|
Post by Anne on Jul 22, 2008 15:16:55 GMT 2
|
|
|
Post by Jenna on Aug 1, 2008 11:53:36 GMT 2
Onnettomuus ~ 1.8.08
Tänään oli hyvä päivä mennä maastoon, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Vaan juuri sopiva, aurinkokaan ei porottanut taivaalta niin kuumana mitä näinä monina päivinä se oli paistanut. Tallustelin tyytyväisenä ja kylläisenä kohti tallia, sillä jäätelö oli paras vaihtoehto välipalaksi. ;] Maisevat matelivat hitaasti ohitseni, ja viimein näin puiden takaa pilkistävän punertavan tallin ja hieman laitumia. Siellä oli monia heppoja nauttimasta tästä kesäisestä päivästä. Pujahdin tallin ovesta sisään ja katselin ympärilleni etsien elon merkkejä. Samassa jostakin kuului kauhea kolahdus ja sitä seurasi voihkaisu. Kiiruhdin katsomaan kuka siellä touhusi ja mitä. Katsahdin mieheen joka kieriskeli lattialla talikko päällänsä ja kottarit sisältöineen kaatuneina käytävän keskellä. - Mitä ihmettä on tapahtunut? kysäisin hämmentyneenä ja tarrasin Jaakon heiluvaan käteen, yritin samalla kiskoa likaista miestä käytävän lattialta ylös kun Jaakko ähisi ja koetti nousta lattialta. - No tuota.. Tarkastin ettei lattialle ollut jäänyt likaa.., Jaakko sopersi alkaen lapata lattialta hevosenlantaa takaisin kottikärryihin. - Vai niin, tirskahdin. - No hyvä on, kompastuin ja lensin tähän lattialle talikko kädessä kuin leppäkeihäs. - Jaahas, lähdenkin tästä Jambon kanssa maastoilemaan, kun kerta näin hyvä ilma on, sanoin miehelle joka oli viimein saanut siivottua jälkensä ja nyt hetti ärtyneenä talikon kottareihin ja lähti kuskaamaan niitä lantalaan päin mumisten jotakin epäselvää.
Rapsutin Jamboa korvan takaa samalla kun se hamusi taskujani herkkupalojen toivossa. - Saat herkkuja maastolenkin jälkeen. Mutta nyt töpinäksi että kerkeämme vielä takaisin tämän päivän puolella. Lähdin hakemaan harjoja ja varusteita. Nappasin satulahuoneesta Jambon satulan sekä suitset, sitten suunnistin sen harjojen luokse. Kannoin kaikki tavarat sen karsinan eteen ja otin käteeni kumisuan, jolla hetken päästä harjailin Jamboa.
Aika kului nopeasti, ja olin saanut Jambon harjattua, puhdistettua sen kaviot sekä suorinut sen harjan. Punnersin satulan sen selkään, suoristin satulahuovan ruunan hieman luimiessa minulle. Tarjosin sille kuolaimia jotka se vastahakoisesti otti, sillä luuli joutuvansa tunnille rehkimään. Lopuksi muistin vielä laittaa Jambolle suojat jalkaan.
Pihalla nousin ruunan selkään ja lähdin ohjastamaan sitä kohti maastopolkua. Alussa kävelimme rauhallisesti ja nautimme maisemista. Hetken päästä jo ravailimme kohti laukkasuoraa, metsä humisi. Edessämme oli nyt laukkasuora, ja nostin laukan. Jambo hyppäsi laukkaan ja lähti kiitämään kuin tuuli laukkasuoraa pitkin. Hiukseni hulmusivat tuulessa, viimein laukkasuoran loppu alkoi häämöttää ja pikkuhiljaa tein pidätteitä. Nyt ravailimme taas kohti hiekkatietä, josta vain harvoin kulki autoja. Kauempana kohosi Pyöstinvuori jonka yläpuolella näkyi jokin lintu kaartelemassa, välillä syöksyen alas.
Ratsastimme hiekkatien reunaa reippaasti, kunnes näimme kauempana jonkin koiran jolkottelevan keskellä tietä. Hetken päästä alkoi kuulua auton moottorin jylinää. Ja kaukana erotti tiestä pölisevän pölypilven. Enempää en kerennyt tajuta kun näin miten auto kaahasi pitkin mutkittelevaa tietä ja koira lähti juoksemaan sitä karkuun - meitä kohti. Auto saavutti koiraa joka yritti juosta sitä karkuun eikä tajunnut loikata tien reunaan, sitten, kuului vinkaisu ja koira katosi näkyvistä, auto silti kaahaten edelleen kohti meitä. Jambo kävi kaahaajasta jo hermostuneeksi ja tanssi tiellä. Auto oli nyt jo ihan lähellä, kuulin tömähdyksen ja tunsin kuinka Jambo suisti tieltä ojaan. Auto oli töytäissyt Jambon ojaan.
Seuraavaksi tajusin makaavani aluskasvillisuudessa ja huomasin kuinka Jambo kompuroi ylös tielle ja jäi siihen odottamaan, se näytti olevan hieman kauhuissaan, mutta ei onneksi tajunnut lähteä karkuun. Suoristin kypäräni ja kapusin ojasta tienreunalle tarraten ruunan ohjista kiinni. Pyöriskelin hetken ympäri etsien sitä koiraa jonka ylitse se kaahailija oli ehkä ajanut. Vähän matkan päässä makasi jokin vaaleahko ja karvainen kasa. Lähdin juoksemaan sitä kohti pidellen hevosen ohjista kiinni. Kyykistyin koiran viereen ja tutkin sitä. Se oli luultavasti tajuton ja ainakin sen etutassu oli murtunut. Koiralla ei ollut kaulapantaa, joten se ei ehkä ollut kenenkään koira. Päätin lähteä hakemaan apua, loikkasin ketterästi Jambon selkään ja pamautin jalkani sen kylkiin. Se lähti nelistämään kotia kohti, ja nousin sen kaulan ylle, tuuli paiskoi vasten kasvojani kun kiisimme metsän poikki kohti Seppelettä. Nyt oli tosi kyseessä, voisin ehkä pelastaa sen hengen jos nyt menisin nopeasti.
Saavuimme tallipihalle jonneka Elli oli tullut katsomaan saapumistani. Jambo hengitti raskaasti sieraimet suurina ja vaahto oli värjännyt sen ryntäät valkoisiksi. Elli ihmetteli missä paloi, koska minä en ollut niitä harvoja tyyppejä jotka ratsastaisivat poninsa puolikuoliaaksi. - Tuolla.. Tuolla tiellä auto ajoi koiran päältä! Puuskutin ja hyppäsin alas Jambon selästä. - Tule nyt nopeasti! Se on ainakin tajuton ja sen tassu on murtunut, huikkasin perään ja ojensin ohjat tallista tulevalle Adalle. - No hyppää autoni kyytiin niin mennään! huudahti Elli ja hyppäsi ratin ääreen käynnistäen autonsa.
- Tuolla se makaa! huudahdin osoittaen tielle. - Toivottavasti kukaan ei ole ajanut sen yli, jatkoin vielä. Elli pysäytti autonsa tien reunalle ja kiiruhti katsomaan edelleen tajutonta koiraa. - Kyllä se kuitenkin vielä elää, viedään se nopeasti eläinlääkärille. Nosta sieltä, Elli kiirehti. Kannoimme yhdessä sen auton takapenkille, jonnekka minä jäin nyt istumaan. Nostin koiran pään syliini ja tunnistin sen roduksi kultaisennoutajan. Sivelin sen päätä koko matkan eläinlääkäriin asti.
jenna _ jambo <3
Seuraavassa hoitotarinassa kerron vähän enemmän tuosta koirulista. 8]
tämä oli 15. hoitomerkintä. ;]
Jenna: 15HM
|
|
|
Post by Jenna on Aug 5, 2008 19:44:42 GMT 2
Jenna: 16HM
|
|
|
Post by Jenna on Aug 7, 2008 11:32:00 GMT 2
Antiakso, mutta tässä tulee nyt kuva. Sillä en kerkeä kirjoittaa hoitotarinaa nyt koska lähdemme ihan juuri mökille. Kirjoittelen hoitotarinoita taas sitten sunnuntai-iltana tai maanantaina viimeistään. Hmm. Sillä pitäis olla turparemmi mutta olen näköjään unohtanut piirtää sen. No kai tuo kelpaa? o; Jenna: 17HM
|
|
|
Post by tuuli on Aug 8, 2008 13:06:46 GMT 2
Ryntäsin talliin yrittäen hillitä itseni, etteivät hevoset olisi pelästyneet. Jambon karsinan edessä en enää pystynyt moiseen suoritukseen. - Jamppaaaaaa! minä huudahdin avaten karsinan lukon. Hevonen käännähti ympäri säpsähtäen ja nuuhki minua turvallaan. - Moroo poikaaa, minä jatkoin paijaten rakasta hoitohevostani pitkästä aikaa. - On ollut tässä ratsastusleiriä ja Hesan reissua ja kaikkea, mut viimein mä oon täällä, minä jatkoin. Silitin Jamboa mielissäni ja annoin hevosen mussuttaa lattialla olevia heiniään, kun pujotin riimun sen päähän. Sitten suljin karsinan oven ja palasin takaisin ulos, jossa tympääntyneen näköinen tallityttö piteli remmissä rauhallisesti istuskelevaa vaaleaturkkista karkeakarvaisa kettuterrieriä. Huomatessaan minut Sintti – niminen pikku terrierini pomppasi pystyyn. Harjauspuuhun nojaillut tyttö kaatui voimalla eteenpäin. - Voi sun kanssas Sintti, ota nyt ihan rauhassa, minä mutisin auttaessani tallityttöä pystyyn. - Sori. Tää koira nyt vaan on tällanen intoilija, puhisin punastuneena. Tyttö oli yltä päältä pölyssä, mutta kunnossa. - Joo mä nään sen, tyttö sanoi rauhallisesti ja pötki äkkiä tiehensä. Sidoin Sintin harjauspuuhun ja hain Jambon paikalle. Sintti oli ennenkin ollut paljon tekemisissä hevosten kanssa, joten hevosen tulo paikalle ei ollut mikään ongelma. Kolmivuotias koira ei edes vaivautunut nuuhkimaan Jamppaa, kun se oli huomannut vähän matkan päässä olevan mielenkiintoisen lantakasan. - Ei, poika. Et pääse sinne kierimään.
Sintti katsoi minua surullisena ja paneutui sitten makuulle. Jätin Sintin kiinni sidottuna paikoilleen, kun kävelytin Jambon kentälle. Ratsastaisin jo aamusta, niin päivästä minulle jäisi oikein hyvää aikaa puhdistaa Jambon karsina ja tarvikkeet. Koira reagoi onneksi yleensä salamannopeasti käskyihini, joten jätin uroksen kiinni erääseen palkkiin, joka oli niin kaukana kentästä, ettei Sintti päässyt aidan alitse tunkemaan. Sitten keskityin vain hevoseen. Mittasin jalustimet sopiviksi ja kiristin satulavyön, joka ihme ja kumma kiristyi vielä kaksi reikää vaikka olin kiristänyt se niin hyvin kuin pystyin satuloidessani – ihan niin kuin Jambo ei IKINÄ pullistelisi – ja kun olin varma, ettei satulassa tai suitsissa ollut enää mitään kommervenkkejä selvitettävinä, laitoin vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistin hevosen selkään. Kun istahdin satulaan, tunsin jälleen olevani kotona.
Kävelin hetken ja nautin Jambon selässä. Tein pysähdyksiä jokaiselle sivulle ja varmistin, että näin Jambo olisi kuuliainen. Otin ohjat tuntumalle, painoin pohkeet kylkiin ja sain hevosen raviin. Jambo viskeli päätään ja yritin pehmittää kättäni niin paljon kuin mahdollista. Hevonen kuitenkin heitteli päätään koko ajan miten sattui, joten käänsin Jambon keskihalkaisijalle, nousin selästä ja tarkistin, että suitsissa kaikki oli varmasti niin kuin pitikin. Tunnustelin kuolaimia ja suitsia, nousin uudestaan selkään ja jatkoin. Hetken kuluttua Jambo alkoi taasen viskellä päätään, enkä ymmärtänyt yhtään. Mikään ratsastustuntien vinkeistä ei toiminut. Laskeuduin jälleen ja laskin käteni kuolainrenkaalle. Samassa tunsin piikin sormessani. Kun nostin etusormeni ylös, siihen oli viiltynyt mikroskooppisen pieni haava, josta pulppusi verta. Nostin kuolainta ja huomasin, että se oli hioutunut kuolainrenkaitten rei’istä epämiellyttävän kovaksi. Lisäksi joku oli nähtävästi laittanut kuolaimet väärin päin suitsiin – niin, että ne näyttivät olevan oikein päin, mutta kun ne puristin käden ympärille, nivel nipisti kipeästi. - Oi sinua raukkaa, joku on laittanut kuolaimesi väärin päin, minä huokasin ja halasin Jamboa. - Ei se ollut sinun vikasi, sinua vain sattui. Täytyy pyytää Annea hankkimaan uudet kuolaimet. Nämä ovat hioutuneet täältä renkaista ihan ylikoviksi, eihän näitä voi enää käyttää millään hevosella! Voi sinua. Nyt mennään kyllä sisälle.
Sain Jambon pienistä jamppamaisista ongelmista huolimatta harjattua ja vietyä ulos. Olin jo raportoinut Annelle kuolaimista. - Hyvä että ilmoitit, kuolain on vaihdettava. Harjoittelimme vasta-alkajaryhmän kanssa eilen suitsien kokoamista, ja näyttää siltä, että emme olleet vahingossa huomanneet tarkistaa Jampan suitsia lainkaan! Kiitos. Jambolla voi varmaan ratsastaa tänään, jos vaihdat kuolaimet näihin. Olin varoiksi laittanut hevoselle vielä helosania suupieliin, joten nyt sen pitäisi olla kunnossa. Otin talikon käteeni tallin oven vierestä ja kävelin uhkaavasti se kädessäni kohti Jampan karsinaa. Sintin olin laittanut vieressä tyhjänä ammottavaan karsinaan, jossa ei ollut edes puruja – olin saanut Annelta suostumuksen. Sintti hymisi siellä mietteissään, ja nukahtikin hetken kuluttua, kun tajusi ettei minun antamani puruluu nähtävästi ollut tarpeeksi maukas, jotta sitä voisi pureskella tunteja putkeen. Aloin nostella lantoja kärryihin. Hetken kuluttua, kun aloin tunkea talikkoa oikein syvälle puruihin, huomasin, ettei karsinaa oltu ”syväsiivottu” hetkeen. Ennen kuin talikkoni kolahti lattiaan, sain lapioida varmasti kymmenen senttiä pissan värjäämää mustaa purua vaunuihin. Jouduin viemään ne kaksi kertaa, ja hakemaan vielä uusia puruja tilalle.
Kuuntelin talliradiota pölyttäessäni harjoja. Äkkiä Jambon toinen hoitaja Jenna hyppäsi takaani, painoi radion kiinni ja läähätti minulle jotakin naama hiessä. - Arvaa mitä. Jambo on karannut tarhastaan isolle laitumelle. Silmäni laajenivat lautasen kokoisiksi. Heitin harjat koppaan ja juoksin Jennan perään. - Joo joo! Menin hakemaan sitä tarhasta ja se olikin isolla laitskalla! Ethän sinä sitä sinne laittanut? - No en laittanut… Ja mitäs me nyt tehdään, kun se on niin pirullinen hevonen ettei anna kiinni? - Täytyy vaan varata pari tuntia aikaa, Jenna puuskutti, kun juoksimme huohottaen tarhalle. Se oli tyhjä, aidan yläpuu oli potkaistu rikki ja Jambo oli tietysti juossut ison laitumen avoimesta portista sisään. Laitsa oli ollut tyhjä, ja mehevä ruoho oli houkutellut hevosta. Siellä ruunikko nyt seisoi pää pellossa. Kun se huomasi meidät, se lähti laukaten kauemmas. - Tähän täytyykin sitten varata koko iltapäivä.
Läähätimme näännyksissä. Uskokaa tai älkää, mutta Jampan kiinni saamiseen oli todella mennyt puolitoista tuntia! Se oli karannut isoltakin laitumelta, kun me emme olleet tajunneet laittaa porttia kiinni. Ainakin minä sain Annelta pikku haukut, mutta ei se mitään. Ei se haittaa. Maailman suloisimman hepan vuoksi täytyykin vähän kärsiä!
Tuuli: 6HM
|
|
|
Post by Jenna on Aug 13, 2008 19:33:16 GMT 2
Syöpöttelyä ja nirsoilua ~ 13.8.08 Jambo ei mitenkään voinut pysyä paikoillaan minun harjatessani sitä. Se oli yhä haltioissaan edellisestä karkumatkastaan, jolla saimme juosta karkulaisen perässä monta uuvuttavaa tuntia Tuulin kanssa. Tarrauduin päätä nykivän ruunan otsikseen ja sujautin riimun sen päähän, lopuksi sidoin sen kiinni riimunarulla kalteriin. Nyt saisin sen harjattua kunnolla. Suin aluksi Jamboa kumisuolla jonkin aikaa yrittäen hinkata kuraa pois. Seuraavaksi vuorossa oli kovaharja, vetäisin muutaman pitkän vedon Jambon kaulasta lautasiin saaden hepan luimimaan. Hämmästelin Jamboa, sillä yleensä se oli rauhallisesti harjatessa, harjailin reippaasti muutaman kerran vielä kovallaharjalla Jambon edelleen luimiessa ja näykkäilemällä ilmaa. Päätin kokeilla toista harjaa, jos herra siitä ilostuisi. Vaihdoin siis pehmeäänharjaan, jolloin Jambo rauhoittui. Se selvästi nirsoili harjoille. Harjasin pehmeällä harjalla ruunan loppuun, sillä se oli luimuillut muille harjoille paitsi kumisualle sekä pehmeälleharjalle. Irroitin riimunarun kalterista saatuani puunattua Jambon melko hyvään kuntoon. Talutin hepan ulos ja pysähdyin tallinovelle. Maisema oli hieman pimeähkö, mutta kun aurinko pilkisti pilvenhattaran takaa, maisemasta tuli erilainen kun se kylpi auringon tuomassa valossa. Vaivuin ajatuksiini ja lämmittelin auringossa kunnes säpsähdin Jambon kimakkaan hirnahdukseen joka selvästi osoittautui kutsuhuudoksi. Se pälyili tarhoille päin jossa sen ystävät kirmailivat. Se hörisi aluksi matalasti päättäen sen kimakkaan hörinään. Sivelin sen turkkia joka kiilsi auringon valossa, jonka jälkeen siirsin käteni sen korvan taakse. Rapsuttelin hetken Jamboa kunnes lähdin viemään sitä tarhoja kohti. Suljin tarhanportin huolellisesti ja pyllähdin vehreälle nurmikolle tarhojen viereen. Kaivoin taskustani mp3 ja tunkaisin kuulokkeet korviini painaen soittimen päälle. Suljin silmäni ja kellahdin makaamaan nurmikolle. Hetken aikaa siinä kuunnellessani musiikkia havahduin kännykkäni tärinään. Aukaisin silmäni ja nousin istumaan. Vetäisin kuulokkeet korviltani ja nappasin rivakasti kännykkäni taskusta, vastaten puhelimeen. Kävelin tallia kohti mietteliäänä ja iloisena. Eläinlääkäri oli soittanut minulle siitä koiran auto-onnettomuus asiasta, sen tassu oli parantunut. Mutta omistajasta ei ollut kuulunut mitään. Siltä ei löydetty myöskään sitä ihmeen siruakaan. Koira voitaisiin ehkä luovuttaa minulle jos haluaisin ottaa sen itselleni. Siinähän olisi tietysti vastuuta, mutta haluaisin sen koiran. Tai ainakin nyt aluksi käydä tutustumassa siihen, minkälainen se oikein on. Siivosin Jambon karsinaa ajatukset vilisten päässäni. Lopulta Chao tuli ystävällisesti kysymään voisiko hän kipata samalla kottikärryni lantalaan, kun hän kipaisisi autotallissa. Tyttö kerkesi huudella sekä ravistella minua kunnes nyökyttelin hänelle pihalla siitä mitä hän oli edes kysynyt. Huomasin asian vasta kun mies lähti kärräämään kottareita muualle. Viskaisin talikon samaan kyytiin, sillä olin saanut ihan hyvin puhdistettua Jambon karsinan. Siivouksen jälkeen pujahdin satulahuoneeseen puhdistelemaan hoitsuni varusteita. Tepastelin takaisin kohti tarhoja, heilutellen vierelläni riimunarua edelleen otsallani muutama miettimisestä syntyvä ryppy. Ottaisin mielelläni sen koiran itselleni, mutta saisinkohan vanhemmiltani luvan. Lopulta päätin käsitellä asian loppuun kotona ja keskityin taluttamaan sätkivää ruunaa. - Pääset ihan kohta syömään tuonne ruohokaistaleelle, hölötin Jambolle joka sätki vierelläni edelleen kuin silakka. - Tässä on herkullisen näköistä ruohoa, vauhtia sitten, nimittäin en anna sinun syödä liikoja tai sun selässä saa istua jalat leväällään, kun sun möhömahan ympärille ei jalat ylttäis, totesin Jambolle. Jambo katseli hetken myrtsäkän näköisenä ruohoa ja kiskaisi sitten itsensä viereiselle ruohotupsulle. - Taasko sää nirsoilet? marisin hepalle. Hetken aikaa syöttelin Jamboa kunnes lähdin viemään sitä takaisin talliin. Matkan varrella ruuna oli keksinyt taas kerran jonkun kohtauksen ja ravasi joka toisella askeleella, vieden minua mukanaan muutaman metrin. Tallissa päästin sen karsinaan ja kaivoin taskustani porkkanan. - Tiedän tiedän, että tykkäät myös sokerista mutta en voi syöttää sua ihan sumopainijaks. Heppa tökkäisi porkkanan maahan ja tuuppaisi minuakin sen jälkeen pyörähtäen ympäri. - Mjaa, tämäkään ei kelpaa.. mumisin sille. - Noh nähdään ensikerralla! Taputin sitä takapuoleen ja livahdin ulos karsinasta. Jambon karsinaa vastapäätä oli Tiia kurkkimassa karsinastaan, joten tipautin porkkanan lehmänkirjavan tamman ruokakipthingy. Ihmeekseni sekin kielsi porkkanan ja pyörähti myös ympäri kuten Jambokin. - Mitäs nirsopoppoota täällä tallilla oikein on? Kun ei kunnon kansalaisen eväät kelpaa! moitin melko kovaan ääneen kurkkien edestakaisin Tiian ja Jambon karsinaan napaten porkkan takaisin itselleni. Lähdin hiippailemaan kotiin päin rouskutellen porkkanaa. - Minulle ainakin kelpaa tämä nirsojen hylätty porkkana, sen jälkeen kun olen pakertanut koulussa 7 tuntia ja päntännyt läksyjä kotona! Ihan mitä vaan kunhan se on ruokaa! tiuskin itselleni sekä tallille päin talsiessani kotia kohti. // tuo ruokakippo tulee tollalailla thingyksi. yh mikä loukkaus. 8[ //Waah, unohdin että Jaakkokin on leirillä. Joten muokkasin Jaakon chaoksi. : > Chao saa luvan leikkii Jaakkoo. ^_^ Ja hieno kuva tuli Annelta jälleen, kiitoksia!
|
|
|
Post by Anne on Aug 13, 2008 21:24:03 GMT 2
Jaakkokin on leirillä! Chao saaluvan hoitaa tallia.
|
|
|
Post by Jenna on Aug 17, 2008 9:00:32 GMT 2
Iloisia uutisia ~ 17.8.08 Tänään oli ihana päivä! Aurinko paistoi leppoisasti ja linnut laulelivat iloisesti. En voinut enään pidätellä sitä, purskahdin itkemään, sillä olin niin iloinen. Kiiruhdin tallia kohti kultainennoutaja perässäni jolkottaen. Vanhempani olivat suostuneet ottamaan koiran joka joutui silloin onnettomuuteen. Nyt olin saanut sen, ikiomaksi! Olin tutustunut siihen hieman kotona, ja ihan kuin se tuntisi minut jo, sillä se seuraa minua kaikkialle. Nimesin sen Rockyksi, Roki, Rokki. [ anteeksi oona, kun tuo lempinimi on hieman sun koiran niminen. 8< ] Eläinlääkäri oli sanonut sen olevan vielä nuori. Pysähdyin tienreunaan katsomaan koiraa joka pälyili ympärilleen epäluuloisena, mutta silti rohkeana. Se vielä aristi etutassuansa, mutta muuten se oli kunnossa. Pyyhkäisin naamaltani kyyneljuovia jotka olivat syntyneet itkustani. Kyykistyin koiran viereen joka kääntyi puoleeni hieman epävarmana. Ojesin käteni sitä kohti ja koira painoi päänsä kämmentäni vasten ja heilutteli häntäänsä. Painoin pääni sen kultaiseen ja pehmeään turkkiin. Nousin ylös pyyhkäisten kyyneleen silmäkulmastani. Koira haukahti ja lähti arasti tassuttelemaan eteenpäin, juoksin sen kiinni ja se lähti leikkisästi minua karkuun. Matka sujui nopeasti juostessani Rokin perässä. Saavuin talliin kasvoillani leveä hymy ja perässäni rotevahko noutaja. Aluksi ajattelin miten Rokki suhtautuisi hevosiin, mutta se näytti aika leppoisalta kulkiessaan karsinoiden ohitse. Ehkä se on ennen ollut hevosten kanssa tekemisissä ja joku oli sitten jättänyt sen heitteille. Sitten lopuksi vielä se onnettomuus.. Mietin ahkerasti. Kauempana vilahti kiireinen tallityttö, jolla oli valko-musta raitaiset hiukset. Tätä tyttöä ei ollut vaikea tunnistaa, varsinkaan kun se vielä yritti talutella temppuilevaa Siiriä ulos tallista. Suunnistin Jambon karsinalle ja kurkistin sisälle. Jambo varmaankin oli ollut tekemisissä sen entisen hoitajan, oonan koiran kanssa. Joten ajattelin että toivottavasti siitä ei tulisi ylimääräistä päänsärkyä. Livahdin karsinaan sisälle ja olin käskenyt Rokia olemaan paikallaan karsinan ulkopuolella, ja siihen se olikin kiltisti jäänyt istuskelemaan. Rapsuttelin Jamboa alahuulesta joka väpätti rapsutuksen tuottamasta nautinnosta. Kipaisin hakemaan harjaämpärin ja varusteet satulahuoneesta koira perässäni. Käskin sitä taas jäämään karsinan ulkopuolelle kun menin hoitamaan Jamboani. Harjailin kaikessa rauhassa hoitsuani karsinassa kun karsinanoven raosta pilkisti haisteleva kuono, jonka jälkeen näkyviin tupsahti karvainen pää jossa oli suloiset nappisilmät. Hymyilin koiralle ja päästin sen karsinaan, se ei varmaan halunnut olla yksin niin kauaa karsinan ulkopuolella. Jambo hörisi kiinnostuneena ja alkoi haistelemaan rauhallista koiraa. Katselin minulle tärkeiden eläinten tutustumista toisiinsa samalla harjaten Jambon valmiiksi. Taputin ruunaa, joka oli kiltisti suhtautunut Rokiin ja siihen kun se oli seissyt rauhassa minun harjatessani sitä. Kaappasin satulan syliini ja laskin sen hieman Jambon kaulalle, siitä liu'uttaen sen oikealle paikalle. Suoristin molemmilta puolilta satulahuovan. Laitoin satulavyön vielä melko löysälle ja kiristäisin sen vielä paremmin kentällä. Nappasin vielä suitset ja laitoin ohjat kaulalle. Tarjosin kuolaimia ruunalle joka otti ne kuuliaisesti, tänään se näytti olevan kiltisti ja temppuilematta. Mittasin remmit sopiviksi ja otin ohjat kaulalta käteeni. Varustauduin vielä itse ja lähdin taluttamaan Jamboa kohti kenttää. Kiristin satulavyön kentällä sopivaksi ja ja laskin jalustimet. Koira pysyi kiltisti kentän reunalla ja piti minua tarkasti silmällä. Laitoin vasemman koipeni jalustimeen ja ponkaisin satulaan. Säädin jalustimet sopivan mittaisiksi ja annoin käyntipohkeet hepalle. Kuljimme muutaman kierroksen pitkin ohjin kunnes keräsin ohjat ja kokosin hieman käyntiämme. Hetken päästä kun olin vaihtanut suunnan ja kokeillut pari kertaa pohkeenväistöä käynnissä, annoin ravipohkeet ja aloin keventää taas muutaman kierroksen ajan. Roki oli käynyt makuulteen nurmikon reunalle ja haukotteli unisena. Kokeilin nyt taas pohkeenväistöä ravissa joka sujui ihan hyvin, kun Jambo keksi että sillä olisi leikisti pissahätä ja meni keskelle seisomaan, saaden olla rauhassa hetkisen. Lopulta käskin sen reipasta ravia uraa pitkin vaihtaen suunnan. Istuin satulaan ja annoin laukka-avut. Aluksi ruuna kohensi vain raviansa mutta raipan näpäytyksestä se nosti kootun ja keinuvan laukan, jossa oli mukava istua. Laukkailimme kentällä auringon lämmittäessä kuumasti selkääni. Jonkin ajan kuluttua paita olikin liimautunut selkääni inhottavasti ja hiki valui otsaani pitkin. Pyyhkäisin kädellä otsaa ja pidätin Jambon käyntiin. Kävelimme uraa pitkin hetken ajan vielä, tasaten Jambon hengitystä. Kun hengitys oli nyt tasaantunut, taputin sitä kaulalle ja laskeuduin alas sen selästä. Nostin jalustimet ja löysensin satulavyötä. Nappasin ohjat kouraani ja lähdin taluttamaan kohti tallia. Roki oli iloinen kun palasimme ja loikki sen mitä pystyi aralla etutassullansa meitä ympäri. Käänsin Jambon karsinassa ympäri ja aloin riisumaan siltä varusteita. Rapsuttelin sitä siinä hetken kuiskien kaikenlaista sen korvaan, sitten minun oli mentävä kotiin syömään. Vein varusteet takaisin satulahuoneeseen ja kävin vielä antamassa ruunalle omenan. Taputin koirani päälakea ja lähdimme yhdessä kävelemään kotia kohti. Hymyilin edelleen leveästi silmät loistaen. Tänään oli ihana päivä! jenna ♥ jambo ja roki.
|
|
|
Post by Jenna on Aug 19, 2008 14:40:37 GMT 2
Kirmailua pitkin poikin virtuaalimaailmaa ~ 19.8.08 Tämmönen kuva kehkeytyi.. Jenna 20HM
|
|
|
Post by Jenna on Aug 22, 2008 19:58:44 GMT 2
Irvistelyä alá jenna & jambo ~ 22.8.08
Päivä oli leppoisa, aurinko pilkisteli välillä pilviharsojen lomista sekä pihalla pärjäsi ihan hyvin pitkähihaisella. Ei liian kuuma, eikä liioin kylmäkään. Roki ravasi vierelläni kun poljin tallia kohti.
Silloin se tapahtui, tämän päivän pilasi vielä enemmän koulun lisäksi se että pyörästäni alkoi kuulua kitinää ja natinaa kunnes poks! Ehdin jo luulla että pyöräni olisi pirstoutunut tuhansiksi sirpaleiksi kun jokin vinksahti siinä niin että en pystynyt polkemaan, sekä hetken päästä ohjaustankoni lensi kaaressa ojaan. Horjuin ja hoipuin pyörällä hetken matkaa kunnes tajusin pelastautua ja käytin satavarmaa laskeutumistapaa loikaten takapuolelleni keskelle tietä, pyörän suistuessa ojaan edelleen valittaen. Koirani oli samalla haukkunut varmaan äänensä käheäksi. Nousin hiekkatieltä putsaillen housujani hiekasta, voihkien samalla äkkinäistä päätöstäni pelastautumistavasta, jonka vuoksi lensin takapuolelleni maahan. Manailin pyörälleni heristellen nyrkkiä sille. "Että minun pitikin napata äidin vanha rotisko vajasta!" karjuin irvistellen pyörälle, joka oli varmaankin kaatopaikan laatutavaraa.
Vihdoin saavuin Jambon karsinan eteen huohottaen silmät suurina. Kuntoni oli varmaankin rapistunut muutamien viikkojen aikana. Se onkin aina ollut huippuluokkaa.. kröhöm. Hällä väliä. Roki haisteli ympärilleen innokkaana ja lähdinkin heti rääkkäämään itseäni enemmän ja huhkimaan lantakikkareiden kanssa, sillä hoitsuni taisi olla tälläkin hetkellä tarhassa, joten pystyisin siivoamaan karsinan. Pian kuskasin vanhaa ja rapistunutta kottikärryä Jambon karsinan eteen parkkeeraten sen siihen paikoilleen. Aloin pyydystelemään karsinasta lantakikkareita kottikärryihin.
Sain lapioidakin melko kauan ennenkuin kottikärryt alkoivat olla täynnä ja karsina melko hyvässä kunnossa. Roki katseli karsinan ulkopuolelta kuinka useita lantakökkäreitä lenteli sen ohitse. Tunkaisin vielä muutaman lantanökäreen kottareihin ja päällysteeksi talikon. Lähdin kiikuttamaan lantoja lantalaan kottikärryt uhkaavasti keikkuen. Noutaja oli lähtenyt perääni ja tepasteli takanani nuuhkien jokaista heinänkortta ja nurkkausta ohimennessä. "Hohhoh!" suustani pääsi kun sain kipattua lastini lantalaan. Sen jälkeen vein kottikärryt paikoillensa hämähäkin koristelemaan nurkaan, napaten mukaani karsinan pohjalle uusia kuivikkeita. Saavuttuani takaisin karsinalle aloin levittelemään kuivikkeita karsinaan ja vilkaisin viereiseen karsinaan jossa ei ollut ketään ja karsina kiilsi puhtauttaan. Se taisi olla Antun karsina jota Sastu oli innokkaana puunannut. :3
Lopuksi viimeistelin karsinan puhdistamalla kaikki kipot ja kapot ym. Eli harja kouraan ja hinkkaamaan. Roki oli alkanut kyllästymään siihen odotteluun ja päättikin järjestää jonkun show:n. Se lähti hoitajien huoneeseen vaivihkaa kun minä jäin putsaamaan kippoja. Vähän aikaa sinä hinkkailtuani sain hommat valmiiksi ja huokaisin syvään pyyhkäisten hihallani hiestä märkää olevaa otsaa. Suoristin selkäni vilkaisten ympärilleni etsien kultaistanoutajaani, jota ei näkynyt missään. Aloin karjua koiraani nimeltä hinautuen tallikäytävälle. "Hei! Pysäyttäkää tuo kirppukasa!" kuulin äkäisen tallitytön kiljaisevan. Hetken päästä näkyviin kirmasi Roki, suussaan jonkun viattoman tytön eväät. Nappasin koiran kaulapannasta kiinni ja kiikutin sen Jambon karsinaan kyykistyen ja aluksi toruen noutajaa, mutta nimihän kuvasti jo tätä koiraani joka nouti kuitenkin vääriä asioita. Sitten kun näin tytön punaiset kasvot aloin hyssytellä Rokia, mutta se ei ollut moksiskaan vaan mussutteli kähveltämiä eväitänsä. Tallityttö mumisi jotakin vihaisena kävellessään ohitsemme pää punaisena. Kun ryöstäjäni kohde oli kadonnut näkyvistä nousin seisomaan kulmat kurtussa, mutta se oli ollut kyllä niin huvittavaa että aloin nauramaan. Roki helutteli häntäänsä ja oli ylpeä siitä mitä se oli tehnyt. Luulenpa että koira ei ota sitä tavakseen, halusi vähän virkistystä arkeen.
Aukaisin tarhan portin ja tähystelin katseellani Jamboa. Kaukana, tarhan perimmäisessä nurkassa, seisoskeli minun hoitsuni! Jouduin kävelemään kauan kiertäen eilisiä kurakkoja. Viimein saavuin perimmäiseen nurkkaan jossa Jambo seisoskeli silmissä viekas katse. Hämmästelin sitä ja olin varuillani että se karkaisi, vaikka minulla ei ollut mitään mahdollisuutta saada sitä nyt kiinni jos se karkaisisi kulmasta. Lähestyin sitä varoen ja muutaman metrin päässä Jambo irvisti ja lähti kiitolaukkaa tarhan viertä kohti porttia. "Vooi ****!", päästin suustani ja löin käteni otsaan. Lähtien talsimaan takaisin kohti porttia närkästyneenä.
Portilla nappasin kiinni Jambon joka näytti vahingoniloiselta eikä se ryppyillyt vastaan. Pikimmiten lähdin taluttamaan sitä talliin sen irvistellessä vähän väliä.
Karsinan edessä, se keksi astua varpailleni. Päästin kiljahduksen joka katosi huulillani, ja suustani kuului vain pihahdus, sekä naamalleni vääntyi irvistys kivusta.
Viimein sain Jambon karsinaan ja tunsin kuinka kipu viilteli pottuvarpaassani. Roki oli tullut haukkumaan ja hätyyttelemään Jamboa kun se oli pelästyttänyt minut karsinassa tuuppaisten yhtäkkiä selkään, jonka seurauksena päästin kimakan kiljahduksen. Lopulta lähdimme kotia kohti, tämä päivä oli kulunut vain irvistellessä.
jenna ♥ jambo ja myös jokaiseen tulee roki. : > en jaksa kirjottaa sitä erikseen niin kirjotan vuan jambo ja jenna. :3 eli leikisti roki on myös mukana näissä sydän hommeleissa. :s
Jenna: 21HM
|
|
|
Post by Jenna on Sept 4, 2008 20:21:32 GMT 2
// onkos tuuli viä jambon hoitaja, kun ei oo näkyny? o:
Am I flying? ~ 4.9.08
Harjasin pitkin ja reippain vedoin ruunaa, se sätkähti leikillään jokaista pientä narahdusta tai liikahdusta. Ja silloin sain varoa etten saisi varpailleni uljaan hoitsuni massaa. Vähän väliä sain jäädä seinän väliin litistyksiin Jambopojan pelleillessä. Tänään päätin verestää Jambon taitoja esteillä, kun en ollut pitkään aikaan sillä hypännyt.
Vaihdoin puolta ja jatkoin sukimista. Ketjut kolisivat tallikäytävällä kun heppa nosteli rajusti päänsä ylös. Ulkona oli viileää ja sateen oloista, mietiskelin samalla saaden harjauksen valmiiksi. Nypläsin takut suoriksi sen harjasta jonka jälkeen lähdin hakemaan varusteita.
Satulan jonka huomasin satulahuoneessa Jambon kohdalla, ei edes näyttänyt satulalta, kun se retkotti siinä, satulahuopa ihan likaisena hiestä ja karvoista, niinkuin myöskin satulavyö. Satulakin näytti jotenkin rikkinäiseltä siinä läjässä. Irroitin satulavyön ja otin uuden tilalle. Heitin satulahuovan pyykkiin ja tarkistelin satulan vointia.
Pienen puunauksen jälkeen satula näytti paljon paremmalta ja kehtasin laittaa sen Jambon päälle. Nappasin suitset ja kipitin takaisin ruunan luokse. Nurkan takaa huomasin että Jossu rapsutteli innokkaasti Jamboa.
"Heissan!" hihkaisin kuuloetäisyydeltä tytölle joka aluksi pyörähti etsien äänenlähdettä.
"Ai moi! Löysin tälläsen säikyn pollen sätkimässä käytävältä kun tulin Riinan karsinasta", Jossu sanoi ja hymyili leveästi.
"Se on sen uusi päähänpisto, sen mielestä on tosi hauskaa astua hoitajan varpaille sätkimisellä", tuhahdin.
"Jaahas, no lähden hakemaan Riinaa tarhasta, kun nuo sadepilvet uhkailevat niin kauheesti", tyttö sanoi vilkaisten ulos ärtyisästi.
En kerennyt vastaamaan muuta, kun Jossu vetäisi kouraansa riimun, riimunnarun ja katosi sitten ulos. Kohautin harteitani ja taputin Jamboa kaulalle. Nostin satulan hieman kaulalle ja liu'utin sen paikoilleen suoristaen satulahuovan molemmin puolin. Kiristin satulavyö että en saisi poimia sitä kuralammikoista kesken matkan jos se sätkisi edelleen.
Muutaman hikisen minuutin jälkeen olin saanut suojat hepalle jalkoihin ja suitset päähän ilman mitään erityisiä ongelmia, sen sätkimisiä lukuun ottamatta.. Laitoin kypärän päähäni ja hanskat käteen. Raipan otin myös mukaani, ripustin lopuksi ylleni vielä turvaliivin. Sujautin ohjat Jambon pään ylitse ja lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia.
Vilkaisin taivaalle puolessa matkassa kohti maneesia, tummat pilvenlongat uhkasivat sadetta. Puristin käteni nyrkkiin ja manasin tätä ihanaa Suomen ilmastoa. Maneesille saavuttuamme astelin sisään ja katselin pitkähköä esterataa, jonka esteet olivat n. 60-70 cm luokkaa. Radan olin rakentanut heti tallille saavuttuani, laskin jalustimet sekä tarkistin vielä vyön. Mittasin jalustimet sopiviksi ja ponkaisin selkään. Jambo lähti jo kävelemään vaikka olin vasta puoliksi sen selässä.
Keräsin ohjat tuntumaan ja käskin laiskahkon hepan raviin. Menin muutaman kierroksen kevyttä ravia, kunnes päätin kokeilla laukkaa. Hop! Ja Jambo nosti laukan hienosti. Laukkasimme kierroksen verran kunnes käänsin ensimmäiselle ristikolle. Painoin pohkeet kiinni sen kylkiin, maiskautin sekä nousin kevyeeseen istuntaan valmiina hyppyyn. Ja kielto! Jambo kaahasi juuri ennen estettä vasemmalle minun lentäessa nurin esteen päälle. Onneksi ei käynyt pahemmin, sillä turvaliivi oli ollut tukenani ja turvanani. :3 Juoksentelin hetken pojan perässä kunnes se luovutti ja kapusin sen selkään uudelleen. Ohjasin sen takaisin ristikolle joka sitten hypättiin komeasti pienen raipan iskun avittamana.
Seuraavaksi lähestyin okseria. Annoin enemmän pohkeita, esteellä sain jälleen kyytiä ja lensin komeassa kaaressa maneesin pohjahiekkaan. Syljeskelin hiekkaa pois suustani Jambon osoittaessa mieltään esteestä, jota se nakersi kuin orava käpyä. Tarrauduin ohjista hieman turhautuneen oloisena, suoristin kypäräni joka oli hieman vinossa. Ponnistin uudelleen itseni selkään ja olin taas ratsailla valmiina lentämään. Sarjapystyesteet se loikkasi laiskasti tiputtaen B osan puomin, kun ei ponkaissut tarpeeksi korkealle.
Viimein pääsin radan loppuun, ja olin lentänyt radan aikana viidesti, yhtä komeasti kuin lintu. Loppuverryttelyssä olin saanut kuudennen ja toivottavasti viimeisen kerran kyytiä sarjapukissa. Lopulta kyllästyin lentämiseen ja ajattelin niitä lintuja jotka joutuivat pakkolaskuun melkein joka päivä. Ratsaille en jaksanut enään kavuta kipeiden paikkojen ja mustelmien vuoksi, joten taluttelin sitä hetken tasaten Jambon hengitystä.
Tallia kohti kävellessäni, puhkesi rankkasade enkä oikein jaksanut kiirehtiä talliin. Toisaalta saisin puunata hevosen kuivaksi koko illan, joten nopean päätöksen jälkeen juoksinkin jo kohti tallia.
Hoidettuani Jambon se kurkisti karsinan ovesta enkeli-ilmeellä, en voinut muuta kuin hymyillä ja mennä rapsuttamaan sitä. "Ihan hyvin sää kuitenkin hyppäsit, vaikka sainkin tänään hieman lentää! Ja luulen, että huomenna paikkani ovat hyvin kipeät..", voivottelin hoitsulleni sipaisten sen pehmoista turpaa joka värähti kosketuksesta.
jenna ♥ jamboherra
|
|
|
Post by Jenna on Sept 7, 2008 20:08:16 GMT 2
Rapsutteluhetki pikavisiitillä ~ 7.9.08 jootota, toi minä meni vähä pilalle. :3
|
|
|
Post by Jenna on Sept 13, 2008 20:25:52 GMT 2
Joku hullu on keksinyt ikuisuuden ~ 13.9.08
Tärisin tuulitakkiini kietoutuneena, ilma oli kolea vaikkakin aurinko paistoi taivaalla. Hampaani kalisivat tahtomattani, lähdin hyppelemään tallia kohti lämmitelläkseni. Hyräilin matkallani vaikka mielini ei ollut mitenkään erityisen iloinen, sillä ilmasto pystyi kuin pystyikin masentamaan ihmisen mieltä. Pieni ilonripe syntyi kauniista ruska-ajan maisemasta josta nautiskelin matkatessani hyvää vauhtia kohti Seppelettä.
Lämmin ilma tulvahti kasvoilleni avatessani tallin oven. Puhaltelin käsiäni jotka olivat kohmeessa ja melkein tunnottomat. Hieroin käsiäni yhteen ja läksin etsimään hoitsuni harjapakkia. Kipaisin ilmoitustaululle ja katsahdin tuntilistaan. Jambolla ei näyttänyt olevan tänään tuntia, joten päätin vain harjata sen. Minulla oli hieman kiire kotiin, sillä lähtisimme illan viettoon serkuillemme. Kahmaisin kouraani harjapakin ja suuntasin nokkani kohti odottelevaa eestinhepoa.
"Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus...", sanoin hiljaisella äänellä hamuavalle ruunikolle. Se pärskäti ja nosti katseensa minuun hamuttuani käteni ja taskuni läpikotaisin. Painoin pääni sen pehmoiseen karvapeitteeseen, siirtelin kättäni sen ruumista pitkin. "Liian kauan", kuiskasin lopulta sen karvaiseen korvaan ja käväisin hakemassa kumisuan ja kovan harjan. Palasin takaisin ja aloin pyörittelemään pehmeästi sukaa kaulalta aloittaen ja lopettaen peräpäähän. Suittuani harjasin kovalla harjalla pintaan nousseen lian. Ruuna osasi olla kiltisti jos oli oikealla päällä, se mussutteli tyytyväisenä päiväruokaansa minun harjatessani sitä. Vaihdoin puolta ja tein samoin tälläkin puolen. Hetken kaivelin harjapakista pehmeää harjaa. "Ahaa, kiinni jäit!" sanoin hieman korkealla äänellä ja tartuin pehmeään harjaan joka piileskeli suojien alla. Astuessani takaisin karsinaan Jambo tuli tutkimaan olisinko tuonut sille herkkuja. "Eih, päästä irti, ei sitä kannata syödä. Siitä saa vaan vatsanpuruja, hölmö", sössötin hepalle samalla yrittäen saada ruunan tiukkaa otetta irti harjasta.
Imeskeltyään harjaa, Jambo kyllästyi pahanmakuiseen tavaraan ja alkoi hamuamaan päiväruoan jäämiä karsinan pohjalta. Hymyilin sille ja taputin sen kaulaa jatkaen sitten harjausta. Pehmeällä harjalla harjasin myös sen pään ja koivet. Hetken siinä harjatessani kuulin hyvin lyhyen hirnahduksen ja lopun sitten tunsinkin varpaillani. Päästin kivun huudon ja aloin sörkkimään Jamboa pois varpailtani. Se liikahti hyvin hitaasti pois, jolloin hypähdin yhdelle jalalleni ja pitelin jomottavia varpaitani. Voihkin siinä jonkin aikaa kunnes katsahdin herraan, jolla ei näyttänyt olevan mitään hätää. Hieroin varpaitani ja hieman vetkuttelun jälkeen ruuna tuli katsomaan minua tuupaten hellästi käsivarteen. "Et sinä sitä varmaan tahaltesi", totesin ja rapsutin sitten hepoa ylähuulesta.
Olin saanut harjaukseni päätökseen, ja keskityin etsimään kaviokoukkua pakista. Löysin hieman raihnaisen ja kuluneen kaviokoukun jolla aloin sitten putsimaan sen kavoita. Ihme kyllä, työstä näkyi tulevan hienoa jälkeä vanhan kunnon koukullani. Loppu silaukseksi suorin sen harjan ja harjasin pään. Viimein hoitsuni kimmelsi valon kohdatessa sen karvan. "Nyt mun on aika mennä", kuiskasin surullisella äänellä Jambon korvaan. Rapsutin hetken vielä sen otsaa ja lähdin sitten iloisin mielin kohti kotia.
Sinä ja minä liikennevaloissa, Sinä ja minä slummitaloissa, Sinä ja minä aamukasteessa.
dingo ~ sinä ja minä
jenna ♥ jambopoju
|
|
eda
Uusi ihmettelijä
Posts: 20
|
Post by eda on Sept 19, 2008 7:42:01 GMT 2
Pikkutietä kävellessäni hyppelin pirteästi suu leveässä hymyssä. Odotin innolla päästä hoitamaan Jamboa, uutta hoitohevostani. Tallipihaan saapuessani katsahdin ympärilleni. "Hmm, Jamahuto...", mutisin ja vilkaisin ensimmäiseen tarhaan. Neljännen tarhan kohdalla vastaan köpötti ruunikko eestinhevosruuna. "Jambo!", hihkaisin ja avasin portin.
Rapsuttelin Jamboa tarhassa puhellen sille ystävällisesti. Se tarkasti taskuni herkkupalojen varalta, ja tuupatessaan turvallaan kaatoi minut kumoon. En pistänyt pahakseni, Jambo kun oli vain ystävällinen. Hölkkäsin talliin hakemaan riimun, ja törmäsin vauhdissa Sastuun.
"Öh, hei.", Sastu sanoi hieman vaivaantuneena. "Hei. Rensu on sitten sun.", vastasin vakavana ja katsoin Sastua silmiin. "Onnea vaan.", tokaisin ennen kuin Sastu ehti vastata, ja jatkoin matkaani varustehuoneelle.
Palasin tarhalle riimunnaru kädessä ja klikkasin sen ruunan riimuun. Talutin sen omaan karsinaansa, ja se kulki todella nätisti koko matkan puhtaaseen karsinaansa. "Jaakko ehti ensin", hymähdin ruunalle. Harjapakki näytti olevan karsinan vieressä, joten pääsin heti hommiin. Harjasin ruunan perusteellisesti kaikilla harjoilla, -myös pään, ja putsasin kaviot. Vein harjapakin varustehuoneeseen ja palasin satula ja suitset mukanani. Laitoin kamat Jambon ylle unohtamatta tietenkään erinäisiä jalkasuojia.
Maneesi oli vapaa, joten päätin mennä sinne näin aluksi. Vein Jambon keskihalkaisijalle ja nousin selkään. Alkukäynneissä havaitsin, että ruunalla oli mukavat ja pyöreät liikkeet, ja se oli hyvin eteenpäinpyrkivä. Pitkällä sivulla nostin ravin, ja menin harjoitusravia puolisen kierrosta. Laskin käyntiin ja aloin taivutella Jamboa pikkuympyröillä molemmin puolin. Nostin taas ravin ja menin ympyröitä ja muutaman askellajinvaihdoksen. Sitten nostin laukan.
Laukassa Jambo tuntui todella pehmeältä, mutta pieniä jarrutusvaikeuksia ilmeni kun pikkuruuna kiiti pilke silmäkulmassa ympäri maneesia. Pidätin ohjista hieman voimakkaammin ja Jambo hiljensi vauhtinsa ravin kautta käyntiin. Pysäytin ruunan, hyppäsin selästä ja pystytin muutaman miniesteen. Noustessani selkään Jambo vaikutti hyvin, hyvin innostuneelta. Viedessäni ruunaa esteelle laukassa tunsin olevani omassa elementissäni. Jambo hyppäsi jumalaisesti, innostuneesti mutta melko keskittyneenä.
Kun olin tehnyt loppukäynnit, kehuin ruunaa ja talutin sen talliin. Harjasin Jambon ja annoin sille ruoat kuppiin ja heinät verkkoon. Sen syödessä istuin varustehuoneessa putsaamassa suitsia ja satulaa. Nappasin riimunnarun ja kiirehdin karsinalle. Talutettuani Jambon ulos tallista, se aikoi rynniä kohti tarhaansa, mutta pysäytin mokoman pikkupiruilun alkuunsa. Avasin portin, laitoin ruunan sisään ja annoin sille namin. Sitten vein riimun paikoilleen ja lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Jenna on Sept 21, 2008 12:58:38 GMT 2
Devil or angel? ~ 21.9.08
Huokasin syvään astuessani talliin. Mikään ei olisi rauhoittavampaa kuin olla hevosten seurassa rankan viikon jälkeen. Tänään oli sunnuntai, päätin etten ratsastaisi tänään Jambolla, että se saisi levätä edes yhden ainoan päivän viikosta. Ajattelin että voisin vain siivota sen karsinan ja ehkä vähän syötellä viimeisiä vihreitä ruohoja sille. Haukottelin kuuluvasti, ja siitä sainkin muutamia huvittuineita katseita tallitytöiltä. Hieraisin unisia silmiäni ja käväisin hakemassa siivouskamppeet hoitsuni karsun eteen, sen jälkeen kipaisin hakemassa riimunnarun.
"Mitä minun kultamussukkani", sössötin Jambolle joka näytti olevan jotenkin ärsyyntynyt, sillä kun astuin sitä lähemmäksi se hirnahti kimakasti ja astui pari askelta taakse korvat luimussa. Katselin sitä hieman hämmästyneesti ja painoin sitten kulmani ryppyyn. "Äläs kuule hölmöile, tai se tarttuu pian muhunkin", tiuskaisin ja väistin sen äreää töytäisyä. Sain kuitenkin napattua sen harjasta kiinni ja pujotin riimun ruunan päähän. Jambo riuhtaisi päänsä ylös ja tunsin kuinka jokin revähti kädessäni, voihkaisin äkäisesti ja sen jälkeen mutisin jotakin kiukkuisesti. Lähdin taluttamaan kiemurtelevaa Jambo ulos tallista.
Ärähdin avatessani tarhan porttia, sillä jokin lihas sanoi itsensä irti ja kipu viilsi lihakseni poikki. Mulkaisin vierelläni seisovaa ruunikkoa eestinhevosta, mutta lopulta mietin että ei se nyt sitä tahalteen tehnyt. Jambokin varmaan ajatteli että onpas siinä hentoliini tytteli kun sen lihakset murskautuvat noin helposti. Sipaisin kipeää lihastani mutta talutin sitten Jambon sisään kun se oli tuupannut minua terhakasti selkään ja olin lentää kumoon kuin korttitalo. Päästin herran irti ja se lähti nelistämään kuin raketti niin kauas kun pystyi. Viimein kun aita alkoi lähestyä se jarrasi muutamaa senttiä vaille ennenkuin olisi syöksynyt aitaa päin. Sen jälkeen se starttasi uudelleen vasemmalle ja heitti muutaman suuren pukin. Tuhahdin ja pudistelin päätäni kääntyen sitten portille päin ja lähtien kävelemään sitä kohti.
Juuri kun sain portin auki, tunsin selässäni taas kipakan töytäisyn ja lensin kuin leppäkeihäs maahan. Sitten tunsin kuinka voimakas ilmavirta tuuletti ylitseni ja tällä kertaa vapaudesta pukitteleva hoitsuni viiletti jo kauempana. Säilyin muuten, mutta sen huomasi selvästi kuinka säikähdys levisi kasvoilleni. Se kuitenkin pakeni yllätävän nopeasti sillä naamani alkoi punertua. Puin nyrkilläni ja nousin tomerasti pystyyn läksien sitten karkulaisen perään. Matkalla kirosin hampaideni välitse ja painelin ruunikon karkulaisen perässä niin nopeasti kuin suinkin pystyin. Se oli kuitenkin turhaa, sillä tietystihän hevoset juoksevat nopeampaa kuin ihmiset.
Pysähdyin tasaamaan hengitystäni ja pyyhkäisin hiallani otsaa. Jambo oli jäänyt nauttimaan vielä vihreistä ruohontupsuista pienen kuusen viereen, kokeilin maastoutua ja nappasin pienen oksan pätkän ja aloin ryömiä maassa oksa pään päälläni. Toivoin että kukaan ei huomaisi minua, sillä tämä oli hyvä suunnitelma. Vaanin suuren kiven takana kunnes tunsin selässäni tökkäisyn. "Moi Jenna! Mitä sää siellä kiven takana lymyät ja leikit jotakin armeijan sotilasta?" kuulin ja äänestä päätellen se oli Karo. Käännähdin häneen päin ja huomasin naamalle vääntyneen virneen.
"Ehh, tutkinn .. muurahaisia!" valehtelin huonosti ja piilotin nopeasti oksan selkäni taakse.
"Ja mitä taivaan ihmettä tuo Jambo tuolla laukkailee?!" tyttö sanoi korottean ääntään. Loikkasin pystyyn jäykistyen sillä huomasin että se oli lähtenyt muualle.
"Voi itku!" manasin ja läiskäsin käden otsaani. Olin tosissani kyllästynyt tähän pyydystämiseen ja rypistelin kulmiani.
"No eipä ole vaikeata arvata mitä se tuolla tekee!" tiuskaisin ja vilkuilin kulmieni alta Karon kysyvää katsetta.
"Ehkä mää päästin sen tuonne ihan hyvikseen laukkailemaa, eiks je?" mutisin ja jatkoin sitten äkäisesti.
"No se karkas!" kivahdin ja Karoliina oikein säpsähti, mutta sen jälkeen sen silmät alko loistaa.
"No sepä kiva, eihän siinä sitten mitään, jatkakaa hippasianne", Karo virnisti ja jatkoi sitten matkaansa. Kirosin uudelleen kun tyttö oli poissa kuuloetäisyydeltä ja tempaisin itseni matkaan jälleen.
Lopulta löysin karkulaiseni Riston tarhan luona, se hörisi vaaleanrautiaalle ruunalle kun saavuin sen luokse. Sain onnekseni tarrattua sen riimuun. "Sainpas sinut kiinni karkulainen!" huudahdin voitonriemuisena, ruuna kavahti ja katseli minua kummastuneena, mutta lähdin viemään sitä pitemmittä puheitta takaisin tarhalle.
Levitin uudet purut karsinaan ja katselin onnistunutta työtäni. Olin siihen tyytyväinen, joten lähdin viemään tavarat takaisin paikoilleen ja talsin hakemaan Jamboa tarhasta. Matkalla ajattelin ääneen ettei minun tarvitsekaan syötellä sitä, sillä se oli varmaankin syönyt vatsansa täyteen karkumatkallaansa.
Aukaisin tarhanportin ja aloin etsiskellä Jamboa, onneksi se oli melko lähellä ja saatoin päästä sinne nopeasti. Hoitsuni ei lähtenyt karkuun vaan jäi kiinni, mutta näytti jotenkin viekkaalta kun lähdin taluttamaan sitä takaisin talliin.
Rapsutin Jamboa kaulasta, se kihnutti päätänsä ruokakulhoon joka liikehti voimakkaassa rapsutusliikkeessä. Heristelin sille etusormeani mutta herra vain pärskäsi ja nappasi sormeni suuhunsa. Silmäni revähtivät suuriksi ja kiskaisin arvokkaat nahkakeppini takaisin talteen. Ruuna silmäili hetken minua ja alkoi sitten tutkiskella taskujani. Työnsin sen turvan hellästi pois ja kaivoin kuolaisesta taskusta sille sokerinpalan. Jambo hörähti tyytyväisesti ja hamusi sen suuhunsa. Taputin sitä lopuksi kaulalle ja lähdin talsimaan kotia kohti.
You look like an angel, Walk like an angel, Talk like an angel. But I got wise. You're the devil in disguise, Oh yes you are. The devil in disguise.
Elvis Presley - Devil In Disguise ;3 jenna ♥ jamboh
|
|