|
Post by Jenna on May 31, 2009 11:10:17 GMT 2
hikitreenausta
26.5.09 Eestikkiruuna käänsi raukeasti katseensa ikkunaa kohden ja huokaisi syvään päristellen sieraimiaan. Ikkunassa pörräsi kärpänen, se pörräsi ja pörräsi, kunnes vaikeni uneliaana. Hevosen korvat kääntyivät hitaasti hieman sivuille ja pää painui raskaasti maata kohti. Se haukotteli makeasti nauttien täysin siemauksin hiljaisesta hetkestä. Sen poskea kutitti. Se asetti etusensa sopivasti eteenpäin hangaten kutiavaa kohtaansa. Ruuna pyöräytti vaisusti häntäänsä häätäen ärsyttävät ötökät pois härnäämästä. Sitten se sulki hiljalleen silmiänsä.
*
Huomasin lähes puolikuolleen näkösen hoitsuni nuokkuvan pää ikkunaa kohden. Vihelsin hiukan herättäen sen huomion, ettei se pelästyisi. Avasin karsinan oven ja liu'uin sisään Jambon takapuolen ohitse. Ruuna nosti hiukan päätään silmät puoliksi ummessa, se hörähti hiukan ja laski sitten päänsä. Sivelin sen pehmoista otsista ja suukotin silkkistä kauraturpaa.
"Näytät kyllä ihan kuolleelta kamu, et varmaan jaksais lähteä treenailemaan?" sanoin piikikkäästi. Nopeasti Jambo kävi makuulteen ja arvasin mikä tässä oli kyseessä.
"Senkin laiskamato, ylös ja sassiin!" karjahdin kimeästi kummastuneelle hoitsulleni, joka ei kuitenkaan hievahtanut.
"Tiedän sun jekkus, yrität vain livistää treeneistä!" ärähdin sille ja tuuppaisin sitä jalallani kylkeen. Vieläkään ei tapahtunut mitään ja rupesin kiskomaan sitä kaksin käsin harjasta. Pian kuitenkin sain sen ylös ja aloitin puunaamaan sitä närkästyneenä.
*
Nopeammin kuin luulinkaan, olimme kävelemässä tallipihan poikki kohti kenttää. Raahasin perässäni vikuroivaa hevosta ja hoputin sitä eteenpäin. Pian olimme kentällä, suljin portin ja kaarsin ratsuni keskelle. Asettelin portin viereltä ottamani jakkaran Jambon vierelle ja rupesin mittailemaan jalustimia. Ruuna oli tänään leikkisä, ja kaatoi jakkarani kumoon. Tunsin kuinka sen pehmeä turpa kosketti käsivarttani ja seuraavaksi olinkin maassa jakkaran vieressä. Rypistin kulmiani aluksi hassulle eestikille, joka kallisti hiukan päätään. En kuitenkaan voinut mitään sille että repesin kikattamaan ja nousin ylös nostaen samalla jakkarankin. Hautasin kasvoni sen kaulan pehmeään karvapeitteeseen kietoen käteni kaulan ympärille.
”Miten pärjäisin ilman sua? Sä piristät aina mun päivää”, sanoin hiljaa ja ponkaisin sitten jakkaralta selkään. Annoin Jampalle pitkää ohjaa kävellessämme uraa pitkin.
*
Kun alkukäynnit oli tehty, keräsin ohjat käteeni suunnitellen suunnanvaihtoa. Jambo askelsi rauhallisesti eteenpäin silmät puoliksi ummessa. Tein muutaman puolipidätteen, ennen kuin käskin sitä pohkeilla menemään reippaampaa. Ruuna kohotti päätään ja ravisti sitä, aivan kuin kieltääkseen saamansa avut. Hipaisin pitkällä koulupiiskallani sen takasta, jolloin sain ratsuuni hiukan vauhtia. Pidin vauhtiamme yllä painaen alapohkeeni sen kylkiin kiinni. Taivutin Jambon pohkeeni ympärille kulmassa ja asetin sitä hiukan sisään liikuttelemalla sormiani. Kylläpä se osasi taipua hienosti, kunhan vain jaksaa ja haluaa! Seuraava ja sitä seuraava ja muutkin kulmat se meni oikein mallikkaasti! Olin ylpeä siitä, ja taputin sen kosteahkoa kaulaa. Sitten annoin sille ravipohkeet, jotka se otti hiukan tosissaan ja lähti kiitoravia eteenpäin. Jarruttelin sitä puolipidätteillä, ja juuri kun se oli jarruttamassa käyntiin iskin pohkeeni kiinni ja näpäytin pienesti piiskallani. Raviverryttelykin meni sujuvasti ja saatoimme aloittaa haastavia koulukiemuroita – pohkeenväistöä ja laukannostoja! Vaihdoin vielä lopuksi suunnan ja jäin pääty-ympyrälle. Asetin ja taivutin sievästi ratsuni banaanin muotoiseksi, annoin puolipidätteen, laukka-avut ja maiskutin hiukan. Niin se laukka nousi komeasti ja pyrin pitämään tahdin samana pohkeideni avulla. Teimme muutaman ravi-laukka-siirtymisen, jonka jälkeen lepäsimme hetken.
*
Lepotauon jälkeen jatkoimme hetken harjoitusravissa uraa pitkin. Valmistelin pohkeenväistön, siirtämällä alapohkettani hiukan taaemmas ja pidin ulkolavan hallinnassa ulkokädelläni ettei se johtaisi väistöämme. Jambo suoritti pohkeenväistön mallikkaasti, joten teimme vielä toisen kerran. Nyt se kokeili hermojani jarruttelemalla, joten jouduin jälleen näpäyttämään sitä raipallani lautaselle, kun kerta pohkeita se ei suostunut kuuntelemaan. Valmistelin huolellisesti vielä kolmannenkin väistön, joka sujui paremmin kuin äskeinen, mutta huonommin kuin ensimmäinen. Taputin kuitenkin hiukan sisäkädelläni uljasta ratsuani ja sitten käänsin eestikin kokorataleikkaalle, jonka jälkeen vaihdoimme ratsastuksen perussuunnan. Tässä suunnassa jouduimme hiukan hiomaan väistöjä, koska se oli jatkuvasti tahmea ja leikisti säikkyi yhtä kulmaa (jonka vuoksi kaarsi kesken väistön uran toiselle puolen). Piiitkän tovin jälkeen sain Jambon kulkemaan sujuvasti myös tähän suuntaan, joten annoin sille vielä puolipidätteen ja laukka-avut. Nautin pienestä viileästä tuulesta, joka iskeytyi naamaani laukatessamme ympäri kenttää. Rauhoitin Jambon ja pidätin sen ravista pysähdykseen. Tämän jälkeen teimme vielä loppuverryttelyt ja talutin rakkaan, ja hikisen hoitsuni talliin lepäämään.
♥:enna a ambo[/b] 52 HM!
|
|
|
Post by Jenna on Jun 17, 2009 21:03:59 GMT 2
the jambo song!
17.6.09 J ennoja ärsyttämässä! A ina riehumassa! M uita kiusaamassa! A rkoja alistamassa! H eppoja pomottamassa! U foja bongaamassa! T -paitoja vetämässä! O menoita ryöväämässä!
E steitä kaatamassa! S oppaa hörppimässä! T arhan aitoja rikkomassa!
♥: jennaroger ja jambovauva!
53 HM!
|
|
|
Post by Jenna on Jun 30, 2009 12:38:46 GMT 2
Kiristystä!!30.6.09♥: jennamatto ja jambotaikalamppu54 HM!
|
|
|
Post by Jenna on Jul 6, 2009 20:38:37 GMT 2
Pallona luokses pompin!6.7.09Haavini loksahti sepposen selälleen, kun huomasin armaan hoitsuni lähestymisen. Eipä herra ole piiitkiin aikoihin tullut vastaan tarhasta sitä hakiessani! Aina olen joutunut sen perässä rämpimään (se saattoi myös johtua siitä, että olin juuri kantanut porkkanalastia rehulaan..)!♥: Jejajenna jamboviideskymmenesviides hoitomerkintä, jea!
|
|
|
Post by Jenna on Aug 25, 2009 14:20:03 GMT 2
vihainen, jekkuileva vai iloinen?25/08/09lähes näitä kaikkia jambo pystyy olemaan yhden päivän aikana.. kuten iloinen tapaamisestani, turhautunut kielloista, rakastunut herkkuihin, tylsistynyt puuhiini, raivostunut tunnille menemisestä ja nolostunut hoitajansa hourailuista! ♥: jennakarhu & jambohunaja! 56 hoitomerkintä, johon testasin uusia brushejani!!
|
|
|
Post by Jenna on Sept 9, 2009 14:39:51 GMT 2
Hellittelyä ja sortotoimia!
09/09/09 Nostin käteni Jambon tuuhealle otsikselle. Toisen käden nostin sieraimen vierelle, ja ruuna puhalsi siihen lämmintä ilmaa. Työnsin pääni sen pään vierelle ja nautimme hiljaisesta hetkestä, vain me kaksi. Äkkiä Jambon karsinan ovelle rymistää hätääntynyt Lynn. - Jen..na, nyt äk..kiä heinä..vintille! Juokse jo! Tyttö puhisi hengästyneenä ja vaivoin jätin Jambon karsinaansa. Lynn käski minun mennä ensimmäisenä, koska en kuulemma saisi missata tätä. Häkeltyneenä juoksin vintille Lynn vanavedessäni, tartuin ovenkahvaan ja kiskaisin oven auki. Seuraavaksi tajusin vain sen, että tyttöporukka oli heittänyt päälleni kasan heiniä. Seisoin hievahtamatta paikoillani ja korviini kantautui tyttöjen iloista räkätystä. - Tämän mä vielä kostan teille.., pihisin hampaideni välistä. Olin kääntyvinäni ja tekemässä lähtöä, kunnes heidän huomaamattaan kävin raivokkaasti Lynnin, Pipsan, Wearin, Fiian ja Jassun kimppuun. Pahamaisena aikeenani oli tukehduttaa nämä ilkikuriset tallitytöt heinänkorsiin. Olisi aika noloa kertoa sukulaisille, kuinka he tukehtuivat traagisesti heinäkasaan. Pian sotatoimeni sammuivat, kun Lynnille iski migreeni. Kaikki rupesivat kyselemään tytön vointia hössöttäen ympärillä. Lopulta joku oivalsi ''kekseliäänä '', että hänet vietäisiin oleskeluhuoneeseen lepäämään. * Kaiken tämän hämmingin jälkeen, palasin takaisin rakkaan hoitohevoseni luokse. Koska Jambo oli tullut juuri tunnilta, ja sen ratsastaja oli hoitanut sen pois, ei minun tarvinnut harjailla sitä. Ulkona oli hyvin kaunis ilma (hauskan päivämäärän kunniaksi!), joten päätin viedä ruunan tarhaan koko iltapäiväksi. Hellin sitä vielä jonkin aikaa, kuten suukottelemalla ja halimalla. Loppua kohden Jambo rupesi levottomaksi, eikä oikein pysynyt paikoillaan muiskauksieni aikana. Säälin poniparan märkiä kasvoja, joten pujotin sille riimun päähän ja talutin tarhaan. Puss & kram till Jambo, från Jenna! ♥
58 hoitoinen merkintä! tähän loppuun vielä tarinaan sopiva laulu:
Dingo - Autiotalo Aurinko laskee selkäsi taa se värjää sun hiuksesi punaisellaan ja Eput laulaa: "Älä mene njet njet", menet tai et, silti sydämeni viet.
On silmissäs Andalusian yöt ja pimeessä pääni sun rinnoilles lyön en uskalla edes ääneen hengittää ja tuoksusi vie tajuntani pimeään
Ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon ja se minua niin ravistaa Ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon kun talon aution kanssasi jaan ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon
Mä reppuselässä sinua vien sä naurat ja sun naurus tukkii koko tien ja hiuksiini kukista seppeleen teet olen narkomaani sua hengittäen
Joku hullu on keksinyt ikuisuuden olin yksi heistä siihen turvautuen et enää reppuselkääni tuu ja autiotalon kukat lakastuu
Ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon ja se minua niin ravistaa Ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon kun talon aution kanssasi jaan ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon
|
|
|
Post by Jenna on Sept 12, 2009 11:52:04 GMT 2
Sinä ja minä remix
12/09/09 Porkkana kädessä katuja astelen, On ratsastushousuni haaroista ratkenneet. Ja parturikampaamo Jambo oy on hiukseni maalanneet taas; Ne ovat märkinä hoitsun kuolaamisesta.
Seppeleen eteen seisahdan, Näen tarhassa kirmaavat hevoset. Näen lauman pomon, joka pitää kuria yllä; se saa heidät järjestäytymään, Että sulla ja mulla ois jotain parempaa.
Sinä ja minä maastoteillä, Sinä ja minä tallin suojassa, Sinä ja minä aamukasteessa.
Sinä ja minä maastoteillä, Sinä ja minä tallin suojassa, Sinä ja minä aamukasteessa.
Nyt tukka päätä myöten katuja astelen, Ja muistot pyörivät päässäni. Näen sinut maneesissa, ratsuna ratsastajan. On kaipaus saanut taas kaiken unohtumaan.
On toivo kuin porkkana-hengen, se tuoksuu vaan (tämä kohta oli jambon kirjoittama...). Se airottoman veneen saa liikkumaan. Vene kohtaa aution saaren, jota tuulet tuudittaa: Näin sinä ja minä taasen kohdataan.
Sinä ja minä maastoteillä, Sinä ja minä tallin suojassa, Sinä ja minä aamukasteessa.
Sinä ja minä maastoteillä, Sinä ja minä tallin suojassa, Sinä ja minä aamukasteessa.
Sinä ja minä maastoteillä, Sinä ja minä tallin suojassa, Sinä ja minä aamukasteessa.
♥:JiiJii olla supertiimi! [/font] 59 hoitomerkintä laulaen![/center]
|
|
|
Post by Jenna on Sept 17, 2009 14:39:36 GMT 2
Even tomorrow love doesn't die -17/09/09jambo tarhailemassa! tää onnistui hyvin, ku en oo piiitkää aikaa piirtäny lyikkäri-töitä. ehkä tosta olis tullu parempi, jos olis ollu joku malli, mistä kattoo valo-, varjo- ja lihaskohtia! ainoa miten feilasin tän, niin unohdin jaloista kaikki sukat :------O yleensä muistan, mutta jotenki ajatuksissani mietin vaan sitä kuuta (haiskahtaa selitykseltä, mutta vannon kautta kiven ja kannon ettei tää oo jollekki muulle hepalle piirretty kuva ), ja sit aattelin ettei se näy ku se on ton otsiksen alla... no oli miten oli, silti jamppa rakastaa mua (ainakin toivottavasti..)! <3♥:JAnna & JEmbo [/font] kuudeskymmenes hoitomerkintä special-kuvalla![/center]
|
|
|
Post by Jenna on Sept 29, 2009 18:00:50 GMT 2
I'm dreaming? sis. heppahullun unelmaa!
29/09/09 Venytin raukeana käsiäni oleskeluhuoneessa ja katsahdin tikittävään kelloon. - Aika on tullut... Sanoin jättäen lauseen kesken. - Jenna! Et saa hypätä sillalta! Nana ponkaisee ylös pöydän äärestä tomerasti protestoimaan. - Ehei ystäväiseni, aika on hoitaa Jambo! Naurahdan Nanan tyrmistyneelle katseelle ja kaappaan hänet vierelleni. - Kiitos, mutta ei kiitos. Ties mitä Mirokin luulee jos nyt astuu ovesta sisään.. Tyttö kiemurtelee otteestani hymyillen ovelasti. En ole asiasta pahoillani, vaan enemmänkin huvittunut sillä Miro lampsii juuri samana hetkenä huoneeseen. Minä ja Nana repesimme nauramaan. Miro katsoi aluksi meitä pöllämystyneenä, ja siirtyi sitten tyttöystävänsä vierelle. Vinkkaan silmääni Nanalle, heilautan kättäni muille ja pakenen alakertaan.
*
- Mitäs siihen sanot, jos tehdään syksyinen metsälenkki? Kuiskutan puolikuupään korvaan ja siirrän käteni sen poskelle. Jambo sulkee silmänsä nauttien saamastaan huomiosta ja rapsutteluista. Toisen lepuuttaessa silmiään (ja mieltään) harjailen kaikessa rauhassa ruunikkoa hoitohevostani.
*
Kapuan tallin edessä unisen Jambon selkään Fiia apunani. Päästessäni turvallisesti satulaan, kiitän tyttöä avusta, joka pian lähtee aittaan katsomaan gotlanninruss-Pellaa. Annan ratsulleni pohkeita ja ohjaan sen tallin kulmalta lähtevälle metsäpolulle. Nyt linnut eivät visertäneet, vaan niillä oli pitkä matka kohti etelää, missä ne ovat turvassa kovilta paukkupakkasilta ja kylmiltä pohjoistuulilta. Katsahdan kauniin värisiin puihin, joista lehdet varisevat maahan navakan tuulen puhaltaessa. Rusehtavat, punertavat ja kellertävät lehdet laskeutuvat ympärillämme pehmeästi maahan, muiden lehtien sekaan. Nostan katseeni lehtimerestä eteemme, joka on henkeä salpaava näky. Polun reunoilla kohoavat ruskan väriset lehtipuut ja edessä siintää ilta-aurinko. Salamannopeasti aivoni lähettävät viestin käsilleni antaa pidätteen pysähdystä varten. Jopa eestikki ryhdistäytyy, huokaisee syvään ja tähystää eteensä. Silmäni sulkien kuvittelen, kuinka nousemme tuulipyörteen mukana lentoon, lehtien tanssiessa ympärillämme. Äkkiä palaan takaisin todellisuuteen, kun Jambo omin lupineen on lähtenyt eteen jatkamaan matkaa. Kerään ohjat käsiini, annan pohkeita saaden ruunan reipastumaan ja venyttämään käyntiaskeltaan pidemmäksi. Vedän keuhkoihini raitista ilmaa, ennen kuin käsken Jambon raviin. Rupean keventämään ja pian tulee t-risteys, josta käännymme vasemmalle. Ruunikko ravaa rennoin, mutta matkaavoittavin raviaskelin koivukujaa pitkin. Tunnen taskussani äänettömällä olevan puhelimen värinän. En reagoi siihen mitenkään, vaan keskityn vain, ja ainoastaan tähän hetkeen.
*
Koivukujan päätyttyä eteemme aukeaa syksyinen pelto. Jambo on selvästi täynnä energiaa, joten päätämme yhteistuumin ottaa laukkaa pellon poikki. Vaikka ratsuni ei olisi ollut tänään reipas, olisin silti halunnut laukata – ehkä viimeisen kerran, jos liukkaat kelit alkavat pian – Nousen Jambon kaulan ylle siirtäen enemmän painoani jalustimille. Ruunan askeleista tulee lennokkaammat ja viileä ilma iskeytyy kasvoille leikitellen hiuksillani.
*
Kuinka upea vapauden tunne! Oli vaikeaa pukea sitä sanoiksi, vaikka olin sitä monesti yrittänytkin. Tuollaisina hetkinä toivoin olevani sulosanainen runoilija, joka voisi siirtää päässä myllertävät ajatukset sanoiksi paperille. Tunsinko suunnatonta onnea kuullessani hevosen rytmikkäät kavioniskut? Rajatonta rakkautta Jamboa kohtaan, tai pelkoa, että kaikki joskus päättyisi?
♥:Jenna ja Jambo, jotka ovat yhdessä, kunnes kuolema heidät erottaa [/font]
61 hoitomerkintä!
|
|
|
Post by Jenna on Oct 1, 2009 17:41:50 GMT 2
Kollaasi - 0129/09/09(c) JENNAL, kopiointi kielletty! Eipä oo kellään vielä tämmöistä näkynyt, ja tässä joku päivä synty tämmönen omaperäinen idea! Kirjotukset on ikäänkuin jampan kirjoittamia, eli sen jotain perättömiä ajatuksia! KYLLÄ, olen tyytyväinen ja lisää osia on luvassa, pysykää pöksyissänne (paitsi jos pöksyt ei pysy jalassa..)! ♥:Jenna the toteuttaja & Jambo the sanelija [/font] 62 hoitomerkintä![/center]
|
|
|
Post by Jenna on Oct 17, 2009 11:41:47 GMT 2
Truly, madly, deeply Todellisesti, mielettömästi, syvästi
17/10/09 Olen unelmasi Olen toiveesi, olen fantasiasi Olen toivosi, olen rakkautesi Olen mitä ikinä tarvitsetkaan Rakastan sinua enemmän joka henkäyksellä Todellisesti, mielettömästi, syvästi todella Olen vahva, olen uskollinen, koska luotan..
Kuljen tallikäytävää pitkin nappikuulokkeet korvissani hyräillen laulun tahtiin. Olen suuntaamassa karsinalle, jossa minua odottaa rakas hoitohevoseni, Jambo. ”Mitä mun pikku kullannuppu!” vingahdan puolikuupäälle, joka seisoa möllöttää keskellä karsinaansa. Kuuluu hörähdys, luulen sen olevan tuolta eestikiltä. Käännyn katsomaan viereiseen karsinaan, missä seinän viertä pitkin steppaa komea tanskalainen puokki. Hymähdän karamellin väriselle Epulle, joka selvästi kerjää huomiota. ”Sää saat kuule ihan tarpeeks hoivailua hoitajiltas, tää ruunikko on mun hoitsu”, sepustan 175 senttimetriselle jätille. Se tosiaan näytti hiukan isohkolta Jambon rinnalla. Äkkiä hoitohevoseni hyökkää korvat niskaan taipuneina Epun vierelle uhitellen. Nyt tallissa raikaa ruunien kiljahduksia. Nopealla refleksillä ennätän Jambon päässä olevaan riimuun kiinni ja kiskasen toverit toisistaan erilleen. ”Onneks tossa oli kuule seinä välissä..” ärähdän ruunalle, jota retuutan perässäni karsinan toiseen päähän, mahdollisimman kauas Jamboa ärsyttävästä Epusta. ”Mikä ihme sulle tuli, et sää yleensä ärhentele toisille..”, mutisen mustaharjaiselle hepalle. Jambo hörähtää hiljaa ja laskee turpansa olkapäälleni. ”Ai, olitko mustasukkanen ku juttelin Epulle? Tosiaan, pitäskö mun maalata sun mustat sukat valkosiks”, naurahdin ruunikolle ja rapsutin sitä säästä. ”Älä luulekaan että Eppu vallottas sun paikan mun sydämestä. SINÄ olet minulle se tärkein!” kiedon käteni Jambon kaulan ympärille ja nautin siitä hetkestä. Eestikkini tuntuu myös nauttivan. Vain me kaksi. Tässä hetkessä, vaikka ikuisuuden.
Uuteen alkuun Syyhyn elää Syvempään merkitykseen
Jassu saa vaivalloisesti erotettua meidät, niin lujasti olin tarrautunut hoitsuni kaulaan. Tyttö virnistelee vieressäni ja heilautan hänelle nyrkkiäni. Tummahiuksinen ystäväni nojaa karsinan seinään ja jutustelemme niitä näitä naureskellen.
Tovin päästä Jassu näyttää tekevän lähtöä ja tokaisee. ”Oon menossa Siken ja varsulin kanssa käveleen maastoon, tulisitteko mukaan?” Myhähdän jotain vastaukseksi ja hilaudun taas lähemmäksi Jamboa. ”Nah, menkää te vaan. Mää olin kato just lähös, nääs” Leikittelin tampereen murteella ja vilkutin sitten punahuppariselle tytölle. Rapsutan eestikkiä kaulasta, joka taas vastavuoroisesti rapsuttaa silkinpehmeillä huulillaan olkapäätäni. Tahdon olla kanssasi, aina.
Haluan seisoa kanssasi vuorella Haluan kylpeä kanssasi meressä Haluan makoilla näin ikuisesti Kunnes taivas putoaa niskaani
Käteni lepää mustalla, tasaiseksi nypityllä ja pehmeällä harjalla. Jambon huulet siirtyvät hamuamaan tuulitakkini taskua. Sieltä eestikki haistaa nahistuneen porkkanan. Ruuna kuolaa takkini märäksi, ennen kuin huomaan kaivaa vihanneksen taskustani. Ojennan hepalle aarteen, joka katoaa nopeasti Jambon pohjattomaan vatsaan. ”Jos vain voisin, peruuttaisin Seppeleen pihaan ison rekan, joka on täynnä omenoita ja porkkanoita. Sillä ehdolla ettei sun massu näytä siltä, että siellä olis vaavi”, hymyilen ajatukselle ja tökkään sormellani Jambon pömppistä. Katson tuuhean otsiksen alle, syvälle pehmeisiin silmiin. Ne huokuvat ystävällisyyttä ja rauhallisuutta.
Ja kun tähdet loistavat kirkkaasti samettisella taivaalla, Teen toiveen Lähetä sen taivaaseen Sitten saan sinut haluamaan itkeä Ilon kyyneliä vuoksi kaiken nautinnon varmuudesta, Että meitä ympäröi lohtu ja suojaus, jotka meille suo
Korkein mahti Yksinäisinä tunteina Kyyneleet nielevät sinut
Pidätän kyyneleitäni, jotka puskevat silmiini liikutuksesta ja rakkaudesta. Miten voin olla näin rakastunut pörröiseen karvapalloon? Painan hellästi pääni sen selälle ja kuuntelen tasaista hengitystä. Silmäni sulkeutuvat väsymyksestä. Tuuditun melkein uneen, mutta havahdun hereille. Joku tökkii minua reiteen. Joku, jonka läsnäolon tahdon tuntea ikuisesti.
Oi voitko nähdä sen kulta? Sinun ei tarvitse sulkea silmiäsi, Koska se seisoo juuri siinä vierelläsi Kaikki mitä tarvitset on varmasti tuleva
Olen unelmasi Olen toiveesi, olen fantasiasi Olen toivosi, olen rakkautesi Olen mitä ikinä tarvitsetkaan Rakastan sinua enemmän joka henkäyksellä Todellisesti, mielettömästi, syvästi
xoxoxo ♥:Jenna ja Jamborakas[/font]
63 hoitomerkintä!
|
|
|
Post by Jenna on Nov 23, 2009 10:51:59 GMT 2
Yhdessäoloa ja vatsakipuja
23/11/09 Ryhti. Työnnän rintaa eteenpäin ja lapaluita sisäänpäin samalla kohottautuen ylemmäs. Annan lantion ja ristiselän joustaa askelluksessa. Asetan ratsun päätä sisälle pohkeen ja ohjastuntuman avulla. Sierainten päristely kielii rentoutumisesta, istun syvälle satulaan. Laukka keinuu mukavasti keskiympyrällä. Painan pohkeita tiiviimmin hummani kylkiin, vauhti lisääntyy hiukan, mutta askeleet sen sijaan pitenee entisestään. Ruunikko kuuntelee herkeämättä pienemmätkin avut ja painollani siirrän sen raviin. Hiljennän vauhtia puolipidätteillä, jotta minun on helpompi istua tähän askellajiin. Jatkan matkaa uraa pitkin. Parin kierroksen jälkeen vaihdan suuntaa täyskaarrolla, katson että nousen satulasta ulkoetujalan astuessa eteen. Jatkan keventämistä ja myöhemmin pitkin ohjin kävelyä loppuverrytelynä.
*
Käännän Jambon boxissaan ympäri, pää karsinan oven suuntaan. Availen suitsen remmit ja hampaiden avulla vedän kiristävät ratsastushanskat kädestä. Eestikki yrittää laskea päänsä ruoan toivossa. Nostan pään takaisin ylös, jonka jälkeen vedän niskahihnan korvien ylitse. Jambo päästää kuolaimet suustaan ja nostan suitset karsinan ulkopuolella olevaan koukkuun. Irroitan maneesissa löysennettyä satulavyötä kokonaan irti ja liu’utan satulan hikiseltä selältä alas. Kypäräni remmi on auki, mutta päätän pitää potan vielä päässäni, sillä kampaukseni ei ollut kovin edustava. Suljin karsinan oven ja lähdin kantamaan satulaa käsivarsillani sekä suitsia kädessäni. Päämääränä satulahuone.
Lasken varusteet paikoilleen, kuolaimet pestyinä ja satulavyö sekä –huopa vaihdettuina puhtaisiin. Ampaisin pitkin harppauksin portaisiin, jotka veivät minut yläkerrassa sijaitsevaan oleskeluhuoneeseen. Näin aamusta se oli tyhjä, mutta huoneessa leijaili vahva hevosen tuoksu ja kahvin kitkerä haju. Kuka lie keittänyt sumppinsa täällä. Tungin tavarat omaan lokerooni ja katsoin peilistä uutta, hienoa kypäräkampausta. ”Paljonkohan ne huippukampaajat maksais tästä erityisestä ja omalaatuisesta lookista? ” vitsailin peilikuvalleni pöyhien karvakasaa parempaan kuntoon. Peilikuva tuijotti tiukasti sivussa taiteilevaa kiehkuraa. Tarkkailin peilin kautta huoneen tavaravalikoimaa ja silmäni nauliutuivat sohvalla löhöävään valkoiseen tupsupipoon. Salamannopeasti pipo oli hyppysissäni ja pyörittelin sitä etsien nimilappua. Pesuohjeen takana oli kulunut kirjoitus. ”Tassu? ” hämmästelin ääneen. Ei kai ny kukaan doggi lätsää tarvi. Jouduin miettimään hetken, ennen kuin yläkertaan syttyi valo. ”Ahaa! Jassu! ” oivalsin ”ei se pahastu, jos lainaan tätä vähä. ”Painan pipon syvälle päähäni ja palaan pikaisesti hoidokkini luokse.
Riisun kaakin jaloista kaiken mahdollisen; suojat, pintelit ja putsit. Taputan kiltisti paikoillaan seisovan Jambon kaulaa ja harjaan kuraisen jalkasuojavarustusarmeijan puhtaaksi. ”Miten ihmeessä nää kaikki mahtuu ees olee ton jaloissa? Kolho mikä kolho.. Silti paras ja tärkein forevö! ” puhelen ihastuksissani. Nousen lattialta, johon juuri istuin puhdistamaan. Äkkiä vatsaani alkaa pistämään. Vingahdan kivusta ja painaudun kaksin kerroin. Aukinaisesta karsinan ovesta työntyy pää ulos kysyvin katsein. Tunnen pehmoisen tuuppauksen kyljessä ja apean hörähdyksen korvissa. ”Kyl mä oon ihan okei.. ”, selitän Jambolle, jota aluksi rapsutan otsasta ja työnnän hellästi sen pään pois oven välistä. Onnekseni käytävän päässä laahustaa Nana. ”Voitko pliis harjata vähän Jamboa? Ku olin äsken treenaamas sitä, mutta nyt mua alko sattuu vatsaan”, käänsin anovan katseeni bruneten tytön puoleen. ”Toki, ku ei mulla oo muutakaa tekemistä. Mä kyl luulen et sun kannattais mennä kotii ja tuut illalla uudestaa. Mikäli sulla on parempi olo ja jaksat tai haluut tulla”, nyökkäsin ja päätin tehdä Nanan neuvon mukaan. Olin juuri kiittämässä häntä, mutta pelkkä helpottunut katsahdus sinnepäin riitti ja Siirin, että Siken hoitaja näytti peukkuaan merkiksi tämän asian olevan ihan okei. Kävin vaihtamassa ratsastuspöksyt lökäreihin, nappasin Dakinen reppuni selkään ja lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä mp3-soittimen laulujen tahdissa.
xoxoxo ♥:jennaujambou [/font]
64 hoitomerkintä!
|
|
|
Post by Anne on Nov 27, 2009 14:51:10 GMT 2
Jossu käski Jennan etsimään lähimetsästä pienen kivan kuusen. Noh, Jennahan ei voinut vastustaa kiusausta, vaan iski tonttulakin päähän ja hyppäsi satulattoman Jambon selkään lyhty kädessä ja lähti joulufiilistelemään metsään heti paikalla. Jenna 6 kohista!
|
|
|
Post by Jenna on Dec 27, 2009 15:10:35 GMT 2
AWS, anne toi on jättefin! <3 tunnelma niin jouluinen ja talvinen, mutta jotenki tosta myös huokuu lämpöä. jamppa on ylisöpö ja en voi muuta tehä ku ihailla sun taitoja:) kiitos paljon! -- Joulukuusisabotaasi27/12/09..jambo oli kateelline kuuselle tai sit sillä oli kauhee nälkä:D onnistu, vaikka kaakkimuksen anatomia ei oikee toimi, tosin en kyllä alunperinkää yrittäny saada siitä reaalin näköst.. xoxoxo♥:jennasuc jamboroc [/font] 65 hoitomerkintä!
|
|
|
Post by Jenna on Feb 9, 2010 15:26:40 GMT 2
66 x virtuaalimopojen yhteishoito09/02/10siino kaikki mu karvapallot > jamppa > sony > breli > heta > wissy:) joo tätä on alotettu jo niinku pari kk sitte tekee mut laiska mikä laiska ja aikaansaamaton henkilö!<3 xoxoxo♥: jenna et jampsu
|
|