23.12.2009 - Jouluisia tunnelmia tunnillaIstuskelin Seppeleen oleskeluhuoneessa ja join kuumaa glögiä. Vilkuilin välillä kännykkäni kelloa. Aikaa olisi vielä sen verran, että voisin rentoutua hetken rauhassa. Olinhan tehnyt valmisteluja koko päivän, sillä halusin tämän vuoden viimeisen tunnin olevan ikimuistoinen. Tai ainakin tavallista parempi. Olin antanut tyttöjen esittää toiveita poikkeuksellisesti, mutta olin keksinyt myös kaikkea muuta mukavaa puuhaa heidän päänmenokseen. Hörppäsin viimeiset kulaukset lämpimästä juomastani ja katsahdin ulos. Jep, vielä oli onneksi valoisaa. Olin lähettänyt jo viikonloppuna tytöille viestin, että tapaisimme tällä viikolla jo yhdeltä. Josefiinalle asia oli sopinut, sillä tähän aikaa ei tunteja ollut. Meillä olisi aikaa neljään, ja jos kaikki tulisivat suht ajoissa, ehtisimme varmasti.
"Moi!" ensimmäisenä tullut Meeri huikkasi minulle. "Tuntui oudolta tulla tänne tuntia aikaisemmin."
"Todellakin, mä tulin jo joskus yhdeltätoista", myönsin. Samassa ovi kävi taas, ja sisään astuivat Catu ja Pesce.
"Moikka!" he huikkasivat yhdestä suusta ja alkoivat nauraa. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, sisään hyökkäsi Zaana pipo puoliksi silmillä.
"Enhän oo myöhässä? Mulla oli kyydin kanssa ongelmia..." hän selitti.
"Ihan ajoissa. Ootellaan vielä Sirppaa ja Mariaa", vastasin rauhoitellen. Hetken päästä myös puuttuvat saapuivat lumisina sisään, sillä ulkona oli alkanut pyryttää. Normaalisti olisin iskenyt vain tuntilistan ilmoitustaululle ja painunut olkkariin, mutta tänään olin päättänyt jakaa hevoset ihan itse.
"No niin, vuoden viimeistä tuntia viedään!" aloitin. "Muistattehan, että seuraava tunti on 6.1 ja sen pitää Maria. Mutta nyt, mennäänpä itse aiheeseen ja jaetaan hepat."
Tytöt alkoivat näyttää sen verran kärsimättömiltä, että totesin itselleni että oli parempi lopettaa lörpöttely. Kaikki suorastaan kihisivät, kun kaivoin salaperäinen ilme kasvoillani listan esiin ja otin paremman asennon nojatuolissa.
"Eli: Meerille Sentti. Pescelle Anttu. Sirpalle Liinu. Zaanalle Pampula..." Tässä vaiheessa hiljenin hetkeksi katsomaan tyttöjen järkyttyneitä ilmeitä. Olin todella lähellä revetä täysin, kun näin Pescen lähes valkoisiksi valahtaneet kasvot ja Zaanan täysin järkyttyneen ilmeen, joka huusi minulle "mitä-ihmettä-sinä-meinaat-minä-en-voi-mennä-shettiksellä".
"No mitä? Eikö ratsut miellytä?" kysyin ja sain erittäin kielteisen vastauksen, yhdestä suusta. "Okei, ehkä tässä on sitten vähän paremmat."
Ojensin lähimpänä olleelle Catulle listan, joka oli tällä kertaa oikea. Kaikki kerääntyivät Catun ympärille lukemaan, ja kuinka ollakaan innostuivat, kun huomasivat että olinkin antanut heille toivomansa ratsut:
Zaana - Blade €
Catu - Liinu €
Meeri - Pampula €
Maria - Pikku €
Sirppa - Cassu €
Pesce - Siiri €
PS. Ei satuloita!"Mä lähden jo maneesille, tulkaa sitten viimeistään tasalta sinne", sanoin hipsiessäni ovelle. "Ja kaikki yhdessä, ketään ei jätetä yksin talliin!" Sain vastaukseksi huokaisuja, osa ei tainnut edes kuulla minua. Puuskahdin ja lähdin sitten pompottelemaan maneesille. Kävin silittämässä matkalla aitasta kurkkinutta Taigaa, enkä voinut vastustaa suloista tammaa. Kun tammamamma oli saanut rapsutuksia kylliksi, siirryin vihdoin ja viimein maneesiin. Heitin mustan laukkuni katsomon alimmalle penkkiriville ja kaivoin sitten esiin lunttilappuni, johon olin kirjoittanut tunnin kulun. Luettuani lapun läpi toistamiseen, raijasin pituushalkaisijalle tötsiä ja r-sivulle kolme puomia.
Kun aloin miettiä miten asettelisin esteet, tajusin etten minä voisi yksin olla nostelemassa puomeja, jos laittaisin tytöt kisaamaan ryhmissä. Jätin esteiden kasauksen sikseen ja ryntäsin talliin, jossa tytöt vaikuttivat olevan suht valmiina. Jäin juttelemaan Meerin ja Pescen kanssa, jotka laittoivat rotusiskoja Siiriä ja Pampulaa niiden karsinassa. Kun kuulin askelia käännähdin ja näin Flooran hoitajien menevän tämän karsinaan.
"Hei Jokeri ja… Hene, oisko teillä aikaa tulla auttamaan?" kysyin ja selitin mitä oli luvassa. Huomasin silmänurkastani että tytöt kuuntelivat tarkasti - kuulihan sen myös kuinka hiljaista yhtäkkiä oli tullut. Jokeri ja Hene suostuivat auttamaan ja lupasivat tulla sopimanamme aikana laittamaan esteitä kanssani.
"Vihdoin te tulette", huokaisin jälleen maneesissa. Olin lähtenyt jo aikaa sitten tallista ja nyt vasta nuo laiskimukset saapuivat maneesiin, vaikka heidän ei ollut edes tarvinnut laittaa satuloita. Tytöt ohjasivat hevoset kaartoon ja alkoivat kivuta selkään. Lopulta vain Catu ja Sirppa täytyi puntata, vaikka yritystä ei puuttunutkaan.
"Meillä on tässä nyt reilusti aikaa, joten tunti on tällä kertaa tavanomaista pidempi, noin puolitoista tuntia", selitin kun kaikki kiersivät uraa alkukäyntien merkeissä. "Ohjelmassa on leikkejä ja vähän esteitäkin, mutta näin alkulämmittelyiksi mennään vähän koulua."
Olin kuulevinani mutinaa, mutta lupasin että ihania kevyttä ravia-pätkiä ei tulisi paljon, jos ratsastajat pysyisivät hiljaa nätisti. Hetken päästä käskin ottaa ohjat tuntumalle ja aloittaa ihan perusjauhannalla, volteilla ja pysähdyksillä.
"Nyt kun on leikkitunti, teillä ei ole satuloita ja luvassa saattaa olla vauhdikkaampaakin menoa, pitäkää huolta että pidätteet menevät läpi", ohjasin. "Hyvä istunta Zaana. Catu laskee vähän käsiä, Meerin ei tarvitse nojata niin paljon taaksepäin pysähdyksessä. Pesce pistää Siiriin liikettä, se vain temppuilee nyt, Maria myös! Sirppa, taivuta Cassua vähän enemmän." Hevoset tuntuivat olevan melko virkeänä, Pikkuunkin saatiin eloa kun annoin Marialle raipan. Siiri taas oli ottanut uuden vaihteen silmään Pescen pukattua sitä terävästi pohkeilla. Tätä jatkettiin vielä toiseen suuntaan hetki, kunnes käskin ottaa tähän väliin hiukan kevyttä ravia. Sain olla silmä tarkkana, etteivät ratsastajat lopettaneet keventämistä kun käänsin selkäni. Pampula ja Siiri mennä tikittivät ja Pesce ja Meeri olivat hätää kärsimässä. Liinu taasen lompsotteli niin reilusti, että Catu oli välillä tipahtaa sen toiselle kyljelle.
"Catu, kasaapa vähän sitä Liinua, nyt se kulkee pitkänä. Kierrä pohkeet hevosen ympärille, niin et niin helposti menetä tasapainoa", ohjasin tyttöä.
Käskin tyttöjen siirtyä harjoitusraviin ja vaihtaa suuntaa. Annoin ravin jatkua muutaman kierroksen ajan, kunnes käskin hiljentää käyntiin hetkeksi.
"Ennen kuin aloitetaan leikkiminen, tehdään tällainen taivutusharjoitus. Tulette pituushalkaisijaa pitkin näille tötsille, ja hyvin hevosia taivutellen kuljette niiden välistä, mikä on varmaan ihan selkeää. Sitten joka toinen oikealle, joka toinen vasemmalle. Pitkillä sivuilla otetaan ravia, ja ennen kulmaa hiljennetään käyntiin. Selvä?" kysäisin vielä. Tytöt nyökyttelivät ja huusivat myöntäviä vastauksia, joten aloitimme. Zaana ja Blade aloittivat. Musta Leidi totteli hyvin Zaanan apuja, mutta ohjasin Zaanaa pitämään katseen eteenpäin, ei hevosen jaloissa. Seuraavina olivat Pikku ja Maria, joilla oli hieman vaikeuksia. Pikku kulki liian hiljaa ja Maria käytti kääntämiseen liikaa ohjaa. Huomautin tytölle asiasta, ja tämä sai Pikun lähes ryntäämään eteenpäin napsautettuaan raipalla.
"Eiköhän se nyt usko, että määräät. Muista kuitenkin, että raippa on vasta viimeinen apu", selvensin ja keskityin sitten Pesceen ja Siiriin. Siirillä oli vauhti päällä; se ei keskittynyt ja pröystäili miten sattui.
"Pesce, istu syvälle satulaan ja ota puolipidätteitä, että se Siiri keskittyisi", sanoin. "Älä tee noin suuria käännöksiä, jos tötsien läheltä kulkeminen on paljon helpompaa."
Seuraavana tuli Pampula ja Meeri, joille en huomauttanut kuin hitaasta temposta. Catua muistutin vielä kerran Liinun kokoamisesta. Cassu taas ei taipunut kunnolla.
Hetken jauhamisen jälkeen käskin kaikkien siirtymään raviin. Tässä vaiheessa tehtävä vaikeutui hieman, sillä ratsukoiden tuli löytää sopiva tempo, koska muuten alkoivat tötsät lennellä. Siirryinkin taktisesti lähemmäs tötsiä, että pystyin nostelemaan niitä pystyyn. Siiri villiintyi täysin, ja Pescellä oli aikamoinen työ saada se kulkemaan hyvässä tempossa, taivutella ja vielä pysyä itse selässä! Cassu ja Blade suoriutuivat hyvin, Cassukin oli alkanut jo taipua paremmin. Pikku ja Pampula tekivät tehtävän siististi rauhallisen tempon ansiosta. Liinun täytyi taas keskittyä ottamaan lyhyempiä askeleita, sillä välit olivat himpun liian lyhyet suokille.
"No niin, hienosti meni!" sanoin. "Ei oteta laukkaa, kulkekaa hetki pitkin ohjin kun kokoan ensimmäisen leikin." Puheensorina alkoi heti, kun kaikki olivat siirtyneet käyntiin. Otin tötsät pois, ja hakiessani toiset tilalle kuulin hevosten pärskivän. Kipitin vikkelästi maneesin keskelle ja aloin latoa tötsiä hieman erilleen toisistaan, yrittäen saada ne mahdollisimman saman matkan päähän mistä tahansa kohdalta uralta.
"Sitten voitte ottaa taas ohjat tuntumalle. Tämä leikki on varmasti kaikille tuttu, jos ei päiväkodista niin sitten joltain leikkitunnilta", naurahdin. "Kyseessä on perinteinen tuolileikki, mutta meillä tuolien virkaa toimittavat tötsät, jotka täytyy napata kiinni hyppäämällä pois hevosen selästä ja ottaa omaan käteensä. Tällä kertaa vaikeutin hieman peliä, ja kuten huomaatte, näissä tötsissä on eri kirjaimia. Huudan siis aluksi viisi kirjainta, ja yksi tippuu - ja niin edelleen. Ymmärretty?" katsahdin ympärilleni, ja kuten odotinkin, kaikki tunsivat pelin. "Hyvä, sitten ravia ympäri maneesia!"
Siirryin suosiolla katsomoon avaamaan ääntäni kun innokkaat ratsukot alkoivat ravailla ympäri kenttää. Annoin tyttöjen olla hetken jännityksen vallassa, ja sitten aloin huutaa:
"A! H! M! L! C!" Heti ensimmäisen kirjaimen huutamisen jälkeen alkoi mahdoton ryntäys kohti maneesin keskustaa. Poneilla oli etua pienuudesta ja ketteryydestä, ja ensimmäisen tötsän nappasikin Meeri. Seuraaviksi tulivat Maria ja Pesce. Hevosratsukoiden käytiin kova taistelu, sillä ratsastajien täytyi myös löytää oikea kirjain. Aluksi näytti siltä, että Sirppa tippui pois pelistä, mutta sitten tajusin Zaanan pitävän ylpeänä väärää tötsää käsissään. Tämän kuultuaan Sirppa ryntäsi hakemaan jäljelle jäänyttä H:ta, ja Zaana-paran ilme venähti pahemman kerran.
"Joo, Zaana tippui. Kivutkaahan ylös ja sitten ravia", hymyilin. Viskasin Catun Liinun kyytiin ja leikki jatkui. Seuraavaksi huusin kirjaimet E, R, S ja B. Tällä kertaa pelistä tippui Pesce, jonka ratsu Siiri pisti jarrut päälle saaden Pescen lentämään maneesin hiekkaan. Tyttö yritti napata tötsää itselleen, mutta hylkäsin yrityksen.
"Ratsu pitää olla toisessa käpälässä kiinniottohetkellä!" kuittasin enkä ottanut vastalauseita vastaan. "Herran jestas, Catu, yritä nyt vähän että päästään jatkamaan", jatkoin Liinun selkään pyristelevälle brunetelle. Kun Catu oli puntattu suokin selkään, alkoi peli kiristyä. Huusin vain kolme kirjainta ja seuraavaksi tippui Pikku. Toiseksi viimeisellä kierroksella olivat mukana Liinu, Pampula ja Cassu.
"Katsotaanpas voittaako poni kaksi hevosta!" hihkaisin ja jatkoin saman tien: "K! P!"
"Kumpi? Pehmee vai kova?!" Sirppa kiljui ohjatessaan Cassua kiitoravilla tötsien luo.
"Kova!" vastasin. Tällä kertaa tipahti Liinu, joten Sirppa ja Meeri pääsivät finaaliin. Annoin tyttöjen odotella pitkään ja hihittelin katsellessani heidän jännittyneitä ilmeitään.
"M!!" karjaisin ja ratsukot syöksyivät keskelle. Taistelu oli tiukka, mutta Meerillä lyhyempi matka pudottautua maahan.
"Hienoa, Pampula ja Meeri voittivat!" julistin voittajat.
"Voidaanko ottaa uusintakierros?" ensimmäisenä tippunut Zaana kysyi.
"No..." aloitin, mutta silloin maneesin ovi kävi ja sisään astuivat avustajani Jokeri ja Hene. "Ai, te tulitte jo. Ei nyt uusintaa kun Jokeri ja Hene tulivat auttamaan seuraavan leikin kanssa. Joskus toisella tunnilla sitten! Ottakaa tähän väliin käyntiä."
Seuraavana leikkinä oli tehtävärata. Koska ratsukkoja oli kuusi, heidät oli helppo jakaa kolmen porukoihin. Jokerin ja Henen avustuksella sain radan tehtyä nopeasti. Tytöt lupasivat jäädä auttamaan puomien nostelussa ja muutenkin olemaan ylimääräisinä käsivarsinani, kun minulta loppuisivat raajat.
"Jaan teidät nyt ryhmiin. Eka ryhmä tulee tänne vasemmalle puolelleni, ja siihen kuuluu: Blade, Pampula ja Liinu. Toiseen taas Pikku, Cassu ja Siiri. Tulkaapa tänne paikoillenne, hevoset riviin vierekkäin", sanoin ja odotin kunnes kaikki olivat kuunteluasemissa. Sitten selvitin radan kulun.
"Ensin peruutus puomien välissä, sitten este, tötsät, harjat - antakaa ne Henelle - ja lopuksi tulette uraa pitkin takaisin, hyppäätte alas selästä ja taputatte nätisti seuraavaa ratsua kaulalle, niin ettei se säikähdä. Kaikki selvää?" varmistin vielä lopuksi. Epäselvyyksien tullessa selitin kaikki vielä kertaalleen, ja sitten päätin lähtöjärjestyksen.
"Ykkösryhmästä lähtee ekana Pampula, kakkosryhmästä Siiri. Sitten Liinu ja Pikku, ja ankkureina toimivat Blade ja Cassu."
Hene juoksi paikalleen pitämään harjakoria (ja laskemaan harjat), minä ja Jokeri vahdimme miten peruutukset onnistuivat. Shettikset asettuivat puomien väliin ja tarkoituksena oli ottaa neljän askeleen peruutus. Vahtimani Pampula peruutti hyvin kaksi askelta, hidasti sitten mutta sai peruutettua ja ampaisi "lähtöluvan" saatuaan esteelle. Siiri temppuili taas, ja jäi jälkeen Pampusta, joka suoritti jo tötsien kiertelyä. Viimein Siirikin sai lähtölupansa ja Pescen annettua hieman pohkeita se singahti laukkaan ja loikkasi esteen yli saaden kaikki henkäisemään. Pesce oli säikähtänyt pahemman kerran, mutta sai tamman siirrettyä sopivaan tahtiin tötsille. Tällä hetkellä Meeri keräsi jo harjoja, mutta Siiri ja Pesce saavuttivat hullun lailla. Tunnelma oli katossa toisessa päädyssä: ratsastajat kiljuivat kannustuksia ja ohjeita Meerille ja Pescelle.
Tytöt heittivät harjat Henen laskettavaksi lähes samaan aikaan, ja tyttö antoi pitelemänsä ratsut takaisin ratsastajille. Shettisten selkään kipuamiseen meni nanosekunti, ja sitten alkoi hurja kiri kohti maalia. Siiri oli tajunnut pelin idean (tai sitten ei) ja kiihdytteli minkä ehti. Pesce pysyi kuitenkin selässä, ja pääsi läpsäyttämään Pikkua ensin. Maria teki hyvän peruutuksen kiltillä tuntiponilla ja lähti rennossa ravissa esteelle. Samaan aikaan Catu tuli pari metriä perässä Liinulla jolkotellen. Tötsät sujuivat kummaltakin hyvin, mitä nyt Liinu kaatoi yhden. Näiden ratsukoiden suoritus oli ollut tähän mennessä tasainen. Catu ja Maria syöksyivät ympäri päätyä etsien harjoja. Näytti siltä, että tilanne pysyisi tasaisena, mutta silloin Maria kaatui yllättäen ja leväytti ilmaan maneesin pölyä. Catu seisahtui hetkeksi ja juoksi sitten äkkiä Henen luokse harjat sylissään. Maria pääsi ylös, keräsi harjat ja pääsi takaisin kintereille. Catu ravaili jo puolivälissä, mutta Maria pääsi Henen avustaman Pikun selkään ja kiri laukalla.
Ankkureina olivat Zaana ja Blade sekä Sirppa ja Cassu. Arvelin, että tästä suorituksesta tulisi vauhdikas ja varmasti tasainen. Peruutukset sujuivat kummaltakin hyvin. Cassu tosin lähti hieman myöhemmin kuin Blade, koska Catu oli ehtinyt Liinun kanssa takaisin maaliin ennen Mariaa ja Pikkua. Blade höselsi innoissaan, ja hyppäsi mahtavalla loikalla 50-senttisen esteen yli. Zaana pysyi kuitenkin urhoollisesti selässä pitämällä tiukasti kiinni tamman mustasta harjasta ja lähti tötsille. Cassu pysyi paremmin Sirpan hanskassa ja hyppäsi tyylikkäästi esteen yli ja suoritti tötsät rauhassa - tosin taipumisessa olisi ollut vieläkin parantamisen varaa. Blade oli turhankin innokas, mutta suostui menemään tötsät, vaikka jyräsikin eteenpäin aikamoista kiitoravia. Harjojen keruuseen tytöt tulivat melkein samaan aikaan, Zaana piirun verran ennemmin. Zaana toi harjat Henen luokse, ja oli jo lähdössä, mutta silloin Hene huomautti, että hän oli tuonut vain kolme harjaa. Zaana lähti etsimään neljättä, kun Sirppa toi kaikki Henelle ja pääsi takaisin selkään Henen punttaamana. Zaana kiri; hän heitti harjan Henelle ja ponkaisi Bladen selkään kannustaen sen laukkaan. Siihen ei paljon tarvittu: Leidi lähti salamana villiin laukkaan.
Tiukka kilpailu päättyi ykkössryhmän, eli Bladen, Pampulan ja Liinun täpärään voittoon.
"Uusinta! Uusinta!" kakkosryhmä karjui.
"Joo, rauhassa, ihmiset", rauhoittelin. "Otetaan uusinta, tässä on aikaa. Vaihdetaan lähtöjärjestys vain toisinpäin; Blade ja Cassu aloittaa ja shettikset on ankkureina."
Tämä kilpailu sujui samaan tapaan kuin ensimmäinenkin; tasaisena. Loppujen lopuksi kakkosryhmä voitti Siirin ansiosta. Se päästeli menemään kuin päätön kana, ja oli selvästi paljon kilpailuhenkisempi kuin ratsastajansa, joka vain yritti pysyä siinä vauhdissa selässä.
"Sehän oli hauskaa! Sitten on vielä viimeisen leikin vuoro", sanoin katsahdettua kellooni. "Tämän leikin tuntevat varmasti kaikki, myös hevoset - ehkä liiankin hyvin! - sehän on: hevoset laitumelle!"
Ansaitsin hienolla juonnollani aplodit ja innokasta huudahtelua. Hene ja Jokeri olivat jo ryhtyneet kasaamaan tehtävärataa pois, kun minä ohjasin tytöt kävelemään kentän toiseen päätyyn. Idea leikissä oli yksinkertainen: mennään vain niin kovaa kuin päästään toiseen päätyyn. Hitain tippuisi pois. Hetken päästä maneesi oli tyhjä ja Hene ja Jokeri lähtivät takaisin talliin.
"Jaaa... HEP!" kiljahdin ja ratsukot lähtivät vinhaan vauhtiin. Vauhtia riitti vieläkin, mutta pelistä tippui Pampula. Käskin Meerin mennä r-sivun uralle pois muiden tieltä. Tällä kertaa kisasta tippui Liinu, joka kävi kovan kilpailun Siirin kanssa. Seuraavana oli vuorossa Pikku, ja viimein urhoollisesti paikkansa pitänyt Siiri. Puoliveriset olivat tänään nopeimpia, mutta jos porukka olisi koostunut poneista, en olisi epäillyt Siirin voittoa hetkeäkään.
"No niin, finaali. Jaaaa… HEP!" huudahdin ja Sirppa ja Zaana kannustivat ratsunsa laukkaan. Voiton vei kaikista odotuksista huolimatta Cassu; Blade-rouva oli tainnut jo kuluttaa enimmät energiansa tehtäväradalla.
"Nyt ei enää keretä uutta kierrosta, ottakaapa harjoitusravia, tehkää voltteja ja pääty-ympyröitä", käskin ja kapusin katsomoon juomaan vettä. Käskin ravata vielä toiseen suuntaan, ja sitten olikin aika loppukäyntien. Parin kierroksen jälkeen käskin hikisenoloiset ratsastajat ja hevoset kaartoon ja laskeuduin pois katsomosta.
"Kun olette hoitaneet hevoset kuntoon, tulkaa olkkariin vielä hetkeksi. Laittakaa huopaa kaikkien niskaan, näyttävät sen verran hikisiltä", sanoin ennen kuin avasin maneesin oven. Tytöt seurasivat perässäni talliin, mutta minä käännyin kohti yläkertaa heidän suunnatessaan karsinoille. Avatessani olkkarin painavan oven näin Josefiinan laittamassa pipareita ja glögiä matalalle pöydälle sohvan eteen.
"Mitä, ootko sä jo laittanut kaiken kuntoon täällä?" kysyin ihmeissäni naiselta.
"Juu, ei ollut tässä muutakaan tekemistä ennen tunteja. Olepa hyvä", Jossu naurahti ja lähti ulos. Istahdin nojatuoliin ja nappasin piparin suuhuni. Eihän tämä mikään juhlaillallinen ollut, mutta kuitenkin. Olin maksanut ruoat itse, ja tuonut ne vain Jossulle säilytettäviksi tunnin ajaksi. Kaivoin laukkuni viereeni ja otin esiin pienet kortit. Sitten otin paremman asennon ja jäin odottamaan.
Ei mennyt aikaakaan kun oven takaa kuului kopinaa ja väsyneen näköiset tytöt kapusivat sisään. Heidän ilmeensä kirkastuivat heidän huomatessaan tarjoilut pöydällä, ja kaikki hyökkäsivät heti sohvalle ja pipareiden kimppuun.
"Saiko kaikki edes yhden piparin?" kysyin hetken päästä kun tilanne oli rauhoittunut.
"Joo", tytöt vastasivat.
"Mutta mikä tää juttu nyt on?" Zaana ihmetteli.
"Kurinpalautus?" Maria arveli ja sai muut nauramaan, myös minut.
"Joo ei kuitenkaan. Aattelin vaan järkätä vuoden viimeiselle tunnille tällaisen kivan yllätyksen teille. Ja onhan huomenna vielä jouluaatto, joten siinäkin syy", selitin. "Mulla on ollut tosi mukava vuosi tässä porukassa ja teidän kanssa. Vaikka kaikki on liittynyt mukaan eri aikaan, niin teistä on tullut ainakin mun mielestä hyvä ja tiivis porukka."
Muut nyökyttelivät ja sitten jatkoin taas. "Mutta ei nyt herkistellä enempää. Teidän on parempi syödä nää kaikki, ostin omilla rahoilla kaikki!"
Aikaa oli reilusti seuraavan tunnin alkuun joten juttelimme ja söimme olkkarissa pitkään. Aika kului kuin siivillä, ja hoitajien ja muiden tallilaisten alkaessa tulla ryöstämään viimeisiä pipareita, päätin että oli aika lopettaa. Ennen kuin kaikki lähtivät ojensin vielä kaikille kortit. Tytöt kiittivät minua ja minä heitä, ja sitten lähdimme kaikki omiin suuntiimme.
___________________________________________________
MAKSUTMeeri:Allani kulkee Pampula poni,
se on joskus kuin rodeokoni.
Silti on ihana tämä vaalea vauva,
suloinen pikku hauva.Tänään tunnin Aimie tunnin pitää,
Pampula poni vauhtia lisää.
Ensin mentiin tylsää koulua,
sekös oli Pampusta hoopoa.
Kulkea nyt ympyrää uralla,
kun vois kovaa kurvailla.
Pampula kuitenkin kiltisti kulki,
ilkeat ajatukset pois päästään sulki.
Ensin oli vuorossa "tuolileikki"
Pampula ajatteli olevansa sheikki.
Sitten Zaana huusi kirjaimen,
Pampula ensimmäisenä oli luona sen.
Ensimmäisen leikin voittikin Pampula ja Meeri,
Pampu olikin kuin kukkoileva teeri.
Sitten oli vuorossa tehtävärata,
tehtäviä tosiaan oli ainakin sata.
Ensin kisasivat Pampula ja Siiri,
ja Pampu kulki kuin pikkuinen hiiri.
Ketterästi pakitti ja esteen hyppäs,
Siiri temppuili ja hitaasti takapäätä eteen lykkäs.
Sitten kisas Maria ja Catu,
heidän esitys kulki kuin satu.
Pikku kulki reippaasti,
mutta Liinu kuin maa olis ollut märkä laasti.
Catu kuitenkin kiri,
ero oli aivan mini.
Blade matkaan ampaisi,
ja Zaana harjaan tarrasi.
Zaana kuitenkin unohti yhden harjan,
näytti kuin olisi syönyt pihlajan marjan.
Sirppa lähti ensin,
mutta Zaana kiri.
Blade ehti ensin ja ykkös ryhmä voittoon meni,
Kakkoset valitti,
mutta huudettiin vaan:
seli, seli!
Uusinta siitä syntyi ja toisen voitti,
vihdoin heillekin onni koitti.
Seuraavaksi oli lempileikki hevosten,
nimittäin laidutaminen!Maria:i48.tinypic.com/5f18id.jpgZaana:
Pesce:img3.imageshack.us/img3/2941/j001l.jpg Catu:
Sirppa:
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!