|
|
Post by Sastu on Sept 20, 2008 9:54:02 GMT 2
It so beautiful morning... 20/9/2008
Tuuli puhalsi, ja sai syksyiset lehdet tanssimaan tallipihalla. Oli yksi niistä päivistä, joina tuntuu, että aika oli pysähtynyt, ja kaikki jumitti paikoillaan.
Saavuin autiolle tallipihalle. Päärakennuksessa ei näkynyt valoa -Anne tai joku muu ei ollut herännyt.
Menin aittatallin luokse. Avasin Humun yläluukun, ja tamma kömpi kasvaneen mahansa kanssa ylös tervehtimään.
-Kohta saat ruokaa, sanoin tammalle, ja avasin jo Bladen karsinan yläluukkua.
Avattuani kaikki aittatallin yläluukut kävelin tallipihan poikki tallirakennukseen. Kun näppäilin hälytysjärjestelmän auki, alkoi kuulua tallissa liikkumista, potkimista, hörinää ja pari hirnahdusta.
Kiskaisin oven auki, ja lähes kaikista karsinan ovista kurkisti hevosen pää.
-Huomenta vaan kaikille, sanoin yhteisesti, ja kävelin kaikkien hevosten karsinoiden ovelta, katsoen, että kaikki olisi päällisin puolin kunnossa, niinkuin olikin.
Menin rehulaan, ja pian heittelinkin jo heiniä karsinoiden ovilta. Anttu ja Jambo kiukutteli, kun eivät saaneet ensimmäisinä heiniä.
Chao oli ilmeisesti jakanut eilen illalla tekemisen puutteessa hevosten ruuat valmiiksi ämpäreihin, joten pääsin raahaamaan niitä jo hevosille.
Aloitin Humusta, ja etenin sitä puolta pitkin. Hevoset, ainakin osa, hörähteli ja yritti tuuppia.
Anttu ja Jambo piti omaa show'taan ruuanjakelusta. Mutta pysyin kovana; oppiipahan vähän kärsivällisyyttä.
Pian kaikki, tallissa ja aitassa, olevat hevoset olivat aloittaneet ruokailunsa. Vein ämpärit tyhjinä rehulaan, ja tulin alas.
Hain kottikärryt ja talikon. Kärräsin ne ensimmäisen orilaitumen luokse, siistin sieltä jätöksiä, siirryin seuraavaan tarhaan, ja sama homma.
Kun olin keränneet suurimman osan ulosteista heppatarhasta, johon asti olin ehtinyt, päätin jättää huomenaamuksi siivottavaksi loput tarhat. Kävin vielä katsomassa kentän ja maneesin, että ne olivat valmiita käyttöön.
Sitten lähdin taluttamaan heinänsä ja ruokansa syöneitä, pirteitä poneja ulos. Ekaksi otin Siirin ja Pampulan, sitten Pellan ja Taigan, Pikun ja Hensun...
Sain kaikki heitettyä pihalle, tosin Antun kävin sitomassa puomiin, se saisi näin aamutuimaan jo hoidon. Lakaisin sitä ennen vielä tallikäytävän puhtaaksi, ja pian auringon ensisäteet osuivat betonin pintaan.
~Sastu
|
|
|
|
Post by Josefiina on Oct 11, 2008 20:05:26 GMT 2
Historian kököin ja pikaisin iltatallitarina, pahoittelen. Porukat ei vaan tykkää, että olen "iltamyöhään" (siis daa, 9 pm on melkein mun nukkumaanmenoaika!1) koneella ja yhyy..
11.10. - Kotoinen kaaos
Huh huh! Tunnin puurtamisen jälkeen olin saanut kaikki hevoset sisälle ja sapuskat olivat rehulassa turpoamassa, mutta kiitos ulkona raivoavan syysmyrskyn, hommani eivät olleet vielä lähelläkään lopussa. Hevoset piti vielä yöloimittaa, ainakin ne, jotka palelivat herkästi.
Olin yltä päältä hiessä, sillä jo nelijalkaisten saaminen turvallisesti omiin karsinoihinsa välillä kaatosateeksi yltyneen pisara-armeijan ja korviahuumaavan tuulen läpi oli ollut melkoinen mittelö omien ja luonnonvoimien kanssa. Eikä apuakaan ollut herunut, sillä kun huomaamaton tihkusade oli yltynyt ujeltavaksi ukkosenaluksi, oli tallinväki painunut suosiolla koteihinsa lämmintä nauttimaan. Minä punnersin kaakkien kanssa yksin, Jaakko oli lähtenyt iltaa viettämään ja Anne taisi viihtyä paremmin päärakennuksessa "salaisen" miesystävänsä seurassa. Elliä ei näkynyt, ei kuulunut, eikä hän vastannut puhelimeenkaan.
Loimitin ne hevoset, joiden Anne oli maininnut tarvitsevan "lisäturkkia". Taistelu oli melkoinen, kun loimet piti saada vastahakoisten ja nälkäisten hevosten päälle. Kaiken lisäksi olin unohtanut laittaa shettisten karsinan oven lukkoon, ja pian kaksikko kirmasi käytävällä vinkeästi hirnuen, saaden muut hevoset hermoromahduksen partaalle.
- Senkin pienet pirut, nyt tänne! kiljuin enkä tiennyt olisiko pitänyt nauraa vai itkeä. Kun poneja ei saanut millään kiinni, tartuin vanhaan oljenkorteen: kauranappuun. Sen lupaava ääni sai heti Siirin ja Pampulan korvat höristymään ja parivaljakon ravaamaan kiltisti boksiinsa.
- Nyt mä sanon, ettei enempää joukkohysteriaa, thanks! kajautin käytävältä. Varsinkin Rensun, Jambon ja Leevin tuominen oli ollut yhtä sirkusta. Jopa oma hysteeri-Hillani oli niihin verrattuna lastenleikkiä, ja se kertoi jo jotain! Onneksi nyt pollet olivat onnellisesti bokseissaan, aitan asukeilla oli jo ruoat naaman edessä ja sapuskakierros päätallin pollejen parissa oli juuri alkamassa.
Migreeniä aiheuttava meteli alkoi heti, kun hevoset tajusivat, että ruokaa oltiin jakamassa. Hirnuttiin, höristiin, kiljuttiin, potkittiin, yritettiin kaikin tavoin kerätä huomiota. Teki mieli karjaista hevosten äänten päälle että nyt turvat umpeen, mutta se olisi luultavasti lisännyt sekasortoa. Niinpä kulmat kurtussa ujutin ensin heinät, sitten rehumössöt joka pollelle. Osa tykkäsi minusta, osa ei - sainpa tuntea Antun terävät hampaat takalistossani poistuessani sen karsinasta heinät vietyäni.
Viimein tallin valtasi makoisa mussutus. Tyytyväisenä kävin sammuttelemassa valot joka puolelta, aktivoin hälytysjärjestelmän ja kävin sanomassa hyvät yöt joka hepalle erikseen. Sitten näpyttelin kännykkääni isän numeron - tällä kelillä en kotiin yksin kävelisi!
Odotellessani kyydin saapumista vilkaisin vielä ruokaansa ahmivia hevosia, ja alkoi väkisinkin naurattamaan.
- Ootte te vaan aika velmuja... ja täähän on oikeastaan vaan kotoisa kaaos!
|
|
|
|
Post by Josefiina on Oct 13, 2008 9:18:11 GMT 2
Eli laitan eilisen iltatallin nyt, kun en eilen ehtinyt..
12.10. - Vähän rauhallisemmissa merkeissä...
- Ei kai sitten muuta kuin hevoset sisälle!
Pomppasin Marielin perässä ylös oleskeluhuoneen sohvalta, jonne olimme vajonneet lukemaan uusimmat hevoslehdet. Kiitin mielessäni, että Mariel oli suostunut jäämään kanssani tekemään iltatallia, yksin siitä ei oikein ollut tullut mitään..
- Jos tuodaan molemmat kaksi heppaa kerralla? ehdotin kun nappasimme satulahuoneesta molemmat kaksi riimunnarua.
- Kyllähän se käy. Mutta orit kannattaa varmaan tuoda yksitellen, vai mitä?
- Joo, nyökkäsin ja lähdimme kulkemaan iloisesti rupatellen tarhoja kohti. Rehulassa turposivat tallin asukkaiden iltamuonat, karsinoihin olimme levittäneet puhtaat purut ja muutenkin kaikki oli reilassa. Nyt puuttuivat enää hevoset, joille ruuat jakaa.
Ensin otimme ponit; Mariel toi Siirin ja Pampun, minä Taigan ja Hillan. Sitten Pella ja Pikku, Aksu ja Jambo, Manki ja Bert (joka käyttäytyi niin mallikkaasti että toimme sen yhdessä Mankin kanssa). Sitten heppojen vuoro; Anttu ja Eppu, Riina ja Blondi, Kalle ja Palmikko, Tiia ja Blade, Sentti ja Myntti. Topia, Leeviä ja Rensua emme toisten kanssa uskaltaneet tuoda, joten ne vietiin sisään yksi kerrallaan. Viimeisinä sisään vietiin Humu ja iloisesti sinne tänne pyrähtelevä Soturi. Lopultakin kaikki olivat sisällä, ja homma oli sujunut mallikkaasti Marielin kanssa!
Ensin veimme ruoat aitan asukeille. Sinä aikana päätallissa olikin meteli jälleen noussut: hevoset potkivat karsinoidensa ovia, hirnuivat ja pyörivät ympyrää bokseissaan. Rauhoittelut eivät auttaneet - ainoa, millä nämä saisi hiljaisiksi, olisi ruoka. Ja äkkiä!
Pikapikaa rupesimme heittelemään heppojen eteen ensin heinät, sitten mössöt. Tällä kertaa osasin varautua Antun yllätyshyökkäykseen eikä se onnistunut saamaan hampaitaan kuin kolhaistua minuun.
- Voitinpa tämän erän! hihkaisin ruunalle karsinoiden välistä. Se teki valehyökkäyksyn päällään korvat tiukasti luimussa. Yrmy tyyppi!
Oli suloista, miten suurin osa hevosista hörisi pehmeästi ja tuli heti karsinan ovelle vastaan ilahtuneina: oi, onko nyt minun vuoroni! Antunkin ilme pehmeni, kun annoin sille pari extraporkkanaa. Ihan vain sovittelun vuoksi.
Kun kaakit murkinoivat, lakaisimme Marielin kanssa pikapikaa käytävän ja tarkistimme että kaikki oli OK. Sitten valot pois ja hälytysjärjestelmä päälle.
- Kiitos seurasta, virnistin Marielille ennenkuin lähdin polkemaan kotiin.
- Kuin myös! tyttö vastasi hymyillen ja katosi vielä aitan suuntaan sanoakseen rakkaalle hoitohevoselleen Myntille vielä hyvät yöt.
|
|
|
|
Post by Fiia on Oct 18, 2008 18:05:28 GMT 2
Iltatalli 18.10.2008
Kello kävi jo yhdeksää, kun hoitajaporukka alkoi viimein valua pihalle. Ulkona ei satanut, mutta tuuli kuin viimeistä päivää. Viskasin kädessäni olleen heppalehden lehterille ja pinkaisin tyttöjen perään. ”Jäiskö joku auttaa mua noiden konien sisäänotossa”, huusin vastatuuleen ja sain kuin sainkin muutaman myöntävän vastauksen. Josefiin ja Sastu palasivat kodikkaaseen talliin mielissään viivästyksestä. ”Otetaan ensin orit alta pois. Leevi, Topi, Bert, Sentti ja Rensu… Ja sitten otetaan kaksi kerrallaan ponit ja lopuksi hevoset. Yritetään aika reippaasti.”
Niin tuulta uhmaten menimme puolijuoksua tarhoille ja aloimme pyydystää hevosia. Se oli helppoa, sillä enemmän kuin mitään muuta ne halusivat talliin syömään. Ongelmia aiheutti vain taluttaminen: nälkäisimmät tunkivat ihan viattoman oloisina eteenpäin niin paljon kuin narua riitti. Varsinkin Aksu pelleili ihan urakalla ja pomppi kuin kumipallo ympäriinsä, ennen kuin sain sen aisoihin ja rauhallisesti talliin. Varsonut Humu oli kaikista hitain, kun taas Soturi ehdottomasti nopein: varsa oli jo hukkua pimeyteen, kun se uhmasi emänsä hirnahduksia ja viiletti pitkin tallipihaa.
Kun viimein kaikki hevoset olivat karsinoissaan, alkoi armoton älämölö. Meillä on nälkä! kaikui ihan selvästi hirnuntakuoron lävitse. Aloitimme Jossun ja Sastun kanssa ruokien sekoittamisen. Tuntihevoset pärjäsivät heinällä, kauralla ja kivennäisellä suurin osa, mutta yksityisten ruokavalio aiheutti pulmia: Mankillekin tuli kauraa, rypsiöljyä, vettä, leseitä, valkosipulia, omenaa ja porkkanaa… Mutta niin vain hevoset saivat ruokansa ja hiljentyivät syömään. ”Kiitti avusta, voitte jo mennä”, huokaisin lopulta tytöille ja aloin tarkastamaan vielä ulkoa tulleita hevosia haavojen ja muiden varalta.
Kaikki olivat hyvässä hapessa ja tyytyväisiä. Viimeinen tehtävä oli yöloimitusta tarvitsevien hevosten takittaminen ja tallin sulkeminen. Väsyneenä, mutta onnellisena kävin vielä halaamssa Pellaa ja lähdin sitten reippaasti kotia kohti.
Nojaa : D
|
|
|
|
Post by Sastu on Oct 19, 2008 7:42:18 GMT 2
Ja rytmi on sama. 19/10/2008
Joka suunnasta tuntui tulevan samoja ääniä; hirnahduksia, pärskähtelyjä, potkuja, ovien kolistelua sun muuta kivaa. Ja minä kaiken melun keskellä, jakamassa heiniä.
-Laittakaa ne turvat tukkoon... mutisin.
Heitin jokaiselle hevoselle heiniä sen verran, mitä ne tarvitsivat. Onneksi oli lunttilappu, mistä pystyin lunttaamaan määrät.
Heitettyäni heinät menin jakamaan mössöt. Kelle hevoselle tuli vitamiinit, kivennäiset, erikoisrehut sun muut.
-Kukaan ei pystyis muistaa näit ilman lappua, tuhahdin.
Lopulta pääsin jakamaan ruokia. Osa hevosista luimi, osa taas tuli hörähdellen vastaan. Kaikki kuitenkin saivat ruokansa, ja tulivat tyytyväisiksi.
Lakaisin tallin lattian tässä välissä. Lopulta, kun jokainen hevonen oli syönyt, vein ne kaksi kerrallaan tarhaan, tosin jotkut vein yksitellen.
Täytin tarhojen vesipisteet, ja samalla silmäilin tarhan aitoja.
Pian hommat tulikin tehdyksi, ja pääsin oleskeluhuoneen sohvalle ottamaan pienet torkut.
~Sastu
|
|
|
|
Post by Mariel on Oct 26, 2008 17:26:06 GMT 2
Miepä hoidan nyt tämän päivän ja huomisen iltatallit
26.10.2008. - Antaa talven tulla -
Kylmä ja sateinen tuuli vinkui tallin nurkissa. Levottomana istui oleskelutilan sohvalla ryyppien samalla kuumaa teetä.
- Ai, sinä se täällä vaan. Ovesta sisään ilmestynyt Pipsa sanoi.
- Joo, ajattelin hoitaa tämän illan iltatalli. Sanoin ja hörppäsin kuumaa teetä polttaen lopulta kieleni.
- Tahdotko että autan sinua? Pipsa kysyi.
- Mikä ettei. En ole ennenkään ilmaisesta avusta kieltäytynyt enkä kieltäydy nytkään! Sanoin ja laskin kuppini tiskipöydän reunalle lähtien Pipsan kanssa alakertaan.
- Aloitetaanko heinien jakamisesta? Kysäisin ja saatuani Pipsan nyökkäämään aloitimme hommat.
Tiputtelimme parit paalita talliin ja jaomme ne niin tallin kuin aitakin asukkaille. Seuraavaksi sekoittelimme ruuat ja kiikutimme ne oikeille hevosille. Tai siis minä sekoittelin mössöt ja Pipsa toimi juoksutyttönä.
Saatuamme ruuat kuntoon kävimem kiertämässä tallin nurkat, joska siletä löytyisi ihmisiä, joiden olisi korkea aika palata kotiin.
- Ei ketään! Pipsa sanoi reippaasti ja lähdimmekin sitten noutamaan hevosia.
Ensin haettiin ponit ja kiltistihän kaikki tipsuttelivat karsinoihinsa. Sitten tuli takatarhan ja heppatarhan asukit. Myntti, Blade, Humu ja Soturi haettiin varsalaitumelta ja viimeisenä tulivat orintarhan asukit.
- Nyt on kaikki tallisi. Sanoin rennosti ja tarjosin puuvartista luutaa Pipsalle. Reippaasti tyttö tartui luudan varteen ja rupesi kaverinani lakaisemaan tallin käytäviä.
Kaikki hommat oli tehty, joten kävimme vielä kaikki karsinat läpi ja katsoimme että pollet voivat hyvin.
- Tämä oli nyt tässä. Sanoimme yhteen ääneen ja säntäsimme kilpaa valokatkaisijalla.
Pian Seppele vaippui pimeyden ohueen verhoon, minun ja Pipsan polkaistua pyörillämme kotia kohti.
~Mariel
|
|
|
|
Post by Karoliina on Oct 27, 2008 14:13:17 GMT 2
25.10.08. Iltatalleja, iltatalleja
Huokaisten laskin Aksun sen siistiin karsinaan. Jäljellä olisi enään iltatalli, johon kuuluisi konien hakeminen sisälle, mössöjen sekoittelu ja sun muut häslingit. Päätin käydä sekoittamassa ensin mössöt valmiiksi, ennen kuin hakisin hämärästä ulkoilmasta kopukat sisälle.
Sekoiteltuani mössöt valmiiksi, sieppasin kourallisen riimunnaruja käteeni. Päätin tuoda ensin pikkuiset ponit, ja niinkin monta kuin pystyisin taluttamaan. Onneksi ponitarhassa olevat hunsvotit värjöittelivät portilla, odottaen sisälle pääsemistä. Nappasin Pikun ja Pellan riimuista kiinni, naksautin narut niihin ja tartuin sitten Pampulaan ja Siiriin. Onneksi Siiri oli pienin, eikä sen taluttaminen muiden joukossa ollut vaikeaa. Päästin Pampulan ja Siirin omaan karsinaan, ja sitten kuljetin Pellan ja Pikun omiinsa. Kipaisin vielä ulkoata Taigan, ennen kuin siirryin isompiin.
Oriit melskasivat laitumen perällä, joten päätin tuoda ne myöhemmin. Tartuin Tiiaa riimusta ja kuljetin tamman sen omaan karsinaan. Päästäessäni lehmänkirjavan irti, huomasin seisovani Marin entisessä karsinassa. Muistot palasivat väkisinkin mieleeni, joten suljin oven ja lähdin hakemaan loppuja koneja sisälle.
Vihdoin oli Leevikin karsinassaan. Väsyneesti pyyhkäisin käteni ratsastushousuihin, ja käppäilin rehulaan. Nappasin niin monta kippoa ja kulhoa käteeni, ja kiikutin jokaiselle huutavalle elukalle ruuat. Nyhdin vielä käytävällä olevasta paalista jokaiselle heinää, ennen kuin ryhdyin lakaisemaan käytävää.
Loimitin vielä tarvitsettavat kaakit yökuntoon, ennen kuin ryhdyin tarkastuskäynnille. Satulahuone, oleskeluhuone, toimisto... Eipä löytynnyt jäniksiä eikä hiiriä. Huokaisten kipusin ylös vaihtamaan arkivaatteet, ennen kuin tein lähtöä. Napsautin valot sammuksiin, ja varashälyttimen päälle, ennen kuin suljin oven perässäni.
- Talvi on tulossa, kuiskasin tuuleen, kun könysin pyörän selkään.
~Karo~
[shadow=blue,left,300]26.10.08. Iltatalli.[/shadow]
Vihdoin oli aika toteuttaa tämänkin päivän iltatalli loppuun! Olin hakennut Sastun kanssa jo konit sisälle, joten nyt oli aika sekoitella mössöt sun muut hommat päätöksiin.
- Voin sekoitella mössöt, jos sä lakaiset käytävän, Sastu ehdotti, johon tyydyin vain nyökkäämään. Tytön häipyessä rehulaan, aloin lakaisemaan orpoja heinänkorsia kasaan. Onneksi homma ei ollut niin raskas, ja Sastukin saapui pian kippojen kanssa. Nappasin puolet kipoista itselleni, ja jakelin sapuskat huutaville elukoille.
Yhdessä sammutimme valot ja napsautimme varashälyttimen päälle. Yövierailijatkin oli tutkittu tarkoin, eikä yhtään hiirulaista sun muuta salaperäistä tyyppiä ollut jäännyt talliin. Rupatellen talsimme pimeätä hiekktietä pitkin, ennen kuin tiemme erkanivat risteyksessä.
~Karo~
|
|
|
|
Post by Abby on Oct 29, 2008 8:33:23 GMT 2
Jeh..=) Varaan tämän viikonlopun La ja Su iltatallit..=)
|
|
|
|
Post by Sastu on Nov 1, 2008 8:30:22 GMT 2
Aamutalli 1/11/2008
Jos pitäisi nyt kuvailla säätä kolmella adjektiivilla, niin ne olisivat varmasti kylmä, kolea ja loskainen. Jotain loskamössöä oli taivaalta yrittänyt tulla, mutta lämpömittari oli reippaasti plussan puolella, joten ei mitään chanceja, että se muuntuisi lumeksi ja maa olisi valkoinen. Ei ainakaan musta.
Tallin ovet olivat jostain syystä auki. Valmistauduin taistoon ottamalla lähimmän aseeni -kastelukannun- tallin vierestä, ja menin talliin valmiina iskemään joltain tajun kankaalle.
Kuulin rehulasta askeleita, jotka lähestyivät. Sitten ovi aukeni.
-Ai moikka Sastu! Mä ihmettelin, mitä kumma tuolta tallin ovelta kuuluu. Mut vie nyt se kastelukannu takasin mist sen otitkin, Elli pölötti.
Vähän hölmistyneenä vein kastelukannun takaisin loskasateeseen, ja palasin rehulaan.
-Mä en saanut unta enään, ja päätin tulla sit tallille tekemään aamuhommia, vaikka kyl mä tiiän, et sä pärjäisit hyvin yksinkin, Elli selitti.
Lähdin jakelemaan heinää, ja Elli jatkoi mössöjen sotkemista. Sain heinät yllättävän nopeasti jaettua, ja menin auttamaan ruuan teossa.
Jaoimme Ellin kanssa ruuat ja veimme vielä hevoset pihalle, paitsi Rensun jätimme talliin omasta pyynnöstäni.
~Sastu (ja Elli)
|
|
|
|
Post by Shinqua on Nov 8, 2008 16:36:11 GMT 2
Kävelin pienessä pakkassäässä kohti Seppelettä. Tänään oli ensimmäinen iltatallini. Vierelläni käveli Karoliina , joka oli luvannut tulla auttamaan minua ekana iltana. -Kato miten hieno tähtitaivas , sanoin Karolle. -Jep , tosi hieno , Karo vastasi Kun olimme tallin pihassa , paloi toimiston ikkunasta valo . Katsoimme toisiamme ja kurkkasimme ikkunasta. Anne siellä teki vain paperi töitänsä. Tirskahdimme kun näimme miten Annella oli hiukset sikin sokin. Olikohan hän nukahtanut? No mitä väliä sillä oli. Astuimme talliin ja menimme suoraan rehuhuoneeseen tekemään mössöjä hevosille ja poneille. Sen jälkeen haimme riimunnarut ja sovimme että minä hain hevoset , Karo ponit. Epun ja Antun tuonnissa tuli hankaluuksia , kun ne eivät tienneet kumpi on kummalla puolella kävelemässä. Kun vihdoin ja viimein saimme hevoset sisään , samoin ponit , tarjoilimme niille niiden iltaruuat. Siistimmekin hiukan poneja ja kannoimme niille heiniä. Viimein sammutimme valot ja Karo näytti miten hälytysjärjestelmä laitettiin päälle. Pian lähdimme tallista iloisin mielin. mie// oli kiva tehdä eka iltatallini. terkuin Mie ja Karo , jonka passitin mukaani  |
|
|
|
Post by Karoliina on Nov 9, 2008 16:48:34 GMT 2
Tallielämää 09.11.08.
Hiljakseen hiippailin talliin, jossa leijaili rauhallinen tunnelma. Viimeiset hoitajat laittelivat hevosiaan kuntoon, osa palaili ratsastuksesta.
- Voittekos laittaa ne karsinoihin, huikkasin käytävällä kyykiville hoitajille, jotka hoitelivat hoitsujaan ja omistamiaan kopukoita.
- Joo, jokapuolelta kuului, ennen kuin hävisin rehulan pimentoon.
Sekoittelin mössöt huolellisesti, vaikka ongelmia syntyi vähän väliä. Yksityisten ruokamäärät hipoivat kattoja, kun mättäsin kauraa, ja muita aineksia kippoihin.
- Noniin, huokaisin, haalien niin monta apekulhoa käteeni, lähtien sitten takaisin talliin. Reippaasti jakelin eväät tyhjiin karsinoihin, ennen kuin lähdin noutamaan hevosia sisälle.
Oriit pistivät ranttaliksi, samoin shettikset. Heidän mielestään parempi oli jäädä sisälle, kun toiset taas rynnistivät innoissaan karsuihinsa.
- Hillaa! Taiguliini! Pellaa, huutelin poneja, jotka olivat majoittunueet aittaa. Pian ponilauma saapui portille, ja nappasin jokaisen narun päähän. Hilla hermoili jokaista liikettä, kun Pella ja Taiga loikkivat innoissaan aitan kätköihin.
Pian jokainen hevonen ja poni nökötti karsinassaan, ja iloinen heinien ja eväiden syöminen täytti tallin. Lakaisin vielä käytävän puhtaaksi, ennen kuin käväisin jokaisen kolon lävitse. Ei löytynnyt yhtään yöhoitajaa, joten napsautin valot pois päältä ja varashälyttimen käyntiin.
- Öitä, huikkasin heposille, ennen kuin lähdin kulkemaan kotia kohti.
~Karo~
|
|
|
|
Post by Josefiina on Nov 10, 2008 19:33:53 GMT 2
Lyhyttä, sori - Loviisa häätää mua koneelta..
10.11. - Ain laulain työtäs tee..
Hyväntuulisesti vihellellen lakaisin tallin käytävää. Ulkona oli jo koleaa ja hämärää, kello lähenteli seitsemää. Kaikki tallin asukkaat olivat nyt sisällä ja odottelivat malttamattomina sapuskoitaan. Kaikeksi onneksi minun ei tällä kertaa ollut tarvinnut kuskata kaikkia hevosia karsinoidensa suojiin, vaan sain apua ahkerilta tuntilaisilta Ilulta ja Shinqualta. Tytöt touhusivat ahkerasti sisään tuntsareita, minulle jäivät yksärit. Oma Hillani oli vaikein sisääntuotava, sillä se pomppi ja kiljui säikähtäneenä tyttöjen vietyä Taigan ja Pellan aikaisemmin. Purin hampaitani yhteen; Hildaa ei ilmeisesti voinut jättää hetkeksikään yksin. Olin ikionnellinen kun sain sen viimein törkättyä karsinaansa. Niin, karsinaansa: salaisesta haaveestani oli vihdoin tullut totta, ja Anne oli lupauksensa mukaisesti siirtänyt Hillan, Taigan ja Pellan aittaan. Se oli loistava asuinpaikka aralle ja hermoheikolle issikalleni. Ehkä nyt luottamus ulkomaailmaan vahvistuisi, kun ympärillä ei olisi aina ison tallin kahtasataa kävijää.
Aitan asukkailla oli jo sapuskat edessään. Varsinainen rumba oli kuitenkin vasta alkamassa. Olin jo laittanut rehumömmöt valmiiksi, tytöt hakivat par'aikaa heiniä. Myhäilin itsekseni kun Ilu ja Shinqua vetivät perässään täysiä kottareita tuota hevosten perusapetta.
- Ai että kun ne pistelivät siellä parvella, Ilu ähki.
- Mun naama on ihan vereslihalla, Shinqua valitti, ja kieltämättä hänen kasvonsa punoittivatkin.
- Mitä te tytöt valitatte, kaikki hevosten puolesta, totesin reippaasti ja yritin olla huomioimatta hevosten älämölöä niiden huomattua heinäkasan. Heittelimme heinät hevosille nopeasti, mutta ne eivät vieläkään malttaneet hiljentyä: kaurat, kaurat, KAURAT!
- Nyt vauhdilla muonat eteen, ennen ku noi tulee ovien läpi, huokaisin. Komensin Shinquan ja Ilun jakamaan yhdessä rehut käytävän toiselle karsinajonolle, joka alkoi A:sta niinkuin Aksu; itse jakelisin sapuskat Kallen riville.
Salamannopeasti otimme ämpärit ja kipot kouraamme ja lähdimme suorittamaan tehtäväämme. Jokainen odotti vuoroaan hyppien, huutaen ja möykäten, mutta joka karsinasta tervehdittiin lempeällä hörinällä.
- No ootteko vähän kultasia, murahdin Siirille ja Pampulalle, jotka tuijottivat minua nälkäisinä: kaurat tänne ja heti!
Uusi karsinajärkkä vaati totuttelua, ja meinasinkin pariin otteeseen viedä väärät ruoat hevosille. Se tietenkin aiheutti lisää melua. Tosiaan, desibelitaso tallissa oli korviahuumaava. Leevi, Rensu ja Anttu kiukuttelivat eniten, yleensä äänekäs Aksu onneksi oli ekana jonossa ja sai mössönsä heti.
Viidentoista minuutin kuluttua olin taistellut eväät Antulle, joka tapansa mukaan olisi syönyt mielellään myös minut, sekä Leeville, joka innokkaasti oli rynnimässä ylitseni käytävälle.
- Nyt herra hetkinen, ärjäisin ja ilmoitin kehonkielelläni ettei luokseni ollut asiaa - sain kuin sainkin orin kauemmas.
- Me ollaan jo valmiit! Shinqua ja Ilu kiljahtivat.
- Huh huh, huoahdin ja pyyhin hikeä otsaltani. Ruokarumba Seppeleessä oli jotakin kokemisen arvoista. Korvatulpat olisivat tulleet tarpeeseen.
- Öitä, kaakit, toivottelin ja kävin vielä tarkistamassa, että jokaisella heposella oli kaikki hyvin.
Lakaistuani käytävän loppuun sammuttelin valot, lukitsin ovet ja häädin kikattavan kaksikon, Ilun ja Shinquan, kotejaan kohti. Hälytysjärjestelmän kytkettyäni pääsin itsekin viimein soittamaan kyydin kotiin. Ennen kotiinlähtöä minun oli tietenkin unohduttava rapsuttelemaan Hillaa, joka oli lahjakkaasti levittänyt heinät ympäri karsinaansa ja näin taannut minulle megapaljon töitä myös huomiselle...
|
|
|
|
Post by Abby on Nov 11, 2008 19:55:10 GMT 2
11.11 Rauhallista iltaa..
"Ja hepat sisään." Puuskutin, sillä olin juuri saanut hoidettua muista asioita. Olin jo ajanut kaikki pois tallilta tai ne suuret 1 joka tallille oli jäänyt putsaamaan hevosensa kamoja. Lähdin hakemaan hevosia ja ajattelin tehdä sen järjestelmällisesti, eli aloitetaan ihan tallin päästä. Taluttelin rauhattomia hevoseia sisään ja sain rauhoitella niitä koko ajan. Otin Hillan sisälle samaan aikaan Taigan kanssa ja matka sujui oikein mukavasti. Samoin Tiia käveli kiltisti perässä. Vihdoin olin saanut kaikki sissään ja nyt oli aika sitten antaa kaikille ilta ruoat.
Sekottelin hevosten rehuja ja lastasin heinää valmiiksi kottikärryyn. Tästä ei tosiaan tulisi helppoa, miten voisin saada heinät ja rehut lautettua niin, ettei kukaan söisi minua siinä välissä. Pyyhkäisin hikeä otsaltani. Päätin ensin jakaa rehut. Kasasin sangot kasaan ja aloitin taas ihan tallin päästä. Kaatelin rehuja ja höpöttelin hermostuneimmille hevosille. Olin vihdoin saanut jaettua rehut ja nyt oli heinien vuoro. Vaikka olin aivan hirvittävän väsynyt. Nappasin kottikärryt mukaan ja heitin hevosille heinää, kuinka paljon ketäkin tarvitsikaan. Aika monta satsia sain hakea, sillä tallissa oli aika paljon hevosia. Tarkastin vielä, että kaikilla oli kaikki hyvin. Ja vihdoin oli hoitanut ruokkimiset.
Vielä piti saada tallin käytävä kiiltämään, joten kaappasin luudan kouraani ja aloin putsaamaan lattioita. Tein sen kuitenkin varovasti, etten häuritsisi hevosia. Onneksi lattia oli severan puhdas, ettei se pölynnyt paljoa. Harjailin lattiaa ja hyräilin samalla ja suunnittelin mitä voisin tehdä huomenna. Silloin tallin ovi aukesi ja sisään tuli Sastu. "Ai.. Hei..!" Moikkasin Sastua ja Sastu moikkasi äkillisesti minua ja selitti että oli unohtanut jotain tärkeää talliin. Hymyilin hänelle kun hän vilkutti vielä ennenkuin lähti uudestaan. Vihdoin sain tallin lakastua ja hain tavarani. Lukitsin tallin oven ja kytkin hälytysjätjestelmät. Astelin väsyneenä autooni ja hyräilin vieläkin jotain kappaletta, jonka nimeä en muistanut. Käynnistin auton ja pöräytin pois tallilta. Ihana päivä!
|
|
|
|
Post by Nana on Nov 12, 2008 17:18:09 GMT 2
[shadow=red,left,300]Iltatalli[/shadow] (Sori, tulee aika aikasin)
Työnsin viimeiset tallitytöt ulos rakkaitten hoitsujensa luota.
Kävelin reippain askelin kohti oritarhaa, jossa laidunsivat Leevi, ja kohta ruunattava Bert. Bert käveli kiltisti, mutta Leevi ei ollut läheskään samaa kiltteysluokkaa.
Poneja tarttui mukaani yksi jos toinenkin, nämä mutapallothan kulkivat sovussa kiinni toinen toisensa kyljessä. Kuitenkin joku poneista puuttui. ''Aksu? Pikku? Siiri?'' hätäilin ja silloin näin maastosta ravailevan Pipsan hoitsunsa Pampulan kera. ''Mites sie täällä näin myöhää?'' Pipsa myhäili ja talutti Pampulan Siirin viereen.
''Olinki just lähössä.'' tyttö sanoi hymyillen.
Kuun muutkin hevoset oli haettu, kävin viemässä sekoitellun ruuan ensimmäiseksi aittaan, jossa oleskelivat Hilla, Pella ja taiga.
Iso tallikin oli pian valmis; kaikki oli ruokittu. Palmi yritti hamuta kaltereiden läpi Tiiaa, mutta tämä ei onnistunut tamman puolustautuessa luimaisemalla tuimasti.
Napsautin valot kiinni, ja lukitsin oven.
|
|
|
|
Post by Nana on Nov 13, 2008 21:12:25 GMT 2
Torstain iltatalli
Vedin karvahuppua yhä syvemmälle päälleni, kun tennarini lompsivat jäätä vasten.
''Taitaa olla kaakeilla nälkä, kun tuun näin myöhään.'' kuiskasin kylmään syksytuuleen. Näin yhtäkkiä varjoissa pienen ponin, sekä pompulapäisen ratsastajan. ''Pipsa, toista kertaa et livistä!'' huusin Pampulan hoitajalle ja juoksin shettiksen vierelle. ''Autakko mua vähän?'' sanoin hymyillen nätisti, pipsan suostuessa. ''Saat muuten Pellan leirille, kun Karo ja Jenna on menny sillä niin paljon.'' sanoin ja kävelin vieressä Pipsan taluttaessa Pampulaa.
''Ai, kaikki on sisällä! Ihana yllätys!'' huusin tallikäytävän keskeltä ponikarsinaan. Nappasin harjan ja lakaisin pölyisen lattian.
Sekoittelimme ruuat ja sitten jaoimme ne Pipsulin kanssa. Vaihdoin vedet karsinoihin, ja nopean iltatallin jälkeen olin valmis lähtöön. Halasin viellä Tiiaa ja sitten lukitsin ovet.
Hyppäsin pyöräni selkään ja hurautimme Pipsan kanssa kotiin.
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!