Tallikirja 2010

[Anne]

by Artsi:

5.10.2010

Pistin aamusumpin tulelle ja vilkaisin oman peilikuvani heijastavaan ikkunaan. Pimeys jäi lasien tuolle puolen, mutta oli siellä. Valmiina ahmimaan viimeisetkin voimanrippeeni ja uuvuttamaan minut pelkällä olemassaolollaan. Tappi laahusti tuvan puolelle, korisi huomenet ja istahti pöydän ääreen. Kun tarjoilin kofeiinimyrkyn hänen eteensä, oli serkkupoika lipunut taas höyhensaarten tuntumaan ja retkotti pää sanomalehden päällä kastellen sen kuolallaan.

Kalautin kupin serkun eteen, niin että hän hätkähti ja alkoi litkiä kuuliaisesti kahvetta. Päivä alkoi taas paremmin kuin hyvin.

Ikkunasta kajasti liikkuva valo ja huomasin Chaon Bemarin kaartavan parkkipaikalle. Pian ovi kävikin ja neljän jalan kopina kävi eteisen läpi. Orjatarkaksikko liittyi harmaaihoiseen joukkoomme, ja ei suinkaan väriä tuomaan. Tai noh, Rosin poskille nousi nykyään helposti puna, jos vain kohottelin kulmakarvojani oikeassa taajuudessa, mutta nyt en ollut sillä tuulella.

- Päivän ohjelma: Chao kiikuttaa parakkilaiset ulos, Rosita lappaa niiden paskat. Me Tapin kanssa hoidamme aamuruokinnat päätallissa—
- Päätallissa? Ros naurahti ivallisesti. – Neljän konin vanha, luhistuva navetta se on eikä mikään päätalli.
- Neiti Hienoperse Rosita ei ilmeisestikään osaa arvostaa työnantajansa tiloja, julistin. – Jatkakaamme silti. Kopse, Rambo, Pimu ja Foxi jää sisään ja sillä aikaa kun me miehissä hoitelemme pikku- ja uuden tallin, te tylleröt, laitatte Kopseen ja Rambon ajokuntoon. Vetäisemme niillä kiekat radalla ja sillä aikaa tuotte Voxin ja Pimun valjastettuina radalle. Jatkamme töitä niillä ja te puolestaan jäähdytätte pojat.

Jatkoin samanmoista paasausta hetkisen ja tytöt kuuntelivat ohjeistustani kohtalaisen tympiintyneinä. Kun olin päässyt lounaan jälkeisiin tapahtumiin, keskeytti Chao minut:

- Muistathan, että se uusi vuokralainen tulee tänään?
- Tänään?! sylkäisin osan kahveista jo kuolaantuneelle aviisille. – Enhän mä ole perkele kuin jutellut sen teinipimun kanssa kerran. Ja nyt on jo tunkemassa kopukkaansa tänne?
- Mutta tunkee sulle myös rahaa, täyden vuokran tästä kuusta.
- No, ehkä mä saan sitten senkin sovitettua jotenkin tähän päivään, huokaisin.

Olin kuitenkin helpottunut, että olin saanut parakin remontin valmiiksi pari päivää sitten. Lotta viihtyi hyvin tarhakaverinsa, Minsan, kanssa parakeilla. Ja nyt saataisiin vielä Foxillekin seuraa. Sekä sitä massia, kuten Chao oli vittumaisen piikikkäästi juuri tuonut esiinkin.

- Ja eikun hommiin, sanoin ponnettomasti ja patistin porukat ulos tuvastani.

Keskipäivällä, kun olin jo parit hiitit ajanut ja päivä oli lähtenyt rullaamaan, kaarsi hevoskuljetusauto pihaan. Mikrolämmin valmiskalakeitto hyppysiäni poltellen siirryin kolealle pihalle katsomaan uutta vuokranmaksajaa ja uutta hevosta, jonka kanssa se varsinainen taisto tulevaisuudessa käytäisiin. Toki kävisin omistajankin kanssa mieluusti erinäisiä taistoja, jos vain tämän pärstävärkistä löytyisi tarpeeksi symmetriaa ja povesta pulleutta. Mutta ei siitä sen enempää, nyt olisi oltava asiallinen, ainakin siihen saakka, kunnes vuokrasopimus olisi allekirjoitettu.

Kuljetusautoa ajoi Chao. En aivan käsittänyt, missä vaiheessa kiireistä päivää piika oli lähtenyt hakemaan konia, mutta kuljettajan paikalta se mentholinhöyryinen typykkä kömpi ulos. Ja apukuskin puolelta uuden vuokrahevosen omistaja, kohtuuhemaiseva vaaleaverikkö.

- Artsi, tässä on Lexie, Chao esitteli minut veikeäsilmäiselle neidolle.
- Vai että Lexie thö Se----, lopetin lauseen kesken nähdessäni Chaon tiukan pään pudistuksen ja kaulan katkomista kuvaavan käsiliikkeen. – Siis Lexie, hauska tavata.
- Ja tässä on Laaksosen Arto, Chao jatkoi pokka pitäen, Lexielle puhuen.
- Hei, Lexie sanoi ja ojensi hennon käden puristettavaksi.

Tartun valkeaan kätöseen ja puristin sitä innolla. Ehkäpä liiankin innolla, koska tyttö veti kätensä pian pois ja kurtisti kulmiaan.

- Vai että suokki sulla oli? kysyin ja katsahdin kuljetusautoon päin.
- Joo, Merri. Neljä vee, peruskesy, Lexie vastasi hiven ylpeyttä äänessään.
- Peruskesy? No, sittenhän meikä pääsee helpolla, naurahdin. – On nimittäin totuttu kaikenmoisiin kaistoihin täällä.
- Asia, josta en kehuskelisi heti alkuun ventovieraille, mahdollisille vuokralaisille, Chao mutisi avatessaan lastaussiltaa.

Kuljetusvaunun ovi avautui ja Lexie kiiruhti liomitetun pollensa luo. Pian blondi talutti ulos typertyneen, leveärakenteisen suomipollen.

- Onpas komia, ähkäisin ja tungin norttia huuleeni.
- Eikös? Merri se on nimeltään, Lexie sanoi.
- Sopii varmasti Röllin kanssa tarhakaveriksi, semmoisen nuoren pohjiksen kanssa, selvensin.

Lexie nyökkäsi ja talutteli hevostaan pihalla.

- Merri asuu tässä pihaboksissa, esittelin Lexielle pikkutallin karsnioita. Toi naapuri, Foxi, on rauhallinen ruuna, joten ongelmia tuskin tulee.

Lexie vei Merrin karsinaan ja alkoi riisua siltä kuljetussuojia. Suomenhevonen ampaisi heti sille jätetyn heinäkasan kimppuun.

- Mulla on sopimus tuolla tuvassa. Ja kalakeittoa, jos maistuu, sanoin isännällisesti. – Saarioisten.

Lexie nyökkäsi jälleen kerran ja seurasi minua tupaan. Chao ja Ros istuivatkin siellä jo eväitään syömässä. Ojensin Lexielle pari kopiota sopimuspaperista, jotka olin jo aiemmin allekirjoittanut. Kun Lexie oli saanut nimet paperiin, sanoin:

- Tervetuloa jengiin, Sexi-Lexi.

Lexien ilme oli hieman pölmistynyt, mutta Chao sanoi:

- Älä välitä, Lexie, tuohon tottuu. Noin tunnissa.
- Tottuuko? Lexie hönkäisi vai virnisti. En tiedä.

[Ros]

13.11.2010 (pahoitteluni jo etukäteen ;>)

Raahasin vaivoin kilisevä reppuni tuvan viileään eteiseen. Lihava kissa livahti juuri ja juuri kantamusteni alta pois, kun kapsäkki kumahti maahan.

- Tuon äänen kyllä tunnistan!, kuului Arsen pahaenteinen ääni olohuoneesta.

Näytin herralle peukkua oviaukosta ja avasin yhden pullon. Kulautin puolet alas kertarykäisyllä ja heitin tupakan huuleen. Pihalla harmaa syysilma otti minut syleilyynsä sateen ja tuulen voimin. Tupakka oli sammua ja kiroten kaivoin sytkärin uudelleen povaristani.

Muita ei vielä näkynyt.. Olihan kuitenkin vasta iltapäivä ja Chao oli päättänyt pitää "parisuhde-päivän" tänään käymällä Jaakon kanssa jossain hevosrompe-liikkeessä. Jossu hääräsi kai ponihelvetissään ja nuoremmat kaiketi olivat käyneet jo aamupäivällä ja odottelivat kotona lauantaisaunaa.. Sain siis touhuta rauhassa. Kulautin loppupullon alas ja tumppasin röökin oven pielessä. Tallin tuoksu oli huumaava ja sai hyvälle tuulelle samantien.

Tartuin luudanvarteen ja aloin lakaista päiväheinien jäänteitä pois. Osa oli onneksi saanut appeensa tarhaan, eikä tallissa rouskuskuttanut kuin pari konia. Börjekin oli Svanten kanssa tarhassa, joten pikkutallissa ei olisi ketään. Päätin, että käytävän jälkeen olisi joka tallin elikoiden kamppeiden vuoro.

Kun päätallin käytävä oli puhdas ja pienenpienkin tallien hevosten valjaat puunattu, yksityisiä lukuunottamatta, hilasin itesin hämärtyvään iltaan ja sytytin voiton tupakan. Yksinäisyys alkoi kalvaa sisälläni. Tuuli ulisi valittaen nurkissa ja pyöritti kulahtaneita lehtiä pitkin pihamaata. Yksinäinen lihava hiiri lyllersi oviaukosta sisään odottamaan kissan kynsiin joutumista.. Nostin katseeni kohti päärakennusta, jossa kajasti kelmeä valo. Päässäni alkoi pyöriä parin viikon takainen keskustelu..

"- Ai sä myönnät olevas mun hoito?"
"- No en kai mä oo sitä ikinään kieltänytkään.. Äijähän se on tässä viime viikot luikkinut häntä koipien välissä."
-"Ai oot katellut mun häntää enemmänkin? Ettet vaan haluaisi lisää?"

Tumppasin röökin ja päässäni kaikui lause "- No, soittele sitten, kun haluat."...

Huokaisin syvään, kokosin itseni ja lähdin harppomaan päättäväisin askelin kohti tupaa. Huomasin kenkien määrästä Arsen olevan yksin kotosalla.. Heitin kenkäni hajalleen lattialle.. Peilin edessä avasin hiukan enemmän kaula-aukkoani ja luikin olohuoneeseen..

- Artsi..?, sanoin pehmeästi.

- Niin...?, mies sanoi ja käänsi katseensa laiskasti ovelle.

Silmät nauliutuivat jonnekkin leuan alle ja vain yksi kulmakarvan nosto riitti miehelle merkiksi....

[Anne]

by Arsti:

14.11.2010

Uuden tallin ovi narisi kirskeästi, kun suljin sen perässäni. Myrsky hörähti, Börjen karsinasta tuijotti kelmeä silmäpari. Myös sarja hampaita vilahteli muka uhkaavasti ja päästin sadatuksen. Valo välkähti päälle ja valkoinen pikkuponi luimisti korviaan.

- Huomenta vaan sullekin, mutisin, vaikken yleensä hevosia sinutellutkaan. – Taidat olla yhtä äksy kuin emäntäsi tiettyyn aikaan kuukaudesta.

Börje veti korviaan taaemmas, jos vain mahdollista, ja päästi sian röhkäisyä muistuttavan äänen.

- Tässä, ota vähän sapuskaa, jos vaikka mieli virkistyisi, lapoin heiniä ensin Börskälle, sitten Myrkylle.

Konit upottivat turpansa heinäkasoihin ja rauhoittavan rouskinta täytti pienen tallin. Jätin pollet kahdestaan ja jatkoin aamuruokintaa pikkutallilla. Rölli oli ovella odottamassa ja tukki järkälemäisellä olemuksellaan ovensuun.

- Taakse, poika, maisk maisk, painoin Röllin karvaista rynnästä ja ori ottikin pari askelmaa taakse.

Heitin pohjoisruotsalaiselle heinät ja pujahdin sen ohi viemään Surkulle samanmoisen satsin. Viereisessä karsinaviritelmässä paukuteltiin jo seiniä; Merri oli nopeasti oppinut heinänjakelun rutiinit ja äänet. Aukaisin Merrin oven yläosan ja ori työnsi punaruskean päänsä ulos. Sen silmät vilkkuivat kelmeässä ulkovalossa, joka paloi tallin kulmalla.

- Tässä, sanoin lyhyesti ja avasin oven alaosankin heittääkseni heinäkasan suokille. Fox sen takana malttoi odottaa heiniään rauhassa, hörisi korvat ojossa, mutta leppoisasti.

Aamutalli osaltani alkoi olla valmis, kohta raijaisin osan hevosista ulos, mutta sitä ennen ehtisin nauttia lisää vatsankorvennetta.
Ros oli luikkinut parakkilan aamutallia suorittamaan. Kävihän se kätevästi, kun kerran oli herännyt talolta. Olihan se hieman yllättänyt, kun Rosita oli niin innolla syliini hypännyt. Ei pitäisi olla miehellä valittamista. Joku kuitenkin mieltäni kaihersi, kaikki ei loksahtanut kohdilleen. Aloinko tulla vanhaksi, kun tuntui että tarvitsin muutakin villejä makuuhuonesessioita nuorten typyköiden kanssa? Sielunkumppanuutta vai mistä helvetistä ne naiset yleensä hölisisvät? Vai olinko vielä kiinni edellisessä naisessa? Sekin oli mahdollista. Hieraisin ohimoitani ja ravistin harteitani. Ei helkutti, liika miettiminen ei ollut vahvoja puoliani. Pahimmassa tapauksessa sitä saattaisi vielä joutua kasvotusten itsensä kanssa.
En ehtinyt aukaista talon ovea, kun jo näin Rosin palaavan raviadalta.

- Mites parakkilassa?
- Samaa vanhaa, Ros vastasi ja puisteli puruja polviltaan.
- Kahvia? yritin lisätä kysymyksen perään jonkin pehmentävän hellittelynimikkeen, mutten saanut sellaista muodostettua.
- Joo.

Hiljaisuuden vallitessa astuimme tupaan ja aloin hääräämään kahveja valmiiksi.

- Ostin muuten Pimulle satulan, Ros sanoi.
- Ahaa.
- Ajattelin alkaa pian treenaamaan ratsastusta.
- Mun kanssa vai hevosella? sain heitettyä.

Vaivautunut hiljaisuus laskeutui taas. Ros tuijotti tiukasti pöytää, mutta nosti kohta katseensa ja sanoi naurahtaen:

- Tää meijän juttu taitaa tarvita viinaa.
- Ja paljon, virnistin jäykästi. – Sori, musta vaan tuntuu, etten mä ole…
- Mitä?
- …Ihan kunnossa, sanoin ääni hieman värähtäen. Harvoin sitä tuli kenellekään heikkouksiaan näytettyä.
- Siis ootsä sairas?
- En, en. En vaan ole oma itseni, vähän väsynyt vaan.
- Ota susta nyt sitten selvää. Et taida tietää itsekään mitä haluat, Ros tuhahti ja hiplasi mustia, lyhyitä hiuksiaan.
- En taida, mutisin ja tunsin itseni heikoksi.

[Ros]

14.10.2010 - nyyhkyä!

Ilta-appeet oli jaettu kunnialla ja saatoin livahtaa Börjen karsinaan. Istahdin rouskuttavan ponin viereen ja nojasin seinään. Avasin koff-tölkin ja otin nautinnollisen pitkän huikan. Tän verran saattoi itseään palkita.. tai lääkitä. Enempää ei voisi edes ottaa, koska Subaru seisoi pihassa odottaen kuskaamista takaisin yksinäisen kämppäni pihalle.

- Kyl sulla on helppoa..., sanoin Börjelle.

Poni käänsi vaalean päänsä minua kohti ja rouskutti heinäänsä.

- Sulla ei oo muuta elämää ku nuo sapuskat, kaverit ja lenkkeily.. Ja parisuhdeasiat on sitä, että kerran tuuppaat jotain ennalta sovittua tammaa ja se on siinä.. Ei tarvi koskaan puida jälkikäteen..., mutisin orille joka kuunteli minua korva sojottaen.

Itsesääli syövytti mieltäni.. Miehet.. Mikä ihana ja niin vitun turha lajike.. Tätäkö elämäni kaksilahkeisten kanssa olisi.. Satunnaisia sänkyhetkiä, jotka veivät vähän lähemmäs sitä tunnetta, jota kaipasin... Mutta hävisivät sitten savuna ilmaan seuraavana päivänä vastapuolen vaivautuneen hiljaisuuden ja "tää oli tässä"-ilmeen kera.

- Älä ikinä ihastu... Pidä mielessä..., kuiskasin ponille, joka tuhahti heiniinsä häntäänsä huiskaisten.

Mietin viime aikaisia epätoivoisia miesseikkailujani... Jaakko.. No sen kanssa alkuun meni hyvin ja sitten taika raukesi, tiet erosi ja sen jälkeen sillä olikin jo Chao.. Kimi, joka päätti lykkiä naapurin likkaa ja homma meni jäihin, ahtojäihin.. Artsi.. No.. Vaikka ajatus Arselan emännöinnistä olisi toki houkutteleva, olisin Arselle yhtä arvokas kuin tyhjäksi ryystetty tölkki kädessäni.. Tuhahdin ja paiskasin tölkin karsinan oven yli seinään.

- Perkele..., sanoin tukahtuneesti ja lyyhistyin takaisin istumaan.

Kapsahdin orin kaulaan ja se hörähti hiljaa. Yksinäinen kyynel karkasi poskelleni. Börje hamusi hellästi hiuksiani ja puhalsi kasvoilleni. Yllättävää kyllä, minusta oli tullut herran oma ihminen.. Se, joka sai koskea, paijata ja tehdä mitä vain saamatta päivittäin puremia.. Nykyään ori jopa hörisi minulle aamuisin ja hirnui tervehdyksiä tarhastaan ohi kulkiessa..

- Onneks sentää ees siä tykkäät musta edes vähän.., kuiskasin orille ennenkuin hiivin pimenevään iltaan.

[Ros]

15.11.2010

Jalat notkahtivat uhkaavasti astuessani ulos autosta.. Eiliset "pari" parantavaa olivat venyneet useampaan lähikuppilassa.. Muistikuvat illasta olivat hämyisät, mutta onneksi ystäväni oli pitänyt minusta huolta. Nyt uusi päivä näytti huomattavasti paremmalta. Murheet oli tällä kertaa hukkun viinaan ja olin taas vakaasti päättänyt, että perjantai ja lauantai on bilepäiviä ja muut ollaan asiallisesti. Nakkasin röökin huuleen ja kaivoin pakasta vedetyn, hienon montésatulan ja uudet suitset takapenkiltä.

Marssin satulan kanssa tallille, jossa Arse koukki perse pystyssä jotain heinäkasasta.

- Katohan!, heitin tahallisen tekopirteänä saadakseni miehen pelästytettyä.

- Jaa mitä..?

- No tätä satulaa urpo.. Siä saat jossain vaiheessa sitte talutella meitä, jahka päästää vauhtiin Pimun kans ja jos kaikki menee hyvin ni kohta myä jo vallotetaan likan kanssa montératoja.., sanoin silmää iskien ja hyppelehdin Pimun luokse.

Raotin karsinaa ja ojensin käteni, kohti lehmämäisen leveää turpaa. Pimu hönkäisi mulkoillen, mutta asteli sitten lopulta luokseni. Rapsutin sen leveää kaulaa ja suukotin tamman poskea. Pimu tuhahti hiljaa ja tömäytti takasellaan lattiaa.

- Kato mitä mulla on sulle täällä..., sanoin rauhallisesti ja ojensin satulan tamman haisteltavaksi.

Pimu nuuhki satulaa yliampuvan innokkaasti joka puolelta. Hymy nousi huulilleni neitoa seuraillessa. Kun tutustuminen oli hoidettu ja Pimu otti taas askeleen poispäin liu'utin kättäni sen kaulaa pitkin. Kun tamma otti tämän lihastakaan väräyttämättä liu'utin satulaa kaulaa pitkin.

Pimua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, joten saatoin vetää kevyen pikkusatulan oikealle paikalle. Olihan tammalla toki olleet jo silat selässä, mutta koskaan ei nuoren hevosen kanssa voinut olla liian varma. Heitin satulavyön kiinne ja vedin jalustimet alas. Edelleen tamma möllötti paikallaan ja katsoi minua korvat laiskasti sojottaen.

- Jaaha.. Huomenna sitten kävellään se kapistus selässä ja koitetaan roikkua..., tuumin tyytyväisenä ja nappasin satulan pois.

Pimu nuuhkaisi satulaa vielä kerran laiskasti pujotellessani sen turvan ali ovelle. Päätin palkita tamman "urotyön" harjausoperaatiolla, joten nappasin sen harjapakin oven viereen.

En jaksanut sitoa tammaa edes kiinni, koska se oli selvästi perinyt lehmämäisen luonteen äidiltään. Nytkin Pimu vaan seisoi jalkaansa lepuuttaen alahuuli lerpallaan ja kuunteli laiskasti tallin ääniä.

Kävin siis karva ja pöly lentäen tamman kuontalon kimppuun. Pimu lähinnä nukkui, hyvä kun ei kuorsaus kuulunut. Kumisuan kanssa tamma hiukan jo heräsi ja venytti päätään typerään asentoon sään kohdalta rapsutellessa. Kaviot neiti nosti kuin konkari ja lepuutti raskasta kaviotaan niin rennosti hentoista jalkaani vasten, että jo toisen kanssa oli hiki pinnassa.

Kun viimein laikkulehmämme kiilsi puhtauttaan saatoin huokaista helpotuksesta. Taputin tamman takamusta ja hiivin pimenevään iltaan tupakalle.

[Ros]

16.11.2010

Sain viimein vedettyä kunnolla henkeä. Selkään sattui ja ilmat olivat pasahtaneet pihalle. Olotilaani ei helpottanut yhtään Artsin pilkallinen nauru herran pidellessä teutaroivaa tammaa käsipuolessaan.

- Hiljaa idiootti! Ootsä hengissä?, Chao kysyi kyykistyen viereeni.

- Joo.. Vaan itsetunto sai kolauksen..., sanoin yhtä henkeä haukkoen.

- Ja sä itse myös..

- Pyh! Miä oon terästä!, julistin ja kompuroin ylös.

Niin. Olimme alkaneet totuttaa Pimua painoon selässään, alkuun menikin hyvin, mutta kun olimme lähteneet liikkeelle minä selässä roikkuen oli alkanut täysi sirkus. Taisin tippu siinä kolmannen tai neljännen pukin tienoilla. Syljin hiekat suustani ja kompuroin tamman luokse.

- Uusiksi..., sanoin määrätietoisesti.

Chao tarttui toiseen riimunnaruun ja minä lötkötin perse pystyssä tamman selässä. Pimu otti pari haparoivaa askelta. Suljin silmäni, mutta turhaan. Tamma lähti liikkeelle ja pian se kulki rennosti taluttajiensa välissä. Välillä ruskeat korvat kävivät kuulostellen takana, mutta muuten neito näytti hyvin ryhdikkäältä ja innokkaalta.

- Ai prkele.., mutisin kuvetta vasten.

- Noh..? Chao kysyi.

- Mun hinkit kasvaa kohta sisääpäin jos roikun täs enää kauempaa.., mutisin ja Chao remahti nauruun.

- Häh?!, kuului Artsin hömelö kysymys.

- Ei mitään.. Kommunikoi sä sen perspuolen kans ni mä pidän huolen tästä päästä.., Chao heitti silmää iskien.

En edes halunnut tietää herran perus-irstasta ilmettä. Vielä pari kierrosta minua kidutettiin tallipihassa, kunnes tamma pysähtyi töksähtäen. Huokaisin helpotuksesta ja liu-uin alas, kuin kuollut norppa ja taputin tamman kaulaa.

- Yhtä hieno ootku äiteeski.. Ja aina vaan hienompi susta tulee.., kehuin Pimua ja näytin taluttajille "tedän jälkeenne"-eleen tallia kohtaan.

Arse painui jonnekkin omille teilleen ja saatoimme Chaon kanssa harjata tamman rauhassa ja juoruilla miehistä, hevosista, maailman menosta ja mistä naiset nyt yleensä puhuvatkaan.

[Ros]

20.11.2010

Lumi narskui Subarun renkaiden alla ja renkaat sutien pääsin parkkiin omalle paikalleni. Läimäisin oven kiinni ja vedin pipon syvemmälle päähäni. Hengitys höyrysi kirpeässä pakkassäässä. Heitin tupakan huuleen ja vedin sauhut ja lähdin liukastelemaan kohti lato-tallia. Vedin röökin loppuun lumista maisemaa ihaillen ja tumppasin sen hankeen oven suussa.

Ovi aukesi narahtaen ja hetken loisteputket välkkyivät katossa. Hevoset katselivat minua uneliaina, mutta selvästi nälkäisinä, joten suuntasin samantien rehuvarastoon sotkemaan appeita. Tutkailin tarkasti taulukoita ja pian olikin viisi ämpäriä jonossa odottamassa.

Ensin päätin viedä appeet Pimu-raukalle, joka sai kökkiä yksikseen ulkoboksissaan ja tietenkin sinne päästäkseen sai pohrata koko tallin ympäri.

Pienen liukastelelun, kiroamisen ja noitumisen jälkeen pääsin Pimun karsinan ovelle ja avasin puolioven ala-osan. Paksu turpa työntyi oven alitse ja nuuhki ämpäriä.

- Noh! Väistä!, komensin tammaa, joka otti kaksi vastahakoista sivuaskelta.

Heitin rojut kuppiin ja tamma oli teilata minut kaahatessaan kupilleen. Taputin sen hyllyvää takamusta ja tarkistin nopeasti loimen. Kun kaikki oli kunnossa tässä boksissa kipitin aamun pimeässä takaisin latoon.

Hankasin palelevia käpäliäni yhteen ja otin Harman ja Simon ämpärit. Harma otti minut vastaan herrasmiehen tavoin ja sain kipata sen appeet rauhassa kippoon ja herra tulikin syömään vasta, kun olin poistunut astialta. Taputin orin kaulaa ja kehuin sitä nopeasti.

Simo mulkoili minua karsinastaan, kuin ilmavaivainen mopsi. Silmät tuntuivat pullistuvan ulos päästä ja ori näytti korvattomalta.

- No huomenta vaan sullekkin.., mutisin ja menin määrätietoisesti ämpäreineni herran kupille.

- Noh! Taaemmas!, kivahdin orille sen tarratessa toppatakin selkämykseen ja työnsin sen loitommalle.

Päätäni pudistellen kipitin takaisin hakemaan seuraavaa satsia. Rambo oli onneksi helppo ruokkia ja Kopsekin osasi nykyään jo muutaman matsin jälkeen kunnioittaa huimaa 160 senttistä varttani mukisematta. Saatoin siis siirtyä ämpäreiden pesuun.

Kun kipot oli puunattu annoin elikoille ruokarauhan ja siirryin seuraavien uhrien luokse. Pihalla tosin oli pakollisen väliaikatupakin paikka. Nojasin seinään ja katselin hiljalleen valkenevaa taivaanrantaa. Kuu oli kaikonnut jo ajat sitten eikä tähtiäkään enää näkynyt. Vilkaisin kelloani ja myhäilin tyytyväisenä ollessani kuta kuinkin aikataulussa.

Varastotallissa hevoset katselivat minua korvat sojottaen. En oikein ymmärtänyt perättäisten karsinoiden logiikkaa vieläkään, mutta tuskin tarvitsikaan. Sekoitin appeet nopeasti ja lähdin viemään ensimmäistä satsia. Rölli tunki turpansa jo heti ovella ämpäriin ja sain kiskoa sen pääkopan otsatukasta pois sieltä. Mulkaisin oria happamasti ja lykkäsin sen ruuat kuppiin. Ori sinkaisi mojovan intopierun kera astialle, kuin ei olisi saanut ruokaa ainakaan viikkoon. Ahne paska.. Surku sentään otti minut vastaan herrasmiehen elkein ja sain kipattua roippeet sen turvan eteen kaikessa rauhassa, joku sentään saanu edes kunnon koulutuksen täällä..

Huljasin ämpärit ja otin mukaani seuraavat. Merri tuuppaisi rintaani jo heti ovella ja roikkui hupussani kipittäessäni sen kaukalolle. Ohjasin orin pään lempeän päättäväisesti muualle ja sen mielenkiinto siirtyikin minusta aamupalaan. Foxista nyt ei tarvitse edes sanoakkaan mitään, sillä tallin ainoa eunukki nyt otti aina lungisti.

Päästin syvän ja pitkän huokaisin. Enää oli kaksi tallia jäljellä, tosin viimeiselle sai kävellä taas kilsan verran mutta.. Ei voi minkään.. Sotkin varastotallissa jo valmiiksi Börskän ja Myrskyn appeet ja kiikutin ne oreille. Lopputuloksena, että Myrsky talloi into piukeena varpailleni ja Börje sai aamupalaansa lisukkeeksi palan toppatakkiani.. Grrrrreat..

Sytytin kolmannen röökin tepastellessani kohti raviradan parakkitalleja. Hämärässä metsäpätkä oli hiukan karmiva, mutta puistelin ajatuksen mielestäni nopeasti.

Parakkikakkosessa minut otti vastaan Svante ja Humma. Svante mulkoili minua hiukan paksun otsatukkansa alta, mutta mulkaisin sitä vain takaisin ja työnsin sen päättäväisesti tieltäni. Ori protestoi väläyttämällä hampaitaan, muttei uskaltanut käydä kiinni.. Humma ei onneksi ollut saanut vaikuttaita happamasta naapuristaan.

Ykkösessä taas parivaljakko Lotta & Minsa hörisivät ystävällisesti, todennäköisesti vaan ämpäreille. Kippasin neideille appeet eteen ja saatoin huokaista helpotuksesta. Urakka ohitse! Viiletin siis pää kolmantena jalkana tuvalle keittelemään aamukahveja ja lämmittelemään hellan ääreen.

[Anne]

by Artsi:

25.11.2010

Saamarin hurripelle perkele, kirosin mielessäni. Svanten riuhtomiset saivat minut liukastumaan jäisellä parakkitallin pihalla. Ponin narusta sain jotenkin pidettyä kiinni, mutta toinen vahvoista nyrkeistäni aukesi samalla, kun häntäluuni iskeytyi kivikovaan jäähän. Humma, jonka riimunnaru vapautui otteestani, näki tilaisuutensa tulleen ja kirmasi raviradalle. Onneksi treeniä vetävät Tappi ja Chao koneineen kopsuttelivat takasuoralla – akuuttia kolaria ei tapahtunut, vielä. Ponkaisin ylös ja sidoin harmaan ponin parakin oveen kiinni. Toivoin sydämestäni, että koni innostuisi nuolemaan oven metallista kahvaa ja jämähtäisi siihen kielestään kiinni. Saisipahan opetuksen, perskule.

Chao ja Tappi olivat huomanneet radan keskellä painelevan suomivarsan ja hidastivat Foxia ja Harmaa hölkkään. Linkkasin Humman perään, joka teki villejä vapauden pukkeja lumen seassa. Kivun polte säteili selkärankani alaosassa. Pian tarvitsisin jonkun hemaisevan misukan pitämään jääpussia pakaroideni päällä ja syöttämään minulle euforisoivia kipulääkkeitä. Sitä tuskin tapahtuisi. Todennäköisesti saisin tyytyä Tappiin, joka heittäisi minulle pullon kirkasta ja jättäisi makoilemaan sohvalle omin nokkineni. Tosin se oli ehkäpä meluisampi vaihtoehto kuin Tappi, jääpussi ja paljas ahterini - -

Chaon huudahdus pysäytti ajatuksenjuoksuni. Akka oli pyydystänyt Humman. Hyvä niin, pääsinpähän itse vähemmällä.

- Tässä hevosenne, herra, Chao koppavasti ja ojensi Humman riimunnarua suuntaani.
- Murh, ynähdin ja tartuin toppahanskan verhoamalla kädelläni naruun.
- Olepas hyvä.
- Mrhhh.

Käänsin selkäni talliapulaiselle ja lähdin tarpomaan takaisin kohti parakkitallia Humma perässäni seuraten. Samassa huomasin hahmon Santun luona. Sen oli pakko olla se raviguru Koistinen. Saavuin äijän luo kipu edelleen perseessäni poltellen.

- Umpisolmu? Koistinen kysäisi hampaidensa välistä ja alkoi avaamaan Svanten narua.
- Tuli vähän kiire, kun tää toinen karkasi, kuulin selitteleväni tekojani kuin pikkupoika.
- Kaikkea sitä näkeekin, ukko mutisi edelleen ja sai viimein ponin vapaaksi. Sitten hän käänsi kovan katseensa minuun ja ojensi kätensä. – Armas Koistinen.
- Arto Laaksonen, tartuin miehen käteen.
- Itse paikan omistaja?
- Jeb.
- Ja tämän ponin entinen kouluttaja?
- Kyllä, vastasin. Entinen kouluttaja, kunnes puikotin toista tallityttöäni ja sekä koulutus- että muut diilit ponin omistajan kanssa raukesivat siihen, teki mieleni jatkaa. Mutten jatkanut. Pidin turpani kiinni.
- Hyvin juoksee, Koistinen sanoi. – Poniksi.

Nyökkäsin ja jatkoin:

- Olin just viemässä sitä tarhaan, mutta jos sulla on treenit sen kanssa niin…
- Ajan pari kiekkaa, mies sanoi ja alkoi availemaan parakkilan ovea.

Maiskautin Humman liikenteeseen, kohti risteyksen tarhaa. Tappi ja Chao olivat saaneet ajelunsa päätökseen ja seurasivat minua kohti tallia.

- Oliks toi nyt SE? Chao kysyi silmät kimaltaen.
- Älä innostu liikaa, Jaakko ei välttämättä tykkäis, virnistin.
- No en mä nyt silleen, Chao irvisti. – Ja se on vanha. Vielä vanhempi kuin sinä.
- En mä nyt niin vanha vielä ole, alle kolmissakymmenissä, puolustauduin.
- Juuuri ja juuri, Tappi virnisti.
- Hei, pitäiskö mennä vakoilemaan, kun se treenaa Santtua? Chao suunnitteli puhkuen lapsenomaista intoa.
- Ei sun tarvitse edes vakoilla. Otat Lotan ja menet radalle treenaamaan, ehdotin viattomasti. Lotta olisi ollut päivän ainoa ajettavani.
- Hyvä idea sulta, Artsi. Kerrankin, Chao hymyili.

Idea oli hyvä minustakin. Pääsisin sohvalle hoitamaan häntäluutani, eikä minun tarvitsisi kohdata guru-Koistista saman päivän aikana toistamiseen.

[Anne]

by Artsi:

Pikkujoulut 22.12. (tai oikeastaan niiden alku)

Chao ja Lotta juoksivat ohitseni voittoon. Kärryjäni vetävä Minsa hölkkäsi puuskuttaen pakkasilmassa. En viitsinyt edes piiskaa napauttaa, mitäs nyt tällaisista leikkimielisistä kisoista.

- Ja tallitonttu voittaa pukin! kuului Tapin ääni megafonin läpi.
- Voihan perkele! huudahdin muka ärtyneenä.

Ohjasin tamman varikolle ja annoin sen kävellä alueella kaula pitkänä. Joku heitti viltin sen selkään. Chao nousi kärryistä ja kiiruhti taluttamaan Lottaa. Itse istuin vielä kärryillä ja naukkailin taskumatista pirtua. Pukinpartani oli valahtanut hieman vinoon ja korjasin sitä ryyppyjeni lomassa.

Viimeiseen lähtöön rynnistivät Seksi-Lexie Merrillä ja Reega Surkulla. Kisa oli tiukka ja amatöörimäinen. Kummastakaan misusta ei ainakaan minun silmään ollut kunnon kuskiksi ja oriit järjestivät pari hengenvaarallista tilannetta. Vein Minsan nopeasti pilttuutalliin, riisuin kärryt ja kiinnitin sen riimusta kettinkeihin. Palattuani katsomon tienoille suomenhevoskaksikko kuskeineen palaili radalta.

- Kumpi voitti? kysyin valkoisen partani lomasta pikkujoulujengiltä.
- Merri! huudahti Lexie hevosensa viereltä.
- Pippeli tuli siis toiseksi? kysyin ja osoitin Reegan hevosta.
- Pippeli? Reega toisti naama kurtulla.
- Niin, aloitin omahyväisesti. – Jos toi toinen on Merri, niin eikö sen kaveri ole Pippeli. Niin kuin ne kääpiöt?
- Kääpiöt? Mitä mitä? Reega oli ihan pihalla.
- Ai, hobitit? Lexie kysyi varovaisesti.
- No mitkä lie homokääpiöt, Merri ja Pippeli kuitenkin, murahdin.
- Oikeesti se on kyllä Pippin, Lexie naurahti.
- Olkoon mikä on, vastasin. – Pippeli sopii mun suuhun paremmin.

Katsomossa hytisevä jengi purskahti kovaääniseen nauruun.

- Lause, jota en kyllä ikinä odottanut kuulevani Artsin suusta, hörötti Tappi megafooninsa läpi.
- Tosi hauskaa, heko heko vaan, tokaisin ja käännyn kanoillani. Minsa pitäisi laittaa yöpuulle ja sitten voisi pikkujoulujen lämpimämpi osa alkaa. Tiesin kyllä, mistä saisin kuulla ivailuja koko illan.