulu, voit hyräillä sitä ääneenkin, niin Aksu rauhoittuu.
Poni jäi katselemaan kauhistuneena kentän laidalle, kaikki lihakset jännittyneinä ja värähdellen. Hetken kuluttua se otti pari harkitsevaa askelta.
- Okei, ihan rauhassa, poika. Pyörä se vain oli, Aimie rauhoitteli.
- Hienosti hoidettu tilanne. Hei, mitä täällä on tapahtunut! Tiia ja Humu heti raville! Hopi hopi!
Tiia nosti laiskahkon ravin, mutta Humu kieltäytyi ravaamasta kokonaan.
- Humu raville!
Epäonnisten tapahtumien sarja ei ollut suinkaan ohi. Joltakin tallin pihalla olleelta vieraalta oli karannut koira, ja kun Soniponi ravasi Tiian kanssa portin ohitse, koira hyökkäsi uralle ja räkötti Tiiaa oikein urakalla. Hevonen ei epäröinyt hetkeäkään, vaan nosti säikähtäneen kiitolaukan. Soniponi roikkui selässä.
- Pidätä, pidätä! Soniponi, kuvittele pysähtyväsi itse! Älä mukaudu lainkaan Tiian liikkeeseen – kuvittele, kuin sinusta tippuisi Tiian selän läpi ankkuri! Noin, ja hyräile jotakin rauhallista laulua. Hyvä hyvä. Pitäkää koiranne kiinni tallialueella, kiitos, näittehän mitä olisi voinut tapahtua! Nyt saavat säikähtämiset riittää. Kaikki uralle, ohjat tuntumalla, reipasta käyntiä.

Hetken kuluttua nostimme ravin.
- Soniponi ja Luna, oletteko huomanneet, että te nojaatte vähän liikaa eteenpäin ravissa?
Tytöt vilkaisivat minua ja kohauttivat olkiaan.
- Kuvitelkaa, että teillä on häntä selkärangan jatkeena. Sitten pistätte häntänne allenne ja istutte sen päällä, niin, ettei se pääse leiskumaan ympäriinsä ja pelästyttämään hevosta. Hyvä Luna, selkäsi suoristui heti! Noin, Soniponi. Tuosta se lähtee.
- Tämä on hauskaa, Maiss virnisti ravatessaan ohitseni.
- Hyvä, että ajattelet niin, minä nauroin.
- Nyt sitten poikkiradan suunnanmuutos ja sen jälkeen oikea kierros. Tehkää avuistanne höyhenenkeveitä ja kääntäkää ratsunne ajatuksen voimalla – ai miten vai? Ajatelkaa, että liikutte itse vasemmalle, siis suuntaan, johon käännytään. Kääntykää ja liikkukaa itse vasemmalle, niin ratsunne yrittää pysyä tasapainossa kanssanne ja sekin kääntyy! Saattaa vaatia hieman harjoittelua, mutta onhan meillä aikaa. Selvä. Aimie ja Aksu kärkenä. Käyttäkää mahdollisimman vähän ohjaa, pohkeita hyvin kevyesti. Kääntäkää itsenne!
Oli käännöksen aika, mutta Aksu ei oikein ymmärtänyt, mitä sen kanssa ajettiin takaa. Poni kyllä kääntyi, mutta luuli, että kyseessä olisi voltti, ja jatkoi käännöstä.
- Suorista itsesi, Aimie, suorista!
Aimie suoristi itsensä satulassa ja pienellä ohjasavulla sai Aksun suoraksi poikki radan.
- Hyvä alku siinä oli jo. Muistakaa suoristautua ja istua taas hevosen keskelle, kun käännös on loppu, minä hymyilin.
Seuraavana oli vuorossa Eija ja Eppu. Eppu kääntyi rauhallisesti ja jatkoi suoraan poikki radan, tosiaankin kuin ajatuksen voimasta.
- Hienoa Eija! Minä kyllä näen, jos käännätte ohjasta.
- Nyt sitten loppujono, jatkakaa puoli kierrosta ja tehkää uudelleen poikki radan tuolla toisella sivulla, etteivät hevoset ala automaattisesti kääntyä, kun edellä olevakin kääntyy, minä opastin ja pyysin Aimien ja Eijan ympyrälle päätyyn.

Seuraavaksi Maiss ja Pampula. Pampula ei kääntynyt, vaan jatkoi suoraan uraa pitkin.
- No, yritä Maiss uudelleen! Käännä siitä! Ota vähän ohjaa ja pohjetta avuksi!
Nyt Pampula kääntyi.
- Hienoa. Tosiaan tuo mielikuvitus on vain apukeino, tarkoitus ei ole ratsastaa pelkästään sen voimalla. Sitä mielikuvitustaitoakin voi treenata, minä hymyilin.
Soniponi ja Tiia sekä Essi ja Siiri saivat ratsunsa kääntymään pienen temppuilun jälkeen sinne minne pitikin. Jamppa kääntyi kuin ajatus vain, mutta Pikkua ja Humua piti avittaa hieman enemmän ohjalla ja pohkeella. Jo tehtävän suorittaneet ravasivat ympyrää toisessa päädyssä.
- Okei! Pellakin meni oikein hienosti, minä kehuin. En ollut nähnyt juurikaan otetta ohjissa enkä painetta pohkeissa.
- Kaikki käyntiin. Kohta aloitetaan laukannostot.
Monien hevosten korvat kääntyivät eteenpäin ja askeleet nopeutuivat, kun ne kuulivat sanan ”laukka”.
- Aimie pitää pohkeet paikallaan! Zaana, alapohkeesi, siis polvesta nilkkaan, on vähän liian edessä, ja silloin sillä ei ole niin hyvää vaikutusta Humuun. Kuvittele, että jalkasi katkeaa polven alta ja anna lopun jalan olla rentona. Se saattaa auttaa. Jos ei auta, niin vedä pohkeita reilusti taaksepäin, mutta pidä ne rentoina, älä jännitä.
Hetken kuluttua Zaanan jalkojen asento parantui huomattavasti.
- Se auttoi, hän totesi iloisesti.
- Hyvä, minä virnistin.

- Okei. Valmistelkaa sitten laukka. Laukannostoon minulla ei ole mitään mielikuvitusvinkkejä, mutta valmistelkaa hyvin ja jos ratsut tuntuu laiskoilta, niin voitte taas tehdä sitä päänsisäistä laulua.
- Nyt kun valmistelette, miettikää, että jalkanne ja kätenne ovat kaksi kirjoitinta. Joka kerta kun pidätätte ohjista, tai löysäätte, tai painatte pohjetta, te kirjoitatte viestiä. Jos ratsunne tekee väärin, te luultavasti kirjoitatte väärää viestiä. Eli valmistelkaa laukka hyvin ja sitten vaan laukkapohkeet kun sanon että lauk-ka, opastin.
Jambo ja Aksu ryntäsivät äkkiä nopeaan kiitoraviin, kun kuulivat laukka-sanan.
- Sirppa ja Aimie, pidättäkää, pidättäkää. Hengittäkää syvään, haukotelkaa oikein ja rentoutukaa. Pitäkää huoli välimatkoista. Noniin, valmistelut on tehty ja välimatkat kunnossa… Laukka!
Aksu ja Jambo ryntäsivät hieman, ja riehakkuus tarttui myös Eppuun ja Humuun. Siiriltä ja Pikulta tuli hyvät laukannostot, Pampulaa ja Tiiaa piti hoputtaa enemmän, jotta niiltä olisi irronnut kunnollinen, hyvä laukka.
- Pohkeita, pohkeita! Taas on Zaanalla pohje vähän edessä. Soniponi ja Maiss, muistelkaa sitä häntäjuttua, nyt nojaatte vähän liikaa eteenpäin. Jamboa voisit vähän rauhoitella, Sirppa. Rento laukka. Humuhan oikoo kulmissa kuin mikäkin norsu! Maiss, kuvittele, että jalkasi kietoutuvat Pampun ympärille, eivät vain hakkaa kylkiä. Anna Pampulle hali jalkojesi avulla, kierrä niitä sen ympäri… Katso! Sen laukka reipastui heti ja jalkojesikin asento on parempi! Hienoa!
- Okei, ja sitten käyntiin!
Pienten ravijaksojen kautta kaikki siirtyivät käyntiin.
- Tehkää täyskaarto ja valmistelkaa laukka toiseen suuntaan.
Toiseen suuntaan laukka sujuikin jo huomattavasti paremmin itse kullakin. Jambo, Eppu ja Aksu olivat rauhallisia ja ratsastajiensa hallinnassa. Siiri, Pampu ja Pikku etenivät reipasta, eteenpäinpyrkivää laukkaa, ja Tiia teki hienoja laukkavoltteja saadakseen paremman paikan uralla.
- Okei! Kevyt ravi!
Hevoset hidastivat raviin ja ratsastajat alkoivat keventää. Kierroksen kuluttua pyysin kaikki käyntiin.
- Noin! Pitkät ohjat! Ja nyt kuvitelkaa, että hevosenne on iso pehmeä nallekarhu, jota te saatte halata oikein kunnolla!
Kaikki hymyilivät leveästi ja halasivat hevosiaan selästä käsin. Hevoset puhalsivat ja pärskivät, ja kävelivät rauhallisesti ja rentona uraa pitkin. Viiden minuutin päästä pyysin kaikki kaartoon.
- Okei! Kiittäkää hevosia, ja voitte laskeutua selästä!

Maiss & Pampula: Mielikuvitusharjoitukset onnistuivat hyvin. Vähän oli siinä kääntymisessä pienoisia ongelmia, mutta se nyt on täysin ymmärrettävää, koska ei joka ratsu reagoi yhtä hyvin ratsastajan kääntymiseen ja liikkumiseen satulassa – ja Pampu on varmaan tottunut siihen, että se kantaa aloittelijoitakin, jotka pakostakin hölskyvät siellä selässä. Lisää pohkeita vaan ja poni reippaaksi! =)
Eija & Eppu: Oikein hieno suoritus. Eppuska onkin jo herkempi ratsastajan liikkeille siellä selässä, ja se kyllä näkyi. Kääntyminen sujui hyvin ja muutekin istuntasi oli siisti. Eppu alkoi vähän hermoilla laukannostoissa. Älä jää itse jännittämään tai vetämään ohjista. Istut mahdollisimman rentona ja teet nimettömällä pientä kutittelua ohjista. Hyvin meni teillä! =)
Tartsa & Pella: Kääntymiset ja laukannostot sujuivat hyvin. Istunnassasi on vielä petrattavaa, eli heiluit selässä vähän epätasapainoisesti. Ilman satulaa – treenit voisivat tehdä hyvää istunnallesi, joten kannattaa ottaa niistä kaikki ilo irti! Pella oli yleensäkin reipas tunnilla. Se voi olla vähän hankala saada liikkumaan muodossa, mutta kyllä sitäkin tunnin lopulla nähtiin. Hieno suoritus. =3
Zaana & Humu: Tunti meni teiltäkin mukavasti! Muista pitää pohkeesi paikoillaan ja varoa, etteivät ne valuisi liian eteen. Voit muistella sitä harjoitetta, että jalkasi katkeaisi polvesta. Se voi auttaa jalkasi asentoa. Humulle voit laittaa ihan kunnolla pohkeet kylkiin. Siellä nähtiin kyllä hienoa ravia, jossa oli oikein mukava tempo. Käännös poikki radan oli vähän pulmallinen, mutta en ihmettele. Toiset hevoset reagoivat herkemmin kuin toiset. Jalkasi asento parantuikin jo hyvin tunnin loppua kohden. Jatka samaa rataa! =]
Aimie & Aksu: Tunti meni teiltä oikein hyvin. Sait pideltyä Aksun hienosti silloin, kun se pelästyi sitä pyörää. Laukannostoissa poni lähti vähän menemään, mutta siinäkin pidätteet onnistuivat hyvin. Sinun pitää muistaa pitää itsesi suorassa siellä satulassa, ettet lähde kallistumaan sivuille. Silloin teistänne tulee mutkittelevia. Sinä ja Aksu sovitte kuitenkin hyvin yhteen enkä nähnyt Aksussa ainakaan laiskuutta tai temppuiluja tällä tunnilla – eli siis hienosti meni! =)
Essi & Siiri: Teillä meni mukavasti, pidä pohkeet hyvin kiinni Siirin kyljissä niin ettei tammalle jää aikaa laiskotteluun. Välillä poni vähän mökötti. Mielikuvaharjoitukset sujuivat melko hyvin. Saisit kiinnittää vielä vähän huomiota ratsastuskentän teiden suunnitteluun.
Soniponi & Tiia: Tiia oli vähän laiska. Kiinnitä sinäkin huomiota teiden suunnitteluun. Muuten tuntinne meni melko hyvin. Muista pitää pohkeesi kiinni ratsun kyljissä!
Luna & Pikku: Ihan hyvin meni, perusasioihin kannattaa kuitenkin vielä kiinnittää huomiota, siihen että saa ponin liikkumaan reippaasti ja ratsastaa kulmat kunnolla, ne olivat vielä vähän hakusessa ja Pikku oikoi melkoisesti. Mielikuvaharjoitukset sujuivat ihan hyvin.
Sirppa & Jambo: Teillä meni hyvin, ja sait pidettyä Jambon ihan hyvin, vaikka se olikin melko reipas! Harjoitukset sujuivat ihan hyvin. Lopputunnista Jamppa näytti näköjään painavan ohjalle melko paljon, mutta sait sen kuitenkin hyvin kevyemmäksi.
___________________________________________________

MAKSUT

Luna:
-Joo ihanaa Pikku, nurisin ruunalle.
-Sulla taitaa olla huuono päivä, saarnasin kiristäessäni satulavyötä.
Jo harjauksen aikaan ruuna oli näykkinyt minkä ehtii sitäpaitsi asiaa ei auttanut yhtään se että tunnin alkuun oli vaivaiset viisiminuuttia.
-Luna ottko sä valmis, Maiss huuteli jostain Pampulan ja Siirin karsinan suunnasta.
Oli kuuma päivä. Pyyhin hikeä otsaltani jo ennen satulaan nousua. Pikku hörähteli tuttavallisesti vähänmatkan päässä olevalle Humulle, mutta tamma vain katsahti Pikkua näreissään. Ponnistin Pikun selkään.
-Mitä me tehään tällä tunnilla Liisa, Zaana kysäisi Humun selästä.
-Tänään meillä on vähän erillainen tunti, tänään me käytetään mielikuvitusta hyväksi, Liisa kertoi salaperäisesti saaden tytöt innostumaan.
-Ai siis täh kerro lisää, Essi yritti.
-Pian näätte, Liisa jatkoi salaperäiseen tyyliin.

-No niin eli nyt lähdette käyntiä pitkin ohjin uralla, Liisa aloitti.
-Hyvä, sitte mietitte että se hevonen ei kävele vaan te kävelette ninnku siinä tahdissa, Liisa jatkoi.
Tytöt näyttivät hieman epäileviltä, mutta alkoivat sitten yrittää. Ja oikeastaan se auttoi. Huomasin heti eron Pikun kävelyssäkin.
-Hyvä śitten aletaan ravaamaan niinkuin alkeistunnilla, eli muut menee uran sisäpuolelle, mutta Pikku ja Pampu jää uralle.
-Onko teidän ponit vähän laiskana, Liisa kysyi kun muut kaartoivat hevosensa uran sisäpuolelle.
Me nyökytimme.
-No hyvä, silloin otatte mieleenne jonkun reippaan ja vihaisen vaikka rokki biisin ja laulatte sitä mielessänne, Liisa neuvoi ja antoi laulunäytteen joka sai raikuvat aploodit.
Hmm vihainen rokki/hevi biisi, mietin. Valitsin Ramstainin jonkun hevi biisin jota sisko oli minua tänne tuodessaan kuunnellut. Aloin laulaa mielessäni. Se auttoi Pikku todella kovensi vauhtiaan huomattavasti. Kerran napautettuani ruunaa raipalla se lähti nättiin raviin.
-Täähän toimii, Maiss riemutsi.
-Niin ois tarkotus, Liisa hihitti.

-Sitte laukataan, Liisa huudahti saaden ilon hihkaisuja aikaan.
Kannustin Pikun laukkaan ja laukka nousikin oikeein nätisti. Taputin Pikkua ja kehuin hyvästä laukannostosta.
-Hyvä oikein hieno laukka tuli kaikilta, Liisa kehui hilentäessämme harjoitusraviin.
-Sitte käyntiä uralla, Liisa kiljui hetken päästä.
Pian kaarsimme kaartoon ja hyppäsimme alas ratsujemme selästä.
-Kiitos pikku, kiittelin ruunaa.
-Kiitos tunnista muistakaa maksaa ajoissa, Liisa vielä kailotti taluttaessamme hevosia talliin.
Vein Pikun karsinaan, riisuin satulan ja suitset.
-Luna voitko viedä Pikun ponskitarhaan mennessäs, Josefiina kysäisi ohikulkiessaan.
-joo tietty, hihkaisin ja avasin solmun.
Tarhassa piehtaroiva Hilla pomppasi äkkiä ylös huomatessaan Pikun saapuvan.
-Joo komee ruunaherra Piccolo saapuu, lepertelin Hillalle.
Pian Pikku ja Hilla pääsivät tarhaan toisiaan halailemaan ja minä lähdin vuorostani kotiin.

Maiss:


Essi:
Katselin tuntilistaa etsien omaa nimeäni, nyt se löytyi pääsen..... Siirille kiva en olekaan koskaan ennen mennyt, ajattelin.
Otin riimunnarun ja lähdin hakemaan Siiriä laitumelta.
Onneksi Siiri oli portinluona niin jotta sain sen hyvin kiinni.
Talutin tamman omaan karsinaan rauhassa. Hain Siirin omat harjat ja aloin kuuraamaan Tammaa koska se oli ihan kurassa.

Sain Siirille Suitset päähän hyvin koska se oli niin pieni. Asetin kypäräni päähän ja raipan otin käteeni. Talutin Siirin kentälle ja nousin selkään. Tervehdimme Tunnin pitäjää eli Liisaa ja aloimme kiertämään uraa.

Olimme menneet alkukäynnit ja totutelleet menemään käyntiä ilman satulaa. Keräsimme ohjat käsiin ja napsautimme ravia. Onneksi olin viimeinen jonossa koska yhtäkkiä otteeni lipesi ohjista ja aloin liukua taakse päin.
-IIIIIIK! Kiljaisin ja tömähdin maahan.
-Sattuiko, kysyi Liisa joka oli kiirehtinyt luokseni.
-Ei paitsi vähän takapuoleen, sanoin äkkiä ja nousin ylös.
Liisa oli ottanut Siirin kiinni ja tuonut sen ohjat omiin käsiini.
Sieppasin raipan maasta ja hyppäsin selkään.

Jatkoimme pienen välikohtauksen jälkeen ravia jolloin puristin reisilläni Siirin kylkiä. Juuri kun olimme menossa puomeja huomasin aidan luona tuttuja kasvoja. Voi ei.. manasin mielessäni kun ravasin henkilöiden ohi ne oli meidän luokkalaisa jotka katsoivat ratsastus tuntiani. Heilautin kättäni niille ja jatkoin ravaamista ajatellen ettei ne varmaan ollut nähnyt tippumistani.

Otimme käyntiin ja vaihdoimme suuntaa. Kun olin mennä liian lähelle edellä menijää tein ison voltin ja jatkoin matkaa. Nostimme ravin ja siitä laukan ensin Siiri ei tahtonut nostaa laukkaa mutta näpsäytin sitä raipalla pyllylle niin se heitti pukkeja ja nosti nopean laukan. Hyvä etten ollut tippua selästä ajattelin ja rauhotin Siiri vähän. Tein voltin kun edellä menijän takapää tuli taas uhkaavasti lähemmäs.

Lopussa Liisa käski aina jotkun uralle tekemään tiettyjä juttuja ja muut sisäpuolelle käyntiä menemään. Minä olin ekassa joukossa ja teimme kaikkia jänskiä juttuja uralla. Laulelin hiljaa yhtä hyvää laulua joka oli jäänyt päähäni.
Tunnin lopussa Liisa jututtu meitä kaikkia minua ja Siiriäkin.

Essi & Siiri: Teillä meni mukavasti, pidä pohkeet hyvin kiinni Siirin kyljissä niin ettei tammalle jää aikaa laiskotteluun. Välillä poni vähän mökötti. Mielikuvaharjoitukset sujuivat melko hyvin. Saisit kiinnittää vielä vähän huomiota ratsastuskentän teiden suunnitteluun. Liisa höpötteli.

Menimme täys kaartoon ja kehuimme heposia ja nousimme pois selästä. Talutin Siirin karsinaan rauhassa. Kun olin saanut Siirin karsinaan karsinan luo tuli luokkalaisiani.
-Terve taas se sun tippuminenhan oli oikea taitolaji, yksi hekotti.
-oisit itekkin tippunut jo käynnissä, annoin samalla mitalla takaisin. Hoidin Siirin ja vein sen laitumelle lähtien luokkalaisten kanssa rannalle niinku sovittiin aijemmin aamulla.

Zaana:


Aimie:
- Mitä hittoa? "Käytä mielikuvitustasi hyväksi", en tajua... mutisin katsoessani tuntilistaa. Minulle oli laitettu ratsuksi welsh-ruuna Aksu. Muut ympärille kerääntyneet tytöt vaikuttivat yhtä lailla hämmentyneiltä ja myös pari hoitajaa kurkkaili kauempaa mitä ilmoitustaulussa oikein kuhistiin.
- Hakekaas nyt vain hevoset sisälle, Liisa hymyili arvoituksellisesti ja ojensi meille riimunnaruja ja paineli sitten kentälle päin, mikä oli sinänsä fiksu teko, sillä jos aikaa ei olisi ollut niin vähän, olisimme luultavasti hyökänneet hänen kimppuunsa silkasta uteliaisuudesta.
Hevoset (ja ponit) sisälle haettuamme harjailimme ja varustimme ne puhellen samalla. Maiss ja Essi kävivät keskustelua shettistammojen yhteisessä boksissa samaan aikaan kun minä ja zaana höpöttelimme toisillemme viereisistä karsinoista. Aina välillä joku osallistui keskusteluun huudahtamalla jotain omasta karsinastaan. Lopulta kiskaisin kypärän päähäni ja vedin hanskat käteen. Pampula ja Siiri lähtivät peräkkäin ulos perässään Humu, sitten tulin minä Aksun kanssa, Luna vierellään Pikku ja loput. Kentällä meitä odotti Liisa sekä Pellan satulavyön kanssa painiskeleva Tartsa.

Vyöt oli kiristetty, jalustimet sovitettu ja kaikki istuivat tukevasti ratsujensa selässä. Aloitimme alkukäynnit auringon mennessä pilven taakse. Ilma viileni mukavasti. Pikku suuntasi heti ensimmäisenä ruohotupsujen perään, mutta Liisa komensi Lunaa nostamaan ponin pään pois vihreästä ja matka jatkui, Pikun mutustellessa loukkaantuneena nappaamiaan ruohonkorsia.
- Eija ja Aimie, pidentäkää jalustimia yhdellä, Liisa huomautti. - Sirppa voisi lyhentää. Käänsin Aksun keskelle kenttää ja pysäytin sen siksi aikaa, kun pidensin jalustimiani. Silmäkulmastani olin huomannut Liisan tarkkailevan minua, mutta vaikka ihmettelin asiaa, en ajatellut sitä sen enempää. Pian asia selvisikin, kun Liisa avasi sanaisen arkkunsa kertoakseen meille mitä ihmettä tarkoitti "mielikuvituksella" ratsastuksessa. Jatkoimme edelleen pitkin ohjin kävelyä, kun Liisa selvitti tunnin ideaa.
- Tällä tunnilla tutustutaan siihen, että ajatuksen voimalla on todellakin merkitystä ratsastaessanne ja kaikki on meneillään siellä aivoissa, hän tiivisti lopuksi. Nyökyttelimme, ja minusta ainakin tuntui, että ymmärsin mitä Liisa ajoi takaa. Tästä tunnista voisi hyvinkin tulla mielenkiintoinen...
- Okei, nyt voitaisiin ravailla. Yksi kerrallaan, kuin alkeistunnilla oltaisiin, Liisa sanoi ja komensi meidät uran sisäpuolelle. - Maiss ja Pampula aloittavat! Onko Pampula vähän laiska?
- Joo, punaiselta vaikuttava Maiss ähkäisi.
- Otetaan sitten Siiri ja Pikku mukaan, Liisa päätti. - Jos poninne on laiskana, alkakaa laulaa päänne sisällä laulua. Jotakin kovaa, vihaista, oikein menevää rokkia. Samassa Liisa antoikin tyylinäytteen, alkoi laulaa kovaa ja tanssi ja pomppi kuin paraskin rokkari. Hänen ruskeat hiuksensa lensivät ilmassa, kuin hevareilla ikään. En voinut enää vastustaa, vaan purskahdin nauruun. Onneksi en ollut ainoa, sillä muualtakin kentältä kaikui naurunremahduksia. Voimalaululla näytti olevan vaikutusta, Maiss hyräili lauluaan ja heilutti päätään. Ravi nousi kaikilta, myös Pikulta raipan avulla.

- Eikä, se laulu jäi soimaan päähän, Siirillä ratsastava Essi hekotti.
- Sellaista sattuu. Minä jouduin kerran laulamaan voimalaulua mielessäni koko tunnin, kun menin oikein laiskalla pollella, Liisa hymyili. - Seuraavaksi Jambo, Pella ja Eppu!
Tämä kolmikko oli vauhdikkaampaa sorttia, sillä Jambo kiihdytteli minkä ehti ja Eppu puksutti eteenpäin kiitoravissa kuin höyryveturi. Niiden ratsastajat pidättivät minkä ehtivät, mutta sillä ei kauheasti vaikutusta ollut.
- Nyt laulakaa vuorostaan oikein rauhallista laulua mielessänne. Rentous tarttuu hevosiin, Liisa huusi ohjeita. - Jos ratsastaja istuu jännittyneenä selässä, se yllyttää hevosta kuten ohjilla sahaaminen. Se voi aiheuttaa kipua, jota hevonen pakenee juoksemalla pakoon.
Vau, tuota en olisi arvannutkaan, tuumin leppoisasti kulkevan Aksun selässä. Eppu rauhoittui ensin, sitten Jambokin rentoutui. Pian oli minun ja Aksun vuoro ravata.
- Tiia, Aksu ja Humu uralle, nostakaa ravi! Liisa huudahti. - Tiialle ja Humulle pohkeita, räväkkä laulu soimaan päässä. Aksulle taas rauhallinen kehtolaulu.
Aloin ajatella mielessäni oikein rauhallista, hiukan surullista kappaletta. "...killing time before she struts her stuff..." Ajatukseni keskeytyivät kun tallin seinustalla kuului kova rämähdys, tunsin Aksun lihaksien jännittyvän, miten säikähdys valtasi sen. Sekunnissa säikähdin itsekin kun poni nousi - onneksi vain hetkeksi - pystyyn.
- Aimie, pidätä, rauhoitu! Liisa huusi itsekin säikähtäneen kuuloisena. - Rauhallinen laulu, voit hyräillä sitä ääneenkin.
Aksu steppaili hermostuneena edestakaisin, kun yritin ottaa sitä taas hallintaan.
- "...Surrender... all the hope that I lost, you have found", hyräilin rauhoittavalla äänellä ja pidätin samalla kevyesti. - "...Surrender... yourself to me..."
Pian Aksu lopetti steppailun, mutta katseli silti lihakset jännittyneinä suuntaan, josta ääni oli kuulunut. Näin ison pyörän makaavan maassa, kun siirsin Aksun käyntiin.
- Okei, ihan rauhassa, sooh, rauhoittelin. - Ei mitään hätää enää.
- Hienosti hoidettu tilanne, Liisa kehui, mutta hänen ilmeensä muuttui heti. - Mitäs täällä tapahtuu? Tiia ja Humu raville!
Tiia löntysteli eteenpäin laiskassa ravissa, kun taas Humu ei suostunut ravaamaan ollenkaan. Liisa kannusti Humua, mutta samaan aikaan portin viereen juossut räksyttävä koira oli saanut Tiian säikähtämään ja ryntäämään pakoon kiitolaukkaan. Soniponi ei ollut osannut aavistaa ja roikkui vaivoin selässä. Liisa ryntäsi heti huutelemaan ohjeita Soniponille, joka sai Tiian ohjeiden avulla rauhoittumaan.
- Pidättehän koiranne kiinni tallialueella, kiitos! Liisa rypisti otsaansa ilmeisesti koiran omistajalle, joka oli nolona ottanut sen kiinni. - Nyt saavat säikähtämiset riittää. Kaikki uralle, reipasta käyntiä.

Pian siirsimme raviin. Aksu liikkui taas rentona, eikä säikähtämisestä näkynyt jälkeäkään.
- Poikkiradan suunnanmuutos ja oikea kierros. Tehkää avuista höyhenenkevyitä ja kääntäkää ratsunne ajatuksen voimalla! Liisa kehotti saaden kummastuneita katseita puolelleen. Liisa selitti, että ratsastajan pitäisi myös itse kääntyä ja liikkua haluttuun suuntaan. - Aimie ja Aksu kärkenä.
Hämmentyneenä käännyin itse Aksun selässä ja käytin ihan kevyesti muita apuja. Hurrasin mielessäni kun Aksu kääntyi - mutta itse asiassa vähän liikaa, sillä se alkoi, yhtä hämmentyneenä kuin minä, tehdä volttia.
- Suorista itsesi, Aimie! Liisa huudahti nopeasti ja tein työtä käskettyä, jolloin Aksu kääntyi oikeaan suuntaan. Hymyilin, ja taputin ruunaa kaulalle. Eija tuli perässäni Epulla, heidän suorituksensa sujui oikein hyvin. Liisa pyysi minut ja Eijan ravaamaan päätyyn ympyrälle siksi aikaa, että muut saivat tehdä suorituksensa loppuun.
- Kaikki käyntiin. Kohta aloitetaan laukannostot, Liisa sanoi. Useamman kuin parin hevosen korvat kääntyivät eteenpäin ja askel sai vauhtia.
- Aimie pitää pohkeet paikallaan! Liisa huusi ja jatkoi ohjeistustaan muille. Keskityin, etten heiluttaisi jalkojani. Hetken päästä oli vihdoin laukan vuoro.
- Laukannostoon minulla ei ole mitään mielikuvitusvinkkejä, mutta valmistelkaa hyvin ja jos ratsut tuntuu laiskoilta, niin voitte taas tehdä sitä päänsisäistä laulua, Liisa kehotti ja antoi vielä lisää ohjeistusta, joka minusta kyllä kuulosti mielikuvitusvinkiltä, mutta hillitsin itseni, enkä huomauttanut asiasta. Sen sijaan virnistelin vain itsekseni.
Liisan sanoessa "lauk-ka", Aksu kiihdytti kiitoraviin Jambon seuratessa. Pidätin ohjilla ja nojasin taaksepäin, mutta poni jatkoi menoaan joskin hieman hitaassa tahdissa.
- Sirppa ja Aimie, pidättäkää. Hengittäkää syvään, haukotelkaa oikein ja rentoutukaa.
Hengitin sisään ja ulos, suljin hetkeksi silmäni ja rentoutin lihakseni. Se vaikutti, ja jatkoin puolipidätteillä pidättämistä. Liisa huudahti uudelleen "laukka!", ja tällä kertaa sain Aksun laukkaan, tosin hirveän ryntäyksen saattelemana. Pidätin ja mietin rauhallista laulua mielessäni ja sain Aksun harjoituslaukkaan. Laukkasimme hetken tehden pääty-ympyröitä, kunnes Liisa komensi meidät käyntiin. Ravijaksot tehtyämme laukkasimme toiseen suuntaan. Nyt Aksu ei enää yrittänyt ryntäillä vaan laukkasi rauhallisesti.
- Okei, kevyt ravi!
Kierros kevyttä ravia tuntui ilkeästi jaloissa, vaikkei tällä tunnilla pohje-apuja paljon oltu tarvittukaan. Kierroksen kuluttua loppuun siirsimme käyntiin ja annoimme pitkät ohjat. Aksu venytteli tyytyväisenä kaulaansa ja pärskähti.
- Kuvitelkaa, että hevosenne on iso nallekarhu, jota saatte halata oikein lujasti! Liisa sanoi ja sai väsyneitä hymyjä aikaan. Halasin Aksua pitkään ja haistelin sen hiukan hikistä, pehmeää karvaa. Hetken päästä Liisa komensi meidät kaartoon ja kiitti tunnista. Monet, myös minä, kiittelivät myös häntä mielenkiintoisesta tunnista. Löysättyämme satulavyöt Liisa avasi portin ja päästi väsyneet ratsukot talliin.

Sirppa:


Tartsa:
tinypic.com/view.php?pic=efmj69&s=3

[essi]

29.7 Essin tunti. SATULA RÄÄKKIÄ!

Tuntilista

Zaana - Cassu§
Maiss - Tiia§
Sirppa - Pampula§
Liisa - Eppu§
Soniponi - Humu
Luna - Siiri§
Aimie - Lyu§
Tartsa - Jambo§

Tulin tallille pyörälläni rauhassa polkien, huomasin pihassa pari polkupyörää jo. Jätin pyöräni telineeseen ja käplöttelin talliin sisälle. Tervehdin tallissa olevia ja menin kiinnittämään tuntilistaa ilmoitustaululle.

Pian alkoi tuntilaisia lappamaan sisään.
-No niin tytöt taululla on lista eli menkääpäs katsomaan kellä menette, sanoin rauhassa tytöille jotka ryntäsivät ilmoitus taululle.
-Jee, hej jea, kuului tuntilaisten suusta.
-Terve Essi, sanoi Josefiina joka oli tullut juuri sisälle.
-Terve, sanoin rennosti.
-Sulla taitaa ollakin tunti tänään vuorostaan, sanoi Jossu.
-Joo pitäähän sitä joskus ottaa vapaata satulasta, naurahdin vastaukseksi.
-Niin no minä tästä lähdenkin moi, sanoi Jossu ja lähti.
-Moi, huusin Jossun perään vielä.

Tytöt olivat hakeneet hepat sisälle ja alkaneet varustoimaan niitä.
Kävelin kentälle edellä niin kerkeäisin valmistella kenttää.
Juuri kun olin saanut kentän valmiiksi tuntilaiset tulivat kaartoon.
Tytöt punnersivat satuloihin omin voimin hyvin. Autoin Maissin ja Soniponin satuloihin ja menin sitten kentän keskelle.

-Terve eli minä olen Essi ja pidän tänään teille tunnin koulua, sanoin tytöille isolla äänellä jotta kaikki kuulisivat.
-Terve Essi, sanoivat tytöt.
-Lähtekääpä kiertämään uraa oikeaan suuntaan, sanoin kuuluvasti.

Tarkastelin tyttöjä 10minuutin ajan.
-Maiss vähän rennompi ote ohjista, sanoin Maissille.
-Joo, sanoi maiss ja otti rennomman otteen.
-Helpottiko? Kysyin Tytöltä.
-Joo autto, sanoi Maiss ja näytti jo paljon rennomalta.
-Nosta käsiä harjasta kymmenen senttiä, kerroin Liisalle joka nosti käsiään.
-Ihanan tuntuista, unelmoi Liisa.
-Zaana laita käsiäsi vähän koukumpaan, sanoin Tytölle.
-Miksi, kysyi Zaana ihmeissään.
-Koska jos pidät noin suorina käsiä hevosesta tuntuu että riuhdot sitä suusta mutta jos koukistan käsiäsi vähän niin hevosesta se tuntuu kuin myöntäisit, selitin tytölle.
-Aa oikei, sanoi tyttö ja koukisti käsiään vähän.
-Hyvä, sanoin tytöille.

Annoin tyttöjen kävellä vielä vähän aikaa.
-Ottakaapa ohjia käsiin ja harjoitus ravia Zaanan johdolla, huusin tytöille. Kohta tytöt jo ravasivatkin.
-Annappa sille Pampulalle vähän raippaa pyllylle kun näyttää menevän vähän hitaasti, sanoin Sirpalle.
-Iiiiiik, kuulin Sirppan kiljaisevan ja mätkähtävän mahhan mahalleen.
-Ottakaa SEIS! huusin tytöille ja riensin ottamaan Pampun kiinni ja auttamaan Sirpan maasta.
-Miten kävi? Kysyin tytöltä.
-Ei kauheasti, sanoi Sippa nosten Pampulan selkään takaisin.
-No hyvä mene vain jonoon omalle paikallesi, dsanoin tytölle.
-Nyt ravia taas, huusin tytöille jotka panivat raviksi.

Käskin tuttöjen ottamaan jalustimet kaulalle ja menemään kevennettyä ravia ilman jalustimia. Kohta kuuluikin valitus virsejä joka puolelta kun oltiin ravattu puolikierrosta.
-Yy kaa yy kaa pylly nousee, huusin Liisan vieressä juosten.
-Njoo, pihisi Liisa ja jatkoi matkaa.
-Noin hyvä voitte ottaa käyntiä ja jalustimet jalkoihin, sanoin tytöille. Lähdin kävelemään kohti Zaanaa joka jatkoi käyntiä uralla.
-Miltäs tuntui, kysyin Tytöltä.
-Hirveeltä, sanoi Zaana.
-Sulla meni ihan hyvin toi punnertaminen, sanoin ja kävelin seuraavan tytön luo.
-Mites meni ravi, kysyin Maissilta.
-Ihan hirveältä, sanoi Maiss.
-Mäkin olen joskus joutunut menemään tota kolme kierrosta annoin teille nyt vähän armoa, kerroin ja siirtyin kolmannen tytön luokse joka oli Sirppa.
-Sullakin meni ihan hyvin vaikka tippuitkin kerran selästä, sanoin Sirppalle.
-Kiitos, ähisi Sirppa.
-Sullakin meni hyvin, sanoin Liisalle.
-Okei kiiti, sanoi Liisa.
Siirryin takasin kentän keskelle.

-Jaetaanpa teijät ryhmiin, sanoin tytöille hymyillen.
-Eka ryhmään menee Zaana, Luna, Sirppa ja Maiss.
-Ja loput toiseen, sanoin tytoille.
-Ykkös ryhmä menee kentän keskelle ja toinen ryhmä jää uralle, sanoin ja tytöt teivät työtä käskettynä.
-Ottakaapa yksi tellen laukkaa, sanoin tytöille.
-Liisa ekana, huusin tytölle joka nosti eka ravin ja siitä hyvän ja hallitun laukan mutta liian hitaan.
-Nopeampaa, Huusin tytölle joka nopensi vauhtiaan.
-Noin hyvä, Sitten uralle viimeiseksi, sanoin ja katsoin seuraavaa tyttöä joka oli Tartsa.
-tartsa nostappa sinä nyt laukka, sanoin ja katsoin miten tartsa sai hallittua laukan hyvin vaikka allaan olikin vilkas Jambo.
-Mahtavaa se meni hyvin, kehuin tyttöä.

-Pian kaikki tytöt olivat laukanneet hyvin vaikka Luna tippuikin kun Siiri nousi pystyyn hänellkin meni toisella kerralla hyvin.
-Noniin nyt ottakaa jalustimet kaulalle ja kevyttä laukkaa jonossa Liisa johtaa nyt, huusin tytöille jotka nostivat jalustimet kaulalle ja siitä laukan.
-Hyvä, sanoin tytöille kun kukaan ei tippunut.
-Nyt otetaan löysät ohjat ja loppu käynnit, sanoin tytöille.
-Nyt kaartoon, sanoin tytöille auttaen joitakin pois selästä.
___________________________________________________

MAKSUT

Tartsa:
tinypic.com/view.php?pic=2ihtkc0&s=3

Luna:
Siiri on aikas pieni poni
sillä ratsastaa tosi moni

Tänään on vuoroni ratsastaa
satulavvyö pitää katsastaa

selkään matalaan ponnistan
Essin hahmon jo tunnistan

Siiri menee pampulalla
siskot riioissa päättelin tunnelmalla

Siiri nostaa ravin kauniin
tilanteen pilaan hidastamalla käyntiin

Sitten nousee oikea ravi
en raippaa tänään taida tarvi

Jalkkarit kaulaan ristiä saa
onko se työlästä en tiedä jaa

Tunnilla raskasta raskasta vaan
ei haittaa kunhan vain nauttia saan

kiitämme Essiä tunnista tästä
Ja koko kurssista opettavasta

Zaana:


Liisa:


Aimie:


Sirppa:


Maiss:
Mul on tänään Tiia, taas.
Se on ennen tuntii haas.
Haen sen sieltä apuna Ilu.
Mul on huppari päällä, ei tuu vilu!

Kentälle kohta tallustamme.
Hepat uralle kohta kannustamme.
Tiia on mulle tuttu tapaus
ni on jäänityksestä mulla vapaus.

Essi mulle käsistä huomauttaa
ja mua se kyllä paljon auttaa.
"Ravia otamme nyt" Essi sanoo.
Sirppa tippuu ja apua anoo.

Meidät jaetaan kateen ryhmää,
ettei kukaan mahu tekee mitää tyhmää!
"Ja sitten kaikki laukannosto"
Ja Siiriltä tuleekin Lunalle kosto...

Sitten annetaan ohjaa hepoille
ja myös Siiri ja Pampu sekoille.
Tiia meni tosi tosi hienosti
eikä miettinyt mitään kierosti.

[Aimie]

5.8 Rentoa meininkiä ja vähän kommelluksia

Saavuin talliin aikaisin, sillä olin päättänyt tehdä hieman valmisteluja ennen tuntia. Tallissa oli aika hiljaista; muutamat hoitajat putsailivat hoitsujensa varusteita ja jotkut puuhailivat ulkona. Epäilin vahvasti, että suurin osa ihmisistä oli pakkautunut yläkerran oleskeluhuoneeseen, sillä ilma oli kovin lämmin ottaen huomioon sen, että elokuu oli alkanut. Huokaisin itsekseni, mutta samassa unohdin jo mietteeni ja hymyilin. Otin laukustani paperin, johon olin kirjoittanut tuntimme aiheen ja ratsukot.

5.8 Aimien tunti: Pieni yllätys, rentoa menoa
Sirppa - Sentti €
Liisa - Cassu €
Zaana - Eppu €
Soniponi - Blondi
Eija - Jambo
Essi - Tiia €
Tartsa - Aksu €
Maiss - Pikku €

Laitettuani paperin nastalla kiinni ilmoitustauluun kipaisin pikapikaa yläkertaan. Vain hoitajia sekä satunnaisia hengailijoita oli paikalla. Suunnitelmani edistyi hyvin, sillä alhaallakaan ei näkynyt vielä tuntilaisiani. Samassa olohuoneen ovi aukeni ja Shina asteli sisään. Hyökkäsin heti hänen kimppuunsa, ennen kuin hän ehti rynnätä hoitajakavereidensa joukkoon pölisemään.
"Hei... Shina? Viititkö tehdä mulle palveluksen?" kysyin ja esittelin sitten itseni. Selitin lyhyesti mitä 'palveluksella' tarkoitin. Shina myöntyi, joskin hieman kummeksuva katse kasvoillaan, mutta ilmeisen tyytyväisenä kääntyi sitten kannoillaan. Aikaa oli vielä paljon, joten istahdin sohvalle ensimmäiselle tyhjälle paikalle odottamaan.

"Aimie! Hei, Aimie!" kaukaisesti tuttu ääni kajahti korvaani. "Tunnin aika, vai mitä?" Virnistelevät kasvot kuuluivat Zaanalle, jonka vieressä seisoivat uteliaannäköiset Sirppa ja Eija. Samassa ponkaisin seisaalleen nähtyäni kännykän kellon näyttävän viitä vailla.
"Öh, juu. Kaikki kentälle, tulen kohta perässä", tokaisin ja kolme tyttöä kääntyivät juoksemaan portaat alas. Astelin nurkkaan heittämäni laukun luo ja kahmaisin kypärän ja hanskat esille. Alhaalta alkoi kuulua kavioiden kopinaa ja naurun sekaista juttelua.
"Ihan totta, se oli nukkumassa! Etkö muka usko?" yksi ääni huudahti, jonka arvelin kuuluvan Zaanalle.
"Olisi varmaan pitänyt ottaa kuva todisteeksi, mulla oli kamerakin mukana", Sirpalta kuulostava ääni sanoi. Okei, hieman noloa. Tunninpitäjä nukkuu autuaana sohvalla, kun muut harjaavat hevosiaan. Kiskaistuani kypärän ja hanskat päälleni kipitin alas, jossa Shina odotteli minua Humun karsinassa. Hän ojensi Humun ohjat minulle hymyillen, ja näytti erehdyttävästi siltä, että yritti kovasti olla nauramatta.
"Ilmeisesti kuulit, mitä he juttelivat?"
"Jep", Shina myönsi. "Tulenko auttamaan kentälle? Tai siis, siellä te kai olette?" hän jatkoi.
Nyökkäsin. "Joo, päästään nopeammin matkaan."

Kentällä kävi jo kova kuhina, kun saavuin sinne. Kaikki odottelivat ratsujensa kanssa, osa kiristi satulavyötä ja mittaili jalustimia. Ilmeet muuttuivat heti, kun he huomasivat minun tulevan kentälle kypärä päässä ja Humu jatkeenani.
"Selkään vain sitten!" huudahdin ja talutin Humun lähelle porttia. Shinan auttaessa ensin Soniponin Blondin ja sitten Essin Tiian selkään kiristin satulavyön, nousin selkään ja mittasin satulavyön. Kun kaikki näyttivät valmiilta ja Shina oli tarkistanut vyöt, pyysin häntä vielä
kokeilemaan Humun vyötä samalla kun kertoisin enemmän tunnistamme.
"Terve taas! Minä olen siis Aimie, jos joku ei muista", aloitin. "Koska haluan, että saatte minusta rennon kuvan tunninpitäjänä, lähdemme tänään ensimmäistä kertaa tässä valmennuksessa maastoilemaan!" Sanani aiheuttivat muutamia hurrauksia ja iloistaa puheensorinaa, ja olin erottavinani sellaisia sanoja kuin "no jes, arvasin heti", "vihdoinkin maastoon!" ja muuta sellaista.
"Käydäänpäs sitten läpi vauhtijärjestys. Vilkuttakaa, aina kun kuulette oman nimenne, että tullaan tutummiksi toisillemme, vaikka tosin epäilen, että kaikki jo nimeltä toisensa tuntevat", selitin sitten. "Minun ja Humun perään Sentti, sitten Cassu, Eppu, Blondi, Jambo - Jambohan näyttää virkeältä, pidä varasi sen kanssa, Eija - Tiia, Aksu ja Pikku. Jos teistä tuntuu, että olette hitaamman takana, niin huutakaa, niin vaihdetaan paikkoja. Muistaahan kaikki nyt missä oli? Muistakaa hevosenmitta väliä. Ja sitten mentiin!" huudahdin saarnani lopuksi, annoin pohkeita Humulle ja käänsin sen portista ulos. Ratsukot seurasivat minua siistissä jonossa perässäni. Jatkoimme käynnissä kunnes pääsimme pois talli-alueelta. Vilkaisin aina välillä taakseni. Jambo näytti olevan energisellä tuulella, toisin kuin Tiia ja Blondi, jotka molemmat näyttivät rauhallisuuden perikuvilta. Poneja tuskin näin Tiian takaa. Aksun vilahti välillä, ja se näytti hermostuneelta ja puri kiinni kuolaimeen.
"Tartsa, rennosti siellä Aksun selässä! Älä jää sahaamaan ohjiin, muista myös olla varovainen pohkeiden kanssa", ohjeistin. "Okei, nyt voidaan ottaa pikkupätkä ravia." Humu pärskähti, kun annoin sille pohjetta. Tamma tuntui virskistyvän silmissä ja kiihdytti. Nojasin taaksepäin ja sain hillittyä tamman menoa. Humun innokkuus oli tarttunut ainakin Senttiin, joka rymisteli lähes kiinni Humussa. Vilkaisin taaksepäin nopeasti, ainakin Cassun meno vaikutti sopivan hillityltä.

"Käynti!" huudahdin ja Humu siirtyi käyntiin muiden seuratessan. "Ovatko kaikki kasassa?"
"Odottakaa..." tukahtunut ääni huudahti jostain jonon perältä. Hämmentyneenä ja huolestuneena käänsin Humun sivuttain. "Mikä hätänä, kuka huutaa?"
"Minä, Maiss!" ääni kuulosti jo kirkkaammalta. "Ei minulla mitään hätää ole. Pikun leukahihna jäi auki ja suitset on melkein maassa..." Monien kasvoilla ollut hämmentynyt ilme muuttui hetkessä hymyyn ja monet naurahtelivat.
"Ihmettelinkin, että miksi sä mölisit siellä takana", Tartsa hekotti ja Aksu heitti päätään.
"Odotellaan, että Maiss saa Pikun kuntoon ja sitten voittekin antaa hevosille pitkää ohjaa", sanoin. "Käännytään tästä tuolle metsäpolulle."
"Aimie! Mennäänkö me laukkasuorallekin?" Soniponi huikkasi rennolta näyttävän Blondin selästä.
"Ken tietää", virnistin. "Maiss on näköjään valmis? Sitten mentiin, muistakaa pitkät ohjat, mutta ei niin pitkät, ettei teillä ole tuntumaa suuhun." Humu lähti varmoin askelin metsään, ja nautti selvästi kun sai vähän venytellä kaulaansa. Puoliverisillä oli vaikeuksia välillä sovittaa askeleensa, mutta ratsastajat kestivät hyvin satulassa satunnaisesta kompuroinnista huolimatta. Pikku oli ottanut asiakseen syödä polunvarret tyhjiksi ja Cassu päätti liittyä ilomielen avustamaan sitä.
"Uh, Cassu, nosta jo se pää ylös..." Liisa huokaisi väsyneesti koivunlehtiä rouskuttavalle ruunalle. Blondi kulki rennosti eteenpäin, eikä näyttänyt kompastuvan kertaakaan. Epäilin, että kavioiden suurella pinta-alalla oli jotain tekemistä asialla. Soniponi istui tyytyväisenä
satulassa, kuin keinuhevosen selässä ikään. Humu kulki kepeästi eteenpäin, vasemmalla puolella puiden välistä näkyi korkea kallio. Samassa puut alkoivat väistymään ja polulla oli helpompi kulkea. Alussa kovasti kompastellut Eppu näytti saavan taas sovitettua
askeleensa paremmin ja Zaana pääsi vihdoin rentoutumaan, kun ei tarvinnut koko ajan pelätä tasapainon pettävän.

"Oi, katsokaa!" huudahdin ja osoitin puiden takaa paljastuvaa pientä metsälampea. Pari lintua uiskenteli lammen pinnassa ja kaikki tuijottivat niitä uteliaina. Yhtäkkiä jokin säikäytti linnut (ei ainakaan yhdeksää ratsukkoa, jotka rymistelevät metsässä...) ja ne nousivat
kirkuen lentoon. Se oli liikaa Jambolle, joka sai kunnon sätkyt aikaan. Silmät päässä pyörien lähti juoksemaan pakoon, pois jonosta.
"Aaah! Eija! Pidätteitä! Ohjaa se Jambo takaisin!" karjuin säikähtäneenä metsään katoavalle ruunikolle ja tytölle. "Muut, pitäkää hevosenne kurissa, etteivät lähde perään." Kaikki hevoset olivat hätkähtäneen näkösiä, kaikki seisoivat ryhdikkäästi ja kuulostelivat korvat hörössä. Sentti kuopi maata, Aksu pyöri paikallaan hermostuneena. Juuri kun olin sanomassa, että lähden Jambon perään, metsästä kuului ryskettä ja hevoset jännittyivät taas.
"Se on varmaan, ainakin toivottavasti, Jambo, pitäkää hevoset hallinnassa!" huusin ohjeita. Onneksi olin oikeassa, sillä hieman kärsineen näköinen Eija ja seesteisen näköinen Jambo palasivat kuin mitään ei olisi tapahtunut jonoon. "Missäs ihmeessä te kävitte?" kysyin vihaisesti.
"Tuolla noin, ei pitkällä", Eija huohotti ja suoristi kypäränsä. "Jambo ei vaan suostunut tulemaan takaisin, vaikka sain sen rauhoitettua aika äkkiä."
"Hyvä, ettei sattunut mitään. Pysyit selässäkin?" kysyin vielä ja Eija nyökkäsi. "Sitten jatketaan matkaa. Mennään nyt reippaasti, että päästään takaisinkin ajoissa." Jo kärsimättömiltä vaikuttaneet ratsastajat vaikuttivat tyytyväisiltä, kun lisäsin että menisimme reippaasti, ettei Josefiina saisi slaagia, kun saapuisimme myöhässä lenkiltämme. Saavuimme hiekkatielle ja kun kaikki olivat päässeet Pikkua myöten tielle, huudahdin: "Ravia!" ja jono lähti puksuttamaan eteenpäin kuin juna. Jambo tuntui rauhoittuneen, Eppu taas päästeli
menemään kuin ravuri konsanaan. Tiiakin näytti virkistyneeltä ja ravasi reippain askelin eteen. Metsäreissu oli saanut usemman kuin parin hevosen kunnolla hereille. Vähän ennen risteystä käskin ottaa käyntiin.
"He..hei, tästähän mennään laukkasuoralle", Essi huudahti kääntyessämme vasemmalle. Virnistin ja jonossa alkoi kuhina. Hevoset muistivat myös tien ja Cassu alkoi jo steppailemaan.
"Nyt ravia. Valmistautukaa kohta laukannostoon!" huudahdin ja maiskautin Humulle. Tyttö lähti mahtavaan kiitoraviin, mutta sain sen hillittyä. Takana Aksu ja Cassu pomppivat innoissaan ja ratsastajilla oli tuskan takana saada hillittyä niitä. "LAUKKAAAAA!" karjaisin ja
kuin käskystä Humu syöksähti villiin laukkaan. Kaikki hevoset tuntuivat innostuvan kuin pienet varsat ja jopa alussa laiskalta vaikuttanut Tiia laukkasi reippaasti. Blondi jatkoi hidasta laukkaansa ja maa kumisi sen alla. Laukkasuora tuntui kamalan lyhyeltä, ja monet marisivat, että huusin aivan liian aikaisin "käyntiä".
"Tästä käännytään taas metsään", kerroin. "Voin luvata Jambolle, että täällä ei ole lintuja." Jotkut naurahtivat, mutta Eijaa ei tuntunut kauheasti naurattavan.
"Katsokaa, tuolla taitaa olla Pyöstin vuori", Tartsa hihkaisi. Kaikki vilkaisivat uteliaasti puiden takaa näkyvää vuorta. Jatkoimme reippaassa käynnissä metsän poikki ja saavuimme pellon laitaan.
"Mennään tästä ihan reunasta, älkää antako hevosten poukkoilla pellolle", ohjeistin. "En usko, että omistaja tykkäisi hyvää. Ravia sitten!" Humu siirtyi heti raviin ja muut seurasivat. Ilmeistä päätellen ainakin ratsastajat tuntuivat nauttivan menosta. Aurinko paistoi pilven takaa ja hevoset olivat virkeinä. Yhtäkkiä kuului älähdys, ja näin miten Liisa roikkui Cassun kaulalla. Pysäytin Humun, Sentti pysähtyi, mutta vaikutti hieman hämmentyneeltä. Blondi peruutti ja takana huudahdeltiin ihmeissään.
"Mitä kävi?" kysyin.
"Cassu pukitti, ei muuta", Liisa sanoi ja suoristi itsensä. Soniponi ajoi peruuttavaa Blondia eteenpäin, ja tamma totteli.
"No johan, siirtyiköhän Jambon innostus Cassuun", hymähdin. "Hyvin pysyit selässä kuitenkin. Jatketaan sitten vähän matkaa vielä ravissa." Ravasimme pellon päätyyn asti, ja tytöt juttelivat iloisesti. Taputin Humua kaulalle; se oli toiminut oikein hyvin kaikkien kommelluksien keskellä.

"Ooooi, Liekkijärvi taitaa näkyä tuolla kaukana", Zaana huokaisi Epun selästä. Eppu-parka ei ollut pitänyt toisestakaan metsäpolusta. Tiiakin oli rämpinyt sen joten kuten, kuten Senttikin. Sentti tosin kulki täysin Sirpan ohjeiden mukaan, vaikka kompastelikin.
"Olisi ihanaa mennä uittaamaan", Sirppa ja Essi huokaisivat. Peränpitäjä Maiss huudahti, että hänellä oli niin kuuma, että voisi hypätä järveen vaatteet päällä ja vaikka Pikku mukanaan.
"Hah hah, tänään ei lähdetä sinne", nauroin. "Ei taideta enää ehtiä näillä tunneilla käymään siellä, minä en ainakaan uskalla uida, vesi on liian kylmää..."
"Vai niin, ei varmana ehditä, joo", Zaana irvisti. "Ensi kesänä me heitetään sut Liekkijärveen, ennen kuin ehdit aavistaakaan!"
"Katsokaa, hyppääkö Blade tuolla maastoesteitä?" Eija huudahti. Kaikkien päät kääntyivät salamana maastoesteradan suuntaan.
"Kuin musta salama", Soniponi sanoi. "Sä et pystyisi ihan tuohon, vai mitä Blondi?" hän jatkoi ja taputti isoa ratsuaan kaulalle.
"Meidänkin täytyy lähteä joku kerta hyppäämään tänne", Liisa sanoi tiukasti ja muut myöntelivät.
"Samaa mieltä", tokaisin. "Kun päästään tielle, otetaan taas laukkapätkä." Heti kun kaikki olivat taas päässeet turvalliselle tielle, huudahdin jälleen laukkaa-komennon. Hevoset eivät viilettäneet enää niin kovaa vauhtia, Tiia puuskutti jo.
"No niin, tytöt, käyntiin!" huudahdin. Hevoset eivät yrittäneet edes vängätä vastaan, kaikki olivat saaneet päästellä niin, että pidätteitä ei tarvinnut paljon antaa. "Käännytään tästä vasempaan, kun kaikki ovat kääntyneet niin otetaan ravia."

Kun Pikun valkoinen hännänpääkin oli vilahtanut Seppelettä kohti johtavalle hiekkatielle, komensin Humun raviin. Tätä ravipätkää ei jatkettu pitkään, sillä halusin hevosten saavan kunnolla jäähdyteltyä ennen talliin palaamista. Loppumatkan köpöttelimmekin rauhallista käyntiä. Itse kukin vaikutti hikiseltä, joten lähestyessämme leirimökkejä käskin kaikkia huolehtimaan siitä, että pesisivät tai ainakin pyyhkisivät märällä sienellä ratsunsa.
"Jambon mokoman jalat pitää muistaa tarkistaa, ettei se kolhinut niitä siellä metsässä", muistutin Eijaa. Huomaamatta olimmekin jo saapuneet tallipihalle. Piha oli hiljainen, joten laskeuduimme selästä siinä.
"Toivottavasti kaikilla oli mukava reissu kommelluksista huolimatta", hymyilin. Vastaukseksi sain väsyneitä hymyjä, ja kaikki kiittelivät tunnista. "Seuraavan kerran kun olen tunninpitäjänä, voisin pitääkin teille kunnon rääkin, vai mitä?" virnistin ja johdin silmiään pyörittelevät ja irvistelevät ratsastajat talliin.
___________________________________________________

MAKSUT

Zaana:


Essi:
Me kentällä eka vähän käveltiin sitten kohta yllätys jo tulikin Pikun suitset roikkui melkein maassa että Maissin oli pakko laittaa ne takas päähän.

Aimie mulle tunti hepaks Tiian valitsi ja siitä se ilo repesi.
Kun päästiin metsäpolulle niin Jambo kohta pelästy se lintuja kahto ihmeissään ja kohta pystyyn pyrähti.

Eija sai kuin saikisin Jambon takas perään jonossa.
Tiia meni makeesti. Ja kohta laukkaan tyrskähti. Se laukkas lujaa vauhtia et suu mulla oli revetä. Mut kohta piti siirtää käyntiin ja sitten kuului kiljahdus se kiljahdus kuului Liisasta kun se roikkui Cassun kaulalla.

Kohta tunti tallin pihalla oli ja talliin hepot vietiin.
Mä kiitin Aimieta tunnista ja sitten kotiin lykkäsin.

Sirppa:


Liisa:
Lähettiin jengillä maastoon
Pistettiin hepat ruohosta paastoon
Ei ne saanut maistaa palaakaan
Ei piilossa, ei salaakaan.
Oli mulla mukava retki,
ihana varsinkin laukkahetki.
Cassu yritti välillä ruohotupsua ottaa (röyhkeä ruuna!)
Emme me metsää tietenkään sottaa (ei päivänä, kuuna!).
Matka oli oikein mukava
Ei milloinkaan olo tukala.
(Paitsi Cassulla, kun se ei saanut ruohotupsua.
Voi Cassua, pientä hupsua.)

Nyt Liisa lähtee ryhmästä,
ei missään nimessä tyhmästä.
(Joka tunti oli hauska -
vaikka poni olisikin ollut laiska!)

Maiss:
Tänään mul on ratsuna poni joka on iki-ihana!
Mä tykkään Piccolo ponista ihan sikana.
Tänään opettajana on Aimie-johtahja rinkimme.
Listan teossa on ope lukenut vinkkimme,
joten jokaisella on ratsu joka on sopiva.
Menemme tänään maastoon koska sää on oiva!

- Ravia! Aimie huutaa hymyillen ja innoissaan.
Ponit ovat villeinä, joten ratsastajat joutuvat vaaraan.
Onneksi siirrymme kohta rauhalliseen käyntiin,
me varmaan nolous ennätys Pikun kaa tehtiin
kun suitset melkeen päästä maahan tippu.
- Hahhaa, onneks sul on ratsuna Pikku!

Haluttais mennä poneja uittamaan
mut Aimie ei tykkää ajatuksesta ollenkaan...
Siksi me menemme takaisin tallille,
enää vähän matkaa ratsastushallille.
Nyt kiitän tunnista ratsuani Pikku-Boyta
ja katsomme Aimieta joka on vihainen kuin noita.

Tartsa:

[Zaana]

19.8. Zaanan tunti

Astelin ihanasti hevosilta tuoksuvaan talliin, minkä muutama asukas tervehti minua hörähtäen. Kävelin suoraan ilmoitustaululle. Pysähdyin kaivamaan taskuistani jo valmiiksi kirjoittamaani tuntilistaa.
-Ahaa, tässä… totesin itsekseni ja nappasin taulun reunasta ylimääräisen nastan, jolla kiinnitin listan, missä luki seuraavasti:

Tuntilista 19.8. Puomit ja istunta

Maiss – Humu €
Essi – Jambo €
Catu – Tiia €
Henni – Blondi €
Sirppa – Eppu €
Aimie – Sentti €

ps. Kaikille suojat joka jalkaan!

Ehdin kävelemään ulos tallista kohti maneesia muutaman askeleen, kun jo kuulin tallissa luultavasti Sirpan huutavan -Täällä on jo tuntilista! Pian erotin enää muutamia ’millä minä menen? jes! jippii!’ tapaisia huutoja. Kiiruhdin maneesiin, koska tuntilaiset olisivat pian valmiita. Kannoin yksitellen kolme puomia parin raviaskeleen etäisyyksille tallin puoleiselle sivulle.
Punttasin Sirpan ja Aimien ratsujensa selkään ja sitten kaikki näyttivätkin jo olevan valmiita. Tarkistelin vielä kaikkien satulavyöt.
-Hei kaikki! Minä olen Zaana ja pidän siis tänään teille tunnin aiheella puomit ja istunta. Nyt täällä onkin normaalia pienempi ryhmä… Ehditään tekemään enemmän. En pidä itseäni kovin ankarana –pidin pienen tauon- mutta tänään jok’ikinen ratsu liikkuu eteenpäin! Nyt on lisäksi pilvinen päivä, joten kuumuus ei ole pollelle mikään syy laiskotella, joten mars reipasta käyntiä pitkin ohjin uran sisäpuolella oikeaan kierrokseen… Onhan kaikilla raipat? kysyin silmäillen ratsastajia. Kaikki nyökkäsivät. –Hyvä.
Katselin hetken heidän menonaan.
-Muista, uran sisäpuolta, Maiss. sanoin. Pian Humu käveli päätä heilutellen uran sisäreunaa. –Hyvä.
-Reippaampaa käyntiä Jambolla, ohjeistin. –Nooin, nyt on parempi.
-Tiia näyttää nukkuvan, Catu. Herättele sitä hieman puolipidätteillä ja pohkeilla. Tyttö teki työtä käskettyä, Tiia totteli, mutta vain hetken. –Ei onnistu, Catu harmitteli. –Ääp, älä anna sen laiskotella. Sinä määräät! Se haluaisi vain päästä helpolla aloittelijoiden tunneilla… Näpäytä kevyesti lavalle ja anna pohkeita, ohjeistin. Tiia pyristeli hieman vastaan, mutta myöntyi sitten kävelemään reippaammin. –Niin sitä pitää, kehuin.
-Selkä suoraksi käynnissäkin, muuten hyvä, sanoin Hennille, joka oikaisi selkänsä nopeasti.
-Hieman reippaammin Sirppa ja kantapäät alas, ohjeistin.
-Senttin ei tarvitse mennä yhtään reippaammin, noin on hyvä, totesin Aimielle.

-Hyvä. Ohjat! sanoin ja kaikki alkoivat kerimään ohjia lyhyemmiksi. –Kohta siirrytään kevyeeseen raviin. Takatarhan sivun keskelle ratsastetaan voltti, lyhyet sivut normaalisti paitsi, että käännätte hieman ennen kulmaa näille puomeille ja jatkatte puomeilta suoraan takaisin uralle. Kun tulette puomeille, nouskaa kevyeeseen istuntaan, muulloin kevennätte. Kysyttävää?
-Tullaanko me kaikki erikseen? Maiss kysyi.
-Kaikki liikkuvat samaan aikaan ympäri maneesia, vastasin hymyillen. –Kaikki kevyeeseen raviin!
Kuului muutamia maiskautuksia ja raipan näpäytyksiä hevosten siirtyessä raviin. Pian huomasin useiden hevosten kolistelevan puomeja jatkuvasti.
-Nyt unikeot hereille. Näpäyttäkää niitä kunnolla raipalla jos pohkeet eivät tehoa! sanoin kovalla äänellä.
Osa hevosista totteli kuuliaisesti, mutta osa jäi vikuroimaan. Pian kuitenkin kaikki liikkuivat hyvin.
-Hyvä, pitäkää tuo tempo! kehuin, mutta jatkoin vielä –Pitääkää tarpeeksi pitkät välimatkat.
-Tuossa on hyvä kevytistunta, Aimie, kehuin.
-Sirppa, tee ensikerralla isompi voltti, tuo oli lilliputti, totesin. –Muuten hyvin.
-Vaihda kevennys, Henni, sanoin.
-Hyvä voltti Catu! Pidä yllä tuo ravi, sanoin.
-Pidätä Jamboa, nyt se kaahottaa miten sattuu. Tee puolipidätteitä ennen puomeja, pidä raippa rauhassa reiden päällä kun et käytä sitä, ohjeistin Essiä. Jambo rauhoittui hieman kun Essi siirsi raipan pois, mutta jatkoi silti lievällä kiitoravilla. –Tee puolipidätteitä vähän väliä, jos se alkaa kaahottamaan enemmän, käännä pienelle voltille ja pysäytä, ohjiestin.
-Humulle pehmeämpi ohjastuntuma niin se ei visko niin paljon päätään, sanoin Maissille.

-Okei, ottakaa hetkeksi käyntiin ja antakaa pitkät ohjat, sanoin. Laitoin puomit kahden laukan väleille. Isompien hevosten pitää mennä hieman lyhyemmin, että mahtuvat. Kymmenisen minuutin kävelyn jälkeen annoin seuraavat ohjeet.

-Selvä. Seuraavaksi tulette puomit niin, että lähestytte kevyessä ravissa, niin kuin äskenkin (tulette vain toisesta suunnasta) ja nousette kevyeeseen istuntaan puomien ajaksi, mutta… ensimmäisen ja toisen puomin välissä nostatte vasemman laukan kevyessä istunnassa, laukkaatte puomit ja suoraan sen jälkeen. Hidastatte ravin kautta käyntiin ennen uraa. Tulette yksitellen ja loput odottavat tallisivulla. Selvä? Hyvä. Järjestys on, Humu, Jambo, Tiia, Blondi, Eppu ja Sentti. … Ottakaa ohjat ja vaihtakaa suuntaa. Voi tulla!
Maiss antoi Humulle pohkeita ja he lähtivät rytmikkäässä ravissa kohti puomeja. Ekan puomin jälkeen Humu nosti laukan kiltisti, mutta kolisteli puomeja.
-Rauhoita käsi ja anna aina ennen puomia kevyt pohje, että se nostaisi jalkojaan. Hyvä. Seuraava!
Jambo lähti itsekseen liikkeelle.
-Pysäytä, se saa lähteä liikkeelle vasta sinun käskystä! Tee voltti ja kokeille uudestaan, neuvoin. Essi pysäytti, mikä näytti suuresti harmittavan Jamboa. Uusi yritys, Jambo kulki jo paremmassa hallinnassa. Laukan se nosti yli-innokkaasti.
-Loistava kevytistunta! Tee paljon puolipidätteitä, sanoin. –Sitten Catu ja Tiia…
Catu kehotti Tiian raviin muutamien raipannapautusten kera. Laukannostossa oli ongelmia.
-Istuppa satulaan ja anna kunnon laukkapohkeet raipan kera! kehotin. Catu teki työtä käskettyä, mutta Tiia päätti ottaa pienen pukkisarjan.
-Vedä sen pää ylös, anna pohkeita kääntäen ympyrälle! huusin. Catu sai kuin kirveellä kiskaistua Tiian pään ylös ja pysyi hyvin satulassa.
-Hienoa, nyt nostappa laukka ympyrällä, sanoin. Tiia myöntyi viimein kulkemaan kiltisti. –Hyvä, kehuin. Ota käyntiin ja mene jonon perälle. Seuraava.
Henni kehotti Blondin reippaaseen raviin. Laukkakin nousi kepeästi mutta lähestyminen oli hieman vino ja viimeinen puomi kolahti.
-Pidä pohkeet kiinni, ohjaa keskelle puomeja. Hyvä. Sitten Sirppa.
Eppu lähti kuuliaisesti rytmikkääseen raviin ja ylitti ensimmäisen puomin hyvin… ja toisenkin ja kolmannenkin ravissa. Sirppa istahti alas satulaan ja kääntyi katsomaan minua kysyvästi.
-Älä nojaa liikaa eteenpäin kun olet kevyessä istunnassa ja anna puolipidätteen jälkeen selkeät laukka-avut. Ota raviin ja yritä uudestaan, neuvoin Sirppaa jolla oli vielä toisellakin kerralla hieman hankaluuksia jatkuvan kevyen istunnan kanssa, mutta tällä kertaa laukka nousi hyvin.
-Hienoa, pientä tasapainoharjoitusta niin Vola! naurahdin. –Aimie ja Sentti…
Sentti lähti innokkaasti liikkeelle ja laukankin se nosti pienellä raipanavustuksella. Hidastuksessa olikin sitten hieman ongelmia.
-Tee paljon puolipidätteitä ja istu tiiviisti satulaan niin se hidastaa. Muuten todella hyvin, kehuin.
-Okei. Vaihtakaa suuntaa, sanoin ratsastajille samalla kun tein viimeisestä puomista pienen ristikon. –Sama järjestys ja tehtävä kuin äskenkin, viimeinen laukka-askel vain pidentyy hieman.
Maiss ja Humu tekivät hyvän taidonnäytteen, tosin Humun kaviot kolahtivat estepuomeihin.
-Muistakaa, ennen puomeja tai esteitä pohjepuristus niin hevonen muistaa nostaa jalkansa kunnolla!
Essillä ja Jambolla oli hieman vauhdikkaampaa menoa, mutta Essi sai silti hillittyä Jambon kaahotusta.
-Hyvä Essi, vielä kun saisi hieman nipistettyä vauhtia pois tai ainekin niin, että Jambo on vielä paremmin hallinnassa, sanoin.
Tiia oli jo myöntynyt Catun käskyille ja he tekivät puhtaan ja siistin hypyn hyvässä tempossa.
-Loistavaa Catu! Nyt Tiia kuunteli sinua, kehuin.
Myös Hennillä ja Blondilla tuli tiputus, mutta se johtuu osittain Blondin jäykkyydestä esteillä.
-Ihan hyvä Henni, pohkeet vain kiinni ennen estettä, totesin nostaessani puomin paikoilleen.
Sirppa sai Epun nostamaan laukan hyvin. Esteelle hyppy lähti hieman liian myöhään, mutta puomit pysyivät kannattimillaan. –Hyvä laukka. Pidä huoli, että lyhennät tai pidennät laukkaa tarpeen mukaan. Eppu on iso hevonen, joten sen saattaa olla vaikeaa sopeutua näihin puomiväleihin normaalilla laukallaan. Sitten Aimie.
Sentti uhkui intoa nähdessään esteen. Aimien piti pidättää hirveästi, jotta sai Sentin edes jonkinmoiseen sopivaan vauhtiin. Hyppyyn lähdettiin liian myöhään ja puomi kolahti alas.
-Sinulle sama kuin Sirpalle. Isolla hevosella askeleet pitää sovittaa puomi ja esteväliin. Sait Sentin kuitenkin ihan hyvin kuuntelemaan pidätteitäsi, sanoin hymyillen.

-Hyvää työtä. Sitten vapaamuotoisesti uran sisäpuolella käyntiä pitkin ohjin, ei tehdä tällä tunnilla enempää, sanoin purkaessani esteen ja kantaessani puomit pois. –Kiitos, oli mukavaa pitää teille tuntia. Satulahuoneessa on teille pieni kyselylomake, olisi kiva jos täyttäisitte sellaisen ja toisitte minulle, sanoin hymyillen. … … –Voitte ottaa kaartoon. Nähdään taas!

Kyselylomake:

1. Mitä pidit Zaanan tunnista? Mistä et?
2. Millaista tuntia toivoisit minun pitävän seuraavalla tunninpitovuorollani?
3. Jos olin liian ankara tai en maininnut sinusta tarpeeksi. Anteeksi, yritän ensikerralla paremmin ;)
4. Jotain muuta kysyttävää tai palautetta?

Jos tulee mieltä askarruttavia kysymyksiä, niin vastaan niihin heti kun mahdollista. Teidän mielipiteiden ja edellisten tuntien pohjalta mietin seuraavan tuntini aiheen, sekä pidän sen salaisuutena…

Zaana
___________________________________________________

MAKSUT

Essi:
Vilkaisin kelloa herättyäni, muistin myös että kahdeltatoista oli Zaanan tunti. Kello oli jo puoli kaksitoista. Hyppäsin vauhdilla sängystäni ja vaatekaapille suoraan, vedin ratasstushousut jalkaani ja topin jonka päälle panin pitkähihaisen villapaidan.

Juoksin alas rappusia ja olin jättää alleni pikkuveljeni joka kiipesi rappusia ylös päin. Juoksin vessaan harjaamaan lyhyitä viloletteja hiuksiani jotka olivat sotkussa. Vedin hiukset ponihännälle taakse. Vedin lakin päähän kengät jalkaan ja tarsastus pussin käteeni juosten ulos pyöräni luokse.

Poljin täyttä vauhtia tallille, vilkaisin puolessa matkassa kelloa joka oli jo kahtakymmentä vaille kaksitoista. Tulin juuri tallin pihaan kun olisi aika alkaa varustaa hevosia. Tyonsin pyöräni tallin edessä olevaan telineeseen, astelin talliin ilmoitustaulun luokse jossa oli porukkaa.

Katsoin kellä pääsin, Jambolla. Huomasin Jambon olevan karsinassaan, Hain Jambon harjapakin. Menin Jambon karsinaanja aloin harjaamaan sitä. Sain Jambon harjattua ja varustoitua noin viittä vaille kaksitoista. Laitoin kypärän ja hanskat käteeni, otin myös raipan oikeaan käteeni.

Talutin Jambon maneesiin jossa oli jo jonkin verran porukkaa nousemassa selkään. Talutin Jambon sopivaan väliin ja punnersin selkään. Zaana esitteli kaikille itsensä meille, ja aloimme jatkamaan uraa pitkin jonossa pitäen välimatkat.

Menimme alkukäynnit rauhassa ja Zaana käski minun panna Jamboon vähän vauhtia. Sain Jambon kävelemään vähän reippaammin Maissin ja Humun perässä. Zaana asetti toiselle puolelle maneesia kolme puomia, jotka pani meidät sitten menemään.

Jambolla ja monella muullakin kolisi kaviot puoleihin. Kohta otimme ne ravissa ja voltin ennen niitä. Minulla ja Jambolla meni muuten hyvin mutta Jambo meni kuulemma liian lujaa. Seuraavaksi menimme yhden puomin ravissa ja nostimme sen jälkeen laukan. Jambo nosti laukan itse ja jouduimme menemään sen uudelleen jolloin se meni paremmin jo.

Menimme vähän käyntiä ja vaihdoimme sitten suuntaa. Otimme ravi voltin ja sitten taas yhden puolin ravissa ja laukannosto. Jambo ei nytten lähtenyt itse vauhtiin vaan annoin puolipidätteitä ja laukka avut. Kehuin Jamboaja hiljensin käyntiin.

Pian tunti alkoikin olla lopussa. Zaana kertoi meille hyvät uutiset ja huonot ratsastuksessamme. Kyselylomake:

1. Mitä pidit Zaanan tunnista? Mistä et? Pidin eniten puomeilla menimisestä ja ravi voltista.
2. Millaista tuntia toivoisit minun pitävän seuraavalla tunninpitovuorollani? Olisi kiva jos pitäisit koulua tai esteitä:D
3. Jos olin liian ankara tai en maininnut sinusta tarpeeksi. Anteeksi, yritän ensikerralla paremmin Mainitsit ihan tarpeeksi minusta:)
4. Jotain muuta kysyttävää tai palautetta?
Eip ole:) Kiitos tunnista Zaana.

Aimie:
Tunsin oloni jännittyneeksi ja jotenkin kihelmöiväksi, kun astuin Seppeleen tuttuun ja heinäntuoksuiseen tallirakennukseen, jossa tutut hevoset kuikuilivat karsinoidensa yli.
"No hei, Aksu... tänään en mene sinulla, en en", höpisin rapsutuksia kaipaavalle poniruunalle. Kävelin ohi luimivan Antun, jäin rapsuttelemaan aina ihailemaani Bladea ja taputin nopeasti Tiiaa. Siinä sitä sitten oltiin. Edessäni seisoi iso ori, puolikuu otsatukan takaa vilkkuen.
"Moi, Sentti. Mitäs poika?" tokaisin pientä värinää äänessäni. Sentti katsahti minuun uteliaasti, kun hivuttauduin karsinaan. Taivas, miten iso se olikaan! Miksi minun pitikin olla näin lyhyt? Tai miksi ihmeessä Zaana oli laittanut minulle ratsuksi ison puoliverisen... Harjasin pitkin vedoin Sentin karvaa ja välillä jouduin nousemaan varpailleni ja hypähtelemään ylettyäkseni harjaamaan orin selkää. Sentti ei välittänyt, säpsähti kerran kun ponkaisin ylös ähkäisten epätoivoisesti. Avasin karsinan oven ja vaihdoin käteeni harjan tilalle kaviokoukun. Vilkaisin ympärilleni; kaikki tämän osan hevoset olivat minulle tuntemattomia. Mikä ei ollutkaan ihme, kaikki Senttiä lukuunottamatta olivat yksityisiä. En muistanut kaikkien nimiä; puoliveritammojen nimet olivat Myntti ja Riina ja suomenhevosen nimi Leevi, mutta loppujen nimet olivat jääneet hämärän peittoon.

Muut puuhailivat jo ratsujensa karsinoissa kun hain Sentin varusteet ja suojat. Moikkasin nopeasti Humun karsinassa hyörivää Maissia, käytävällä seisovaa Sirppaa ja kurkistin Jambon karsinaan tervehtiäkseni Essiä. Muista "vanhoista tutuista" Zaana oli pinkaissut jo maneesiin, jossa tämän viikon tuntimme pidettäisiin. Ulkona ilma oli muuttunut jo syksyiseksi, vaikka ilma oli kohtuullisen lämmin, taivas oli harmaa ja vihmoi välillä sadetta. Toinen "uusista tytöistämme", eli Henni puuhaili Blondin karsinassa, tai ainakin arvelin niin, koska en ollut vielä nähnyt häntä. Kirjavan Tiian karsinaan oli saapunut hiljaisenoloinen tyttö.
"Moi", huikkasin ja tyttö käännähti minuun päin. "Olet Catu, eikö niin? Minä olen Aimie, niinsanotusti tämän valmennuksen vastuuhenkilö."
"Moi. Mikä tunti meillä muuten on?" Catu kysyi.
"Hmm. Muistaakseni este, koska listassa käskettiin laittaa suojat."
"Ai niin, ne unohtuikin!" Catu läpsäytti käden kasvoilleen. "Kiitti!"
Hymyillen painuin Sentin karsinaan ja noin kymmenen minuutin päästä olimme kaikki valmiita sukeltamaan hetkeksi sateiseen elokuun ilmaan.

Maneesissa meitä odotti punaposkinen Zaana, joka punttasi ystävällisesti minut ja Sirpan isojen ratsujemme selkään. Arvelin punaposkisuuden johtuvan puomien kantamisesta. Eikö meillä olisikaan esteitä tänään? Sentti käyttäytyi hyvin nätisti, se vain katseli uteliaasti ympärilleen eikä osoittanut mitään temppuilun merkkejä. Hymyillen taputin orin kaulaa ja tunsin rauhoittuvani.
"Hei kaikki! Minä olen Zaana ja pidän tänään teille tunnin aiheena puomit ja istunta", Zaana esitteli itsensä ja kertoi sitten enemmän tunnin aiheesta. Pilke silmäkulmassa hän tokaisi lopuksi: "- mutta tänään jok'ikinen ratsu liikkuu eteenpäin! Uralle siis mars, reipasta käyntiä pitkin ohjin."
Zaana katseli meitä tarkasti jo alkukäyntien aikana ja ohjeisti jokaista kun huomasi jonkin virheen.
"Sentin ei tarvitse mennä yhtään reippaammin, nyt on hyvä", hän totesi minulle. Sentti kulki rennosti eikä laiskotellut. Pian opettajamme komensi ottamaan ohjat ja aloin kerimään ohjia. Sentti hidasti hiukan tuntiessaan ohjien kiristyvän, mutta painoin rohkaisevasti pohkeeni orin kylkiin, jolloin se reipastui.
"Kohta siirrytään kevyeen raviin. Takatarhan sivun keskelle voltti, lyhyillä sivuilla muuten normaalisti, mutta käännätte vähän ennen kulmaa puomeille ja jatkatte puomeilta suoraan uralle. Puomeilla kevyt istunta, muuten kevennätte. Kysyttävää?" Zaana katsahti ympärilleen. Nyökyttelin ja niin tekivät muutkin.
"Tullaanko me kaikki erikseen?" Maiss kysyi kovalla äänellä. Sade oli alkanut rummuttaa maneesin kattoa.
"Kaikki liikkuvat samaan aikaan ympäri maneesia", Zaana vastasi. "Ja nyt, kevyttä ravia kaikki!"
Kevyt painallus pohkeilla ja hiljainen maiskautus riitti saamaan Sentin raviin. Orin isot askeleet tuntuivat hankalilta ja minulle meni aikaa ennen kuin totuin niihin ja sain kevennykseni osumaan kohdilleen. Voltit sujuivat hyvin, mutta puomeilla irvistelin itsekseni Sentin kavioiden osuessa välillä puomeihin.
"Pitäjää tarpeeksi pitkät välimatkat!" Zaana huudahti käännähtäen kohti minua ja Senttiä. Ylitimme juuri puomeja. "Tuo on hyvä kevytistunta, Aimie."
Zaanan kehu sai aikaan mukavan tunteen ja hymyilin. Puomit ylitettyämme nuosin taas suoraksi ja sekoilin hetken ajan kevennykseni kanssa. Zaana ei onneksi huomannut mitään, hän oli keskittynyt puomien ylittäjiin.
"Essi, pidätä sitä Jamboa, nyt se kaahottaa miten sattuu", kuulin hänen huudahtavan. Essi teki työtä käskettyä, mutta Jambo-herra jatkoi menoaan. Jatkoimme vielä hetken kevyessä ravissa, kun Zaana käski ottamaan käyntiin ja pitkät ohjat. Osa hevosista venytteli kaulaansa. Sentti pärskähti.

Zaana puuhaili puomien kanssa ja kipitti sitten toiselle sivulle toisten puomien kimppuun. Ihmettelin Maissille, mitä tyttö oikein puuhasi. Maiss sanoi minulle jotain niin ilkikurista, että Zaana kohottautui katsomaan suuntamme. Silloin saimme kaikki naurukohtauksen. Vaihdoimme suuntaa, ja sitten Zaana antoi uudet ohjeet.
"Laitoin puomit pienemmilli väleille, isojen hevosten täytyy tulla lyhyemmin mahtuakseen. Homma menee samalla tavalla, mutta..." Zaana piti tauon, "...ensimmäisen ja toisen puomin välissä nostatte laukan ja hidastatte ravin käyttä käyntiin ennen uraa. Tulette yksitellen. Humu voisi aloittaa, sitten Jambo, Tiia, Blondi, Eppu ja Sentti."
Viimeinen. Ihan hyvä, ehtisin saada Senttiä lyhyemmäksi ja voisin katsoa toisten suorituksia. Humu meni muuten hyvin, mutta kolisteli puomeilla. Jambo taasen sooloili Tiian yllättäessä meidät vetelemällä pukkisarjan! Blondilla ja Hennillä suoritus meni lähes puhtaasti lukuunottamatta viimeisen puomin kolahdusta. Eppu ravaili tyyliikkäästi puomien yli, mutta toisella kerralla laukkasi jo. Meidän vuoromme. Painoin pohkeet oriin kylkiin jolloin se lähti reippaaseen raviin. Puolipidäte, laukka nousi... eikä yksikään puomi kolahtanut. Homma olisi muuten voinut mennä putkeen, mutta sain ihan tosissani yrittää hidastaa vauhtiin päässyttä Senttiä.
"Tee paljon puolipidätteitä ja istu tiivistä satulaan niin se hidastaa", Zaana selitti. "Muuten todella hyvin."
Palasin osastoon ja taputin ratsuni kaulaa. Lähdimme liikkeelle ja vaihdoimme heti suuntaa Zaanan rakennellessa yhdestä puomista pienen ristikon. Melkein kaikilla hyppy sujui hyvin lukuunottamatta ratsastajakohtaisia hankaluuksia. Viimein oli minun vuoroni. Tunsin Sentin innon kun maiskautin kevyesti. Ori ryntäsi saman tien villiin laukkaan ja sain pidättää ronskilla kädellä, että ori hidasti säädylliseen tahtiin. Puomi kolahti ja tipahti maahan. Istuin alas satulaan ja pidätin. Sentti rauhottui nopeasti.
"Sinulle sama kuin Sirpalle. Isolla hevosella askeleet pitää sovittaa puomi- ja esteväliin", Zaana sanoi. "Sait Sentin kuitenkin ihan hyvin kuuntelemaan pidätteitäsi", hän lisäsi rohkaisevasti.
"Hyvää työtä, kaikki. Sitten uralle käyntiä pitkin ohjin", Zaana sanoi. Hevoset pärskähtelivät ja venyttelivät kaulojaan. Zaana puri esteen ja vei puomit pois meidän jutustellessa. Tunsin miten hiukseni olivat liimautuneet taas kerran päähän ja olo oli hikinen. Kun olimme kävelleet pari kierrosta, Zaana sanoi että voisimme ottaa kaartoon.
"Kiitos, oli mukavaa pitää teille tuntia", Zaana totesi meidän taputellessa ratsujamme. "Satulahuoneessa on teille pieni kyselylomake, joten olisi kiva jos täyttäisitte sen ja toisitte minulle. Nähdään taas!"
Hyppäsimme alas ratsujemme selästä, löysäsimme satulavöitä reiällä ja nostimme jalustimet ylös. Sitten lähdimme kohti tallia rupatellen tunnista ja hevosistamme.

1. Mitä pidit Zaanan tunnista? Mistä et? Perustele. Oli mukava tunti! Vaihteeksi oli mukava mennä puomeilla esteiden sijaan. Ehkä vähän enemmän pituutta tarinaan?
2. Millaista tuntia toivoisit minun pitävän seuraavalla tunninpitovuorollani? Jotain edellisistä tunneista poikkeavaa, vaihtelevuutta.
3. Jos olin liian ankara tai en maininnut sinusta tarpeeksi. Anteeksi, yritän ensikerralla paremmin. Et ollut ankara, minusta otit kaikki huomioon tasapuolisesti. Rakentavaa palautetta ja hyviä ohjeita annoit.
4. Jotain muuta kysyttävää tai palautetta? Eipä ole! Odotan innolla seuraavaa tuntiasi. =)

Henni:


1. Mitä pidit Zaanan tunnista? Mistä et? Perustele.
- Oli tosi kiva tunti, vaihtelu virkistää!
2. Millaista tuntia toivoisit minun pitävän seuraavalla tunninpitovuorollani?
- Hmm.. hmm hmm hmm... jotain erikoista. :D
3. Jos olin liian ankara tai en maininnut sinusta tarpeeksi. Anteeksi, yritän ensikerralla paremmin.
- Juu et ollut liian ankara, hyvä opettaja olit. : )
4. Jotain muuta kysyttävää tai palautetta?
- Eipä tässä mitään.

Maiss:
Ja taas kerran on ratsuni Humu.
Maneesiin mennessä on pikkuinen sumu.
Siksi varmaan on juuri tunti maneesissa.
Ja kohta Humu vaanii kuin kissa.
Koska ei ole ollut maneesissa vähään aikaan
ja kenet se ratsatajaks nytten saikaan?
"Ei seinien pelkääminen sovi", se tajuaa.
"Ei edes mörön joka maassa lojuaa"

Puomit on aiheemme tänään
ja puomeille Humun kanssa siis säntään.
On puomeja ensin kolme tai kaksi
mutta varastossa niitä on loputtomasti
ei tehtävässä kumminkaan tarvitse montaa
joten muut saavat lojua. Ups, tuossa on sontaa!
Humu tosi hienosti puomit ylittää
vaikka vähän kolhii, ei haittaa tää.

Surullisina hyvästelen Zaana open.
Humu on maneesiin kyllästynyt lopen.
Joten tulee mielellään maneesista pois
vaikka minusta pitempi tunti, kiva ois.
Harjaan Humun oikein kunnolla
ja halaan sitä onnellisella tunnolla.
Sitten putsaan suitset ja satulan hyvin
joten kotona saavat odottaa tovin!

1. Mitä pidit Zaanan tunnista? Mistä et? Oli kivaa mennä puomeja pitkästä aikaa! : D Humu on minulle jo enemmän kuin tuttu ratsu, joten oisi kiva mennä muillakin välillä. ; )
2. Millaista tuntia toivoisit minun pitävän seuraavalla tunninpitovuorollani? Jonkun erikoisen tunnin. : )
3. Jos olin liian ankara tai en maininnut sinusta tarpeeksi. Anteeksi, yritän ensikerralla paremmin. Riittävästi oli. : D
4. Jotain muuta kysyttävää tai palautetta? Mukava tarina, kuvailit hyvin.

Catu:
’’Huoh… Eka tunti ja vielä Tiialla…’’ Huokaisin syvään luettuani tuntilistan. Kiiruhdimme laittamaan hevoset kuntoon ja menimme maneesiin. Zaana punttasi Sirpan ja Aimien selkään, hän tarkisti vielä kaikkien satulavyöt ennen kun pääsimme jatkamaan matkaa uralla.
- Hei kaikki! Minä olen Zaana ja pidän siis tänään teille tunnin aiheella puomit ja istunta. Nyt täällä onkin normaalia pienempi ryhmä… Ehditään tekemään enemmän. En pidä itseäni kovin ankarana tauko mutta tänään jok’ikinen ratsu liikkuu eteenpäin! Nyt on lisäksi pilvinen päivä, joten kuumuus ei ole pollelle mikään syy laiskotella, joten mars reipasta käyntiä pitkin ohjin uran sisäpuolella oikeaan kierrokseen… Onhan kaikilla raipat? Zaana pälpätti ja mahassani pisteli jännityksestä, nyökkäilimme Zaanan kysymykseen vastaukseksi.
– Hyvä. Zaana sanoi ja tarkkaili meitä ratsastajia.
- Muista, uran sisäpuolta, Maiss. Zaana sanoi, Maiss teki työtä käskettynä.
- Reippaampaa käyntiä Jambolla. Zaana ohjeisti iloisena.
- Tiia näyttää nukkuvan, Catu. Herättele sitä hieman puolipidätteillä ja pohkeilla. Tein työtä käskettyä mutta Tiia totteli vain hetken.
– Ei onnistu, sanoin harmitellen.
– Ääp, älä anna sen laiskotella. Sinä määräät! Se haluaisi vain päästä helpolla aloittelijoiden tunneilla… Näpäytä kevyesti lavalle ja anna pohkeita. Zaana ohjeisti ja huokaisin syvään. Tiia pyristeli hieman vastaan, mutta myöntyi sitten kävelemään reippaammin, onneksi.
– Niin sitä pitää. Zaana kehui ja pieni hymy levisi kasvoilleni.
- Selkä suoraksi käynnissäkin, muuten hyvä. Zaana sanoi siirtäen katseensa Hennille, joka oikaisi selkänsä nopeasti.
- Hieman reippaammin Sirppa ja kantapäät alas. Zaana ohjeisti ja samalla ylläpidin Tiian reippaan käynnin.
- Sentin ei tarvitse mennä yhtään reippaammin, noin on hyvä. Zaana totesi ylpeästi Aimielle, seurailin samalla muiden liikkeitä.

- Hyvä. Ohjat! Zaana huudahti ja kaikki alkoivat kerimään ohjia lyhyemmiksi.
– Kohta siirrytään kevyeeseen raviin. Takatarhan sivun keskelle ratsastetaan voltti, lyhyet sivut normaalisti paitsi, että käännätte hieman ennen kulmaa näille puomeille ja jatkatte puomeilta suoraan takaisin uralle. Kun tulette puomeille, nouskaa kevyeeseen istuntaan, muulloin kevennätte. Kysyttävää? Zaana kertoi ja kertasin mielessäni ohjeet.
- Tullaanko me kaikki erikseen? Maiss kysyi kiinnostuneena.
- Kaikki liikkuvat samaan aikaan ympäri maneesia. Zaana vastasi hymyillen ja Maiss vastasi hymyyn.
– Kaikki kevyeeseen raviin!
Kuulin muutamia maiskautuksia ja raipan näpäytyksiä hevosten siirtyessä raviin. Useat hevoset kolistelevat puomeja jatkuvasti.
- Nyt unikeot hereille. Näpäyttäkää niitä kunnolla raipalla jos pohkeet eivät tehoa! Zaana sanoin ja äänessä kuului hiukan ärtyneen ääntä. Osa hevosista totteli kuuliaisesti, mutta osa jäi vikuroimaan. Onneksi pian kaikki liikkuivat hyvin.
- Hyvä, pitäkää tuo tempo! Zaana kehui mikä sai muihin itsevarmuutta
– Pitäkää tarpeeksi pitkät välimatkat.
- Tuossa on hyvä kevytistunta, Aimie. Zaana kehui mutta minä keskityin vain omaan ratsastukseeni.
- Sirppa, tee ensikerralla isompi voltti, tuo oli lilliputti. Zaana totesi.
– Muuten hyvin.
- Vaihda kevennys, Henni. Zaana sanoi ja lähdin kääntämään voltille.
- Hyvä voltti Catu! Pidä yllä tuo ravi. Zaana sanoi ja taputin Tiiaa ylpeänä.
- Pidätä Jamboa, nyt se kaahottaa miten sattuu. Tee puolipidätteitä ennen puomeja, pidä raippa rauhassa reiden päällä kun et käytä sitä. Zaana ohjeisti Essiä. Jambo rauhoittui hieman kun Essi siirsi raipan pois, mutta jatkoi silti lievällä kiitoravilla.
– Tee puolipidätteitä vähän väliä, jos se alkaa kaahottamaan enemmän, käännä pienelle voltille ja pysäytä. Zaana ohjeisti ja Essi ärtyneenä totteli.
- Humulle pehmeämpi ohjastuntuma niin että se ei visko niin paljon päätään. Zaana sanoi Maissille jonka suuhun välillä lensi Humun harjaa.

- Okei, ottakaa hetkeksi käyntiin ja antakaa pitkät ohjat. Zaana sanoi. Hän laittoi puomit kahden laukan väleille.
- Selvä. Seuraavaksi tulette puomit niin, että lähestytte kevyessä ravissa, niin kuin äskenkin ja nousette kevyeeseen istuntaan puomien ajaksi, mutta… ensimmäisen ja toisen puomin välissä nostatte vasemman laukan kevyessä istunnassa, laukkaatte puomit ja suoraan sen jälkeen. Hidastatte ravin kautta käyntiin ennen uraa. Tulette yksitellen ja loput odottavat tallisivulla. Selvä? Hyvä. Järjestys on, Humu, Jambo, Tiia, Blondi, Eppu ja Sentti. … Ottakaa ohjat ja vaihtakaa suuntaa. Voi tulla!
Maiss antoi Humulle pohkeita ja he lähtivät rytmikkäässä ravissa kohti puomeja. Ensimmäisen puomin jälkeen Humu nosti laukan kiltisti, mutta valitettavasti kolisteli puomeja. Katselin hymyillen heidän menojaan, odotellessani vuoroani.
- Rauhoita käsi ja anna aina ennen puomia kevyt pohje, että se nostaisi jalkojaan. Hyvä. Seuraava!
Jambo lähti itsekseen liikkeelle ja Zaana ei pitänyt siitä.
- Pysäytä, se saa lähteä liikkeelle vasta sinun käskystä! Tee voltti ja kokeille uudestaan, neuvoin. Essi pysäytti, mikä näytti suuresti harmittavan Jamboa. Uudella yrityksellä Jambo kulki paremmin.
- Loistava kevytistunta! Tee paljon puolipidätteitä. Zaana sanoin.
– Sitten Catu ja Tiia… Zaana sanoi katsellen menojani ja mahassani pisteli.
Kehotin Tiian raviin muutamien raipannapautusten kera. Laukannostossa oli todellisia ongelmia.
- Istupa alas satulaan ja anna kunnon laukkapohkeet raipan kera! Zaana kehotti. Tein työtä käskettyä, mutta Tiia päätti ottaa pienen pukkisarjan, olin todella hermostunut.
- Vedä sen pää ylös, anna pohkeita kääntäen ympyrälle! Zaana huusi. Sain kiskaistua Tiian pään ylös ja pysyin hyvin satulassa.
- Hienoa, nyt nostapa laukka ympyrällä. Zaana sanoi. Tiia myöntyi viimein kulkemaan kiltisti, ensimmäinen tuntini täällä ei ollut paras tuntini.
–Hyvä, Zaana kehui. Ota käyntiin ja mene jonon perälle. Seuraava.
Henni kehottaessa Blondin reippaaseen raviin minä häpeissäni palasin jonon perään. Havahduin puomin kolahdukseen.
- Pidä pohkeet kiinni, ohjaa keskelle puomeja. Hyvä. Sitten Sirppa.
Eppu lähti raviin ja ravasi loppu matkankin.
- Älä nojaa liikaa eteenpäin kun olet kevyessä istunnassa ja anna puolipidätteen jälkeen selkeät laukka-avut. Ota raviin ja yritä uudestaan. Zaana neuvoi Sirppaa jolla oli vielä toisellakin kerralla hieman hankaluuksia jatkuvan kevyen istunnan kanssa, mutta tällä kertaa laukka nousi.
- Hienoa, pientä tasapainoharjoitusta niin Vola! Zaana naurahti, hänellä oli hyvä päivä.
– Aimie ja Sentti…
Ajatukseni pyörivät muualla kuin täällä. Kuulin vain sanoja ja näin kyllä mutta en tajunnut näkemääni.
- Tee paljon puolipidätteitä ja istu tiiviisti satulaan niin se hidastaa. Muuten todella hyvin.
- Okei. Vaihtakaa suuntaa! Zaana huudahti ja me ratsastajat teimme työtä käskettyä, Zaana teki viimeisestä puomista pienen ristikon.
– Sama järjestys ja tehtävä kuin äskenkin, viimeinen laukka-askel vain pidentyy hieman. Zaana sanoi.
Estepuomi kolahti Humun alla ja katsoin mitä oli tapahtunut.
- Muistakaa, ennen puomeja tai esteitä pohjepuristus niin hevonen muistaa nostaa jalkansa kunnolla!
Essi ja Jambo menivät hiukan liian lujaakin.
- Hyvä Essi, vielä kun saisi hieman nipistettyä vauhtia pois tai ainakin niin, että Jambo on vielä paremmin hallinnassa, sanoin.
Tiia oli jo myöntynyt käskyilleni ja teimme puhtaan ja siistin hypyn hyvässä tempossa.
- Loistavaa Catu! Nyt Tiia kuunteli sinua. Zaana kehui ja tällä kertaa ylpeästi palasin takaisin jonon perään. Valitettavasti myös Hennillä ja Blondilla tuli tiputus, mutta se johtuu osittain Blondin jäykkyydestä esteillä.
- Ihan hyvä Henni, pohkeet vain kiinni ennen estettä. Zaana totesi nostaessaan puomin paikoilleen. Sirppa sai Epun nostamaan laukan hyvin. Esteelle hyppy lähti hieman liian myöhään, mutta puomit pysyivät kannattimillaan.
– Hyvä laukka. Pidä huoli, että lyhennät tai pidennät laukkaa tarpeen mukaan. Eppu on iso hevonen, joten sen saattaa olla vaikeaa sopeutua näihin puomiväleihin normaalilla laukallaan. Sitten Aimie. Zaana pälpätti ja katselin muiden liikkeitä uteliaana.
Aimien piti pidättää hirveästi, jotta sai Sentin edes jonkinmoiseen sopivaan vauhtiin. Hyppyyn lähdettiin liian myöhään ja puomi kolahti alas.
- Sinulle sama juttu kuin Sirpalle. Isolla hevosella askeleet pitää sovittaa puomi ja esteväliin. Sait Sentin kuitenkin ihan hyvin kuuntelemaan pidätteitäsi. Zaana kehui hymyillen.

- Hyvää työtä. Sitten vapaamuotoisesti uran sisäpuolella käyntiä pitkin ohjin, ei tehdä tällä tunnilla enempää. Zaana sanoi purkaessaan esteen ja kantaessani puomit pois.
– Kiitos, oli mukavaa pitää teille tuntia. Satulahuoneessa on teille pieni kyselylomake, olisi kiva jos täyttäisitte sellaisen ja toisitte minulle. Zaana sanoi vielä lopuksi hymyillen.
– Voitte ottaa kaartoon. Nähdään taas!


Kyselylomake:

1. Mitä pidit Zaanan tunnista? Mistä et?
- Pidän siitä kuinka tarkat ohjeet annat tunnilla ja ne ovat ihanan selkeät. Ei tule mieleen mistä en pitänyt.

2. Millaista tuntia toivoisit minun pitävän seuraavalla tunninpitovuorollani?
- Maastotunnin, olisi kiva nähdä millaisen maastotunnin pidät

3. Jos olin liian ankara tai en maininnut sinusta tarpeeksi. Anteeksi, yritän ensikerralla paremmin
- Ei mitään ongelmaa

4. Jotain muuta kysyttävää tai palautetta?
- Eip

Sirppa:

[Jutta]

26.8 Mallikkaasti maastoillen

-trööt khöh khöh khöh, uskin ja niistin astuessani bussistani ulos.
Olo oli kamala flunssaa pukkasi heti koulun alkuun, mutta tallille oli tultava. Possua tämä ei ollut sen olin jo nimittäin sairastanut. Olo parantui hetkellisesti nähdessäni tallin hevoset, mutta pahentui taas saapuessani oleskeluhuoneen vilinään. Lösähdin mukavalle tuolille ja nappasin pöydällä lojuvat vihkon stabilo kynän ryhdyin rustaamaan listaa.
-Hmm otsikkoo...jep, keksin otsikon ja kirjoitin sen paperin ylälaitaan. Koristelin sitten paperinreunan ja kirjoitin osallistujien hevoset. Lopulta paperi näytti suunnilleen tältä:
Mallikkaasti maastoillen

Henni-Pikku
Maiss-Liinu €
Zaana-Humppelo €
Essi-Tiia €
Aimie-Sentti €
Catu-Bladeliini €
Sirppa-Jambo €
-Hmm ja mää meen vaikka Epulla Katotaan miten menee, suunnittelin ja länttäsin siltan seinään.

Pian pihalla seisoikin monta ratsukkoa varusteet päällään. Yskäisin äänekkäästi ja hyppäsin ratsuni selkään.
-Sitte khöhkhöhkhöh matkaan, ähisin hihittäville tytöille.
-Te saatte pian tän saman taudin ja mä nauran teille sitte, ylpeilin tytöille ja sain nämä hiljenemään.
Matkamme jatkui tasaisen pulputuksen saattelemana. Katsahdin maissiin ja ja Liinuun. Tamma meni mallikkaasti joten saatoin rauhallisin mielin nostaa ravin. Takanani tuleva Blade järkyttyi tästä yllättävästä lähdöstä ja ryösti itsensä laukassa.
-Soo, Catu rauhoitteli mustaa tammaa ja saikin tämän ravaamaan nätisti rauhassa muiden perässä.
-Mitäs tykkäät Maiss Liinusta, kysyäisin vaaleatukkaiselta tytöltä.
-Joo tää on tosi mukava sopivan haasteellinen, Maiss kehui ja taputti tammaa kaulalle.
-Ja Sentti menee tietysti nätisti, kysyin kolmantena jolkottelevalta Aimielta ja Sentiltä.
-Tietysti, tyttö hymyili.
-Okei sitte ootteki jo valmiina laukkaaaan, hihkaisin ja kannustin epun ainakin melkein rauhalliseen laukkaan.

Muutkin tytöt joko kannustivat tai antoivat vaan mennä, mutta laukassa kuitenkin edettiin. Pikku spurttaili välillä hurjastikkin tajutessaan että jää jälkeen ponijaloillaan.
-Joo hei ei ne nyt sua jätä sitäpaitsi kyllä me ymmärretään jälkeenjääminen ku sulla on pikkusen pienemmät kintut, Henni rauhoitteli.
Tämä ei kuitenkaan auttanut vaan sai Pikun hurjistumaan entistä. Enemmän se laukkasi kiitäen ensin Humu takapuoleen jatkaen siitä vielä Tiian Liinun ja sentin viereen.
-Sooo poniii, Henni kiljui valkoisen ruunan selässä laukatessaan nyt jo Epunkin ohi ja kaartaessaan kulman taa.
Jäin suu auki tuijjottamaan tielle jäänyttä hiekkavanaa jonka tyttö ja risteyttysponi olivat taakseen jättäneet
-Jaahas tästä tuli sitte tällänen kilpa-ajo, Maiss huokasi nostattaessani laukan.

Siellä me sitten juoksentelimme valkeaa ponia etsien jo pidemmän aikaa kunnes Tiia päästi ilmoille kimeän hirnahduksen johon joku vastasi keskeltä metsikköä.
-Pidäs tätä, sanoin Essille ja sysäsin ratsuni ohjat tytölle.
Tarvoin pienen aikaa kunnes silmiini kantautui valkea poni. Sillä oli suu täynnä horsmia ja mikä parasta ruunassa ei ainakaan näkynyt naarmun naarmua. Huokasin ja nappasin ohjat käteeni. Ruuna ei onneksi ontunut joten Henni pomppasi takaisin selkään.
Matka jatkui tasaisen pulinan saattelemana kun saavuimme lammen rannalle. Katselimme hetken toisiamme.
-Voi ku tonne taas pääsis, huokasin kaihoisasti.
-Mikä estää se voi vaan olla pikkusen kylmää, Catu virnisti.
-Hei nyt kyllä on pakko vähän laukata kesän kunniaks,Sirppa keksi.
-Jep, hihkaisin ja nostin laukan.
Siellä me sitten laukkasimme kesän kunniaksi. Sen mukavan ja lämpimän kesän josta me kaikki nautimme. Niin ihmiset kuin hevoset.
___________________________________________________

MAKSUT

Essi:
Tulin tallin pihaan yskien limaa kurkustani ja törrötin nenäliinaan räkää nokastani. En ollut maailman tervein ihminen koska minulla oli ollut flunssaa jo kaksi viikkoa eikä ollut hellittänyt yhtään. Astelin talliin jossa ei ihmekseni ollut kuin pari tuntilaista ja Luna.
-kröh kröh terve, yskin tervehdyksen.
-Kruuh körh, tervehdys, yski myös Luna.
-moi, kuulin pari epämääräistä tervehdystä.
-Näyttäkääpä kelläs mie pääsen, yskin ja tunkeutuin lapun luokse.
-Tiia taas, murahdin.

Hain Tiian äkkiä tarhasta, talutin Tiian sen omaan karsinaan, Kipaisin äkkiä hakemaan varustehuoneesta harjapakin. Kiikutin pakin Tiian karsinaan alkaen harjata sitä tarmokkaasti välillä niistäen nenän tyhjäksi. Sain harjattua Tiian hyvin, puhdistin myös sen kaviot. Kipaisin hakemaan Tiian satulan äkkiä koska aikaa ei ollut paljon koska Tiia oli ollut kurainen joka paikasta. Asetin Satulan Tiian selkään hyvin ja oikeaan kohtaankin. Laitoin satulavyön hyvin kiinni, hain myös suitset varustehuoneesta, tulin takaisin Tiian luo suitsien kanssa.
-Noniin nyt pannaan suitset avaappaas suu nyt kiltisti, puhelin sille ja Tiia avasi suun pinesti niin että sain kuolaimet sen suuhun.

Kipaisin taas varustehuoneessa ja otin korista nyt Tiian suojat, kävelin reippaasti karsinan luo ja sissään. Pyöritin pintelit sen takajalkoihin nopeasti mutta huolellisesti. Otin kypäräni pussista ja asetin sen päähäni hyvin panin lukon kiinni ja hansikkaat panin käsiini ottaen raipan pussista.

Talutin Tiian tallin pihalle jossa Luna jo odottikin jo Epun kanssa meitä. Punttasin itseni Tiian selkään. Menimme jonoon jossa Luna tietty oli ekana karamellin kanssa.

Lähdimme matkaan metsää kohti. Polulla menimme kaunista pikku ravia mutta tokana oleva Blade järkkyi ja lähti villiin ryöstöön. KOhta se jo hellitti ja saimme jonon taas kuntoon. Pääsimme ihanaölle ja isolle niitylle josta nostimme täyden laukan mutta kohta niitty jo loppui ja jonoon taas palasimme. Tapahtui pari järisyttävää asiaa mutta kyllä niistä selvittiinkin. Kohta jo tallilla oltiin noustiin peffa kippeenä maan kamaralle jalat haaralleen. Mä Tiian hoivasin ja laitsalle toijasin.

Aimie:
Seisoimme Seppeleen pihalla ratsujemme selässä sovitellen jalustimia ja säätämässä muuta. Tunninpitäjänämme oli tänään tavallaan vieraileva tähti, Luna, joka oli lopettanut jokin aika sitten itse valmennuksen. Hän oli kuitenkin lupautunut pitämään meille tunnin, joka oli osoittaunut maastoksi. Ilma oli seesteinen, aurinko ei paistanut muttei ollut kovin kylmäkään. Olin silti varautunut laittamalla korkeakauluksisen takkini päälle. Luna istui Epun korkeassa selässä ja yski. Muut ratsukot olivat seuraavanlaiset: minä Sentin tutussa selässä, Sirppa Jambon satulassa, Zaana innokkaan Humun ratsastajan, Henni oli saanut Pikun, Essi istui kirjavan Tiian selässä, Catu oli saanut Bladen ja Maiss istui uuden tuntsarin, Seppeleen Kamuliinin eli Liinun selässä. Hän vaikutti selvästi innostuneelta.

"Okei, khöhhkkööhkröh, sitten matkaan!" Luna sanoi yskien voimakkaasti. "Saatte pian saman taudin kuin mä."
Essi yskähti myös, hänellä oli kuulemma ollut myös flunssaa. Ketään ei naurattanut, Luna käänsi tyynesti Epun ympäri ja lähdimme kohti metsää. Pulputimme samaan tapaan kuin aina, niin tallin viime aikaisista tapahtumista kuin ratsuistamme, valmennuksesta ja sen sellaisesta. Luna vilkuili välillä taakseen, ja usein huomasin hänen katseensa tarkentuvan Maissiin ja rauhallisesti kulkevaan Liinuun.
"Ravia sitten!"
Hevoset lähtivät reippaasti liikkeelle, mutta Blade säikähti hieman ja ryösti laukkaan. Kaikki ehtivät jo säikähtää, mutta Catu hallitsi tilanteen hyvin ja musta tamma jatkoi kiltisti ravaamista jonossa.
"Mitäs tykkäät Liinusta, Maiss?" Luna kysäisi vilkaisten nopeasti vaaleahiuksista tyttöä.
Maiss hymyili ja taputti suomenhevostammaa kaulalle. "Tää on tosi kiva ja sopivan haasteellinen."
"Sentti menee tietysti nätisti", Luna tokaisi minulle ja rennosti jolkottelevalle Sentille.
"Tietty", virnistin.

Ravasimme hetken ja sitten Luna totesi, että olimme valmiita laukkaamaan. Riemunkiljahdukset halkoivat ilmaa Lunan nostaessa Epun rauhalliseen laukkaan. Sentti liikkui myöskin rennosti matkaavoittavilla askelillaan ja minun täytyi totutella jonkun aikaa sen askeliin. Taaempana viimeisenä tuleva Pikku kipitti hirveää kyytiä pysyäkseen isompiensa perässä. Suomenpienhevostamma Humu pysyi hyvin mukana, sillä sillä oli reipas askellus.
"Ei ne sua jätä", Henni rauhoitteli Pikkua. "Kyllä me ymmärretään jälkeenjääminen, sulla on pienemmät kintut."
Pikkua tämä ei kiinnostanut ollenkaan, se vain kiihdytti tahtiaan. Humun takapuolesta Tiian kautta Liinun viereen. Sentti hämmästyi ja teki pienen sivuloikan pienen ponin ohittaessa sen sähäkästi. Henni kiskoi ohjista, mutta pikkuruunaa ei kiinnostanut.
"Soooo, poni!" Henni karjahti kimon kiitäessä Epunkin ohi. Samassa kaksikkoa ei enää näkynytkään, he katosivat kulman taakse. Luna hidasti ravin kautta käyntiin ja kaikki toljottivat ihmeissään kadonneen ratsukon perään. Tiellä leijui vain kavioiden nostattamaa pölyä, joka maistui suussa kuivalta ja hiekka rapisi hampaiden välissä. Sanaakaan sanomatta Luna painoi pohkeensa Epun kylkiin, ja puoliverinen hyppäsi laukkaan.
"Jaahas, tästä tuli sitten kilpa-ajo", kuulin Maissin mutisevan Liinun selästä.

Saimme juoksennella jonkun aikaa, mutta valkeaa ponia ei näkynyt mailla halmeilla. Ravailimme lähinnä ympäriinsä ja lopulta siirryimme toivottomina käyntiin. Pyörimme ympyrää hetken aikaa, kunnes jotain tapahtui. Tiia päästi yhtäkkiä ilmoille kimeän hirnauhduksen ja Essi oli tipahtaa selästä. Vastaus kaikui takaisin, viereisen metsikön suunnalta. Luna ei aikaillut, vaan hyppäsi alas Epun selästä.
"Pidäs tätä", hän sanoi Essille ojentaen ohjat hänelle. Katsoimme kaikki hämmästyneinä Lunaa, joka katosi määrätietoisin askelin metsään. Odottelimme jonkun aikaa, kunnes metsästä alkoi kuulua oksien katkeamisen ääniä. Hevoset jännittyivät heti, ja Essi irvisti puristaen tiukasti Epun ohjia. Samassa esiin tulivat horsmia rouskuttava Pikku selässään pöllämystynyt Henni ja kuolaimesta ponia taluttava Luna.
"Kaikki kunnossa, Pikku ei onnu ja Henni on hengissä", hän rauhoitteli nähtyään ilmeemme. "Matka jatkuu!" Luna hyppäsi vaivalloisesti suuren Epun selkään ja antoi pohkeita. Kävelimme ja ravailimme jonkun aikaa kunnes saavuimme kauniille metsälammelle. Jostain syystä jonomme pysähtyi ja jäimme katselemaan kaihoisasti kirkasta vettä.
"Voi, kun tonne pääsis", Luna huokaisi.
"Mikä estää, se voi olla vaan pikkusen kylmää", Catu naurahti. Katsahdin epäillen veteen ja sitten katseeni osui jostain syystä Zaanaan. Tyttö näytti ajattelevan samaa kuin minä, ainakin nähtyään kauhistuneen ilmeeni, hän alkoi nauraa itsekseen. Muut kääntyivät ihmetellen Zaanaa kohti, ja juuri silloin tyttö avasi suunsa.
"Eiköhän mennä!" kiljaisin ja painoin pohkeet Sentin kylkeen. Muut katsoivat meitä kummeksuen, mutta sitten lähdimme taas liikkeelle.

Pian pääsimme takaisin hiekkatielle. Hevoset kävelivät innokkaasti, ja välillä jokunen tanssahteli saaden ratsastajansa hermostumaan.
"Hei, nyt on kyllä pakko vähän laukata", Sirppa sanoi. "Kesän kunniaksi."
"Jep!" Luna myöntyi ja nosti saman tien laukan. Niin me laukkasimme, ja pitkään. Kaikki kahdeksan tyttöä ilosta hymyillen ja hevoset allamme vinhasta vauhdista nauttien.

Zaana:
Tallustin talliin tuulen puhaltaessa,
rusehtavia lehtiä puiden jo tiputtaessa.
Hevoset hörähtivät minulle tervehdyksen,
annoin niille kunnon rapsutuksen.

Ilmoitustaulun luokse menin,
tuntilistaa lueskelin tovin.
Listassa luki että ratsuni on Humuinen,
pian se olisi puhdas kuin pulmuinen.
Harjasin, kuurasin, putsasin ja suin.
Satuloin, suitsin ja pihalle toin.

Kypärän päähäni laitoin ja
satulaan pian nousin.
Kaulaliinan kaulaani paremmin kiedoin,
valmiina lähtöön heti jo olin.

Kivikossa, hiekkatiellä, pusikossa pitkin poikin kuljettiin.
Käynnissä, ravissa sekä myös laukkailtiin.
Hevoset hieman säpsyinä olivat,
kerta Blade ja Pikkukin hieman ryöstivät ohjilta.
Pikkua etsittiin ja pian myös löydettiin,
lopulta matkaakin jatkettiin.

Onneksi kaikki rauhoittui lammelle,
sekä pienelle uinti pulahdukselle.
Ketään ei sattunut ja kaikki oli hyvin.
Tallille palasimme suut hymyin.

Catu:
Seisoimme kärsimättöminä ulkona odotellen Lunaa. Luna yksi kipeänä ja minun kävi hiukan sääliksi häntä.
- Sitte (Yskimistä) matkaan, Luna ähisi vaivalloisesti ja naurahdimme tyttöjemme kanssa.
- Te saatte pian tän saman taudin ja mä nauran teille sitten, Luna ylpeili meille ja sai meidät hiljenemään. En halua olla juuri nyt kipeänä, taputtelin samalla rauhallista Bladeä. Pulputus ei jäänyt siihen alkaessamme lähteä käynnissä maastoon. Aloimme siirtyä raviin, Blade järkyttyi yllättävästä lähdöstä ja ryösti itsensä laukassa.
- Soo, rauhoittelin mustaa tammaa ja sain kuin sainkin Bladen kulkemaan nätisti muiden joukossa ravissa.
Luna puhui muille innokkaasti vaikka vähän nuhaisesti, lopulta oli se aika mitä olimme odottaneet.
- Sitten laukataan, Luna hihkaisi ja lähdimme Lunan perässä rauhalliseen laukkaan.

Hennin ja Pikun välillä kävi kinastelua, lopulta kun luulin ärtymisen loppuneen Henni ja Pikku ryntäsivät täydellä laukalla ohitsemme. Suuni loksahti auki Hennin kiljuessa karmeasti.

Henni oli poissa. Etsimme häntä sitten tapahtuman jälkeen ahkerasti, yllättäen Tiia hirnaisi kimeästi mihin kuului heikko vastaus.
- Pidäs tätä, Luna sanoi Essille ja sysäsi ratsunsa ohjat tytölle. Olin hyvin huolissani Hennistä, luotin kyllä siihen että hän osaa pysyä selässä, mutta tunsiko hän hyvin tämän alueen?
Luna lähti etsimään Henniä ja valkoista ponia, olimme järkyttyneitä kaikki. Lopulta Luna kuitenkin palasi ehjän Pikun ja Hennin kanssa, naarmuja ei näkynyt ainakaan.
Matka kuitenkin jatkui pulisten Hennin ja Pikun seikkailusta kunnes saavuimme lammelle. Jäimme kaikki hiljaisina tuijottamaan kaunista näkyä.
- Voi kun tonne taas pääsis, Luna keskeytti hiljaisuuden.
- Mikä estää se voi vaan olla pikkusen kylmää, Virnistin vitsaillen Lunalle.
- Hei nyt kyllä on pakko vähän laukata kesän kunniaksi, Sirppa keksi, ihanaa että hän osaakin olla niin hyvä.
- Jep, Luna hihkaisi ja lähdimme yhdessä laukkaamaan kesän kunniaksi.

Maiss:
Tänään on Liinu mun haaste,
siitä nyt pieni (ja huono) kooste:

Nousen Liinun selkään nopeasti.
Ja uralle tamma kävelee koreasti.
Joku vasta tulee kentälle kaartoon.

Reippain askelin astelemme maastoon.
Ravipätkiä tulee yksi jos toinen:
Blade ryöstää, ei käy kyllä moinen!

- Sitten laukkaa! Luna jo määrää.
Liinu kyllä kaikkea muuta häärää,
mutta lopulta laukan nostaa.

Pikku häviää, kai Hennille kostaa.
Etsintä villi meillä nyt alkaa.
Ei näy tai kuulu kimon jalkaa...

Tiia se yhtäkkiä iloisesti hirnahaa
samalla Pikun piilon paljastaa!
Löydämme Hennin ja Pikun onneksi.

Nyt ei Pikku saa jäädä viimeiseksi,
siksi ettei lopullisesti katoaisi koni.
Tulisi Fionaa ikävä tuo poni!

Loppu on reippaan tuntimme tullut,
ja palatessamme olemme ne hullut!

Sirppa:

[Catu]

Perustunti Koulua
Keskiviikko 09.09.09 klo 14–15

Aimie - Eppu €
Essi - Tiia €
Zaana - Humu €
Maiss - Blondi €
Henni - Jambo
Milena – Sentti €

Tarina:
Tarkkailin muita ratsastajia jotka vilkuilivat minuun päin. Tämä oli ensimmäinen tuntini Seppeleessä, olin hiukan hermostunut minkä seurauksena saattaisin päästää liiankin ankaria suustani.
- Olen siis ensimmäistä kertaa täällä opettajana joten tahdon hiukan nähdä istuntanne. Huusin hermostuneena kentän reunalta.
- Heti ohjat sitten kunnolla käteen ja istunta hyväksi. Huutelin ja katselin, tarkkailen ratsastajia jotka pikku hiljaa siirtyivät kaarrosta uralle kävelemään. Kaikkien noustua selkään kuulin Tiian ratsastajan ja Sentin ratsastajan keskustelevan kiivaasti. Taskussani poltteli tuntilista paperi, yritin olla ottamatta sitä että muistaisin nimet. En voinut mitään joten otin paperin ja selasin ratsastajien nimiä.
- Essi ja Milena, hiljaa siellä ja selät suoraksi! Huusin ärtyneenä, en saisi hyvää ensi vaikutelmaa mutta olin liian hermostunut. Milena käänsi Sentin pelästyneenä voltille ja Essi suoristi oitis selkänsä.


- Henni voisi laittaa ainakin kolme senttiä kantapäät alemmas ja se katse edessä. Blondi voisi kulkea hieman pyöreämmin, Maiss. Aloitin ohjauksen kaikilla ollessa selkä suorana.
- Zaana, Humu kulkee nyt ihastuttavan pyöreänä. Varo kuitenkin ettet kallistu liikaa oikealle, selkä suoraksi! Huutelin viattomalle Zaanalle ja siirryin kentän keskelle.
- Aimie myötää enemmän liikkeitä ja se katse edessä. Selkä on nyt hyvin suorana, hienoa. Ohjasin hiukan lempeänä mutta katseeni seuraili jo muita.
- Maiss lyhennä ohjaa jotta saat paremman tuntuman, reippaampaa käyntiä. Nyt ei laiskotella vaikka kävellään. Sanoin Maissille joka lyhensi reippaasti ohjiaan, Blondi alkoi myös heräillä.


- Käynnissä tämä istunta toimii jo kaikilla odotuksieni mukaisesti. Siirrytään harjoitusraviin ja korjailette sen verran istuntaanne mitä näette tarvittavaksi. Sanoin ja tytöt innokkaasti jo siirtyivät raviin. Huokaisin syvään tyttöjen istuntojen huonontuvan huomattavasti.
- Teette kaikki saman virheen! Ette saa pelätä minua siellä selässä, luultavasti tämän seurauksena emme nosta tänään laukkoja. Vakuuttakaa minut jotta voin antaa teidän laukatakin. Huokaisin turhautuneena ja katselin pitkään vuoro perään ratsastajia jotka ravatessa yrittivät korjata istuntaansa.
- Hevoset eivät saa huijata teitä siellä, keskittykää ratsastamiseen. Aimie, niin sitä pitää! Ottakaa hänestä mallia. Jatkoin pälättämistä pieni hymy kasvoillani, Aimie jatkoi keskittymistä ankarasti kehujenkin jälkeen.
- Aimie, Zaana, Henni ja Maiss te voitte alkaa nostelemaan laukkaa kun on tilaa, Essi ja Milena vielä korjaa istuntansa. Huokaisin lopulta.

Lopulta Essi ja Milenakin istuivat hyvin satulassa ja he saivat nostaa kerran laukan.
- Siirrytte käytiin ja pitkät ohjat! Huudahdin nopeasti ja mietin samalla ankarasti.
- Nyt muutan hiukan suunnitelmia, hevoset kulkemaan reippaammin ja taivutuksia pitkillä sivuilla. Selkä suorana, kantapäät alhaalla ja katse edessä. Huokaisin ja käskin samalla siirtyä raviin. Näin Essin naamalla voitonriemuisen ilmeen.
- Zaana ja Aimie, hyvät istunnat. Kantapäitä enemmän alas, Milena. Maiss reippaampaa ravia. Henni voi hiukan hidastaa. Vedin samalla kun ohjasin käteni selän taakse ja kävelin ympyrää.


- Seuraavaksi käännytään kahdelle suurelle pääty-ympyrälle samaan aikaan! Ohjia myötäätte ja katsotte että hevoset taipuvat kunnolla. Mikäli istutte siellä hyvin, hevosetkin tottelevat paremmin ja rentoutuvat. Ohjastin kaikkia samalla ja vilkuilin tarkasti jokaisen istuntaa.
- Seuraavaksi nostetaan vastalaukka ja pysytte siellä ympyrällä! Huudahdin ja ratsastajat kertoivat hevosille nostosta.
- Laaja nosto, nyt. Ilmoitin ehkä vähän liian nopeasti mutta kaikki nostivat rauhallisen laukan.
- Laukkaatte ympyrän kerran ympäri ja sitten siirrytte raviin. Käskystäni nostetaan myötälaukka ja vaihdetaan ympyröitä. Huudahdin nopeasti. Katselin jännittyneenä kuinka ratsastajat valmistuivat.
- Nosto. Huokaisin syvään ja kaikki vaihtoivat ympyröitä ja laukkasivat siinä hetken.
- Takaisin suoralle uralle ja kevyeeseen raviin. Otetaan niitä loppuraveja sillä laukat olivat tässä. Toivoisin ette nyt sitten kiduta minua tästä laukka määrästä, otetaan joku kerta sitten laukkapainotteinen tunti. Sanoin nauravaisesti ja kuulin syviä huokauksia. Siirryin pikku hiljaa kävelemään takaisin kentän reunalle.
- Hevoset saavat alkaa rentoutumaan, joten käyntiin ja pitkät ohjat. Sanoin lopulta ja menin hakemaan kentän reunalta juomapulloani, join hetken katsellen samalla muita ratsastajia jotka innoissaan puhuivat toisilleen.
- Kaartoon ja kiitos tunnista, myös hevosille. Voitte tulla sitten alas. Kerroin ja ratsastajat liukuivat pikku hiljaa satulasta alas.
___________________________________________________

MAKSUT

Aimie:
Kaikki kerääntyneet kaartoon odottamaan
Catun hermostuneita sanoja kuuntelemaan
Tyttö ensimmäistä kertaa tunninpidossa on,
hermostunut, tietysti, ihmekään ole tuo.

Mutta jo alussa pistää meidät tiukille
ei aikaa ole laiskoille otteille
Istunta suoraksi, kantapäät alas
katse eteen, laiskoista muututaan paremmaks'.

Kaikilla on omat hankaluutensa
tiukasti mutta hymyillen jakaa Catu ohjeitansa
kohta oot jo parempi, aivan kuin uus,
kova harjoittelu, siinä ratsastustaidon salaisuus!

Hetken saa tuulestakin nauttia,
laukassa tuuli paljastelee Epun laukkia
Vastalaukkaakin kokeillaan,
ympyrällä juosten vaan.

Aika kuluu, tunti loppua kohti vaeltaa
pitkin ohjin matkataan.
Hevoset saavat rentoutua
täytyy ratsastajilta niiden riisuminen hoitua!
Vasta sitten raahaudumme olkkariin
loppuilta jutellen kokista ryystettiin.

Essi:

Mä päivät Catulle sanoin ja ilmoitustaudulle liidin.
Mä Tiian taas sain se mulla viimeksikin oli.
Se mua ei paljon haitannut vaan Tiian laitsalta
sisälle kiidin. Harjasin Tiian hyvin niin että
karva oikein kiilsi.

Satulan sille asetin ja satulahuovan suoristin.
Suitset äkkiä naulakosta otin ja Tiian päähän
laitoin. Remmit kiinni laitoin ja tarkistin ettei
harja alle jäänyt. Sit kypärän päähän päähän
painoin ja lukon kinni panin.

Tiian kentälle talutin jossa pari heppaa
jo olikin. Satulavyön kiristin
ja selkään satulaan dunkkasin.
Jalustimet oikeiksi laitoin ja kierrosta
alkoin kiertää.

Kohta revia pompittiin sitten
laukkaa vonkittiin. Kohta tunti
loppua alkoi näyttää.
Selästä liuutiin.
Kiitos tunnista Catu

Zaana:


Maiss:
Blondi, on se iso tamma.
Se on kai ollu kerran mamma.
Yuff ja Ros hoitajina ovat,
ja työt on varmaan heillä kovat!

Tamma valmiiksi laitoin
ja sen karvaa haistoin:
- Kyllä tuoksu ihanalle!
Voi, iso Blondi halinalle.

Eka kerta on mulla Blondilla.
Nousen selkään kuin soundilla.
Sitten annan pohkeita uralle siis
ei jaksa Blondi, mut siitä viis!

- Kanna kädet! Catu huutaa.
Ei saa pitää ohjaa kuin luutaa.
Pyöreeks Blondi saada pitää.
Eteenpäin se nopeesti kiitää.

Blondin laukka isoa on
ja meno on aivan uskomaton.
Catu kaikkia katsastaa;
kuinka hyvin ne ratsastaa.

Tunti on loppu, eikä!
Surullinen on meikä...
Tunti joillakin meni syteen,
toisilla taas totaalisesti saveen!

Milena:

[essi]

ESSIN TUNTI 16.9.09! LISÄTTYÄ AND KOOTTUA, LUVASSA!

Maiss - Tiia§
Catu - Jambo§
Aimie - Sentti§
Zaana - Cassu§
Milena - Blondi§
Henni - Anttu

Astuin ilmoitus taulun eteen ottaen tuntilistan taskustani suoristaen sen samalla. Kiinnitin lapun hyvin tauluun. Kohta talliin tuli Maiss, Catu, Zaana ja Henni.
-Hei Essi, sanoivat tytöt yhteen äänen minulle kävellen lapun luo taululle.
-Hei tytöt, vastasin ja jäin tarkistamaan mitä tytöt sanoisivat tuntihepposistaan.
-Jees pääsen Antulla, kiljaisi Henni.
-Ja minä pääsen Jambolla jippii, huudahti Catu innoissaan.
-Mahtavaa pääsen Cassulla, kertoi Zaana innoissaan.
-Hienoa että pidätte, sanoin nousten yläkerran portaita ylös.
-Menkäähän hepat hakemaan ja sanokaa kun muut tulee, sanoin tytöille ennen kuin katosin ovesta yläkertaan.
-Joo sanotaan, huusivat tytöt perääni lähtien hakemaan laitumelta hevosia.

Kohta Zaana tuli sanomaan että Milena ja Aimie olivat tulleet. Tulin alakertaan huomaten kaikkien olevan työs touhussa.
-Menen kentälle laittamaan kaiken valmiiksi niin laittakaa ihan rauhassa vain hevoset valmiiksi ja tulkaa sitten, huikkasin tytöille ovenraosta.
-Selvä, sanoivat tytöt jatkaen hommiaan. Kentälle kävellessäni niistin nenäni koska minulla oli räkä tauti vaikka kaunis päivä olikin, vain eilen oli satanut vettä ollessani tunnilla, ajattelin mielessäni tullen kentän keskelle. Siellä oltiin hypitty aijemmin esteitä joten minun piti siirtää esteet sivulle koska menisimme käyntiä.

Aloitin purkamalla aika isoa pystyestettä kentän laidalla. Vein puomit omille paikoilleen ja tolpat vein sitten. Sain juuri viimeisen esteen pois kentältä kun tuntilaiset tulivat paikalle hevosten kanssa. Vein vain pari puomia peräkkäin kentän keskelle jos joku haluaa mennä niitä tunnilla.
-Tarviiko joku apua, kysyin tytöiltä?
-Kyllä, minä, mutisi Milena joka ei saanut kiristettyä Blondin satulavyötä koska Blondi pullisteli.
-Minä autan, sanoin ja kävelin reippaasti reunassa olevan Milenan luo. Kutitin Blondia mahasta niin sain kiristettyä satulavyän tarpeeksi tiukalle. Punttasin sen jälkeen Maissin vielä Tiian selkään.

-Noniin nyt Henni aloittaa vasemman suunan uralla käynnillä, huusin kentän keskeltä. Hevoset lähtivät kävelemään valkoisen Antun perässä uralla.
-Zaana selkä suoraksi, huomautin tytölle jolla selkä oli vähän kyyryssä. Kohta selkä olikin jo suora.
-Catu jalkapohjat alas päin, huomautin tytölle, joka painoi jalkapohjat alemmas.
-Hyvä nyt kaikki näyttäisi olevan hyvin, sanoin tarkkaillen tyttöjä koko ajan. -Aimie teeppä iso voltti kun Sentti kyhnää Jambon takapäätä koko ajan, huusin tytölle joka lähti tekemään volttia jääden viimeiseksi. -Nyt tehdään pysähdys älkää vetäkö ohjista vaan yrittäkää saada hevonen pysähtymään äänellä ja istunnalla, opastin tyttöjä jotka alkoivat tehdä pysähdystä.

-Vaihtakaapa suuntaa kokorataleikkaalla, huusin tytöille jotka alkoivat vaihtaa suuntaa. Suunan vaihto onnistui ja tytöt jatkoivat käyntiä toiseen suuntaan. Nyt hevoset olivat menneet alku käynnit 10minuuttia niin aloin opettamaan.
-Ottakaapa lyhyemmät ohjat, huusin tytöille jotka alkoivat lyhentämään ohjia. -Nyt Hennin johdolla teette pohkeenväistöä, huusin tyttöille jotka alkoivat antamaan hevosille apuja pohkeen väistöä varten. -Hyvä Milena paina paina vain sitä pohjetta lujenpaa, sanoin tytölle joka ei ollut saada Blondia menemään pohkeenväistöä. - Mahtavaa Maiss tuo oli hyvä esimerkki tee vain lisää, kehuin tyttöä. -Nyt menee hyvin Milena jatka vain, sanoin tytölle. -Anna selvemmin pohjetta Aimie, sanoin Aimielle jolla ei oikein näyttänyt onnistuvan Sentin hallinta. -Kaikilla meni hyvin nyt voitte mennä takaisin jonoon, sanoin tytöille.

Pysähtykääpä, huusin tytöille jotka pysäyttivät ratsut. -Nyt temme yksi tellen lisättyä käyntiä sanoin. -Ensin Henni, sanoin tytölle joka lähti yraa pitkin antaen selviä apuja Antulle. -Nyt se menee todella hyvin, sanoin tytölle joka meni jonon hännille takasin. -Nyt on vuorossa sitten Milena ja Blondi noniin anna selvempiä apuja se sotkeutuu jalkoihinsa kun ei tiedä mitä tekee, opastin tyttöä. -Nyt nyt kun saat sen menemään noin saat lisätystä käynnistä kympin minulta, huusin tytölle jolla meni loistavasti. Milena meni äkkiä Hennin perään koska alkoi Cassun esitys Zaanan kanssa. -Nyt anna sille apuja, sanoin tytölle joka yritti antaa hermostuvalle Cassulle apuja. Yhtäkkiä Cassu hermoistui ja heitti vallattomia pukkeja laukassa ja lopuksi nousi vielä takajaloilleen jolloin Zaana mätkähti maahan.- Voi ei Eihän sattunut, huusin samalla rientäessäni tytön luo joka makasi massa vielä. -Ei kauheasti käynyt, mutisi tyttö nousten istumaan. -Piruvie ottakaa se kaakki kiinni, kiljuin täyttä kurkkua jolloin tyttöihin tuli vauhtia kun he laskeentuivat selästä sitoen hevosensa aitaan juosten irti pääseen Cassun perässä joka heitteli vieläkin pukkeja. Ja sai keiken lisäksi muutkin hevset hermoiksi ja ne riuhtoivat itsensä irti ja lähtivät ympäri kenttää pukkilaukkaa. -Voi herran jumala, mutisin kentän reunalla Zaanan kanssa. -Pärjäätkö jos mene jeesaamaan tyttöjä,Vlkaisin kysyvästi Zaanaan joka istui ruohikolla pitäen selkäänsä johon sattui. -Joo, mutisi tyttö. Lähdin juoksemaan kohti Blondia joka oli jäänyt kentän reunaan syömään apilaa. Nappasin sen ohjista kiinni tiukasti, jolloin se tajusi jäävänsä kiinni. -Hahhahaha jäithän kiinni senkin jelmu virtanen , nauroin hevoselle joka seurasi minua kentän ulkopuolelle jossa oli iso kiinni laitto puu. Sidoin Blondin puuhun tiukasti ja juoksin kentälle takaisin. Tytöt olivat saaneet ratsuja pari kinni mutta Cassu ja Anttu olivat vielä kentällä juoksentelemassa irtonaisena.

Kun saimme vihdoin ja viimein hevoset kiinni, tytöt nousivat takaisin selkään myös Zaana vaikka olin kieltänyt istuutui Cassun selkään takaisin. Menimme taksin jonoon odottaen että Cassu oli suostunut menemään lisättyä käyntiä joka viidennellä kerralla vasta onnistui. Sitten olikin vuorossa Aimie ja SEntti. -Noniin näytä sille kuka on pomo, käskitin Aimieta joka teki työtä käskettynä ja onnistui viimein. Nyt olikin Catun ja Jambon vuoro mennä lisättyä käyntiä. Jambo oli ihmeen kiltillä päällä ja suoriutui tehtävästä mainosti. - Nyt viimeisenä muttei huonoisinpana on vuorossa Maiss ja Tiia. Tiia vähän vinkuroi alussa mutta Maiss näytti kuka on pomo ja onnistui hyvin tehtävässään. -Hyvä nyt voitte hevosten antaa mennä pari minsaa käyntiä pitkillä ohjilla, huikkasin tytöille istuen tuolille.

-Nyt kello on kahtakymmentä vaille kolme niin kerkeemme mennä vielä kootua, kerroin tytöille jotka keräsivät ohjat ja menivät taas jonoon. Nyt taas ensin Henni ja Anttu, sanoin. -Anna sille selvempiä apuja, sanoin. -Juuri noin hyvä loistavaa, kehuin tyttöä joka ravasi äkkiä hännille. -Noniin nyt on Milena ja Blondi näytäppä mistä sut on tehty Milena ja vejäpä tuonne kulmaan astia mahtavaa kottua, sanoin tytölle joka lähti menemään koottua. -Se meni hyvin muttei niin hyvin kuin lisätyssä, sanoin tytölle joka ravasi jonoon. Nyt oli vuorossa Zaana ja Cassu. -Nyt Zaana näytä sille hevoselle mistä sut tehty, neuvoin tyttöä joka sai Cassun menemään mahtavasti koottua. -Hyvä, kehun tyttöä kun hän oli lopettanut. -Nyt sitten menee Aimie ja Sentti, huikkasin tytölle joka oli unelmoissaan. -Ai joo, tyttö hokaisi äkkiä Sentin käynnille ja siitä jonkinlaiselle kootulle. -Joo nyt keskity Aimie toihan menee ihan tavallista käyntiä, sanoin tytölle joka teki uudelleen ja paljon paremmin. Loputkin meni ja menivät tuntilaiset loppu käynnit ja lopettivat tunnin.
___________________________________________________

MAKSUT

Maiss:
Hymy huulilla tallia kohti. Listaan katse ja hevosen haku.
Kerta toisensa jälkeen on Tiia, perjaattes ihan kiva saada se tamma.
Tänään on opettajana Essi joka on päättänyt aiheeksi koulun.
Mennään me siis koottua ja lisättyä, pohkeenväistökin tuntiin mahtuu.
Essi Tiiaa kehuu, myös parantamis ideoita tulee paljon!
Sitten pitkät ohjat, ja selästä nopeesti alas, talliin sisälle, ja kotiin mars!

Aimie:
Saavuin taas tutulle vakkaritunnille Seppeleeseen. Ajoin punaista Helkamaani tarmokkaasti eteenpäin toistellen samaan aikaan ääneen englannin epäsäännöllisiä verbejä. Vaihdoin lennosta matikkaan ja aloin miettiä matemaattisia kaavoja.
"X on yhtä kuin miinus b plus miinus neliöjuuri b toiseen miinus..."
"Hei, mitäs ufokieltä sä oikein puhut?" viereeni oli kiilannut Milena, uusin jäsenemme. Minulla meni hetki, ennen kuin sain pyöräni takaisin hallintaan, sillä olin säikähtänyt aika lailla, koska en ollut kuullut tytön tuloa - kiitos kovalla soineen mp3-soittimeni.
"En kai puhunut hirmu kovaa?" kysyin laittaen samalla laitteen pois päältä.
"No jaa..." Milena virnisti eikä sanonut enempää. Naurun pidättäminen onnistui kuitenkin hyvin ja pian olimmekin Seppeleen tallipihalla. Jätettyämme pyörät tallin seinustalle lampsimme sisälle talliin, jossa loput tytöistä jo puuhailivat.
"Ai, moi!" Maiss huudahti. "Zaana, muistat sä kenellä Aimie ja... Milena menee?"
"Aimiella... hitto, Sentti, muistinhan mä, ja Milenalla Blondi", Zaana muisteli. "Blondi on sisällä, mutta sun täytyy käydä hakemassa Sentti ulkoa", tyttö totesi minulle ja lähti kipuamaan portaita ylös olkkariin. Nappasin lähimmän riimunnarun ja lähdin kipittämään vikkelästi kohti Sentin tarhaa. Jouduin kysymään apua vuonohevostamma Sikkeä taluttavalta Pipsalta. En ollut täysin väärässä suunnassa ja Pipsan avuilla selviydyin pian Sentin kera takaisin talliin. Harjasin harvinaisen puhtaan orin pikaisesti ja puhdistin kaviot.

Sentti ei kiinnittänyt hyörinääni sen kummemmin huomiota, mutta innostui sen verran kun hinasin sen kamat karsinan luokse, että päätin sitoa oripojan kiinni. Satulan kanssa oli ongelmia: 10 sentin kokoero aiheutti sen, etten saanut millään satulaa heitettyä orin selkään. Pyysin muita apuun, mutta edes pisin meistä, Milena, ei saanut satulaa orin selkään vaikka lähellä se olikin. Onneksi Jaakko oli lähellä lakaisemassa lattiaa (tosin epäilin hänen seuranneen puuhiani; olin kuullut välillä vaimeaa hihitystä) ja ystävällisesti laittoi satulan Sentin selkään ja pisti orille myös suitset sillä aikaa kun kiristin satulavyötä. Olimme valmiita ja lähdimme siistissä jonossa kenttää ja siellä puomeja laittavaa Essiä kohti.
"Tarviiko joku apua?" Essi kysäisi. Minä ja Milena huusimme apua. Milena ei saanut kiristettyä satulavyötä pullistelevan Blondin takia. Milenan istuessa selässä Essi auttoi vielä minut Sentin selkään (miten korkealla olinkaan!) ja Maissin Tiian kirjavaan selkään.
"Henni ensimmäisenä sitten käynnissä vasemmalle", Essi tokaisi ja Henni antoi kimolle Antulle pohkeita. Sentti käveli rennosti mutta reippaasti ja minä myötäilin sen liikkeitä. Essi tarkasteli meitä koko ajan haukkana.
"Selkä suoraksi Zaana, jalkapohjat alaspäin Catu, teepä Aimie iso voltti kun Sentti kyhnää koko ajan kiinni Jambossa." Ohjasin orin voltille, vaikka se kääntyikin haluttomasti madellen. Tiukka napsautus kylkeen sai kuitenkin orin muuttamaan mieltään.
"Nyt tehdään pysähdys", Essi huusi kun olin lopettamassa volttia. "Älkää vetäkö ohjista, vaan yrittäkää saada hevonen pysähtymään äänellä ja istunnalla." Istuin tiukasti satulaan, mutta Sentti penäsi vastaan ja jouduin käyttämään ohjaa napakammin kuin oli tarkoitus.

Pysähdyksen jälkeen Essi käski ottamaan kokorataleikkaan. Seurasimme Anttua ja Henniä ja vaihdettuamme suuntaa keräsimme ohjat.
"Sitten pohkeenväistöä, mars." Annoin ohjeet, mutta Sentti vain venkoili ja pohkeenväistöstä tuli oudonnäköistä mongertelua.
"Anna selvemmin pohjetta, Aimie", Essi ohjasi. "Kaikilla meni kuitenkin huvin. Nyt voitte mennä takaisin jonoon." Kävelimme taas hetkisen, kunnes Essi käski ottamaan seis.
"Nyt tehdään yksitellen lisättyä käyntiä. Henni voi aloittaa." Henni ja Anttu suoriutuivat hyvin, kun taas Milenalla oli hieman ongelmia. Cassu vaikutti hermostuneelta ja Zaanan naama punotti. Essi ohjasi Zaanaa, mutta se ei paljon auttanut. Cassu sai hepulikohtauksen, syöksähti yllättäen laukkaan, heitti komean pukkisarjan ja kaiken lopuksi nousi vielä hetkeksi takajaloilleen kaikkien haukkoessa henkeään. Zaana mätkähti maahan selälleen ja jäi siihen makaamaan. Essi syöksähti heti tytön luo.
"Eihän sattunut?" hän huusi.
"Ei kauheasti", Zaana mutisi nousten istumaan. Kovin pahasti ei ollut siis käynyt, vaikka turvaliivi häneltä puuttuikin.
Essi kääntyi meidän puoleemme. "Piru vie, ottakaa se kaakki kiinni!" Cassu juoksenteli vieläkin villinä ympäri kenttää, ja ratsumme katselivat sitä ihmetellen ja hämmentyneenä. Hyppäsimme alas ja sidoimme hevoset kiinni aitaan ja juoksimme sitten Cassun perään. Toivoin sydämeni pohjasta, ettei kukaan ollut katselemassa. Muutkin hevoset hermostuivat kentän tapahtumista ja riuhtoivat itsensä irti. Cassu jäi huomiotta kun ryntäsimme omien ratsujemme perään. Sentti veti lennokasta ravia ja sain juosta täyttä vauhtia saadakseni maassa laahaavista ohjista otteen. Tuumin, että parasta olisi hypätä orin selkään ja vaivalloisesti kampeuduin ylös. Maiss oli napannut Tiian ja Essi ojensi Blondin ohjat Milenalle. Anttu ja Jambo sen sijaan viuhtoivat ympäri kenttää perässään Henni ja Catu. Kentän laidalla irvistelevä Zaana piteli selkäänsä, mutta nousi ylös ja hyppäsi yllättävän keveästi aidan yli kentälle.

Vihdoin välikohtaus oli ohi ja istuimme kaikki taas hevosten selässä. Myös Zaana, vaikka Essi olikin ollut sitä vastaan. Jatkoimme lisättyä käyntiä ja Sentin kanssa vasta olikin puurtamista. Ori oli selvästi päättänyt olla tänään hankalalla tuulella, mutta lopulta sain sen uskomaan minua. Cassukin rauhoittui ja Zaana sai ruunan kulkemaan hyvin.
"Hyvä, nyt voitte antaa hevosten mennä hetken pitkillä ohjilla", Essi huikkasi ja istahti tuolilleen pyyhkien hikeä otsaltaan. Kahtakymmentä vailla jatkoimme taas työskentelyä menemällä vastavuoroisesti koottua käyntiä.
"Aaimiee?" Essin ääni huusi jostain kaukaa. "Sun vuoro taas."
"Aa, juu", vastasin pudoten takaisin maan pinnalle. Olimme puurtaneet jo pitkään ja aloin jo väsyä. Sentti oli ollut koko ajan reippaalla tuulella, eikä nyt ymmärtänyt miksi piti mennä hitaasti.
"Keskitypä nyt, toihan menee ihan tavallista käyntiä", Essi huomautti ja tein reilusti puolipidätteitä. Loppu menikin paljon paremmin. Teimme tehtävän vielä pari kertaa kunnes oli jo aika antaa hevosille pitkät ohjat.

Catu:
Kentän päässä
Poutasäässä,
Jambo leikkii innoissaan.

Kuria
Essi opettaja
suunnittelee mielessään.

Lintu laulaa
täyttä pukkilaukkaa
Zaanan lentäessään.

Catu
Siis se ratsastaja,
ratsastaa rauhallisesti.

Zaana:


Milena:
Vaalea saturatsuni Blondi on, mamma se aivan verraton!
Selkään kun vielä pääsisi, tuntikin alkaa voisi.
Blondi ummistaa silmät unissaan, minä ähkin päästäkseni satulaan.
Tulisiko meidän tunnista jotakin, pohdin vielä verryttelyn jälkeenkin.
Nyt on laitettava parastaan, Essi komentaa ja laittaa tapahtumaan.
Tuntilaiset äheltää ja kovasti yrittää, Essipä ei ihan vähään tyydykkään!
Essi alkaa jo teletappeja muistuttaa, "uudelleen, uudelleen" hän aina vain huutaa.
Pohkeenväistöä vuorossa on, Cassusta se on tilaisuus verraton!
Cassu pistää tuulemaan, Zaana maahan tumpsahtaa.
Kuntoilla saamme, kun hevosia pyydystelemme.
Yksi kiinni, kaksi irti, kaksi kiinni, muut irti.
Yhtä hullunmyllyä, tunti heitti päin häränpyllyä!
Vihdoin huligaanit kiinni ovat, siinä tehtiin spurttailut kovat.
Kaikki takaisin ratsujen selkään, tunnin rääkki ei lopu vieläkään!
Essi keksii lisää tehtävää, ratsukot kovaan ääneen läähättää.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, eikös se niin mennyt?
Kiitos Essille tunnista parhaasta, vaikka kaikkia kipristeleekin massusta!

[Aimie]

23.9 Esteitä ja jotain muuta

Punainen farmari saapui Seppeleen tallipihaan ja minä hyppäsin reippaasti ulos. Ennen kuin heilautin kättäni ilmoitin tulevani kotiin vasta illalla. Isäni nyökkäsi ja paiskasin oven kiinni. Kuuntelin auton ääniä kun astelin sisään talliin. Ulkona oli viileää, kiedoin kaulahuivia tiukemmin ympärilleni. Vettäkin vihmoi. Välillä ilma muuttui hieman kirkkaammaksi, muttei mennyt taaskaan aikaa kun harmaat pilvet muuttivat säätilaa.
"Tänään mennään kyllä maneesiin", mutisin itsekseni kun kiinnitin tuntilappua seinään. Katsoin vielä kerran ratsut ja ratsastajat läpi, etten vain ollut unohtanut ketään. Kiitos mahtavan muistini, se ei olisi ollut mikään ihme!

23.9 Estetunti (muistakaa pintelit tai suojat!)
Essi - Humu €
Zaana - Tiia €
Maiss - Cassu €
Henni - Aksu
Catu - Sentti €
Milena - Eppu €

Huokaisten totesin, että minun olisi parasta mennä heti aloittamaan esteiden rakennus, kello oli jo sen verran. Haroin hiuksiani ja totesin, että tarvitsisin vähän juomista esteiden rakennukseen. Ja tietty voisin vähän maistella sitä ensin olkkarin sohvalla... Ei, ei, ensin esteet ja sitten sohvalle. Pahuksen houkutteleva sohva.
Rakensin kolme estettä maneesiin, 70 senttisiä jokainen. Niitä voitaisiin sitten nostaa, jos joku haluaisi hypätä isompia. Aksulle nämä olivat kuitenkin jo isoja, mutta sille voisin tarpeen tullessa pienentääkin esteitä. Päätin juosta takaisin talliin katsomaan, että tuntilaiset olivat saapuneet ja saaneet ratsunsa kuntoon.
"Moi kaikki!" huudahdin kun astuin talliin. Sisällä oli ihanan lämmintä; ulkona oli alkanut taas sataa ihan kunnolla. "Onhan kaikki varmasti tulleet jo?" varmistin.
"Jep", kuului huutoja ympäri tallia. "Hevosetkin on melkein valmiita", Essi huikkasi Humun karsinasta.
"Okei, hyvä. Tulkaa maneesiin, kun olette kaikki valmiita", sanoin vielä ja juoksin taas pikajuoksijan vauhtia punaiseen maneesiin. Avatessani maneesin isoa ovea kovalla tuskalla näin tyttöjen tulevan - melko vauhdilla - kohti maneesia. Kehotin heitä kiristelemään vöitä ja hyppimään selkään itsekseen sillä aikaa kun sulkisin oven. Kun olin vihdoin saanut ähellettyä oven kiinni, huomasin vain Hennin, Essin ja Zaanan päässeen ratsujensa selkään ja sovittelevan jalustimia.
"Tosiaan, estejalkkarit", huudahdin juostessani kohti Catua puntatakseni hänet Sentin selkään. Milena pääsi juuri ja juuri Epun selkään yksin ja Maisskin tarvitsi vain pienen pukkauksen, että pääsi Cassun selkään.

"Zaanan johdolla uralla käyntiä pitkin ohjin", huudahdin. "Tänään meillä on ohjelmassa vähän itsenäisempää ratsastusta. Hypätään näitä kolmea estettä ja lopuksi mulle on teille vähän jotain erikoisempaa, ei liity esteisiin ollenkaan!"
"Mitä?" Maiss kysyi uteliaasti.
Pudistin päätäni. "Näette sitten. Niin, saatte tänään verrytellä ennen hyppäämistä ihan miten haluatte! Saatte siis tehdä mitä tahansa, minkä arvelette auttavan ratsunne hyppysuoritusta ja ohjaamista esteelle. Minä tosin määrään askellajit, eli täällä ei saa mennä sekaisin laukkaa, ravia tai käyntiä tai mitään siitä väliltä. Onko selvä?"
Tytöt nyökyttelivät hieman mietteliäinä; jokainen yritti kaivaa mielestään niitä ratsastusliikkeitä, joita kohta menisivät.

"Okei, nyt voitte ottaa ohjia ja aloittaa työskentelyä. Minä menen tuonne katsomoon tarkkailemaan teitä..." huikkasin. Hevoset olivat melko virkeinä, olihan tämä päivän ensimmäinen tunti. Eilinen päivä näytti kyllä painavan joissakin hevosissa; Eppu ja Humu olivat oudon vedottomia. Tiia taas oli tavanomaisen löntystelevä, mutta Zaanan kipakat pohjeavut ja heti tunnin alussa hänelle antamani raippa tekivät kyllä ihmeitä. Ensin tytöt tekivät hieman hämmentyneinä perusjauhantaa: voltteja, pysähdyksiä ja ympyröitä, kunnes uskaltautuivat tekemään omia juttujaan. Virnistelin katsomossa katsellessani tyttöjen työskentelyä ja välillä huutelin heille ohjeita.

Essillä ja Humulla oli hankaluuksia. Humu ei suostunut taipumaan millään, ja kaiken lisäksi laiskotteli koko ajan. Asiaa ei auttanut se, että otit tammaa kovasti kiinni suusta ja Humu alkoi painaa koko ajan enemmän kädelle. Kävin antamassa raipan, ja samalla huomautin hänelle ohjasapujen käytöstä. Ei yhtäjaksoista vetämistä vaan kiinni ja myötäys, kiinni ja myötäys... Käskin häntä myös taivuttelemaan reippaasti. Otit opiksesi, ja kuolaimen liikuttelulla suussa oli hyvä vaikutus Humuun. Raviin siirryttäessä tamma virkistyi, mutta volteilla sinun täytyi olla tarkkana, ettei tamma hidastanut käyntiin. Alkuverryttelyksi teit voltteja, ympyröitä, pysäytyksiä ja pohkeenväistöjä.

Aksu oli tänään varsin virkeällä tuulella ja Henni sai varsinkin laukassa pidätellä innokasta ponia ihan kunnolla. Käynnissä ponin meno lähenteli välillä lisättyä käyntiä, lähes käyntiravi-sekoitusta, sen verran vauhdikas Aksu oli! Ravissa ruuna tikitti menemään sellaista tahtia, että olisi voittanut vauhdissaan Epunkin. Laukka oli varsinkin vaikea pitää sopivantahtisena, sillä Aksu kaahotti koko ajan. Sait kuitenkin ruunaa hillittyä, vaikka välillä se selvästi säpsähti apujasi. Muista Aksua ratsastaessasi käyttää paljon puolipidätteitä ja pitää pohkeet koko ajan kiinni kyljissä, sillä niitä se säikähti kerran jos toisenkin. Vauhdikkuuden takia jouduit keskittymään enemmän pysähdyksiin, ja taivuttelut jäivät vähän toissijaisiksi jutuiksi, vaikka hyvin niitäkin teit. Pohkeenväistö meni teillä vähän plörinäksi, Aksu kun sekosi askelissaan mennessään niin kovaa.

Milenan ja Epun työskentelyä oli mukava katsella. Hämmästyit ensin Epun isoja askelia, mutta pääsit mukaan hyvin. Alussa Eppu vähän laiskotteli ja kulki pitkänä, mutta sait sen kuuntelemaan alusta asti apujasi, ja Eppu alkoikin mennä peräänantoon verryttelyn loppuvaiheessa. Teitte ahkerasti taivutteluja. Kiemurauralla Eppu oli taipunut vähän sinne tänne, mutta muuten teillä meni oikein hyvin. Laukassa Eppu hiukan innostui, mutta sait hyvin sen hallituksi. Näyitte tekevän välillä vähän vaativampiakin kouluratsastusliikkeitä. Kouluratsastuspainotteisuutesi kyllä näkyi, enkä tarkoita tätä pahalla! ;)

Zaana pääsi puurtamaan kunnolla Tiian kanssa, sillä tamma oli laiskahko. Olit kuitenkin näyttänyt ottaneen heti alusta asenteen, että sinä olet pomo. Tiia selvästi ihmetteli määrätietoisia apujasi, aloittelijoihin tottuneella tammalla oli vähän sulattamista! Pysähdykset sujuivat hyvin. Jo käynnissä ajoit tammaa reippaasti eteenpäin ja se siirtyikin raviin suht hyvin. Ravi oli alkuun lönkyttelyä, joka meinasi tippua käyntiin ympyröillä. Et kuitenkaan lannistunut, vaan jatkoit tamman eteenpäinajamista. Loppua kohden Tiia ravasikin reippaasti! Taivutteluja teitte paljon, varsinkin kiemurauraa. Tiia purnasi kyllä vastaan, varsinkin pohkeenväistössä ja peruutuksissa, joita teitte pari. Laukka olisi saanut olla reippaampaa, vaikka se pysyikin.

Maiss ja Cassu tuntuivat pärjäävän hyvin. Ponityttö-Maiss oli vähän pulassa, Cassun askeleet eivät olleet yhtä tiheitä kuin ponien, ja se näkyi epävarmuutena kevennyksessä. Cassu oli menevällä tuulella, ja teitte paljon taivutteluja. Enemmänkin olisitte voinut tehdä, sillä Cassu tarvitsee paljon taivutteluja kulkeakseen hyvin muodossa. Pohkeenväistö sujui oikein mainiosti, varsinkin ravissa! Olisit voittaa käyttää ympyröillä työskentelyä hyväksesi, silloin ruuna olisi päässyt taipumaan oikein kunnolla.

Catu ja Sentti olivat hauska pari. Lyhyt Catu oli joutunut lyhentämään jalustimia paljon, mutta ei ihmetellyt sen kummemmin ison Sentin pitkää askellusta vaan tottui siihen nopeasti. Sentti oli innokkaalla päällä; se oli reipastunut heti nähtyään esteet ja jouduit ottamaan välillä kovemminkin kiinni. Laukassa menonne oli aika holtitonta, Sentti vain meni miten halusi. Älä anna hevosen valita tempoa, vaan pysy tiukkana! Teit paljon ympyröitä ja kiemurauraa, jolloin Sentti pääsi taipumaan heti alusta asti. Muista kuitenkin, ettet käytä ohjaa niin paljon, vaikka ori olikin meno päällä. Muista ensisijaisesti käyttää muita apuja. Pohkeenväistöä ja peruutuksia olisitte voineet myös tehdä, ne näyttivät vähän unohtuvan.

"Okei, käyntiin kaikki!" huudahdin ja lähdin kapuamaan alas katsomosta. "Voitte antaa hetkeksi pitkät ohjat, kohta aletaan hypätä."
Hevoset venyttelivät kaulojaan, satunnaisia pärskähdyksiäkin kuului. Ratsastajat pulisivat keskenään, jotkut näyttivät aika punakoilta ja hikisiltä. Hymyilin itsekseni; tätä olin juuri halunnut itsenäiseltä lämmittelyltä. Ei laiskottelua vaan itsekuria ja paahtamista! (Hmm, kuulostan ihan armeijan komentajalta...)
"Kerätkääpäs ohjat, nyt aloitetaan. Aloitetaan hyppäämällä nämä kaikki kolme estettä. Ensin tuo minitarhan puoleinen 'vino' pysty, sen jälkeen takatarhan pysty ja lopuksi tuo ristikko. Ristikolle tulee sen verran tiukka mutka, että käyttäkää johtavaa ohjaa ja kunnolla ulkopohjetta, ettei mene liian pitkäksi. Asia selvä?" varmistin ja tytöt nyökyttelivät.



"Hyvä. Järjestykseksi vaikka Milena ja Eppu, Henni ja Aksu, Zaana ja Tiia, Catu ja Sentti, Essi ja Humu, viimeisenä Maiss ja Cassu. Milena ja Eppu voi aloittaa!"

Milena siirsi Epun ravin kautta laukkaan ja katsoi jo kaukaa estettä. Hän ratsasti kulman hyvin ja jatkoi edelleen laukassa. Seuraava hyppykin meni hyvin, mutta viimeisellä esteellä käännös meni vähän pitkäksi, eikä Eppu päässyt hyppäämään esteen keskeltä ja menetti vähän tasapainoaan, vaikkei puomi tippunutkaan.
"Se meni hyvin, Milena. Muista seuraavalla kerralla olla tarkkana viimeisessä mutkassa. Se on vähän hankala, kun Epulla on noin iso askellus. Sitten Henni!" huudahdin ja poni lähti laukkaan jo pienestä pohkeidennapautuksesta. Ensimmäiselle esteelle Aksu oikaisi, mutta hyppäsi silti hyvin.
"Henni, muista tiukka sisäpohje, ettei se poni oio koko ajan!" huusin, kun Henni ohjasi ratsunsa seuraavalla esteelle. Käännös oli vieläkin himpun verran tiukka ja Aksu tiputti. Seuraavalle esteelle tuli taas liian pitkä käännös, mutta aivan viime hetkessä Henni sai Aksun käännettyä keskelle estettä ja poni teki uskomattoman ison pompun. Henni ei ehtinyt kunnolla mukaan ja horjahti Aksun kyljelle. Kaikki henkäisivät, mutta tyttö taisteli itsensä kuitenkin takaisin pystyyn.
"Henni! Ootko sä kunnossa?!" huudahdin ja juoksin ravaavan Aksun viereen.
"Juu", Henni vastasi pöllämystyneenä.
"Se oli hienosti taisteltu", naurahdin. "Zaana voi jo tulla, nostan vain nopeasti tuon yhden puomin ylös."

Nostin pikaisesti puomin ja ehdin nähdä Tiian lönkyttelevän eteenpäin melko vauhditonta laukkaa. "Aja sitä eteenpäin, Zaana!" huudahdin. Tyttö teki työtä käskettyä ja sai kuin saikin Tiian ensimmäisen esteen yli.
"Nyt se vain laiskottelee. Näytä sille kuka määrää, anna ihan kunnolla raippaa jos se ei muilla avuilla tokene", sanoin. Zaana maiskutti, naputti pohkeilla ja lopuksi huokaisten napautti terävästi raipalla. Tiia heräsi ja Zaana ohjasi sen esteelle. Vauhti ei aivan riittänyt, mutta puomi ei tippunut, vain kolahti hiukan. Mutkassa Tiia taipui hyvin, mutta vauhtia ei taaskaan riittänyt.
"Hyvä, Zaana. Vähän vauhtia lisää, ja sitten onnistutte varmasti hyvin", totesin. Nostettuani esteet Tiian jäljiltä, Catu ja Sentti lähtivät matkaan. Sentti pärskyi ja näytti selvästi innokkaalta. Esteet ylittyivät ilman pudotuksia - viimeisellä esteellä tosin oli siinä lähellä että puomi tippui. Vaikka Catu sai ohjattua ratsunsa suht hyvin esteille, itse hypyt olivat vähän tasapainottomia ja huolimattomia.
"Se meni muuten hyvin, Catu, mutta muista vähän hillitä tuon Sentin menoa, sen hypyt eivät olleet nyt parhainta, mitä se osaa", sanoin ja Catu nyökytteli. Nyt oli Essin ja Humun vuoro. Humu nosti laukan, mutta sen ylläpitäminen ei oikein sujunut. Tamma ei meinannut suostua kääntymään esteille ja tiputti kaksi estettä. Toinen este sujui hyvin, mutta kaksi muuta eivät sujuneet.
"Muista ensi kerralla ajaa eteenpäin enemmän, Essi", ohjeistin. "Tee vaikka nyt vähän taivutteluja, Humppa ei näyttänyt kauhean taipuisalta äsken."
Viimeisenä olivat vuorossa Cassu ja Maiss. Cassu hyppäsi varmasti esteiden yli, mutta viimeinen mutka oli hankala.
"Sehän meni hyvin, Maiss! Muista sinäkin käyttää enemmän pohjetta ohjaamiseen kuin ohjaa. Muista myös katsoa esteitä heti hypyn jälkeen, että painosi on oikeassa suunnassa", opetin. "Sitten sama juttu vielä pari kertaa, sitten hypätään toinen rata."

Tytöt paransivat suorituksiaan kerta kerralta ja vaikka pudotuksia tuli, niitä ei jääty harmittelemaan. Epulla oli edelleen vähän hankaluuksia sovittaa askeleensa mutkassa, mutta muuten se suoriutui hyvin. Henni ja Aksu olivat edelleen vauhdikkaita, mutta Henni oli kuitenkin alkanut hallita ponia paremmin. Catukin oli saanut Sentin hidastamaan tempoaan ja orilta nähtiin pari todella hyvää hyppyä! Humu ja Tiia olivat edelleen hitaimpia, mutta Essi ja Zaana eivät silti luovuttaneet. Humu alkoi taipua paremmin, vaikka vauhtia uupuikin. Tiia taas oli alkanut luovuttaa ja liikkui jo nopeammin. Maiss oli ottanut opikseen, enkä huomannut hänen enää käyttävän niin paljon ohjaa.

"Nyt ehditään hypätä vielä tämä uusi rata pari kertaa, ennen kuin aloitetaan loppuverryttely", totesin vilkaistuani kelloani. "Hypätään nyt nämä kaksi pystyä, ensin uran vierellä oleva pysty. Milena voi aloittaa!"
Monet hyppäsivät hyvin pudottamatta, mutta pienemmille hevosille pystyt vaativat enemmän töitä. Aksu loikki esteet yli kuin aropupu. Ensin Henni jäi vähän kiinni suuhun, mutta toisella kerralla paransi. Humun tahti oli lisääntynyt koko ajan, ja Essi näytti tyytyväiseltä. Toisella kerralla kysyin, haluaisiko joku hypätä 80-senttisiä esteitä. Catu ja Milena viittasivat, ja nostin heille esteitä. Isot puoliveriset suoriutuivat esteistä hyvin.
"Huh, onneksi meidän ei tarvitse hypätä noin isoja", Henni tokaisi Aksulle.
"Hienoa, kaikki! Siirtäkääpä hevoset raviin ja tehkää voltteja ja pääty-ympyröitä loppuverryttelyksi. Minä kerään esteet pois, ja sitten kerron teille sen yllätyksen," sanoin ja lähdin purkamaan esteitä.
Kun olin hakemassa viimeisen esteen puomeja, käskin tyttöjä hidastamaan käyntiin ja antamaan pitkät ohjat.
"No, joko kerrot sen yllätyksen?" Milena kysyi.
"Joo. Porukkahan on vaihtunut tässä vähän koko ajan, vai mitä?" kysyin ja kävelin kohti maneesin keskihalkaisijaa. Tytöt myöntelivät. "Päätinkin, että tämän tunnin lopuksi tutustutaan vähän paremmin toisiimme, jos ei ole sitä ennen tehty. Yksi kerrallaan tulette tähän keskelle, missä nyt seison, ja kerrotte vähän itsestänne. Okei?"
Tytöt nyökyttelivät, mutta näyttivät vähän mietteliäiltä.
"Minä voin antaa esimerkin. Voitte kertoa mitä haluatte, mutta tämä antaa nyt vähän esimerkkiä", sanoin ja köhäisin. "Minä olen Aimie, tämän valmennuksen nykyinen niin sanottu ylläpitäjä. Olen ollut mukana alusta asti ja Seppeleessä olen pyörinyt kesäkuusta asti, nelisen kuukautta. Lempihevoseni täältä ovat Blade, Cassu, Pella, Liinu ja myös Almaan olen ihastunut! Ratsastusta olen harrastanut reilut neljä vuotta, mutta heppahullu olen ollut jo pitkään. Muita harrastuksia minulla ei ole, mutta olen suunnitellut kovasti lenkkeilyn aloittamista, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi... Perheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi 14-vuotias pikkusisko ja mustavalkoinen maatiaiskissa, Topi nimeltään. No, muuta en keksikään... Seuraava saa tulla, ei tarvitse olla mitään järjestystä!" tokaisin, ja nopeasti joku ohjasikin ratsunsa keskelle kertoakseen jotain itsestään.
___________________________________________________

MAKSUT

Catu:
Ohjasi rohkeasti Sentin keskelle ensimmäisenä, olin aina innokas kertomaan ja puhumaan itsestäni. Muutamia en tuntenut joten oli mukavaa kun Aimie oli keksinyt näinkin mukavan ajatuksen. "Minä olen Catu, olen melko uusi tässä valmennuksessa mutta hyvin on lähtenyt! Seppeleen löysin muutama kuukausi sitten mutta ujona persoonana rekistöröidyn vasta joskus heinäkuussa(?) Lempihevosta minulla ei vielä varsinaisesti ole mutta Almaan olen myös ihastunut. Ratsastusta on tullut harrastettua n. viitisen vuotta mutta aloitin melko opettomalla talilla joten alku oli melko turhauttavaa. Hevoshullu olen ollut lähes aina sillä sedälläni on oma talli. Harrastan ratsastuksen lisäksi valokuvaamista ja sulkapalloa. Minulla ei ole sisaruksia ja omistan oman Novascotiannoutajan, Viivin. Olen tällä hetkellä ylä-asteen kahdekasannella luokalla, Matematiikka/Erikois-Luokalla. Ööh...''
Olin puhunut liikaa yhteen pötköön ja hengähdin mietteliäänä. ''Eipä kai muuta ole, ainiin luonteeltani olen melko naurettava ja minun seurassa nolostuu hetkessä mikäli on kaverini.'' Sanoin ja Aimie nyökkäsi kiitokseksi. Ohjasin Sentin pois kun jo toinen ohjasi ratsunsa keskelle...

Essi:
Ohjasin Humun kentän keskelle rauhallisin mielin, tietty jännitin vähän esittäytymistä. Pysäytin Humun keskelle kenttää ja mietin miten aloittaisin puheen.

-Hei, minä olen Essi, olen 10vuotias eli aika nuori mutta olen kokenut. Olen ollut seppeleessä pari kuukautta jo. Olen ollut tässä mukavassa valmennuksessa alusta lähtien ja olen pysynyt joten kuten mukana, ainakin omasta mielestäni, selostin vihdoinkin rentoituneena.

-Olen ainakin omasta mielestäni aika huumorintajuinen joten varautukaa aina seurassani nauruun, kerroin kaikille. Huonoa minussa on se että suutun helposti ja hermostun myös aika helposti pienille asioille, selostin innokkaasti. Olen neljännellä luokalla, ja meitä on kolme tyttöä luokassamme eli kaksi minun lisäksi ja yksitoista poikaa. Eli luokassa on melkoinen poikavalta, kerroin tytöille jotka alkoivat hymyilemään.

Minä en ole koulussa hyvä ja minulle saa nauraa kun töppään. Olen myös sitä mieltä että opettajat hikoavat ihan kauheasti ja haisevat ihan kamalille, kerroin nyrpistäen nenääni. Yhtäkkiä koko tyttö ryhmä räjähti nauramaan, minä mukana.

Kun nauru loppui aloin kertomaan perheestäni. -Minulla on kaksi veljeä isoveli ja pikkuveli. ja yksi isosisko ja hän on Shinqua joka on silloin tällöin täällä tallilla, selostin. Minulla on kaksi kania jotka on Nuuneli ja Zerou. ja meillä on kaksi koiraa jotka on Einari ja Laku, kerroin. Sitten päästinkin jo toisen ratsukon keskelle ja menin kuuntelemaan.

Zaana:

*Annoin napakan pohjeavun Tiialle, joka oli jo ehtinyt toivoa tunnin päättymistä ja laiskottelua. Pysäytin Tiian maneesin keskelle ja taputin sitä, koska oli ollut loppuen lopuksi tosi kiltti tunnilla.*

Moikka kaikille! Nimeni on Zaana, minua kutsutaan Zaanaksi ja tottlene nimeä Zaana, tokaisin ja kaikki naurahtivat hieman minä mukaan lukien. juu, juo sanonta on peräisin rippikouluojaajaltani... nonniin, osa minut tunteekin jo kun pitidn tuossa muutama viikko sitten ensimmäisen tuntini täällä, ensi viikolla seuraava! Eli tulin tänne Seppeleeseen heinäkuussa jos en väärin muista ja lyöttäydyin lähes ekoista päivistä asti mukaan Valmennusta hoitsuttomille -rinkiin ja mukavaa on ollut.

Olen nyt reilut 15 vuotta vanha eli olen nyt 9. luokalla. Olen ratsastanut reilut 5 vuotta. Käyn viikottain tunneilla IRL ja täällä virtuaalimaailmassa. En ole kamalan monilla hevosilla täällä Seppeleessä vielä ratsastanut, mutta tämänhetkinen ihastukseni olisi kyllä Tiia, pidän pienestä haasteesta! Ratsatuksen lisäksi harrastan piirtämistä, netissä istuskelua ja musiikin kuuntelua.

Luonnettani kuvataan usein pirteäksi, reiluksi ja huumorintajuiseksi. Minulla on myös olkapää, jos joku haluaa purkaa mieltään. Pieni paheeni luonteessani on ainakin kovasanaisuuteni, välillä töksäytän jotain minkä tajuan jälkeenpäin olleen typerää vaikken ihan sitä olisi tarkoittanutkaan.

Asun äitini ja poikakissani, Viirun, kanssa omakotitalossa. Isäni asuu eri kaupungissa, samoin yksi sisko- ja kolme velipuoltani.

Mieli kouluaineitani ovat kuvaamataito, liikunta ja musiikki.

Ensi viikolla siis on minun tuntini, se saattaa hieman myöhästyä kokeiden takia, mutta kyllä se tulee! Osa ratsusta saattaa myös olla samoja kuin lähitunneilla teillä on ollut, jaan hevoset teidän tasonne ja pituutenne mukaan ja voin jo valmiiksi sanoa, että vältä ottamasta tunneilleni tallin pienimpiä poneja.

*Lopetin 'puheeni' ja ohjasin Tiian takaisin uralle kävelemään, jotta seuraava pääsisi esittaytymään*

Milena:
Kuuntelin muiden esittelyjä, kaikki eivät olleet vielä esittäytyneet, mutta reippaana tuneuduin tähän väliin.

"Hei nyt kaikille, olen siis Milena, 15- vuotias tyttö. Tai kukaan ei varmaan pojaksikaan olisi luullut, joten sanotaan vaan että Milen 15 vuotta. Olen aika kovaääninen ihminen ja puhun jokavälissä, selitän aina jotain omaa ja sekavaa, saatte luvan kestää kun pidän teille tuntia! En todella pidä paskanpuhumisesta seläntakana ja en luonnollisestikkaan itse harrasta sellaista.

Olen ratsastanut n. 5 vuotta, koulupainoitteinen olen täysin! Kiva kun välillä mennään esteitä! Siitä puheen ollen, tää tunti jännittää ihan hirvittävästi! Mutta takaisin aiheeseen.

Voisin sanoa olevani mukava ihminen, omaa läppää on ja sitähän ei kaikki ymmärrä, blondiviivettä ja muutenkin tätä kultapehkojen älykkyysvikaa löytyy. Huono muisti minulla on ja en varmaan ikinä opi teidän nimiäkään!

Sitten jos vielä selittäisin lisää.. Minulla on isoveli, kaksi vuotta minua vanhempi. Sitten perheessäni on myös isä, äitini kuoli kun olin kymmenvuotias, joten kolmistaan asutaan. JA AINIIN! Onhan meillä meidän pieni koiranretale! Meinasin senkin unohtaa vaikka joka päivä sateessa ja paahteessa pitää käydä lenkillä!

Jos antaisin nyt jollekkin muulle vuoron, etten puhu koko tuntia?"

siirryin takaisin uralle kävelemään ja kuuntelemaan muiden esittelyjä, tuntui, että olin puhunut taas liikaa, mikä ei olisikaan kovin suuri ihme!

Maiss:

Ohjasin Cassun keskelle maneesia.

"Moi!" sanoin ja katsoin Cassua joka rapsutti jalkaansa. "Eli oon, öö... 12 vuotta. Koulusta sen verran että oon siis kuudennella luokalla ja mun lempiaineet on kässä ja kuvis.

Oon ratsastanu reilut kaks ja puol vuotta, ja täällä Seppeleessä oon harrastanu nelisen kuukautta. Mun lempirotuja on shettikset ja muut pienet ponit. Vaikeet hepatkin on kivoja. Mä tykkään esteistä ja maastoilutsa mut kouluakin on kiva joskus vääntää." Kaikki nyökkäsivät.

"Mun perheeseen kuuluu mä ja mun iskä. Sit meil on kaniki. Ja kaverit on mulle tosi tärkeitä niin kuin ponitkin. Mulla ei siis täällä hoitsua ole, mutta oon kans XTT:ssä, jos ootte kuullu siitä. Noh, eipäs tässä oikeen muuta oo..."

Ohjasin Cassun takaisin paikalleen.

[Zaana]

30.9. Zaanan tunti – In-and-out

Pistin suuhuni viimeisen palan päivällisen virkaa toimittavasta voilevästä samalla kun astelin viimeiset askeleen jo pakastuneesta syysilmasta lämpöiseen talliin. Menin satulahuoneeseen, istuuduin pehmeälle sohvalle ja huokaisin. Kävelymatka kotoa näin koulun jälkeen ei ollut mukavin tapa liikkua, kylmällä. Niin tai näin, onneksi olin napannut reppuuni ylimääräiset villasukat, jotka vetäisin nopeasti jalkoihini. Sitten otin repustani vihon ja kynän ja aloin kirjoittaa jos matkalla miettimääni tuntilistaa. Saatuani sen valmiiksi, vein sen oikopäätä ilmoitustaululle, mistä sattui löytymään yksi työtön nasta. Kiinnitin tuntilistan, missä luki seuraavasti:

Valmennus hoitsuttomille
In-and-out

Catu – Sentti €
Milena – Anttu
Essi – Cassu €
Aimie – Blade €

• suojat tai pintelit kaikille joka jalkaan


Tein vielä muutamia pieniä tunnin suunnitelman muutoksia mielessäni, kunnes havahduin iloisiin ratsastajien ääniin, kun he tulivat talliin. ”Heii, tuntilista on jo tullut. Moi Zaana!” tytöt huikkasivat samalla kun tulivat katsomaan mikä olisi heidän ratsu tänään. kului hetki kun tytöt lukivat tuntilistaa hetken kunnes Essi avasi suunsa kysymykselle ”mitä tarkoittaa ’in-and.out’?” hän kummasteli, myös Catu ja Milena näyttivät yhdeltä kysymysmerkiltä. Aimie sen sijaan näytti tietävän, mutta ehdin sanoa väliin ”Älä kerro vielä, saavat miettiä asiaa ensin, vinkkejä saat antaa” hymyilin ja Aimie nyökkäsi leveästi hymyillen. Tytöt lähtivät laittamaan hevosiaan kuntoon.
”Tulkaa maneesiin kun olette valmiita” huikkasin tytöille ja kävelin ulos tallista. Ulkona korjasin kaulahuiviani paremmin kaulan ympärille samalla kun kiiruhdin maneesiin rakentamaan esteitä.
Kannoin kolmet estetolpat maneesin keskelle (’ratapoikkisuuntaan leikkaalle’) ja muutamat puomit niiden väliin maapuomeiksi.
Pian tytöt jo taluttivat hevosia tuulen tuiskusta maneesiin. Menin sulkemaan oven heidän perästään. Autoin Milenan Antun selkään ja tarkistin vielä kaikkien satulavyöt.
”Okei, eli kaikki muut olivat tunnillani viimeksi paitsi Milena. Moikka siis, minä olen Zaana ja saa sanoa jos olen liian ankara tai on jotain kysyttävää” hymyilin ja jatkoin pienen tauon jälkeen ”Noniin, tänään teitä onkin vähän…ottakaa ensin käyntiä pitkillä ohjilla oikeaan kierrokseen. Muistakaa tehdä paljon voltteja ja ratsastaa hyvin kulmiin!” sanoin maneesin keskeltä. Tytöt tekivät työtä käskettyä. Seurasin hetken heidän menoaan ja aloin neuvomaan vasta sitten.
”Anttu voisi kävellä hieman reippaammin, Milena. Ja muista ratsastaa kulmiin.” sanoin tytölle, joka kehotti Anttua hyvin eteenpäin. ”Hyvä” kehuin.
”Kädet irti harjasta, Catu, vaikka menettekin pitkin ohjin” neuvoin ja Catu korjasi käsiään. ”Noin on parempi, Catu” kehuin ja siirryin neuvomaan myös muita.
”Selkä suoraksi, Essi ja muista sinäkin ne kulmat” sanoin.
”Aimie, anna Bladelle pidempää ohjaa vaikka se hieman reippaantaisikin askeltaan. Pyri istumaan mahdollisimman rentona ja syvällä satulassa, ettei se siirtäisi itsekseen raviin.” ohjeistin. Bladella näytti olevan tänään meno päällä.

”Okei, ottakaa ohjat ja siirtykää kevyeeseen raviin. Nyt harjoitellaan verryttely tilannetta ravissa, eli teidän pitää ottaa myös toiset huomioon. Voitte ja teidän suorastaan pitää vaihdella suuntaa. Ratsukko ohitetaan aina niin, että ’vasemmat kädet kohtaa’. Ymmärretty?” kiersin katseellani tyttöjä. ”Eli veryttelyä...” Catu sanoin epäröiden. ”Esimerkiksi ravia koottuna, lisättynä, isoja ja pieniä voltteja, suunnan vaihdoksia, mitä nyt mieleen tulee. Tärkeintä on oppia huomioimaan muut, ettei tule törmäyksiä.” vastasin ”Noniin, mars raviin!”
Seurailin taas hetken miten tytöt ratsastivat. Heillä meni oikein hyvin, mitä nyt pari kertaa oli pieni törmäys vaara.
”Sentille puolipidätteitä samoin Bladelle etteivät ne ala kaahottamaan!” sanoin maneesin keskeltä. Sentti rauhoittui hyvin ja Bladekin osoitti hieman kuuntelemisen merkkejä.
”Cassu kaviota toisen eteen, nyt sitä laiskottaa ja selkä suoraksi, Essi.” neuvoin. Essi korjasi asentoaan ja antoi Cassulle pohkeita, mutta hevonen vaikutti välinpitämättömältä. ”näpäytä raipalla pohkeiden kanssa jos se ei muuten kuuntele!” ohjeisin tyttöä, joka pian saikin Cassun liikkumaan jo paljon energisemmin. Kävelin maapuomien viereen maneesin keskelle.
”Ottakaa hetkeksi käyntiin, mutta pitäkää lyhyet ohjat!” sanoin ja odotin, että kaikki olivat saaneet ratsunsa käyntiin ja korvat kuuntelu taajuudelle. Katsahdin puomeja ja sitten ratsukoita.

”Seuraavaksi saatte verryytellä niitä laukassa. Ratsastakaa harjoituslaukan lisäksi myös kevyttälaukkaa sekä koottua, että lisättyä laukkaa. Lisäksi tulette aina kun on vapaata, käännätte takatarhan puoleisen sivun keskeltä ratapoikkisuuntaan leikkaa näille puomeille jotka ovat in-and-out väleillä, eli innariväleillä. Kuka kertoo mitä se tarkoittaa?” kysyin ja katsahdin automaattisesti Aimieen, joka oli jo aamulla vaikuttanut tietävän asiasta. Tyttö viittasi ja nyökkäsin hänen suuntaan.
”Hevonen menee puomit laukassa niin ettei ota puomien välissä yhtään laukka-askelta, vaan ylittää heti seuraavan puomin.” tyttö vastasi pirteästi. nyökkäsin hyväksyvästi.
”Oikein. Muistakaa huutaa kovaan ääneen ’ESTE’ hieman ennen kuin käännätte kohti puomeja ja puomeilla olkaa kevyessä istunnassa, muutoin saatte olla kevyessä milloin huvittaa.” naurahdin ja sanoin sitten vielä ”Älkää unohtako huomioida toisianne, kukaan tuskin haluaa törmäyksiä” sanoin.
Tytöt silmin nähden vaikuttivat todella innokkailta ja valmiilta nostamaan laukan.
”Okei, mitä tässä suotta enempää jaarittelemaan. kun välimatkat ovat hyvät, nostakaa oikea laukka!” huudahdin puomin viereltä ja hevoset suorastaan hypähtivät eteenpäin. Tuon sanan ne tuntevat jo liiankin hyvin, nauroin mielessäni.
”Este!” Catu huudahti ja ohjasi Sentin kohti puomeja. Sentti vaikutti melko menevältä. ”Tee puolipidätteitä, ettei se yritäkkään rynniä puomeille. Katse pois puomeista!” ohjeisin. Snetti kolisteli hieman puomeja. Kävin siirtämässä puomit suoraan. ”Voi tulla!” sanoin.
”Estee!” milena sanoi kovaa ja käänsi Antun puomeille. ”Hieman pohkeita sille. Hyvä” kahuin.
”Tullaan!” Essi huusi ja ohjasi Cassun puomeille. ”Selkä suoraksi ja pohkeita, näytä sille hevoselle että sinä määräät vauhdin!” näpäytin lempeästi. Essi oikaisi taas selkänsä ja Cassu sai pienen raippamuistutuksen pohkeiden kera. ”Hyvä, Essi! Pidä vähintään tuo vauhti.” kehuin.
”Este.” Aimie huudahti kääntäessään innokkaan Bladen puomeille. ”Pidätä sitä, se tulee aivan liian lujaa” sanoin, mutta Aimie ei ehtinyt tehdä mitään, ennen kuin Blade jo kompuroi turpa lähes maassa. Aimie kierähti sukkelasti sivuun, ettei olisi jäänyt Bladen kyljen alle. ”Kaikki KÄYNTIIN!” huusin samalla kun otin Bladen kiinni heti sen päästyä jaloilleen. Pian muut olivat jo hidastaneet ja tulleet lähemmäksi katsomaan mitä tapahtui.
”Oletko kunnossa? Ehdit onneksi pois kyljen alta” huokaisin auttaen Aimien jalkeille.
”Olen okei.” tyttö vastasi hymyssä suin ja oli heti valmis nousemaan takaisin satulaan. pidin jalustimeste vastaan kun Aimie nousi takaisin selkään ja tunti jatkui.
”Okei, tilanne ohi. Vaihtakaa suuntaa ja sama toisin päin! Älkää unohtako pitää pohkeita kiinni puomeilla vaikka teettekin puolipidätteitä, jos ne tulevat liian lujaa ne voivat tosiaan kompastua, mistä Aimie ja Blade tässä jo näyttivätkin oivan esimerkin. Toisaalta liian hiljaa tulevat voivat yhtä lailla kompuroida kun eivät nostele jalkojaan. Mars liikettä!” sanoin kovalla äänellä ja tytöt tekivät työtä käskettyä. Kyllä huomasi,e ttä äskeinen välikohtaus oli tehnyt tytöt osittain varovaisemmiksi, osittain myös huolellisemmiksi. Essin selkä pysyi jo paremmin suorana ja Cassu liikkui paremmin. Sentti vaikutti olevan hyvin Catun ohjissa. Anttu liikkui kiitettävän reippaasti. Myös Bladella meni jo paljon paremmin kun ymmärsi seurata välillä jalkojaan, eikä vain vauhtimittaria. ”Hyvä tytöt!” kehuin. ”Ottakaa käyntiin ja antakaa hetkeksi pitkää ohjaa.” sanoin ja tytöt hidastivat hevosensa käyntiin ja antoivat hevosten venyttää hieman kaulojaan. Kuului paikoittain rentoutuneita pärskähdyksiä. Ratsukoiden kävellessä menin nostamaan puomit noin neljänkymmenen sentin korkuisiksi pystyiksi. Kävelin esteiden viereen ja käännyin katsomaan ratsukoita.

”Vaihtakaa suuntaa ja kävellään vielä hetki oikeaan kierrokseen” sanoin.

”Okeei. Kerätkää ohjat.” sanoin ja pian tytöt olivat jo valmiudessa kuuntelemaan jatko-ohjeita.
”Jakaannutaan kahdelle pienelle pääty-ympyrälle puomien molemmille puolille. Metsän päätyyn Sentti ja Blade ja tarhojen päätyyn Anttu ja Cassu. Menette normaalia pienemmillä pääty-ympyröillä, ne ovat odotusalueita, siellä käyntiä lyhyin ohjin sillä välin kun yksi aina suorittaa tehtävää. Ymmärretty?” kysyin välissä, varmistaakseni kaikkien olevan kärryillä. Tytöt nyökkäsivät samalla kun jakaantuivat ympyröillensä.
”Hyvä. Sitten itse tehtävä, eli lähdette vuorollanne oman ympyränne päädystä ja ratsastatte isonnetulla ympyrällä ja ratsastatte esteiden yli niin kuin äsken puomien kanssa, nyt vain tulette kaarevalta uralta, ette suoralta. Muistakaa silti suoristaa hieman ennen esteitä! Esteiden aikana pysytte kevyessä istunnassa. Esteiden jälkeen jatkatte vasemmalle vastakkaiselle pääty-ympyrälle, kierrätte siellä kävelevät, hyppäätte esteet ja palaatte omalle ympyrälle ja hidastatte siellä käyntiin. Sitten vain seuraava lähtee. Ymmärretty?” kysyin ja sain vastaukseksi nyökkäyksiä.

”Hyvä, muut kävelevät ympyröillään lyhyin ohjin. Catu ja Sentti voivat aloittaa. Sitten Aimie ja Blade, Essi ja Cassu ja Milena ja Anttu.” sanoin ja käännyin katsomaan Catun ja Sentin suoritusta. Heillä alkoi hyvin. Sentti kulki mukavan rennosti ja Catu muisti tehdä puolipidätteitä ennen esteitä. Laukan vaihto esteellä ei tosin luonnistunut, muttei se menoa haitannut yhtään pahemmin kuin tasapainoakaan, joten laukan vaihto ei ollut niin oleellista. Esteillä ohjista olisi voinut myödätä hieman enemmän, mutta muuten suoritus oli oikein hyvä!
”…hyvä Catu! Sitten Aimie ja Blade.” sanoin. Blade lähti liikkeelle innokkaana ja Aimie sai hallittua sen hyvin. Blade oli tällä kertaa myös tarkempi jaloistaan ja nosti ne hyvin esteillä, mikä oli suotavaa, koska vauhti oli edelleen hieman liian kova. Toisella kertaa esteillä viimeinen puomi tippui, mutta muuten meni melko mukavasti.
”Hyvä että on vauhtia, mutta sen hallitsemista vielä. Hyvä, Aimie. Seuraavaksi Essi ja Cassu.” sanoin ja käänsin katseeni toiselle ympyrälle, mistä Cassu lähti aluksi hieman laiskasti, mutta Essi sai hevoseen pian puhtia ja esteet ylitettiin kiitettävästi, mitä nyt puomit hieman kolisivat. Selkäkin pysyi hyvin suorassa, näin pienillä esteillä esteistunta oli ehkä turhan etupainoinen. Muuten oikein hyvin.
”Hienoa Essi!” kehuin ”Ja sitten vielä Milena ja Anttu.” sanoin. Anttu lähti rennosti liikkeelle. Laukka olisi voinut olla ehkä hieman reippaampaa. Esteillä askeleet menivät kuitenkin nappiin ja hypyt onnistuivat kiitettävästi. Esteillä Milena tosin olisi voinut antaa hieman enemmän ohjaa, mutta muuten meni todella hyvin.
”Hyvä Milena.” kehuin ja menin sitten purkamaan esteet.

”Käynnissä kokouraa ja antakaa pitkää ohjaa.” sanoin kantaessani puomeja pois.
”Tunti oli mielestäni oikein onnistunut ja teillä meni hyvin! Ajattelin, ettei toinen perättäinen tunti esteitä varmaankaan haittaisi ja lisäksi te olitte toivoneet esteitä eniten. Kommentit tunnista ovat oikein tervetulleita! Ensi kerralla luulen silti, ettei hypätä.” hymyilin.

Hetken kävelyn jälkeen…
”Kiitos ja näkemiin. Ottakaa kaartoon ja kiittäkää hevosianne! nyt on sen verran jo kylmä, että laittakaa niille ohuet loimet yöksi.” neuvoin ja moikkasin vielä ratsastajille, suljin maneesin oven heidän perästään ja lähdin kotiin.
___________________________________________________

MAKSUT

Catu:
Kävelin muiden tyttöjen seurana tallille, itse pidin kovasti Zaanan tunneista joten sai nähdä kuinka käy. Huomasimme Zaanan seisovan juuri sopivasti ilmoitustaululla ja vauhti koveni.
- Heii, tuntilista on jo tullut. Moi Zaana! Tervehdimme ohimennen Zaana sillä meitä kiinnosti vain hevoset. Jokainen selasi hiljaa tuntilistaa kunnes Essi utelias avasi suunsa:
- Mitä tarkoittaa ’’in-and-out?’’ Essin perässä, minun ja Milenan päämme päällä lojui kysymysmerkki.
- Älä kerro vielä, saavat miettiä asiaa ensin, vinkkejä saat antaa. Zaana hymyili ja tajusin että Aimie tiesi. Tyhmää olla nuorempi… Lähdimme tallustelemaan lopulta kohti tallia laittamaan hevoset kuntoon.
- Tulkaa maneesiin kun olette valmiita! Zaana huudahti peräämme ja käveli ulos tallista.
Minä n. 155cm lyhyt likka ikäisekseni saatoin näyttää huvittuneelta n. 171cm pitkän Sentin vieressä. Kuntoon laittaminen sujui melkein ongelmitta, Sentti seisoi kiltisti paikallaan mutta olin yksinkertaisesti lyhyt. Olin kyllä saanut n. 180cm korkealle hevoselle satulan joten saan Sentillekin!


Pian olimme kaikki valmiit ja lähdimme taluttaen maneesiin. Zaana tarkisti kaikkien satulavyöt ja auttoi apua tarvitsevaa, pian olimme jo kaikki selässä.
- Okei, eli kaikki muut olivat tunnillani viimeksi paitsi Milena. Moikka siis, minä olen Zaana ja saa sanoa jos olen liian ankara tai on jotain kysyttävää. Zaana hymyili ja jatkoi pienen tauon jälkeen.
- Noniin, tänään teitä onkin vähän… Ottakaa ensin käyntiä pitkillä ohjilla oikeaan kierrokseen. Muistakaa tehdä paljon voltteja ja ratsastaa hyvin kulmiin! Zaana sanoi maneesin keskeltä. Teimme työtä käskettyä ja Zaana tarkkaili ensin hyvin tarkasti menoamme, myöhemmin hän antoi ohjeita.
- Anttu voisi kävellä hieman reippaammin, Milena. Ja muista ratsastaa kulmiin. Zaana neuvoi Milenaa ja Milena pisti Anttuun vauhtia.
- Hyvä. Zaana kehui.
- Kädet irti harjasta, Catu, vaikka menettekin pitkin ohjin. Zaana kertoi ja yritin parhaani mukaan saada ne kädet pois harjasta.
- Noin on parempi, Catu. Zaana kehui mutta pian hän olikin neuvomassa jo muita.
Zaana neuvoi muita ja kuulin kyllä joitain sanoja mutta keskityin vain ratsastamiseen.


- Okei, ottakaa ohjat ja siirtykää kevyeeseen raviin. Nyt harjoitellaan verryttely tilannetta ravissa, eli teidän pitää ottaa myös toiset huomioon. Voitte ja teidän suorastaan pitää vaihdella suuntaa. Ratsukko ohitetaan aina niin, että vasemmat kädet kohtaa. Ymmärretty? Zaana kertoi, verryttely oli tuttua mutta vanhempi opettajani sanoi toisin.
- Eli verryttelyä... Kysyin varmistaen.
- Esimerkiksi ravia koottuna, lisättynä, isoja ja pieniä voltteja, suunnan vaihdoksia, mitä nyt mieleen tulee. Tärkeintä on oppia huomioimaan muut, ettei tule törmäyksiä. Zaana vastasi ja en kysynyt sen enempää vaan valmistelin ravia.
- Noniin, mars raviin! Zaana huudahti ja kiersi katseellaan meitä.
Kuulin ohjeistusta mutta ne ohjeet menivät toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Huomasin Zaanan kävelevän maapuomien viereen ja kuuntelin taas.
- Ottakaa hetkeksi käyntiin, mutta pitäkää lyhyet ohjat! Zaana sanoi ja odotti kaikkien olevan valmiina kuuntelemassa.


- Seuraavaksi saatte verrytellä niitä laukassa. Ratsastakaa harjoituslaukan lisäksi myös kevyttä laukkaa sekä koottua, että lisättyä laukkaa. Lisäksi tulette aina kun on vapaata, käännätte takatarhan puoleisen sivun keskeltä rata poikki suuntaan leikkaa näille puomeille jotka ovat in-and-out väleillä, eli innari väleillä. Kuka kertoo mitä se tarkoittaa? Zaana kysyi ja tiesin Aimien vastaavan joten katsoin häneen.
- Hevonen menee puomit laukassa niin ettei ota puomien välissä yhtään laukka-askelta, vaan ylittää heti seuraavan puomin. Aimie kertoi pirteänä ja Zaana hyväksyi sen.
- Oikein. Muistakaa huutaa kovaan ääneen ESTE, hieman ennen kuin käännätte kohti puomeja ja puomeilla olkaa kevyessä istunnassa, muutoin saatte olla kevyessä milloin huvittaa. Zaana naurahti ja jatkoi
- Älkää unohtako huomioida toisianne, kukaan tuskin haluaa törmäyksiä. Zaana sanoi varoittavasti. Olin todella innoissani ja uskoin muidenkin olevan, sai nähdä miten käy.
- Okei, mitä tässä suotta enempää jaarittelemaan. kun välimatkat ovat hyvät, nostakaa oikea laukka! Hevoset tunsivat jo tuon sanan ja ei tarvinnut kuin koskettaa laukkapohkeella.
- Este! Huudahdin ja ohjasin Sentin kohti puomeja. Halusin olla ensimmäinen, sama se paikka tapahtuisi mitä! Sentti meni jo aika innokkaasti eteenpäin.
- Tee puolipidätteitä, ettei se yritäkään rynniä puomeille. Katse pois puomeista! Zaana ohjeisti. Sentti kolisteli hieman puomeja. Olin pettynyt. Olin omissa ajatuksissani kunnes näin hurjan Bladen tulevan puomeille. Pian näin jo Aimien kierähtävän sulavasti sivuun. Automaattisesti aloin hidastaa.
- Kaikki KÄYNTIIN! Zaana huusi ja otti Bladen kiinni, olimme hidastaneet ja tulimme lähemmäs katsomaan.
- Oletko kunnossa? Ehdit onneksi pois kyljen alta. Zaana huokaisi auttaen Aimien takaisin jalkeille.
- Olen okei. Aimie vastasi hymy suin ja nousi heti selkään, tunti jatkui.
- Okei, tilanne ohi. Vaihtakaa suuntaa ja sama toisin päin! Älkää unohtako pitää pohkeita kiinni puomeilla vaikka teettekin puolipidätteitä, jos ne tulevat liian lujaa ne voivat tosiaan kompastua, mistä Aimie ja Blade tässä jo näyttivätkin oivan esimerkin. Toisaalta liian hiljaa tulevat voivat yhtä lailla kompuroida kun eivät nostele jalkojaan. Mars liikettä! Zaana kertoi ja Aimie irvisti hänelle, vaihdoimme suuntaa ja laukka nousi. Olimme varovaisempi ja kaikilla meni paremmin, Sentti vaikutti olevan hyvin ohjissani.
- Hyvä tytöt! Zaana kehui tyytyväisenä.
- Ottakaa käyntiin ja antakaa hetkeksi pitkää ohjaa. Zaana sanoi ja hevoset pian jo venyttelivät kaulojaan. Rentoutuneita pärskähdyksiä kuului kun Zaana meni nostamaan puomit esteiksi.

- Vaihtakaa suuntaa ja kävellään vielä hetki oikeaan kierrokseen. Zaana sanoi.
- Okei. Kerätkää ohjat. Zaana sanoi ja olimme valmiina kuulemaan seuraavat ohjeet.
- Jakaannutaan kahdelle pienelle pääty-ympyrälle puomien molemmille puolille. Metsän päätyyn Sentti ja Blade ja tarhojen päätyyn Anttu ja Cassu. Menette normaalia pienemmillä pääty-ympyröillä, ne ovat odotusalueita, siellä käyntiä lyhyin ohjin sillä välin kun yksi aina suorittaa tehtävää. Ymmärretty? Zaana varmisti ja olimme kaikki hyvin ymmärtäneet ohjeistuksen. Aloimme jakaantua ympyröille rauhallisin mielin.
- Hyvä. Sitten itse tehtävä, eli lähdette vuorollanne oman ympyränne päädystä ja ratsastatte isonnetulla ympyrällä ja ratsastatte esteiden yli niin kuin äsken puomien kanssa, nyt vain tulette kaarevalta uralta, ette suoralta. Muistakaa silti suoristaa hieman ennen esteitä! Esteiden aikana pysytte kevyessä istunnassa. Esteiden jälkeen jatkatte vasemmalle vastakkaiselle pääty-ympyrälle, kierrätte siellä kävelevät, hyppäätte esteet ja palaatte omalle ympyrälle ja hidastatte siellä käyntiin. Sitten vain seuraava lähtee. Ymmärretty? Zaana kertoi ja varmisti uudestaan, me pysyimme kärryillä.

- Hyvä, muut kävelevät ympyröillään lyhyin ohjin. Catu ja Sentti voivat aloittaa. Sitten Aimie ja Blade, Essi ja Cassu ja Milena ja Anttu. Zaana sanoi ja kääntyi katsomaan Minun ja Sentin suoritusta. Kaikki alkoi ihan hyvin. Sentti kulki mukavan rennosti ja muistin tehdä puolipidätteitä ennen esteitä. Laukan vaihto ei onnistunut suunnitelmien mukaan, muttei se menoa haitannut yhtään pahemmin kuin tasapainoakaan, joten laukan vaihto ei ollut niin oleellista. Esteillä saisi myödätä enemmän (Normaali asia! IRL sama oire…)
- …hyvä Catu! Sitten Aimie ja Blade. Zaana sanoi ja palasin kävelemään, katselin Aimien suoritusta mutta muuten en kuullut mitään. Suorituksen jälkeen en kuullut vieläkään mitään mutta Essin vuoro saapui. Kuuro edelleen ja Milena oli viimeinen, suorituksen jälkeen kuulo palasi.

- Käynnissä kokouraa ja antakaa pitkää ohjaa. Zaana sanoi ja lähti kantamaan puomeja pois.
- Tunti oli mielestäni oikein onnistunut ja teillä meni hyvin! Ajattelin, ettei toinen perättäinen tunti esteitä varmaankaan haittaisi ja lisäksi te olitte toivoneet esteitä eniten. Kommentit tunnista ovat oikein tervetulleita! Ensi kerralla luulen silti, ettei hypätä. Zaana hymyili ja olin enemmän koulu tyyppiä joten se oli hyvä asia! Aika vieri.
- Kiitos ja näkemiin. Ottakaa kaartoon ja kiittäkää hevosianne! nyt on sen verran jo kylmä, että laittakaa niille ohuet loimet yöksi. Zaana neuvoi ja lähdimme takaisin talliin, juttelun kera.

Essi:
Juoksin täyttä vauhtia kohti seppelettä, manasin hiljaa mielessäni että pyörän kumini oli puhjennut juuri kotipihassa parahiksi, ja sen jälkeen oli alkanut satamaan räntää. Siksi olin melkein likomärkä jo puolimatkassa. Onneksi seppeleeseen oli matkaa vain reilu kilometri. Ryntäsin seppeleen ovesta sisään samaan aikaan kuin Catu ja Milena joilla näytti myös olevan kiire.
-Moi, huikkasin tytöille päästessäni sisälle ilmoitustaulun luokse.
-Moi,sanoi Catu ja MIlena. -Jess pääsen Cassulla, huudahdin äneen.
-Mitä tarkoittaa In and out? Sain kysyttyä muilta. Milena ja Catu miettivät sitä myös kuumeisina. Aimie tuli meidän luokse ja luki lapun ääneen, ainoana vain hän tajusi mitä otsikko tarkoitti mutta Zaana kielsi häntä kertomasta meille.

Huomasin että Cassu oli omassa karsinassa koska satoi räntää niin kaikki hepat oli sisällä ettei ne vilustuisi. Hain Casuun riimun ja riimunvarren jotta saan sen kiinni omaan karsinaan ettei se pyöri koko ajan kun varustan sitä. Kiinnitin Cassun karsinan parruun kiinni tiukasti. Kipaisin hakemaan harjapussin varustehuoneesta. Tulin takaisin siin Cassu seisoi kiltisti riimunvarressa. Aloin harjaamaan likaista Cassua joka näköjään nautti kun lika irtosi sen karvasta. Sain Cassun puhtaaksi vihdoin ja viimein sillä se oli kova urakka. Otin kaviokoukun pussista, nostin Cassun vasemman etujalan ylös ja aloin putsata sitä kovasta mudasta ja lannasta joka oli melkein kohmettunut Cassun kavioiohi. Sain etujalat putsattua, kun siirryin takakavioihin. Niistä lika ja muta irtosi paljon helpommin kuin etujaloista. Laitoin kaviokoukun pussiin ja otin sieltä pääharjan. Harjasin Cassun pään puhtaaksi ettei suitset tai riimu tekisi hankaumia.

Kävelin hakemaan varustehuoneesta Cassun satulan joka oli hyvin puhdas koska sen hoitaja oli putsannut sen vasta, se oli mukavaa että sai ratasastaa vasta pestyllä satulalla. Asetin satulan Cassun kaulalle ja siitä selkään oikeaan kohtaan. Suoristin satulahuovan kummaltakin puolelta ettei se painaisi mistään kohin Cassun selkää. Otin toiselta puolelta satulavyön kiristäen sen ensin ensimmäiseen reikään ja siitä ylös päin saaden sen viidenteen. Kiristäisin sen vielä selässä seitsemänteen seikään. Hain Cassun suitset varustehuoneesta kävellen ne olalla taikaisin. Cassu vinkuroi vähän ensin mutta antoi sitten laittaa kuolaimet suuhunsa. Laitin turparemmin ja poskiremmin kiinni taputtaen Cassun kaulaa. Sitten muistin että piti laittaa suojat tai pintelit. Kipasin hakemaan neljä pinteliä Cassun laatikosta. Tulin takaisin Cassun luo ja aloin käärimään pinteleitä sen jalkoihin. Sain pintelit paikoilleen jalkoihin tiukasti muttei liian tiukasti. Vedin oman kypäräni päähäni ja remmin kiinni hyvin. Otin pussista myös raipan, lähtien taluttamaan Cassua pihalle josta suunnatteisiin maneesiin.

Tulin Maneesiin kun siellä oli jo Zaana ja kaikki muutkin. Nousin reippasti selkään ja kiristin vielä satulavyötä kaksi reikää. Lähdimme kiertämään vasempaan suuntaan käynnillä ja pitkillä ohjilla. -Kerätkääpä ohjat ja kevyttäravia, käski Zaana. Otimme kevyttäravia. -Essi selkäsuoraan ja Cassulla kaviota toisen eteen, sanoi Zaana. Suoristin selkäni ja annoin pohjetta Cassulle. Sitten aloimme laukata laukkailille pariin kertaan ja sitten menimme puomeja jossa piti huutaa aina ennen puomeja ESTE! Ja niin kaikilla paitsi Aimiella onnistui ekalla kerralla. Sillä Aimie kävi haukkaamassa hiekkaa maan tasalla. Aimie nousi kuitenkin takaisin selkään vaakuutellen ettei mitään käynyt. Sitten tuli toinen tehtävä jonka Zaana selitti. Teimme sen ja sitten tunti alkoi olla lopussa. Menimme loppukäynnit ja lopetimme vein Cassun karsinaan ja hoidin sen siellä kuntoon.

Aimie:
Hampaani kalisivat kiitettävästi kun istuin punaisen Helkamani selässä matkalla kohti Seppelettä. Syksy oli saapunut kunnolla lokakuun myötä, lämpötila keikkui varmaan siinä nollan lähettyvillä vaikka kello olikin pian puoli kaksi. No, kohta pääsisin tallin lämpöön. Muut vilkuttivat minulle tallin ovelta kun jätin pyöräni parin muun viereen.
"Tule jo, tuntilista on täällä!"
Otin pari juoksuaskelta ja seisahdin kolmen muun tytön viereen. Maiss ja Henni olivat lopettaneet valmennuksen. Varsinkin Maissin lopettaminen harmitti minua, olihan hän ollut minun, Zaanan ja Essin kanssa alusta asti mukana valmennuksessa. Huokaisin ja katsahdin ympärilleni. Zaana oli ilmeisesti satulahuoneessa lämmittelemässä. Heilautin kättäni hänelle, kun hän kurkisti käytävälle. Sitten siirsin katseeni listaan.

In-and out

Aimie – Blade
• suojat tai pintelit kaikille joka jalkaan

"Blade..." huokaisin. Olin toivottoman ihastunut mustaan tammaan ja nyt ratsastaisin sillä ensi kertaa. Tuijotin nimeä haaveillen minusta ja upeasta mustasta ratsusta allani... "Mulla on Blade! Kiitos Zaana!" kiljaisin lopulta ja sain muilta tytöiltä kummastuneen katseen ja Zaanalta virnistyksen.
"Mitä tarkoittaa 'in-and-out'?" Essi avasi suunsa. Catu ja Milena puistelivat päätään ja näyttivät kysymysmerkeiltä. Tavasin sanaa monta kertaa päässäni, aivoni raksuttivat tiukasti. Silloin muistin!
"Älä kerro vielä, saavat miettiä asiaa ensin. Vinkkejä saat antaa", Zaana hymyili minulle kun huomasi minun tajunneen tunnin aiheen. Nyökkäsin hymy korvissa ja kipitin sitten Bladen karsinalle. Musta tamma katseli minua tummilla silmillään, ohuen otsatukan alta paljastui pieni, valkoinen merkki. Tuijotin tammaa suu auki, se oli niin kaunis... 160-senttinen tamma oli ehkä hiukan iso minulle, olimmehan samankokoisia. Nappasin harjan käteeni ja aloin sukimaan tummaa karvaa. Blade ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, sen kuin seisoi kiltisti aloillaan. Kaviotkin sain otettua helposti. Kun tamma oli hoidettu putipuhtaaksi, halasin sitä tiukasti.
"Olet ihana, Blade", huokasin tamman karvaan. "Unelmahevoseni. Olethan sitten kiltti ratsastaessakin?"
Blade haisteli avointa kämmentäni, ja kääntyi sitten pois kun huomasi, ettei herkkuja ollut tarjolla. Silitin Bladen karvaa enkä katsellut ollenkaan kelloa. Oli se niin kaunis!

"Anttu! Älä pure, senkin paukapää!" Milenan terävä ääni keskeytti silittelyni ja tajusin, että tunti alkaisi kymmenen minuutin päästä. Pikapikaa heitin kamat tamman niskaan ja laitoin suojat jalkaan ja omat kamani itseni päälle. Pian neljä ratsukkoa taluttikin ratsujaan kohti maneesia. Zaana sulki oven kun seisoimme kiristelemässä vöitä ja sovittamassa jalustimia. Milena täytyi auttaa Antun selkään. Huomasin puomit, joten pienensin jalustimia sen verran, että ne sopivat estejalkkareiksi. Zaana tarkisti vielä satulavyömme ennen kuin asettui seisomaan eteemme ja alkoi puhua.
"Okei, eli kaikki muut olivat viime tunnillani paitsi Milena. Moikka, minä olen Zaana ja saa sanoa, jos olen liian ankara tai on jotain kysyttävää", hän esitteli itsensä hymyillen. "Tänään teitä onkin näin vähän... ottakaa ensin käyntiä pitkin ohjin oikeaan kierrokseen. Muistakaa tehdä paljon voltteja ja ratsastakaa kulmat hyvin!"

Lähdimme vuoron perään kävelemään. Painoin pohkeet Bladen kylkiin ja tamma lähti kävelemään reippaasti. Välillä käynti tuntui muuttuvan liian kovaksi, lähes lisätyksi käynniksi. Keräsin hieman ohjia ja yritin hillitä innokkaan tamman menoa. Kulmat sain ratsastettua kuitenkin hyvin, Blade vastasi hyvin pohjeapuihin.
"Aimie, anna Bladelle pidempää ohjaa vaikka se reippaantaisikin askeltaan. Istu mahdollisimman rentona ja syvällä satulassa, ettei se siirry itsekseen raviin", Zaana opasti kun huomasi minun keränneen ohjia reippaan Bladen selässä. Tein työtä käskettyä. Hengitin vielä syvään sisään ja ulos, että olisin mahdollisimman rentona.
"Ottakaas sitten ohjat ja siirtykää kevyeeseen raviin. Nyt harjoitellaan verryttelytilannetta ravissa, eli teidän pitää ottaa myös toiset huomioon. Voitte ja teidän oikeastaan pitää vaihdella suuntaa. Toinen ratsukko ohitetaan aina niin, että vasemmat kädet kohtaavat. Ymmärretty?" Zaana katseli meitä.
"Eli, verryttelyä..." Catu sanoi epäilevästi.
"Esimerkiksi ravia koottuna tai lisättynä, isoja ja pieniä voltteja, suunnanvaihdoksia, mitä nyt vain mieleenne tulee. Tärkeintä on huomioida muut, ettei tule törmäyksiä", Zaana selvensi. "Mars, raviin!"

Blade siirtyi reippaaseen raviin, jota minun täytyi välillä hillitä. Pari kertaa innokas neitokainen yritti nostaa laukkaakin, mutta hillitsin tamman takaisin kevyeeseen raviin. Verryttelymme sujui hyvin, välillä tosin sattui uhkaaviakin läheltä piti-tilanteita. Vaihtelin suuntaa aika vähän, enimmäkseen tein perusjauhantaa: voltteja ja erilaisia ympyröitä.
"Ottakaa hetkeksi käyntiin, pitäkää silti lyhyet ohjat", Zaana huudahti yhtäkkiä. Blade vastusteli hiukan, mutta siirtyi kuitenkin käyntiin.
"Seuraavaksi saatte verrytellä laukassa. Ratsastakaa harjoituslaukan lisäksi kevyttä, koottua ja lisättyä laukkaa. Lisäksi, tulette aina kun on vapaata, käännätte takatarhan puoleisen sivun keskeltä rata poikkisuuntaan leikkaa näille puomeille, jotka ovat in-and-out väleillä, eli innariväleillä. Kuka kertoo mitä se tarkoittaa?" Zaana kysäisi lopuksi ja hänen katseensa kääntyi heti minuun. Nostin käteni ylös kuin koulussa ja Zaana antoi puheenvuoron minulle nyökkäämällä.
"Hevonen menee puomit laukassa niin, ettei ota puomien välissä yhtään laukka-askelta, vaan ylittää heti seuraavan puomin", latelin ulkomuistista. Vähän sitä oli pitänyt kaivella, mutta kyllä se mieleen sitten tuli...
"Oikein. Muistakaa huutaa kovaan ääneen 'este' hieman ennen kuin käännätte puomeille. Puomeilla kevyessä istunnassa, muutoin saatte olla kevyessä milloin huvittaa", tyttö naurahti ja jatkoi: "Älkää unohtako huomioida toisianne, tuskin kukaan haluaa törmäyksiä."
Katsoin innoissani Catuun, joka vaikutti myös innostuneelta. Milena ja Essikin vaikuttivat kihisevän innosta.
"Mitäs tässä suotta enempää jaarittelemaan. Kun välimatkat ovat hyvät, nostakaa laukka!" Zaana huudahti iloisesti. Blade suorastaan hyppäsi laukkaan, kun painoin hiukan pohkeita mustan tamman kylkiin. Bladen laukka oli mukavaa, tamma askelsi reippaasti, välillä hidastin menoa, joka uhkasi äityä liian villiksi sisätiloihin.
"Este!" kajahti Catun suusta, joka oli ehtinyt ensimmäisenä kääntämään ratsunsa kohti puomeja. Kolahduksia kuului, kun ratsukko meni puomien yli.
"Voi tulla!" Seuraavana puomeja ylittämään lähtivät Milena ja Anttu, sitten Essi huudahti "Tullaan!" ja ohjasi ruunikon Cassun puomien yli.
Meidän vuoromme. "Este!" huudahdin ja käänsin Bladen puomeille. Tamma nelisti innokkaasti eteenpäin, liiankin.
"Pidätä sitä, se tulee aivan liian kovaa", Zaana sanoi, mutten ehtinyt tehdä mitään kun tunsin Bladen etujalkojen pettävän alta, vetävän meidät alas maneesin pohjalle. Vaistomaisesti irrotin jalustimet ja kierähdin silmät kiinni pois Bladen alta.
"Kaikki KÄYNTIIN!" kuulin Zaanan karjuvan. Avasin silmäni, mutten uskaltanut vielä nousta ylös. Sydän tykytti rinnassa nopeasti.
"Oletko kunnossa?" Zaanan huolestuneet kasvot ilmestyivät eteeni ja hän ojensi kätensä minulle. Tomuisen Bladen ohjat olivat hänen kädessään, muutkin olivat kerääntyneet huolestuneet ilmeet kasvoillaan lähemmäs. Olo oli vähän pöllämystynyt, mutta väsyneesti hymyillen vastasin: "Olen okei."

Zaana auttoi minut takaisin selkään ja siirsin Bladen käyntiin. Tamman karva oli vähän hiukassa, mutta muuten se näytti hyvinvoivalta. Minäkin olin ehjä, vähän hölmö olo oli kuitenkin jäänyt. Ei sitä joka päivä hevonen kaadu nokalleen alla...
"Vaihtakaa suuntaa ja sama toisinpäin!" Zaana sanoi. "Älkää unohtako pitää pohkeita kiinni puomeilla, vaikka teettekin puolipidätteitä, jos ne tulevat liian lujaa ne voivat tosiaan kompastua, mistä Aimie ja Blade tässä jo näyttivätkin oivan esimerkin. Toisaalta liian hiljaa tulevat voivat yhtä lailla kompuroida kun eivät nostele jalkojaan. Liikettä!”
Varovasti siirsin Bladen laukkaan, tällä kertaa tamma tuntui viisastuneen eikä vedättänyt enää hirveää kyytiä eteenpäin. Välikohtauksemme oli saanut ehkä muutkin varpailleen, kaikki varoivat tekemästä virheitä ja Zaana kehui meitä. Puomit ylitimme ihan mallikkaasti, muistin pitää pohkeet kiinni ja Blade varoi jalkojaan. Puomien kolisemiselta ei vältytty, mutta paransimme koko ajan.
"Hyvä! Ottakaa käyntiin ja antakaa hetkeksi pitkää ohjaa", Zaana tokaisi ja hidastimme käyntiin. Blade venytteli tyytyväisenä kaulaansa, tamma pärskähti pari kertaa. Taputin sen hieman kosteaa kaulaa. Olihan tunti ollut rankka, laukkapainotteiset tunnit kävivät varmasti kunnon päälle. Kävelimme jonkin aikaa toiseenkin suuntaan kunnes keräsimme taas ohjat ja olimme taas valmiina kuuntelemaan Zaanan ohjeita.
"Jakaantukaa kahdelle pienelle pääty-ympyrälle puomien molemmin puolin. Metsän puoleiseen päätyyn Sentti ja Blade, tarhojen päätyyn Anttu ja Cassu. Menkää normaalia pienemmillä ympyröillä, ne ovat odotusalueita, joilla käyntiä lyhyin ohjin. Okei?" hän vielä varmisti. Nyökyttelimme ja ohjasin Bladen Sentin perässä ympyrällemme.
"No niin, sitten itse tehtävä. Lähdette vuorollanne oman ympyränne päädystä ja ratsastatte isonnetulla ympyrällä. Tulette esteiden yli niin kuin äsken puomeille, nyt vain kaarevalta uralta. Muistakaa myös suoristaa hevonen hieman ennen esteitä. Esteiden jälkeen jatkatte vasemmalle vastakkaiselle pääty-ympyrälle, kierrätte sen, hyppäätte esteet uudelleen ja palaatte omalle ympyrällenne. Understood?" Zaana lopetti litaniansa.
Catu ja Sentti aloittivat, jonka jälkeen oli minun ja Bladen vuoro. Blade liikkui edelleen vauhdikkaasti, mutta pysyi hanskassa paljon paremmin kuin alkutunnista. Tamma loikkasi esteen yli korkealta ja myötäsin reilusti. Painoin pohkeen tiukasti kiinni Bladen kylkiin ohittaessamme Anttua ja Cassua, se olisi halunnut oikaista jo esteelle. Tällä kertaa kuulin puomin kolahduksen, mutta kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen. Annoin Bladelle sen ansaitsemat taputukset.
"Hyvä, että on vauhtia, mutta sen hallitsemista vielä. Hyvä, Aimie", Zaana kommentoi. Antun ja Cassun hypättyä siirryimme käyntiin Zaanan mennessä purkamaan esteitä.
"Antakaa vaan pitkää ohjaa", hän lausahti kun vei puomeja pois. "Tunti oli mielestäni oikein onnistunut ja teillä meni hyvin! Ajattelin, ettei toinen perättäinen tunti esteitä varmaan haittaisi, kun olitte toivoneet esteitä eniten. Kommentit tunnista ovat tervetulleita! Ensi kerralla ei varmaan sitten hypätä", tyttö höpötti hymyillen.
Hetken kävelyn jälkeen keräännyimme kaartoon, kiitimme hevosia, hyppäsimme alas, löysäsimme vöitä ja nostimme jalustimet ylös.
"Kiitos ja näkemiin. Nyt on sen verran kylmä, että laittakaa niille ohuet loimet yöksi", Zaana vielä neuvoi. Kävelimme peräkanaa ulos ja näin kuinka Zaana lähti laahustamaan pois tallilta. Riisuin Bladen varusteista ja hoidin sen kuntoon. Heitettyäni vielä pinkin (ilmeisesti Dreamerin vitsillä ostaman..) loimen tamman selkään, ojensin sille avonaisen käteni. Blade nuuhki kiinnostuneena kättäni ja tunsin tamman huulien nappaavan heppanamin kädestäni. No, sen se oli ansainnut.

[Catu]

Koulua & Tarkkaavaisuutta

Paiskasin isäni auton oven kiinni, hänen takiansa olin myöhässä. Kello oli jo 13.45 ja tuntilaiset eivät saaneet tietää ratsujaan. Kiihdytin vauhtia kunnes pääsin tuntilaiset luokse. He katsoivat minuun syviin silmiin ja paiskasin tuntilistan ilmoitustaululle. – Okei! Minun vikani joten saatte olla ihan vähän myöhässä! Hophop laittamaan ne pollet kuntoon, huusin muille. Melko turha koko huutamiseni mutta olin hieman stressaantunut.

Valmennusta Hoitsuttomille 14.10.2009

Zaana - Blade €
Meeri - Tiia €
Milena - Sentti
Essi - Anttu €

Kiirehdin maneesiin ja mietein mielessäni vielä kaikki asiat läpi. Huokaisin taas ja tuntilaisia alkoi pikkuhiljaa vanua maneesiin kaartoon. Oli hiukan noloa tulla niin myöhässä mutta tuntilaiset olivat olleet Supereita ja tulleet tasan 14.00 - Tänään siis taas ihan koulua vain. – Ottakaa ohjat heti hyvin käteen ja istunnat mahdollisimman hyviksi, selitin ja tunsin kuinka ääneni katosi. Yritin välttää puhumista ja yskäisin. – Essin kantapäät alemmas ja se katse kiitos edessä. Milenan pohkeet tulisi toimia tahdissa ja laske vaikka päässäsi hiukan rytmiä, aloitin ohjeistuksen toisenkin yskähtämisen jälkeen. Milenan ilmeen perusteella hän alkoi laskemaan tahtia ja Essi pakotti kantapäitänsä alemmas. – Zaana, Blade kulkee ihanan pyöreänä ja varo niitä ristiriitaisia apuja. Meeri se selkä! Aloitin ystävällisesti mutta huomattuani hiukan kyyrymmän selän huudahdin ehkä vähän liiankin. Meerin kuitenkin huuto auttoi ja hänen selkänsä oli kauniin suora. Huomasin hiukan äreyden auttavan joten aloitinkin oikein pilkunviilaamisen.
- Essi nyrkit kunnolla pystyyn ja selkä suoraksi. Kiristä hiukan ohjia, ala hiukan rentoutua siellä selässä koska Anttu on ihan liian jäykkä. Keskity eteenpäin ratsastamiseen, kokeilin ensin Essistä aloittaen ja tyttö korjasi virheitä parhaansa mukaan. – Milena aja Senttiä hiukan paremmin eteen ja alas. Metrin väli maneesin seinästä, kiitos. Zaana istu vähän suorempana ja leuka ylöspäin. Meeri ei kallistu noin paljon oikealle. Kenenkään jalat ei saa pauhata niin paljon kuin Essillä nyt, se antaa ristiriitaisia apuja, jatkoi ohjaamista ja tytöt näyttivät olevan hiukan peloissaan. – Milena istu vähän syvemmälle satulaan ja selkä pysyy suorana. Zaana sinulla täytyy olla varmempi ote siihen hevoseen, tokaisin ratsastajille kunnes tyydyin hetken pitämään suuni kiinni. Muistelin opetussuunnitelmaani kunnes muistin ja suuni ympärille nousi pieni virne.

– Selvä, istunnat sujuvat nyt hyvin joten otetaan toisella pitkällä sivulla sulkutaivutus ulos ja toisella avotaivutus sisään. Toisen pään lyhyen sivun keskipisteeseen otetaan voltti ja tähän toiseen pysähdys ja peruutus neljä askelta, selitin ensimmäistä tehtävää kun näin Essin jo innokkaana viittaamassa. – Niin? Kysyin ja Essi sai puheen vuoron. – Käynnissä? Essi kysyi melko epäinnokkaana. – Ravissa, valmistelette ensin ja sitten pohkeita. Jalat pysyvät sitten vakaina, selitin ja pikku hiljaa hevosia siirtyi raviin. – Meeri kantapäät enemmän alaspäin ja älä kaadu noin paljon sisälle. Suorista selkä ja kannusta Tiiaa kulkemaan eteenpäin. Katse edessä eikä hevosen niskassa, rohkaisin Meeriä korjaamana virheensä. – Se Sentti mönkii eteenpäin, napauta raipalla. Istu paremmin satulaan äläkä nojaa eteenpäin noin paljon. Jalat paikoillaan, ohjasin Milenaa joka kannusti taas hevostaan.
- Zaana nosta kädet ylemmäs ja nyrkit ovat vakaat. Ohjat ihan vähän löysemmiksi ja suorista vielä hiukan selkääsi, selitin nyt puolestaan Zaanalle joka korjasi parhaansa mukaan virheitä. – Essi reippaampaa ravia, kokoa sitä Anttua hieman enemmän. Kallistut nyt aivan liikaa oikealle ja jalat taas sähläävät niin että… Keskity ratsastamiseen! Selitin Essille.

- Aletaan menemään kolmikaarista kiemurauraa niin, että ravaatte tötteröiden väliin, nostatte ja teette kaaren laukassa. Toisten tötteröiden välissä siirrytte takaisin raviin. Samalla tuossa vapaalla pitkällä sivulla nostetaan vastalaukkaa, ilmoitin lopulta ja se sai monia vähän innostumaan. – Meerin olisi pitänyt jo nostaa laukka, napauta sitä vähän raipalla. Milena varo ettet nojaa likaa oikealle kun nostat sitä laukkaa, ohjeistin hiukan hädissäni. - Zaana kannustaa sitä pollea enemmän eteen. Älä pumppaa vaan rentoudu ja istu suorana siellä. Jalat paikallaan ja kädet pysyy tiukasti nyrkissä, ohjeistin nyt vuorostaan Zaana ja sain häneen vähän lisää itseluottamusta. - Essillä se laukkaa nyt reippaasti eteenpäin, mutta varo ettei ne kädet hölsky liikaa, jatkoi vieläkin ilman hengähdys taukoja ja minun oli hiukan levähdettävä.
- Milena antaa nyt ristiriitaisia apuja joten keskity siihen ratsastamiseen. Hevosen tulisi taipua paremmin kaarteessa! Huusin taas saatuani hiukan ilmaa keuhkoihini. – Zaanan jalat ovat hyvä malli ei hölskymisestä, kehuin pitkästä aikaa. – Essi rentoudu siellä satulassa. Pidä kädet vakaana ja kannusta hevosta kulkemaan eteen, sepitin tytölle vaikka katselin jo muualle.
- Tiia karkaa koko tehtävästä, koska et itse ole mukana. Istu syvälle satulaan ja napauta hiukan raipalla. Varo ettei jalat liiku liikaa, muuten hyvä, kehuin taas ja ratsastus alkoi onnistua.

- Siirrytään loppuraveihin nyt ja jatkatte suoralla uralla. Otetaan vielä vähän kevyttä ravia ilman jalustimia ja voltteja mennään vielä vähän, päätin näin lopuksi ja sain syviä raskaita huokaisuja. Itse hiljeni muiden jo ravatessa kevyttä ravia ilman jalustimia. – Enää en moiti mutta vihjeeksi annan että kaikki enemmän ylös, ohjeistin vielä viimeiseksi kunnes käskin kaikki käyntiin.
___________________________________________________

MAKSUT

Essi:
Pääsin Catun tunnille ensimmäistä kertaa Antulla.
SE oikein kiltti oli piti tarkkuusta harjoitella.
Ravasimme törkkien vierestä se oikein
hauskaa oli.

Catu hyvä ope oli tunti kahelta oli.
Mulla vähän jalat heilu se
aika paha juttu oli.
Mulla selkä kyyryä
päin lähti joten Catu
siitä huomautti.

Piti katse ylös eteenpäin
nostaan etten suoraan
seinään ratsis.
Mulla kysymys mieleen
tuli ja oitis käden
nostin. Ja mikä kysymys
olikaan sen saatte kohta
lukea.- Käynnissä vai ravissa?
Se kysymys vähän hassu oli?

Sitten hommaan alettiin.
Reippaassa ravissa se mentoon joten
reippaasti vain eteen päin
piti Anttua ajaa.

KOhta tunti loppua näytti
joten loppukäynnit mentiin.
Sitten loppukaartoon mentiin.
Ja talliin hoitamaan vietiin.
Kiitos tunnista Catu!

Meeri:
Ratsuni nyt oli Tiia,
Oikea prinsessa Mia.
Heti meinas selkäni kyyryyn mennä,
mutta Catu karjui:
Älä nyt vielä tyttö alas lennä!
Ravi oli Tiian todella tasainen,
silloin tajusin sen,
On Seppeleessä joka ratsu erilainen.
Sitten nostettiin ravi taas,
ilman jalustimia tietty, mutta
onneksi ei kukaan sen jälkeen ollut maas.
Nytkö jo tunti loppu?
Heti tuli hirveä hoppu.
Seuraava tunti kohta jo alkoi,
eikä saanut silloin maneesissa olla turhia jalkoi.
Lopuksi harjasin Tiian hyvin,
kauniiseen lopputulokseen näin pyrin.

Zaana:
Kello jo melkein kaksi lyö, eikä opea näy missään.
Hevoset vielä heiniään syö, kun ope juoksee sissään.

Tuntilistan seinään länttäs, milläs hevosella tänään mentäs?

Pian jo kiiruhdettiin hevosia laittamaan, aikaa ei ollut hukattavanakaan.
Ajoissa maneesiin ehdimme, selkään noustiin hevosimme.

Opella ääni oli lähteä, toivottavasti ei ole kamalan kipeä.
Pilkkua viilattiin asentojen kanssa, ristiriitaisia apuja varomassa.

Blade kulki pyöreästi, ihanasti, sulavasti... vaikka välillä mokasinkin.
Siksi selkää suoraksi oikaisin ja leukaa ylöspäin nostinkin.

Käsiä nostin ylemmäs ja nyrkkejäni yritin vakauttaa.
Ohjia hieman myödätä ja selkääni taas suoristaa.

Kiemuralla uralla hevosta eteenpäin, ei pumpaten vaan rentona.
Selän suoraksi oikaisin, jalat paikallaa ja kädet nyrkkissä tiukkana.

Jalat hyvässä asennossa oli, ja siitä kehuja sain.
Siitä hieman isteluottamukseni kasvoi vain!

Loppuravit pompittiin satulassa, ilman jalustimia keventämässä.

Parit voltit ja käyntiin.
Kiitos kumarrus ja näkemiin!

[essi]

LEIKKITUNTI!

tuntilista.

Catu - Tiia €
Milena - Anttu
Meeri - Siiri €
Maria - Pampula €

Pyöräilin rauhassa kohti seppelettä, minulla olisi tänään oma tuntini jolla olisi Catu, Milena, Meeri ja Maria Kolme viimeistä olisi minulla outoja koska en ollut vielä kerennyt tutustua heihin eivätkä he minuun. Eli nyt olisi leikkitunnin aika!

Astuin talliin väkertämään tuntilistaa, juuri kun olin laitoin tuntilistan ilmoitustaululle alkoi tulvia tuntilaisia ovesta sisään possket punaisina.
-Moi Essi, huikkasi Catu mennessään ohi.
-Moi, vastasin.
-Jee pääsen Siirillä, kiljaisi Meeri.
-Ja mää pääsin Antulla jihhuu, huudahti Milena.
-Menkäähän nyt hakemaan ne laitumelta ja varustoimaan koska kahdelta alkaa tunti ja kello on kahtakymmentä vaille kaksi.
-Joo, joo, nurahti Catu ja lähti lampsimaan riimunvarsi kädessään kohti oves.

Lähdin kohti Maneesia koska kentällä oli joku menemässä koulua ja maneesissa ei tuulisi kun leikkisimme. Järjestelin puomit sivulle että voisimme olla peiliä joka oli aika hassua hevosilla/poneilla. Ja tietty se oli vaikeampaa koska piti osata hallita hevonen ettei se alkaisi kävellä kun peilinä olijat katsoisivat.

Kohta alkoi kuulua hevosten ääniä joten avasin Maneesin oven tulijoille. Kaikki nousivat hevosten ja poniensa selkään riviin kentälle. -Eli hei minä olen Essi jos kaikki ei minua tiedä tai tunne. Meillä on tänään leikkitunti ja leikimme nyt ensimmäisenä peiliä ja kaikkihan tietää mitä se on, kysyin kaikilta? Ja nyökkäykset tuli vastaukseksi. -Kuka haluaa olla ensimmäisenä peili, kysyin?
-Siirin selässä oleva nosti kätensä ja minun piti äkkiä kaivaa lappu farmarieni taskusta. -Eli peilinä on nyt Meeri ja Siiri, sanoin mennen reunalle. -Toiset menee toiseen päähän ja Meeri menee Siirin kanssa selin toiseen päähän, sanoin tytöille. Ja leikki alkoi kukaan ei ollut vielä jäänyt tai voittanut. Yhtäkkiä Siiri kakkaisi ja Anttu hermostui siitä koska oli ihan vieressä, se hyppäsi ensin taaksepäin ja laukkasi sitten pukkilaukkaa toiseen päähän.- Ojenna voltille, yritin Milenaa mutta Milena alkoi kiljua kun Anttu teki äkkipysähdyksen mutta ei saanut Milenaa pois selästään joten se juoksi täyttä vauhtia toiseen päähän ja teki äkkipysäyksen ja Milena lensi kaaressa maneesin nurkkaan.
-Sattuiko, kysyin Milenalta rientäen hänen luo? -Ei vähän olkapäähän vain, sanoi Milena ja otti minulta Antun ohjat ja hyppäsi selkään. -Ja nyt ollaan kunnolla, hän suhisi Antun korvaan.

-Kohta lopetettiin peili leikki ja alottettiin mustapekka. Mustanapekkana oli Maria ja Pampula. He ottivat ensin kiinni Catun ja Meerin ja ahdistivat Milenan ja Antun maneesin nurkkaan ja ottivat kiinni. Sitten oli seuraavan leikin vuoro ja se oli pika pujottelu. Siinä piti pujotella mahdollisemman nopeasti pylväät ja hypätä sitten 30cm este. Ensin oli Catu ja Tiia. He menivät pujottelut nopeasti ja hyppäsivät esteen moitteettomasti. -Aikanne oli 10 sekunttia tasan. Meni seuraavaksi sitten Maria ja Pampula. Pikkuinen Pampula keräsi kaiken voimansa ja laukkasi lujaa pujottelut koskematta tolppiin ja hyppäsi esteen salamannopeasti. -Ja aika oli 9sekunttia ja vähän päälle olet johdossa. Sitten lähti Meeri ja Siiri. Kaikki uskoivat että he voittaisivat mutta jää nähtäväksi miten käy. Meeri antoi lähtömerkistä selvät laukkapohkeet Siirille ja Siiri ei tehnyt muuta kuin käveli vaikka Meeri kuinka antoi sille pohjetta ja raippaa. Kun tuli este se asteli sen yli mutta ei tiputtanut.
-Ja aikanne oli 18sekunttia ja paljon päälle, sanoin virnistellen.
Ja viimeisenä lähti Milena ja Anttu. Milena antoi laukkapohkeet Antulle ja Anttu lähti laukkaamaan pujotellen ja hyppäsi esteen mahtavasti. -Jäit täpärästi Siiristä jälkeen sillä aikanne oli 9sekkunttia ja vähän päälle,sanoin. -Eli voittaja on Pampula ja Maria, sanoin tytöille.

-Ja nyt loppukäynnit tunti alkaa olla lopussa, sanoin keräten kaikki sivuun. Tuntilaiset käövelivät pitkinohjin kymmenen minuuttia rauhassa ja lähtivät sitten maneesista kiittäen tunnista.
Kiipesin tallissa heti yläkertaan jossa oli tallin omistajat Josefiina ja Anne ja heidän lisäksi Jaakko ja Artsi. -Hei, sanoin kaikille ja sain vastaukseksi yhden unisen hein ja pari reipasta ja yhsen humalaisen hein. -Onpa ulkona kylmä tuuli, sanoin istuen pöydän ääreen kahvikuppi kädessä. -Niin on hevoset voisi olla vähän aikaa sisällä niin eivät saa flunssaa, sanoi Josefiina katsoen ulos tuuliseen ja syksyiseen maisemaan. -Selvä käyn sanomassa tytöille että jättävät hevoset sisälle, sanoin ja lähdin alas.
-Tytöt jättäkää hevoset sisälle etteivät saa ulkona flunssaa, sanoin ja lähdin heit sanomalla kohti kotia pyörällä.
___________________________________________________

MAKSUT

Maria:
Kävelin hermostuneena kohti tallia. Tämä oli ensimmäinen tuntini Seppeleessä. Kello oli viisitoista vaille, eli minulle tulisi kiire. Menin jännittyneenä katsomaan ilmoitustaululta kenellä menisin.
Catu - Tiia
Milena - Anttu
Meeri - Siiri
Maria - Pampula
Odotin jonossa jännittyneenä. Tämä oli ensimmäinen tuntini, enkä tuntenut ketään. Lisäksi olin nuorin meidän ryhmässä. Pian maneesin ovet avattiin ja astuin sisään. Talutin Pampulan kaartoon ja nousin selkään. Samalla Essi esitteli itsensä. Ilokseni sain myös tietää, että meillä oli leikkitunti.
- Kuka haluaa olla ensimmäiseksi peili? Essi kysyi. Meeri nosti kätensä pystyyn. Annoin Pampulalle pohkeita, joka hieman laiskasti lähti kävelemään toiseen päähän. Sitten leikki alkoi. Huomasin, että Meeri oli tosi hyvä, vaikka Siiri joskus olikin hieman itsepäinen. Juuri kun Milena oli koskettamassa, ja sanomassa peili, niin Siiri kakkasi ja Anttu hermostui. Se lähti pukkilaukkaa toiseen päähän, kunnes Milena lensi kaaressa maneesin nurkkaan. Essi kysyi jotain Milenalta, ja Milena nousi takaisin Antun selkään.

Pian peili lopetettiin, ja aloitimme mustanpekan. Minä sain olla mustapekka.
- Kuka pelkää mustaapekkaa? Kaikki yrittivät mennä ohitseni, mutta sain Catun ja Meerin samalla kerralla kiinni. Seuraavaksi sain Milenan ahdistettua nurkkaan. Pian Essi ilmoitti, että aloittaisimme uuden leikin, joka olisi pujottelukilpailu. Katsoin pujottelurataa ja estettä, joka häämötti lopussa. En ollut hirveästi esteitä hypännyt, mutta 30 senttiä pääsisin leikiten.
- Catu, voit aloittaa. Essi sanoi, ja Catu antoi Tiia pohkeita. Tiia meni pujottelun nopeasti, ja esteen hyvin. Heidän aikansa oli 10 sekuntia.
- Maria, voit mennä. Essi ilmoitti. Kiristin ohjia ja annoin pohkeita. Tiia oli ravannut, mutta jos minä laukkaisin… Annoin laukkapohkeet ja kiristin ohjia. Pampula meni nopeasti, ja pian este olikin edessä. Annoin puolipidätteen, ja nojauduin eteenpäin, ja Pampula hyppäsi. Aikani oli 9 sekuntia, ja vähän päälle.
- Johdat. Essi totesi. Seuraavaksi oli Meeri ja Siiri. Olin varma, että he voittaisivat. Meeri antoi laukkapohkeet, mutta Siiri käveli, vaikka Meeri antoi paljon raippaa ja pohkeita. Siiri asteli esteen yli ilman, että pudotti. Aika oli 18 sekuntia. Viimeisenä lähti Milena ja Anttu. Anttu lähti kovaan laukkaan, ja hyppäsi esteen korkealta ja mahtavasti.
- Milena, aikasi oli 9 sekuntia ja vähän päälle, eli Maria sinä voitit!

- Voitaisiin ottaa nyt loppukäynnit. Essi sanoi, heti kun olin taputellut Pampulaa. Annoin pitkät ohjat. Lempiaskellajini oli käynti, varsinkin loppukäynnit. Pian tunti kumminkin loppui. Talutin Pampulan sen karsinaan, ja rupesin ottamaan varusteita pois. Taputin sitä vielä karsinassa paljon. Kohta Essi tuli sanomaan meillä, että jättäisimme hevoset sisälle, koska ulkona oli niin kylmä. Irrotin riimun Pampulan päästä ja kuiskasin sen korvaan:
- Kiitos.

Catu:


Meeri:
Kiiruhdin talliin katsomaan kenet sain ratsukseni. Muut tytöt olivat jo tallissa.
- Jee, pääsen Siirillä! kiljaisin ja etsin riimunnarun. Essi hoputti meitä hakemaan hevosia tarhasta ja kiiruhdin muiden perässä tarhoille. Siiri hirnui portilla Pampulan kanssa. Saimme ponit helposti kiinni Marian kanssa. Talutin Siirin talliin ja harjasin sen nopeasti, mutta hyvin. Sitten laitoin nostin ohjat kaulalle ja laitoin kuolaimet sen suuhun. Suoristin ponin etutukan ja kiristin remmit.
Nostin satulan Siirin selkään, liu`utin sen paikalleen ja suoristin satulahuovan. Sitten kiinnitin häntäremmin ja satulavyön.
Tungin kypärän päähän ja otin käteeni raipan. Lähdimme taluttamaan hevosia maneesiin.
Ratsukot olivat: Catu - Tiia, minä - Siiri, Maria - Pampula ja Milena - Anttu.
Kiristin satulavyön ja mittasin jalustimet. Nousin Siirin selkään ja samassa Essi tuli maneesiin. Hän esitteli itsensä ja kysyi kuka haluaisi olla ensimmäisenä peili.
Nostin innokkaasti käteni ylös ja sain olla peili.
Essi selitti leikin säännöt ja ravasin Siirillä maneesin toiseen päähän.
Leikki jatkui ja jatkui, sillä kukaan ei päässyt maaliin. Sitten Anttu pääsi todella lähelle ja Siiriltä pääsi hätäkakat. Anttu hermostui ja lähti nelistäämään villisti pukitellen maneesin toiseen päähän.
Essi karjui Milenalle ohjeita joka kuitenkin vain kiljui ja Anttu viliintyi enemmän. Se teki äkkipysähdyksen ja Milena lensi kaaressa maneesin nurkkaan.
Häntä sattui onneksi vain olkapäähän ja jatkoimme vielä vähän aikaa peilileikkiä.

Seuraavaksi aloitettiin mustapekka. Ensimmiäsenä mustanapekkana olivat Maria ja Pampula. He saivat ensin kiinni atun ja minut. Sitten he ahdistivat Milenan ja Antun nurkkaan.
Seuraava leikki oli pikapujottelu. Ensin menivät Catu ja Tiia. He pujottelivat nopeasti ja hyppäsivät esteen moitteettomasti.
Heidän aikansa olin 10 sekunttia tasan.
Marian ja Pampulan vuoro oli seuraavana. Pikkuinen Pampula laukkasi kovaa, pujotteli moitteettomasti ja hyppäsi hyvin. Heidän aikansa oli 9 sekunttia ja vähän päälle.
Seuraavaksi oli minun ja Siirin vuoro. Kaikki uskoivat että voittaisimme. Annoin laukkapohkeet Siirille joka ei ollut moksiskaan ja käveli pujottelu kepit. Potkin sen kylkia ja annoin vähän raippaa, mutta pippurinen poni vain käveli ja astui esteen yli.
- Ja aikanne oli uskomattomat 18sekunttia ja vähän päälle, Essi virnisteli.
Viimmeisenmä olivat Milena ja Anttu. Anttui pujotteli ja hyppäsi moitteettomasti. He jäivät vähän jälkeen Mariasta ja Pampulasta jotka voittivat pujottelun.

Lopuksi menimme loppukäynnit pitikin ohjin ja kiitimme tunnista. Talutin Siirin talliin ja riisuin siltä varusteet. Pesin kuolaimet hyvin. Harjasin myös ponin ja tein sen harjaan pienen letin. Taputin ponia ja lähdin kotiin.

[Meeri]

11.11 Koulua ja esteitä


Nautin teetä tallin päärakennuksessa. Vilkaisin kelloa ja ja hyppäsin pystyyn. Tuntini alkaisi vartin kuluttua. Vetäisin saappaat jalkaani ja nappasin päälleni lämpimän poolopaidan. Otin tuntilistan käteeni ja juoksin talliin. Törkkäsin tuntilistan ilmoitustaululle. Zaana, Catu ja Maria tungeksivat ilmoitustaulun luo nähdäkseen ratsun.

Koulua ja esteitä 11.11

Catu - Anttu €
Maria - Tiia €
Zaana - Jambo €

* Suojat tai pintelit joka jalkaan.

Tytöt kiiruhtivat hoitamaan ratsujaan. Kohta hevoset odottivat valmiina karsinoissaan.
- Hyvä että laitoit Jambolle bootsit, sanoin Zaanalle ja hoputin tytöt maneesiin.
Maneesissa oli viileää.

- Noniin! Minä olen siis meeri ja tämä on ensimmäinen tuntini. Vaikka olenkin aika nuori olen silti kokenut. Sitten lörpöttelyt sikseen. Kiristäkää satulavyö ja mittailkaa jalustimet, komensin tyttöjä.
- Tarviiko joku punttausta? kysyin ja Catun käsi nousi pystyyn.
Kävin punttaamassa Catun Antun selkään ja tytöt istuivat kaarrossa hevostensa selässä.
- Sitten otetaan ensin pari kierrosta alkukäyntejä pitkin ohjin, ohjastin ratsastajia.
Hevoset kulkivat reippasta käyntiä.
- Noniin. Otetaan ensin taivutuksia ja voltteja, sanoin ja katselin kuinka tytöt saivat hevoset taipumaan.
- Hienoa Catu! Anttu taipuu hyvin ja voltit ovat pyöreitä. Maria koetas nyt saada vähän vauhtia niihin voltteihin! Älä anna sen Tiian päättää, komensin tyttöjä.
Maria hakkasi Tiian kylkiä pohkeillaan, mutta ei saanut tammaan vauhtia.
Kävelin Marian ja Tiian luokse.
- Katsos tyttö. Tässä on syy miksi Tiia hidastelee. Jalkasi on aivan liian takana ja tuo lähinnä kutittaa Tiian kylkiä, sanoin ja Maria yritti posket punaisina uudestaan. Voltti oli heti reippaampi.
Samassa muistin Jambon ja Zaanan. Etsin ratsukon katseellani ja huomsin heidät yrittämässä volttia. Se oli liian pieni ja Jambo kompuroi jalkoihinsa.
- Zaana voltin pitää olla paljon isompi niin Jambo ei kompuroi jalkoihinsa, karjaisin. Karjaisuni sai tyttöön vipinää ja voltti suureni huomattavasti.
- Hienoa, sanoin ja hymyilin.

Katselin hetken tyttöjen ratsastusta tyytyväisenä.
- Sitten kevyttä ravia mars! huusin ja hevoset nostivat vuoron perään reippaan ravin. Tytöt kevensivät selässä.
- Zaanalla ja Marialla hyvä kevennys. Catu korjaapas omasi, sillä se on nyt väärä. Nouset satulasta silloin, kun hevosen sisäjalka on maassa, selitin ja Catu vaihtoi ravin oikeaan.
- Nyt tehdään kokorataleikkaus pitkän sivun keskeltä Zaana kärkenä! huusin.
Suunnan vaihto onnistui hyvin ja komensin tyttöjä tekemään voltteja ravissa. katselin ratsastusta tyytyväisenä.
- Ja pidättäkää hevoset takaisin käyntiin. Catu mene sinä Antun kanssa tuonne vasemmalle pääty-ympyrälle ja Zaana ja Maria jäävät tähän päätyyn pääty-ympyrälle, komensin tyttöjä ja pian he olivat pääty-ympyröillä.

- Catu jalustimet ristiin kaulalle ja kevyttä ravia mars! Sitten Maria valmistautuu laukan nostoon. Ota ensin vähän välimatkaa Jamboon ja nosta sitten laukka, ohjasin tyttöä.
Maria antoi Tiialle laukka-avut ja pian Tiia nosti laukan. Maria pomppi aluksi selässä, mutta sai sitten hyvän tasapainon ja laukkasi hienosti. Seuraavaksi oli oli Zaanan vuoro. Tyttö herätteliJamboa ja antoi laukka-avut. Jambo nosti laukan ja teki pari pukkia. Zaana pysyi selässä ja pidätti Jambon.
- Kaikki kunnossa? kysyin.
- Joo, Zaana vastasi.
Katsoin vielä yhdet laukan nostot ja siirryin sitten Catun luo.
- Zaana ja Maria jalustiemt ristiin kaulalle ja kevyttä ravia! Catu sinä voit lopettaa, jakelin ohjeita ratsastajille. Catu huokaisi helpotuksesta ja lasi jalustimet.
- Voit nostaa laukan, ilmoitin tytölle.
Catu antoi Antulle laukka-avut ja ruuna nosti tasaisen laukan. Se laukkasi hienosti ja totteli hyvin Catun apuja.
- Hienoa! sanoin ja katsoin vielä pari laukannostoa.

- Sitten voitte jatkaa käynnissä uraa pitkin! huusin ja kasasin maneesiin 60cm pystyesteen ja saman kokoisen okserin ja kolme puomia.
- Noniin. Ensin Nostatte laukan käynnistä ja hyppäätte pystyn. Sitten menette puomit ravissa ja hidastatte heti puomien jälkeen käyntiin. Käännätte hevosen okserille, nostatte laukan käynnistä ja hyppäätte okserin. Onko selvä? selitin tytöille.
- Joo! he huusivat yhteen ääneen.
Ensin pystylle lähti Maria. Tiia ylitti sen kevyesti. Puomeilla tamma yritti mennä kovempaa mitä oil tarkoitus. Maria sai sen juuri ja juuri pysäytettyä käyntiin. Laukannosto sujui taas ongelmiltta ja niin myös okserin ylitys.
- Hienoa Maria! Taputa Tiia oikein kunnolla, kehuin tyttöä.
Seuraavaksi oli Zaana. Jambo nosti laukan hyvin, mutta rynni ennen estettä ja jalka kolahti puomiin. Puomit ylittyivät ravissa hyvin ja Zaana sai Jambon hyvin käyntiin. Toinen laukan nosto onnistui hyvin ja nyt lähestyminen osui myös nappiin. Jambo hyppäsi okserin kevyesti.
Lopuksi oli Catun vuoro. Anttu hyppäsi esteen ja meni puomit hyvin. Okserilla sen jalka kolahti, mutta ei pudonnut.
- Se riittää tälläkertaa! huusin. - Loppulämmittelyt maastossa.
Ratsastajat kiittivät tunnista ja lähtivät maastoon.
Hymyilin ja lähdin kotiin.
___________________________________________________

MAKSUT

Maria:
Heti kun tuntilista ilmestyi paikalle, katsoin listaa jännittyneenä.

Catu - Anttu
Maria - Tiia
Zaana - Jambo

* Suojat tai pintelit joka jalkaan.

Kiiruhdin laittamaan Tiian kuntoon. Harjasin sen nopeasti, koska aikaa oli vähän. Otin kaviot, satuloin ja suitsin Tiia nopeasti. Lisäksi laitoin suojat. Pian saimme taluttaa hevoset maneesiin.

Meeri esitteli itsensä, ja kysyi tarvitsiko joku punttausta. Catu viittasi ja sai apua. Kun alkukäynnit olli menty, alkoi työ. Annoin Tiia pohkeita ja se lähti reippaaseen käyntiin. Parin kierroksen jälkeen rupesimme tekemään voltteja ja taivutuksia. Tiia aloitti voltit hyvin laiskasti. Annoin Tiialle kunnolla pohkeita, mutta ei.
- Jalkasi ovat liian takana. Meeri sanoi ja yritin uudestaan, voltti onnistui heti paremmin.

Pian alkoi kevyt ravi. Tiia ravasi reippaasti, myös suunnanvaihdoksessa. Seuraavaksi teimme voltit ravissa. Nyt Tiia työskenteli reippaammin. Meeri määräsi meidät pääty-ympyröille. Minä ja Zaana jäimme tänne puolelle, ja Catu meni eri päätyyn.

Ympyrällä teimme myös laukan nostoja. Annoin Tiialle laukka-avut, ja Tiia nosti laukan. Aluksi oli vaikea istua tasapainossa, mutta pian sain kuitenkin hyvän istunnan.

Puolessa välissä aloitimme esteiden hyppimisen. Meeri antoi ohjeet, ja saimme aloittaa. Minä sain olla ensimmäisenä. Pysty oli helppo, ja Tiia ylitti sen leikiten. Tiia lisäsi vauhtia, vaikka piti hidastaa. Sain hädin tuskin käyntiin. Minun jälkeeni muut suorittivat tehtävän. Loppukäynnit olivat maastossa.

Zaana:


Catu:
img25.imageshack.us/img25/5254/maksumeerintunnista.png